TT 2024:35

Valtakunnallisen yrityksen tytäryhtiön Kuopiossa toiminut hälytyskeskustoiminta oli ulkoistettu ja ulkoistamisen seurauksena valvomossa työskennelleiden valvomopäivystäjien työ oli loppunut kokonaan.
Asiassa esitetyn henkilötodistelun perusteella yhtiön palveluksessa olleelle luottamusmiehelle oli tarjottu irtisanomistilaisuudessa palveluneuvojan tehtävää Jyväskylässä. Sen jälkeen hänelle oli lähetetty viikoittain sähköpostitse listaus kaikista konserniyhtiöissä avoinna olleista työpaikoista. Yhtiön noudattama työn tarjoamistapa oli vastannut sitä, mitä yhtiöltä oli edellytetty työntarjoamisvelvollisuuden toteutumiseksi.
Kysymys myös yhtiön velvollisuudesta tarjota luottamusmiehelle toista, vaativampaa työtä ja kouluttaa hänet siihen.
Ks. TT 2013:106, KHO 2023:28
Vrt. KKO 2022:33, KHO 2020:118

Asia

Työsuhteen päättäminen

Kantaja

Ammattiliitto Pro ry

Vastaaja

Kiinteistötyönantajat ry

Kuultava

A Oy

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 13.11.2023

Pääkäsittely 26.2.2024

TYÖEHTOSOPIMUSTEN MÄÄRÄYKSET

Kiinteistötyönantajat ry:n ja Ammattiliitto Pro ry:n välillä solmitun Kiinteistöalan toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen 1.2.2020–28.2.2022 ja 1.3.2022–29.2.2024 osana (2 §) on noudatettu PT-STTK keskusjärjestöjen välillä solmittua luottamusmiessopimusta (3.10.2002).

PT-STTK Luottamusmiessopimuksessa on ollut muun muassa seuraavat määräykset.

[--]

4 § Työsuhdeturva

[--]

Taloudelliset ja tuotannolliset irtisanomisperusteet

Jos yrityksen työvoimaa irtisanotaan tai lomautetaan taloudellisilla tai tuotannollisilla perusteilla, tällaista toimenpidettä ei saa kohdistaa pääluottamusmieheen, ellei yrityksen tai pääluottamusmiehen toimialueena olevan yrityksen osan toimintaa keskeytetä kokonaan. Mikäli yhteisesti todetaan, tai työnantaja voi muutoin näissä neuvotteluissa yksilöidysti osoittaa, ettei pääluottamusmiehelle voida tarjota hänen ammattitaitoaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä tai kouluttaa häntä muuhun työhön työsopimuslain 7:4 §:ssä tarkoitetulla tavalla, voidaan tästä säännöstä kuitenkin poiketa.

Luottamusmies voidaan irtisanoa tai lomauttaa vain kun luottamusmiehen työ kokonaan päättyy eikä hänelle voida järjestää hänen ammattitaitoaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä tai kouluttaa häntä muuhun työhön työsopimuslain 7:4 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

[--]

Korvaukset

Luottamusmiehelle, jonka työsopimus on lakkautettu tämän sopimuksen vastaisesti, on suoritettava korvauksena vähintään 10 ja enintään 30 kuukauden palkka. Korvaus on määrättävä samojen perusteiden mukaan kuin työsopimuslain 12:2 §:n 2 momentissa on säädetty ja tällöin on otettava huomioon myös toimihenkilön luottamusmiesasema.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA

A Oy oli antanut 4.5.2021 yhteistoimintalain 8 luvun mukaisen neuvotteluesityksen. Neuvotteluesityksen mukaan A Oy oli harkinnut yhtiön Kuopiossa toimivan hälytyskeskustoiminnan (B:n keskusvalvomo) siirtämistä ulkoisen palveluntarjoajan toteutettavaksi. Samassa yhteydessä yhtiö oli ilmoittanut harkitsevansa kiinteistöpalveluiden asiakaspalvelu-, hälytyskeskus- ja asiakkaan järjestelmät -tiimien tehtävien uudelleenorganisointia.

Yhtiön arvion mukaan mahdolliset toimenpiteet olivat voineet koskettaa enintään 35 toimihenkilöä ja ne pantaisiin yhtiön alustavan arvion mukaan täytäntöön mahdollisimman pian neuvotteluiden päättymisen jälkeen, kuitenkin viimeistään 31.10.2021.

Yhteistoimintaneuvottelut oli käyty 11.5.2021–22.6.2021 välisenä aikana. Henkilöstöä neuvotteluissa olivat edustaneet C Oyj:n neuvotteleva luottamusmies D ja Itä-Suomen alueen luottamusmies E.

A Oy oli antanut neuvotteluita koskevan selvityksen 23.6.2021 ja ilmoittanut samalla neuvotteluiden perusteella tekemistään päätöksistä. A Oy oli muun muassa päättänyt ulkoistaa hälytyskeskustoiminnan. Toiminnan ulkoistamisen seurauksena valvomossa työskentelevien valvomopäivystäjien työ oli päättynyt kokonaan.

A Oy:n palveluksessa ollut luottamusmies E oli työskennellyt valvomopäivystäjänä Kuopiossa. Työnantaja oli irtisanonut E:n työsuhteen 27.7.2021 päättymään 27.9.2021. Irtisanomisen aikaan E:llä oli ollut luottamusmiehenä edustettavanaan 41 toimihenkilöä Itä-Suomen alueella. Työnantajan kanssa tehdyn sopimuksen mukaan kiinteistöpalvelun toimihenkilöt olivat edustaneet omilla alueillaan myös muissa konserniyhtiöissä työskenteleviä toimihenkilöitä. E:n edustettavina olleet toimihenkilöt olivat olleet A Oy:n lisäksi F Oy:n, G Oy:n ja C Oyj:n palveluksessa.

E:n irtisanomistilaisuudessa työnantajan edustaja asiakaspalvelupäällikkö H oli näyttänyt E:lle listaa avoinna olevista toimihenkilötehtävistä ja kysynyt hänen mahdollista kiinnostustaan tehtäviin. E oli ilmoittanut kiinnostuksensa uuteen kiinteistöhälytyksistä vastaavan palvelumestarin tehtävään. H oli kehottanut E:tä hakemaan tehtävää. E oli hakenut tehtävää ja asiakkuuspäällikkö H oli haastatellut hänet tehtävään. Myöhemmin H oli ilmoittanut, että E:tä ei ollut valittu palvelumestarin tehtävään sen vuoksi, ettei hänellä ollut ollut ollenkaan johtamisosaamista, ei johtamiskokemusta eikä myöskään esimieskokemusta.

Irtisanomis- ja takaisinottoaikana E oli saanut konsernin niin sanotut työntarjoamiskirjeet, joissa oli viikoittain ilmoitettu konsernin avoimet työntekijä- ja toimihenkilötehtävät. Mikäli joku paikka kiinnosti, tuli irtisanotun olla aktiivinen ja ilmoittaa kiinnostuksensa kyseiseen tehtävään.

E oli aloittanut työt C Oyj:n palveluksessa valvomopäivystäjänä 7.11.2016. C Oyj:n yhtiöittäessä toimintansa vuonna 2020 E:n työnantajaksi oli tullut A Oy.

E:llä oli vartijan ja datanomin koulutus. E:llä oli kokemusta myös kouluttamisesta.

KANNE

Kannevaatimukset

Ammattiliitto Pro ry on vaatinut,

että työtuomioistuin vahvistaa, että A Oy on rikkonut Kiinteistöpalvelualan toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen osana noudatettavan PT-STTK Luottamusmiessopimuksen 4 §:n työsuhdeturvaa koskevia määräyksiä irtisanoessaan tuotannollisin ja taloudellisin perustein yhtiön Itä-Suomen alueen luottamusmies E:n työsuhteen,
että työtuomioistuin velvoittaa A Oy:n suorittamaan luottamusmiessopimuksen 4 §:n rikkomisesta E:lle 22 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen 79.454,98 euroa (22 x 3 611,59 €) korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 19.4.2023 lukien,
että työtuomioistuin velvoittaa Kiinteistötyönantajat ry:n ja A Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 11.120 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta.

Kanteen perusteet

Työehtosopimusmääräyksen tulkinta

Työehtosopimuksen osana noudatettavan luottamusmiessopimuksen määräyksen mukaan luottamusmies voitiin irtisanoa tai lomauttaa vain, kun luottamusmiehen työ kokonaan päättyi eikä hänelle voitu järjestää hänen ammattitaitoaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä tai kouluttaa häntä muuhun työhön työsopimuslain 7:4 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Määräys oli saman sisältöinen kuin työsopimuslain 7 luvun 10 §:n 2 momentti.

Hallituksen esityksessä HE 157/2000 vp oli todettu, että pykälän 2 momentin mukaan työnantaja saisi irtisanoa luottamusmiehen tai -valtuutetun työsopimuksen tämän luvun 3 §:ssä (työn vähentyminen) tai 7 §:ssä (saneerausmenettely) taikka 8 §:n 1 momentissa (konkurssi) tarkoitetuilla perusteilla vain, jos heidän työnsä päättyi kokonaan. Tämän lisäksi edellytettäisiin, että luottamusmiestä tai -valtuutettua ei voitu sijoittaa tai kouluttaa muuhun työhön tämän luvun 4 §:ssä tarkoitetuin tavoin. Ehdotettu säännös merkitsi sitä, että luottamusmies tai -valtuutettu voitiin yleensä ”irtisanoa viimeisenä", kuten asia ilmaistiin käytännössä.

Työtuomioistuin oli ratkaisussaan TT 2022:8 ottanut kantaa samansisältöiseen määräykseen kuin mistä tässä asiassa on kysymys. Ratkaisussaan työtuomioistuin oli todennut, että määräys koski luottamusmiehille sovittua muihin työntekijöihin nähden parempaa työsuhdeturvaa. Tämä puolsi tulkintaa, jonka mukaan myös määräyksessä mainitun muun työn järjestämistä ja kouluttamista koskevien velvoitteiden voitiin katsoa olevan luottamushenkilön osalta laajempia kuin hänen edustamansa ammattiryhmän osalta. Ratkaisussaan työtuomioistuin oli yksimielisesti todennut, että kun työnantaja ei ollut näyttänyt, ettei se voinut järjestää luottamusmiehelle hänen ammattitaitoaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä tai kouluttaa häntä muuhun työhön, ei irtisanomiselle ollut perusteita, vaikka luottamusmiehen työ oli kokonaan päättynyt. Samankaltaisesta tilanteesta oli ollut kyse myös ratkaisussa TT 1992:51.

Irtisanomisen perusteettomuus

A Oy oli päättänyt E:n työsuhteen, vaikka E:lle olisi ollut järjestettävissä hänen ammattitaitoaan tai hänelle muutoin sopivaa työtä. E olisi myös ollut koulutettavissa muuhun työhön.

Ennen valvomopäivystäjän työtä E oli työskennellyt vartijana noin neljän vuoden ajan (2012–2016). Vartijana toimiessaan hän oli opastanut ja kouluttanut uusia vartijoita tehtäviin. Ennen vartijana työskentelyä hän oli toiminut myyntineuvottelijana J Oy:ssä. E:llä oli kokemusta myyntityöstä.

YT-neuvotteluiden jälkeen yhtiössä oli avautunut uusia palveluneuvojan tehtäviä Jyväskylässä ja kaksi uutta palvelumestarin tehtävää. Toinen palvelumestarin tehtävistä oli ollut kiinteistöhälytyksistä vastaavan palvelumestarin tehtävä, jota E oli hakenut. E:tä ei ollut valittu tähän tehtävään puuttuvan johtamiskokemuksen vuoksi. Tehtävään oli valittu hälytyskeskuksessa työskennellyt valvomopäivystäjä K, joka oli toiminut tiimiesimiehen sijaisena 1.1.2021 alkaen. K:lla oli siten ollut esimieskokemusta reilun puolen vuoden ajalta.

