TT 2025:24

Työnan­taja oli irtisanonut työntekijän työsopimuksen sen takia, miten työntekijä oli käyttäy­tynyt ja toiminut lakkovahtina laillisen työtaistelun aikana. Työnantaja ei ollut antanut työntekijälle varoi­tusta ennen irtisa­no­mista. Tuomiosta ilmenevin perustein katsottiin, että työnan­tajalla ei ollut ollut työehtosopimuksen osana noudatettavassa irtisanomissuo­jaa ja lomau­tusta koskevassa sopimuksessa tarkoitettua asiallista ja painavaa syytä irti­sanoa työsopi­musta. Vahvistusvaatimus hyväksyttiin, ja työnantaja velvoitettiin suorittamaan työntekijälle korvausta työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta.

Asia

Työsuhteen päättäminen

Kantaja

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry

Vastaaja

 Autoliikenteen Työnantajaliitto ry

Kuultavat

X Oy

Avoin työttömyyskassa A-kassa

Työllisyysrahasto

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Vireille 15.10.2024

Suullinen valmistelu 10.4.2025

Pääkäsittely 20.8.2025

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n ja Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n välillä 3.3.2023–31.1.2025 voimassa olevan linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen osana noudatettavassa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa sopimuksessa 1.2.2017 on seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 §

Yleinen soveltamisala

Tämä sopimus koskee toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista työntekijästä johtuvasta tai hänen henkilöönsä liittyvästä syystä, työntekijän irtisanoutumista sekä niitä menettelytapoja, joita noudatetaan irtisanottaessa tai lomautettaessa työntekijöitä taloudellisista tai tuotannollisista syistä. Sopimus ei koske ammatillisesta peruskoulutuksesta annetussa laissa (630/98) tarkoitettuja työsuhteita.

------

2 §

Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 7:1–2 §:n mukaista asiallista ja painavaa syytä.

------

12 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta.

13 §

Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansionmenetys, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut näihin rinnastettavat seikat.

Korvauksesta on vähennettävä työntekijälle maksettujen työttömyyspäivärahojen osuus työsopimuslain 12:3 §:ssä säädetyllä tavalla.

Työnantajaa ei voida tuomita tässä pykälässä tarkoitettuun korvaukseen työsopimuslain 12:2 §:n mukaisen vahingonkorvauksen lisäksi eikä sen sijasta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA

A oli työskennellyt X Oy:n palveluksessa toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa linja-autonkuljettajana 11.2.2008 lukien.

Työnantaja oli irtisanonut A:n työsuhteen 21.4.2023. Työsuhde oli päättynyt kuuden kuukauden irtisanomisajan jälkeen 21.10.2023. Irtisanomisen perusteeksi oli ilmoitettu ohjeiden ja työntekijän lojaliteettivelvoitteen vastainen toiminta, törkeä ja epäasiallinen käytös, esiintyminen alkoholin vaikutuksen alaisena työnantajan alueella ja linja-autossa, linja-auton hallintalaitteiden käyttäminen alkoholin vaikutuksen alaisena sekä tietoinen taloudellisen vahingon aiheuttaminen työnantajalle.

Työnantaja ei ollut antanut A:lle varoitusta ennen irtisanomista.

X Oy:ssä oli järjestetty 1.–3.3.2023 Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n laillinen työtaistelu, jonka aikana A oli toiminut työnantajan varikon portilla niin sanottuna lakkovahtina.

Asiassa on erimielisyys siitä, onko työnantajalla ollut työehtosopimuksen mukaiset perusteet irtisanoa A:n työsuhde.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry ja Autoliikenteen Työnantajaliitto ry ovat neuvotelleet asiasta työehtosopimuksen mukaisessa neuvottelujärjestyksessä 9.1.2024.

KANNE

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on vaatinut, että työtuomioistuin

1. vahvistaa, että X Oy:llä ei ole ollut työehtosopimuksen mukaista perustetta irtisanoa A:n työsuhdetta,

2. velvoittaa X Oy:n suorittamaan A:lle korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 12 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 39.453,60 euroa (3.287,80 x 12) korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 17.10.2024 lukien,

3. velvoittaa X Oy:n ja Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 15.201,37 eurolla kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Perusteet

Irtisanominen on ollut perusteeton

Irtisanomisen taustalla oli ollut X Oy:ssä järjestetty Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n työtaistelu 1. - 3.3.2023, jonka aikana A oli ollut lakkovahtina työnantajan varikon portilla. Jokainen sisään ajava auto oli pyritty pysäyttämään portilla ja kertomaan vallitsevasta lakkotilanteesta. Portilla oli ollut lähtökohtaisesti koko ajan auton mentävä rako.

Kyse ei ollut ollut A:n työajasta vaan vapaa-ajasta. A ei ollut käynyt portin sisäpuolella eli työnantajan alueella kolmena lakkopäivänä lukuun ottamatta sitä, kun hänen kollegansa oli päättänyt jättää käyttämättä portille jätetyn raon ja oli painanut kaasua A:n seisoessa auton edessä suojatieksi merkityllä alueella. Tämän seurauksena A oli kaatunut auton konepellin päälle ja ajautunut auton mukana noin 100 metrin matkan työnantajan alueelle. Auton konepelliltä päästyään A oli välittömästi poistunut työpaikan alueelta takaisin portin ulkopuolelle.

Linja-auto ei ollut ollut toimintakunnoton, eikä sitä A:n käsityksen mukaan saanut alkolukosta näppäilemällä toimintakunnottomaksi. Vaihde autossa oli ollut ajoasennossa. Työnantaja oli syyttänyt A:ta ajossa olevaan linja-autoon tunkeutumisesta, linja-auton sisällä käymisestä ja sen toimintakunnottomaksi saattamisesta ensimmäisenä lakkopäivänä. A kiistää, että linja-auto olisi ollut ajossa ja että hän olisi tunkeutunut linja-autoon. A:lla ei ollut ollut mitään osaa kyseisen linja-auton pysäyttämiseen, eikä hän tiedä, kuka tai mikä oli saanut kuljettajan jättämään linja-autonsa keskelle tietä. A oli astunut linja-auton avoimista ovista sisään ja koskenut linja-auton alkometriin ottamalla sen käteensä. Hän ei kuitenkaan ollut puhaltanut siihen tai nollannut sitä tietoisesti, joten väite linja-auton toimintakunnottomaksi saattamisesta oli perätön. Linja-auton kuljettaja oli palannut autoon ja poistunut tavaroineen yrittämättä saada autoa liikkeelle. Linja-auto oli seissyt tämän jälkeen tunnin paikallaan, minkä jälkeen joku oli tullut hakemaan sen pois. A ei ollut missään vaiheessa estänyt linja-auton liikkeelle lähtöä. Linja-auto ei ollut työnantajan alueella, joten linja-autoon meno A:n vapaa-aikana ei ollut työpaikalla olemista.

