TT 2026:8

Työehtosopimusmääräyksen mukaan jos sairaudesta tai tapaturmasta aiheutunut työkyvyttömyys on alkanut jostakin toisesta sairaudesta tai tapaturmasta aiheutuneen työkyvyttömyyden aikana tai välittömästi sen jälkeen eikä työntekijä ole ollut välillä työkykyisenä työssä, katsotaan sairausajanjaksot sairausajan palkan maksamisen kannalta samaksi työkyvyttömyydeksi.

Asia

Palkkaus

Kantaja

Teollisuusliitto ry

Vastaaja

UPM-Kymmene Oyj

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Vireille 3.9.2025

Suullinen valmistelu 19.11.2025

Pääkäsittely 11.2.2026

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Teollisuusliiton ja UPM-Kymmene Oyj:n välillä solmitussa sahaliiketoimintaa koskevassa työehtosopimuksessa on seuraavat määräykset:

24 § Sairausajan palkka

24.1 Sairausajan palkan maksamisen edellytykset ovat seuraavat

a) työntekijä on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt tekemästä työtä

b) työntekijä on viipymättä ilmoittanut työkyvyttömyydestä työnantajalle ja sairausajan palkan perusteissa ja määrässä ei ole epäselvyyttä

c) työntekijä on esittänyt työkyvyttömyydestään työnantajan hyväksymän selvityksen

[- -]

24.7
Jos työntekijän työkyvyttömyys saman sairauden johdosta alkaa uudelleen 30 päivän kuluessa siitä päivästä, jolta hänelle viimeksi maksettiin sairausajan palkkaa tai sairausvakuutuslain mukaista sairauspäivärahaa, ei työntekijä ole oikeutettu uuteen 23.5 kohdan mukaiseen korvausajanjaksoon.

24.8
Jos sairaudesta tai tapaturmasta aiheutunut työkyvyttömyys on alkanut jostakin toisesta sairaudesta tai tapaturmasta aiheutuneen työkyvyttömyyden aikana tai välittömästi sen jälkeen eikä työntekijä ole ollut välillä työkykyisenä työssä, katsotaan sairausajanjaksot sairausajan palkan maksamisen kannalta samaksi työkyvyttömyydeksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

A työskentelee UPM-Kymmene Oyj:n palveluksessa. Hän oli sairauden vuoksi poissa töistä ajalla 16.10.–15.12.2024. A ja työnantaja solmivat 16.12.2024 osa-aikatyösopimuksen 40 prosentin viikkotyöajalla ajalle 16.12.2024–19.1.2025. A ja työnantaja solmivat 15.1.2025 osa-aikatyösopimuksen 60 prosentin viikkotyöajalla ajalle 20.1.–23.2.2025. Molempiin työsopimuksiin merkittiin osa-aikaisuuden perusteeksi osasairauspäiväraha. Osa-aikaisuuden aikana A työskenteli omissa tehtävissään aamu-, ilta- ja yövuorossa, kuten hän oli työskennellyt ennen sairastumistaan 16.10.2024.

A sairastui 18.2.2025 eri sairauteen (korkea kuume ja flunssa) kuin siihen, jonka vuoksi hän oli ollut poissa työstä 16.10.–15.12.2024. A ilmoitti 18.2.2025 sairauspoissaolostaan tekstiviestillä (oma ilmoitus). Työnantaja kieltäytyi maksamasta hänelle sairausajan palkkaa ajalta 18.–20.2.2025 vedoten työehtosopimuksen 24.8 §:n määräykseen.

Osapuolet ovat erimielisiä siitä, oliko A:lla oikeus sairausajan palkkaan ajalta 18.–20.2.2025. Riitaa on siitä, onko työntekijä ollut työehtosopimuksen 24.8 §:ssä tarkoitetulla tavalla ”työkykyisenä työssä” työskennellessään osa-aikaisesti osasairauspäivärahakaudella.

KANNE

Vaatimukset

Teollisuusliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

1. vahvistaa, että UPM-Kymmene Oyj oli velvollinen maksamaan sairausajan palkkaa A:lle ajalta 18.–20.2.2025

2. velvoittaa UPM-Kymmene Oyj:n maksamaan sairausajan palkkana A:lle 501,12euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 28.2.2025 lukien ja

3. velvoittaa UPM-Kymmene Oyj:n korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 13.360,51 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työehtosopimuksen oikea tulkinta

A on ollut töissä määräyksen mukaisesti työkykyisenä, joten hänellä on oikeus sairausajan palkkaan ajalta 18.–20.2.2025. Määrä on 501,12euroa.

Työehtosopimuksen 24.8 §:n määräys ei rajoita työntekijän oikeutta sairausajan palkkaan tilanteessa, jossa työntekijä tekee normaaleja töitään osa-aikaisesti osasairauspäivärahalla ja sairastuu osa-aikaisuuden aikana eri sairauteen kuin siihen, jonka vuoksi hän on osasairauspäivärahalla. Olennaiseksi määräyksen soveltamisen kannalta on katsottava työntekijän työssäkäynti/työskentely.

Osasairauspäivärahassa on kyse työntekijän aloitteesta ja työnantajan suostumuksella käynnistyvästä kuntoutusmenettelystä, jossa työntekijän sairaudesta johtuen sovitaan määräaikaisesta osa-aikatyöstä. Työntekijän työskennellessä osasairauspäivärahalla hänen työaikaansa lyhennetään työsopimuksessa sovitusta. Työntekijä on työkykyinen osa-aikaiseen työhönsä. Työnantaja ei maksa hänelle sairausajan palkkaa osa-aikatyön ajalta.

Osasairauspäivärahaa koskevan lainsäädännön esitöissä (HE 227/2005 vp) on todettu, että mikäli työntekijä sairastuu osa-aikatyön aikana tilapäisesti, hänellä olisi määräaikaisen osa-aikatyötä koskevan sopimuksen kestäessä oikeus sairauslomaan. Työnantajan velvollisuus maksaa sairausajan palkkaa määräytyisi työsopimuslain 2 luvun 11 §:n tai työnantajaa sitovan työehtosopimuksen mukaan. Osa-aikatyön perusteella maksettavan sairausajanpalkan lisäksi työntekijällä olisi oikeus osasairauspäivärahaan. Edellä sanottu ilmentää sitä, että osasairauspäivärahalla työskenneltäessä työntekijä lähtökohtaisesti on työkykyinen osa-aikaiseen työhön tai ei ainakaan työehtosopimuslain 28.4 §:ssä tarkoitetulla tavalla työkyvytön. Edellä sanottu tukee kantajan tulkintaa asiassa.

Vastaaja on vedonnut ratkaisuun TT 2021:14. Toisin kuin ratkaisussa TT 2021:14, tässä asiassa ei ole kysymys siitä, onko osasairauspäivärahakaudella osa-aikaisesti työskentelevän työntekijän työskentely terveyspalvelualan työehtosopimuksen 19 §:n 1 kohdan toisessa kappaleessa tarkoitettua työhön palaamista olosuhteissa, joissa henkilö on myöhemmin sairastunut samaan sairauteen. Kyseisen jutun riidanalaisen määräyksen mukaan työntekijän sairastuessa samaan sairauteen 7 päivän kuluessa työhön paluusta lasketaan poissaolojaksot yhteen palkallisen jakson pituutta laskettaessa. Nyt puheena olevassa työehtosopimuksessa on erillinen 24.7 §:n määräys koskien samaa sairautta eikä riidassa ole kyse kyseisen määräyksen soveltamisesta.

Valtakunnallisen työehtosopimuksen vakiintunut tulkintalinja ja käytäntö ei ole Puuliiton ja sittemmin Teollisuusliiton tieten ollut se, mitä vastaaja väittää. Yrityskohtaisen työehtosopimuksen vakiintunut tulkintalinja ja käytäntö ei ole Teollisuusliiton tieten ollut se, mitä vastaaja väittää.

