TT 2025:36

Ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmää oli muutettu tarkentavalla virkaehtosopimuksella. Muutoksen taustalla oli ollut ulosottotoimen uudelleen organisointi yhdeksi valtakunnalliseksi virastoksi, Ulosottolaitokseksi.

Aiemmin kihlakunnanulosottomiehille oli maksettu perintä- ja toimenpidepalkkioita. Näistä oli luovuttu, ja tätä oli kompensoitu erillisellä ulosottoylitarkastajien pysyvällä henkilökohtaisella lisäpalkkiolla, URA-lisällä. Lisäksi vakituisten kihlakunnanulosottomiesten, joiden tehtävä oli muuttunut ulosottoylitarkastajan tehtäväksi, palkkatasoa oli turvattu enintään kolmen vuoden ajan maksettavalla takuupalkalla.

Tuomiosta tarkemmin ilmenevin perustein katsottiin, että määräykset olivat siltä osin pätemättömät kuin URA-lisän ja takuupalkan maksamisen edellytykset johtivat virkamiesten epätasapuoliseen ja syrjivään kohteluun. Kantajilla katsottiin olevan oikeus URA-lisään ja osalla heistä myös takuupalkkaan.

​

Asia

Palkkaus

Kantajat

A
B
C
D
E
F
G
H
J
K
L
M
N
O
P
Q
R
S
T
U
V
W
X
Y
Z
A2
B2
C2
D2

Vastaaja

Valtiovarainministeriö/Oikeusministeriö

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Vireille 20.9.2024

Suullinen valmistelu 18.3.2025 ja 16.5.2025

Pääkäsittely 4.9.2025

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Oikeusministeriön, Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n sekä Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n välillä 24.5.2021 solmitussa ja 1.5.2021 voimaan tulleessa Ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmää koskevassa tarkentavassa virkaehtosopimuksessa (VES‑koodi 251055, VN/13534/2021) on ollut muun ohella seuraavat määräykset:

1 § Sopimuksen tavoitteet

Sopimuksen tavoitteena on tuloksellista toimintaa tukeva, tehtävän vaativuuteen sekä henkilökohtaiseen työsuoritukseen ja pätevyyteen perustuva oikeudenmukainen palkkaus sekä työnantajakilpailukyvyn parantaminen. Tavoitteena on lisäksi kannustaa henkilöstöä hakeutumaan vaativampiin tehtäviin ja parantamaan työsuoritustaan ja muutenkin tukea henkilöstön kehittymistä sekä kehittää esimiestyötä ja parantaa johtamista.

[- -]

3 § Palkkaustekijät

Palkkaus muodostuu tehtävien vaativuustasoon perustuvasta tehtäväkohtaisesta palkanosasta ja henkilökohtaisen työsuorituksen tasoon perustuvasta henkilökohtaisesta palkanosasta sekä kokemusosasta, kielilisästä ja kielitaitolisästä ja URA-lisästä.

[- -]

10 § Palkankorotukset ja lisäpalkkio

Uuden palkkausjärjestelmän mukaiset palkankorotukset maksetaan palkkausjärjestelmän käyttöönottohetkestä täysimääräisinä.

Erillisellä henkilökohtaisella lisäpalkkiolla (jatkossa URA-lisä) kompensoidaan perintä- ja toimenpidepalkkioista luopumisen mahdollisia negatiivisia palkkausvaikutuksia. Kompensoinnissa huomioidaan ulosoton rakenneuudistus, laajan täytäntöönpanon aiheuttamat muutokset aikaisempaan kihlakunnanulosottomiehen tehtävänkuvaan ja sekä henkilömäärän muutos palkkioiden kertymään.

URA-lisän laskennassa vertailupalkkana on henkilölle joulukuussa 2020 maksettu kihlakunnanulosottomiehiä koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen mukainen kiinteä palkkaus sekä perintä- ja toimenpidepalkkiot seuraavasti. Perintä ja toimenpidepalkkiona huomioidaan kunkin virkamiehen osalta vuoden 2020 tammi-lokakuun ansaintakauteen (1.1.–1.11.2020) kohdistuvat palkkiot, joiden maksukausi on ollut 14.2.–30.11.2020. Palkkiosummaa korjataan, 2 momentin muutosten huomioimiseksi, käyttämällä kuukausikeskiarvon laskennassa luvun 10 sijasta jakajana lukua 11. Mikäli palkkioita on maksettu lyhyemmältä ajanjaksolta kuin 10 kuukaudelta, kyseisen tämän lyhyemmän ansaintakauden palkkiokeskiarvoa korjataan vastaavasti. Laskennassa huomioidaan ne kuukaudet, joilta henkilölle on ko. ajanjaksona maksettu palkkioita. Mikäli henkilöllä ei ole palkkioita lainkaan ansaintajaksolta 1.1.–1.11.2020, henkilön laskennallisena korjattuna palkkiosummana käytetään 2 239,58 euroa kuukaudessa.

Uuden palkan jäädessä tämän sopimuksen voimaan tullessa, vanhaa, edellä sovituin tavoin laskettua 1.12.2020 voimassa ollutta palkkausta pienemmäksi, henkilölle maksetaan kyseisen ajankohdan henkilökohtaisen palkan ja uuden palkkauksen välinen erotus erillisenä lisänä enintään 6 000,00 euroon saakka.

Määräaikaisessa palvelussuhteessa 30.11.2020 olleella virkamiehellä, joka on käyttöönottoajankohtaa edeltävänä aikana ollut keskeytyksettä määräaikaisessa kihlakunnanulosottomiehen tehtävässä koko ajanjakson 1.12.2015–30.11.2020, ja on nimitetty 1.12.2020 lukien vakinaiseen ulosottoylitarkastajan virkaan, on oikeus tässä pykälässä sovittuun URA-lisään. Mikäli nimittämispäätös uuden organisaation vakituiseen ulosottoylitarkastajan virkaan on tehty viimeistään 30.4.2021 ja henkilö on toiminut määräaikaisessa ulosottoylitarkastajan virassa 1.12.2020 alkaen keskeytyksettä vakinaiseen nimittämiseensä saakka, henkilöllä on oikeus URA-lisään edellä mainittua määräaikaisuuden kestoa koskevan ehdon täyttyessä, riippumatta siitä, mistä ajankohdasta nimittämispäätöksessä viranhoito on määrätty alkamaan.

URA-lisäoikeus säilyy niin kauan, kuin virkamies on käyttöönottoajankohdasta alkaen tai 5 momentin mukaisesta viranhoidon alkamishetkestä keskeytyksettä sopimuksen soveltamisalaan kuuluvassa vakinaisessa palvelussuhteessa ulosottoylitarkastajan vaativuustason P1 tehtävässä.

URA-lisä on osa tämän sopimuksen 3 §:ssä tarkoitettua palkkausta. URA-lisää tarkistetaan keskustason yleiskorotuksilla.

11 § Takuupalkka ja muut määräykset

Henkilöllä, jolla on ollut 30.11.2020 voimassa vakituinen kihlakunnanulosottomiehen virka ja joka on 1.12.2020 lukien nimitetty ulosottoylitarkastajan vakituiseen virkaan, on tässä virassa uuden palkkausjärjestelmän käyttöönottoajankohtana 1.5.2021, oikeus euromääräiseen takuupalkkaan. Takuupalkan määrä vastaa 6 momentissa määritellyin tavoin ja ajan vanhan järjestelmän mukaista kuukausipalkkaa sellaisena kuin se oli 7.6.2019 tehdyn tarkentavan virkaehtosopimuksen ja siihen myöhemmin tehtyjen muutosten perusteella. Takuupalkkaoikeus säilyy niin kauan, kuin virkamies on käyttöönottoajankohdasta alkaen keskeytyksettä sopimuksen soveltamisalaan kuuluvassa vakinaisessa palvelussuhteessa ulosottoylitarkastajan vaativuustason P1 tehtävässä. Takuupalkka maksetaan 6 momentin mukaisesti enintään 3 vuoden ajan ja siltä osin, kun se on korkeampi kuin tämän sopimuksen mukaan määräytyvä palkka URA-lisä mukaan lukien. Takuupalkan maksaminen päättyy viimeistään 1.5.2024.

Lyhyt, enintään 30 päivän keskeytys vakinaisessa palvelussuhteessa, ei johda takuupalkkaoikeuden lakkaamiseen.

Jos henkilö on käyttöönottoajankohtana ollut vakinaista palvelussuhdettaan korkeampipalkkaisessa määräaikaisessa palvelussuhteessa, takuupalkka määräytyy vakinaisen palvelussuhteen käyttöönottoajankohdan palkan mukaan, kun hän palaa siihen.

10 §:ssä tarkoitetulla määräaikaisella virkamiehellä ei ole oikeutta takuupalkkaan.

Myös takuupalkkaa saavan virkamiehen tehtävien vaativuustaso ja henkilökohtainen suoritusosa arvioidaan siten kuin 4 ja 5 §:ssä on sanottu. Jos hän itse hakeutuu tehtäviin, joiden vaativuustaso on alempi kuin hänen vakinaisessa palvelussuhteessaan käyttöönottoajankohtana, takuupalkka alenee vastaavalla määrällä.

Takuupalkkaa on URA-lisän maksimimäärän (6 000,00) 1.5.2021 lukien ylittävä vanha palkkaus, kuitenkin niin, että takuupalkkaa laskettaessa vertailupalkkana käytetään 10 §:n URA-lisän perusteena olevaa vertailupalkkasummaa. Henkilötasolla takuupalkka kerrotaan kertoimella 0,95177976 sopimusratkaisun kustannusvaikutuksen rahoittamattoman kustannuksen kattamiseksi.

Takuupalkkaa tarkistetaan keskustasolla sovittavilla yleiskorotuksilla.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmää on muutettu 1.5.2021 voimaan tulleella tarkentavalla virkaehtosopimuksella. Palkkausjärjestelmää koskevan muutoksen taustalla on ollut ulosottotoimen uudelleen organisointi 1.12.2020 alkaen yhdeksi valtakunnalliseksi virastoksi, Ulosottolaitokseksi. Kihlakunnanulosottomiehen uudeksi virkanimikkeeksi on 1.12.2020 lukien tullut ulosottoylitarkastaja.

Vuosina 2008–2021 kihlakunnanulosottomiesten palkkaus muodostui tehtävien vaativuustasoon perustuvasta tehtäväkohtaisesta palkanosasta, henkilökohtaisen työsuorituksen tasoon perustuvasta henkilökohtaisesta palkanosasta, kokemusosasta sekä muun ohella perimis- ja toimenpidepalkkioista.

Palkkausjärjestelmän muutoksella lakkautettiin ulosottoylitarkastajille aiemmin maksetut erilliset perintä- ja toimenpidepalkkiot ja heidät siirrettiin kaikilta osin valtion yleisen palkkausjärjestelmän (jatkossa myös VPJ-palkkausjärjestelmän) piiriin.

Aiemmin maksetuista perintä- ja toimenpidepalkkioista luopumisen mahdollisia negatiivisia palkkausvaikutuksia kompensoitiin erillisellä henkilökohtaisella lisäpalkkiolla, URA-lisällä. Lisäksi vakituisten kihlakunnanulosottomiesten, joiden tehtävä muuttui ulosottoylitarkastajan tehtäväksi, palkkatasoa turvattiin enintään kolmen vuoden ajan maksettavalla tarkentavan virkaehtosopimuksen 11 §:n mukaisella takuupalkalla.

URA-lisän saamisen ehdot määriteltiin tarkentavan virkaehtosopimuksen 10 §:ssä. Pykälän 5 momentin mukaan myös määräaikaisessa palvelussuhteessa 30.11.2020 olleella virkamiehellä on oikeus lisään, jos tämä on ollut keskeytyksettä määräaikaisessa kihlakunnanulosottomiehen tehtävässä 1.12.2015 ja 30.11.2020 välisen ajan ja on nimitetty 1.12.2020 lukien vakinaiseen ulosottoylitarkastajan virkaan. Jos nimittämispäätös uuden organisaation vakituiseen ulosottoylitarkastajan virkaan on tehty viimeistään 30.4.2021 ja henkilö on toiminut määräaikaisessa ulosottoylitarkastajan virassa 1.12.2020 alkaen keskeytyksettä vakinaiseen nimittämiseensä saakka, henkilöllä on ollut oikeus URA-lisään edellä mainittua määräaikaisuuden kestoa koskevan ehdon täyttyessä, riippumatta siitä, mistä ajankohdasta nimittämispäätöksessä viranhoito on määrätty alkamaan.

Tarkentavan virkaehtosopimuksen 11 §:n mukaan määräaikainen takuupalkka taas sovittiin koskemaan virkamiehiä, jotka olivat olleet 30.11.2020 vakituisessa kihlakunnanulosottomiehen virassa ja jotka ulosoton organisaatiouudistuksen voimaan tullessa 1.12.2020 ovat siirtyneet vakituiseen ulosottoylitarkastajan virkaan, ja joiden sopimuksen 10 §:n mukaisesti määritelty palkkaus on ylittänyt 6 000 euron rajan. Edellä mainittujen ehtojen tuli jokaisen täyttyä, jotta määräaikainen takuupalkka tuli maksettavaksi.

Kantajat eivät ole täyttäneet edellä mainittuja sopimusehtoja URA-lisän tai määräaikaisen takuupalkan maksamisesta.

Kantajista osa on jäänyt URA-lisän ulkopuolelle sen vuoksi, että vaikka he ovat saaneet vakituisen viran määräyksen edellyttämällä ajalla eli 1.12.2020–30.4.2021 ja heillä on ollut vakituista virkaa edeltävästi määräaikaisia virkasuhteita, virkasuhteita ei ole ollut määräyksen edellyttämällä ajalla 1.12.2015–30.11.2020.

A on työskennellyt määräaikaisissa kihlakunnanulosottomiehen virkasuhteissa 1.4.2017 ja 30.11.2020 välisen ajan. Organisaatiouudistuksen tultua voimaan hän on saanut ulosottotarkastajan viran ja työskennellyt tässä tehtävässä 1.12.2020 ja 31.1.2021 välisen ajan. Hänet on nimitetty vakituiseen ulosottoylitarkastajan virkaan 1.2.2021.

F on työskennellyt määräaikaisissa kihlakunnanulosottomiehen virkasuhteissa 16.5.2016 ja 30.11.2020 välisen ajan. Organisaatiouudistuksen tultua voimaan hän on työskennellyt ulosottoylitarkastajan määräaikaisessa virkasuhteessa 1.12.2020 ja 28.2.2021 välisen ajan ja nimitetty vakituiseen ulosottoylitarkastajan virkaan 1.3.2021.

G on työskennellyt määräaikaisissa kihlakunnanulosottomiehen virkasuhteissa 1.9.2018 ja 30.11.2020 välisen ajan. Organisaatiouudistuksen tultua voimaan hänet on nimitetty vakituiseen ulosottoylitarkastajan virkaan 1.12.2020.

M on työskennellyt määräaikaisissa kihlakunnanulosottomiehen virkasuhteissa 1.7.2016 ja 30.11.2020 välisen ajan. Organisaatiouudistuksen tultua voimaan hän on työskennellyt ulosottoylitarkastajan määräaikaisessa virkasuhteessa 1.12.2020 ja 28.2.2021 välisen ajan ja nimitetty vakituiseen ulosottoylitarkastajan virkaan 1.3.2021.

O on työskennellyt määräaikaisissa kihlakunnanulosottomiehen virkasuhteissa 1.6.2016 ja 30.11.2020 välisen ajan. Organisaatiouudistuksen tultua voimaan hän on työskennellyt ulosottoylitarkastajan määräaikaisessa virkasuhteessa 1.12.2020 ja 31.3.2021 välisen ajan ja nimitetty vakituiseen ulosottoylitarkastajan virkaan 1.4.2021.

P on työskennellyt määräaikaisissa kihlakunnanulosottomiehen virkasuhteissa 1.5.2017 ja 30.11.2020 välisen ajan. Organisaatiouudistuksen tultua voimaan hän on työskennellyt ulosottoylitarkastajan määräaikaisessa virkasuhteessa 1.12.2020 ja 31.3.2021 välisen ajan ja nimitetty vakituiseen ulosottoylitarkastajan virkaan 1.4.2021.

S on työskennellyt määräaikaisissa kihlakunnanulosottomiehen virkasuhteissa 1.1.2017 ja 30.11.2020 välisen ajan. Organisaatiouudistuksen tultua voimaan hän on työskennellyt ulosottoylitarkastajan määräaikaisessa virkasuhteessa 1.12.2020 ja 31.3.2021 välisen ajan ja nimitetty vakituiseen ulosottoylitarkastajan virkaan 1.4.2021.

A2 on työskennellyt määräaikaisissa kihlakunnanulosottomiehen virkasuhteissa 12.2.2018 ja 30.11.2020 välisen ajan. Organisaatiouudistuksen tultua voimaan hän on työskennellyt ulosottoylitarkastajan määräaikaisessa virkasuhteessa 1.12.2020 ja 31.3.2021 välisen ajan ja nimitetty vakituiseen ulosottoylitarkastajan virkaan 1.4.2021.

Osa kantajista on jäänyt URA-lisän ulkopuolelle sen vuoksi, että heidät on nimitetty vakituiseen ulosottoylitarkastajan virkaan myöhemmin kuin määräyksessä on edellytetty.

L on työskennellyt määräaikaisissa kihlakunnanulosottomiehen virkasuhteissa 1.5.2015 ja 30.11.2020 välisen ajan. Organisaatiouudistuksen tultua voimaan hän on saanut ulosottotarkastajan viran ja työskennellyt tässä tehtävässä 1.12.2020 ja 31.5.2021 välisen ajan. Hänet on nimitetty vakituiseen ulosottoylitarkastajan virkaan 1.6.2021.

R on työskennellyt määräaikaisissa kihlakunnanulosottomiehen virkasuhteissa 7.4.2015 ja 30.11.2020 välisen ajan. Organisaatiouudistuksen tultua voimaan hän on työskennellyt ulosottoylitarkastajan määräaikaisessa virkasuhteessa 1.12.2020 ja 31.8.2021 välisen ajan ja nimitetty vakituiseen ulosottoylitarkastajan virkaan 1.9.2021.

U on työskennellyt määräaikaisissa kihlakunnanulosottomiehen virkasuhteissa 1.4.2014 ja 30.11.2020 välisen ajan. Organisaatiouudistuksen tultua voimaan hän on saanut ulosottotarkastajan viran ja työskennellyt tässä tehtävässä 1.12.2020 ja 31.5.2021 välisen ajan. Hänet on nimitetty vakituiseen ulosottoylitarkastajan virkaan 1.6.2021.

X on työskennellyt määräaikaisissa kihlakunnanulosottomiehen virkasuhteissa 1.5.2015 ja 30.11.2020 välisen ajan. Organisaatiouudistuksen tultua voimaan hän on saanut ulosottotarkastajan viran ja työskennellyt tässä tehtävässä 1.12.2020 ja 31.5.2021 välisen ajan. Hänet on nimitetty vakituiseen ulosottoylitarkastajan virkaan 1.6.2021.

B2 on työskennellyt määräaikaisissa kihlakunnanulosottomiehen virkasuhteissa 1.3.2010 ja 30.11.2020 välisen ajan. Organisaatiouudistuksen tultua voimaan hän on työskennellyt ulosottoylitarkastajan määräaikaisessa virkasuhteessa 1.12.2020 ja 31.8.2021 välisen ajan ja nimitetty vakituiseen ulosottoylitarkastajan virkaan 1.9.2021.

Osalla kantajista määräyksessä edellytetyt molemmat URA-lisän kriteerit ovat jääneet täyttymättä eli määräaikaisuuden kesto ei ole ollut riittävä ja vakituiseen virkaan nimittämisen ajankohta on ollut liian myöhäinen.

