TT 2024:8

Kantaja oli vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että työntekijä on oikeutettu sairausajan palkkaan lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen 93. §:n 5. kohdan perusteella sairausvakuutuslaissa tarkoitetulta odotusajalta riippumatta siitä, mitä työehtosopimuksen 93. §:n 2. ja 4. kohdissa oli sovittu sairausajan palkkaa koskevista enimmäisajoista. Lisäksi kantaja oli vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että työnantaja oli rikkonut työehtosopimusta jättäessään maksamatta työntekijälleen palkkaa sairausvakuutuslain tarkoittamalta odotusajalta.

Vastaajat eivät olleet esittäneet riittävää näyttöä siitä, että sopimusosapuolten yhteisenä tarkoituksena olisi ollut poiketa työehtosopimuksen yksiselitteisestä sanamuodosta. Koska asiassa ei ollut myöskään näytetty muodostuneen vakiintunutta, kummankin sopimusosapuolen hyväksymää soveltamiskäytäntöä, työtuomioistuin hyväksyi kantajan vahvistusvaatimukset ja tuomitsi työnantajan hyvityssakkoon työehtosopimuksen rikkomisesta ja työnantajaliiton hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden rikkomisesta.

Asia

Palkkaus

Kantaja

Ilmailualan Unioni IAU ry

Vastaajat

Palvelualojen työnantajat PALTA ry
Q Oy

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 12.1.2024

Pääkäsittely 16.2.2024

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Ilmailualan Unioni IAU ry:n välillä 16.3.2023 - 15.3.2025 voimassa olevassa lentoliikenteen palveluja koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:

13. LUKU | SAIRAUSAIKA JA ÄITIYSVAPAA

93. § Sairausajan palkka

1. Jos työntekijä ei voi tehdä työtä sairauden tai tapaturman vuoksi eikä hän ole aiheuttanut tautia tai tapaturmaa tahallisesti tai aiheuttanut sitä rikollisella toiminnallaan tai kevytmielisellä elämällään taikka muulla törkeällä tuottamuksella, maksaa työnantaja hänelle sairausajalta palkkaa. Vaadittaessa se varmennetaan työnantajan määräämän ja kustantaman lääkärin todistuksella.

2. Sairausajan palkkaa maksetaan sairauden tai tapaturman uusiutumisesta ja perusteen muuttumisesta riippumatta kalenterivuoden aikana kuukausipalkkaiselle työntekijälle, joka on ollut työnantajan palveluksessa yhdenjaksoisesti

- alle 1 vuoden, yhteensä enintään viideltä viikolta,

- 1-5 vuotta, yhteensä enintään kuudelta viikolta,

- yli 5 vuotta, yhteensä enintään kuudelta kuukaudelta.

Yli vuodenvaihteen keskeytyksettä jatkuneelta sairausajalta ei kuitenkaan makseta sairausajan palkkaa pitemmältä ajalta kuin, yhdenjaksoisen työsuhteen kestosta riippuen, on edellä esitetty. Jos työntekijä palaa työhön keskeytyksettä yli vuodenvaihteen jatkuneen sairausajan jälkeen, hänen kalenterivuosikohtaisesta oikeudesta jäljellä oleva osa sairausajan palkkaan kuitenkin säilyy.

3. Alle yhden kuukauden palveluksessa olleelle työntekijälle maksetaan täysi palkka toisen sellaisen sairauspäivän alusta, joka työssä oltaessa olisi ollut työntekijän työpäivä. Palkkaa maksetaan enintään niin pitkään, kunnes työkyvyttömyys on jatkunut sen pituisen ajan, jonka kuluttua lain säätämässä sairausvakuutuksessa alkaa oikeus sairauspäivärahaan. Jos sairauden aiheuttama työkyvyttömyys jatkuu koko edellä mainitun enimmäisajan, työnantaja maksaa palkan myös odotuspäivältä.

4. Työntekijällä ei ole oikeutta sairausajan palkkaan yhteensä pidemmältä ajalta kuin edellä on määrätty, vaikka sairaus tai tapaturma uusiutuisi saman kalenterivuoden aikana tai jatkuisi keskeytyksettä yli vuodenvaihteen. Työntekijän palattua työhön sen jälkeen, kun työkyvyttömyysaika on jatkunut keskeytyksettä yli vuodenvaihteen, on hänellä työkyvyttömyysajalta jälleen uusi palvelusaikansa pituuden mukaan määräytyvä oikeus sairausajan palkkaan eli laskenta alkaa alusta.

5. Palkka maksetaan kuitenkin aina sairausvakuutuslain tarkoittamalta odotusajalta.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Ilmailualan Unioni IAU ry:n välisen lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskeva sopimusmääräys kuului tulkintaerimielisyyden ratkaisuun 19.3.2013 asti seuraavasti:

13. LUKU | SAIRAUSAIKA JA ÄITIYSVAPAA

88. § Sairausajan palkka

Vaadittaessa se varmennetaan työnantajan määräämän ja kustantaman lääkärin todistuksella. Palkkaa maksetaan kuukausipalkkaiselle työntekijälle, jos hän on ollut työnantajan palveluksessa yhdenjaksoisesti seuraavasti:

- alle 1 vuoden, täyden palkan viideltä viikolta

- 1-5 vuotta, täyden palkan kuudelta viikolta

- yli 5 vuotta, täyden palkan kuudelta kuukaudelta.

2. Alle yhden kuukauden palveluksessa olleelle työntekijälle maksetaan täysi palkka toisen sellaisen sairauspäivän alusta, joka työssä oltaessa olisi ollut työntekijän työpäivä. Palkkaa maksetaan enintään niin pitkään, kunnes työkyvyttömyys on jatkunut sen pituisen ajan, jonka kuluttua lain säätämässä sairausvakuutuksessa alkaa oikeus sairauspäivärahaan. Jos sairauden aiheuttama työkyvyttömyys jatkuu koko edellä mainitun enimmäisajan, työnantaja maksaa palkan myös odotuspäivältä.

3. Työntekijällä ei ole oikeutta sairausajan palkkaan yhteensä pidemmältä ajalta kuin edellä on määrätty, vaikka sairaus tai tapaturma uusiutuisi saman kalenterivuoden aikana tai jatkuisi keskeytyksettä yli vuodenvaihteen. Työntekijän palattua työhön sen jälkeen, kun työkyvyttömyysaika on jatkunut keskeytyksettä yli vuodenvaihteen, on hänellä työkyvyttömyysajalta jälleen uusi palvelusaikansa pituuden mukaan määräytyvä oikeus sairausajan palkkaan eli laskenta alkaa alusta.

4. Palkka maksetaan kuitenkin aina sairausvakuutuslain tarkoittamalta odotusajalta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskeva 93. §:n määräys on ollut voimassa nykyisessä muodossaan 19.3.2013 lähtien. Työehtosopimusmääräyksen 2. kohta muutettiin nykyiseen muotoonsa 19.3.2013, jolloin sopimuskohtaan on otettu tarkennus siitä, miten työntekijän oikeus sairausajan palkkaan määräytyy tilanteessa, jossa sairausaika jatkuu keskeytyksettä yli vuodenvaihteen. Sairausajan palkkaa koskevaa 93. §:n työehtosopimusmääräystä ei ole muutettu muilta kuin määräyksen 2. kohtaa koskevin osin.

A on työskennellyt Q Oy:n (jäljempänä Q tai työnantaja) palveluksessa 17.1.2022 lukien toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa maahuolintapalveluihin liittyvissä työtehtävissä. A:lla on eri syistä ollut sairauspoissaoloja vuoden 2022 aikana. Työnantaja on maksanut A:lle sairausajan palkkaa työehtosopimuksen 93. §:n 2. kohdassa määritellyltä työsuhteen kestoon perustuvalta sairausajan palkanmaksujaksolta eli yhteensä viideltä viikolta 15.10.2022 asti. Työnantaja ei kuitenkaan ole maksanut A:lle palkkaa työehtosopimuksen 93. §:n 5. kohdan määräyksen mukaiselta sairausvakuutuslain tarkoittamalta odotusajalta (jäljempänä myös omavastuuaika) eli 15.10.2022 jälkeisiltä sairauspoissaoloilta.

A on ilmoittanut seuraavat poissaolopäivät, joilta hänelle ei ole maksettu sairausajan palkkaa 17.-19.10.2022, 22.-23.10.2022, 26.-28.10.2022, 6.11.2022, 9.11.2022, 19.-20.11.2022, 23.-25.11.2022, 30.11.2022, 6.12.2022, 25.12.2022 ja 29.-30.12.2022.

