TT 2025:28

Työtaistelun syynä oli tyytymättömyys yhtiön harkitsemiin, käynnissä olleissa muutosneuvotteluissa käsi­teltäviin toimenpiteisiin. Työtaistelu kohdistui siten voimassa olleen työehtosopimuksen työnjohto-oi­keutta koskevaan määräykseen. Ammattiosasto myönsi rikkoneensa työrauhavelvollisuutensa ja se tuo­mittiin hyvityssakkoon.

Asia

Työrauha

Kantaja

Teknologiateollisuuden työnantajat ry

Vastaaja 

Teollisuusliitto ry

Kuultava

Itä-Uudenmaan Teollisuustyöntekijät ry

ASIAN TAUSTA JA TYÖTAISTELUTOIMENPITEET

X Oy:n Porvoossa sijaitsevalla tehtaalla järjestettiin lakko, joka alkoi työntekijöiden marssiessa ulos työpaikalta maanantaina 19.5.2025 kello 12.00. Työtä tehdään yhdessä vuorossa ja työvuoron oli määrä päättyä klo 14.30. Työntekijät palasivat töihin seuraavana päivänä.

Yhtiön palveluksessa työskenteli 19.5.2025 yhteensä 162 työntekijöiden henkilöstöryhmään kuuluvaa henkilöä. Heistä 27 oli tuolloin irtisanomisajalla ilman työntekovelvoitetta. Työtaisteluun osallistui yhteensä 100 työntekijää. Heistä 70 oli Itä-Uudenmaan Teollisuustyöntekijät ry:n jäseniä. Työpaikalle jääneistä työntekijöistä seitsemän jäi lakon vuoksi ilman työtä. Pääluottamusmies ei osallistunut lakkoon, mutta ainakin yksi osastonluottamusmiehistä sekä kuusi työhuonekunnan jäsentä osallistuivat.

Lakon syynä oli tyytymättömyys yhtiön harkitsemiin, käynnissä olleissa muutosneuvotteluissa käsiteltäviin toimenpiteisiin.

Teknologiateollisuuden työnantajat ry vastaanotti tiedon työtaistelun alkamisesta 19.5.2025 kello 12.20 ja vaati Teollisuusliitto ry:ltä viipymättä toimia työrauhan palauttamiseksi. Teollisuusliitto oli yhteydessä pääluottamusmieheen puhelimitse kello 13.30.

Itä-Uudenmaan Teollisuustyöntekijät ry:llä on maksavia jäseniä 813.

KANNE

Vaatimukset

Teknologiateollisuuden työnantajat ry on vaatinut, että työtuomioistuin tuomitsee Itä-Uudenmaan Teollisuustyöntekijät ry:n hyvityssakkoon ensisijaisesti työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja toissijaisesti valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä sekä velvoittaa kuultavayhdistyksen korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 3.570 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työehtosopimukseen kohdistuminen

Lakolla on pyritty painostamaan työnantajaa asioissa, jotka kuuluvat työnantajan työnjohto-oikeuden piiriin.

Työtaistelu kohdistui siten voimassa olevan teknologiateollisuuden työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 6 kohdan työnjohto-oikeutta koskevaan määräykseen, jonka mukaan työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työn johtamisesta.

Ammattiosaston vastuu

Miltei koko tehtaan henkilökunta aloitti lakon samanaikaisesti, mikä osoittaa työtaistelun olleen koordinoitu. Pääluottamusmies oli lakon alkaessa muutosneuvottelutilaisuudessa. Hän osasi heti kertoa työnantajan edustajalle, että työntekijät palaisivat seuraavana päivänä töihin. Pääluottamusmies on siten ollut tietoinen lakon järjestämisestä ja sen suunnitellusta kestosta.

Lakko ei ollut spontaani, sillä jo lakkoa edeltävällä viikolla liikkui huhuja lakon järjestämisestä. Yhtiön käsityksen mukaan luottamusmiesorganisaatio on ollut ulosmarssista tietoinen, eikä ole ryhtynyt toimiin ulosmarssin estämiseksi.

Lakkoon osallistui yksi työosaston luottamusmies sekä kuusi työhuonekunnan jäsentä, mikä lisää entisestään lakon moitittavuutta.

