TT 2026:2

Työnantaja oli irtisanonut liikenteenohjaajana työskennelleen työntekijän työntekoedellytysten puuttumisen vuoksi, koska työntekijällä ei ollut hyväksyttyä voimassa olevaa turvallisuusselvitystä. Turvallisuusselvityksessä esiin tulleiden merkintöjen mukaan työntekijällä oli ollut luottotietorekisterissä merkintä vakavista maksuhäiriöistä ja ulosottorekisterissä 19 merkintää ulosottoperinnästä.

Asiassa katsottiin muun ohessa selvitetyksi, että yhtiö toimi turvallisuuskriittisellä toimialalla ja kantoi osaltaan vastuun yhteiskunnan toimivuudesta ja liikenteen turvallisuudesta. Liikenteenohjaajilla oli pääsy turvaluokiteltuihin tietoihin ja he näkivät, milloin rautateillä kulki sellaisia kuljetuksia, jotka eivät olleet yleisessä tiedossa. Liikenteenohjaajan tehtävässä oli mahdollista itsenäisesti aiheuttaa suurta vahinkoa rautatieliikenteen turvallisuudelle ja yhteiskunnan toimivuuden kannalta välttämättömän infrastruktuurin toiminnalle.

Työtuomioistuin katsoi, että työnantajalla oli yhtiön toimialan ja liikenteenohjaajan tehtävän luonteen takia ollut perusteltu syy edellyttää liikenteenohjaajan tehtävässä työskenteleviltä henkilöiltä erityistä luotettavuutta. Myös työnantajan sopimuskumppani, jonka kautta yhtiön kaikki liikenteenohjaajan työ tehtiin, edellytti turvallisuusselvityksen teettämistä liikenteenohjaajista. Turvallisuusselvityksessä esille tullut huomattava ja harkitsematon velkaantuminen sekä taloudellinen riskinotto olivat perustellusti voineet horjuttaa työnantajan luottamusta työntekijän kykyyn toimia turvallisuuskriittisessä tehtävässä. Työntekijän edellytysten tehdä työsopimuksensa mukaista liikenteenohjaajan työtä katsottiin lakanneen muutoin kuin tilapäisesti. Työnantaja oli ennen irtisanomista selvittänyt, olisiko irtisanominen ollut vältettävissä sijoittamalla työntekijä muuhun työhön. Kun tällaista muuta työtä ei ollut ollut tarjolla, työnantajalla oli ollut asiallinen ja painava syy irtisanoa työsopimus.

Asia

Työsuhteen päättäminen

Kantaja

Rautatiealan Unioni RAU ry

Vastaajat

Palvelualojen työnantajat PALTA ry
X Oy

Kuultavat

Aaria Työttömyyskassa
Työllisyysrahasto

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Vireille 10.3.2025

Suullinen valmistelu 11.9.2025

Pääkäsittely 9.12.2025

SALASSAPITO

Työtuomioistuin on 29.9.2025 antamastaan päätöksestä ilmenevin tavoin määrännyt oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 10 §:n ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 7 ja 20 kohtien perusteella salassa pidettäväksi seuraavat kirjallisina todisteina esitetyt asiakirjat 11.3.2050 saakka:

- V1 / K5: Suojelupoliisin kirjallinen ilmoitus 7.8.2024

- V4: Ote yrityskohtaisesta tietoturvallisuussopimuksesta / Väylävirasto ja Y Oy.

Työtuomioistuimen tuomio on oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 24 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla pidettävä salassa siltä osin kuin tuomiossa käsitellään tietoja, joiden salassa pitämiseksi on annettu edellä tarkoitettu salassapitomääräys. Salassapitoaika on 25 vuotta asian vireille tulosta eli 11.3.2050 saakka. Salassa pidettävät tuomion osat on merkitty punaisella fontilla asianosaisille toimitettaviin kappaleisiin ja hakasuluin julkisiin kappaleisiin.

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Rautatiealan Unioni RAU ry:n välisen asiakaspalvelua, liikenteenhoitoa ja -ohjausta sekä hallinnollisia ja muita toimistotehtäviä koskevan työehtosopimuksen (2.3.2023–31.3.2025) osana noudatettava irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva sopimus on sisältänyt seuraavat määräykset:

2 § Irtisanomisen perusteet

1. Työnantaja ei saa irtisanoa toimihenkilön työsopimusta ilman työsopimuslain 7:1–2 §:n mukaista asiallista ja painavaa syytä.

Soveltamisohje

2. Määräys vastaa työsopimuslain 7:1–2 §:ää, joissa on määritelty toimihenkilön henkilöön liittyvät irtisanomisperusteet.

3. Työsopimuslain 7:2.2 §:ssä on lueteltu erikseen syitä, joita ei ainakaan voida pitää asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena.

4. Asiallisena ja painavana syynä pidetään sellaisia toimihenkilöstä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

5. Asiallinen ja painava syy -käsitteen sisältöä on edellä pyritty täsmentämään luettelemalla eräitä esimerkkejä sellaisista tapauksista, joissa työsuhteen päättäminen irtisanomalla voi sopimuksen mukaan olla sallittua.

6. Irtisanomisperusteen asiallisuuden ja painavuuden arvioinnissa on työsopimuslain mukaan muun ohella merkitystä työsopimuksesta tai laista johtuvien velvollisuuksien laiminlyömisen tai rikkomisen vakavuudella.

7. Toimihenkilön henkilöön liittyvän irtisanomisperusteen asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja toimihenkilön olosuhteet kokonaisuudessaan. Tämä tarkoittaa sitä, että irtisanomisperusteen riittävyyttä on arvioitava kaikkien tapauksessa ilmenevien seikkojen kokonaisharkinnalla.

8. Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista.

9. Työsopimuksen irtisanomisperusteiden sisältöä on tarkemmin kuvattu hallituksen esityksen (HE 157/2000) perusteluissa.

[- -]

6 § Irtisanomisen perusteen ilmoittaminen

1. Työnantajan on toimihenkilön pyynnöstä viivytyksettä ilmoitettava tälle kirjallisesti työsopimuksen päättymispäivämäärä sekä ne hänen tiedossaan olevat irtisanomisen syyt, joiden perusteella työsopimus on päätetty.

[- -]

9 § Toimihenkilön kuuleminen

1. Ennen irtisanomisen toimittamista työnantajan on varattava toimihenkilölle mahdollisuus tulla kuulluksi irtisanomisen syistä. Toimihenkilöllä on oikeus häntä kuultaessa käyttää avustajaa.

Soveltamisohje:
Sopimuksen 9 §:ssä tarkoitetaan avustajalla esimerkiksi toimihenkilön omaa luottamusmiestä tai työtoveria.

[- -]

12 § Korvaus työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta

1. Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut toimihenkilönsä, on velvollinen maksamaan toimihenkilölle korvausta työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta.

13 § Korvauksen määrä

1. Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka.

2. Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kesto, toimihenkilön ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, toimihenkilön itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, toimihenkilön ja työnantajan olot yleensä sekä muut näihin rinnastettavat seikat.

3. Korvauksesta on vähennettävä toimihenkilölle maksettujen työttömyyspäivärahojen osuus työsopimuslain 12:3 §:ssä säädetyllä tavalla.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

X Oy on osa W-konsernia, joka vastaa liikenteenohjauksesta ja -hallinnasta kaikissa liikennemuodoissa. X Oy vastaa rautatieliikenteen ohjauksesta ja hallinnasta.

A on työskennellyt X Oy:n ja sen edeltäjien V Oy:n sekä U Oy:n palveluksessa liikenteenohjaajana 1.2.1983 lukien. A:n työsopimus on uusittu 25.6.2020 ja se on tullut voimaan 1.1.2021 lukien, kun hän on siirtynyt paikkakunta T:n toimipisteen lopettamisen yhteydessä Kouvolan ohjauskeskukseen. Uusittuun työsopimukseen on kirjattu kohtaan muut ehdot: ”Hyväksytty turvallisuusselvitys on edellytys työsuhteen jatkumiselle”. Liikenteenohjaaja on tehtävä, jossa työnantaja voi teettää työntekijöilleen turvallisuusselvityksen.

Työnantaja on teettänyt A:lle perusmuotoisen turvallisuusselvityksen. Työnantaja on 7.8.2024 vastaanottanut suojelupoliisilta kirjallisen ilmoituksen turvallisuusselvityksessä esiin tulleista merkinnöistä, joiden mukaan A:lla on luottotietorekisterissä merkintä vakavista maksuhäiriöistä ja ulosottorekisterissä 19 merkintää ulosottoperinnästä.

Työnantaja on 12.9.2024 irtisanonut A:n työsopimuksen päättymään 12.3.2025. Irtisanomisilmoituksessa työsuhteen päättämisen syyksi on ilmoitettu työntekoedellytysten puuttuminen, koska työntekijällä ei ole hyväksyttyä voimassa olevaa turvallisuusselvitystä.

Työnantajalla ei ole ollut ainakaan Itä-Suomessa sellaista muuta työtä, jossa ei olisi edellytetty hyväksyttyä turvallisuusselvitystä ja johon A olisi voitu uudelleen sijoittaa.

Asiassa on kysymys siitä, onko turvallisuusselvityksessä löytynyt merkintä ollut irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettu asiallinen ja painava syy irtisanoa A:n työsopimus.

Erimielisyysneuvottelut on käyty paikallis- ja liittotasolla.

KANNE

Vaatimukset

Rautatiealan Unioni RAU ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että X Oy on menetellyt asiakaspalvelua, liikenteenhoitoa ja -ohjausta sekä hallinnollisia ja muita toimistotehtäviä koskevan työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen 2 §:n vastaisesti irtisanoessaan A:n työsopimuksen turvallisuusselvityksessä olleen merkinnän vuoksi;

- tuomitsee X Oy:n maksamaan A:lle korvauksena laittomasta irtisanomisesta 20 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 103.289,80 euroa;

- tuomitsee Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n maksamaan Rautatiealan Unioni RAU ry:lle työehtosopimuslain 8 ja 9 §:ien mukaista hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä; sekä

- velvoittaa Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja X Oy:n korvaamaan yhteisvastuullisesti Rautatiealan Unioni RAU ry:n oikeudenkäyntikulut 19.150,44 eurolla korkoineen.

Perusteet

Irtisanominen on ollut perusteeton

Työnantajalla ei ole ollut asiallista ja painavaa syytä A:n irtisanomiselle. Irtisanomisilmoituksessa irtisanomisperusteeksi oli ilmoitettu: ”Työnantaja irtisanoo työntekijän työsuhteen työntekoedellytysten puuttuessa. Työntekijän työsopimuksessa on todettu, että työ edellyttää hyväksyttyä turvallisuusselvitystä. Liikenteenohjaajan työ on turvallisuuskriittistä ja yhtiö joutuu suhtautumaan erittäin tiukasti siihen, että työntekijällä ei ole hyväksyttyä voimassa olevaa turvallisuusselvitystä. Näin ollen työnantaja katsoo, että työntekoedellytyksiä ei ole.”

Irtisanomisilmoitukseen kirjattu irtisanomisperuste ei ole työsopimuslain, työehtosopimuksen eikä turvallisuusselvityslain mukainen. Turvallisuusselvityslain 42 §:ssä nimenomaisesti todetaan, ettei henkilöturvallisuusselvityksessä oteta kantaa henkilön sopivuudesta työtehtävään. Näin ollen työnantajan väite siitä, ettei henkilöllä olisi hyväksyttyä voimassa olevaa turvallisuusselvitystä, on turvallisuusselvityslain vastainen. Turvallisuusselvityksessä ilmenneet tiedot ovat tuoneet työnantajalle vain velvollisuuden tutkia, onko tässä tapauksessa kyseessä mahdollisesti turvallisuusuhka. Tiedot sinänsä eivät turvallisuusselvityslain mukaisesti oikeuta irtisanomiseen.

Koska suojelupoliisi ei ollut haastatellut A:ta velkojen syntymiseen liittyvistä seikoista, ei sekään ollut tehnyt asiassa kokonaisharkintaa. Suojelupoliisi oli katsonut rekisterit 6.8.2024 ja lähettänyt turvallisuusselvitysilmoituksen 7.8.2024. Mitään kokonaisharkintaa ei olisi ollut edes mahdollista tehdä tässä ajassa. Rekisterimerkinnät katsotaan samalla tavalla niin palkattavien kuin jo työssä vuosikymmeniä olleiden henkilöiden osalta. Turvallisuusselvityksessä huomioidaan tehtävä sekä tutkitaan rekisterit ja niissä asiaan mahdollisesti vaikuttavat tiedot, joita voisi käyttää esimerkiksi epäasialliseen vaikuttamiseen. Niitä ei yleensä tulkita tapauskohtaisesti, vaan se jää työnantajan tehtäväksi, kuten turvallisuusselvityslain 42 §:ään on kirjattu. Tehdessään tapauskohtaista harkintaa, suojelupoliisi ottaa huomioon velkaantumisen taustalla olevat inhimilliset tekijät, kuten avioeron, työttömyyden tai sairauden. Nämä inhimilliset tekijät olisi työnantajankin tullut huomioida.

Irtisanomisen perusteeksi ilmoitetut kokonaisarviointi ja hyväksytyn turvallisuusselvityksen puuttuminen eivät sellaisenaan ole irtisanomisperusteita. Kokonaisarviointia ei ole ollut mahdollista tehdä, koska työnantajan edustajilla ei ole irtisanomistilanteessa käydyn keskustelun perusteella ollut tietoa siitä, minkälainen merkintä turvallisuusselvityksessä on ollut. Työnantajan edustajat eivät myöskään ole kysyneet A:lta tarkemmin merkinnästä tai sen syntymistekijöistä. Tämä olisi ollut kokonaisharkinnan tekemiseksi välttämätöntä. Työnantajan edustajilla ei ole irtisanomishetkellä ollut A:n veloista muuta tietoa kuin niiden määrä ja summa. Työnantajalla ei ole ollut tietoa velkojen perusteista. Kokonaisharkinnassa olisi tullut ottaa huomioon myös se, että A oli maksanut velkoja pois vastuullisesti. Lainoista oli 16.11.2021 - 6.8.2024 maksettu pois asuntolainaa kuukausittain sekä muita lainoja noin 26.000 euroa, mikä on ulosottovelkojen summasta noin 10 prosenttia.