Asiassa on riitaista se, onko työntekijä oikeutettu sairausajan palkkaan työehtosopimuksen 93. §:n 5. kohdan perusteella sairausvakuutuslaissa tarkoitetulta odotusajalta riippumatta siitä, mitä 93. §:n kohdissa 2. ja 4. on sovittu sairausajan palkkaa koskevista enimmäisajoista. Lisäksi asiassa on riitaa siitä, onko työnantaja tieten rikkonut työehtosopimusta jättäessään maksamatta A:lle palkkaa 15.10.2022 jälkeisiltä sairauspoissaoloilta sairausvakuutuslaissa tarkoitetulta odotusajalta.

Asianosaiset ovat käyneet asiassa erimielisyysneuvottelut.

KANNE

Vaatimukset

Ilmailualan Unioni IAU ry on vaatinut, että työtuomioistuin

1. vahvistaa lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen 93. §:n oikeaksi tulkinnaksi, että työntekijä on oikeutettu työkyvyttömyyden ajalta pykälän 5. kohdan mukaisesti palkkaan sairausvakuutuslain tarkoittamalta odotusajalta riippumatta 2. ja 4. kohdissa säädetyistä sairausajan palkkaa koskevista enimmäisajoista,

2. vahvistaa, että Q Oy on menetellyt kohdassa 1 mainittujen määräysten vastaisesti jättäessään maksamatta palkkaa sairausvakuutuslain tarkoittamalta odotusajalta työntekijälleen A:lle 15.10.2022 jälkeisiltä sairauspoissaoloajoilta seuraavilta päiviltä 17.-19.10.2022, 22.-23.10.2022, 26.-28.10.2022, 6.11.2022, 9.11.2022, 19.-20.11.2022, 23.-25.11.2022, 30.11.2022, 6.12.2022, 25.12.2022 ja 29.-30.12.2022.

3. tuomitsee Q Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

4. tuomitsee Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n (jäljempänä myös Palta) maksamaan työehtosopimuslain 8 ja 9 §:ien mukaista hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ja

5. velvoittaa Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Q Oy:n yhteisvastuullisesti suorittamaan Ilmailualan Unioni IAU ry:n oikeudenkäyntikulut 5.420 eurolla laillisine korkoineen.

Perusteet

Työehtosopimusmääräyksen tulkinta

Tässä asiassa sovellettavan työehtosopimuksen 93. §:n 1.-5. kohtia on luettava kokonaisuutena siten, että ne yhdessä muodostavat johdonmukaisen ja järkevän kokonaisuuden. Sanotun määräyksen alakohdat eivät ole etusijajärjestyksessä suhteessa toisiinsa. Sopimusmääräyksen tarkoituksena on sen sanamuotoa vastaavasti se, että työntekijällä on oikeus palkanmaksuun myös siltä ajalta, kun hän on jo saanut hyväkseen työehtosopimuksen mukaisen sairausajan palkan enimmäismäärän, mutta hän ei saa vielä sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa omavastuuajalla (1+9 päivää).

Työehtosopimuksen 93. §:n määräyksellä toteutetaan työntekijän työsopimuslaissa turvattu oikeus palkkaan työkyvyttömyyden aiheuttaman ansionmenetyksen johdosta. Vastaajien mukaan sanotun työehtosopimusmääräyksen 5. kohta ei ole työehtosopimuksen osapuolia sitova määräys. Sopijapuolet eivät ole kuitenkaan yhteisesti tarkoittaneet sopia muusta kuin siitä, mitä määräyksen sanamuoto osoittaa, eivätkä vastaajat ole esittäneet päinvastaiseen tulkintaan oikeuttavaa perustetta.

Työehtosopimusmääräyksen 2. kohta muutettiin Paltan aloitteesta nykyiseen muotoonsa. Sopimuskohtaan otettiin tarkennus siitä, miten työntekijän oikeus sairausajanpalkkaan määräytyy tilanteessa, jossa sairausaika jatkuu keskeytyksettä yli vuodenvaihteen. Työehtosopimusmääräyksen muuttamiseen johtaneen tulkintaerimielisyyden ratkaisua koskevassa pöytäkirjassa liitteineen (V1) todetaan yksiselitteisesti tulkintaerimielisyyden koskeneen silloisen sopimusmääräyksen 1. ja 3. kohtia. Pöytäkirjan liitteessä nro 1 todetaan nimenomaan, että muut kohdat säilyvät ennallaan numerointia lukuun ottamatta.

Työehtosopimuksen 93. §:n 5. kohdan odotusajan palkkaa koskevan määräyksen ei ole aikaisemmin väitetty olevan ristiriidassa sanotun määräyksen 2. ja 4. kohtien kanssa. Tosiasiassa nykyiset 2. ja 4. kohta ovat ristiriidassa keskenään siltä osin, että 2. kohdan mukaan työntekijän palattua työhön vuoden vaihteen yli jatkuneelta sairausajalta työnantajan palkanmaksuvelvollisuuden laskenta ei ala alusta, kun taas 4. kohdan mukaan laskenta alkaa alusta. Tältä osin sopimusmääräysten osalta on olemassa työehtosopimuksen osallisten yhteinen tulkinta ja vakiintunut soveltamiskäytäntö.

Vastaajat ovat pyrkineet jälkikäteen ulottamaan edellä mainittujen sopimusmääräysten sisällöstä vallitsevan yhteisen näkemyksen koskemaan myös sopimusmääräyksen 5. kohtaa. Mikäli osapuolten tarkoituksena olisi ollut olla soveltamatta tätä kohtaa, olisi tämä määräys normaaliin tapaan poistettu työehtosopimuksesta, mutta sopimusmääräys on kuitenkin jätetty osaksi työehtosopimusta. Määräyksen sanamuoto on selkeä ja se vastaa kantajan vaatimaa tulkintaa. Työnantajapuoli ei ole sopimusmääräyksen muuttamista koskevissa neuvotteluissa riittävästi huolehtinut siitä, että työntekijäpuoli olisi saanut oikean käsityksen siitä, mitä työnantajapuoli tarkoitti esitetyn muutoksen sisällöksi.

R-konsernissa, joka on sopimusalan suurin yritys, työehtosopimusmääräystä sovelletaan sen sanamuodon mukaisesti siten, että sairausajan palkka maksetaan aina sairausvakuutuslain tarkoittamalta odotusajalta. Työehtosopimusmääräystä on sovellettu pitkäaikaisesti sen edellä mainitun sisällön mukaisesti kaikissa niissä R-konsernin yhtiöissä, joissa työehtosopimuksen soveltamisalan mukaista työtä tehdään. Huomioiden R-konsernin merkitys sopimusalalla, sopimusmääräykselle ei ole katsottava vakiintuneen sen soveltamiskäytännössä vastaajien esittämää tietynsisältöistä merkitystä, jolla voisi olla painoarvoa määräyksen tulkinnassa. Joka tapauksessa sopimusalalla ei ole muodostunut vastaajien esittämää vakiintunutta ja yhtenäistä sopimuskäytäntöä, jonka työehtosopimukseen osalliset olisivat yhteisesti hyväksyneet.

Ennen koronaa R-konsernin yritykset ja S Oy ovat muodostaneet yhteensä 80-90 prosenttia sopimusalan järjestäytyneiden työntekijöiden määrästä. R Oyj on päättänyt sen ja S Oy:n välisen maahuolintapalveluita koskevan sopimuksen keväällä 2021. Tässä yhteydessä R:n tarvitsemien maahuolintapalveluiden tuottaminen on siirtynyt Q Oy:n ja T Oy:n tytäryhtiön U Oy:n hoidettavaksi. Myöhemmin iso osa S Oy:n työntekijöistä on siirtynyt edellä mainittujen yritysten palvelukseen. Kantajan esittämä työehtosopimusmääräyksen soveltamiskäytäntö on siten vielä muutama vuosi ennen nyt syntynyttä erimielisyyttä koskenut suurinta osaa lentoliikenteen palveluja koskevaa työehtosopimusta noudattavien järjestäytyneiden työnantajien työntekijämäärästä.

Vastaajien viittaamassa työtuomioistuimen tuomiossa TT 2010:56 käsitellyssä tapauksessa kyse ei ole ollut vastaavasta työehtosopimuskirjauksesta kuin nyt käsiteltävässä tapauksessa. Koska kyse ei ole myöskään lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen lähialasta, niin asiassa ei voida edes harkita annettavaksi nyt riidanlaiselle sopimusmääräykselle majoitus- ja ravitsemusalan työntekijöiden työehtosopimuksen sopimuskäytäntöä vastaavaa sisältöä.