Lakon aikana huutelua oli ollut puolin ja toisin. Tältä osin A myöntää, että hänen käytöksensä oli ollut jossain määrin epäasiallista. A myöntää juoneensa olutta mutta kiistää olleensa humalassa. Kyse oli ollut lakkotilanteesta ja A:n vapaa-ajasta. A:n lakkotilanteeseen rajoittunut tilanteen provosoima jokseenkin epäasiallinen käytös ei muodostanut asiallista ja painavaa irtisanomisperustetta ottaen huomioon, että hänen työsuhteensa oli ollut pitkä eikä hän ollut koskaan saanut kirjallista varoitusta.

Työnantajalla ei ole ollut oikeutta irtisanoa A:n työsuhdetta varoitusta antamatta, kun otettiin huomioon tapaukseen liittyvät olosuhteet ja tapahtuman ainutkertaisuus ja vähäisyys. A ei ollut saanut tilaisuutta korjata menettelyään. Kyseessä ei ollut ollut sellainen tilanne, että tilaisuuden antaminen ei olisi ollut työnantajan kannalta kohtuullista. A oli ajanut linja-autoa 15 vuotta ja hoitanut aina työnsä hyvin. A:n kuvaa oli käytetty pitkään työnantajan mainosmateriaaleissa. Pitkän työsuhteen päättäminen varoitusta antamatta oli ollut kohtuuton ja ylimitoitettu seuraamus.

Korvauksen määrä

Korvausta korottavina seikkoina tuli ottaa huomioon A:n pitkä 15 vuotta kestänyt työsuhde sekä se, että työnantajan menettely ja irtisanominen paikkaansa pitämättömillä perusteilla oli ollut A:ta voimakkaasti loukkaavaa. A oli työllistynyt kuukauden työttömyyden jälkeen toiseen työhön. Kyse oli korkolain 7 §:n mukaisesta tilanteesta, joten viivästyskorko tuli tuomita maksettavaksi, kun 30 päivää oli kulunut vaatimuksen esittämisestä. Vaatimus oli esitetty työnantajalle 17.9.2024.

VASTAUS

Vaatimukset

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry ja X Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteisetoikeudenkäyntikulut 7.957,50 eurolla viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Irtisanominen ei ole ollut perusteeton

Irtisanomisen perusteena oli ollut A:n epäasiallinen ja uhkaava toiminta lakon aikana 1.–3.3.2023. A oli lakkovahtina toimiessaan pyrkinyt estämään työntekijöitä pääsemästä töihin sekä estänyt ajoon lähtevää kuljettajaa pääsemästä linjalle. A oli käyttäytynyt uhkaavasti ja epäasiallisesti muita työntekijöitä kohtaan sekä nauttinut alkoholia työnantajan alueen portilla ja esiintynyt työpaikalla alkoholia nauttineena.

Toisin kuin kanteessa on väitetty töihin tuleville työntekijöille ei ollut jätetty auton mentävää rakoa portilla. A oli muiden lakkovahtien kanssa estänyt mahdollisuuden ajaa porteista läpi ja samalla uhkaillut töihin tulevia työntekijöitä. A oli nauttinut alkoholia, näyttänyt keskisormea töihin tulevalle työntekijälle ja nojannut oluttölkki kädessään työhön tulevan työntekijän auton konepeltiin. A oli lisäksi estänyt erään työntekijän auton liikkumisen ja heittäytynyt roikkumaan konepellin päälle, kun kuljettaja oli hitaasti lähtenyt autollaan liikkeelle. A oli kuulemisessaan todennut halunneensa tällä tavoin estää ajoneuvon varikolle menon.

A oli lisäksi pysäyttänyt linjalle lähdössä olleen linja-auton ja tunkeutunut autoon sisälle. A oli ottanut alkolukon käteensä ja näppäillyt laitetta niin, ettei autoa ollut saatu enää käyntiin. Auton kuljettaja oli pyrkinyt saamaan alkolukon auki puhaltamalla siihen uudestaan kolme kertaa, mutta alkolukko oli estänyt auton käynnistymisen. Auton kuljettaja oli ennen auton pysäyttämistä puhaltanut alkolukkoon, ja auto oli käynnistynyt normaalisti ennen A:n väliintuloa. A oli autoon noustessaan tullut työnantajan alueelle/työpaikalle alkoholia nauttineena. Estämällä auton liikkumisen A oli aiheuttanut työnantajalle vahinkoa.

A oli toiminnallaan rikkonut vakavasti työsuhteessa noudatettavaa lojaliteettivelvoitetta. Hän oli estänyt toisia työntekijöitä tulemasta töihin, käyttäytynyt uhkaavasti toisia työntekijöitä kohtaan, nauttinut alkoholia työnantajan alueella, asettanut itsensä vaaraan heittäytyessään toisen työntekijän auton konepellille, käsitellyt linja-auton hallintalaitteita alkoholia nauttineena sekä saattanut linjalle lähdössä olleen linja-auton toimintakyvyttömäksi aiheuttaen työnantajalle taloudellista vahinkoa. Lakko ei oikeuttanut epäasiallista käytöstä. A:n oli tullut lakkovahtina ymmärtää, että kaikilla työntekijöillä oli oikeus mennä töihin ja olla osallistumatta lakkoon, eikä siitä saanut aiheutua kenellekään kielteisiä seuraamuksia.

Työnantajalla oli ollut oikeus irtisanoa A:n työsuhde varoitusta antamatta. A:n toiminta oli ollut niin vakavaa, että työnantajalla olisi ollut mahdollisesti peruste jopa purkaa hänen työsopimuksensa. Työsopimuslain esitöissä (HE 157/2000, s. 109) on esimerkkinä työsuhteen purkuperusteesta mainittu työpaikalla päihtyneenä esiintyminen. Tämä ei siis edellytä sitä, että päihtyneenä oleminen olisi tapahtunut työajalla. Tämä on todettu myös oikeuskäytännössä, mm. tapauksessa TT 2001:62. Koska työnantajalla olisi ollut peruste purkaa A:n työsuhde, oli työnantajalla ollut myös oikeus irtisanoa se ilman varoitusta.

A:n oli täytynyt ilman varoitustakin ymmärtää, että ammattikuljettajan ei ollut sallittua esiintyä työpaikalla alkoholia nauttien ja nauttineena. A oli myös täysin tietoisesti tehnyt linjalle lähteneen auton toimintakyvyttömäksi. Pitkän kokemuksensa takia hänen oli täytynyt ymmärtää, millaista vahinkoa tämä työnantajalle aiheutti.

Korvauksen määrästä

Vaaditun korvauksen määrä ei ollut kohtuullinen, kun otettiin huomioon A:n epäasiallisella toiminnallaan antama aihe työsuhteen päättämiseen sekä se, että A oli työllistynyt lähes heti työsuhteen päättymisen jälkeen.