A on työskennellyt määräaikaisissa kihlakunnanulosottomiehen virkasuhteissa 1.8.2019 ja 30.11.2020 välisen ajan. Organisaatiouudistuksen tultua voimaan hän on työskennellyt ulosottoylitarkastajan määräaikaisessa virkasuhteessa 1.12.2020 ja 31.8.2021 välisen ajan ja nimitetty vakituiseen ulosottoylitarkastajan virkaan 1.9.2021.

C on työskennellyt määräaikaisissa kihlakunnanulosottomiehen virkasuhteissa 1.3.2019 ja 30.11.2020 välisen ajan. Organisaatiouudistuksen tultua voimaan hän on saanut ulosottotarkastajan viran ja työskennellyt tässä tehtävässä 1.12.2020 ja 28.2.2021 välisen ajan. Hän on työskennellyt määräaikaisessa ulosottoylitarkastajan virkasuhteessa 1.3.2021 ja 31.12.2021 välisen ajan ja hänet on nimitetty vakituiseen ulosottoylitarkastajan virkaan 1.8.2022.

E on työskennellyt määräaikaisissa kihlakunnanulosottomiehen virkasuhteissa 19.12.2016 ja 30.11.2020 välisen ajan. Organisaatiouudistuksen tultua voimaan hän on saanut ulosottotarkastajan viran ja työskennellyt tässä tehtävässä 1.12.2020 ja 30.5.2021 välisen ajan. Hänet on nimitetty vakituiseen ulosottoylitarkastajan virkaan 1.6.2021.

H on työskennellyt määräaikaisissa kihlakunnanulosottomiehen virkasuhteissa 1.9.2019 ja 30.11.2020 välisen ajan. Organisaatiouudistuksen tultua voimaan hän on saanut ulosottotarkastajan viran ja työskennellyt tässä tehtävässä 1.12.2020 ja 14.11.2021 välisen ajan. Hän on työskennellyt ulosottoylitarkastajan määräaikaisessa virkasuhteessa 15.11.2021 ja 20.2.2022 välisen ajan sekä ulosottotarkastajana 21. ja 28.2.2022 välisen ajan. Hänet on nimitetty vakituiseen ulosottoylitarkastajan virkaan 1.3.2022.

J on työskennellyt määräaikaisissa kihlakunnanulosottomiehen virkasuhteissa 11.2.2019 ja 30.11.2020 välisen ajan. Organisaatiouudistuksen tultua voimaan hän on saanut ulosottotarkastajan viran ja työskennellyt tässä tehtävässä 1.12.2020 ja 31.12.2020 välisen ajan. Hän on työskennellyt ulosottoylitarkastajan määräaikaisessa virkasuhteessa 1.1.2021 ja 30.11.2021 välisen ajan ja hänet on nimitetty vakituiseen ulosottoylitarkastajan virkaan 1.12.2021.

N on työskennellyt määräaikaisissa kihlakunnanulosottomiehen virkasuhteissa 1.2.2019 ja 30.11.2020 välisen ajan. Organisaatiouudistuksen tultua voimaan hän on saanut ulosottotarkastajan viran ja työskennellyt tässä tehtävässä 1.12.2020 ja 14.4.2021 välisen ajan. Hän on työskennellyt ulosottoylitarkastajan määräaikaisessa virkasuhteessa 15.4.2021 ja 30.4.2022 välisen ajan ja hänet on nimitetty vakituiseen ulosottoylitarkastajan virkaan 1.5.2022.

Q on työskennellyt määräaikaisissa kihlakunnanulosottomiehen virkasuhteissa 29.5.2017 ja 30.11.2020 välisen ajan. Organisaatiouudistuksen tultua voimaan hän on työskennellyt ulosottoylitarkastajan määräaikaisessa virkasuhteessa 1.12.2020 ja 31.7.2021 välisen ajan. Hänet on nimitetty vakituiseen ulosottoylitarkastajan virkaan 1.8.2021.

T on työskennellyt määräaikaisissa kihlakunnanulosottomiehen virkasuhteissa 19.2.2020 ja 30.11.2020 välisen ajan. Organisaatiouudistuksen tultua voimaan hän on saanut ulosottotarkastajan viran ja työskennellyt tässä tehtävässä 1.12.2020 ja 30.11.2021 välisen ajan. Hän on työskennellyt ulosottoylitarkastajan määräaikaisessa virkasuhteessa 1.12.2021 ja 30.4.2023 välisen ajan ja hänet on nimitetty vakituiseen ulosottoylitarkastajan virkaan 1.5.2023.

V on työskennellyt määräaikaisissa kihlakunnanulosottomiehen virkasuhteissa 1.5.2017 ja 30.11.2020 välisen ajan. Organisaatiouudistuksen tultua voimaan hän on työskennellyt ulosottoylitarkastajan määräaikaisessa virkasuhteessa 1.12.2020 ja 31.8.2021 välisen ajan. Hänet on nimitetty vakituiseen ulosottoylitarkastajan virkaan 1.9.2021.

W on työskennellyt määräaikaisissa kihlakunnanulosottomiehen virkasuhteissa 1.12.2016 ja 30.11.2020 välisen ajan (josta perintäsihteerinä loka-marraskuun 2019). Organisaatiouudistuksen tultua voimaan hän on saanut ulosottotarkastajan viran ja työskennellyt tässä tehtävässä 1.12.2020 ja 31.3.2021 välisen ajan. Hän on työskennellyt ulosottoylitarkastajan määräaikaisessa virkasuhteessa 1.4.2021 ja 30.9.2021 välisen ajan ja hänet on nimitetty vakituiseen ulosottoylitarkastajan virkaan 1.10.2021.

Y on työskennellyt määräaikaisissa kihlakunnanulosottomiehen virkasuhteissa 24.2.2020 ja 30.11.2020 välisen ajan. Organisaatiouudistuksen tultua voimaan hän on saanut ulosottotarkastajan viran ja työskennellyt tässä tehtävässä 1.12.2021 ja 30.9.2021 välisen ajan. Hän on työskennellyt ulosottoylitarkastajan määräaikaisessa virkasuhteessa 1.10.2021 ja 31.1.2023 välisen ajan ja hänet on nimitetty vakituiseen ulosottoylitarkastajan virkaan 1.2.2023.

D2 on työskennellyt määräaikaisessa kihlakunnanulosottomiehen virkasuhteessa 19.2.2020 ja 30.11.2020 välisen ajan. Organisaatiouudistuksen tultua voimaan hän on saanut perintäsihteerin viran ja työskennellyt tässä tehtävässä 1.12.2020 ja 10.1.2021 välisen ajan. Hän on 11.1.2021 saanut ulosottotarkastajan viran ja työskennellyt tässä tehtävässä 14.11.2021 saakka, minkä jälkeen hän on työskennellyt ulosottoylitarkastajan määräaikaisessa virkasuhteessa 15.11.2021 ja 31.7.2022 välisen ajan. Hänet on nimitetty vakituiseen ulosottoylitarkastajan virkaan 1.8.2022.

C2 on työskennellyt määräaikaisissa kihlakunnanulosottomiehen virkasuhteissa 1.4.2013 ja 30.11.2020 välisen ajan. Organisaatiouudistuksen tultua voimaan hän on saanut ulosottotarkastajan viran ja työskennellyt tässä tehtävässä 1.12.2020 ja 30.3.2021 välisen ajan. Hänet on nimitetty vakituiseen ulosottoylitarkastajan virkaan 1.4.2021. Hän on siten jäänyt URA-lisän ulkopuolelle sen vuoksi, että hän ei ole työskennellyt määräaikaisessa ulosottoylitarkastajan virkasuhteessa 1.12.2020 lukien siihen asti kunnes hänet on 1.4.2021 nimitetty vakituiseen ulosottoylitarkastajan virkaan.

K on työskennellyt määräaikaisissa kihlakunnanulosottomiehen virkasuhteissa 19.9.2011 ja 31.5.2018 välisen ajan (virkavapaalla 18.4.2017 ja 31.5.2018 välisen ajan) ja valtakunnanvoudin virastossa hallinnon tehtävissä 18.4.2017 ja 30.11.2020 välisen ajan. Organisaatiouudistuksen tultua voimaan hänet on nimitetty vakituiseen ulosottoylitarkastajan virkaan 1.12.2020.

D on työskennellyt määräaikaisissa kihlakunnanulosottomiehen virkasuhteissa 1.9.2011 ja 3.4.2019 välisen ajan ja valtakunnanvoudin virastossa hallinnon tehtävissä 4.4.2019 ja 31.1.2021 välisen ajan. Organisaatiouudistuksen tultua voimaan hänet on nimitetty vakituiseen ulosottoylitarkastajan virkaan 1.12.2020.

Z työskentelee edelleen määräaikaisessa ulosottoylitarkastajan virkasuhteessa eikä ole täyttänyt yhtään URA-lisän kriteeriä. Hän ontyöskennellyt määräaikaisissa kihlakunnanulosottomiehen virkasuhteissa 30.3.2020 ja 30.11.2020 välisen ajan. Organisaatiouudistuksen tultua voimaan hän on saanut ulosottotarkastajan viran ja työskennellyt tässä tehtävässä 1.12.2020 ja 30.9.2021 välisen ajan ja määräaikaisessa ulosottoylitarkastajan virkasuhteessa 1.10.2021 lukien.

Erimielisyys vallitsee siitä, onko tarkentavan virkaehtosopimuksen soveltaminen ja tulkinta johtanut siihen, että ulosottoylitarkastajille ei makseta samasta työstä samaa palkkaa tasapuolisen kohtelun velvoitteen mukaisesti, ovatko virkaehtosopimuksen 10 ja 11 §:n määräykset määräaikaisia virkamiehiä syrjivät, ja onko kantajilla ollut oikeus URA-lisään ja määräaikaiseen takuupalkkaan.

KANNE

Vaatimukset

Kantajat ovat vaatineet, että työtuomioistuin

1. vahvistaa, että Ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen (VES-koodi 251055, VN/13534/2021) 10 ja 11 § ovat pätemättömiä siltä osin kun määräyksissä edellytetään URA-lisän osalta, että määräaikainen virkamies on ollut keskeytyksettä määräaikaisessa kihlakunnanulosottomiehen tehtävässä koko ajanjakson 1.12.2015–30.11.2020 ja on nimitetty 1.12.2020 lukien vakinaiseen ulosottoylitarkastajan virkaan, tai että nimitys virkaan on tehty viimeistään 30.4.2021 ja henkilö on toiminut määräaikaisessa ulosottoylitarkastajan virassa 1.12.2020 alkaen keskeytyksettä vakinaiseen nimittämiseensä saakka

sekä siltä osin kun määräyksissä edellytetään takuupalkan osalta, että henkilöllä on ollut 30.11.2020 voimassa vakituinen kihlakunnanulosottomiehen virka ja että henkilö on 1.12.2020 lukien nimitetty ulosottoylitarkastajan vakituiseen virkaan

2. vahvistaa, että A:lla, B:llä, C:llä, D:llä, F:llä, G:llä, J:llä, L:llä, M:llä, N:llä, P:llä, Q:lla, R:llä, U:lla, V:llä, W:llä, X:llä ja B2:lla on 1.5.2021 lukien oikeus URA-lisään ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen (VES-koodi 251055,VN/13534/2021) 10 §:n suuruisena,

K:lla on oikeus URA-lisään ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen (VES-koodi 251055, VN/13534/2021) 10 §:n suuruisena ajanjaksolla 1.5.2021–13.2.2023,

C2:lla on oikeus URA-lisään ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen (VES-koodi 251055, VN/13534/2021) 10 §:n suuruisena ajanjaksolla 1.5.2021–1.8.2023,

A2:lla on oikeus URA-lisään ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen (VES-koodi 251055, VN/13534/2021) 10 §:n suuruisena 1.5.2021 alkaen lukuun ottamatta ajanjaksoa 23.5.2022–31.12.2025,

S:llä on oikeus URA-lisään ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen (VES-koodi 251055, VN/13534/2021) 10 §:n suuruisena 1.5.2021 alkaen lukuun ottamatta ajanjaksoa 17.7.2023–1.11.2024,

O:lla on oikeus URA-lisään ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen (VES-koodi 251055, VN/13534/2021) 10 §:n suuruisena 1.5.2021 alkaen lukuun ottamatta ajanjaksoa 1.3.2023–31.12.2025,

H:lla on oikeus URA-lisään ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen (VES-koodi 251055, VN/13534/2021) 10 §:n suuruisena 15.11.2021 alkaen,

D2:lla on oikeus URA-lisään ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen (VES-koodi 251055, VN/13534/2021) 10 §:n suuruisena 15.11.2021 alkaen,

Y:llä on oikeus URA-lisään ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen (VES-koodi 251055, VN/13534/2021) 10 §:n suuruisena 1.10.2021 alkaen,

T:llä on oikeus URA-lisään ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen (VES-koodi 251055, VN/13534/2021) 10 §:n suuruisena 1.12.2021 alkaen,

E:llä on oikeus URA-lisään ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen (VES-koodi 251055, VN/13534/2021) 10 §:n suuruisena 1.6.2021 alkaen ja

Z:lla on oikeus URA-lisään ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen (VES-koodi 251055, VN/13534/2021) 10 §:n suuruisena 1.10.2021 alkaen

3. vahvistaa, että A:lla, B:llä, C:llä, F:llä, J:llä, L:llä, M:llä, P:llä, Q:lla, V:llä ja W:llä on ajanjaksolla 1.5.2021–1.5.2024 oikeus takuupalkkaan Ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen (VES-koodi 251055, VN/13534/2021) 11 §:n suuruisena,

S:llä on oikeus takuupalkkaan Ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen (VES-koodi 251055, VN/13534/2021) 11 §:n suuruisena 1.5.2021–17.7.2023,

H:lla on oikeus takuupalkkaan Ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen (VES-koodi 251055, VN/13534/2021) 11 §:n suuruisena ajanjaksolla 15.11.2021–1.5.2024,

D2:lla on oikeus takuupalkkaan Ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen (VES-koodi 251055, VN/13534/2021) 11 §:n suuruisena ajanjaksolla 15.11.2021–1.5.2024,

Y:llä on oikeus takuupalkkaan Ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen (VES-koodi 251055, VN/13534/2021) 11 §:n suuruisena ajanjaksolla 15.11.2021–1.5.2024,

T:llä on oikeus takuupalkkaan Ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen (VES-koodi 251055, VN/13534/2021) 11 §:n suuruisena ajanjaksolla 1.12.2021–1.5.2024 ja

E:llä on oikeus takuupalkkaan Ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen (VES-koodi 251055, VN/13534/2021) 11 §:n suuruisena ajanjaksolla 1.6.2021–1.5.2024 sekä

4. velvoittaa valtiovarainministeriön korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut 27.727,11 eurolla korkoineen.

Perusteet

Erimielisyyden taustalla on se, että (pääosin) määräaikaisina ulosottoylitarkastajina työskennelleiden kantajien palkka on virkaehtosopimukseen sisältyvien määräysten ja niiden tulkinnan takia laskenut merkittävästi palkkausjärjestelmän uudistuksen myötä verrattuna sellaisiin virkamiehiin, jotka ovat olleet vakituisessa virkasuhteessa. Kaikille ulosottoylitarkastajille ei enää makseta samasta työstä samaa palkkaa. Ennen uudistusta kantajat ovat olleet palkan määrän osalta tasavertaisessa asemassa muiden samaa työtä tekevien virkamiesten kanssa.

Palkkauudistus astui taannehtivasti voimaan 1.5.2021 alkaen. Palkanalenemaan ei voinut taloudellisesti varautua millään tavalla. Kantajat olivat olleet pitkään määräaikaisissa viroissa paljon korkeammalla palkalla. Työnantaja oli käyttänyt runsaasti määräaikaisuuksien ketjutuksia, mistä aiheutui merkittävä palkanero.

Virkaehtosopimuksen 10 ja 11 §:n tulkinnalla ja tasapuolisen kohtelun rikkomisella aiheutetut palkanerot ovat suuruudeltaan vaihtelevia mutta osalla kantajista ne ovat erittäin merkittäviä suhteessa virasta maksettavan palkan muuhun määrään. Pelkästään tämän kanteen osallisilla ulosottoylitarkastajilla toukokuuhun 2024 asti laskettu palkanmenetys on määrältään yhteensä yli 1,3 miljoonaa euroa. Yksittäisten kantajien osalta palkanmenetyksen määrä vaihtelee noin 12.000 euron ja 100.000 euron välillä siten, että suurimmalla osalla palkanmenetys on 40.000–80.000 euron välillä kolmelta vuodelta. Osalla kantajista ansionmenetykset ovat hyvin merkittäviä, esimerkiksi kantajista M:llä palkanmenetys toukokuuhun 2024 laskettuna oli yhteensä 98.537,28 euroa, Q:lla 92.178,65 euroa ja J:llä 87.891,51 euroa.

Kaikkien vertailtavien virkamiesten osalta keskiarvopalkka on 5.470,10 euroa ilman URA-lisää, ja kun URA-lisä lisätään tuohon keskiarvoon, saadaan 6.068,89 euroa, joka pitää sisällään kaikki virkamiehet, oli heillä lisä tai ei. Mikäli taas lasketaan palkkakeskiarvo siten, että siihen valitaan vain kaikki URA-lisää saavat virkamiehet, keskiarvo nousee 6.431,92 euroon. Kantajien näkemyksen mukaan vertailu tulisi tehdä nimenomaan URA-lisää saaviin, sillä heihin nähdenhän palkkaero on sellainen, mitä kukaan ei pysty saavuttamaan. Työnantaja laskee keskiarvoon mukaan kaikki virkamiehet, vaikka tosiasiassa kantajia pitäisi verrata niihin virkamiehiin, joilla URA-lisä on. Kantajille palkkakeskiarvoksi työnantaja on laskenut 5.403,73 euroa, eli kun keskiarvoja vertaillaan, niin vahinko kantajien osalta on edelleen 1.028,19 euroa kuukaudessa. Kullekin kantajalle oikea palkkaverrokki on ensisijaisesti kantaja itse ja se, millaista palkkaa hänelle olisi maksettu, jos virkaehtosopimus ei olisi sisältänyt pakottavan lain vastaisia määräyksiä määräaikaisten osalta.

Kaikki ulosottoylitarkastajat maanlaajuisesti tekevät samoja työtehtäviä lähes samanlaisilla asiakasmäärillä, joten palkaneroille ei ole työtehtävien laatuun liittyviä asiallisia perusteita. Ulosottoylitarkastajille on virastoittain asetettu samat vuotuiset tavoitteet saavutettaviksi. Rakenneuudistuksen jälkeen työtehtävät ovat pikemminkin muuttuneet entistä vaativammiksi samalla kun kantajien palkat ovat laskeneet. Tehtävissä on aiemminkin ollut palkkaeroja, mutta tässä riidassa ei ole kysymys aiemmasta virkaehtosopimuksesta. Aiemman virkaehtosopimuksen aikaan virkamiehet olivat voineet vaikuttaa virkansa palkkatasoon itse hakeutumalla töihin alueille, joilla palkka muodostui suuremmaksi. Palkan määräytymisperusteena oli suoriutuminen. Nyt palkka määräytyy samassa tehtävässä erisuuruiseksi täysin sattumanvaraisin, virkasuhteen laatuun ja vakinaistamispäiviin liittyvin perustein, joilla ei ole mitään yhteyttä tehtävässä suoriutumiseen.