Palvelumestarin tehtävään valittu K oli koulutukseltaan ravintolakokki. Valvomopäivystäjän työssä K oli aloittanut vuonna 2016. Tätä ennen K oli toiminut siivoojana. Turvallisuusalan perustutkinnon K oli suorittanut valvomopäivystäjän työn ohessa työnantajan järjestämänä. Koulutus järjestettiin kaikille valvomopäivystäjille, joilla koulutusta ei ollut ollut.

Työnantajan edustaja asiakkuuspäällikkö H oli irtisanomistilaisuudessa näyttänyt avoinna olevien työpaikkojen listaa. Listalla olivat olleet muun muassa palvelumestarin tehtävien lisäksi uudet palveluneuvojan tehtävät Jyväskylässä. H oli irtisanomisen yhteydessä kehottanut E:tä hakemaan kiinnostavia tehtäviä. E oli ilmoittanut kiinnostuksensa palvelumestarin tehtävään ja ilmoittanut sitä jo oma-aloitteisesti hakeneensa. E oli ollut siinä uskossa, että luottamusmiehenä hän työllistyisi palvelumestarin tehtävään tai työnantaja vähintäänkin tarjoaisi hänelle henkilökohtaisesti jotakin tehtävää konkreettisesti. Oma-aloitteisesti työnantaja ei ollut tarjonnut tai selvittänyt E:n sopivuutta mihinkään tehtävään.

Ottaen huomioon E:n luottamusmiesasema hänet olisi tullut työllistää kiinteistöhälytyksistä vastaavan palvelumestarin tehtävään. E oli täyttänyt kaikki muut tehtävään esitetyt vaatimukset ja toivomukset johtamiskokemusta lukuun ottamatta. Hälytyksistä vastaavalla palvelumestarilla ei ollut alaisia.

Työnantaja ei ollut tosiasiassa edes selvittänyt E:n mahdollisuuksia selviytyä tehtävästä esimerkiksi soveltuvuustestien avulla. Asiakkuuspäällikkö H oli vain haastatellut E:n samalla tavoin kuten muutkin tehtävää hakeneet henkilöt. E:llä olisi tullut olla etusija tehtävään luottamusmiesasemansa perusteella, vaikka myös K oli irtisanottuna ollut uudelleensijoitusvelvollisuuden piirissä.

Avoinna olleista tehtävistä E olisi ollut soveltuva myös ainakin uusiin palveluneuvojan tehtäviin. Uusista palveluneuvojan tehtävistä palvelujohtaja H oli yleisesti ilmoittanut kaikille valvomossa työskenteleville, että tehtävää ei voinut hoitaa etänä, vaan tehtävän hoitaminen edellytti säännöllistä läsnäoloa Jyväskylässä. E:n käsityksen mukaan tehtävää hoidettiin kuitenkin käytännössä etänä. Hakumenettelyn kautta muutama valvomopäivystäjä oli siirtynyt palveluneuvojan tehtäviin.

Työnantaja ei ollut pyrkinyt millään tavoin järjestämään E:lle korvaavaa työtä loppuneen työn tilalle. E oli saanut viikoittaisen kirjeen avoimista toimihenkilötehtävistä samalla tavalla kuin muut irtisanotut toimihenkilöt. E oli käynyt muiden irtisanottavien tavoin lyhyen, noin 15–20 minuuttia kestäneen irtisanomiskeskustelun esimiehensä kanssa. Muita keskusteluita E ei ollut käynyt eikä häneen ollut oltu yhteydessä korvaavan työn löytymiseksi. Henkilökohtaisesti E:lle ei ollut tarjottu palveluneuvojan työtä eikä muutakaan yksilöityä työtä. Mistään työstä E ei ollut voinut kieltäytyä, kun mitään työtarjousta hänelle ei ollut esitetty.

Ottaen huomioon työnantajayhtiön suuren koon ja sen, että toimihenkilötehtäviä oli ollut jatkuvasti avoinna, olisi työnantaja pystynyt järjestämään luottamusmiehenä toimineelle E:lle muuta työtä.

Korvauksen määrä

Valvomopäivystäjän työ oli ollut keskeytymätöntä kolmivuorotyötä. E:n ansiot olivat olleet ajalla 1.1.2021–30.6.2021 yhteensä 23.116,95 euroa. Tässä palkkakertymässä oli mukana lomarahaa 1.447,41 euroa. Keskimääräinen kuukausipalkka oli laskettu vähentämällä puolen vuoden kertymästä lomaraha ja jaettu saatu summa kuudella. Näin keskimääräiseksi kuukausipalkan määräksi oli saatu kohdan 2 kannevaatimuksessa käytetyn kuukausipalkan määrä 3.611,59 euroa.

Keskeytymättömässä kolmivuorotyössä erilaiset lisät olivat osa säännöllistä palkkaa. Keskeytymättömässä kolmivuorotyössä vuorolisät eivät olleet palkan määrään satunnaisesti tai poikkeuksellisesti vaikuttavia tekijöitä, vaan osa palkkausjärjestelmää. Kuukausipalkan arvioinnissa oli pyrittävä määrittämään sellainen palkka, jota työntekijä olisi todennäköisesti ansainnut, jos hänen työsuhteensa olisi jatkunut (KKO 2006:42). Vaatimukseen oli laskettu keskimääräinen kuukausipalkka puolen vuoden ajalta. Ajanjaksoon ei sisältynyt pitkiä lomia, eikä muitakaan poissaoloja, joten se antoi todenmukaisen kuvan E:n ansiotasosta.

Kyseessä oli suuri työnantaja, joka oli tietoinen sitä velvoittavista sopimusmääräyksistä. Työnantaja oli suhtautunut täysin piittaamattomasti luottamusmiehen suojaan. Työnantaja ei ollut pyrkinytkään järjestämään korvaavaa työtä luottamusmies E:lle. Nämä seikat oli otettava huomioon korvausta korottavina tekijöinä.

E oli työllistynyt työsuhteen päättymisen jälkeen heti uudelleen.

VASTAUS

Vastaajan ja kuultavan vaatimukset

Vastaaja Kiinteistötyönantajat ry ja kuultava A Oy ovat vaatineet,

että työtuomioistuin hylkää kanteen kokonaisuudessaan, ja
että kantaja Ammattiliitto Pro ry velvoitetaan korvaamaan vastaajan Kiinteistötyönantajat ry:n ja kuultavan A Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut ja asianosaiskulut 13.364,98 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Vastauksen perusteet

Luottamusmies E:n tausta, valvomopäivystäjän tehtävät

Luottamusmies E oli koulutukseltaan vartija ja datanomi. Hänellä oli ollut kokemusta työskentelystä A Oy:n hälytysvalvomossa noin viiden vuoden ajalta. Sitä ennen hän oli työskennellyt vartijana. Hänellä ei ollut ollut johtamisosaamista eikä johtamiskokemusta. Hänellä ei ollut ollut merkityksellistä kokemusta markkinoinnista ja myynnistä.

Valvomotyöntekijänä E oli valvonut kiinteistöhälytyksiä, käsitellyt niitä ja ohjannut hälytyksiä eteenpäin sekä hoitanut puhelinasiakaspalvelua. Kiinteistöhälytysten valvominen tarkoitti sitä, että jos asiakaskiinteistöstä tuli kiinteistöhälytys, työntekijä soitti huoltomiehelle, joka lähti kiinteistölle tekemään tarvittavia toimenpiteitä.

Valvomopäivystäjän työ sijoittui yrityksessä käytössä olevassa kiinteistöalan toimihenkilöiden palkkausjärjestelmän mukaisessa vaativuusryhmittelyssä palkkaluokkaan 4.

Työn järjestäminen ja tarjoaminen irtisanomisen vaihtoehtona

Luottamusmiehen työn päätyttyä työnantaja oli etsinyt valvomopäivystäjänä työskennelleelle luottamusmiehelleen työtä irtisanomisen välttämiseksi. Työnantaja on selvittänyt, mikä työ olisi ollut hänen koulutuksensa, kokemuksensa ja ammattitaitonsa perusteella sopivaa ja lähinnä hänen aiempaa tehtäväänsä, kun yhtiössä ei ollut enää ollut tarjolla työntekijän aiemmin tekemää työtä.

Työntekijälle oli tarjottu selvityksen perusteella irtisanomisen vaihtoehtona palveluneuvojan työtä. Palveluneuvojan tehtävä oli ollut avoinna olevista tehtävistä lähinnä työntekijän aiempaa työtehtävää vastaava tehtävä. Molempiin oli kuulunut muun muassa hälytysten käsittelyä ja asiakaspalvelua.

Työnantaja oli tiedustellut E:ltä myös kiinnostusta muihin avoinna oleviin tehtäviin ja niitä oli tarjottu E:lle yhtiön käytännön mukaisesti. Irtisanomishetkellä avoinna olleet tehtävät oli käyty läpi irtisanomisen yhteydessä, ja työnantaja oli kysynyt E:n kiinnostusta tehtäviin. Lisäksi työn tarjoamiskirjeitä oli lähetetty E:lle yrityksen käytännön mukaisesti myös irtisanomisen jälkeen irtisanomisaikana ja sen jälkeen takaisinottoajan. Luottamusmiehelle olisi annettu etusija sellaisiin tehtäviin, joihin hänet olisi voinut sijoittaa, jos hän olisi osoittanut kiinnostustaan tällaisiin tehtäviin. Kirjeiden lähettäminen oli käyty läpi E:n kanssa ja häntä oli ohjeistettu ilmoittamaan, jos joku tarjolla olevista tehtävistä olisi kiinnostanut häntä. Prosessi oli ollut tuttu E:lle, koska hän oli ollut luottamusmies. Palveluneuvojan tehtävä ja sen sisältö oli käyty yhteisesti läpi valvomon työntekijöiden kanssa sekä yt-neuvotteluissa luottamusmiesten kanssa.

E ei ollut kuitenkaan ollut kiinnostunut hänelle tarjotusta palveluneuvojan työstä. Hän ei ollut ollut kiinnostunut myöskään muista yhtiössä avoinna olevista tehtävistä ennen eikä jälkeen työsuhteensa päättymisen lukuun ottamatta avoinna olevaa palvelumestarin tehtävää.

Palveluneuvojan työn sisältö

Työntekijälle tarjottu palveluneuvojan työ oli ollut E:n ammattitaitoa ja kokemusta vastaava ja hänelle sopiva työ. Kyseinen tehtävä oli valittu tarjottavaksi, koska se oli ollut avoinna olevista tehtävistä mahdollisimman samankaltainen kuin E:n siihen asti tekemä hälytyskeskustyö, minkä ohella se oli ollut E:n kokemukseen ja ammattitaitoon sopiva työ. Kuten valvomopäivystäjän työhön myös palveluneuvojan työhön kuului puhelinasiakaspalvelua, sähköisten kanavien kautta tulleiden asiakaskontaktien käsittelyä ja lisäksi asiakkaan huoltokirjojen ylläpitoon liittyviä tehtäviä. Tehtävää hoidettiin pääasiassa Jyväskylästä ja hetken aikaa etänä kun oli odotettu koronalinjausta.

Palveluneuvojan tehtävä oli korkeammassa palkkaluokassa kuin valvomopäivystäjän tehtävä, ja se sijoittui vaativuusryhmittelyssä palkkaluokkaan 6.

Palvelumestarin tehtävän sisältö ja vaatimukset

Avoinna olleeseen palvelumestarin tehtävään oli kuulunut ulkoistetun hälytysvalvonnan operatiivinen johtaminen. Palvelumestarilla oli ollut kokonaisvastuu ulkoistetusta hälytysvalvonnasta.

Tehtävään olivat kuuluneet ulkoistetun hälytysvalvontakumppanin toiminnan valvonta, ohjeistaminen, kouluttaminen ja ongelmien ratkaisu. Palvelumestarin tehtävään oli myös kuulunut palvelun sopimuksenmukaisuuden varmistaminen. Tehtävässä korostui kyky johtaa ihmisiä ja asioita. Palvelumestari oli yhteyshenkilö yrityksen ja kilpailutetun palvelukokonaisuuden välissä. Kyse ei ollut ollut samanlaisesta tehtävästä kuin mitä hälytyskeskuksessa hälytysten hoitamista sisältänyt valvomopäivystäjän tehtävä oli ollut.