Tieten rikkominen ja valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Työehtosopimuksen 93. §:n 5. kohdan määräys odotusajan palkanmaksusta on sisällöltään selkeä ja yksiselitteinen. Q Oy on tietoisesti toiminut työehtosopimuksen määräyksen vastaisesti, minkä Palvelualojen työnantajat PALTA ry on määräyksen vastaisesta menettelystä tietoisena hyväksynyt, eikä Palta ole pyrkinyt vaikuttamaan työehtosopimuksen vastaisen käytännön loppumiseen. Siten molemmat vastaajat on velvoitettava suorittamaan hyvityssakkoa.

VASTAUS

Vaatimukset

Palvelualojen työnantajat PALTA ry ja Q Oy ovat vaatineet ensisijaisesti, että työtuomioistuin hylkää kanteen, ja toissijaisesti, että vastaajiin kohdistetut hyvityssakkovaatimukset joka tapauksessa hylätään, koska vastaajat eivät ole tieten rikkoneet työehtosopimusta, vaan kyseessä on tulkintaerimielisyys työehtosopimuskohdan soveltamisesta.

Lisäksi vastaajat ovat vaatineet, että työtuomioistuin velvoittaa Ilmailualan Unioni IAU ry:n korvaamaan vastaajien yhteiset oikeudenkäyntikulut 5.320 eurolla viivästyskorkoineen. Mikäli kanne hyväksyttäisiin, tulee asianosaiset määrätä pitämään omat oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan työehtosopimusmääräyksen tulkinnallisuuden vuoksi.

Perusteet

Työehtosopimusmääräyksen tulkinta

Lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen 93. §:n määräystä on muutettu vuonna 2013 erimielisyysasian ratkaisun yhteydessä, jossa oli ollut kyse palkanmaksusta vuodenvaihteen yli jatkuvien sairauksien osalta. Tässä yhteydessä on täsmennetty nykyisen kirjauksen 93. §:n 2. kohtaa (tuolloinen työehtosopimuksen 88. §:n 2. kohta) muun muassa siltä osin, että sairausajan palkka maksetaan aina yhteensä enintään työehtosopimuksessa määritellyltä ajanjaksolta (esim. ”yhteensä enintään viideltä viikolta” vertaa vuoteen 2013 voimassaollut kirjaus ”täyden palkan viideltä viikolta”).

Tulkintaerimielisyyden ratkaisua koskevassa pöytäkirjassa (V1) oli todettu osapuolten olevan yksimielisiä seuraavista sairausajan palkanmaksua koskevista seikoista:

” - sairausloman tai tapaturman muuttuvalla perusteella tai mahdollisella uusiutumisella ei ole vaikutusta kalenterivuosikohtaiseen sairausajan palkan määrään, vaan työehtosopimuksella on sovittu kokonaisuutena kalenterivuosikohtaiset maksimimäärät, joilta sairausajan palkkaa voidaan maksaa.

- saman kalenterivuoden aikana ei voi saada enempää palkkaa sairausloman ajalta, kuin uudessa 2. kohdassa on palveluksen keston perusteella määrätty.

- kalenterivuoden yli keskeytyksettä jatkuvalta sairauslomalta ei voi myöskään saada enempää palkkaa kuin, mitä uudessa 2. kohdassa on palveluksen keston perusteella määrätty. Jos tällaisessa tilanteessa palkanmaksu on jo keskeytetty, edellyttää palkanmaksun jatkuminen töihin paluuta ja sitä, että kalenterivuosikohtaista määrää on jäljellä seuraavalle vuodelle.”

Jos osapuolet olisivat tarkoittaneet, että sairausajan palkanmaksun kalenterivuosikohtaisissa maksimimäärissä tulisi ottaa huomioon myös sairausvakuutuslain mukainen odotusaika, olisi tämä tullut sisällyttää edellä mainittuihin kirjauksiin. Tekstin ovat laatineet työntekijäpuoli ja työnantajapuoli yhdessä, kuten todisteesta V3 ilmenee.

Tulkintaerimielisyyden ratkaisun yhteydessä 2013 laadittuun pöytäkirjaan on sisällytetty liite 2, johon on käsin piirtämällä havainnollistettu eri tilanteet sairausajan palkanmaksusta sairauden jatkuessa vuodenvaihteen yli. Piirroksessa ei ole eritelty sairausvakuutuslain mukaista odotusaikaa eikä sairausjaksojen välisiä pituuksia. Mikäli työehtosopimusosapuolten yhteinen näkemys olisi ollut, että 5. kohtaa tulisi soveltaa 2. kohdan enimmäismääristä huolimatta, olisi sairausvakuutuslain mukaiset odotusajat luonnollisesti tullut ottaa huomioon ja eritellä myös piirustukseen, sillä nämä kasvattaisivat kohdan sairausajan palkanmaksun enimmäismääriä. Kyseinen piirustus on hyväksytty molempien osapuolten yhteiseksi tulkinnaksi asiasta ja se on osapuolten allekirjoituksin hyväksytty erimielisyyspöytäkirjan liitteeksi.

Paltan työmarkkina-asiantuntijana toiminut B on sopiessaan kirjauksesta ollut siinä perustellussa käsityksessä, että ”yhteensä enintään” tarkoittaa kalenterivuosittaista sairausajan palkan maksuaikaa mukaan lukien sairausvakuutuslain mukainen omavastuuaika (jäljempänä omavastuuajasta käytetään myös nimityksiä ”odotusaika” kuten työehtosopimuksen 93. §:n 5. kohdassa sekä ”karenssiaika”, joilla viitataan sairausvakuutuslain 8 luvun 7 §:n mukaiseen omavastuuaikaan).

Tällä tavoin on tulkittu vastaavaa sairausajan palkanmaksua käsittelevää työehtosopimusmääräystä jo ennen kyseistä 2013 tehtyä muutosta (V2). Se seikka, että muun muassa kyseisen erimielisyyden ratkaisun yhteydessä on epähuomiossa jätetty kohdan 5. sanamuoto ennalleen, on valitettavaa, mutta asian ratkaisun kannalta merkityksetöntä. Sopijapuolten tarkoitus ja 93.2 §:n täsmällisempi kirjaus menevät työehtosopimuksen yleisemmän määräyksen ohitse. Jos työehtosopimuksen 93. §:n 2. kohtaa olisi ollut tarkoitus soveltaa kantajan esittämällä tavalla, se tekisi tyhjäksi osapuolten tahdon työehtosopimuskirjauksen muuttamisesta vuonna 2013 sekä aiemman soveltamiskäytännön.

Lentoliikenteen palveluja koskevassa työehtosopimuksessa ei ole vuodesta 2008 lähtien ollut sama sairaus/eri sairaus -systematiikkaa toisin kuin useissa muissa työehtosopimuksissa. Lentoliikenteen palveluja työehtosopimuksessa ei siis ole ollut sairausajan palkanmaksun osalta merkitystä sillä, onko kyseessä sama vai eri sairaus, vaan työehtosopimuksessa on laskettu ainoastaan vuosittaista sairausajan kokonaiskestoa. Sitä vastoin sairausvakuutuslain 8 luvun 7 §:ssä, joka koskee omavastuuaikaa sairauspäivärahan maksamisen yhteydessä, on sairauspäivärahan maksun kannalta merkitystä sillä, onko kyseessä ollut sama vai eri sairaus. Kyseisen pykälän 2 momentissa on määrätty, että ”jos vakuutetun työkyvyttömyys alkaa saman sairauden perusteella uudelleen 30 päivän kuluessa siitä päivästä, jolta viimeksi maksettiin sairauspäivärahaa tai osasairauspäivärahaa, sairauspäiväraha tai osasairauspäiväraha maksetaan työkyvyttömyyden alkamispäivää seuraavasta arkipäivästä.”

Jos katsottaisiin, että työehtosopimuksen 93. §:n 5. kohtaa on ollut tarkoitus soveltaa 2. kohdan sairausajan palkanmaksun enimmäismääristä huolimatta, romuttaisi tämä myös työehtosopimusosapuolten yhteisen näkemyksen, josta on sovittu Paltan ja IAU:n välisellä pöytäkirjalla 19.3.2013.

