TT 2024:42

Työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen mukaan sopimus koski toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista työntekijästä johtuvasta tai hänen henkilöönsä liittyvästä syystä, työntekijän irtisanoutumista sekä niitä menettelytapoja, joita noudatetaan irtisanottaessa tai lomautettaessa työntekijöitä taloudellisista tai tuotannollisista syistä. Soveltamisohjeen mukaan sopimus ei koskenut työsopimuksen purkamista. Sopimuksen perusteella voitiin kuitenkin tutkia, olisiko työnantajalla ollut riittävät perusteet irtisanoa työntekijä sopimuksessa mainituilla perusteilla sellaisessa tilanteessa, jossa työsopimus oli purettu.

Kanteessa oli vaadittu vahvistettavaksi, että kuultavayhtiö oli menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti päättäessään kanteessa tarkoitetun työntekijän työsuhteen. Työntekijän työsopimus oli purettu. Vastaajapuoli katsoi, että asia olisi tullut käsitellä ja ratkaista yleisessä tuomioistuimessa.

Työtuomioistuin totesi, että irtisanomissuojasopimuksen soveltamisalamääräyksen sanamuodon mukaan sopimuksen perusteella voitiin tutkia, olisiko työnantajalla ollut riittävät perusteet irtisanoa työntekijä sopimuksessa mainituilla perusteilla sellaisessa tilanteessa, jossa työsopimus oli purettu. Asiassa ei esitetty selvitystä siitä, että osallisten tarkoitus olisi ollut toisenlainen kuin sopimuksen selvä ja yksiselitteinen sanamuoto tältä osin osoitti. Oikeudenkäyntiväite hylättiin. (Ks. myös TT 1982:95, TT 1994:19, TT 1999:17, TT 2001:13, TT 2003:21, TT 2012:135 ja TT 2014:15.)

Asia

Työtuomioistuimen toimivaltaa koskeva kysymys työsuhteen päättämistä koskevassa asiassa

Kantaja

Teollisuusliitto ry

Vastaaja

Kumiteollisuus ry

Kuultava

X Oy

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 18.6.2024

Asianosaisten pyynnöstä kysymys työtuomioistuimen toimivallasta ratkaistaan kirjallisessa menettelyssä.

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kumiteollisuus ry:n ja Teollisuusliitto ry:n välisessä kumiteollisuuden työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen (1.2.2022–31.1.2024) osana noudatettavassa irtisanomissuojasopimuksessa 2017 on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 § Yleinen soveltamisala

Tämä sopimus koskee toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista työntekijästä johtuvasta tai hänen henkilöönsä liittyvästä syystä, työntekijän irtisanoutumista sekä niitä menettelytapoja, joita noudatetaan irtisanottaessa tai lomautettaessa työntekijöitä taloudellisista tai tuotannollisista syistä. Sopimus ei koske

1. merimiestyösopimuslaissa (756/2011),
2. ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa (531/2017) tarkoitettuja työsuhteita.

Soveltamisohje
Yleinen soveltamisala

Sopimus koskee pääsääntöisesti toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista työntekijästä johtuvasta syystä.

Sopimus ei 1 §:ssä nimenomaisesti mainittujen tapausten lisäksi koske myöskään:

1. Työsopimuksen purkamista työsopimuslain 8 luvun 1 §:n ja 8 luvun 3 §:n perusteella.

[- -]

Edellä tarkoitettuja sopimuksen ulkopuolelle jääviä tapauksia koskevat riidat käsitellään työsopimuslain mukaisesti yleisissä tuomioistuimissa.

Tämän sopimuksen perusteella voidaan tutkia, onko työsopimuslain 7 luvun 3–4 §:n perusteella suoritettu irtisanominen johtunut tosiasiallisesti työntekijästä johtuvasta tai hänen henkilöönsä liittyvästä syystä ja olisiko työnantajalla ollut riittävät perusteet irtisanoa työntekijä sopimuksen 2 §:ssä mainituilla perusteilla sellaisessa tilanteessa, jossa työsopimus on purettu työsopimuslain 8 luvun 1 §:n 1 momentin perusteella.

2 § Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 7 luvun 1–2 §:n mukaista asiallista ja painavaa syytä.