Kantajat ovat joutuneet palkan määrän osalta eriarvoiseen asemaan virkaehtosopimuksen 10 ja 11 §:n sopimisen ja soveltamisen seurauksena, sillä URA-lisä muodostaa ehtojensa mukaisesti pysyvän palkaneron samaa tehtävää hoitavien määräaikaisten ja vakinaisten virkamiesten välille. Eron pysyvyyttä korostaa se, että kantajat, joille lisää ei ole myönnetty, eivät tule myöhemminkään oikeutetuksi siihen. URA-lisästä aiheutuvat palkkaerot ovat määrältään merkittäviä. Lisän piirissä on nuoriakin virkamiehiä, joten palkkaerot eivät tule poistumaan kohtuullisena pidettävässä ajassa. Palkkaerojen poistamiselle muutenkaan ei ole mitään uskottavana pidettävää suunnitelmaa. URA-lisä ei ole rinnastettavissa virkaehtosopimusten kokemuslisiin, jotka eivät tee pysyviä palkaneroja virkamiesten välille, vaan jokaisella virkamiehellä oikeus lisään tulee samoilla kriteereillä, eikä kukaan jää ilman lisää, jos palvelus jatkuu riittävän pitkään. Toisin kuin vastaaja katsoo, URA-lisä todellisuudessa eroaa pysyvän luonteensa vuoksi tyypillisistä takuupalkoista. Esimerkiksi tässäkin tapauksessa sovittu takuupalkka on ollut virkamiehillä määräaikainen toisin kuin sovittu URA-lisä, joka muodostaa pysyvän palkaneron virkamiesten välille. URA-lisä ei näin ollen rinnastu puhtaaseen takuupalkkaan.

URA-lisän lisäksi virkaehtosopimuksen 11 §:n mukainen takuupalkka on aiheuttanut kantajille eriarvoisesta kohtelusta johtuvia palkkasaatavia soveltamisensa ajankohtana 1.5.2021–1.5.2024. Kantajista kaikki ovat jääneet takuupalkan ulkopuolelle takuupalkkamääräysten edellyttämien päivämäärien vuoksi. Tämän palkanerän vaikutus on ollut pitkäaikainen mutta kuitenkin väliaikainen. Virkamiesten välille ei ole voitu tehdä eroa takuupalkkalisää koskevilla virkaehtosopimuksen 11 §:n kriteereillä sen perusteella, onko virkamies ollut ennen uudistusta vakituisessa vai määräaikaisessa virkasuhteessa tai milloin hänet on nimitetty vakituiseen virkasuhteeseen.

Kantajien eriarvoiseen asemaan asettamiselle ei ole ollut hyväksyttävää syytä ensinnäkään sillä perusteella, että he ovat ennen uudistusta olleet määräaikaisessa virkasuhteessa ja toiseksi sillä perusteella, kuinka pitkään he ovat ennen uudistusta tai sen jälkeen toimineet määräaikaisina virkamiehinä.

Kantajat eivät ole olleet uusia virkamiehiä vaan suurella osalla heistä on ollut taustallaan pitkä määräaikaisuuksien ketju. Työnantaja ei ole vuoden 2017 jälkeen juurikaan vakinaistanut silloisia kihlakunnanulosottomiesten virkoja ja lähes kaikki ovat olleet määräaikaisia ketjutuksia. Viranhakuilmoituksissa on määräaikaisuuden syyksi ilmoitettu valmistelussa oleva rakenneuudistus. Organisaatiouudistus ei ole ollut peruste pitää kantajia vuosikausia määräaikaisissa virkasuhteissa. Työnantaja on tarkoituksella pyrkinyt pitämään yhä suuremman osan kihlakunnanulosottomiehistä määräaikaisina, vaikka tosiasiallinen tarve kaikille virkamiehille on ollut, mistä kertoo se, että useampi määräaikainen kihlakunnanulosottomies rekrytoitiin suoraan uuteen määräaikaiseen ulosottoylitarkastajan virkaan tekemään täysin samaa työtä. Lisäksi 1.12.2020 todella moni vanha määräaikainen sai vakituisen viran, eli kaikille oli tosiasiassa töitä ja tarve. Vastaajan viittaamassa apulaisoikeuskanslerin päätöksessä ei ole tutkittu sitä, ovatko kantajien määräaikaisuuden perusteet olleet lain mukaisia vai eivät.

Osa kantajista on jäänyt URA-lisän ulkopuolelle sen vuoksi, että heillä ei ole ollut määräaikaisia virkasuhteita määräyksessä edellytetyllä ajalla. Osa taas on jäänyt URA-lisän ja takuupalkan ulkopuolelle sen vuoksi, että heidät on nimitetty vakituiseen virkaan myöhemmin kuin määräyksessä on edellytetty. Tämä ei ole johtunut kantajista itsestään. He ovat hakeneet vakituisia virkoja niitä saamatta samaan aikaan kuin sellaiset virkamiehet, jotka ovat päässeet vakituisiin virkoihin ennen heitä ja saaneet siten oikeuden URA-lisään. Kantajat eivät ole voineet vaikuttaa virantäytön aikatauluihin.

Osa kantajista on uudistuksen vuoksi joutunut siirtymään hetkeksi ulosottotarkastajan tehtäviin sen takia, että ulosottoylitarkastajan tehtäviä ei ollut riittävästi avoimena. Vakituiseen ulosottotarkastajan virkaan nimitetyistä kantajista suuri osa ei ole tehnyt kyseistä virkaa päivääkään vaan on tullut nimitetyksi ulosottoylitarkastajan virkaan. Alhaalta ylöspäin avattu rekrytointijärjestys aiheutti sen, että kaikki virkamiehet joutuivat hakemaan alempia tehtäviä, eikä kaikille riittänyt ulosottoylitarkastajan tehtäviä. Kantajien esihenkilönä olevat vouditkin ovat hakeneet näitä samoja alempia paikkoja varmistaakseen oman työssäolonsa jatkumisen. Työnantajan toteuttama rekrytointijärjestys on ajanut virkamiehet taloudellisen tilanteen turvaamiseksi hakeutumaan vastoin omaa tahtoaan toisiin tehtäviin. On ollut täysin sattumanvaraista, millä alueella on vapautunut määräaikaisuuksia tai vakituisia virkoja, joihin on voinut hakeutua. Yhtäjaksoisuuden toteutuminen ulosottoylitarkastajan tehtävässä on jäänyt siis sattuman varaan. Työnantajan valitessa rekrytointijärjestyksen ei tällaiselle seikalle voida antaa painoarvoa.

Nämä seikat merkitsevät, että samankaltaisen virkauran tehnyt ulosottomies, joka on sattunut saamaan vakituisen viran viraston päätösvaltaan kuuluvista ja virkamiesten näkökulmasta täysin sattumanvaraisista syistä ennen edellä mainittuja määräaikoja, saa kantajia huomattavasti suurempaa palkkaa. Määräykseen valitut satunnaiset päivämäärät erottelevat näin palkan määrässä perusteettomalla tavalla samaa ja samanarvoista työtä tekevät virkamiehet.

Valtion virkamieslain 11 §:ssä on säädetty tasapuolisen kohtelun velvoitteesta, jonka mukaan viranomaisen on kohdeltava palveluksessaan olevia virkamiehiä tasapuolisesti, jollei siitä poikkeaminen ole virkamiesten tehtävät ja asema huomioon ottaen perusteltua.

EY:n määräaikaistyötä koskeva direktiivin (1999/70/EY) 4 lausekkeen mukaan määräaikaisiin työntekijöihin ei saa soveltaa epäedullisempia työehtoja kuin vastaaviin vakituisiin työntekijöihin pelkästään siksi, että heillä on määräaikainen työsopimus tai työsuhde, ellei siihen ole asiallisia syitä. Direktiivin mukainen syrjintäkielto ilmenee valtion virkasuhteiden osalta valtion virkamieslain 11 §:stä. Lisäksi huomioon tulee ottaa perustuslain 6 §:ssä säädetty yhdenvertaisen kohtelun vaatimus.

Lain mukaan virkasuhteesta johtuvaa etuutta ei voida määrittää määräaikaiselle virkamiehelle eri perusteilla tai erisuuruisena vakinaiseen virkamieheen nähden sillä perusteella, että virkasuhde on määräaikainen. Näin ei voida määrätä myöskään virkaehtosopimuksen määräyksillä, sillä lainsäännös on pakottava.

Oikeuskäytännössä kysymys tasapuolisen kohtelun vaatimuksen rikkomisesta on herännyt esimerkiksi juuri sellaisissa tapauksissa, joissa vanhoille työntekijöille on maksettu palkanlisää jonkin aikaisemmin saadun edun lakkaamisesta, ja samaa työtä tekevät uudet työntekijät on jätetty lisän ulkopuolelle (TT 2007:45 ja KKO 2010:5). Työntekijöiden syrjimätön ja tasapuolinen kohtelu palkkauksen osalta merkitsee sitä, että samasta tai samanarvoisesta työstä on maksettava sama palkka ja että palkanlaskennan ja sen määräytymisperusteiden tulisi olla yhteneväiset (KKO 2004:103, TT 2018:18). Arvioinnissa tulee siten kokonaispalkan ohella ottaa huomioon myös palkan eri erät. Se, että asiasta on sovittu virkaehtosopimuksin ja rahoituksen riittämättömyys eivät ole hyväksyttäviä perusteita pakottavan lain rikkomiseen (TT 2002:7, Enderby C-127/92).

Näkemys siitä, että kantajien pitäisi sietää merkittäviä palkaneroja vuosikausia, ei perustu lakiin saati oikeuskäytäntöön. Lainsäädäntö ei lähde siitä, että virkamiehen tulee odottaa vuosikausia palkkasaatavavaatimuksensa kanssa. Lainsäädäntö lähtee päinvastoin siitä, ettei perusteetonta palkaneroa tulisi alun perinkään synnyttää.

Oikeuskäytännössä muutostilanteista seuranneita palkkaeroja on pidetty perusteltuina, jos erojen tasoittaminen on voitu arvioida mahdolliseksi hyväksyttävissä olevan siirtymäajan kuluessa (KKO 2004:103 ja KKO 1992:18). Siinä tapauksessa, että vanhojen työntekijöiden palkkaedut kuitenkin jäävät pysyvästi paremmiksi kuin uusien työntekijöiden, on työnantajan esitettävä hyväksyttäviä syitä sille, ettei uusille työntekijöille ole tavalla taikka toisella voitu muutoin hyvittää palvelussuhteen ehtoihin jääneitä eroja (KKO 2010:5).

Palkanerot ovat jatkuneet tässä vaiheessa jo yli kolme vuotta. Työnantaja ei ole kantajien käsityksen mukaan ryhtynyt mihinkään tehokkaisiin toimenpiteisiin pakottavan lain vastaisten palkanerojen korjaamiseksi. Virastoerissä on palkaneroihin verrattuna määrällisesti kyse hyvin pienistä, muutaman kymmenen euron summista, joilla ei edes teoriassa uskottavasti tasata edellä kerrottuja palkanmenetyksiä millään tavalla. Kyse ei ole oikeuskäytännössä edellytetystä uskottavasta suunnitelmasta (TT 2011:29). Virastoerällä 1.5.2021 on nostettu kaikkien peruspalkkaa ja virastoerä 1.3.2024 ei ole auttanut kantajia vaan heitä uudempia virkamiehiä.

Lisäksi tulee kiinnittää huomiota siihen, mikä on palvelussuhteen ehdoissa olevien erojen alkuperä ja oikeudellinen peruste (TT 2007:45). Tässä asiassa merkitystä on sillä, että kysymys ei ole liikkeen luovutukseen rinnastettavasta tapauksesta, jossa syntyneisiin palkkaeroihin olisi olemassa laista johtuva syy (KKO 2010:5). Sopimus on siten ollut alun alkaen tasapuolisen kohtelun vastainen ja määräaikaisia syrjivä.

Voutienkin osalta palkoissa oli ollut suuria eroja riippuen siitä, oliko vouti ollut maakuntavouti vai pääkaupunkiseudun vouti, ja määrät olivat vaikuttaneet merkittävästi tulotasoon. Heidän sopimuksessaan kaikki edut kuitenkin ulotettiin koko virkamieskunnalle riippumatta määräaikaisuuksista. Kantajat eivät näe, että kyse olisi erilaisesta tilanteesta.

VASTAUS

Vaatimukset

Oikeusministeriö valtiovarainministeriön määräämänä on vaatinut, että kanne hylätään ja kantajat velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 7.049,20 eurolla korkoineen.

Perusteet

Ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen 10 ja 11 § vastaavat osapuolten neuvottelutulosta. Sopimus ei ylitä sopijaosapuolten toimivaltaa, eikä se ole voimassa olevan lainsäädännön vastainen. Myös JHL ry ja JUKO ry pitävät sopimusta neuvottelutuloksen ja lain mukaisena, ja ovat kieltäytyneet ajamasta kantajien kannetta. Palkkaero on syntynyt yhteisesti sopimalla, jolloin myös vastuu palkkausjärjestelmän kehittämisestä kuuluu yhteisesti sopijaosapuolille. Valtion pääsopijoiden yksimielinen käsitys ja tahto onkin ollut, että muutostilanteesta johtuvien uuden sopimuksen palkkaerojen kaventaminen tapahtuu vaiheittain virastoeriä käyttämällä. Valtion palkkausjärjestelmissä palkkatasa-arvo perustuu siihen, että jokaisella on sama tehtäväkohtainen vaativuuspalkka. Myös ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmässä tehtäväkohtainen vaativuuspalkka on kaikille sama.

Uuden sopimuksen tarkoituksena oli luopua oikeudenkäyttöön huonosti sopivasta ja toimintaa väärällä tavalla ohjaavasta palkkiojärjestelmästä. Perimis- ja toimenpidepalkkiolla ei ollut mitattavaa kytkentää työn vaativuuteen. Tarkoituksena oli myös parantaa kihlakunnanulosottomiesten palkkatasa-arvoa. Uusi palkkausjärjestelmä ei ole ollut työnantajan sanelema, vaan se on syntynyt neuvottelujen tuloksena, käytettävissä olevan sopimusvarallisuuden puitteissa. Toisin kuin kantajat väittävät, uudella palkkausjärjestelmällä ei ole synnytetty palkkaeroja, vaan pienennetty niitä suhteessa aikaisempaan sopimukseen. Uuden sopimuksen voimassaolon aikana keskipalkkaerot ovat pienentyneet.

Sopimuksen 10 §:n perusteella maksettava URA-lisä ja 11 §:n perusteella maksettava takuupalkka ovat tuoneet palkkaturvaa muutostilanteessa. Kyse ei ollut työnantajan ratkaisusta tai organisaatiouudistuksen tuomasta muutoksesta, vaan siitä, mitä osapuolet keskenään sopivat tavasta toteuttaa palkkausuudistus. Sopimusneuvotteluissa 2017–2021 järjestöpuolelle tärkein kysymys oli vanhojen virkamiesten palkkatason säilyttäminen palkkiomäärien kääntyessä uudessa organisaatiossa laskuun. URA-lisä oli järjestöpuolen kynnyskysymys sopimuksen syntymiselle. Työnantajalla ja palkansaajajärjestöillä on ollut yhtenevä käsitys URA-lisän takuupalkkaluonteesta. URA-lisän suuruus perustui henkilökohtaisella tasolla vakiintuneeseen palkkiotasoon. 10 §:n määräykset laskentaperusteesta, vertailupalkasta ja soveltamisalasta itsessään osoittavat, että URA-lisä on luonteeltaan takuupalkkaa.

Palvelussuhteen yhdenjaksoisuuden ja luonteen tarkastelu 30.11.2020 tilanteen mukaan kohdistui tasapuolisesti sekä vakituisiin että määräaikaisiin eli kaikkiin sopimuksen piirissä oleviin. Palvelusuhteen yhdenjaksoisuuden tarkastelussa käytetty viiden vuoden ajanjakso (1.12.2015–30.11.2020) vastasi oikeushallinnon organisaatiouudistuksissa aikaisemmin käytettyä tarkastelujaksoa (syyttäjälaitoksen uudistaminen vuonna 2019). Lisäksi osa kantajista oli sopimuksen voimaan tullessa tarkentavien virkaehtosopimusten soveltamisalojen ulkopuolella (perustäytäntöönpanon tarkastajina toimineet).

Sopijaosapuolet huomioivat sopimusratkaisussa organisaatiouudistuksen viemän poikkeuksellisen pitkän ajan (toteutuminen oli epävarmaa loppukesään 2020) ja sen vaikutukset rekrytointeihin. Koska ulosottoylitarkastajien lukumäärä oli huomattavasti pienempi kuin kihlakunnanulosottomiesten määrä, määräaikaisia virkasuhteita ei voitu vakinaistaa. Kantajan väitteillä määräaikaisuuksien ketjuttamisesta, määräaikaisuuksien määristä tai virkojen vakinaistamisesta ennen rakenneuudistusta ei ole merkitystä tässä asiassa. Virkasuhteiden määräaikaisuudelle on joka tapauksessa ollut rakenneuudistuksesta johtuvat hyväksyttävät perusteet. Rakenneuudistuksen toteutuminen ja sen aikataulu on ollut eduskunnan käsittelystä riippuvainen. Pitkistä määräaikaisuuksista on myös kanneltu, mutta apulaisoikeuskansleri katsoi päätöksessään 14.10.2020 OKV/574/10/2020, että Valtakunnanvoudinvirastolla oli ollut riittävät perustelut menettelylleen ohjata URA-hankkeen perusteella paikallisia ulosottovirastoja jättämään avoimiksi tulleita kihlakunnanulosottomiehen virkoja vakituisesti täyttämättä ja tekemään määräaikaisia virkanimityksiä. Kantajilla ei ollut subjektiivista oikeutta siirtyä uusiin ylitarkastajan virkoihin.

Se, että osaan määräaikaisista sovittiin sovellettavan sopimusmääräyksiä, joiden perusteella tiettyjen ehtojen täyttyessä henkilö saattoi olla oikeutettu URA-lisään, ei katsottu olevan syrjivää. Perusteltu, hyväksyttävä syy tältä osin oli yksinomaan se sopijaosapuolten yhteinen käsitys, että normaalissa organisaatiomuutostilanteessa osa määräaikaisista olisi tullut vakinaistettua jo pelkästään määräaikaisten palvelussuhteiden käyttöä koskevien rajoitusten takia. Tällöin päädyttiin määrittelemään aika, jonka kuluessa normaalissa organisaatiomuutostilanteessa henkilö olisi todennäköisesti jo vakinaistettu. Sopimuksessa tällaiseksi ajaksi sovittiin 5 vuotta. Peruste ei luonteeltaan ole syrjivä. Määräaikaisten kihlakunnanulosottomiesten lukumäärän takia kyseisen ajanjakson katsottiin olevan soveltuva sen suhteen, kuinka monta henkilöä olisi vakanssien puitteissa voitu teoreettisesti vakinaistaa ennen organisaatiouudistuksen voimaan tuloa.

Kyse ei ylipäätään ole jaottelusta vakinaisiin ja määräaikaisiin, vaan lain nojalla siirtyneisiin ja uusiin. Sopimuksessa puhutaan määräaikaisista URA-lisän ja määräaikaisen takuupalkan kohdalla, koska muut uudet henkilöt sopimuksen piirissä eivät tule URA-lisän tai sen ja takuupalkan soveltamisalaan. Siksi sopimuksessa on jouduttu sopimaan soveltamisesta niiden osalta, joiden palvelussuhde on päättynyt 1.12.2020. Se, että he eivät ole puheena olevien lisien piirissä ei siis perusteeltaan johdu heidän palvelussuhteidensa määräaikaisuudesta vaan niiden päättymisestä. On harhaanjohtavaa puhua määräaikaisuuksista, kun sopimuksen osalta kyse on uusista virkahenkilöistä.

