TT 2024:36

Ks. TT 2013:99.

Asia

Muu riita-asia

Kantaja

Sähköalojen ammattiliitto ry

Vastaajat

Energiateollisuus ry
X Oy

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 24.1.2024

Pääkäsittely 18.4.2024

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Energiateollisuus ry:n ja Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n sekä Sähköalojen ammattiliitto ry:n ja Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n välillä ajalle 1.4.2022 - 31.3.2024 solmitussa sähköalan tes – energia – ICT –verkosto -työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

80 Kotimaan päiväraha ja ateriakorvaus

80.1 Päivärahan ja osapäivärahan maksamisedellytyksenä on, että erityinen työntekemispaikka on yleisesti käytetyn kulkutien mukaisesti mitaten vähintään 40 km etäisyydellä varsinaisesta työpaikasta tai työntekijän asunnosta riippuen siitä, kummasta matka tehdään.

80.2 Jos erityinen työntekemispaikka sijaitsee vähintään 2 km:n todellisen kulkumatkan päässä varsinaisesta työpaikasta, eikä työntekijä työn vuoksi voi ruokailutauon aikana ruokailla tavanomaisella ruokailupaikallaan, maksetaan hänelle ruokailukustannusten korvauksena ateriakorvaus. Ateriakorvaus maksetaan kaksinkertaisena, mikäli työmatkalle lähdön ja siltä paluun välinen aika on yli 10 tuntia.

80.3 Tavanomaisella ruokailupaikalla tarkoitetaan varsinaisen työpaikan tai erityisen työntekemispaikan yhteydessä olevaa henkilöstöruokalaa tai sopimusruokalaa tai tällaisen puuttuessa työntekijän varsinaista työpaikkaa. Tavanomainen ruokailupaikka varsinaisella työpaikalla ei ole käytettävissä, jos erityinen työntekemispaikka sijaitsee vähintään 2 km:n todellisen kulkumatkan päässä. Tällä määräyksellä ei muuteta paikallisesti sovittuja käytäntöjä.

Nimike......................... Edellytys............................................................................................................... €/2022

Päiväraha.................... Matka vähintään 40 km ja yli 10 t..................................................................... 45,00

Päiväraha.................... Matka vähintään 40 km ja viimeinen täysi matkavuorokausi ylittyy yli 6 t.. 45,00

Osapäiväraha............. Matka vähintään 40 km ja yli 6 t........................................................................ 20,00

Osapäiväraha............. Matka vähintään 40 km ja viimeinen täysi matkavuorokausi ylittyy

..................................... vähintään 2 t ....................................................................................................... 20,00

Ateriakorvaus............. Matka vähintään 2 km ja alle 10 t .................................................................... 11,25

Kaksinkertainen

ateriakorvaus.............. Matka vähintään 2 km ja yli 10 t....................................................................... 22,50

Päivärahan puolikas... Kaksi ilmaista ateriaa......................................................................................... 22,50

Osapäivärahan

puolikas........................ Yksi Ilmainen ateria........................................................................................... 10,00

80.4 Mikäli työpäivä yrityksessä käytössä olevan säännöllisen työajan mukaan on päättynyt ja työntekijä joutuu tulemaan uudelleen työhön, edellä oleva taulukko on voimassa jälkimmäisellä työjaksolla siten, että matkaa käsitellään uutena työmatkana. Mikäli työ kestää vähintään neljä tuntia, ateriakorvaus maksetaan tuolloin taulukon mukaisesti enintään verovapaiden matkakustannusten korvausten vuorokautisten enimmäismääriin saakka.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

86.5 Siltä osin kuin tässä työehtosopimuksessa ei ole toisin sovittu, noudatetaan kulloinkin voimassa olevaa verohallituksen päätöstä verottomaksi katsottavien matkakustannusten korvausten perusteista ja määristä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA

X Oy ilmoitti helmikuussa 2022 järjestävänsä henkilöstöruokailun tukemisen vastaisuudessa Epassilla.

Epassilla maksaessaan työntekijä käyttää ruokailun maksamiseen maksukorttia, jolta veloitetaan aterian hinnan mukainen euromäärä. Työnantaja tukee ruokailua enintään 25 prosenttia verottajan kulloinkin vahvistaman ravintoedun enimmäisarvosta. Tällä tavoin järjestetty ravintoetu on verovapaa työntekijälle. Ravintoetu on työntekijän käytettävissä hänen sijaintipaikastaan riippumatta. Epassi on käytössä maksuvälineenä kymmenissä tuhansissa toimipisteissä ympäri maata.

Sähköalojen ammattiliitto ry lähetti 11.2.2022 Energiateollisuus ry:lle sähköpostitse valvontakirjeen, jossa se ilmoitti X Oy:n olevan ottamassa käyttöön uuden henkilöstöruokailujärjestelmän ja sen yhteydessä lopettavan ateriakorvauksen maksamisen. Sähköalojen ammattiliitto ry ilmoitti pitävänsä yhtiön suunnitelmaa työehtosopimuksen vastaisena. Sähköalojen ammattiliitto ry viittasi valvontakirjeessään muun ohella työtuomioistuimen ratkaisuun TT 2013:99 ja pyysi Energiateollisuus ry:tä puuttumaan jäsenyrityksensä menettelyyn.

Työehtosopimuksen määräykset ovat olleet korvausten määriä lukuun ottamatta samat ainakin vuodesta 2010 lukien.

Verohallinnon kulloinkin voimassa olevat päätökset määrittävät, millä perusteilla ja minkä suuruisina ateriakorvaukset voidaan maksaa verottomina.

KANNE

Vaatimukset

Sähköalojen ammattiliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

1) vahvistaa sähköalan tes – energia – ICT – verkosto -työehtosopimuksen 80.3 kohdan oikeaksi tulkinnaksi, että henkilöstöruokailun tukeminen Epassilla ei vastannut työehtosopimuksen 80.3 kohdassa tarkoitettua tavanomaista ruokailupaikkaa,

2) vahvistaa, että X Oy on velvollinen Epassin käytettävissä olosta riippumatta maksamaan työntekijöille työehtosopimuksen 80.2 ja 80.3 kohdan mukaisten edellytysten täyttyessä määrältään jälkimmäisen sopimuskohdan mukaisen ateriakorvauksen,

3) vahvistaa, että työehtosopimuksen 86.5 kohdan määräykset eivät estäneet ateriakorvausten maksamista verollisena,

4) tuomitsee X Oy:n työehtosopimuksen rikkomisesta hyvityssakkoon,

5) tuomitsee Energiateollisuus ry:n valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon ja

6) velvoittaa Energiateollisuus ry:n ja X Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Sähköalojen ammattiliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 7.720 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Riidanalaiset työehtosopimusmääräykset ja niiden tulkinta

X Oy (jäljempänä X tai yhtiö) ilmoitti helmikuussa 2022, että se maksaisi ateriakorvauksia ainoastaan niissä tilanteissa, joissa henkilöllä ei ole ollut tosiasiallisesti mahdollisuutta ruokailla ruokailutauon aikana Epassia hyväksi käyttäen. Yhtiön vuonna 2022 esittämä tulkinta ateriakorvausta koskevista työehtosopimuksen määräyksistä oli väärä.