Soveltamisohje

Määräys vastaa työsopimuslain 7 luvun 1–2 §:ää, joissa on määritelty työntekijän henkilöön liittyvät irtisanomisperusteet.

Työsopimuslain 7 luvun 2 § 2 momentissa on lueteltu erikseen syitä, joita ei ainakaan voida pitää asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena.

Asiallisena ja painavana syynä pidetään sellaisia työntekijästä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

Asiallinen ja painava syy -käsitteen sisältöä on edellä pyritty täsmentämään luettelemalla eräitä esimerkkejä sellaisista tapauksista, joissa työsuhteen päättäminen irtisanomalla voi sopimuksen mukaan olla sallittua.

Irtisanomisperusteen asiallisuuden ja painavuuden arvioinnissa on työsopimuslain mukaan muun ohella merkitystä työsopimuksesta tai laista johtuvien velvollisuuksien laiminlyömisen tai rikkomisen vakavuudella.

Työntekijän henkilöön liittyvän irtisanomisperusteen asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan. Tämä tarkoittaa sitä, että irtisanomisperusteen riittävyyttä on arvioitava kaikkien tapauksessa ilmenevien seikkojen kokonaisharkinnalla.

Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista.

Työsopimuksen irtisanomisperusteiden sisältöä on tarkemmin kuvattu hallituksen esityksen (HE 157/2000) perusteluissa.

3 § Irtisanomisajat

Työnantajan noudatettavat irtisanomisajat ovat seuraavat:

Työsuhde jatkunut keskeytyksettä Irtisanomisaika

1. enintään vuoden 14 päivää
2. yli vuoden mutta enintään 4 vuotta 1 kuukausi
3. yli 4 vuotta mutta enintään 8 vuotta 2 kuukautta
4. yli 8 vuotta mutta enintään 12 vuotta 4 kuukautta
5. yli 12 vuotta 6 kuukautta

[- -]

4 § Irtisanomisajan noudattamatta jättäminen

Työnantajan, joka on irtisanonut työsopimuksen noudattamatta irtisanomisaikaa, on maksettava työntekijälle korvauksena täysi palkka irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta.

[- -]

II IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

[- -]

12 § Korvaus työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta.

13 § Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut näihin rinnastettavat seikat.

Korvauksesta on vähennettävä työntekijälle maksettujen työttömyyspäivärahojen osuus työsopimuslain 12 luvun 3 §:ssä säädetyllä tavalla.

Työnantajaa ei voida tuomita tässä pykälässä tarkoitettuun korvaukseen työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaisen vahingonkorvauksen lisäksi eikä sen sijasta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

A on työskennellyt X Oy:n palveluksessa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa vuodesta 2006 lukien. Hän on työskennellyt Nokialla työnantajan rengastehtaalla SW-operaattorina. A:n työtehtäviin on kuulunut renkaan koko valmistusvaihe työnantajan tehtaalla: aihiorunkojen kokoaminen, pinnankäärintä, paisto ja valmiiden renkaiden tarkistus. Kanteen tapahtuma-aikaan A on ollut työskentelemässä pinnankäärintäkoneella.

A on saapunut lauantaina 2.4.2022 kello 21.30 alkavaan työvuoroonsa. A on työvuoron aikana nauttinut alkoholia. Vuorotyönjohtaja on tullut hakemaan hänet puhallutukseen, joka on tapahtunut noin kello 2 tehtaan pääportilla. Alkometri on näyttänyt 2,86 promillea. Puhallutuksessa on ollut läsnä A:n lisäksi vuorotyönjohtaja ja vartija. Puhallutuksen jälkeen työnantaja on poistanut A:n työpaikalta. Ennen poistumistaan A on käynyt peseytymässä ja vaihtamassa vaatteet. A on poistunut työpaikalta omalla autollaan.

Työpaikalla on pidetty kuulemistilaisuus perjantaina 8.4.2022, jonka jälkeen työnantaja on purkanut A:n työsopimuksen myöhemmin saman päivän aikana 8.4.2022.