Kantajista 15 on nimitetty vakituiseen tai määräaikaiseen ulosottotarkastajan (peto) virkaan tai palannut muuhun taustavirkaansa 1.12.2020 organisaatiouudistuksen voimaan tullessa, jolloin heidän palvelussuhteensa kihlakunnanulosottomiehinä on viimeistään päättynyt, ja he ovat siirtyneen kihlakunnanulosottomiehiä koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Heitä on tullut käsitellä uusina virkamiehinä heidän hakeutuessaan ulosottoylitarkastajiksi.

Ennen rakenneuudistusta kihlakunnanulosottomiehiä oli noin 510 (noin 470 vaativuustason P1 kihlakunnanulosottomiestä ja noin 40 tehtävämääräyksellä erityisperinnässä vaativuustasolla P2). Ulosottokaaren muutokseen perustuvassa organisaatiouudistuksessa perintään syntyi uusi henkilöstöryhmä ulosottotarkastajat (perustäytäntöönpano), joille siirtyi valtaosa palkkioita tuottavista tehtävistä. Uudessa organisaatiossa oli perustettu 180 uutta virkaa perustäytäntöönpanossa (tarkastajat) ja laajassa täytäntöönpanossa pyrittiin enintään 350 ylitarkastajan virkaan. Suoraan lain nojalla ylitarkastajan virkaan siirtyviä oli 320, joista 318:n osalta siirtyminen toteutui, ja 32 siirtyi erto- ja lakimiesylitarkastajan virkoihin. Rakenneuudistuksessa vähennettiin toimistohenkilöstöä, jota hakeutui perustäytäntöönpanoon. Määräaikaisilla kihlakunnanulosottomiehillä ei ollut etusijaa uusiin ylitarkastajan virkoihin. Uudet perustäytäntöönpanon virat tuli täyttää ensimmäisenä.

Ulosoton rakenneuudistus oli hallituksen esityksen HE 71/2018 mukaan tarkoitus toteuttaa siten, ettei uudistuksen voimaan tullessa tästä johtuvasta syystä irtisanota vakinaisessa virassa olevia virkamiehiä. Tehtävien siirroissa noudatettiin valtion virkamieslainsäädäntöä. Organisaatiouudistuksessa oli kysymys valtion toimintojen uudelleen järjestelystä, johon sovellettiin virkamieslain 5 a–5 c §:ää. Pääsääntönä oli, että virat ja niihin nimitetyt virkamiehet siirtyivät tehtäviensä mukana uuteen organisaatioon. Määräaikaisilla virkamiehillä olisi ollut oikeus siirtyä jäljellä olevan määräajan ajaksi, mutta kaikki määräykset päättyivät 30.11.2020, eivätkä ulottuneet rakenneuudistuksen voimaantulon jälkeiseen aikaan. Hallituksen esityksen mukaan määräaikaisissa virkasuhteissa olevilla virkamiehillä, sekä kihlakunnanulosottomiehillä että kelpoisuusvaatimukset täyttävillä toimistohenkilöillä, oli kuitenkin mahdollisuus hakeutua uusiin perustäytäntöönpanon virkoihin.

Kyse ei ollut liikkeenluovutuksesta, mutta oikeusvaikutuksiltaan siihen rinnastettavasta tilanteesta, joka syntyi lain säätämisellä. Liikkeenluovutuksessa luovutuksensaaja on velvollinen noudattamaan luovutushetkellä voimassa olleen virkaehtosopimuksen määräyksiä. Vastaavalla tavalla valtion virkamieslain 5 a §:n 4 momentin mukaan uusi virasto on velvollinen soveltamaan virkamiesten palvelussuhteen ehtoihin, mitä niistä virkaehtosopimuksissa sovitaan tai laissa säädetään. Tämän nojalla ulosottoylitarkastajiin on tullut soveltaa 1.12.2020 voimassa ollutta kihlakunnanulosottomiesten tarkentavaa virkaehtosopimusta – kunnes toisin sovitaan.

Organisaatiouudistuksen voimaantulohetkellä voimassa ollut tarkentava virkaehtosopimus ei tunnistanut Ulosottolaitoksen uutta virkarakennetta, jonka takia sopimus tuli korvata uudella. Lisäksi organisaatiouudistus merkitsi kihlakunnanulosottomiesten palkkatason merkittävää alenemista, koska kihlakunnanulosottomiesten palkkauksesta keskimäärin 37 % muodostui palkkioista, ja lainmuutoksella palkkioita tuottavasta työstä 70–80 % siirtyi perustäytäntöönpanoon. Virkaehtosopimusneuvotteluja oli käyty vuodesta 2017, mutta neuvottelut eivät edenneet, koska henkilöstöjärjestöt odottivat viimeiseen asti, että hallituksen esitys kaatuisi eduskunnassa. Erityisesti ulosottovirastot ja eri henkilöstöryhmiä edustavat järjestöt olivat pääosin arvostelleet tai vastustaneet täytäntöönpanon jakamista laajaan täytäntöönpanoon ja perustäytäntöönpanoon. Oli kuitenkin selvää, että sopimukseen kohdistui palkan muodostuksen (palkkiot) rakenteesta johtuva muutostarve, joten neuvotteluissa päästiin eteenpäin vasta syksyllä 2020 rakenneuudistusta koskevan lain tultua hyväksytyksi. Syksyllä 2020 uusien ulosottotarkastajien tulevat euromääräiset palkat olivat tiedossa, kun henkilöt hakeutuivat tehtäviin. Ulosottoylitarkastajiin sovellettiin edelleen kihlakunnanulosottomiehiä koskevaa tarkentavaa virkaehtosopimusta, mutta oli yleisesti tiedossa, että palkkiokertymät tulevat alenemaan ja että neuvottelut uudesta sopimuksesta ovat tämänkin takia käynnissä. Neuvottelut uuden sopimuksen aikaan saamiseksi mainittiin myös ulosottoylitarkastajia koskevassa viranhakuilmoituksessa palkkauksen kohdalla. Ulosottoylitarkastajiksi hakevilla on ollut käytettävissään tieto siitä, että palkkaus tulee jatkossa sekä muuttumaan että alenemaan.

Muutostilanteeseen liittyvät, URA-lisästä ja takuupalkasta seuranneet palkkaerot ovat siten olleet perusteltuja, ja palkkaeroja on lisäksi jäljempänä selostetuin tavoin kavennettu suunnitelmallisesti ja vaiheittain sekä työnantajan että sopijaosapuolten toimin.

Vanhan sopimuksen aikainen vakiintunut ja hyväksytty palkkahaitari kihlakunnanulosottomiehillä oli noin 4.000 euroa palkkojen vaihdellessa noin 4.000 ja 8.000 euron välillä. Merkittävin ero syntyi henkilökohtaisen palkkioansainnan kautta, jolla ei ollut mitattavaa yhteyttä tehtävän vaativuuteen. Valtakunnallisesti ei ollut samanlaisia mahdollisuuksia palkkioihin, ja palkkiomääriin saattoi vaikuttaa merkittävästi valikoimalla töitään. Uuden sopimuksen voimaan tullessa palkkahaitari kaventui noin 1.700 euroon eli alle puoleen aikaisemmasta kokonaispalkkojen vaihteluvälin ollessa noin 4.300–6.000 euroa ilman 11 §:n takuupalkkaa. Palkkiovarallisuutta siirrettiin tehtävän vaativuuteen perustuvaan tehtäväkohtaiseen palkkaan siltä osin kuin arvioitiin, että palkkioita olisi jäänyt laajan täytäntöönpanon vaativiin tehtäviin. Palkkiokeskiarvojen perusteella palkkiosta tehtäväkohtaiseen palkkaan siirretty osuus oli merkittävä, yli 900 euroa (uusi tehtäväkohtainen palkka ennen 1.5.2021 virastoerän kohdentamista 3.772 euroa - vanhan sopimuksen mukainen tehtäväkohtainen palkka 2.857,88 euroa).

Organisaatiouudistuksessa 70–80 % palkkioita tuottavista tehtävistä siirtyi perustäytäntöönpanoon, jossa palkkioita ei maksettu. Jos uudessa organisaatiossa olisi jatkettu vanhalla sopimuksella, palkkioiden määrä olisi pudonnut huomattavasti aikaisemmasta. Palkkioiden määrä lähti laskuun heti organisaatiouudistuksen tultua voimaan. Uuden sopimuksen myötä kaikkien peruspalkka nousi, mutta keskimääräinen kokonaispalkka pieneni aikaisempaan verrattuna. Uudella sopimuksella pyrittiin hallitsemaan tehtävämuutoksen vaikutuksia ulosottoylitarkastajien palkkatasoon.

Uuden sopimuksen voimaan tullessa vakituisten ulosottoylitarkastajien keskipalkan ja määräaikaisten ulosottoylitarkastajien keskipalkan ero oli noin 1.100 euroa. Vakituisten ulosottoylitarkastajien keskipalkka oli URA-lisällä 5.779,13 euroa ja määräaikaisten keskipalkka 4.668,63 euroa. Syyskuussa 2024 koko sopimuksen palkkakeskiarvon ja kantajien palkkakeskiarvon ero oli enää noin 500 euroa. URA-lisää saavien ja muiden samaan sopimukseen kuuluvien palkkatasojen eroja on kavennettu suunnitelmallisesti sopimuksen voimaantulosta lähtien.

Sopimuksen voimaantuloajankohtaan 1.5.2021 osunut virastoerä käytettiin kokonaan URA-lisän ulkopuolelle jääneiden palkkauksen kehittämiseen. Virastoerällä nostettiin uusien palkkausta siten, että se kavensi uusien ja vanhojen välistä palkkaeroa koko virastoerävarallisuudella. Tehtäväkohtaista laajan täytäntöönpanon palkkaa korotettiin 46,80 eurolla, jolloin ko. palkka-aineiston keskimäärisellä suoriutumisella (19,68 %) ja kokemuksella (12,48 %) uuden henkilön palkkaero kaventui noin 56 euroa.

Palkkatasojen eroa on kavennettu myös virastoerällä 1.3.2024. Virastoerän suuruudesta voitiin sopia 0,5 ja 1,5 %:n välillä. Erä sovittiin 1,5 %:ksi, jolloin yleiskorotuksen palkkaeroa kasvattava vaikutus saatiin pienimmäksi mahdolliseksi. Palkkatilaston 34 määräaikaiselta ulosottoylitarkastajalta 24:ltä puuttui ensimmäinen kokemusosa. 320 vakinaiselta vain kymmeneltä puuttui ensimmäinen kokemusosa ja erityistäytäntöönpanon vakituisilta ja määräaikaisilta se puuttui kolmelta. Sopijaosapuolet totesivat, että ensimmäisen kokemusosan siirtämisellä tehtäväkohtaiseen palkkaan on selvä uusien palkkaa ja sitä kautta palkkatasa-arvoa parantava vaikutus. Loppu virastoerästä sovittiin kohdennettavaksi tehtäväkohtaiseen palkkaan palkkaerojen kaventamiseksi. Tehtäväkohtaiseen palkkaan voitiin kohdentaa 55,68 euroa, joka suorituksen ja kokemuksen aiheuttaman kertautumisen takia oli vaikutukseltaan noin 70 euroa. Palkkatasa-arvoa korjaavat toimenpiteet ovat kohdistuneet uusien ulosottoylitarkastajien palkkaukseen, ja kantajat ovat sopimuksessa uusia.

Syyskuussa 2024 koko sopimuksen palkkakeskiarvo ilman siirtymälisää (joka perustuu 2008 sopimusmuutokseen) kieli- ja kielitaitolisää sekä luottamusmies/työsuojeluvaltuutetun palkkiota oli 6.028,16 euroa, ja kantajien palkkakeskiarvo 5.349,01 euroa, jolloin ero keskiarvopalkassa kaikkiin ulosottoylitarkastajiin on 679,15 euroa. Kun huomioidaan perusteltu, kokemuksesta ja henkilökohtaisesta suoriutumisesta aiheutuva keskimääräinen ero 116,19 euroa, jää URA-lisän aiheuttamaksi eroksi enää 562,96 euroa.

Lisäksi palkkaeroa on pienennetty työnantajan päätöksellä ulosottoylitarkastajien henkilökohtaisesta palkanlisästä. Ulosottolaitos maksaa niille palveluksessa oleville ja uusille 1.3.2024 jälkeen rekrytoiduille ja rekrytoitaville laajan täytäntöönpanon ulosottoylitarkastajille, jotka eivät voimassa olevan tarkentavan virkaehtosopimuksen perusteella ole oikeutettuja URA-lisään, 70 euron suuruisen säännöllisen kuukausittainen henkilökohtaisen palkanlisän 1.3.2024 lukien toistaiseksi. Tämän jälkeen keskimääräiseksi eroksi jää enää noin 500 euroa.

Keskimääräiset palkkaerot ovat siten kaventuneet sopimuksen voimassa ollessa noin 1.100 eurosta noin 500 euroon, eli alle puoleen. Sektorin palkkaerot ovat olleet suuria, eikä niiden kaventamiseen ja palkkatasa-arvon korjaamiseen menevää siirtymäaikaa ollut sopimuksen voimaan tullessa mahdollista laskea.

Oikeuskäytännössä ei ole määritelty mitään täsmällistä yleisesti hyväksyttävissä olevaa enimmäisaikaa, jonka kuluessa palkkaerojen harmonisointi tulisi toteuttaa, vaan kohtuullinen aika on arvioitava kunkin tapauksen olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen (KKO 2024:9). Tässä tapauksessa kyse on muutostilanteesta seuranneista perustelluista palkkaeroista, joita on kavennettu mahdollisuuksien mukaan suunnitelmallisesti ja vaiheittain sopimuksen alusta asti. Yleisesti on hyväksyttyä, että samankaltaisessa työssä vaihtelua palkkatasoon aiheuttavat esimerkiksi henkilökohtainen suoritusosa ja kokemusosa. Myös muutostilanteista johtuvia eroja on pidetty hyväksyttävinä.

URA-lisä on luonteeltaan pysyvä, mutta sen määrä alenee koko ajan. Tähän vaikuttaa eläköityminen, henkilöstön vaihtuvuus ja se, että URA-lisä on sidottu vaativuustason P1 tehtävässä toimimiseen. URA-lisän pienemisellä on palkkatasa-arvoa korjaava vaikutus. URA-lisien määrissä tapahtunut muutos on jo selkeästi pienentänyt palkkakeskiarvojen eroa. Sellaisia virkamiehiä, jotka olivat oikeutettuja URA-lisään, mutta joille sitä ei muodostunut, oli sopimuksen voimaantullessa 11. Heistä neljä on jäänyt eläkkeelle. Tällä on merkitystä palkkahaitarin muodostumisessa.

Kantajien väitteen mukaan myös virkaehtosopimuksen 11 §:n mukainen takuupalkka on aiheuttanut heille eriarvoisesta kohtelusta johtuvia palkkasaatavia 1.5.2021–1.5.2024. Kantajat eivät ole täyttäneet sopimuksen ehtoja takuupalkan maksamisesta.

Pääsääntöisesti takuupalkalla turvataan suoraan lain nojalla siirtyvien palkkatasoa muutostilanteissa. Sopimuksen 11§:n on tarkoitettu koskevan organisaatiomuutoksessa suoraan siirtyviä vakituisia virkamiehiä – vakituisia kihlakunnanulosottomiehiä, joiden tehtävä lailla muuttui 1.12.2020 ulosottoylitarkastajan laajan täytäntöönpanon tehtäväksi. Ulosottolaitoksen määräaikaisia virkasuhteita oli jatkettu 30.11.2020 saakka, ja ne päättyivät vanhan organisaation lakatessa. Kantajien osalta palvelussuhde on tosiasiallisesti päättynyt, kun organisaatiouudistus on tullut voimaan 1.12.2020. Uudessa organisaatiossa kantajat ovat olleet uudessa palvelussuhteessa, joka on ollut joko edelleen uusi määräaikainen taikka myöhemmin vakituinen ylitarkastajan viran saanneille. Lisäksi osa kantajista on ollut sopimuksen voimaan tullessa perustäytäntöönpanon eikä laajan täytäntöönpanon tehtävissä. Päättyneen palvelussuhteen palkkaturva ei ulotu uuteen palvelussuhteeseen.

Valtion keskustason virka- ja työehtosopimuksessa sekä hallinnonalakohtaisissa tarkentavissa palkkausta koskevissa virka- ja työehtosopimuksessa on määräyksiä virkaehtosopimusten muutostilanteiden takuupalkoista. Määräysten perusteella merkittävä osa takuupalkoista on luonteeltaan pysyviä ja toistaiseksi voimassa olevia. Toimivaltaiset sopijaosapuolet voivat erityisestä syystä sopia, että takuupalkat ovat kokonaan tai osittain määräaikaisia. Perusteena on tällöin jokin muutos tai seikka, joka olisi jatkossa vaikuttanut palkkaukseen sitä alentavasti. Ulosottoylitarkastajien osalta tällainen jatkossa huomioitava asia oli ulosottokaaren muutos, jolla perintään syntyi uusi henkilöstöryhmä ulosottotarkastajat (perustäytäntöönpano), joille siirtyi valtaosa palkkioita tuottavista tehtävistä. Poistuvia palkkioita ei siis ole ollut perustetta kompensoida ulosottoylitarkastajille takuupalkalla kokonaisuudessaan.

Takuupalkan maksaminen johtaa kaikissa tarkentavissa virkaehtosopimuksissa siihen, että takuupalkkaa saavan henkilön palkkaus ”samasta työstä” on korkeampi kuin sellaisen henkilön, jolle ei sopimuksen mukaan makseta takuupalkkaa – tyypillisesti kyseessä on uusi henkilö, joka on tullut sopimuksen soveltamisalaan sen ollessa jo voimassa. Tässä tapauksessa tällaisia uusia henkilöitä ovat kanteen nostaneet ulosottoylitarkastajat, joiden määräaikaiset palvelussuhteet ovat päättyneet 1.12.2020 ulosottokaaren muutoksen voimaan tullessa ja virkaehtosopimusneuvotteluiden ollessa vielä kesken.

Kantajat ovat esittäneet yksittäisiä väitteitä myös virkojen täyttämisestä organisaatiouudistuksen yhteydessä, virkavapauden myöntämisestä, sopimuksen taannehtivasta voimaantulosta ja voutien palkoista. Työnantajan oikeutena ja velvollisuutena on päättää työn organisoinnista ja järjestelystä sekä virkojen täyttämisestä ja virkavapauksien myöntämisestä, eikä kantajien väitteillä organisaatiouudistuksen toteuttamisesta ole merkitystä tässä virkaehtosopimuksen tulkintaa koskevassa asiassa. Myös se, että kantajat ovat hakeneet muita kuin ulosottoylitarkastajan virkoja tai etteivät he ole tulleet nimitetyiksi hakemiinsa virkoihin, on merkityksetöntä tässä asiassa.

Myöskään kantajien väitteillä voutien palkoista ei ole merkitystä tässä asiassa. Ulosottolaitoksen tarkentavat virkaehtosopimukset olivat ja ovat erillisiä sopimuksia ja niiden palkkaustekijöissä on eroja. Voutien uusi sopimus saatiin neuvoteltua käytettävissä olevan sopimusvarallisuuden puitteissa pääasiassa siksi, ettei palkkiokertymiin kohdistunut vastaavaa poistumaa kuin kihlakunnanulosottomiehillä, jotka laajan perinnän osalta olivat kaikki yhdessä vaativuustasossa P1. Lisäksi palkkioiden osuus voutien palkkauksessa oli merkittävästi pienempi kuin kihlakunnanulosottomiesten palkkauksessa. Voutien lukumäärät ja suhteelliset osuudet eri voutiryhmittäin ovat olleet hyvin vakiintuneita, palvelussuhteet pääsääntöisesti vakituisia eikä organisaatiouudistus koskenut vastaavalla tavalla vouteja, toisin kuin kihlakunnanulosottomiehiä, joiden lukumäärä laski merkittävästi.