X oli korostanut, että ateriaedun tarjoaminen oli työnantajan päätösvaltaan kuuluva asia. Asiassa tuli kuitenkin ottaa huomioon työehtosopimuksen määräykset, joita tuli lähtökohtaisesti tulkita sanamuodon mukaisesti. Työehtosopimuksen mukaan työnantaja vapautui ateriakorvauksen maksamisesta vain siinä tapauksessa, että työntekijä voi ruokailla tavanomaisella ruokailupaikalla eli henkilöstöruokalassa tai sopimusruokalassa. Liikkuvaa työtä tekevien sähköasentajien kohdalla tämä toteutui harvoin, joten asialla oli taloudellistakin merkitystä. Ateriakorvauksen määrä oli tällä hetkellä 11,25 euroa kun taas X:n tarjoaman ateriatuen määrä oli enintään 2,55 euroa ateriaa kohden.

Työtuomioistuin oli ratkaisussaan TT 2013:99 arvioinut, vastasiko lounaskorttiruokailu työehtosopimuksessa tarkoitettua sopimusruokalaa. Työtuomioistuin oli katsonut, että vastaajayhtiö oli lounaskortin käytettävissä olosta riippumatta ollut velvollinen maksamaan työntekijöille ateriakorvauksen työehtosopimuksen mukaisten edellytysten täyttyessä.

Käsillä olevassa asiassa riidanalaisten työehtosopimusmääräysten sanamuodot olivat pysyneet edellä mainitun tuomion antamisen jälkeen samanlaisina, joten ratkaisusta sai tulkintaohjeen myös nyt kysymyksessä olevaan asiaan.

Työehtosopimusosapuolet eivät olleet missään vaiheessa sopineet, että verohallinnon päätökset syrjäyttäisivät työehtosopimuksen määräykset ja että vain verottomat korvaukset tulisi maksaa. Tämä ilmeni työehtosopimuksen muita määräyksiä koskevasta kohdasta 86.5. Siinä oli todettu, että verohallituksen päätöstä sovelletaan toissijaisesti eli sitä noudatetaan siltä osin kuin työehtosopimuksessa ei ole toisin sovittu. Työehtosopimuksen 86.5 kohta ei estänyt ateriakorvausten maksamista verollisina.

Hyvityssakkovaatimukset

Asiaa koskevat työehtosopimusmääräykset olivat sanamuodoiltaan varsin selkeitä. X:n tietoon oli saatettu ratkaisusta TT 2013:99 ilmenevä tulkintaohje. X:n olisi siten perustellusti pitänyt tietää rikkovansa työehtosopimuksen määräyksiä. Energiateollisuus ry oli määräysten vastaisesta menettelystä tietoisena hyväksynyt sen eikä ollut pyrkinyt vaikuttamaan työehtosopimuksen vastaisen käytännön loppumiseen. X ja Energiateollisuus ry oli siten velvoitettava suorittamaan hyvityssakkoa.

VASTAUS

Vaatimukset

Energiateollisuus ry ja X Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Sähköalojen ammattiliitto ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 9.875 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Työntekijöiden ravintoetu ja ateriakorvaus

Työnantajan tarjoama ravintoetu ja ateriakorvaus olivat eri asioita. Tämän vuoksi Sähköalojen ammattiliitto ry:n esittämä vertailu ateriakorvauksen ja X Oy:n (jäljempänä X tai yhtiö) tarjoaman ravintoedun suuruuden välillä ei ollut arvioitavassa tapauksessa millään tavoin merkityksellinen. Ravintoedulla tarkoitettiin järjestelyä, jossa työnantaja tarjoaa palkansaajalle aterian käypää hintaa alempaan hintaan tai täysin vastikkeetta.

Työehtosopimuksen mukaan ateriakorvaus maksettiin ruokailukustannusten korvauksena. Korvaus oli matkustamiseen liittyvä erillinen korvaus, jonka tarkoituksena oli korvata työntekijälle työmatkasta aiheutuvia lisäkustannuksia. Lisäkustannuksia ei syntynyt, jos työmatkan aikana voi käyttää työnantajan tarjoamaa lounasetua kuten varsinaisellakin työntekemispaikalla.

X:n Turun toimipiste muutti uusiin toimitiloihin keväällä 2022. Toimitilamuuton yhteydessä myös henkilöstölle tarjottavan ravintoedun järjestäminen tuli arvioida uudelleen, koska vanhassa toimipisteessä käytössä olleet sopimusruokalat lopettivat toimintansa. Yhtiöllä oli Naantalissa toimipiste, jonka henkilöstölle työnantaja oli jo aiemmin järjestänyt ravintoedun Epassilla.

X ilmoitti helmikuussa 2022, että se maksaisi ateriakorvausta niissä tilanteissa, joissa työehtosopimuksen edellytykset täyttyivät ja ateriakorvaus voitiin maksaa verottomana.

Epassilla ravintoetu oli työntekijöiden käytettävissä heidän työskennellessään niin varsinaisella työntekemispaikallaan kuin myös etätyössä ja pääsääntöisesti myös erityisillä työntekemispaikoilla. Kohdennetulla maksuvälineellä tarjotun ravintoedun laajentamista koskemaan koko henkilöstöä pidettiin tarkoituksenmukaisena ja yhdenvertaisena. Ei ollut olemassa myöskään liiketoiminnallisia syitä rajata Turun toimipisteen henkilöstö ravintoedun ulkopuolelle. Yhtiöllä ei ollut ollut liiketoiminnallisia tai muitakaan perusteita ravintoedun järjestämiseen henkilöstölle eri tavoin saman liiketoiminnan sisällä, eri toimipisteissä tai eri tehtävissä.