Purkuilmoituksessa A:n työsuhteen purkamisen syyksi on ilmoitettu ensinnäkin, että A olisi työskennellyt tehdasalueella päihtyneenä ja myöntänyt nauttineensa alkoholia työvuoron aikana; toiseksi, että ajaessaan päihtyneenä työnantajan pihalla, A olisi aiheuttanut vaaraa häntä pysäyttämään tulleelle vartijalle; kolmanneksi, että A olisi laiminlyönyt työtehtäväänsä SW-pinnankäärinnässä toistuvasti ja että A:n työmääräilmoituksissa raportoidut kappalemäärät olisivat vaikuttaneet väärennetyiltä.

A on kuulemistilaisuudessa 8.4.2022 myöntänyt nauttineensa alkoholia työpaikalla. A on kiistänyt olleensa humalassa, aiheuttaneensa vaaraa vartijalle, laiminlyöneensä työtehtäväänsä tai väärentäneensä työmääräilmoituksissa raportoidut kappalemäärät. A:lle ei ollut annettu varoitusta hänen työsuhteensa aikana niistä syistä, joiden perusteella hänen työsopimuksensa on purettu.

Asiasta on neuvoteltu työehtosopimuksen mukaisessa neuvottelujärjestyksessä aluksi paikallisesti sekä myöhemmin työehtosopimukseen osallisten liittojen välillä. Asia on jäänyt erimieliseksi.

Asiassa ratkaistaan ensin kysymys siitä, onko työtuomioistuin toimivaltainen käsittelemään ja ratkaisemaan asian. Asianosaisten pyynnöstä asia ratkaistaan kirjallisessa menettelyssä.

KANNE

Vaatimukset

Teollisuusliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

1. vahvistaa, että X Oy on menetellyt irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n vastaisesti päättäessään A:n työsuhteen

2. velvoittaa X Oy:n suorittamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen 12 §:n ja 13 §:n mukaisena korvauksena A:n 14 kuukauden palkkaa vastaavan määrän, yhteensä 45.925,04 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 18.4.2024 lukien

3. velvoittaa X Oy:n suorittamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n mukaisena irtisanomisajan palkkana kuudelta kuukaudelta, yhteensä 22.145,39 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 8.4.2022 lukien sekä

4. velvoittaa Kumiteollisuus ry:n ja X Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Teollisuusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut tässä asiassa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antamisesta.

Teollisuusliitto ry on vaatinut, että vastaajan ja kuultavan esittämä asian tutkimatta jättämistä koskeva vaatimus hylätään.

Perusteet koskien työtuomioistuimen toimivaltaa

Työtuomioistuin on asiassa toimivaltainen.

Kumiteollisuuden työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen (1.2.2022–31.1.2024) osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen 1 §:n soveltamisalaa koskevan soveltamisohjeen mukaan sopimuksen perusteella voidaan tutkia, onko työsopimuslain 7 luvun 3–4 §:n perusteella suoritettu irtisanominen johtunut tosiasiallisesti työntekijästä johtuvasta tai hänen henkilöönsä liittyvästä syystä ja olisiko työnantajalla ollut riittävät perusteet irtisanoa työntekijä sopimuksen 2 §:ssä mainituilla perusteilla sellaisessa tilanteessa, jossa työsopimus on purettu työsopimuslain 8 luvun 1 §:n 1 momentin perusteella.

Edellä mainitun soveltamisohjeen mukaan sopimusta sovelletaan työsopimuksen purkamiseen silloin, kun tutkitaan, onko työnantajalla samalla ollut perusteet työsopimuksen irtisanomiseen. Nyt käsiteltävässä Teollisuusliitto ry:n kanteessa on vaadittu tutkimaan, onko työnantajalla samalla ollut perusteet työsopimuksen irtisanomiseen.

Edellä mainittu soveltamisalaa koskeva soveltamisohje on samansisältöinen kuin Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen keskusjärjestö SAK:n välillä solmitussa irtisanomissuojasopimuksessa (10.5.2001) oleva soveltamisohje. Saman sisältöinen soveltamisohje sisältyy useisiin SAK:laisten työehtosopimusten osana oleviin irtisanomissuojasopimuksiin, kuten esimerkiksi Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n välisen linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen osana olevaan irtisanomissuojasopimukseen ja lasikeraamisen teollisuuden työehtosopimuksen osana olevaan irtisanomissuojasopimukseen. Työtuomioistuimen oikeuskäytännössä on tutkittu vastaavanlaiset kanteet (ks. esim. TT 1982:95, TT 1986:149, TT 1990:32, TT 1994:19, TT 1999:17, TT 2001:13, TT 2003:21, TT 2012:135 ja TT 2014:15).