Vielä on huomioitava, että ensimmäisen kannevaatimuksen hyväksyminen 10 §:n osittaisesta pätemättömyydestä vaikuttaisi ennakoimattomasti myös muiden kuin kantajien asemaan ja palkkaukseen. Lisäksi 10 §:n osittainen pätemättömäksi toteaminen hajottaisi koko sopimuskokonaisuuden ja vaikuttaisi koko pykälän soveltamiseen ja tulkintaan.

TODISTELU

Kantajien kirjalliset todisteet

1. Vastaukset tietopyyntöihin

2. Sähköpostiviesti K:lle 14.5.2018

3. Virkavapaan myöntäminen 11.12.2019

4. Työnantajan vastaus 11.4.2022

5. Palkka-aineisto 9/2024

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Kokousmuistiot VES-neuvotteluista kihlakunnanulosottomiesten sopimusalalla a) 26.10.2017, b) 21.11.2017 ja c) 27.3.2018

2. Valtiovarainministeriön a) päätös 8.5.2024 neuvottelutuloksen hyväksymisestä ja sen täytäntöönpanosta (VN/35201/2023) sekä b) päätöksessä tarkoitettu neuvottelutulos

3. Tarkentavan virkaehtosopimuksen neuvottelutuloksen tarkastamis- ja hyväksymispyyntö 17.5.2021, VN 13534/2021

4. Neuvottelutuloksen hyväksyminen, Ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajat 18.5.2021, VN/13534/2021

5. Tarkentavan virkaehtosopimuksen virastoerän käyttöä koskevan neuvottelutuloksen tarkastamis- ja hyväksymispyyntö 2.5.2024, VN 35201/2023

6. Neuvottelupöytäkirja 15.3.2021 oikeusministeriön sekä Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n ja Julkisten ja hyvinvointialojen ammattiliitto JHL ry:n välillä käydyistä, valtiovarainministeriön 13.5.2020 antamien neuvottelu- ja sopimusmääräysten jaksossa 3 ja 5 tarkoitetuista neuvotteluista

7. Neuvottelupöytäkirja koskien oikeusministeriön ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n ja Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n välillä Ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajien tasa-arvoista palkkausta koskevasta neuvottelusta 09.02.2024

8. Palkka-aineisto 9/2024

Kantajien henkilötodistelu

1. M, todistelutarkoituksessa

2. K, todistelutarkoituksessa

Vastaajan henkilötodistelu

1. Johtava asiantuntija E2, Valtakunnanvoudin kanslia

2. Valtakunnanvouti F2

3. Pääluottamusmies G2, Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry

4. Hallitusneuvos H2

Muu oikeudenkäyntiaineisto

Kantajien työhistoria sekä kantajien laskemat URA-lisät ja takuupalkat

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on edellä todetuin tavoin kysymys siitä, onko Ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen pysyvää URA-lisää koskevan 10 §:n ja määräaikaista takuupalkkaa koskevan 11 §:n soveltaminen ja tulkinta johtanut siihen, että kanteessa tarkoitetuille ulosottoylitarkastajille ei ole maksettu samasta työstä samaa palkkaa valtion virkamieslain 11 §:n 1 momentissa säädetyn tasapuolisen kohtelun velvoitteen mukaisesti. Kysymys tässä yhteydessä on myös siitä, syrjivätkö edellä mainitut URA-lisää ja takuupalkkaa koskevat määräykset määräaikaisia virkamiehiä. Edelleen asiassa on kysymys siitä, onko kantajilla oikeus URA-lisään ja osalla heistä oikeus takuupalkkaan.

Henkilötodistelu

Asiassa on kuultu todistelutarkoituksessa ulosottoylitarkastaja M:ää ja ulosottoylitarkastaja K:ta. Vastaajan nimeäminä todistajina on kuultu Valtakunnanvoudin kanslian johtavaa asiantuntijaa E2:ta, valtakunnanvouti F2:ta, Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n pääluottamusmiestä G2:ta ja valtion työmarkkinalaitoksen hallitusneuvosta H2:ta.

M on kertonut työskennelleensä määräaikaisena kihlakunnanulosottomiehenä ajanjakson 1.7.2016–30.11.2020. Tämän jälkeen hän oli ollut neljä kuukautta määräaikaisena ulosottoylitarkastajana ja saanut ulosottoylitarkastajan viran 1.3.2021. Uuden organisaation virantäyttö ennen palkkausjärjestelmän uudistamista oli toteutettu lain nojalla siirtyvien osalta virkaikäjärjestyksessä. Ensin haettavaksi oli avattu perustäytäntöönpanon virat, sitten ulosottoylitarkastajan virat ja viimeiseksi voutien virat. Virkojen täyttö oli ollut hyvin hidasta. Voudeista noin puolet oli ollut aiemmin määräaikaisia. Myös he olivat joutuneet hakemaan perustäytäntöönpanon ja laajan täytäntöönpanon virkoja, ja he olivat näitä virkoja myös saaneet. Osa kantajista oli tästä johtuen joutunut perustäytäntöönpanoon. Vasta voutivirkojen haun avautumisen myötä oli alkanut avautua paikkoja alempiin virkoihin, mikä oli johtanut siihen, että ulosottoylitarkastajan virkaa ei ollut välttämättä saanut 30.4.2021 mennessä, mikä oli ollut yksi edellytys URA-lisän saamiseksi. Perustäytäntöönpanon 180 uuden viran järjestelmä ei olisi lähtenyt toimimaan ilman kokeneita kihlakunnanulosottomiehiä. Tämä rekrytointijärjestys oli M:n mukaan valittu, jotta oli saatu kokeneita virkamiehiä perehdyttämään uusia perustäytäntöönpanon virkamiehiä. Kun henkilö oli palannut aiempaan, kihlakunnanulosottomiestä vastaavaan ylitarkastajan tehtävään, työnantaja oli katsonut, että henkilö oli uusi virkamies ja asettanut tämän muihin ylitarkastajiin nähden eriarvoiseen asemaan. Kaikille kantajille oli ollut tarvetta uudessa organisaatiossa, sillä edelleen neljän vuoden jälkeen virkoja oli avoinna.

Virkamiehet olivat olleet tyytyväisiä aiempaan järjestelmään. Siinä työmäärään oli pystynyt vaikuttamaan eri toimipaikkoihin hakeutumalla. Toimipaikan sisällä virkamiehet olivat olleet yhdenvertaisessa asemassa toisin kuin uudistuksen jälkeen, kun kaikki M:n samaa työtä tekevät kollegat saivat paljon korkeampaa palkkaa kuin hän itse.

URA-lisä oli ollut luonteeltaan kompensaatiota palkkiojärjestelmän poistumisesta. Näitä palkkioita kaikki kantajat K:ta ja D:tä lukuun ottamatta olivat aiemman järjestelmän aikaan saaneet samalla tavalla kuin muutkin. Keskushallinnosta tulleita K:ta ja D:tä taas olisi tullut kohdella samalla tavalla kuin niitä vakituisia virkamiehiä, joilla ei ollut ollut palkkioita ja joille oli määritelty laskennallinen palkkiosumma. URA-lisässä ei ollut huomioitu kantajien perintätuloksia, vaikka ulosottolaitoksella oli niistä kattavat tilastot, eikä myöskään kantajien todella kattavaa perintäkokemusta tai ulosottoa edeltävää kokemusta.

M työskenteli Vantaalla, ja siellä saman voudin alaisista kuudesta ulosottoylitarkastajasta kolme sai lisiä. M oli työskennellyt oman työparinsa kanssa vuodesta 2016 lähtien. Heistä kumpikin oli ollut aiemmin määräaikainen, mutta työpari oli tarkentavan virkaehtosopimuksen sattumanvaraiset päivämääräedellytykset täytettyään saanut URA-lisää. M oli tehnyt aina työparinsa kanssa yhdessä kaikki kenttätyöt, ja he olivat tuuranneet toisiaan poissaolojen ajan. M oli kuitenkin saanut nyt neljän vuoden ajan alempaa palkkaa kuin työparinsa. M:n kolme kollegaa, jotka saivat URA-lisää, olivat syntyneet 1980-luvulla eivätkä olleet jäämässä pian eläkkeelle vaan tulivat todella pitkään saamaan M:ää korkeampaa palkkaa. Palkkaerolle ei ollut mitään perusteita. Työnantajan väite siitä, että palkkaerot olisivat uudella sopimuksella pienentyneet aiempaan verrattuna, ei pitänyt paikkansa.

Aiemman palkkausjärjestelmän aikaan M:n kuukausipalkka oli ollut noin 7.000 euroa, josta tehtäväkohtainen palkanosa, henkilökohtaisen suoriutumisen palkanosa ja kokemusosa olivat muodostaneet noin 3.700 euroa. Ajalla tammikuu–lokakuu 2020 hänen toimenpide- ja perintäpalkkioidensa keskiarvo oli ollut 3.425 euroa. Toimenpide- ja perintäpalkkioilla oli ollut yhteys työmäärään ja sitä kautta työssä suoriutumiseen, toisin kuin URA-lisällä. Tulorekisteriotteen mukaan M:n kokonaistulot olivat olleet vuonna 2020 yhteensä 94.635 euroa ja vuonna 2022 yhteensä 66.158 euroa eli erotus oli 28.477 euroa. URA-lisän ja takuupalkan maksamatta jättäminen oli aiheuttanut myös muille kantajille merkittävää vuositulojen alentumista.

Työnantajan väite siitä, että kantajat olivat sopimuksen näkökulmasta uusia virkahenkilöitä, oli keinotekoinen. Esimerkiksi kantajista B2 oli työskennellyt määräaikaisena kihlakunnanulosottomiehenä yhdenjaksoisesti vuodesta 2010 vuoteen 2020 saakka ja sen jälkeen jatkanut määräaikaisena ulosottoylitarkastajana elokuun 2021 loppuun asti sekä saanut ulosottoylitarkastajan viran 1.9.2021. B2 ei voinut olla uusi työntekijä. Myöskään perustäytäntöönpanossa välillä työskennelleet kantajat eivät olleet uusia virkamiehiä. Osa perustäytäntöönpanossa työskennelleistä kantajista oli toiminut jo vanhan organisaation aikaan valtakunnallisena kouluttajana ulosottolaitoksessa. Kaikki kantajat olivat jatkaneet työtä uudessa organisaatiossa oman ammattitaitonsa nojalla, eikä heitä ollut perehdytetty työhön.

Kaikki työnantajan tekemät korotukset olivat kohdistuneet kaikkien ulosottoylitarkastajien palkkoihin, myös siis lisiä saaneisiin. Ainoa poikkeus tähän oli ollut 70 euron palkanlisä, joka sekään ei ollut tosiasiassa kaventanut palkaneroa, sillä URA-lisä oli samaan aikaan noussut jopa enemmän. M:n kolmen kollegan URA-lisä oli noussut yli 80 euroa, noin 1.280 eurosta noin 1.360 euroon.

Ensimmäisen kokemusosan korotus taas ei ollut hyödyttänyt kantajia lainkaan, vaan ainoastaan virkamiehiä, joilla oli ollut alle seitsemän vuoden kokemus. Koska M:llä oli jo ollut kaksi kokemusosaa, tapahtui kokemusosan korotuksen myötä hänen kohdallaan ainoastaan palkan siirto kokemusosasta tehtäväkohtaiseen palkkaan, eikä palkka noussut. M ei ollut nähnyt mitään suunnitelmaa palkkaerojen kaventamiseen, eikä niitä ollut kavennettu millään tavalla. Virastoerillä jaettavat rahat olivat niin pieniä, että niillä ei voitu tosiasiallisesti virkauran aikana kuroa palkkaeroa umpeen.

M:n takuupalkka olisi ollut sen päättymisen ajankohtana noin 1.105 euroa kuukaudessa.

Voutien palkkausjärjestelmän uudistuksessa määräaikaisia vouteja oli kohdeltu yhdenvertaisesti suhteessa muihin. Perustäytäntöönpanossa oli tehty uusi tarkentava virkaehtosopimus vuoden 2022 lopussa. Virat olivat olleet tuolloin voimassa enintään kaksi vuotta, ja määräaikaiset olivat saaneet sopimuksessa takuupalkan.

K on kertonut työskennelleensä ulosottolaitoksessa vuodesta 2009 alkaen. Vuodesta 2011 lukien hän oli työskennellyt kymmenen eri määräaikaisuuden perusteella kihlakunnanulosottomiehenä eri toimipisteissä. K oli ollut virkavapaalla Itä- ja Keski-Uudenmaan ulosottoviraston Hyvinkään toimipisteestä vuodesta 2017 alkaen yhteensä noin 1,5 vuoden ajan, minä aikana hän oli työskennellyt ensin Espoon toimipisteessä kihlakunnanulosottomiehenä ja sitten Valtakunnanvoudinvirastossa ylitarkastajana. Ylitarkastajana työskennellessään hän ei ollut kuulunut kihlakunnan ulosottomiehiä koskevan virkaehtosopimuksen piiriin. K oli saanut ulosottoylitarkastajan viran 1.12.2020. Hän oli työskennellyt tehtävässä muutaman vuoden, minkä jälkeen hän oli ollut siitä virkavapaalla ja työskennellyt määräaikaisena erityistäytäntöönpanon ulosottoylitarkastajana.

Määräaikaisten virkasuhteiden käytön osalta K on kertonut, että työnantaja ei ollut nimittänyt vuoden 2013 jälkeen kihlakunnanulosottomiehen vakituisiin virkoihin eli virkaa ei ollut ollut mahdollista saada. Koska työnantajalla oli ollut tämän seurauksena vaikeaa saada täytettyä avoimia paikkoja, työnantaja oli alkanut kannustaa organisaation sisällä siirtymiseen, ja näin työnantaja oli luonut olosuhteet määräaikaisuuksien ketjutuksille.

K:n siirryttyä Valtakunnanvoudinvirastoon työnantaja ei ollut enää hyväksynyt jatkoa virkavapaalle, vaan K:n oli tullut irtisanoutua Hyvinkään toimipaikan virasta. Tämä oli ollut yllättävää ottaen huomioon, että työnantaja oli luonut edellytykset tehtäväkierrolle. Noin puoli vuotta myöhemmin myös Valtakunnanvoudinvirastoon siirtynyttä D:tä oli vastaavasti kehotettu irtisanoutumaan Itä- ja Keski-Uudenmaan ulosottoviraston Vantaan toimipisteen määräaikaisesta kihlakunnanulosottomiehen virasta. Eräälle toiselle samaa työtä tehneelle henkilölle virkavapaata oli kuitenkin myönnetty, kun tämä oli siirtynyt hiihtokeskukseen sesonkityöntekijäksi. Henkilö oli myöhemmin saanut ulosottoylitarkastajan viran 1.12.2020 ja URA-lisän toisin kuin K ja D. K:n ja D:n virkoja Itä- ja Keski-Uudenmaan ulosottovirastossa ei ollut lakkautettu, vaan heidän tilalleen oli palkattu uudet virkamiehet.

Hakemukseen oli tullut laittaa enintään viisi toimipaikkaa ensisijaisuusjärjestyksessä. K ja D olivat tulleet valituiksi ensimmäiselle sijalle asettamaansa Vantaan toimipaikkaan. Heidän kahden kollegansa URA-lisä oli noin 1.360 euroa. Työnantaja ei ollut kuluneiden 4,5 vuoden aikana tehnyt 70 euron palkanlisää lisää lukuun ottamatta mitään toimia palkkaeron kaventamiseksi. Näin toteutetuilla kavennuksilla menisi vuosikymmeniä, ennen kuin palkat vastaisivat toisiaan. Vuosittainkin toteutetuilla 70 euron lisillä palkkaeron kaventamiseen menisi 18 vuotta. Palkkaero kaventuisi mainituilla tavoilla vain, jos samaan aikaan URA-lisään ei tulisi korotuksia. Palkkaerojen kaventumisen sijaan K:n ja D:n palkkojen ero suhteessa kahden kollegan palkkoihin kasvoi URA-lisään tulevien korotusten johdosta. Tämä rakenteellinen palkkaero ei kaventunut sillä, että työnantaja käytti vertailupalkkana sopimuksen palkkakeskiarvoa, joka sinänsä kyllä laski, jos kymmenen 6.500 euron palkkaa saaneen tilalle palkattiin esimerkiksi eläköitymisen tai irtisanoutumisen johdosta kymmenen 5.000 euron palkkaa saavaa.

E2 on kertonut osallistuneensa sopimusneuvotteluihin Valtakunnanvoudinviraston hallintoyksikön ulosoton asiantuntijana. Rakenneuudistus oli alkanut vuonna 2012 esiselvityksellä, ja hanke oli käynnistynyt kunnolla vuonna 2016. Ulosottokaaren muutokset oli vahvistettu kesäkuussa 2019 astumaan voimaan 1.12.2020. Rakenneuudistuksessa keskeistä oli ollut organisaation uudistaminen valtakunnalliseksi virastoksi ja täytäntöönpanon tehtävien jakaminen niiden vaativuuden perusteella perustäytäntöönpanoon, laajaan täytäntöönpanoon ja erityistäytäntöönpanoon.

Vuonna 2012 kihlakunnanulosottomiehiä oli ollut yli 600. Selvää oli ollut, että tulevassa organisaatiorakenteessa heidän määränsä tuli laskemaan. Arviona oli, että uudessa organisaatiossa tarvittiin perustäytäntöönpanon ulosottotarkastajia 180, ulosottoylitarkastajia 350 ja erityistäytäntöönpanon virkamiehiä noin 50. Hankkeen aikana kihlakunnanulosottomiesten määrää oli vähennetty hallitusti yhtäältä luonnollista poistumaa hyväksi käyttäen ja toisaalta täyttämällä vapautuvia virkoja määräajaksi, mikä oli valtion virkamieslain nojalla mahdollista organisaatioon liittyvällä painavalla syyllä. Ennen rakenneuudistusta määräaikaisia kihlakunnanulosottomiehiä oli ollut merkittävä määrä määräaikaiseen virkaan nimittämisen ohella myös sijaisuustarpeista johtuen.

Hankkeen aikana suunnitelmana oli ollut aloittaa uuden organisaation virkojen täyttäminen ylhäältä alaspäin, jotta varmuuden vuoksi viran hakemisilta ja uudelleen nimittämisiltä olisi vältytty. Tähän ei kuitenkaan ollut ollut aikaa ja kovasta kiireestä johtuen virkojen täyttäminen oli täytynyt aloittaa perustäytäntöönpanon 180 ulosottotarkastajan virasta. Työnantajan oli ollut pakko huolehtia siitä, että perustäytäntöönpano oli valmiudessa toimia parhaalla mahdollisella tavalla 1.12.2020, koska siellä käsiteltiin noin 70–80 prosenttia velallisten asioista. Uuteen organisaatioon oli sijoitettu 800 virkamiestä. Kun toimipaikka-asetuksen antamisen jälkeen vakinaiset virkamiehet oli sijoitettu, olivat muut virat menneet avoimeen julkiseen hakuun. Uusrekrytointeja oli ollut 340, joista 180 perustäytäntöönpanoon. Virkoihin oli hakeutunut ulosottolaitoksen sisältä virkamiehiä, joilla oli ollut hyvät edellytykset tulla nimitetyiksi, mistä oli aiheutunut taas uusia rekrytointitarpeita. Kyseessä oli ollut iso urakka, joka oli täytynyt saada valmiiksi lyhyessä ajassa.

