TT 2024:33

Yhtiö oli irtisanonut työntekijän työsopimuksen luottamuspulaan vedoten. Ennen irtisanomista työntekijä oli saanut kolme varoitusta, joiden syynä oli ollut muun ohessa työnantajan ohjeiden laiminlyönti. Työtuomioistuin otti asian arvioinnissa huomioon sen, että työnantajan ohjeistus oli ollut epäselvää ja puutteellista. Työntekijän ei ollut näytetty toimineen ohjeistuksen vastaisesti tai ainakaan hänen toimintansa ei ollut ollut selkeän ohjeistuksen puuttuessa siinä määrin moitittavana, että hänelle annetut varoitukset olisivat olleet tältä osin aiheellisia.
Yksi varoituksista katsottiin aiheelliseksi siltä osin kuin työntekijä oli arvostellut asiakasta toiselle työntekijälle. Tätä rikettä oli kuitenkin pidettävä vähäisenä, eikä työntekijän ollut näytetty muussa yhteydessä syyllistyneen vastaavaan menettelyyn. Työntekijälle yli kaksi vuotta ennen irtisanomista annetulla varoituksella ei puolestaan katsottu olleen riittävää ajallista yhteyttä työsuhteen päättämiseen, eikä sanotulle varoitukselle voitu antaa merkitystä irtisanomisperusteen täyttymistä harkittaessa.
Työtuomioistuin katsoi asiaa kokonaisuutena harkiten oikeaksi sen, ettei työnantajalla ollut ollut asiallista ja painavaa syytä irtisanoa työntekijän työsopimusta. Työnantaja oli lisäksi laiminlyönyt varata työntekijälle asianmukaisen tilaisuuden tulla kuulluksi ennen työsopimuksen irtisanomista, mikä otettiin huomioon työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä tuomittavan korvauksen määrää korottavana seikkana.

Asia

Työsuhteen päättäminen

Kantaja

Toimihenkilöliitto ERTO ry

Vastaaja

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry

Kuultavat

X Oy
Työllisyysrahasto
Erityisalojen Toimihenkilöiden Työttömyyskassa

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Vireille 26.4.2023

Suullinen valmistelu 19.10.2023

Pääkäsittely 15.5.2024 ja 16.5.2024

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Toimihenkilöliitto ERTO ry:n ja Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n välisen Autoliikennealojen toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen 1.4.2021–31.3.2022 osana noudatettava irtisanomissuojasopimus on sisältänyt ja sisältää yhä seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 § Yleinen soveltamisala

Sopimus koskee toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista toimihenkilöstä johtuvasta syystä, toimihenkilön irtisanoutumista sekä niitä menettelytapoja, joita noudatetaan irtisanottaessa tai lomautettaessa toimihenkilöitä taloudellisista tai tuotannollisista syistä.

---

2 § Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa toimihenkilön työsopimusta ilman työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 1 ja 2 momentin mukaista asiallista ja painavaa syytä.

Asiallisena ja painavana syynä pidetään sellaisia syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia toimihenkilöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

---

11 § Toimihenkilön kuuleminen

Ennen irtisanomisen toimittamista työnantajan on varattava toimihenkilölle mahdollisuus tulla kuulluksi irtisanomisen perusteesta. Toimihenkilöllä on oikeus häntä kuultaessa käyttää avustajaa.

---

15 § Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut näihin rinnastettavat seikat.

Korvauksesta on vähennettävä työntekijälle maksettujen työttömyyspäivärahojen osuus työsopimuslain 12 luvun 3 §:ssä säädetyllä tavalla.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA

A oli työskennellyt X Oy:n ja yrityksen edeltäjän palveluksessa toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa taksinvälittäjänä 7.9.1993 lukien 28 vuoden ajan. Työnantaja oli irtisanonut A:n työsuhteen 17.1.2022 päättymään kuuden kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen 17.7.2022 henkilöön liittyvällä perusteella. Irtisanomisen perusteeksi oli ilmoitettu luottamuspula. Irtisanomisen yhteydessä oli viitattu A:n 13.10.2021 ja 15.11.2021 saamiin varoituksiin ja kuulemiseen irtisanomisen perusteena olevista tapahtumista 2.1.2022.