Erilaisten etujen tarjoaminen kuului työnantajan päätösvaltaan ja lähtökohtaisesti työnantaja päätti, minkä sisältöisiä etuja se henkilöstölleen tarjoaa. Työehtosopimuksessa ei ollut ravintoedun tarjoamista koskevia määräyksiä eikä muitakaan määräyksiä, joilla olisi rajoitettu työnantajan päätösvaltaa koskien ravintoedun järjestämistä. Työehtosopimus ei myöskään millään tavoin velvoittanut työnantajaa ravintoedun järjestämiseen. Se, että työehtosopimuksessa oli ateriakorvausta koskevia määräyksiä, ei vaikuttanut siihen, millaisia henkilöstöetuja työnantaja voi henkilöstölleen tarjota.

Työehtosopimuksen mukaisen ateriakorvauksen maksaminen

Työehtosopimuksessa oli määritelty tietyt kriteerit ateriakorvauksen maksamiselle. Ateriakorvaus ei siis ollut lähtökohtaisesti maksettava korvaus. Mahdollisuus maksaa korvaus verovapaasti oli työehtosopimuksen mukainen korvauksen maksamisen edellytys. Työehtosopimus velvoitti maksamaan ainoastaan sellaisia matkakustannusten korvauksia, kuten ateriakorvaus, jotka voitiin verovapaasti maksaa.

Työn tekemisen olosuhteet vaihtelivat liikkuvaa työtä tekevien osalta päivittäin ajan, paikan ja työn järjestelyjen suhteen. Sen johdosta myös ateriakorvauksen maksuedellytyksiä oli arvioitava jokaisen matkan osalta erikseen. Ateriakorvaus ei ollut palkanosa vaan erillinen korvaus, jonka maksuedellytykset arvioitiin tapauskohtaisesti.

Työtuomioistuimen ratkaisussa TT 2013:99 oli arvioitu työehtosopimuksen ateriakorvausmääräyksen mukaista sopimusruokalan määritelmää ja sitä, oliko työnantajan tekemä lounaskortteja koskeva sopimus työehtosopimuksen mukainen sopimusruokala. Kyseisessä tuomiossa ei ollut arvioitu nyt käsillä olevaa riitakysymystä verovapaudesta ateriakorvauksen maksuedellytyksenä, joten kyseisestä tuomiosta ei saanut johtoa tämän riita-asian ratkaisemiseen. Tuomiossaan työtuomioistuin totesi nimenomaan, että työehtosopimuksen matkakustannuksia koskevien määräysten lähtökohtana olivat työntekijälle verovapaasti maksettavat matkakustannusten korvaukset.

Verovapaus työehtosopimuksen mukaisten matkakustannuskorvausten perusteena

Työehtosopimuksen mukaisten matkakustannuskorvausten ja ateriakorvauksen maksuedellytykset olivat selvät. Työehtosopimus velvoitti maksamaan ainoastaan sellaisia matkakustannuskorvauksia, jotka voitiin maksaa verovapaasti. Työehtosopimuksessa ei ollut tarkoitettu maksaa verollisia matkakustannuskorvauksia. Työehtosopimuksen selvän määräyksen mukaan siltä osin kuin työehtosopimuksessa ei ollut toisin sovittu, noudatettiin kulloinkin voimassa olevaa verohallituksen päätöstä verottomaksi katsottavien matkakustannuskorvausten perusteista ja määristä.

Jos työehtosopimuksen ateriakorvausta koskevien kohtien 80.2 ja 80.3 nojalla olisi ollut tarkoitus maksaa verollisia ateriakorvauksia, olisi tästä sovittu erikseen. Näin ei kuitenkaan osapuolten välillä ollut missään vaiheessa sovittu, kun työehtosopimuksen ateriakorvausta koskeva määräys oli alun perin laadittu vuonna 2007 tai kun sitä oli viimeksi muutettu vuonna 2010. Matkakustannuskorvausten kuten ateriakorvauksen verovapaus oli ollut jo vuonna 2007 selkeä lähtökohta.

Vuoden 2010 neuvotteluissa ateriakorvausmääräystä muutettaessa työnantajapuolen neuvottelijat olivat tuoneet esille, että työehtosopimus ei mahdollistanut verollisten korvausten maksamista. Työnantajapuolen näkemys oli täten ollut palkansaajapuolen tiedossa yli kymmenen vuotta. Asiasta ei aiemmin ollut ollut erimielisyyttä eikä palkansaajapuoli ollut myöskään pyrkinyt muuttamaan ateriakorvausmääräystä. Tämä siitä huolimatta, että matkustaminen oli alan töissä tyypillistä ja myös matkakustannuskorvausten soveltamistilanteita tuli alan yhtiöissä eteen hyvin usein. Palkansaajapuolen voidaankin täten katsoa hyväksyneen työnantajapuolen näkemyksen verovapaudesta ateriakorvauksen maksuedellytyksenä.

Työehtosopimuksen 86.5 kohdan määräys oli ollut nykymuodossaan jo energia-alan työehtosopimuksessa vuonna 2005, josta se oli otettu sellaisenaan vuonna 2007 muodostettuun energiateollisuuden työntekijöiden työehtosopimukseen ja edelleen vuonna 2010 muodostettuun sähköalojen tes – energia – ict – verkosto -työehtosopimukseen.

Työehtosopimuksen 86.5 kohdassa oli nimenomaisesti todettu, että siltä osin kuin työehtosopimuksessa ei ollut toisin sovittu, noudatettiin kulloinkin voimassa olevaa verohallituksen päätöstä verottomaksi katsottavien matkakustannusten korvausten perusteista ja määristä. Määräyksen viittaus kulloinkin voimassa olevaan verohallituksen päätökseen tarkoitti osapuolten hyväksyneen sen, että verohallituksen päätökset ja sitä kautta korvausten perusteet ja määrät voivat muuttua, kuten nyt verovapaan ateriakorvauksen osalta oli tapahtunut.

Lisäksi työehtosopimuksen matkakustannuskorvausten enimmäismäärät olivat aina seuranneet verohallinnon kulloinkin voimassa olevan päätöksen mukaisia matkakustannuskorvausten verovapaita enimmäismääriä. Uusien työehtosopimusten voimaantullessa korvausten määrät oli tarkistettu verohallinnon vahvistamien verovapaiden enimmäismäärien mukaisiksi. Tämä tuki vastaajien näkemystä siitä, että työehtosopimuksen tarkoituksena oli korvata ainoastaan sellaisia matkakustannuksia, jotka voitiin verovapaasti maksaa. Muutoinkin työehtosopimuskäytännössä yleinen lähtökohta oli, että ainoastaan verovapaita matkakustannusten korvauksia maksettiin.