Yhdenvertaisuuslain vastaisuus

Vastaajan omaksuma tulkinta on yhdenvertaisuuslain vastainen. A:n osa-aikainen työskentely on johtunut terveydentilasta. Verrokkina voidaan pitää työntekijää, joka on osa-aikainen muusta kuin terveydentilasta johtuvasta syystä, taikka henkilöä, joka on osatyökyvyttömyyseläkkeellä. A on, samoin kuin verrokki, antanut työnantajan hyväksi osa-aikaisuuden aikana täyden työpanoksen tekemillään työtunneilla. Vastaajan omaksuma tulkinta asettaa A:n eriarvoiseen asemaan verrokkiin nähden molempien sairastuessa esimerkiksi influenssaan kolmen päivän ajaksi. Verrokille maksetaan sairausajan palkka ja A:lle ei makseta, vaikka kyse A:n kohdalla kyse on eri sairaudesta kuin siitä, jonka vuoksi osa-aikatyöstä on sovittu.

VASTAUS

Vaatimukset

UPM-Kymmene Oyj on vaatinut, että kanne hylätään ja Teollisuusliitto ry velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 6.100 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työehtosopimuksen oikea tulkinta

Oikeudesta osasairauspäivärahaan säädetään sairausvakuutuslaissa. Osasairauspäivärahaa koskevan lainsäädännön esitöissä (HE 227/2005 vp) lainsäätäjä on useasti ja yksiselitteisesti todennut osasairauspäivärahaa nauttivan työntekijän olevan sairausvakuutuslain näkökulmasta työkyvytön.

Työoikeudellinen työkyvyttömyyden käsite on sidottu sairausvakuutuslain mukaiseen työkyvyttömyyden käsitteeseen. Työnantaja saa sairausvakuutuksesta korvausta työntekijälle maksamastaan sairausajan palkasta vain tilanteissa, joissa Kela katsoo työntekijän olevan sairausvakuutuslain mukaisesti työkyvytön.

Työkyvytön työntekijä ei tietenkään voi olla työehtosopimuksessa tarkoitetulla tavalla ”työkykyisenä työssä”. Työkyvyttömyys ja työkykyisyys ovat toisensa poissulkevia määreitä. Koska työntekijä on osasairauspäivärahan aikana työkyvytön, hän ei voi samanaikaisesti olla työkykyinen.

Työehtosopimusmääräys on peräisin UPM-Kymmene Oyj:n aiemmin sahaliiketoiminnassaan noudattamista mekaanisen metsäteollisuuden valtakunnallisista työehtosopimuksista, joihin se on sovittu 1.1.2010 alkaen. Valtakunnallisen työehtosopimuksen vakiintunut tulkintalinja ja käytäntö on ollut, ettei osasairauspäivärahan aikana osa-aikaisesti työskentelevä työntekijä ole työehtosopimuksessa tarkoitetulla tavalla ”työkykyisenä työssä”. Asiaa koskevia erimielisyyksiä ei ole työehtosopimusalalla ollut, vaikka määräykset olivat valtakunnallisessa työehtosopimuksessa pitkään. Sama vakiintunut tulkinta- ja soveltamislinja on jatkunut yrityskohtaisen työehtosopimuksen aikana.

Sama vakiintunut tulkintalinja ja käytäntö on ollut myös paperiteollisuuden ja puusepänteollisuuden työehtosopimuksissa ja teknologiateollisuuden alalla. Teknologiateollisuuden työntekijöiden työehtosopimuksen kirjaus on identtinen tässä riidassa sovellettavan työehtosopimuksen kirjauksen kanssa.

UPM-Kymmene Oyj:n siirryttyä yrityskohtaisen työehtosopimuksen piiriin työehtosopimusmääräys on säilynyt muuttumattomana. Myöskään UPM-Kymmene Oyj:n sahaliiketoimintaa koskevan yrityskohtaisen työehtosopimuksen soveltamisajan vakiintunut tulkintalinja ja käytäntö ei ole muuttunut.

Menettelyn yhdenvertaisuuslain mukaisuus

Kantaja väittää vastaajan omaksuman tulkinnan olevan yhdenvertaisuuslain vastainen. Kantaja vertaa osasairauspäivärahan turvin osa-aikaisesti työskentelevää työntekijää jollakin muulla perusteella osa-aikaisesti työskentelevään työntekijään ja väittää, että näille ei tulisi tehdä eroa ”työkykykyisenä työssä” -työehtosopimuskirjauksen tulkinnassa.

Kantajan esittämä vertailu ei ole relevantti asian ratkaisussa. Työehtosopimusosapuolilla on työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 1 momentin 4 kohdan valtuutussäännöksen nojalla kompetenssi sopia sairausajan palkasta. Kompetenssi pitää sisällään sekä sairausajan palkan kestosta että määrästä sopimisen. Osapuolet ovat siis voineet pätevästi sopia, että eri sairaudesta johtuvassa työkyvyttömyystilanteessa työntekijän on välillä tullut olla työkykyisenä työssä, jotta sairausajanjaksoja ei katsota sairausajan palkan maksamisen kannalta samaksi työkyvyttömyydeksi.

Terveydentila on ollut hyväksyttävä peruste rajoittaa työnantajan palkanmaksuvelvollisuutta tässä erityistilanteessa (sairastuminen toiseen sairauteen) aivan samoin kuin se on hyväksyttävä peruste rajoittaa työnantajan palkanmaksuvelvollisuutta ylipäänsä työntekijän työkyvyttömyystilanteissa. Tervehtymistä edellytetään työehtosopimuskirjauksissa laajasti palkanmaksuvelvollisuuden perusteeksi myös työntekijän sairastuessa samaan sairauteen. Kyseessä olevat työehtosopimuskirjaukset eivät ole yhdenvertaisuuslain vastaisia. Työtuomioistuin on ottanut vastaavan tulkintalinjan myös ratkaisussaan TT 2021:14.

Osasairauspäivärahan aikana osa-aikaisesti työskentelevä työntekijä ei ole työehtosopimuksessa tarkoitetulla tavalla ”työkykyisenä työssä” edellä selostetuin perustein. Sen sijaan esimerkiksi osittaisella hoitovapaalla oleva osa-aikainen työntekijä on työkykyinen ja siten työehtosopimuksessa tarkoitetulla tavalla ”työkykyisenä työssä”.

Työntekijän eläkelain 35 §:n mukaan työntekijällä on oikeus osatyökyvyttömyyseläkkeeseen, jos hänen työkykynsä arvioidaan olevan heikentynyt sairauden, vian tai vamman vuoksi vähintään kahdella mutta alle kolmella viidesosalla yhtäjaksoisesti ainakin vuoden ajan. Asiassa tulee ottaa huomioon, että osasairauspäiväraha- ja osatyökyvyttömyyseläkejärjestelmät ovat tarkoitukseltaan olennaisesti erilaiset. Osatyökyvyttömyyseläke on tarkoitettu työntekijän toistaiseksi jatkuvaksi, pitkäaikaiseksi sosiaalietuudeksi hänen työkykynsä osittain (pysyvästi) heikennyttyä. Järjestelmä tunnistaa työntekijällä olevan työkykyä. Osasairauspäivärahajärjestelmän tavoitteena on puolestaan tukea työntekijän paluuta hänen omaan työhönsä pitkähköltä sairauslomalta ja eräänlaisen työkokeilun kautta selvittää, voisiko sillä hetkellä työkyvyttömän henkilön työkyky olla kuitenkin vielä myöhemmin palautettavissa. Toisessa järjestelmässä myönnetään osatyökykyiselle työntekijälle välttämätön sosiaalietuus, toisessa selvitetään, olisiko työkyvyttömästä työntekijästä vielä takaisin työkykyiseksi.