Aiemman palkkausjärjestelmän mukaiset perimispalkkiot olivat merkittävin ero uuteen palkkausjärjestelmään. Aiemman järjestelmän aikaan palkkahaitari oli ollut 3.000–8.000 euroa. Uudessa järjestelmässä tehtäväkohtainen palkka oli kaikilla sama. Jo poistuneet tai poistuvat takuupalkat tekivät eroa palkkoihin.

Työnantajan tavoitteena oli ollut määräaikainen takuupalkka. Järjestöjen puolelta oli kuitenkin ollut ehdoton edellytys, että vanhojen vakinaisten virkamiesten vanhan ja uuden järjestelmän palkkojen erotus taattiin pysyvällä ratkaisulla, mistä johtuen oli tullut pysyvä URA-lisä. Lisäksi sopimuksessa oli tultu vastaan siten, että URA-lisän piiriin oli otettu tietyin edellytyksin määräaikaisia virkamiehiä. Sopimusvarallisuus ja rahoitustilanne huomioon ottaen työnantaja oli vaatinut, että vanhan järjestelmän kaikkein korkeimpien palkkojen kompensoinnin oli tullut olla määräaikainen, mistä johtuen takuupalkka oli määritelty kolmeksi vuodeksi. Lisäksi takuupalkan määräaikaisuuden perusteena oli ollut se, että ilman uutta palkkaratkaisua palkkiot olisivat joka tapauksessa vähentyneet, sillä suurin osa palkkiota tuottavasta työstä oli siirtynyt perustäytäntöönpanoon.

Myös aiemmassa sopimuksessa oli ollut palkkioiden osuuden vähentämisestä aiheutunutta palkanerotusta kompensoinut henkilökohtainen siirtymälisä, joka oli ollut määrältään URA-lisää pienempi, mutta luonteeltaan ja perusteeltaan samanlainen. Siirtymälisän suuruus oli ollut joitain satoja euroja.

Neuvotteluissa oli vallinnut yksimielisyys siitä, että aina määrärahatilanteen salliessa palkkausjärjestelmää tultaisiin kehittämään virastoerillä siten, että ne ohjattiin kaikille samaan tehtäväkohtaiseen palkanosaan eikä lisiin. Näin oli myös tehty.

Kihlakunnanulosottomiesten tilannetta ja voutien sopimusta ei voinut verrata palkkioiden määräytymisen ja muotoutumisen osalta. Voutien sopimuksessa palkkioilla oli ollut erittäin vähäinen osa.

F2 on kertonut työskennelleensä perustäytäntöönpanon johtavana kihlakunnanvoutina ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen neuvotteluiden loppuvaiheessa ja sopimuksen tekemisen aikaan. Vuodesta 2024 lukien F2 on työskennellyt valtakunnanvoutina. Palkkatasa-arvoa oli pyritty toteuttamaan kohdentamalla vuoden 2024 virastoerä tehtäväkohtaiseen palkkaan. Lisäksi vuonna 2024 oli tehty työnantajapäätös 70 euroa henkilökohtaisesta palkanlisästä uusille ylitarkastajille palkaneroa tasoittamaan. Työnantajan tahtotila oli, että seuraavaa virastoerää, joka on käytettävissä lokakuussa 2026, käytetään kaventamaan jäljellä olevaa palkkojen erotusta.

G2 on kertonut osallistuneensa pääluottamusmiehenä URA-hankkeen neuvotteluihin, jotka olivat alkaneet vuonna 2016. Tiedossa oli ollut, että virkaehtosopimukseen oli hankalaa saada pysyvää takuupalkkaa. Sen sijaan takuupalkat olivat olleet pääsääntöisesti kahden vuoden mittaisia. Riidanalaiseen sopimuksessa oli kuitenkin onnistuttu saamaan kolmen vuoden määräaikainen takuupalkka. Tiedossa oli myös ollut, että palkkiot tulivat poistumaan. Kihlakunnanulosottomiehillä oli ollut varsin suuria palkkioita, jotka arviolta kaksinkertaistivat palkan. Järjestöille oli ollut kynnyskysymys saada palkkiot jollain tavoin järjestelmään mukaan ja että ne eivät poistuisi. Ratkaisuksi oli muodostunut henkilökohtaisesti laskettu URA-lisä, joka ei poistunut.

Neuvotteluissa oli aluksi keskusteltu vain virassa olevien lain nojalla siirtyvien oikeudesta URA-lisään. G2:n esityksestä työnantaja oli hyväksynyt, että viisi vuotta määräaikaisessa kihlakunnanulosottomiehen tehtävässä olleet pääsivät URA-lisän piiriin. Tämä vastasi sitä, miten syyttäjälaitoksen uudistuksessa oli vuonna 2019 menetelty. Taustalla oli ollut työnantajapuolelta esitetty tulkinta, jonka mukaan yleensä noin viidessä vuodessa virka ja siihen liittyvät työtehtävät katsottiin pysyviksi. Rajaksi sovittu 6.000 euroa oli myös ollut kynnyskysymys järjestöille.

Vuonna 2021 virastoerä oli kohdennettu kokonaisuudessaan vaativuustason peruspalkkaan. Tähän oli käytetty myös palkkiovarallisuutta. Näiden toimien seurauksena vaativuustason peruspalkka oli noussut noin 800–900 euroa. Tämä oli hyödyttänyt niitä, jotka eivät saaneet URA-lisää. Virastoerän käyttämisestä tällä tavoin ei ollut suoranaista kirjausta eikä siitä ollut käyty varsinaista keskustelua. Kuitenkin oli selvää, että palkkausjärjestelmää yritettiin näin kehittää. Viimeisin virastoerä oli laitettu isolta osin vaativuuspalkkaan. Lisäksi työnantaja oli käyttänyt niin sanottua omaa rahaa 70 euroa niille, jotka eivät saaneet URA-lisää.

G2 ei ole tiennyt, miten suuria palkaneroja virkamiehittäin URA-lisällä ja takuupalkalla oli synnytetty. Palkanerojen kaventamisesta ei ollut laskelmaa. Koska URA-lisät poistuivat muun ohella eläköitymisten myötä, jossain vaiheessa palkat tulivat kohtaamaan. G2:n tiedossa ei ollut aikataulua, jolla palkanerot poistuivat, sillä tulevista virastoeristä ei ollut tietoa.

Voudeilla palkkioiden osuus palkasta oli ollut noin 10 prosenttia, eivätkä palkkiot olleet olleet voutisopimuksen neuvotteluissa kynnyskysymys.

H2 on kertonut, että takuupalkan käsitettä oli käytetty 1990-luvun alussa alkaneessa suuressa palkkausjärjestelmäuudistuksessa, ja sillä oli tarkoitettu pysyvää A-takuupalkkaa. Kaikki muut palkkaturvan muodot olivat tietyin edellytyksin poistuvia ja ajan mukaan lakkaavia. Valtion keskustason määräyksissä oli useita erityyppisiä palkkaturvalausekkeita. Keskustason sopimuksissa oli esimerkiksi sovittu palkkaturvasta silloin, kun uudelleenorganisoinnin yhteydessä henkilö siirtyi suoraan lain nojalla virastosta toiseen. Varsinaiset palkkausjärjestelmäsopimukset olivat virastokohtaisia, ja niissä saattoi myös olla palkkaturvalausekkeita. Muutostilanteessa virastojen tuli yleensä noudattaa sekä keskustason että virastokohtaisten sopimusten palkkaturvalausekkeita.

Keskustason sopimusten palkkaturvalausekkeilla turvattiin yleensä henkilön vaativuustason mukaista palkkaa. Kuitenkin esimerkiksi suoraan lain nojalla siirtyvien osalta oli olemassa myös henkilön ansaitsemaa kokonaispalkkatasoa ja siten myös henkilökohtaista palkanosaa turvaavia lausekkeita. Tällöinkin yleensä palkkaturva säilyi niin kauan kuin tehtävä pysyi samana ja syrjäytyi tehtävän vaativuustason muuttuessa sekä siinä tapauksessa, että henkilö itse hakeutui toiseen virkaan. Perusmallissa uuden vpj-sopimuksen tullessa voimaan määräaikaiset saivat palkkaturvaa määräaikaisuuden päättymiseen saakka.

Käsillä olevan sopimuksen URA-lisä ja takuupalkka olivat palkkaturvamääräyksiä. Valtion käytti tavanomaisesti tällaisia ehtoja, joilla turvattiin muutostilanteessa tietyin edellytyksin ja tietyksi ajaksi aikaisemman sopimuksen piirissä olevien henkilöiden ansiotasoa. Käsillä olevaa sopimusta oli palkkamääräysten osalta jouduttu räätälöimään alkutilanteen vaikeuden takia, jotta oli saatu siedettävä sopimus ja ylipäätään sopimus aikaiseksi. Alkutilanne oli ollut vaikea aiemman suoritepalkkiojärjestelmän takia, jossa palkkioiden euromäärät saattoivat vaihdella suuresti. Tämä oli ollut valtiolla todella harvinaista.

Palkkausjärjestelmäsopimukset tarkistettiin palkkojen tasapuolisuuden ja palkkatasa-arvon kannalta. Jos palkkaeroja aluksi syntyi, ne tasoitettiin pois kohtuullisen nopeasti. Riidanalaisen sopimuksen johdosta palkkaeroja oli syntynyt. Ne eivät olleet tasoittuneet heti, vaan siirtymäajan puitteissa. Tässä vaiheessa väitteen esittäminen siitä, että palkkausjärjestelmää ei olisi kehitetty tasapuolisemmaksi, oli perusteeton, koska palkkausjärjestelmä oli niin uusi.

Valtiovarainministeriö oli hyväksynyt neuvottelutuloksen vuoden 2024 virastoerän kohdentamista (V2) muun ohella siksi, että muutoin erä olisi mennyt puhtaana yleiskorotuksena, mikä olisi tarkoittanut, että sopimusalan sisällä olleet tietyt palkkaerot eivät olisi alkaneet tasoittua.

H2 on vielä tuonut esiin, että tarkentavan virkaehtosopimuksen yhden määräyksen vahvistaminen osittain pätemättömäksi rikkoisi sopimuksen ja vaikuttaisi erikoiselta, sillä sopimukset olivat kokonaisuuksia. Aikarajoihin liittyvien määräysten poistuminen johtaisi myös hankaliin käytännön soveltamistilanteisiin.

Oikeudelliset lähtökohdat

Ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen 10 ja 11 §:n sisältö on selostettu yllä.

Tasapuolisen kohtelun vaatimus

Suomen perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Valtion virkamieslain 11 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on kohdeltava palveluksessaan olevia virkamiehiä tasapuolisesti, jollei siitä poikkeaminen ole virkamiesten tehtävät ja asema huomioon ottaen perusteltua.

Mainittu virkamieslain säännös vastaa asiallisesti työsopimuslain vastaavaa tasapuolisen kohtelun velvoitetta koskevaa 2 luvun 2 §:n 1 momentin säännöstä (HE 238/1984 vp s. 29, HE 19/2014 vp s. 128).

Työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 1 momentin perusteluissa on todettu, että tasapuolisen kohtelun vaatimus on luonteeltaan yleinen, voimassa olevissa palvelussuhdelaeissa säädetty periaate. Työnantajan on kohdeltava samankaltaisissa ja vertailukelpoisissa tilanteissa olevia työntekijöitä samalla tavoin. Tilanteiden vertailukelpoisuus ratkaistaan työnantajakohtaisesti ottaen huomioon työntekijöiden asema ja tehtävät työpaikalla. Työnantajan on noudatettava tasapuolisen kohtelun vaatimusta muun ohella työsuhteeseen perustuvien etujen myöntämisessä. Erot myönnetyissä eduissa voivat vertailukelpoisessa tilanteessa perustua vain momentissa tarkoitettuihin syihin. (HE 19/2014 vp s. 125.)

Säännöksen perusteluissa on edelleen todettu, että tasapuolisen kohtelun vaatimus voi joissain tilanteissa edellyttää työnantajalta aktiivisia toimenpiteitä erojen tasaamiseksi kohtuullisen ajanjakson aikana. Tämä käy ilmi korkeimman oikeuden ratkaisuista KKO 2013:10 ja KKO 2013:11, joissa arvioitiin eri työehtosopimuksiin perustuvista palkkausjärjestelmistä johtuvien palkkauserojen ja tasapuolisen kohtelun vaatimuksen välistä suhdetta. Vaikka erilaisten palkkausjärjestelmien soveltamisen ei ratkaisuissa katsottu rikkovan syrjintäkieltoa, työnantajan tuli työntekijöiden tasapuolisen kohtelun periaatteen mukaisesti kuitenkin mahdollisuuksiensa mukaan pyrkiä siihen, että tällaiset palkanerot korjaantuvat kohtuullisen ajan kuluessa. (HE 19/2014 vp s. 126.)

Jos työntekijä katsoo, että työnantajan menettely on ollut ristiriidassa tasapuolisen kohtelun vaatimuksen kanssa, hänen on esitettävä todennäköisiä perusteita tai syitä väitteelleen. Työnantajan on tämän jälkeen osoitettava, että hänellä on ollut hyväksyttävä syy menettelylleen. (HE 157/2000 vp s. 69.)

Työtuomioistuimen ratkaisussa TT 2007:45 eduskunnan virkamiesten työaikauudistus oli toteutettu siten, että ennen uudistusta virkasuhteessa olevalla henkilöstöllä oli oikeus pitää entinen säännöllinen työaikansa, joka eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa oli kuusi tuntia vuorokaudessa. Uusien virkamiesten säännölliseksi työajaksi tuli 7 tuntia 15 minuuttia vuorokaudessa. Vanhoilla virkamiehillä oli oikeus siirtyä pidennettyyn työaikaan lisäkorvausta vastaan. Tuomiossa katsottiin, ettei vanhan ja uuden henkilöstön työaikaetuuksissa todettuun huomattavaan eroon ollut näytetty olevan hyväksyttävää syytä. Uuteen henkilöstöön kuuluvilla kantajilla vahvistettiin olevan oikeus samoin perustein määräytyvään työaikakorvaukseen kuin samaa työtä tekevillä vanhoilla virkamiehillä.

Ratkaisussa TT 2011:29 ennen 1.3.1998 palvelussuhteeseen tulleille luotseille oli maksettu niin sanottua satamaluotsauskompensaatiota tai sittemmin muun nimistä, samasta perusteesta johtuvaa palkanlisää. Kompensaatiota oli maksettu siitä, että satamaluotsaus, jota luotsit aikaisemmin olivat tehneet yksityisenä toimeksiantona eri korvausta vastaan, oli yhdistetty heidän virkatyöhönsä. Mainitun ajankohdan jälkeen palvelussuhteeseen tulleille nuoremmille luotseille oli maksettu asteittain alenevaa palkanlisää, kunnes sen maksaminen on kokonaan päättynyt 1.3.2005 jälkeen luotsausoikeudet saaneiden työntekijöiden kohdalla. Kantajista A ei ollut saanut lisäpalkkiota lainkaan, ja B:lle oli maksettu lisäpalkkiosta 10 prosentin osuutta. A ja B oli tehneet samanlaista luotsaustyötä kuin samoilla luotsausasemilla toimivat, satamaluotsauskompensaatiota saavat luotsit. A:n ja B:n palkanero suhteessa täyttä satamaluotsauskompensaatiota saaviin luotseihin oli ollut aluksi runsaat 1.000 euroa kuukaudessa. Vuosiksi 2007–2010 tehdyn luotsaustoimialan työehtosopimuksen perusteella palkkaerot ovat jonkin verran pienentyneet. Palkkaeron poistamiseksi oli lisäksi esitetty palkankorotustekninen suunnitelma. Työnantaja oli pyrkinyt edistämään suunnitelmaa neuvotteluissa, mutta se olisi edellyttänyt kokeneempien työntekijöiden luopuvan osasta heille muuten tulevista palkankorotuksista. Työtuomioistuin katsoi, että eripalkkaisuutta oli kestänyt jo pitkän aikaa, noin kuusi vuotta. Suunnitelman toteutumisesta ei ollut uskottavia takeita ja sille esitettyä vielä noin kymmenen vuoden aikataulua ei voitu pitää hyväksyttävänä.

Ratkaisussa TT 2018:18 katsottiin, että työnantaja oli rikkonut työntekijöiden tasapuolisen kohtelun vaatimusta, kun se oli vielä viisi vuotta liikkeen luovutuksen jälkeen maksanut työntekijöilleen erisuuruista palkkaa muun muassa niin, että vaativuustasoltaan matalammasta tehtävästä oli työntekijälle maksettu korkeampaa palkkaa kuin työntekijälle vaativammasta tehtävästä. Työnantajan taloudellista tilannetta ei tässä tapauksessa pidetty hyväksyttävänä syynä palkkaeroille. Työnantajan palkkausjärjestelmä oli uudistettu liikkeen luovutuksen jälkeen 1.9.2006 ja palkkoja oli yhdenmukaistettu, mutta työnantajalla ei ollut vuoden 2012 jälkeisenä aikana enää suunnitelmaa palkkaerojen poistamiseksi.

Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2004:103 työnantaja oli liikkeen luovutuksensaajana sidottu luovuttajayhtiössä sovellettuun palkkausjärjestelmään, jonka mukaiset tuotantoon sidotut urakkapalkat olivat paremmat kuin työnantajan palvelukseen myöhemmin tulleille henkilöille maksetut tuntipalkat. Työnantajan palveluksessa oli vielä 16 vuotta liikkeen luovutuksen jälkeen työntekijöitä, joille maksettiin urakkapalkkaa. Työnantajan mahdollisuudet työehtojen yhtenäistämiseen olivat olleet vähäiset. Työnantaja oli liikkeen luovutuksen jälkeen tekemissään työsopimuksissa noudattanut keskenään yhdenmukaisia palkkausehtoja. Työnantajalla katsottiin olleen menettelylleen hyväksyttävä syy.

Ratkaisussa KKO 2010:5 työnantaja oli suorittanut palkanlisää niille palveluksessaan 17.10.1996 olleille työntekijöille, jotka olivat menettäneet työehtosopimuksen työajan tasausjärjestelmään liittyneet edut, kun työpaikalla oli sovittu siirtymisestä aikaisempaa lyhyempään työviikkoon. Työnantajan katsottiin kohdelleen palvelukseensa 17.10.1996 jälkeen tulleita työtekijöitä vastoin tasapuolisen kohtelun vaatimusta, kun vanhoille työntekijöille myönnetystä palkanlisästä oli muodostunut pysyvä ero työntekijöiden palkanmääräytymisperusteisiin eikä työnantaja osoittanut erolle työntekijöiden tehtävistä tai asemasta johtuvaa perustetta.

Ratkaisussa KKO 2013:10 työntekijöiden tehtäväkohtaisten palkkojen palkkausperusteiden erilaisuus oli johtunut työntekijä- ja työnantajaosapuolia sitovasta työehtosopimuksesta, kun KT:n ja Tehy ry:n solmimaa niin sanottua Tehy-pöytäkirjaa oli sovellettu sen määräysten mukaan vain Tehy ry:n jäseniin. Pöytäkirjan rinnalla samaa tai samanarvoista työtä tekeviin kaupungin muihin työntekijöihin oli sovellettu kunnallista yleistä virka- ja työehtosopimusta. Tuomiossa katsottiin tasapuolisen kohtelun vaatimusta koskevalta osin, että työnantajan oli tullut mahdollisuuksiensa mukaan pyrkiä siihen, että erilaisten palkkausjärjestelmien soveltamisesta johtuneet palkkaerot korjaantuvat. Työnantajalle oli kuitenkin annettava mahdollisuus kohtuullisessa siirtymäajassa yhtenäistää eriperusteiset palkat. Kun palkat oli saatu kahdessa vuodessa työnantajan toimin harmonisoitua, työnantaja oli kohtuullisessa ajassa yhtenäistänyt palkkauksen ehdot. Samanlainen on ollut korkeimman oikeuden arviointi myös ratkaisussa KKO 2013:11, jossa siirtymävaihe oli kestänyt yhden vuoden ja viisi kuukautta.

