TT 2026:7

Yrityskohtaisen työehtosopimuksen oikeaksi tulkinnaksi vahvistettiin, että sairausajan palkanmaksun edellytyksenä työnantaja ei voinut velvoittaa työntekijää tekemään työkykyään vastaavaa, mutta muuta kuin hänen työsopimuksensa mukaista työtä (niin kutsuttua korvaavaa työtä).

Työntekijä oli ollut yhtiön käyttämän työterveyshuoltoyrityksen kahden lääkärin mukaan työkyvytön siten, ettei hän soveltunut kevennettyyn tai korvaavaan työhön sairauden luonteen vuoksi. Asiassa jäi näyttämättä, että työnantaja olisi vaatinut työntekijää käymään nimenomaan yhtiölle nimetyllä työterveyslääkärillä tai ottamaan yhteyttä tällaiseen lääkäriin. Työntekijän ei siten katsottu kieltäytyneen varmentamasta työkyvyttömyyttään työnantajan edellyttämällä tavalla, vaan hänen katsottiin esittäneen työkyvyttömyydestään työehtosopimuksessa tarkoitetun selvityksen työnteon estymisestä. Työnantajalla ei ollut ollut perusteita olla maksamatta työntekijälle palkkaa sairausloman ajalta.

Asia

Palkkaus

Kantaja

Teollisuusliitto ry

Vastaaja

Versowood Oy

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Vireille 17.6.2025

Suullinen valmistelu 9.10.2025 ja 6.11.2025

Pääkäsittely 29.1.2026

TYÖEHTOSOPIMUSMÄÄRÄYKSET

Teollisuusliitto ry:n, Ammattiliitto Pro ry:n, Versowood Group Oy:n, Versowood Oy:n ja Paahtopuu Oy:n välinen Versowood Oy:n työntekijöitä ja toimihenkilöitä koskeva työehtosopimus (1.3.2022–31.12.2024) on sisältänyt seuraavat määräykset:

---

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

---

3 § Työnjohto-oikeus

1. Työnantajalla on oikeus palkata ja erottaa työntekijä sekä määrätä työn johtamisesta.

---

IV SOSIAALISET MÄÄRÄYKSET

25 § Sairausajan palkka

1. Työnantaja maksaa tuntipalkkaiselle työntekijälle, jonka työsuhde on jatkunut vähintään yhden kuukauden ajan ja joka ensisijaisesti työterveyslääkärin antaman lääkärintodistuksen tai työnantajan hyväksymän muun selvityksen mukaan on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt tekemästä työtä, sairausajan palkkana työehtosopimuksen 14 §:n 2. kohdan keskituntiansion perusteella laskettuna työkyvyttömyyden alkamispäivästä lukien, jos työntekijän työsuhde on ennen työkyvyttömyyden alkua jatkunut yhtäjaksoisesti:

1 kk – alle 3 vuotta 28 kalenteripäivää

vähintään 3 – alle 5 vuotta 35 kalenteripäivää

vähintään 5 – alle 10 vuotta 49 kalenteripäivää

vähintään 10 vuotta tai kauemmin 63 kalenteripäivää

Työnantaja maksaa kuukausipalkkaiselle työntekijälle, jonka työsuhde on jatkunut vähintään yhden kuukauden ajan ja joka ensisijaisesti työterveyslääkärin antaman lääkärintodistuksen tai työnantajan hyväksymän muun selvityksen mukaan on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt tekemästä työtä, sairausajan palkkana kuukausipalkanperusteella laskettuna työkyvyttömyyden alkamispäivästä lukien, jos työntekijän työsuhde on ennen työkyvyttömyyden alkua jatkunut yhtäjaksoisesti:

1 kk – alle 1 vuotta 28 kalenteripäivää

Vähintään 1 – alle 5 vuotta 35 kalenteripäivää

Vähintään 5 vuotta tai kauemmin 90 kalenteripäivää

2. Jos sairaudesta tai tapaturmasta johtuva työkyvyttömyys alkaa ennen kuin työsuhde on jatkunut yhden kuukauden, maksaa työnantaja 50 % sairausajan palkasta, kuitenkin enintään niiltä työtuntijärjestelmän mukaisilta työpäiviltä, jotka ovat työkyvyttömyyden alkamispäivän ja sen jälkeisen 9 arkipäivän pituisen ajanjakson sisällä. Jos työntekijälle sairausvakuutuslain mukaan kuuluva oikeus päivärahaan alkaa aikaisemmin, lyhenee vastaavasti aika, jolta palkka on maksettava.

3. Jos työntekijän työkyvyttömyys saman sairauden johdosta alkaa uudelleen 30 päivän kuluessa siitä päivästä, jolta hänelle viimeksi maksettiin sairausajan palkkaa tai sairausvakuutuslain mukaista sairauspäivärahaa, ei työntekijä ole oikeutettu uuteen 1. kohdan mukaiseen korvausajanjaksoon. Jos sairaudesta tai tapaturmasta aiheutunut työkyvyttömyys on alkanut jostakin toisesta sairaudesta tai tapaturmasta aiheutuneen työkyvyttömyyden aikana tai välittömästi sen jälkeen eikä työntekijä ole ollut välillä työkykyisenä työssä, katsotaan sairausajanjaksot sairausajan palkan maksamisen kannalta samaksi työkyvyttömyydeksi.

4. Sairausajan palkan maksamisen edellytyksenä on lisäksi, että työntekijä on viipymättä ilmoittanut työkyvyttömyydestään työnantajalle ja sairausajan palkan perusteissa tai määrässä ei ole epäselvyyttä.

5. Työnantajalla on oikeus määrätä työntekijä työterveyslääkärin vastaanotolle.

6. Sairausajan palkasta vähennetään, mitä työntekijä saa saman työkyvyttömyyden takia samalta ajanjaksolta päivärahaa taikka siihen verrattavaa muuta korvausta lain tai sopimuksen perusteella. Työnantajalla ei kuitenkaan ole oikeutta vähentää ko. korvausta sairausajan palkasta siltä osin kuin korvausta maksetaan työntekijälle hänen kokonaan tai osaksi itse kustantamansa vakuutuksen perusteella.

7. Siltä ajalta, jolta työnantaja on työntekijälle maksanut sairausajan palkan, on hän oikeutettu nostamaan itselleen työntekijälle tulevan edellisen kappaleen mukaisen päivärahan tai siihen verrattavan korvauksen taikka saamaan sen määrän takaisin työntekijältä, ei kuitenkaan enempää kuin maksamansa määrän.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA

A on työskennellyt Versowood Oy:ssä (jäljempänä myös yhtiö tai työnantaja) 1.8.2020 lukien sahatyöntekijänä. Hänen työsopimuksessaan lukee tehtävänimikkeen osalta lisäksi, että hän on ”Saha_Rimoittaja” ja että tarvittaessa henkilö on velvollinen suorittamaan myös muita työnantajan määräämiä työtehtäviä. Työsuhteessa sovelletaan Versowood Oy:n työntekijöitä ja toimihenkilöitä koskevaa työehtosopimusta.

A:lle on 22.9.2023 sattunut työtapaturma, jossa hän on loukannut jalkansa. Kaksi työnantajan osoittaman työterveysaseman lääkäriä on arvioinut A:n työkyvyttömäksi hänen jalkansa kunnon vuoksi. A:n terveydentilan arvioineet lääkärit eivät olleet yhtiön nimeämiä työterveyslääkäreitä, mutta ensimmäinen lääkäreistä oli työterveyslääkäri.

Ensimmäisen lääkärintodistuksen mukaan A on ollut työkyvytön 23.–29.9.2023 eikä hän ole soveltunut kevennettyyn tai korvaavaan työhön sairauden luonteen vuoksi. Toisen lääkärintodistuksen mukaan A on ollut työkyvytön vielä 30.9.–6.10.2023 eikä hän ole soveltunut kevennettyyn tai korvaavaan työhön sairauden luonteen vuoksi.

Yhtiöllä on käytössä työehtosopimukseen perustumaton korvaavan työn järjestely. Työnantaja on maksanut A:lle palkan maanantailta 25.9.2023. A on suorittanut tuona päivänä kotonaan korvaavana työnä netissä tehtävän ensiapukurssin. Työnjohtaja B on 26.9.2023 viestitse edellyttänyt, että A saapuisi työpaikalle korvaavaan työhön ja kävisi Terveystalossa työterveyshuollossa. A on kieltäytynyt työstä vedoten lääkärintodistukseen.