A:n puoliso oli pääomistaja Z Oy:ssä (aputoiminimi Y), jolle X Oy muiden yritysten ohessa välittää taksikyytejä. A omisti myös kyseisen yrityksen osakkeita. X Oy:n omistivat Lappeenrannan Taksi ry sekä taksikuljetusyritykset, muun muassa Z Oy.

Varoitus 13.10.2021 oli annettu ohjeiden vakavasta laiminlyönnistä sekä asiakkaan arvostelusta puhelun aikana. Varoituksen antaminen oli liittynyt tilanteeseen 5.10.2021, jossa A oli pyytänyt toista työntekijää perumaan Kelan ennakkotilauksen saaneen auton uuden kyytitilauksen. Lisäksi A oli arvostellut kyseisen auton kuljettajan kanssa puhelimessa ennakkotilauksen tehnyttä hankalaksi koettua asiakasta.

Varoitus 15.11.2021 oli annettu A:lle ohjeiden vakavasta laiminlyönnistä. Varoituksen antaminen oli liittynyt tilanteeseen, jossa aamuvuoroon 18.9.2021 tullut A oli tehnyt yövuorossa olleen auton kuljettajalle poissaolomerkinnän, ja auto oli tämän takia menettänyt seuraavan aamun ennakkotilauksensa.

X Oy:ssä kyytitarjous tuli autossa kuljettajan välityspäätteelle. Kun kuljettaja oli avannut tilauksen, tuli hänen joko hyväksyä tai hylätä se. Jos kuljettaja avasi kyytiä koskevat tiedot ja hylkäsi kyydin, hän sai sanktiona tunnin tilausvälityssulun. Jos kuljettaja hylkäsi kyydin sitä avaamatta tai ei reagoinut tilaukseen, ei sanktiota tullut. Tämä niin sanottu kyydin ”laskeminen läpi” tarkoitti sitä, että tietyn ajan kuluttua koneelle tuli tieto siitä, että autosta ei tullut vastausta. Kuljettaja voi jäädä ilman sanktiota myös tilanteessa, jossa hänen työvuoronsa oli päättymässä ja tarjottava kyyti ylittäisi huomattavasti työvuoron. Kuljettajien oikeutta kieltäytyä kyydeistä oli rajoitettu, jotta kyytien valikoimista ei tapahtuisi.

X Oy:ssä oli annettu koronapandemian alussa vuonna 2020 ohjeistus, jonka mukaan kuljettaja oli soittamalla välityskeskukseen saanut kieltäytyä kyydistä ilman sanktiota siihen liittyvien tietojen lukemisen jälkeen, jos tilauksen tiedoista oli voinut päätellä, että kyydin tilaaja oli mahdollisesti koronapositiivinen henkilö. Osapuolet olivat eri mieltä siitä, oliko tämä ohjeistus ollut voimassa vielä 2.1.2022.

Irtisanomiseen johtaneessa tilanteessa 2.1.2022 A oli välittänyt kuljetuksen, jonka tiedoista oli ilmennyt, että kuljetettava henkilö oli sairastunut koronaan. Tietojen mukaan kuljettajalla tuli olla maski ja hansikkaat ja auto tuli puhdistaa kyydin jälkeen. Kyydin oli ensin vastaanottanut auto 46, joka oli kuitenkin pyytänyt A:ta perumaan sen perusteenaan, ettei autossa ollut ollut tarvittavia puhdistusaineita. A oli perunut kyydin. Seuraavaksi kyydin oli vastaanottanut A:n puolison yrityksen omistama auto 48. Myös tämän auton kuljettaja oli pyytänyt A:ta perumaan kyydin, koska kuljettaja ei ollut halunnut sairastua koronaan juuri ennen sisarensa hautajaisia. Peruutuksen jälkeen kyytitilaus oli kiertänyt turhaan vielä kahdella muulla autolla. Tämän jälkeen auto 48 oli hyväksynyt kyydin uudelleen, ja A oli myös uudelleen perunut sen kyseisen kuljettajan pyynnöstä. Seuraava auto, jolle järjestelmä oli tarjonnut kyytiä, ei ollut vastaanottanut sitä, ja kyyti oli mennyt uudestaan autolle 46, jonka puolesta A oli ilman pyyntöä perunut kyydin. Kyytitilaus oli mennyt vielä kerran autolle 48, jolle A oli lähettänyt viestin ”laske läpi”. Lopulta eräs auto oli hoitanut tilauksen.