Yhtiön tiedossa ei ole, että ammattiosasto tai sen edustajat olisivat ryhtyneet mihinkään toimenpiteisiin lakon estämiseksi, työrauhan säilyttämiseksi tai palauttamiseksi.

Vahingot

Lakon vuoksi yhtiölle aiheutui taloudellista vahinkoa arviolta 84.462 euroa ja työtunteja menetettiin yhteensä 263.

Vastaaja on väittänyt vahingon määrän olleen liioiteltu ja ettei yrityksellä olisi tosiasiassa ollut tarvetta työntekijöiden työpanokselle, koska työnantaja harkitsi muutosneuvottelujen jälkeen lomauttavansa henkilöstöä. Y Oy:n (30.9.2025 saakka X Oy) tuotannon volyymi vaihtelee runsaasti, sillä kaikki tuotteet valmistetaan tilauksesta. Yhtiön ei ole siten mahdollista juurikaan tasata tuotantoa sisäisin järjestelyin vaan pääsääntöisesti tuotteet tulee valmistaa silloin, kun tilauksia on. Tämän vuoksi yrityksellä voi ajoittain olla tarve teettää ylitöitä, kun taas toisinaan ilmenee tarve supistaa kapasiteettia ja lomauttaa henkilöstöä. Mikäli yhtiöllä olisi ollut tarve lomauttaa työntekijöitä maanantaina 19.5.2025, olisi muutosneuvottelut käyty jo aikaisemmin.

Yhtiön tuotantosuunnitelmaan oli aikataulutettu 19.5.2025 valmistettavaksi suunnitellut tuotteet. Yritykselle on aiheutunut taloudellista vahinkoa, kun tuotteita ei ole kyetty valmistaa tuotantosuunnitelman mukaisesti.

Hyvityssakko

Vastaaja on ensisijaisesti pyytänyt kohtuullistamaan hyvityssakon määrää työehtosopimuslain 10 §:n mukaisesti ja toissijaisesti pyytänyt, että hyvityssakko määrätään enintään vähimmäismäärän mukaisena. Kantaja katsoo, ettei kumpikaan pyyntö ole perusteltu.

Ammattiosastolla on tällä hetkellä 813 maksavaa jäsentä. Kyse ei siten ole pienestä vaan vähintäänkin keskisuuresta ammattiosastosta. Ammattiosastolla on jäsenmaksujen ansiosta vakaa ja säännöllinen tulopohja. Hyvityssakon tuomitseminen työehtosopimuslain 9 §:n mukaista vähimmäismäärää suurempana ei näin ollen todennäköisesti johtaisi ammattiliiton hajoamiseen tai ammattiyhdistystoiminnan estymiseen.

Vastaaja on lisäksi vedonnut kohtuullistamisperusteena työtaistelun lyhyeen kestoon. Lakko kesti 2,5 tuntia eikä siten ollut kestoltaan niin lyhyt, että se itsessään oikeuttaisi hyvityssakon kohtuullistamista tai tuomitsemista vähimmäismääräisenä. Erityistä syytä kohtuullistamiseen ei työtuomioistuimen oikeuskäytännössä ollut työtaistelun keston perusteella esimerkiksi tilanteessa, jossa lakko kesti 2 tuntia 15 minuuttia (TT 2025:23) tai tilanteessa, jossa kaupan alalla oli toimeenpantu 1–5 minuutin työnseisauksia (TT 2023:33).

Jos hyvityssakko tuomittaisiin vähimmäismääräisenä, se ei olisi kohtuullisessa suhteessa työtaistelusta aiheutuneeseen vahinkoon eikä olisi riittävä ehkäisemään lainvastaisia työtaisteluita vastaisuudessa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Teollisuusliitto ry on myöntänyt, että Itä-Uudenmaan Teollisuustyöntekijät ry on rikkonut työrauhavelvollisuutensa asiassa. Se on kuitenkin katsonut, että hyvityssakon määrää tulisi kohtuullistaa.

Perusteet

Hyvityssakon määrää tulisi kohtuullistaa työehtosopimuslain 10 §:n mukaisesti, sillä hyvityssakon tuomitseminen vähimmäismäärän mukaisesti johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen.