Kyseessä on sekä hoitovapaan että osatyökyvyttömyyseläkkeen osalta ei-rinnasteisten tilanteiden vertailu, jolla ei ole relevanssia asian oikeudellisessa arvioinnissa.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Kantajan vastaajaa kohtaan esittämät vaateet ovat kokonaisuudessaan perusteettomia. Oikeudenkäyntiä työtuomioistuimessa koskevan lain 33 a §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, voidaan velvoittaa korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi. Kantaja tulee velvoittaa korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

Mikäli työtuomioistuin hyväksyy kanteen, työtuomioistuimen on velvoitettava osapuolet pitämään oikeudenkäyntikulut vahinkonaan, koska asia on ollut siten epäselvä, että vastaajalla on ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. A:n sopimukset osa-aikaisuudesta

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Ote Metsäteollisuus ry:n sisäisestä palkkahallintomuistiosta

Kantajan henkilötodistelu

1. B, entinen puutuotesektorin johtaja, Teollisuusliitto ry

2. C, sopimusasiantuntija, Teollisuusliitto ry

3. D, puutuotesektorin sopimuspäällikkö, Teollisuusliitto ry

4. E, työmarkkinajohtaja, Teollisuusliitto ry

Vastaajan henkilötodistelu

1. F, työmarkkinajohtaja, Metsäteollisuus ry

2. G, työmarkkinajuristi, UPM-Kymmene Oyj

3. H, toimitusjohtaja, Teknologiateollisuuden työnantajat ry

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Teollisuusliiton ja UPM-Kymmene Oyj:n välillä solmitun sahaliiketoiminnan työehtosopimuksen 24.1 §:n mukaan sairausajan palkanmaksun edellytyksenä on muun ohella, että työntekijä on ollut sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt tekemästä työtä. Työehtosopimuksen 24.8 §:n mukaan jos sairaudesta tai tapaturmasta aiheutunut työkyvyttömyys on alkanut jostakin toisesta sairaudesta tai tapaturmasta aiheutuneen työkyvyttömyyden aikana tai välittömästi sen jälkeen eikä työntekijä ole ollut välillä työkykyisenä työssä, katsotaan sairausajanjaksot sairausajan palkan maksamisen kannalta samaksi työkyvyttömyydeksi.

A on asian taustasta ilmenevin tavoin ollut sairauden vuoksi poissa töistä 16.10. ja 15.12.2024 välisen ajan. Hän on tämän jälkeen työskennellyt osa-aikaisesti 16.12.2024 ja 23.2.2025 välisen ajan omissa tehtävissään kolmivuorotyössä. A:lla on mainittuna aikana ollut oikeus sairausvakuutuslain mukaiseen osasairauspäivärahaan. Työsopimuksen mukainen osa-aikaisuuden peruste on ollut  ”osasairauspäiväraha”.

Työsopimuslain 2 luvun 11 a §:n 1 momentin mukaan työntekijän oikeudesta osasairauspäivärahaan ja sen perusteena olevasta määräaikaisesta osa-aikatyötä koskevasta sopimuksesta säädetään sairausvakuutuslain 8 luvun 11 §:ssä. Osa-aikaisen sairauspoissaolon tarkoituksena on tukea työntekijän työssä pysymistä ja oma-aloitteista paluuta kokoaikaiseen työhön. Sopimus osa-aikatyöstä tehdään työntekijän terveydentilaa koskevan selvityksen perusteella.

Sairausvakuutuslain 8 luvun 11 §:n 1 momentin mukaan osasairauspäiväraha on tarkoitettu tukemaan 4 §:n mukaisesti työkyvyttömän 18–67-vuotiaan vakuutetun pysymistä työelämässä ja paluuta kokoaikaiseen työhön.

Säännöksessä mainitun 4 §:n mukaan vakuutetulla on oikeus sairauspäivärahaan ajalta, jona hän on estynyt tekemästä työtään sairaudesta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi. Työkyvyttömyydellä tarkoitetaan sellaista sairaudesta johtuvaa tilaa, jonka kestäessä vakuutettu on sairauden edelleen jatkuessa kykenemätön tekemään tavallista työtään tai työtä, joka on siihen läheisesti verrattavaa.

Sairausvakuutuslain 8 luvun 11 §:n 3 momentin mukaan osasairauspäivärahaoikeuden edellytyksenä muun ohella on, että vakuutettu pystyy terveyttään ja toipumistaan vaarantamatta hoitamaan osan työtehtävistään. Luvun 12 §:n mukaan osasairauspäivärahaa maksetaan enintään 150 arkipäivältä.

Osasairauspäivärahajärjestelmä on ollut voimassa vuoden 2007 alusta lukien. Hallituksen esityksen mukaan tavoitteena oli luoda järjestelmä, joka tukee työntekijän paluuta takaisin hänen omaan työhönsä pitkähkön sairausloman jälkeen. Järjestelmän tavoitteena on myös mahdollistaa eräänlainen työkokeilu, jonka aikana saadaan selvitetyksi, mahdollistaako henkilön jäljellä oleva työkyky omista tehtävistä suoriutumisen. Uudistuksen tavoitteena oli luoda vaihtoehto niihin tilanteisiin, joihin se jäljellä olevan työkyvyn puitteissa ja työpaikan olosuhteet huomioon ottaen sopii. Edellytyksenä on, että työntekijä pystyy hoitamaan osan työtehtävistään terveyttään tai toipumistaan vaarantamatta. (HE 227/2005 vp s. 9 ja 15.)

Oikeus osasairauspäivärahaan perustuu työnantajan ja työntekijän väliseen sopimukseen osa-aikatyöstä. Osasairauspäivärahan maksaminen edellyttää siten osa-aikaista työntekoa ja toisaalta osa-aikaista sairauspoissaoloa. Osa-aikainen sairausloma toteutetaan työsopimuskumppanien välisellä sopimuksella työajan lyhentämisestä. Sairausloman pitäminen osa-aikaisena on ulotettu tapauksiin, joissa sairaudesta tai työkyvyttömyydestä johtunut työstä poissaolo on jatkunut suhteelliseen pitkään ja joissa työntekijän työkyky on kokoaikaisen sairausloman aikana palautunut siinä määrin, että hän kykenee osa-aikaiseen työhön. (HE 227/2005 vp s. 17.)

Aiemmin voimassa olleeseen lakiin ei sisältynyt mahdollisuutta maksaa sairauspäivärahaa osalta päivää. Jotta vakuutettu voitiin katsoa sairausvakuutuslain mukaisesti työkyvyttömäksi, tuli hänen olla kokonaan poissa työstään. Jos vakuutettu palasi työhönsä ennen sairausloman päättymistä, katsottiin, ettei hän enää ollut sairausvakuutuslain mukaisesti työkyvytön. Osasairauspäivärahajärjestelmän luominen mahdollisti työntekijän osittaisen paluun työelämään pitkähkön työkyvyttömyyden jälkeen, vaikka työkyvyttömyys edelleen jatkuu. Osittaisesta työskentelystä huolimatta työntekijää voidaan edelleen pitää sairausvakuutuslain mukaisesti työkyvyttömänä, jos tämä terveydentilansa perusteella ja muutoin täyttää sairausvakuutuslaissa työkyvyttömyydelle asetetut edellytykset. (HE 227/2005 vp s. 14.)

Uudistuksella ei toisin sanoen muutettu työkyvyttömyyden käsitettä, vaan työntekijää pidetään edelleen työkyvyttömänä, vaikka tämä työskentelisi sairauslomansa aikana. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta katsoi mietinnössään (StVM 9/2006 vp s. 3), että jos osa-aikainen työskentely mahdollistettaisiin myös lyhyissä sairauslomissa, olisi työkyvyttömyyskäsitteen sisältöä tarpeen arvioida uudelleen ja mahdollisesti ottaa käyttöön esimerkiksi porrasteinen osatyökyvyttömyyden käsite.

Koska osasairauspäivärahaa saavaa henkilöä pidetään osittaisesta työskentelystään huolimatta sairausvakuutuslain tarkoittamalla tavalla työkyvyttömänä henkilönä, myös osasairauspäivärahaa saavan henkilön työttömyysturva rinnastuu sairauspäivärahaa saavan työkyvyttömän henkilön työttömyysturvaan. (StVM 9/2006 vp s. 4; HE 62/2009 vp s. 2.)