A:n vuonna 2020 uusitun työsopimuksen kirjaus siitä, että ”hyväksytty turvallisuusselvitys on edellytys työsuhteen jatkumiselle”, on epäselvä. A:n käsityksen mukaan kirjauksella on tarkoitettu sitä, että työntekijän tulee suostua turvallisuusselvityksen teettämiseen. Toisella lailla tulkittaessa kirjauksella voidaan tarkoittaa, että työsopimuksen allekirjoittamisajankohdan yhteydessä teetettävä turvallisuusselvitys on edellytys työsuhteen jatkumiselle. Työsopimuksen epäselvää ehtoa tulee tulkita sopimuksen laatijan vahingoksi ja todeta sen tarkoittavan, että työnantajalla on sen perusteella oikeus teetättää turvallisuusselvitys kyseessä olevassa tehtävässä sopimuksen laadinta-aikaan. Työsopimuspohjaa aikanaan yhteistoiminnassa käsitellyt ja sähköpostilla kommentoinut pääluottamusmies B oli ymmärtänyt kohdan tarkoituksen siten, että turvallisuusselvitys oli oikeus teettää työhön otettaessa. Tämä oli ollut normaali, pitkäaikainen toimintatapa, eikä työnantaja ollut ilmaissut kyseiselle kohdalle muuta merkitystä asiaa käsiteltäessä.

Työnantajan omassa koulutusmateriaalissa lukee, että ”ilmoitettava asia voi estää työntekemisen sen työtehtävän osalta, jossa vaaditaan voimassa oleva turvallisuusselvitys. Tällainen tilanne käsitellään aina tapauskohtaisesti HR:n kanssa.” Työsopimuksen kohta ei siis työnantajan oman koulutusmateriaalin perusteella tarkoita sitä, että merkintä johtaisi johtaisi irtisanomiseen, vaan asiaa tulee käsitellä tapauskohtaisesti.

Työnantajan väite siitä, että maksuhäiriömerkintä ja ulosottoperintä asettaisivat henkilön kiristykselle alttiiksi, on ristiriitainen. Ulosotto on yksi käytännön velkajärjestelykeinoista ja keino saada helpotusta taloudelliseen painetilanteeseen. Yleensä ihmiset ovat erittäin stressaantuneita ja kokevat kovaa painetta velkojen sekä maksujen kasaantuessa. Ulosotto tarjoaa ulospääsytien ja helpottaa psykologista painetta ja ahdistuneisuutta. Velkaantunut henkilö on alttiimpi painostukselle ja muulle epäasialliselle vaikuttamiselle nimenomaan ennen ulosottoa, ei sen aikana. Työnantajan päätös irtisanoa työntekijä maksuhäiriömerkinnän perusteella vain lisää painostamisen mahdollisuutta. Ulosotossa käsitellään vuosittain satojatuhansia velallistapauksia, ja maksuhäiriömerkinnän kanssa elää noin 400.000–500.000 suomalaista. Jos maksuhäiriömerkintä hyväksytään irtisanomisen perusteeksi muussa kuin talousvastuullisessa työssä, se voi muuttaa velkaneuvonnan työkaluvalikoiman. Ulosoton tarkoituksena on katkaista velkaantuminen ja tarjota ulospääsytie ylivelkaantumistilanteesta. Jos jatkossa velan siirtäminen ulosottoon voi johtaa irtisanomiseen, iso osa velallisista pyrkii selviytymään ilman ulosottoa. Tämä lisää todennäköisyyttä epäasialliselle vaikuttamiselle. Lisäksi ulosottoviranomaiset kyllä kiinnittäisivät huomiota erilliseen suureen velkojenmaksuerään, jolle velallinen ei pystyisi osoittamaan laillista lähdettä.

A ei ole pystynyt vaikuttamaan ulosottoperusteen syntymiseen. A:n tilanne oli muodostunut lukuisista vastoinkäymisistä, joihin hän ei ollut voinut varautua. Näitä olivat muun ohessa hänen puolisonsa terveyden heikentyminen, sen vaikutus puolison tuloihin ja lopulta puolison kuolema tapaturmaisesti. Työnantaja ei ole kysynyt näistä seikoista A:lta, joten niitä ei ole voitu myöskään ottaa huomioon päättämisperusteen kokonaisharkinnassa. Työnantaja ei siten ole noudattanut irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n soveltamisohjeen 7 kohtaa.

A:n yksityiselämässä tapahtunut, ikävistä sattumuksista kertynyt velkaantuminen, ei ole liittynyt hänen työtehtäviinsä. A ei ole työskennellyt johtavassa tai erityisen vastuullisessa asemassa, eikä hän ole ollut tekemisissä talousasioiden kanssa, jolloin velkaantumisella voisi olla työtehtävien kannalta merkitystä.

A:n ei ole edes väitetty millään muulla tavalla aiheuttaneen työsuhteensa irtisanomista. A oli juuri loppuvuodesta 2023 palkittu työsuorituksestaan Kouvolan ohjauskeskuksessa. Hän oli siis ollut erinomainen työssään. Talousvaikeudet olivat alkaneen jo vuonna 2021, joten ne eivät olleet näkyneet millään lailla hänen työssään.

A:ta ei ollut turvattu eli poistettu liikenneturvallisuustyöstä tutkimusten ajaksi, vaan hän oli saanut turvallisuusselvityksen tulosten tultua työskennellä vielä yli kuukauden normaalisti työssään. Rautateillä turvataan työntekijät pois työstä, jos heitä pidetään turvallisuusriskinä. A oli ollut töissä vielä irtisanomispäivänä kello 7.00 alkaen turvaamisen sijasta.

Irtisanomismenettely

Työnantaja ei ole noudattanut irtisanomissuojasopimuksen 9 §:n määräystä työntekijän kuulemisesta työsuhteen irtisanomisen syistä.

Työpaikan alueohjaaja oli käskenyt A:n keskustelemaan 11.9.2024 esimiehen kanssa kokoushuoneeseen. A:lle ei ollut kerrottu etukäteen tilaisuuden aihetta, joten hän ei ollut voinut valmistautua kuulemiseen, eikä hän ollut myöskään ymmärtänyt tarvitsevansa tilaisuuteen avustajaa. Paikalla ei ollutkaan A:n esimies, vaan työnantajaa olivat edustaneet C ja D HR-yksiköstä. He olivat kertoneet A:lle, että turvallisuusselvityksessä oli ollut merkintä ja todenneet, että merkinnän vuoksi häntä ei voitu enää pitää töissä. A oli kysynyt, mikä merkintä oli kyseessä, mihin C oli vastannut, ettei hän tiedä. Merkinnän sisällöstä ei ollut käyty lainkaan keskustelua. Tässä vaiheessa A ei ollut itse tiennyt, mikä merkintä oli kyseessä, sillä hän ei ollut saanut linkkiä turvallisuuspäällikön sähköposteista auki. Työnantaja ei ollut yli kuukauden mittaisessa ajassa saanut toimitettua turvallisuusselvitysilmoitusta A:lle, vaikka se on sen velvollisuus turvallisuusselvityslain 6 §:n perusteella.

Keskustelun jälkeen A:lle oli annettu tutustuttavaksi päättämissopimusluonnos irtisanomisen vaihtoehdoksi. Sopimuksessa oli tarjottu kuuden kuukauden palkkaa vastaavaa summaa ilman työvelvoitetta. A oli kysynyt, eikö luottamusmiehen pitäisi olla paikalla. Työnantajan edustajat olivat ilmoittaneet, että jos A pyytäisi luottamusmiehen mukaan keskusteluun, he vetäisivät sopimuksen pois ja etenisivät normaalilla irtisanomismenettelyllä. Tästä syystä A ei ollut pyytänyt luottamusmiestä myöskään toisen päivän tapaamiseen, sillä se olisi rajoittanut hänen vaihtoehtojaan. A oli saanut seuraavaan päivään asti aikaa miettiä asiaa. Keskustelun jälkeen A oli saatettu esimiehen toimesta hakemaan henkilökohtaisia tavaroitaan, ja häneltä oli otettu avainlätkä ja henkilökortti pois. Oli ilmeistä, että varsinainen työsuhteen päättämiskeskustelu oli käyty jo 11.9.2024.

A oli vasta keskustelun jälkeen soittanut turvallisuuspäällikölle, joka oli kertonut hänelle, mistä merkinnästä oli kyse. Turvallisuuspäällikkö ei ollut kysynyt tarkemmin, miten merkintä oli tullut. Turvallisuuspäällikkö oli sanonut, että muut ihmiset päättävät, mitä asialle tehdään.

Seuraavana päivänä A oli esittänyt työnantajalle vastatarjouksena haluavansa korvauksena palkan vuoteen 2027 asti, sillä hänen oli ollut mahdollista päästä eläkkeelle 1.1.2028 alkaen. Työnantajan edustajat olivat ilmoittaneet, ettei työnantajalla ollut mahdollisuutta maksaa niin suurta korvausta. A oli soittanut kokouksesta luottamusmiehelle, jolla ei kuitenkaan ollut ollut viiden minuutin varoitusajalla mahdollisuutta päästä paikalle. Työnantajan edustajat eivät olleet esittäneet, että luottamusmiestä olisi voitu odottaa tai että kokous olisi voitu siirtää myöhempään hetkeen. A oli poistunut paikalta, mutta hänet oli puhelimitse pyydetty palaamaan takaisin keskustelemaan asiasta. Työehtosopimus oikeuttaa kuulemaan työntekijää vain avustajan läsnä ollessa hänen näin halutessaan. Työnantajan olisi tullut siirtää kuuleminen sellaiseen ajankohtaan, että luottamusmiehen olisi ollut mahdollista tulla paikalle. A:lle oli tapaamisessa kerrottu, että koska asiassa ei ollut päästy sopimukseen, työnantajalla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin irtisanoa työsuhde päättymään irtisanomisilmoituksen mukaisesti 12.3.2025.

Rautatiealan Unioni RAU ry:n pääluottamusmies E oli ottanut jutun hoitaakseen ja aloittanut erimielisyysneuvottelut. Työnantajalle oli lähetetty selvityspyyntö irtisanomisperusteista, jonka vastauksessa työnantaja oli kertonut tehneensä irtisanomisen käyttäen kokonaisharkintaa turvallisuusselvityksestä saadun tiedon ja työtehtävän luonteen perusteella. Työnantaja ei ollut selventänyt tarkemmin, mitä kokonaisharkinnalla oli tarkoitettu ja mitä seikkoja siinä oli huomioitu. A:lta ei ollut missään vaiheessa kysytty tarkemmin turvallisuusselvityksessä mainitusta merkinnästä eikä siitä, missä olosuhteissa se oli syntynyt.

Työnantaja ei ole noudattanut irtisanomissuojasopimuksen 6 §:n säännöstä siitä, että työntekijälle tulee pyynnöstä ilmoittaa ne tiedossa olevat irtisanomisen syyt, joiden perusteella työsopimus on päätetty. Turvallisuusselvityslain 42 §:n mukaan turvallisuusselvityksessä ei oteta kantaa henkilön nuhteettomuudesta, luotettavuudesta tai sopivuudesta virkaan tai tehtävään. Turvallisuusselvitys ei siten ole sellaisenaan kelvollinen peruste irtisanomisen syyksi, minkä luottamusmies oli ilmoittanut työnantajalle tekemässään selvityspyynnössä. Selvityksessä tai erimielisyysprosessissa ei silti ollut ilmoitettu muuta irtisanomisperustetta eikä myöskään selvitetty, mitä seikkoja työnantaja oli kokonaisharkinnassa huomioinut.

Korvauksen määrä

A:n työsuhde on ollut erittäin pitkä, yli 40 vuotta (1983–2024 ). A on 62-vuotias, joten hän tuskin enää työllistyy. Liikenteenohjaajan työtä rautateillä eivät tarjoa muut työnantajat Suomessa, eikä A:lla pitkän rautatieuran jälkeen ole muuta ammattia tai koulutusta. Muut liikenteenohjauspalvelut ovat keskittyneet Helsinkiin, ja ovat saman konsernin tuottamia. A asuu Itä-Suomessa. Luottotietojen menetyksen myötä ja ilman työpaikkaa muuttaminen muualle on erittäin haastavaa, eikä Suomen taloustilanteessa töitä ole edes tarjolla muualla. A on työstään palkittu, eikä työnantaja ole osoittanut mitään muita irtisanomisperusteita kuin merkinnän turvallisuusselvityksessä.

Työnantaja on toiminut erittäin moitittavasti irtisanomismenettelyssä. Kutsussa irtisanomistilaisuuteen ei ollut kerrottu, että kyse oli työsuhteen päättämisestä tai edes kerrottu, että keskustelussa oli kyse turvallisuusselvityksestä. A:ta oli käytännössä estetty pyytämästä luottamusmiestä tai muuta tukihenkilöä paikalle, sillä luottamusmiehen kutsuminen olisi rajoittanut hänen vaihtoehtojaan. Kokonaisharkintaa ei ollut voitu tehdä, koska irtisanomiseen vaikuttavista seikoista ei ollut kysytty A:lta. A:lle ei myöskään ollut selvitetty, mitä seikkoja kokonaisharkinnassa oli huomioitu. Irtisanomisperusteena oli käytetty työsuhteeseen liittymättömiä seikkoja, eikä niiden liityntää työsuhteeseen ollut perusteltu. Työnantaja on suuri valtionyhtiö, jolla on työoikeudellista osaamista.

Koska työtuomioistuin on katsonut vakiintuneen tulkintansa mukaisesti, ettei työnantajaa voida tuomita hyvityssakkoon sen ohella, että työsuhteen perusteettoman päättämisen johdosta määrätään maksettavaksi korvaus, tulee tämä seikka huomioida irtisanomissuojasopimuksen 13 §:ssä määrättyä korvausta merkittävästi kohottavana seikkana.

Erityisen loukkaavaa on se, että taloudellisiin vaikeuksiin joutunutta työntekijää rangaistaan työpaikan menetyksellä siitä, että hän on suositellusti käyttänyt velkojenjärjestelykeinona ulosottoa, joka olisi auttanut häntä selviämään ajan kanssa veloistaan.

Valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Palvelualojen työnantajat PALTA ry on saanut kaikki asian kannalta merkitykselliset tiedot jo valvontakirjeessä ja viimeistään liittotason erimielisyysneuvotteluissa. Työnantajaliiton olisi pitänyt havaita, että työnantaja tulkitsee työehtosopimusta väärin ja puuttua työnantajan virheelliseen menettelyyn. PALTA ry ei ole näin toiminut, vaan on asettunut tukemaan työnantajan virheellistä menettelyä. Näin ollen PALTA ry tulee tuomita hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

VASTAUS

Vaatimukset

Palvelualojen työnantajat PALTA ry ja X Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Rautatiealan Unioni RAU ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteisetoikeudenkäyntikulut 18.240 eurolla korkoineen.