Ratkaisussa KKO 2024:9 sairaanhoitopiiri oli maksanut samaa tai samanarvoista työtä tekeville ensihoitajille erisuuruista palkkaa 1.1.2014–16.8.2019, kun korkeampaa palkkaa saaneet ensihoitajat olivat siirtyneet sen palvelukseen liikkeen luovutuksella 1.1.2014. Sairaanhoitopiirin palvelukseen liikkeen luovutuksella siirtyneelle B:lle oli maksettu 1.1.2014 alkaen entisen palkan ja uuden tehtäväkohtaisen palkan erotusta kiinteän lisän tai rekrytointilisän nimellä 389,38 euroa kuukaudessa. Niin ikään liikkeen luovutuksella siirtyneelle C:lle maksettu vastaava lisä oli ollut 239,74 euroa kuukaudessa. B:n ja C:n työsuhteeseen aikaisemmin sovelletun sairaankuljettajien työehtosopimuksen voimassaolon päätyttyä sairaanhoitopiiri oli ryhtynyt 1.5.2014 lähtien noudattamaan kaikkien ensihoitajien osalta kunnallista virka- ja työehtosopimusta. Palkkaerot olivat tämän jälkeen johtuneet sairaanhoitopiirin palvelukseen liikkeen luovutuksella siirtyneille ensihoitajille maksetuista edellä mainituista palkan lisistä.

Sairaanhoitopiiri oli aloittanut palkkaharmonisointiin tähtäävät konkreettiset toimenpiteet kesällä 2016, jolloin oli hyväksytty harmonisointisuunnitelma. Tätä seuranneet neuvottelut palkkaeroja pienentävien palkankorotusten kohdentamisista olivat johtaneet harmonisointiohjelmaan, jota oli myös ryhdytty toteuttamaan 1.1.2019 alkaen. Sairaanhoitopiirin pyrkimys palkkaerojen poistamiseen virka- ja työehtosopimuskausittain tapahtuvin neuvotteluin oli korkeimman oikeuden mukaan ollut sairaanhoitopiirin taloudellisten voimavarojen rajallisuus huomioon ottaen ymmärrettävä menettelytapa. Kohtuullinen siirtymäaika palkkaerojen tasoittamiseksi oli arvioitava kunkin tapauksen olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen.

Tapauksessa palkkaeroja ei ollut saatu kokonaan poistettua yli viiden ja puolen vuoden pituisessa ajassa, eikä esitetystä selvityksestä ollut varmuudella pääteltävissä, milloin erot olivat kokonaan poistuneet. Korkeimman oikeuden mukaan tämä puoltaisi asiassa johtopäätöstä, jonka mukaan sairaanhoitopiiri oli laiminlyönyt velvollisuutensa palkkaerojen poistamiseen. Toisaalta tätä johtopäätöstä vastaan puhuvana seikkana oli otettava huomioon, että sairaanhoitopiiri oli ryhtynyt toimenpiteisiin palkkaharmonisoinnin toteuttamiseksi ja palkkaeroja oli vuoden 2019 alusta lähtien suunnitelmallisesti pienennetty. Sairaanhoitopiirin harmonisointiohjelmaa palkkaerojen poistamiseksi voitiin myös pitää uskottavana.

Korkein oikeus katsoi, että sairaanhoitopiirin toteuttamia toimenpiteitä voitiin pitää riittävinä eikä sairaanhoitopiiri ollut laiminlyönyt velvollisuuttaan pyrkiä mahdollisuuksiensa mukaan poistamaan palkkaerot. Sairaanhoitopiirin ei siten katsottu menetelleen vastoin työntekijöiden tasapuolisen kohtelun vaatimusta.

Määräaikaisten syrjinnän kielto

Valtion virkamieslaissa ei ole vastaavaa määräaikaisten ja osa-aikaisten virkamiesten syrjintäkieltoa kuin työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 2 momentissa ja kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta annetun lain 12 §:n 2 momentissa.

Unionin oikeudessa määräaikaisten työsuhteiden käytöstä säädetään määräaikaista työtä koskevalla neuvoston direktiivillä 1999/70/EY. Direktiivillä on pantu unionin tasolla täytäntöön Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemä määräaikaista työtä koskeva puitesopimus. Puitesopimuksen tarkoituksena on sen 1 lausekkeen mukaan muun ohella parantaa määräaikaisen työn laatua varmistamalla syrjimättömyyden periaatteen soveltaminen. Sopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdan mukaan määräaikaisiin työntekijöihin ei saa soveltaa epäedullisempia työehtoja kuin vastaaviin vakituisiin työntekijöihin pelkästään siksi, että heillä on määräaikainen työsopimus tai työsuhde, ellei siihen ole asiallisia syitä.

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan puitesopimuksessa ilmaistuja vaatimuksia on tarkoitettu sovellettaviksi myös julkisen sektorin palvelussuhteisiin (tuomio Rosado Santana, C-177/10, EU:C:2011:557, 55 kohta siinä viitattuine oikeuskäytäntöviitteineen; ks. myös KHO 2016:105).

Unionin oikeuden yleisten periaatteiden mukaan kansallisten tuomioistuinten tehtävänä on varmistaa, että yksityiset oikeussubjektit saavat sen oikeusturvan, joka heille unionin oikeuden säännöksillä myönnetään. Puitesopimuksen täytäntöönpaneva direktiivi on luonteeltaan vähimmäissääntelyä. Tässä asiassa merkitystä on erityisesti sillä, miten unionin tuomioistuin on tulkinnut puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitettua syrjinnän kieltoa. Tämä oikeuskäytäntö on otettava huomioon valtion virkamieslain 11 §:n tulkinnassa.

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan puitesopimuksen 4 lausekkeessa tarkoitettu asiallisten syiden käsite edellyttää, että rinnasteisessa tilanteessa olevien työntekijöiden erilaiseen kohteluun johtaneet toimenpiteet vastaavat todellista tarvetta, niillä voidaan saavuttaa asetettu tavoite ja ne ovat tätä varten tarpeellisia. Tällaiset seikat voivat olla muun muassa seurausta niiden työtehtävien erityisluonteesta, joiden hoitamiseksi kyseiset määräaikaiset sopimukset on tehty, sekä näille tehtäville luontaisista ominaispiirteistä tai mahdollisesti jäsenvaltion toiminnasta, kun se pyrkii hyväksyttävään sosiaalipoliittiseen päämäärään. Tavoitteita, jotka koskevat olennaisilta osin henkilöstöhallintoa ja talousarvioon liittyviä näkökohtia ja jotka eivät myöskään perustu objektiivisiin ja läpinäkyviin arviointiperusteisiin, ei voida pitää asiallisina syinä. (Tuomio 8.10.2020, Universitatea "Lucian Blaga" Sibiu ym., C-644/19, EU:C:2020:810, kohdat 50–53 oikeuskäytäntöviittauksineen; Ks. myös tuomio 27.6.2024, Peigli, C-41/23, EU:C:2024:554.)

Asiallisten syiden käsitettä ei voida ymmärtää siten, että sillä voitaisiin perustella määräaikaisten ja vakituisten työntekijöiden välinen erilainen kohtelu sillä seikalla, että erilaisesta kohtelusta säädetään lain tai työehtosopimuksen kaltaisissa yleisissä ja abstrakteissa kansallisissa oikeussäännöissä (tuomio 30.6.2022, Comunidad de Castilla y León, C-192/21, EU:C:2022:513, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Määräaikaisten virkamiesten työn tilapäisyyteen vetoaminen ei myöskään sellaisenaan voi olla puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitettu asiallinen syy (em. tuomio 43 kohta).

Työtuomioistuimen arviointi

Olettama tasapuolisen kohtelun ja syrjinnän kiellon rikkomisesta

Ulosottotoimen uudelleen organisoinnin johdosta Ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmää on muutettu 1.5.2021 voimaan tulleella tarkentavalla virkaehtosopimuksella. Sopimus on sisältänyt myös palkkaturvalausekkeet. Aiemmin maksetuista perintä- ja toimenpidepalkkioista luopumisen mahdollisia negatiivisia palkkausvaikutuksia on kompensoitu erillisellä henkilökohtaisella lisäpalkkiolla, URA-lisällä (10 §). Lisäksi vakituisten kihlakunnanulosottomiesten, joiden tehtävä uudistuksen myötä muuttui ulosottoylitarkastajan tehtäväksi, palkkatasoa turvattiin enintään kolmen vuoden ajan maksettavalla takuupalkalla (11 §).

URA-lisän osalta on sovittu, että sitä maksetaan myös määräaikaisissa virkasuhteissa 30.11.2020 olleelle virkamiehelle, jos tämä on ollut keskeytyksettä määräaikaisessa kihlakunnanulosottomiehen tehtävässä ajanjakson 1.12.2015–30.11.2020 ja nimitetty 1.12.2020 lukien vakinaiseen ulosottoylitarkastajan virkaan, tai jos nimittämispäätös on tehty viimeistään 30.4.2021 ja henkilö on toiminut määräaikaisessa ulosottoylitarkastajan virassa 1.12.2020 lukien.

Kantajilla on vaihtelevin, asian taustasta ilmenevin tavoin jäänyt toteutumatta yksi tai useampi määräyksessä URA-lisän saamiseksi sovittu ehto, minkä vuoksi kukaan heistä ei ole saanut URA-lisää. Kukaan heistä ei ole saanut myöskään takuupalkkaa, koska sitä ei ole maksettu määräaikaisessa virkasuhteessa työskennelleille.

URA-lisien ja takuupalkkojen määrä on vaihdellut, koska niiden laskennassa on huomioitu virkamiehen vuoden 2020 tammi-lokakuun ansaintakauteen kohdistuvat palkkiot. Asiassa on esitetty selvitystä maksettujen URA-lisien määristä. Ulosottolaitoksen hallintoyksiköstä kantajien tietopyyntöjen kautta saatujen tietojen mukaan URA-lisät ovat vuonna 2021 vaihdelleet 386 eurosta 1.277 euroon, ja vuonna 2025 ne ovat vaihdelleet 411 eurosta 1.362 euroon (K1). Edellä mainitut tiedot ovat koskeneet 73 virkamiestä. Palkka-aineiston 9/2024 mukaan (K5/V8) URA-lisän määrä on vaihdellut 43 eurosta 1.362 euroon. Yli 1.000 euron suuruista URA-lisää on saanut 33 ulosottoylitarkastajaa, alle sadan euron suuruista puolestaan neljä. Tavanomainen URA-lisän määrä on ollut useita satoja euroja. URA-lisää on vastaajan ilmoittaman mukaan saanut 1.5.2021 yhteensä 310 henkilöä. Määrä on 1.8.2025 mennessä laskenut 231 henkilöön. Takuupalkan määrä on vuonna 2021 vaihdellut 82 eurosta 1.470 euroon (K1). Kantajien ilmoituksen mukaan heille olisi tullut maksuun URA-lisää 234 eurosta 1.566 euroon ja osalle kantajista myös takuupalkkaa 61 eurosta 1.084 euroon. Ilmoitetut määrät eivät ole riidattomat.

Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että työntekijöiden tasapuolisen kohtelun vaatimus merkitsee palkkauksen osalta sitä, että samasta tai samanarvoisesta työstä on maksettava sama palkka ja että palkan määräytymisperusteiden samassa tai samanarvoisessa työssä on oltava yhteneväiset (KKO 2024:80, kohta 8; KKO 2024:9, kohta 8 ja siinä mainittu ratkaisukäytäntö). Arvioinnissa tulee siten kokonaispalkan ohella ottaa huomioon myös palkan eri erät (KKO 2010:5, kohta 8).

Työtuomioistuin toteaa, että ulosottoylitarkastajien tehtäväkohtainen palkka on ollut kaikilla sama. Tämä yksin ei vastaajan väittämin tavoin takaa palkkauksen tasapuolisuutta, koska tasapuolisen kohtelun velvoite koskee myös muita palkanosia. Selvää lisäksi on, että virkamiesten kokonaispalkka on voinut vaihdella suoriutumisesta (henkilökohtainen palkanosa) ja kokemuksesta (kokemusosa) riippuen. Asiassa ei ole kyse näiden palkanosien arvioinnista.

Edellä todetuin tavoin kantajille ei riidanalaisten sopimusmääräysten mukaisten edellytysten johdosta ole maksettu URA-lisää eikä takuupalkkaa. Asiassa on riidatonta, että kantajat ovat Ulosottolaitoksen palveluksessa tehneet samaa työtä kuin ne ulosottoylitarkastajat, joille mainittuja palkanlisiä on maksettu. Asiassa on siten syntynyt olettama tasapuolisen kohtelun velvoitteen loukkauksesta. Erilainen kohtelu voi kuitenkin olla oikeutettua, jos siihen on ollut virkamiesten tehtäviin tai asemaan liittyvä perusteltu syy. Tämän osoittaminen oikeudenkäynnissä on jutun vastaajan asiana.

Asiaa on mahdollista arvioida myös määräaikaisten virkamiesten syrjintäkiellon kannalta. URA-lisän ulkopuolelle on sopimuksessa jätetty sellaiset 30.11.2020 määräaikaisessa kihlakunnanulosottomiehen virkasuhteessa olevat virkamiehet, jotka eivät ole täyttäneet määräyksessä erikseen sovittuja ehtoja. Takuupalkkaa ei ole maksettu virkamiehelle, joka on ollut 30.11.2020 määräaikaisessa virkasuhteessa.

URA-lisän ja takuupalkan tarkoituksena on ollut tuoda palkkaturvaa tilanteessa, jossa kihlakunnanulosottomiesten palkkaus on organisaatiouudistuksen ja palkkausjärjestelmän muutoksen myötä ollut merkittävästi laskemassa. Kaikki kihlakunnanulosottomiehet ovat vanhan organisaation palveluksessa tehneet samaa työtä palvelussuhteen kestosta riippumatta. Myös määräaikaisille on kertynyt perintä- ja toimenpidepalkkioita, joiden poistumista palkkaturvalausekkeilla on kompensoitu. URA-lisän ja takuupalkan tarkoitukseen nähden kaikkien määräaikaisten virkamiesten on katsottava olleen rinnasteisessa asemassa vakituisiin virkamiehiin nähden, joten asiassa syntyy olettama määräaikaisten virkamiesten syrjinnästä siltä osin kuin osa heistä on rajattu lisän ulkopuolelle. Erilainen kohtelu voi kuitenkin olla oikeutettua, jos siihen on ollut asialliset syyt. Todistustaakka on tältä osin vastaajalla.

Olettaman kumoaminen

URA-lisä

Asiaa arvioitaessa tulee kiinnittää ensinnäkin huomiota siihen, mikä on palvelussuhteen ehdoissa olevien erojen alkuperä ja oikeudellinen peruste (TT 2007:45, KKO 2024:80).

Palkkaeron syntymisen taustalla on ollut ulosottotoimen uudelleen organisointi 1.12.2020 alkaen yhdeksi valtakunnalliseksi virastoksi, Ulosottolaitokseksi. Lakiuudistukseen johtaneen hallituksen esityksen mukaisesti organisaatiouudistuksessa oli kysymys valtion toimintojen uudelleen järjestelystä, johon sovellettiin valtion virkamieslain 5a–5c §:ää. Pääsääntönä oli, että virat ja niihin nimitetyt virkamiehet siirtyivät tehtäviensä mukana uuteen organisaatioon. (HE 71/2018 vp s. 25.) Määräaikaiset virkasuhteet ovat päättyneet 30.11.2020.

Vastaaja on katsonut, että tilanne tulisi rinnastaa liikkeen luovutukseen, jonka on katsottu olevan hyväksyttävä syy palkkaerojen syntymiselle, kunhan työnantaja on mahdollisuuksiensa mukaan ryhtynyt toimenpiteisiin palkkaerojen poistamiseksi kohtuullisessa ajassa (esim. KKO 2024:9, kts. myös TT 2018:18). Työtuomioistuin toteaa, että liikkeen luovutuksessa luovutuksensaaja on velvollinen noudattamaan luovutushetkellä voimassa olleen virkaehtosopimuksen määräyksiä sopimuskauden loppuun saakka (valtion virkamieslain 5 f §:n 3 momentti ja siinä viitattu työehtosopimuslain 5 §). Tässä asiassa taas palkkaero on syntynyt sopimalla. Kysymys ei siten ole liikkeen luovutukseen rinnastettavasta tilanteesta, jolloin syntyneisiin palkkaeroihin olisi olemassa laista johtuva syy.

Hyväksyttävänä syynä palkkaerojen syntymiselle on voitu pitää muitakin tilanteita kuin liikkeen luovutusta. Oikeuskäytännössä erilaisista työehtosopimuksen muutostilanteista seuranneita palkkaeroja on niin ikään voitu pitää perusteltuina, jos tarkoituksena on ollut turvata vanhojen työntekijöiden asemaa ja palkkaerojen tasoittaminen on voitu arvioida mahdolliseksi hyväksyttävissä olevan siirtymäajan kuluessa (ks. esim. KKO 2004:103, KKO 2010:5, TT 2007:45, TT 2011:29). Myös tasa-arvolain esitöissä on todettu, että palkkaerot voivat erityisestä syystä ajallisesti rajoitetun ajan johtua organisaatioiden yhdistämisestä tai uuden palkkausjärjestelmän käyttöönotosta (HE 19/2014 vp s. 117–118). Tällöin erilaiselle kohtelulle voidaan katsoa olevan hyväksyttävä syy vielä siirtymäajan kuluessa.

Tässä asiassa on kuitenkin otettava huomioon se, että tarkentavan virkaehtosopimuksen 10 §:ssä sovittu URA-lisä on ollut pysyvä henkilökohtainen lisä. Sitä on maksettu niin kauan kuin virkamies on ollut ulosottoylitarkastajan vaativuustason P1 tehtävässä. URA-lisää on myös tarkistettu keskustason yleiskorotuksilla, joten virkamiehelle maksettavan lisän määrä on kasvanut ajan myötä kuten yllä on kuvattu. Sinänsä eläköitymiset ja muut poistumat johtavat lopulta siihen, että URA-lisää saavia ei enää ole. Samaa työtä tekevien ulosottoylitarkastajien palkkoihin on joka tapauksessa sopimalla syntynyt huomattavia, virkasuhteiden päättymiseen asti vaikuttavia eroja. Tällaisten erojen oikeuttamiseksi olisi edellytettävä erityisen painavia syitä. Oikeuskäytännössä on lisäksi katsottu, että jos vanhojen työntekijöiden edut ovat jääneet pysyvästi paremmiksi kuin uusien työntekijöiden, työnantajan on esitettävä hyväksyttäviä syitä sille, ettei uusille työntekijöille ole tavalla taikka toisella voitu muutoin hyvittää palvelussuhteen ehtoihin jääneitä eroja (TT 2007:45 ja KKO 2010:5, kohta 14).

