TT 2026:9

Työehtosopimukseen osalliset työnantajaliitto ja kaksi palkansaajajärjestöä olivat kukin irtisanoneet työehtosopimuksen päättymään sopimuskauden päättyessä. Työehtosopimuksen määräykset olivat voimassa niin sanotun roikkopykälän nojalla, kunnes uusi sopimus oli tullut voimaan tai sopijapuolten väliset neuvottelut jommankumman osapuolen toimesta oli kirjallisesti todettu päättyneiksi. Toinen palkansaajajärjestöistä oli sopimuskauden vielä jatkuessa ilmoittanut neuvotteluiden päättymisestä ja antanut sen jälkeen kolme ilmoitusta työtaisteluista. Sopimuskauden viimeisenä päivänä myös toinen palkansaajajärjestöistä oli todennut neuvottelut päättyneiksi. Asiassa oli kyse yhtäältä niin sanotun roikkopykälän oikeasta tulkinnasta siltä osin, voiko toinen palkansaajajärjestö yksin päättää neuvottelut, ja toisaalta siitä, olivatko palkansaajajärjestöt rikkoneet työrauhavelvollisuutensa.

Tuomiosta tarkemmin ilmenevin perustein vahvistettiin työehtosopimuksen roikkopykälän oikeaksi tulkinnaksi, että työehtosopimuksen määräykset olivat voimassa, kunnes uusi sopimus oli tullut voimaan tai työnantajaliitto oli todennut neuvottelut päättyneiksi tai palkansaajajärjestöt olivat molemmat todenneet neuvottelut päättyneiksi. Työtaisteluilmoitukset sopimuskaudella antaneen palkansaajajärjestön katsottiin rikkoneen asiassa työrauhavelvollisuutensa ja se tuomittiin hyvityssakkoon. Toista palkansaajajärjestöä vastaan esitetty työrauhavelvollisuuden rikkomista koskenut hyvityssakkovaatimus hylättiin. (Ään.) (Vrt. TT 2026:3 ja TT 1974:60.)

Asia

Työrauha ym.

Kantaja

Sivistysala ry

Vastaajat

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ ry
Ylemmät Toimihenkilöt YTN ry

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Vireille 2.4.2026

Suullinen valmistelu 9.4.2026

Pääkäsittely 13.4.2026

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Sivistysala ry:n, Opetusalan Ammattijärjestö OAJ ry:n sekä Ylemmät Toimihenkilöt YTN ry:n välillä 1.4.2024–31.3.2026 voimassa olleessa ammattikorkeakoulujen työehtosopimuksessa on ollut muun ohella seuraavat määräykset:

1 LUKU YLEISET MÄÄRÄYKSET

[- -]

15 § Työrauhavelvoite

Kaikki tähän työehtosopimukseen tai sen yksittäiseen määräykseen kohdistuvat työtaistelutoimenpiteet ovat kiellettyjä.

16 § Sopimuksen voimassaolo

1. Tämä työehtosopimus on voimassa allekirjoituspöytäkirjan mukaisesti jatkuen sen jälkeen vuoden kerrallaan, ellei sitä viimeistään kuutta viikkoa ennen sen päättymistä ole kumpikaan sopijapuolista kirjallisesti irtisanonut.

2. Työehtosopimuksen irtisanojan on irtisanomisen yhteydessä jätettävä muutosesityksiä koskeva muistio toiselle sopijapuolelle.

3. Työehtosopimuksen määräykset ovat voimassa, kunnes uusi sopimus on tullut voimaan tai sopijapuolten väliset neuvottelut jommankumman osapuolen toimesta on kirjallisesti todettu päättyneiksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ ry ja Ylemmät Toimihenkilöt YTN ry ovat 13.2.2026 antamillaan kirjallisilla ilmoituksilla irtisanoneet 1.4.2024 ja 31.3.2026 väliselle ajalle sovitun ammattikorkeakouluja koskevan työehtosopimuksen päättymään 31.3.2026. Myöhemmin samana päivänä Sivistysala ry (jatkossa myös Sivista) on ilmoittanut irtisanomisesta OAJ:lle ja YTN:lle.

OAJ antoi Sivistalle ilmoituksen neuvotteluiden päättymisestä 23.3.2026. YTN teki vastaavan ilmoituksen 31.3.2026.

OAJ ilmoitti 24.3.2026 toimeenpanevansa työnseisauksen Metropolia ammattikorkeakoulussa. Työtaisteluilmoituksen mukaan lakkoon ryhdyttiin, koska sopimusta ei ollut syntynyt. Työnseisaus koski työvuoroja, jotka alkoivat keskiviikkona 8.4.2026 kello 00.01 ja kello 23.59 välisenä aikana, ja se kesti päättyvän työvuoron loppuun.

OAJ ilmoitti 25.3.2026 toimeenpanevansa työnseisauksen Tampereen ammattikorkeakoulussa. Työtaisteluilmoituksen mukaan lakkoon ryhdyttiin, koska sopimusta ei ollut syntynyt. Työnseisaus koski työvuoroja, jotka alkoivat torstaina 9.4.2026 kello 00.01 ja kello 23.59 välisenä aikana, ja se kesti päättyvän työvuoron loppuun.

OAJ ilmoitti 30.3.2026 toimeenpanevansa työnseisauksen Turun ammattikorkeakoulussa. Työtaisteluilmoituksen mukaan lakkoon ryhdyttiin, koska sopimusta ei ollut syntynyt. Työnseisaus koski työvuoroja, jotka alkoivat tiistaina 14.4.2026 kello 00.01 ja kello 23.59 välisenä aikana, ja se kesti päättyvän työvuoron loppuun.

Erimielisyys vallitsee siitä, ovatko OAJ ja YTN rikkoneet asiassa työrauhavelvollisuutensa. Riitaa on myös työehtosopimuksen 16 §:n 3. kohdan tulkinnasta.

KANNE

Vaatimukset

Sivistysala ry on vaatinut, että työtuomioistuin

tuomitsee Opetusalan Ammattijärjestö OAJ ry:n hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta
tuomitsee Ylemmät Toimihenkilöt YTN ry:n hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta
vahvistaa ammattikorkeakoulujen työehtosopimuksen 1 luvun 16 §:n 3 kohdan tarkoittavan sitä, että työehtosopimuksen määräykset ovat voimassa, kunnes uusi sopimus on tullut voimaan tai Sivistysala ry on todennut neuvottelut kirjallisesti päättyneiksi tai Opetusalan Ammattijärjestö OAJ ry ja Ylemmät Toimihenkilöt YTN ry ovat molemmat kirjallisesti todenneet neuvottelut päättyneiksi ja
tuomitsee Opetusalan Ammattijärjestö OAJ ry:n ja Ylemmät Toimihenkilöt YTN ry:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Sivistysala ry:n oikeudenkäyntikulut 10.960 eurolla korkoineen.

Perusteet

Kannevaatimus 1

Työtaistelun kohdistuminen työehtosopimukseen

Määräykset ovat voimassa vähintään sovitun sopimuskauden ammattikorkeakoulujen työehtosopimuksen 1 luvun 16 § 1. kohdasta ilmenevästi, vaikka 1 luvun 16 §:n 3. kohdan ilmoitus neuvotteluiden päättymisestä olisi annettu sopimuskaudella. Lisäksi ammattikorkeakoulujen työehtosopimuksen 1 luvun 16 §:n 3. kohdan mukaan ”työehtosopimuksen määräykset ovat voimassa, kunnes uusi sopimus on tullut voimaan tai sopijapuolten väliset neuvottelut jommankumman osapuolen toimesta on kirjallisesti todettu päättyneiksi.”

OAJ antoi ilmoituksen neuvotteluiden päättymisestä 23.3.2026. Neuvotteluita kuitenkin jatkettiin ja vasta 31.3.2026 myös YTN ilmoitti neuvotteluiden päättymisestä. Näin ollen, työehtosopimus (ml. työehtosopimuksen 1 luvun 15 §:n työrauhavelvoite) oli voimassa YTN:n ilmoitukseen saakka, koska myös työehtosopimuksen sopimuskausi oli voimassa 31.3.2026 asti.

Lisäksi Sivistalle on 8.4.2026 vastaajien asiassa kanteeseen annetuista vastauksista ilmennyt, että OAJ:lla ja YTN:llä on ollut yhteinen koordinoitu suunnitelma työtaistelutoimenpiteiden ilmoittamisesta sekä työehtosopimusneuvottelujen päättämisestä ennen ilmoitettujen työtaistelutoimenpiteiden toteuttamista.

Koska työehtosopimus ja sen tuoma työrauhavelvollisuus on ollut voimassa, OAJ:n ilmoitukset työnseisauksista ovat olleet työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain vastaisia työtaistelutoimenpiteitä. Työnseisausilmoitukset ovat perustuneet Sivistalle 8.4.2026 ilmi tulleeseen OAJ:n ja YTN:n yhteiseen suunnitelmaan, jonka mukaan neuvottelut päätetään YTN:n osalta ennen työnseisauksia. Tilanteessa työnseisausilmoituksia annettaessa työrauhan suojaama neuvotteluprosessi on kuitenkin ollut edelleen käynnissä. OAJ:n tavoitteena on ollut, YTN:n kanssa koordinoimalla, painostaa työnseisauksilla uhkaamalla Sivistaa suostumaan palkansaajapuolen tavoitteiden mukaisen uuden työehtosopimuksen solmimiseen. Työtaistelutoimenpide kohdistuu siten työehtosopimukseen kokonaisuudessaan. Työtaistelutoimenpide on ainakin työehtosopimuksen 1 luvun 15 §:ssä määritellyn työrauhavelvoitteen vastainen.

Asiaa oikeudellisesti arvioitaessa on esimerkiksi huomioitava, että neuvotteluiden päättyminen ei ole ollut minä hetkenä tahansa yksin OAJ:n määrättävissä ja että OAJ ei ole voinut työtaisteluilmoituksia antaessaan täysin varmuudella tietää, ovatko neuvottelut YTN:n taholta päätetty ennen OAJ:n ilmoittamia työtaisteluita. Oleellista myös on Sivistan oletus, että työehtosopimusmääräykset ja työrauhavelvollisuus olisivat vielä voimassa ilmoitettujen työtaisteluiden alkaessa, koska neuvottelut jatkuivat YTN:n kanssa, eikä YTN antanut viitteitä, että se tulisi päättämään neuvottelut. Siten pelkästään jo näiden seikkojen perusteella kyseessä on erilainen tilanne kuin työtuomioistuimen ratkaisussa TT 2026:3.

