TT 2025:25
Luotsausalueen luotsausten määrä oli vähentynyt voimakkaasti Venäjän aloitettua hyökkäyssodan Ukrainaan. Asiassa oli kysymys siitä, oliko työnantajalla ollut työehtosopimuksen mukaiset perusteet lomauttaa ja irtisanoa kyseessä olevalla luotsausalueella luotsina työskennellyt työsuojeluvaltuutettu.
Tuomiossa katsottiin, ettei tuotantoyksikön toimintaa ollut keskeytetty kokonaan eikä työsuojeluvaltuutetun työ ollut kokonaan päättynyt työehtosopimuksen osana noudatettavassa yleissopimuksessa tarkoitetulla tavalla. Työsuojeluvaltuutetun kanssa ei ollut myöskään yhteisesti todettu, ettei hänelle voitu tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä. Työnantaja oli menetellyt yleissopimuksen vastaisesti lomauttaessaan työsuojeluvaltuutetun.
Työtuomioistuin katsoi tuomiosta tarkemmin ilmenevillä perusteilla, ettei työntekijä ollut enää ollut työsuojeluvaltuutetun jälkisuojan piirissä, kun hänen työsopimuksensa oli irtisanottu. Näin ollen hänen irtisanomiseensa ei sovellettu työsuojeluvaltuutetun työsuhdeturvaa koskevia yleissopimuksen määräyksiä.
Asiassa oli kantajan toissijaisen vaatimuksen perusteella kyse siitä, oliko taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla suoritettu irtisanominen johtunut tosiasiassa työntekijän henkilöön liittyvästä syystä. Tuomiossa katsottiin, ettei työnantajalla ollut ollut ilmoittamiaan perusteita irtisanomisen kohdentamiseksi työntekijään. Työntekijän valikoitumiseen irtisanottavaksi olivat vaikuttaneet hänen ylipainonsa ja työnantajan käsitys hänen fyysisestä toimintakyvystään. Irtisanominen oli ollut työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen vastainen, koska se oli perustunut epäasiallisiin, työntekijän henkilöön liittyviin syihin. Lisäksi työnantajan katsottiin syrjineen työntekijää tämän oletetun terveydentilan perusteella.
Työnantaja tuomittiin maksamaan korvauksia perusteettomasta lomauttamisesta ja irtisanomisesta.
Ään.
Asia
Työsuhteen päättäminen
Kantaja
Suomen Laivanpäällystöliitto ry
Vastaajat
Palvelualojen työnantajat PALTA ry
X Oy
Kuultavat
Työllisyysrahasto
Työttömyyskassa Aaria
KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA
Suullinen valmistelu 21.1.2025
Pääkäsittely 20-21.5.2025
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n, Luotsiliitto ry:n, Suomen Konepäällystöliitto ry:n, Suomen Laivanpäällystöliitto ry:n, Ylemmät toimihenkilöt YTN ry sekä Julkisten hyvinvointialojen JHL ry:n välisessä 1.3.2023–28.2.2025 voimassa olleessa luotsaustoimialan työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraava määräys:
1 § Soveltamisala
Tämän työehtosopimuksen määräyksiä sovelletaan kaikissa luotsaustoimialan tehtävissä yksityisoikeudellisessa työsuhteessa oleviin työntekijöihin ja toimihenkilöihin (jäljempänä työntekijä).
Tämän työehtosopimuksen soveltamisalalla noudatetaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n sekä Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n, Ylemmät Toimihenkilöt YTN ry:n ja Ammattiliitto Pro ry:n välisen voimassa olevan Paltan erityisalojen työehtosopimuksen (EPA-sopimus) määräyksiä, jollei tässä työehtosopimuksessa ole toisin sovittu.
Tämän työehtosopimuksen soveltamisalalla noudatetaan lisäksi Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n sekä edellä mainittujen liittojen välisiä voimassa olevia irtisanomissuojasopimusta ja yleissopimusta.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n, Julkisten hyvinvointialojen liitto JHL ry:n, Ammattiliitto PRO ry:n ja Ylemmät toimihenkilöt ry:n välillä 13.4.2022–29.2.2024 voimassa olleen Paltan erityisalojen työehtosopimuksen liitteenä 6 olevassa edellä mainittujen liittojen välisessä yleissopimuksessa 2012 ja irtisanomissuojasopimuksessa 2012 on muun ohessa seuraavat määräykset:
YLEISSOPIMUS YHTEISTOIMINNASTA TYÖPAIKOILLA, LUOTTAMUSMIESTEN JA TYÖSUOJELUVALTUUTETTUJEN SEKÄ – ASIAMIESTEN ASEMASTA, TIEDOTTAMISESTA, KOULUTUKSESTA JA ULKOPUOLISEN TYÖVOIMAN KÄYTÖSTÄ
1 YLEISIÄ MÄÄRÄYKSIÄ
Soveltamisala
Tätä sopimusta sovelletaan osana PALTA ry:n sekä JHL ry:n, PRO ry:n ja YTN ry:n välisiä seuraavia työehtosopimuksia: Paltan erityisalojen työehtosopimukseen (EPA-TES) perustuvat yrityskohtaiset työehtosopimukset, Luotsausalan työehtosopimus, Losseja koskeva työehtosopimus, Campusta Oy:n työehtosopimus, Boreal Kasvinjalostus Oy:n työehtosopimus ja Suomen siemenperunakeskus Oy:n työehtosopimus.
Tässä sopimuksessa työntekijällä tarkoitetaan työsopimussuhteista työntekijää tai toimihenkilöä sekä virkamiestä ellei erikseen ole toisin mainittu.
Työpaikalla tarkoitetaan tässä sopimuksessa PALTA ry:n Paltan erityisalojen (EPA-sektori) jäsenyrityksen toimintayksikköä tai jäsenyrityksen määrittelemää muuta yksikköä.
Soveltamisalan rajoitus
Tämän sopimuksen työsuojelua ja yhteistoimintaa koskevia määräyksiä sovelletaan silloin, kun yrityksessä työskentelee säännöllisesti yhteensä vähintään 20 työntekijää. Työsuojeluvaltuutettu on kuitenkin valittava, kun työntekijöiden lukumäärä on yhteensä vähintään 10.
Tämän sopimuskohdan soveltamisalarajoitus ei koske luottamusmiestoimintaa koskevia määräyksiä.
[- -]
4 LUOTTAMUSMIESTEN JA TYÖSUOJELUVALTUUTETUN SEKÄ TYÖSUOJELUASIAMIEHEN ASEMAA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET
[- -]
4.3 Työsuhdeturva
Taloudelliset ja tuotannolliset irtisanomisperusteet
Jos yrityksen työvoimaa irtisanotaan tai lomautetaan taloudellisista tai tuotannollisista syistä, ei pääluottamusmiestä tai työsuojeluvaltuutettua saa irtisanoa tai lomauttaa ellei tuotantoyksikön toimintaa keskeytetä kokonaan. Mikäli pääluottamusmiehen tai työsuojeluvaltuutetun kanssa yhteisesti todetaan, ettei hänelle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä, voidaan tästä säännöstä kuitenkin poiketa.
Muu luottamusmies kuin pääluottamusmies voidaan irtisanoa tai lomauttaa työsopimuslain 7:10 §:n 2 momentin mukaisesti vain, kun työ kokonaan päättyy eikä työnantaja voi järjestää hänelle hänen ammattitaitoaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä tai kouluttaa häntä muuhun työhön työsopimuslain 7:4 §:ssä tarkoitetulla tavalla.
[- -]
Jälkisuoja
Työsuhdeturvaa koskevia määräyksiä on sovellettava myös pääluottamusmiehenä tai työsuojeluvaltuutettuna toimineeseen työntekijään kuusi kuukautta hänen ko. tehtävänsä päättymisen jälkeen.
Korvaukset
Jos luottamusmiehen tai työsuojeluvaltuutetun työsopimus on lakkautettu tämän sopimuksen vastaisesti, työnantajan on suoritettava korvauksena hänelle vähintään 10 ja enintään 30 kuukauden palkka. Korvaus on määrättävä työsopimuslain 12:2 §:n 2 momentin perusteiden mukaan. Korvausta lisäävänä tekijänä on otettava huomioon se, että tämän sopimuksen oikeuksia on loukattu. Milloin tuotantoyksikössä tai vastaavassa toimintayksikössä säännöllisesti työskentelevien työntekijöiden ja toimihenkilöiden määrä on 20 tai vähemmän, edellä mainittu korvaus on työsuojeluvaltuutetun osalta vähintään 4 kuukauden palkka ja enintään työsopimuslain 12:2 §:n 1 momentin mukaan määräytyvä korvaus.
Korvaus tämän sopimuksen mukaan perusteettomasta lomautuksesta määräytyy työsopimuslain 12:1.1 §:n mukaisesti.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
IRTISANOMISSUOJASOPIMUS
I YLEISET MÄÄRÄYKSET
1 § Soveltamisala
Tätä sopimusta sovelletaan osana PALTA ry:n sekä JHL ry:n, PRO ry:n ja YTN ry:n välisiä seuraavia työehtosopimuksia: Paltan erityisalojen työehtosopimukseen (EPA-TES) perustuvat yrityskohtaiset työehtosopimukset, Luotsausalan työehtosopimus, Losseja koskeva työehtosopimus, Campusta Oy:n työehtosopimus, Boreal Kasvinjalostus Oy:n työehtosopimus ja Suomen siemenperunakeskus Oy:n työehtosopimus.
Tässä sopimuksessa työntekijällä tarkoitetaan työsopimussuhteista työntekijää tai toimihenkilöä. Tämän sopimuksen 3 §:ssä todettuja irtisanomisaikoja noudatetaan kuitenkin myös virkasuhteisen henkilön osalta.
Tämä sopimus koskee toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista työntekijästä johtuvasta tai hänen henkilöönsä liittyvästä syystä, työntekijän irtisanoutumista sekä niitä menettelytapoja, joita noudatetaan irtisanottaessa tai lomautettaessa työntekijöitä taloudellisista tai tuotannollisista syistä. Sopimus ei koske merimieslaissa (423/78), ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa (630/98) tarkoitettuja työsuhteita.
Soveltamisohje
Yleinen soveltamisala
Sopimus koskee pääsääntöisesti toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista työntekijästä johtuvasta syystä.
Sopimuksen 1 § merkitsee, että virkasuhteisiin henkilöihin sovelletaan virkamieslain määräyksiä kuitenkin siten, että irtisanomisajat määräytyvät tämän sopimuksen 3 §:n mukaisesti. Sopimus ei 1 §:ssä nimenomaisesti mainittujen tapausten lisäksi koske myöskään:
[- -]
Työsopimuksen irtisanomista taloudellisista ja tuotannollisista syistä työsopimuslain 7:3–4 §:n perusteella.
[- -]
Edellä tarkoitettuja sopimuksen ulkopuolelle jääviä tapauksia koskevat riidat käsitellään työsopimuslain mukaisesti yleisissä tuomioistuimissa.
Tämän sopimuksen perusteella voidaan tutkia, onko työsopimuslain 7:3–4 §:n perusteella suoritettu irtisanominen johtunut tosiasiallisesti työntekijästä johtuvasta tai hänen henkilöönsä liittyvästä syystä ja olisiko työnantajalla ollut riittävät perusteet irtisanoa työntekijä sopimuksen 2 §:ssä mainituilla perusteilla sellaisessa tilanteessa, jossa työsopimus on purettu työsopimuslain 8:1.1 §:n perusteella.
[- -]
Sopimuksen I, III ja IV luvun menettelytapamääräyksiä noudatetaan kuitenkin myös irtisanottaessa tai lomautettaessa työntekijöitä taloudellisesta ja tuotannollisesta syystä.
[- -]
II IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ
[- -]
12 § Korvaus työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta
Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta.
13 § Korvauksen määrä
Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka.
Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut näihin rinnastettavat seikat.
Korvauksesta on vähennettävä työntekijälle maksettujen työttömyyspäivärahojen osuus työsopimuslain 12:3 §:ssä säädetyllä tavalla.
Työnantajaa ei voida tuomita tässä pykälässä tarkoitettuun korvaukseen työsopimuslain 12:2 §:n mukaisen vahingonkorvauksen lisäksi eikä sen sijasta.
Soveltamisohje
Työttömyyspäivärahojen osuuden vähentäminen koskee korvausta siltä osin kuin se on korvausta työntekijälle ennen tuomion julistamista tai antamista menetetyistä työttömyydestä johtuvista palkkaedusta. Vähennyksen määrä on pääsääntöisesti 75 prosenttia ansioon suhteutetusta työttömyyspäivärahasta, 80 prosenttia peruspäivärahasta ja työmarkkinatuki kokonaisuudessaan. Korvauksesta voidaan tehdä edellä mainittua pienempi vähennys tai jättää vähennys kokonaan tekemättä, jos se on korvauksen määrä, työntekijän taloudelliset ja sosiaaliset olot sekä hänen kokemansa loukkaus huomioon ottaen kohtuullista.
Jos työnantajan korvausvelvollisuudesta työsopimuksen perusteetonta irtisanomista koskevassa asiassa tehdään sopimus, myös sovitusta korvauksesta on tehtävä vähennys siten kuin edellisessä kappaleessa on sovittu.
[- -]
IV ERINÄISIÄ MÄÄRÄYKSIÄ
[- -]
20 § Seuraamusjärjestelmä
Sen lisäksi, mitä sopimuksen 13 §:n 4 kappaleessa on sovittu, työnantajaa ei voida tuomita sopimuksessa tarkoitettujen korvausten lisäksi myöskään työehtosopimuslain 7 §:n mukaan maksamaan hyvityssakkoa siltä osin kuin kysymyksessä on työehtosopimukseen perustuvien mutta sinänsä samojen velvollisuuksien rikkominen, joista sopimuksen mukainen korvaus on määrätty.
Menettelytapamääräysten noudattamatta jättämisestä ei aiheudu työehtosopimuslain tarkoittamia hyvityssakkoseuraamuksia. Määräysten noudattamatta jättäminen otetaan huomioon työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta tuomittavan korvauksen suuruutta määrättäessä.
Muutoin seuraamusjärjestelmän osalta noudatetaan aiemmin vallinnutta käytäntöä.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS
A on työskennellyt X Oy:n palveluksessa 14.5.2018 alkaen. A:n työsopimuksen mukainen työtehtävä on ollut luotsin tehtävä. Hänen työpaikakseen on määritelty Savonlinnan luotsiasema ja toimipiiriksi Saimaan luotsausalue. Työsopimuksen ehtojen mukaan työntekijä on ollut velvoitettu suorittamaan ohjauskirjat ja luotsaamaan muuallakin kuin omalla asemallaan toimipiirinsä alueella ja rannikolla tarvittaessa.
A oli toiminut X Oy:n Saimaan alueellisena työsuojelun varavaltuutettuna 1.1.2019–31.12.2020 ja työsuojeluvaltuutettuna 1.1.2021–31.12.2022. Työsuojeluvaltuutetun kauden päättymisen jälkeen A oli ollut niin sanotun jälkisuojan piirissä 30.6.2023 saakka.
Työnantaja oli lomauttanut A:n taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä määräajaksi 8.6.2022 lukien, minkä jälkeen lomautusta oli jatkettu toistaiseksi 21.7.2022 lukien. A:n työsuhde oli irtisanottu taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä 1.7.2023 päättymään irtisanomisajan jälkeen 1.9.2023.
X Oy on Suomen valtion erityistehtäväyhtiö, joka toteuttaa luotsauspalvelut Suomessa. Yhtiön lakisääteisenä tehtävänä on huolehtia luotsauslain mukaisten luotsauspalvelujen tarjonnasta sekä muista luotsauslaissa säädetyistä luotsaukseen liittyvistä tehtävistä ja velvollisuuksista luotsauslaissa määritellyillä vesialueilla. X Oy on PALTA ry:n jäsen ja sidottu luotsaustoimialan työehtosopimukseen.
Asiassa vallitsee erimielisyys siitä, onko työsuojeluvaltuutettuna toiminut A lomautettu ja irtisanottu työehtosopimuksen vastaisesti. Riitaa on myös siitä, onko A ollut työsuojeluvaltuutetun jälkisuojan piirissä, kun hänet on irtisanottu.
KANNE
Vaatimukset
Suomen Laivanpäällystöliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin:
1. vahvistaa, että X Oy on rikkonut luotsaustoimialan työehtosopimuksen osana noudatettavan yleissopimuksen 4.3 kohdan (yleissopimus yhteistoiminnasta työpaikoilla, luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen sekä -asiamiesten asemasta, tiedottamisesta, koulutuksesta ja ulkopuolisen työvoiman käytöstä) määräystä lomauttaessaan A:n;
2. velvoittaa X Oy:n maksamaan A:lle korvauksena työehtosopimuksen osana noudatettavan yleissopimuksen vastaisesta perusteettomasta lomauttamisesta 41.681,13 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien;
3. vahvistaa, että X Oy on rikkonut luotsaustoimialan työehtosopimuksen osana noudatettavan yleissopimuksen 4.3 kohdan (yleissopimus yhteistoiminnasta työpaikoilla, luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen sekä -asiamiesten asemasta, tiedottamisesta, koulutuksesta ja ulkopuolisen työvoiman käytöstä) määräystä irtisanoessaan A:n;
4a. velvoittaa ensisijaisesti X Oy:n maksamaan A:lle korvauksena työehtosopimuksen osana noudatettavan yleissopimuksen vastaisesta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä tämän 25 kuukauden palkkaa vastaavat 172.696,75 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien;
4b. velvoittaa toissijaisesti X Oy:n maksamaan A:lle korvauksena työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä tämän 24 kuukauden palkkaa vastaavat 165.788,88 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien;
5. velvoittaa X Oy:n maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta kannevaateen 1 osalta;
6. velvoittaa Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä kannevaateiden 1 ja 3 osalta;
7. velvoittaa Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja X Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Laivanpäällystöliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 40.368,39 eurolla korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.
Perusteet
Lomauttaminen on ollut perusteeton
Tuotantoyksikön toimintaa ei ollut keskeytetty kokonaan
Työehtosopimuksen osana noudatettavan yleissopimuksen mukaan työsuojeluvaltuutettua ei voida lomauttaa taloudellisin ja tuotannollisin syin, ellei tuotantoyksikön toimintaa keskeytetä kokonaan. X Oy:n toimintaa Saimaan luotsausalueella ei ole missään vaiheessa keskeytetty kokonaan. Yhtiöllä on luotsauslakiin perustuva velvollisuus järjestää luotsaus Saimaan vesistössä ja Saimaan luotsausalueella sekä vastata luotsaustoiminnasta myös poikkeusoloissa. Lakisääteisen tehtävän keskeyttäminen olisi edellyttänyt lainmuutosta, eikä tällaista lainmuutosta ole tehty.
A:n lomautuksen jälkeen ainakin kaksi alusta on tilannut luotsauspalveluja Saimaan luotsausalueella. Asiassa ei ole merkitystä sillä, että luotsauspalvelujen kysyntä Saimaan vesialueella on voimakkaasti laskenut Ukrainan sodan luoman epävarmuuden vuoksi.
X Oy on velvollisuuksiensa mukaisesti vastannut luotsauksesta Saimaalla ja ylläpitänyt Lappeenrannan ja Savonlinnan luotsausasemia tai niiden tukiasemia (ns. kylmäasemia) Vuokalassa ja Puumalassa sinäkin aikana, kun A on ollut lomautettuna. Saimaalla luotsausta tarvitseva asiakas on koko ajan voinut tilata luotsauspalvelua luotsauslain mukaisesti. Useita työntekijöitä (ns. luotsikutterinhoitajia) on jäänyt huolehtimaan luotsausasemien sekä kutterien ja muiden luotsiveneiden jatkuvasta toimintavalmiudesta Saimaalla. A oli toiminut myös näiden työntekijöiden työsuojeluvaltuutettuna.
Saimaan alueella on koko ajan ollut töissä kaksi osa-aikaista kutterinhoitajaa. Lisäksi yhtiöllä on ainakin kolme luotsia, jotka pitävät yllä luotsauskirjojaan Saimaalla ja käyvät säännöllisesti tekemässä harjoitusmatkoja. Nämä kolme luotsia ottavat vastaan myös luotsaustutkintoja. Saimaalla on jatkuvasti kolme luotsivenettä täydessä palveluvalmiudessa luotsitilauksia varten. Myös Luotsiliitto ry:llä on edelleen luottamusmies Saimaan alueella.
Luotsaustoimintaa ei ole missään vaiheessa kokonaan keskeytetty missään X Oy:n toimintayksikössä, ei Saimaan luotsausalueella tai millään muullakaan Suomen rannikon sai sisävesistön luotsausalueella. Suomen valtio on kompensoinut Saimaan vesistöalueen luotsaustulojen laskua, koska luotsaustoimintaa on ollut vääjäämätön tarve ylläpitää.