Kyse oli korkolain 7 §:ssä tarkoitetusta vahingonkorvauksesta tai vastaavanlaisesta velasta, jolle korko oli tuomittava korkolain 9 §:n mukaisesti haasteen tiedoksiantopäivästä 28.10.2024 lukien. Tämä on todettu oikeuskäytännössä muun muassa tapauksessa TT 2009:29.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Irtisanomisilmoitus 21.4.2023

2. Kuulemismuistio 3.4.2023 (=V4)

3. Tallenne vastaavanlaisen alkolukon toiminnasta

Vastaajan ja kuultavan kirjalliset todisteet

2. Tallenne töihin tulevan kuljettajan kojelautakamerasta

3. Tallenne linjalle lähtevän linja-auton kamerasta

4. Kuulemismuistio 3.4.2023 (=K2)

Kantajan henkilötodistelu

1. A, todistelutarkoituksessa

2. B, lakkovahti

3. C, pääluottamusmies

Vastaajan ja kuultavan henkilötodistelu

1. D, operatiivinen päällikkö

2. E, kalusto- ja kiinteistöpäällikkö

3. F, linja-autonkuljettaja

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

X Oy:n palveluksessa linja-autonkuljettajana työskennelleen A:n työsopimus on irtisanottu 21.4.2023 päättymään 21.10.2023. X Oy:ssä oli järjestetty 1.–3.3.2023 Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n laillinen työtaistelu, jonka aikana A oli toiminut työnantajan varikon portilla niin sanottuna lakkovahtina. Työnantaja on irtisanonut A:n työsopimuksen sen takia, miten hän oli käyttäytynyt ja toiminut lakkovahtina. Työnantaja ei ollut antanut A:lle varoitusta ennen irtisanomista.

Asiassa on arvioitavana, onko työnantajalla ollut linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen 2 §:n mukainen peruste irtisanoa A:n työsopimus.

Arvioinnin lähtökohdat

Linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen 2 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 7 luvun 1 ja 2 §:n mukaista asiallista ja painavaa syytä.

Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan työntekijästä johtuvana tai hänen henkilöönsä liittyvänä asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voidaan pitää työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä sekä sellaisten työntekijän henkilöön liittyvien työntekoedellytysten olennaista muuttumista, joiden vuoksi työntekijä ei enää kykene selviytymään työtehtävistään. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on kokonaisarvioinnissa otettava huomioon työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden lukumäärä sekä työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan.

Irtisanomisen aikaan voimassa olleen työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 2 momentin 2 kohdan (55/2001) mukaan asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena ei voida pitää ainakaan työntekijän osallistumista työehtosopimuslain mukaiseen tai työntekijäyhdistyksen toimeenpanemaan työtaistelutoimenpiteeseen.

Työsopimuslain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 157/2000 vp s. 97–98) on 7 luvun 2 §:n 1 momentin osalta lausuttu, että työntekijästä johtuvana tai hänen henkilöönsä liittyvänä asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voidaan pitää sellaisten työsopimuksesta tai laista johtuvien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä, jotka vaikuttavat olennaisesti työnantajan ja työntekijän väliseen työsuhteeseen. Tällaisena perusteena voi olla työsopimuksesta johtuvien velvoitteiden laiminlyönti tai rikkominen, joka vaikuttaa niin vakavalla tavalla sopijapuolten keskinäiseen asemaan sopimussuhteessa, että sopimussuhteen jatkamiselle ei ole edellytyksiä. Työsopimuksen irtisanomisperusteena voi olla muun ohella epäasianmukainen käyttäytyminen. Työsopimuksen irtisanominen työsopimusvelvoitteiden rikkomisen tai laiminlyönnin perusteella olisi sallittua ainoastaan silloin, kun menettely kohdistuu kyseisen työsuhteen kannalta olennaisena pidettäviin velvollisuuksiin. Irtisanomisperusteen riittävyyttä on arvioitava kaikkien tapauksessa ilmenevien seikkojen kokonaisharkinnalla.

Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 3 momentin mukaan työntekijää, joka on laiminlyönyt työsuhteesta johtuvien velvollisuuksiensa täyttämisen tai rikkonut niitä, ei saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä.

Varoituksen antamisen merkitys on siinä, että työntekijä saa tiedon siitä, kuinka vakavana rikkomuksena työnantaja pitää hänen menettelyään. Varoitus on ennakkomuistutus siitä, millä tavoin työnantaja tulee reagoimaan varoituksessa tarkoitetun sopimusrikkomuksen tai laiminlyönnin toistuessa. Varoituksen tarkoituksena on antaa työntekijälle mahdollisuus korjata menettelynsä ja osoittaa siten, että edellytykset sopimussuhteen jatkamiselle ovat olemassa. (HE 157/2000 vp s. 101).

Arviointi ja johtopäätökset

Työnantaja on vedonnut irtisanomisilmoituksessa 21.4.2023 irtisanomisperusteiksi ilmoitettuihin ohjeiden ja työntekijän lojaliteettivelvoitteen vastaiseen toimintaan, törkeään ja epäasialliseen käytökseen, esiintymiseen alkoholin vaikutuksen alaisena työnantajan alueella ja linja-autossa, linja-auton hallintalaitteiden käyttämiseen alkoholin vaikutuksen alaisena sekä tietoisen taloudellisen vahingon aiheuttamiseen työnantajalle. Lisäksi työnantaja on vedonnut kuulemisilmoituksessa 3.4.2023 mainittuun uhkaavaan käyttäytymiseen lakon aikana.

Työnantajan mukaan A:n edellä mainittu toiminta on ilmennyt kolmessa eri tilanteessa hänen toimiessaan lakkovahtina. Lisäksi A on työnantajan mukaan muutoinkin uhkaillut töihin tulevia työntekijöitä ja estänyt heitä pääsemästä töihin. Työtuomioistuin arvioi tilanteet seuraavassa erikseen.

Linja-autossa käynti ja alkolukon käsittely

Työnantajan mukaan A on pysäyttänyt linjalle lähdössä olleen linja-auton ja alkoholia nauttineena tunkeutunut autoon, joka on ollut työnantajan aluetta tai työpaikka. A on näppäillyt alkolukkoa (alkometri) niin, ettei autoa ole saanut enää käyntiin ja siten aiheuttanut työnantajalle vahinkoa.

A on myöntänyt astuneensa linja-auton avoimista ovista sisään ja koskeneensa alkolukkoon. Muilta osin A on kiistänyt työnantajan väitteet. Linja-auton toimintakunnottomaksi saattaminen ei ole A:n käsityksen mukaan ollut mahdollista alkolukkoa näppäilemällä.

Linja-autossa käynnistä, alkolukosta ja aiheutuneesta vahingosta esitetty näyttö

Linja-autossa käynnistä ja alkolukon käsittelystä on kuultu A:ta todistelutarkoituksessa sekä kantajan nimeäminä todistajina lakkovahtina toiminutta AB:tä ja pääluottamusmiestä C:tä. Mainituista asioista on vastaajan ja kuultavan nimeämänä todistajana kuultu X Oy:n kalusto- ja kiinteistöpäällikköä E:tä. Työnantajalle aiheutuneesta vahingosta on kuultu vastaajan ja kuultavan nimeämänä todistajana X Oy:n operatiivista päällikköä D:tä. Tilanteesta on esitetty vastaajan ja kuultavan nimeämänä kirjallisena todisteena linjalle lähdössä olevan linja-auton kameratallenne (V3).