Hallituksen esityksessä on edelleen todettu, että jos työntekijä sairastuu osa-aikatyön aikana tilapäisesti esimerkiksi tavanomaiseen nuhakuumeeseen, hänellä on määräaikaisen osa-aikatyötä koskevan sopimuksen kestäessä oikeus sairauslomaan. Työnantajan velvollisuus maksaa sairausajan palkkaa määräytyy työsopimuslain 2 luvun 11 §:n tai työnantajaa sitovan työehtosopimuksen mukaan. Osa-aikatyön perusteella maksettavan sairausajanpalkan lisäksi työntekijällä on oikeus osasairauspäivärahaan. (HE 227/2005 vp s. 15 ja 19.)

Tässä asiassa A on sairastunut osasairauspäivärahakaudellaan korkeaan kuumeeseen ja flunssaan. Hän on ollut tästä syystä poissa työstä kolme päivää. Työnantaja on kieltäytynyt maksamasta A:lle sairausajan palkkaa vedoten siihen, että A ei ole osasairauspäivärahakaudella osa-aikaisesti työskennellessään ollut ”työkykyisenä työssä” työehtosopimuksen 24.8 §:ssä edellytetyin tavoin. Sairausajanjaksot on siten katsottu samaksi työkyvyttömyydeksi, jolloin A:lla ei ole katsottu olevan oikeutta sairausajan palkkaan.

Asiassa on näin ollen riitaa siitä, onko työntekijä työehtosopimuksen 24.8 §:ssä tarkoitetulla tavalla työkykyisenä työssä työskennellessään osa-aikaisesti osasairauspäivärahakaudella.

Henkilötodistelu

Työtuomioistuin on kuullut työnantajapuolen nimeäminä todistajina

Metsäteollisuus ry:n työmarkkinajohtajaa F:ää, UPM-Kymmene Oyj:n työmarkkinajuristia G:tä sekä Teknologiateollisuuden työnantajat ry:n toimitusjohtajaa H:ta.

Työntekijäpuolen nimeäminä todistajina on kuultu Teollisuusliitto ry:n entistä puutuotesektorin johtajaa B:tä, Teollisuusliitto ry:n sopimusasiantuntijaa C:tä, puutuotesektorin sopimuspäällikköä D:tä sekä työmarkkinajohtaja E:tä.

F on kertonut, että valtakunnallisen mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevassa määräyksessä oli edellytetty, että työntekijän tuli olla työkykyisenä työssä, jotta eri sairauksista johtuvat poissaolot voitiin katsoa eri jaksoiksi. Määräyksen taustalla oli ollut keskusjärjestöjen STK:n ja SAK:n vuoden 1980 yhteinen neuvottelumuistio, jossa oli edellytetty tosiasiallista työssäoloa eri sairauksien välillä. Neuvottelumuistio oli lähetetty tiedoksi liitoille, ja muistiossa linjattua oli noudatettu ilman nimenomaista työehtosopimuskirjausta aina vuoteen 2010 asti, jolloin vakiintunut käytäntö oli kirjattu mekaanisen metsäteollisuuden valtakunnalliseen työehtosopimukseen.

Määräyksessä oli ollut kaksi kriteeriä: työssä oleminen ja työkykyisyys. Näiden molempien kriteereiden oli tullut toteutua, jotta sairauspoissaolot oli voitu katsoa eri jaksoiksi. Työssäolon vaatimuksella oli ollut oma itsenäinen merkityksensä, sillä esimerkiksi lakkotilanteissa ei tosiasiassa oltu töissä. Työkykyisyyttä arvioitaessa työntekijän tilannetta oli tullut verrata ensimmäistä sairautta edeltävään tilaan. Työehtosopimusta oli tulkittu sen sanamuodon mukaan, ja näin yrityksiä oli ohjeistettu. Ohjeistus oli ollut, että jos sairauspoissaolon syy vaihtui, työntekijän ei katsottu olleen osasairaustilanteessa työkykyisenä työssä eikä työnantajalla ollut palkanmaksuvelvollisuutta. Työkyvyttömyys-termin tulkinta oli ollut vastaava kuin vuosilomalain 75 päivän työssäolon veroisten päivien ansainnassa.

Osasairauspäivärahaa ja työkyvyttömyyttä koskeva tulkinta oli juontunut sairausvakuutuslaista, joka muodosti perustan koko järjestelmälle. Sairausvakuutuslaki ei tuntenut osittaisen työkyvyttömyyden tilannetta. Osasairauspäivärahaa hakiessa työkyvyttömyys todettiin lääkärinlausunnolla, jossa lääkäri otti kantaa siihen, voiko henkilö työskennellä osa-aikaisesti terveydentilaansa vaarantamatta, vaikka taustalla oli työkyvyttömyys.

F on kertonut selvittäneensä määräyksen soveltamiskäytäntöä Metsä Groupin, Stora Enson, Versowoodin ja Pölkyn osalta. Niissä kaikissa oli sovellettu työehtosopimusmääräystä siten, että työntekijällä ei ollut oikeutta sairausajan palkkaan sairastuessaan osasairauspäivärahan aikana eri sairauteen. Tämä oli perustunut siihen, että työntekijän ei ollut katsottu olleen töissä työkykyisenä eri sairauksien välillä siten, että uusi sairausajan palkanmaksujakso tulisi katsoa alkaneeksi. Edellä mainittujen neljän yrityksen ja UPM:n työntekijämäärä kattoi noin 90 prosenttia mekaanisen metsäteollisuuden työntekijöistä, joten määräyksen soveltamiskäytäntö oli hyvin vakiintunut.

Riidanalainen määräys oli siirtynyt valtakunnallisesta työehtosopimuksesta sellaisenaan yrityskohtaisiin työehtosopimuksiin. Yrityskohtaisiin sopimuksiin siirryttyä soveltamiskäytäntö oli pysynyt samana. Tästä kysymyksestä ei ollut ollut aiemmin erimielisyyksiä tai ylipäätään keskusteluja Puuliiton tai sittemmin Teollisuusliiton kanssa.

Kun Metsäteollisuus ry vielä neuvotteli työehtosopimuksista, mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimus ja puusepänteollisuuden työehtosopimus olivat noin 90-prosenttisesti samanlaisia sisällöltään, ja niitä tulkittiin samalla tavoin. Vaikka puusepänteollisuuden työntekijäsopimuksessa ei ollut nimenomaista sopimuskirjausta koskien eri sairautta, alalla oli ohjeistettu ja toimittu vastaavalla tavalla kuin mekaanisessa metsäteollisuudessa. Riitoja tai keskusteluja ei ollut ollut myöskään puusepänteollisuudessa.

F on kertonut, että Metsäteollisuus ry:n sisäiseen paperiteollisuuden palkkahallintomuistioon (V1) oli kirjattu vuosien 2014–2021 aikana kolmen metsäkonsernin palkkahallinnon päällikön ja Metsäteollisuus ry:n työmarkkinapäällikön ja juristien toimesta yhteisiä tulkintoja ja vastauksia keskeisiin ongelmakohtiin, kuten esimerkiksi osasairauspäivärahaan. Paperiteollisuuden työehtosopimuksessa eri sairautta koskevassa määräyksessä oli edellytetty, että henkilö oli ”selvästi tervehtynyt”, mutta käytännössä kirjaus tarkoitti samaa kuin ”työkykyisenä töissä”, sillä molemmissa työehtosopimuksissa eri sairautta koskevat määräykset juontuivat vuoden 1980 keskusjärjestöjen muistiosta.

Mekaanisessa metsäteollisuudessa olivat käytössä kevennetyn tai mukautetun työn järjestelyt, joita työnantaja saattoi käyttää työnjohto-oikeutensa puitteissa. Työntekijä oli tällöin sairausajan palkanmaksun kannalta työkykyisenä työssä, samalla tavoin kuin osatyökyvyttömyyseläkkeellä oleva henkilö.