Työnantaja on laiminlyönyt tarjota työsuojeluvaltuutetulle tämän työsopimuksen mukaista työtä
Mikäli katsotaan, että tuotantoyksikön toiminta on keskeytetty kokonaan, olisi työsuojeluvaltuutettu A:lle silti tullut tarjota muilla luotsausalueilla tarjolla ollutta työtä. Työnantajan menettely on loukannut työsuojeluvaltuutetun korotettua työsuhdeturvaa (TT 2023:79).
X Oy:n olisi tullut välttää työsuojeluvaltuutetun lomauttaminen töiden järjestelyllä ja sisäisillä tehtäväsiirroilla eri luotsausalueille. A:lle sopivaa hänen työsopimuksensa mukaista työtä oli ollut tarjolla sekä lomautuksen alkaessa että sen aikana.
Samaan aikaan kun X Oy oli lomauttanut A:n, se oli siirtänyt uuteen toimipaikkaan luotsiksi Saimaan luotsausalueella työskennelleitä A:n työsuojeluvaltuutettuna edustamia luotseja:
- B / Suomenlahden luotsausalue, Kotka-Hamina
- C / Perämeren luotsausalue (Oulu–Kemi–Tornio, koulutettu myös uusia väyliä)
- D / Oulu- Kemi-Tornio (koulutettu myös uusia väyliä)
- E / Saaristomeri-Selkämeri luotsausalue
- F / Perämeren luotsausalue (Kokkola)
- G / Saaristomeri- Selkämeri luotsausalue
- H / Suomenlahden luotsausalue (Kotka, Savonlinnan luottamusmies)
- J / Suomenlahden luotsausalue LA (Kotka, Hamina)
- K / Saaristomeri-Selkämeri luotsausalue
- L / Suomenlahden luotsausalue (Helsinki ja Emäsalo)
- M / Suomenlahden luotsausalue (Kotka)
- N / Perämeren luotsausalue (Kemi–Oulu–Tornio, koulutettu myös uusia väyliä)
- O / Hanko
- P / Pori, Mäntyluoto
- Q / Kotka
- R / Pori, Mäntyluoto
Tämän lisäksi A:n ollessa lomautettuna useita Saimaan luotsausalueen luotseja oli siirretty toisiin luotsin töihin:
- S / lomautettiin samaan aikaan mutta työllistetty myöhemmin Kokkolaan, Perämeren luotsausalue
- T / lomautettiin, mutta työllistetty myöhemmin luotsinvälitykseen
- U / lomautettiin, mutta työllistetty myöhemmin ainakin osa-aikaisesti Kotkaan, koulutettu Kotkaan uutena, Suomenlahden luotsausalue
- V / lomautettiin, mutta työllistetty myöhemmin osa-aikaisesti Kotkaan, koulutettu Kotkaan uutena, Suomenlahden luotsausalue
Rannikolle siirretyt henkilöt olivat tarvittaessa saaneet työnantajan maksamaa lisäkoulutusta ja suorittaneet työssä tarvittavia ohjauskirjoja uusiin vesiväyliin. Osalle siirretyistä työntekijöistä oli solmittu myös uusi työsopimus. Savonlinnan luottamusmies H:n lisäksi kukaan työntekijöistä ei ole ollut työehtosopimuksessa määrätyn korotetun irtisanomis- ja lomautussuojan piirissä.
A olisi tullut sijoittaa mihin tahansa edellä mainituista rannikon tehtävistä, joihin muita työntekijöitä oli siirretty Saimaalta. A oli työsopimuksensa mukaan ollut velvollinen suorittamaan ohjauskirjat ja luotsaamaan muuallakin kuin omalla asemallaan toimipiirinsä alueella ja rannikolla tarvittaessa. Hän oli myös käynyt töissä rannikolla. Korotetun työsuhdeturvan piirissä olleella A:lla oli ollut etusija rannikolla tarjolla olleeseen työhön suhteessa kaikkiin muihin Saimaan alueen luotseihin.
Asiaa arvioitaessa on huomioitava yleissopimuksen 4.3 kohdan säännös kokonaisuudessaan eli 1 momentin lisäksi myös 2 momentti, jonka mukaan muu luottamusmies kuin pääluottamusmies voidaan irtisanoa tai lomauttaa työsopimuslain 7 luvun 10 §:n 2 momentin mukaisesti vain, kun työ kokonaan päättyy eikä työnantaja voi järjestää hänelle hänen ammattitaitoaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä tai kouluttaa häntä muuhun työhön työsopimuslain 7 luvun 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Edellä mainittuja rannikon työtehtäviä olisi tullut ohjata A:lle paitsi työsopimuksen mukaisena työnä myös yleissopimuksen 4.3 kohdan työsuhdeturvaa koskevaan määräykseen sisältyvän uudelleensijoitus- ja koulutusvelvoitteen perusteella.
Yleissopimuksen 4.3 kohdan 2 momenttia tuli soveltaa myös työsuojeluvaltuutettuun. Määräyksen tulkinnassa tuli ottaa huomioon työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain 37 §, jonka mukaan työsuojeluvaltuutetun työsopimuksen irtisanomisesta on voimassa, mitä työsopimuslain 7 luvun 10 §:ssä säädetään luottamusmiehen ja luottamusvaltuutetun irtisanomisesta. Yleissopimuksen työsuhdeturvaa koskevan 4.3 kohdan 2 momentti viittaa samaan työsopimuslain säännökseen, joka siis koskee myös työsuojeluvaltuutettua.
Kantaja kiistää vastaajien väitteen siitä, että osapuolet olisivat yhdessä todenneet puhelinkeskustelussa kesäkuussa 2022, että A:lle ei ollut voitu tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai muutoin sopivaa työtä.
A:n lomauttaminen oli kielletyllä tavalla perustunut hänen henkilöönsä
A oli valikoitu lomautettavaksi kielletyin ja syrjivin perustein. Työnantajan mukaan A:lla olisi ollut työntekoon liittyviä rajoitteita (mm. kiipeämisrajoitteita), jotka estivät työskentelyn merellä rannikkoasemilla ja hän olisi tästä syystä kykenevä luotsaamaan vain sisävesillä. A:n henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, työkykyyn ja terveydentilaan liittyvät tekijät olivat siten johtaneet siihen, ettei hänelle ollut missään vaiheessa tarjottu työtä rannikolla.
A olisi voinut tehdä mitä tahansa työtä rannikolla, jos hän olisi saanut siihen samanlaisen lisäkoulutuksen ja tuen kuin muut Saimaan alueelta rannikolle siirretyt luotsit. Lääkärin työkykylausunnon mukaan A:lla ei ollut mitään työhön liittyvää rajoitetta. Työnantaja ei myöskään ollut hankkinut lääketieteellistä lisäselvitystä väittämästään rajoitteesta. A:n irtisanomiselle terveydentilan, sairauden tai vamman perusteella ei olisi ollut työsopimuslain 7 luvun 2 §:n edellyttämää perustetta.
Työnantaja on loukannut yhdenvertaisuuslain 8 §:n mukaista syrjinnän kieltoa valikoidessaan A:n ensin lomautettavaksi ja sitten irtisanottavaksi. A:n valikoituminen lomautetuksi ja irtisanottavaksi on perustunut työnantajan virheelliseen käsitykseen hänen terveydentilastaan ja työkyvystään. A:ta on siten syrjitty terveydentilan perusteella.
Mikäli A:n terveydentila tai paino olisi estänyt työskentelyn tai kiipeämisen, työnantajalla olisi ollut yhdenvertaisuuslain ja vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella velvollisuus selvittää asiaa sekä tarvittaessa tehdä työjärjestelyjä ja työtehtävien mukautuksia. Työnantaja ei ole näin toiminut.
Vastaajien väite A:n sairauspoissaoloista on väärä. A:lla oli ollut seuraavat sairauspoissaolot: työtapaturmasta aiheutunut sairausloma 25.11.2018–30.4.2019 (noin 5 kuukautta), sairausloma influenssan takia 26.2.–15.3.2020 (2,5 viikkoa) sekä sairausloma hermopinteen takia 25.11.2021 –22.5.2022. A:n kaikkien sairaslomien yhteenlaskettu kesto on ollut noin 11,5 kuukautta. Sairaslomat eivät ole oikeuttaneet A:n valikoitumista lomautetuksi tai irtisanottavaksi. Sairauslomat ovat sijoittuneet eri aikoihin, olleet kestoltaan tilapäisiä ja johtuneet eri syistä.
Korvaus perusteettomasta lomauttamisesta
A:n perusteeton lomautus on kestänyt noin kolmetoista kuukautta, ja hänen keskimääräinen kuukausiansionsa on ollut 6.907,87 euroa. A:n menetys tulee laskea käyttäen keskimääräistä kuukausiansiota (TT 2019:125). Jos työnantaja olisi toiminut työehtosopimuksen mukaisesti, A:lle olisi ohjattu hänen työsopimuksensa mukaista työtä rannikolla. Keskimääräisen kuukausiansion määrä rannikolla työskenneltäessä olisi ollut vähintään vastaava kuin se oli ollut keskimäärin Saimaalla. Perusteettoman lomautuksen ajalta on aiheutunut yhteensä 89.802,31 euron ansionmenetys. Tästä määrästä voidaan vähentää lomautuksen ajalla toisen työnantajan palveluksessa muussa työssä saatu nettoansio 42.479,70 euroa sekä omalta työnantajalta lomautuksen keskeytyksen aikana saatu nettoansio 5.641,48 euroa. Korvattavan vahingon määrä on tällä perusteella ainakin 41.681,13 euroa. Vähennyksenä vahingonkorvauksen laskennassa tulee käyttää muualta saadun ansion nettomäärää (Helsingin HO 24.2.2011 565).
Irtisanominen on ollut perusteeton
X Oy on menetellyt työehtosopimuksen osana noudatettavan yleissopimuksen vastaisesti irtisanoessaan A:n työsuhteen. Työsuojeluvaltuutettu nauttii korotettua työsuhdeturvaa taloudellisin ja tuotannollisin perustein suoritettavalta irtisanomiselta.
A:n irtisanomisesta oli päätetty jo ennen hänelle toimitettua irtisanomisilmoitusta. Irtisanominen oli toimitettu työsuojeluvaltuutetulle määritellyn kuuden kuukauden jälkisuojan aikana 29.6.2023. Varsinainen irtisanomisaika oli määritelty alkamaan jälkisuojan päättymistä seuraavana päivänä 1.7.2023.
Luotsaustoimintaa ei A:n irtisanomisen aikaan ollut kokonaan keskeytetty missään X Oy:n toimintayksikössä Saimaan luotsausalueella tai millään muullakaan Suomen rannikon tai sisävesistön luotsausalueella. Kantaja viittaa tältä osin samoihin seikkoihin kuin edellä lomautuksen kohdalla.
Mikäli katsotaan, että tuotantoyksikön toiminta oli keskeytetty kokonaan, olisi A:lle silti tullut tarjota muilla luotsausalueilla tarjolla ollutta työtä. A:lle sopivaa, hänen työsopimuksensa mukaista työtä oli ollut runsaasti tarjolla rannikolla. Kantaja viittaa tältä osin samoihin työntekijöihin ja tehtäviin kuin lomautuksen yhteydessä. Työnantajan menettely oli loukannut työsuojeluvaltuutetun korotettua työsuhdeturvaa. A:n kanssa ei ollut yhdessä todettu, ettei hänelle voitu tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai muutoin sopivaa työtä.
Rannikolla tarjolla ollut työ olisi tullut ohjata työsuojeluvaltuutetun työsuhdeturvan perusteella A:lle, koska kyseinen työ oli kuulunut hänen työsopimuksensa mukaiseen työvelvoitteeseen. Työsopimuksen ehtojen mukaan A oli ollut velvollinen suorittamaan ohjauskirjat ja luotsaamaan myös rannikolla.
Työsuojeluvaltuutettuja ja pääluottamusmiehiä koskevan oikeuskäytännön sekä yleissopimuksen työsuhdeturvaa koskevan 4.3 kohdan määräyksen perusteella A:lla oli ollut etusija suhteessa kaikkiin tavallisiin työntekijöihin (luotseihin) työllistyä työsopimuksensa mukaisessa työssä sekä välttää lomautus ja irtisanominen. Työnantaja oli virheellisesti ohjannut A:n työsopimuksen mukaista työtä rannikolla sellaisille Saimaan alueen luotseille, joiden työsopimuksen mukainen työvelvoite ei ollut edes koskenut rannikkoa, toisin kuin A:lla (G, U, N, H, M, T). Työnantaja oli myös solminut suurelle osalle Saimaan alueelta rannikolle siirretyistä luotseista uudet työsopimukset tai muutossopimukset, joissa heidän työsuhteensa ja työntekopaikkansa oli siirretty Saimaalta rannikon luotsausalueille ja sen luotsiasemille.
Samana päivänä 29.6.2023, kun A oli irtisanottu, työnantaja oli sopinut kahden Saimaan alueen työntekijän (C ja N) työsuhteen siirrosta rannikolle, Perämeren luotsausalueelle. Työt olisi irtisanomisen sijasta tullut ohjata jälkisuojan piirissä olevalle A:lle.
Jo A:n lomautuksen aikana oli käynyt selväksi, että hänen työsuhteensa tultaisiin päättämään. A oli sivuutettu työn tarjoamisessa ja koulutuksessa ja lomautettu samalla kuin muille luotseille oli järjestetty uutta työtä. A:lta oli otettu työpaikan avaimet pois jo marraskuussa 2022 ja tammikuussa 2023 oli päätetty, ettei hänelle annettaisi uutta tietokonetta.
Mikäli työnantaja olisi toiminut työehtosopimuksen mukaisesti, olisi perusteeton lomauttaminen ja sitä suoraan seurannut irtisanominen vältetty. A oli valittu lomautettavaksi ja irtisanottavaksi epälojaalisti ja laittomasti. A:n lisäksi vain yhden toisen henkilön työsuhde oli päättynyt irtisanomiseen. Kaikki edellä mainitut uudelleensijoitetut luotsit olivat säilyttäneet työnsä.
Työnantajan menettelyä A:n lomauttamisessa ja irtisanomisessa tulee arvioida yhtenä kokonaisuutena ja ensisijaisesti työsuojeluvaltuutetun korotettua työsuhdeturvaa ja jälkisuojaa koskevien sopimusmääräysten rikkomisena, jolloin korvaus työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä määräytyy työehtosopimuksen osana noudatettavan yleissopimuksen 4.3 kohdan työsuhdeturvaa koskevien normien perusteella.
Toissijaisesti perusteettoman irtisanomisen on katsottava todellisuudessa johtuneen A:sta tai hänen henkilöönsä liittyvästä syystä, vaikka työnantaja on irtisanonut työsuhteen työsopimuslain 7 luvun 3 §:n mukaisella perusteella. Tällöin korvaus työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä määräytyy irtisanomissuojasopimuksen 12 §:n ja 13 §:n perusteella.
A:n irtisanominen on kielletyllä tavalla perustunut hänen henkilöönsä liittyviin tekijöihin. A:n valikoituminen irtisanottavaksi on perustunut työnantajan virheelliseen käsitykseen hänen terveydentilastaan ja työkyvystään. A:ta on siten syrjitty terveydentilan perusteella. Kantaja on tältä osin viitannut samoihin seikkoihin kuin edellä lomautuksen kohdalla.
Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta
Työehtosopimuksen osana noudatettavan yleissopimuksen mukainen korvaus työsuojeluvaltuutetun perusteettomasta irtisanomisesta on vähintään 10 kuukauden ja enintään 30 kuukauden palkkaa vastaava määrä. A:lle on tuomittava korvausta 25 kuukauden palkkaa vastaava määrä. A:n keskimääräinen kuukausiansio on ollut 6.907,87 euroa, joten korvauksen määrä on näin ollen (25 x 6.907,87e) 172.696,75 euroa.
Mikäli korvaus A:n perusteettomasta irtisanomisesta määräytyisi työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen perusteella, on korvausta tuomittava 24 kuukauden palkkaa vastaava määrä 165.788,88 euroa (24 x 6.907,87 euroa).
Korvauksen määrästä puolet on kohdistettava palkkaetujen menetykseen ja puolet aineettomaan vahinkoon, koska A:n perusteeton lomauttaminen ja irtisanominen ovat olleet erittäin loukkaavia ja aiheuttaneet merkittävää kärsimystä.
Laittomasta irtisanomisesta tuomittavan korvauksen määrää korottavana seikkana tulee ottaa huomioon se, että A oli valikoitu lomautettavaksi ja irtisanottavaksi kielletystä ja syrjinnän kiellon vastaisesta henkilöön liittyvästä perusteesta.
Työntekijän työllistyminen tilapäisiin työsuhteisiin ei voi siirtää loputtomasti tarkastelujaksoa, jolta työttömyyspäivärahat otetaan huomioon. Näin ollen työttömyysetuudet tulisi ottaa huomioon työsuhdetta välittömästi seuraavien kuukausien ajalta.
Työehtosopimuksen vastainen menettely
X Oy:n toiminta on ollut työsuojeluvaltuutetun asemasta ja työsuhdeturvasta piittaamatonta. Hyvityssakkovaade koskee perusteetonta lomautusta.
PALTA ry on tuomittava tuntuvaan hyvityssakkoon sekä perusteetonta lomautusta että irtisanomista koskevasta loukkauksesta. PALTA ry:llä on ollut tieto työsuojeluvaltuutettuun kohdistetuista oikeustoimista, mutta se ei ole ryhtynyt mihinkään toimiin A:n lomauttamisen ja työsuhteen estämiseksi.
VASTAUS
Vaatimukset
Palvelualojen työnantajat PALTA ry ja X Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja että Suomen Laivanpäällystöliitto ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 9.540 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.
Perusteet
Lomauttaminen ei ole ollut perusteeton
Tuotantoyksikön toiminta on keskeytetty kokonaan
X Oy oli joutunut keväällä ja kesällä 2022 käytyjen kahden muutosneuvottelun myötä ajamaan nopealla aikataululla alas koko Saimaan luotsausliiketoiminnan, koska alusliikenne Saimaan kanavan kautta oli pysähtynyt kokonaan Venäjän aloitettua hyökkäyssodan Ukrainassa 24.2.2022. Sodan sytyttyä laivat eivät olleet enää ajaneet Saimaan kanavaan, koska puolet kanavasta sijaitsee Venäjän puolella. Saimaan luotsausalueella oli ollut tavallisesti noin 3.000 luotsaustehtävää vuodessa. Vuonna 2022 tehtäviä oli ollut vain 92, joista 89 oli ollut ajalta ennen Venäjän aloittamaa hyökkäyssotaa ja vain kolme sen jälkeen. Vuosina 2023–2025 Saimaalla ei ollut ollut yhtäkään luotsaustehtävää. Luotsaustoiminta Saimaalla on ollut normaalia viimeksi tammikuussa 2022, ja viimeinen yksittäinen luotsaus on tehty 29.10.2022.
Saimaan muutosneuvottelujen tuloksena henkilöstöä oli jouduttu irtisanomaan ja lomauttamaan. Työsuojeluvaltuutettuna toiminut A oli lomautettu Saimaan henkilöstöstä viimeisenä kesäkuussa 2022, kun muiden lomautukset oli toimeenpantu jo huhtikuusta 2022 alkaen.
Saimaan luotsaustoiminta on ollut yhtäjaksoisesti keskeytettynä keväästä 2022 lähtien. Tämän jälkeen luotsauspalvelua on tilannut vain kaksi alusta. Waterway-alus luotsattiin Saimaan kanavaa ylös 1.7.2022, ja alus lähti paluumatkalle Joensuusta 4.7.2022. A luotsasi tätä alusta omien ohjauskirjojensa puitteissa Saimaan pohjoisosassa, miltä ajalta hänen lomautuksensa oli keskeytettynä. Muualla Saimaalla hän ei ollut voinut ohjauskirjojen puuttumisen takia luotsata. Nina-alus luotsattiin vain Saimaan kanavaa ylös Lappeenrantaan 29.10.2022. A ei ollut luotsannut tätä alusta, koska hänellä ei ollut kanavaan ohjauskirjoja.
X Oy rahoittaa toimintansa asiakkailta kerättävillä luotsausmaksuilla. Luotsauslain perusteella Saimaan alueen luotsauksista peritään alueellisen teollisuuspolitiikan takia alennettua luotsausmaksua. Asiakkailta perittävä alennettu luotsausmaksu ei riitä kattamaan X Oy:lle Saimaan luotsaustoiminnasta aiheutuvia kustannuksia, mistä syystä laissa on säädetty, että liikenne- ja viestintäministeriö voi korvata luotsausyhtiölle aiheutuneen tulonmenetyksen. Lain mukaan tukea voidaan maksaa vain todellisten asiakkaalta perittävien luotsausmaksujen perusteella, mikä edellyttää todellista alusliikennettä. Tällä hetkellä tukea ei ole mahdollista saada, koska alusliikennettä ei ole.