Perusteet

Tapahtumien kulku

W-konsernin turvallisuuspäällikkö oli 7.8.2024 vastaanottanut suojelupoliisilta kirjallisen ilmoituksen A:n turvallisuusselvityksessä esiin tulleista seikoista. Turvallisuuspäällikkö oli ilmoittanut asiasta A:n esihenkilölle 8.8.2024 ja tarjonnut A:lle mahdollisuuden tutustua selvitykseen samana päivänä. A ei ollut reagoinut turvallisuuspäällikön yhteydenottoihin 8.8.2024 eikä muihinkaan tämän yhteydenottoihin ennen 11.9.2024. Lähiesihenkilö oli kehottanut A:ta useaan otteeseen vastaamaan turvallisuuspäällikön puheluun tai olemaan yhteydessä turvallisuuspäällikköön. Kun A:han ei ollut saatu puhelimitse yhteyttä, turvallisuuspäällikkö oli lähettänyt suojelupoliisin kirjallisen ilmoituksen A:lle salattuna sähköpostina 6.9.2024. A ei ollut ilmoittanut työnantajalle mahdollisista ongelmista sähköpostin avaamisessa.

Turvallisuuspäällikkö oli toimittanut suojelupoliisin ilmoituksen X Oy:n toimitusjohtaja F:lle, joka oli arvioinut sen merkitystä yhdessä operatiivisen johtajan C:n ja HR Business Partner D:n kanssa. F, C ja D olivat todenneet, että A:n työsuhteen jatkamiselle liikenteenohjaajana ei ollut edellytyksiä. Tämän jälkeen oli ryhdytty yhtiön vastaavissa tilanteissa noudattaman toimintatavan mukaisesti selvittämään, olisiko A mahdollista sijoittaa toisiin tehtäviin sekä mahdollisuutta päättämissopimuksen tekemiselle. Viimesijaisena vaihtoehtona oli ollut A:n työsopimuksen irtisanominen henkilöön liittyvin perustein työntekoedellytysten puuttuessa. Yhtiössä ei ole turvallisuusselvityksiä koskevaa ”puuttumisen ohjetta”, vaan tilanteet käsitellään tapauskohtaisesti. Yhtiön rautatieturvallisuuspoikkeamia koskeva ohjeistus ei koske turvallisuusselvityksiä, joten A:ta ei ollut siirretty pois liikenteen ohjaajan työstä turvallisuusselvityksen merkinnän takia.

Työnantajan edustaja oli kutsunut A:n keskustelemaan 11.9.2024 turvallisuusselvityksessä olleesta merkinnästä. Keskusteluun olivat osallistuneet C, D ja A. Kyseinen tilaisuus ei ollut ollut työsopimuslain eikä työehtosopimuksen tarkoittama kuulemistilaisuus. A:lle oli kerrottu turvallisuusselvityksessä olleesta merkinnästä ja todettu, että hänen työsopimuksensa mukaan hyväksytty turvallisuusselvitys oli edellytys työsuhteen jatkumiselle. Toisin kuin kanteessa on väitetty, työnantajalla oli ollut tieto turvallisuusselvityksessä esiin tulleen merkinnän sisällöstä. Koska A:lle ei ollut tarjota muuta soveltuvaa työtä, ja kokonaisarvioinnin perusteella ei ollut mahdollista jatkaa työsuhdetta, oli hänelle tarjottu mahdollisuutta päättämissopimukseen. A olisi ollut heti valmis allekirjoittamaan tarjotun päättämissopimuksen, mutta työnantaja oli pyytänyt häntä tutustumaan sopimukseen rauhassa. A oli kysynyt, pitäisikö luottamusmiehen olla läsnä työsuhteen päättämissopimuksen allekirjoitustilaisuudessa, mihin C oli vastannut, että työehtosopimuksen mukaan luottamusmiehen ei tarvinnut olla läsnä, koska kyseessä ei ollut yksipuolista työsuhteen päättämistä koskeva kuulemistilaisuus.

A:n kanssa oli sovittu tapaamisesta seuraavalle päivälle, ja hänelle oli kerrottu, että hänellä oli halutessaan oikeus pyytää luottamusmies tai muu tukihenkilö paikalle. A oli kysynyt, mitä tapahtuisi, jos hän ei allekirjoittaisi sopimusta seuraavana päivänä, mihin C oli vastannut, että työsopimus joudutaan päättämään 12.9.2024 joko sopimalla tai irtisanomalla työsopimus, koska työskentely liikenteenohjaajana ei voinut enää jatkua. Tämän jälkeen A:lta oli otettu pois kulkuoikeudet työnantajan tiloihin työnantajan turvaamistoimena. A oli ollut yhteydessä turvallisuuspäällikköön tapaamisen jälkeen.

Seuraavan päivän tapaamisessa 12.9.2024 olivat olleet paikalla D, liikenteenhallinnan päällikkö G, C osan aikaa puhelimen välityksellä sekä A. A oli esittänyt työnantajalle vastatarjouksena haluavansa korvauksena palkan vuoteen 2027 asti. Työnantajan ei ollut mahdollista hyväksyä niin suurta korvausta, jolloin A oli halunnut soittaa luottamusmiehelle. A oli keskustellut luottamusmiehen kanssa puhelimen kaiuttimen ollessa päällä työnantajan edustajien läsnä ollessa. Puhelussa A oli pyytänyt luottamusmiestä tulemaan paikalle. Luottamusmies oli kieltänyt A:ta allekirjoittamasta minkäänlaista sopimusta. Luottamusmies ei ollut pyynnöstä huolimatta tullut kuulemistilaisuuteen, vaikka työnantajan edustajat olisivat olleet valmiit häntä odottamaan. Luottamusmies tai A eivät kuitenkaan olleet pyytäneet kuulemistilaisuuden siirtoa. Puhelun jälkeen A oli ilmoittanut, ettei hän ollut halukas tekemään asiassa sopimusta. Tällöin A:lle oli kerrottu, että koska asiassa ei ollut päästy sopimukseen, työnantajalla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin irtisanoa hänen työsopimuksensa päättymään irtisanomisilmoituksen mukaisesti 12.3.2025. A oli poistunut paikalta, mutta hänet oli kutsuttu vielä takaisin, koska häneltä oli unohdettu pyytää irtisanomisilmoituksen vastaanottotodistus. Pääluottamusmies oli myöhemmin pyytänyt työnantajalta selvitystä irtisanomisen syistä. Työnantaja oli toimittanut kirjallisen selvityksen pääluottamusmiehelle 30.9.2024.

Turvallisuusselvityksestä

Turvallisuusselvityksiä tekee suojelupoliisi, jonka tehtävänä on ennaltaehkäistä ja torjua kansallisen turvallisuuden uhkia. Henkilöturvallisuusselvityksien tarkoituksena on suojella Suomen turvallisuutta ja esimerkiksi estää valtion turvallisuudelle tärkeiden tietojen päätyminen vääriin käsiin. Turvallisuusselvityksiä laaditaan vain turvallisuusselvityslaissa määriteltyihin tehtäviin. Selvitys tehdään tehtävissä, joissa edellytetään erityistä luotettavuutta. Suojelupoliisi ilmoittaa turvallisuusselvityksen perusteella työnantajalle vain seikoista, jotka voivat olla merkityksellisiä siinä tehtävässä, johon turvallisuusselvitys tehdään. Nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa kriittisen infran toimintoihin ja niiden kanssa työskenteleviin suhtaudutaan vakavammin kuin aiemmin.

Henkilöturvallisuusselvityksessä tarkastellaan ihmisen taustoja, jotta hänen luotettavuutensa voidaan varmistaa. Suojelupoliisi tarkastelee selvityksessä esimerkiksi sitä, onko turvallisuusselvityksen piiriin kuuluva henkilö syyllistynyt rikoksiin tai onko hänellä taloudellisia vaikeuksia, jotka voisivat altistaa hänet painostukselle tai muulle epäasialliselle vaikuttamiselle. Selvitys on asiantuntija-arvio, ei automatisoitu rekisterien tarkistus.

Taloudellisten vaikeuksien aiheuttaman turvallisuusuhan arvioinnissa suojelupoliisi käyttää apunaan oikeusministeriön asettaman arviointilautakunnan asettamia kriteereitä. Arvioinnissa otetaan huomioon muun muassa tietojen merkitys tehtävän kannalta, selvityksen kohteen ikä, taloudellisten ongelmien ilmenemisestä kulunut aika, maksulaiminlyöntien lukumäärä, toistuvuus ja vakavuus sekä taloudellisista seikoista seuraava todennäköisyys epäasialliselle vaikuttamiselle. Arviointiohjeiden mukaan taloudellisilla vaikeuksilla ei ole merkitystä ainoastaan tehtävissä, joissa on taloudellista vastuuta, vaan maksuhäiriöt ja velkaantuminen voivat olla merkkinä elämänhallinnan puutteista ja altistaa ulkopuoliselle vaikuttamiselle. Taloudelliset vaikeudet itsessään aiheuttavat uhan siitä, että henkilö voi altistua kiristykselle ja painostukselle. Lisäksi henkilön vaikeudet hoitaa taloudellisia asioitaan vastuullisesti voivat vaikeuttaa myös hänen työtehtäviensä asianmukaista hoitoa. Taloudellisten vaikeuksien merkitys on korostunut tehtävissä, joissa voi vaarantaa yleisiä etuja tai yhteiskunnan kannalta elintärkeitä toimintoja. Taloudellisten vaikeuksien aiheuttaman turvallisuusuhan arviointi perustuu kokonaisarvioon.

Jos turvallisuusselvityksessä ilmenee seikkoja, jotka ovat merkityksellisiä kyseisessä tehtävässä, suojelupoliisi antaa kirjallisen ilmoituksen työnantajalle. Suojelupoliisi ei sen sijaan koskaan tee päätöstä rekrytoinnista tai työsuhteen jatkumisesta, koska suojelupoliisilla ei viranomaistahona ole tällaista toimivaltaa. Päätöksen rekrytoinnista tai työsuhteen jatkumisesta tekee aina työnantaja. Turvallisuusselvityslain 42 §:n tarkoituksena on tuoda esiin, että työnantaja päättää rekrytoinnista ja työsuhteen jatkumisesta (HE 43/2001). Pykälää ei voi tulkita siten, että turvallisuusselvityksessä esiin tulleet seikat eivät voi muodostaa asiallista ja painavaa irtisanomisperustetta tai että henkilöllä olisi aina hyväksytty turvallisuusselvitys. Tällainen tulkinta olisi turvallisuusselvityslain 1 §:n tarkoituksen vastainen, ja turvallisuusselvitys menettäisi merkityksensä turvallisuusuhkia ennakoivana ja ehkäisevänä menettelynä.

W-konserni toimii turvallisuuskriittisellä toimialalla ja kantaa osaltaan vastuun yhteiskunnan toimivuudesta ja liikenteen turvallisuudesta. W-konsernin liikenteen ohjaus- ja hallintapalvelut on katsottu kriittisen infran toiminnoiksi. W-konserni teettää suojelupoliisilla henkilöturvallisuusselvityksiä tehtävissä, jotka on määritelty turvallisuusselvityslaissa ja joissa edellytetään erityistä luotettavuutta. Liikenteenohjaaja on tehtävä, jossa työnantaja voi turvallisuusselvityslain 19 §:n nojalla teettää työntekijöilleen perusmuotoisen turvallisuusselvityksen. Perusmuotoisessa turvallisuusselvityksessä tutkitaan muun ohessa henkilön rikosrekisteri ja luottotieto- sekä ulosottorekisteri. Liikenteenohjaajat toimivat tehtävissä, joissa voi vahingoittaa yhteiskunnan toimivuuden kannalta välttämättömän infrastruktuurin toimivuutta, ja heillä on tehtävissään pääsy turvaluokiteltuihin tietoihin, minkä takia liikenteenohjaajille tehdään perusmuotoiset turvallisuusselvitykset. Näin toimimalla W-konsernissa varmistetaan osaltaan liikenteen ja toiminnan kokonaisturvallisuutta. Kriittisen infrastruktuurin lisääntynyttä suojaamisen tarvetta osoittaa 1.7.2025 voimaan tullut laki yhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin suojaamisesta ja häiriönsietokyvyn parantamisesta (310/2025) sekä 8.4.2025 voimaan tullut kyberturvallisuuslaki (124/2025), jotka asettavat myös velvoitteita turvallisuusselvitysten tekemiselle ja jotka on tullut huomioida.

W-konsernin ja X Oy:n liikenteenohjaajien työsopimuksiin kirjataan säännönmukaisesti, että hyväksytty turvallisuusselvitys on edellytys työsuhteen jatkumiselle. W-konsernin asiakas Väylävirasto edellyttää yrityskohtaisessa tietoturvasopimuksessa, että henkilö on turvallisuusselvitetty, jos hän käsittelee turvaluokiteltua tai salaista tietoa, kuten liikenteenohjaajat tekevät. Sopimuksen mukaan Väylävirastolla on oikeus olla hyväksymättä turvallisuusselvityksessä ilmenneen seikan vuoksi W-konsernin ehdottamia henkilöitä suorittamaan sopimuksen mukaisia tehtäviä.

Irtisanominen ei ole ollut perusteeton

Työnantajalla on ollut irtisanomissuojasopimuksen ja työsopimuslain mukaiset asialliset ja painavat syyt irtisanoa A:n työsopimus työntekoedellytysten muuttumisen takia. A:n turvallisuusselvityksen perusteella työnantajalle toimitetussa kirjallisessa ilmoituksessa on todettu, että A:lla on luottotietorekisterissä maksuhäiriömerkintöjä ja ulosottorekisterin mukaan ulosottoperinnässä noin 19 ulosottoasiaa, joiden yhteenlaskettu saatavien määrä on yli 240.000 euroa. Ottaen huomion ulosottoasioiden ja ulosottovelan suuri määrä kysymys on ollut vakavista taloudellisista vaikeuksista, jotka voivat altistaa vaikuttamisyrityksille ja jotka ovat olleet omiaan aiheuttamaan merkittävän turvallisuusuhan. Useiden A:n velkojen taustalla on korkeakorkoinen laina, mikä osoittaa hänen valmiuttaan tarttua riskialttiisiin etuihin ja voi tehdä hänestä kohteen epäasialliselle vaikuttamiselle.

Ottaen huomioon W-konsernin merkitys koko Suomen kattavan kriittisen infran tuottajana, työnantajalla on ollut velvollisuus reagoida suojelupoliisin esiin tuomaan mahdolliseen turvallisuusuhkaan. Vallitsevassa maailmantilanteessa potentiaalisiin, kansallista turvallisuutta vaarantaviin uhkiin reagoiminen korostuu etenkin hybridivaikuttamisen uhkan lisääntymisen takia. Kriittisen infrastruktuurin suojaamisen lisääntynyttä tarvetta osoittavat edellä mainitut laki yhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin suojaamisesta ja häiriönsietokyvyn parantamisesta sekä kyberturvallisuuslaki. Turvallisuusuhka liikenteenohjaajan työssä syntyy erityisesti siksi, että työntekijällä on sekä pääsy kansallisen turvallisuuden kannalta merkittäviin tietoihin että mahdollisuus ohjata rautatieliikennettä. Liikenteenohjaaja voisi aiheuttaa vahinkoa kriittiselle infrastruktuurille ja rautatieliikenteen turvallisuudelle tehtävässään saamia tietoja ja toimintamahdollisuuksia väärinkäyttämällä. Tästä syystä tehtävässä toimivalta työntekijältä edellytetään erityistä luotettavuutta, mikä pitää sisällään arvion kaikista henkilön luotettavuuteen vaikuttavista seikoista.