Lisäksi oikeudellisesti arvioitaessa useamman järjestön edustaessa palkansaajapuolta työtaistelulla uhkaamisen kohdistumista ei voida arvioida yksinomaan aiotun työtaistelun toteutushetken perusteella, jos työehtosopimusmääräysten ja työrauhavelvollisuuden suojaama neuvotteluprosessi on uhkaushetkellä edelleen käynnissä ja uhkaus on omiaan vaikuttamaan siihen, sillä tällöin uhkaus kohdistuu tähän suojattuun neuvotteluun ja siten työehtosopimukseen. Muutoin työehtosopimuksen turvaama neuvottelurauha olisi kierrettävissä järjestöjen koordinoidulla toiminnalla, kuten tässä asiassa OAJ ja YTN ovat toimineet toisen ilmoittaessa työtaistelusta ja toisen jatkaessa neuvotteluja.

Näissä olosuhteissa työrauhaa on katsottava rikotun 24.3.2026, 25.3.2026 sekä 30.3.2026 ilmoitetuilla työtaisteluilla.

Hyvityssakon määrä

Kantajan näkemyksen mukaan hyvityssakon määrän on oltava merkittävä. Arvioitaessa on otettava huomioon muun ohella OAJ:n syyllisyyden määrä sekä uhkaamisen toistaminen kolmesti, vaikka OAJ:n tietoon on jo ensimmäisen uhkauksen jälkeen tuotu toimien olevan laittomia. OAJ on vuonna 2024 solminut uuden ammattikorkeakoulujen työehtosopimuksen, ja asiassa oleellisten määräysten sisällöstä on keskusteltu. Lisäksi OAJ on myös hakenut muutosta 1 luvun 16 §:n 3. kohtaan, joten se ei voi olla tietämätön määräysten sisällöstä. Huomioon on otettava myös se, että OAJ on järjestönä valtakunnallinen, suuri ja vakavarainen, mikä on otettava huomioon hyvityssakkoa korottavana tekijänä.

Kannevaatimus 2

Työtaistelun kohdistuminen työehtosopimukseen

YTN on toimillaan osallistunut OAJ:n vaatimuskohdan 1 mukaisiin työtaistelutoimiin työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain vastaisesti. YTN:n menettelyä ei voida arvioida yksinomaan sen perusteella, ettei se ole muodollisesti tehnyt työtaisteluilmoitusta. Sivistalle 8.4.2026 kanteen vastauksista ilmi tulleen tiedon myötä YTN:llä ja OAJ:llä on ollut yhteinen keskinäiseen tietoon perustuva koordinoitu suunnitelma työtaistelutoimenpiteiden ilmoittamisesta ja neuvotteluiden päättämisestä. Osana yhteisiä toimia YTN ja OAJ ovat 19.3.2026 järjestäneet yhteisen järjestövalmiuskoulutuksen ammattikorkeakoulujen luottamusmiehille tuleviin painostustoimiin valmistautumiseksi.

YTN:n osallistuminen työtaistelutoimenpiteiden suunnitteluun, valmisteluun ja ajoittamiseen on merkinnyt työtaistelutoimenpiteen toteuttamisen edellytysten luomista ja siten työtaistelun aktiivista edistämistä työehtosopimuksen työrauhan voimassa ollessa.

Kun vaatimuskohdan 1 mukaiset työtaistelutoimenpiteet ja ainakin jaettu informaatio neuvotteluiden päättämisestä ovat perustuneet vastaajajärjestöjen keskinäiseen koordinointiin, on myös YTN:n katsottava olleen osaltaan mukana OAJ:n työtaistelutoimenpiteissä. Asiassa YTN on koordinoinut toimia OAJ:n kanssa, mutta samalla Sivistan suuntaan YTN on esittänyt neuvottelevansa. Toimilla on painostettu työrauhan suojaamaa neuvotteluprosessia.

Siten myös YTN ry on rikkonut työrauhavelvollisuutta. Työtaistelutoimenpide kohdistuu työehtosopimukseen kokonaisuudessaan. Työtaistelutoimenpide on ainakin työehtosopimuksen 1 luvun 15 §:ssä määritellyn työrauhavelvoitteen vastainen.

Hyvityssakon määrä

Kantajan näkemyksen mukaan hyvityssakon määrän on oltava merkittävä. Arvioitaessa on otettava huomioon mm. YTN:n syyllisyyden määrä, joka esimerkiksi ilmenee suunnitelmallisena toimintana asiassa. YTN on vuonna 2024 solminut uuden ammattikorkeakoulujen työehtosopimuksen ja asiassa oleellisten määräysten sisällöstä on keskusteltu. Lisäksi YTN on myös hakenut muutosta 1 luvun 16 §:n 3. kohtaan, joten se ei voi olla tietämätön määräysten sisällöstä. Huomioon on otettava myös se, että YTN on järjestönä valtakunnallinen, suuri ja vakavarainen, mikä on otettava huomioon hyvityssakkoa korottavana tekijänä.

Kannevaatimus 3

Työehtosopimuksen 16 §:n 3. kohtaa on tulkittava sen sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti. Sanamuodosta on nähtävissä, että määräyksessä tarkoitetaan palkansaajapuolen osalta palkansaajapuolta kokonaisuudessaan, ei yksittäistä työehtosopimuksen palkansaajajärjestöä. Sopimusmääräyksen vahvistusvaatimuksen mukaista tarkoitusta tukee se, että OAJ ja YTN ovat vuosina 2023–2024 ammattikorkeakoulujen työehtosopimusneuvotteluissa käyneet asian Sivistan kanssa läpi ja palkansaajapuoli on kertonut ymmärtäneensä asian vahvistusvaatimuksen mukaisesti. Tällainen keskustelu on käyty ainakin 8.11.2023. Keskustelun ovat käyneet Sivistan, OAJ:n ja YTN:n tes-neuvottelijat. Neuvotteluissa kyseistä asiaa ovat kommentoineet ainakin A (Sivista), B (OAJ), C (OAJ) ja D (YTN). Paikalla oli muitakin henkilöitä.

Lisäksi Sivistan käsitystä tarkoituksesta tukee se, että vuoden 2026 ammattikorkeakoulujen työehtosopimusneuvotteluissa OAJ ja YTN ovat 30.3.2026 esittäneet tavoitteenaan muuttaa määräys siten, että sanamuoto ”jommankumman osapuolen” muutettaisiin muotoon ”jonkun allekirjoittajajärjestön”.

Väite, että määräys johtaisi merkittävään lakko-oikeuden rajoittamiseen on perusteeton. Palkansaajajärjestöillä on mahdollisuus yhteisymmärryksessä päättää neuvottelut. Lisäksi käytännössä ennemmin tai myöhemmin jokainen palkansaajajärjestö ilmoittaa neuvotteluiden päättymisestä, mikäli sopimusta ei synny. Määräys turvaa myös neuvotteluprosessin häiriötöntä kulkua. Jos määräyksellä katsottaisiin rajoitettavan lakko-oikeutta, ei sitä voida katsoa rajoitettavan suhteettomasti. Kyse on vapaaehtoisesta sopimusperusteisesta työehtosopimusosapuolten pidättäytymisestä työtaistelutoimenpiteistä sovitulla tavalla. Tätä on pidettävä hyväksyttävänä, koska työehtosopimus tehdään kollektiivisesti työnantaja- ja työntekijäpuolen toisiaan tasapainottavassa tasavertaisessa järjestelmässä. Vastineeksi työehtosopimusosapuolet saavat ennakoitavuuden, palkankorotukset, työehdot ja suojan.

Myös väite, että OAJ ja YTN ovat itsenäisiä sopimusosapuolia ja sen vuoksi määräystä tulisi tulkita vastaajien näkemyksen mukaan, on virheellinen.Sivistan suuntaan OAJ ja YTN ovat palkansaajapuoli yhdessä. Työehtosopimuksessa on yhteisiä määräyksiä, jotka koskevat kumpaakin henkilöstöryhmää. Lisäksi työehtosopimusneuvottelut käydään siten, että neuvotteluissa on mukana OAJ ja YTN. Eli vaikka keskusteltaisiin opettajien ehdoista niin YTN on mukana ja toisin päin. OAJ ja YTN ovat kertoneet Sivistalle heillä olevan jäseniä ristiin henkilöstöryhmissä, joten heillä on myös intressi olla paikalla keskusteltaessa toisen henkilöstöryhmän asioista.

OPETUSALAN AMMATTIJÄRJESTÖ OAJ RY:N VASTAUS

Vaatimukset

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ ry on vaatinut, että kanne hylätään ja Sivistysala ry velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 9.145 eurolla korkoineen.

Perusteet

Kannevaatimus 1

Kun sopimus on irtisanottu, sopimuskausi ja työrauhavelvoite on lähtökohtaisesti päättynyt 31.3.2026, kun myös neuvottelut uudesta sopimuksesta on kirjallisesti päätetty tuohon ajankohtaan mennessä.

Riippumatta sopimuksen irtisanomisesta ja/tai neuvotteluiden päättämisestä, työehtosopimus on ollut voimassa 31.3.2026 asti. Työrauhavelvoite on päättynyt OAJ:n osalta heti edellisen sopimuskauden päätyttyä 1.4.2026 alkaen.

Sivista esitti sopimuksen irtisanomisen yhteydessä lähes tuhannen euron palkanalennuksia eräille opetushenkilöstöön kuuluville työntekijöille, jonka johdosta OAJ on päättänyt neuvottelut 23.3.2026. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan palkkaharmonisointi tapahtuu korottamalla alempia palkkoja.

Neuvotteluiden päättäminen 23.3.2026 mahdollisti sen, että kun työrauha ei enää ollut voimassa 1.4.2026 alkaen, lakkojen aloittaminen oli mahdollista.

OAJ on tehnyt työtaisteluilmoitukset 24.3.2026, 25.3.2026 ja 30.3.2026. Ensimmäisen työtaistelun oli tarkoitus alkaa Sivistan irtisanoman työehtosopimuksen päättymisen 31.3.2026 jälkeen eli vasta 8.4.2026, toisen 9.4.2026 ja kolmannen 14.4.2026. Jokaisen työtaistelun ajankohta ulottuu sopimuskauden päättymisen ja osapuolten tekemien kirjallisten neuvotteluiden päättämisilmoitusten jälkeiseen aikaan, jolloin ei ole työrauhavelvoitetta.