Työnantaja ei ole maksanut sairausajan palkkaa ajanjaksolta 26.–30.9.2023. A on ollut tuolloin työkyvytön ainakin päätyöhönsä sahatyöntekijänä. Työehtosopimuksessa ei ole määräyksiä kevennetystä tai korvaavasta työstä.

KANNE

Vaatimukset

Teollisuusliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

1) vahvistaa Versowood Oy:n toimineen Teollisuusliitto ry:n, Ammattiliitto Pro ry:n, Versowood Group Oy:n, Versowood Oy:n ja Paahtopuu Oy:n välillä solmitun Versowood Oy:n työntekijöitä ja toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen 25 §:n vastaisesti jättämällä maksamatta A:lle palkanmaksupäivänä 10.10.2023 sairausajan palkkaa ajalta 26.–30.9.2023 sillä perusteella, että A on kieltäytynyt kevennetystä tai korvaavasta työstä,

2) vahvistaa työehtosopimuksen 25 §:n oikeaksi tulkinnaksi, että sairausajan palkanmaksun edellytyksenä työnantaja ei voi velvoittaa työntekijää tekemään työkykyään vastaavaa, mutta muuta kuin hänen työsopimuksensa mukaista työtä (niin kutsuttua korvaavaa työtä),

3) tuomitsee Versowood Oy:n työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoon ja

4) velvoittaa Versowood Oy:n korvaamaan kantajalle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut 13.190 eurolla laillisine korkoineen.

Perusteet

Tapahtumien kulku

Tapahtuma-aikaan A työskenteli rimoituksessa rimoittajana, vaunumiehenä ja keppimiehenä. Kaikki A:n tavalliset työtehtävät olivat fyysisiä töitä.

A:lle sattui 22.9.2023 työtapaturma, kun hänen kenkänsä tarttui kiinni ritilän vauriokohtaan hänen ollessaan siirtämässä rimakuormaa. Tällöin A kaatui ja löi vasemman säärensä ritilään. Lisäksi hänen oikea kätensä jäi kiinni rimakuormaan, ja hän raahautui ritilää pitkin. Ritilän lopussa hänen vasen säärensä osui betoniesteeseen, ja hän putosi 1–2 metriä alas palkkien väliin. Hänen vasen nilkkansa taittui. Työnantajan nimeämille työterveyslääkäreille ei kyseisenä aikana ollut vapaita vastaanottoaikoja, joten A:lla ei ollut mahdollisuutta mennä kyseisten lääkäreiden vastaanotolle.

A keskusteli 26.9.2023 puhelimitse Versowood Oy:n työnjohtajan B:n kanssa, ja he kävivät läpi vaihtoehtoisia työtehtäviä. A ja B päätyivät yhteisymmärryksessä siihen, ettei työpaikalla ollut A:lle soveltuvaa työtä, koska A:lla oli käytössään kyynärsauvat .

Vakuutusyhtiö on 20.10.2023 päivätyllä päätöksellä maksanut A:lle päivärahaa ajalta 26.9.–11.10.2023, koska työnantaja ei ollut maksanut sairausajan palkkaa. Työnantajan olisi tullut maksaa sairausajan palkka ajalta 26.–30.9.2023 palkanmaksupäivänä eli 10.10.2023.

Korvaavan tai kevennetyn työn tarjoaminen

Työehtosopimuksen vastaisen menettelyn kannalta asiassa ei ole merkitystä sillä, onko A:lle tarjottu korvaavaa tai kevennettyä työtä.

A ja B ovat puhelussa keskustelleet vaihtoehtoisista työtehtävistä ja myös uuden työtehtävän opettelusta. Korvaavan ja kevennetyn työn välisellä arviolla ei kuitenkaan ole asiassa ratkaisevaa merkitystä, koska A on lääkärintodistusten perusteella ollut soveltumaton sekä korvaavaan että kevennettyyn työhön.

Työehtosopimuksen 25 §:n 1. kohdassa palkanmaksuvelvollisuus on sidottu ensi sijassa lääkärintodistuksessa todettuun sairaudesta tai tapaturmasta aiheutuneeseen työstä estymiseen.

Aiemmassa oikeuskäytännössään työtuomioistuin on arvioinut palkanmaksuvelvollisuutta tilanteessa, jossa työntekijä on kieltäytynyt kevennetystä työstä. Työtuomioistuin on tällaisissa ratkaisuissaan korostanut lääkärin arviota siitä, onko työntekijä työkykynsä puolesta ollut soveltuva kyseiseen työhön (esim. TT 2011-49 (ään.) ja TT 2024:47). Näissä ratkaisuissa on ollut kyse velvollisuudesta suostua sairausajan palkanmaksun edellytyksenä nimenomaan työntekijän työsopimuksen mukaisiin eli tavanomaisiin työtehtäviin. Myös oikeuskirjallisuudessa on korostettu lääkärin arviota: jopa silloin, kun työpaikalla on käytössä malli tehdä työkyvyn sallimia työtehtäviä sairauspoissaolon sijaan, on lääkärin asiantuntijana arvioitava, mitä työtehtäviä työntekijä ei voi tehdä.

Työnantajalla ei ole oikeutta jättää yleisesti huomiotta lääkärin asiantuntijana laatimaa arviota henkilön työkyvystä ja näin vaarantaa työntekijän työkyvyn palautuminen. Korvaava työ ei saa vaarantaa paranemista (Kess – Laurila, Sairauspoissaolot – Esimiehen juridinen näkökulma, s. 38). Koska lääkärintodistusten perusteella A on ollut työkyvytön sekä kevennettyyn että korvaavaan työhön, ei hänellä ole ollut velvollisuutta suostua työhön palkanmaksun edellytyksenä.

Asiassa tulee lisäksi huomioida, että A:lle tapahtui työtapaturma, jonka perusteella vakuutusyhtiö on maksanut täyttä ansionmenetyskorvausta. Sairauslomasta ei siten olisi tullut työnantajalle kustannuksia. Työnantajan tavoitteena on ainoastaan ollut saada erinäiset sairauspoissaolo- ja tapaturmatilastot näyttämään todellisuutta paremmilta.

Oikeus määrätä korvaavaan työhön

Työehtosopimuksessa ei ole sovittu korvaavasta tai kevennetystä työstä. Kevennetyllä työllä tarkoitetaan yleisesti työntekijän työsopimuksen mukaisia työtehtäviä, joita tehdään kevennettynä. Lähtökohtaisesti työnantaja voi osoittaa kevennettyä työtä direktio-oikeutensa nojalla. Oikeuskirjallisuudessa on kuitenkin todettu, että kevennetyn työn osoittamisen on aina perustuttava lääketieteelliseen arvioon, ja direktio-oikeudesta huolimatta on pidetty suositeltavana, että työnantaja ja työntekijä sopivat kevennetystä työstä työterveyshuollon kanssa (Mohsen – Saari – Heiskala 2021, 100 kysymystä sairauspoissaolojen juridiikasta, s. 151).

Korvaava työ tarkoittaa tavallisesti muita kuin työntekijän työsopimuksen mukaisia tai hänen tavanomaisia työtehtäviään. Oikeuskirjallisuudessa on täysin vakiintuneesti ja yhdenmukaisesti katsottu, että työnantajan direktio-oikeus ei oikeuta määräämään työntekijää korvaavaan työhön. Korvaava työ on työntekijälle vapaaehtoista eli siitä on sovittava työnantajan ja työntekijän kesken, ellei työehtosopimuksessa ole sovittu muuta. (emt. s. 153; Kivimäki 2021, Sairausajan palkka teoksessa Työsuhdeasioiden käsikirja I–II, s. 2096; Kess – Laurila 2016, Sairauspoissaolot – Esimiehen juridinen näkökulma, s. 38)

Myöskään työsopimuksen kirjaus ”muut työnantajan osoittamat työtehtävät” ei oikeuta työnantajaa määräämään työntekijää muihin kuin hänen tavanomaisiin, työsopimuksensa mukaisiin työtehtäviin. Kyseisenlainen kirjaus on todettu oikeuskäytännössä niin epämääräiseksi vakioehdoksi, ettei työntekijän voida arvioida etukäteen hyväksyneen olennaisia muutoksia työtehtävissä. (esim. Turun HO 17.4.2007 S 06/30 ja Helsingin HO 23.8.2007 S 05/2976)

Työntekijä ei siten ole velvollinen tekemään sellaista työtä, joka ei välittömästi liity hänen työsopimuksensa mukaiseen varsinaiseen työhön ja joka olennaisesti muuttaa työn laatua tai laajuutta. Työehtosopimuksessa ei ole sovittu sairausajan palkanmaksun yhteydessä tästä toisin.