Palvelumestarin tehtävä sijoittui työehtosopimuksen mukaisessa vaativuusluokittelussa palkkaryhmään 11 ja se oli näin ollen huomattavasti vaativampi kuin E:n hoitama valvomopäivystäjän tehtävä ja se oli myös vaativampi kuin E:lle tarjottu palveluneuvojan tehtävä tai ne tehtävät, joista hänellä oli haastattelun perusteella ollut kokemusta.

Palvelumestarin tehtävä edellytti valmiutta matkustaa ja se oli sidoksissa Jyväskylän asiakaspalveluun. Valitulta edellytettiin valmiutta työskennellä osittain Jyväskylässä. Työnantaja oli haastatellut E:n palvelumestarin tehtävään. Haastattelun ja tietojen analysoinnin perusteella oli ollut selvää, ettei E:tä ollut voitu sijoittaa palvelumestarin tehtävään edes minkäänlaisen kohtuullisen koulutuksen ja perehdytyksen kautta. Asiaa oli arvioitu tarkkaan, koska kyseessä oli ollut luottamusmies. Asiaa oli selvitetty ennen haastattelua ja sen jälkeen useamman työnantajan edustajan kesken. E:llä ei kuitenkaan ollut ollut sellaista ammattitaitoa, osaamista, kokemusta ja sopivuutta, joita kyseinen huomattavasti valvomotyötä vaativampi tehtävä oli edellyttänyt. Sijoittaminen tehtävään ei ollut ollut mahdollista minkään kohtuudella järjestettävän koulutuksen kautta, koska tehtävässä edellytettiin johtamisosaamista ja erilaista osaamista ja kokemusta kuin mitä E:llä oli ollut. Tällaista kokemusta, osaamista, ammattitaitoa ja sopivuutta ei olisi voitu järjestää hänelle sellaisella koulutuksella, jota voidaan pitää kohtuullisena ja jota työehtosopimuksessa tarkoitettiin viittaamalla työsopimuslain 7 luvun 4 §:ään. Työnantaja ja E olivat yhdessä todenneet, ettei E:llä ollut ollut esimerkiksi tehtävässä edellytettyä johtamiskokemusta. Palvelumestarin tehtävänä oli johtaa operatiivisesti yhtiön ulkoistettua kiinteistönhälytystoimintaa, jota hoiti ulkopuolinen palveluntarjoaja. Sijoittaminen tehtävään ei siten ollut ollut mahdollista eikä E:tä ollut sijoitettu tehtävään.

Työntekijällä ei ollut oikeutta valita avoinna olevista tehtävistä itselleen mieluisinta, mutta työnantaja olisi ollut valmis siitä huolimatta sijoittamaan E:n palvelumestarin tehtävään, jos hän olisi täyttänyt tehtävän vaatimat edellytykset ja se olisi ollut mahdollista hänen ammattitaitonsa ja kokemuksensa puolesta. E olisi sijoitettu myös muihin hänen ammattitaitonsa ja kokemuksensa puolesta sopiviin tehtäviin, jos hän olisi ottanut niitä vastaan.

Palvelumestarin tehtävään oli valittu aikaisemmin tiiminvetäjänä ja esihenkilönä yhtiössä toiminut henkilö, joka oli myös ollut irtisanomisuhan alla. Hänellä oli ollut kokemusta tiiminvetäjänä ja esihenkilönä työskentelystä yhteensä puolentoista vuoden ajalta. Hän oli ollut tehtävään sopiva ja hänellä oli ollut tehtävän edellyttämät ammattitaito ja pätevyys.

Velvollisuus tarjota työtä ja sen mahdollisesti edellyttämää koulutusta irtisanomisen vaihtoehtona

Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa E:n luottamusmiehen työ oli päättynyt kokonaan työehtosopimuksessa ja työsopimuslaissa tarkoitetuin tavoin, koska kuultavana olevan yhtiön valvomon toiminta oli lakkautettu. Arvioitavaksi jää se, olisiko työnantajalla ollut tarjota hänelle irtisanomisen vaihtoehtona työsopimuslain ja työehtosopimuksen mukaisesti ja niiden mukaista työtä. Työehtosopimuksen luottamusmiessopimuksen työn järjestämisvelvollisuuden sisältö oli samanlainen kuin työsopimuslain 7 luvun 10 §:n 2 momentin mukainen työn järjestämisvelvollisuus pois lukien viittaus 3 luvun 8 §:n 1 momenttiin. Koulutusvelvollisuus oli saman sisältöinen kuin työsopimuslain 7 luvun 4 §:n koulutusvelvollisuus. Edellä mainitut seikat ilmenivät työehtosopimuksen sanamuodosta.

Oikeuskirjallisuudessa oli todettu koulutusvelvollisuudesta, että koulutusvelvollisuus koski lähinnä työhön perehdyttämiseen rinnastettavaa koulutusta sekä jossain määrin ammatillista täydennys- ja uudelleenkoulutusta. Työntekijällä tuli olla tarvittavat perusvalmiudet ja ammattitaito. Oli täysin selvää, että työnantaja ei ollut velvollinen kouluttamaan työntekijää uuteen ammattiin.

Työsopimuslain esitöiden mukaan työnantajan oli aina tarjottava työntekijälle ensisijaisesti hänen työsopimuksensa mukaista työtä vastaavaa työtä, jos se oli mahdollista. Jos työnantajalla ei ollut tarjota työntekijälle hänen työsopimuksensa mukaista työtä, työntekijälle tuli tarjota työtä, joka oli jollain tavoin työsopimuksella sovitun työn kaltaista työtä. Vastaavuus arvioitiin ja ratkaistiin lain perustelujen mukaan yksittäistapauksittain (HE 157/2000 vp, sivu 103).

Oikeuskirjallisuudessa tarjoamisvelvollisuutta oli kuvattu siten, että ensisijaisesti työntekijälle oli tarjottava hänen työsopimuksensa mukaista työtä vastaavaa työtä. Kysymys oli tällöin työstä, joka on jollain tavoin työsopimuksella sovitun työn kaltaista (Äimälä - Kärkkäinen: Työsopimuslaki 2017, sivu 559). Oli myös todettu, että mahdollisista vaihtoehdoista työntekijälle oli tarjottava pysyvää myös ehdoiltaan aikaisempaa työsopimusta aina lähinnä muistuttavaa ja työntekijän ammattitaidolle sopivinta työtä, ensisijaisesti sellaista ehdoiltaan vastaavan tasoista työtä, jota työntekijä oli tehnyt ennen irtisanomistaan. (Nieminen ym.: Työsuhteen päättäminen, 2019, sivu 570)

Jos työnantajalla ei ollut tarjota sovittua työtä vastaavaa työtä, työnantajan oli tarjottava työntekijälle sellaista muuta työtä, joka vastasi työntekijän koulutusta, ammattitaitoa tai kokemusta. Työnantajan oli järjestettävä työntekijälle sellaista uusien tehtävien edellyttämää koulutusta, jota voitiin molempien sopijapuolten kannalta pitää tarkoituksenmukaisena ja kohtuullisena (HE 157/2000 vp s. 157–158). Muulla työllä oli lain esitöissä tarkoitettu esimerkiksi sellaisiakin töitä, joita työntekijä ei ollut aikaisemmin työnantajalleen tehnyt, mutta joista hän voisi koulutuksensa, ammattitaitonsa tai kokemuksensa perusteella - ja ehkä 2 momentissa tarkoitetun koulutuksen jälkeen - suoriutua. Milloin näin käytännössä oli, voitiin arvioida vain tapaus tapaukselta. (HE 157/2000 vp s. 103)

Työsopimuslaissa tai sen esitöissä ei ollut otettu kantaa siihen, oliko työnantajalla oikeus harkita milloin ja mitä töitä se tarjosi työntekijälle irtisanomisen vaihtoehtona, jos avoinna oli useampia työntekijälle soveltuvia työtehtäviä. Oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa oli arvioitu, että oli työnantajan harkinnassa se, mitä tehtäviä työnantaja tarjosi irtisanomisen vaihtoehtona edellyttäen, että tarjottu työ oli tarjolla olevista vaihtoehdoista työntekijän ammattitaidolle sopivaa työtä. Tässä harkinnassa otettiin huomioon työntekijän työtehtävän sisältö, työsopimuksen muoto, työntekopaikka, työntekijän status sekä muut työehdot ja -olosuhteet. Työnantajan oli työtä tarjotessaan yksittäistapauksin ratkaistava työntekijän aikaisemman tehtävän kannalta merkitykselliset ehdot.

Palveluneuvojan tehtävän ja muiden tehtävien tarjoaminen työntekijälle

Tässä tapauksessa oli ollut irtisanomisen vaihtoehtona tarjolla työntekijän työsopimuksen mukaista työtä vastaavaa työtä tai ainakin lähes samanlaista työtä, ja työnantaja oli pystynyt järjestämään luottamusmiehelle hänen ammattitaitoaan vastaavaa ja muutoinkin sopivaa työtä. Kyseinen työ oli ollut palveluneuvojan työ. E olisi voitu sijoittaa palveluneuvojan tehtävään hänen ammattitaitonsa, kokemuksensa ja sopivuutensa puolesta. Tarjotessaan E:lle palveluneuvojan tehtävää ja muita tehtäviä työnantaja A Oy oli täyttänyt työsopimuslain ja luottamusmiessopimuksen 4 §:n mukaisen velvollisuutensa. Työnantaja oli järjestänyt luottamusmiehelle hänen ammattitaitoaan vastaavaa ja muutoin sopivaa työtä PT-STTK-luottamusmiessopimuksessa tarkoitetulla tavalla tarjoamalla palveluneuvojan työtä ja muita yhtiössä avoinna olleita tehtäviä irtisanomisajan ja takaisinottoajan. Koska luottamusmies E ei ollut ollut kiinnostunut palveluneuvojan tehtävästä eikä muistakaan työnantajan hänelle työnantajan työntarjoamisprosessin mukaan tarjoamista tehtävistä eikä ottanut tehtävää vastaan, työnantajalla oli ollut työsopimuslain ja luottamusmiessopimuksen perusteella oikeus päättää E:n työsuhde. E ei ollut ottanut tehtävää vastaan myöskään sen jälkeen, kun hänelle oli ilmoitettu, ettei häntä ollut voitu sijoittaa palvelumestarin tehtävään. Hän ei ollut myöskään ilmaissut kiinnostusta muita hänelle tarjottuja tehtäviä kohtaan.

Työntekijä ei perustellusti voinut vedota siihen, ettei töitä olisi tarjottu ottaen huomioon, että työn tarjoamiskäytäntö oli ollut työntekijälle entuudestaan tuttu hänen luottamusmiesasemansa vuoksi ja sitä oli käyty läpi myös irtisanomiskeskustelussa ja hänelle oli kerrottu, että luottamusmiehelle tarjottaisiin tehtäviä irtisanomisen vaihtoehtona ja myös sen jälkeen kotiin lähetettävillä kirjeillä. Kirjeistä kävi selvästi ilmi, että kyse oli ollut työn tarjoamisesta ja kirjeissä oli ollut selvät ohjeet, joiden mukaan työntekijää ohjeistettiin toimimaan, jos hän olisi kiinnostunut jostain työtehtävästä. Myös irtisanomistilaisuudessa annetuissa asiakirjoissa sekä työntarjoamiskirjeissä oli ollut ohjeet työntarjoamiskäytännöstä sekä siitä, miten toimia ollessaan kiinnostunut jostain työstä.

Palveluneuvojan tehtävä oli ollut sisällöltään sekä vaativuudeltaan selvästi lähempänä työntekijän aiemmin tekemää työtä, kuin palvelumestarin tehtävä (valvomopäivystäjän työn vaativuus 4, palveluneuvojan 6 ja palvelumestarin 11), joten työnantaja oli täyttänyt lain ja työehtosopimuksen mukaiset velvollisuutensa tarjoamalla työntekijälle palveluneuvojan työtä. E:lle oli joka tapauksessa tarjottu avoimia tehtäviä sekä irtisanomisaikana että takaisinottoaikana.