KANNE

Vaatimukset

Toimihenkilöliitto ERTO ry on vaatinut, että työtuomioistuin

1. vahvistaa, että X Oy:llä ei ole ollut Toimihenkilöliitto ERTO ry:n ja Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n välisen Autoliikennealojen toimihenkilöitä koskevaan työehtosopimukseen sisältyvän irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaista perustetta irtisanoa A:n työsuhdetta,

2. velvoittaa X Oy:n suorittamaan A:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä A:n 24 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 69.272,40 euroa (24 x 2.886,35 euroa) korkolain 7 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 5.8.2022 lukien, sekä

Perusteet

Työnantaja X Oy oli irtisanonut A:n aiheettomasti luultuaan tämän taksinvälittäjän työssään 2.1.2022 suosineen A:n puolison yrityksen palveluksessa olevaa kuljettajaa. A ei kuitenkaan ollut toiminut ohjeiden vastaisesti eikä suosinut ketään. Ohjeistukset olivat olleet epäselviä ja käytännöt kyytien palauttamisesta kirjavia.

Kyseisen auton 48 kuljettajalla oli ollut voimassa olevien ohjeiden mukainen syy kieltäytyä kyydistä vastaavasti kuin kyydistä kieltäytyneen auton 46 kuljettajallakin. A oli lähettänyt auton 48 kuljettajalle viestin ”laske läpi”, koska tapahtumaketju oli vaikeuttanut ja hidastanut A:n työskentelyä. A:n käsitystä siitä, että hän oli toiminut ohjeiden mukaan, osoitti se, että hän oli toiminut avoimesti laittamalla kuljettajalle järjestelmään tallentuvan viestin. Viestiminen kuljettajien kanssa ei ollut kiellettyä, eikä viestin laittamisella ollut käytännössä ollut juurikaan vaikutusta, koska A ei ollut saanut tapauksesta mitään etua. Jos auton 48 kuljettaja olisi saanut tunnin mittaisen sanktion, hän olisi ollut tunnin tekemättä työtä. Tästä aiheutunut rahanarvoinen hyöty olisi ollut mitättömän pieni. Verollinen ansio oli 36 euroa tunnissa, mistä vähennettiin kaikki kulut. Auton 48 kuljettaja ei olisi toiminut toisin, vaikka viestiä ei olisi lähetetty.

Syyt A:n irtisanomiselle eivät muodostaneet työehtosopimuksessa tarkoitettua asiallista ja painavaa irtisanomisperustetta. Kysymyksessä oli ollut tavanomainen työssä esiintyvä tilanne, jossa A oli toiminut annettujen ohjeiden mukaisesti. A ei ollut rikkonut työsuhteeseensa liittyviä velvoitteita.

A:n pitkän työsuhteen irtisanominen oli ollut seuraamuksena kohtuuton. Irtisanomisen nopea eteneminen ja kuulemisvelvoitteen laiminlyönti viittasivat siihen, että A:sta oli tarkoitushakuisesti haluttu päästä työntekijänä eroon.

A:ta ei ollut kohdeltu tasapuolisesti, koska aiemmin X Oy:n palvelupäällikkö, joka oli järjestellyt avopuolisonsa autolle kyydin Lappeenrannan välitysalueelta Helsinkiin ja takaisin, oli saanut menettelystään vain kirjallisen varoituksen, vaikka kyseessä oli ollut merkittävä oman edun tavoittelu. Palvelupäälliköltä oli kielletty tapauksen yhteydessä myös työtietokoneen kotiin vieminen.