Sivista väittää kanteessaan, että neuvotteluiden päättyminen ei ole ollut minä hetkenä hyvänsä yksin OAJ:n määrättävissä ja että OAJ ei ole voinut työtaisteluilmoituksia antaessaan varmuudella tietää, ovatko neuvottelut YTN:n taholta päätetty ennen OAJ:n ilmoittamia työtaisteluita. Jäljempänä vaatimuskohdan 3 vastauksen perustelujen yhteydessä esitetyn perusteella OAJ on voinut yksin päättää omalta osaltaan neuvottelujen päättymisestä ja antaa ilmoituksen työtaistelutoimista. Joka tapauksessa, toisin kuin Sivista väittää, OAJ on YTN:n kanssa käymiensä keskustelujen perusteella ollut tietoinen siitä, että YTN tulee omalta osaltaan antamaan työtaisteluilmoituksia 1.4.2026 alkaen ja siten päättämään neuvottelut ennen tätä.

OAJ ei ole tiedottanut YTN:ää tässä kanteessa esille tulleiden tulevien lakkojen ajankohdista. Työtaistelusuunnitelmien tekemistä ei voida pitää kiellettynä työtaistelutoimenpiteenä, eritoten kun Sivista ei ole edes tiennyt niistä ennen kuin vasta 8.4.2026 eli työrauhavelvoitteen päättymisen jälkeen. Se, että OAJ ja YTN ovat käyneet keskustelua mahdollisista työtaistelutoimista, on tavanomaista työmarkkinakäytännön mukaista menettelyä.

Sivista on itse kohdistanut palkanalennuksia vain toiseen itsenäisen työehtosopimusosapuolen jäsenistöön ja OAJ:llä on ollut oikeus ja velvollisuus reagoida tähän.

OAJ on edellä kuvatusti ja työehtosopimuksessa edellytetyllä tavalla kirjallisesti päättänyt neuvottelut uudesta työehtosopimuksesta ennen kuin yksikään ilmoitetuista työtaisteluista on toteutunut.

Koska OAJ on itsenäisenä sopimusosapuolena tehnyt työehtosopimusmääräysten mukaiset ilmoitukset sopimuksen irtisanomisesta ja neuvotteluiden päättämisestä, Sivista on voinut perustellusti olettaa, että työehtosopimusmääräykset ja työrauhavelvollisuus eivät olisi enää voimassa työnseisauksen alkaessa.

OAJ:n tarkoituksena ei ole ollut uhata työrauhavelvollisuuden vastaisella työtaistelulla. OAJ:n työtaisteluilmoituksia ei tule pitää ilmoituksen hetkellä 31.3.2026 saakka voimassa olleeseen työehtosopimukseen tai sen yksittäisiin määräyksiin kohdistuvana. Työtaistelulla ei ole edes pyritty vaikuttamaan voimassa olevaan työehtosopimukseen vaan ainoastaan vauhdittamaan neuvotteluja uudesta työehtosopimuksesta (vrt. TT 1974:60 ja TT 2026:3).

Jotta kyse olisi kielletystä työtaistelulla uhkaamisesta, edellytetään, että kyse ei ole ilmoituksesta koskien tulevaa työtaistelua, vaan nimenomaan työtaistelulla uhkaamisesta. Esimerkiksi vahinkojen minimoimiseksi voi olla työnantajan kannalta toivottavaa, että työntekijäpuoli ilmoittaa tulevasta työtaistelusta ennakolta. Ei ole tarkoituksenmukaista, että kaikkia ilmoituksia aiotusta työtaistelutoimenpiteestä pidetään työtaistelulla uhkaamisena, joka johtaisi hyvityssakkoja koskevaan velvollisuuteen (TT 2019:106).

Työtaistelulla uhkaaminen muodostaa itsenäisen kielletyn työtaistelutoimenpiteen vain silloin, kun sen esittäneen tahon katsotaan tarkoittaneen uhata työtaistelulla, joka toteutuessaan olisi työrauhavelvollisuuden vastainen, ja kun tällaista uhkausta voidaan pitää myös tehokkaana. Työehtosopimuksen työrauhavelvoitetta koskeva määräys ei sanamuotonsa mukaan estä työtaistelusta ilmoittamista tai edes sellaisella uhkaamista, joka toteutuu sopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen.

Tässä tapauksessa ei ole ollut kyse kielletystä työtaistelulla uhkaamisesta, vaan ilmoituksesta koskien tulevaa työtaistelua, jonka toteutumisajankohta on ollut työrauhavelvoitteen ulkopuolella.

Edellä todetun perusteella OAJ:n ei voida katsoa rikkoneen työrauhaa 24.3.2026, 25.3.2026 tai 30.3.2026 ilmoitetuilla työtaisteluilla. Kannevaatimus 1 tulee siten hylätä.

Mikäli vastoin OAJ:n näkemystä OAJ:n katsotaan rikkoneen työrauhavelvollisuutta, OAJ tulisi ensisijaisesti jättää tuomitsematta hyvityssakkoon. Tältä osin asiassa tulisi antaa merkitystä sille, että työtaistelusta ilmoittaminen on myös työnantajapuolen etu. Sivista on itse irtisanonut sopimuksen. Työtaistelu ei ole toteutunut työrauhan voimassa ollessa. Väitetyllä työtaistelulla uhkaamisella ei ole missään vaiheessa ollut merkittävää painostusvaikutusta (vrt. esim. TT 2022:48). Edellä todettu huomioon ottaen rikkomusta, jos sellainen katsotaan tapahtuneen, tulee pitää kaiken kaikkiaan vähäisenä. Viime kädessä, jos asiassa tulisi tuomittavaksi hyvityssakko, se tulisi edellä mainitut seikat huomioon ottaen tuomita vähimmäismäärääpienempänä, enintään 1.000 euron suuruisena.

Kannevaatimus 3

OAJ ja YTN ovat työehtosopimuksessa itsenäisiä sopijaosapuolia. Osapuolilla on omat luottamusmiehet ja työehtosopimuksen luvut. OAJ ja YTN edustavat eri henkilöstöryhmiä ja neuvottelevat edustamiensa ryhmien osalta itsenäisesti. Sopimuksen syntyminen edellyttää jokaisen osapuolen (OAJ, YTN, Sivista) myötävaikuttamista eli kukin voi vastaavasti erikseen estää sopimuksen syntymisen. Tähän peilaten olisi kohtuutonta, että eri henkilöstöryhmiä edustavilla toisistaan riippumattomilla neuvottelutahoilla ei olisi tosiasiallista mahdollisuutta ilmoittaa neuvottelujen päättymisestä ilman toisen sopijapuolen myötävaikutusta. Tällaista menettelyä ei ole tarkoitettu sopimusta solmittaessa eikä tämä olisi myöskään yleisen työmarkkinakäytännön mukaista. OAJ:llä olisi tosiasiallinen mahdollisuus niin halutessaan vaikka irtautua yksin koko sopimuksesta. OAJ voi siten yksin päättää omalta osaltaan myös neuvottelujen päättymisestä ja antaa ilmoituksen työtaistelutoimista. OAJ:n ja YTN:n itsenäisyyttä sopijaosapuolina tukee sekin seikka, että OAJ ja YTN ovat antaneet erilliset ilmoitukset sopimuksen irtisanomisesta.

Osapuolet ovat 27.3.2026 tavanneet valtakunnansovittelijan luona tämän pyynnöstä ja keskustelleet tilanteesta. Tuolloin OAJ on todennut, että neuvottelut ovat sen osalta päättyneet 23.3.2026. Sivista on tuolloin kieltäytynyt sovittelun aloittamisesta. Osapuolten kesken ei ole 30.3.2026 käyty työehtosopimusneuvotteluja, koska OAJ oli päättänyt neuvottelut 23.3.2026.

OAJ:n ja YTN:n 30.3.2026 antamalla muutosesityksellä ei ole merkitystä tämän asian arvioinnissa, koska esitys on annettu riidan ollessa jo käynnissä.

Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Työtaisteluoikeuden on vakiintuneesti katsottu olevan perustuslain 13 §:n 2 momentissa turvatun ammatillisen yhdistymisvapauden suojan piirissä, ja se on turvattu myös useissa Suomea sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa kuten Euroopan sosiaalisen peruskirjan 6 artiklan 4. kohdassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 28 artiklassa. Työtaisteluoikeuden rajoitustilanteissa arvioitavaksi tulevat paitsi kansainväliset velvoitteet myös perusoikeuksien yleiset rajoitusedellytykset. Perusoikeuksien rajoitusten tulee muun ohella perustua eduskunnan säätämään lakiin, eivätkä ne saa olla ristiriidassa Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa (PeVM 25/1994 vp s. 5).

Mikäli työtuomioistuin jostain syystä toteaa, että OAJ ja YTN ovat yhdessä yksi osapuoli, tämä sopimusmääräyksen tulkinta johtaisi erikoiseen tilanteeseen, mikäli YTN ei olisi katkaissut neuvotteluita vielä sopimuskauden ja työrauhavelvoitteen päätyttyä. Tällöin OAJ ei voisi Sivistan tulkinnan mukaan katkaista neuvotteluja vieläkään itsenäisesti eikä antaa lakkovaroitusta neuvottelujen vauhdittamiseksi. Tilanne johtaisi merkittävään lakko-oikeuden rajoittamiseen. Tästä OAJ on muistuttanut Sivistaa kahdella valvontakirjevastauksellaan.

OAJ katsoo, että "jommankumman osapuolen" sanamuodolla on tarkoitettu työnantajapuolta ja työntekijäpuolta, mutta työntekijäpuolella kahden osapuolen osalta riittää kumpi tahansa. Sivistan tulkinta edellyttäisi sitä, että työehtosopimukseen olisi kirjattu nimenomaisesti, että OAJ ja YTN olisivat yksi ja sama osapuoli. Näin ei ole kirjattu, eikä siitä ole sovittu muutoinkaan.

Edellä todetun perusteella myös kannevaatimus 3 tulee hylätä.

YLEMMÄT TOIMIHENKILÖT YTN RY:N VASTAUS

Vaatimukset

Ylemmät Toimihenkilöt YTN ry on vaatinut, että kanne hylätään ja Sivistysala ry velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 2.600 eurolla korkoineen.

Perusteet

Kannevaatimus 2

Kanteessa tarkoitetut työtaisteluilmoitukset ja työtaistelutoimenpiteet ovat OAJ:n ilmoittamia. YTN ei ole tehnyt päätöstä kanteen kohteena olevista työtaistelutoimenpiteistä tai ilmoittanut niistä eikä muutoin ollut niiden toimeenpanijana. YTN on saanut tietää OAJ:n lakoista vasta kun OAJ on ilmoittanut niistä Sivistalle ja valtakunnansovittelijalle.