Työehtosopimuslakia muutettiin 18.5.2024 (HE 12/2024 vp). Muutoksilla tavoiteltiin sitä, että hyvityssakot vastaisivat paremmin työnantajille aiheutuneita taloudellisia vahinkoja ja lisäksi sitä, että hyvityssakkojen suuruus ennaltaehkäisisi työrauhavelvoitteen vastaisia työtaisteluita. Ennaltaehkäisevyys tai taloudelliset perusteet eivät kuitenkaan ole kansainvälisten sopimusvelvoitteiden näkökulmasta hyväksyttäviä perusteita rajoittaa työtaisteluoikeutta. Oikeus työtaisteluun on tunnustettu ihmisoikeutena useissa Suomea sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa. Lakko-oikeus on lisäksi tunnustettu Euroopan sosiaalisen peruskirjan 6 artiklan 4 kappaleessa sekä osana Euroopan ihmisoikeussopimuksen 11 artiklan 1 kohdan mukaista kokoontumis- ja yhdistymisvapautta. Työtuomioistuimella on lisäksi Suomen perustuslain 22 §:n nojalla velvollisuus turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Ammatillinen yhdistymisvapaus on turvattu perustuslain 13 §:ssä sekä useissa Suomea sitovissa ihmisoikeussopimuksissa. Tuomioistuimen tulisi lakia tulkitessaan pyrkiä lopputulokseen, joka mahdollisimman tehokkaasti turvaisi perusoikeuksien toteutumisen.

ILO:n yhdistymisvapauskomitea ja asiantuntijakomitea ovat pitäneet tärkeänä yleistä periaatetta, jonka mukaan kaikissa tapauksissa ja kyseisen lakon laillisuudesta riippumatta määrätyt seuraamukset eivät saa olla suhteettomia yhdistyksille taikka työntekijöille tehtyjen rikkomusten vakavuuteen nähden.

Kantaja on vedonnut siihen, että lain esitöiden mukaan hyvityssakon kohtuullistamiseen erityinen syy voisi olla olemassa esimerkiksi tilanteessa, jossa hyvityssakon tuomitseminen vähimmäismääräisenä voisi johtaa yhdistyksen toimintaedellytysten lakkaamiseen ja siten ammattiyhdistystoiminnan estymiseen yhdistyksen pienen koon ja vähäisen varallisuuden vuoksi. Lisäksi perusteluissa on todettu, ettei hyvityssakko saa olla määrältään sellainen, että se todennäköisesti johtaisi ammattiliiton hajoamiseen ja siten ammattiyhdistystoiminnan estymiseen. Suomea sitovien kansainvälisten sopimusvelvoitteiden nojalla estymisellä ei kuitenkaan tarkoiteta ainoastaan koko ammattiyhdistyksen toiminnan lakkaamista tai hajoamista, vaan estymisellä tarkoitetaan myös sitä, että seuraamusten suuruus tosiasiassa estää kansainvälisesti tunnustettujen työtaistelutoimien toteuttamisen ja siten tekee työtaisteluoikeudesta ainoastaan näennäistä.

Itä-Uudenmaan Teollisuustyöntekijät ry:llä on maksavia jäseniä vain 813, joten hyvityssakon tuomitseminen edes vähimmäismäärän mukaisena vaikuttaisi hyvin merkittävällä tavalla ammattiosaston toimintaedellytyksiin. Ottaen huomioon ammattiosaston jäsenmäärän suhteessa työnseisauksen erittäin lyhyeen kestoon ja vähäisiin vaikutuksiin työnantajalle hyvityssakon tuomitseminen vähimmäismäärän suuruisena olisi kohtuuton seuraamus.

Pääluottamusmiehellä ei ole vallinneissa olosuhteissa käytännössä ollut mahdollisuuksia estää työtaistelun alkamista. Pääluottamusmies oli työnantajan edustajien kanssa muutosneuvotteluissa ja hän sai tiedon ulosmarssista vasta siinä vaiheessa, kun työntekijät olivat jo olleet poistuneina työpaikalta hieman yli 1,5 tuntia. Siinä vaiheessa työvuoroa olisi ollut jäljellä enää alle tunti, joten työntekijöiden palaaminen töihin saman vuoron aikana ei olisi käytännössä ollut enää mahdollista. Pääluottamusmies soitti ammattiosaston puheenjohtajalle välittömästi kokouksen jälkeen ja kysyi tietoja tapahtuneesta. Hän sai tiedon, että työntekijät palaavat töihin seuraavana aamuna ja ilmoitti tämän tiedon työnantajalle. Pääluottamusmies ei siten ollut tietoinen työnseisauksen kestosta ennen yhteydenottoaan ammattiosastoon. Pääluottamusmies ei myöskään osallistunut työnseisaukseen, vaan ryhtyi aktiivisesti toimimaan työrauhan palauttamiseksi heti saatuaan asiasta tiedon.