A:lle annetut varoitukset ovat olleet aiheettomia

A oli saanut ennen irtisanomista kaksi kirjallista varoitusta.

Varoitus 13.10.2021

Ensimmäisen varoituksen 13.10.2021 perusteena oli ollut tilanne 5.10.2021, jossa kuljettaja oli vastaanottanut Kelan ennakkokyydin edellisenä iltana hoidettavakseen. Seuraavana päivänä hän oli kuitenkin tilannut uutta kyytiä ennakkoon jaetusta kyydistä huolimatta tilauspääte vapaa-tilassa. Kela-kyydin oli tilannut asiakas, joka oli koronatilanteen vuoksi vaatinut itselleen aina ison auton. Asiakkaan kanssa oli jo aikaisemmin ollut hankaluuksia saada tällaista kuljetusta järjestymään. Ennakkoon sovittua kyytiä ei ohjeiden mukaan saanut palauttaa välitykseen. Jos tällaisen kyydin palautti välitykseen, kuljettajan tuli löytää siihen korvaava kuljettaja. Kyseinen kuljettaja ei ollut ollut V:n ajojärjestelijä, joten hän ei ollut voinut tietää, kuinka varattuja autot olivat. A oli pyytänyt toista työntekijää perumaan kuljettajan saaman uuden kyytitarjouksen, koska muuten aikaisempi asiakas olisi todennäköisesti myöhästynyt ja reklamoinut tästä keskukseen, kuten oli aiemminkin tapahtunut.

A on myöntänyt, että hän oli kuljettajan kanssa puhelimessa yhdessä arvostellut kyseistä hieman hankalaa asiakasta. Tämä arvostelu ei ollut kuitenkaan tullut asiakkaan tietoon. Kyseessä oli ollut tavanomainen työpaikan sisäinen keskustelu, ja A:n saama varoitus oli ollut perusteeton. A oli toiminut ohjeiden mukaan estämällä kuljettajan kyytien valikoimisen tilanteessa, jossa kuljettajalla ei ollut ollut oikeutta palauttaa ennakkoon tilattua kyytiään välitykseen. Lisäksi asiakkaan arvostelussa oli ollut kyse vähäpätöisestä asiasta.

Varoitus 15.11.2021

Toisen varoituksen 15.11.2021 perusteena ollut tilanne oli liittynyt siihen, että keskuksessa tarkkailtiin sitä, miten autot hoitivat yövuoronsa varmistuakseen taksien riittävyydestä yöaikaan. Keskuksen piti myös tietää, oliko inva-auto käytettävissä. Jos auto oli tapahtuma-aikaan jättänyt yövuoronsa hoitamatta, se oli menettänyt seuraavan päivän ennakkotilauksensa.

A oli tehnyt poissaolomerkinnän autolle, jonka viimeinen kyyti inva-autolla oli ollut kello 23.09. Tämän jälkeen kyseinen auto oli ollut omalla ajolla ilman että kalenteriin olisi merkitty poissaoloa. Voimassa olleen ohjeistuksen mukaan keskuksen tuli merkitä, jos auto oli poissa ajosta. A oli toiminut ohjeen mukaisesti. Palvelupäällikkö oli antanut vasta 15.11.2021 uuden ohjeen, jonka mukaan poissaolomerkintöjen tekeminen kuului palvelupäällikölle. Tapahtumasta ei ollut aiheutunut autolle mitään vahinkoa. Autot olivat työvuorossa kymmenen päivän sykleissä, ja menetetty kyyti oli korvattu kyseiselle autolle myöhemmin.

Varoitus 15.11.2021 oli annettu lähes kaksi kuukautta tapahtumien jälkeen. Varoitus olisi tullut antaa kohtuullisessa ajassa tapahtumista.

A oli saanut varoituksen vuonna 2019, mutta varoitus oli annettu niin kauan aikaa sitten, ettei siihen voitu enää vedota. Lisäksi varoitus oli annettu neljä kuukautta tapahtuman jälkeen.