Työehtosopimusmääräystä on pitkään tulkittu ja sovellettu kantajan esittämän mukaisesti. Määräyksen tulkinnassa ja soveltamisessa on kyse pitkään jatkuneesta yhteisesti hyväksytystä työmarkkinakäytännöstä. Määräyksen tulkinta ja soveltamiskäytäntö on vakiintunut. Pitkään jatkunut yhtenäinen soveltamiskäytäntö on otettava määräyksen tulkintaa ohjaavaksi perusteeksi. Määräystä tulee tulkita ottaen huomioon työtuomioistuimessa omaksuttu soveltamiskäytäntö ja tulkintalinja, mikä on kantajan esittämän mukainen. Pitkäaikainen ja riidaton soveltamiskäytäntö osoittaa kantajan tulkinnan vastaavan myös sopijapuolten yhteistä tarkoitusta. Kun kanteessa on vedottu siihen, ettei työnantajalla ollut työsopimuslain eikä irtisanomissuojasopimuksen edellyttämää perustetta A:n työsopimuksen purkamiseen eikä irtisanomiseen, tulee työtuomioistuimen samalla tutkia, onko työnantajalla ollut perusteet työsopimuksen irtisanomiseen. Työehtosopimuksen sovellettavaksi tulo ei tulo ei edellytä sitä, että työnantajan tulisi vedota siihen, että sillä olisi ollut joka tapauksessa oikeus irtisanoa työntekijän työsopimus.

Työehtosopimusmääräys vastaa 1978 ISS:n 1 §:n (Yleissopimus irtisanomisen ja lomautuksen perusteista 1978), 1984 ISS:n 8 §:n (Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva yleissopimus soveltamisohjeineen 1984) ja 1991 ISS:n allekirjoituspöytäkirjan 3 §:n määräystä (Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva yleissopimus soveltamisohjeineen 1984). Vuoden 1984 ISS:n 8 §:n määräyksessä todettiin, että ”tämän luvun määräyksiä sovelletaan myös, jos 1) työnantaja on purkanut työsopimuksen vedoten työsopimuslain mukaisiin purkamisperusteisiin ja työntekijä esittämiensä syiden perusteella väittää, ettei työnantajalla olisi ollut perustetta edes työsopimuksen irtisanomiseen”. Näin ollen määräyksen soveltaminen ei edellytä sitä, että työnantajan tulisi vedota irtisanomisperusteeseen.

Työehtosopimuksen 43 §:n mukaan erimielisyysneuvottelut käydään työehtosopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa ja jos erimielisyyttä ei liittojenkaan välillä pystytä selvittämään, voidaan se saattaa työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Kun asiassa on neuvoteltu työehtosopimuksen neuvottelujärjestysmääräysten mukaisesti, myös Kumiteollisuus ry on mieltänyt asian työehtosopimusasiaksi. Kemianteollisuus ry:n edustamien työnantajaliittojen (joka vastaaja Kumiteollisuus ry myös on) kanssa perusperiaatteena on se, että muista kuin työehtosopimusasioista ei käydä erimielisyysneuvotteluja. Käydyt työehtosopimuksen 43 §:n mukaiset erimielisyysneuvottelut osoittavat, että kyseessä on työtuomioistuimen toimivaltaan kuuluva asia.

VASTAUS

Vaatimukset

Kumiteollisuus ry ja X Oy ovat vaatineet, että kanne ensisijaisesti jätetään tutkimatta ja toissijaisesti hylätään. Lisäksi ne ovat vaatineet, että Teollisuusliitto ry velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Perusteet vaatimukselle jättää asia tutkimatta

Työtuomioistuimen on viran puolesta selvitettävä, onko se toimivaltainen tutkimaan kannetta.

Asiassa sovellettavaksi tulevien työehtosopimusmääräysten mukaisesti irtisanomissuojasopimus koskee työsopimuksen irtisanomista. Kumiteollisuuden irtisanomissuojasopimus ei soveltamisohjeensa sanamuodon mukaisesti koske työsopimuksen purkamista työsopimuslain 8 luvun 1 §:n perusteella. Sopimusta on tulkittava sen sanamuodon mukaisesti.

Sopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävät purkamista koskevat riidat käsitellään irtisanomissuojasopimuksen mukaisesti yleisissä tuomioistuimissa.

A:n työsopimus on purettu. Asiassa on kyse työsopimuksen purkamista koskevasta riidasta, eikä työsopimuksen irtisanomista koskevasta riidasta. Näin ollen asia on ratkaistava yksin työsopimuslain 8 luvun 1 §:n säännösten perusteella. Työehtosopimuksen osana olevan irtisanomissuojasopimuksen sanamuodon mukaisesti ehto ei koske työsuhteen purkamista koskevia riitoja.

Irtisanomissuojasopimuksen toimivaltaa koskeva määräys jäisi kokonaan merkityksettömäksi, jos kantaja voisi pelkällä väitteellään saattaa asian työtuomioistuimen ratkaistavaksi, eikä irtisanomissuojasopimuksen toimivaltaa koskevalla sopimusehdolla olisi käytännön merkitystä. Purkuperuste sisältää aina myös irtisanomisperusteen. Sopimuksen sanamuodon perusteella sopijapuolet eivät ole voineet tarkoittaa, että kaikki päättämisriidat tutkitaan työtuomioistuimessa. Muuten kyseistä sopimusehtoa ei olisi pidetty sopimuksessa. Soveltamiskäytäntöä ei ole muodostunut kuin Teollisuusliitto ry:n osalta.

Vuoden 1984 irtisanomissuojasopimuksen määräyksillä ei ole asiassa merkitystä, koska sopimusmääräyksen sanamuoto on sittemmin muuttunut eikä nykyisen kumiteollisuuden työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen sanamuoto vastaa enää vuoden 1984 sopimusta. Voimassa olevan sopimuksen sanamuodosta on nimenomaisesti poistettu aikaisempi sanamuoto: ”Tämän luvun määräyksiä sovelletaan myös, jos 1) työnantaja on purkanut työsopimuksen vedoten työsopimuslain mukaisiin purkamisperusteisiin ja työntekijä esittämiensä syiden perusteella väittää, ettei työnantajalla olisi ollut perustetta edes työsopimuksen irtisanomiseen”.

Kemianteollisuus ry:n ja Kemianteollisuus ry:n edustamien työnantajaliittojen perusperiaatteena sinänsä on, että muista kuin työehtosopimuksen edellyttämistä asioista ei käydä erimielisyysneuvotteluja. Joissain tilanteissa Kemianteollisuus ry ja Kumiteollisuus ry pyrkivät kuitenkin neuvotteluteitse myös muissa riita-asioissa löytämään ratkaisun mahdollisen oikeudenkäynnin välttämiseksi, ja neuvotteluiden käyminen on saatettu todentaa kirjallisella muistiolla. Kemianteollisuus ry:n solmimissa työehtosopimuksissa on erilaisia määräyksiä siitä, mistä asioista liittojen välillä tulee käydä erimielisyysneuvotteluita. Esimerkiksi kumiteollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksen 37 §:n mukaan jos työehtosopimuksen tulkinnasta, soveltamisesta tai jostain muusta kysymyksestä syntyy erimielisyyttä, josta toimihenkilö ja työnantaja eivät ole voineet sopia keskenään ja josta paikalliset neuvottelut eivät johda yksimielisyyteen, on asia siirrettävä asianomaisten liittojen käsiteltäväksi. Kumiteollisuuden työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 43 §:n mukaan jos työnantajan ja työntekijän välillä ilmaantuu erimielisyyttä työehtosopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa, on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijän kesken. Kumiteollisuuden työntekijöitä koskeva työehtosopimus ei siten edellytä erimielisyysneuvotteluiden käymistä muista kuin työehtosopimusasioista. Tässä tapauksessa erimielisyysneuvotteluissa on keskusteltu vain työsopimuksen purkamisen perusteista, mikä ei olisi kumiteollisuuden työntekijöiden työehtosopimuksen mukaisesti edellyttänyt erimielisyysmuistiokäsittelyä. Erimielisyysmuistioneuvottelujen käyminen ei kuitenkaan osoita, että kyseessä olisi työtuomioistuimen toimivaltaan kuuluva asia.