A on kertonut, että linja-auto oli ajanut porteista ulos liikennevaloihin ja pysähtynyt. A ei ollut pysäyttänyt linja-autoa. Kuljettaja oli jostain syystä hypännyt pois linja-autosta. A oli ihmetellyt tilannetta ja noussut avoimista ovista linja-autoon, jossa oli ollut kuljettajan veräjä auki, ajovaihde päällä ja käsijarru kytkettynä. A ei muista tarkkaan, miksi hän oli ottanut alkometrin käteensä. Hän oli saattanut epäillä, että kuljettaja ei ollut selvin päin tai että alkometrissä ei ollut kaikki kunnossa. A:n ajatuksena ei ollut ollut nollata alkometriä eli vaihtaa sitä puhallusnäytetilaan, jossa kuljettajan piti puhaltaa alkometriin jatkaakseen matkaa. Kuljettajan palattua autoon A:lla oli ollut alkometri kädessä. Keskustellessaan kuljettajan kanssa hän oli asiaa yhtään ajattelematta nollannut alkometrin. Alkometrin nollaaminen oli ohjeistettu tekemään aina kuljettajan vaihtuessa. Nollaaminen oli yksinkertaista, ja koska sitä tehtiin monta kertaa päivässä, se tapahtui sen enempää ajattelematta, kuten esimerkiksi turvavyön laittaminen. Kun alkometrin nollasi, se alkoi vilkuttaa sinistä valoa. Alkometri esti ajovaihteen kytkeytymisen. Koska autossa oli ollut ajovaihde päällä, kuljettaja olisi voinut vain jatkaa matkaa, mitä hän ei ollut edes yrittänyt. A:n käsityksen mukaan alkometriä ei saanut näppäilemällä toimintakunnottomaksi. Alkometrin toiminnan kannalta oli tärkeää, etteivät kuljettajat voineet saada sitä toimintakyvyttömäksi. Alkometriin tehtävän puhalluksen oli kestettävä noin 4–5 sekuntia, ja kiireessä hengästyneenä puhallus saattoi epäonnistua.

Linjalle lähtevän linja-auton kameratallenteella (V3) näkyvistä kuljettajan puhalluksista A on todennut, että ne olivat liian lyhyitä, mihin saattoi vaikuttaa se, että kuljettaja oli hermostuneen oloinen. Viimeisen puhalluksen jälkeen laite oli vilkuttanut jonkin aikaa punaista valoa, minkä jälkeen se oli alkanut vilkuttaa sinistä valoa eli laite oli odottanut uutta puhallusta. Ongelmatilanteessa kuljettajia oli ohjeistettu soittamaan ajotoimistoon, mitä tallenteella näkyvä kuljettaja ei ollut tehnyt. A ei ollut juonut alkoholia ennen linja-autossa käyntiä.

E on kertonut työskennelleensä X Oy:n palveluksessa 18 vuoden ajan muun ohella korjaamopäällikkönä ja kesästä 2025 alkaen kalusto- ja kiinteistöpäällikkönä. Hän on kertonut käyneensä Dräger-merkkisen alkometrin valmistajan koulutukset. Linjalle lähtevän linja-auton kameratallenteesta (V3) E on todennut, että kuljettaja oli puhaltanut hyväksytysti alkometriin, lähtenyt liikkeelle ja pysähtyessään laittanut käsijarrun päälle, eikä ollut ottanut vaihdetta pois päältä. Siitä ei saanut selvää, mitä linja-autoon noussut henkilö oli näppäillyt alkolukkoon. Palattuaan autolle kuljettaja oli puhaltanut alkometriin ja laittanut vaihteen vapaalle, minkä jälkeen alkometriin oli tullut todennäköisesti puhallus ei ole hyväksytty -teksti. Punaisen valon perusteella myös kahden seuraavan puhalluksen jälkeen oli tullut jokin virheilmoitus. Alkometriin oli jäänyt lopulta palamaan sininen valo, mikä tarkoitti sitä, että siihen olisi voinut puhaltaa. E epäili, että linja-auton oltua jonkin aikaa virrattomana alkometri oli nollautunut ja mahdolliset virheet olivat pyyhkiytyneet pois, jos alkometrissä ei ollut ollut muuta vikaa.

E:n mukaan pysähtymisen jälkeiset kuljettajan kolme puhallusta olivat olleet kestoltaan riittäviä, kun niitä vertasi linja-auton liikkeelle lähtöä edeltäneeseen onnistuneeseen puhallukseen. Tietyn pituuden lisäksi puhalluksella tuli olla myös tietty virtaus. Tallenteesta ei pystynyt päättelemään, oliko puhallus ollut riittävän voimakas. Virheilmoituksen syytä oli vaikea sanoa, kun sitä ei nähnyt. Virheilmoituksen syytä oli yritetty selvittää maahantuojalta, mutta sekään ei ollut pystynyt sitä sanomaan. Alkometri oli herkkä, ja puhalluksen alkoholipitoisuuden rajaksi oli määritelty 0,2 promillea. Maahantuoja oli epäillyt virheilmoituksen johtuneen siitä, että alkometri oli reagoinut käsien kautta tai muuten suuttimen saamaan alkoholiin. Koronan alkuaikana käsidesin käytöstä oli aiheutunut virhetilanteita. E ei ole osannut sanoa, saisiko alkometrin näppäilemällä toimintakunnottomaksi. Tällaista ei ollut opetettu kuljettajille.

E on vielä kertonut, että jos alkometriin puhalsi alkoholin vaikutuksen alaisena, tuli punainen valo ja ajo estetty -teksti. E ei ole muistanut tarkkoja promillemääriä, mutta hän on muistellut, että jos puhalluksessa oli alkoholia alle 0,5 promillea, alkometri antoi tehdä uuden puhalluksen 20 sekunnin päästä. Jos alkoholia oli yli 0,5 promillea, alkometri lukittui 20 minuutiksi. Tästä jäi merkintä alkometrin lokitietoihin. Kyseisen alkometrin lokitiedot oli todennäköisesti tallennettu aikanaan tietokoneelle, mutta sen rikkouduttua lokitiedot olivat hävinneet.

Don kertonut aloittaneensa X Oy:ssä liikennepäällikkönä ensimmäisenä lakkopäivänä 1.3.2023. Hän on kertonut, että linja-auton linjalle lähdön estyminen oli aiheuttanut vahinkoa liikevaihdon menetyksen, tilaajan sanktioiden, kuljettajan palkkakulujen ja mainehaitan muodossa sekä siitä johtuen, että asiakkaat pysäkillä eivät olleet saaneet tarvitsemaansa kyytiä.