G on kertonut riidanalaisen sopimusmääräyksen taustasta mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksessa samalla tavalla kuin F. Lisäksi hän on kertonut, että vuonna 2010 työehtosopimukseen otettu määräys oli tiukempi kuin aiempi, keskusjärjestöjen ohjeistukseen perustunut vakiintunut käytäntö, koska työehtosopimusmääräyksessä oli edellytetty tosiasiallisen työssä olemisen lisäksi vielä sitä, että työntekijä oli töissä työkykyisenä. Määräyksen tarkoituksena oli rajata työnantajan sairausajan palkanmaksuvelvollisuutta ja estää se, että työntekijän sairastuminen toiseen sairauteen käynnistäisi uuden sairausajan palkan korvausjakson ilman, että työntekijä oli välillä työkykyisenä töissä. Arviossa oli olennaista se, oliko työntekijä tehnyt normaaleja, sairauspoissaoloaan edeltäviä työtehtäviään normaalein ehdoin. Määräystä oli sovellettu sanamuodon mukaisesti, jolloin työntekijältä on edellytetty sekä työssäoloa ja työkykyisyyttä. Työkyvyttömyyden käsite osasairaustilanteissa vastasi sairausvakuutuslain mukaista tulkintaa. Yrityksiä oli ohjeistettu siten, että osasairauspäivärahalla työskentelevä oli työkyvytön osasairauspäivärahajärjestelyn ajan, oli sitten kyse sairausajan palkasta tai vuosilomalain mukaisten työssäoloon veroisten päivien laskemisesta.

Eri sairauteen sairastumista koskeva määräys oli otettu samasanaisena UPM:n sahaliiketoimintaa koskevaan työehtosopimukseen mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksesta. Tulkinta oli samanlainen kuin se oli ollut aiemminkin. Työehtosopimusneuvotteluissa osapuolet olivat olleet yksimielisiä siitä, että vanhat sairausajan palkkaa koskevat määräykset voitiin siirtää sellaisenaan yrityskohtaiseen työehtosopimukseen, eikä määräyksen sisällöstä ollut tuolloin keskusteltu. Osasairauspäivärahalla työskentelevän oikeudesta sairausajan palkkaan ei ollut aiemmin syntynyt erimielisyyksiä. Vastaava sopimusmääräys oli muissakin UPM:n työehtosopimuksissa ja soveltaminen oli ollut johdonmukaista.

Vastaava sopimusmääräys oli muissakin UPM:n työehtosopimuksissa ja soveltaminen oli ollut johdonmukaista.

Työnantaja saattoi direktio-oikeutensa perusteella järjestellä työtä tilapäisesti tai mukauttaa sitä, edellyttäen, että työntekijällä oli jäljellä olevaa työkykyä. Tällöin työntekijän katsottiin lähtökohtaisesti olevan työkykyisenä työssä, koska hän teki työnantajan määräämiä työsopimuksen mukaisia tehtäviä tai siihen verrattavia tehtäviä samalla työajalla kuin aikaisemminkin. Osasairauspäivärahalla työskentelevän sairauspoissaolo sen sijaan jatkui edelleen osittaisena. Osasairauspäivärahalla olevan työntekijän tilannetta verrattiin hänen sairauttansa edeltävään tilanteeseensa, ja vaikka työntekijä voi terveyttää vaarantamatta tehdä osittain työtänsä, hänet katsottiin työkyvyttömäksi osasairauspäivärahan ajan.

Osatyökyvyttömyyseläkkeellä olevan osalta tulkinta oli erilainen, sillä tällöin henkilön sairauspoissaolo oli päättynyt. Osatyökyvyttömyyseläkejärjestelmä oli oikeudelliselta luonteeltaan osasairauspäivärahajärjestelyyn nähden erilainen järjestely, sillä osatyökyvyttömyyseläkkeellä olevan tarkoitus ei ollut palata aiempaan työhönsä.

H on kertonut, että teknologiateollisuuden työntekijöiden työehtosopimuksessa oli samansisältöinen määräys eri sairautta koskevia tilanteita koskien kuin käsillä olevassa riidanalaisessa työehtosopimuksessa. Määräys oli alun perin otettu metalliteollisuuden työehtosopimukseen pöytäkirjamerkintänä vuonna 2002 ja sittemmin sopimusmääräyksenä vuonna 2013. Siinä sairausajan palkanmaksun edellytyksenä oli, että työntekijä oli eri sairauksien välillä ”työkykyisenä työssä”. Mikäli työntekijä ei ollut eri sairauksien välillä työkykyisenä töissä, katsottiin uusi sairaus samaksi sairausjaksoksi.

Sairausvakuutuslain mukaan osasairauspäivärahalla oleva työntekijä ei ollut työkykyinen, vaikka hänelle maksettiin osa-aikaisesta työstä palkkaa. Teknologiateollisuudessa oli tulkittu työehtosopimusmääräystä sairausvakuutuslain perusteella siten, että osasairauspäivärahalla työskentelevä ei ollut työkykyinen vaan sairausjaksolla. Osasairauspäivärahalla työskentelevän uusi sairaus ei käynnistänyt uutta työehtosopimuksessa määriteltyä sairausajan palkanmaksujaksoa.

Teknologiateollisuuden jäsenyrityksiä oli ohjeistettu edellä mainituin tavoin niin kauan kuin osasairauspäiväraha oli ollut olemassa, ja sanottu ohjeistus oli ollut saatavilla jäsenille tarkoitetusta verkkopalvelusta kirjallisena. Asiaa ei ollut riitautettu 20 vuoteen ennen kuin tämän tapauksen myötä.

Teknologiateollisuuden työntekijöiden työehtosopimuksessa oli määräys paikallisesti käyttöönotettavasta korvaavasta työstä. Korvaavaa työtä tehdessään työntekijä oli työkykyisenä työssä, jolloin hänelle maksettiin normaalia palkkaa, ei sairausajan palkkaa.

Osatyökyvyttömyyseläkkeellä olevan työntekijän kokoaikainen työsuhde oli päättynyt ja työntekijälle oli tehty uusi määräaikainen ja osa-aikainen työsopimus. Tällöin työntekijä oli työkykyisenä työssä myös sairausvakuutuslain mukaisesti. Osasairauspäivärahalla oleva henkilö taas oli työkyvytön kokoaikaisen työsopimuksensa näkökulmasta. Henkilö oli oikeutettu sairausvakuutuslain mukaiseen osasairauspäivärahaan, ja hän teki sairaana vain osittain työtänsä kokoaikaisen työsopimuksen säilyessä taustalla.

B on kertonut, että vaikka sairausajan palkkaa koskien oli sinänsä ollut paljon erimielisyyksiä ja epäselviä tulkintakysymyksiä liittojen välillä, käsillä olevan kaltaisesta kysymyksestä ei ollut ollut riitoja, eikä siitä ollut tehty myöskään sisäisiä tai työntekijä- ja työnantajapuolen välisiä linjanvetoja. Vaikka työehtosopimusosapuolilla oli ollut tapana tiedottaa vastapuolta epäselvistä tulkintakysymyksistä, Puuliitolla tai Teollisuusliitolla ei ollut ollut tietoa siitä, miten työnantajapuoli oli tulkinnut sairausajan palkkaa koskevaa määräystä osasairauspäivärahaa koskevissa tilanteissa. Osapuolet eivät olleet myöskään sopineet siitä, että sairausvakuutuslain tulkinnoilla voisi olla vaikutusta työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevien määräysten tulkintaan. Työntekijäpuoli oli aikoinaan esittänyt, että sairausajan palkkaa koskevan määräyksen tulkintakysymyksissä voitaisiin tukeutua sairausvakuutuslain ja Kelan tulkintoihin, mutta työnantajapuoli oli toistuvasti hylännyt esityksen katsoen, ettei työehtosopimuksen määräyksien tulkinnalla ja lainsäädännöllä ollut tällaista yhteyttä. Uusia yrityskohtaisia työehtosopimuksia solmittaessa ei ollut käyty keskustelua nyt käsillä olevan kaltaisesta tilanteesta.