Työntekijöiden työnseisaus oli kestoltaan lyhyt, vain 2,5 tuntia. Asiassa tulee lisäksi erityisesti huomioida se, että yhtiössä työt ovat jo pidemmän aikaa vähentyneet merkittävästi. Työnseisauksen kanssa samanaikaisesti alkaneet muutosneuvottelut koskivat kaikkien tuotannon työntekijöiden lomauttamista enintään 25 työpäivän ajaksi töiden vähentymisen vuoksi. Pääluottamusmiehen mukaan lomautettuna on usein jopa 50 työntekijää kerrallaan. Yhtiössä oli siten akuutti tarve vähentää työvoimaa ja palkkakuluja, joten työnseisauksen aikanakaan ei olisi aidosti edes ollut tarvetta lähellekään täydelle työntekijämäärälle.

Yhtiö aloitti muutosneuvottelut, koska yhtiössä suunniteltiin työntekijöiden laajoja lomautuksia. Yhtiö pyrki siten omilla toimillaankin vähentämään tuotannon määrää. Kantajan ilmoittama vahingon määrä 2,5 tunnin työstä tarkoittaisi käytännössä sitä, että yhtiö olisi äkillisesti kolminkertaistanut liikevaihtonsa vuoden 2024 lukuihin nähden ja toiminta olisi voitollista. Ottaen huomioon yhtiön heikon taloudellisen tilanteen ja työnantajan aloitteesta tapahtuneen työn jatkuvan vähentämisen, on selvää, että kantajan ilmoittama vahingon määrä on täysin liioiteltu.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on katsonut, että hyvityssakon vähimmäismäärän kohtuullistamista koskevassa harkinnassa tulee ottaa huomioon ammattiosaston syyllisyyden määrää lieventävänä seikkana työtaistelutoimenpiteen tausta silloin, kun kyseessä on ns. surulakko, jossa työntekijöiden työnseisauksen taustana on työnantajan päätös merkittävistä henkilöstövähennyksistä, eikä työtaistelutoimenpiteellä ole aiheutettu työnantajalle merkittävää vahinkoa. (TyVM 4/2024 vp s. 7 ja 15.) Lyhyen työnseisauksen taustalla oli työnantajan harkitsemat koko henkilöstöä koskevat lomautukset. Työnantajan harkitsemat toimet olivat henkilöstölle erittäin merkittäviä, ja töiden vähennyttyä jo ennen muutosneuvotteluja jäi taloudellinen vahinko erittäin vähäiseksi.

Työtuomioistuinta pyydetään siten ensisijaisesti kohtuullistamaan hyvityssakon määrää tai vaihtoehtoisesti tuomitsemaan hyvityssakko enintään vähimmäismäärän mukaisesti.

TODISTELU

Ei nimettyä todistelua.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työtaistelutoimenpiteet ja kohdistuminen työehtosopimukseen

X Oy:n Porvoossa sijaitsevalla tehtaalla järjestettiin edellä kuvatuin tavoin työtaistelu, joka alkoi maanantaina 19.5.2025 kello 12.00 ja päättyi kello 14.30. Työtaisteluun osallistui 70 Itä-Uudenmaan Teollisuustyöntekijät ry:n jäsentä.

Työtaistelun syynä oli tyytymättömyys yhtiön harkitsemiin, käynnissä olleissa muutosneuvotteluissa käsiteltäviin toimenpiteisiin. Työtaistelu kohdistui siten voimassa olevan työehtosopimuksen 6 kohdan työnjohto-oikeutta koskevaan määräykseen, jonka mukaan työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työn johtamisesta.