Työehtosopimuksessa ei ole määräystä korvaavasta työstä, eikä näin ollen myöskään ole sovittu velvollisuudesta tehdä korvaavaa työtä sairauspoissaolon sijaan tai palkanmaksun edellytyksenä. Työnantajan yksipuolisesti soveltama käytäntö korvaavasta työstä sairausajan palkanmaksun edellytyksenä on työehtosopimuksen vastainen.

Työterveyslaitoksen julkaiseman Työhön kytkeytyvän kuntoutuksen tietopaketin perusteella korvaava työ edellyttää työnantajan ja työntekijän välistä sopimista ja se perustuu vapaaehtoisuuteen (Työterveyslaitos, Työhön kytkeytyvä kuntoutus, 3. Tue varhain, Korvaavan työn malli). Näin ollen työnantajalla ei ole oikeutta työehtosopimuksen mukaisen sairausajan palkanmaksun edellytyksenä velvoittaa työntekijä sellaisiin työtehtäviin, jotka eivät ole kyseisen työntekijän työsopimuksen mukaisia.

Velvollisuus maksaa sairausajan palkkaa

Työehtosopimuksen perusteella sairausajan palkanmaksu on riippuvainen työntekijän työkyvyttömyydestä, mutta työkyvyttömyyttä ei ole työehtosopimuksessa erikseen määritetty. Työehtosopimuksen mukainen sairausajan palkka on kuitenkin yhteensovitettu muun muassa sairausvakuutuslain sekä työtapaturma- ja ammattitautilain kanssa: työehtosopimuksen 25 §:n 2, 3, 6 ja 7 kohdassa on sovittu muun muassa saman työkyvyttömyyden perusteella saatavan päivärahan vaikutuksesta sairausajan palkanmaksuun ja jo maksetun sairausajan palkan takaisinmaksuun sekä työnantajan oikeudesta nostaa työntekijälle tuleva päiväraha tai siihen verrattava korvaus.

Myös työtuomioistuin on ratkaisukäytännössään todennut, että viranomaisten sairausvakuutuslain nojalla antamilla ratkaisuilla on merkitystä työehtosopimuksen määräysten oikeaa sisältöä selvitettäessä (mm. TT 1982-146 ja TT 1986-82). Viranomaisten kielteisestä ratkaisusta huolimatta työntekijä voi kuitenkin olla oikeutettu sairausajan palkkaan työehtosopimuksen perusteella (TT 1991-100).

Sairausvakuutuslain 8 luvun 4 §:n 1 momentissa on säädetty vakuutetun oikeudesta sairauspäivärahaan ajalta, jona hän on estynyt tekemästä työtään sairaudesta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi. Saman pykälän 2 momentissa on määritetty työkyvyttömyys: työkyvyttömyydellä tarkoitetaan sellaista sairaudesta johtuvaa tilaa, jonka kestäessä vakuutettu on sairauden edelleen jatkuessa kykenemätön tekemään tavallista työtään tai työtä, joka on siihen läheisesti verrattavaa. Vastaavanlainen työkyvyttömyyden määritelmä on sisältynyt jo kumotun sairausvakuutuslain (364/1963) 14 §:n 2 momenttiin. Sairausvakuutuslain esitöiden mukaan työkyvyttömyyden ammatillinen arvio tehdään ennen työkyvyttömyyttä tehdyn työn perusteella (HE 50/2004 vp s. 40).

Sairausvakuutuslain perusteella työntekijän työkyvyttömyyttä ei siis arvioida huomioiden kaikki mahdollinen työ, vaan kyse on nimenomaan siitä, onko työntekijä työkyvytön tavalliseen työhönsä tai siihen läheisesti verrattavaan työhön. Työtapaturmien osalta on säädetty vastaavanlaisesta työn ja työkyvyttömyyden määritelmästä. Työtapaturma- ja ammattitautilain 56 §:n mukaan vahingoittuneella on oikeus päivärahaan yhden vuoden ajan vahinkopäivästä lukien, jos hän on vahingon johdosta kykenemätön tekemään työtään kokonaan tai osittain. Esitöissä on tarkennettu, että työllä tarkoitetaan vahingoittuneen tavanomaisia työtehtäviä vahinkotapahtuman sattuessa (HE 277/2014 vp s. 104).

Versowood Oy:n yrityskohtainen työehtosopimus pohjautuu aiemmin voimassa olleeseen mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimukseen, joka puolestaan perustuu mekaanisen puunjalostusteollisuuden työehtosopimukseen. Jo vuoden 1971 mekaanisen puunjalostusteollisuuden työehtosopimuksen 21 §:ssä oli sovittu sairausajan palkasta. Sen mukaan

”Työnantaja maksaa työntekijälle, jonka työsuhde on jatkunut vähintään yhden kuukauden, ja joka työnantajan hyväksymän selvityksen mukaan on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt työtä tekemästä, sairausajan palkkana täyden palkan kolmannen sellaisen täyden poissaolopäivän alusta, joka työssä oltaessa olisi ollut työntekijän työpäivä, enintään kunnes työkyvyttömyys on jatkunut sen pituisen ajan, jonka kuluttua sairausvakuutuslain mukaan alkaa oikeus sairauspäivärahaan. Mikäli sairausvakuutuslain mukaan työntekijällä ei ole oikeutta päivärahaan, maksetaan sairausajan palkka kuitenkin vastaavalta ajalta. - -

Jos sairauden aiheuttama työkyvyttömyys jatkuu niin kauan, että sairausvakuutuslain mukainen oikeus sairauspäivärahaan alkaa, maksetaan sairausajan palkka myös kahdelta ensimmäiseltä täydeltä poissaolopäivältä. - -”

Versowood Oy:n yrityskohtainen työehtosopimus vastaa kannevaatimuksen 2 osalta vuoden 1971 mekaanisen puunjalostusteollisuuden työehtosopimuksen sanamuotoa (”estynyt tekemästä työtä” ja ”estynyt työtä tekemästä”). Työehtosopimuksen yhteys sairausvakuutuslakiin ilmenee jo mekaanisen puunjalostusteollisuuden työehtosopimuksen kirjauksista, koska työehtosopimuksessa on suoraan viitattu sairausvakuutuslakiin.

Työsopimuslain 2 luvun 11 §:ssä on säädetty työntekijän, joka on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt tekemästä työtään, oikeudesta sairausajan palkkaan. Myös vanhan työsopimuslain (320/1970) 28 §:n mukaan oikeus sairausajan palkkaan riippui muun ohella siitä, oliko työntekijä estynyt tekemästä työtään sairauden tai tapaturman vuoksi. Esitöiden perusteella sairausajan palkanmaksuvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että työntekijä ei kykene suoriutumaan työsopimuksen mukaisista työtehtävistään sairaudesta tai tapaturmasta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi (HE 157/2000 vp s. 75). Työehtosopimuksella ei ole sovittu muutettavan työsopimuslain mukaista tulkintaa.

Myös työsopimuslain esitöiden mukaan sairausajan palkanmaksuvelvollisuus on yhteensovitettu nyttemmin jo kumotun sairausvakuutuslain 19 §:n kanssa, sillä työsopimuslain mukainen sairausajan palkanmaksuvelvollisuus ulottuu työntekijän sairastumispäivää seuraavan yhdeksännen arkipäivän loppuun, enintään kuitenkin siihen saakka, kun oikeus sairausvakuutuslain mukaiseen päivärahaan alkaa (HE 157/2000 vp s. 75). Kumotun sairausvakuutuslain 19 §:n mukaan vakuutetun oikeus päivärahaan alkaa puolestaan sairastumispäivää seuranneen yhdeksännen arkipäivän jälkeen. Vastaavan sisältöinen säännös sisältyy voimassa olevan sairausvakuutuslain 8 luvun 7 §:ään. Näin ollen myös työsopimuslain ja sairausvakuutuslain yhteys on ilmeinen ja niitä tulee tulkita yhdessä sairausajan palkan osalta.