Lain rajoituksen takia X Oy on voinut poikkeuksellisesti hakea liikenne- ja viestintäministeriöltä erikseen anottavaa harkinnanvaraista vuosittaista avustusta Saimaan luotsausvalmiuden ylläpitämiseksi. Avustuksen myöntäminen perustuu Euroopan komission asetukseen (EU) N:o 360/2021 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviin palveluihin myönnettävään vähämerkityksiseen tukeen. Tuen määrä ja käyttömahdollisuudet ovat rajatut, ja hyväksyttäviä kustannuksia ovat vain luotsausvalmiuden ylläpidon kannalta välttämättömät ja määrältään kohtuulliset menot. Käytännössä tukea saa veneiden ja kiinteistöjen ylläpitokustannuksiin sekä ohjauskirjojen ylläpitämiseksi välttämättömiin harjoitusmatkoihin. Tuen piiriin eivät kuulu palkkakustannukset, joita aiheutuisi vailla todellista työtä olevan työsuojeluvaltuutetun palkkakustannuksista.
Harjoitusmatkoja oli ajettu vain vuonna 2024. Matkat oli ajanut kaksi luotsia, jotka oli lähetetty komennukselle Oulusta. He olivat poistuneet Saimaalta harjoitusmatkojen jälkeen.
X Oy oli luopunut Vuokalan, Savonlinnan ja Puumalan kiinteistöistä, ja kalusto oli siirretty vuokratilaan Puumalaan loka-marraskuun 2022 aikana. Jäljelle jäänyttä kiinteistö- ja venekantaa on käynyt hoitamassa kaksi osa-aikaista luotsikutterinhoitajaa (”talonmiestä”), joista toinen on tehnyt 3,5 päivää työtä neljän viikon välein ja toinen 3,5 päivää kahden viikon välein.
Toisin kuin kanteessa on väitetty, X Oy on voinut keskeyttää Saimaan luotsaustoiminnan ilman luotsauslain muutosta. Luotsauslaissa ei ole määritelty, miten tai mistä käsin luotsausyhtiön tulee tarjota luotsauspalveluja Saimaalle. Yhtiö tarjoaa tarvittaessa luotsauspalveluja Saimaalle muualta Suomesta. Saimaan erillinen luotsausalue X Oy:n organisaatiossa oli lopetettu kokonaan 1.5.2023 lukien, kun Saimaa oli liitetty osaksi Suomenlahden luotsausaluetta.
Myös liikenne- ja viestintäministeriön perustama Saimaan kanavan neuvottelukunta oli keskeyttänyt toimintansa 11.9.2024, koska alusliikenne Saimaan kanavalla oli lakannut kokonaan. Neuvottelukunta ei ole kokoontunut kertaakaan Venäjän Ukrainaan aloittaman hyökkäyssodan jälkeen.
Luotsiliitto ry:n Saimaan alueen luottamusmies työskentelee Kotkassa, ei Saimaalla. Luotsiliitto ry on halunnut pitää yhden henkilön nimettynä luottamusmiehenä palvelemaan entisiä Saimaan luotseja. Työsuojelutoimikunnan kokoonpanosta toimikaudelle 2023–2026 sovittiin, että Kotkan alueen työsuojeluvaltuutetut edustavat Saimaata toistaiseksi.
Uudelleensijoitus- tai koulutusvelvollisuutta ei ole laiminlyöty
Arvioitaessa X Oy:n muun työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuutta ei tule poiketa niistä lähtökohdista, joita noudatetaan niin kutsutun tavallisen työntekijän kohdalla (ks. TT 2024:35 ja siinä viitattu oikeuskäytäntö). Luotsaustoimialan työehtosopimuksen soveltamisalalla noudatettavassa yleissopimuksessa ei määrätä työsuojeluvaltuutetun paremmasta oikeudesta tarjolla olevaan muuhun työhön lomauttamisen vaihtoehtona. Tällaista oikeusohjetta ei sisälly myöskään lainsäädäntöön, sen esitöihin tai työtuomioistuimen ratkaisukäytäntöön. Työsuojeluvaltuutetun asema ei siten ole asettanut A:ta muiden lomautusuhan alla olleiden luotsien edelle rannikolla tarjolla olleeseen työhön nähden.
Yleissopimuksen 4.3 kohdan 2 momentti ei koske työsuojeluvaltuutettua. Yleissopimuksessa tehdään ero pääluottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun sekä toisaalta muun luottamusmiehen kuin pääluottamusmiehen välillä. Määräyksen sanamuoto on selvä sikäli, että se ei koske työsuojeluvaltuutettua.
Työtä ei ollut ollut tarjolla kaikille lomautusuhan alla oleville, joten työnantaja oli joutunut valitsemaan, kenelle luotseista tarjottiin työtä rannikolta. Kanteessa mainituista luotseista myös T, U ja V oli lomautettu keväällä 2022. Valinnassa työnantaja oli korostanut luotsin käytettävyyttä . Kanteessa mainituilla muilla luotseilla oli ollut paremmat edellytykset luotsin työhön rannikolla kuin A:lla. Monilla oli ollut jo valmiiksi ohjauskirjoja rannikolle ja työkokemusta rannikolla työskentelystä. Lisäksi jokaisella kanteessa mainitulla luotsilla oli ollut A.ta pidempi työkokemus luotsin työstä.
A:n työsopimuksen mukainen työsuorituksen toimipiiri oli nimenomaan Saimaan luotsausalue, ja hän oli vain tarvittaessa ollut velvollinen työskentelemään rannikolla.
A:n noin neljä vuotta kestäneestä työsuhteesta (tilanne keväällä 2022) noin vuosi oli ollut sairauspoissaoloa. Edellytyksiä tarjota A:lle työtä rannikolta keväällä 2022 oli heikentänyt merkittävästi A:n 20.11.2021 alkanut ja 22.5.2022 päättynyt yli kuusi kuukautta kestänyt poissaolo, koska yli kuusi kuukautta kestäneen poissaolon jälkeen töihin palaavalle luotsille tulee järjestää perehdytysjakso ennen kuin hän voi palata itsenäiseen, vastuulliseen luotsintehtäväänsä.
X Oy oli selvittänyt mahdollisuudet välttää A:n lomauttaminen. Selvityksen perusteella A:lle ei ollut tarjota muuta työtä lomauttamisen vaihtoehtona. Tilanne oli todettu A:n sekä yhtiön henkilöstö- ja lakiasianjohtajan välisessä puhelinkeskustelussa kesäkuussa 2022. Asiasta oli keskusteltu myös Suomen Laivanpäällystöliitto ry:n toiminnanjohtajan kanssa.
A:n työllistäminen rannikolle oli haasteellista muun ohella saatujen kokemusten perusteella. Luotsausolosuhteet merellä ovat huomattavasti haastavammat kuin sisävesillä, ja luotsattavat alukset ovat yleensä sisävesialuksia suurempia. Nämä seikat asettavat erityisiä vaatimuksia merellä luotsaamiselle, jonka tarkoituksena on muun ohella merenkulun turvallisuuden varmistaminen ja alusliikenteestä ympäristölle aiheutuvien haittojen ehkäiseminen.
A:lla ei ollut entuudestaan varsinaista kokemusta rannikolla luotsaamisesta. Saimaan pohjoisten väylien lisäksi hänellä oli vain kaksi ohjauskirjaa Kemiin. Lain mukaan luotsi voi työskennellä vain laivaväylillä, joihin hänellä on voimassa oleva Traficomin myöntämä ohjauskirja.
A oli kokeillut työsuhteensa aikana luotsausta Perämerellä ja Kotkassa. Kokeiluista saatujen kokemusten perusteella A:lla oli huomattavia haasteita alusten luotsaamisessa merellä. Kokeilu Perämerellä oli liittynyt edellä mainittujen Kemin ohjauskirjojen hankkimiseen. Tuolloin aseman esimiehenä toiminut luotsinvanhin oli raportoinut Perämeren alueen aluepäällikölle, että A:lta ei onnistunut isoilla aluksilla luotsaaminen eikä luotsaaminen ollut muutoinkaan turvallista. Aluepäällikkö päättää alueensa rekrytoinneista, joista hän tavallisesti kuulee myös luotsinvanhimman näkemyksiä. Luotsinvanhimman viesti aluepäällikölle oli ollut, että A:ta ei voitu käyttää Perämerellä.
Kotkassa A oli itse kertonut aseman työntekijöille, ettei hän ollut halukas luotsaamaan isoimpia aluksia. Suomenlahden ja entisen Saimaan alueen aluepäällikkö, joka vastaa Kotkan alueesta, oli saanut myös tiedon muiden työntekijöiden ilmaisemasta huolesta liittyen A:n fyysiseen kykyyn kiivetä turvallisesti laivaan leidareita pitkin. Työfysioterapeutin lausunnosta keväältä 2023 ilmenee, että A:n painoindeksi (BMI) oli 42,4, joka luokitellaan sairaalloiseksi lihavuudeksi. Nousu avomerellä luotsattavaan alukseen leidareita pitkin vaatii riittävää fyysistä suorituskykyä, jotta nouseminen voi tapahtua turvallisesti. Erityisen haastavaa kiipeäminen on merenkäynnissä, pimeällä ja huonossa kelissä.
Saatujen kokemusten , suhteellisen lyhyen ja lisäksi rikkonaisen työsuhteen ja A:n oman ilmoituksen perusteella X Oy oli voinut tarjota työtä rannikolta muille lomautusuhan alla olleille luotseille, joilla oli ollut selvästi paremmat edellytykset työhön rannikolla, ennen A:ta. Yhtiön käsityksen mukaan A oli myös itse hyväksynyt tilanteen.
Perusteettomasta lomautuksesta vaadittu korvaus
Vaadittu korvaus on ylimitoitettu, ja kuukausipalkan määrä on virheellinen, koska se ilmeisesti sisältää peruskuukausipalkkaan sisältymättömiä eriä. Luotsin palkka koostuu kiinteästä kuukausipalkasta ja suoritepalkasta, jota maksetaan luotsausten määrään perusteella. A ei ole lomautuksen takia voinut menettää suoriteperusteisia palkkoja, koska Saimalla ei ole ollut tarjolla luotsaustehtäviä. Näin ollen kuukausiansio tulee määrittää yksinomaan kiinteän kuukausipalkan mukaan. A:n kiinteä kuukausipalkka on ollut 30.6.2023 saakka 4.049,4 euroa ja 1.7.2023 alkaen 4.190,76 euroa.
A:n lomautus oli lisäksi keskeytetty eri syiden takia useita kertoja, jolloin hänelle oli maksettu palkkaa. A oli lomautuksen aikana muun muassa osallistunut Saimaan muutosneuvotteluihin, hoitanut heinäkuun alussa Waterwayn luotsausta sekä pitänyt säästössä olleita vuosilomia. Lomautus oli ollut keskeytettynä seuraavasti 1.7.–14.7.2022, 21.7.–31.7.2022, 1.8.–5.8.2022, 22.8.–31.8.2022, 25.10.–26.10.2022, 31.10.–3.11.2022, 6.3.–31.03.2023. Yhteensä A:lle oli lomautuksen aikana maksettu erilaisia palkkoja 13.682,77 euroa, joista peruspalkkoja oli ollut 8.633,60 euroa. A:n saama vahingonkorvaus olisi veronalaista tuloa. Jos muualta saatu tulo huomioitaisiin nettomääräisenä, verotettavan ansion kokonaismäärä olisi suurempi kuin jos A olisi saanut koko summan palkkana, mikä ei voi olla oikea lopputulos.
A oli itse vaikuttanut siihen, että hänelle ei ollut voitu tarjota työtä rannikolta lomauttamisen vaihtoehtona. A ei oman ilmoituksensa mukaan ollut halunnut luotsata isoja laivoja. Lomauttamisen ja irtisanomisen yhteydessä hän ei ollut myöskään saattanut työnantajan tietoon haluaan siirtyä työskentelemään rannikolle Saimaan töiden loputtua.
Työsopimusta ei ole irtisanottu työehtosopimuksen vastaisesti
X Oy ei ole rikkonut työehtosopimusta irtisanoessaan A:n työsopimuksen. Työsuojeluvaltuutetun jälkisuoja oli päättynyt 30.6.2023, eikä se ollut ollut enää voimassa, kun A:n työsopimus oli irtisanottu 1.7.2023. Sillä, että irtisanomisilmoitus oli toimitettu jälkisuojan aikana, ei ollut asiassa merkitystä. Merkitystä ei ollut myöskään sillä, kuinka todennäköiseksi vaihtoehdoksi työnantaja oli mieltänyt työsopimuksen irtisanomisen ennen 1.7.2023. A ei ole ollut ainoa, jonka työsopimus Saimaalta oli jouduttu irtisanomaan.
A:n työsopimus oli irtisanottu taloudellisella ja tuotannollisella perusteella. Työehtosopimuksen osana noudatettava irtisanomissuojasopimus ei koske taloudellisia ja tuotannollisia irtisanomisperusteita. Työehtosopimuksen irtisanomissuojasopimuksen perusteella voidaan tutkia ainoastaan, onko irtisanominen johtunut tosiasiallisesti työntekijästä. Tässä tapauksessa irtisanomisen syyt olivat olleet kiistatta aitoja, ja ne olivat tulleet X Oy:n ulkopuolelta. Jos A:n työsopimus olisi haluttu irtisanoa hänen henkilöstään johtuvista syistä, työsopimus olisi irtisanottu heti, eikä A:ta olisi aluksi lomautettu.
A:lta oli pyydetty marraskuussa 2022 lomautuksen aikana takaisin Kotkan luotsiaseman avaimet, koska turva-avaimista oli ollut puutetta. A ei ollut tarvinnut avaimia, koska Kotkan luotsiasema ei ollut hänen työpaikkansa. Yhtiössä oli uusittu tietokoneita, mutta uusia koneita ei ollut otettu käyttöön työntekijöillä, joiden työnteko oli ollut keskeytyneenä (esimerkiksi pitkät poissaolot, lomautukset).
Jos katsotaan, että irtisanominen oli toimitettu työsuojeluvaltuutetun jälkisuojan aikana, vastaajat vetoavat edellä lomauttamisen osalta todettuihin seikkoihin koskien tuotantoyksikön toiminnan keskeyttämistä sekä siitä, ettei työnantaja ollut laiminlyönyt uudelleensijoitus- ja koulutusvelvollisuuttaan. A:n kanssa oli kesällä 2023 ennen irtisanomista yhdessä todettu, ettei hänelle ollut tarjota muuta työtä.
Perusteettomasta irtisanomisesta vaadittu korvaus
Vaadittu korvaus on ylimitoitettu. A on koulutukseltaan merikapteeni, ja hän oli ollut irtisanottaessa 48-vuotias, joten hänellä on ollut hyvät työllistymismahdollisuudet. A oli työllistynyt nopeasti uudelleen lomautuksen alettua. A:n työsuhde X Oy:ssä oli kestänyt suhteellisen lyhyen ajan, reilut viisi vuotta.
Korvaukseen ei tule sisällyttää aineetonta vahinkoa. Muun työn tarjoaminen irtisanomisen vaihtoehtona oli selvitetty asianmukaisesti eikä irtisanomiseen ollut liittynyt muutenkaan A:ta loukkaavia piirteitä.
Aineellisen vahingon euromäärän laskemisessa ei voida käyttää palkkaa, joka sisältää myös suoriteperusteisen palkan, koska se A:lta olisi joka tapauksessa jäänyt saamatta, sillä luotsaustoiminta Saimaalla ei ole palannut vielä tähänkään päivään mennessä. A:n kiinteä kuukausipalkka on ollut 30.6.2023 saakka 4.049,4 euroa ja 1.7.2023 alkaen 4.190,76 euroa.
Työehtosopimuksen vastainen menettely
X Oy ei ole tietensä rikkonut työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Luotsaustoiminta Saimaalla oli keskeytynyt kokonaan työehtosopimuksessa tarkoitetulla tavalla. Työnantaja oli ollut ennen lomautusilmoituksen antamista puhelimitse yhteydessä sekä A:han että hänen ammattiliittonsa toiminnanjohtajaan, eikä kumpikaan heistä ollut väittänyt yhtiön rikkovan työehtosopimusta.
Työtuomioistuin on vakiintuneesti katsonut, ettei työnantajaa voida tuomita sekä hyvityssakkoon että korvaukseen työsuhteen perusteettomasta päättämisestä (TT 2023:79). Tämän on katsottava koskevan myös hyvityssakon ja perusteettoman lomautuksen perusteella tuomittavan vahingonkorvauksen tuomitsemista. Myöskään luotsaustoimialan työehtosopimuksen soveltamisalalla noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen 20 §:n mukaan työnantajaa ei voida tuomita sopimuksessa tarkoitettujen korvausten lisäksi työehtosopimuslain 7 §:n mukaan maksamaan hyvityssakkoa siltä osin kuin kysymyksessä on työehtosopimukseen perustuvien mutta sinänsä samojen velvollisuuksien rikkominen, joista sopimuksen mukainen korvaus on määrätty.
PALTA ry ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan, koska sillä ei ole ollut tietoa A:n lomauttamisesta tai irtisanomisesta ennen kanteen vireille tuloa. Suomen Laivanpäällystöliitto ry ei ole tehnyt PALTA ry:lle A:n lomauttamista tai irtisanomista koskevaa valvontapyyntöä.
TODISTELU
Kantajan kirjalliset todisteet
1. Työsopimus 12.4.2018
2. Lomautusilmoitus 24.5.2022
3. Lomautusilmoitus 5.7.2022
4. Irtisanomisilmoitus 29.6.2023
5. Palkkatodistukset X Oy
6. Palkkatodistukset lomautuksen ajalta
7. Sähköposti aluepäällikkö W:lta A:lle 14.11.2022
8. Työsuojelutoimikunnan kokouspöytäkirja 22.12.2022
9. Työnantajan vastaus 18.12.2023
10. Työtodistus 17.8.2023
11. Laivaväen lääkärintarkastus 19.4.2023
12. Työfysioterapeutin kirjaus 13.4.2023
13. a Traficomin asiakirjat / lähete 4.12.2024
b. Traficomin lähetteen liite
14. Saimaan luotsien työsopimukset ja niiden muutossopimukset (20 kpl)
15. Luotsialueet ja luotsipaikat
16. Työterveyshuollon erikoislääkärin kirjaus 20.5.2022 (osittain salassa pidettävä)
17. Winnova kurssitodistus 24.8.2022
18. Ekami kurssitodistukset 16.8.2022
19. Ohjauskirja Kemi ja Tornio
20. Sähköpostit 8.5.2023 ja 11.5.2023
21. X Oy:n palkkalaskelmat lomautuksen ajalta
22. Merimieslääkärintarkastus 4/2019
23. Työtodistus 19.12.2023
24. Henkilöarvio 28.6.2024
25. Luotsin tehtävänkuvaus
26. Erimielisyysmuistio Suomen Laivanpäällystöliitto ry:n ja työnantajan välillä käydyistä neuvotteluista
27. Suomen Laivanpäällystöliitto ry:n viesti PALTA ry:lle 17.4.2024
28. Sairauslomatodistus 25.11.2021
29. Valokuva 4.5.2025
30. A:n työtodistus Y Oy:stä
31. Tilinpäätökset vuosilta 2022 ja 2023
32. Tuloste 15.5.2025 internet-linkistä
33. Kuva Jaarli aluksesta
Vastaajien kirjalliset todisteet
1. Luotsauspalvelujen laskutus Saimaalla 1.7.2022–25.10.2024
2. Saimaalla ajetut harjoitusmatkat 2022–2024
3. A:lle lomautuksen ajalta maksetut palkat, lomautuksen keskeytykset
4. Työsuojelukunnan kokouspöytäkirja 22.12.2022 (= K8)
5. Kuvakaappaus uutisesta 11.9.2024 Saimaan kanavan neuvottelukunnan toiminta keskeytetään (www.valtioneuvosto.fi)
6. Kuva luotsin kiipeämisestä leidareita pitkin luotsattavaan laivaan
7. AA:n, A:n ja BB:n välinen sähköpostiviestittely 21.6.2023 alkaen
8. A:n työvuorosuunnittelu
9. Videotallenteet (3 kpl)
10. Perämeren luotsausalueen luotsinvanhimman CC:n 9.10.2020 DD:lle, EE:lle ja C:lle lähettämän sähköpostin otsikolla ”A Ajoksessa”
11. X Oy:n vuosikertomus 2024
Kantajan henkilötodistelu
1. A todistelutarkoituksessa
2. FF, pääluottamusmies
3. BB, toiminnanjohtaja
4. GG, aluksen päällikkö
Vastaajien henkilötodistelu
1. AA, henkilöstö- ja lakiasiainjohtaja
2. W, aluepäällikkö
3. EE, aluepäällikkö
4. HH, palkka-asiantuntija
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Kysymyksenasettelu
X Oy:n palveluksessa luotsina työskennellyt A on edellä selostetuin tavoin lomautettu ensin määräajaksi 8.6.2022 lukien ja sen jälkeen toistaiseksi 21.7.2022 lukien. A:n työsuhde on irtisanottu taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä 1.7.2023 päättymään irtisanomisajan jälkeen 1.9.2023. A on toiminut Saimaan luotsausalueen työsuojeluvaltuutettuna 1.1.2021–31.12.2022.