Pöytäkirjassa ja työehtosopimuksen 93.2 §:ssä on nimenomaisesti sovittu, että sairausloman tai tapaturman muuttuvalla perusteella tai mahdollisella uusiutumisella ei ole vaikutusta kalenterivuosikohtaiseen sairausajan palkan määrään. Jos työehtosopimusta ja sairausvakuutuslain 8 luvun 7 §:ää tulisi lukea yhdessä, olisi työehtosopimuksen soveltaminen käytännössä todella hankalaa, sillä sairausajan palkanmaksuun sovellettavat systematiikat (eli se, onko sairausajan palkanmaksun kannalta merkitystä saman sairauden uusiutumisella vai ei) eroaisivat toisistaan.

Työehtosopimusmääräyksen soveltamiskäytäntö

Työehtosopimuksen 93. §:n määräystä on sovellettu useissa yrityksissä siten, että 93. §:n 2. kohdan mukaisia sairausajan palkanmaksurajoja on pidetty kalenterivuotuisina maksimimäärinä. Myös Paltan neuvontakäytäntö yrityksiä kohtaan on ollut yhteneväinen kyseisen työehtosopimusmääräyksen osalta jo ennen vuoden 2013 täsmennystä kalenterivuosikohtaisiin sairausajan palkan enimmäismaksuaikoihin. Palta ry:n palveluksessa työskennelleen asiantuntija C:n jäsenyritykselle toimittamasta sähköpostista käy ilmi, että jäsenyritystä on neuvottu yhteneväisesti jo vuonna 2011 (V2).

Kantaja IAU on esittänyt, että R-konsernin käytännön takia riidanalaista työehtosopimusmääräystä tulisi soveltaa sen esittämällä tavalla. R-konsernin yritykset muodostavat yhteensä noin 41 prosenttia sopimusalan järjestäytyneiden työntekijöiden määrästä. Sopimusalalla työskentelevien työntekijöiden määrä on R-konsernissa kuitenkin pienempi kuin vastaajayrityksen ja omasta soveltamiskäytännöstään vastaajien puolesta todistamaan tulevan T Oy / V Oy:n työntekijämäärä yhteensä. Sopimusalalla on tällä hetkellä yhteensä 12 työnantajaliittoon järjestäytynyttä yritystä. Yhden konsernin yritysten noudattama työehtosopimuskirjausta koskeva käytäntö ei vesitä koko työehtosopimuksen soveltamiskäytäntöä.

Kantajan esittämä S:n tulkintakäytäntö riidanalaisesta työehtosopimusmääräyksestä juontaa niin ikään juurensa R-konsernissa noudatetusta, vastaajien käsityksen mukaan virheellisestä, työehtosopimuksen soveltamiskäytännöstä. S:llä on noudatettu käytäntöä vakiintuneesti vuonna 2011 tapahtuneesta liikkeenluovutuksesta saakka. Lentoliikenteen palveluja koskevaa työehtosopimusta noudatetaan S:llä tällä hetkellä noin 150 työntekijän osalta, mikä vastaa yhteensä noin kuutta prosenttia sopimusalan järjestäytyneiden työntekijöiden määrästä. Kantajan esittämä soveltamiskäytäntö koskee siis kokonaisuudessaan alle puolta lentoliikenteen palveluja koskevaa työehtosopimusta noudattavien järjestäytyneiden työnantajien työntekijämäärästä. Paltan neuvontakäytäntö kyseessä olevan työehtosopimusmääräyksen osalta on ollut yhteneväinen jo vuosikausia. Yksittäiset yritykset voivat tarjota työntekijöilleen työehtosopimusta parempia etuuksia.

Oikeuskäytäntö

Työtuomioistuin on tuomiossaan TT 2010:56 käsitellyt sairausajan palkan maksamista tapauksessa, jossa sovellettavassa työehtosopimuksessa on ollut vastaava maininta "palkka maksetaan kuitenkin sairausvakuutuslain karenssiajalle (tapauksesta riippuen joko sairastumispäivä tai 1 + 9 arkipäivää) osuvilta työvuorolistan mukaisilta työ-, tasoitusvapaa- ja JP-päiviltä." Työtuomioistuimen tuomion mukaan sairausajan palkkaa ei tarvinnut lainkaan maksaa alle yhden kuukauden työskennelleelle työntekijälle, kun tämän sairaus uusiutui alle 30 päivän kuluessa.

Tuomiossa sovelletussa työehtosopimuksessa on mainittu, että palkka maksetaan kuitenkin sairausvakuutuslain karenssiajalle. Työtuomioistuin ei katsonut, että tämä kirjaus olisi mennyt työehtosopimuksessa sovittujen sairausajan palkan maksamista koskevien enimmäismäärien edelle. Tapauksessa TT 2010:56 on ollut kysymys vastaavanlaisesta työehtosopimusmääräysten kokonaisuudesta kuin nyt käsillä olevassa riidassa.

Oikeuskäytännön yhtenevyyden vuoksi riidanalaista työehtosopimuskirjausta (93.5 §) on tässä asiassa tulkittava samalla tavoin suhteessa työehtosopimuksessa sovittuihin sairausajan palkanmaksun enimmäismääriin (93.2 §).

Hyvityssakkoseuraamus ja oikeudenkäyntikuluvaatimus

Edellä kerrotuilla perusteilla kantajan kanne on kokonaisuudessaan hylättävä.

Toisin kuin kantaja väittää, ei puheena olevan työehtosopimuskirjauksen tulkinta ole lainkaan yksiselitteinen. Vastaajaliitto on ollut useiden vuosien ajan siinä perustellussa käsityksessä, että kirjausta tulee tulkita työehtosopimusosapuolten yhdessä sopimien sairausajan palkanmaksun enimmäismäärien mukaisesti. Työehtosopimuskirjauksesta ei ole aikaisemmin syntynyt erimielisyyttä, vaikka se on ollut työehtosopimuksessa nykyisessä kirjoitusasussaan vuodesta 2013. Työehtosopimusmääräysten tulkinnanvaraisuudesta ja syntyolosuhteista oikeudenkäynnin ei voida katsoa aiheutuneen vastaajien toiminnasta. Mikäli vastoin vastaajien näkemystä kantajan kanne menestyisi, on asiassa kuitenkin sen tulkinnanvaraisuuden vuoksi perusteet jättää vaaditut hyvityssakot tuomitsematta ja määrätä kantajan oikeudenkäyntikulut sen itsensä vastattaviksi.

RIITAISET SEIKAT

Työehtosopimuksen 93. §:n 5. kohdan tulkinta (sanamuoto, työehtosopimusosapuolten tarkoitus, sopimusmääräyksen soveltamiskäytäntö)
Työehtosopimuksen tieten rikkominen ja väitetty valvontavelvollisuuden laiminlyönti

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

R Oyj:n työntekijä D:n sähköposti 4.12.2023 liitteineen pääluottamusmies E:lle
R Oyj:n Manager, Employee Lifecycle and Payroll Processes F:n sähköposti pääluottamusmies E:lle 7.12.2023
R Oyj:n Manager, Employee Lifecycle and Payroll Processes F:n sähköposti W Oy:n pääluottamusmies G:lle 11.12.2023
X Oy:n työntekijän H:n sähköposti Y Oy:n pääluottamusmies J:lle 13.12.2023
Sähköpostikirjeenvaihto B – K 18.12.2012-6.2.2013 ja K:n 18.12.2012 toimittama liite B:lle
S Oy:n Head of HR L:n sähköposti pääluottamusmies M:lle 18.1.2024

Vastaajien kirjalliset todisteet

Pöytäkirja erimielisyyden ratkaisemisesta 19.3.2013 liitteineen
Paltan asiantuntija C:n 27.5.2011 lähettämä sähköposti koskien työehtosopimuksen 88. §:n tulkintaa
Sähköpostikirjeenvaihto B – K 18.12.2012-6.2.2013

Kantajan henkilötodistelu

K, Ilmailualan Unioni IAU ry puheenjohtaja, asianosaisen edustajana todistelutarkoituksessa

Vastaajien henkilötodistelu

B, Director HR and Legal Affairs, Z Oy (Paltan entinen työmarkkina-asiantuntija ja neuvottelujohtaja)
N, HR Specialist, Q Oy
O, HR Business Partner, T Oy / V Oy

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Ilmailualan Unioni IAU ry:n kanteen 1 ja 2 kohdassa esitettyjen vahvistusvaatimusten osalta asiassa on ensinnäkin kysymys siitä, onko työntekijä oikeutettu sairausajan palkkaan lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen 93. §:n 5. kohdan perusteella sairausvakuutuslaissa tarkoitetulta odotusajalta riippumatta siitä, mitä 93. §:n 2. ja 4. kohdassa on sovittu sairausajanpalkkaa koskevista enimmäisajoista. Toiseksi asiassa on kyse siitä, onko työnantaja Q Oy menetellyt sairausajan palkkaa koskevan työehtosopimusmääräyksen vastaisesti jättäessään maksamatta työntekijälleen A:lle 93 §:n 5. kohdan mukaista sairausajan palkkaa odotusajalta kanteessa yksilöidyiltä sairauspoissaoloilta.