Koska työkyvyttömyyttä on edellä mainitulla tavalla tulkittu juridisesti yhtenäisesti niin sairausvakuutuslain, työtapaturma- ja ammattitautilain kuin myös työsopimuslain osalta ja myös työehtosopimus on vastaavalla tavalla yhteydessä sairausvakuutuslakiin, on perusteltua tulkita työehtosopimuksessa ”työkyvyttömyydellä” tarkoitetun vastaavanlaista työkyvyttömyyttä työntekijän tavanomaisiin työtehtäviin.

Työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevaa 25 §:ää tulee näin ollen tulkita siten, että työntekijällä on oikeus sairausajan palkkaan silloin, kun hän on työkyvytön tavalliseen työhönsä tai työhön, joka on siihen läheisesti verrattavaa. Sairausajan palkanmaksun edellytyksenä työnantaja ei siten voi velvoittaa työntekijää tekemään työkykyään vastaavaa, mutta muuta kuin hänen työsopimuksensa mukaista työtä, eli niin kutsuttua korvaavaa työtä.

Hyvityssakkovaatimus

Versowood Oy on tieten rikkonut työehtosopimusta jättämällä maksamatta A:lle sairausajan palkkaa 26.–30.9.2023. Työehtosopimuksessa ei ole sovittu korvaavasta työstä eikä sairausajan palkanmaksun edellytykseksi ole sovittu korvaavaan työhön suostumista. Lääkärintodistuksen mukaan A on ollut sairauden luonteen vuoksi soveltumaton korvaavaan tai kevennettyyn työhön. Versowood Oy:n on siten perustellusti pitänyt tietää rikkovansa määräystä.

VASTAUS

Vaatimukset

Versowood Oy on vaatinut, että kanne hylätään ja kantaja velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut 19.500 eurolla laillisine korkoineen.

Perusteet

Asian tausta

A:lle on 22.9.2023 sattunut työtapaturma, jossa hän on nyrjäyttänyt nilkkansa. A:n lääkärintodistukset antaneet lääkärit ovat yhtiön käyttämän työterveyslääkäriaseman lääkäreitä, joita ei ollut nimetty yhtiön työterveyslääkäreiksi. Lääkärintodistukset antaneet lääkärit eivät siten tunne työpaikan oloja ja yhtiön korvaavan työn järjestelyitä.

Yhtiöllä on olemassa työterveyshuollon toimintasuunnitelmaan perustuva sisäinen korvaavan työn malli. Toimintasuunnitelmaan on kirjattu korvaavaa ja kevennettyä työtä koskevat pääsäännöt. Työkyvyttömyystapauksissa korvaavan työn malli on käytössä. Korvaavaa työtä voi suositella vain lääkäri. Korvaavaa työtä käytetään aktiivisesti, ja työterveyshuolto arvioi kaikilla vastaanottokäynneillä työkyvyn rajoitteet ja jäljellä olevan työkyvyn. Työnantaja katsoo niiden perusteella, onko sopivaa korvaavaa työtä järjestettävissä.

A:lla ei ole ollut oikeutta sairausajan palkkaan

Jotta työntekijällä olisi oikeus sairausajan palkkaan sellaisenaan, tulee hänen olla kokonaan estynyt tekemästä työtä. Tämä tarkoittaa työtuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan myös kyvyttömyyttä tehdä työnantajan osoittamaa muuta kuin työntekijän päätyön mukaista, terveydentilan mahdollistamaa työtä.

Työehtosopimus ei estä tilapäisten työjärjestelyjen käyttämistä, jos työntekijällä on työkykyä jäljellä. Työehtosopimus ei rajoita millään tavalla korvaavan työn järjestelyiden käyttämistä. Korvaavat työt järjestetään tapauskohtaisesti, ja niitä voivat olla esimerkiksi toisen työntekijän perehdyttäminen perehdytystä antavan työntekijän omaan työhön, työntekijän oma perehtyminen uuteen tehtävään, työohjeiden päivitys, kevyet siivoustehtävät tai muut avustavat tehtävät. Korvaavana työnä voivat tulla kyseeseen myös erilaiset koulutukset.

A:n sairauspoissaolo ja työkyvyttömyys hänen työsopimuksensa mukaiseen työhön on liittynyt hänen nilkkansa nyrjähtämiseen. Nilkan nyrjähtäminen ei ole tehnyt A:sta kokonaan työkyvytöntä.

A:n hankkimiin lääkärintodistuksiin on kirjattu, että hän ei sovellu korvaavaan työhön sairautensa luonteen johdosta. Nämä lääkärien kirjaukset eivät ole uskottavia, eivätkä ne voi perustua lääketieteellisesti todenmukaiseen arvioon siitä, että työntekijän nilkan nyrjähtäminen estäisi myös sellaisen korvaavan tai kevennetyn työn, jossa jalkaa ei käytettäisi tai työntekijän ei tarvitsisi työssään kävellä taikka seistä. Lääkärintodistuksissa ei millään tavalla ole arvioitu sitä, miksi A ei olisi kykeneväinen kevyempään korvaavaan työhön, jossa hänen työkykynsä rajoite olisi otettu huomioon.

Lääkärintodistuksissa on myös asiavirhe, sillä ne viittaavat A:n sairauteen, vaikka kyseessä on ollut työtapaturma, jonka aiheuttama vamma ei lääketieteellisesti ole sairaus. Lisäksi yhtiöllä on perusteltu epäilys siitä, että lääkärintodistusten kirjaukset korvaavan työn soveltumattomuudesta ovat perustuneet A:n itse antamaan virheelliseen tietoon siitä, ettei työpaikalla ollut tarjolla korvaavaa työtä, jossa työkyvyn rajoitteet olisi voitu ottaa huomioon.

A:lle tarjottiin korvaavaa työtä, josta yhtiö arvioi hänen suoriutuvan nilkan nyrjähtämisestä huolimatta. Tämä työ olisi ollut sellaista, joka ei olisi haitannut A:n nilkan parantumista, sillä se olisi ollut siinä määrin kevyttä, että hän olisi voinut sitä vaivatta tehdä. Työ ei olisi pitänyt sisällään seisomista tai kävelyä. Työ olisi ollut uuden työn opettelua toisen työntekijän työtä seuraamalla. Seuraaminen olisi tapahtunut istumalla työpisteen vieressä. Uuden työn oppiminen kuuluu työntekijän työtehtäviin. Vastaajalla korvaava tai kevennetty työ on ollut käytössä noin 10 vuoden ajan ja toimialalla pidempään.

A on kuitenkin kategorisesti kieltäytynyt korvaavasta työstä vedoten lääkärintodistuksissa oleviin, sinällään virheellisiin arvioihin perustuneisiin kirjauksiin siitä, että hän ei sovellu korvaavaan työhön. Kun A on kieltäytynyt hänelle osoitetusta korvaavasta työstä, ei hänellä ole ollut oikeutta sairausajan palkkaan työehtosopimuksen perusteella.

Asian arvioinnissa on merkityksellistä myös se, että A on 25.9.2023 suorittanut etätyötä eli ensiapukurssin verkko-opintoina. Yhtiön A:lle tarjoama muu korvaava työ olisi vastannut olosuhteiltaan tätä työtä, jossa A oli voinut suorittaa työtehtäviä näyttöpäätteeltä. Kun A on ollut kykeneväinen suorittamaan työtehtäviä 25.9.2023, olisi hän ollut kykeneväinen suorittamaan muitakin yhtiön hänelle osoittamia vastaavia työtehtäviä. Vaikka ensiapukurssi suoritettiin etänä ja tarjottu korvaava työ olisi tapahtunut työpaikalla, ei työmatkan mahdollisesti A:lle aiheuttama haitta tai hankaluus anna aihetta arvioida asiaa toisin.

Työehtosopimuksen 25 § ei rajoita työnantajan yleistä työnjohto-oikeutta

Työehtosopimuksessa ei ole sovittu mitään siitä, mitkä ovat yhtiön tavanomaisen työnjohto-oikeuden rajat ja minkälaisia työtehtäviä yhtiö voi kulloinkin teettää. Nämä rajat määräytyvät yksinomaan lainsäädännön perusteella, jonka arviointi ei kuulu työtuomioistuimen toimivaltaan. Työehtosopimuksen 25 §:n sanamuoto viittaa vain siihen, että työntekijän tulee olla sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt tekemästä työtä ansaitakseen sairausajan palkkaa. Sen sijaan määräys ei sanamuotonsa mukaan viittaa siihen, että työntekijän tulisi olla työkyvytön työsopimuksensa mukaiseen työhön. Sairasvakuutuslain tai työsopimuslain tulkinnalla ei ole merkitystä työehtosopimuksen 25 §:n tulkinnassa.