Asiassa on kyse siitä, onko A lomauttamiselle ja irtisanomiselle ollut työehtosopimuksen osana noudatettavan yleissopimuksen mukaiset perusteet. Riitaa on myös siitä, onko A ollut työsuojeluvaltuutetun jälkisuojan piirissä, kun hänet on irtisanottu. Jos A:n ei ole ollut jälkisuojan piirissä, hänen irtisanomiseensa ei sovelleta työsuojeluvaltuutetun työsuhdeturvaa koskevia yleissopimuksen määräyksiä, vaan sovellettavaksi tulee työehtosopimuksen osana noudatettava irtisanomissuojasopimus. Tällöin asiassa on ratkaistava, onko taloudellisten ja tuotannollisten syiden perusteella suoritettu irtisanominen tosiasiallisesti johtunut työntekijästä johtuvasta tai hänen henkilöönsä liittyvästä syystä.
Työsuojeluvaltuutetun työsuhdeturva
Luotsaustoimialan työehtosopimuksen osana noudatettavan yleissopimuksen työsuhdeturvaa koskevan 4.3 kohdan mukaan, jos yrityksen työvoimaa irtisanotaan tai lomautetaan taloudellisista tai tuotannollisista syistä, ei pääluottamusmiestä tai työsuojeluvaltuutettua saa irtisanoa tai lomauttaa ellei tuotantoyksikön toimintaa keskeytetä kokonaan. Mikäli pääluottamusmiehen tai työsuojeluvaltuutetun kanssa yhteisesti todetaan, ettei hänelle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä, voidaan tästä säännöstä kuitenkin poiketa.
Saman sopimuskohdan mukaan muu luottamusmies kuin pääluottamusmies voidaan irtisanoa tai lomauttaa työsopimuslain 7 luvun 10 §:n 2 momentin mukaisesti vain, kun työ kokonaan päättyy eikä työnantaja voi järjestää hänelle muutoin sopivaa työtä tai kouluttaa häntä muuhun työhön työsopimuslain 7 luvun 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla.
Edelleen saman sopimuskohdan mukaan työsuhdeturvaa koskevia määräyksiä on sovellettava myös pääluottamusmiehenä tai työsuojeluvaltuutettuna toimineeseen työntekijään kuusi kuukautta hänen ko. tehtävänsä päättymisen jälkeen (jälkisuoja).
Työsopimuslain 7 luvun 10 §:n 2 momentin mukaan työnantaja saa irtisanoa luottamusmiehen ja luottamusvaltuutetun työsopimuksen muun ohessa saman luvun 3 §:ssä (taloudelliset ja tuotannolliset irtisanomisperusteet) säädetyillä perusteilla vain, jos luottamusmiehen tai luottamusvaltuutetun työ päättyy kokonaan, eikä työnantaja voi järjestää hänelle hänen ammattitaitoaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä tai kouluttaa häntä muuhun työhön 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Vastaavasti työsopimuslain 5 luvun 2 §:n 4 momentin mukaan työnantaja saa lomauttaa työehtosopimuksen perusteella valitun luottamusmiehen vain 7 luvun 10 §:n 2 momentissa säädetyillä perusteilla.
Työsopimuslain 7 luvun 10 §:stä ei ole mahdollista poiketa työehtosopimuksella työntekijän vahingoksi. Sitä vastoin työntarjoamis- ja koulutusvelvollisuutta koskevasta 7 luvun 4 §:stä poikkeaminen on sallittu työehtosopimuksella, mutta vain työn tarjoamisvelvollisuuden laajuuden osalta (työsopimuslain 13 luvun 6 ja 7 §).
Työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain 37 §:n mukaan työsuojeluvaltuutetun työsopimuksen irtisanomisesta on voimassa, mitä työsopimuslain 7 luvun 10 §:ssä säädetään luottamusmiehen ja luottamusvaltuutetun työsopimuksen irtisanomisesta. Lain 23 ja 24 §:n mukaan työehtosopimuksella ei voida rajoittaa lain 37 §:ssä tarkoitettuja oikeuksia.
Luottamusmiehen irtisanomissuojaa koskeva työsopimuslain 7 luvun 10 §:n 2 momentin säännös oli tullut alun perin vuoden 1970 työsopimuslakiin (320/1970) eduskuntakäsittelyn aikana sosiaalivaliokunnan ehdotuksesta (Eduskunnan sosiaalivaliokunnan mietintö n:o 33 hallituksen esityksen 228/1969 johdosta, s. 11). Voimassa olevan työsopimuslain (55/2001) esitöiden mukaan muun ohella luottamusmiehellä on samankaltainen korostettu irtisanomissuoja kuin on ollut vuoden 1970 työsopimuslain mukaan. Säännöksen esityöt ovat suppeat. Niiden mukaan luottamusmiehen irtisanomissuojasäännös merkitsee sitä, että luottamusmies tai -valtuutettu voidaan yleensä "irtisanoa viimeisenä”, kuten asia ilmaistaan käytännössä (HE 157/2000 vp s. 108, ks. myös TT 2023:79).
Korostetun irtisanomissuojan tarkoituksesta on todettu korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2009:17 (kohta 3), että sillä on pyritty toisaalta turvaamaan luottamusmiehen toimintamahdollisuudet tehtävänsä hoitamiseen ja toisaalta suojaamaan häntä sopimattomilta painostustoimenpiteiltä.
Onko A:n lomauttaminen ollut perusteeton
Tuotantoyksikön toiminnan keskeyttäminen ja työn kokonaan päättyminen
A on ollut työsuojeluvaltuutetun asemassa, kun hänet on lomautettu määräajaksi 8.6.2022 lukien ja kun lomautusta on jatkettu toistaiseksi 21.7.2022 lukien. A:n lomautuksen osalta asiassa sovelletaan työehtosopimuksen osana noudatettavan yleissopimuksen työsuojeluvaltuutetun työsuhdeturvaa koskevia 4.3 kohdan määräyksiä.
A:n lomauttamisen työehtosopimuksen mukaisuutta arvioitaessa on ensin ratkaistava, onko tuotantoyksikön toiminta keskeytetty kokonaan yleissopimuksen 4.3 kohdan 1 kappaleessa tarkoitetulla tavalla. Riidatonta on, että tuotantoyksiköllä tarkoitetaan tässä tapauksessa Saimaan luotsausaluetta. Lisäksi on ratkaistava, tuleeko yleissopimuksen 4.3 kohdan 2 kappaletta (muun luottamusmiehen kuin pääluottamusmiehen irtisanominen tai lomauttaminen) soveltaa myös työsuojeluvaltuutettuun, jolloin arvioitavaksi tulisi myös työn kokonaan päättyminen.
Asianosaiset eivät ole esittäneet selvitystä siitä, mitä yleissopimuksen 4.3 kohdassa tarkoitetaan tuotantoyksikön toiminnan keskeyttämisellä kokonaan tai työn kokonaan päättymisellä .
Korkein oikeus on ratkaisukäytännössään katsonut, että työsopimuslain 7 luvun 10 §:n 2 momentissa työn kokonaan päättymisellä tarkoitetaan sitä, että kaikkien luottamusmiehen kanssa samaan ammattiryhmään kuuluvien työntekijöiden työ on päättynyt (KKO 2009:17, ks. myös KKO 1994:127). Ratkaisussa KKO 1994:127 korkein oikeus on lisäksi todennut, että työsuojeluvaltuutetun osalta työn kokonaan päättymisellä tarkoitetaan sitä, että työsuojeluvaltuutettuna toimineen henkilön oma työsopimussuhteinen työ ja muiden samaan ammattiryhmään kuuluvien työntekijöiden työsopimussuhteinen työ on päättynyt.
Työtuomioistuimen ratkaisussa TT 2002:17 tuotantolaitoksen toiminta katsottiin keskeytetyksi kokonaan, kun työpaikalle ei irtisanomisten jälkeen ollut jäänyt työsuojeluvaltuutetun kanssa samaan ammattiryhmään kuuluvia toimihenkilöitä. Tällaisessa tilanteessa työsuojeluvaltuutetun irtisanomisen esteenä ei ollut se, että työnantajan palvelukseen oli jäänyt toiseen ammattiryhmään kuuluva toimihenkilö, jota työsuojeluvaltuutettu oli edustanut.
Ratkaisussa TT 2008:103 tuotantoyksikön toiminta katsottiin kokonaan keskeytyneeksi ja pääluottamusmiehen työsuhteen päättämiselle oli yleissopimuksen mukainen peruste siinä vaiheessa, kun pääluottamusmiehen edustamaan henkilöstöryhmään kuuluvien työntekijöiden tekemä tuotannollinen työ tehtaalla oli lakannut. Pääluottamusmiehen työsuhteen päättämistä ei estänyt se, että eräät työntekijät jatkoivat joitakin kuukausia tämän jälkeenkin työskentelyä erillisten määräaikaisten sopimusten perusteella ulkomailla sijaitsevassa, samaan konserniin kuuluvassa tehtaassa, jonne osa tehtaan tuotannosta oli siirretty.
Ratkaisussa TT 2010:144 yrityksen kotimaan tuotantolaitoksella työskentelevät kaikki työntekijät oli lomautettu taloudellisista ja tuotannollisista syistä, heidän mukanaan työntekijöiden pääluottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu. Lomautuksen aikana oli kuitenkin käynnissä yrityksen säännönmukaiseen toimintaan kuuluvaa yrityksen valmistamien tuotteiden asennustyötä ulkomaan kohteissa. Erimielisyyttä ei ollut siitä, että asennustehtävissä kyseisissä ulkomaan kohteissa olleet työntekijät olivat kuuluneet pääluottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun edustamaan henkilöstöryhmään. Tuomiossa katsottiin, ettei tuotantoyksikön toimintaa ollut keskeytetty kokonaan siten kuin työehtosopimuksissa oli määrätty pääluottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun lomauttamisen edellytyksistä.
Tuotantoyksikön toiminnan keskeyttämisestä esitetty todistelu
Vastaajien mukaan Saimaan alueen luotsaustoiminta oli keskeytynyt kokonaan keväällä 2022 Venäjän aloitettua hyökkäyssodan Ukrainaan.
Kirjallisena todisteena K31 olevasta X Oy:n vuoden 2023 tilinpäätöksestä ja toimintakertomuksesta ilmenee, että yhtiön Saimaan luotsausalueelta saamat luotsaustuotot ovat vuonna 2022 olleet 55.397,55 euroa. Vuonna 2023 yhtiöllä ei ole ollut luotsaustuottoja Saimaalta. Saiman luotsausalueen liikevaihto on vuonna 2022 ollut 213.198,04 euroa ja vuonna 2023 yhteensä 11.817,17 euroa. Saimaan luotsausalueen henkilöstökulut ovat vuonna 2022 olleet 788.774,08 euroa ja vuonna 2023 yhteensä 424.438,99 euroa. Toimintakertomukseen on kirjattu, että Saimaan kanava on ollut avoinna alusliikenteelle, mutta luotsaustoimintaa alueella ei ollut vuonna 2023.
Yhtiön vuoden 2022 toimintakertomukseen (K31) on kirjattu: ”Tämän hetken arvion mukaan Saimaalla ei lähivuosina tule olemaan merkittävissä määrin luotsattavaa alusliikennettä. Liikenteen palautumiseen liittyvien epävarmuustekijöiden johdosta yhtiö on sopeuttanut toimintaansa ja siirtänyt Saimaan henkilöstöä rannikon luotsaustehtäviin. Yhtiöllä on voimassa oleva palveluvelvoite luotsauspalveluiden tarjoamiseen Saimaalla vuoteen 2028 saakka.”
Riidatonta on, että A:n lomauttamisen jälkeen kaksi alusta (Waterway ja Nina) on tilannut luotsauspalveluja Saimaan luotsausalueella. Kirjallisena todisteena V1 olevasta luotsauspalvelujen laskutusta Saimaalla 1.7.2022–25.10.2024 koskevasta taulukosta käy ilmi, että kyseisellä aikavälillä Saimaalla on laskutettu asiakkailta luotsauskorvauksia yhteensä 8.362,70 euroa, mikä summa on muodostunut Waterway- ja Nina-alusten luotsauksista.
Kirjallisena todisteena V11 olevasta X Oy:n vuosikertomuksesta 2024 ilmene, että Saimaalla on vuosina 2020 ja 2021 ollut reilut 3.000 luotsausta vuodessa, vuonna 2022 luotsauksia oli 92 ja vuosina 2023 ja 2024 luotsauksia ei ollut lainkaan. Kirjallisena todisteena V2 olevasta Saimaalla vuosina 2022–2024 ajettuja harjoitusmatkoja koskevasta taulukosta käy ilmi, että Saimaalla ei vuosina 2022 ja 2023 ajettu yhtään harjoitusmatkaa ja että vuonna 2024 kaksi luotsia oli ajanut harjoitusmatkoja.
Työtuomioistuin on kuullut todistelutarkoituksessa A:ta, joka on kertonut edustaneensa työsuojeluvaltuutettuna kaikkia Saimaan luotsausalueen luotseja sekä kutteriveneen kuljettajia, jotka ajavat luotsit ohjattaviin laivoihin. A:n mukaan Saimaan alueen työt eivät olleet kokonaan keskeytyneet. Laki velvoittaa yhtiön järjestämään luotsauspalvelua Saimaalla, joten luotsauksen tilaaminen Saimaalle on ollut koko ajan mahdollista. Suurikokoiset laivat ovat lailla velvoitettuja käyttämään luotsia, mutta myös pienemmät veneet voivat halutessaan tilata luotsauksen. Työnantaja oli kutsunut A:n määräaikaisen lomautuksen aikana luotsaamaan Waterway-alusta. A oli myös osallistunut lomautuksen aikana simulaattorikoulutukseen, jolla hän oli pysyttänyt voimassa Saimaan alueen ohjauskirjat. A:n lomautuksen jälkeen Saimaalle oli jäänyt neljä luotsiasemaa (Lappeenranta, Savonlinna, Vuokala ja Puumala), 3–4 luotsausvenettä sekä polttoainesäiliöt niille. Kutterinkuljettajat kävivät huoltamassa veneitä viikoittain. A oli myös kuullut, että veneillä oli ajettu ylläpitomatkoja.
Suomen Laivanpäällystöliitto ry:n toiminnanjohtaja BB ja pääluottamusmies FF ovat kertoneet, ettei X Oy voisi tehdä päätöstä Saimaan luotsauspalveluiden lopettamisesta, sillä yhtiöllä on lakisääteinen velvollisuus tarjota luotsauspalveluita Saimaalla. Saimaalla on koko ajan ollut luotsaukseen tarvittava kalusto sekä kiinteistöt, ja luotsauksen tilaaminen Saimaalle on edelleen mahdollista, FF:n mukaan viikon pituisella tilausajalla. FF on lisäksi kertonut, että luotsit ovat ylläpitäneet ohjauskirjoja Saimaan väylille ajamalla niitä simulaattorilla.
X Oy:n henkilöstö- ja lakiasiainjohtajana lokakuusta 2021 lukien toiminut AA on kertonut liikenteen Saimaalla loppuneen keväällä 2022 Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Pian sodan alkamisen jälkeen oli tullut tieto siitä, etteivät vakuutusyhtiöt enää suostuneet vakuuttamaan laivojen kulkua osittain Venäjän puolella kulkevaa Saimaan kanavaa pitkin, jolloin yhtiössä oli ymmärretty, ettei liikennettä tulisi olemaan myöskään kesän 2022 aikana. Maaliskuussa 2022 oli aloitettu lyhyet muutosneuvottelut, joiden jälkeen Saimaan 59 työntekijästä 13 oli siirretty rannikolle ja loput oli lomautettu. Tilanteen jatkuessa yhtiössä oli käyty heinäkuussa 2022 täysimittaiset Saimaan henkilöstöä koskevat muutosneuvottelut, jolloin oli irtisanottu seitsemän työntekijää, joista kolme oli ollut luotseja, lomautettu 17 työntekijää ja loput oli siirretty töihin rannikolle. A oli irtisanottu vasta seuraavana kesänä 2023.
AA:n mukaan toiminta on ollut kiistatta keskeytyneenä Saimaalla, koska liikennettä ei ole ollut. Toimintaa ei ollut keskeytetty työnantajan päätöksellä, vaan toiminta oli keskeytynyt, kun asiakkaita ei ollut enää tullut. Vuonna 2022 alkuvuodesta oli ollut joitakin luotsauksia, ja lisäksi Waterway- ja Nina-alukset oli luotsattu kanavaa pitkin vuonna 2022. Tämän jälkeen Saimaalla ei ole ollut yhtään liikennettä. AA on vahvistanut, että yhtiöllä on Saimaalla edelleen luotsiasemia ja kalustoa. Kaksi osa-aikaista luotsikutterinhoitajaa käy hoitamassa kalustoa toinen neljän viikon välein ja toinen kahden viikon välein. Tällä hetkellä Saimaalla on neljä luotsivenettä, joista kaksi on kuivilla Puumalan vuokratilassa ja kaksi on kanavalla vedessä. Niillä ajetaan silloin tällöin, koska ne menevät muutoin huonoon kuntoon. Lisäksi kaksi Oulun luotsia on käynyt vuonna 2024 ajamassa harjoittelumatkoja Saimaan väylien ohjauskirjojen ylläpitämistä varten. Yhtiöllä on lakisääteinen velvollisuus tuottaa luotsauspalveluja Saimaalla, ja ohjauskirjat tulee uusia viiden vuoden välein, jotta ne pysyvät voimassa.
Työtuomioistuimen johtopäätökset tuotantoyksikön toiminnan keskeyttämisestä ja työn kokonaan päättymisestä
Työtuomioistuin toteaa, että työnantajalla on näyttötaakka siitä, että tuotantoyksikön toiminta on keskeytetty kokonaan. Asiassa on riidatonta, että tuotantoyksiköllä tarkoitetaan tässä tapauksessa Saimaan luotsausaluetta.
Asiassa on selvitetty, että Venäjän 24.2.2022 aloittamalla hyökkäyssodalla Ukrainaan on ollut merkittäviä vaikutuksia Saimaan alueen luotsaustoimintaan. Ennen vuotta 2022 Saimaan kanavalla oli vuosittain noin 3.000 luotsausta, kun taas vuosina 2023 ja 2024 luotsauksia ei ole ollut lainkaan. Henkilötodistelun perusteella Saimaan luotsausalueen toimintaa on supistettu huomattavasti luotsausten määrän romahtamisen takia. Luotsauksen tilaaminen Saimaalle on kuitenkin koko ajan ollut mahdollista, koska X Oy:llä on luotsauslakiin perustuva velvollisuus tarjota luotsauspalveluja Saimaan kanavalla. Tämän takia yhtiöllä on Saimaalla toimitiloja ja kalustoa, jota osa-aikaiset kutterinhoitajat käyvät säännöllisesti huoltamassa. Lisäksi osa Saimaalta muille luotsausalueille siirretyistä luotseista ylläpitää Saimaan väylien ohjauskirjoja, jotta he voivat tarvittaessa luotsata Saimaalla. Tähän liittyen kaksi luotsia on myös ajanut Saimaalla harjoitusajoja vuonna 2024. FF:n kertomuksen perusteella Saimaalta voi tälläkin hetkellä tilata luotsauksen noin viikon tilausajalla. Yhtiön tilinpäätöksen mukaan Saimaan luotsausalueen henkilöstökulut ovat vuonna 2022 olleet 788.774,08 euroa ja vuonna 2023 yhteensä 424.438,99 euroa, mikä osaltaan tukee sitä johtopäätöstä, ettei luotsausalueen toimintaa ole keskeytetty kokonaan.
Saimaan luotsausalueen toimintavalmiutta on edellä selostetuin tavoin ylläpidetty A:n lomautuksen aikana, vaikkakin toimintaa on luotsausten määrän voimakkaan vähentymisen seurauksena supistettu. Asiassa on riidatonta, että A:n lomautuksen aikana kaksi alusta on tilannut luotsauspalveluita Saimaan luotsausalueella, ja A on luotsannut toista näistä aluksista, miltä ajalta hänen lomautuksensa on ollut keskeytettynä. Työtuomioistuin katsoo näiden seikkojen osoittavan, että Saimaan luotsausalueen toimintaa ei ollut keskeytetty kokonaan A:n lomautuksen aikana.
Työsuojeluvaltuutettua koskee edellä selostettujen työsopimuslain 5 luvun 2 §:n 4 momentin ja 7 luvun 10 §:n 2 momentin sekä työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain 37 §:n nojalla vastaavan sisältöinen korostettu irtisanomissuoja kuin luottamusmiestä. Työtuomioistuin toteaa, että yleissopimuksen 4.3 kohdan määräystä on tulkittava pakottavan lainsäädännön mukaisella tavalla. Näin ollen asiassa on arvioitava myös sitä, onko työsuojeluvaltuutetun työ päättynyt kokonaan työsopimuslain 7 luvun 10 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla.