YTN:llä ja OAJ:lla on ollut yhteinen suunnitelma, jonka mukaisesti YTN ja OAJ tulevat ilmoittamaan työtaistelutoimenpiteistä 1.4.2026 alkaen, mikäli neuvottelutulosta ei ole saavutettu 31.3.2026 mennessä. YTN:n ja OAJ:n yhteisen suunnitelman pohjalta YTN ja OAJ ovat myös järjestäneet yhteisen järjestövalmiuskoulutuksen 19.3.2026 ammattikorkeakoulujen luottamusmiehille, jonka tarkoituksena on ollut valmistaa luottamusmiehiä mahdollisiin tuleviin painostustoimiin.

Koska YTN:llä ja OAJ:lla on ollut yhteinen suunnitelma työtaistelutoimenpiteiden ilmoittamisesta 1.4.2026 alkaen, on OAJ:lle ollut selvää, että työehtosopimusneuvottelut tullaan toteamaan päättyneiksi myös YTN:n toimesta viimeistään 31.3.2026 eli ennen OAJ:n työtaisteluiden toteutumista. OAJ on siten ollut tietoinen jo ensimmäisen työtaisteluilmoituksen antohetkellä 24.3.2026, että työtaisteluiden toteutumishetkellä myös YTN on todennut neuvottelut päättyneiksi. OAJ:n työtaisteluilmoitukset eivät miltään osin ole kohdistuneet voimassa olevaan työehtosopimukseen tai sen yksittäisiin määräyksiin.

Kannevaatimus 3

Työehtosopimusmääräysten tulkinnan lähtökohtana on määräyksen sanamuoto.

Riidanalaista 16 §:n 3. kohdan määräystä voidaan arvioida ensisijaisesti sen sanamuodon perusteella. Työehtosopimuksessa ei ole erikseen määritelty sopimuksen sopijapuolia ja siten jompikumpi sopijapuoli voi sanamuotonsa perusteella tarkoittaa myös OAJ:ta.

YTN:llä ei ole tiedossaan sellaista työehtosopimusosapuolten yhteistä tarkoitusta tai muuta selvitystä, jonka perusteella määräykselle voitaisiin vahvistaa sen sanamuodosta poikkeava sisältö.

YTN:n puolesta työehtosopimusneuvotteluihin osallistuneilla neuvottelijoilla ei ole muistikuvia siitä, että kyseisen määräyksen sisällöstä tai nyt riidan kohteena olevasta tulkintakysymyksestä olisi neuvotteluissa keskusteltu tavalla, joka osoittaisi, että sopijapuolet olisivat yhteisesti tarkoittaneet sopia muusta kuin mitä määräyksen sanamuoto osoittaa.

Näin ollen YTN katsoo, että määräyksen sisältöä voidaan arvioida ainoastaan sen sanamuodosta ilmenevän sisällön perusteella, ellei Sivista tai OAJ esitä näyttöä, joka osoittaisi, että määräystä tulee tulkita sen sanamuodosta poikkeavalla tavalla.

TODISTELU

Sivistysala ry:n kirjalliset todisteet

OAJ:n ilmoitus työnseisauksesta 24.3.2026
OAJ:n ilmoitus työnseisauksesta 25.3.2026
OAJ:n ilmoitus työnseisauksesta 30.3.2026
OAJ:n ilmoitus työehtosopimusneuvotteluiden päättymisestä
YTN:n ilmoitus työehtosopimusneuvotteluiden päättymisestä
Sivista uutinen 24.3.2026 laittomasta lakosta
OAJ ja YTN yhteinen esitys vapaaehtoinen sovittelu 30.3.2026, jaettu 30.3.2026
YTN uutinen 24.3.2026: OAJ antanut amk-alalle lakkovaroituksen, YTN jatkaa vielä neuvotteluita
YTN:n kokonaistarjous Sivistalle 26.3.2026
OAJ:n uutinen 24.3.2026 lakko uhkaa ammattikorkeakouluja
Otteet Sivistan kokonaisesityksestä OAJ:lle ja YTN:lle 15.1.2024
Otteet OAJ:n ja YTN:n kokonaisesityksestä Sivistalle 20.1.2024
Ote YTN:n ja OAJ:n tes-tavoitteista Sivistalle 30.1.2026
YTN:n ja OAJ:n yhteisen järjestövalmiuskoulutuksen materiaali 19.3.2026
Kutsu YTN:n ja OAJ:n yhteiseen järjestövalmiuskoulutukseen 19.3.2026
OAJ:n viesti työtuomioistuimelle 10.4.2026
OAJ:n uutinen 25.3.2026 lakkovaroitus Tampereen ammattikorkeakoululle
OAJ:n uutinen 30.3.2026 lakkovaroitus myös Turun ammattikorkeakoululle
OAJ:n ammattikorkeakoulujen työehtosopimuksen irtisanomisilmoitus 13.2.2026
YTN:n ammattikorkeakoulujen työehtosopimuksen irtisanomisilmoitus liitteineen 13.2.2026

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ ry:n kirjalliset todisteet

Sivistan ilmoitus työehtosopimuksen irtisanomisesta 13.2.2026
OAJ:n vastaus Sivistan valvontakirjeeseen 26.3.2026
OAJ:n vastaus Sivistan valvontakirjeeseen 31.3.2026

Ylemmät Toimihenkilöt YTN ry:n kirjalliset todisteet

1. a. YTN:n ja OAJ:n yhteisen järjestövalmiuskoulutuksenmateriaali 19.3.2026

b. Kutsu YTN:n ja OAJ:n yhteiseen järjestövalmiuskoulutukseen 19.3.2026

2. YTN uutinen 24.3.2026: OAJ antanut amk-alalle lakkovaroituksen, YTN jatkaa vielä neuvotteluita

Sivistysala ry:n henkilötodistelu

1. A, Sivistan työmarkkina-asiantuntija

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ ry:n henkilötodistelu

1. B, OAJ:n neuvottelupäällikkö

Ylemmät toimihenkilöt YTN ry:n henkilötodistelu

E, YTN:n neuvottelija
F, YTN:n puheenjohtaja

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Ammattikorkeakoulujen työehtosopimus on ollut voimassa aikavälillä 1.4.2024–31.3.2026. OAJ ja YTN ovat 13.2.2026 antamillaan kirjallisilla ilmoituksilla irtisanoneet työehtosopimuksen päättymään 31.3.2026. Myöhemmin samana päivänä Sivista on ilmoittanut irtisanomisesta OAJ:lle ja YTN:lle.

OAJ antoi Sivistalle ilmoituksen neuvotteluiden päättymisestä 23.3.2026. Se ilmoitti 24.3., 25.3. ja 30.3.2026 toimeenpanevansa työnseisaukset 8., 9. ja 14.4.2026.

YTN ja Sivista ovat jatkaneet neuvotteluja 26.3.2026. YTN antoi 31.3.2026 Sivistalle ilmoituksen neuvotteluiden päättymisestä.

Asiassa on kysymys siitä, onko OAJ rikkonut työrauhavelvollisuutensa antaessaan työtaisteluilmoitukset 24.3., 25.3. ja 30.3.2026. Kysymys on myös siitä, onko YTN toiminut asiassa sellaisella tavalla, että sen on katsottava osallistuneen OAJ:n työtaistelutoimiin työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain vastaisesti. Vielä kysymys on työehtosopimuksen 16 §:n 3. kohdan oikeasta tulkinnasta.

Työehtosopimuksen 16 §:n 3. kohdan oikea tulkinta

Riidanalaisen sopimusmääräyksen mukaan työehtosopimuksen määräykset ovat voimassa, kunnes uusi sopimus on tullut voimaan tai sopijapuolten väliset neuvottelut jommankumman osapuolen toimesta on kirjallisesti todettu päättyneiksi.

Kantaja on katsonut kohdan tarkoittavan sitä, että työehtosopimuksen määräykset ovat voimassa, kunnes uusi sopimus on tullut voimaan tai Sivistysala ry on todennut neuvottelut kirjallisesti päättyneiksi tai Opetusalan Ammattijärjestö OAJ ry ja Ylemmät Toimihenkilöt YTN ry ovat molemmat kirjallisesti todenneet neuvottelut päättyneiksi.

OAJ on katsonut, että tekstikohdan "jommankumman osapuolen" sanamuodolla on sinänsä tarkoitettu työnantajapuolta ja työntekijäpuolta, mutta työntekijäpuolella molemmilla osallisilla on oikeus itsenäisesti todeta neuvottelut päättyneiksi ja antaa sen jälkeen lakkovaroituksia. OAJ:n mukaan Sivistan tulkinta edellyttäisi sitä, että työehtosopimukseen olisi kirjattu tai muuten olisi sovittu nimenomaisesti, että OAJ ja YTN olisivat yksi ja sama osapuoli sopimuksen 16 §:n 3. kohdan tulkinnassa. Myös YTN on katsonut, että koska työehtosopimusmääräyksessä ei ole erikseen määritelty sopimuksen sopijapuolia, jompikumpi osapuoli voi sanamuotonsa perusteella tarkoittaa myös vain toista palkansaajajärjestöä.

Työtuomioistuin toteaa, että ”jommastakummasta osapuolesta” puhuttaessa yleisesti viitataan kahteen osapuoleen, ja tässä tapauksessa sillä ei voida katsoa viitatun muuhun kuin työntekijä- ja työnantajapuoleen. Määräyksen sanamuoto vastaa siten selvästi Sivistan omaksumaa tulkintaa.

Osapuolten yhteisestä tarkoituksesta esitetystä selvityksestä työtuomioistuin toteaa seuraavaa. Riidanalainen 1.4.2024 voimaan tullut työehtosopimus on ollut ensimmäinen ammattikorkeakoulujen työehtosopimus. Riidatonta on, että sen pohjana on ollut yksityisen opetusalan työehtosopimus, jossa on ollut samasanainen määräys kuin riidanalaisen työehtosopimuksen 16 §:n 3. kohdassa. Asiassa esitetyn kirjallisen selvityksen perusteella osapuolilla on 15. ja 20.1.2024 ollut yhteinen näkemys määräyksen tekstistä, ja teksti on vastannut lopulliseen sopimukseen tullutta 16 §:n 3. kohdan kirjausta (Sivistan todisteet 11 ja 12). Asiassa on selvitetty, että sopimusta neuvoteltaessa sopimuskohdan tulkinnasta on käyty myös keskustelua. Sivistan työmarkkina-asiantuntija A on työtuomioistuimessa kuultuna yksityiskohtaisesti ja uskottavasti kertonut, että osapuolet ovat neuvotteluissa 8.11.2023 käyneet sopimuksen 1 luvun määräykset kohta kohdalta läpi, ja 16 §:n osalta A on esitellyt määräyksen siten, että osapuolilla viitataan tekstissä työnantaja- ja palkansaajapuoliin, ja palkansaajapuolella OAJ:hin ja YTN:ään yhdessä, eli jos palkansaajapuoli haluaa päättää neuvottelut, tämä täytyy tehdä yhdessä eikä toinen voi yksin päättää neuvotteluja. A on kertonut kirjanneensa ylös palkansaajapuolen asiaa koskevat kommentit. Hänen mukaansa OAJ:n C on todennut: ”Jos olisikin jonkun osapuolen, ei ole tullut vastaan.” OAJ:n B taas on todennut: ”On yhteisesti todettu päättyneeksi.” Vielä YTN:n D on todennut: ”Ei ollut kommentteja, hyvä keskustelu. Ymmärsimme kolmannen pykälän merkityksen.” Määräystä koskeva keskustelu ei ollut tämän Teams-kokouksen jälkeen enää jatkunut.