Kantajan asiassa vetoamat työtuomioistuimen tuomiot erosivat olennaisesti käsillä olevasta asiasta, jossa työnantaja oli löytänyt, osoittanut ja järjestänyt luottamusmiehelle hänen työsopimustaan vastaavaa tai ainakin sitä lähellä olevaa työtä, joka oli ollut työntekijän ammattitaitoa vastaavaa ja lisäksi muutoinkin sopivaa, mutta E:n työsuhde oli päättynyt siksi, että hän ei ollut halunnut ottaa työtä vastaan. Kantajan viittaamissa oikeustapauksissa luottamusmies oli irtisanottu, koska työtä ei ollut löytynyt ja niissä oli arvioitu sitä, olisiko sitä pitänyt löytyä ja olisiko työntekijä ollut sijoitettavissa toisiin tehtäviin työnantajan väitettyä, että tämä ei ollut ollut mahdollista. Nyt arvioitavana olevassa tapauksessa luottamusmies olisi ollut sijoitettavissa palveluneuvojan tehtävään ja tehtävää oli hänelle tarjottu, mutta hän ei ollut ottanut työtä vastaan.

Työnantajalla ei ollut työehtosopimuksen osana noudatettavan PT-STTK Luottamusmiessopimuksen mukaan, ei sopimuksen sanamuodon eikä työsopimuslain tai oikeuskäytännön mukaan velvollisuutta järjestää luottamusmiehelle irtisanomisen vaihtoehtona Luottamusmiessopimuksessa viitattua työsopimuslain 7 luvun 4 §:n mukaista laajempaa avoinna olevien uusien tehtävien edellyttämää koulutusta eikä koulutusta, joka olisi työnantajan kannalta kohtuutonta ja epätarkoituksenmukaista. Tapauksessa luottamusmiestä ei olisi voitu kohtuullisen ja tarkoituksenmukaisen koulutuksen kautta sijoittaa palvelumestarin tehtävään ottaen huomioon aiemmin kuvatut tehtävässä edellytetyt seikat, tehtävän sisältö ja luottamusmiehen ammattitaito, kokemus, koulutus ja pätevyys. Näin ollen palvelumestarin tehtävää ei ollut tullut tarjota työntekijälle eikä sitä ollut voitu tarjota.

Tässä asiassa työntekijälle oli ollut työsuhteen päättymisen vaihtoehdoksi uutta työtä ja sitä oli tarjottu irtisanomistilaisuudessa ja työntarjoamiskirjeissä viikoittain. Irtisanomistilaisuudessa hänelle oli tarjottu palveluneuvojan tehtävää ja muita tehtäviä, kuten myös sen jälkeen viikoittain aina takaisinottoajan loppuun saakka. Luottamusmiehen olisi tullut ilmoittaa kiinnostuksena palveluneuvojan tehtävään hänelle ohjeistetulla ja luottamusmiesaseman vuoksi tutulla tavalla työn vastaanottamiseksi, mutta hän ei ollut näin ilmoittanut, ei näin toiminut eikä vastaanottanut työtä. Kokonaisuutena arvioiden työnantaja ei ollut rikkonut työehtosopimuksen osana noudatettavaa PT-STTK Luottamusmiessopimusta. Työnantajalla oli ollut oikeus päättää luottamusmiehen työsopimus ja työnantaja oli täyttänyt työn tarjoamisvelvollisuutensa.

Vaatimus työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä suoritettavasta korvauksesta

Jos työtuomioistuin katsoisi, että A Oy olisi päättänyt E:n työsopimuksen työehtosopimuksen vastaisesti, oli vaadittua 22 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta pidettävä kohtuuttomana. PT-STTK-sopimuksen mukaan mahdollinen korvaus oli määriteltävä samojen perusteiden mukaan kuin työsopimuslain 12 luvun 2 §:n 2 momentissa oli säädetty. Tällöin oli otettava huomioon myös toimihenkilön luottamusmiesasema.

Työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaisen korvauksen suuruutta määrättäessä oli otettava huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, määräaikaisen työsopimuksen jäljellä ollut kestoaika, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut näihin rinnastettavat seikat.

Vaikka työsuhteen päättymisen vuoksi tuomittava korvaus ei ollut varsinaisesti vahingonkorvausta, oli kuitenkin korvauksen suuruutta määrättäessä lähtökohtana aiheutuneen taloudellisen vahingon määrä (HE 157/2000 vp s. 119). Mikäli kantaja väitti hänelle aiheutuneen ansionmenetystä, tuli hänen näyttää aiheutuneen vahingon määrä. Tässä tapauksessa vahingon määrää pienensi se, että luottamusmies E oli työllistynyt heti työsuhteensa päättymisen jälkeen.

Mahdollisen korvauksen määrää arvioitaessa tuli ottaa huomioon se, että luottamusmiehen työsuhde oli päätetty taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla, joihin ei liittynyt henkilöä loukkaavia piirteitä. Työ yhtiön hälytyskeskuksessa oli päättynyt kokonaan, eikä työntekijä ollut itse halunnut vastaanottaa mitään työtä. Lisäksi oli otettava huomioon se, että hänelle oli tarjottu työtä sekä irtisanomisaikana että takaisinottoaikana. Työnantaja oli erityisesti selvittänyt sen, mikä tehtävistä oli lähinnä luottamusmiehen aiempaa tehtävää ja tarjonnut luottamusmiehelle palveluneuvojan työtä sekä muita avoimia tehtäviä irtisanomisen vaihtoehtona, joista työntekijä oli kieltäytynyt.

Työnantaja oli myös selvittänyt mahdollisuuksia sijoittaa työntekijä palvelumestarin tehtävään haastattelemalla hänet erikseen tähän tehtävään ja arvioinut hänen ammattitaitoaan ja sopivuuttaan. Työnantaja olisi sijoittanut työntekijän palvelumestarin tehtävään, jos se olisi ollut mahdollista hänen ammattitaitonsa, kokemuksensa ja pätevyytensä puolesta, vaikka työnantajalla ei olisi ollut tähän velvollisuutta tarjottuaan työntekijälle palveluneuvojan työtä.

E:n kuukausipalkka

Vastaaja ja kuultava ovat todenneet, että E:n henkilökohtainen palkka oli ollut aikavälillä 1.1.2021–31.8.2021 keskimäärin 2.524,56 euroa, sekä luottamusmieskorvaus (125 euroa kuukaudessa) mukaan lukien 2.648,06 euroa kuukaudessa.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

Irtisanomisilmoitus 27.7.2021 liitteineen (= V4)
Palvelumestarin (hälytykset) tehtäväkortti
Avoinna olleet toimihenkilötehtävät aikavälillä 12.7.2021–1.11.2021
Palkkalaskelmat a) 6/2021, b) 10/2021 ja c) 12/2020
K:n LinkedIn-profiili
A Oy:n toimihenkilölistauksia
1. A Oy:n toimihenkilöt Q2/2021
  (SALASSA PIDETTÄVÄ)
2. K6b Ote K6a:sta, koottu keskusvalvomon toimihenkilöt
  (SALASSA PIDETTÄVÄ)
3. K6c A Oy toimihenkilöt Q4/2021
  (SALASSA PIDETTÄVÄ)
4. K6d A Oy toimihenkilöt Q2/2022
  (SALASSA PIDETTÄVÄ)
5. K6e A Oy toimihenkilöt Q3/2022
  (SALASSA PIDETTÄVÄ)

Vastaajan ja kuultavan kirjalliset todisteet

Toimenkuvat / roolikortit: a) valvomopäivystäjä, b) palveluneuvoja ja c) palvelumestari kiinteistöhälytykset
Tuloste hr-järjestelmästä 27.7.2021, jossa on lueteltu yhtiössä 27.7.2021 avoinna olleet tehtävät
Työn tarjoamiskirjeet (Avoimet tehtävät KIPA viikot 31–39), joita on lähetetty irtisanomisaikana ja sen jälkeen takaisinottoajan kuluessa
Irtisanomisilmoitus liitteineen 27.7.2021 (= K1)
Sähköpostikeskustelu 5.8.2021–18.10.2021 palvelumestarin tehtävästä D:n ja L:n välillä
Kopio maksetut palkat E 01–08/2021
a) Sähköposti 9.6.2021 b) Sähköpostin 9.6.2021 liite: Tehtävien vaativuus, palkkaus, sisältö: palvelumestari, palveluesimies, tiimiesimies, tiimikymppi ja valvomopäivystäjä
Viitetehtävien pisteytykset

Kantajan henkilötodistelu

E, todistelutarkoituksessa

Vastaajan ja kuultavan henkilötodistelu

A Oy:n entinen asiakaspalvelupäällikkö H
M -toimialan henkilöstöjohtaja N
M -palveluiden entinen kehitys- ja palvelukeskuksen johtaja L

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Kiinteistöalan toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen osana noudatetun PT-STTK Luottamusmiessopimuksen taloudellisia ja tuotannollisia irtisanomisperusteita koskevan määräyksen toisen kappaleen mukaan luottamusmies voidaan irtisanoa tai lomauttaa vain kun luottamusmiehen työ kokonaan päättyy eikä hänelle voida järjestää hänen ammattitaitoaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä tai kouluttaa häntä muuhun työhön työsopimuslain 7:4 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Asiassa on riidatonta, että A Oy (jäljempänä yhtiö) on päättänyt ulkoistaa Kuopiossa toimivan hälytyskeskustoiminnan, minkä seurauksena valvomossa työskentelevien valvomopäivystäjien, mukaan lukien kanteessa tarkoitetun luottamusmies E:n, työ on päättynyt kokonaan. Riitaa on siitä, olisiko E:lle voitu järjestää hänen ammattitaitoaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä tai kouluttaa häntä muuhun työhön työsopimuslain 7 luvun 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Kantaja Ammattiliitto Pro ry on vedonnut siihen, että palveluneuvojan tehtävä Jyväskylässä ja kiinteistöhälytyksistä vastaavan palvelumestarin tehtävä Kuopiossa olisivat olleet E:lle sopivia, eikä näitä töitä ole hänelle tarjottu. Vastaaja Kiinteistötyönantajat ry ja kuultavayhtiö ovat katsoneet, että palveluneuvojan tehtävää on tarjottu E:lle ja että kiinteistöhälytyksistä vastaavan palvelumestarin tehtävä ei ole ollut hänelle sopiva. Edelleen asiassa on riitaa mahdollisen korvauksen määrästä ja korvausperusteesta.

Työn tarjoamis- ja koulutusvelvoite

Käsillä olevassa asiassa on riidatonta, että edellä mainittu asiassa sovellettavaksi tuleva PT-STTK Luottamusmiessopimuksen luottamusmiehen taloudellisia ja tuotannollisia irtisanomisperusteita koskeva määräys vastaa työsopimuslain 7 luvun 10 §:n 2 momenttia siltä osin kuin siinä säädetään luottamusmiehen työsopimuksen irtisanomisesta taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla. Työsopimuslain 7 luvun 10 §:n 2 momentin säännöksen mukaan työnantaja saa irtisanoa luottamusmiehen työsopimuksen muun ohella taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla vain, jos luottamusmiehen työ päättyy kokonaan, eikä työnantaja voi järjestää hänelle hänen ammattitaitoaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä tai kouluttaa häntä muuhun työhön 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Työtuomioistuin toteaa, että asiassa tulee siten ottaa huomioon työsopimuslain edellä mainittujen säännösten esityöt.

Työsopimuslain 7 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan työntekijälle on tarjottava ensisijaisesti hänen työsopimuksensa mukaista työtä vastaavaa työtä. Jos tällaista työtä ei ole, työntekijälle on tarjottava muuta hänen koulutustaan, ammattitaitoaan tai kokemustaan vastaavaa työtä. Pykälän 2 momentin mukaan työnantajan on järjestettävä työntekijälle sellaista uusien tehtävien edellyttämää koulutusta, jota voidaan molempien sopijapuolten kannalta pitää tarkoituksenmukaisena ja kohtuullisena.