Yrityskohtainen työehtosopimus 1.3.2022–31.12.2024 on ensimmäinen sopimusosapuolten välillä solmittu yrityskohtainen työehtosopimus. Tätä ennen mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimukset on neuvoteltu Metsäteollisuus ry:n ja Teollisuusliitto ry:n välillä. Riidan kohteena olevasta työehtosopimusmääräyksestä sovittaessa ei ole keskusteltu lainkaan sen tarkemmasta sisällöstä, vaan se on otettu suoraan kopioituna vanhasta valtakunnallisesta sopimuksesta. Vaikka tulkinnan kohteena on sopimusosapuolten ensimmäinen yrityskohtainen työehtosopimus, sairausajan palkkamääräystä on arvioitava myös valtakunnallisen sopimuksen vakiintuneiden tulkintojen perusteella. Mekaanisessa metsäteollisuudessa ei sairausajan palkkamääräyksen osalta ole sovittu, että työntekijän tulisi olla kantajan esittämällä tavalla estynyt tekemästä vain työsopimuksensa mukaista työtä. Näin on erityisesti siksi, että määräys on tullut osaksi yrityskohtaista työehtosopimusta kantajan aloitteesta, eikä määräyksen muunlaisesta tulkinnasta ole käyty sopimusosapuolten välillä keskustelua yrityskohtaisesta työehtosopimuksesta neuvoteltaessa. Työnantaja on ollut perustellusti koko ajan siinä käsityksessä, että yrityskohtaisen työehtosopimuksen määräyksellä ei ole ollut tarkoitus tältä osin muuttaa määräyksen sisältöä suhteessa aikaisempaan valtakunnalliseen työehtosopimukseen eikä siihen perustuvia vanhoja tulkintojakaan ole ollut tarkoitus kumota. Näin ollen työehtosopimus ei aseta sairausajan palkanmaksun edellytykseksi sitä, että työntekijän tulisi olla työkyvytön nimenomaan työsopimuksensa mukaiseen työhön, vaan hänen tulee olla työkyvytön suhteessa kaikkeen sellaiseen työhön, jota työnantaja työnjohto-oikeuden nojalla olisi oikeutettu määräämään. Työehtosopimuksella ei ole rajoitettu tältä osin työnantajan työnjohto-oikeutta.

Myöskään A:n työsopimus ei ole rajoittanut yhtiön mahdollisuutta tarjota hänelle korvaavaa työtä. A:n työsopimus ei määritä seikkaperäisesti hänen työtehtäviään. Työnantaja voi tarjota työntekijälle työnjohto-oikeuden nojalla muutakin hänelle soveltuvaa työtä, jos tämä muutos työtehtävissä ei ole olennainen. A:lle tarjotut tehtävät ovat olleet kevyempiä kuin hänen tavanomaiset sahatyöntekijän tehtävänsä. Lisäksi kyse on ollut kestoltaan varsin lyhytaikaisesta muutoksesta. Näin ollen tarjottu korvaava työ ei ole aiheuttanut siinä määrin olennaista muutosta A:n tehtäviin, että hänellä olisi ollut oikeus kieltäytyä korvaavasta työstä. A:n työsopimuksessa on lisäksi työtehtävien osalta sovittu, että hän on velvollinen suorittamaan muita työnantajan määräämiä työtehtäviä.

Työtuomioistuin on käsitellyt korvaavaa työtä koskevaa kysymyksenasettelua muun muassa ratkaisussaan TT 2024:47, jonka tosiseikasto on hyvin lähellä nyt ratkaistavana olevaa asiaa. Tapauksessa, jota ratkaisu koski, työntekijän isovarvas oli murtunut, ja hänen jalkapöytänsä ja nilkkansa olivat olleet niin turvonneet, ettei hän ollut pystynyt edes käyttämään kenkiään. Käveleminen oli aiheuttanut työntekijälle kipua. Työehtosopimus ei ollut sisältänyt määräyksiä korvaavasta työstä. Kun työntekijä oli kieltäytynyt työnantajan hänelle tarjoamasta, hänen työkykynsä kannalta soveltuvasta työstä, työnantajalla oli ollut peruste kieltäytyä sairausajan palkan maksamisesta.

Hyvityssakkovaatimus

Mikäli työtuomioistuin katsoo, että A on oikeutettu sairausajan palkkaan, ei yhtiölle kuitenkaan tule määrätä hyvityssakkoa. Yhtiö ei ole tieten rikkonut työehtosopimusta, eikä sen olisi perustellusti tullut tietää näin toimivansa. Asiaa on pidettävä oikeudellisesti siinä määrin tulkinnanvaraisena, että edellytyksiä määrätä yhtiö suorittamaan hyvityssakkoa ei ole.

TYÖEHTOSOPIMUKSEEN OSALLISTEN LAUSUMAT

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 32 a §:n nojalla työtuomioistuin on varannut Versowood Oy:n työntekijöitä ja toimihenkilöitä koskevaan työehtosopimukseen osallisille tilaisuuden lausua asiassa.

Versowood Group Oy ja Paahtopuu Oy ovat ilmoittaneet yhtyvänsä siihen, mitä Versowood Oy on esittänyt asiassa.

Ammattiliitto Pro ry on ilmoittanut yhtyvänsä siihen, mitä Teollisuusliitto ry on esittänyt asiassa.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Lääkärintodistus A 23.9.2023 (= V3)

2. Lääkärintodistus A 29.9.2023 (= V4)

3. B:n ja A:n välinen viestinvaihto 26.9.2023 (= V5)

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Työterveyshuollon toimintasuunnitelma

2. Versowood Oy:n korvaavan työn malli

3. Lääkärintodistus A 23.9.2023 (= K1)

4. Lääkärintodistus A 29.9.2023 (= K2)

5. B:n ja A:n välinen viestinvaihto 26.9.2023 (= K3)

6. A:n työsopimus

7. Puu- ja erityisalojen liiton esitys 24.10.2013 korvaavan työn määräyksien ottamisesta Mekaanisen Metsäteollisuuden työntekijöiden työehtosopimukseen 2014–2016

8. Versowood Oy:n selvitys työtapaturmasta 22.9.2023

9. Versowood Oy:n nyt voimassa olevan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirja (erityisesti kohta 7)

Kantajan henkilötodistelu

1. A todistelutarkoituksessa

2. C, puutuotesektorin johtaja, Teollisuusliitto ry

3. D, puutuotesektorin sopimuspäällikkö, Teollisuusliitto ry

Vastaajan henkilötodistelu

E, henkilöstöjohtaja, Versowood Oy
B, tuotannon esihenkilö, Versowood Oy
F, työmarkkinapäällikkö, Metsäteollisuus ry

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Versowood Oy:n työntekijöitä ja toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen 25 §:n 1 kohdan mukaan sairausajan palkanmaksu edellyttää muun ohella, että työntekijä ensisijaisesti työterveyslääkärin antaman lääkärintodistuksen tai työnantajan hyväksymän muun selvityksen mukaan on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt tekemästä työtä.

Kantaja on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan työehtosopimuksen 25 §:n oikeaksi tulkinnaksi, että sairausajan palkanmaksun edellytyksenä työnantaja ei voi velvoittaa työntekijää tekemään työkykyään vastaavaa, mutta muuta kuin hänen työsopimuksensa mukaista työtä eli niin kutsuttua korvaavaa työtä. Lisäksi kantaja on vaatinut vahvistettavaksi, että työnantaja on menetellyt työehtosopimuksen 25 §:n vastaisesti jättämällä maksamatta A:lle sairausajan palkkaa ajalta 26.–30.9.2023 sillä perusteella, että A oli kieltäytynyt kevennetystä tai korvaavasta työstä. Kantaja on myös esittänyt hyvityssakkovaatimuksen. Vastaaja on vaatinut, että kaikki kantajan vaatimukset asiassa hylätään.