Turvallisuusuhan arvioinnissa ei ole merkitystä sillä, että A:n työtehtäviin ei ole kuulunut taloudellista vastuuta, koska ulosottovelan suuruus itsessään voi altistaa vaikuttamisyrityksille. Ulosottovelan suuruus on jo yksinään johtanut siihen, että muilla mahdollisilla seikoilla ei olisi ollut merkitystä turvallisuusuhan arvioinnin lopputuloksen kannalta.

Työantaja on turvallisuusuhan arviossa huomioinut myös, että A ei olisi kyennyt jäljellä olevan työuransa aikana suorittamaan ulosottovelkaa takaisin. Tällaisella työntekijällä on selvästi ollut mahdollisuus altistua painostukselle. Irtisanomisperusteen arviossa on lisäksi huomioitu, että työntekemisen este olisi ollut olemassa koko A:n jäljellä olevan työuran ajan.

A:n ulosottomerkinnät ovat aiheutuneet useiden erilaisten velkojen maksulaiminlyönneistä useille eri velkojille pitkällä aikavälillä. A:n hallitsematon velkaantuminen osoittaa, että hänellä on ollut vaikeuksia hoitaa taloudellisia asioitaan vastuullisesti, mikä voi myös osoittaa vaikeuksia hoitaa liikenteenohjaajan tehtävää vastuullisesti.

A:n työsopimuksessa on ollut ehto, jonka mukaan hyväksytty turvallisuusselvitys on edellytys työsuhteen jatkumiselle. A ei ole täyttänyt kyseessä olevaa työsopimuksen ehtoa. Kyseessä on siten ollut työntekijän henkilöön liittyvien työntekoedellytysten olennaisen muuttumisen lisäksi sopimusrikkomus. A:lla on ollut pitkä työsuhde ja toimialan tuntemus, joten hän on ollut tietoinen työsopimuksen ehdon tarkoituksesta. Hyväksytyn turvallisuusselvityksen puuttuminen on johtunut A:n ulosotossa olevasta velasta ja maksuhäiriöistä, eli A:n omasta toiminnasta ja hänen riskipiiriinsä kuuluvasta seikasta. Huomioon tulee ottaa myös, että X Oy:n asiakas Väylävirasto on edellyttänyt liikenteenohjaajilta turvallisuusselvitystä ja olisi estänyt A:n työskentelyn turvallisuusselvityksen merkinnän perusteella, joten myös tämän takia työntekoedellytykset olivat olennaisesti muuttuneet.

A ei ollut voinut enää jatkaa liikenteenohjaajan tehtävässä turvallisuusselvityksen merkinnän takia. Työnantajan toimintamalli tällaisessa tilanteessa on selvittää, voidaanko työntekijä sijoittaa toisiin tehtäviin. Jos uudelleensijoittamismahdollisuutta ei ole, työntekijän työsuhde joudutaan päättämään joko tekemällä päättämissopimus tai irtisanomalla työntekijä työntekoedellytysten puuttumisen takia. Työnantaja oli ennen työsuhteen päättämistä selvittänyt, olisiko A ollut mahdollista sijoittaa muuhun työhön, mutta tarjolla ei ollut ollut soveltuvia tehtäviä, joissa ei olisi edellytetty hyväksyttävää turvallisuusselvitystä. A oli kieltäytynyt työsuhteen päättämissopimuksesta, jolloin vaihtoehdoksi oli jäänyt työsopimuksen irtisanominen. Työnantajan menettelytapa on ollut samanlainen muissa vastaavanlaisissa tilanteissa. Irtisanomisperusteen riittävyys on arvioitu tapauksessa ilmenneiden seikkojen kokonaisharkinnalla. Työnteon edellytykset ovat pitkäaikaisesti ja olennaisesti poistuneet, minkä lisäksi työantaja on sopimusrikkomuksen ja hallitsemattoman velkaantumisen vuoksi menettänyt työsuhteen edellytyksenä olevan luottamuksensa A:han, jonka liikenteenohjaajan työssä edellytetään erityistä luotettavuutta.

A:n työsopimuksen ehtoa koskeva väite

A:n vuonna 2020 allekirjoittamassa työsopimuksessa on ehto, jonka mukaan hyväksytty turvallisuusselvitys on edellytys työsuhteen jatkumiselle. Kantajan väite, jonka mukaan A oli ymmärtänyt työsopimuksen ehdon siten, että hänen oli suostuttava turvallisuusselvityksen tekemiseen, on epäuskottava ja perusteeton. Yleiskielen ja yleisen ymmärryksen mukaan hyväksytty turvallisuusselvitys tarkoittaa sitä, että turvallisuusselvityksessä ei ole tullut esiin työnteon edellytykset poistavia turvallisuuteen vaikuttavia seikkoja. Hyväksytyn turvallisuusselvityksen edellytys ja tarkoitus on ollut yhtiön työntekijöiden tiedossa, ja se on käyty läpi muun muassa henkilöstön infotilaisuudessa 1.2.2024. Muunlainen tulkinta olisi myös sen tarkoituksen vastaista, miksi turvallisuusselvityksiä tehdään.

Kantaja on myös väittänyt, että työsopimuksen ehdolla on tarkoitettu, että vain työsopimuksen allekirjoittamisajankohdan yhteydessä teetettävä turvallisuusselvitys on edellytys työsuhteen jatkumiselle. Kantajan väite on epäuskottava ja perusteeton. Sanamuodolla "edellytys työsuhteen jatkumiselle" tarkoitetaan nimenomaisesti sitä, että työntekijällä tulee aina työsuhteen aikana olla hyväksytty turvallisuusselvitys, jotta edellytykset työsuhteen jatkumiselle ovat olemassa. Tämä on myös yleiskielen mukainen tulkinta. Tulkinta, jonka mukaan hyväksytty turvallisuusselvitys ainoastaan työsuhteen alkaessa olisi riittävä, ei toteuttaisi turvallisuusselvityksen tarkoitusta, koska työntekijän luotettavuudessa voi tapahtua muutoksia työsuhteen aikana, mitä seurataan turvallisuusselvityslain 52 §:n mukaisella nuhteettomuusseurannalla, josta on säädetty 1.1.2015 voimaan tulleessa uudistetussa turvallisuusselvityslaissa. Lisäksi turvallisuusselvitys on voimassa vain viisi vuotta, minkä jälkeen se voidaan uusia. A:n on tullut olla tästä tietoinen. W-konserni on perustettu vuonna 2019, ja X Oy:n turvallisuusselvitykset on tehty konsernin emoyhtiön Y Oy:n toimesta. Ennen W-konsernin perustamista turvallisuusselvityksiä olivat tehneet Väylävirasto ja VR. Turvallisuusselvityksiä on tehty työsuhteen alussa tai työsuhteen aikana kulloisenkin tilanteen edellyttämällä tavalla, minkä lisäksi on suoritettu nuhteettomuusseurantaa.

Työsopimuksen ehto ei ole ollut epäselvä, ja A on ymmärtänyt sen merkityksen jo työsopimusta allekirjoitettaessa, kun sopimus on käyty läpi operatiivisen esihenkilön kanssa ennen allekirjoitusta. Pääluottamusmies on tarkastanut työsopimuspohjan vuonna 2020 ennen sen käyttöönottoa eikä ole pitänyt ehtoa epäselvänä. Tarkoitus on tullut esiin myös 1.2.2024 henkilöstön infotilaisuudessa. A:n tietoisuutta sopimusehdon merkityksestä osoittaa, että hän oli aluksi ollut hyväksymässä esitetyn päättämissopimuksen. Pitkän työkokemuksensa sekä valitsemansa toimialan takia A:n on pitänyt tietää, että turvallisuuskriittisellä toimialalla työskentelevän tulee suhtautua erityisen vakavasti henkilökohtaiseen elämäänsä liittyviin asioihin, jotka vaarantavat henkilöltä vaadittavan erityisen luotettavuuden. Riippumatta siitä, kuinka A on ehdon ymmärtänyt ja vaikka työsopimuksessa ei olisi ollut lainkaan turvallisuusselvitystä koskevaa ehtoa, työnantajan on tullut huomioida myös työsuhteen aikana turvallisuusselvityksessä tai nuhteettomuusseurannassa ilmenneet seikat. Työnantajalla on ollut oikeus irtisanoa työsopimus turvallisuusselvityksessä ilmenneen, työnteon estävän seikan takia.

Ulosottoon siirtymisen ja velkaantumisen taustatekijöiden merkitys

Kantajan väitteet siitä, että ulosottoon siirtymisellä tai velkaantumisen taustatekijöillä olisi merkitystä turvallisuusuhan arvioinnissa tai irtisanomisperusteen kokonaisharkinnassa, ovat perusteettomia. Ulosotossa ei ole kyse vapaaehtoisesta täytäntöönpanomenettelystä eikä ulospääsytien tarjoamisesta ylivelkaantumistilanteessa vaan maksuvelvoitteen täytäntöönpanosta (ulosottokaari 4 luku 1 § 1 momentti).

Ulosottoon siirtymisellä ei ole turvallisuusuhkaa poistavaa tai lieventävää vaikutusta. Kuten A:n turvallisuusselvityksen kirjallisesta ilmoituksesta ilmenee, suojelupoliisi ei ole antanut merkitystä sille, onko henkilö siirtynyt ulosottoon vai onko kyse ulosottoa edeltävästä ajasta. Merkitystä on ollut painostukselle ja epäasialliselle vaikuttamiselle altistavalla ulosottovelan ja asioiden suurella määrällä, mikä voi osoittaa myös vaikeuksia hoitaa liikenteenohjaajan tehtävää vastuullisesti.Työnantajalla ei ole ollut perustetta arvioida asiaa suojelupoliisista poikkeavalla tavalla, koska suojelupoliisin nimenomaisena tehtävänä on arvioida, ennaltaehkäistä ja torjua kansallisen turvallisuuden uhkia.

Velkaantumisen taustatekijöille voidaan joissain tilanteissa antaa turvallisuusselvityksessä painoarvoa. A:n painostukselle ja epäasialliselle vaikuttamiselle altistavan ulosottovelan ja -asioiden määrä on kuitenkin ollut niin suuri, että suojelupoliisi on katsonut velkaantumisen syiden, kuten taustalla olevan sairauden tai muun vastaavan, olevan merkityksettömiä. Suojelupoliisi ei ole pitänyt tarpeellisena haastatella selvityksen kohteena olevaa henkilöä lisätietojen saamiseksi, vaikka sillä on toimivaltaisena viranomaisena ollut siihen oikeus turvallisuusselvityslain 23 §:n perusteella. Ulosottovelan suuren määrän takia myöskään A:n maksusuorituksilla ei ole ollut merkitystä turvallisuusuhkaa arvioitaessa. Työnantajalla ei ole ollut syytä suhtautua velan syntymisen syihin toisin kuin suojelupoliisi on niihin suhtautunut.

Irtisanomismenettely

Työnantaja ei ole laiminlyönyt irtisanomissuojasopimuksen 9 §:n mukaista kuulemisvelvollisuuttaan. A:n kanssa oli keskusteltu työsuhteen päättymisestä sekä 11.9.2024 että 12.9.2024. Työsuhteen päättämissopimuksesta oli käyty keskustelu 11.9.2024. Työehtosopimuksen mukainen kuulemisvelvoite koskee työsopimuksen irtisanomista, joten kuulemisvelvoite ei koske päättämissopimuksesta käytävää keskustelua. A:lle oli ilmoitettu 11.9.2024, että hänen työsuhteensa voidaan joutua irtisanomaan, jos päättämissopimusta ei saada solmittua. Lisäksi A:lle oli ilmoitettu, että hän voi halutessaan pyytää luottamusmiehen tuekseen 12.9.2024 tapaamiseen. A:lle oli annettu työehtosopimuksen mukaisesti mahdollisuus pyytää luottamusmies avukseen 12.9.2024 tilaisuuteen, jossa hänen työsopimuksensa mahdollisesti irtisanottaisiin. Luottamusmiestä oli pyydetty tilaisuuden aikana tulemaan 12.9.2024 tilaisuuteen, mutta hän oli kieltäytynyt, vaikka työnantajan edustajat olivat olleet valmiit odottamaan häntä. Työnantajan edustajat eivät olleet asettaneet aikarajaa, jonka sisällä luottamusmiehen olisi pitänyt saapua paikalle. A:lla oli ollut mahdollisuus tulla kuulluksi keskustelujen yhteydessä, eikä hän tai luottamusmies ollut missään vaiheessa pyytänyt asian käsittelyn siirtämistä myöhempään ajankohtaan. Työnantajalla ei ole ollut velvoitetta siirtää kuulemista ilman erillistä pyyntöä. Työnantajan ei ollut evännyt A:lta mahdollisuutta avustajan käyttämiseen. Kantajan väite siitä, että työnantaja olisi sanonut vetävänsä päättämissopimusehdotuksen pois, mikäli luottamusmies tulisi paikalle, ei pidä paikkaansa.

Työnantaja ei ole laiminlyönyt noudattaa irtisanomissuojasopimuksen 6 §:n mukaista velvoitetta ilmoittaa pyynnöstä irtisanomisen syyt. Työnantaja on 30.9.2024 antanut kirjallisen selvityksen irtisanomisen perusteista.

Korvausvaatimus

Työsopimuksen perusteetonta päättämistä koskeva korvausvaatimus tulee hylätä, koska työnantajalla on ollut asialliset ja painavat syyt irtisanoa A:n työsopimus.

Kanteessa vaadittu 20 kuukauden palkkaa vastaava korvaus on joka tapauksessa liian suuri. Korvausta alentavana seikkana tulee ottaa huomioon A:n itsensä antama aihe työsopimuksen irtisanomiselle eli erittäin huomattava velkaantuminen, joka on ollut moitittavaa ja johtanut irtisanomispäätökseen. Lisäksi A:lla ei ole ollut työvelvoitetta kuuden kuukauden irtisanomisaikanaan, joten hänellä on ollut mahdollisuus tänä aikana ansaita muuta toimeentuloa. Työnantaja ei ole laiminlyönyt kuulemisvelvoitetta, eikä irtisanomismenettelyssä ole toimittu kantajan kuvailemalla moitittavalla tavalla.