Mikäli vahvistusvaatimukset hyväksytään, asiassa on vielä kysymys siitä, onko asiassa perusteita tuomita vastaajat hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Työehtosopimusten tulkinnasta

Työehtosopimuksen tulkinnan lähtökohtana on sopimuksen sanamuoto, jonka merkitys on siinä, että se ilmaisee osapuolten yhteisesti tarkoittamaa sopimuksen sisältöä.

Työehtosopimusmääräysten tulkinnassa on erityistä merkitystä annettava ennen muuta sopimukseen osallisten yhteiselle tarkoitukselle, ellei tämä tarkoitus ole pakottavan lainsäädännön vastainen. Työehtosopimusmääräysten sisällöksi pyritään vahvistamaan ensisijaisesti se sisältö, joka vastaa parhaiten sopimukseen osallisten tarkoitusta. Sanamuoto voidaan sivuuttaakin, jos osapuolten yhteisen tarkoituksen näytetään olleen jotakin muuta kuin määräyksen sanamuodosta voisi päätellä. Sopimuksen tarkoitus selviää tyypillisesti sopimuksen solmimista edeltävistä neuvotteluista tai muista olosuhteista. Toisinaan sopijapuolten tarkoitus ilmenee sopimuksen solmimisen jälkeen tapahtuneista seikoista, kuten osapuolten nimenomaisista kannanotoista tai vakiintuneesta, yhtenäisestä ja osallisten yhteisesti hyväksymästä soveltamiskäytännöstä. Määräyksen tulkintaan voivat vaikuttaa myös sopimuksen rakenne ja systematiikka. Sillä, joka väittää sopimuksen sisällön olevan jokin muu kuin sopimuksen sanamuodon osoittama, on näyttötaakka perusteesta, joka oikeuttaa tällaiseen tulkintaan (Jorma Saloheimo: Työ- ja virkaehtosopimusoikeus, 3. uudistettu painos, 2020, sivut 179-183 ja 185).

Vahvistusvaatimukset

Asiassa on riidatonta se, että sairausajan palkkaa koskeva 93. §:n määräys on ollut lentoliikenteen palveluja koskevassa työehtosopimuksessa nykyisessä muodossaan 19.3.2013 lähtien. Työtuomioistuimessa on kuultu todistelutarkoituksessa Ilmailualan Unioni IAU ry:n (jäljempänä myös IAU) puheenjohtajaa, tässä tehtävässään vuodesta 2007 lukien toiminutta K:ta sekä Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n (jäljempänä myös Palta) palveluksessa vuosina 2012-2020 toiminutta työmarkkina-asiantuntijaa ja neuvottelujohtajaa B:tä, jotka olivat neuvotelleet kyseessä olevaa työehtosopimusmääräystä edeltäneen lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen 88. §:n muutoksesta vuonna 2013. Lisäksi asiassa on kuultu työehtosopimuksen soveltamiskäytännöstä Q Oy:n HR Specialistia N:ää ja T Oy:n tytäryhtiön V Oy:n HR Business partnerina toimivaa O:ta.

Työehtosopimusosapuolten tarkoituksesta esitetty selvitys

K on kertonut, että lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen nimi oli muutettu nykyiseen muotoonsa vuonna 2006, jolloin työehtosopimuksen luettavuutta oli parannettu kuitenkaan muuttamatta sairausloman palkkaa koskevaa määräystä. K:n ja B:n kertomusten mukaan lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen lähtökohtana oli ollut 1970-luvulla laadittu R:n yrityskohtainen työehtosopimus. K:n mukaan jo R:n yrityskohtainen työehtosopimus oli sisältänyt työehtosopimuksen 93. §:n 5. kohtaa vastaavan määräyksen, jonka mukaan palkka maksetaan kuitenkin aina sairausvakuutuslain tarkoittamalta odotusajalta.

K ja B ovat kertoneet, että sairausajan palkkaa koskevan työehtosopimusmääräyksen 88. §:n 1. kohdan ja 3. kohdan muutoksesta oli neuvoteltu K:n ja B:n kesken erimielisyysasian yhteydessä vuonna 2013, ja neuvotteluiden lopputuloksena syntynyt työehtosopimusmuutos oli kirjattu 19.3.2013 päivättyyn pöytäkirjaan erimielisyyden ratkaisemisesta sekä sen liitteeseen (V1). Pöytäkirjasta ilmenee, että Paltan puolesta sopimusmuutoksen oli allekirjoittanut B sekä IAU:n puolesta K ja P. K:n ja B:n kertomusten mukaan työehtosopimuksen 88. §:n määräyksen muutos oli laadittu yhteisten keskustelujen pohjalta ja että sopimusteksti (todisteen K5 liite) oli laadittu yhteisesti K:n ja B:n kesken.

K:n ja B:n kertomusten perusteella on selvitetty, että erimielisyysasian yhteydessä 19.3.2013 neuvoteltu työehtosopimusmääräys oli sittemmin otettu saman sisältöisenä työehtosopimukseen ilman, että siitä olisi neuvoteltu tai muutettu sitä enää seuraavalla työehtosopimuskierroksella. Nykyisen työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskeva 93. §:n määräys vastaa sitä, mitä osapuolet olivat sopineet tuolloin voimassa olleen 88. §:n määräyksen sisällöstä 19.3.2013 päivätyllä pöytäkirjalla ja sen liitteillä.

K ja B ovat kertoneet, että aloite sairausajan palkkaa koskevan määräyksen muuttamiselle oli tullut Paltan puolelta, sillä työnantajaliiton jäsenyrityksissä oli ollut vaikeuksia tulkita määräystä koskien työntekijän oikeutta sairausajan palkkaan yli vuodenvaihteen kestäneissä sairauspoissaolotilanteissa. K:n ja B:n mukaan vuoden 2013 työehtosopimuksen muutoksesta ei ollut ollut erimielisyyttä osapuolten välillä, ja tehdyllä muutoksella oli vain selvennetty vakiintunutta käytäntöä, joka oli jo aiemmin käynyt ilmi työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjasta, mutta joka oli jäänyt sittemmin pois työehtosopimuksesta. K:n mukaan allekirjoituspöytäkirjaan oli aiemmin kirjattu, että työnantaja ja IAU olivat voineet sopia, että yli vuodenvaihteen jatkuneessa sairaudessa laskentaa käsitellään yhdenjaksoisena. B:n mukaan molemmat osapuolet olivat tahoillaan tarkastaneet, ettei uudessa sopimuskirjauksessa ollut muutettu työehtosopimuksen tulkintaa.

K ja B ovat kertoneet samalla tavoin siitä, etteivät he olleet erimielisyysasian neuvotteluissa edes keskustelleet muista työehtosopimuksen määräyksistä kuin silloisen 88. §:n kohdista 1. ja 3. Myös vastaajien kirjallisena todisteena V1 esitetyn 19.3.2013 päivätyn pöytäkirjan otsikosta ”tulkintaerimielisyys TES 88. §:n sairausajan palkka 1. ja 3. kohta”, pöytäkirjan kirjauksesta ”Neuvotteluosapuolet ovat käsitelleet Lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen 88. §:n 1. ja 3. kohdan mukaista työntekijän oikeutta sairausajan palkkaan tilanteessa, jossa sairausloma jatkuu keskeytyksestä yli vuoden vaihteen” sekä pöytäkirjan liitteestä 1 käy ilmi, ettei muista sairausajan palkkaa koskevan määräyksen kohdista ollut keskusteltu määräystä muutettaessa. Pöytäkirjan liitteenä 1 oli esitetty 88. §:n 1. ja 3. kohdan muotoilu ennen muutosta ja muutoksen jälkeen. Liitteessä oli lisäksi ollut nimenomainen maininta siitä, että muut lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimusmääräyksen 88. §:n kohdat säilyivät ennallaan numerointia lukuun ottamatta. Muuttumattomat kohdat oli kirjoitettu auki liitteeseen ja odotusajan palkkaa koskeva kohta oli pysytetty vanhassa muodossaan seuraavan sisältöisenä: ”4. Palkka maksetaan kuitenkin aina sairausvakuutuslain tarkoittamalta odotusajalta”.