Oikeus määrätä korvaavaan työhön

Työehtosopimuksen tulkinnasta esitetty selvitys

Työehtosopimuksen tulkinnasta ovat kertoneet Teollisuusliitto ry:n puutuotesektorin johtaja C, Teollisuusliitto ry:n sopimuspäällikkö D, Versowood Oy:n henkilöstöjohtaja E ja Metsäteollisuus ry:n työmarkkinapäällikkö F. Asiassa on riidatonta, ettei käsillä oleva yrityskohtainen sopimus ole sisältänyt korvaavaa työtä koskevaa määräystä, eikä sellaista ollut D:n ja F:n mukaan sisältänyt myöskään aiemmin mekaanisessa metsäteollisuudessa sovellettu valtakunnallinen sopimus. Yrityskohtaisiin sopimuksiin oli siirrytty, kun viimeisimmän valtakunnallisen sopimuksen voimassaolo oli päättynyt vuoden 2021 lopussa. Yrityskohtainen sopimus pohjautui valtakunnalliseen sopimukseen, jota käytettiin epäselvissä tilanteissa tulkinta-apuna.

F on lisäksi kertonut, että korvaavan työn käyttö oli 2010-luvulla lisääntynyt. Työtuomioistuin oli antanut vuonna 2011 ratkaisun TT 2011:49, jossa korvaavasta työstä kieltäytyminen oli johtanut sairausajan palkanmaksun epäämiseen. Tapauksen oppina liitto oli kouluttanut, että lääkärinlausunto oli asiantuntijalausunto, johon oli kirjattu työkykyä koskevia rajoituksia, mutta työnantaja voi siitä huolimatta työnjohto-oikeudellaan määrätä työntekijän työhön, kuitenkin työturvallisuudesta vastaten. Työntekijäliitto oli F:n mukaan tehnyt mekaanisen metsäteollisuuden sopimukseen vuonna 2013 esityksen (V7), jolla se oli halunnut rajoittaa korvaavan työn käyttöä, mihin työnantajapuoli ei ollut suostunut. Paperiteollisuuden työehtosopimukseen oli aiemmin tullut vastaava määräys, eikä se käytännössä mahdollistanut korvaavan työn käyttöä. Määräystä oli sittemmin yritetty neuvotella pois. Mekaanisen metsäteollisuuden osalta ei ollut esitetty, että sairausajan palkkaa koskeva määräys estäisi korvaavan työn käytön tai että korvaavaa työtä koskevan nimenomaisen määräyksen puuttuminen rajoittaisi korvaavan työn käyttöä. F:n mukaan työnjohto-oikeus oli alalla tyypillisesti hyvin laaja ja työntekijöitä voitiin siirtää esimerkiksi tuotantoprosessin eri vaiheisiin.

C ja D ovat kertoneet, että Teollisuusliitto ry oli esittänyt viimeisimmällä Versowood Oy:tä koskevalla yrityskohtaisella sopimuskierroksella korvaavaa työtä koskevien määräysten lisäämistä työehtosopimukseen. Taustana oli se, että yhtiö oli erottunut alan muista yrityksistä korvaavan työn käyttöön liittyvien ongelmien takia, ja liiton tietoon oli tullut, että korvaavaa työtä käytettiin ilman työntekijän suostumusta. Teollisuusliitto ry:n kanta oli aina ollut se, että korvaavan työn tekeminen oli vapaaehtoista eikä työntekijällä ollut velvoitetta antaa siihen suostumusta, jos sairausajan palkanmaksun edellytykset lääketieteellisesti täyttyivät.

Voimassa olevan työehtosopimuksen 15.2.2025 päivätyn allekirjoituspöytäkirjan (V9) viimeiseen kohtaan (kohta 7) on kirjattu: ”Korvaavan työn käytännöt käydään henkilöstön kanssa läpi yhteistoiminnassa sopimuskauden alkuvaiheessa.” C:n mukaan pöytäkirjan kirjaus oli tehty, koska kyseisiä asioita ei ollut käyty läpi luottamushenkilöiden kanssa ja kirjauksella oli haluttu täyttää yhteistoimintalain mukainen velvoite tältä osin. Korvaavan työn käytäntöjä Versowood Oy:ssä ei ollut kirjauksella hyväksytty. E on puolestaan kertonut, ettei kyseisissä neuvotteluissa ollut keskusteltu korvaavasta työstä eikä vaatimuksia tältä osin ollut esitetty. Kirjaus oli tehty pöytäkirjaan vasta neuvottelujen loppuvaiheessa, ja sitä oli yhtiössä noudatettu käymällä korvaavan työn malli läpi luottamusmiesten kanssa.

Korvaavan työn teettäminen työnjohto-oikeuden nojalla

Vastaaja on ensinnäkin vedonnut siihen, ettei työehtosopimuksen 25 § rajoita työnantajan yleistä työnjohto-oikeutta, jonka rajat vastaajan mukaan määräytyvät yksinomaan lainsäädännön perusteella, eikä tämän seikan arviointi kuulu työtuomioistuimen toimivaltaan. Kantaja on puolestaan vedonnut asiassa muun ohella siihen, että työnantajan työnjohto-oikeus ei oikeuta määräämään työntekijää korvaavaan työhön eli muihin kuin työntekijän työsopimuksen mukaisiin tai tavanomaisiin työtehtäviin. Kantaja on lisäksi lausunut, että työehtosopimuksessa ei ole sovittu velvollisuudesta tehdä korvaavaa työtä sairauspoissaolon sijaan tai palkanmaksun edellytyksenä.

Työtuomioistuin toteaa, että käsillä olevassa asiassa on viitattu muun ohella kysymyksessä olevan työehtosopimuksen 3 §:ään, jonka mukaan työnantajalla on oikeus palkata ja erottaa työntekijä sekä määrätä työn johtamisesta. Työtuomioistuin katsoo, että kantajan ja vastaajan esittämien väitteiden johdosta asiassa on siten kysymys työehtosopimuksen tulkinnasta työnjohto-oikeuden laajuuden osalta. Ratkaistavaksi tulee, voiko työnantaja työehtosopimuksessa sovitun työnjohto-oikeuden tai sairausajan palkanmaksua koskevan määräyksen nojalla määrätä työntekijän tekemään korvaavaa työtä sairauspoissaolon sijaan tai palkanmaksun edellytyksenä.

F:n kertomuksen mukaan työnjohto-oikeus oli mekaanisessa metsäteollisuudessa tyypillisesti hyvin laaja. Hänen mukaansa työtuomioistuimen ratkaisun TT 2011:49 antamisen jälkeen työnantajapuoli oli ymmärtänyt sillä olevan hyvin laaja oikeus määrätä korvaavaa tai kevennettyä työtä, kun sellaisen käyttöä ei ollut mitenkään rajoitettu työehtosopimuksessa. C ja D ovat sen sijaan kertoneet, että Teollisuusliitto ry oli aina katsonut korvaavan työn tekemisen perustuvan vapaaehtoisuuteen. Työtuomioistuin toteaa, että sille ei ole esitetty edellä mainitun ristiriitaisen henkilötodistelun lisäksi muuta selvitystä siitä, kuinka laajaksi työehtosopimusosapuolet ovat tarkoittaneet työnjohto-oikeuden korvaavan työn osalta. Tämän johdosta työtuomioistuin katsoo, että asiaa on arvioitava muilla perusteilla.

Työnantajan työnjohto-oikeudesta on säädetty työsopimuslain 3 luvun 1 §:ssä. Pykälän mukaan työntekijän on tehtävä työnsä huolellisesti noudattaen niitä määräyksiä, joita työnantaja antaa toimivaltansa mukaisesti työn suorittamisesta. Työntekijän on toiminnassaan vältettävä kaikkea, mikä on ristiriidassa hänen asemassaan olevalta työntekijältä kohtuuden mukaan vaadittavan menettelyn kanssa.

Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2026:12 (k. 6 ja 7) todennut, että työsuhteen ehdot määräytyvät pääsääntöisesti lainsäädännön, työehtosopimusten, työsopimuksen ehtojen, vakiintuneen käytännön sekä työnantajan antamien määräysten perusteella. Sikäli kuin laista, noudatettavaksi tulevasta työehtosopimuksesta tai yksittäisestä työsopimuksesta ei muuta johdu, työnantajalla on yleensä työnjohto-oikeutensa nojalla oikeus järjestellä ja valvoa työtä ja työmenetelmiä sekä antaa määräyksiä työn määrästä ja suorittamistavasta samoin kuin siitä, mitä työtä tehdään ja missä sitä tehdään. Ratkaisussaan KKO 2010:60 (k. 4) korkein oikeus on lausunut, että keskeinen peruste työnantajan työnjohto-oikeuden laajuuden arvioinnille on työsopimuksen sisältö. Mitä yksityiskohtaisemmin työtehtävät ja niiden suoritustapa on työsopimuksessa määritelty, sitä rajoitetumpi on lähtökohtaisesti työnantajan oikeus poiketa niistä työnjohto-oikeuden nojalla. Vastaavasti työtehtävien yleisluonteinen määrittely voi puoltaa laajaakin työnjohto-oikeuteen perustuvaa määräysvaltaa. Työsopimuksen määräysten niukkuus tai puutteellisuus sinänsä ei kuitenkaan voi suoraan laajentaa työnjohto-oikeutta, vaan tällöin tulee arvioinnissa antaa merkitystä muulle selvitykselle asianosaisten tarkoituksesta ja työsuhteen aikana sovelletusta käytännöstä.