Muun ohella luottamusmiehen irtisanomissuojaa koskeva työsopimuslain 7 luvun 10 §:n 2 momentin säännös on tullut alun perin vuoden 1970 työsopimuslakiin (320/1970) lain eduskuntakäsittelyn aikana sosiaalivaliokunnan ehdotuksesta (sosiaalivaliokunnan mietintö n:o 33 hallituksen esityksen 228/1969 johdosta, s. 11). Nyt voimassa olevan työsopimuslain (55/2001) esitöiden mukaan muun ohella luottamusmiehellä on samankaltainen korostettu irtisanomissuoja kuin on ollut vuoden 1970 työsopimuslain mukaan. Säännöksen esityöt ovat suppeat. Niissä on todettu, että esimerkiksi taloudellisella ja tuotannollisella irtisanomisperusteella luottamusmiehen voi irtisanoa hänen työnsä päättyessä kokonaan, jos luottamusmiestä ei voida sijoittaa tai kouluttaa muuhun työhön 4 §:ssä tarkoitetuin tavoin. Edelleen esitöiden mukaan muun ohella luottamusmiehen irtisanomissuojaa koskeva säännös merkitsee sitä, että luottamusmies tai -valtuutettu voidaan yleensä "irtisanoa viimeisenä", kuten asia ilmaistaan käytännössä. (HE 157/2000 vp s. 108. Ks. myös TT 2023:79)

Työn tarjoamistavan arvioinnin lähtökohdat

Käsillä olevassa asiassa on ensiksi kysymys siitä, onko työnantajan noudattama työn tarjoamistapa vastannut sitä, mitä siltä työntarjoamisvelvoitteen nojalla edellytetään.

Työtuomioistuin toteaa, että asiassa sovellettavassa luottamusmiessopimuksessa ei ole määräyksiä eikä työsopimuslaissa säännöksiä siitä, miten tarjous uudesta työstä on esitettävä luottamusmiehelle, jonka työ on päättynyt kokonaan. Säännöksiä ei ole myöskään siitä, miten tarjous uudesta työstä on esitettävä työntekijälle, jolla ei ole luottamusmiesasemaa.

Työtuomioistuin on antanut joitakin ratkaisuja, joissa on arvioitu luottamusmiehen oikeutta työhön ja koulutukseen uudelleensijoitustilanteessa niin kutsuttuun tavalliseen työntekijään nähden (ks. esimerkiksi työtuomioistuimen tuomiot TT 2023:79 ja TT 2022:8). Näissä tapauksissa ei ole kuitenkaan ollut kyse työn tarjoamistavan arvioinnista. Työtuomioistuin katsoo, että työn tarjoamistapaa ja sitä, täyttääkö se työntarjoamisvelvoitteelle asetetut vaatimukset, on perusteltua arvioida samoista lähtökohdista niin luottamusmiehen kuin niin kutsutun tavallisen työntekijän kohdalla.

Oikeuskäytännössä on joitain oikeustapauksia, joissa työn tarjoamistapaa on arvioitu. Korkein oikeus on katsonut ratkaisussaan KKO 2022:33, että työnantaja voi täyttää työn tarjoamisvelvollisuutensa välittämällä useille irtisanotuille työntekijöille samanaikaisesti tiedon yhtiössä avoinna olevista työpaikoista esimerkiksi sähköpostilla tai kirjeitse taikka hyödyntäen tätä tarkoitusta palvelevaa tietojärjestelmää. Korkeimman oikeuden mukaan työntekijämäärältään suuressa valtakunnallisessa yrityksessä turvautumista tällaiseen työnhakua palvelevaan järjestelmään voidaan pitää lähtökohtaisesti perusteltuna. Työnantaja ei voi kuitenkaan tällaista järjestelmää hyödyntäessään siirtää omaa aktiivista työntarjoamisvelvollisuuttaan täysin työntekijän oman aktiivisuuden varaan. Ratkaisussa kysymyksessä olleessa asiassa työnantaja oli lähettänyt työntekijälle viikoittain noin 15–20 sivuisen listauksen yhtiön kaikista eri puolilla Suomea avoimiksi tulleista työtehtävistä riippumatta niiden edellyttämästä koulutuksesta ja kokemuksesta tai tehtävien sisällöstä. Kirjeen sanamuodon perusteella se oli lähetetty sekä sellaisille työntekijöille, joiden yksikössä oli ollut käynnissä yhteistoimintaneuvottelut, että sellaisille, jotka oli jo irtisanottu, lomautettu tai osa-aikaistettu. Korkeimman oikeuden mukaan tosiasiassa kirjeen lähettäminen työntekijälle ei ollut juurikaan eronnut sellaisesta menettelystä, jossa työntekijä olisi ohjattu seuraamaan avoimia työpaikkoja esimerkiksi työpaikkapankista voidakseen hakea niitä. Tämänkaltaisten yksilöimättömien rekrytointikirjeiden lähettämistä ei voitu pitää henkilökohtaisena työn tarjoamisena yksin sillä perusteella, että kirjeessä oli todettu sen olevan henkilökohtainen, koska kirjeen sisältämiä työtehtäviä ei ollut lainkaan valikoitu siten, että ne olisivat soveltuneet A:lle hänen koulutuksensa, ammattitaitonsa ja työhistoriansa huomioon ottaen. Kun asiassa oli selvitetty, että yhtiössä oli ollut avoinna työ, johon työntekijä olisi soveltunut, eikä työnantaja ollut tätä työtä hänelle tarjonnut, työnantaja ei ollut täyttänyt työsopimuslain mukaista työntarjoamisvelvoitettaan.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa KHO 2020:118 on arvioitu kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 37 §:n 1 momentissa tarkoitettua työn tarjoamis- ja koulutusvelvoitteen täyttymistä. Säännöksen mukaan virkasuhteen irtisanominen taloudellisella ja tuotannollisella perusteella edellytti muun ohella, ettei viranhaltijaa voitu ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa toiseen virkasuhteeseen tai ottaa sellaiseen työsuhteeseen, jonka tehtävät eivät olennaisesti poikenneet viranhaltijan tehtävistä, tai kouluttaa uusiin tehtäviin. Tapauksessa asiakirjoista oli käynyt ilmi, että A:n irtisanomisaikana X:n kaupungin seudun ammattiopistossa oli ollut avoinna yli 40 vakinaista tai määräaikaista tehtävää, joista oli lähetetty A:lle tieto yhdessä muiden irtisanottujen kanssa sähköpostin välityksellä. Asiassa ei ollut käynyt ilmi, että A:n soveltuvuutta näihin tehtäviin olisi erikseen arvioitu, vaan kaupunki oli vedonnut irtisanottujen suureen määrään perusteena sille, että tieto kaikista avoimista tehtävistä oli lähetetty kaikille irtisanotuille sähköpostin välityksellä samanaikaisesti. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että X:n kaupungissa noudatettu menettely tarjota irtisanotuille viranhaltijoille mahdollisuus ilmoittaa kiinnostuksestaan avoinna oleviin virkoihin tai tehtäviin ei yksin ollut täyttänyt kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 37 §:n 1 momentin mukaista työnantajan aktiivista velvollisuutta irtisanomisen välttämiseksi selvittää mahdollisuutta sijoittaa viranhaltija uudelleen toisiin tehtäviin, jos uudelleen sijoittaminen oli viranhaltijan ammattitaitoon ja kykyyn nähden kohtuudella mahdollista. Asiasta saadusta selvityksestä ilmeni, että työnantajalla oli ollut irtisanomisaikana haettavana useita sellaisia virkoja tai tehtäviä, joiden hakuilmoituksessa asetetut muodolliset kelpoisuusvaatimukset A:n voitiin katsoa täyttävän. Kaupunki ei ollut esittänyt selvitystä, jonka perusteella voitaisiin todeta, ettei A ollut soveltuva yhteenkään sellaiseen avoinna olleeseen virkasuhteeseen tai tehtävään, johon ei ollut sijoitettu jotakuta toista muutosuhan alla ollutta henkilöä. Kaupunki ei siten ollut esittänyt myöskään riittävää selvitystä siitä, että A:n irtisanominen ei olisi ollut vältettävissä sijoittamalla hänet toiseen virkasuhteeseen tai tehtävään.

Työtuomioistuimen tuomiossa TT 2013:106 oli ollut kyse tilanteesta, jossa oli irtisanottu neljä sähköasentajaa taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Asiassa oli ollut erimielisyyttä muun ohella työntarjoamisvelvoitteen täyttämisestä. Ratkaisun mukaan arvioitaessa yhtiön rekrytointimenettelyä irtisanomisten jälkeen oli otettava huomioon, että kysymyksessä oli valtakunnallinen yritys, jolla oli tuhansia työntekijöitä. Työtuomioistuin katsoi, että maanlaajuinen rekrytointimenettely, jossa sähköasentajat olivat saaneet yhtiöltä henkilökohtaiset rekrytointikirjeet kaikista heidän irtisanomisaikanaan vapautuneista sähköasentajan tehtävistä, vastasi sitä, mitä yhtiöltä oli voitu edellyttää työntarjoamisvelvollisuuden täyttämiseksi. Jo käytännön syistä työntarjoamisvelvollisuus ei ollut voinut näissä olosuhteissa tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kullekin työvoimapankissa olevalle työntekijälle tehtäisiin vuoron perään irtisanomisjärjestystä soveltaen työtarjous, jonka työntekijä voisi tarvittavan harkinta-ajan jälkeen lopullisesti hyväksyä tai hylätä. Tällaiset lopulliset työtarjoukset voitiin sen sijaan työtuomioistuimen käsityksen mukaan tehdä niille työntekijöille, jotka olivat ensin ilmaisseet halukkuutensa ottaa vastaan tarjolla olevaa työtä. Yhtiö oli täyttänyt työsopimuslain mukaisen työntarjoamisvelvoitteensa. Työtuomioistuin toteaa selvyyden vuoksi, että tuossa tapauksessa työntekijöille oli lähetetty työntarjoamiskirjeissä tieto myös muista tehtävistä kuin sähköasentajan tehtävistä, ainakin kunnossapitoasentajan ja huoltoasentajan tehtävistä.

Työtuomioistuimen tuomiossa TT 2005:77 käsitellyssä asiassa yhtiö oli organisatorisilla ja tuotannollisilla syillä irtisanonut teknologia-asiantuntijan tehtävässä toimineen toimihenkilön. Yhtiössä oli luotu sisäinen sähköinen järjestelmä, josta kävivät ilmi avoimet työpaikat. Rekrytoivat esimiehet saivat järjestelmästä myös tiedon niistä irtisanomisuhan alla olevista työntekijöistä, joilla oli työnhakutilanteessa ollut niin sanottu prioriteettihakijan asema. Tällainen prioriteettiasemassa oleva työntekijä oli otettava avoinna olevaan tehtävään, mikäli työntekijä työnhakua varten täyttämästä candidate profilesta ilmenevän pätevyytensä ja muiden edellytystensä osalta täytti ne vaatimukset, joita avoimena olevan työtehtävän hoitaminen edellytti. Työnantaja oli todennut, että työntekijän tulisi itse aktiivisesti hakea avoimia työpaikkoja ja työnantaja oli viitannut työntekijän prioriteettihakija-asemaan. Työtuomioistuin totesi, että tapauksessa kyseessä olleessa yhtiössä, jonka työntekijämäärä oli suuri ja jossa organisaatiomuutokset olivat tavallisia, luodun kaltainen työnhakua palveleva järjestelmä sinänsä oli ilmeisen tarkoituksenmukainen. Työsopimuslaissa oli kuitenkin lähdetty siitä, että työnantajalla oli ensisijainen velvollisuus tarjota irtisanomisuhan alaiselle työntekijälle hänen työsopimuksensa mukaista tai sitä vastaavaa työtä tai muuta hänen koulutustaan, ammattitaitoaan tai kokemustaan vastaavaa työtä ja järjestää työntekijälle uusien tehtävien edellyttämää koulutusta, jota voitiin pitää tarkoituksenmukaisena ja kohtuullisena. Yhtiöllä oli työsuhteen päättymisen aikoihin ollut toimihenkilön työssäkäyntialueella runsaasti avoimia työpaikkoja, joihin oli palkattu työntekijöitä yhtiön ulkopuolelta. Näiden tehtävien joukossa oli ollut myös sellaisia, joihin toimihenkilön työkokemuksensa perusteella olisi todennäköisesti kyennyt lyhyehkön koulutuksen ja perehdytyksen jälkeen. Näitä paikkoja työnantaja ei ollut tarjonnut toimihenkilölle. Kun työnantaja ei toimihenkilön työsopimuksen irtisanomisen yhteydessä ollut täyttänyt irtisanomissopimuksen mukaista työntarjoamis- ja koulutusvelvoitettaan, ei työnantajalla ollut asiallista ja painavaa syytä toimihenkilön työsopimuksen irtisanomiseen.