Verottajan syventävien vero-ohjeiden mukaan jos työnantaja oli järjestänyt palkansaajan ravintoedun kohdennetulla maksuvälineellä (esimerkiksi lounasseteli tai -kortti), palkansaajan tavanomaisena ruokailupaikkana pidettiin mitä tahansa ruokailupaikkaa, jossa aterian voi maksaa kohdennetulla maksuvälineellä. Jos kohdennettu maksuväline oli palkansaajan käytettävissä myös työmatkalla, työnantaja ei voinut maksaa palkansaajalle ateriakorvausta verovapaasti.

Verottaja oli tarkentanut ohjeistustaan vuoden 2021 alusta lukien siten, että palkansaajalla katsottiin olevan mahdollisuus ruokailla tavanomaisella ruokailupaikallaan myös silloin, kun työnantaja oli tarjonnut kohdennettua maksuvälinettä palkansaajalle, mutta hän ei ollut ottanut sitä käyttöönsä. Verottaja oli hyväksynyt edellä kuvatusta pääsäännöstä poikkeuksen, jonka mukaan työnantajan ei katsottu järjestäneen ruokailua, vaikka työntekijällä olisikin ollut mahdollisuus lounasetuun, jos työtä tehtiin niin syrjäisellä paikalla, ettei lounastauolla pystynyt käytännössä kohtuudella ruokailemaan missään kyseessä olevalla lounasedulla. Tällaisissa tilanteissa ateriakorvaus olisi mahdollista maksaa verovapaasti, vaikka työantaja olisikin järjestänyt ravintoedun kohdennetulla maksuvälineellä.

X maksaa ateriakorvauksen niissä tilanteissa, joissa työehtosopimuksen edellytykset täyttyivät ja ateriakorvaus voitiin maksaa verovapaasti.

TYÖEHTOSOPIMUKSEEN OSALLISTEN LIITTOJEN LAUSUMAT

Työtuomioistuin on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 32 a §:n nojalla varannut kysymyksessä olevan työehtosopimuksen muille osapuolille Palvelualojen työnantajat PALTA ry:lle ja Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:lle tilaisuuden antaa lausuma asiassa.

Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n lausuma

Palvelualojen työnantajat PALTA ry on viitannut lausumanaan Energiateollisuus ry:n ja X Oy:n asiassa antamaan vastaukseen.

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n lausuma

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry on viitannut Sähköalojen ammattiliitto ry:n esittämään ja lisäksi lausunut, että Energiateollisuus ry:n ja X Oy:n tulkinta siitä, ettei ateriakorvausta tullut maksaa, jos se johtaisi korvauksen verollisuuteen, vaikka työehtosopimuksen määräykset ateriakorvauksen maksamisen edellytyksestä täyttyivät, oli työehtosopimuksen vastainen.

Työehtosopimuksen 80.2, 80.3 ja 80.4 kohtien sanamuoto oli selvä. Työehtosopimuksen 86.5 kohdan mukaan verohallituksen ohjeistusta matkakustannusten korvauksista noudatettiin vain silloin, kun sopimuksessa ei ollut asiasta määräyksiä. Nyt ateriakorvauksen maksamisen ehdoista oli sopimuksessa määräykset. Sen vuoksi ateriakorvauksen osalta tuli noudattaa työehtosopimuksen kohtien 80.2 - 80.4 määräyksiä sellaisinaan. Ateriakorvauksen maksamisen edellytysten täyttyessä korvauksen verollisuudella ei ollut merkitystä.

Energiateollisuus ry ja X Oy olivat esittäneet, että työehtosopimuksessa ei olisi ollut tarkoitus sopia ateriakorvausta verovapaata korvausta suuremmaksi. Tällaisesta rajoituksesta ei ole sopimusneuvotteluissa sovittu. Siitä seikasta, että sopimuksen matkakustannuskorvauksien määriä oli muutettu verovapaita korvauksia vastaaviksi, ei voitu tehdä sitä johtopäätöstä, että verollisia ateriakorvauksia ei voisi missään tilanteessa tulla maksettavaksi, jos sopimuksessa sovitut edellytykset täyttyivät. Jos näin olisi tarkoitettu, riidan kohteena oleva työehtosopimuksen määräys olisi voitu korvata kokonaan viittaamalla verottajan verovapaisiin korvauksiin ja niistä annettuihin ohjeisiin.

Siitä, että verovapaiden korvausten määriä oli muutettu neuvottelujen kautta, voitiin päätellä, että matkakustannusten korvauksien määristä oli tullut vielä erikseen sopia verottajan päätöksistä huolimatta. Jos työnantajapuoli olisi verottajan ohjeen muututtua halunnut muuttaa olemassa olevaa sopimusmääräystä, olisi sen tullut vastaavasti tapahtua neuvottelun kautta.

Ateriakorvausten verollisuus johtui pohjimmiltaan siitä, että työnantaja oli omalla päätöksellään halunnut korvata sopimusruokalakäytännön. Työnantajan oli täytynyt päätöstä tehdessään ottaa huomioon, että ateriakorvauksen ehdot saattoivat johtaa siihen, että maksettavaksi tulee myös verollisia ateriakorvauksia.

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n tiedossa ei ollut, että kyseistä kysymystä olisi missään vaiheessa käsitelty osapuolten välillä tai siitä olisi ollut erimielisyyttä. Sellaista soveltamiskäytäntöä, ettei ateriakorvausta tarvitsisi maksaa, jos työnantaja oli järjestänyt ateriaedun Epassin tai vastaavan järjestelmän avulla, ei ollut olemassa.