Oikeuskirjallisuudessa korvaavan työn on tyypillisesti katsottu menevän työsopimuksen ja työnantajan työnjohtovallan ulkopuolelle. Käsite on sinänsä vakiintumaton. Oikeuskirjallisuuden mukaan korvaavalla työllä tarkoitetaan yleensä muuta kuin työntekijän työsopimuksen mukaista työtä, jota työntekijä pystyy tekemään työkykynsä rajoissa. Erona kevennettyyn työhön kysymys ei ole työntekijän työsopimuksen mukaisesta työstä. Korvaavan työn määrääminen ei kuulu työnantajan työnjohto-oikeuden piiriin, ja korvaavasta työstä on sovittava työntekijän ja työnantajan kesken tarvittaessa yhteistyössä työterveyshuollon kanssa. (Mari Mohsen ym, 100 kysymystä sairauspoissaolojen juridiikasta 2021, s. 114, 115 ja 118; ks. myös Harri Hietala ym, Työsopimus ja ehdot erityistilanteissa 2019, s. 259)

Todistaja F:n viittaamassa työtuomioistuimen ratkaisussa TT 2011:49 työntekijä oli työterveyslääkärin kirjoittaman lääkärintodistuksen mukaan ollut työkyvytön fyysiseen autopeltisepän työhönsä, mutta ohjeistus- ja ohjaustyön teettäminen oli sairauden puolesta ollut mahdollista. Kun työntekijä oli kieltäytynyt uuden työntekijän ohjaus- ja opastustyöstä, työnantajalla katsottiin olleen peruste kieltäytyä sairausajan palkan maksamisesta. Tapauksessa sen kaltaista käytännön työn ohjausta, jota työnantaja olisi edellyttänyt, voitiin pitää autopeltisepän tehtävään kuuluvana ja työpaikan käytäntöjen mukaisena. Työtuomioistuin toteaa, että ratkaisussa oli siten kyse työntekijän työsopimuksen mukaisista työtehtävistä eikä korvaavasta työstä nyt käsiteltävän kannevaatimuksen mukaisessa merkityksessä. Lisäksi työntekijälle tarjottu työ oli ollut sellaista, joka lääkärintodistuksen mukaan olisi soveltunut hänelle hänen työkykynsä kannalta. (ks. myös TT 2024:47)

Johtopäätökset korvaavan työn teettämisestä

Kuten edellä on todettu, käsillä oleva yrityskohtainen sopimus ei sisällä korvaavaa työtä koskevaa määräystä. Työtuomioistuimessa kuullut todistajat ovat olleet eri mieltä siitä, onko korvaavaa työtä voitu määrätä tehtäväksi ilman nimenomaista työehtosopimusmääräystä ja onko työnantajan työnjohto-oikeutta tai sairausajan palkanmaksua koskeva määräys mahdollistanut korvaavan työn teettämisen. Lisäksi todistajat ovat olleet eri mieltä Versowood Oy:n voimassa olevan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan kirjauksen merkityksestä ja siitä, onko yrityksen noudattama korvaavan työn käytäntö ollut vakiintunutta ja yhteisesti hyväksyttyä.

Työtuomioistuin katsoo, että sairausajan palkanmaksua koskevassa määräyksessä tarkoitettu työn tekemisen estyminen ei käsillä olevassa tapauksessa vaikuta viittaavan työtehtäviin, jotka eivät ole työntekijän työsopimuksen mukaisia. Tällaisten työtehtävien osoittaminen ei lähtökohtaisesti kuulu työnantajan työnjohto-oikeuteen. Näyttämättä on jäänyt, että työehtosopimuksen osapuolet olisivat tarkoittaneet sopia, että sairausajan palkanmaksun edellytyksenä työnantaja voi velvoittaa työntekijän tekemään muuta kuin hänen työsopimuksensa mukaista työtä. Riitakysymyksestä ei ole näytetty muodostuneen myöskään yhteisesti hyväksyttyä, vakiintunutta soveltamiskäytäntöä. Näillä perusteilla kanteessa esitetty työehtosopimuksen tulkintaa koskeva vahvistusvaatimus on hyväksyttävä.

Velvollisuus maksaa A:lle sairausajan palkkaa

Tapahtumainkulusta ja A:n sairauspoissaolosta esitetty selvitys

A on kertonut työskentelevänsä vastaajayhtiössä sahatyöntekijänä ja rimoittajana. Kaikki työtehtävät olivat fyysisiä ja edellyttivät muun ohessa kiipeämistä rappusilla ja työtasoilla sekä painavan, kymmenien tai jopa satojen kilojen painoisen lankkutavaran käsittelemistä. A oli loukannut jalkansa perjantaina 22.9.2023, kun hän oli jarruttanut kiskoja pitkin kuljetettavaa painavaa rimakuormaa käsivoimin. Hän oli tuolloin kävellyt pitkin ritilää, jossa oli ollut vaurio. A:n turvakenkä oli tarttunut vauriokohtaan, ja hän oli pudonnut ritilärakenteelta monttuun loukaten jalkansa. Jalassa oli ollut ruhjeita ja pinnallisia vaurioita, nilkka oli nyrjähtänyt eikä jalalle ollut pystynyt varaamaan.

A:n ja työnjohtaja B:n tältä osin yhdenmukaisten kertomusten mukaan A oli näyttänyt vammaansa B:lle, jonka kanssa hän sopi, että hän tekisi työpäivän loppuun. A kävisi viikonlopun aikana tarvittaessa lääkärissä, ja viikonlopun jälkeen katsottaisiin, miten jalka oli toipunut. A oli hakeutunut työterveyshuoltoon Terveystaloon lauantaina 23.9.2023. A on kertonut, että kyseessä ei ollut yhtiölle nimetty työterveyslääkäri, koska tälle oli ollut vapaita vastaanottoaikoja vasta parin kuukauden päästä. A oli ymmärtänyt, että myös muulla kuin nimetyllä lääkärillä sai käydä, jos nimetylle lääkärille ei ollut vapaita aikoja. Kirjallisena todisteena esitetyn lääkärintodistuksen mukaan A oli arvioitu työkyvyttömäksi 23.–29.9.2023 eikä hän soveltunut kevennettyyn tai korvaavaan työhön sairauden luonteen vuoksi (K1, V3). Arvion oli tehnyt työterveyslääkäri. A:n mukaan lääkäri oli korostanut sitä, ettei A voinut mennä työpaikalle, koska hän joutui kävelemään kyynärsauvojen varassa ja kyseessä oli tehdasalue.

A ja B ovat kertoneet A:n lähettäneen B:lle sunnuntai-iltana 24.9.2023 viestin, jossa hän ilmoitti saaneensa viikon sairauslomaa. B oli järjestänyt A:lle maanantaiksi 25.9.2023 ensiapukoulutuksen, jonka tämä oli suorittanut etäyhteydellä. B oli 26.9.2023 kehottanut ensin WhatsApp-viestillä (K3, V5) ja sitten puhelimitse A:ta käymään Terveystalossa työterveyshuollossa ja saapumaan työpaikalle korvaavaan työhön. Vedoten lääkärin arvioon A:n työkyvystä A oli kieltäytynyt tulemasta työpaikalle sairauslomansa takia. A:n mukaan B oli maininnut, että hänen tuli suorittaa joitain kursseja etätyönä. A:lla ei kuitenkaan ollut enää kursseja suorittamatta. B:n mukaan A olisi korvaavana työnä voinut seurata ja oppia työtä tehtaan valvomossa tai muissa työpisteissä taikka tehdä toimistotyötä tehtaan toimistossa tai etätyötä kotona. B on kertonut, että tehtaalla oli ollut neljän vuoden aikana yhteensä 15–20 tapausta, joissa oli teetetty korvaavaa tai kevennettyä työtä sairausloman asemesta.