Vuoden 2018 tapahtumiin liittyen kyydin sai ohjata Lappeenrannan autolle, kun Imatran autoja ei ollut vapaana.

Kuulemisvelvoite on laiminlyöty

A:ta oli pyydetty irtisanomiseen johtaneen tapahtuman jälkeen 4.1.2022 yllättäen käymään työnantajan luona ilman mitään ennakkotietoa. A oli pyytänyt luottamusmiehen mukaan, ja he olivat käyneet asiaa läpi toimitusjohtaja B:n ja hallituksen varapuheenjohtaja C:n kanssa. B oli pitänyt A:n toimintaa sekä auton 48 kuljettajan esittämää syytä kyydin hylkäämisestä asianmukaisena.

Tämän jälkeen A oli ollut normaalisti työssä ennen hänelle 17.1.2022 yllättäen annettua irtisanomisilmoitusta.

Korvauksen määrä

Korvauksen määrää korottavina seikkoina oli otettava huomioon A:n pitkä 28 vuoden mittainen työsuhde, A:n 58 vuoden ikä, kuulemisvelvoitteen laiminlyönti sekä se, että A oli työsuhteen päättymisen jälkeen työllistynyt 25.11.2023 lukien mutta matalammalla palkkatasolla. A:lle aiheutunut taloudellinen vahinko oli ollut suuri. Näistä syistä tuomittavan päättämiskorvauksen oli oltava määrältään tuntuva. Puolet korvauksesta tuli tuomita aineettomana korvauksena, jossa perusteena oli työsuhteen päättämisestä aiheutunut loukkaus. Korvaussaatavalle oli korkolain 7 §:n 1 momentin mukaisesti maksettava korkoa 5.8.2022 lukien, koska vaatimus oli esitetty työnantajalle 5.7.2022.

VASTAUS

Vaatimukset

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry ja X Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja että Toimihenkilöliitto ERTO ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 12.665,07 eurolla laillisine korkoineen.

Perusteet

Taksinvälittäjän työssä oli tärkeää, että tilaukset välitettiin tasapuolisesti eri taksiyrityksille. Tämä johtui jo välityskeskuksen omistajarakenteesta ja sitä kautta osakkaiden yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksesta. Välittäjien oli noudatettava heille annettuja ohjeita, eivätkä he voineet tehdä ratkaisuja omavaltaisesti.

Useat työnantajan edustajat olivat A:n työsuhteen aikana puhutelleet tätä epäasiallisesta suhtautumisesta asiakkaita sekä työnantajan antamia ohjeita kohtaan. A:ta oli tämän takia suullisesti huomautettu useita kertoja. Lisäksi X Oy:n entinen toimitusjohtaja oli nimenomaisesti ohjeistanut A:ta toimimaan tasapuolisesti taksiyrityksiä kohtaan sen jälkeen, kun toimitusjohtajalle oli selvinnyt, että yksi yrityksistä oli A:n puolison omistama.

Työnantaja oli esimerkiksi puuttunut A:n toimintaan loppuvuodesta 2016, kun A oli varoittanut Z Oy:n kuljettajaa tietystä asiakkaasta ja kehottanut hylkäämään kyydin tai ottamaan yhteyttä keskukseen. Työnantajan edustaja oli tuolloin muistuttanut A:ta kuljettajien tasapuolisesta kohtelusta ja ilmoittanut, ettei toiminta ollut hyväksyttävää.

Toisena esimerkkinä oli A:n toiminta vuodelta 2018, jolloin hän oli välittänyt tilauksen Imatralla olleelle Z Oy:n Lappeenrannan autolle, vaikka ohjeistuksen mukaan kyyti olisi tullut välittää imatralaiselle autolle. X Oy:n hallitus oli päättänyt antaa menettelystä varoituksen, mutta sen antaminen oli jäänyt toteuttamatta yhtiön silloiselta toimitusjohtajalta.

A oli irtisanottu 17.1.2022, koska hän oli jälleen jättänyt noudattamatta työnantajan ohjeistusta. Erityisen törkeän teosta oli tehnyt se, että A oli jälleen tavoitellut teollaan etua yhdessä miehensä kanssa omistamalleen yhtiölle.