Valvontavelvollisuuden laiminlyöminen

PALTA ry:hyn kohdistettu hyvityssakkovaatimus valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä tulee hylätä, koska työnantajalla on ollut asialliset ja painavat syyt irtisanoa A:n työsopimus . Hyvityssakkovaatimus tulee joka tapauksessa hylätä, koska asia ei ole ollut työehtosopimuksen, työlainsäädännön tai aiemman oikeuskäytännön perusteella selvä vaan tulkinnanvarainen.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Työsuhteen päättämissopimusesitys

2. Irtisanomisilmoitus 12.3.2025

3. Selvityspyyntö ja vastaus selvityspyyntöön 30.9.2024

4. Työsopimus 25.6.2020 (=V3)

5. Suojelupoliisin kirjallinen ilmoitus 7.8.2024 (=V1) salassa pidettävä

6. Ote Arviointilautakunnan tulkintasuosituksista 1/2020 (=V6) kohta 3.2.2 s. 32–38 ja kohta 3.2.5 s. 46–47

7. Palkkalaskelma 1/2024, 15.1.2024

8. Viikkotiedote vko 51

Vastaajien kirjalliset todisteet

1. Suojelupoliisin kirjallinen ilmoitus 7.8.2024 (=K5), salassa pidettävä

2. Ote Raideinfon materiaalista 1.2.2024

3. Työsopimus 25.6.2020 (=K4)

4. Ote yrityskohtaisesta tietoturvallisuussopimuksesta / Väylävirasto ja Y Oy, salassa pidettävä

5. Selvitys irtisanomisen perusteista 30.9.2024

6. Ote Arviointilautakunnan tulkintasuosituksista 1/2020: Maksuhäiriöt ja muut taloutta koskevat tiedot henkilöturvallisuusselvityksissä

7. Ote suojelupoliisin internet-sivuilta

8. A:n saamat yksipuoliset tuomiot velkasuhteeseen perustuvia saatavia yms koskevissa asioissa (20 kpl)

9. Sähköposti 27.5.2025 ja liite ”Työsopimuspohja liikenneohjaajat 26052020”

Kantajan henkilötodistelu

1. A

2. E, pääluottamusmies

3. B, toimitsija ja entinen pääluottamusmies

4. H, talous- ja velkaneuvoja

Vastaajien henkilötodistelu

C, operatiivinen johtaja
D, HR Business partner
J, osastopäällikkö
K, turvallisuusjohtaja

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Asian taustasta ilmenevin tavoin A on työskennellyt X Oy:n (jäljempänä yhtiö tai työnantaja) ja sen edeltäjien palveluksessa liikenteenohjaajana 1.2.1983 lukien. A:n työsopimus on 12.9.2024 irtisanottu päättymään 12.3.2025. Irtisanomisilmoituksessa työsuhteen päättymisen syyksi on ilmoitettu työntekoedellytysten puuttuminen, koska työntekijällä ei ole hyväksyttyä voimassa olevaa turvallisuusselvitystä (K2). Turvallisuusselvityksessä esiin tulleiden merkintöjen mukaan A:lla on luottotietorekisterissä merkintä vakavista maksuhäiriöistä ja ulosottorekisterissä 19 merkintää ulosottoperinnästä.

Vastaajat ovat oikeudenkäynnissä vedonneet irtisanomisen perusteena myös siihen, että työnantaja on sopimusrikkomuksen ja hallitsemattoman velkaantumisen vuoksi menettänyt työsuhteen edellytyksenä olevan luottamuksensa A:han, jonka liikenteenohjaajan työssä edellytetään erityistä luotettavuutta.

Riitaa on siitä, onko työnantajalla ollut asiallinen ja painava syy A:n työsopimuksen päättämiseen.

Henkilötodistelu

Yhtiön toimialasta, liikenteenohjaajan tehtävän luonteesta ja A:n irtisanomiseen johtaneista seikoista esitetty henkilötodistelu

A on kertonut, että hänellä oli ollut omistusasunto 1990-luvulta lukien ja sen jälkeen velkaa enemmän tai vähemmän, vaikka asumismuoto on vaihdellut. A:n puoliso oli päässyt opiskelemaan autokoulunopettajaksi vuonna 2012. Puolison oli ollut tarkoitus saada tukea oppimateriaalin hankintaan, mutta sitä ei ollut kuulunut, minkä takia A oli ottanut opiskeluvälineitä varten 5.000 euron joustoluoton. A oli kysynyt työnantajalta paikkakunta T:n työnäkymistä ja siitä, oliko liikenteenohjaus siirtymässä Kouvolaan. Hänelle oli kerrottu, että paikkakunta T:ssä pysyttäisiin ainakin vuoteen 2032 saakka. A oli myynyt asunto-osakkeensa ja ostanut paikkakunta T:stä omakotitalon, koska sen oli saanut suhteellisen edullisesti ja työmatka oli lyhentynyt. Asiassa oli tullut ongelmia arvonlisäveron maksamisen ja puutteellisten vakuuksien takia, mihin oli mennyt useita tuhansia euroja. A:n puoliso oli joutunut lopettamaan opiskelun terveysongelmien takia. Puolisolla oli ollut masennusta, ja hänen luottotietonsa olivat menneet jo aikaisemmin. Paikkakunta T:n taloon oli uusittu lattioita, tehty keittiöremontti ja vaihdettu lämmitysjärjestelmä, mistä oli syntynyt velkoja. A:n palkka oli kuitenkin riittänyt yhdessä puolison korvausten kanssa. Velkoja oli yhdistelty, ja A oli yrittänyt löytää pienempikorkoisen lainan. Pankki ei ollut suostunut antamaan A:lle lisälainaa. A:lle oli silti yhä tarjottu kulutusluottoja, ja niiden ottaminen oli ollut helppoa puhelimitse. Osakkeeseen tehdystä remontista oli jäänyt velkaa. Puoliso oli pyrkinyt myös painonpudotuksen takia ihon kiristysleikkaukseen, johon hän ei ollut kuitenkaan päässyt, mikä oli aiheuttanut takapakkia hänen vointiinsa ja lisäkilojen kertymistä. Puolisolle oli teetetty lihavuusleikkaus Virossa, mihin oli mennyt noin 5.000 euroa. Suurin osa A:n luotoista oli otettu puolisoa varten. Veloista oli selvitty puolison kuolemaan saakka, vaikka tiukkaa oli ollut. A oli ollut useita kertoja yhteydessä velkaneuvontaan, josta oli neuvottu antamaan velkojen mennä ulosottoon, koska se oli parempi vaihtoehto.

A on lisäksi kertonut, että uuden työsopimuksen allekirjoittaminen vuonna 2020 oli ollut ehtona Kouvolaan siirtymiselle. Työsopimuksen ehtoja ei ollut erikseen käyty läpi. A ei ollut miettinyt, mitä työsopimuksen turvallisuusselvitystä koskeva ehto tarkoitti. Hän oli kuullut, että uusilta työntekijöitä edellytettiin luottotietojen olevan kunnossa, mutta ei ollut ajatellut sen koskevan muitakin. A:n tietojen mukaan turvallisuusselvityksiä oli tuohon aikaan teetetty uusille työntekijöille. A:lle oli teetetty turvallisuusselvitys ensimmäisen kerran vuonna 2024. Hänelle ei ollut koskaan soitettu suojelupoliisista. A ei ollut ymmärtänyt, mihin turvallisuusselvitys voisi johtaa, mutta hän oli todennäköisesti ollut läsnä asiaa koskevassa infotilaisuudessa.

A on vielä kertonut, että irtisanomista koskevassa kuulemistilaisuudessa 11.9.2024 hänelle oli ilmoitettu, että turvallisuusselvityksessä oli löytynyt merkintä, jonka takia A ei voinut enää jatkaa työssä. A oli kysynyt, mikä merkintä oli kyseessä, mutta sitä ei kuulemma tiedetty. A oli tilaisuuden jälkeen soittanut turvallisuuspäällikölle ja kysynyt merkinnästä. Tällöin hän oli saanut tietää, että kyseessä oli luottotietomerkintä. Työnantajan edustajat eivät olleet kysyneet A:lta veloista tai niiden syntymisestä. A:n tiedossa ei ollut, että turvallisuuspäällikkö olisi yrittänyt soittaa hänelle. Alueohjaaja oli maininnut turvallisuuspäällikön yhteydenotoista A:lle, mihin A oli vastannut, ettei hän ollut saanut turvallisuuspäällikön lähettämää sähköpostia auki. A oli saanut turvallisuusselvityksen pyydettyään sitä Suojelupoliisilta.

X Oy:n operatiivinen johtaja C on kertonut työskennelleensä yhtiössä 7,5 vuotta ja olleensa nykyisessä roolissaan vuoden 2023 alusta. W-konserni on perustettu vuonna 2019, ja se hoitaa liikenteenohjausta maalla, merellä ja ilmassa. X Oy vastaa junaliikenteen ohjauksesta Suomessa ja liikenteenhallinnan kokonaisuudesta, mikä kattaa raideliikenteen ohjauksen, kapasiteetinhallinnan, häiriöhallinnan, matkustajainformaation ja työvuorosuunnittelun. Lisäksi yhtiö kouluttaa itse henkilöstönsä. Toiminta on erittäin turvallisuuskriittistä ja yhteiskunnallisesti merkittävää, jossa toimitaan valtion omistajaohjauksessa. Rautatiellä kuljetetaan vuosittain miljoonia ihmisiä, ja turvallisuus on arvoista tärkein. Junaliikennettä ohjataan neljältä paikkakunnalta. Helsingissä junaliikenne on pääosin automatisoitua ja muilla paikkakunnilla osittain automatisoitua. Myös automatisoidussa liikenteessä häiriötilanteisiin puututaan manuaalisesti .

C on lisäksi kertonut, että liikenteenohjaajat vastaavat omalla alueellaan kokonaisvaltaisesti liikenteenohjauksesta. He turvaavat ja suojaavat junien esteettömän kulun, antavat luvat liikkumiseen, hoitavat häiriönhallinnan, suojaavat ratatyöt ja tekevät myös reitityksiä. Työ on erittäin kokonaisvaltaista ja itsenäistä. Hakuprosessi tehtävään on pitkä, ja siinä arvioidaan henkilön terveydentilaa ja psyykkistä soveltuvuutta sekä tehdään turvallisuusselvitys. Henkilön tulee olla vakaa sekä kykenevä selkeään ajatteluun ja ohjeiden vastaanottamiseen.

C on vielä kertonut, että yhtiössä vaaditaan turvallisuusselvitys kaikissa tehtävissä, joissa on mahdollisuus päästä salattuun tietoon. Liikenteenohjaajien osalta turvallisuusuhkana oli se, että liikenteenohjaaja pystyisi antamaan vääriä komentoja, aiheuttamaan häiriötilanteita, jättämään havaintoja kertomatta ja päästämään luvattomia henkilöitä toimitiloihin. Liikenteenohjaajat tiesivät järjestelmien salasanat. Lisäksi liikenteenohjaajat näkivät, milloin rautateillä kuljetettiin esimerkiksi Puolustusvoimien kalustoa tai vaarallisia aineita. Väärillä päätöksillä oli mahdollista saada aikaan suurtakin vahinkoa. Yhtiö tarkisti kaikki turvallisuusselvityksissä esille tulevat merkinnät, ja tilanteisiin reagoitiin niiden edellyttämällä tavalla. Ulosottoasioissa reagoinnin euromääräisenä rajana oli 200.000 euroa. Jos kyseessä oli pieni summa, jonka henkilö pystyi maksamaan lyhyellä aikavälillä, ei sillä ollut erityistä merkitystä. A:n työsopimuksen turvallisuusselvitystä koskeva kirjaus tarkoitti sitä, että turvallisuusselvityksen tuli olla voimassa koko työsuhteen ajan eikä vain työsuhteen alussa. C ei ollut kuullut, että työsopimuspohjassa olevan kirjauksen merkityksestä olisi ollut epäselvyyttä.

C oli ollut mukana käsittelemässä A:n irtisanomista. Maailmantilanne oli sellainen, että kaikkiin turvallisuusselvityksissä esille tulleisiin merkintöihin tuli suhtautua vakavasti. Turvallisuuspäällikkö sai tiedot kaikista turvallisuusselvityksistä. A:n tapauksessa turvallisuuspäällikkö oli ollut yhteydessä toimitusjohtajaan ja yrittänyt tavoitella A:ta. Toimitusjohtaja oli keskustellut tilanteesta C:n ja HR:n D:n kanssa. Keskustelussa oli käsitelty velkasummaa ja todettu asian olevan sellainen, että siihen oli ollut pakko puuttua. C ja D olivat menneet Kouvolaan A:n luo keskustelemaan aiheesta ja tarjoamaan sopimusta työsuhteen päättämisestä. C oli kertonut A:lle, että kyse oli ollut merkinnästä turvallisuusselvityksessä. Työnantajan edustajilla oli A:n kuulemistilaisuudessa ollut tieto turvallisuusselvityksessä olleen merkinnän sisällöstä.

C on kertonut, että työnantaja oli asiaa harkitessaan ottanut huomioon kiristyneen turvallisuustilanteen sekä sen, että Väylävirasto edellytti turvallisuusselvityksen myötä nuhteettomuutta ja myös A:n työsopimuksessa edellytettiin hyväksyttyä turvallisuusselvitystä. Merkitystä oli ollut myös velan suuruudella ja sillä, ettei A olisi pystynyt maksamaan sitä ennen eläkeikää sekä velkojen lukumäärällä, mikä osoitti valmiutta ottaa taloudellisia riskejä, jolloin henkilö oli altis vaikuttamiselle ja kiristämiselle. Tähän viittasi myös se, että usean velan taustalla oli ollut korkeakorkoinen laina. Lisäksi huomioon oli otettu se, että ala oli turvallisuuskriittinen, ja yhtiö kuljetti 500.000 junaa ja miljoonia matkustajia vuosittain. Merkitystä oli ollut myös sillä, että A oli työskennellyt lähellä Venäjän rajaa. Irtisanominen ei ollut liittynyt millään tavalla A:n työssä menestymiseen ja työn tekemiseen. Kuulemistilaisuudessa ei ollut kysytty A:n henkilökohtaisesta tilanteesta. A:n velkasumma oli ollut niin suuri, ettei taloudellisten vaikeuksien syntymiseen liittyneillä syillä olisi ollut merkitystä. A:n tehtäviin ei ollut kuulunut taloudellista vastuuta. Valmius ottaa riski omassa henkilökohtaisessa elämässä nosti kuitenkin riskiä siitä, että henkilö oli altis vaikutuksille. Aikaisemmin oli ollut kaksi vastaavanlaista tapausta, joista toisessa työsuhde oli päätetty sopimuksella ja toisessa henkilö oli kyetty uudelleensijoittamaan. Myös A:lle oli etsitty toista tehtävää, joka ei olisi edellyttänyt turvallisuusselvitystä, mutta sellaista ei ollut löytynyt.