Vastaaja on vedonnut siihen, että palkkaeroja on sopimuksen voimaantulon jälkeen pyritty tasoittamaan. Vuonna 2021 sopijaosapuolet ovat kirjanneet yhteisen näkemyksen siitä, että ”virastoerä tulee olla käytettävissä uudessa sopimuksessa ns. uusien virkamiesten, 1.12.2020 jälkeen rekrytoitujen ulosottoylitarkastajien, tehtäväkohtaisen palkan korottamiseen” (V6). Virastoerällä 1.5.2021 onkin nostettu ulosottoylitarkastajien tehtäväkohtaista palkkaa 46,80 eurolla (V3) ja vastaavasti 55,68 eurolla 1.3.2024, jolloin myös kokemusosamuutos on kaventanut uusien ja vanhojen ylitarkastajien palkkaeroa 90,22 eurolla (V5). Tällä ei M:n kertomuksen perusteella ole kuitenkaan ollut vaikutusta kantajien palkkaukseen. Lisäksi 1.3.2024 lukien URA-lisän ulkopuolelle jääneille on maksettu 70 euron kuukausittaista henkilökohtaista lisää (V7). Samaan aikaan URA-lisän määrä on kuitenkin yleiskorotusten myötä lisää saavilla kasvanut (K1).

Oikeuskäytännössä eräissä tapauksissa työntekijöiden edut ovat voineet jäädä eri tasolle tietyn pituiseksi siirtymäajaksi (KKO 2013:10, KKO 2024:9). Työnantajan on työntekijöiden tasapuolisen kohtelun periaatteen mukaisesti tullut kuitenkin mahdollisuuksiensa mukaan pyrkiä siihen, että tällaiset palkanerot korjaantuvat. Vastaava periaate unionin oikeudessa ilmenee tuomiosta Hennings ja Mai (tuomio 8.9.2011, yhdistetyt asiat C-297/10 ja C-298/10, EU:C:2011:560), jossa kysymys oli ikään perustuvaan syrjintään johtaneen palkkausjärjestelmän korvaamisesta objektiivisiin perusteisiin perustuvalla palkkausjärjestelmällä. Tuomioistuin hyväksyi tiettyjen ensiksi mainitun palkkausjärjestelmän syrjivien vaikutusten pitämisen voimassa väliaikaisesti ja rajoitetun ajan, jotta varmistettiin, että palveluksessa olevat toimihenkilöt siirtyivät uuteen järjestelmään ilman, että he menettivät tuloja.

Palkkaerojen poistamiseksi tulee kuitenkin olla uskottava suunnitelma, jonka voidaan arvioida toteutuvan kohtuullisessa ajassa (KKO 2010:5, TT 2011:29, TT 2018:18, KKO 2024:9).

Työtuomioistuin toteaa, että tässä asiassa edellä selostetuissa toimissa on syntyneisiin palkkaeroihin verrattuna ollut kyse määrällisesti pienistä summista eikä kaikkien tehtäväkohtaisen palkan nostaminen ole ylipäätään kaventanut URA-lisästä aiheutuneita palkkaeroja. Vaikka edellä kuvatuin toimin URA-lisän prosentuaalinen osuus kokonaispalkasta jossain määrin pienenisi, palkkaeron voi lisän pysyvästä luonteesta johtuen olettaa säilyvän pitkään. Ainakaan palkkaeron poistamisesta koskevasta suunnitelmasta ei ole konkreettisesti ja sitovasti sovittu. Palkkaerojen kaventaminen on siten sen varassa, että asiasta voidaan sopia neuvoteltaessa tulevista virkaehtosopimuksista. URA-lisän myötä syntyneistä palkkaerojen poistumisesta ei esitetyn selvityksen perusteella ole uskottavia takeita ainakaan kohtuulliseksi katsottavassa ajassa.

Työtuomioistuin katsoo, ettei vastaaja ole esittänyt hyväksyttävää, virkamiesten tehtävistä tai asemasta johtuvaa perustetta sille, että kantajille on maksettu pienempää palkkaa kuin samaa työtä tekeville, URA-lisää saaville ulosottoylitarkastajille. Työnantaja on siten tältä osin kohdellut kantajia virkamieslain 11 §:ssä säädetyn tasapuolisen kohtelun vaatimuksen vastaisesti.

Kantaja on vaatinut tarkentavan virkaehtosopimuksen 10 §:n vahvistamista pätemättömäksi siltä osin kuin määräyksissä edellytetään, että määräaikainen virkamies on ollut keskeytyksettä määräaikaisessa kihlakunnanulosottomiehen tehtävässä koko ajanjakson 1.12.2015–30.11.2020 ja on nimitetty 1.12.2020 lukien vakinaiseen ulosottoylitarkastajan virkaan, tai että nimitys virkaan on tehty viimeistään 30.4.2021 ja henkilö on toiminut määräaikaisessa ulosottoylitarkastajan virassa 1.12.2020 alkaen keskeytyksettä vakinaiseen nimittämiseensä saakka.

Palkkaero samaa työtä tekevien virkamiesten välillä on johtunut suoraan edellä mainituista ehdoista, joilla määräaikaisten virkamiesten oikeutta palkanlisiin on rajoitettu. Työtuomioistuin on edellä katsonut, että kaikki määräaikaiset virkamiehet ovat olleet URA-lisän tarkoitus huomioon ottaen rinnasteisessa asemassa samaa työtä tekeviin vakituisiin virkamiehiin nähden, jolloin asiassa on syntynyt olettama syrjinnästä. Määräaikaisten virkamiesten työn tilapäisyyteen vetoaminen ei sellaisenaan voi olla asiallinen syy, joka oikeuttaisi erilaisen kohtelun. Myöskään taloudelliset syyt tai se, että asiasta on sovittu virkaehtosopimuksessa, eivät oikeuta erilaista kohtelua.

Tässä asiassa on otettava huomioon se, että palkkaero on ollut seurausta virkaehtosopimusneuvotteluista, joiden lopputuloksen yksityiskohtiin ja neuvotteluissa syntyneen virkaehtosopimuksen sisältöihin vastaajalla on ollut mahdollisuus vaikuttaa. Työnantaja ei ole tullut sidotuksi toisen työnantajan soveltamaan palkkausjärjestelmään siten kuin liikkeen luovutuksessa lain nojalla tapahtuu, eikä yhdenvertaisen kohtelun esteenä ole ollut oikeudellisia syitä.

Merkitystä on annettava osaltaan myös sille, että rakenneuudistuksen poikkeuksellisen pitkän toteuttamisajan takia määräaikaisia virkasuhteita on 30.11.2020 ollut paljon, kun vapautuneet virat on pitkään täytetty vain määräajaksi. Virkasuhteet on rajattu kestoltaan siten, että ne ovat päättyneet vanhan organisaation lakatessa. Uuden organisaation virkojen täyttäminen on lisäksi aloitettu perustäytäntöönpanon ulosottotarkastajan viroista, joita myös kantajat ovat aluksi hakeneet ennen kuin ulosottoylitarkastajien virat ovat avautuneet haettaviksi. Ulosottoylitarkastajien virkoja taas ovat hakeneet myös määräaikaiset voudit. Osalla kantajista nämä heistä riippumattomat seikat ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että he eivät ole täyttäneet sovittuja URA-lisän ehtoja. Vaikka pääsääntöisesti palkkaturva katkeaa henkilön hakeutuessa vapaaehtoisesti toiseen virkaan tai virkasuhteeseen (H2), olosuhteet nyt käsillä olevassa asiassa ovat olleet edellä kuvatuin tavoin poikkeukselliset. Vaikka muutostilanteissa todellisena tarpeena voidaan sinänsä katsoa olevan palkkaturvan toteuttaminen vanhoille virkamiehille, määräaikaisia virkamiehiä on edellä sanotuista syistä pidettävä tässä tapauksessa URA-lisän suhteen vakituisiin rinnastettavina. Edellä on lisäksi todettu, että palkkaerojen poistumisesta ei esitetyn selvityksen perusteella ole uskottavia takeita ainakaan kohtuulliseksi katsottavassa ajassa.

Edellä selostetut seikat huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo, että määräaikaisten erilaiseen kohteluun URA-lisän osalta ei ole ollut asiallisia syitä.

Takuupalkka

Tarkentavan virkaehtosopimuksen 11 §:ssä tarkoitetulla takuupalkalla on niin ikään tuotettu palkkaturvaa palkkausjärjestelmän muutostilanteessa. Takuupalkka on kuitenkin ollut määräaikainen. Sitä on maksettu kolmen vuoden ajan ajanjaksolla 1.5.2021–1.5.2024. Työtuomioistuin katsoo, että takuupalkkaa koskevan määräyksen myötä syntynyt palkkaero on alun perin ollut hyväksyttävä ja siirtymäaika kohtuullinen, eikä kyse ole näin ollen ollut tasapuolisen kohtelun velvoitteen vastaisesta menettelystä ainakaan suhteessa sellaisiin uusiin virkamiehiin, jotka eivät ole olleet vanhan organisaation palveluksessa. Asiaa on kuitenkin arvioitava myös määräaikaisten virkamiesten syrjinnän kiellon kannalta.

Takuupalkan ulkopuolelle on rajattu kaikki 30.11.2020 määräaikaisessa virkasuhteessa olevat kihlakunnanulosottomiehet. Määräaikaiset virkasuhteet ovat tuolloin päättyneet. Takuupalkan ehtoihin on lisäksi kuulunut, että virkamies on 1.12.2020 nimitetty vakituiseen ulosottoylitarkastajan virkaan.

Kanteessa on vaadittu vahvistettavaksi, että tarkentavan virkaehtosopimuksen 11 § on pätemätön siltä osin kuin siinä edellytetään, että henkilö on ollut 30.11.2020 vakituisessa kihlakunnanulosottomiehen virassa ja 1.12.2020 tullut nimitetyksi ulosottoylitarkastajan vakituiseen virkaan.

Työtuomioistuin on edellä katsonut, että takuupalkan tarkoitukseen nähden samaa työtä vanhassa organisaatiossa tehneet määräaikaiset ja vakituiset virkamiehet ovat olleet toisiinsa rinnasteisessa tilanteessa. Asiallisten syiden vaatimus edellyttää, että rinnasteisessa tilanteessa olevien virkamiesten erilaiseen kohteluun johtaneet toimenpiteet vastaavat todellista tarvetta, niillä voidaan saavuttaa asetettu tavoite ja ne ovat tätä varten tarpeellisia. Kuten edellä on todettu, määräaikaisten virkamiesten työn tilapäisyyteen vetoaminen ei sellaisenaan voi olla asiallinen syy, joka oikeuttaisi erilaisen kohtelun. Myöskään taloudelliset syyt tai se, että asiasta on sovittu virkaehtosopimuksessa, eivät oikeuta erilaista kohtelua. Yhdenvertaisen kohtelun esteenä ei tässä tapauksessa ole ollut oikeudellisia syitä. Edellä on lisäksi kuvattu käsillä olevan tilanteen poikkeuksellisuutta liittyen määräaikaisten suureen määrään ja alhaalta ylöspäin edenneeseen rekrytointiprosessiin. Vaikka muutostilanteissa todellisena tarpeena voidaan sinänsä katsoa olevan palkkaturvan toteuttaminen vanhoille, tässä tapauksessa lain nojalla siirtyville virkamiehille, määräaikaisia virkamiehiä on edellä sanotuista syistä pidettävä käsillä olevassa tilanteessa takuupalkan suhteen vakituisiin rinnastettavina. Vastaaja ei ole osoittanut, että erilaiseen kohteluun johtaneet toimenpiteet olisivat vastanneet todellista tarvetta.

Edellä todetut seikat huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo, että vastaaja ei ole esittänyt sellaista asiallista syytä, jonka perusteella määräaikaisten erilainen kohtelu takuupalkan osalta olisi tässä tapauksessa ollut oikeutettua.

Johtopäätökset

Edellä selostetuin perustein tarkentavan virkaehtosopimuksen 10 ja 11 §, joista palkkaerot ovat suoraan johtuneet, ovat ristiriidassa valtion virkamieslain 11 §:ssä säädetyn tasapuolisen kohtelun vaatimuksen kanssa. Sopimusmääräykset on näiltä osin todettava pätemättömiksi. Ensimmäinen vahvistusvaatimus on siten hyväksyttävä.

Kanteessa on lisäksi vaadittu, että kantajilla on ollut oikeus URA-lisään ja osalla kantajista myös takuupalkkaan. Työtuomioistuin on edellä katsonut, että työnantaja on URA-lisän suhteen kohdellut kantajia valtion virkamieslain 11 §:ssä säädetyn tasapuolisen kohtelun vaatimuksen vastaisesti maksamalla heille erisuuruista palkkaa kuin samaa työtä tekeville, URA-lisään oikeutetuille ulosottoylitarkastajille. Kantajilla on oikeus päästä samaan virkaehtosopimuksen mukaiseen asemaan kuin nämä ulosottoylitarkastajat. Toinen vahvistusvaatimus on siten hyväksyttävä.

Kanteessa on vaadittu, että kantajista A:lla, B:llä, C:llä, E:llä, F:llä, H:lla, J:llä, L:llä, M:llä, P:llä, Q:lla, S:llä, T:llä, V:llä, W:llä, Y:llä ja D2:lla on oikeus myös takuupalkkaan. Työtuomioistuin on edellä katsonut, että takuupalkan tarkoitukseen nähden määräaikaiset ja vakituiset virkamiehet ovat olleet toisiinsa rinnasteisessa tilanteessa eikä vastaaja ole esittänyt sellaista asiallista syytä, jonka perusteella määräaikaisten erilainen kohtelu takuupalkan osalta olisi tässä tapauksessa ollut oikeutettua. Edellä mainituilla kantajilla on oikeus päästä samaan virkaehtosopimuksen mukaiseen asemaan kuin ne ulosottoylitarkastajat, joille on maksettu takuupalkkaa. Kolmas vahvistusvaatimus on siten hyväksyttävä.

Oikeudenkäyntikulut

Valtiovarainministeriö on asian hävinneenä oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan kantajien kohtuulliset oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Kantajien oikeudenkäyntikuluvaatimuksen määrä on 27.727,11 euroa. Kantajien asiamies on käyttänyt asian hoitamiseen 83,35 tuntia ja laskussa käytettynä tuntiveloitusperusteena on ollut 260 euroa. Vastaaja on paljoksunut tuntiveloitusperustetta 220 euroa ylittäviltä osin.

Viimeaikaisessa oikeuskäytännössään työtuomioistuin on katsonut kohtuulliseksi tuntiveloitusperusteeksi 300 euroa (ks. TT 2025:3 ja siellä mainitut ratkaisut). Kantajien asiamiehen tässä asiaa käyttämää tuntiveloitusperustetta 260 euroa on pidettävä kohtuullisena. Vastaaja on siten velvollinen korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut vaaditun mukaisena.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

1. vahvistaa, että Ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen (VES-koodi 251055, VN/13534/2021) 10 ja 11 § ovat pätemättömiä siltä osin kun määräyksissä edellytetään URA-lisän osalta, että määräaikainen virkamies on ollut keskeytyksettä määräaikaisessa kihlakunnanulosottomiehen tehtävässä koko ajanjakson 1.12.2015–30.11.2020 ja on nimitetty 1.12.2020 lukien vakinaiseen ulosottoylitarkastajan virkaan, tai että nimitys virkaan on tehty viimeistään 30.4.2021 ja henkilö on toiminut määräaikaisessa ulosottoylitarkastajan virassa 1.12.2020 alkaen keskeytyksettä vakinaiseen nimittämiseensä saakka

sekä siltä osin kun määräyksissä edellytetään takuupalkan osalta, että henkilöllä on ollut 30.11.2020 voimassa vakituinen kihlakunnanulosottomiehen virka ja että henkilö on 1.12.2020 lukien nimitetty ulosottoylitarkastajan vakituiseen virkaan

2. vahvistaa, että A:lla, B:llä, C:llä, D:llä, F:llä, G:llä, J:llä, L:llä, M:llä, N:llä, P:llä, Q:lla, R:llä, U:lla, V:llä, W:llä, X:llä ja B2:lla on 1.5.2021 lukien oikeus URA-lisään ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen (VES-koodi 251055,VN/13534/2021) 10 §:n suuruisena,

K:lla on oikeus URA-lisään ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen (VES-koodi 251055, VN/13534/2021) 10 §:n suuruisena ajanjaksolla 1.5.2021–13.2.2023,

C2:lla on oikeus URA-lisään ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen (VES-koodi 251055, VN/13534/2021) 10 §:n suuruisena ajanjaksolla 1.5.2021–1.8.2023,

A2:lla on oikeus URA-lisään ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen (VES-koodi 251055, VN/13534/2021) 10 §:n suuruisena 1.5.2021 alkaen lukuun ottamatta ajanjaksoa 23.5.2022–31.12.2025,

S:llä on oikeus URA-lisään ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen (VES-koodi 251055, VN/13534/2021) 10 §:n suuruisena 1.5.2021 alkaen lukuun ottamatta ajanjaksoa 17.7.2023–1.11.2024,

O:lla on oikeus URA-lisään ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen (VES-koodi 251055, VN/13534/2021) 10 §:n suuruisena 1.5.2021 alkaen lukuun ottamatta ajanjaksoa 1.3.2023–31.12.2025,

H:lla on oikeus URA-lisään ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen (VES-koodi 251055, VN/13534/2021) 10 §:n suuruisena 15.11.2021 alkaen,

D2:lla on oikeus URA-lisään ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen (VES-koodi 251055, VN/13534/2021) 10 §:n suuruisena 15.11.2021 alkaen,

Y:llä on oikeus URA-lisään ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen (VES-koodi 251055, VN/13534/2021) 10 §:n suuruisena 1.10.2021 alkaen,

T:llä on oikeus URA-lisään ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen (VES-koodi 251055, VN/13534/2021) 10 §:n suuruisena 1.12.2021 alkaen,

E:llä on oikeus URA-lisään ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen (VES-koodi 251055, VN/13534/2021) 10 §:n suuruisena 1.6.2021 alkaen ja

Z:lla on oikeus URA-lisään ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen (VES-koodi 251055, VN/13534/2021) 10 §:n suuruisena 1.10.2021 alkaen

3. vahvistaa, että A:lla, B:llä, C:llä, F:llä, J:llä, L:llä, M:llä, P:llä, Q:lla, V:llä ja W:llä on ajanjaksolla 1.5.2021–1.5.2024 oikeus takuupalkkaan Ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen (VES-koodi 251055, VN/13534/2021) 11 §:n suuruisena,

S:llä on oikeus takuupalkkaan Ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen (VES-koodi 251055, VN/13534/2021) 11 §:n suuruisena 1.5.2021–17.7.2023,

H:lla on oikeus takuupalkkaan Ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen (VES-koodi 251055, VN/13534/2021) 11 §:n suuruisena ajanjaksolla 15.11.2021–1.5.2024,

D2:lla on oikeus takuupalkkaan Ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen (VES-koodi 251055, VN/13534/2021) 11 §:n suuruisena ajanjaksolla 15.11.2021–1.5.2024,

Y:llä on oikeus takuupalkkaan Ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen (VES-koodi 251055, VN/13534/2021) 11 §:n suuruisena ajanjaksolla 15.11.2021–1.5.2024,

T:llä on oikeus takuupalkkaan Ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen (VES-koodi 251055, VN/13534/2021) 11 §:n suuruisena ajanjaksolla 1.12.2021–1.5.2024 ja

E:llä on oikeus takuupalkkaan Ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen (VES-koodi 251055, VN/13534/2021) 11 §:n suuruisena ajanjaksolla 1.6.2021–1.5.2024 sekä

4. velvoittaa valtiovarainministeriön korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut 27.727,11 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Outi Anttila puheenjohtajana sekä Elina Ranz, Tuomas Aarto, Mirja-Maija Tossavainen, Sanna Rantala ja Erkki Mustonen jäseninä. Valmistelija on ollut Krista Kalske.

Tuomio on yksimielinen.