C on kertonut, että puusepänteollisuudessa ei ollut riidanalaisen työehtosopimusmääräyksen sisältöistä työehtosopimusmääräystä. Osapuolten välillä ei ollut koskaan myöskään keskusteltu nyt riidanalaisen kaltaisesta asiasta, eikä työntekijäpuoli ollut tietoinen siitä, että työnantajapuoli tulkitsi sairausajan palkkaa koskevaa määräystä tässä asiassa väittämällään tavalla. Erimielisyyksiä ei ollut ollut, ei myöskään mekaanisen metsäteollisuuden alalla. Muita sairauteen liittyviä erimielisyystilanteita oli sen sijaan jonkun verran ollut. Työntekijäpuoli oli esittänyt, että tilanteessa, jossa Kela oli antanut asiasta tulkinnan, työehtosopimusta tulkittaisiin tämän tulkinnan mukaisesti. Työnantajapuoli ei ollut tähän kuitenkaan suostunut vaan katsonut, että sairausvakuutuslaki tai Kelan tulkinnat eivät olleet työehtosopimuksen sisällä olevia asioita.

D:llä, jonka työnkuvaan oli muun ohella kuulunut mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimukseen ja sittemmin yrityskohtaisiin työehtosopimuksiin liittyvien erimielisyyksien selvittäminen, ei ollut ollut ennen käsillä olevaa riita-asiaa tiedossa erimielisyyksiä käsillä olevaa riitakysymystä koskien, eikä asiasta ollut hänen tietonsa mukaan lainkaan keskusteltu liittojen välillä. D oli ollut mukana selvittämässä käsillä olevaa riitakysymystä, jolloin työnantajapuoli oli vedonnut vakiintuneeseen käytäntöön. D:n mukaan Teollisuusliitossa ei oltu tietoisia siitä, että työnantajapuolen vakiintunut tulkinta olisi ollut, ettei osapäiväsairauslomalla työskentelevää katsottu työkykyiseksi työehtosopimuksessa tarkoitetulla tavalla. D ei ollut tietoinen myöskään siitä, että liittojen välillä olisi sovittu tai keskusteltu siitä, että työehtosopimuksen tulkinnassa voitaisiin tukeutua sairausvakuutuslakiin ja sen tulkintoihin.

E on kertonut, että Teollisuusliitossa ei ollut ennen käsillä olevaa riitakysymystä ollut teknologiateollisuuden alalla tulkintariitoja koskien osapäivärahalla työskentelevän oikeutta sairausajan palkkaan. Metalliliitossa tai Teollisuusliitossa ei ollut ollut tiedossa työnantajapuolen tulkinta asiasta eikä E ollut nähnyt työnantajapuolen tulkinta-aineistoa tähän liittyen. Liittojen välillä ei ollut myöskään käyty keskustelua siitä, että sairausvakuutuslain tulkinnat vaikuttaisivat teknologiateollisuuden työehtosopimuksen tulkintaan. E:n mukaan Teollisuusliiton tulkinta teknologiateollisuuden työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevasta määräyksestä oli ollut, että jos henkilö suoriutui työnantajan hänelle osoittamista tehtävistä, hän oli työehtosopimuksessa tarkoitetulla tavalla ”työkykyisenä töissä”.

Työtuomioistuimen arvio ja johtopäätökset

Riidanalaisen määräyksen mukaan jos sairaudesta tai tapaturmasta aiheutunut työkyvyttömyys on alkanut jostakin toisesta sairaudesta tai tapaturmasta aiheutuneen työkyvyttömyyden aikana tai välittömästi sen jälkeen eikä työntekijä ole ollut välillä työkykyisenä työssä, katsotaan sairausajanjaksot sairausajan palkan maksamisen kannalta samaksi työkyvyttömyydeksi.

Työntekijä on toisin sanoen oikeutettu uuteen sairausajan palkanmaksujaksoon, jos työkyvyttömyys on aiheutunut eri sairaudesta kuin aiempi työkyvyttömyys ja työntekijä on ollut välillä työkykyisenä työssä.

Asianosaiset ovat eri mieltä siitä, onko työntekijä määräyksessä tarkoitetulla tavalla ”työkykyisenä työssä” silloin, kun hän työskentelee osa-aikaisesti osasairauspäivärahakaudella.

Asiassa on selvitetty, että Suomen Työnantajain Keskusliitto STK ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ovat vuonna 1980 laatineet yhteisen neuvottelumuistion, jonka mukaisesti oikeus peräkkäisiin sairausajan palkanmaksujaksoihin edellyttää tosiasiallista työssäoloa eri sairauksien välillä. F:n ja G:n kertomuksista on ilmennyt, että muistiossa linjattua on noudatettu ilman nimenomaista työehtosopimuskirjausta aina vuoteen 2010 asti, jolloin tämä vakiintunut käytäntö on kirjattu mekaanisen metsäteollisuuden valtakunnalliseen työehtosopimukseen. Työehtosopimusmääräyksessä on edellytetty tosiasiallisen työssäolon lisäksi, että työntekijä on eri sairauksien välissä töissä työkykyisenä. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että osapuolten välillä olisi työehtosopimusneuvottelujen aikana esitetty kannanottoja tai sovittu määräyksen yhteisestä tulkinnasta osasairauspäivärahakaudella työskentelevien kannalta.

F:n ja G:n kertomuksista on ilmennyt, että työnantajapuoli on mekaanisen metsäteollisuuden alalla tulkinnut työehtosopimusmääräykseen sisältyvää työkykyisyyden käsitettä sairausvakuutuslain mukaisen työkyvyttömyyden käsitteen kautta. Kuten edellä on selostettu, vuodesta 2007 lukien myös osasairauspäivärahalla osa-aikaisesti työskentelevä työntekijä on katsottu sairausvakuutuslain tulkinnassa työkyvyttömäksi. Todisteen V1 perusteella vastaava tulkinta on työnantajapuolella ollut niin ikään paperiteollisuudessa, F:n kertomuksen perusteella puusepänteollisuudessa ja H:n kertomuksen perusteella myös teknologiateollisuudessa.

Asiassa on selvitetty, että riidanalaiseen työehtosopimukseen sairausajan palkkaa koskevat määräykset on vuonna 2022 otettu sellaisenaan mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksesta. Osapuolet eivät ole tässä yhteydessä käyneet keskustelua määräysten sisällöstä. Työnantajapuolen tulkinta on säilynyt entisenkaltaisena.

Vastaaja on vedonnut asiassa siihen, että määräystä on osasairauspäivärahajärjestelmän säätämisestä lukien sovellettu työpaikoilla sen omaksuman tulkinnan mukaisesti eikä voida pitää uskottavana sitä, etteikö tämä tulkintalinja olisi tullut Teollisuusliiton tietoon. Riidatonta on, että nyt käsillä olevan kaltaisia erimielisyyksiä ei ole aiemmin ollut eikä osapuolten välillä ole muutoinkaan esitetty kannanottoja määräyksen tulkinnasta.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että tilanteessa, jossa työehtosopimusmääräystä on pitkään sovellettu työpaikoilla tietyllä tavalla eikä työntekijäpuolen ole selvitetty reagoineen tähän soveltamiseen ennen riidanalaista tapausta, noudatetun käytännön mukainen tulkinta on voinut muodostua osapuolten yhteisen tarkoituksen mukaiseksi määräyksen tulkinnaksi (esim. TT 2002:43 ja TT 2007:77).

Jotta soveltamiskäytännölle voidaan antaa merkitystä sopimuksen oikeaa tulkintaa määrittävänä tekijänä, soveltamiskäytännön tulee kuitenkin olla vakiintunutta, yhtenäistä ja osallisten yhteisesti hyväksymää (ks. esim. TT 2012:143, TT 2022:40, TT 2025:21).