B on kertonut työskennelleensä X Oy:n palveluksessa linja-autonkuljettajana maaliskuusta 2013 lukien. Hän on kertonut, että alkometri ei hyväksy puhallusta, jos se on liian lyhyt, hento tai voimakas, jolloin alkometriin tulee yritä uudelleen -teksti, tai jos hengityksessä on alkoholia. Käsillä olevassa tilanteessa linja-auto oli ollut paikallaan pidemmän aikaa, minkä jälkeen esimiehet olivat tulleet siirtämään sen pois. B ei tiennyt, miten alkometri olisi mahdollista saada toimintakunnottomaan tilaan, eikä sitä, löytyisikö valikoista tällainen vaihtoehto.

C on kertonut työskennelleensä X Oy:n palveluksessa linja-autonkuljettajana vuodesta 2010 lukien ja toimineensa pääluottamusmiehenä vuodesta 2019 lukien. Hän on kertonut, ettei hän ollut keksinyt tapaa, jolla alkometrin saisi näppäilemällä toimintakunnottomaksi. Linjalle lähtevän linja-auton kameratallenteesta (V3) C on todennut, ettei osannut sanoa, oliko puhallusten jälkeen mennyt ajonesto päälle.

Työtuomioistuin toteaa, että linja-auton kameratallenne (V3) on siitä näkyvän päivämäärän ja kellonajan mukaan kuvattu 1.3.2023 noin kello 9.10 alkaen. Tallenteelta ilmenee, että alkometri vilkuttaa sinistä valoa ennen kuin kuljettaja puhaltaa siihen noin 5–6 sekunnin ajan. Puhalluksen jälkeen sininen valo ei vilku, ja kuljettaja lähtee ajamaan linja-autoa. Kuljettaja pysäyttää linja-auton, ja sinitakkinen henkilö ottaa hänestä kuvia kuljettajan paikan sivuikkunan ja etulasin takaa. Tämän jälkeen kuljettaja poistuu linja-autosta. Myöhemmin ruskeatakkinen henkilö tulee sisälle linja-autoon, jossa on kuljettajan veräjä auki. Hän menee suoraan alkometrin luo, ottaa sen käteensä ja näppäilee sitä, jolloin alkometrissä alkaa vilkkua sininen valo. Hetken kuluttua kuljettaja tulee takaisin linja-autoon ja alkaa keskustella ruskeatakkisen henkilön kanssa. Ruskeatakkinen henkilö ei näppäile alkometriä enää kuljettajan tultua takaisin linja-autoon. Kuljettaja ottaa alkometrin ruskeatakkiselta henkilöltä ja laittaa sen takaisin telineeseen. Ruskeatakkisen henkilön poistuttua linja-autosta kuljettaja puhaltaa alkometriin kolme kertaa jokaisen puhalluksen kestäessä noin 4–5 sekuntia. Alkometri vilkuttaa punaista valoa jokaisen puhalluksen jälkeen. Noin 16 sekuntia viimeisen puhalluksen jälkeen alkaa vilkkua sininen valo.

Johtopäätökset linja-autossa käynnistä ja alkolukon käsittelystä

Työtuomioistuin toteaa, ettei asiassa esitetystä näytöstä ilmene, että A olisi pysäyttänyt linjalle lähdössä olleen linja-auton. Näytöstä ilmenee, että A on noussut linja-autoon kuljettajan poistuttua sieltä. A on kiistänyt juoneensa alkoholia ennen linja-autossa käyntiä. Asiassa ei ole esitetty näyttöä tukemaan vastaajan ja kuultavan väitettä siitä, että A olisi nauttinut alkoholia ennen linja-autoon nousemista. Selvittämättä on siten jäänyt, että A olisi ollut kyseessä olevassa tilanteessa alkoholin vaikutuksen alaisena.

A on kertonut nollanneensa alkolukon eli saattaneensa sen tilaan, jossa kuljettajan on tullut puhaltaa siihen uudelleen. A:n mukaan linja-autolla olisi kuitenkin voinut lähteä liikkeelle puhaltamatta, sillä ajovaihde oli ollut koko ajan päällä, mutta kuljettaja ei ollut tätä edes yrittänyt. E on kertonut tallenteen (V3) perusteella, että kuljettaja on laittanut vaihteen vapaalle ensimmäisen epäonnistuneen puhalluksen yhteydessä. Tämän jälkeen linja-autolla ei ole voinut lähteä liikkeelle alkolukkoon puhaltamatta.

Työnantajan mukaan A oli saattanut alkolukon toimintakunnottomaan tilaan siten, ettei linja-autoa ollut saanut enää käyntiin. Todistajat E, B ja C ovat yhtenevästi kertoneet, etteivät he tiedä, voiko alkolukon saada toimintakunnottomaksi sitä näppäilemällä. A:n käsityksen mukaan alkolukon toimintakunnottomaksi saattaminen näppäilemällä ei ole mahdollista. E on kertonut, että työnantaja oli yrittänyt selvittää alkolukon virhetilannetta maahantuojalta, joka oli epäillyt syyksi sitä, että alkolukon suutin olisi ollut kosketuksissa alkoholin kanssa. Edelleen E on kertonut, että kyseisen alkolukon lokitiedot olivat hävinneet, joten niistä ei ollut saatu selvitystä virhetilanteeseen. Työtuomioistuin toteaa, ettei asiassa ole esitetty selvitystä siitä, että alkolukon voisi saada näppäilemällä toimintakunnottomaksi.

Asiassa ei ole kuultu todistajina kyseisen linja-auton kuljettajaa eikä henkilöä, joka oli ajanut linja-auton myöhemmin pois paikalta. Videotallenteen (V3) perusteella kuljettajan pysäytyksen jälkeen alkometriin tekemät kolme puhallusta ovat ilmeisesti olleet riittävän pitkiä, mutta tallenteen perusteella ei ole mahdollista arvioida, onko myös puhallusten virtaus ollut riittävä. Tallenteelta on ollut nähtävissä, että alkolukko on A:n sitä näppäiltyä ja myös kuljettajan kolmannen epäonnistuneen puhalluksen jälkeen noin 16 sekunnin kuluttua vilkuttanut sinistä valoa. A:n ja E:n kertomusten perusteella sinisen valon vilkkuminen tarkoittaa sitä, että alkolukkoon voi puhaltaa. Linja-autonkuljettaja ei kuitenkaan ole kolmen epäonnistuneen yrityksen jälkeen yrittänyt enää puhaltaa alkolukkoon vaan on poistunut paikalta. Työtuomioistuin toteaa asiassa jääneen tarkemmin selvittämättä, miksi alkolukko on vilkuttanut hetkellisesti punaista valoa kuljettajan kolmen puhalluksen jälkeen. Asiassa ei myöskään ole selvitetty, miten linja-auto on saatu käyntiin, kun se on myöhemmin ajettu pois paikalta.