Ammattiosaston vastuu

Vastauksessa on myönnetty, että Itä-Uudenmaan Teollisuustyöntekijät ry on rikkonut työrauhavelvollisuutensa. Kantajan ensimmäisen kannevaatimuksen ensisijainen vaatimus on hyväksyttävä myöntämisen perusteella.

Hyvityssakko

Asiassa on edellä todetusti myönnetty, että Itä-Uudenmaan Teollisuustyöntekijät ry on rikkonut työrauhavelvollisuutensa.

Työehtosopimuslain 9 §:n nojalla työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä voidaan tuomita maksettavaksi hyvityssakko. Hyvityssakon määrä on säännöksen mukaan vähintään 10.000 euroa ja enintään 150.000 euroa.

Ennen 18.5.2024 voimaan tullutta työrauhalainsäädännön uudistusta (laki työehtosopimuslain muuttamisesta, 246/2024) hyvityssakon enimmäismäärä oli 37.400 euroa eikä laissa ollut säädetty hyvityssakon alarajasta. Uudistetun lain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 12/2024 vp) mukaan hyvityssakkojen taso ei ollut riittävä ehkäisemään lainvastaisia työtaisteluita eikä tuomittujen hyvityssakkojen määrän voitu arvioida olevan yleisesti kohtuullisessa suhteessa lainvastaisista työtaisteluista aiheutuviin vahinkoihin. Vähimmäismäärästä säätämisen tarkoituksena oli puolestaan varmistaa, että hyvityssakkojen taso myös tosiasiassa nousisi ehdotettavan enimmäismäärän korotuksen mukaisessa suhteessa, ja sen myötä työehtosopimuslain seuraamusjärjestelmä tehostuisi uuden asteikon puitteissa. (HE 12/2024 vp s. 80. Ks. myös TT 2025:23.)

Työtuomioistuin toteaa, että sillä on Suomen perustuslain 22 §:n nojalla velvollisuus turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Ammatillinen yhdistymisvapaus on turvattu perustuslain 13 §:ssä sekä useissa Suomea sitovissa ihmisoikeussopimuksissa. Tästä seuraa muun ohella, että hyvityssakot, joita yhdistyksille voidaan määrätä lainvastaisista työtaistelutoimenpiteistä, eivät saa olla määrältään sellaisia, että ne todennäköisesti johtaisivat yhdistysten hajoamiseen tai uhkaisivat niiden toimintaa ja estäisivät niiden laillista ammattiyhdistystoimintaa. Seuraamukset eivät myöskään saa olla suhteettomia tehtyjen rikkomusten vakavuuteen nähden. (Ks. HE 12/2024 vp s. 34–35 koskien ILO:n valvontaelinten kannanottoja.)

Työehtosopimuslain 10 §:n 1 momentin mukaan hyvityssakkoon tuomittaessa on otettava huomioon kaikki esiin tulleet asianhaarat, kuten vahingon suuruus, syyllisyyden määrä, toisen osapuolen rikkomukseen mahdollisesti antama aihe ja yhdistyksen tai yrityksen koko. Erityisestä syystä hyvityssakkoa voidaan kohtuullistaa tai jättää se kokonaan tuomitsematta.

Erityinen syy jättää hyvityssakko tuomitsematta voi olla käsillä esimerkiksi silloin, jos vastapuoli on antanut aiheen lainvastaiseen työtaistelutoimenpiteeseen käyttäytymällä selvästi epäasiallisesti, kuten rikkomalla lakia (HE 248/1985 vp s. 8). Erityinen syy kohtuullistaa hyvityssakkoa voi olla myös tilanteessa, jossa hyvityssakon tuomitseminen vähimmäismääräisenä voisi johtaa yhdistyksen toimintaedellytysten lakkaamiseen ja siten ammattiyhdistystoiminnan estymiseen yhdistyksen pienen koon ja vähäisen varallisuuden vuoksi. Erityinen syy hyvityssakon kohtuullistamiselle voi olla kyseessä myös, jos työtaistelu olisi toteutettu niin pienimuotoisena tai erittäin lyhytkestoisena, ettei siitä olisi aiheutunut kuin hyvin vähäistä haittaa työnantajan toiminnalle, ja hyvityssakon tuomitsemista vähimmäismääräisenä olisi pidettävä kohtuuttomana. (HE 12/2024 vp s. 81.)