A on työsopimuksensa (K1) mukaan ollut velvollinen suorittamaan ohjauskirjat ja luotsaamaan muuallakin kuin omalla asemallaan toimipiirinsä alueella ja rannikolla tarvittaessa. Riidatonta on, että ”rannikolla” viitataan kaikkiin muihin luotsausasemiin kuin Saimaan luotsausasemiin. Luotsaus muuallakin kuin Saimaan luotsausalueella on siten ollut A:n työsopimuksen mukaista työtä. Asiassa ei ole edes väitetty, että luotsaustyö muualla kuin Saimaan luotsausalueella olisi päättynyt. Päinvastoin asiassa on riidatonta, että Saimaan luotsausalueen luotseja on A:n lomautuksen aikana uudelleensijoitettu rannikolle, jossa he ovat tarvittaessa saaneet lisäkoulutusta ja suorittaneet ohjauskirjoja uusiin vesiväyliin. Koska yhtiössä on A:n lomautuksen aikana ollut tarjolla A:n työsopimuksen mukaista työtä, ei työsuojeluvaltuutetun työn voida katsoa päättyneen kokonaan.
Edellä mainituilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei tuotantoyksikön toimintaa ollut keskeytetty kokonaan eikä A:n työ myöskään ollut kokonaan päättynyt yleissopimuksen 4.3 kohdassa tarkoitetulla tavalla.
Yhteinen toteaminen
Asiassa on seuraavaksi arvioitava, onko A:n kanssa yhteisesti todettu, ettei hänelle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä yleissopimuksen 4.3 edelletyllä tavalla. Työtuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan yhteisellä toteamisella tarkoitetaan osapuolten välistä yksimielisyyttä siitä, ettei työsuojeluvaltuutetulle tai luottamusmiehelle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai muuten sopivaa työtä (ks. esim. TT 2016:119, TT 1994:84 ja TT 1994:50). Epäselvissä tapauksissa työnantaja on velvollinen näyttämään toteen yhteisen toteamisen tapahtumisen, kuten on todettu tapauksissa TT 1994:63, TT 2013:141 ja TT 2015:136.
Vastaajien mukaan A:n sekä yhtiön henkilöstö- ja lakiasiainjohtaja AA:n välisessä puhelinkeskustelussa oli kesäkuussa 2022 todettu, ettei A:lle ollut tarjota muuta työtä lomauttamisen vaihtoehtona. AA on kertonut keskustelleensa A:n kanssa puhelimessa ennen lomautusta, jolloin A oli suhtautunut tilanteeseen asiallisesti. Lomautuksen aikana A oli erikseen kysynyt, että jos hän löytää itselleen muuta työtä, voiko tulla tilanne, että lomautus keskeytetään ja hänet kutsutaan takaisin töihin. Silloin oli sovittu, että A:ta ei kutsuta takaisin, jos hän niin toivoo. A on kertonut saaneensa tiedon lomautuksesta siten, että AA oli laittanut hänelle sähköpostia ja sen jälkeen soittanut. A on kiistänyt, että mitään yhteistä sopimista olisi tapahtunut.
A on kiistänyt, että hänen kanssaan olisi AA:n kanssa käydyssä puhelinkeskustelussa tai muutoinkaan yhteisesti sovittu, että hänelle ei ole voitu tarjota työtä. Myöskään AA:n kertomuksesta ei ole käynyt ilmi, että yhteistä sopimista olisi ennen A:n lomauttamista tapahtunut. Työtuomioistuin katsoo jääneen selvittämättä, että A:n kanssa olisi yhdessä todettu, ettei hänelle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä.
Työtuomioistuimen johtopäätökset A:n lomautuksen työehtosopimuksen mukaisuudesta
Työtuomioistuin on edellä katsonut, että tuotantoyksikön toimintaa ei ollut keskeytetty kokonaan eikä työsuojeluvaltuutetun kanssa ollut yhteisesti todettu, ettei hänelle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä. Työtuomioistuin on lisäksi katsonut, ettei A:n työ ollut myöskään kokonaan päättynyt. Työnantaja on siten rikkonut yleissopimuksen 4.3 kohdan määräystä lomauttaessaan A:n. Näin ollen kanteen 1 kohdan vahvistusvaatimus on hyväksyttävä, eikä työtuomioistuimen ole tarpeen tältä osin arvioida työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuuden täyttämistä.
Työsuojeluvaltuutetun jälkisuoja
Asiassa on riidanalaista, onko A ollut työsuojeluvaltuutetun työsuhdeturvaan kuuluvan jälkisuojan piirissä, kun hänen työsopimuksensa on irtisanottu. Riidatonta on, että A on ollut jälkisuojan piirissä 30.6.2023 asti ja että A on vastaanottanut ja saanut tiedoksi irtisanomisilmoituksen sähköpostitse 29.6.2023 (K4). Kyseiselle päivälle päivätyn irtisanomisilmoituksen mukaan työnantaja on irtisanonut A:n 1.7.2023 kahden kuukauden pituisella irtisanomisajalla siten, että työsuhde on päättynyt 1.9.2023.
Kantajan mukaan A on ollut jälkisuojan piirissä. Vastaajat ovat puolestaan katsoneet, että koska A on irtisanottu 1.7.2023 lukien, hän ei ole enää ollut 30.6.2023 päättyneen jälkisuojan piirissä. Vastaajien mukaan asiassa ei ole merkitystä sillä, että irtisanomisilmoitus on toimitettu A:lle jälkisuojan voimassa ollessa.
Yleissopimuksen jälkisuojaa koskevan 4.3 kohdan mukaan työsuhdeturvaa koskevia määräyksiä on sovellettava työsuojeluvaltuutettuna toimineeseen työntekijään kuusi kuukautta hänen ko. tehtävänsä päättymisen jälkeen. Asianosaiset eivät ole esittäneet selvitystä siitä, mitä sopijapuolet ovat tarkoittaneet jälkisuojaa koskevalla määräyksellä tai miten sitä on sovellettu. Muun selvityksen puuttuessa sopimusmääräystä on sovellettava sen sanamuotoa parhaiten vastaavalla tavalla.
A:n työsopimus on irtisanottu 1.7.2023 lukien, jolloin hän ei ole enää ollut työsuojeluvaltuutetun jälkisuojan piirissä. Yleissopimuksen 4.3 kohdassa ei ole erikseen sovittu tilanteesta, jossa irtisanomisilmoitus annetaan jälkisuojan ollessa voimassa mutta irtisanomisaika alkaa vasta jälkisuojan päätymisen jälkeen. Oikeuskirjallisuudessa ja oikeuskäytännössä on katsottu, että työnantaja ja työntekijä voivat ilmoittaa ennakolta, että työsuhde päättyy tiettynä ajankohtana (esim. Martti Kairinen – Seppo Koskinen – Kimmo Nieminen – Vesa Ullakonoja – Mika Valkonen 2018, Työoikeus, Helsinki: Alma Talent, s. 1388–1389 sekä Helsingin HO 5.1.2009 nro 4, S 08/1654 ja Helsingin HO 30.4.2020 nro 576, S 19/2339). Tällöin irtisanomisaika lasketaan työnantajan tai työntekijän ilmoittamasta ajankohdasta lukien. Työtuomioistuin toteaa, että työsopimuslain säännökset tai yleissopimuksen määräykset eivät ole estäneet työnantajaa ilmoittamasta etukäteen työsuhteen päättyvän tiettynä ajankohtana. Asian käsittelyssä ei ole millään tavalla käynyt ilmi, että työantaja olisi pyrkinyt kiertämään työsuojeluvaltuutetun työsuhdeturvaa ilmoittamalla A:lle työsuhteen päättymisestä kaksi päivää ennen irtisanomisajan alkamista. Myöskään yleissopimuksen 4.3 kohdan sanamuoto ei tue sitä johtopäätöstä, että käsillä olevan kaltaisessa tilanteessa irtisanomisilmoituksen antaminen jälkisuojan voimassaolon aikana johtaisi siihen, että työsuhdeturvaa koskevia määräyksiä tulisi soveltaa työsuojeluvaltuutettuna toimineeseen työntekijään, jonka työsopimus on irtisanottu ja irtisanomisaika on alkanut jälkisuojan päättymisen jälkeen. Asian arvioinnissa ei ole merkitystä myöskään sillä kantajan vetoamalla seikalla, että työnantaja oli päättänyt A:n irtisanomisesta jo ennen hänelle toimitettua irtisanomisilmoitusta.
Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että A ei ole ollut työsuojeluvaltuutetun jälkisuojan piirissä, kun hänen työsuhteensa on irtisanottu. Näin ollen hänen työsopimuksensa irtisanomiseen ei ole sovellettava yleissopimuksen 4.3 kohdan mukaisia työsuhdeturvaa koskevia määräyksiä. Yleissopimukseen perustuvat kanteen 3 kohdan vahvistusvaatimus ja 4a kohdan suoritusvaatimus on siten hylättävä.
Onko A:n irtisanominen ollut perusteeton
Arvioinnin lähtökohdat
Kantaja on toissijaisesti vaatinut, että X Oy velvoitetaan maksamaan A:lle korvausta työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä.
Irtisanomissuojasopimus ei soveltamisalamääräyksensä mukaan koske työsopimuksen irtisanomista taloudellisista ja tuotannollisista syistä työsopimuslain 7 luvun 3–4 §:n perusteella. Irtisanomissuojasopimuksen perusteella voidaan kuitenkin tutkia, onko työsopimuslain 7 luvun 3–4 §:n perusteella suoritettu irtisanominen johtunut tosiasiallisesti työntekijästä johtuvasta tai hänen henkilöönsä liittyvästä syystä.
A:n työsopimus on irtisanottu työsopimuslain 7 luvun 3 §:n mukaisella taloudellisella ja tuotannollisella perusteella. Työtuomioistuin ei irtisanomissuojasopimuksen soveltamisalarajoituksen takia arvioi tuotannollisten ja taloudellisten irtisanomisperusteiden olemassaoloa vaan yksinomaan sitä, onko A:n irtisanominen tosiasiallisesti tapahtunut henkilöön liittyvillä perusteilla.
Kanteen mukaan A oli valikoitunut irtisanottavaksi kielletyin ja syrjivin perustein. Kantaja on katsonut, että A:n valikoituminen irtisanottavaksi on perustunut työnantajan virheelliseen käsitykseen hänen terveydentilastaan ja työkyvystään. Kantaja on lisäksi katsonut, että työnantaja on syrjinyt A:ta terveydentilan perusteella.
Vastaajat ovat vedonneet siihen, että kaikille lomautus- ja irtisanomisuhan alla oleville Saimaan luotseille ei ollut tarjota työtä rannikon luotsausalueilla, joten työnantaja oli joutunut valitsemaan, kenelle työtä oli tarjottu. Kanteessa mainituilla muilla luotseilla oli vastaajien mukaan ollut paremmat edellytykset luotsin työhön rannikolla kuin A:lla, koska A:n työsuhde oli ollut suhteellisen lyhyt ja sairauspoissaolojen takia rikkonainen, A:lla ei ollut ollut entuudestaan varsinaista kokemusta rannikolla luotsaamisesta, A:lla oli ollut haasteita luotsata aluksia merellä Perämeren ja Kotkan harjoittelujaksojen aikana ja koska A oli Kotkassa ilmoittanut, ettei hän ollut halukas luotsaamaan isompia aluksia. Lisäksi vastauksessa on tuotu esille, ettei A:n fyysinen suorituskyky ollut riittävä luotsaamaan aluksia avomerellä, ja viitattu työfysioterapeutin lausunnosta (K12) ilmenevään A:n painoindeksiin, joka oli keväällä 2023 ollut 42,4 mikä vastaa sairaalloista lihavuutta.
Oikeudelliset lähtökohdat
Työsopimuslain 7 luvun 1 §:n mukaan työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä. Säännöksen esitöiden (HE 157/2000 vp s. 96) mukaan mainittu irtisanomisperustetta koskeva yleissäännös on otettava huomioon harkittaessa irtisanomisperusteen asiallisuutta ja painavuutta kussakin yksittäistapauksessa. Irtisanomisperustetta on tarkasteltava kokonaisarviolla ottamalla huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat. Irtisanomisperusteen asiallisuuden ja painavuuden arviointiin vaikuttavat eri tekijät riippuen siitä, onko kysymyksessä työntekijästä johtuva vai taloudellinen ja tuotannollinen syy. Käytetystä perusteesta riippumatta irtisanomisperusteelta vaadittava asiallisuus ja painavuus tarkoittaa yleisellä tasolla muun muassa sitä, että peruste ei saa olla syrjivä. Asiallisuus ja painavuus tarkoittaa myös sitä, että irtisanomisperuste ei saa olla ristiriidassa työsopimuksesta johtuvan työnantajan lojaliteettivelvoitteen kanssa.
Oikeuskäytännössä (KKO 1995:20, KKO 1998:130 ja KKO 2010:43 kohdat 15 ja 16) on katsottu, että työnantajalla on taloudellisista ja tuotannollisista syistä irtisanoessaan oikeus valita irtisanottavat työntekijät. Työnantaja ei kuitenkaan saa irtisanottavia valitessaan menetellä epäasiallisesti tai syrjivästi. Työnantajan käyttämän valintaperusteen asiallisuutta arvioitaessa on oikeuskäytännössä kiinnitetty huomiota työnantajan tarpeisiin ja työntekijöiden soveliaisuuteen (KKO 1995:20) ja toisaalta tasapuolisuusvelvoitteeseen ja syrjintäkieltoon (KKO 1998:130).
Korkein oikeus on katsonut, että irtisanoessaan työntekijöitä taloudellisista ja tuotannollisista syistä työnantaja voi valita irtisanottavat varsin vapaasti liiketoiminnallisten tarpeidensa mukaisesti ja ottaen huomioon esimerkiksi työntekijöiden soveliaisuuden jäljelle jääneisiin työtehtäviin. Koska irtisanomisperusteiden tulee olla asiallisia myös silloin, kun irtisanominen perustuu taloudellisiin ja tuotannollisiin syihin, irtisanottavia valittaessa käytettävät perusteet eivät kuitenkaan saa olla syrjiviä eivätkä muutoinkaan asiattomia. Valintaperusteen asiallisuus tarkoittaa muun ohella sitä, että työnantajan ilmoittama peruste on todellinen. (KKO 2016:15 kohta 8)
Työsopimuksen irtisanomisesta esitetty todistelu
A on kertonut, että hänellä on merikapteenin koulutus ja noin 28 vuoden työkokemus, joista viisi vuotta luotsina ja 23 vuotta säiliöaluksella. A oli tullut luotsiksi Saimaalle Savonlinnan luotsausasemalle toukokuussa 2018. Luotsin tehtävä edellyttää merikapteenin pätevyyskirjoja, merimieslääkärintodistusta sekä voimassa olevia ohjauskirjoja. Yleensä luotsilla on 2–3 alueen ohjauskirjat. Jos niitä olisi enemmän, tuottaisi niiden voimassaolon ylläpitäminen hankaluuksia. Luotsiksi kouluttautuminen on kisällityyppistä opiskelua, jossa työtä opetellaan kokeneempien luotsien opastuksella. X Oy:n aikana A:lla on ollut voimassa merimieslääkäritodistus, jonka saaminen edellyttää kuntotestin tekemistä. Lääkäri ei ole epäillyt A:n työkykyä, pois lukien sairauslomat. Sama merimieslääkärintodistus kelpaa kaikille luotsausalueille.
A on lisäksi kertonut, että Saimaan luotsit käyvät yleisesti työssä rannikolla jäiden Saimaalla aiheuttaman talvitauon aikana. Siirtyminen rannikolle edellyttää ohjauskirjojen suorittamista. A oli harjoitellut Kotkassa vain kaksi viikkoa, koska hän oli joutunut muiden luotsien sairauslomien aikana olemaan Savonlinnassa. A ei ollut kieltäytynyt menemästä isoille laivoille. Kotkassa hän oli vanhempien luotsien neuvosta aloittanut harjoittelumatkat ajamalla reitin päästä päähän pienillä laivoilla. Hän oli ilmoittanut halukkuutensa harjoitella myös isommilla laivoilla, jotka lähtivät Mussalosta. Kemi-Tornion ohjauskirjat A oli suorittanut marraskuussa 2019. Ohjauskirja oikeuttaa luotsaamaan minkälaisia laivoja tahansa kyseisellä väylällä. A ei tiedä, miksi uraputki Kemi-Torniossa oli ”tyssännyt”. Hänen oli ollut tarkoitus tehdä Saimaan talviseisokkeina töitä Kemi-Torniossa.
A oli X Oy:n aikana ollut kolme kertaa sairauslomalla. Ensimmäinen sairausloman syy oli ollut luotsitikkaiden katkeamisesta aiheutunut tapaturma, toisen sairausloman syy oli ollut influenssa ja kolmannen hermopinne. Ennen hermopinteen aiheuttamaa sairauslomaa A oli ollut kolme päivää vatsataudissa, minkä ajan esihenkilö oli myöntänyt hänelle vapaaksi.
A on vielä kertonut, että työnantaja ei ole koskaan huomauttanut häntä taitamattomuudesta tai virheestä. A on kokenut, että hänellä on hyvät taidot toimia luotsina rannikolla. Aina löytyy kehitettävää, mutta taitoja voi parantaa opiskelemalla ja kouluttautumalla. A on työskennellyt yliperämiehenä isoissa tankkereissa, joiden manöveeraus laituriin on sujunut häneltä hyvin. Lomautuksen aikana hän oli työskennellyt isoissa säiliölaivoissa, esimerkiksi Jaarli-aluksella, jossa hän oli kiivennyt ilman vaikeuksia luotsitikkaita ja rappusia.
AA on kertonut, että lomautettavia ja irtisanottavia työntekijöitä valittaessa työnantajan kannalta oli ollut ratkaisevaa työntekijöiden käytettävyys. Työtä oli tarjottu niille työntekijöille, joita oli pystytty helpoiten työllistämään. Yhtiön johto oli pitänyt aluepäälliköiden kanssa palavereita, joissa oli käyty läpi työntekijöiden tietoja. Työntekijät olivat olleet Excel-listoissa. Huomioon oli otettu se, mihin työntekijöillä oli ohjauskirjoja ja kokemusta sekä kuinka pitkä työsuhde ja minkälainen luotsaushistoria heillä oli. Yhtiön organisaatiossa aluepäälliköiden alla on asemakohtaisia esihenkilöitä, joita kutsutaan luotsinvanhimmiksi. Asemakohtaiset esihenkilöt eivät suoraan osallistuneet keskusteluihin, mutta heiltä saatiin kokemukset. A oli ollut vertailussa häntäpäässä. A:lla oli ollut vain harjoittelukokemusta eikä oikeaa luotsauskokemusta. A:n lisäksi oli irtisanottu kolme luotsia, ja joitakin luotseja oli irtisanoutunut omasta aloitteesta. Loput luotsit olivat työllistyneet rannikolle.
AA on lisäksi kertonut, että laivaväen lääkärintarkastus on yleinen merenkulun lääkärintarkastus, eikä siihen sisälly toimintakykytestiä. AA ei ole ottanut kantaa siihen, onko A:lla ollut työkykyyn liittyviä rajoitteita. Työntekijöiden työkykyä ei ollut erikseen testattu ennen kuin heidät oli sijoitettu rannikolle. A ei ollut valikoitunut lomautettavaksi tai irtisanottavaksi painonsa perusteella, vaan kyse oli ollut käytettävyydestä. Luotsin työ on fyysistä työtä, ja siihen liittyy tiettyjä fyysisiä vaatimuksia. A:n fyysisestä suorituskyvystä oli kokemuksia, mutta AA ei ole häntä arvioinut.
EE onkertonut olleensa koko työuransa X Oy:n ja sen edeltäjien palveluksessa ja toimivansa tällä hetkellä aluepäällikkönä Perämeren alueella Vaasa-Torniossa. A oli ollut Perämeren alueella Kemi-Torniossa harjoittelemassa luotsin tehtävää varten syksyllä 2019 pari viikkoa ja talvella 2020 viikot 2 ja 7. Saimaan liikenne päättyi talvisin, kun taas Perämerellä tarvittiin talvella lisäresursseja hankalien jääolosuhteiden takia. Tämän takia Saimaan luotsit suorittivat ohjauskirjoja Perämerelle. A oli ajanut koeluotsauksia, jotka eivät olleet kaikki menneet läpi. Tuolloin oli päätetty, että A:n täytyisi harjoitella lisää saavuttaakseen ammattipätevyyden. A oli vuonna 2020 ollut harjoittelemassa kahtena viikkona, mutta sen jälkeen häntä ei ollut enää näkynyt. EE ja luotsausjohtaja DD olivat toukokuussa 2020 miettineet A:n tilannetta ja tulleet siihen lopputulokseen, että A:n osaamista ei voitu hyödyntää Perämerellä, vaan piti keksiä jokin muu ratkaisu.