OAJ:n neuvottelupäällikkö B on työtuomioistuimessa kuultuna kertonut ymmärtäneensä, että neuvottelut voi määräyksen perusteella päättää myös toinen palkansaajajärjestö yksin. YTN:n neuvottelija E ei ole muistanut, että asiasta olisi ylipäätään keskusteltu.

Johtopäätöksenään edellä esitetystä selvityksestä työtuomioistuin katsoo, että työnantajapuolen omaksuma riidanalaisen määräyksen tulkinta vastaa määräyksen sanamuotoa, ja tulkinta on lisäksi avattu tarkemmin 8.11.2023 sopimusta neuvoteltaessa. Vaikka tulkinnasta käyty keskustelu on jäänyt lyhyeksi ja jokseenkin epämääräiseksi, palkansaajapuolelta on kuitenkin todettu, että määräyksen sisältö on tältä osin ymmärretty. Työnantajapuolen omaksuman tulkinnan on siten katsottava vastaavan myös osapuolten yhteistä alkuperäistä tarkoitusta.

OAJ on kuitenkin katsonut, että olisi kohtuutonta, jos eri henkilöstöryhmiä edustavilla toisistaan riippumattomilla neuvottelutahoilla ei olisi tosiasiallista mahdollisuutta ilmoittaa neuvottelujen päättymisestä ilman toisen sopijapuolen myötävaikutusta. Sivistan tulkinta johtaisi OAJ:n mukaan merkittävään lakko-oikeuden rajoittamiseen ja olisi vastoin perusoikeutena turvattua ammatillista yhdistymisvapautta.

Työtaisteluoikeus on olennainen osa ammatillista yhdistymisvapautta ja Suomen perustuslain 13 §:n 2 momentin sekä Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten suojaama. Myös Euroopan unionin perusoikeuskirjassa on muun ohella 28 artiklan määräys, jonka mukaan työntekijöillä ja työnantajilla tai näiden järjestöillä on unionin oikeuden sekä kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukaisesti oikeus asianmukaisilla tasoilla neuvotella ja tehdä työ- ja virkaehtosopimuksia sekä oikeus ryhtyä eturistiriitatilanteissa etujensa puolustamiseksi yhteistoimiin, lakko mukaan lukien. (Ks. tarkemmin esim. HE 12/2024 vp s. 18–37.)

Työtuomioistuin toteaa, että työehtosopimuksen voimassaoloon liittyvä työrauhavelvollisuus on kansainvälisten sitoumusten perusteella sallittu työtaisteluoikeuden rajoitus. Työehtosopimuksen tavoittelemisen tarkoituksessa toteutetut työtaistelutoimenpiteet sen sijaan ovat kansainvälisten sopimusten perusteella vahvimmin turvattuja. Työtaisteluoikeutta on joka tapauksessa arvioitava perus- ja ihmisoikeuksia koskevan turvaamisvelvoitteen näkökulmasta (PL 22 §).

Tässä asiassa osalliset ovat sopimusvapautensa puitteissa sopineet työehtosopimukseen niin sanotuksi roikkopykäläksi kutsutun määräyksen, jonka mukaisesti työehtosopimuksen määräykset ovat voimassa, kunnes uusi sopimus on tullut voimaan tai sopijapuolten väliset neuvottelut jommankumman osapuolen toimesta on kirjallisesti todettu päättyneiksi. Myös työrauhavelvollisuus on neuvottelujen ajan voimassa. Kyse ei ole siitä, etteikö kukin sopimukseen osallinen voisi itsenäisesti päättää hyväksyykö sopimuksen tai hylkääkö sen, vaan määräyksellä on jatkettu työehtosopimusmääräysten ja työrauhavelvollisuuden voimassaoloa sopimuskauden yli. Määräyksen tarkoituksena eli rationa on ollut suojata neuvotteluprosessia ja turvata neuvottelurauhaa. Tällaiset niin sanotut roikkopykälät ovat työmarkkinakäytännössä tavanomaisia ja yleisesti hyväksyttyjä. Nämä seikat puhuvat sen puolesta, että määräyksen sellaisenaan ei voida katsoa olevan perustuslain vastaisena pätemätön.

Edellä lausutuilla perusteilla kanteessa esitetty vahvistusvaatimus on hyväksyttävä.

Onko OAJ rikkonut työrauhavelvollisuutensa

Työehtosopimuslain 8 §:n 1 momentin mukaan työehtosopimus velvoittaa siihen osallisia välttämään kaikkia työtaistelutoimenpiteitä, jotka kohdistuvat työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen.

Edellä selostetuin tavoin OAJ on sopimuskauden kestäessä antanut kolme työtaisteluilmoitusta, joita koskevat työnseisaukset oli määrä toimeenpanna sopimuskauden päättymisen jälkeisenä aikana. Tätä ennen OAJ oli todennut uutta työehtosopimusta koskevat neuvottelut omalta osaltaan päättyneiksi. YTN ja Sivista ovat jatkaneet neuvotteluja, kunnes myös YTN on todennut neuvottelut päättyneiksi samana päivänä, kun sopimuskausi on päättynyt.

Työtuomioistuimen ratkaisukäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että työtaistelutoimenpide voidaan toteuttaa pelkällä uhkaamisella, jos uhkaus on voitu ymmärtää todelliseksi. (Ks. esim. TT 2018:111 ja siellä mainittu aiempi oikeuskäytäntö.)

OAJ on ensinnäkin katsonut, että työtaisteluilmoituksissa ei ole ollut kyse työtaistelutoimenpiteinä pidettävästä uhkauksista. Työtuomioistuin toteaa, että OAJ on ilmoittamillaan työtaisteluilla pyrkinyt vauhdittamaan neuvotteluja uudesta työehtosopimuksesta. Ilmoitusten on todettu raukeavan tai alkaneen työriidan päättyvän, kun työehtosopimusta koskeva neuvottelutulos on työriidan osapuolten taholta hyväksytty. Ilmoitettujen työnseisausten on katsottava olleen joukkoluonteisia ja painostustarkoituksessa tehtyjä. Työnantaja on voinut ilmoitusten perusteella perustellusti ymmärtää, että työnseisaukset todennäköisesti tullaan toteuttamaan eli työtaistelun mahdollisuus on ollut todellinen. Kyse on näin ollen ollut työtaistelulla uhkaamisesta. (Ks. myös esim. TT 2026:3, vrt. TT 2019:106.)

OAJ on lisäksi katsonut, että työtaisteluilmoituksia ei tule pitää ilmoituksen hetkellä 31.3.2026 saakka voimassa olleeseen työehtosopimukseen tai sen yksittäisiin määräyksiin kohdistuvana.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että työtaistelutoimenpide, joka on toimeenpantu työehtosopimusmääräysten ollessa niin sanotun roikkopykälän nojalla voimassa, kohdistuu voimassa olevaan työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai sen yksittäisiin määräyksiin, ja työtaistelu on siten työrauhavelvoitteen vastainen (esim. TT 1983:174, TT 2019:39, TT 2020:55 ja 56).

Tuomiossa TT 1974:60 kyse oli tilanteesta, jossa vanhan työehtosopimuksen voimassa ollessa oli uhattu lakon aloittamisella heti työehtosopimuksen voimassaolon ja työrauhavelvollisuuden päätyttyä. Uhkauksella ei voitu enää siinä vaiheessa katsoa tarkoitetun vaikuttaa muuhun kuin solmittavaan uuteen työehtosopimukseen. Esitettyä, tosin vakiintuneen ja suositeltavan työmarkkinakäytännön vastaista uhkaa ei voitu pitää voimassa olevaan työehtosopimukseen kohdistuneena työtaistelutoimenpiteenä (ks. vastaavasti TT 2009:83).

Tuomiossa TT 2026:3 taas kyse oli tilanteesta, jossa työntekijäliitto oli ilmoittanut ylityö- ja vuoronvaihtokiellosta aikana, jolloin työrauhavelvollisuuden voimassaolo oli perustunut niin sanottuun roikkopykälään. Työntekijäliitto oli noin vuorokausi ylityö- ja vuoronvaihtokieltoa koskevan ilmoituksen antamisen jälkeen yksipuolisesti katkaissut työehtosopimusneuvottelut ja työtaistelutoimenpide oli toimeenpantu vasta tämän jälkeen. Työtuomioistuin totesi, että asia erosi tapauksen TT 1974:60 olosuhteista siinä, että työntekijäliiton ilmoittaessa ylityö- ja vuoronvaihtokiellosta ei välttämättä vielä ollut selvää, että työehtosopimusmääräysten voimassaolo ja työrauhavelvollisuus päättyisivät ennen ylityö- ja vuoronvaihtokiellon toimeenpanoa. Tapauksen olosuhteissa työnantajaliiton kuitenkin katsottiin voineen perustellusti olettaa, että työehtosopimusmääräykset ja työrauhavelvollisuus eivät olisi enää voimassa ylityö- ja vuoronvaihtokiellon alkaessa. Kun työntekijäliitto oli ilmoittanut kirjallisesti neuvotteluiden päättymisestä, työehtosopimusten määräysten ja työrauhavelvollisuuden voimassaolo olivatkin päättyneet välittömästi. Työntekijäliiton ilmoitusta, jolla oli uhattu ylityö- ja vuoronvaihtokiellolla, ei tullut pitää ilmoituksen hetkellä edelleen voimassa olleisiin työehtosopimuksiin tai niiden yksittäisiin määräyksiin kohdistuvina. Kyse ei ollut kielletystä työtaistelutoimenpiteestä.