K:n ja B:n kertomukset poikkeavat toisistaan siltä osin, mitä he olivat sopineet koskien työehtosopimuksen 88. §:n 4. kohdan työntekijän oikeudesta odotusajan palkkaan (nykyisen työehtosopimuksen 93. §:n 5. kohta) ja sen suhteesta työehtosopimuksen 88. §:n 1. kohdan mukaisiin sairausajan poissaoloista maksettaviin työn kestoon sidottuihin viiden viikon, kuuden viikon ja kuuden kuukauden enimmäiskorvauksiin (nykyisen työehtosopimuksen 93. §:n 2. kohta).

K:n mukaan vuoden 2013 muutoksessa oli ollut kysymys ainoastaan työehtosopimuksen 88. §:n 1. ja 3. kohdista eli siitä, miten sairausloman palkka määräytyy sairausloman jatkuttua yli vuoden vaihteen, minkä osoittivat myös neuvotteluista laaditun 19.3.2013 päivätyn pöytäkirjan (V1) otsikko, kirjaus sopimuksen kohteesta sekä muuttumattomana pysyneet sopimusmääräykset. K:n mukaan odotusajan palkkaa koskeva kirjaus ei ollut jäänyt työehtosopimukseen työnantajapuolen väittämällä tavalla ”epähuomiossa”, koska sairausajan palkkaa koskevan määräyksen neuvottelut vuonna 2013 eivät olleet edes koskeneet kyseistä kohtaa (88. §:n 4. kohta). K on korostanut sitä, että hänellä ei olisi edes ollut mandaattia neuvotella sairausloman palkkaa koskevan määräyksen muutoksesta muilta osin viemättä asiaa työehtosopimusneuvotteluihin, sillä odotusajan palkkaa koskevan 4. kohdan (nykyisen 93. §:n 5. kohdan) muutoksella olisi ollut suoria kustannusvaikutuksia, jotka olisi tullut selvittää neuvottelukierroksella.

K:n mukaan määräyksen sanamuoto on ratkaiseva sairausajan palkkaa koskevan työehtosopimusmääräyksen tulkinnassa ja työehtosopimuksen 93. §:n määräystä tulee lukea kokonaisuutena. Työehtosopimuksen 93. §:n 5. kohdan sanamuoto ”kuitenkin aina” tarkoittaa, että 5. kohtaa tulee soveltaa aina kaikissa tilanteissa muista pykälän määräyksistä riippumatta. K:n mukaan 5. kohtaa oli myös sovellettu sanamuotonsa mukaisesti.

B on todennut, että vaikka erimielisyysneuvotteluissa oli keskusteltu vain pöytäkirjasta ilmenevien kohtien muuttamisesta eli siitä miten sairausajan palkka määräytyy yli vuodenvaihteen jatkuneissa sairauspoissaoloissa sekä siitä, että sairausloman uusiutumisella tai muuttuvalla perusteella ei ole vaikutusta kalenterivuosikohtaisen sairausajan palkan määrään, sopimuskirjauksella oli yksiselitteisesti sovittu kokonaisuutena kalenterivuosikohtaiset enimmäisajat, joilta sairausajan palkkaa voidaan maksaa, eikä näiden lisäksi ollut ollut tarkoitus maksaa sairausajan palkkaa odotusajalta. Voimassa olevan työehtosopimuksen 93. §:n 2. kohtaan oli nimenomaisesti kirjattu, että palkkaa voidaan maksaa ”enintään” siinä mainitulta ajalta ja tällä oli tarkoitettu kalenterivuotuista enimmäisaikaa. B ja K olivat havainnollistaneet työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevaa 88. §:n määräystä pöytäkirjaan liitetyllä piirroksella. B on todennut, että mikäli odotusajan palkkaa olisi ollut tarkoitus maksaa, olisi se otettu mukaan pöytäkirjaan liitettyyn piirustukseen. B:n mukaan piirroksesta ilmenee, ettei työntekijä saa missään tilanteessa enempää sairausajan palkkaa kuin mitä työehtosopimuksessa on sovittu sairausajan maksimimääristä. Sairausajalta maksettavan enimmäisajan ylityttyä sairausajan palkan maksu yli vuodenvaihteen jatkuneen sairausloman jälkeen oli edellyttänyt, että työntekijä palaa takaisin töihin.

K:n mukaan pöytäkirjan liitteenä olevassa piirustuksessa oli kartoitettu ainoastaan sitä, milloin sairausajan palkka tulee maksettavaksi sairausloman jatkuttua keskeytyksettä yli vuodenvaihteen. Odotusajan palkkaa koskevaa tuolloisen 88. §:n 4. kohtaa ei ollut otettu mukaan piirustukseen, koska kysymys oli ollut ainoastaan 1. ja 3. kohdan soveltamisesta eikä muista sopimuskohdista ollut keskusteltu.

B:n mukaan 93. §:n 5. kohdan (entisen 88. §:n 4. kohdan) mukaisen odotusajan korvauksen maksaminen tekisi tyhjäksi koko määräyksen sairausajalta maksettavan palkan enimmäisajasta, sillä tarkoitus ei ollut ollut mahdollistaa sitä, että työntekijä olisi jatkuvasti sairauslomalla. B:n mukaan työehtosopimuksen kirjaus siitä, ettei sairauden uusiutumisella tai sen perusteen muuttumisella ole merkitystä sairausajan palkanmaksussa, osoittaa sen, ettei odotusajan palkkaa koskevaa määräystä ollut ollut tarkoitus soveltaa, koska sairausajan palkanmaksu odotusajalta oli sidottu sairausvakuutuslaissa ajatukseen samasta ja eri sairaudesta.

B:n mukaan missään vaiheessa neuvotteluita ei ollut ollut puhetta siitä, että palkkaa tulisi maksaa enimmäisajan lisäksi myös odotusajalta. B:n mukaan sopimusosapuolten tarkoitus oli ollut selvä ja työntekijäpuolen olisi tullut ottaa asia esille, mikäli he olivat katsoneet odotusajan palkkaa koskevan määräyksen edelleen soveltuvan.

K:n mukaan työnantajapuolelta ei ollut tuotu esille neuvotteluiden yhteydessä eikä pöytäkirjan allekirjoittamisen jälkeenkään sitä, että työnantajapuoli olisi tulkinnut työehtosopimuksen 88. §:n 1. ja 3. kohtaan tehtyä muutosta siten, ettei määräyksen 4. kohtaa (nykyistä 93. §:n 5. kohtaa) tarvitsisi noudattaa.

Soveltamiskäytännöstä esitetty selvitys

K:n ja B:n tiedon mukaan nyt käsillä olevan määräyksen tulkinnasta ei ollut ollut aiemmin erimielisyyttä.

B on kertonut, että Palta oli kouluttanut jäsenyrityksiään sairausajan palkkauksesta vastaajien esittämän tulkinnan mukaisesti. Tällöin sairausajan palkanmaksua oli havainnollistettu 19.3.2013 päivätyn pöytäkirjan liitteenä olevaa piirustusta apuna käyttäen. B:n mukaan työehtosopimuksen sopimusalan piirissä oli ollut noin 15 yritystä sinä aikana vuosina 2012-2020, jolloin B oli vastannut Paltassa lentoliikenteen palveluja koskevasta työehtosopimuksesta.

K:n mukaan R Oyj oli noudattanut sairausajan palkkaa koskevaa määräystä ja siinä olevaa odotusajan palkkaa koskevaa määräystä sen sanamuodon mukaan jo 1970-luvulta lähtien siten, että sairausvakuutuslain tarkoittamalta odotusajalta oli aina maksettu palkka. Kantajan kirjallisina todisteina K1-K4 ja K6 esitetyistä sähköpostiviesteistä käy ilmi se, että vuonna 2023 R-konsernissa ja vuonna 2024 S Oy:ssä oli sovellettu työehtosopimuksen 93. §:ää siten, että sopimuksessa tarkoitettujen enimmäismäärien tultua täyteen työntekijällä oli kuitenkin ollut oikeus saada sairausajalta palkka sairasvakuutuslain tarkoittamalta odotusajalta.