TODISTELU

Vastaajien kirjalliset todisteet

1. Verottajan syventävät vero-ohjeet: Työmatkakustannusten korvaukset verotuksessa (diaarinumero VH/1520/00.01.00/2021), kohta 8.6. Ateriakorvaus
2. Energiateollisuus ry:n ja Sähköalojen ammattiliitto ry:n välinen energia-alan työehtosopimus 16.2.2005 - 30.9.2007, määräys 10.4 Muita määräyksiä, kohta 1
3. Energiateollisuuden työntekijöiden työehtosopimus 17.10.2007 - 31.1.2010, määräys 75.
4. Sähköalojen tes – energia - ict-verkostoalan työehtosopimus 2010 - 2013, määräys 86.5
5. Sähköalojen tes – energia - ict-verkostoalan työehtosopimuksen 2010 -2013 allekirjoituspöytäkirja 12.3.2010

Kantajan henkilötodistelu

1. A
2. B
3. C

Vastaajien henkilötodistelu

1. D
2. E
3. F

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu ja arvioinnin lähtökohdat

X Oy (jäljempänä X tai yhtiö) on ilmoittanut helmikuussa 2022, että yhtiön Turun toimipisteessä otetaan henkilöstöruokailun tukemisessa käyttöön kohdennettuna maksuvälineenä Epassi ja että tämän jälkeen työehtosopimuksen mukaiset ateriakorvaukset maksetaan vain silloin kun työntekijällä ei ole ollut mahdollisuutta ruokailla lounastauon aikana Epassia hyväksi käyttäen. Lisäksi yhtiö on ilmoittanut, että ateriakorvaukset maksetaan vain verottomina. Yhtiö on viimeksi mainituilta osin vedonnut työehtosopimuksen 86.5 kohtaan, jonka mukaan siltä osin kuin työehtosopimuksessa ei ole toisin sovittu, noudatetaan kulloinkin voimassa olevaa verohallituksen päätöstä verottomaksi katsottavien matkakustannusten korvausten perusteista ja määristä. Sähköalojen ammattiliitto ry:n (jäljempänä Sähköliitto) mukaan työehtosopimusosapuolet eivät olleet missään vaiheessa sopineet, että verohallinnon päätökset syrjäyttäisivät työehtosopimuksen määräykset ja että vain verottomat ateriakorvaukset tulisi maksaa. Työehtosopimuksen 86.5 kohtaa noudatettiin toissijaisesti eikä tuo kohta estänyt ateriakorvausten maksamista verollisina.

Edellä olevan johdosta asiassa vallitsee erimielisyys siitä, vastaako sanottua kohdennettua maksuvälinettä käyttäen tapahtuva ruokailu työehtosopimuksen 80.3 kohdassa tarkoitettua tavanomaista ruokailupaikkaa ja onko työehtosopimuksessa sovittu vain verottomien ateriakorvausten maksamisesta.

Asiassa on riidatonta, että työehtosopimuksen 80.1–80.3. ja 86.5 kohtien määräykset ovat olleet korvausten määriä lukuun ottamatta samat ainakin vuodesta 2010 lukien.

Työtuomioistuin on työehtosopimuksen samoja 80.2 ja 80.3 kohdan sopimusmääräyksiä koskeneessa aikaisemmassa ratkaisussaan TT 2013:99, jossa kantajana on ollut Sähköalojen ammattiliitto ry ja vastaajina Energiateollisuus ry ja Palvelualojen työnantajat PALTA ry, vahvistanut, että tuossa asiassa kuultavana ollut yhtiö ei ollut sen ja maksupalveluyrityksen välisellä, henkilökunnalle annettavia työntekijäkohtaisia lounaskortteja koskevalla sopimuksella ja tähän sopimukseen perustuvat lounaskortit yksipuolisella päätöksellään työntekijöiden käyttöön määräämällä tehnyt työehtosopimuksen 80.3 kohdassa tarkoitettua sopimusta sopimusruokalasta ja että kuultavana ollut yhtiö oli lounaskortin käytettävissä olosta riippumatta velvollinen maksamaan työntekijöille työehtosopimuksen 80.2 ja 80.3 kohdan mukaisten edellytysten täyttyessä määrältään jälkimmäisen sopimuskohdan mukaisen ateriakorvauksen. Tuossa ratkaisussa ei ole otettu kantaa työehtosopimuksen 86.5 kohdan tulkintaan eikä siihen X:n ja Energiateollisuus ry:n nyt esittämään, että ateriakorvaukset maksetaan vain silloin kun ne voidaan maksaa verottomina.

Kohdennetun maksuvälineen käyttöönotto

Todistajana kuultu X:n henkilöstöjohtaja F on kertonut, että X oli päättänyt ottaa Epassin käyttöön helmikuussa 2022, koska Turun toimipisteen muuttaessa yhtiö oli yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti halunnut tarjota myös Turun toimipisteen henkilöstölle Epassilla saman ravintoedun, joka oli jo ollut käytössä yhtiön Naantalin toimipisteessä. Ennen Epassin käyttöönottoa Turun toimipisteessä oli ollut henkilöstöruokala, jossa aterian hintaa oli subventoitu ja liikkuvaa työtä tekevät olivat saaneet ateriakorvauksen työehtosopimuksen mukaisin ehdoin verottomana, mikäli he eivät olleet voineet käyttää henkilöstöruokalaa.

F ja todistajana kuultu X:n työntekijöiden pääluottamusmies C ovat kertoneet, että yhtiö oli yrittänyt päästä ateriakorvauksesta paikalliseen sopimukseen työntekijöiden kanssa ennen Epassin käyttöönottoa keväällä 2022. Tällöin yhtiö oli esittänyt työehtosopimustekstiin muutosta paikallisella sopimuksella niin, että myös Epassilla tuettu ruokailu olisi lisätty sopimustekstiin. C:n mukaan yhtiö oli ehdottanut tätä lisäystä tavanomaisen ruokailupaikan käsitteeseen kohtiin 80.2 ja 80.3. F:n mukaan yhtiön esittämän paikallisen sopimuksen tarkoituksena ei ollut ollut, että yhtiö maksaisi verollisia ateriakorvauksia. Muilta osin yhtiö ei ollut esittänyt muutoksia ateriakorvausta koskevaan työehtosopimuskohtaan. F:n ja C:n mukaan työntekijäpuoli ei ollut suostunut yhtiön ehdottamiin lisäyksiin eikä paikallista sopimusta ollut syntynyt.

F on kertonut, että yhtiössä oli oltu tietoisia työtuomioistuimen ratkaisusta TT 2013:99, jossa työtuomioistuin oli tulkinnut nyt riidan kohteena olevaa ateriakorvausta koskevaa työehtosopimusmääräystä niin, että työnantaja oli velvollinen maksamaan ateriakorvausta työehtosopimuksen edellytysten täyttyessä siitäkin huolimatta, että työnantaja oli tarjonnut työntekijöille ravintoedun lounaskortilla. F:n mukaan yhtiössä oli katsottu, että nyt kuitenkin oli kyse eri tilanteesta, koska asiassa tuli antaa merkitystä verottajan kannalle ateriakorvausten verollisuudesta. F:n ja C:n mukaan matkakustannuksia kuten ateriakorvausta oli maksettu työntekijöille vain verottomina.