EE on lisäksi kertonut, että hänen mielipidettään oli kuunneltu kevään 2022 muutosneuvotteluissa, kun oli mietitty, kenelle Saimaan luotseista tarjottaisiin työtä Perämerellä. Tilaisuuksia oli ollut useampia, ja niissä oli keskusteltu siitä, miten, minne ja kuinka paljon Saimaan luotseja voitiin sijoittaa rannikolle. A:n nimi ei ollut noussut erityisesti esille keskusteluissa. Valintakriteerinä oli ollut se, että Perämerelle oli yritetty saada niitä luotseja, joilla oli ollut Perämeren ohjauskirjat. Kysyttäessä EE on vastannut, että koska A:lla on ollut voimassa oleva Kemi-Tornion ohjauskirja, hänellä on ollut muodollinen pätevyys näille väylille ja hän on saanut toimia niillä luotsina. Käytäntönä on, että ohjauskirjojen saamisen jälkeen luotsin tulee vielä harjoitella kokeneempien luotsien kanssa ja esihenkilön kanssa katsotaan, milloin luotsi voi alkaa luotsata itsenäisesti.
W on kertonut työskennelleensä X Oy:n palveluksessa vuodesta 2006 alkaen ensin luotsina Kotkassa, vuodesta 2019 alkaen Kotka-Saimaan aluepäällikkönä ja vuoden 2023 lopusta alkaen Suomenlahden aluepäällikkönä. A oli tullut harjoittelemaan Kotkan alueelle keväällä 2021, koska harjoittelu Perämerellä ei ollut mennyt niin kuin oli haluttu ja A:lla oli ollut haasteita isojen laivojen kanssa. A:n esihenkilö C oli ollut yhteydessä siitä, voisiko A kokeilla uudelleen jossain muualla rannikolla, minkä jälkeen W oli keskustellut asiasta esihenkilönsä luotsausjohtaja DD:n kanssa. Kotka oli valikoitunut kohteeksi, koska siellä oli paljon liikennettä ja isoja laivoja. A oli ollut Kotkassa 2,5 työviikkoa ja tehnyt 24 luotsausta, joista yksi oli ollut iso laiva. A ei ollut luotsannut Kotkassa itsenäisesti, vaan harjoitellut vanhemman luotsin valvonnan alaisena.
W ei muista, oliko hän keskustellut A:n kanssa harjoittelun aikana, mutta hän oli keskustellut luotsinvanhimpien kanssa A:n isojen laivojen kokeilusta. Ensimmäinen harjoitusmatka oli ollut iso laiva, mutta sen jälkeen A ei ollut syystä tai toisesta suostunut menemään isoihin laivoihin, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut. Koettiin myös, että isot laivat saattoivat olla A:lle vaarallisia, koska niille on pitkä matka kiivetä, eikä A:n fyysinen kunto ollut tuohon aikaan vastannut sitä. W ei tiedä, oliko A:lla ollut työkykyrajoitetta.
W on vielä kertonut, että kevään 2022 muutosneuvottelujen jälkeen rannikolle oli siirretty ne Saimaan luotsit, joilla oli ollut voimassa olevat ohjauskirjat. Siirroista ei ollut käyty sen isompaa keskustelua. W oli tuolloin ollut Kotka-Saimaan aluepäällikkö. W:n tiedossa ei ole, että valintoja tehtäessä olisi tehty kirjallisia muistioita tai pisteytyksiä henkilön käytettävyydestä.
FF on kertonut työskennelleensä 30 vuotta merenkulun parissa, joista viimeiset seitsemän vuotta luotsina Kotkassa. FF on ollut pääluottamusmies vuodesta 2021 alkaen. FF on kertonut, että luotsilta edellytetään merikapteenin tutkintoa ja voimassa olevia ohjauskirjoja luotsattavalle väylälle. Ohjauskirja antaa oikeuden luotsata väylällä viisi vuotta. Ohjauskirjoja ylläpidetään ajamalla täydennysajoja toisen luotsin mukana tai simulaattorissa. Luotsin työ alkaa oppilasjaksolla, jolloin työtä opetellaan vanhempien luotsien mukana. Luotsilla tulee lisäksi olla voimassa oleva lääkärintodistus. Lääkärintodistus on voimassa kaksi vuotta kerrallaan. Lääkärintodistus on haastava suorittaa, ja siihen sisältyy todella paljon testaamista, esimerkiksi kuntotestejä ja verikokeita. FF ei ole tietoinen siitä, miten ja millä perusteilla työnantaja oli päättänyt Saimaan luotsien sijoittamisesta rannikolle. Suurimmalla osalla Saimaan luotseista oli rannikkopaikka, jonne he siirtyivät talvikaudella, kun Saimaan toiminta keskeytyi.
Aluksen päällikkö GG on kertonut, että A oli ollut hänen esimiehensä Jaarli-laivassa vuonna 2024 ja useampi vuosi sitten eräässä toisessa laivassa. A oli ongelmitta ohjannut ja manöveerannut Jaarli-laivaa, joka on Itämeren suurin tankkilaiva. GG oli nähnyt, kun A oli kiivennyt narutikkaita kumiveneestä avomerellä Edinburghin edustalla ja selvinnyt siitä normaalisti, kuten kaikki muutkin. Lisäksi A oli kiivennyt tarkastamaan painolastitankkeja tikkaita ja jyrkkiä rappusia pitkin kannesta 20 metriä ylös.
Kirjallisena todisteena K9 on AA:n 18.12.2023 JJ:lle ja BB:lle lähettämä asiassa käytyihin erimielisyysneuvotteluihin liittyvä sähköpostiviesti. Viestissä AA kirjoittaa: ”A:lla on työntekoon liittyviä rajoitteita, jotka estävät työskentelyn merellä rannikkoasemilla. Hän on tästä syystä ollut luotsaamassa sisävesillä. Merellä laivan kylkeä kiivettävä leidarit tuottavat hänelle haastetta.”
Kirjallisena todisteena V10 on Perämeren luotsausalueen luotsinvanhimman CC:n 9.1.2020 DD:lle lähettämä sähköpostiviesti. CC on sähköpostissa kertonut A:n Tornion ja Ajoksen ohjauskirjojen suorittamisesta marraskuussa 2019. Sähköpostiviestin mukaan useammat luotsit olivat harjoittelussa huomanneet, että A ei ollut taitojensa puolesta valmis luotsaamaan rannikolla. Edelleen viestin mukaan asia oli näkynyt epävarmuutena ja suoranaisina virheinä. Lisäksi viestissä on todettu, ettei A:lla ollut jääajokokemusta juuri lainkaan, ja tarvittaisiin huimasti lisää kokemusta ja rohkeutta ennen kuin aletaan ajaa jäissä. Viestiin on myös kirjoitettu: ”Toinen ikävä havainto on A:n merkittävä ylipaino. Vähänkin korkeampiin laivoihin kiipeäminen tuottaa vaikeuksia.”
Kirjallisena todisteena K11 olevasta laivaväen lääkärintarkastusta koskevasta todistuksesta ilmenee, että työterveyshuollon erikoislääkärin mukaan A soveltuu kansipalvelukseen, tähystystehtäviin ja muuhun palvelukseen, eikä hänellä ole rajoituksia palveluskelpoisuuteen. Todistukseen on lisäksi merkitty, ettei A:lla ole sairautta, vikaa, vammaa tai allergiaa, jonka voidaan olettaa vaarantavan oman tai muiden aluksella olevien terveyden taikka merenkulun turvallisuuden. Todistus on annettu 19.4.2023, ja se on ollut voimassa 19.4.2025 saakka.
Kirjallisena todisteena K12 olevan työfysioterapeutin kirjauksen 13.4.2023 mukaan A on käynyt määräaikaistarkastukseen liittyvissä kuntotesteissä, eikä hänellä ole työfysioterapeutin näkökulmasta esteitä nykyiseen työnkuvaan.
Kirjallisena todisteena K19 olevasta Traficomin päätöksestä 22.11.2019 käy ilmi, että A:lle on myönnetty luotsin ohjauskirja Kemin ja Tornion väylille. Ohjauskirja on ollut voimassa 22.11.2024 saakka.
Kirjallisena todisteena K14 olevista työsopimuksista ilmenee, että työnantaja on 29.6.2023 sopinut kahden Saimaan alueen luotsin N:n ja C:n työsuhteiden siirrosta Perämeren luotsausalueelle. N:n työsuhde yhtiössä on alkanut 14.5.2018, ja hänen toimipiirinsä on ollut Saimaan luotsausalue. Työsopimukseen ei ole kirjattu, että N:n työvelvoite koskisi rannikon luotsausasemia. Työsopimuksen 29.6.2023 päivätyllä liitteellä on sovittu työsuhteen siirrosta Saimaalta Perämeren luotsausalueelle. Todisteena K13 olevista Traficomin asiakirjoista käy ilmi, että N:lle on myönnetty luotsin ohjauskirja Oulun luotsipaikalle 21.7.2023, Raahen luotsipaikalle 17.8.2023 ja Kemin luotsipaikalle 4.10.2023.
C:n työsuhde luotsivanhimpana on alkanut 1.3.2017 ja hänen toimipiirinään on ollut Saimaan luotsausalue. C:n ja työnantajan välillä on tehty toinen työsopimus, joka on ollut voimassa 1.1.2022 lukien ja jossa hänen kanssaan on sovittu luotsin tehtävästä Kotka-Saimaan luotsausalueella. Molemmissa työsopimuksissa on lisäehto, jonka mukaan C on velvoitettu suorittamaan ohjauskirjat ja luotsaamaan muuallakin kuin omalla asemallaan toimipiirinsä alueella ja rannikolla tarvittaessa. Työsopimuksen 29.6.2023 päivätyllä liitteellä on sovittu työsuhteen siirrosta Saimaalta Perämeren luotsausalueelle (K14). Traficom on 19.9.2022 myöntänyt C:lle luotsin ohjauskirjan Kemin luotsauspaikalle sekä 17.8.2023 Oulun ja Raahen luotsipaikoille (K13).
Työtuomioistuimen arvio A:n irtisanomisen työehtosopimuksen mukaisuudesta
Työsopimuksen irtisanominen taloudellisella ja tuotannollisella perusteella edellyttää sitä, että irtisanomiselle on työsopimuslain 7 luvun 1 §:n yleissäännöksessä tarkoitettu asiallinen ja painava syy. Vaikka työnantajalla on taloudellisista ja tuotannollisista syistä irtisanoessaan oikeus valita irtisanottavat työntekijät, työnantaja ei kuitenkaan saa irtisanottavia valitessaan menetellä epäasiallisesti tai syrjivästi. Valintaperusteen asiallisuus tarkoittaa muun ohella sitä, että työnantajan ilmoittama peruste on todellinen (KKO 2016:15).
Työtuomioistuin ei irtisanomissuojasopimuksen perusteella voi tutkia sitä, onko työnantajalla ollut työsopimuslain 7 luvun 3–4 §:n mukainen taloudellinen tai tuotannollinen syy työsopimuksen irtisanomiselle. Irtisanomissuojasopimuksen perusteella voidaan kuitenkin tutkia, onko työsopimuslain 7 luvun 3–4 §:n perusteella suoritettu irtisanominen johtunut tosiasiallisesti työntekijästä johtuvasta tai häneen liittyvästä syystä. Työsopimuslain pakottavien säännösten mukaisesti työsopimuksen irtisanomiselle on aina oltava asiallinen ja painava syy.
Vastaajat ovat vedonneet siihen, että kaikille lomautus- ja irtisanomisuhan alla olleille Saimaan luotseille ei ollut tarjota työtä rannikon luotsausasemilla, ja kanteessa mainituilla muilla luotseilla oli ollut A:ta paremmat edellytykset luotsin työhön rannikolla. Vastaajat eivät kuitenkaan ole esittäneet tarkempaa selvitystä siitä, millä tavalla rannikolle sijoitettavat työntekijät oli valittu. AA:n mukaan työntekijöistä oli tehty Excel-taulukoita, ja valinnoista oli keskusteltu aluepäälliköiden kanssa. Aluepäällikkö W ei ole muistanut nähneensä kirjallisia muistioita tai pisteytyksiä työntekijöiden käytettävyydestä, eikä kirjallista todistelua aiheesta ole esitetty myöskään oikeudenkäynnissä. W:n ja EE:n kertomusten mukaan rannikolle oli siirretty ne luotsit, joilla oli ollut väylille vaadittavat ohjauskirjat. Myös AA:n mukaan valinnoissa oli otettu huomioon se, mihin työntekijällä oli ohjauskirjoja, ja sen lisäksi myös työntekijän työsuhteen pituus ja luotsauskokemus.
A:lla on ollut Traficomin myöntämä ohjauskirja Kemin ja Tornion väylille 22.11.2019–22.11.2024. Lisäksi luotsaaminen tarvittaessa rannikolla on ollut hänen työsopimuksensa mukaista työtä. Samana päivänä, kun A:lle on annettu irtisanomisilmoitus 29.6.2023, työnantaja on sopinut kahden Saimaan alueen luotsin, N:n ja C:n, työsuhteiden siirrosta Perämeren luotsausalueelle. Todisteena K13 olevista Traficomin asiakirjoista ilmenevin tavoin N:n on suorittanut Perämeren väylien ohjauskirjoja työsuhteen siirron jälkeen. N:llä on työsopimuksen perusteella ollut velvoite työskennellä vain Saimaan luotsausalueella, kun taas A on työsopimuksessa velvoitettu luotsaamaan tarvittaessa myös rannikolla. A:n ja N:n työsuhteiden kesto on ollut yhtä pitkä, molemmat ovat aloittaneet yhtiön palveluksessa 14.5.2018.
Vastaajat ovat vedonneet siihen, että A:lla ei ole ollut varsinaista kokemusta rannikolla luotsaamisesta ja että hänellä oli ollut haasteita luotsata aluksia merellä Perämeren ja Kotkan harjoittelujaksojen aikana. Perämeren alueen aluepäällikkö EE:n kertomuksen perusteella A:lla oli ollut vaikeuksia Perämeren harjoittelun aikana talvella 2019–2020, eivätkä kaikki koeluotsaukset olleet menneet läpi. EE:n mukaan A:n olisi ollut tarpeen harjoitella lisää saavuttaakseen ammattipätevyyden, mutta harjoittelu oli jostain syystä jäänyt kesken. Myös Perämeren luotsinvanhimman CC:n sähköpostiviestissä 9.1.2020 (V10) on todettu, ettei A ollut taitojensa puolesta valmis luotsaamaan rannikolla. A on kertonut saaneensa CC:ltä positiivista palautetta harjoittelun aikana, eikä hän ole ollut tietoinen siitä, miksi hänen työnsä Kemi-Torniossa olivat loppuneet.
A:lla on edellä selostetuin tavoin ollut ohjauskirja Kemin ja Tornion väylille. A:n irtisanomishetkellä voimassa olleen luotsauslain (940/2003) 12 §:n 1 momentin mukaan ohjauskirja antaa luotsille luotsausoikeuden siihen merkityllä väylällä. Lain 11 b §:n mukaan luotsin ohjauskirjan hakijan on koeluotsauksessa osoitettava käytännössä kykenevänsä turvallisesti luotsaamaan, navigoimaan ja käsittelemään alusta hakemuksen kohteena olevalla väylällä sekä pystyvänsä toimimaan vuorovaikutuksessa aluksen komentosiltahenkilöstön, muun liikenteen ja alusliikennepalvelun kanssa sekä omaavansa riittävän paikallistuntemuksen. Lain 12 §:n 1 momentin mukaan ohjauskirjan myöntämisen edellytyksenä on, että hakijalla on muun ohella harjoittelumatkoja ohjauskirjaan merkittävällä väylällä tai väylällä ja laivasimulaattorissa sekä todistus koeluotsauksesta sillä väylällä, jolle ohjauskirja haetaan.
EE:n kertomuksen perusteella A:lla on ollut jonkinasteisia haasteita alusten manöveerauksessa Perämeren harjoittelun aikana. Tämä käy ilmi myös CC:n sähköpostiviestistä. A:lle on kuitenkin myönnetty ohjauskirja Kemin ja Tornion väylille, mikä on edellyttänyt edellä selostettujen luotsauslaissa asetettujen edellytysten täyttämistä. Työtuomioistuin katsoo tämän osoittavan, että A:lla on ollut vaadittava pätevyys luotsata edellä mainituilla väylillä.
Asiassa on lisäksi riidatonta, että Saimaan luotsausalueelta rannikolle uudelleensijoitetut työntekijät olivat tarvittaessa saaneet työnantajan kustantamaa lisäkoulutusta ja suorittaneet ohjauskirjoja uusiin vesiväyliin. Samana päivänä, kun A:lle on annettu irtisanomisilmoitus 29.6.2023, työnantaja on sopinut Saimaan alueen luotsin, N:n, työsuhteen siirrosta Perämeren luotsausalueelle. Edellä todetuin tavoin N on suorittanut Perämeren ohjauskirjoja työsuhteen siirron jälkeen. Työtuomioistuin toteaa, että lojaliteettivelvoitteensa mukaisesti työnantajan olisi tullut tarvittaessa tarjota lisäkoulutusta myös A:lle.
Vastaajat ovat vielä vedonneet siihen, että A oli Kotkassa ilmoittanut, ettei hän ollut halukas luotsaamaan isompia aluksia. Kotka-Saimaan aluepäällikkönä vuonna 2021 toiminut W on kertonut luotsinvanhimpien kanssa käymistään keskusteluista, joissa oli käsitelty sitä, ettei A ollut halunnut harjoitella Kotkassa isoilla aluksilla. W ei muista keskustelleensa asiasta A:n kanssa, joten hänen kertomuksensa perustuu siihen, mitä hän on kuullut luotsinvanhimmilta. A on kiistänyt kieltäytyneensä isojen alusten luotsaamisesta Kotkan harjoittelun aikana. A:n kertomuksen mukaan harjoittelu oli aloitettu vanhempien luotsien kehotuksesta pienemmillä aluksilla, ja hän oli ilmoittanut haluavansa harjoitella myös isoilla aluksilla, mutta harjoittelu oli jäänyt kesken Savonlinnan sairauslomien takia. Työtuomioistuin katsoo jääneen selvittämättä, että A olisi kieltäytynyt harjoittelemasta isoilla aluksilla luotsaamista.
Vastaajat ovat myös vedonneet siihen, ettei A:n fyysinen suorituskyky olisi ollut riittävä luotsaamaan aluksia avomerellä ja viitanneet työfysioterapeutin lausunnosta (K12) ilmenevään A:n painoindeksiin. Työtuomioistuin toteaa, että todisteena esitettyjen merimieslääkärintodistuksen (K11) ja edellä mainitun työfysioterapeutin kirjauksen perusteella A on soveltunut työhönsä, eikä hänellä ole todettu siihen mitään esteitä tai rajoitteita. Asiassa ei siten ole näytetty, että A:n fyysinen suorituskyky ei olisi ollut riittävä luotsaamaan aluksia avomerellä.
Vastaajien mukaan A:n yhteensä noin vuoden kestäneet sairauspoissaolot olivat heikentäneet edellytyksiä tarjota A:lle työtä rannikolta keväällä 2022. Vastaajat eivät ole esittäneet vastaavaa väitettä A:n irtisanomisen osalta, mutta ovat vedonneet yleisellä tasolla siihen, että A:n työsuhde on ollut rikkonainen. Esitetyn selvityksen perusteella A on ollut työsuhteensa aikana kolme kertaa lääkärin määräämällä sairauslomalla. Asiassa ei ole väitetty, että A ei olisi ollut sairauslomien päättymisen jälkeen työkykyinen. Selvittämättä on siten jäänyt, että sairauslomista aiheutuneet poissaolot olisivat vaikuttaneet A:n soveltuvuuteen rannikon työtehtäviin.
Työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että vastaajien ilmoittamat perusteet A:n valikoitumiselle irtisanottavaksi olisivat olleet todellisia. Edellä kerrotuin tavoin työnantajan ensisijaisena valintakriteerinä on ollut sijoittaa rannikon luotsausasemille ne luotsit, joilla on ollut voimassa ohjauskirjat. A on täyttänyt tämän kriteerin Kemi-Tornion väylien osalta, mutta siitä huolimatta Perämerelle on sijoitettu toinen luotsi, jolla on ollut yhtä pitkä työkokemus kuin A:lla ja joka on esitetyn selvityksen perusteella suorittanut Perämeren väylien ohjauskirjoja työsuhteen siirron jälkeen. Työtuomioistuin katsoo ohjauskirjojen osoittavan, että A:lla on ollut tarvittava pätevyys luotsata rannikolla. Näyttämättä on myös jäänyt, että A olisi kieltäytynyt luotsaamasta isoja laivoja vastaajien väittämällä tavalla.
Vastaajat ovat oikeudenkäynnissä vedonneet siihen, että A:n fyysinen suorituskyky ei ole ollut riittävä nousemaan avomerellä luotsattavaan alukseen leidareita (luotsitikkaita) pitkin, ja viitanneet A:n painoindeksiin BMI 42,4, joka vastaa sairaalloista lihavuutta. Tämä ilmenee myös AA:n erimielisyysneuvotteluin liittyvästä sähköpostiviestistä 18.12.2023, jossa todetaan, että A:lla on työntekoon liittyviä rajoitteita, jotka estävät työskentelyn merellä rannikkoasemilla ja että merellä laivan kylkeä kiivettävät leidarit tuottavat hänelle haastetta (K9). Työtuomioistuin katsoo, että A:n ylipaino ja työnantajan käsitys A:n fyysisestä toimintakyvystä ovat vaikuttaneet siihen, että hänet on valikoitu irtisanottavaksi. Työterveyslääkäri on kuitenkin edellä selostetuin tavoin arvioinut A:n olevan sopiva työhön ilman rajoituksia, eikä asiassa ole esitetty muutakaan selvitystä siitä, että A:n fyysinen suorituskyky ei olisi ollut riittävä luotsaamaan avomerellä.