Työtuomioistuin katsoo, ettei asiassa esitettyjä tietoja mekaanisen metsäteollisuuden tai muilla edellä mainituilla sopimusaloilla noudatetusta käytännöstä sinänsä ole aihetta epäillä. Käytäntö vastaa siten vastaajan esittämää kantaa asiassa. Tätä ei kuitenkaan voida yksin pitää riittävänä selvityksenä siitä, että kysymys olisi ollut osallisten yhteisesti hyväksymästä vakiintuneesta soveltamiskäytännöstä. Kantajan todistajat B, C, D ja E ovat uskottavasti kertoneet, etteivät Teollisuusliitto tai sen edeltäjät ole olleet tietoisia työnantajapuolen edellä esitetystä tulkinnasta. Työtuomioistuin katsoo, että esitetty selvitys ei osoita Teollisuusliiton hyväksyneen työnantajapuolen tulkintaa asiassa. Asiaa ei ole syytä arvioida toisin, vaikka vastaajan vetoamilla sopimusaloilla työehtosopimusten kattama soveltamispiiri on ollut laaja.

Lähtökohtana työehtosopimuksen tulkinnassa on määräyksen sanamuoto, ellei selvitys osapuolten toisenlaisesta yhteisestä tarkoituksesta muuta osoita tai pakottava lainsäädäntö muuta edellytä. Edellä todetuin tavoin sairausvakuutuslakia vuonna 2007 muutettaessa ja osasairauspäivärahajärjestelmää käyttöönotettaessa laissa tarkoitettua työkyvyttömyyden käsitettä ei muutettu, vaan myös osasairauspäivärahaa saavaa henkilöä pidetään osittaisesta työskentelystään huolimatta sairausvakuutuslaissa tarkoitetulla tavalla työkyvyttömänä henkilönä. Tämä ei kuitenkaan vastaa sitä, mitä työkyvyttömyydellä yleiskielessä tarkoitetaan. Kuten kantaja on korostanut, osa-aikaisesti osasairauspäivärahalla työskentelevän on katsottava olevan työkykyinen osa-aikaiseen työhönsä. Työtuomioistuin on lisäksi oikeuskäytännössään katsonut, että sairausajan palkkaa koskevalla työehtosopimusmääräyksellä ei voida katsoa olevan sisällöllistä yhteyttä sairausvakuutuslain tulkintoihin ilman, että työehtosopimusosapuolet ovat yhteisesti sellaisesta sopineet (TT 1989:44, TT 1991:100, TT 2001:59). Riidanalaisessa 24.8 §:n määräyksessä ei ole viittausta sairausvakuutuslakiin, toisin kuin edeltävässä 24.7 §:ssä. Asiassa ei ole väitettykään, että työehtosopimusosapuolet olisivat yhteisesti sopineet, että työehtosopimuksen tulkinnat tehdään sairausvakuutuslain pohjalta. B:n ja C:n kertomusten perusteella Metsäteollisuus ry on kiistänyt tällaisen yhteyden.

Vastaaja on vedonnut siihen, että riidanalaisella työehtosopimuskirjauksella on tarkoitettu verrata työntekijän työkykyä sairauspoissaoloa edeltävään tilanteeseen. Olennaista on vastaajan mukaan toisin sanoen se, onko työntekijän työkyky ollut täysin palautunut. Työtuomioistuin toteaa, että osasairauspäivärahajaksolla työskentelevän työntekijän työkyky ei sinänsä ole täysin palautunut suhteessa tämän kokoaikaiseen työsopimukseen. Työntekijän on kuitenkin edellä todetusti oltava siten työkykyinen, että hän kykenee työskentelemään osa-aikatyösopimuksessa sovitulla tavalla. Osapuolten ei ole selvitetty yhteisesti sopineen, että määräyksessä työkyvyllä viitattaisiin osasairauspäivärahajaksoa edeltävään työkykyyn.

Vastaajan mukaan jo termin ”työkykyinen” kirjaamisella sopimustekstiin on täytynyt olla jokin tarkoitus, joka ei ole voinut olla muuta kuin viittaaminen sairausvakuutuslain työkyvyttömyyden käsitteeseen ja siihen, että työntekijän täytyy olla täysin työkykyinen ennen kuin uusi sairausajan palkanmaksukausi voi alkaa. Työtuomioistuin on jo edellä todennut, että asiassa ei ole esitetty selvitystä vuoden 2010 työehtosopimusneuvotteluista ja siitä, mitä osapuolet ovat kirjauksella tältä osin tarkoittaneet. Selvitystä ei ole esitetty myöskään siitä, onko sopimusteksti laadittu tältä osin yhdessä vai onko se toisen osapuolen laatima. Työkykyisyys tässä yhteydessä voidaan ymmärtää paitsi suhteessa kokoaikaiseen työsopimukseen myös siten, että osa-aikainenkin työntekijä on työkykyinen siihen työhön, jota hän osa-aikasopimuksen perusteella tekee. Ratkaisuissa TT 2021:13 ja TT 2021:14 kyse oli samasta sairaudesta aiheutuneesta työkyvyttömyydestä ja tuosta sairaudesta toipumisesta, joten mainittujen ratkaisujen perusteella ei voida tehdä päätelmiä siitä, miten nyt käsillä olevaa määräystä tulisi tulkita.

Kantaja on lisäksi vedonnut siihen, ettei työehtosopimuksen määräykselle voida antaa tulkintaa, joka olisi yhdenvertaisuuslain vastainen. Yhdenvertaisuuslain 8 §:n mukaan ketään ei saa syrjiä muun ohella terveydentilan perusteella. Lain 10 §:n mukaan syrjintä on välitöntä, jos jotakuta kohdellaan henkilöön liittyvän syyn perusteella epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta on kohdeltu, kohdellaan tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa. Kantajan mukaan osasairauspäivärahakaudella osa-aikaisesti työskentelevää A:ta on kohdeltu hänen terveydentilansa perusteella epäsuotuisammin kuin sellaista työntekijää, joka on osa-aikainen muusta kuin terveydentilasta johtuvasta syystä tai työntekijää, joka on osatyökyvyttömyyseläkkeellä.

Osasairauspäivärahakaudella oleva työntekijä työskentelee osa-aikaisesti terveydentilastaan johtuvista syistä. Koska työnantajan tulkinnan mukaan hänellä ei ole nyt käsillä olevan kaltaisessa tilanteessa oikeutta sairausajan palkkaan toisin kuin muilla osa-aikaisilla työntekijöillä, häntä kohdellaan terveydentilan perusteella epäsuotuisammin kuin sellaista työntekijää, joka on osa-aikainen muusta kuin terveydentilasta johtuvasta syystä. Vastaaja on katsonut, että tilanteet eivät kuitenkaan ole vertailukelpoisia, koska osasairauspäivärahakaudella työntekijä ei ole työkykyisenä työssä.

Jotta tilanteet ovat yhdenvertaisuuslain 10 §:ssä tarkoitetussa mielessä vertailukelpoisia, tulee niiden olla rinnastettavissa toisiinsa oikeudellisesti merkityksellisten seikkojen osalta (HE 19/2014 vp s. 70). Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tilanteiden vertailukelpoisuutta on tarkasteltava erityisesti erilaiseen kohteluun johtavan sääntelyn tai muun menettelyn perusteen tavoitteeseen nähden, toisin sanoen erottelun luovan sääntelyn tarkoituksen ja päämäärän kannalta (ks. esim. tuomio 18.11.2010, Kleist, C-356/09, EU:C:2010:703, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Vertailtavien tilanteiden vertailukelpoisuus ei myöskään tarkoita tilanteiden identtisyyttä vaan ainoastaan niiden samankaltaisuutta, eikä vertailtavuutta tule tutkia kokonaisuutena ja abstraktisti, vaan tapauskohtaisesti ja konkreettisesti kyseessä olevan etuuden kannalta (ks. esim. tuomio 22.1.2019, Cresco Investigation, C-193/17, EU:C:2019:43, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Työtuomioistuin katsoo, että nämä periaatteet tulevat sovellettavaksi, vaikka tämä asia ei kuulu unionin oikeuden soveltamisalalle (KKO 2018:39, kohta 19).