F:n mukaan ateriakorvausten maksaminen oli vuonna 2023 vähentynyt noin 40 prosentilla verrattuna vuoteen 2021, jolloin Epassi ei vielä ollut ollut käytössä. F:n arvion mukaan yhtiölle ei kuitenkaan ollut syntynyt säästöjä Epassin käyttöönotosta.

Verottomien ateriakorvausten maksaminen

Todistelutarkoituksessa kuultu Sähköliiton puheenjohtaja A, joka oli osallistunut riidanalaisia työehtosopimusmääräyksiä koskeviin työehtosopimusneuvotteluihin vuodesta 2000 lukien suurelta osin pääneuvottelijan roolissa, todistelutarkoituksessa kuultu Energia-alan keskusliitto Finergy ry:n työmarkkinalakimiehenä vuosina 2001–2004 sekä Energiateollisuus ry:n johtavana asiantuntijana, apulaisjohtajana ja työmarkkinajohtajana vuosina 2005–2008 toiminut D, joka oli toiminut työnantajapuolen pääneuvottelijana vuosina 2005–2007, ja todistajana kuultu Energiateollisuus ry:n työmarkkinajohtajana vuosina 2008–2021 toiminut E, joka oli D:n jälkeen toiminut Energiateollisuus ry:n vastuullisena työehtosopimusneuvottelijana, ovat kertoneet ateriakorvausta koskevien määräysten taustasta ja sopimusosapuolten tavoitteista työehtosopimusneuvotteluissa. Heidän kertomuksistaan käy muun ohessa ilmi, että työnantajapuolen lähtökohtana ja tavoitteena oli koko ajan ollut, että työehtosopimuksen mukaan maksetaan vain sellaisia ateriakorvauksia, jotka voidaan maksaa verovapaina.

A:n mukaan työehtosopimuksen kohta 86.5 oli otettu työehtosopimukseen vuosien 2005–2007 työehtosopimusta koskeneissa neuvotteluissa yhdistettäessä alan kaksi työehtosopimusta. A:lla ja E:llä ei ole ollut tietoa siitä, mitä määräyksellä oli tarkoitettu. A:n mukaan määräyksen merkityksestä ei ollut keskusteltu osapuolten kesken edellä mainituissa neuvotteluissa eikä myöskään vuoden 2010 työehtosopimusneuvotteluissa. E:n mukaan työnantajapuoli oli pitkään tulkinnut määräystä niin, että ainoastaan verovapaiden korvausten maksaminen oli ollut mahdollista. E:n mukaan jokaisella työehtosopimusneuvottelukierroksella työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjaan oli kirjattu, että matkakustannusten korvausten määrät määräytyvät sopimusten aikana verohallituksen niitä koskevien päätösten mukaan, mikä E:n näkemyksen mukaan oli ilmentänyt tarkoitusta maksaa vain verovapaita korvauksia.

A:n ja E:n mukaan työnantajapuoli oli vuosien 2009–2010 työehtosopimusneuvotteluissa esittänyt muutosta ateriakorvausta koskevan 80.2 kohdan loppuun siten, että ateriakorvauksia maksettaisiin ainoastaan silloin, kun verovapausehdot täyttyivät. Työnantajapuoli oli lisäksi esittänyt, että kohtaan 80.3 olisi lisätty tulkintaohje, joka olisi sisältänyt viittauksen verottajan ohjeeseen siitä, että matkakustannuksia maksetaan ainoastaan verovapaina. Työnantajapuoli oli myös ehdottanut ateriakorvausmääräykseen lisättäväksi kirjausta siitä, että mikäli matkakustannusten maksamisesta tulee erimielisyyttä tai niiden tulkinnasta on epäselvyyttä, tulkintaohje tulee hakea verottajalta ja että ainoastaan verovapaat korvaukset maksetaan. Työntekijäpuoli oli hylännyt työnantajapuolen ehdotukset korvausten maksamisesta ainoastaan verottomina eikä työnantajapuolen ehdotuksia ollut kirjattu työehtosopimukseen.

E on kertonut, että työnantajapuoli oli esittänyt ateriakorvausta koskevan kohdan modernisoimista työehtosopimuskierroksella 2018–2020 siten, että ateriakorvausmääräykseen olisi kirjattu selkeästi Epassi ja muut vastaavat ruokailumahdollisuudet. E on vielä todennut, ettei työehtosopimus velvoittanut työnantajaa järjestämään lounasetua työntekijöille.

A:n mukaan työehtosopimusosapuolet eivät olleet sopineet siitä, että työehtosopimuksen sisältö muuttuisi verottajan tulkintojen ja ohjeiden mukaan, vaan lähtökohtana oli ollut, että työehtosopimuskirjaukset sitovat osapuolia työehtosopimuksessa sovitulla tavalla.

Henkilöstöjohtaja F on kertonut, että yhtiö oli ennen Epassin käyttöönottoa selvittänyt verohallinnosta, missä tilanteissa ateriakorvausta voitaisiin maksaa edelleen verottomasti, jos yhtiö ottaa käyttöön Epassin. Verottajan kanta oli ollut, että niissä tilanteissa, joissa Epassia ei ollut voinut tosiasiallisesti käyttää, ateriakorvaus voitaisiin maksaa verottomana. Yhtiö oli laatimansa sisäisen selvityksen pohjalta tulkinnut työehtosopimusta verottajan ohjeiden mukaan ja linjannut, että ateriakorvaus voitaisiin Epassin käyttöönoton jälkeen maksaa edelleen verovapaana silloin, kun työehtosopimuksen edellytys kahden kilometrin etäisyydestä varsinaisesta työpaikasta toteutui ja työntekijä ei lounastauon aikana tosiasiallisesti ehtinyt mennä työkohteesta sellaiseen paikkaan, jossa hän voi käyttää maksuvälineenä Epassia, mutta myös silloin, kun työntekijä ei työturvallisuuden tai toimintavarmuuden vuoksi voinut poistua työkohteesta lounastauon aikana. Pääluottamusmies C on vahvistanut, että yhtiö oli maksanut työntekijöille ateriakorvausta F:n edellä kuvaamin perustein.