Edellä todetun perusteella työtuomioistuin katsoo jääneen selvittämättä, että A olisi saattanut alkolukon tilaan, jossa linja-autolla ei olisi voinut ajaa suunniteltua vuoroa onnistuneen alkolukkoon puhaltamisen jälkeen. Selvittämättä on siten jäänyt myös se, että työnantajalle aiheutunut vahinko olisi seurausta A:n toiminnasta. A:n viaksi tapauksessa jää se epäasiallinen käyttäytyminen, että hän on tarpeettomasti noussut linja-autoon ja kiusanteonomaisesti nollannut alkolukon.

Käyttäytyminen töihin tulevaa linja-autonkuljettajaa kohtaan

Työnantajan mukaan A ei ole jättänyt töihin tulevan työntekijän autolle tilaa mennä varikolle, vaan on estänyt hänen autonsa etenemisen nojaamalla konepeltiin. Lisäksi A on huudellut epäasiallisesti ja näyttänyt keskisormea työntekijälle sekä nauttinut alkoholia.

A on myöntänyt toimineensa epäasiallisesti, kun hän on näyttänyt keskisormea ja huudellut. Lisäksi hän on myöntänyt juoneensa olutta, mutta kiistänyt olleensa humalassa. Muilta osin A on kiistänyt työnantajan väitteet.

Henkilöautojen pysäyttämisestä ja A:n käyttäytymisestä on kuultu A:ta todistelutarkoituksessa sekä kantajan nimeäminä todistajina lakkovahtina toiminutta B:tä ja pääluottamusmiestä C:tä. Lisäksi tilanteesta on esitetty vastaajan ja kuultavan nimeämänä todisteena videotallenne töihin tulevan linja-autonkuljettajan kojelautakamerasta (V2).

A, B ja C ovat yhdenmukaisesti kertoneet, että töihin tulevien työntekijöiden henkilöautojen pysäyttäminen oli tapahtunut varikkoalueen ulkopuolella suojatien kohdalla. Tässä yhteydessä lakkovahdit olivat kertoneet työntekijöille lakon syistä ja työntekijöiden oikeuksista. Pyrkimyksenä oli ollut, että lakon alaista työtä tehtäisiin mahdollisimman vähän. B on kertonut pysäyttämisen kestäneen keskimäärin alle minuutin. B ja C ovat kertoneet A:n käyttäytymisen lakkovahtina olleen asiallista, eikä A ollut käyttäytynyt uhkaavasti.

A on kertonut, että hän ei ollut käyttäytynyt uhkaavasti eikä epäasiallisesti lukuun ottamatta keskisormen vilauttamista ja sitä, että hän oli välillä pysäyttämisen yhteydessä viivytellyt suojatiellä muutaman sekunnin liian pitkään. Hänellä ei ollut ollut omia oluita mukana, eikä osasto ollut tarjonnut oluita. Kolmen päivän aikana hän oli juonut ehkä kaksi olutta.

Työtuomioistuin toteaa, että kojelautakameran tallenne (V2) on siitä näkyvän päivämäärän ja kellonajan mukaan kuvattu 1.3.2023 noin kello 12.44 alkaen. Tallenteelta ilmenee, että varikon porttien ulkopuolella kolme lakkovahtia pysäyttää auton asettumalla sen eteen. Lakkovahdit ja kuljettaja huutelevat toisilleen. Yksi lakkovahdeista näyttää kuljettajalle keskisormea ja nojaa auton konepeltiin tölkki kädessään noin kahdentoista sekunnin ajan. Video keskeytyy tilanteen jatkuttua noin minuutin.

Edellä esitetyn johdosta työtuomioistuin toteaa, että töihin tulevan työntekijän auton pysäyttäminen on tapahtunut varikon porttien ulkopuolella ja siten työnantajan alueen ulkopuolella. A on myöntänyt juoneensa jonkin verran olutta lakkopäivien aikana. Autoa pysäyttäessään hänellä on ollut tölkki kädessään. Työtuomioistuin katsoo selvitetyksi, että A on ainakin jossain määrin nauttinut alkoholia. Tämä on kuitenkin tapahtunut A:n ollessa vapaa-ajallaan lakkovahtina. Lisäksi A on alkoholia nauttiessaan ollut työnantajan alueen ulkopuolella, vaikkakin työpaikan porteilla ja siten työpaikkaan liittyvissä olosuhteissa. Työtuomioistuin katsoo, ettei edellä kuvattua alkoholin nauttimista voida pitää sillä tavalla moitittavana, että se oikeuttaisi työnantajan irtisanomaan A:n työsopimuksen.

Asiassa ei ole kuultu todistajana kuljettajaa, jonka auto on pysäytetty, eikä tallenteelta ole selvinnyt, miten tilanne on päättynyt. Näin ollen siitä ei ole esitetty selvitystä, että kuljettaja ei olisi päässyt lyhyen pysäytyksen jälkeen jatkamaan matkaansa töihin. Kuten A on myöntänytkin, hän on käyttäytynyt epäasiallisesti näyttäessään töihin tulevalle työntekijälle keskisormea ja huudellessaan tälle sekä nojatessaan tämän auton konepeltiin. Tilanteesta A:n viaksi jää mainittu epäasiallinen käyttäytyminen töihin saapuvaa työntekijää kohtaan.

Auton liikkumisen estäminen ja heittäytyminen auton konepellin päälle

Työnantajan mukaan A on estänyt erään työntekijän auton liikkumisen ja heittäytynyt roikkumaan auton konepellin päälle. A on kiistänyt toimineensa näin. Tilanteesta on kuultu A:ta todistelutarkoituksessa ja kantajan nimeämänä todistajana lakkovahtina toiminutta B:tä. Vastaajan ja kuultavan nimeämänä todistajana on kuultu kyseessä olevaa autoa ajanutta linja-autonkuljettaja F:ää.

A on kertonut, että kyseessä oli ollut vastaavanlainen tilanne kuin se, josta oli esitetty töihin saapuvan työntekijän kojelautakameran tallenne (V2). A ei ollut kuitenkaan nojannut auton konepeltiin. Tilanne oli kestänyt noin puoli minuuttia. Lakkovahtien väistettyä portilla oli ollut tilaa ajaa sisälle varikolle. Töihin saapumassa ollut F oli kuitenkin ajanut autoa sen verran eteenpäin, että joko A:n olisi täytynyt astua sivuun, minkä hän olisi joka tapauksessa tehnyt muutamaa sekuntia myöhemmin, tai F:n olisi täytynyt peruuttaa autolla vähän taaksepäin ja ajaa A:n sekä B:n välistä. Yhtäkkiä F oli kuitenkin painanut sen verran kaasua, että A oli kaatunut konepellille ja kulkeutunut F:n rauhallisesti ajaman auton mukana toistasataa metriä työnantajan alueelle. Kun F oli pysähtynyt, A oli noussut konepelliltä ja kävellyt pois työnantajan alueelta. Tämä oli ollut ainut kerta kolmen lakkopäivän aikana, kun A oli käynyt työnantajan alueella. A ei ollut tarkoituksella heittäytynyt konepellin päälle. Alkoholilla ei ollut ollut mitään tekemistä asian kanssa.