Työn tarjoamistavan arviointi tässä tapauksessa

Kantaja on katsonut, että E:lle ei ole tarjottu palveluneuvojan työtä eikä muutakaan yksilöityä työtä. Vastaaja ja kuultava ovat katsoneet, että E:lle on tarjottu palveluneuvojan työtä.

Riidatonta on, että C -konsernin avoinna olevat toimihenkilöiden ja työntekijöiden tehtävät on ilmoitettu E:lle 27.7.2021 ensin irtisanomistilaisuudessa ja tämän jälkeen sähköpostitse.

A Oy:n entinen asiakaspalvelupäällikkö H on työtuomioistuimessa kertonut luottamusmies E:n työskennelleen H:n vastuulla olleessa hälytyskeskustiimissä valvomopäivystäjänä. H on todennut kertoneensa irtisanomistilaisuudessa E:lle takaisinottovelvollisuudesta ja siitä, miten se toimii. Hän oli näyttänyt irtisanomistilaisuudessa E:lle listaa yhtiössä avoinna olevista tehtävistä (kirjallinen todiste V2) ja tilaisuuden jälkeen lista oli myös toimitettu E:lle. Tilaisuudessa oli käyty läpi listauksen tehtävät, mukaan lukien palveluneuvojan tehtävä. E oli saanut katsoa avoinna olevien tehtävien listaa rauhassa ja ilmaista, jos oli kiinnostunut jostain tehtävästä. Palveluneuvojan tehtävä oli lähinnä valvomopäivystäjän työtä, sillä kumpaankin sisältyi asiakaspalvelua. Edelleen H on kertonut, että listan läpi katsottuaan E oli kertonut, että hän oli kiinnostunut palvelumestarin tehtävästä, mutta ei ollut kiinnostunut muista listan tehtävistä. Kun E oli todennut, että hän ei ollut kiinnostunut palveluneuvojan tehtävästä, asiaan ei ollut enää palattu. Vielä H on kertonut, että irtisanomistilaisuuden jälkeen yhtiön avoimet toimihenkilö- ja tuotannon tehtävät sisältävä päivitetty lista toimintaohjeineen (kirjallinen todiste V3) oli lähetetty E:lle sähköpostitse joka viikon maanantaina. Valvomopäivystäjän tehtävän vaativuusluokka on ollut 4, ja palveluneuvojan tehtävän vaativuusluokka on ollut 6.

Myös E on kertonut työtuomioistuimessa, että irtisanomistilaisuudessa H oli näyttänyt hänelle listaa yhtiössä avoinna olevista tehtävistä (V2) ja että tilaisuuden jälkeen lista oli toimitettu hänelle. E:n mukaan listasta ei ollut käyty irtisanomistilaisuudessa keskustelua muuten kuin siten, että E oli kertonut olevansa kiinnostunut kiinteistöhälytyksistä vastaavan palvelumestarin tehtävästä ja että hän oli sopinut H:n kanssa hakevansa kyseistä paikkaa. Työnantaja oli tarjonnut E:lle työtä mainitulla listalla ja vastaavalla päivitetyllä sähköpostitse toimitetulla listalla. E ei saanut mitään erityiskohtelua verrattuna muihin valvomopäivystäjiin eli edustettaviinsa, vaan kaikille lähetettiin sama lista.

Työtuomioistuin toteaa, että irtisanomistilaisuudessa E:n kanssa läpikäydyllä seitsemänsivuisella listalla (kirjallinen todiste V2) on ollut yli 200 työpaikkaa, joista 24 on ollut toimihenkilötehtäviä eri puolilla Suomea. Toimihenkilötehtävät, mukaan lukien kantajan vetoamat tehtävät eli palveluneuvojan tehtävä Jyväskylässä ja kiinteistöhälytyksistä vastaavan palvelumestarin tehtävä Kuopiossa, on mainittu listauksen ensimmäisen sivun alussa.

Irtisanomistilaisuuden jälkeen E:lle viikoittain sähköpostitse lähetetty C Oyj:n avointen työtehtävien listaus (kirjallinen todiste V3) on ollut pituudeltaan saateteksteineen kahdesta neljään sivua. Listauksen alussa on todettu ”Tässä tämän hetkiset avoimet työtehtävämme, joita tarjoamme sinulle.” Edelleen on todettu, että jos työntekijä on kiinnostunut jostain tehtävästä, erillistä hakemusta ei ole tarvinnut täyttää, vaan hänen on tullut olla heti yhteydessä uudelleensijoitustiimiin sekä kerrottu tiimin sähköpostiosoite. Vielä on todettu, että mikäli työntekijä ei ota kantaa tarjottuihin tehtäviin määräaikana, joka on ollut pääsääntöisesti noin viikon mittainen, C Oyj katsoo, ettei työntekijä ole kiinnostunut tarjotuista tehtävistä. Listauksessa on ollut ensin lueteltuna toimihenkilötehtävät, joita on ollut todisteluna esitettyjen yhdeksän viikon aikana yhdestä 13:een viikkoa kohden, ja sitten tuotannon- eli työntekijätehtävät. Listauksessa on tehtävänimikkeen yhteydessä kerrottu kunkin tehtävän työskentelypaikkakunta. Lisäksi listauksessa on ollut kulloinkin avoinna olevien toimihenkilö- ja työntekijätehtävien kuvaukset näin luokiteltuina. Kantajan vetoama palveluneuvojan tehtävä Jyväskylässä on ollut avoimien tehtävien joukossa viikoilla 33/2021, 36/2021 (kaksi palveluneuvojan tehtävää) ja 37/2021 (kaksi palveluneuvojan tehtävää).

Aiemmassa oikeuskäytännössä on hyväksytty työn tarjoamisvelvollisuuden täyttäväksi menettely, jossa useille irtisanotuille työntekijöille välitetään samanaikaisesti tieto yhtiössä avoinna olevista työpaikoista esimerkiksi sähköpostilla tai kirjeitse taikka hyödyntäen tätä tarkoitusta palvelevaa tietojärjestelmää. Kuitenkin oikeuskäytännössä on katsottu, että työnantaja ei voi täysin siirtää omaa aktiivista työntarjoamisvelvollisuuttaan työntekijän oman aktiivisuuden varaan (KKO 2022:33, ks. myös KHO 2020:18 ja TT 2013:106).

Menettely on täyttänyt työntarjoamisvelvoitteen, kun yksilöityjä työtehtäviä on tarjottu kullekin työntekijälle henkilökohtaisesti osoitetulla kirjeellä (TT 2013:106). Menettely ei ole täyttänyt työntarjoamisvelvoitetta, kun työntekijä on saanut viikoittain pitkän rekrytointikirjeen, jonka sisältämiä työtehtäviä ei ole lainkaan valikoitu siten, että ne soveltuisivat työntekijälle hänen koulutuksensa, ammattitaitonsa ja työhistoriansa huomioon ottaen (KKO 2022:33).

Työtuomioistuin katsoo, että nyt käsiteltävänä olevassa asiassa H:n ja E:n kesken irtisanomistilaisuudessa läpikäydyssä avointen tehtävien listauksessa ja tämän jälkeen E:lle sähköpostitse lähetetyissä yhtiön avointen tehtävien listauksissa toimihenkilötehtävät ovat erottuneet selkeästi listauksen alussa esitettyinä. Määrällisesti toimihenkilötehtäviä on ollut kutakin viikkoa kohden siten rajoitettu määrä, että toimihenkilötehtävistä ja paikkakunnista, joille ne ovat sijoittuneet, on saanut helposti käsityksen. Tehtävien tarkempaan sisältöön on ollut mahdollista tutustua sähköpostitse lähetettyjen listausten lopussa olleista kuvauksista. Koska asiassa on lisäksi selvitetty, että irtisanomistilaisuudessa on käyty läpi E:n kiinnostus tuolloin avoinna olleisiin, kantajan tässä asiassa vetoamiin palveluneuvojan ja kiinteistöhälytyksistä vastaavan palvelumestarin tehtäviin, työtuomioistuin katsoo, että työnantajan noudattama työn tarjoamistapa on vastannut sitä, mitä siltä työntarjoamisvelvoitteen toteutumiseksi edellytetään.

Palveluneuvojan tehtävä

Edellä todetusta seuraa, että työtuomioistuin katsoo selvitetyksi sen, että E:lle on tarjottu palveluneuvojan tehtävää. Tämän jälkeen on jäänyt E:n asiaksi ilmaista kiinnostuksensa tehtyä työtarjousta kohtaan (ks. TT 2013:106). Asiassa on myös riidatonta se, että E on ollut sopiva palveluneuvojan tehtävään. Vastaaja ja kuultava ovat todenneet, että palveluneuvojan tehtävä on ollut avoinna olleista tehtävistä mahdollisimman saman kaltainen kuin E:n siihen asti tekemä valvomopäivystäjän tehtävä, minkä ohella se on ollut E:n kokemukseen ja ammattitaitoon sopiva työ. Palveluneuvojan tehtävä on ollut valvomopäivystäjän tehtävää korkeammassa palkkaluokassa. Edelleen vastaaja ja kuultava ovat todenneet, että luottamusmiehenä E:lle olisi annettu etusija sellaisiin tehtäviin, joihin hänet olisi voinut sijoittaa, jos hän olisi osoittanut kiinnostustaan tällaisiin tehtäviin, minkä myös työtuomioistuimessa kuultu henkilöstöjohtaja N on vahvistanut. Työtuomioistuin toteaa, että E olisi siis luottamusmiehenä saanut etusijan suhteessa muihin työntekijöihin palveluneuvojan tehtävään, jos hän olisi tehtävään halunnut.

Työtuomioistuimessa H on kertonut E:n ilmaisseen irtisanomistilaisuudessa, että hän ei ollut ollut kiinnostunut palveluneuvojan tehtävästä, mistä syystä siihen ei ollut enää myöhemmin palattu. E on kertonut työtuomioistuimessa, että palveluneuvojan tehtävä oli ollut puhdasta asiakaspalvelua, kun taas hän oli erikoistunut hälytyspuoleen. Työtuomioistuin toteaa asiassa tulleen selvitetyksi, että E ei ole työllistynyt palveluneuvojan tehtävään, koska hän ei ole ollut tehtävästä kiinnostunut.

Palvelumestarin tehtävä

Asiassa on vielä arvioitava, onko palvelumestarin tehtävä ollut E:n ammattitaitoa vastaavaa työtä tai hänellä muutoin sopivaa työtä tai olisiko hänen kouluttamisensa siihen ollut tarkoituksenmukaista ja kohtuullista.

Kantaja on katsonut, että ottaen huomioon E:n luottamusmiesasema hänet olisi tullut työllistää kiinteistöhälytyksistä vastaavan palvelumestarin tehtävään. Kantajan mukaan E on täyttänyt kaikki muut tehtävään esitetyt vaatimukset ja toivomukset johtamiskokemusta lukuun ottamatta. Edelleen kantaja on todennut, että hälytyksistä vastaavalla palvelumestarilla ei ole alaisia.

Vastaaja ja kuultava ovat todenneet, että työnantaja olisi ollut valmis sijoittamaan E:n palvelumestarin tehtävään, jos hän olisi täyttänyt tehtävän vaatimat edellytykset ja se olisi ollut mahdollista hänen ammattitaitonsa ja kokemuksensa puolesta. E:llä ei kuitenkaan ole ollut sellaista ammattitaitoa, osaamista, kokemusta ja sopivuutta, joita kyseinen huomattavasti valvomotyötä vaativampi tehtävä on edellyttänyt. Sijoittaminen tehtävään ei ole ollut mahdollista minkään kohtuudella järjestettävän koulutuksen kautta, koska tehtävässä on edellytetty johtamisosaamista ja erilaista osaamista ja kokemusta kuin mitä E:llä on ollut.