Tässä asiassa OAJ on edellä todetuin tavoin antanut työtaisteluilmoitukset sopimuksen ollessa vielä voimassa. Edellä on katsottu, että OAJ ei työehtosopimuksen 16 §:n 3. kohdan nojalla ole voinut yksin todeta sopijapuolten välisiä neuvotteluja päättyneiksi. Sivista ja YTN ovatkin vielä jatkaneet neuvotteluja (Sivistan todisteet 8 ja 9). Niin sanotun roikkopykälän tarkoituksena on ollut suojata tuota neuvotteluprosessia vielä sopimuskauden päättymisen jälkeen. OAJ:n ilmoittaessa työnseisauksista ei välttämättä vielä ole ollut selvää, että työehtosopimusmääräysten voimassaolo ja työrauhavelvollisuus päättyisivät ennen työnseisausten toimeenpanoa. Sivista on ainakin perustellusti voinut olettaa, että työehtosopimusmääräykset ja työrauhavelvollisuus voivat olla vielä voimassa työnseisausten alkaessa, vaikka ne sinänsä onkin toimeenpantu vasta sopimuskauden päättymisen jälkeen.

Edellä lausutuin perustein työtuomioistuin katsoo, että OAJ:n tekemiä ilmoituksia, joilla on uhattu työnseisauksilla, tulee pitää ilmoituksen hetkellä edelleen voimassa olleeseen työehtosopimukseen kohdistuvina. Kyse on ollut kielletystä työtaistelutoimenpiteestä, joten kanne on tältä osin hyväksyttävä. Asiaa ei ole työtuomioistuimen käsityksen mukaan arvioitava toisin myöskään sillä OAJ:n esittämällä perusteella, että työehtosopimuksen 16 §:n 3. kohdan tulkinta johtaisi OAJ:n kannalta kohtuuttomaan tilanteeseen ja rajoittaisi OAJ:n työtaisteluoikeutta perustuslaissa kielletyllä tavalla. Myös YTN on osaltaan todennut neuvottelut päättyneiksi 31.3.2026 eli jo noin viikko OAJ:n antaman ilmoituksen jälkeen.

Onko YTN rikkonut työrauhavelvollisuutensa

Kantaja on katsonut, että YTN on toimillaan osallistunut OAJ:n työtaistelutoimiin työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain vastaisesti. YTN:llä ja OAJ:llä on kantajan mukaan ollut yhteinen keskinäiseen tietoon perustuva koordinoitu suunnitelma työtaistelutoimenpiteiden ilmoittamisesta ja neuvotteluiden päättämisestä.

Asiassa on riidatonta, että YTN:llä ja OAJ:lla on ollut yhteinen suunnitelma, jonka mukaisesti YTN ja OAJ tulevat ilmoittamaan työtaistelutoimenpiteistä 1.4.2026 alkaen, mikäli neuvottelutulosta ei ole saavutettu 31.3.2026 mennessä eli sopimuskauden päättyessä. YTN:n ja OAJ:n yhteisen suunnitelman pohjalta YTN ja OAJ ovat myös järjestäneet yhteisen järjestövalmiuskoulutuksen 19.3.2026 ammattikorkeakoulujen luottamusmiehille, jonka tarkoituksena on ollut valmistaa luottamusmiehiä mahdollisiin tuleviin painostustoimiin (YTN:n todisteet 1a ja 1b, Sivistan todisteet 14 ja 15). Työtuomioistuin katsoo, että kyse on tältä osin ollut tavanomaisesta varautumisesta neuvottelujen päättymisen jälkeiseen aikaan, eivätkä yhteiset suunnitelmat ole koskeneet kanteessa tarkoitettuja OAJ:n työtaistelutoimia.

Kanteessa tarkoitetut työtaisteluilmoitukset ja työtaistelutoimenpiteet ovat olleet yksin OAJ:n ilmoittamia. YTN ei ole tehnyt päätöstä kanteen kohteena olevista työtaistelutoimenpiteistä tai ilmoittanut niistä eikä sen ole selvitetty muutoinkaan olleen niiden toimeenpanijana. YTN on lisäksi tiedottanut jäseniään, että kyse ei ole YTN:n painostustoimista eikä OAJ:n lakko koske sen jäseniä (Sivistan todiste 8). YTN:n puheenjohtaja F on työtuomioistuimessa kuultuna kertonut, että YTN on saanut tietää OAJ:n lakoista vasta kun OAJ on ilmoittanut niistä Sivistalle ja valtakunnansovittelijalle. B:n kertomuksesta on ilmennyt, että OAJ ei ole ilmaissut YTN:lle suunnitelmistaan antaa työtaisteluilmoitukset sopimuskauden aikana. Työtuomioistuimella ei ole syytä epäillä F:n ja B:n kertomaa.

Työtuomioistuin katsoo, että YTN:n ei ole selvitetty toimineen asiassa tavalla, jonka perusteella sen voitaisiin katsoa rikkoneen työrauhavelvollisuuttaan. Kanne tulee tältä osin hylätä.

Hyvityssakko

Työehtosopimuslain 9 §:n 1 momentin mukaan työehtosopimukseen osallisen, joka ei täytä sopimuksesta johtuvia, 8 §:ssä tarkoitettuja velvollisuuksiaan on, jollei työehtosopimuksessa ole toisin määrätty, vahingonkorvauksen asemesta maksettava hyvityssakko. Edellä 8 §:ssä säädetyn työrauhavelvollisuuden rikkomisesta tuomittavan hyvityssakon määrä on vähintään 10.000 euroa ja enintään 150.000 euroa.

Työehtosopimuslain 10 §:n 1 momentin mukaan hyvityssakkoon tuomittaessa on otettava huomioon kaikki esiin tulleet asianhaarat, kuten vahingon suuruus, syyllisyyden määrä, toisen osapuolen rikkomukseen mahdollisesti antama aihe ja yhdistyksen tai yrityksen koko. Erityisestä syystä hyvityssakkoa voidaan kohtuullistaa tai jättää se kokonaan tuomitsematta.

Erityinen syy jättää hyvityssakko tuomitsematta voi olla käsillä esimerkiksi silloin, jos vastapuoli on antanut aiheen lainvastaiseen työtaistelutoimenpiteeseen käyttäytymällä selvästi epäasiallisesti, kuten rikkomalla lakia (HE 248/1985 vp s. 8). Erityinen syy kohtuullistaa hyvityssakkoa voi olla myös tilanteessa, jossa hyvityssakon tuomitseminen vähimmäismääräisenä voisi johtaa yhdistyksen toimintaedellytysten lakkaamiseen ja siten ammattiyhdistystoiminnan estymiseen yhdistyksen pienen koon ja vähäisen varallisuuden vuoksi. Erityinen syy hyvityssakon kohtuullistamiselle voi olla kyseessä myös, jos työtaistelu olisi toteutettu niin pienimuotoisena tai erittäin lyhytkestoisena, ettei siitä olisi aiheutunut kuin hyvin vähäistä haittaa työnantajan toiminnalle, ja hyvityssakon tuomitsemista vähimmäismääräisenä olisi pidettävä kohtuuttomana. (HE 12/2024 vp s. 81.)

Työtuomioistuin on edellä katsonut, että OAJ on rikkonut asiassa työrauhavelvollisuutensa antaessaan työtaisteluilmoitukset 24.3., 25.3. ja 30.3.2026.

OAJ:n ilmoituksen mukaan lakonuhka on koskenut 329 työntekijää Metropolia ammattikorkeakoulussa, 271 työntekijää Tampereen ammattikorkeakoulussa ja 223 työntekijää Turun ammattikorkeakoulussa. Työtaisteluilmoitusten mukaisesti työnseisausten 8.4., 9.4. ja 14.4.2026 on ollut määrä kestää yhden vuorokauden. Todettakoon selvyyden vuoksi, että toteutuneet työnseisaukset on toimeenpantu työrauhavelvollisuuden jo päätyttyä. Kyse on siitä, että työtaisteluilmoituksia on pidettävä uhkauksina ja siten edellä kuvatuissa olosuhteissa itsenäisinä työtaistelutoimenpiteinä työrauhavelvollisuuden ollessa vielä voimassa.

OAJ on ilmoittanut päättäneensä neuvottelut uudesta työehtosopimuksesta 23.3.2026 Sivistan esitettyä lähes tuhannen euron palkanalennuksia eräille opetushenkilöstöön kuuluville työntekijöille. OAJ on ollut siinä käsityksessä, että työrauhavelvollisuus ei ole ollut voimassa 1.4.2026 sopimuskauden päätyttyä ja että Sivistan on tullut tämä ymmärtää. Osapuolilla on tältä osin ollut eriävät käsitykset työehtosopimuksen niin sanotun roikkopykälän tulkinnasta. Vaikka Sivistan tulkinnan on edellä katsottu parhaiten vastaavan määräyksen sanamuotoa ja myös osapuolten yhteistä tarkoitusta, tällä tulkintaepäselvyydellä on hyvityssakon määrää harkittaessa OAJ:n syyllisyyden määrää alentava vaikutus. OAJ:n syyllisyyttä vähentää myös se, että OAJ on tiennyt, että YTN tulee omalta osaltaan antamaan työtaisteluilmoituksia 1.4.2026 alkaen ja siten päättämään neuvottelut ennen tätä. Toisaalta niin sanotun roikkopykälän tarkoitus on ollut turvata neuvotteluprosessia ja suojata neuvottelurauhaa. YTN ja Sivista ovatkin vielä jatkaneet neuvotteluja sen jälkeen, kun OAJ on todennut neuvottelujen osaltaan päättyneen. Aiheutunut vahinko liittyykin siihen, että työtaisteluilmoituksilla on rikottu tätä neuvottelurauhaa. OAJ on ensimmäisen työtaisteluilmoituksen antamisen jälkeen tiennyt Sivistan pitävän työtaisteluilmoituksia laittomina. Tästä huolimatta OAJ on antanut vielä kaksi ilmoitusta ja vastauksissaan Sivistan valvontakirjeisiin katsonut valvontakirjeiden olevan aiheettomia (OAJ:n todisteet 2 ja 3).

Kaikki esiin tulleet asianhaarat huomioon ottaen työtuomioistuin harkitsee oikeaksi OAJ ry:lle tuomittavan hyvityssakon määräksi 10.000 euroa.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin mukaan asianosainen, joka häviää asian, voidaan velvoittaa korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi. Milloin asian epäselvyyden vuoksi asianosaisilla on ollut perusteltua aihetta oikeudenkäyntiin, voidaan määrätä, että he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n pääsäännön mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä. Saman luvun 3 §:n 1 momentin mukaan jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan.