X Oy:n HR Business partner D on kertonut työskennelleensä yhtiön ja sen edeltäjien palveluksessa vuodesta 2017 lukien. D oli ollut mukana käsittelemässä A:n irtisanomista. Yhtiön toimitusjohtaja oli saanut turvallisuuspäälliköltä tietoonsa A:n turvallisuusselvitystä koskevan kirjallisen ilmoituksen ja kutsunut C:n ja D:n palaveriin, jossa oli keskusteltu ilmoituksesta ja sen sisällöstä sekä siitä, miten asiaan pitäisi suhtautua. A oli ollut turvallisuuskriittisessä työssä, ja velka oli ollut niin suuri, että sen maksaminen olisi ollut mahdotonta jäljellä olevan työuran aikana. Sota ja hybridivaikuttamisen uhka olivat vaikuttaneet siihen, ettei A ollut voinut jatkaa turvallisuuskriittisessä työssä. Työnantaja ei ollut selvittänyt A:lta maksuhäiriömerkintään liittyviä syitä.

Turvallisuuspäällikkö toimitti kirjalliset turvallisuusselvitykset työntekijöille. Turvallisuuspäällikkö oli yrittänyt tavoittaa A:ta puhelimitse turvallisuusselvitykseen liittyen. Ilmoitus selvityksestä oli tullut 7.8.2024 ja myös D oli tavoitellut A:ta tuloksetta 30.8., 4.9. ja 5.9.2024. A ei ollut vastannut puheluihin. Turvallisuusselvitystä koskeva ilmoitus oli toimitettu A:lle 6.9.2024 salattuna sähköpostina. D:lle oli vasta myöhemmin selvinnyt, ettei A ollut saanut sähköpostia auki.

Työnantaja oli selvittänyt mahdollisuutta uudelleen sijoittaa A. Turvallisuusselvitystä ei tarvittu assistentin tehtävissä ja työvuorosuunnittelussa, mutta näitä töitä ei ollut ollut tarjolla. D:n tiedossa oli kaksi vastaavanlaista tilannetta, joista toisessa työsuhde oli päätetty sopimuksella ja toinen henkilö oli sijoitettu uudelleen. Turvallisuusselvityksessä olleen merkinnän sisältö oli ollut D:n ja C:n tiedossa A:n kuulemistilaisuudessa, mutta turvallisuusselvitystä koskeva asiakirja ei ollut ollut heidän hallussaan, vaan asia oli kuulunut turvallisuuspäällikön tehtäviin.

D on vielä kertonut, että hyväksytyn turvallisuusselvityksen tuli olla voimassa työsuhteen aikana ja se uusittiin viiden vuoden välein. Työsopimuspohjan turvallisuusselvitystä koskevan ehdon sisällöstä ei ollut ilmennyt epäselvyyttä. Työsopimuspohjia oli uudistettu konsernin perustamisen yhteydessä vuonna 2019, jolloin turvallisuusselvitystä koskeva kirjaus oli lisätty työsopimuksiin. Silloinen pääluottamushenkilö B oli saanut sopimuspohjan sähköpostitse, eikä hän ollut kommentoinut kyseistä kirjausta. Silloinen operatiivinen esihenkilö oli käynyt työsopimuksen läpi A:n kanssa. Konsernissa oli tehty turvallisuusselvityksiä yleisesti myös työsuhteen aikana.

X Oy:n turvallisuusjohtaja K on kertonut toimineensa tehtävässään vuodesta 2018 lukien. Kaikki liikenteenohjaus ja hallinnon palvelut tuotetaan X Oy:n kautta, ja yhtiö vastaa junien kulun turvaamisesta valtion rataverkolla sekä ratatöiden suojaamisesta. Yhtiön riskiarviota oli selkeästi muutettu Venäjän hyökkäyssodan alkamisen jälkeen vuodesta 2022 alkaen. Yhtiöön kohdistui aiempaa enemmän tietoturvallisuuden, kyberturvallisuuden ja fyysisen turvallisuuden uhkia, esimerkiksi sabotaasia ja ilkivaltaa. Perusmuotoinen turvallisuusselvitys tehdään, jos tehtävässä voidaan vahingoittaa yhteiskunnan kannalta kriittistä infrastruktuuria, kuten liikenteenohjauksessa. Kyberturvallisuuslaissa turvallisuusselvitys on mainittu yhtenä riskienhallintakeinona henkilöstöturvallisuuteen liittyvässä kohdassa, ja häiriönsietokykyyn liittyvässä laissa puhutaan taustatarkistuksen tarpeesta tietyissä tehtävissä. Yhtiön suhtautumien turvallisuusselvityksissä esille tulleisiin tietoihin on lähtökohtaisesti tiukka, koska suojelupoliisi nostaa työnantajan tietoon vain heidän näkökulmastaan merkityksellisiä asioita. Yhtiö ei hyväksy palveluntuottajilta minkäänlaisia merkintöjä turvallisuusselvityksessä. Sama koskee rekrytointitilanteita. Työsuhteessa olevien henkilöiden osalta merkintöjä arvioidaan tapauskohtaisesti.

K on lisäksi kertonut, että X Oy on täysin riippuvainen ohjauskeskuksista, jos niihin kohdistuu esimerkiksi ilkivaltaa. Liikenteenohjaajan työssä käsitellään kriittistä turvallisuustietoa esimeriksi siitä, miten erilaisiin uhka- ja vaaratilanteisiin on varauduttu. Lisäksi liikenteenohjaajilla on tietoa Puolustusvoimien ja vaarallisten aineiden kuljetuksista. Liikenteenohjaajan toiminta voi aiheuttaa pahimmillaan suuronnettomuuden. Väylävirasto jakaa yhtiölle pääsyn tietojärjestelmiinsä, joissa on tiedot koko raideliikenteen turvajärjestelmien käyttöohjeista.

K ei ole ollut mukana A:n irtisanomista koskevassa päätöksenteossa, mutta hän on pitänyt turvallisuusselvityksessä esille tullutta merkintää vakavana. Velan määrällä oli merkitystä arvioinnissa, ja se oli ylittänyt suojelupoliisilla kynnyksen ilmoittaa asiasta. Taloudellisten vaikeuksien osalta suurimpia riskejä ovat vaikuttamisyritykset, kun henkilö on haavoittuvassa asemassa. Pikavipit ja uhkapelaaminen voivat nostaa riskiprofiilia.

K on vielä kertonut, että työsopimuksen turvallisuusselvitystä koskeva ehto tarkoittaa sitä, että jos selvityksessä ilmenee jokin seikka, joka estää kyseisessä tehtävässä työskentelyn, tämä voi olla ehtona sopimuksen jatkamiselle. Vuoden 2024 alussa oli pidetty asiaa koskeva infotilaisuus, koska silloin oli käynnistetty turvallisuusselvitysten tekeminen työsuhteessa oleville (V2). Tätä ennen selvitykset oli tehty vain uusien henkilöiden rekrytoinnissa. Yhtiö oli pyrkinyt olemaan avoin sen suhteen, että merkinnästä voi aiheutua seuraamuksia.

K on kertonut, että W-konserni on tehnyt Väyläviraston kanssa sopimuksen liikenteenohjaus- ja hallintopalvelujen ostamisesta. X Oy tuottaa nämä palvelut rautatieliikenteen osalta. Väylävirasto luovuttaa X Oy:lle salassa pidettäväksi luokiteltuja tietoja, esimerkiksi turvalaitteiden käyttöohjeita. Koska X Oy:llä on henkilöitä, jotka saavat näitä tietoja, Väylävirasto on asettanut henkilöille tiettyjä edellytyksiä, joiden tulee täyttyä. Yksi näistä edellytyksistä on henkilöturvallisuusselvityksen tekeminen. Jos turvallisuusselvityksessä ilmenee jotain, Väylävirastolla on oikeus estää henkilön osallistuminen sopimuksessa tarkoitettujen tietojen käsittelyyn. Käytännössä Väylävirastolla on veto-oikeus siihen, kuka X Oy:llä voi tehdä tehtäviä, joita yhtiö tekee Väyläviraston kanssa sopimansa sopimuksen perusteella. Kaikki liikenteenohjaajan tehtävät tehdään Väylävirastolle. Yhtiön ja Väyläviraston linja turvallisuusselvityksessä ilmenneiden seikkojen arvioinnissa on ollut hyvin samanlainen, koska yhtiön ja viraston tehtävät ovat samanlaisia, molemmat ovat kriittisen infrastruktuurin haltijoita ja yhtiö tuottaa Väylävirastolle palvelua. K:lla ei ole syytä olettaa, että Väyläviraston päätös A:n tapauksessa olisi ollut toisenlainen kuin yhtiön. Väylävirasto tekee lähtökohtaisesti itse päätöksensä, mutta käytännössä on sovittu, että yhtiö turvallisuusselvittää itse henkilöstönsä ja Väylävirasto luottaa yhtiön tekemään arvioon.

Suojelupoliisin turvallisuusselvityksiä tekevän osaston osastopäällikkö J on kertonut toimineensa tehtävässään vuodesta 2016 lähtien. J oli tullut suojelupoliisiin vuonna 2003 ja ollut mukana ottamassa käyttöön ensimmäistä turvallisuusselvityslakia. J ei ole ollut mukana käsittelemässä A:n asiaa suojelupoliisissa. J on kertonut, että liikenteenohjaajan tehtävä on siinä määrin merkityksellinen, että siinä tehdään perusmuotoinen turvallisuusselvitys. Tehtävässä voidaan aiheuttaa vahinkoa turvallisuudelle, liikenteenohjaajalla on tietoa liikenteenohjauksen kriittisistä järjestelmistä ja kollegoiden heikkouksista, joista tiedusteluorganisaatiot ovat kiinnostuneita. A:n kohdalla kirjallinen ilmoitus (V1, K5) oli annettu, koska liikenteenohjaajan tehtävä on kriittisen infrastruktuurin kannalta keskeinen. A:n ulosottovelka oli suhteellisen suuri keskiluokkaisen ihmisen varallisuuteen nähden. Hänellä oli useita ulosottoasioita, ja velkaantuminen oli ollut pitkähkökestoista. Myös A:n ikä oli vaikuttanut eläkeiän lähenemisen kannalta. Tärkeimmät seikat olivat kuitenkin olleet tehtävän laatu ja merkittävä velkamäärä. Tietojen antamista oli pidetty tärkeänä, jotta työnantaja voisi arvioida, pystyikö henkilö toimimaan luotettavasti tehtävässä, jossa voi saada aikaan merkittävää tuhoa. Suojelupoliisi ei ollut haastatellut A:ta todennäköisesti sen takia, koska oli todettu, ettei haastattelussa olisi ollut saatavissa asiaan vaikuttavaa tietoa edellä mainitut tosiasiat huomioon ottaen. Tässä asiassa ei ollut merkitystä sillä, että henkilö oli maksanut velkaa pois 10 prosenttia. Velkaantumisen syystä riippumatta velka oli niin suuri, että kyseessä oli henkilön ominaisuus, joka nosti kansallisen turvallisuuden riskiä tietyissä olosuhteissa ja joka työnantajan tuli tietää henkilön luotettavuutta arvioidessaan.

Rautatiealan Unioni RAU ry:n pääluottamusmies E on kertonut työskennelleensä liikenteenohjauksessa vuodesta 2000 lukien ja olevansa yhtiön valtakunnallinen pääluottamusmies. Lisäksi E toimii Kouvolan liikenteenohjaajien luottamusmiehenä. A oli lojaali henkilö, joka oli palkittu hyvästä työstään. E on lisäksi kertonut A:n irtisanomiseen liittyvästä kuulemistilaisuudesta.

Rautatiealan Unioni RAU ry:n toimitsija, entinen W-konsernin pääluottamusmies B on kertonut aloittaneensa VR:llä vuonna 1987, toimineensa vuoteen 2015 asti liikenteenohjaustehtävissä, ja vuosina 2015–2021 pääasiallisena pääluottamusmiehenä. B oli ajatellut, että työsopimuspohjan turvallisuusselvityksen tekemistä koskeva ehto liittyi uusien työntekijöiden palkkaamiseen. Turvallisuusselvityksiä ei ollut aiemmin teetetty työssä oleville.

Talous- ja velkaneuvoja H on kertonut keskustelleensa A:n kanssa useita kertoja. A:n velkamäärä oli ollut niin suuri, että häntä oli neuvottu päästämään velat ulosottoon. Tämä oli tyypillinen neuvo velkaneuvonnassa. A:n kanssa oli keskusteltu mahdollisuudesta päästä velkajärjestelyyn, ja hänen kanssaan oli valmisteltu sitä koskevaa hakemusta. Laskennallisesti hänellä olisi ollut mahdollisuus säilyttää asunto, jos hän olisi päässyt velkajärjestelyyn.

Turvallisuusselvityksestä esitetty todistelu

Suojelupoliisin osastopäällikkö J on kertonut turvallisuusselvitysten tekemiseen liittyvistä käytännöistä sekä siitä, miten suojelupoliisi arvioi taloutta koskevia tietoja turvallisuusselvityksessä. Lisäksi asiassa on esitetty kirjallisena todisteena Arviointikriteerilautakunnan tulkintasuosituksia 1/2020 -asiakirja Maksuhäiriöt ja muut taloutta koskevat tiedot henkilöturvallisuusselvityksissä (K6, V6). Arviointikriteerilautakunta on perustettu turvallisuusselvityslain soveltamisen tueksi ja yhdenmukaisten menettelyjen edistämiseksi, ja sen päätehtävänä on antaa yleisiä tulkintasuosituksia turvallisuusselvityksiä laativille viranomaisille (K6, V6, s. 8).

J on kertonut, että turvallisuusympäristö on muuttunut viimeisten vuosien aikana huomattavasti ja kriittisen infrastruktuurin haltijoiden tulee huolehtia siitä, että turvallisuus on organisaatiossa riittävällä tasolla. Yksi osa turvallisuuden ylläpitoa on se, että kriittinen henkilöstö oli turvallisuusselvitetty. Turvallisuusselvityksiä voidaan tehdä rekrytoinnin yhteydessä tai työsuhteen aikana. Henkilöltä itseltään pyydetään suostumus selvityksen tekemiseen. Tämän jälkeen suojelupoliisi tekee turvallisuusselvityslain mahdollistamat tarkastukset, jotka eroavat eri turvallisuusselvitystasoissa, ja harkitsee, onko henkilöä tarpeen kuulla. Suojelupoliisilla ei ole velvollisuutta haastatella henkilöitä, mutta mahdollisuus siihen on hyvä, koska se saattaa syventää tapauksen ymmärtämistä. Haastattelua ei tehdä, jos on selvää, että se ei toisi asiaan lisäarvoa. Tämän jälkeen suojelupoliisi tekee kokonaisharkinnan siitä, ovatko selvityksessä esille tulleet asiat sellaisia, että niistä tulee ilmoittaa hakijalle. Selvityksen voimassaoloaika on viisi vuotta, minä aikana henkilön nuhteettomuutta tarkkaillaan. Vuonna 2024 turvallisuusselvityksiä oli tehty 114.000 ja haastatteluita noin 1.000. Ilmoitettavia tietoja oli annettu noin 4.000 kertaa.