Vuodesta 1995 lukien Q Oy:n palveluksessa ollut ja vuodesta 2010 lukien yhtiön palkanlaskennan tehtävissä työskennellyt HR Specialist N on kertonut, että yhtiössä oli noudatettu lentoliikenteen palveluja koskevaa työehtosopimusta 2000-luvulta lukien, ja yhtiössä palkanmaksua koskevaa 93. §:n määräystä oli sovellettu siten, että sairausajan palkkaa oli maksettu vain työehtosopimuksessa mainituilta enimmäisajoilta. Tämän jälkeen sairauspoissaolot olivat olleet palkattomia kalenterivuoden vaihtumiseen asti. N:n mukaan sairausajan palkanmaksua koskevasta työehtosopimusmääräyksestä ei ollut ollut aiemmin riitaa.

T Oy:n tytäryhtiön V Oy:n palveluksessa vuodesta 2006 lukien toiminut, yhdeksän vuotta yhtiön HR asioiden parissa työskennellyt HR Business Partner O on kertonut, että V Oy:ssä oli sovellettu lentoliikenteen palveluja koskevaa työehtosopimusta vuodesta 2010 lukien. Työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevaa 93. §:ää oli sovellettu yhtiöissä siten, että työntekijälle oli maksettu kalenterivuoden aikana sairausajalta palkkaa enintään vuosirajassa mainitulta ajanjaksolta. Sanotun enimmäismäärän tultua täyteen sairauspäivät olivat olleet palkattomia, eikä sairausajan palkkaa ollut maksettu odotusajalta. Palta oli neuvonut yhtiötä toimimaan juuri tällä tavoin. O:n käsityksen mukaan yhtiössä oli ollut 93. §:n 5. kohdan (entinen 88. §:n 4. kohta) soveltamisesta erimielisyysasiat kesällä 2023 ja vuonna 2013, mutta yhtiön käytännöt olivat pysyneet koko ajan samoina erimielisyysasiasta riippumatta.

Työtuomioistuin toteaa asiassa esitettyjen kirjallisten todisteiden (K1-K4 ja K6) sekä K:n, B:n, N:n ja O:n kertomusten perusteella johtopäätöksenään, että työehtosopimuksen 93. §:n soveltamiskäytäntö ei ole ollut yhtenäistä ja vakiintunutta alan kaikissa yhtiöissä, vaan työehtosopimusmääräyksen soveltamisessa on ollut yrityskohtaista vaihtelua. Määräystä on sovellettu sen 4. kohdan sanamuodon mukaisesti esimerkiksi R Oyj:ssä ja S Oy:ssä, jotka ovat olleet alan suurimpia yrityksiä ennen Covid-19 pandemiaa. Liikkeenluovutusten jälkeen suurimmat alan toimijat ovat nyttemmin Q Oy ja V Oy, jotka eivät sovella lainkaan 93. §:n 5. kohdan säännöstä. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että IAU olisi hyväksynyt viimeksi mainittujen yhtiöiden käytäntöä, minkä vuoksi tämä soveltamiskäytäntö ei ole sen paremmin vakiintunut kuin yhtenäinenkään alalla. Näillä perusteilla alan soveltamiskäytännöllä ei ole merkitystä työehtosopimusmääräyksen tulkinnassa. Työtuomioistuin viittaa työtuomioistuimen tuomioon TT 2007:74, Kaarlo Sarkon teoksen Työehtosopimuksen määräysten oikeusvaikutukset, 1973 sivuilla 82-84 lausuttuun ja teoksen Saloheimo 2020 sivuilla 189-190 lausuttuun.

Johtopäätökset kanteen 1 ja 2 kohdan vahvistusvaatimuksista

Työehtosopimuksen 93. §:n 2. kohdan nojalla sairausajan palkkaa maksetaan työntekijälle sairauden tai tapaturman uusiutumisesta ja perusteen muuttumisesta huolimatta työsuhteen keston mukaisesti joko yhteensä enintään viideltä viikolta, kuudelta viikolta tai kuudelta kuukaudelta.

Yli vuodenvaihteen keskeytyksettä jatkuneelta sairausajalta ei kuitenkaan makseta sairausajan palkkaa kauempaa kuin yhdenjaksoisen työsuhteen kestosta riippuen on edellä esitetty. Työehtosopimuksen 93. §:n määräyksen 4. kohdan mukaan työntekijällä ei ole oikeutta sairausajan palkkaan yhteensä pidemmältä ajalta kuin edellä on määrätty, vaikka sairaus tai tapaturma uusiutuisi saman kalenterivuoden aikana tai jatkuisi keskeytyksettä yli vuodenvaihteen. Työehtosopimuksen 93. §:n 5. kohdan mukaan palkka maksetaan kuitenkin aina sairausvakuutuslain tarkoittamalta odotusajalta.

Kantaja IAU on vaatinut vahvistamaan työehtosopimuksen oikeaksi tulkinnaksi, että työntekijä on oikeutettu työkyvyttömyyden ajalta 93. §:n määräyksen 5. kohdan mukaisesti palkkaan sairausvakuutuslain tarkoittamalta odotusajalta riippumatta 2. ja 4. kohdissa säädetyistä sairausajan palkkaa koskevista enimmäisajoista.

Yleiskielen perusteella työehtosopimuksen 93. §:n 5. kohdassa käytetty ilmaisu ”maksetaan kuitenkin aina” tarkoittaa sitä, että työntekijällä on aina oikeus saada palkkansa sairausvakuutuslain tarkoittamalta odotusajalta. Tätä kantajan esittämää tulkintaa tukee työtuomioistuimen käsityksen mukaan 93. §:n määräyksen rakenne, koska odotusaikaa koskeva 5. kohdan määräys on sijoitettu viimeiseksi 93. §:n enimmäisaikaa koskevien määräysten jälkeen.

Vastaajien esittämä tulkinta siitä, että 93. §:n 2. ja 4. kohdissa on sovittu kokonaisuudessaan kalenterivuosittaiset sairausajan palkan enimmäisajat, joiden tultua täyteen työntekijällä ei ole oikeutta sairausajan palkkaan edes odotusajalta, tekisi käytännössä 93. §:n 5. kohdan määräyksen merkityksettömäksi. Näin ollen vastaajien asiassa esittämä tulkinta on ristiriidassa työehtosopimuksen 93. §:n yksiselitteisen sanamuodon kanssa. Tästä työehtosopimusmääräyksen sanamuodon mukaisesta tulkinnasta voidaan kuitenkin poiketa, mikäli osoitetaan, että sopimusosapuolten yhteinen tarkoitus on ollut muuta kuin sanamuodosta voisi päätellä (Sarkko 1973 sivut 79-82 ja Saloheimo 2020 sivut 183-184).

Työtuomioistuin toteaa, että silloinkin, kun sopimusmääräys on yhteisesti laadittu, osapuolten on neuvottelutilanteen vaatimusten mukaisesti aktiivisesti huolehdittava siitä, että heidän tarkoituksensa tulevat puolin ja toisin selväksi (TT 1997:27). Tätä edellyttää osapuolten välisen lojaliteetin vaatimus. Selonteko- tai selonottovelvollisuuden laiminlyönti voi johtaa siihen, että määräystä tulkitaan vastapuolen perustellun odotuksen mukaisesti (Saloheimo 2020 sivut 191-195.)

Vastaajilla on todistustaakka siitä, että sopimusosapuolten yhteinen tarkoitus olisi ollut sopia 19.3.2013 tehdyn 88. §:n työehtosopimuksen muutoksen yhteydessä jostakin muusta työehtosopimusmääräyksen sisällöstä sanotun määräyksen sanamuodosta poikkeavasti siten, että nykyisin voimassa olevaa työehtosopimuksen 93. §:n määräystä tulisi tulkita sen sanamuodosta poikkeavalla tavalla. Työehtosopimuksen sanamuodon sivuuttaminen edellyttää työtuomioistuimen käsityksen mukaan vahvaa näyttöä siitä, että osapuolet olisivat yhteisesti sopineet määräyksen 2. ja 4. kohtien muodostavan enimmäisajan, jonka täytyttyä työntekijä ei olisi enää oikeutettu myöskään sairausajan palkkaan sairausvakuutuslain mukaiselta odotusajalta.

Vastaajien esittämää tulkintaa eivät tue K:n ja B:n sopimusneuvotteluita koskevat kertomukset eikä kirjallisena todisteena esitetty 19.3.2013 päivätty pöytäkirja sopimusneuvotteluista tai sanotun pöytäkirjan liite.

Asiassa on selvitetty riidattomasti se, etteivät sopimusosapuolet ole edes keskustelleet neuvotteluiden yhteydessä tuolloisen työehtosopimuksen 88. §:n 4. kohdasta, vaan neuvottelut ovat koskeneet ainoastaan 1. ja 3. kohtia, joissa on ollut kysymys sairausajan palkan maksuvelvollisuudesta työntekijän sairauden jatkuessa yli vuodenvaihteen.