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on lisäksi katsonut, että hyvityssakon vähimmäismäärän mahdollista kohtuullistamista koskevassa kokonaisharkinnassa on perusteltua huomioida ammattiosaston syyllisyyden määrää lieventävänä asianhaarana työtaistelutoimenpiteen tausta silloin, kun kyseessä on ns. surulakko, jossa työntekijöiden yhdistyksen spontaanin, mielenilmausluonteisen ja lyhytkestoisen työnseisauksen taustana on työnantajan päätös toiminnan lopettamisesta kokonaan tai poikkeuksellisen merkittävistä henkilöstövähennyksistä, eikä toimenpiteellä ole aiheutettu työnantajalle merkittävää vahinkoa. (TyVM 4/2024 vp s. 7 ja 15.)

Tässä asiassa työehtosopimuslain vastaiseksi myönnetyn työtaistelun taustalla on ollut työntekijöiden tyytymättömyys käynnissä oleviin muutosneuvotteluihin, joissa suunniteltiin työntekijöiden lomautuksia. Tätä taustaa ei voida pitää sellaisena, joka voitaisiin ottaa huomioon yhdistyksen syyllisyyden määrää lieventävänä asianhaarana.

Työtaistelun kesto on ollut kaksi ja puoli tuntia, ja siihen on osallistunut 70 kuultavayhdistyksen jäsentä. Kantajan mukaan yhtiön tuotantosuunnitelmaan oli 19.5.2025 aikataulutettu valmistettavaksi suunnitellut tuotteet, ja yhtiölle aiheutui taloudellista vahinkoa, kun tuotteita ei kyetty valmistamaan tuotantosuunnitelman mukaisesti. Kantajan ilmoituksen mukaan yhtiölle aiheutui lakon vuoksi taloudellista vahinkoa arviolta 84.462 euroa ja työtunteja menetettiin yhteensä 263. Vastaaja on katsonut ilmoitetun vahingon määrän olevan liioiteltu. Työtuomioistuin toteaa, että työnantajalle tyypillisesti aiheutuu työtaistelusta jonkin verran taloudellista vahinkoa.

Vastaaja on tuonut lisäksi esiin, että pääluottamusmiehellä ei käytännössä ollut mahdollisuuksia estää työtaistelun alkamista eikä pääluottamusmies itse ollut osallistunut työtaisteluun. Asiassa on kuitenkin riidatonta, että muita yhdistyksen edustajia on osallistunut työnseisaukseen. Yhdistys vastaa edustajiensa menettelystä. Epäselväksi on jäänyt, ovatko yhdistyksen edustajat ryhtyneet mihinkään toimiin työtaistelun estämiseksi ja työrauhan palauttamiseksi.

Työtuomioistuin toteaa, että edellä selostetuin tavoin hyvityssakko ei saa olla määrältään niin suuri, että sen määrääminen vaarantaisi yhdistyksen toimintaedellytykset. Tässä arvioinnissa otetaan huomioon yhdistyksen todellinen taloudellinen kantokyky kokonaisuudessaan, mihin vaikuttaa muun ohella yhdistyksen koko. Itä-Uudenmaan Teollisuustyöntekijät ry:ssä on ilmoitetun mukaisesti noin 813 jäsentä. Yhdistyksen jäsenmäärään perustuva maksukyky on huomioitava asiaa arvioitaessa.

Kaikki esiin tulleet asianhaarat huomioon ottaen työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hyvityssakon määräksi 15.000 euroa.

Oikeudenkäyntikulut

Itä-Uudenmaan Teollisuustyöntekijät ry on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Teknologiateollisuuden työnantajat ry:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Itä-Uudenmaan Teollisuustyöntekijät ry:n maksamaan Teknologiateollisuuden työnantajat ry:lle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 15.000 euroa.

Itä-Uudenmaan Teollisuustyöntekijät ry velvoitetaan korvaamaan Teknologiateollisuuden työnantajat ry:n oikeudenkäyntikulut 3.570 eurolla, mille määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Outi Anttila puheenjohtajana sekä Markku Saarikoski, Merru Tuliara, Suvi Lahti-Leeve, Satu Tähkäpää ja Sanna Rantala jäseninä. Esittelijä on ollut Meeri Julmala.

Tuomio on yksimielinen.