J on lisäksi kertonut, että suojelupoliisi ei ota kantaa henkilön sopivuuteen, pätevyyteen tai siihen, saako hänet palkata. Suojelupoliisi ilmoittaa hakijalle esille tulleet tosiasiat, joiden perusteella hakija voi harkita, voiko henkilö hoitaa kyseistä tehtävää luotettavasti. Työnantajalla ei ole velvollisuutta ryhtyä toimenpiteisiin selvityksessä ilmenneiden seikkojen takia.

J on edelleen kertonut, että taloudellinen tilanne on yksi ihmisen käyttäytymiseen vaikuttava asia, koska merkittävät taloudelliset vaikeudet heikentävät ihmisen kykyä vastata epäasialliseen vaikuttamiseen. Turvallisuusselvityksessä talouteen liittyviä seikkoja ei oteta huomioon pelkästään taloudellista vastuuta sisältävissä tehtävissä. Suojelupoliisin tekemässä arviossa tarkastellaan taloudellisten vaikeuksien suuruutta ja sitä, miten henkilö pystyy selviytymään niistä. Myös velkojen syntymisen olosuhteita huomioidaan, esimerkiksi jos kyseessä on nuoruuden hairahdus. Merkitystä on sillä, kuinka lähellä eläkeikää henkilö on, ja miten toistuvia tai pitkäaikaisia taloudelliset vaikeudet ovat olleet samoin kuin se, onko niiden taustalla riippuvuutta. Suojelupoliisi tekee kokonaisarvion siitä, onko tieto ilmoitettavaa vai ei. Mitä suurempaa vahinkoa tehtävässä voi aiheuttaa, sitä matalampi ilmoituskynnys on. Velan meneminen ulosottoon kertoo suojelupoliisille siitä, että taloudellisesta vaikeudesta on tullut ylitsepääsemätön, eikä se ole enää hallittavissa, mikä on uhkaa lisäävä tekijä .

Arviointikriteerilautakunnan tulkintasuositusten mukaan (K6, V6, s. 30) seuraaville tekijöille voidaan antaa painoarvoa talouteen liittyvien tietojen arvioinnissa:
1. taloutta koskevien tietojen merkitys tehtävän kannalta,
2. selvityksen kohteen ikä silloin, kun taloudelliset ongelmat ovat ilmenneet,
3. taloudellisten ongelmien ilmenemisestä kulunut aika,
4. maksulaiminlyöntien lukumäärä, toistuvuus, vakavuus ja mistä ne mahdollisesti kertovat,
5. taloudellisten sidonnaisuuksien luonne, kesto, jatkuvuus,
6. taloudellisista seikoista seuraava todennäköisyys epäasialliselle vaikuttamiselle, ja
7. ovatko tiedot mulla tavalla omiaan vaarantamaan selvityksen kohteen mahdollisuuksia ja kykyä huolehtia selvityksen perusteena olevaan tehtävään kuuluvista velvollisuuksista riippumattomasti ja muutoinkin luotettavasti.

Perusmuotoisen turvallisuusselvityksen kuuluvista tehtävistä erityisen merkityksellisiä tulkintasuosituksen kannalta ovat tehtävät, joissa voi vaarantaa keskeisiä yleisiä etuja tai yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja. Perusmuotoista turvallisuusselvitystä laadittaessa on tarpeen arvioida, minkälaisia seurauksia tehtävässä voi omilla lainvastaisilla toimilla aiheuttaa ja minkälaisen riskin selvityksen kohteen oma taloudellisen asema kokonaisuudessaan voi aiheuttaa. (K6, V6, s. 31) Turvallisuusselvitystä laadittaessa saatujen tietojen perusteella voidaan tunnistaa erilaisia riskejä, esimerkiksi se, että selvityksen kohteen taloudellinen tilanne kokonaisuutena voi lisätä hänen alttiuttaan tarttua sopimattomiin etuihin tai tehdä hänestä houkuttelevamman kohteen epäasialliselle vaikuttamiselle (K6, V6, s. 32)

Maksujen viivästymisen ja pysyvämmän luonteisten laiminlyöntien vakavuus ja niihin johtaneet syyt voivat vaihdella suuresti. Ne voivat johtua esimerkiksi hetkellisistä ja henkilöstä itsestä joko kokonaan tai vähintäänkin osittain riippumattomista ja usein myös yllättävistä tapahtumista, kuten ennakoimattomista elämäntilanteen muutoksista. Tällaiset tilanteet olisi tärkeätä tunnistaa turvallisuusselvitystä laadittaessa, koska maksuhäiriöt eivät välttämättä ole merkkinä henkilön kyvystä tai halusta hoitaa talouttaan asianmukaisesti. Maksuvelvoitteiden laiminlyönnit voivat johtua myös elämänhallinnan puutteesta tai tahallisesta ja vastuuttomasta velkaantumisesta. Taustalla voi olla kulutus- ja erityisesti ns. pikaluottojen harkitsematon käyttö tai päihde- ja peliongelmat. Maksulaiminlyönnit ja erityisesti pitkittyneet taloudelliset vaikeudet voivat antaa myös aihetta pohtia, voivatko ne altistaa henkilöä tarttumaan sopimattomiin etuihin tai voiko henkilö olla muutoin altis ulkopuoliselle vaikuttamiselle. (K6, V6, s. 33)

Oikeudelliset lähtökohdat

Työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen (irtisanomissuojasopimus) 2 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa toimihenkilön työsopimusta ilman työsopimuslain 7 luvun 1 ja 2 §:n mukaista asiallista ja painavaa syytä.

Työsopimuslain 7 luvun 1 §:n mukaan työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä. Saman luvun 2 §:n 1 momentin mukaan työntekijästä johtuvana tai hänen henkilöönsä liittyvänä asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voidaan pitää työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä sekä sellaisten työntekijän henkilöön liittyvien työntekoedellytysten olennaista muuttumista, joiden vuoksi työntekijä ei enää kykene selviytymään työtehtävistään. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on kokonaisarvioinnissa otettava huomioon työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden lukumäärä sekä työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan. Saman pykälän 4 momentin mukaan työnantajan on ennen irtisanomista selvitettävä, olisiko irtisanominen vältettävissä sijoittamalla työntekijä muuhun työhön.

Työsopimuslain esitöissä (HE 157/2000 vp s. 97) on 7 luvun 2 §:n 1 momentin osalta lausuttu, että irtisanomisperusteena voisi olla työsopimuksesta johtuvien velvoitteiden vakava laiminlyönti tai rikkominen. Se voisi ilmetä joko yleisenä sopimuksesta työntekijälle johtuvien velvoitteiden vastaisena menettelynä tai työsopimuksessa sovitun erityisvelvoitteen laiminlyöntinä tai rikkomisena. Kummassakin tapauksessa edellytettäisiin, että sopimuksen vastainen toiminta tai laiminlyönti vaikuttaa niin vakavalla tavalla sopijapuolten keskinäiseen asemaan sopimussuhteessa, että sopimussuhteen jatkamiselle ei ole edellytyksiä. Työsopimuksen irtisanominen työsopimusvelvoitteiden rikkomisen tai laiminlyönnin perusteella olisi sallittua ainoastaan silloin, kun menettely kohdistuu kyseisen työsuhteen kannalta olennaisena pidettäviin velvollisuuksiin.

Työntekijän työntekoedellytysten muuttuminen työsuhteen kestäessä siinä määrin, että hän ei enää kykene suoriutumaan työtehtävistään, voisi olla asiallinen ja painava syy työsopimuksen irtisanomiseen, jos pykälän 4 momentista ei johdu muuta. Työntekijän työntekoedellytykset voivat heikentyä tai hävitä hänen fyysisessä, psyykkisessä tai sosiaalisessa työ- ja toimintakyvyssään tapahtuneiden muutosten vuoksi. Työntekijän edellytykset tehdä työtä voivat puuttua hänen riskipiirissään olevan olosuhteiden muutoksen vuoksi. Esimerkiksi pitkäaikainen vapausrangaistus voisi estää työnteon säännöksessä tarkoitetulla tavalla. Niin ikään autonkuljettajalle tuomittu ajokielto voisi, kiellon kestosta kuitenkin riippuen, merkitä työntekijän työntekoedellytysten olennaista muuttumista. Irtisanomisperusteen täyttyminen edellyttäisi tällöin sitä, että työntekijälle ei kohtuudella voida tarjota muuta työtä ajokiellon ajaksi. (HE 157/2000 vp s. 97-98).

Irtisanomisperusteen riittävyyttä olisi arvioitava kaikkien tapauksessa ilmenevien seikkojen kokonaisharkinnalla. Arvioinnissa vaikuttavia seikkoja voisivat olla esimerkiksi työntekijän rikkeen laatu ja vakavuus, työntekijän asema ja hänen suhtautumisensa tekoonsa tai käyttäytymiseensä, työn luonne, työn teettämiseen liittyvät erityispiirteet ja työnantajan asema. (HE 157/2000 vp s. 97–98).

Turvallisuusselvityslain 42 §:n 1 momentin mukaan turvallisuusselvitys ei sido sitä, jonka käyttöä varten selvitys on laadittu. Pykälän 3 momentin mukaan henkilöturvallisuusselvitykseen ei saa sisällyttää viranomaisen arviota selvityksen kohteena olevan henkilön nuhteettomuudesta, luotettavuudesta tai sopivuudesta virkaan tai tehtävään.

Työtuomioistuimen arvio ja johtopäätökset

Työnantajan toimiala ja liikenteenohjaajan tehtävä

X Oy vastaa rautatieliikenteen ohjauksesta ja hallinnasta Suomessa. Esitetyn henkilötodistelun perusteella (C, K) yhtiön toimintaan kuuluu raideliikenteen ohjaus, kapasiteetinhallinta, häiriöhallinta, matkustajainformaatio, työvuorosuunnittelu ja henkilöstön koulutus. Edelleen C:n ja K:n mukaan yhtiön toiminta on turvallisuuskriittistä ja yhteiskunnallisesti merkittävää muun ohessa sen takia, että rautateillä kuljetetaan vuosittain miljoonia ihmisiä ja rautatieliikenne on osa kriittistä infrastruktuuria.

C:n kertomuksen mukaan liikenteenohjaajat vastaavat omalla alueellaan kokonaisvaltaisesti ja itsenäisesti liikenteenohjauksesta, turvaavat ja suojaavat junien esteettömän kulun, antavat luvat junien liikkumiseen, hoitavat häiriönhallinnan, suojaavat ratatyöt ja tekevät reitityksiä. Turvallisuusuhkana on C:n ja K:n mukaan se, että liikenteenohjaaja pystyy antamaan vääriä komentoja, aiheuttamaan häiriötilanteita, jättämään havaintoja kertomatta ja päästämään luvattomia henkilöitä toimitiloihin. Liikenteenohjaajat tietävät järjestelmien salasanat, ja heillä on pääsy esimerkiksi koko raideliikenteen turvajärjestelmien käyttöohjeisiin ja tietoihin siitä, miten erilaisiin uhka- ja vaaratilanteisiin on varauduttu. Lisäksi liikenteenohjaajat näkevät, milloin rautateillä kulkee Puolustusvoimien kalustoa tai vaarallisten aineiden kuljetuksia, jotka eivät ole yleisessä tiedossa. K:n mukaan liikenteenohjaajan toiminta voi pahimmillaan aiheuttaa suuronnettomuuden. Myös suojelupoliisin osastonjohtaja J:n arvion mukaan liikenteenohjaajan tehtävä on merkityksellinen, koska siinä voidaan aiheuttaa vahinkoa turvallisuudelle ja koska liikenteenohjaajalla on tietoa muun ohessa liikenteenohjauksen kriittisistä järjestelmistä.

Edellä esitettyyn viitaten työtuomioistuin toteaa, että X Oy toimii turvallisuuskriittisellä toimialalla ja kantaa osaltaan vastuun yhteiskunnan toimivuudesta ja liikenteen turvallisuudesta. Liikenteenohjaajat toimivat tehtävässä, joissa voi vahingoittaa yhteiskunnan toimivuuden kannalta välttämättömän infrastruktuurin toimivuutta, ja heillä on tehtävässään pääsy turvaluokiteltuihin tietoihin.

A:n työsopimuksen ehto ja Väyläviraston kanssa tehty sopimus

A:n työsopimus on uusittu 25.6.2020 hänen siirtyessään paikkakunta T:n toimipisteen lopettamisen yhteydessä Kouvolan ohjauskeskukseen. Uusitun työsopimuksen (K4) kohtaan muut ehdot on kirjattu: ”Hyväksytty turvallisuusselvitys on edellytys työsuhteen jatkumiselle”. Ottaen huomioon, mitä edellä on lausuttu yhtiön toimialan ja liikenteenohjaajan tehtävän turvallisuuskriittisyydestä, työnantajalla on ollut perusteltu ja turvallisuusselvityslain 19 §:n mukainen syy teettää liikenteenohjaajan tehtävässä toimivista henkilöistä perusmuotoinen turvallisuusselvitys.

A:n työsopimuksessa ei ole määritelty, mitä hyväksytyllä turvallisuusselvityksellä tarkoitetaan. Edellä selostetuin tavoin suojelupoliisi arvioi turvallisuusselvityksessä esille tullutta tietoa suhteessa haettuun työtehtävään ja ilmoittaa työnantajalle sellaiset tiedot, joilla sen arvion mukaan voi olla merkitystä tehtävän hoitamisen kannalta. Suojelupoliisi ei ota kantaa siihen, miten työnantajan tulee arvioida selvityksen tuloksia. Työnantajan tehtävänä on harkita henkilön luotettavuutta ja sitä, mikä merkitys turvallisuusselvityksessä esille tulleilla seikoilla on henkilön työsuhteen kannalta. Tämä huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo, ettei A:n työsopimuksen ehtoa voida tulkita siten, että turvallisuusselvityksessä ilmennyt merkintä johtaisi automaattisesti siihen, ettei työsuhteen jatkumiselle olisi edellytyksiä. Kuvatunlainen tulkinta olisi myös työsopimuslain pakottavien säännösten vastainen, koska työsopimuksen irtisanominen edellyttää aina työnantajan tekemää kokonaisharkintaa siitä, onko irtisanomiselle asiallinen ja painava syy. Myös K:n kertomuksen mukaan työsopimuksen ehdolla on tarkoitettu sitä, että esteenä työsuhteen jatkamiselle voi olla sellainen turvallisuusselvityksessä ilmennyt seikka, joka estää kyseisessä tehtävässä työskentelyn. Työtuomioistuin toteaa, että käsillä olevassa tapauksessa työnantajan on siten tullut arvioida, mikä merkitys turvallisuusselvityksellä esille tulleilla seikoilla on ollut K:n työsuhteen kannalta.