Sivista on voittanut asian OAJ:tä ja YTN:ää vastaan esitetyn vahvistusvaatimuksen osalta sekä OAJ:tä vastaan esitetyn työrauhavelvollisuuden rikkomista koskevan hyvityssakkovaatimuksen osalta. Sivista on hävinnyt asian YTN:ää vastaan esitetyn työrauhavelvollisuuden rikkomista koskevan hyvityssakkovaatimuksen osalta. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:stä ilmenevän oikeusohjeen nojalla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, että Sivista ja YTN saavat pitää toisiinsa nähden oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Sivistan oikeudenkäyntikulujen kokonaismäärä on 10.960 euroa ja tuntivelvoitusperuste 240 euroa. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään riidaton. Työtuomioistuin arvioi, että oikeudenkäyntikuluista neljän tunnin työmäärää vastaava 960 euroa on kohdistunut kanteen ajamiseen YTN:ää vastaan, minkä määrän Sivista saa siis pitää vahinkonaan.

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla OAJ on asian hävinneenä velvollinen korvaamaan Sivistan oikeudenkäyntikulut. Edellä todetun perusteella OAJ:n korvattavaksi tulevien oikeudenkäyntikulujen määrä on 10.000 euroa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

vahvistaa ammattikorkeakoulujen työehtosopimuksen 1 luvun 16 §:n 3 kohdan tarkoittavan sitä, että työehtosopimuksen määräykset ovat voimassa, kunnes uusi sopimus on tullut voimaan tai Sivistysala ry on todennut neuvottelut kirjallisesti päättyneiksi tai Opetusalan Ammattijärjestö OAJ ry ja Ylemmät Toimihenkilöt YTN ry ovat molemmat kirjallisesti todenneet neuvottelut päättyneiksi
velvoittaa Opetusalan Ammattijärjestö OAJ ry:n maksamaan Sivistysala ry:lle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 10.000 euroa ja
velvoittaa Opetusalan Ammattijärjestö OAJ ry:n korvaamaan Sivistysala ry:n oikeudenkäyntikulut 10.000 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

YTN ry:tä vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätään.

Sivistysala ry saa pitää oikeudenkäyntikuluistaan 960 euroa vahinkonaan.

Ylemmät Toimihenkilöt YTN ry saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Outi Anttila puheenjohtajana sekä Markku Saarikoski, Anna Lavikkala, Merru Tuliara, Sanna Rantala ja Samuli Hiilesniemi jäseninä. Valmistelija on ollut Krista Kalske.

Tuomiosta on äänestetty.

Jäsen Hiilesniemi, jonka lausuntoon jäsen Rantala yhtyi, lausui:

Olen eri mieltä enemmistön kanssa vahvistusvaatimuksen hyväksymisestä sekä siitä, onko OAJ rikkonut työrauhavelvollisuuttaan. Katson, että kanne tulee hylätä myös OAJ:n osalta ja näin ollen kokonaisuudessaan. Perustelen kantani seuraavasti.

Kysymyksenasettelu

Ammattikorkeakoulujen työehtosopimus on ollut voimassa 1.4.2024–31.3.2026. OAJ on ilmoittanut neuvottelujen päättymisestä 23.3.2026. YTN on omasta puolestaan jatkanut neuvotteluja Sivistan kanssa ja ilmoittanut neuvottelujen päättymisestä 31.3.2026. OAJ on 24.3., 25.3. ja 30.3.2026 ilmoittanut työnseisauksista, joiden oli määrä alkaa 8.4., 9.4. ja 14.4.2026, eli varsinaisen työehtosopimuskauden päättymisen jälkeen.

Asiassa on ratkaistava, onko OAJ näillä ilmoituksilla rikkonut työrauhavelvollisuuttaan, onko YTN osallistunut tällaiseen rikkomukseen sekä mikä merkitys työehtosopimuksen 16 §:n 3 kohdan tulkinnalla on asian arvioinnissa.

Työehtosopimuksen 16 §:n 3 kohdan tulkinta

Työehtosopimuksen tulkinnan lähtökohtana on sopimusmääräyksen sanamuoto, mutta tulkinnassa pyritään vahvistamaan ensisijaisesti se sisältö, joka parhaiten vastaa sopijapuolten yhteistä tarkoitusta. Jollei yhteistä tarkoitusta voida luotettavasti osoittaa, tulkinta painottuu objektiivisiin seikkoihin, joista sanamuoto on keskeinen. Samalla on kuitenkin huomioitava, että yleisesti työ- ja virkaehtosopimusoikeuden lähteisiin kuuluvat myös perus- ja ihmisoikeudet sekä Euroopan unionin oikeus.

Määräyksen sanamuoto viittaa yleiskielisesti kahteen osapuoleen, työnantaja- ja työntekijäpuoleen. Sanamuoto ei kuitenkaan vielä ratkaise nyt käsillä olevaa kysymystä siitä, millainen oikeusvaikutus määräykselle on annettava silloin, kun työntekijäpuolella on kaksi itsenäistä työehtosopimukseen osallista järjestöä. Juuri tästä kysymyksestä asiassa on riitaa. Sanamuoto ei yksiselitteisesti osoita, että työntekijäpuolen kummankin allekirjoittajajärjestön olisi aina yhdessä kirjallisesti todettava neuvottelut päättyneiksi ennen kuin määräyksen mukainen voimassaolo voisi päättyä työntekijäpuolen osalta.

Vaikka määräyksen sanamuoto ja asiassa esitetty selvitys tukevat jokseenkin enemmän kantajan esittämää näkemystä työntekijäpuolen yhteissidonnaisuudesta, asiassa on toisaalta esitetty vastakkaista näkemystä puoltavaa selvitystä. Määräyksen sanamuoto on luonteeltaan yleinen ja sitä on käytetty useissa vastaavissa työehtosopimusmääräyksissä, eikä määräyksen sanamuoto sellaisenaan poissulje osapuolten itsenäistä asemaa korostavaa tulkintaa. Osapuolten yhteistä alkuperäistä tarkoitusta ei ole tässä asiassa osoitettu. Enimmilläänkin asiassa esitetty selvitys tulkinnasta käydystä keskustelusta jää olennaisilta osiltaan niukaksi ja osin ristiriitaiseksi. A:n kertomus tukee kantajan kantaa, mutta B on kertonut ymmärtäneensä määräyksen toisin ja E ei ole muistanut, että asiasta olisi ylipäätään keskusteltu. Katson, että asiassa ei ole osoitettu riittävällä varmuudella, että osapuolilla olisi ollut selvästi yhteinen tarkoitus kantajan esittämällä tavalla.

Tulkinnassa on lisäksi otettava huomioon perusoikeusmyönteisen laintulkinnan periaate. Tuomioistuimia ja viranomaisia sitoo se, että perusteltavissa olevista tulkintavaihtoehdoista on valittava sellainen, joka parhaiten edistää perusoikeuksien tarkoituksen toteutumista. Työtaisteluoikeus on olennainen osa perustuslain 13 §:n 2 momentissa turvattua ammatillista yhdistymisvapautta. Sanamuodon lisäksi määräyksen tulkinnassa on tässä tapauksessa annettava merkitystä etenkin sille, että kantajan esittämä tulkinta johtaisi työtaisteluoikeuden rajoittamiseen tilanteessa, jossa työehtosopimus ei ole voimassa, eivätkä osapuolet ole sidottuja työehtosopimuslain 8 §:n mukaiseen työrauhavelvoitteeseen. Kun 16 §:n 3 kohdan sanamuoto ja asiassa esitetty selvitys eivät yksiselitteisesti osoita, että työntekijäpuolen järjestöt olisivat tarkoittaneet sitoutua siihen, että neuvottelujen päättäminen edellyttää aina niiden yhteistä ilmoitusta, määräystä ei ole perusteltua tulkita tavalla, joka rajoittaa työtaisteluoikeuden käyttämistä ilman selvää lakiperustaa.

Tätä johtopäätöstä tukee myös työehtosopimuslain systematiikka. Työehtosopimuslain 4 §:n sitovuusjärjestelmä rakentuu siihen, että työehtosopimukseen sidotaan laissa yksilöidyt tahot nimenomaisin perustein ja että työehtosopimukseen osalliset yhdistykset sitoutuvat sopimukseen itsenäisesti. Työtuomioistuin on ratkaisussaan TT 2021:99 korostanut, että työehtosopimuslain 4 §:n sidottuisuutta koskeva sääntely ja 8 §:n työrauhavelvollisuus ovat pakottavaa oikeutta eikä osallisten ole mahdollista laajentaa laissa säädettyä sidonnaisuutta tai työrauhavelvollisuutta muita sitovasti muuten kuin omalta osaltaan. Jos 16 §:n 3 kohtaa tulkittaisiin siten, että yhden työntekijäpuolen osallisyhdistyksen työrauhavelvollisuuden jatkuminen riippuisi ratkaisevasti toisen osallisyhdistyksen menettelystä, määräykselle annettaisiin oikeusvaikutus, joka on laajentava suhteessa työehtosopimuslain osapuolikohtaiseen sidonnaisuusjärjestelmään. Tällainen tulkinta voi korkeintaan tukea käsitystä määräyksen osapuolten välisestä inter partes -luonteesta; se ei puolla määräyksen tulkitsemista työehtosopimuslain 8 §:ssä tarkoitetun lakisääteisen työrauhavelvollisuuden itsenäiseksi perusteeksi.

Arvioon vaikuttaa lisäksi se, että enemmistön omaksuma tulkinta koskee samalla OAJ:n omaa sopimuskompetenssia ja jäsenistöön nähden käytettävää edustusvaltaa. Työtuomioistuin on ratkaisussaan TT 2021:68 antanut merkitystä sille, mikä taho on itse työehtosopimukseen osallinen ja onko toisella taholla todellista valvonta- ja päätäntävaltaa sen puolesta. OAJ:n sääntöjen mukaan järjestön tehtävänä on sopia jäsenkuntaansa koskevia työ- ja virkaehtosopimuksia ja valvoa niiden noudattamista, ja järjestön ylin päätösvalta kuuluu jäsenistön valitsemalle valtuustolle. Asiassa ei ole esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella OAJ:n olisi katsottava sääntöjensä tai muun nimenomaisen valtuutuksen nojalla sitoutuneen siihen, että sen mahdollisuus päättää neuvottelut ja käyttää työtaisteluoikeuttaan olisi ratkaisevasti riippuvainen toisen, eri jäsenkenttää edustavan järjestön menettelystä.