Arviointi ja johtopäätökset vahvistusvaatimusten osalta

Sovellettavan työehtosopimuksen 80.2 kohdan mukaan työntekijälle maksetaan ruokailukustannusten korvauksena ateriakorvaus, jos hänen erityinen työntekemispaikkansa sijaitsee vähintään kahden kilometrin todellisen kulkumatkan päässä varsinaisesta työpaikasta eikä hän voi työn vuoksi ruokailutauon aikana ruokailla tavanomaisella ruokailupaikallaan.

Työehtosopimuksen 80.3 kohdan mukaan tavanomaisella ruokailupaikalla tarkoitetaan varsinaisen työpaikan tai erityisen työntekemispaikan yhteydessä olevaa henkilöstöruokalaa tai sopimusruokalaa tai tällaisen puuttuessa työntekijän varsinaista työpaikkaa. Tavanomainen ruokailupaikka varsinaisella työpaikalla ei ole käytettävissä, jos erityinen työntekemispaikka sijaitsee vähintään kahden kilometrin todellisen kulkumatkan päässä. Tällä määräyksellä ei muuteta paikallisesti sovittuja käytäntöjä.

Työtuomioistuin on aikaisemmassa samaa sopimuskohtaa koskeneessa ratkaisussaan TT 2013:99 edellä kerrotuin tavoin katsonut, että kohdennetun maksuvälineen, tuossa asiassa lounaskortin osoittaminen työntekijöiden käyttöön lounaan maksamista varten sellaisessa paikassa, jossa lounaskorttia voitiin käyttää maksuvälineenä, ei täyttänyt työehtosopimuksessa sovittua tavanomaisen ruokailupaikan eli tuossa asiassa sopimusruokalan vaatimusta ja että kuultavana ollut yhtiö oli lounaskortin käytettävissä olosta riippumatta velvollinen maksamaan työntekijöille työehtosopimuksen 80.2 ja 80.3 kohdan mukaisten edellytysten täyttyessä ateriakorvauksen. Työtuomioistuimen käsityksen mukaan tuosta ratkaisusta ilmenevää tulkintaa voidaan noudattaa myös nyt ratkaistavana olevassa asiassa. X on ratkaistavana olevassa asiassa yksipuolisella päätöksellään henkilöstöruokalan lopettamisen jälkeen ryhtynyt tukemaan henkilöstöruokailua antamalla työntekijöiden käyttöön Epassin työpaikan ulkopuolella tapahtuvaa ruokailua varten. Samalla yhtiö on päättänyt, että ateriakorvaukset maksetaan vain silloin kun työntekijällä ei ole ollut mahdollisuutta ruokailla lounastauon aikana Epassia hyväksi käyttäen. Työtuomioistuimen aikaisemmasta ratkaisusta ilmenevän tulkinnan mukaan tällaista kohdennetulla maksuvälineellä tapahtuvaa järjestelyä ei voida pitää työehtosopimuksen 80.3 kohdassa tarkoitettuna tavanomaisena ruokailupaikkana. Tämän vuoksi kanteen 1 kohdassa esitetty vahvistamisvaatimus tulee hyväksyä.

X on lisäksi ilmoittanut, että työehtosopimuksen mukaiset ateriakorvaukset maksetaan vain silloin kun ne voidaan verohallinnon ohjeiden mukaan maksaa verottomina. Yhtiö on tältä osin vedonnut työehtosopimuksen 86.5 kohtaan, jonka mukaan siltä osin kuin työehtosopimuksessa ei ole toisin sovittu, noudatetaan kulloinkin voimassa olevaa verohallituksen päätöstä verottomaksi katsottavien matkakustannusten korvausten perusteista ja määristä. Sähköliiton mukaan työehtosopimusosapuolet eivät olleet missään vaiheessa sopineet, että verohallinnon päätökset syrjäyttäisivät työehtosopimuksen määräykset ja että vain verottomat ateriakorvaukset tulisi maksaa. Työehtosopimuksen 86.5 kohtaa noudatettiin toissijaisesti eikä tuo kohta estänyt ateriakorvausten maksamista verollisina.

X:n ja Energiateollisuus ry:n kirjallisina todisteina esittämistä työehtosopimusten otteista käy ilmi, että työehtosopimuksen 86.5 kohta on pysynyt asiasisällöltään muuttumattomana vuodesta 2005 lukien. Sähköliiton puheenjohtaja A ja Energiateollisuus ry:n työmarkkinajohtajana toiminut E eivät ole edellä todetuin tavoin osanneet kertoa sitä, mitä tuolla määräyksellä oli tarkoitettu. A:n mukaan määräyksen merkityksestä ei ollut keskusteltu ainakaan vuosien 2005–2007 työehtosopimusta koskeneissa neuvotteluissa. E:n mukaan työnantajapuoli oli pitkään tulkinnut määräystä niin, että ainoastaan verovapaiden korvausten maksaminen oli ollut mahdollista. Verovapaiden ateriakorvausten maksamisesta oli keskustelu vuosien 2009–2010 työehtosopimusneuvotteluissa. Tällöin työnantajapuoli oli esittänyt kirjattavaksi työehtosopimukseen, että ateriakorvauksia maksettaisiin ainoastaan silloin kun ne voidaan maksaa verovapaina ja että tulkintaohjetta haettaisiin tarvittaessa verottajalta. Työntekijäpuoli ei ollut hyväksynyt työnantajapuolen ehdotuksia eikä sopimusta näin ollen ollut syntynyt näiltä osin.

Työtuomioistuimen käsityksen mukaan työehtosopimuksen 86.5 kohdan sanamuodosta ei voida päätellä, mitä tuolla sopimusmääräyksellä on tarkoitettu. Sopimusmääräyksen sanamuodon mukaan määräys on toissijainen ja sitä noudatetaan siltä osin kuin työehtosopimuksessa ei ole toisin sovittu. Työehtosopimuksen 80.2 ja 80.3. kohdissa on nyt sovittu ateriakorvauksen maksamisen perusteista ja määristä. Näitä määräyksiä tulee niin ollen noudattaa 86.5 kohdassa mainitun verohallituksen päätöksen asemesta. Näin ollen 86.5 kohdasta ei voida tehdä sitä johtopäätöstä, että ateriakorvaukset maksettaisiin vain silloin kun ne verohallinnon ohjeiden mukaan voidaan maksaa verovapaina. Edellä olevan johdosta myös kanteen 2 kohdassa esitetty vahvistamisvaatimus tulee hyväksyä.