Kantaja on vedonnut siihen, että työsopimuksen turvallisuusselvitystä koskeva ehto oli epäselvä ja A oli ymmärtänyt ehdon tarkoittavan sitä, että työntekijän tuli ainoastaan suostua turvallisuusselvityksen tekemiseen. Työtuomioistuin katsoo, ettei sopimusehtoa voi sen sanamuodon tai asiassa esitetyn muunkaan selvityksen perusteella tulkita siten, että työnantajalla ei olisi oikeutta tarvittaessa reagoida turvallisuusselvityksessä esille tulleisiin seikkoihin. Työtuomioistuin katsoo, että A:n on täytynyt ymmärtää, että turvallisuusselvityksessä ilmenneillä seikoilla voi olla vaikutusta hänen työsuhteensa jatkumiselle.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella X Oy on tehnyt Väyläviraston kanssa sopimuksen liikenteenohjaus- ja hallintopalveluiden ostamisesta, ja X Oy tuottaa nämä palvelut Väylävirastolle rautatieliikenteen osalta. K on kertonut, että kaikki yhtiön liikenteenohjaajan työ tehdään Väyläviraston kautta. Y Oy:n ja Väyläviraston välisessä yrityskohtaisessa tietoturvallisuussopimuksessa (V4) on sovittu, [Salassa pidettävä osuus] K on kertonut, että Väylävirasto edellyttää turvallisuusselvityksen tekemistä, koska se luovuttaa yhtiölle salassa pidettäväksi luokiteltuja tietoja, esimerkiksi turvalaitteiden käyttöohjeita.

Edellä selostetuin tavoin Väylävirasto, jonka kautta kaikki X Oy:n liikenteenohjaajan työ tehdään, edellyttää, että liikenteenohjaajista tehdään henkilöturvallisuusselvitys. Yrityskohtaisessa tietoturvallisuussopimuksessa (V4) ei ole tarkemmin sovittu, mitkä turvallisuusselvityksestä ilmenneet syyt voivat johtaa siihen, että Väylävirasto ei hyväksy yhtiön työhön ehdottamaa henkilöä. Esitetyn selvityksen perusteella yhtiö ei ole A:n tapauksessa selvittänyt Väyläviraston suhtautumista turvallisuusselvityksen merkintään. K:n kertomuksella on kuitenkin selvitetty, että yhtiön ja Väyläviraston linja turvallisuusselvityksessä ilmenneiden seikkojen arvioinnissa on ollut hyvin samanlainen, koska yhtiön ja viraston tehtävät ovat samanlaisia, molemmat ovat kriittisen infrastruktuurin haltijoita ja yhtiö tuottaa Väylävirastolle palvelua. Näistä syistä yhtiö ja Väylävirasto ovat K:n mukaan sopineet menettelytavasta, jossa yhtiö tekee päätöksen henkilöstönsä turvallisuusselvityksessä ilmenneiden seikkojen perusteella ja Väylävirasto luottaa yhtiön tekemään arvioon. Työtuomioistuin katsoo, että arvioidessaan oikeutta irtisanoa A:n työsopimus työnantaja on siten voinut ottaa huomioon sen, että turvallisuusselvityksessä ilmennyt merkintä olisi lähtökohtaisesti estänyt A:n työskentelyn Väyläviraston kautta suoritettavissa liikenteenohjaajan tehtävissä eli käytännössä kaikissa X Oy:n liikenteenohjaajan tehtävissä.

Kokonaisarvio irtisanomisperusteen olemassaolosta

Työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä. Irtisanomisperusteen riittävyyttä on arvioitava kaikkien tapauksessa ilmenevien seikkojen kokonaisharkinnalla.

Työtuomioistuin toteaa, että turvallisuusselvityksessä olleessa merkinnässä on ollut kyse A:n riskipiirissä olevista olosuhteista eli ylivelkaantumisesta. A:n kertomuksen mukaan ylivelkaantumisen syynä ovat olleet kulutusluotot, joita hän oli ottanut rahoittaakseen muun ohessa puolisonsa koulutusta ja lihavuusleikkausta sekä omakotitalon remontteja. A on kertonut, että veloista oli jotenkuten selvitty puolison kuolemaan saakka, mutta yksin hän ei ollut kyennyt niitä maksamaan. A oli noudattanut velkaneuvonnasta saamaansa ohjetta ja antanut velkojen mennä ulosottoon. Kirjallisena todisteena olevista A:n saamista yksipuolisista tuomioista ilmenee, että A on ottanut useiden vuosien aikana lukuisia kulutusluottoja, joista osa on ollut huomattavan korkeakorkoisia (V8).

Asiassa on riidatonta, että A:lla on luottotietorekisterissä merkintä vakavista maksuhäiriöistä ja ulosottorekisterissä 19 merkintää ulosottoperinnästä. A:n ulosottosaatavien kokonaismäärä on turvallisuusselvitystä koskevan ilmoituksen antamishetkellä ollut yli 240.000 euroa. Asian pääkäsittelyssä on tullut esille, että A:lla on lisäksi ollut asuntolainaa, joka ei ole ollut ulosotossa. Työtuomioistuin katsoo asiassa selvitetyksi, että A:n velkaantuminen on ollut pitkäkestoista ja velkojen määrä on ollut suuri suhteessa A:n ikään ja maksukykyyn. Velkaantumista voidaan pitää myös harkitsemattomana ottaen huomioon, että A on ottanut useita korkeakorkoisia kulutusluottoja, vaikka lainojen maksamisesta selviytyminen oli A:n kertomuksen mukaan tehnyt jo ennestään tiukkaa. Tämän tyyppinen velkaantuminen voi Arviointikriteerilautakunnan tulkintasuositusten (K6, V6, s. 33) perusteella lisätä riskiä siitä, että henkilö on altis tarttumaan sopimattomiin etuihin tai olemaan altis ulkopuoliselle vaikuttamiselle. Suojelupoliisi on arvioinut A:n velkaantumisen olleen siinä määrin merkittävää, että se on liikenteenohjaajan työtehtävän laatu huomioon ottaen katsonut aiheelliseksi ilmoittaa asiasta työnantajalle. Työtuomioistuin katsoo, että edellä mainitut seikat puoltavat irtisanomisperusteen olemassaoloa.

Toisaalta asiassa on selvitetty, että A:n työsuorituksessa ei ole ollut puutteita. Hänen työuransa yhtiön ja sen edeltäjien palveluksessa on ollut erittäin pitkä, yli 40 vuotta, ja hänet on palkittu positiivisesta asenteesta ja ammattitaidosta (K8). A:n taloudellisiin vaikeuksiin on ainakin osittain vaikuttanut puolison kesällä 2021 tapahtunut äkillinen kuolema, jonka jälkeen A:n mahdollisuudet selviytyä veloistaan ovat heikentyneet. Toisaalta A on kertonut, että veloista selviytyminen oli tehnyt tiukkaa jo ennen puolison kuolemaa. Talous- ja velkaneuvonnasta saamansa ohjeen mukaan A on antanut velkojen mennä asuntolainaa lukuun ottamatta ulosottoon loppuvuonna 2021. A on tämän jälkeen maksanut ulosottovelkojaan pois noin 26.000 euroa, mikä osoittaa hänen ryhtyneen toimenpiteisiin velvoitteidensa hoitamiseksi. A on ulosottoperinnän vireilletulon jälkeen toiminut liikenteenohjaajan tehtävässä 12.9.2024 tapahtuneeseen irtisanomiseensa saakka ilman, että velkaantumisella olisi ollut vaikutusta hänen työsuoritukseensa. Työtuomioistuin katsoo, että nämä seikat puhuvat irtisanomisperusteen olemassaoloa vastaan.

Edellä selostetuin tavoin X Oy toimii turvallisuuskriittisellä toimialalla, ja kantaa osaltaan vastuun yhteiskunnan toimivuudesta ja liikenteen turvallisuudesta. Liikenteenohjaajat toimivat itsenäisessä ja vastuullisessa tehtävässä ohjatessaan rautatieliikennettä. Henkilötodistelun (C, K) perusteella liikenteenohjaajilla on pääsy turvaluokiteltuihin tietoihin, esimerkiksi raideliikenteen turvajärjestelmien käyttöohjeisiin ja tietoihin siitä, miten erilaisiin uhka- ja vaaratilanteisiin on varauduttu. Lisäksi liikenteenohjaajat näkevät, milloin rautateillä kulkee muun ohessa Puolustusvoimien kalustoa tai vaarallisten aineiden kuljetuksia, jotka eivät ole yleisessä tiedossa. Työtuomioistuin pitää selvitettynä, että liikenteenohjaajan tehtävässä on mahdollista itsenäisesti aiheuttaa suurta vahinkoa rautatieliikenteen turvallisuudelle ja yhteiskunnan toimivuuden kannalta välttämättömän infrastruktuurin toiminnalle. Henkilötodistelussa (C, K) on tullut esille, että yhtiön turvallisuuskuva on Venäjän hyökkäyssodan alkamisen jälkeen muuttunut ja kiristyneen maailmapoliittisen tilanteen takia yhtiön on tullut suhtautua kansallista turvallisuutta vaarantaviin uhkiin entistä vakavammin. Työtuomioistuin katsoo, että työnantajalla on yhtiön toimialaan ja liikenteenohjaajan tehtävän luonteeseen liittyvistä syistä ollut perusteltu syy edellyttää liikenteenohjaajan tehtävässä työskenteleviltä henkilöiltä erityistä luotettavuutta. Edellä todetuin tavoin merkittävät ja pitkittyneet taloudelliset ongelmat voivat altistaa henkilön epäasialliselle vaikuttamiselle. A:n turvallisuusselvityksessä esille tullut huomattava velkaantuminen ja taloudellinen riskinotto ovat siten perustellusti voineet horjuttaa työnantajan luottamusta hänen kykyynsä toimia turvallisuuskriittisessä tehtävässä.

Työtuomioistuin toteaa lisäksi, että yrityksen käytännön mukaisesti turvallisuuspäällikkö oli yrittänyt tavoittaa A:ta käydäkseen läpi turvallisuusselvityksessä esille tulleita seikkoja, mutta A:ta ei ollut tavoitettu eikä työnantajan tietoon ollut tullut, että A ei ollut saanut avattua turvallisuuspäällikön lähettämää sähköpostia. Turvallisuusselvitys oli siten pyritty antamaan A:lle tiedoksi ennen irtisanomiseen johtanutta kuulemistilaisuutta.

Asiaa kokonaisuutena arvioituaan työtuomioistuin katsoo, että turvallisuusselvityksessä esille tulleiden seikkojen takia A:n edellytykset tehdä työsopimuksensa mukaista liikenteenohjaajan työtä ovat lakanneet muutoin kuin tilapäisesti. Arviossa on otettu huomioon myös se, että turvallisuusselvityksessä ilmennyt merkintä olisi K:n kertomuksen perusteella lähtökohtaisesti estänyt A:n työskentelyn Väyläviraston kautta tehtävässä liikenteenohjaajan työssä eli käytännössä kaikessa X Oy:n liikenteenohjaajan työssä.

Edellä mainituilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että työnantajalla on lähtökohtaisesti ollut irtisanomissuojasopimuksessa ja työsopimuslaissa tarkoitettu peruste irtisanoa A:n työsopimus. Asiassa on kuitenkin vielä arvioitava, olisiko irtisanominen voitu välttää tarjoamalla A:lle työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 4 momentissa edellytetyllä tavalla muita tehtäviä. Asiassa on todettu riidattomaksi, että työnantaja ei ole voinut ainakaan Itä-Suomen alueella sijoittaa A:ta sellaiseen muuhun työhön, jossa ei olisi edellytetty turvallisuusselvitystä. C ja D ovat kertoneet, että työnantaja oli selvittänyt mahdollisuutta sijoittaa A muuhun työhön. D:n mukaan yhtiön työtehtävistä ainoastaan assistentin ja työvuorosuunnittelun tehtävissä ei edellytetty turvallisuusselvitystä. Nämä tehtävät oli kartoitettu, eikä niitä ollut ollut tarjolla. Työnantajan on siten näytetty ennen irtisanomista selvittäneen, olisiko irtisanominen ollut vältettävissä sijoittamalla A muuhun työhön. Kun tällaista muuta työtä ei ole ollut tarjolla, on työnantajalla ollut irtisanomissuojasopimuksen 2 §:ssä ja työsopimuslain 7 luvun 1 ja 2 §:ssä tarkoitettu asiallinen ja painava syy irtisanoa A:n työsuhde.

Irtisanomismenettely

Kantajan mukaan työnantaja ei ollut noudattanut irtisanomissuojasopimuksen 9 §:n määräystä työntekijän kuulemisesta työsuhteen irtisanomisen syistä eikä 6 §:n määräystä siitä, että työntekijälle tulee pyynnöstä ilmoittaa ne tiedossa olevat irtisanomisen syyt, joiden perusteella työsopimus on päätetty.

Irtisanomissuojasopimuksen 20 §:n 2 kohdan mukaan menettelytapamääräysten noudattamatta jättäminen otetaan huomioon työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta tuomittavan korvauksen suuruutta määrättäessä. Vastaava lähtökohta ilmenee myös työsopimuslaista, jonka esitöiden (HE 157/2000 vp. s. 112) mukaan kuulemisvelvoitteen laiminlyöntiä sinänsä ei ole sanktioitu, mutta toisaalta työnantajan kuulemisvelvoitteen laiminlyönti voidaan ottaa huomioon työsopimuslain 12 luvun 2 §:ssä tarkoitettua korvausta määrättäessä.

Edellä on katsottu, että yhtiöllä on ollut laillinen peruste irtisanoa A:n työsuhde, minkä vuoksi A:lla ei ole oikeutta kanteessa vaadittuun korvaukseen työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Irtisanomissuojasopimuksen menettelytapamääräysten mahdollisella noudattamatta jättämisellä ei siten ole merkitystä asian ratkaisun kannalta.

Valvontavelvollisuuden laiminlyöminen

Työnantajalla on näytetty olleen irtisanomissuojasopimuksen mukainen peruste irtisanoa A:n työsopimus. Näin ollen myöskään Palvelualojen työnantajat PALTA ry ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Rautatiealan Unioni RAU ry on asian hävinneenä oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja X Oy:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Rautatiealan Unioni RAU ry velvoitetaan korvaamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja X Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 18.240 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Lotta Brander puheenjohtajana sekä Markku Saarikoski, Mika Lallo, Suvi Lahti-Leeve, Satu Tähkäpää ja Paula Ilveskivi jäseninä. Valmistelija on ollut Meeri Julmala.

Tuomio on yksimielinen.