Sairausajan palkan tarkoituksena on yleisesti ottaen korvata työkyvyttömyydestä työntekijälle aiheutuvia ansionmenetyksiä (HE 188/2017 vp s. 34). Kuten vastaaja on tuonut esiin, työehtosopimusosapuolilla on kompetenssi sopia sairausajan palkasta ja sen maksamisen edellytyksistä. Määräykset tai niiden tulkinnat eivät kuitenkaan saa olla pakottavan lainsäädännön vastaisia. Tässä asiassa riidanalaisen 24.8 §:n määräyksen tarkoituksena voidaan katsoa olevan työnantajan sairausajan palkanmaksuvelvoitteen rajoittaminen tilanteessa, jossa työntekijä sairastuu peräkkäin eri sairauksiin. Oikeus uuteen sairausajan palkanmaksujaksoon syntyy vain, jos työntekijä on ollut eri sairauksista aiheutuneiden työkyvyttömyysjaksojen välissä työkykyisenä työssä. Työnantajan tulkinnan mukaan osa-aikainen työntekijä ei ole osasairauspäivärahakaudella määräyksessä edellytetyllä tavalla työkykyisenä työssä eikä hänellä siten ole työnantajan tulkinnan mukaan oikeutta sairausajan palkkaan esimerkiksi käsillä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa työntekijä on sairastunut korkeaan kuumeeseen ja flunssaan.

Ottaen huomioon yhtäältä sairausajan palkan ja toisaalta riidanalaisen määräyksen tarkoitus, osasairauspäivärahakaudella työskenteleviä ja muita osa-aikaisia työntekijöitä on työtuomioistuimen näkemyksen mukaan pidettävä toisiinsa rinnastettavina käsillä olevan kaltaisessa tilanteessa. Oikeudellisesti merkityksellisenä seikkana ja myös olennaisena määräyksen tarkoituksen kannalta on tässä yhteydessä pidettävä tosiasiallista työn tekemistä työnantajan hyväksi kahden eri sairauden aiheuttaman työkyvyttömyysjakson välissä. Terveydentilansa perusteella osa-aikaista työtä tekevien ja muiden osa-aikaisten on sairausajan palkan suhteen katsottava olevan tältä osin vertailukelpoisessa tilanteessa. Asiassa on siten syntynyt yhdenvertaisuuslain 28 §:ssä tarkoitettu syrjintäolettama.

Yhdenvertaisuuslain 12 §:n 1 momentin mukaan erilainen kohtelu työsuhteessa on oikeutettua, jos kohtelu perustuu työtehtävien laatua ja niiden suorittamista koskeviin todellisiin ja ratkaiseviin vaatimuksiin ja kohtelu on oikeasuhtaista oikeutettuun tavoitteeseen pääsemiseksi.

Vastaaja on katsonut, että terveydentila on hyväksyttävä peruste rajoittaa työnantajan palkanmaksuvelvollisuutta tässä erityistilanteessa samoin kuin se on hyväksyttävä peruste rajoittaa työnantajan palkanmaksuvelvollisuutta ylipäänsä työntekijän työkyvyttömyystilanteissa. Työtuomioistuin toteaa, että työntekijöitä ei kuitenkaan saa kohdella laissa kielletyllä syrjintäperusteella epäsuotuisammin kuin vertailukelpoisessa tilanteessa olevia muita työntekijöitä ilman että menettelylle on laissa säädetty oikeuttamisperuste. Tässä asiassa ei ole esitetty sellaista yhdenvertaisuuslain 12 §:ssä tarkoitettua oikeuttamisperustetta, jolla työnantaja voisi osoittaa syrjintäolettaman kumoutuneen.

Osasairauspäivärahakaudella ja osatyökyvyttömyyseläkkeellä olevat työntekijät taas työskentelevät osa-aikaisesti terveydentilastaan johtuvista syistä eikä heitä lähtökohtaisesti erota mikään laissa mainittu syrjintäperuste. Työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan työnantajan on kuitenkin kohdeltava työntekijöitä tasapuolisesti, jollei siitä poikkeaminen ole työntekijöiden tehtävät ja asema huomioon ottaen perusteltua. Työnantajan on säännöksen perusteella kohdeltava samankaltaisissa ja vertailukelpoisissa tilanteissa olevia työntekijöitä samalla tavoin esimerkiksi työsuhteeseen perustuvien etujen myöntämisessä (HE 19/2014 vp s. 125–126). Osatyökyvyttömyyseläkkeellä oleville osa-aikaisille työntekijöille maksetaan sairausajan palkka nyt käsillä olevan kaltaisessa tilanteessa. Vastaajan toteamin tavoin osasairauspäiväraha- ja osatyökyvyttömyyseläkejärjestelmät ovat sinänsä järjestelminä tavoitteiltaan erilaisia esimerkiksi siten, että osatyökyvyttömyyseläkkeellä olevan ei ole tarkoituskaan palata vanhoihin kokoaikaisiin tehtäviinsä. Sairausajan palkanmaksuvelvoitteeseen nähden ja riidanalaisen määräyksen soveltamisen kannalta näiden eri järjestelmien piirissä työskentelevien osa-aikaisten työntekijöiden on katsottava kuitenkin olevan vertailukelpoisessa tilanteessa. Kantajan toteamin tavoin molemmissa tapauksissa työntekijät ovat antaneet työnantajan hyväksi täyden osa-aikaisen työpanoksensa tekemillään työtunneilla. Heitä on siten lähtökohtaisesti kohdeltava sairausajan palkan suhteen samalla tavalla.

Yhteenvetona edellä todetusta työtuomioistuin toteaa, että asiassa esitetty selvitys ei ole osoittanut riidanalaisen määräyksen soveltamiskäytännön olleen osapuolten yhteisesti hyväksymää eikä osapuolten muutoinkaan yhteisesti tarkoittaneen määräyksen tulkinnaksi muuta kuin sen sanamuodosta voi päätellä. Määräyksen sanamuoto taas sinänsä mahdollistaa sekä kantajan että vastaajan omaksuman tulkinnan, tosin kantajan tulkinta vastaa paremmin määräyksen yleiskielistä merkitystä. Joka tapauksessa vastaajan tulkinnan on katsottava olevan pakottavan lainsäädännön vastainen.

Kanteen vahvistusvaatimus on edellä lausutuilla perusteilla hyväksyttävä.

Koska A:lla on ollut oikeus sairausajan palkkaan ajalta 18.–20.2.2025 ja vaadittu sairausajan palkan määrä on riidaton, myös kanteessa esitetty suoritusvaatimus on hyväksyttävä.

Oikeudenkäyntikulut

UPM-Kymmene Oyj on asian hävinneenä velvollinen korvaamaan Teollisuusliitto ry:n kohtuulliset oikeudenkäyntikulut asiassa oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla. Asia ei ole ollut sillä tavalla oikeudellisesti tai muutoinkaan epäselvä, että työtuomioistuimella olisi perusteita määrätä asianosaiset pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

1. vahvistaa, että UPM-Kymmene Oyj oli velvollinen maksamaan sairausajan palkkaa A:lle ajalta 18.–20.2.2025

2. velvoittaa UPM-Kymmene Oyj:n maksamaan sairausajan palkkana A:lle 501,12euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 28.2.2025 lukien ja

3. velvoittaa UPM-Kymmene Oyj:n korvaamaan Teollisuusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 13.360,51 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Outi Anttila puheenjohtajana sekä Riitta Kiiski, Mika Lallo, Anne Somer, Satu Tähkäpää ja Paula Ilveskivi jäseninä. Valmistelija on ollut Jaana Väisänen.

Tuomio on yksimielinen.