TODISTELU

Kantajan kirjallinen todiste

Erimielisyyspöytäkirja 14.6.2023

Muu oikeudenkäyntimateriaali
Jorma Rusanen: Irtisanomissuojasopimus 2001

Kuultavan kirjallinen todiste

Erimielisyyspöytäkirja 14.6.2023

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan työtuomioistuin käsittelee ja ratkaisee erikoistuomioistuimena muun ohella työntekijöiden työehtosopimuksia koskevat riita-asiat, kun kysymys on tietyn sopimuskohdan oikeasta tulkinnasta tai siitä, onko jokin menettely työehtosopimuksen mukainen. Pykälän 2 momentin mukaan jos velvollisuus suoritukseen riippuu edellä tarkoitetun riidan ratkaisusta, työtuomioistuin voi samalla käsitellä ja ratkaista myös sitä koskevan kanteen.

Kumiteollisuus ry:n ja Teollisuusliitto ry:n välisen kumiteollisuuden työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen 1 §:n mukaan sopimus koskee toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista työntekijästä johtuvasta tai hänen henkilöönsä liittyvästä syystä, työntekijän irtisanoutumista sekä niitä menettelytapoja, joita noudatetaan irtisanottaessa tai lomautettaessa työntekijöitä taloudellisista tai tuotannollisista syistä.

Määräyksen soveltamisohjeen mukaan sopimus koskee pääsääntöisesti toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista työntekijästä johtuvasta syystä. Sopimus ei koske työsopimuksen purkamista työsopimuslain 8 luvun 1 §:n ja 8 luvun 3 §:n perusteella. Sopimuksen perusteella voidaan kuitenkin tutkia, olisiko työnantajalla ollut riittävät perusteet irtisanoa työntekijä sopimuksen 2 §:ssä mainituilla perusteilla sellaisessa tilanteessa, jossa työsopimus on purettu työsopimuslain 8 luvun 1 §:n 1 momentin perusteella.

Sopimuksen 2 §:ssä on määräykset irtisanomisen perusteista.

Tässä asiassa A:n työsopimus on edellä selostetuin tavoin purettu. Kanteessa on vaadittu vahvistettavaksi, että X Oy on menetellyt irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n vastaisesti päättäessään A:n työsopimuksen. Lisäksi on vaadittu, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan A:lle työehtosopimuksen mukaista korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä sekä irtisanomisajan palkan.

Vastaajapuolen mukaan kanne tulee jättää tutkimatta, koska irtisanomissuojasopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävät työsopimuksen purkamista koskevat riidat käsitellään irtisanomissuojasopimuksen mukaisesti yleisissä tuomioistuimissa.

Työtuomioistuin toteaa aiemmasta oikeuskäytännöstään seuraavaa.

Työtuomioistuimen tuomiossa TT 1982:95 kyse oli majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomisen ja lomautuksen perusteista solmitun yleissopimuksen (LTK-SAK 6.6.1978) tulkinnasta tilanteessa, jossa tarjoilijan työsopimus oli purettu. Kuultavayhtiön oikeudenkäyntiväitteen johdosta työtuomioistuin lausui tuomiossa seuraavaa. Irtisanomissuojasopimuksen mukaan sopimus ei koske tapauksia, joissa työsopimus on purettu työsopimuslain 43 §:ssä tarkoitetusta syystä. Samanlainen määräys on ollut myös aikaisemmissa irtisanomissuojasopimuksissa, joissa ei vielä ole ollut nykyisten irtisanomissuojasopimusten määräystä siitä, että jos työnantaja on purkanut työsopimuksen vedoten työsopimuslain purkamisperusteisiin, voidaan irtisanomissuojasopimusta noudattaen tutkia, ovatko työsopimuksen irtisanomisen edellytykset olleet olemassa. Tästä huolimatta työtuomioistuin on vakiintuneesti katsonut voivansa tällaisissa tapauksissa tutkia, onko työnantajalla ollut edes irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettua asiallista perustetta työsopimuksen irtisanomiseen, ja kielteiseen tulokseen päätyessään tuomita työnantajan maksamaan erotetulle työntekijälle irtisanomissuojasopimuksen perusteella korvausta työsopimuksen irtisanomisesta ilman asiallista perustetta. Vastaavalla tavalla työtuomioistuin on menetellyt myös nykyisten irtisanomissuojasopimusten soveltamista koskevissa asioissa, joissa tosin ei ole tehty tätä ennen väitettäkään siitä, etteivät tällaiset korvausvaatimukset kuuluisi irtisanomissuojasopimuksen piiriin ja työtuomioistuimen toimivaltaan. Työtuomioistuin on katsonut, että irtisanomissuojasopimuksen määräyksellä on haluttu vahvistaa edellä kuvattu aikaisempia irtisanomissuojasopimuksia koskeva käytäntö ja että työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n mukaisesti toimivaltainen tutkimaan ja ratkaisemaan sillä perusteella tehdyn korvausvaatimuksen, että työnantajalla, joka on purkanut työsopimuksen, ei ole ollut edes irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettua perustetta työsopimuksen irtisanomiseen. Työtuomioistuin oli toimivaltainen käsittelemään ja ratkaisemaan asian.