Asiassa on riidatonta, että tuolloin asiakaspalvelupäällikkönä toiminut H on ilmoittanut palvelumestarin tehtävään pidetyn haastattelun jälkeen, että E:tä ei ole valittu tehtävään sen vuoksi, että hänellä ei ole ollut ollenkaan johtamisosaamista tai -kokemusta eikä myöskään esimieskokemusta.

Palvelumestarin tehtävästä ja sen sopivuudesta E:lle esitetty selvitys

Palvelumestarin tehtävästä ja tehtävän sopivuudesta E:lle on työtuomioistuimessa kuultu todistelutarkoituksessa E:tä ja vastaajan ja kuultavan nimeäminä todistajina A Oy:n entistä asiakaspalvelupäällikköä H:ta, M -toimialan henkilöstöjohtajaa N:ää ja M -palveluiden entistä kehitys- ja palvelukeskuksen johtajaa L:ää.

E on kertonut, että hänellä on datanomin koulutuksen lisäksi turvallisuusalan perustutkinto. Hän on kertonut hakeneensa kiinteistöhälytyksistä vastaavan palvelumestarin paikkaa, koska sijainti Kuopiossa oli hyvä, hän olisi tavoitteensa mukaisesti edennyt urallaan ja tehtävä oli lähellä hänen osaamistaan, sillä hänellä oli yli 10 vuoden kokemus kiinteistöhälytystehtävistä ja ylipäätään hälytyskeskustoiminnasta jo aiempien töidensä kautta. Aiemmissa töissään hän oli tehnyt monenlaisia vartiointiliikkeen tehtäviä muun ohella hälytyskeskusyhteistyötä ja uusien vartijoiden kouluttamista, ohjaamista ja perehdyttämistä. Nämä seikat E oli todennut myös haastattelussa palvelumestarin tehtävään. E on kertonut, että hän ei täyttänyt palvelumestarin tehtävän vaatimusta siitä, että piti olla kokemusta hälytyskeskusesimiehen tehtävästä, sillä hän ei ollut toiminut esimiehenä virallisesti. E:n käsityksen mukaan kiinteistöhälytyksistä vastaavalla palvelumestarilla ei kuitenkaan ollut alaisia, vaan tehtävässä vain toimittiin välikätenä hälytyskeskuksen ja C Oyj:n välissä. Johdonmukaisuutensa ansiosta E arvioi toimivansa hyvin myös esimiehen tehtävässä.

H on kertonut tehneensä päätöksen siitä, että E:tä ei valittu palvelumestarin tehtävään. E:tä ei ollut voitu sijoittaa palvelumestarin tehtävään, koska tehtävään haettiin henkilöä, jolla oli johtamiskokemusta hälytyskeskustyöskentelystä, ymmärrys hälytyskeskustoimintojen koko prosessista ja kyky ohjata prosessia niin uuden kumppanin kuin C Oyj:n yksiköiden suuntaan. E ei ollut tuonut haastattelussa esiin, että hänellä olisi tällaista osaamista, eikä hänen ansioluettelostaan myöskään tällaista ilmennyt. Valvomopäivystäjänä E:llä oli kokemusta vain yhdestä osasta mainittua prosessia. Johtamisosaamisen ja prosessiymmärrykseen liittyvän osaamisen puutteesta johtuen E:tä ei olisi voitu valita tehtävään, vaikka hän olisi ollut ainoa hakija. E:tä ei ollut ollut mahdollisuutta kouluttaa tehtävään, sillä palvelumestarin tehtävä oli alkanut käytännössä heti kun valinta oli tehty. Kaikista kriittisimmät hetket olivat olleet käsillä, kun hälytykset oli siirretty C Oyj:n päättyvästä hälytyskeskuksesta kumppanin hälytyskeskukseen, ja tähän oli tarvittu osaaja C Oyj:n puolelta. Palvelumestarin tehtävään oli valittu aiemmin valvomopäivystäjänä ja sittemmin noin vuoden ajan valvomon tiimikymppinä ja puoli vuotta valvomon tiimiesimiehenä toiminut K. Tiimikymppi oli tiimiesimiehen sijainen ja lähin apulainen. Hän toimi tiimin tukena esimerkiksi haastavampien asiakastapausten selvittämisessä. Tiimiesimies vastasi hälytyskeskustiimin toiminnasta, henkilöstön rekrytoinnista ja kehittämisestä sekä raportoinnista. H on kertonut valvomopäivystäjän tehtävän vaativuusluokan olleen 4 ja tiimiesimiehen ja palvelumestarin tehtävän vaativuusluokan olleen 11 kiinteistöalan palkkausjärjestelmän mukaan.

N on työtuomioistuimessa kertonut, että ulkoistettaessa hälytyskeskustoiminto C Oyj:lle piti jäädä yksi rooli, joka valvoi sopimuskokonaisuutta, ja tämä rooli oli kiinteistöhälytyksistä vastaavan palvelumestarin tehtävä. Tehtävässä keskeistä oli varmistaa sopimusvelvoitteiden täyttyminen ja johtaa yhteistyötä ja hälytystoimintaa. Tehtävän hoitaminen edellytti johtamiskokemusta; ei ainoastaan ihmisten, vaan asiakokonaisuuksien johtamisesta. Tehtävään oli valittu K, koska hänellä oli valvomopäivystäjän työn ohella noin 1,5 vuoden kokemus tiimikympin ja tiimiesimiehen tehtävistä eli osaamista ja kokemusta toiminnon johtamisesta. E:tä ei ollut valittu palvelumestarin tehtävään, koska hän ei ollut siihen sopiva, eikä olisi ollut siihen edes perehdyttämisen kautta koulutettavissa. E:ltä puuttui kokemus asioiden johtamisesta ja esihenkilötyöstä. N on kertonut H:n kertomusta vastaavasti valvomopäivystäjän ja palvelumestarin tehtävien vaativuusluokista.

L on kertonut kiinteistöhälytyksistä vastaavan palvelumestarin tehtävästä vastaavasti kuin H ja N. Hän on todennut, että E:n soveltuvuutta tehtävään arvioitiin ja todettiin, että hänellä ei ole aikaisempaa kokemusta johtamistehtävästä. E:tä ei olisi voitu kouluttaa tehtävään myöskään kohtuullisella perehdyttämisellä, vaan siihen harjaantuminen vaatii useamman vuoden käytännön kokemuksen. Palvelumestarin tehtävään oli valittu valvomopäivystäjänä, tiimikymppinä ja tiimiesimiehenä työskennellyt K, joka oli ollut ylivoimaisesti kyvykkäin tehtävään. L on kertonut tiimiesimiehen tehneen työnjohdollista esihenkilötyötä, työn organisointia ja kehitystoimenpiteitä samoin kuin olleen yhteyshenkilö niin asiakkaiden suuntaan esimerkiksi uusien asiakkuuksien palvelutasomäärittelyjen ja ohjeistuksien osalta kuin C Oyj:n kenttähenkilöstöön. Tiimikymppi oli valvomopäivystäjistä valittu henkilö, joka osallistui päivittäiseen työn ohjaamiseen ja ongelmanratkaisuun tiimiesimiehen apuna.

Työtuomioistuin toteaa, että kirjallisena todisteena (kirjallinen todiste V1a.) olevasta 22.1.2018 päivätystä valvomopäivystäjän tehtävänkuvauslomakkeesta ilmenee tehtävän tarkoituksena olleen rakennusautomaatiohälytysten valvonta, käsittely ja tuotannolle ohjaaminen, valvomon käytössä olevien järjestelmien tietojen ylläpito, sisäisten ja ulkoisten asiakkuuksien puhelinasiakaspalvelu, kiinteistöhuollon vikailmoitusten ja eri toimialojen töiden vastaanotto ja ohjaaminen tuotannolle. E on kertonut tehtävänkuvauslomakkeen vastanneen hälytyskeskuksen viimeaikaisia tehtäviä. H on kertonut valvomopäivystäjien ensisijaisena tehtävänä olleen käsitellä A Oy:n kiinteistöhuollon asiakaskohteista tulevia hälytyksiä niiden kiireellisyyden vaativalla tavalla. N on kertonut vastaavasti valvomopäivystäjän tehtävästä ja täydentänyt, että lisäksi valvomopäivystävät tekivät ilta- ja yöaikoina normaalia asiakaspalvelutyötä.

Edelleen työtuomioistuin toteaa, että kirjallisena todisteena (K2/V1c.) olevasta kiinteistöhälytyksistä vastaavan palvelumestarin roolikortista käy ilmi palvelumestarin tehtävänä olevan varmistaa, että C Oyj:n asiakaskohteiden kiinteistöhälytysten käsittely toteutuu laadukkaasti ja asiakassopimusten vaatimusten mukaisesti ulkopuolisen palveluntuottajan toimesta. Palvelumestari vastaa esimerkiksi kiinteistöhälytysten käsittelyn prosessien toimivuudesta sekä ohjeistuksista ja toimii kiinteistöhälytysten palvelun tuottajan sekä C Oyj Tuotantoyksiköiden operatiivisena yhteyshenkilönä (single point of contact). Tehtävänä on lisäksi muun ohella raportoida kiinteistöhälytysten käsittelyn tunnusluvut, osallistua kehittämiseen ja valmentaa rajapintatoimintojen henkilöstöä. Osaamis- ja kokemusvaatimuksissa on mainittu muun ohella kokemus hälytyskeskustyön päivittäisestä johtamisesta, kokemus hälytysvalvontatyöstä ja -prosessista sekä kokemus vaativien asiakastapausten omatoimisesta ratkaisemisesta. Kyvykkyyksissä on mainittu muun ohella johtaminen ja ohjaaminen sekä halu kehittää toimintaa ja kantaa avainrooliin kuuluvaa vastuuta.

Vielä työtuomioistuin toteaa, että kirjallisena todisteena (kirjallinen todiste V5) olevassa sähköpostiviestissä, jonka on lähettänyt M -palveluiden entinen kehitys- ja palvelukeskuksen johtaja L, on ote ulkoistetun hälytyskeskustoiminnon palveluntuottajan ja C Oyj:n välisestä palvelusopimuksen asiakkuudenhoitoprosessia koskevasta liitteestä. Siinä on todettu palvelua johdettavan C Oyj:n puolelta 3-tasoisesti. Viestin mukaan kolmannen tason johtamiseen osallistuvat C Oyj:ltä asiakaspalvelupäällikkö ja kiinteistöhälytyksistä vastaava palvelumestari. Kolmas johtamisen taso on operatiivinen kuukausitaso, jossa johdetaan liitteen mukaan seuraavia asioita: sovitut palvelutaso- ja kustannusmittarit ja tavoitteet, kehitystoimenpiteiden sopiminen ja etenemisen seuranta, C Oyj:n palveluun liittyvien asiakaspalautteiden seuranta (määrä ja laatu), tulevien kuukausien tapahtumat, palvelukuvauksen muutostarpeet, kehityskokouksen terveiset ja palveluntuottajan ja C Oyj:n uutiset, muutokset esim. henkilöstöasioissa.

Kirjallisina todisteina olevasta L:n lähettämästä sähköpostiviestistä liitteineen (kirjalliset todisteet V7a. ja V7b.) ja viitetehtävien pisteytystä koskevasta taulukosta (kirjallinen todiste V8.) käy ilmi, että tiimiesimiehen ja palvelumestarin tehtävien vaativuusluokka on ollut 11, tiimikympin tehtävän vaativuusluokka on ollut 7, ja valvomopäivystäjän tehtävän vaativuusluokka on ollut 4.

Tehtävän sopivuuden ja koulutusvelvollisuuden arvioinnin lähtökohdat

Työtuomioistuin toteaa, että muun ohella luottamusmiehen irtisanomissuojaa koskevan työsopimuslain 7 luvun 10 §:n 2 momentin esitöissä on edellä todetusti vain lyhyesti viitattu työsopimuslain 7 luvun 4 §:n työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuutta koskevaan säännökseen.