Sähköliitto on kanteen 3 kohdassa vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että työehtosopimuksen 86.5 kohdan määräykset eivät estäneet ateriakorvausten maksamista verollisina. Kun työtuomioistuin on jo edellä todennut, että kanteen 1 ja 2 kohdassa esitetyt vahvistamisvaatimukset tulee hyväksyä, Sähköliitolla ei enää ole tarvetta eikä niin ollen riittävää oikeudellista intressiä saada vahvistustuomiota tältä osin. Työtuomioistuimen toimivaltaan ei myöskään kuulu sen asian ratkaiseminen, ovatko työehtosopimuksen mukaan maksettavat ateriakorvaukset verovapaita vai veronalaisia. Tämän asian ratkaiseminen kuuluu verohallinnolle. Työtuomioistuimen käsityksen mukaan sinänsä on mahdollista, että työehtosopimuksen mukaan maksettavat ateriakorvaukset ovat verohallinnon ohjeiden mukaan verovapaita tai veronalaisia. Näillä perusteilla kanteen 3 kohdassa esitetty vahvistamisvaatimus tulee hylätä.

Työehtosopimuksen tieten rikkominen

Työehtosopimuslain 7 §:n mukaan työehtosopimukseen sidottu työnantaja, joka tietensä rikkoo tai jonka olisi perustellusti pitänyt tietää rikkovansa työehtosopimuksen määräyksiä, voidaan tuomita hyvityssakkoon.

Työtuomioistuin on edellä todennut, että kanteen 1 ja 2 kohdassa esitetyt vahvistamisvaatimukset tulee hyväksyä. X:n henkilöstöjohtaja F on kertonut yhtiön olleen tietoinen työtuomioistuimen ratkaisusta TT 2013:99, joka oli koskenut kysymyksessä olevan ateriakorvausmääräyksen tulkintaa. F:n mukaan yhtiössä oli kuitenkin katsottu, ettei ratkaisu ollut soveltunut nyt käsillä olleeseen tilanteeseen, koska työehtosopimuksen perusteella oli ollut tarkoitus maksaa vain verottomia ateriakorvauksia. Yhtiö oli Epassin käyttöönoton jälkeen maksanut työntekijöilleen noin 40 prosenttia vähemmän ateriakorvauksia kuin ennen Epassin käyttöönottoa.

Yhtiön tulkinta siitä, että työehtosopimuksen perusteella maksettaisiin vain verottomia ateriakorvauksia, ei ole ilmennyt työehtosopimuksen sanamuodosta eikä asiasta ole syntynyt työehtosopimusneuvotteluissa työnantajaliiton tavoittelemaa sopimusta. Yhtiössä ei ole myöskään päästy paikalliseen sopimukseen asiasta ennen Epassin käyttöönottoa. Tämän jälkeen yhtiö on direktio-oikeuden perusteella määrännyt, että työehtosopimuksen mukaisten ateriakorvauksen maksamisedellytysten täyttyessä ateriakorvausta ei kuitenkaan makseta silloin kun työntekijällä on mahdollisuus käyttää Epassia ruokailuun.

Edellä kerrotuissa olosuhteissa yhtiön on perustellusti pitänyt tietää rikkovansa ateriakorvausta koskevaa työehtosopimuksen määräystä. Yhtiö on sen vuoksi tuomittava maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta.

Valvontavelvollisuuden laiminlyöminen

Sähköliitto on lähettänyt Energiateollisuus ry:lle 11.2.2022 valvontakirjeen, jossa se on ilmoittanut pitävänsä X:n suunnitelmia Epassin käyttöönotosta ja ateriakorvauksen maksamisen lopettamisesta työehtosopimuksen ateriakorvausta koskevan määräyksen vastaisina ja viitannut työtuomioistuimen ratkaisuun TT 2013:99. Energiateollisuus ry on asettunut tukemaan työnantajan työehtosopimuksen vastaista tulkintaa. Energiateollisuus ry on siten laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa, minkä vuoksi se on tuomittava hyvityssakkoon.

Oikeudenkäyntikulut

Energiateollisuus ry ja X ovat oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla velvollisia yhteisvastuullisesti korvaamaan Sähköliiton oikeudenkäyntikulut. Sillä, minkä Sähköliitto on hävinnyt kanteen 3 kohdassa esitetyn vahvistamisvaatimuksen osalta, on vain vähäinen merkitys asiassa. Sen vuoksi Sähköliiton tulee saada täysi korvaus oikeudenkäyntikuluistaan. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin hylkää kanteen 3 kohdassa esitetyn vahvistamisvaatimuksen, jossa työtuomioistuinta on vaadittu vahvistamaan, että työehtosopimuksen 86.5 kohdan määräykset eivät estäneet ateriakorvausten maksamista verollisena.

Työtuomioistuin

1. vahvistaa sähköalan tes – energia – ICT – verkosto -työehtosopimuksen 80.3 kohdan oikeaksi tulkinnaksi, ettei henkilöstöruokailun tukeminen Epassilla vastannut työehtosopimuksen 80.3 kohdassa tarkoitettua tavanomaista ruokailupaikkaa,
2. vahvistaa, että X Oy on velvollinen Epassin käytettävissä olosta riippumatta maksamaan työntekijöille työehtosopimuksen 80.2 ja 80.3 kohdan mukaisten edellytysten täyttyessä määrältään jälkimmäisen sopimuskohdan mukaisen ateriakorvauksen,
3. tuomitsee X Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla maksamaan Sähköalojen ammattiliitto ry:lle hyvityssakkoa 3.000 euroa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta
4. tuomitsee Energiateollisuus ry:n maksamaan työehtosopimuslain 8 §:n ja 9 §:n (864/2001) nojalla maksamaan Sähköalojen ammattiliitto ry:lle hyvityssakkoa 4.000 euroa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ja
5. velvoittaa Energiateollisuus ry:n ja X Oy:n yhteisvastuullisesti maksamaan Sähköalojen ammattiliitto ry:lle oikeudenkäyntikulujen korvauksena 7.720 euroa, mille määrälle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Pekka Pärnänen puheenjohtajana sekä Riitta Kiiski, Mika Lallo, Juha Teerimäki, Paula Ilveskivi ja Arja Pohjola jäseninä. Valmistelija on ollut Jaana Väisänen.

Tuomio on yksimielinen.

‍