Työtuomioistuimen tuomiossa TT 1994:19 kyse oli mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen (STK-SAK 24.4.1984) tulkinnasta tilanteessa, jossa työntekijän työsopimus oli purettu. Työnantajapuolen oikeudenkäyntiväitteen johdosta työtuomioistuin lausui tuomiossa seuraavaa. Kanteessa on vaadittu vahvistettavaksi, että kuultavayhtiö on irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 2 §:n vastaisesti purkanut A:n työsopimuksen ja ettei työnantajalla ole ollut oikeutta sitä edes irtisanoa. Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen allekirjoituspöytäkirjan mukaan sopimuksen perusteella voidaan muun muassa tutkia, onko työnantajalla ollut riittävät perusteet irtisanoa työsopimus sopimuksen 2 §:ssä mainituilla perusteilla sellaisessa tilanteessa, jossa työsopimus oli purettu työsopimuslain 43 §:n perusteella. Työtuomioistuin oli toimivaltainen käsittelemään ja ratkaisemaan asian.

Työtuomioistuimen tuomiossa TT 1999:17 kyse oli linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen osana noudatettavan liittojen välillä solmitun yleissopimuksen tulkinnasta. Mainittu liittojen välinen sopimus perustui Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n 14.6.1991 solmimaan irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevaan yleissopimukseen. Työnantajapuolen oikeudenkäyntiväitteen johdosta työtuomioistuin lausui tuomiossa seuraavaa. Asianosaisliittojen välillä solmittu irtisanomissuojasopimus ei soveltamisalamääräyksensä mukaan koske työsopimuksen purkamista. Alalla on aiemmin sovellettu keskusjärjestöjen välistä irtisanomissuojasopimusta, jonka allekirjoituspöytäkirjan määräyksen mukaan keskusjärjestöjen välistä irtisanomissuojasopimusta voidaan soveltaa myös tilanteessa, jossa työsopimus on purettu. Allekirjoituspöytäkirjan mukaan sopimuksen perusteella voidaan tutkia, olisiko työnantajalla ollut riittävät perusteet irtisanoa työntekijä sopimuksen 2 §:ssä mainituilla perusteilla sellaisessa tilanteessa, jossa työsopimus on purettu työsopimuslain 43 §:n perusteella. Tämä määräys on sisällöltään vastannut sitä käytäntöä, jonka työtuomioistuin on jo aiemmin omaksunut tulkitessaan sellaisia vastaavia irtisanomissuojasopimuksia, joihin mainitunlaista nimenomaista määräystä ei ole sisältynyt. Kun asianosaisliittojen välillä on sovittu keskusjärjestöjen irtisanomissuojasopimuksen tulevan osaksi asianosaisliittojen välisiä työehtosopimuksia nimenomaisesti mainitun poikkeuksin, on keskusjärjestöjen välisen irtisanomissuojasopimuksen allekirjoituspöytäkirjan oikeusohjetta edelleen noudatettava. Jos työnantajaliitolla on ollut tarkoituksena muuttaa irtisanomissuojasopimuksen soveltamisalaa esittämällään tavalla, sen olisi tullut tämä tarkoitus tuoda sopimusneuvotteluissa esille. Työnantajaliitolla ei ole näytetty olleen perusteltua aihetta myöskään olettaa, että työntekijäliitto olisi käsittänyt työnantajaliiton tarkoittaneen muuttaa sopimusta sen soveltamisalan osalta. Työtuomioistuin oli toimivaltainen tutkimaan, oliko työnantajalla, joka oli purkanut työntekijän työsopimuksen työsopimuslain 43 §:n nojalla, ollut oikeus irtisanoa se irtisanomissuojasopimuksessa mainituilla irtisanomisperusteilla.