Bon kertonut, että kyseessä oli aluksi ollut normaali tilanne, jossa työhön tulevan työntekijän auto oli pysäytetty ja kuljettajan kanssa oli keskusteltu lakosta. Keskustelun jälkeen auto oli lähtenyt liikkeelle, eikä A:lla ollut ollut muuta mahdollisuutta väistää kuin kaatua konepellille. Tilanne oli rauennut, kun kuljettaja oli ajanut auton parkkiin ja A oli lähtenyt kävelemään varikkoalueelta takaisin portin luo.

F on kertonut työskennelleensä maaliskuussa 2023 X Oy:n kutsukuskina. Hänellä ei ollut ollut töihin ajaessaan tietoa meneillään olevasta lakosta. Portilla oli seisonut ryhmä työntekijöitä. Kysyttäessä, oliko F pysäytetty portilla, F on kertonut, että melkein ja ettei hän ollut pysähtynyt vaan ajanut hitaasti. Kysyttäessä, mitä oli tapahtunut, kun A oli päätynyt jollain tavalla F:n auton konepellille, F on kertonut, että joku oli lyönyt hänen autonsa peiliä ja joku toinen oli hypännyt auton päälle. F oli miettinyt mitä tekisi ja ajatellut, että jos hän jarruttaisi, henkilö ehkä kaatuisi auton alle. F oli päättänyt ajaa hitaasti. Henkilö oli hypännyt pois ja lähtenyt kävelemään.

Työtuomioistuin toteaa, että edellä kerrotun mukaisesti lakkovahdit, mukaan lukien A, ovat olleet pysäyttämässä lyhyesti autoja varikon porttien ulkopuolella. Esitetyn selvityksen perusteella F ei ole porteille ajaessaan pysähtynyt tai on pysähtymisen jälkeen lähtenyt ajamaan eteenpäin siten, että A on päätynyt F:n ajaman auton konepellille. Konepellille päätyminen on voinut johtua siitä, että F on ajanut hitaasti eteenpäin eikä A:lla ole ollut mahdollisuutta väistää muualle. Työtuomioistuin ei pidä uskottavana, että A olisi tarkoituksellisesti heittäytynyt konepellille. Työhön tulevan työntekijän auton lyhytkestoista pysäyttämistä varikon porttien ulkopuolella ei voida pitää lakkotilanteessa poikkeuksellisena toimintana.

Vastaaja ja kuultava ovat vedonneet siihen, että A oli kuulemistilaisuudessa 3.4.2023 kertonut halunneensa estää erään ajoneuvon varikolle ajon menemällä auton eteen, mikä oli kirjattu kuulemistilaisuudesta laadittuun muistoon (V4). D on kertonut, että kuulemismuistioon kirjattu vastasi sitä, mitä A oli kuulemistilaisuudessa kertonut. A on kertonut, että muistio oli työnantajan laatima eikä se vastannut tapahtumia, ja sen takia hän ei ollut sitä allekirjoittanut. Työtuomioistuin katsoo, ettei pelkän työnantajan kuulemistilaisuudesta laatiman muistion perusteella voida katsoa selvitetyksi, että A olisi vastoin kiistämistään yrittänyt estää ajoneuvon varikolle ajon heittäytymällä sen konepellin päälle. Näyttämättä on siten jäänyt, että A olisi käyttäytynyt tilanteessa epäasiallisesti.

Muu epäasiallinen ja uhkaava käytös

Työnantaja on lisäksi vedonnut siihen, että A oli muiden lakkovahtien kanssa estänyt työhön tulevien työntekijöiden mahdollisuuden ajaa porteista läpi ja uhkaillut töihin tulevia työntekijöitä. Työnantaja ei kuitenkaan ole yksilöinyt edellä kuvattujen kahden tilanteen lisäksi muita tilanteita, joissa A olisi toiminut epäasiallisesti tai uhkaavasti työhön tulevia työntekijöitä kohtaan. Edellä todetuin tavoin työhön tulevien työntekijöiden autojen lyhytkestoista pysäyttämistä varikon porttien ulkopuolella ei voida pitää lakkotilanteessa poikkeuksellisena toimintana. A on kiistänyt käyttäytyneensä uhkaavasti tai epäasiallisesti lukuun ottamatta keskisormen vilauttamista ja sitä, että hän oli välillä pysäyttämisen yhteydessä viivytellyt suojatiellä muutaman sekunnin liian pitkään. Myös B ja C ovat kertoneet A:n käyttäytymisen lakkovahtina olleen asiallista. Asiassa on siten jäänyt selvittämättä, että A olisi toiminut työnantajan kuvailemalla tavalla.

Työtuomioistuimen kokonaisarvio irtisanomisesta

Kantaja on vedonnut siihen, että asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena ei voida pitää ainakaan työntekijän osallistumista työehtosopimuslain mukaiseen tai työntekijäyhdistyksen toimeenpanemaan työtaistelutoimenpiteeseen. Asiassa on riidatonta, että työtaistelutoimenpide on ollut laillinen ja että A on osallistunut siihen lakkovahtina. Työtuomioistuin toteaa, että työnantaja ei ole irtisanonut A:ta lailliseen työtaistelutoimenpiteeseen osallistumisen johdosta, vaan irtisanomisen perusteena on ollut A:n käyttäytyminen lakkovahtina.

Työtuomioistuin on edellä katsonut työnantajan yksilöimien kolmen tapahtumakulun perusteella A:n viaksi jääneen epäasiallisen käyttäytymisen, kun hän on noussut tarpeettomasti linja-autoon ja nollannut alkolukon sekä näyttänyt keskisormea ja huudellut töihin tulevalle työntekijälle ja nojannut tämän auton konepeltiin. Muutoin A:n ei ole näytetty toimineen lakkovahtina työsopimuksesta johtuvien velvoitteiden vastaisesti.

Työtuomioistuin katsoo, ettei A:n viaksi katsottua menettelyä voida pitää niin vakavana hänen ja työnantajan välillä noudatettavien sopimusvelvoitteiden rikkomisena, että hänen työsopimuksensa olisi sen takia voitu päättää laillisesti ilman varoitusta. Näin ollen työnantajalla ei ole ollut linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen 2 §:ssä tarkoitettua asiallista ja painavaa syytä irtisanoa A:n työsopimusta. Kanteessa esitetty vahvistusvaatimus on siten hyväksyttävä.

Korvausvelvollisuus

X Oy on irtisanonut A:n työsopimuksen irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen vastaisesti. Näin ollen yhtiö on velvollinen maksamaan A:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta.

Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen 13 §:n mukaan korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka. Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansionmenetys, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut näihin rinnastettavat seikat. Korvauksesta on vähennettävä työntekijälle maksettujen työttömyyspäivärahojen osuus työsopimuslain 12 luvun 3 §:ssä säädetyllä tavalla.

A:n kuukausipalkka on riidattomasti ollut 3.287,80 euroa.

Kantaja on vaatinut, että korvausta korottavina seikkoina otetaan huomioon A:n pitkä 15 vuotta kestänyt työsuhde sekä se, että työnantajan menettely ja irtisanominen paikkansa pitämättömillä perusteilla on ollut A:ta voimakkaasti loukkaavaa. Vastaajan ja kuultavan mukaan vaaditun korvauksen määrä ei ole kohtuullinen, kun otetaan huomioon A:n epäasiallisella toiminnallaan antama aihe työsuhteen päättämiseen sekä se, että A on työllistynyt lähes heti työsuhteen päättymisen jälkeen.

A on kertonut työllistyneensä kuukauden työttömyyden jälkeen. Hän oli menettänyt irtisanomisajalta vuorotyölisät, eikä kesällä 2024 ollut ollut täyttä lomaa, mikä oli ollut perheelliselle hankalaa.

Työtuomioistuin on ottanut korvauksen määrässä huomioon sen, että A:lle on aiheutunut ansionmenetystä yhden kuukauden työttömyyden ajalta ja sen johdosta, että hän on menettänyt irtisanomisajalta vuorotyölisät. Korvauksen määrää korottavana tekijänä on otettu huomioon A:n pitkä 15 vuotta kestänyt työsuhde. Asiassa ei ole esitetty työnantajan menettelystä sellaista selvitystä, jonka perusteella korvausta tulisi korottaa. Korvauksen määrää alentavana seikkana on otettu huomioon A:n itsensä antama aihe työsuhteen päättämiseen, kun hän on toiminut edellä todetulla tavalla epäasiallisesti.

Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo, että kohtuullinen korvauksen määrä on kuuden kuukauden palkkaa vastaavat 19.726,80 euroa.

Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan korvauksesta, siltä osin kuin se on korvausta työntekijälle ennen tuomion antamista menetetyistä työttömyydestä johtuvista palkkaeduista, on vähennettävä 75 prosenttia työntekijälle kyseiseltä ajalta maksetusta työttömyyspäivärahasta.

Maksetut työttömyysetuudet otetaan huomioon työsuhteen päättymisestä alkaen vastaavalta ajanjaksolta, jolta tuomitaan korvausta palkkaetujen menetyksestä. A:lle on työttömyyskassan lausunnon mukaan maksettu ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa työsuhteen päättymisen jälkeiseltä kuuden kuukauden ajalta yhteensä 586,50 euroa. Työnantajan maksettavaksi määrättävästä korvauksesta Työllisyysrahastolle vähennettävä osuus on yhteensä 439,88 euroa. Näin ollen A:lle maksettavan korvauksen määräksi jää 19.286,92 euroa. X Oy on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla velvollinen maksamaan korvauksesta vähennetyn rahamäärän eli 439,88 euroa Työllisyysrahastolle.

Viivästyskorko

Asianosaiset ovat olleet erimielisiä siitä, mistä lukien korvaukselle on maksettava viivästyskorkoa.

Korkolain 7 §:n 1 momentin mukaan vahingonkorvaukselle tai vastaavanlaiselle velalle, jonka määrän ja perusteen toteaminen edellyttää erityistä selvitystä, viivästyskorkoa on maksettava siitä lähtien, kun 30 päivää on kulunut päivästä, jona velkoja esitti vaatimuksensa sekä sellaisen korvauksen perustetta ja määrää koskevan selvityksen, jota häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös velallisen mahdollisuudet hankkia selvitys. Jos selvitystä on pidettävä riittämättömänä ainoastaan velan määrän osalta, viivästyskorkoa on kuitenkin maksettava sille velan määrälle, jota kohtuudella voidaan pitää selvitettynä.

Korkolain 9 §:n mukaan edellä 6 ja 7 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa viivästyskorkoa on kuitenkin maksettava viimeistään siitä päivästä, jona velan maksua koskeva haaste annettiin velalliselle tiedoksi, tai, jos vaatimus esitetään oikeudenkäynnin aikana, sen esittämisestä lukien.

Asiassa on ollut riidatonta, että X Oy on vastaanottanut A:n korvausvaatimuksen 17.9.2024. Kantaja on vaatinut korvaukselle viivästyskorkoa 17.10.2024 lukien. Työtuomioistuin toteaa, että korvaukselle on tässä tapauksessa maksettava viivästyskorkoa korkolain 7 §:n nojalla 17.10.2024 lukien.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla Autoliikenteen Työnantajaliitto ry ja X Oy ovat asian hävitessään velvollisia yhteisvastuullisesti korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Kantajan oikeudenkäyntikululaskun tuntimäärä on ollut 40,09 tuntia. Vastaaja ja kuultava ovat paljoksuneet tuntimäärää oman laskunsa mukaisen 31,75 tunnin ylittävältä osalta sillä perusteella, että näyttötaakka asiassa on ollut vastaajapuolella. Työtuomioistuin toteaa, että kantajan laskussa pääkäsittelypäivälle on merkitty yhteensä kahdeksan tuntia valmistautumisineen. Pääkäsittely on kestänyt noin 5,5 tuntia. Työtuomioistuin arvioi, että kohtuullinen tuntimäärä kyseisen päivän osalta valmistautumisineen on 6,5 tuntia. Muilta osin ei ole yksilöitävissä, etteivätkö tunnit olisi olleet tarpeellisista toimenpiteistä johtuvia tai niiden määrät kohtuullisia siitäkin huolimatta, että näyttötaakka asiassa on ollut vastaajapuolella. Korvattava määrä on siten yhteensä 38,59 tuntia. Vastaaja ja kuultava ovat hyväksyneet määrältään tuntivelvoitusperusteen 260 euroa (ei sis. alv). Kantajan tarpeellisista toimenpiteistä johtuvien kohtuullisten oikeudenkäyntikulujen määrä sisältäen oikeudenkäyntimaksun on siten yhteensä 14.711,92 euroa (sis. alv).

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

1. vahvistaa, että X Oy:llä ei ole ollut työehtosopimuksen mukaista perustetta irtisanoa A:n työsuhdetta,

2. velvoittaa X Oy:n suorittamaan A:lle korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 19.286,92 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 17.10.2024 lukien,

3. velvoittaa X Oy:n maksamaan Työllisyysrahastolle sille kuuluvana osuutena A:n korvauksesta vähennetyn määrän 439,88 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien sekä

4. velvoittaa X Oy:n ja Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 14.711,92 eurolla kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Lotta Brander puheenjohtajana sekä Markku Saarikoski, Markus Äimälä, Mika Lallo, Satu Tähkäpää ja Paula Ilveskivi jäseninä. Valmistelija on ollut Krista Kalske.

Tuomio on yksimielinen.