K:n ja B:n yhteisesti laatiman pöytäkirjan 19.3.2013 kirjaukset ja pöytäkirjan liitteen sisältämä kirjaus siitä, että määräyksen muut kohdat säilyvät ennallaan sekä sairausvakuutuslain mukaista odotusaikaa koskevan 88. §:n 4. kohdan jättäminen ennalleen työntekijän sairausajan palkkaa koskevaan määräykseen, tukevat kantajan IAU:n kanteessa esitettyä näkemystä siitä, ettei odotusajan palkkaa koskevaa 88. §:n 4. kohtaa ollut ollut tarkoitus muuttaa. Työtuomioistuin pitää myös uskottavana K:n kertomusta siitä, ettei K:lla olisi edes ollut kompetenssia sopia B:n kanssa odotusajan palkkaa koskevan 88. §:n kohdan 4. muuttamisesta, vaan sellainen määräyksen muutos olisi edellyttänyt asian viemistä työehtosopimuskierrokselle, jossa muutoksen vaikutukset olisi selvitetty laajemmin. Edellä esitetyillä perusteilla työtuomioistuin toteaa johtopäätöksenään, että vastaajat eivät ole esittäneet riittävää näyttöä asiassa työehtosopimuksen sanamuodosta poikkeavalle tulkinnalle.

Edellä todettujen seikkojen vuoksi kantaja IAU on voinut perustellusti olla siinä käsityksessä, että työehtosopimuksen 93. §:n 5. kohtaa on ollut tarkoitus soveltaa riippumatta määräyksen 2. ja 4. kohdasta. K:n ja B:n kertomuksia kokonaisuutena tarkastellen työtuomioistuin katsoo myös jääneen luotettavasti toteen näyttämättä sen, että työnantajapuolta edustanut Palta olisi sairausajan palkkaa koskeneissa erimielisyysneuvotteluissa 2013 huolehtinut riittävästi huolehtinut siitä, että sen vastapuoli olisi saanut oikean käsityksen siitä, mitä työnantajapuoli oli tarkoittanut 93. §:n 2. ja 5. kohdan sisällöksi (entisen 88. §:n 1 ja 4 kohta).

Vastaajat ovat vedonneet asiassa työtuomioistuimen tuomioon TT 2010:56. Työtuomioistuin toteaa, että tuossa asiassa on ollut käsiteltävänä eri oikeuskysymys kuin tässä asiassa, minkä vuoksi tuomiolla ei ole merkitystä nyt käsiteltävänä olevan asian kannalta.

Työtuomioistuin katsoo edellä kerrotuilla perusteilla myös jääneen näyttämättä, että lentoliikenteen palvelujen sopimusalalla olisi muodostunut sellaista vakiintunutta ja yhtenäistä soveltamiskäytäntöä, jonka molemmat työehtosopimukseen osalliset olisivat yhteisesti hyväksyneet. Kun työehtosopimuksen osapuolilla ei ole selvitetty olleen työehtosopimuksen 93. §:n sanamuodosta poikkeavaa yhteistä tarkoitusta sanotun työehtosopimusmääräyksen suhteen, eikä osapuolten yhteisesti hyväksymää ja vakiintunutta soveltamiskäytäntöä ole muodostunut, kanteessa esitetty vahvistusvaatimus 1 on hyväksyttävä.

Kantaja IAU on vaatinut 2 kohdan kannevaatimuksessa työtuomioistuinta vahvistamaan, että työnantaja Q on menetellyt työehtosopimuksen 93. §:n 5. kohdan vastaisesti jättäessään maksamatta työntekijälleen palkkaa sanotussa vaatimuskohdassa yksilöidyiltä päiviltä 15.10.2022 jälkeisenä aikana sairausvakuutuslain tarkoittamalta odotusajalta. Kanteen 2 kohdassa eritellyt yhtiön työntekijän A:n sairauspoissaolojen ajankohdat ovat riidattomia. Työtuomioistuin toteaa, että työnantaja on menettelyllään rikkonut työehtosopimuksen 93. §:n 5. kohdan määräystä. Sen vuoksi IAU:n kanteen 2 kohdan kannevaatimus on hyväksyttävä.

Hyvityssakkoja koskevat vaatimukset

Vastaajat ovat kiistäneet tieten rikkomisen ja valvontavelvollisuuden laiminlyönnin ja katsoneet, ettei vastaajia tule tuomita hyvityssakkoon työehtosopimusmääräyksen tulkinnanvaraisuuden vuoksi.

Työehtosopimuslain 10 §:n 1 momentin mukaan hyvityssakkoon tuomittaessa on otettava huomioon kaikki esiin tulleet asianhaarat, kuten vahingon suuruus, syyllisyyden määrä, toisen osapuolen rikkomukseen mahdollisesti antama aihe ja yhdistyksen tai yrityksen koko. Erityisestä syystä voidaan hyvityssakko jättää tuomitsematta.

Edellä oleviin pääasiaa (kanteen 1 ja 2 kohdat) koskeviin perusteluihin viitaten työtuomioistuin katsoo, ettei nyt käsiteltävä asia ole hyvityssakkovastuun poistavalla tavalla tulkinnanvarainen. Vastaajien asiassa vetoama työehtosopimuksen 93. §:n tulkinta on ollut siinä määrin riidanalaisen määräyksen sanamuodon vastainen, että vastaajayhtiön olisi perustellusti pitänyt tietää rikkovansa määräystä päättäessään olla maksamatta työntekijälleen sairausajan palkkaa sairausvakuutuslain mukaiselta odotusajalta.

Palta on vastaajayhtiö Q:n menettelystä tietoisena ryhtynyt tukemaan yhtiötä. Huolellisesti menetellessään myös Paltan olisi tullut puuttua yhtiön työehtosopimusmääräyksen vastaiseen toimintaan. Paltan on katsottava laiminlyöneen työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa ja se on tuomittava hyvityssakkoon.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, voidaan velvoittaa korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi. Milloin asian epäselvyyden vuoksi asianosaisilla on ollut perusteltua aihetta oikeudenkäyntiin, voidaan määrätä, että he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:n mukaan jos asia on ollut oikeudellisesti niin epäselvä, että hävinneellä asianosaisella on ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin, tuomioistuin voi määrätä, että asianosaiset osaksi tai kokonaan vastaavat itse oikeudenkäyntikuluista.

Työtuomioistuin harkitsee oikeaksi sen, että nyt käsiteltävänä oleva asia ei ole ollut edellä viitatuissa säännöksissä tarkoitetuin tavoin epäselvä tai tulkinnanvarainen. Vastaajat on siten velvoitettava pääsäännön mukaisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut asiassa. Vastaajat ovat hyväksyneet kantajan oikeudenkäyntikuluja koskevan vaatimuksen määrältään.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

1. vahvistaa lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen 93. §:n oikeaksi tulkinnaksi, että työntekijä on oikeutettu työkyvyttömyyden ajalta pykälän 5. kohdan mukaisesti palkkaan sairausvakuutuslain tarkoittamalta odotusajalta riippumatta 2. ja 4. kohdassa säädetyistä sairausajan palkkaa koskevista enimmäisajoista,

2. vahvistaa, että Q Oy on menetellyt tuomiolauselman 1 kohdassa mainittujen määräysten vastaisesti jättäessään maksamatta palkkaa sairausvakuutuslain tarkoittamalta odotusajalta työntekijälleen A:lle 15.10.2022 jälkeisiltä sairauspoissaoloajoilta seuraavilta päiviltä 17.-19.10.2022, 22.-23.10.2022, 26.-28.10.2022, 6.11.2022, 9.11.2022, 19.-20.11.2022, 23.-25.11.2022, 30.11.2022, 6.12.2022, 25.12.2022 ja 29.-30.12.2022,

3. tuomitsee Q Oy:n maksamaan Ilmailualan Unioni IAU ry:lle hyvityssakkoa 3.000 euroa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

4. tuomitsee Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n maksamaan Ilmailualan Unioni IAU ry:lle hyvityssakkoa 4.000 euroa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä sekä

5. velvoittaa Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Q Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Ilmailualan Unioni IAU ry:n oikeudenkäyntikulut 5.420 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Ari Wirén puheenjohtajana sekä Markku Saarikoski, Markus Äimälä, Mika Lallo, Satu Tähkäpää ja Paula Ilveskivi jäseninä. Valmistelija on ollut Jaana Väisänen.

Tuomio on yksimielinen.