Työnantajalla ei ole ollut ilmoittamiaan perusteita irtisanomisen kohdentamiseksi A:han, ja A:n valikoitumiseen irtisanottavaksi ovat edellä todetuin tavoin vaikuttaneet hänen ylipainonsa ja työnantajan käsitys hänen fyysisestä toimintakyvystään. A:n valikoitumisen irtisanottavaksi on siten katsottava perustuneen epäasiallisiin, hänen henkilöönsä liittyviin syihin. Näin ollen irtisanominen on ollut työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen vastainen.
Kantajan mukaan työnantajan menettely on ollut yhdenvertaisuuslaissa kiellettyä syrjintää A:n terveydentilan perusteella, koska A:n valikoituminen irtisanottavaksi on perustunut työnantajan virheelliseen käsitykseen hänen terveydentilastaan ja työkyvystään.
Yhdenvertaisuuslain 8 §:n 1 momentin mukaan ketään ei saa syrjiä muu ohella vammaisuuden, terveydentilan tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Syrjintä on kielletty riippumatta siitä, perustuuko se henkilöä itseään vai jotakuta toista koskevaan tosiseikkaan tai oletukseen. Ylipainoa erilaisen kohtelun perusteena voidaan arvioida tilanteen mukaan vammaisuutena, terveydentilana tai muuna henkilöön liittyvänä syynä (ks. esim. KKO 2018:39). Työtuomioistuin on edellä katsonut, että A:n ylipaino ja työnantajan käsitys A:n fyysisestä toimintakyvystä ovat vaikuttaneet siihen, että hänet on valikoitu irtisanottavaksi. Asiassa on syntynyt olettama syrjinnästä A:n oletetun terveydentilan perusteella.
Kumotakseen syrjintäolettaman työnantajan on yhdenvertaisuuslain 12 §:n mukaisesti osoitettava, että syrjinnän kieltoa ei ole rikottu, vaan erilainen kohtelu on perustunut työtehtävien laatua ja niiden suorittamista koskeviin todellisiin ja ratkaiseviin vaatimuksiin ja kohtelu on ollut oikeasuhtaista oikeutettuun tavoitteeseen pääsemiseksi.
Luotsin työ on esitetyn selvityksen perusteella fyysistä, ja työssä edellytetään voimassa olevaa merimieslääkärintodistusta. A:lla on edellä kerrotuin tavoin ollut voimassa merimieslääkärintodistus, jossa hänen on todettu soveltuvan palvelukseen ilman rajoituksia. Työtuomioistuin katsoo, että A:n kohtelu ei ole perustunut työtehtävien laatua ja niiden suorittamista koskeviin todellisiin ja ratkaiseviin vaatimuksiin. Näin ollen yhtiö ei ole osoittanut, että syrjinnän kieltoa ei ole rikottu. Yhtiön on siten katsottava syrjineen A:ta tämän oletetun terveydentilan perusteella.
Korvausvelvollisuus
Korvausten laskentaperuste
Asianosaiset ovat olleet erimielisiä siitä, tuleeko korvausten laskentaperusteena käyttää kantajan vaatimaa keskimääräistä kuukausiansiota (6.907,87 euroa), jossa on huomioitu keskimääräiset suoriteperusteiset palkanosat, vai vastaajien oikeaksi katsomaa kiinteää kuukausipalkkaa (4.049,04 euroa 30.6.2023 saakka ja 1.7.2023 alkaen 4.190,76 euroa), joka ei sisällä suoriteperusteisia palkanosia.
Päättämiskorvausta koskevassa oikeuskäytännössä on katsottu, että kuukausipalkan arvioinnissa on perusteltua pyrkiä määrittämään sellainen palkka, jota työntekijä olisi todennäköisesti ansainnut, jos hänen työsuhteensa olisi jatkunut. Palkan määrään satunnaisesti tai poikkeuksellisesti vaikuttavia alentavia tai korottavia tekijöitä ei tällöin yleensä ole perusteltua ottaa huomioon (KKO 2006:42, kohta 10). Ratkaisussaan korkein oikeus on määritellyt laskennan perusteena käytettävän kuukausipalkan ottamalla lähtökohdaksi työntekijän tosiasiallisen kuukausipalkan luontoisetuineen. Tähän määrään korkein oikeus on lisännyt työntekijän arvioidut keskimääräiset optiotulot kuukaudessa. Perusteettomasta lomautuksesta tuomittavaa korvausta määrättäessä korvausten laskentaperusteena on oikeuskäytännössä pidetty keskituntiansiota, johon sisältyvät normaalien työvuorolistojen mukaiset olosuhdelisät (TT 2021:66 ja Turun HO 16.2.1990 S 89/368). Edellä mainittu oikeuskäytäntö huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo perustelluksi käyttää korvausten laskentaperusteena A:n keskimääräistä kuukausiansiota kanteessa vaadituin tavoin.
Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, mitä A olisi todennäköisesti ansainnut, mikäli hänet olisi siirretty rannikolle luotsiksi. Mikäli A olisi työllistynyt rannikolle luotsin tehtäviin, olisi hän ollut oikeutettu myös suoriteperusteisiin palkanosiin, jotka on huomioitu keskimääräisen kuukausiansion määrässä. Keskimääräisen kuukausiansion määrä on riidaton. Siten työtuomioistuin vahvistaa perusteettomasta lomautuksesta ja irtisanomisesta tuomittavien korvausten laskentaperusteeksi A:n keskimääräisen kuukausiansion, 6.907,87 euroa.
Korvaus perusteettomasta lomautuksesta
Työehtosopimuksen osana noudatettavan yleissopimuksen 4.3 kohdan mukaan korvaus perusteettomasta lomautuksesta määräytyy työsopimuslain 12 luvun 1 §:n 1 momentin mukaisesti. Mainitun lainkohdan mukaan työnantajan, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tai laiminlyö työsuhteesta tai tästä laista johtuvia velvollisuuksia, on korvattava työntekijälle siten aiheuttamansa vahinko. Oikeuskäytännössä on katsottu, että korvattavaksi tulee työntekijälle todellisuudessa aiheutunut aineellinen vahinko (KKO 1995:215).
A:n keskimääräinen kuukausiansio on edellä todetuin tavoin ollut 6.907,87 euroa. A:n perusteeton lomautus on kestänyt noin 13 kuukautta. Lomautuksen ajalta on kanteen mukaan aiheutunut 89.902,31 euron ansionmenetys. Kantaja on katsonut, että tästä määrästä voidaan vähentää lomautuksen aikana toisen työnantajan palveluksessa muussa työssä saatu nettoansio ja omalta työnantajalta lomautuksen keskeytyksen aikana saatu nettoansio. Vastaajat ovat katsoneet, että lomautuksen aikana saatu tulo tulee huomioida bruttomääräisenä.
Vastaajien esittämien laskelmien mukaan A:n X Oy:ltä lomautuksen keskeytysten aikana saama bruttoansio on ollut yhteensä 13.682,77 euroa, joista peruspalkan osuus on ollut 8.633,60 euroa (V3). Kantaja on kiistänyt vastaajien esittämän laskelman sillä perusteella, että siihen sisältyy vanhoja lomakorvauksia ja lomarahoja. Kantajan esittämän laskelman mukaan A:n yhtiöltä lomautuksen aikana saama bruttopalkka on ollut 8.633,60 euroa ja nettopalkka 5.641,48 euroa (K21). Työtuomioistuin toteaa, ettei asiassa ole asianosaisten laatimien laskelmien lisäksi esitetty palkkatodistuksia tai muuta selvitystä X Oy:n A:lle lomautuksen aikana maksamista palkoista. Muun selvityksen puuttuessa työtuomioistuin katsoo palkan määräksi 8.633,60 euroa (brutto) ja 5.641,48 euroa (netto).
A on lisäksi työskennellyt lomautuksen aikana muun työnantajan palveluksessa, josta hänen saama nettoansionsa on ollut 42.479,70 euroa, mikä määrä on pääkäsittelyssä todettu riidattomaksi. Todisteina esitettyjen palkkatodistusten perusteella muiden työnantajien A:lle maksaman verotettavan tulon määrä on ollut yhteensä 71.251,72 euroa (K6).
Jos A:ta ei olisi lomautettu, olisi hänen ansiotulonsa 6.907,87 euron keskimääräisellä kuukausiansiolla ollut 89.902,31 euroa. A:n lomautuksen aikana omalta työnantajalta saaman bruttoansion ja muilta työnantajilta saaman verotettavan tulon yhteismäärä on ollut 79.885,32 euroa. A:lle aiheutuneen palkanmenetyksen määräksi on siten katsottava 10.016,99 euroa.
A:lle on maksettu lomautuksen ajalta 8.6.2022–31.8.2023 ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa yhteensä 6.048,24 euroa. Työnantajan maksettavaksi määrättävästä korvauksesta 10.016,99 euroa on vähennettävä lomautuksen ajalta maksetuista työttömyyspäivärahoista 75 prosenttia eli 4.536,18 euroa. Näin ollen A:lle maksettavan korvauksen määräksi jää 5.480,81 euroa. X Oy on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n nojalla velvollinen maksamaan korvauksesta vähennetyn määrän työllisyysrahastolle.
Korvaus työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä
X Oy on irtisanonut A:n työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti. Näin ollen yhtiö on velvollinen maksamaan A:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta.
Irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n mukaan korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka. Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut näihin rinnastettavat seikat. Korvauksesta on vähennettävä työntekijälle maksettujen työttömyyspäivärahojen osuus työsopimuslain 12 luvun 3 §:ssä säädetyllä tavalla.
A:n työsuhde yhtiön palveluksessa on kestänyt hieman yli viisi vuotta. A:lla on ollut merikapteenin koulutus, ja hän on ollut irtisanomishetkellä 48-vuotias. A:lla on ikänsä, koulutuksensa ja ammattitaitonsa perusteella hyvät mahdollisuudet työllistyä, ja hän onkin irtisanomisen jälkeen työllistynyt nopeasti määräaikaisiin työsuhteisiin, mutta ei vakituiseen työsuhteeseen. Korvausta huomattavasti korottavana tekijänä on otettu huomioon työnantajan epäasiallinen ja syrjinnän kiellon vastainen menettely työsopimusta päätettäessä sekä se, että A itse ei ole antanut aihetta työsopimuksensa päättämiselle.
Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen työtuomioistuin harkitsee kohtuulliseksi korvauksen määräksi 10 kuukauden palkkaa vastaavat 69.078,70 euroa. Tästä määrästä viiden kuukauden palkkaa vastaava määrä katsotaan aineettoman vahingon korvaukseksi, koska irtisanomiseen on liittynyt A:ta loukkaavia piirteitä.
Työttömyysturvan ja päättämiskorvauksen yhteensovitus
Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan korvauksesta, siltä osin kuin se on korvausta työntekijälle ennen tuomion julistamista tai antamista menetetyistä työttömyydestä johtuvista palkkaeduista, on vähennettävä 75 prosenttia työntekijälle kyseiseltä ajalta maksetusta työttömyyspäivärahasta.
Työsopimuslain 12 luvun 3 §:stä ei ilmene, millä ajanjaksolla maksetut työttömyysetuudet tulee ottaa huomioon lainkohdan mukaista vähennystä määritettäessä. Pääsääntöisesti työttömyysetuudet otetaan huomioon työsuhteen päättymisestä lukien vastaavalta ajanjaksolta, jolta tuomitaan korvausta palkkaetujen menetyksestä. Korkein oikeus on ennakkoratkaisussaan KKO 2016:70 todennut, että mainitun laskentatavan soveltaminen kaavamaisesti saattaa kuitenkin johtaa säännösten tarkoituksen vastaiseen lopputulokseen tilanteissa, joissa työntekijälle ei esimerkiksi sairausloman vuoksi aiheudu etujen menetystä välittömästi työsuhteen päättymisen jälkeen. Vähennystä määritettäessä tulee siten lähtökohtaisesti ottaa huomioon maksetut työttömyyspäivärahat nimenomaan siltä ajanjaksolta, johon korvaus kohdistuu. (KKO 2016:70, kohta 13)
Oikeuskäytännössä on katsottu, että esimerkiksi sairausloma (KKO 2016:70) ja tilapäinen työllistyminen (TT 2018:67, TT 2019:17) siirtävät tarkastelujaksoa, jolle korvaus kohdistetaan, koska työntekijälle ei ole koitunut tuolta ajalta palkkaetujen menetystä työsuhteen päättymisen vuoksi.
Oikeuskäytännössä on myös katsottu, että työsopimuslain 6 luvun 4 §:n nojalla maksettava irtisanomisajan palkkaa vastaava korvaus siirtää tarkastelujakson alkua laskennallisen irtisanomisajan kestolla (esim. Turun HO 2.4.2004 nro 1098, Turun HO 29.12.2005 nro 3025, TT 2009:72).
A on ollut työsuhteen päättymisen jälkeen sairauslomalla 17.9.–29.9.2023 ja 19.3.–30.3.2025. Korvaus palkkaetujen menetyksestä ei voi kohdistua tällaiseen aikaan, jolta A:lle ei ole aiheutunut palkkaetujen menetystä työsuhteen päättymisen vuoksi. Sairauslomat siirtävät siten tarkastelujaksoa, jolta työttömyyspäivärahat otetaan huomioon Työllisyysrahaston osuutta laskettaessa.
A on työsuhteen päättymisen jälkeen työllistynyt tilapäisesti ajoilla 30.9.2023–23.4.2024, 14.5.–29.6.2024, 2.8.–22.9.2024, 30.10.–19.11.2024 ja 23.1.–12.2.2025. Edellä selostetun oikeuskäytännön perusteella tilapäinen työllistyminen siirtää lähtökohtaisesti yhteensovituksen tarkastelujaksoa. Työtuomioistuin katsoo, ettei asiassa ei ole tullut esille seikkoja, joiden perusteella syy-yhteys työsuhteen päättymisen ja työttömyyden välillä olisi katkennut. Näin ollen tilapäiset työllistymiset siirtävät tarkastelujaksoa, jolta työttömyyspäivärahat otetaan huomioon.
Työttömyysturvalain 1.1.2024 voimaan tulleella muutoksella (28.12.2023/1300) on palautettu käyttöön lomakorvauksen jaksotus. Lain 3 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan yli kahden viikon pituisen kokoaikaisen työsuhteen päättyessä lain taikka työ- tai virkaehtosopimuksen mukaan maksettava lomakorvaus estää työttömyysetuuden myöntämisen ajalta, jolle etuus jaksotetaan työsuhteen päättymisestä lukien henkilön viimeisimmästä työsuhteesta saaman palkan perusteella. Lomakorvauksen jaksotus koskee työsuhteita, jotka ovat päättyneet 1.1.2024 tai sen jälkeen.
A:lle on maksettu määräaikaisten työsuhteiden päättyessä lomakorvausta, jonka työttömyyskassa on jaksottanut ajanjaksoille 30.6.–2.7.2024, 23.9.–25.9.2024, 20.11–21.11.2024 ja 13.2.–25.2.2025. A:lla on ollut määräaikaisten työsuhteidensa perusteella oikeus sekä vuosilomaan että vuosilomapalkkaan. Lomakorvauksen jaksotusajalta A on saanut korvauksen pitämättä jääneistä lomista mutta ei vuosilomapäiviä eikä niiden ajalta maksettavaa vuosilomapalkkaa. A:lle on siten aiheutunut palkkaetujen menetystä myös jaksotetun lomakorvauksen ajalta. Näin ollen työtuomioistuin katsoo, että jaksotettu lomakorvaus ei siirrä yhteensovituksen tarkastelujaksoa.
A:lle on saadun selvityksen mukaan maksettu ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa työsuhteen päättymisen jälkeiseltä viiden kuukauden ajalta yhteensä 11.090,12 euroa. Työnantajan maksettavaksi määrättävästä korvauksesta on Työllisyysrahastolle vähennettävä osuus yhteensä 8.317,59 euroa. Näin ollen A:lle maksettavan korvauksen määräksi jää 60.761,11 euroa. X Oy on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n nojalla velvollinen maksamaan korvauksesta vähennetyn rahamäärän eli 8.317,59 euroa Työllisyysrahastolle.
Työehtosopimuksen vastainen menettely
Työehtosopimuksen tieten rikkominen
Kanteessa on vaadittu X Oy:n tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon sillä perusteella, että yhtiö on rikkonut yleissopimuksen 4.3 kohdan työsuhdeturvaa koskevaa määräystä lomauttaessaan A:n (kannevaatimus 1).
Työehtosopimuslain 7 §:n 3 momentin mukaan pykälässä tarkoitetut määräykset voidaan työehtosopimuksessa poistaa tai muuttaa. Työtuomioistuin on vakiintuneen käytäntönsä (esim. TT 2023:79 ja siinä mainitut tapaukset) mukaan katsonut, että irtisanomissuojasopimusten ja luottamusmiessopimusten korvausmääräykset muodostavat edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitetun sopimuksen, minkä vuoksi irtisanomissuojasopimuksen tai luottamusmiessopimuksen vastaisesti työsuhteen päättänyttä työnantajaa ei voida sopimuksen mukaisen korvauksen lisäksi velvoittaa maksamaan tuon menettelyn johdosta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitettua hyvityssakkoa. Vastaavanlainen tulkinta on koskenut hyvityssakon tuomitsemista tilanteissa, jossa työnantaja on määrätty maksamaan työehtosopimuksen mukaista vahingonkorvausta perusteettomasta lomautuksesta (esim. TT 2011:139, TT 1984:121, TT 1984:78, TT 1979:44 ja TT 1979:45). Käsillä olevan asian käsittelyssä ei ole tullut ilmi seikkoja, joiden perusteella työtuomioistuimella olisi perusteita päätyä toisenlaiseen tulkintaan. Koska X Oy on määrätty maksamaan yleissopimuksen mukaista vahingonkorvausta perusteettomasta lomautuksesta, sitä ei voida lisäksi tuomita maksamaan hyvityssakkoa. Vaatimus yhtiön tuomitsemisesta hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta on siten hylättävä.
Valvontavelvollisuuden laiminlyöminen
Kanteessa on vaadittu työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä kannevaateiden 1 ja 3 osalta.
PALTA ry on kiistänyt olleensa tietoinen A:n lomauttamisesta ennen 17.4.2024, jolloin Suomen Laivanpäällystöliitto ry:n juristi JJ on lähettänyt PALTA ry:lle pyynnön erimielisyysneuvotteluista (K27). AA on kertonut, että hän oli muistaakseen saattanut olla yhteydessä työnantajaliittoon, kun oli tehty valintoja siitä, kenelle työtä tarjotaan, ja mietitty työsuojeluvaltuutetun etusijaa.
Asiassa on jäänyt epäselväksi, onko PALTA ry tullut tietoiseksi A:n lomauttamisesta ennen 17.4.2024. Liitto on työnantajan menettelystä tiedon saatuaan kuitenkin ryhtynyt tätä tukemaan. PALTA ry:n on katsottava laiminlyöneen työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa, ja se on tuomittava hyvityssakkoon kannevaatimuksen 1 osalta.
Kannevaatimuksen 3 osalta työtuomioistuin on edellä katsonut, ettei A:n irtisanomiseen ole tullut soveltaa työsuojeluvaltuutetun työsuhdeturvaa koskevia yleissopimuksen 4.3 määräyksiä. Kannevaatimus 3 on tällä perusteella hylätty. Näin ollen myös hyvityssakkovaatimus on hylättävä siltä osin kuin siinä on vaadittu PALTA ry:n tuomitsemista hyvityssakkoon kannevaatimuksen 3 osalta.
Oikeudenkäyntikulut
Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin mukaan asianosainen, joka häviää asian, voidaan velvoittaa korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi.
Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan, jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan. Pykälän 2 momentin mukaan mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti sovellettava, milloin asianosaisen vaatimus hyväksytään ainoastaan osaksi. Tällöin voidaan asianosaiselle kuitenkin tuomita täysi korvaus kuluistaan myös siinä tapauksessa, että hänen vaatimuksensa hyväksymättä jäänyt osa koskee ainoastaan harkinnanvaraista seikkaa, jolla ei ole sanottavaa vaikutusta asianosaisten oikeudenkäyntikulujen määrään.