Katson näin ollen, ettei asiassa ole perusteita vahvistaa kantajan vaatimaa tulkintaa, jonka mukaan työntekijäpuolen molempien allekirjoittajajärjestöjen olisi tullut yhdessä kirjallisesti todeta neuvottelut päättyneiksi ennen kuin 16 §:n 3 kohdan mukainen voimassaolo voisi päättyä työntekijäpuolen osalta. Sen sijaan tässä tilanteessa määräystä tulee tulkita tavalla, joka parhaiten turvaa asiassa relevantin perusoikeuden, eli OAJ:n työtaisteluoikeuden, toteutumisen. Vahvistuskanne tulee näin ollen hylätä.

Onko OAJ rikkonut työrauhavelvollisuutensa

OAJ:n työtaisteluilmoitukset on annettu sopimuskauden aikana, mutta ilmoitetut työnseisaukset oli määrä toteuttaa vasta sopimuskauden päättymisen jälkeen.

Työtuomioistuimen oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, ettei työtaistelulla uhkaaminen sopimuskauden aikana sellaisenaan riko työrauhavelvollisuutta, jos ilmoitettu työtaistelu toteutuisi vasta työrauhavelvollisuuden päättymisen jälkeen. Tältä osin on viitattava erityisesti ratkaisuihin TT 1974:60 ja TT 2009:83. Myös ratkaisussa TT 2026:3 arviointi rakentuu sille, voidaanko työtaisteluilmoitusta pitää ilmoitushetkellä edelleen voimassa olevaan työehtosopimukseen kohdistuvana vai onko perusteltua olettaa, että työehtosopimusmääräysten ja työrauhavelvollisuuden voimassaolo päättyy ennen ilmoitetun toimenpiteen alkamista.

Ratkaisevaa ei näin ollen ole yksin ilmoituksen ajankohta. Ratkaisevaa on, kohdistuuko uhkaus edelleen voimassa olevaan työehtosopimukseen tai sen yksittäiseen määräykseen työehtosopimuslain 8 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Työehtosopimuslain 9 §:n hyvityssakko on sidottu nimenomaisesti 8 §:ssä tarkoitettujen velvollisuuksien rikkomiseen.

Yhdyn enemmistön näkemykseen siitä, että OAJ:n ilmoituksia on pidettävä työtaistelulla uhkaamisena. Ne olivat joukkoluonteisia, painostustarkoituksessa tehtyjä ja työnantaja on voinut ymmärtää niiden tarkoittavan todellista työnseisausten mahdollisuutta. Tästä ei kuitenkaan vielä seuraa, että kyse olisi ollut työehtosopimuslain 8 §:ssä tarkoitetulla tavalla kielletyistä työtaistelutoimenpiteistä.

OAJ on ennen yhdenkään ilmoitetun työnseisauksen alkamista ilmoittanut neuvottelujen päättyneen omalta osaltaan. OAJ on lisäksi vedonnut siihen, että myös YTN tulisi päättämään neuvottelut ennen mahdollisten työtaistelujen toteuttamista. Asiassa on samalla riidatonta, että OAJ:n ja YTN:n yhteinen varautuminen on koskenut sitä, että painostustoimia ilmoitetaan 1.4.2026 alkaen, jos neuvottelutulosta ei saavuteta 31.3.2026 mennessä. Näissä oloissa OAJ:n ilmoituksia ei ole mielestäni pidettävä sellaisina, että niillä olisi uhattu työtaistelulla, joka toteutuessaan olisi edelleen kuulunut työehtosopimuslain 8 §:n suojaaman työrauhavelvollisuuden piiriin.

Nähdäkseni enemmistö on päätynyt päinvastaiseen lopputulokseen siksi, että OAJ:n ja YTN:n on katsottava voineen päättää neuvottelut vain yhdessä ja että Sivista on tämän vuoksi voinut perustellusti olettaa työehtosopimusmääräysten ja työrauhavelvollisuuden jatkuvan työnseisausten alkaessa. Tämä johtopäätös rakentuu mielestäni kuitenkin juuri sille 16 §:n 3 kohdan tulkinnalle, jota pidän edellä esitetyin perustein oikeudellisesti liian pitkälle menevänä. En pidä perusteltuna, että sama epäselvä sopimusmääräys ensin tulkitaan työtaisteluoikeutta rajoittavasti ja tämän jälkeen kyseisestä tulkinnasta johdetaan vielä työehtosopimuslain 8 §:n mukainen työrauhavelvollisuuden rikkominen.

Lisäksi katson, että vaikka työehtosopimuksen 16 §:n 3 määräys edellyttäisi OAJ:n ja YTN:n päättävän neuvottelut yhdessä, kyseisen määräyksen rikkomisesta ei vielä sellaisenaan seuraa työehtosopimuslain 9 §:n mukainen hyvityssakkovastuu. Sikäli kun kyseisen määräyksen rikkomista koskeva moitittavuus ankkuroidaan siihen, että OAJ:n ilmoituksilla on rikottu neuvottelurauhaa ja että niin sanotun roikkopykälän tarkoitus on ollut turvata neuvotteluprosessia ja suojata neuvottelurauhaa, kysymys on nähdäkseni enintään osapuolten välisestä, inter partes sitovasta työrauhavelvollisuuden laajennuksesta tai menettelymääräyksestä. Tämä ei sellaisenaan vielä tarkoita työehtosopimuslain 8 §:n lakisääteisen työrauhavelvollisuuden rikkomista.

Nähdäkseni ratkaisut TT 1983:174, TT 2019:39, TT 2020:55 ja TT 2020:56 koskevat työtaistelutoimenpiteitä, jotka on toimeenpantu roikkopykälän aikana työrauhavelvollisuuden vielä voimassa ollessa. TT 2026:3 erottaa nämä ratkaisut nimenomaisesti uhkaustilanteesta. Tästä oikeuskäytännöstä ei siten voida johtaa yleistä sääntöä, jonka mukaan myös pelkkä työtaistelulla uhkaaminen olisi aina katsottava edelleen voimassa olevaan työehtosopimukseen kohdistuvaksi työtaistelutoimenpiteeksi. Nyt arvioitavana oleva tapaus koskee juuri tällaista uhkaustilannetta, joten sitä ei voida ratkaista suoraviivaisesti toteutuneita toimenpiteitä koskevan oikeuskäytännön perusteella.

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että työrauhasta määrääminen, esimerkiksi työrauhavelvollisuuden laajentaminen, ei kuulu osallisten säännöstämiskompetenssiin, vaan tästä voidaan sopia vain osallisten keskinäisessä suhteessa vaikuttavalla velvoitemääräyksellä. Samassa yhteydessä on todettu tuomion TT 2019:71 perusteella nimenomaisesti, että vaikka osalliset voivat laajentaa lakisääteistä työrauhavelvollisuuttaan keskinäisessä suhteessaan vaikuttavalla velvoitemääräyksellä, työehtosopimuslain 9 §:n mukaista hyvityssakkoa ei voida tuomita sellaisen määräyksen perusteella, jolla laajennetaan lain 8 §:n mukaista työrauhavelvollisuutta. Tällainen osapuolten välillä vaikuttava velvoite ei saa käytännössä työehtosopimuslain 8 §:n suojaa ilman nimenomaista lakiperustaa.

Työriitalain ennakkoilmoitusvelvollisuuden merkitys

Katson, että pelkästään se seikka, että työtaistelusta annettu ennakkoilmoitus olisi työriitalain vastainen, ei vielä merkitse, että kysymys olisi samalla työehtosopimuslain 8 §:ssä tarkoitetusta työrauhavelvollisuuden vastaisesta työtaistelusta. Työriitalain vastaisuus ja työehtosopimuslain 8 §:n vastaisuus ovat eri arviointikysymyksiä.

Tälle erottelulle saadaan periaatteellisesti vahva tuki ratkaisuista TT 1992:120 ja TT 2020:42. Niissä työtuomioistuin on lausunut, että työehtosopimuslain 8 §:n soveltamisen kannalta työtaistelun laillisuus määräytyy yksinomaan työehtosopimuslain säännösten perusteella eikä sillä perusteella, että toimenpide mahdollisesti on toimeenpantu työriitalain säännösten vastaisesti. Työtuomioistuin on siten jo vakiintuneesti erotellut nämä normistot toisistaan.

Tätä erottelua tukee myös sääntelyn rakenne. Työriitalain 7 §:ssä säädetään ennakkoilmoitusvelvollisuudesta, ja lain 17 §:ssä tämän velvollisuuden rikkominen on sanktioitu sakolla. Tälle velvollisuudelle on siis oma seuraamusjärjestelmänsä. Työehtosopimuslain 9 §:n hyvityssakko ei voi muuntua työriitalain 7 §:n mahdollisen rikkomisen yleiseksi seuraamukseksi, koska hyvityssakon käyttöala on laissa nimenomaisesti rajattu työehtosopimuslain 8 §:ssä tarkoitettuihin velvollisuuksiin.

Katson siten, ettei työriitalain ennakkoilmoitusvelvollisuuden mahdollinen rikkominen voi yksinään täyttää työehtosopimuslain 8 §:ssä tarkoitetun työrauhavelvollisuuden rikkomisen tunnusmerkistöä eikä kannatella työehtosopimuslain 9 §:n mukaista hyvityssakkoa.

Johtopäätös OAJ:n osalta

Edellä lausutuin perustein katson, ettei OAJ:n työtaisteluilmoituksia tule pitää ilmoitushetkellä edelleen voimassa olleeseen työehtosopimukseen kohdistuvina työehtosopimuslain 8 §:ssä tarkoitettuina kiellettyinä työtaistelutoimenpiteinä. Kanne tulee näin ollen hylätä.

Oikeudenkäyntikulut

Koska katson, että kanne olisi tullut hylätä myös OAJ:n osalta, olisi myös vahvistusvaatimus tullut hylätä. Asiassa on ollut kysymys uuden sopimusalan ensimmäiseen työehtosopimukseen otetun roikkopykälän tulkinnasta, usean työntekijäjärjestön asemasta saman sopimuksen osapuolina, työtaisteluoikeuden perusoikeussuojan merkityksestä sekä työtaistelulla uhkaamisen ja työriitalain ennakkoilmoitusvelvollisuuden suhteesta työehtosopimuslain 8 ja 9 §:ään. Asia on ollut oikeudellisesti tulkinnanvarainen.

Tämän vuoksi katson, että asianosaisilla on ollut perusteltua aihetta oikeudenkäyntiin ja että asianosaisten olisi tullut saada pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.