Kantaja on viitannut asiassa työtuomioistuimeen tuomioon TT 2022:8, jossa työtuomioistuin on ottanut kantaa vastaavan sisältöiseen määräykseen kuin mistä on kysymys nyt käsillä olevassa asiassa. Kantaja on viitannut erityisesti ratkaisun työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuutta koskevaan kohtaan, jossa työtuomioistuin on todennut, että määräys koskee kokonaisuudessaan luottamusmiehille sovittua muihin työntekijöiden nähden parempaa työsuhdeturvaa. Ratkaisun mukaan tämä puoltaa tulkintaa, jonka mukaan myös määräyksessä mainitun muun työn järjestämistä ja kouluttamista koskevien velvoitteiden voidaan katsoa olevan luottamushenkilön osalta laajempia kuin hänen edustamansa ammattiryhmän osalta.

Työtuomioistuin toteaa, että mainitussa ratkaisussa on ollut kyse tilanteesta, jossa yhtiö oli tehnyt tuotantosuunnan muutoksen paperinvalmistuksesta kartongin valmistukseen. Työtuomioistuin katsoi ratkaisussa selvitetyksi, että luottamusmiesten työt olivat päättyneet kokonaan. Tehtaalla oli kuitenkin ollut tarjolla luottamusmiesten työsopimusten mukaisia tehtäviä, eivätkä vastaajat olleet väittäneetkään, ettei luottamusmiehillä olisi ollut niihin riittävää ammattitaitoa tai etteivät he vähintään olisi olleet koulutettavissa kyseisiin tehtäviin. Asiassa oli näin ollen jäänyt näyttämättä, että luottamusmiehille ei olisi voitu järjestää heidän ammattitaitoaan vastaavaa tai heille muutoin sopivaa työtä tai kouluttaa heitä siihen.

Työtuomioistuin toteaa, että nyt käsiteltävänä olevassa asiassa sovellettavasta luottamusmiessopimuksen määräyksestä, työsopimuslain 7 luvun 10 §:n 2 momentista tai kyseisen lainsäännöksen esitöistä sen paremmin kuin edellä mainitusta työtuomioistuimen ratkaisustakaan ei ole johdettavissa, että arvioitaessa luottamusmiehen kohdalla tehtävän sopivuutta tai työnantajan koulutusvelvollisuutta uudelleensijoitustilanteessa tulisi poiketa niistä lähtökohdista, joita noudatetaan niin kutsutun tavallisen työntekijän kohdalla. Eri asia on, että mikäli jonkin työtehtävän arvioidaan olevan luottamushenkilölle sopiva, hänellä voi olla siihen parempi oikeus niin kutsuttuun tavalliseen työntekijään nähden (ks. esimerkiksi työtuomioistuimen tuomiot TT 2023:79 ja TT 2022:8).

Työsopimuslain 7 luvun 4 §:n esitöiden mukaan, jos työnantajalla ei ole tarjota työntekijälle hänen työsopimuksensa mukaista työtä, eikä työsopimuksen mukaista työtä vastaavaa työtä, työnantajan on tarjottava työntekijälle sellaista muuta työtä, joka vastaa työntekijän koulutusta, ammattitaitoa tai kokemusta. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi sellaisiakin töitä, joita työntekijä ei ole aikaisemmin työnantajalleen tehnyt, mutta joista hän voisi koulutuksensa, ammattitaitonsa tai kokemuksensa – ja ehkä säännöksen 2 momentissa tarkoitetun koulutuksen jälkeen – suoriutua. Työnantajalla olisi koulutusvelvollisuus, jos koulutusta voitaisiin pitää sekä työnantajan että työntekijän kannalta tarkoituksenmukaisena ja kohtuullisena. Koska työnantajan työn tarjoamis- ja koulutusvelvoite on otettava huomioon irtisanomisperusteen asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa, on työnantajan asiana näyttää toteen, että hänellä ei ole ollut näitä velvollisuuksia. (HE 157/2000 vp s. 103–104)

Korkein oikeus on todennut ratkaisussaan KKO 2000:59, että työnantajan velvollisuus sijoittaa työntekijä uudelleen ulottuu periaatteessa mihin työhön tahansa, jota työntekijä koulutuksensa, ammattitaitonsa ja kokemuksensa perusteella pystyy tekemään. Työnantaja on velvollinen näyttämään, että työntekijää ei voida ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa uusiin tehtäviin.

Kouluttamisvelvollisuutta on arvioitu korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa KHO 2023:28, jossa oli ratkaistavana, oliko kaupungilla ollut kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta annetun lain 37 §:n 1 momentin mukainen peruste irtisanoa kirjasto- ja museopalveluiden tiimivastaavan virkasuhde taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla siitä huolimatta, että kaupungilla oli irtisanomisaikana ollut avoinna viestintäasiantuntijan työsopimussuhteinen tehtävä. Kysymys oli erityisesti sen arvioimisesta, olisiko viranhaltija voitu ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella kouluttaa viestintäasiantuntijan tehtävään irtisanomisen välttämiseksi. Työnantajan velvollisuus kouluttaa viranhaltija uusiin tehtäviin koski sellaisia tehtäviä, joihin kouluttamista voitiin pitää viranhaltijan kykyihin sekä työnantajan tarpeeseen nähden tarkoituksenmukaisena ja kohtuullisena. Olennaista oli tällöin arvioida, pystyisikö irtisanomisuhan alla oleva viranhaltija ammattitaitonsa ja kykyjensä perusteella suoriutumaan kohtuullisen koulutuksen jälkeen tarjolla olevasta tehtävästä. Koulutuksen kohtuullisuutta arvioitaessa otettiin erityisesti huomioon koulutuksen vaatima aika. Se, minkä kestoista koulutusta voitiin yksittäistapauksessa pitää kohtuullisena, riippui tehtävän luonteesta, työnantajan tarpeista ja muista asian olosuhteista. Viestintäasiantuntijan tehtävän keskeisestä sisällöstä sekä viranhaltijan ammattitaidosta, koulutuksesta ja työkokemuksesta saadun selvityksen perusteella tehtävään kouluttamiseen olisi vaadittu työnantajan tarpeiden kannalta kohtuuttoman pitkä aika. Kaupunki ei siten ollut laiminlyönyt uudelleensijoittamis- ja kouluttamisvelvollisuuttaan sillä perusteella, että viranhaltijalle ei ollut tarjottu viestintäasiantuntijan tehtävää irtisanomisen välttämiseksi.

Palvelumestarin tehtävän sopivuuden ja koulutusvelvollisuuden arviointi tässä tapauksessa

Työtuomioistuin toteaa, että valvomopäivystäjän tehtävänkuvauslomaketta (kirjallinen todiste V1a.) ja palvelumestarin tehtävän sisältöä kuvaavaa roolikorttia (kirjallinen todiste K2/V1c.) vertailtaessa käy ilmi palvelumestarin tehtävän olevan sisällöltään monipuolisempi kuin valvomopäivystäjän tehtävä. Asiassa on selvitetty (H, N sekä kirjalliset todisteet V7a., V7b ja V8), että valvomopäivystäjän tehtävän vaativuusluokka on ollut 4 ja palvelumestarin tehtävän vaativuusluokka on ollut 11 kiinteistöalan palkkausjärjestelmän mukaan. Työtuomioistuin toteaa, että mainittu seikka kuvastaa valvomopäivystäjän tehtävän, jossa E oli työskennellyt, ja palvelumestarin tehtävän vaativuuden selkeää eroa viimeksi mainitun tehtävän ollessa vaativampi.

Edelleen työtuomioistuin toteaa, että asiassa esitetyn henkilötodistelun (H, N ja L) ja kirjallisen todistelun (kirjalliset todisteet K2/V1c. ja V5) perusteella on selvitetty, että kiinteistöhälytyksistä vastaava palvelumestari vastaa verrattain itsenäisesti hälytyskeskustyön päivittäisestä johtamisesta, kiinteistöhälytysten käsittelyn prosessin toimivuudesta ja yhteydenpidosta ulkoistettuun palveluntarjoajaan. Tehtävä ei ole ollut esihenkilörooli, mutta siinä on tullut valmentaa muun ohella ulkoisen palveluntuottajan henkilöstöä. Näin ollen tehtävä on sisältänyt sekä asiakokonaisuuden johtamista että henkilöiden ohjaamista.

Palvelumestarin tehtävästä saadun selvityksen perusteella työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, että työnantajan asettama vaatimus johtamiskokemuksesta on ollut perusteltu. Koska tässä asiassa ei ole kysymys sen arvioinnista, onko palvelumestariksi valittu henkilö vai E tehtävään sopivampi, merkitystä ei sinänsä ole sillä, millainen kokemus ja osaaminen tehtävään valitulla henkilöllä on ollut. Kuitenkin sen seikan, että tehtävään valitulla henkilöllä on ollut valvomopäivystäjän tehtävän ohella kokemusta vuoden ajalta valvomon tiimikymppinä ja puolen vuoden ajalta tiimiesimiehenä työskentelystä, voidaan katsoa osoittavan sitä, että vaatimus johtamiskokemuksesta on ollut todellinen.

Asiassa on selvitetty E:n, H:n, N:n ja L:n kertomuksin se, että E:llä on ollut pitkä kokemus kiinteistöhälytystehtävistä ja että hänellä on ollut kokemusta uusien vartijoiden ohjaamisesta, mutta hänellä ei ole ollut kokemusta asiakokonaisuuden johtamisesta. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että hänellä olisi ollut johtamiskokemukseen verrattavaa kokemusta asiakokonaisuudesta vastaamisesta.

Kantaja on vedonnut siihen, että E olisi voitu kouluttaa palvelumestarin tehtävään, mutta kantaja ei ole kuitenkaan tarkentanut, millaisella koulutuksella tehtävään sijoittaminen olisi ollut mahdollista. Asiassa on selvitetty H:n kertomuksella, että palvelumestarin tehtävät olivat alkaneet käytännössä heti kun valinta oli tehty ja että valvomopäivystystehtävien siirtoa ulkoistetulle palveluntuottajalle tehtäessä olivat olleet käsillä kriittisimmät hetket. Asiaa kokonaisuutena arvioituaan työtuomioistuin toteaa jääneen selvittämättä, että E olisi voitu sijoittaa palvelumestarin tehtävään molempien sopijapuolten kannalta tarkoituksenmukaisena ja kohtuullisena pidettävän koulutuksen kautta.

Edellä kerrotuilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, että työnantaja A Oy ei ole laiminlyönyt työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuuttaan, kun se ei ole tarjonnut E:lle kiinteistöhälytyksistä vastaavan palvelumestarin tehtävää.

Johtopäätös

Työtuomioistuin toteaa edellä esitetyn perusteella, että A Oy ei ole on rikkonut Kiinteistöpalvelualan toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen osana noudatettavan PT-STTK Luottamusmiessopimuksen 4 §:n työsuhdeturvaa koskevia määräyksiä irtisanoessaan tuotannollisin ja taloudellisin perustein yhtiön Itä-Suomen alueen luottamusmies E:n työsuhteen. Kanteessa esitetyt vahvistusvaatimus ja suoritusvaatimus on siten hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla Ammattiliitto Pro ry on asian hävitessään velvollinen korvaamaan Kiinteistötyönantajat ry:n ja A Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut. Kantaja Ammattiliitto Pro ry on hyväksynyt vastaajan ja kuultavan yhteiset oikeudenkäyntikulut määrältään muilta osin, mutta kantaja on todennut, että korvaus oikeudenkäyntikuluista on määrättävä ilman arvonlisäveroa. Vastaaja ja kuultava eivät ole kiistäneet sitä, että A Oy on arvonlisäverovelvollinen. Tämän vuoksi Ammattiliitto Pro ry:n korvattavaksi jää oikeudenkäyntikulujen arvonlisäveroton määrä.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Ammattiliitto Pro ry velvoitetaan korvaamaan Kiinteistötyönantajat ry:n ja A Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 10.859,50 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Ari Wirén puheenjohtajana sekä Markku Saarikoski, Mika Lallo, Juha Teerimäki, Satu Tähkäpää ja Paula Ilveskivi jäseninä. Valmistelija on ollut Krista Kalske.

Tuomio on yksimielinen.