Suomen Laivanpäällystöliitto ry:n kanteessa esittämät perusteetonta lomautusta koskevat vahvistus- ja suoritusvaatimukset on hyväksytty. Perusteettoman irtisanomisen osalta työtuomioistuin on hylännyt kantajan ensisijaisen yleissopimukseen perustuvan vaatimuksen mutta hyväksynyt toissijaisen irtisanomissopimukseen perustuvan vaatimuksen. Työtuomioistuin toteaa, että työnantajan on näytetty irtisanoneen A:n työsuhteen perusteettomasti ja työnantaja on tämän takia velvoitettu suorittamaan A:lle korvausta. Kantajan on siten katsottava voittaneen myös perusteetonta irtisanomista koskevan asian, vaikka sitä koskeva ensisijainen kannevaatimus on hylätty. Kanteessa esitetyistä hyvityssakkovaatimuksista osa on hyväksytty ja osa hylätty. Pääkysymys työtuomioistuimessa on ollut, onko työnantajalla ollut työehtosopimuksen mukainen peruste lomauttaa ja irtisanoa A. Työtuomioistuin katsoo, että hyvityssakkovaatimusten osittaisella hylkäämisellä on vain vähäinen merkitys asiassa, minkä vuoksi kantajan tulee saada täysi korvaus tarpeellisista toimenpiteistä aiheutuneista kohtuullisista oikeudenkäyntikuluista.
Kantajan oikeudenkäyntikulujen yhteismäärä on 40.368,39 euroa. Kantajan asiamies on käyttänyt asian hoitamiseen 113,83 tuntia tuntiveloitusperusteen ollessa 260 euroa ilman arvonlisäveroa. Vastaajat ovat paljoksuneet kantajan oikeudenkäyntikuluvaatimusta 15.000 euron ylittävin osin.
Työtuomioistuin toteaa, että kyseessä on ollut laaja riita-asia, jossa on ollut useita oikeudellisia kysymyksiä. Kantajan asiamiehen asian hoitamiseen käyttämiä 113,83 tuntia on kuitenkin pidettävä korkeana ottaen huomioon, että vastaajilla on ollut asiassa todistustaakka ja vastaajien asiamies on käyttänyt asian hoitamiseen vain noin 40 tuntia. Työtuomioistuin katsoo kohtuulliseksi asian hoitamiseen käytetyksi työtuntimääräksi 80 tuntia.
PALTA ry ja X Oy on velvoitettava yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan arvonlisäverollisina oikeudenkäyntikuluina 29.329,66 euroa laillisine korkoineen.
Tuomiolauselma
Työtuomioistuin:
1. vahvistaa, että X Oy on rikkonut luotsaustoimialan työehtosopimuksen osana noudatettavan yleissopimuksen 4.3 kohdan (yleissopimus yhteistoiminnasta työpaikoilla, luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen sekä -asiamiesten asemasta, tiedottamisesta, koulutuksesta ja ulkopuolisen työvoiman käytöstä) määräystä lomauttaessaan A:n;
2. velvoittaa X Oy:n maksamaan A:lle korvauksena edellä mainitun yleissopimuksen vastaisesta perusteettomasta lomauttamisesta 5.480,81 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien;
3. velvoittaa X Oy:n maksamaan Työllisyysrahastolle sille kuuluvana osuutena A:lle perusteettomasta lomauttamisesta maksetusta korvauksesta vähennetyn määrän 4.536,18 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien;
4. velvoittaa X Oy:n maksamaan A:lle korvauksena työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 60.761,11 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien;
5. velvoittaa X Oy:n maksamaan Työllisyysrahastolle sille kuuluvana osuutena A:lle työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä maksetusta korvauksesta vähennetyn määrän 8.317,59 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien sekä
6. velvoittaa Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n maksamaan Suomen Laivanpäällystöliitto ry:lle hyvityssakkoa 3.000 euroa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä kannevaateen 1 osalta;
7. velvoittaa PALTA ry ja X Oy yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Laivanpäällystöliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 29.329,66 eurolla korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.
Kanne hylätään enemmälti.
Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Lotta Brander puheenjohtajana sekä Markku Saarikoski, Anna Lavikkala, Mika Lallo, Satu Tähkäpää, Anna Tapio jäseninä. Valmistelija on ollut Jaana Väisänen.
Tuomiosta on äänestetty.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunto:
Jäsen Tapio, jonka lausuntoon jäsen Tähkäpää yhtyi, lausui:
Olen enemmistön kanssa samaa mieltä muilta osin, mutta yleissopimuksen 4.3 kohdan mukaisen työsuojeluvaltuutetun jälkisuojan, irtisanomisperusteen täyttymisen ja kannevaateeseen 3 liittyvän valvontavelvollisuuden laiminlyömisen osalta lausun seuraavaa:
Työsuojeluvaltuutetun jälkisuoja
Asiassa on riidanalaista, onko A ollut yleissopimuksen 4.3 kohdan mukaisen työsuojeluvaltuutetun työsuhdeturvaan kuuluvan jälkisuojan piirissä, kun hänen työsopimuksensa on irtisanottu. Riidatonta on, että A on ollut jälkisuojan piirissä 30.6.2023 asti ja että A on vastaanottanut ja saanut tiedoksi irtisanomisilmoituksen sähköpostitse 29.6.2023 (K4). Kyseiselle päivälle päivätyn irtisanomisilmoituksen mukaan työnantaja on irtisanonut A:n 1.7.2023 kahden kuukauden pituisella irtisanomisajalla siten, että työsuhde on päättynyt 1.9.2023.
Kantajan mukaan A on ollut jälkisuojan piirissä, koska irtisanominen oli toimitettu jälkisuojan aikana. Vastaajat ovat puolestaan katsoneet, että koska A on irtisanottu 1.7.2023 lukien, hän ei ole enää ollut 30.6.2023 päättyneen jälkisuojan piirissä. Vastaajien mukaan asiassa ei ole merkitystä sillä, että irtisanomisilmoitus on toimitettu A:lle jälkisuojan voimassa ollessa.
Luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutetun taloudellisia ja tuotannollisia irtisanomisperusteita koskevan yleissopimuksen 4.3 kohdan määräyksen mukaan:
”Jos yrityksen työvoimaa irtisanotaan tai lomautetaan taloudellisista tai tuotannollisista syistä, ei pääluottamusmiestä tai työsuojeluvaltuutettua saa irtisanoa tai lomauttaa ellei tuotantoyksikön toimintaa keskeytetä kokonaan. Mikäli pääluottamusmiehen tai työsuojeluvaltuutetun kanssa yhteisesti todetaan, ettei hänelle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä, voidaan tästä säännöstä kuitenkin poiketa.
Muu luottamusmies kuin pääluottamusmies voidaan irtisanoa tai lomauttaa työsopimuslain 7:10 §:n 2 momentin mukaisesti vain, kun työ kokonaan päättyy eikä työnantaja voi järjestää hänelle hänen ammattitaitoaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä tai kouluttaa häntä muuhun työhön työsopimuslain 7:4 §:ssä tarkoitetulla tavalla.”
Yleissopimuksen 4.3 kohdan jälkisuojaa koskevan määräyksen mukaan työsuhdeturvaa koskevia määräyksiä on sovellettava työsuojeluvaltuutettuna toimineeseen työntekijään kuusi kuukautta hänen ko. tehtävänsä päättymisen jälkeen.
Asianosaiset eivät ole esittäneet selvitystä siitä, mitä sopijapuolet ovat tarkoittaneet jälkisuojaa koskevalla määräyksellä tai miten sitä on sovellettu. Määräysten sanamuodon perusteella työsuojeluvaltuutetun työsuhdeturvaa koskevia määräyksiä sovelletaan irtisanomistilanteessa, jos työnantaja ”irtisanoo” työsuojeluvaltuutettuna toimineen työntekijän kuuden kuukauden kuluessa hänen ko. tehtävänsä päättymisestä.
Työsopimuslain 9 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan sähköisesti toimitetun työsopimuksen päättämisilmoituksen katsotaan tulleen vastaanottajan tietoon viimeistään seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun ilmoitus on lähetetty. Oikeuskäytännössä on katsottu, että jos työnantaja kykenee näyttämään toteen, että työntekijä on vastaanottanut ilmoituksen jo ennen seitsemän päivän määräajan umpeen kulumista, irtisanominen katsotaan toimitetuksi irtisanomisilmoituksen vastaanottamispäivänä (KKO 1995:48). Työsopimuksen päättämisilmoitus sitoo tekijäänsä siitä lähtien, kun toinen sopijapuoli on saanut siitä tiedon (HE 157/2000 vp, s. 113). Tässä tapauksessa on riidatonta, että A on saanut irtisanomisilmoituksen tiedoksi 29.6.2023 eli irtisanominen on toimitettu työnantajaa sitovasti jälkisuojan voimassa ollessa.
Oikeuskirjallisuudessa jälkisuojaa on kuvattu eräänlaisena ”jäähtymisaikana” sen varalle, että työnantajan ja pääluottamusmiehen suhteet ovat pääluottamusmieskauden aikana päässeet rasittumaan työsuhteen jatkumisedellytyksiin vaikuttavalla tavalla (Orasmaa, Pekka: Luottamusmiehen työsuhdeturvasta, Edilex 2001, s. 10). Jälkisuojaa voidaan pitää luottamustoimen jälkeisenä ajanjaksona, jonka aikana työnantajan ja luottamushenkilön mahdolliset erimieliset kannat ja heidän välisensä ristiriidat unohtuvat. Jälkisuoja on kytketty luottamushenkilön muita työntekijöitä parempaan irtisanomissuojaan. Jälkisuojan aikana ei luottamushenkilöön saa kohdistaa irtisanomista taloudellisesta ja tuotannollisesta syystä, ellei yleissopimuksen 4.3 kohdan mukainen irtisanomisperuste täyty. Jälkisuojaa koskevan määräyksen tulkitseminen siten, että työnantaja voisi määräyksen estämättä jo jälkisuoja-ajan kuluessa sitovasti ilmoittaa irtisanovansa työsuojeluvaltuutettuna toimivan työntekijän, kunhan irtisanomisaika alkaisi kulua vasta jälkisuojan päätyttyä, olisi ristiriidassa myös määräyksen yleisen tarkoituksen kanssa.
Sekä määräyksen sanamuodon että määräyksen yleisen tarkoituksen perusteella jälkisuojan soveltumisen kannalta ratkaisevaa on se, koska irtisanominen on työnantajaa sitovasti toimitettu eli irtisanomista koskeva työnantajan yksipuolinen tahdonilmaisu on tullut työntekijän tietoon. A on ollut työsopimuksensa irtisanomishetkellä eli irtisanomisilmoituksen tiedoksi saadessaan työsuojeluvaltuutettua koskevan jälkisuojan piirissä, joten hänen työsuhdeturvansa on määräytynyt yleissopimuksen 4.3 kohdan mukaisesti.
Sillä seikalla, että A:n irtisanomisajan on irtisanomisilmoituksen perusteella tarkoitettu alkavan vasta 1.7.2023 eli jälkisuojan päätyttyä, ei ole asiassa merkitystä, kun irtisanomista koskeva yksipuolinen tahdonilmaisu on kuitenkin riidattomasti tullut hänen tietoonsa jälkisuojan vielä voimassa ollessa.
Katson, että mikäli osapuolet olisivat tarkoittaneet sopia, että pääluottamusmiehen tai työsuojeluvaltuutettuun voitaisiin kohdistaa irtisanominen tai lomauttaminen jo jälkisuojan aikana, tämän tarkoituksen tulisi ilmetä sopimuksen sanamuodosta, kuten tapauksissa TT 2021-4 ja TT 2021-66, tai tällaisesta tarkoituksesta tulisi olla muuta selvitystä.
Irtisanomisperusteen täyttymistä koskeva arviointi
Tuotantoyksikön toiminnan keskeyttäminen kokonaan, yhteinen toteaminen ja työn kokonaan päättyminen
A:han on irtisanomishetkellä sovellettu jälkisuojan nojalla edellä mainittuja yleissopimuksen 4.3 kohdan mukaisia työsuojeluvaltuutetun työsuhdeturvaa koskevia määräyksiä. Asianosaiset eivät ole esittäneet selvitystä siitä, mitä yleissopimuksen 4.3 kohdassa tarkoitetaan tuotannon keskeyttämisellä kokonaan tai työn kokonaan päättymisellä . Viittaan määräyksen tulkinnan osalta tuomion perusteluihin siltä osin kuin niissä on käsitelty lomautusperusteen täyttymistä. Selvyyden vuoksi totean, että yleissopimuksen 4.3 kohdan määräystä on myös irtisanomistilanteessa tulkittava pakottavan lainsäädännön mukaisesti siten, että irtisanomisperusteen täyttyminen edellyttää työehtosopimuksen mukaan paitsi tuotantoyksikön toiminnan keskeyttämistä kokonaan myös työsuojeluvaltuutetun työn kokonaan päättymistä yleissopimuksen 4.3 kohdan 2 kappaleessa (muun luottamusmiehen kuin pääluottamusmiehen irtisanominen tai lomauttaminen) ja työsopimuslain 7 luvun 10 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla (ks. laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta 37 §).
Asiassa on selvitetty, että Venäjän 24.2.2022 aloittamalla hyökkäyssodalla Ukrainaan on ollut merkittäviä vaikutuksia Saimaan alueen luotsaustoimintaan. Luotsauksen tilaaminen Saimaalle on kuitenkin koko ajan ollut mahdollista, koska yhtiöllä on luotsauslakiin perustuva velvollisuus tarjota luotsauspalveluja Saimaan kanavalla. Yhtiöllä on Saimaalla toimitiloja ja kalustoa, jota osa-aikaiset kutterinhoitajat käyvät säännöllisesti huoltamassa. Lisäksi osa Saimaalta muille luotsausalueille siirretyistä luotseista ylläpitää Saimaan väylien ohjauskirjoja, jotta he voivat tarvittaessa luotsata myös Saimaalla. Tähän liittyen kaksi luotsia on myös ajanut Saimaalla harjoitusajoja vuonna 2024. Todistelun perusteella Saimaalta voi tälläkin hetkellä tilata luotsauksen noin viikon tilausajalla. Yhtiön tilinpäätöksen mukaan Saimaan luotsausalueen henkilöstökulut ovat vielä vuonna 2023 olleet yhteensä 424.438,99 euroa. Katson näiden seikkojen osoittavan, että Saimaan luotsausalueen toimintaa ei ollut keskeytetty kokonaan yleissopimuksen 4.3 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Vastaaja ei ole myöskään näyttänyt, että A:n kanssa olisi yhteisesti todettu, ettei hänelle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä.
A on ollut työsopimuksensa mukaan velvollinen suorittamaan ohjauskirjat ja luotsaamaan muuallakin kuin omalla asemallaan toimipiirinsä alueella ja rannikolla tarvittaessa. Riidatonta on, että ”rannikolla” viitataan kaikkiin muihin luotsausasemiin kuin Saimaan luotsausasemiin. Luotsaus muuallakin kuin Saimaan luotsausalueella on siten ollut A:n työsopimuksen mukaista työtä. A:lla on ollut Traficomin myöntämä ohjauskirja Kemin ja Tornion väylille 22.11.2019−22.11.2024. Asiassa ei ole edes väitetty, että luotsaustyö muualla kuin Saimaan luotsausalueella olisi päättynyt. Asiassa on riidatonta, että useita Saimaan luotsausalueen luotseja on jo A:n lomautuksen aikana uudelleensijoitettu rannikolle, jossa he ovat tarvittaessa saaneet lisäkoulutusta ja suorittaneet ohjauskirjoja uusiin vesiväyliin. Vielä samana päivänä, kun A:lle on annettu irtisanomisilmoitus 29.6.2023, työnantaja on sopinut kahden Saimaan alueen luotsin työsuhteiden siirrosta Perämeren luotsausalueelle. Toinen heistä on suorittanut ohjauskirjoja Perämeren väylille siirron jälkeen. Lisäksi hänellä on työsopimuksen perusteella ollut velvoite työskennellä vain Saimaan luotsausalueella, kun taas A on työsopimuksessa velvoitettu luotsaamaan tarvittaessa myös rannikolla. Edellä mainituilla perusteilla katson, ettei A:n työ ollut kokonaan päättynyt yleissopimuksen 4.3 kohdan 2 kappaleessa tarkoitetulla tavalla.
Syrjintä
Yleissopimuksen 4.3 kohdan määräystä on tulkittava ja sovellettava pakottavan lainsäädännön mukaisesti, joten myös kyseisen määräyksen nojalla suoritetulle irtisanomiselle on oltava työsopimuslain 7 luvun 1 §:n pakottavan säännöksen edellyttämä asiallinen ja painava syy. Viittaan tältä osin tuomion perusteluissa kohdassa ”oikeudelliset lähtökohdat” esitettyyn ja totean, että myöskään työehtosopimuksen 4.3 kohdassa tarkoitetun irtisanomisperusteen ei voida katsoa täyttyvän, jos työntekijä on tosiasiassa valittu irtisanottavaksi syrjivin perustein. Asiassa esitetyn näytön ja sitä koskevan oikeudellisen arvion perusteella katson vastaavin perustein kuin enemmistö, että yhtiö on A:n työsopimuksen irtisanoessaan syrjinyt A:ta hänen oletetun terveydentilansa perusteella.
Johtopäätökset A:n irtisanomisen työehtosopimuksen mukaisuudesta
Katson, että tuotantoyksikön toimintaa ei ollut keskeytetty kokonaan, eikä A:n kanssa ollut yhteisesti todettu, ettei hänelle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä. A:n työ ei ollut myöskään kokonaan päättynyt. Lisäksi katson, että yhtiö on A:n työsopimuksen irtisanoessaan syrjinyt häntä hänen oletetun terveydentilansa perusteella. Yhtiö on näin ollen menetellyt yleissopimuksen 4.3 kohdan vastaisesti irtisanoessaan A:n työsopimuksen. Asian ratkaisemisen kannalta ei ole tarpeen arvioida, oliko yhtiö täyttänyt yleissopimuksen 4.3 kohdan 2 kappaleen mukaisen muun työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuutensa.
Korvaus työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä
X Oy on irtisanonut A:n työsopimuksen yleissopimuksen 4.3 kohdan vastaisesti. Näin ollen yhtiö on velvollinen suorittamaan A:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä.
Työehtosopimuksen osana noudatettavan yleissopimuksen 4.3 kohdan mukaan: ”Jos luottamusmiehen tai työsuojeluvaltuutetun työsopimus on lakkautettu tämän sopimuksen vastaisesti, työnantajan on suoritettava korvauksena hänelle vähintään 10 ja enintään 30 kuukauden palkka. Korvaus on määrättävä työsopimuslain 12:2 §:n 2 momentin perusteiden mukaan. Korvausta lisäävänä tekijänä on otettava huomioon se, että tämän sopimuksen oikeuksia on loukattu. Milloin tuotantoyksikössä tai vastaavassa toimintayksikössä säännöllisesti työskentelevien työntekijöiden ja toimihenkilöiden määrä on 20 tai vähemmän, edellä mainittu korvaus on työsuojeluvaltuutetun osalta vähintään 4 kuukauden palkka ja enintään työsopimuslain 12:2 §:n 1 momentin mukaan määräytyvä korvaus.”
A:n työsuhde yhtiön palveluksessa on kestänyt hieman yli viisi vuotta. A:lla on ollut merikapteenin koulutus, ja hän on ollut irtisanomishetkellä 48-vuotias. A:lla on ikänsä, koulutuksensa ja ammattitaitonsa perusteella hyvät mahdollisuudet työllistyä, ja hän onkin irtisanomisen jälkeen työllistynyt nopeasti määräaikaisiin työsuhteisiin. Yhtiö on menetellyt yleissopimuksen 4.3 kohdan ja syrjinnän kiellon vastaisesti irtisanoessaan A:n työsopimuksen, mikä on otettava huomioon korvauksen määrää korottavana seikkana. A itse ei ole antanut aihetta työsopimuksensa päättämiselle.
Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen arvioin kohtuulliseksi korvauksen määräksi 20 kuukauden palkkaa vastaavan määrän. Tästä määrästä 10 kuukauden palkkaa vastaava määrä katsotaan vaatimuksen mukaisesti aineettoman vahingon korvaukseksi, koska irtisanominen on ollut syrjivä ja siihen on muutoinkin liittynyt A:ta loukkaavia piirteitä.
Valvontavelvollisuuden laiminlyöminen
Kanteessa on vaadittu työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä myös kannevaateen 3 osalta.
Asiassa on jäänyt epäselväksi, onko PALTA ry tullut tietoiseksi A:n työsopimuksen irtisanomisesta jo ennen 17.4.2024, jolloin Suomen Laivanpäällystöliitto ry:n juristi JJ on lähettänyt PALTA ry:lle pyynnön erimielisyysneuvotteluista (K27). Liitto on kuitenkin työnantajan menettelystä tiedon saatuaan ryhtynyt tätä tukemaan. PALTA ry:n on katsottava laiminlyöneen työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa, ja se on tuomittava hyvityssakkoon myös kannevaatimuksen 3 osalta.
Velvoitan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n maksamaan Suomen Laivanpäällystöliitto ry:lle hyvityssakkoa 3000 euroa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä kannevaateen 3 osalta.
Tuomiolauselman 4. kohdan mukainen korvaus
Äänestyksen lopputulos huomioon ottaen, velvoitettuna lausumaan työsuhteen perusteettomasta päättämisestä tuomitun korvauksen määrästä, olen samaa mieltä kuin työtuomioistuimen enemmistö.