Työtuomioistuin toteaa, että kanne on työtuomioistuimessa vakiintuneesti tutkittu edellä selostetun kaltaisissa työsopimuksen purkamista koskevissa asioissa, joissa kyse on ollut sen arvioinnista, olisiko työnantajalla ollut riittävät perusteet irtisanoa työntekijän työsopimus irtisanomissuojasopimuksessa mainituilla perusteilla (ks. esim. TT 2001:13, TT 2003:21, TT 2012:135 ja TT 2014:15).

Tässä asiassa kanteen perusteena olevan irtisanomissuojasopimuksen soveltamisalamääräys on samansisältöinen kuin edellä selostetussa vakiintuneessa oikeuskäytännössä. Sopimuksen sanamuodon mukaan sopimus ei koske työsopimuksen purkamista, mutta sen perusteella voidaan tutkia, olisiko työnantajalla ollut riittävät perusteet irtisanoa työntekijä sopimuksen 2 §:ssä mainituilla perusteilla sellaisessa tilanteessa, jossa työsopimus on purettu työsopimuslain 8 luvun 1 §:n 1 momentin perusteella. Vastaajapuoli on kuitenkin katsonut, että irtisanomissuojasopimuksen toimivaltaa koskeva määräys jäisi kokonaan merkityksettömäksi, jos kantaja voisi pelkällä väitteellään saattaa asian työtuomioistuimen ratkaistavaksi, eikä sopimusehtoa olisi tässä tapauksessa pidetty sopimuksessa. Vastaajapuolen mukaan sopijapuolet eivät ole voineet tarkoittaa, että kaikki päättämisriidat tutkitaan työtuomioistuimessa.

Edellä todetusti irtisanomissuojasopimuksen soveltamisalamääräyksen sanamuodon mukaan sopimuksen perusteella voidaan tutkia, olisiko työnantajalla ollut riittävät perusteet irtisanoa työntekijä sopimuksessa mainituilla perusteilla sellaisessa tilanteessa, jossa työsopimus on purettu. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että osallisten tarkoitus olisi ollut toisenlainen kuin sopimuksen selvä ja yksiselitteinen sanamuoto tältä osin osoittaa. Sanamuodosta ei voida tehdä sellaista päätelmää, että työsopimuksen purkamista koskeva asia ei olisi irtisanomissuojasopimuksen perusteella tutkittavissa tilanteessa, jossa kantaja työtuomioistuimessa vetoaa siihen, että työnantajalla ei ole ollut riittäviä perusteita irtisanoa työsopimusta. Kantajan tässä asiassa omaksumaa tulkintaa työtuomioistuimen toimivallasta tukee myös edellä selostettu vakiintunut oikeuskäytäntö.

Kanteessa on vaadittu vahvistettavaksi, että kuultavayhtiö on menetellyt irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n vastaisesti päättäessään A:n työsuhteen. Työtuomioistuin on edellä lausutuin perustein oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 1 §:n nojalla toimivaltainen käsittelemään ja ratkaisemaan vahvistusvaatimuksen ja siihen liittyvät suoritusvaatimukset.

Päätöslauselma

Kumiteollisuus ry:n ja X Oy:n esittämä oikeudenkäyntiväite hylätään.

Asian jatkokäsittely

Asian käsittelyä jatketaan puheenjohtajan erikseen määräämällä tavalla.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Outi Anttila puheenjohtajana sekä Markku Saarikoski, Markus Äimälä, Anne Somer, Satu Tähkäpää ja Sanna Rantala jäseninä. Asia on ratkaistu puheenjohtajan esittelystä.

Päätös on yksimielinen.