A on kertonut, että jalkakipu oli jatkunut, joten hän oli käynyt 29.9.2023 työterveyshuollossa toisen lääkärin vastaanotolla. Tuolloin kirjoitetun lääkärintodistuksen mukaan A oli työkyvytön vielä 30.9.–6.10.2023 eikä hän soveltunut kevennettyyn tai korvaavaan työhön sairauden luonteen vuoksi (K2, V4). Arvion oli tehnyt yleislääkäri. A:n mukaan tämäkin lääkäri oli sanonut, ettei A voinut mennä työpaikalle.

Vastaajayhtiön henkilöstöjohtaja E on kertonut, että yhtiöllä oli toimintaa 15 paikkakunnalla. Yhtiössä oli käytäntönä, että tilanteessa, jossa yhtiölle nimetylle oman paikkakunnan työterveyslääkärille ei saanut vastaanottoaikaa, työntekijä voi ottaa etäajan jonkin muun paikkakunnan nimetylle lääkärille. Yhtiössä oli myös käytössä korvaavan työn malli, jonka mukaan työntekijän käytyä jollain muulla kuin yhtiölle nimetyllä työterveyslääkärillä työntekijän kanssa keskusteltiin työkykyyn liittyvistä rajoitteista, ja erimielisyystilanteissa työntekijän piti mennä nimetylle lääkärille. E:n tietojen mukaan A oli kieltäytynyt keskustelusta, jossa korvaavan työn mahdollisuudet olisi käyty läpi.

Korvaavaa työtä koskeva ohje (V2) oli E:n mukaan työntekijöiden nähtävillä yhtiön intrassa. Ohjeeseen on kirjattu muun ohella (s. 2): ”Työterveyslääkäri ottaa aina kantaa työntekijän jäljellä olevaan työkykyyn mahdollisine rajoitteineen. Mikäli työkykyä on jäljellä, lääkäri kirjoittaa arvion työkyvystä.” E:n mukaan ohjeessa tarkoitettiin työterveyslääkärillä yhtiölle nimettyjä työterveyslääkäreitä.

Korvaavan työn malli on ilmennyt myös yhtiön työterveyshuollon toimintasuunnitelmasta (V1), johon on kirjattu seuraavasti (s. 15 ja 16): ”Organisaatiossa on käytössä korvaavan työn malli. Korvaavaa työtä voi suositella vain lääkäri. Korvaavaa työtä käytetään aktiivisesti, työterveyshuolto arvioi kaikilla vastaanottokäynneillä työkyvyn rajoitteet ja jäljellä olevan työkyvyn. Työnantaja katsoo niiden perusteella, onko sopivaa korvaavaa työtä järjestettävissä. Kevennettyä työtä voi suositella myös sairaanhoitaja, työterveyshoitaja tai työfysioterapeutti.” E:n mukaan kyseessä ei ollut esihenkilöiden toimintaohje, vaan toimintasuunnitelma ohjasi työterveyshuollon toimintaa.

Johtopäätökset sairausajan palkan maksamisesta

Työtuomioistuimen ratkaisuista TT 2003:23, TT 2009:19, TT 2011:42 ja TT 2016:93 ilmenevän oikeusohjeen mukaan mikäli työnantaja haluaa kiistää työntekijän selvityksen työkyvyttömyyden syystä, sen on ohjattava työntekijä nimeämänsä lääkärin tarkastettavaksi. Työtuomioistuimen ratkaisukäytännössä on katsottu, että jos työntekijä kieltäytyy varmentamasta työkyvyttömyyttä työnantajan osoittamalla tavalla, oikeutta sairausajan palkkaan ei ole (esim. TT 2007:83 ja KKO 1993:150). Jos taas työnantaja ei ole vaatinut työntekijältä nimeämänsä lääkärin lausunnon hankkimista tai muutoin osoittanut työntekijän viimeksi esittämää todistusta virheelliseksi, sairausajan palkka on tullut maksaa (esim. TT 1991:112 ja TT 1998:54). Työtuomioistuin on ratkaisukäytännössään myös painottanut lääkärin arvion merkitystä työkyvyn arvioinnissa (esim. TT 2010:119, TT 2019:61, TT 2023:38 ja TT 2025:35).

Edellä kerrotusta näytöstä on ilmennyt, että A:lle on sattunut työtapaturma ja hän on ollut yhtiön käyttämän työterveyshuoltoyrityksen kahden lääkärin mukaan työkyvytön siten, ettei hän ole soveltunut kevennettyyn tai korvaavaan työhön sairauden luonteen vuoksi. Vaikka kumpikaan arvion tehneistä lääkäreistä ei ole ollut yhtiölle nimetty työterveyslääkäri, ensimmäinen heistä on kuitenkin ollut nimenomaan työterveyslääkäri. Asiassa ei ole ilmennyt, että lääkäreiden arviot A:n työkyvystä olisivat olleet virheellisiä tai perustuneet A:n antamaan virheelliseen tietoon. Työtuomioistuin katsoo asiassa myös jääneen tarkemmin selvittämättä, mitä korvaavia työtehtäviä työnantaja mahdollisesti oli suunnitellut A:lle.

Työnantaja on väittänyt asiassa muun ohella, että työehtosopimus ei estänyt tilapäisten työjärjestelyjen käyttämistä, jos työntekijällä oli työkykyä jäljellä.Koska A:lla ei lääkärintodistusten mukaan ole ollut työkykyä edes korvaavaan tai kevennettyyn työhön, työnantajan viittaamien tilapäisten työjärjestelyjen mahdollisuus ei tule A:n osalta arvioitavaksi.

Työtuomioistuin katsoo, että riidanalainen työehtosopimuksen määräys ei sanamuodoltaan velvoita käyttämään yhtiölle nimettyä työterveyslääkäriä vaan ainoastaan työterveyslääkäriä. Määräyksen tulkinnasta ei ole tältä osin esitetty selvitystä. Nimetyn lääkärin käyttöön ei viitata myöskään yhtiön intrassa olleessa korvaavan työn mallissa, vaikka siinä E:n kertoman mukaan tarkoitettiin työterveyslääkärillä yhtiölle nimettyä työterveyslääkäriä. Asiassa ei myöskään ole selvitetty, että ottaessaan yhteyttä A:han 26.9.2023 B olisi vaatinut tätä hankkiutumaan nimenomaan yhtiölle nimetyn lääkärin vastaanotolle. A:n oman kertomuksen mukaan hänen käsityksenään oli yhtiössä aiemmin noudatettuun käytäntöön perustuen ollut, että muullekin lääkärille sai mennä, jos yhtiölle nimetyllä lääkärillä ei ollut vapaita vastaanottoaikoja.

Työtuomioistuin katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että työnantaja olisi vaatinut A:ta käymään nimenomaan yhtiölle nimetyllä työterveyslääkärillä tai ottamaan yhteyttä tällaiseen lääkäriin. A:n ei siten voida katsoa kieltäytyneen varmentamasta työkyvyttömyyttään työnantajan edellyttämällä tavalla. Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että A on esittänyt työkyvyttömyydestään työehtosopimuksen 25 §:ssä tarkoitetun selvityksen, jonka mukaan hän oli sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt tekemästä työtä. Työnantajalla ei näin ollen ole ollut perusteita olla maksamatta A:lle palkkaa sairausloman ajalta.

Hyvityssakko

Työtuomioistuin katsoo, että työehtosopimuksen määräys sairausajan palkanmaksusta ei ole siinä määrin epäselvä, että Versowood Oy tulisi jättää tuomitsematta hyvityssakkoon. Yhtiö on siten tieten rikkonut työehtosopimusta jättäessään maksamatta A:lle sairausajan palkkaa ajalta 26.–30.9.2023. Työtuomioistuin on ottanut hyvityssakon määrässä huomioon työehtosopimuslain 10 §:n mukaiset seikat.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla Versowood Oy on asian hävinneenä velvollinen korvaamaan Teollisuusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut vaadittuine korkoineen. Versowood Oy on hyväksynyt kantajan oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen määrältään.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

3) tuomitsee Versowood Oy:n maksamaan Teollisuusliitto ry:lle 3.000 euroa hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja

4) velvoittaa Versowood Oy:n korvaamaan Teollisuusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 13.190 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antamispäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Risto Niemiluoto puheenjohtajana sekä Riitta Kiiski, Anna Lavikkala, Mika Lallo, Satu Tähkäpää ja Sanna Rantala jäseninä. Valmistelija on ollut Meeri Julmala.

Tuomio on yksimielinen.