X Oy:n ohjeistuksen mukaan autoihin voi lähettää viestejä, kuten tilauksia täsmentäviä tietoja, mutta ne täytyi lähettää tasapuolisesti kaikille. Tämänkin taustalla oli taksiyritysten yhdenvertaisen kohtelun vaatimus. A oli tästä huolimatta 2.1.2022 lähettänyt ainoastaan Y:n autolle viestin ”laske läpi”, jotta tuo auto oli välttynyt tunnin sanktiolta.

X Oy:llä ei ollut ollut ohjeistusta, jonka mukaan auto 46 olisi voinut perua kyydin puuttuvien pesuaineiden takia. Päinvastoin kaikkiin autoihin oli hankittu X Oy:n toimesta puhdistusaineet, joten tämä ei ollut voinut olla perusteltu syy kieltäytymiseen.

A:ta oli kuultu liittyen edellä mainittuihin tapahtumiin 4.1.2022. Kyseessä ei ollut ollut ajojahti A:ta kohtaan, vaan työnantaja oli reagoinut työnjohto-oikeutensa nojalla A:n toimintaan.

A:ta oli kohdeltu tasapuolisesti X Oy:n palvelupäällikön kanssa, jolle oli 5.10.2021 annettu A:n toimintaa vastaavasta menettelystä kirjallinen varoitus. Kyseinen palvelupäällikkö oli toiminut vastoin ohjeistusta 16.9.2015 muuttamalla Kela-taksitilauksen vakiotaksitilaukseksi, jolloin hänen naapurinsa oli ajanut kuljetuksen. Huomattavaa oli, ettei palvelupäällikkö ollut tätä ennen saanut yhtään huomautusta tai varoitusta.

Työsopimuslain 3 luvun 1 §:n mukaan työntekijän oli tehtävä työnsä huolellisesti noudattaen niitä määräyksiä, joita työnantaja antoi toimivaltansa mukaisesti työn suorittamisesta.

A oli ollut täysin tietoinen työnantajan ohjeistuksista sekä suhtautunut niihin välinpitämättömästi. Työntekijän velvollisuus oli noudattaa työnantajan asiallisia toimivaltansa nojalla antamia työnjohtomääräyksiä. Työntekijä ei voinut valita olla noudattamatta ohjeistuksia vain sillä perusteella, että ne esimerkiksi vaikeuttivat ja hidastivat työntekoa tai että tietystä toimintatavasta voi seurata reklamaatio asiakkaalta tai ettei jostain toisesta toimintatavasta mahdollisesti aiheutui vahinkoa kenellekään. A oli täysin tietoisesti rikkonut toistuvasti työnantajan työnjohtomääräyksen nojalla antamia ohjeita, ja hän oli ohjeiden vastaisella menettelyllään aiheuttanut taloudellista vahinkoa osalle X Oy:n omistajista (vertaa esimerkiksi TT 2014:88).

Varoitukset

A:lle oli annettu kolme kirjallista varoitusta ennen hänen irtisanomistaan työnantajan ohjeiden noudattamatta jättämisestä. Varoitukset olivat olleet aiheellisia.

Varoitus 11.9.2019

Ensimmäinen varoitus oli annettu 11.9.2019 liittyen tilanteeseen, jossa asiakas oli tilannut Kela-taksin ambulanssihenkilökunnan ohjeistuksen mukaisesti. A ei ollut lähettänyt asiakkaalle autoa, koska asiakkaalla ei ollut ollut ennalta sovittua hoitoaikaa. Kelan ohjeistuksen mukaisesti asiakkaalle lähetettiin aina auto, kun hän sellaisen tilasi. A oli suorittanut asiaan liittyvän koulutuksen, ja siten hän oli tuntenut ohjeistuksen. Kelan ohjeistusten noudattaminen oli ehdottoman tärkeää, sillä kyydit liittyivät asiakkaiden terveyteen ja ohjeistuksen noudattamatta jättäminen voi pahimmassa tapauksessa johtaa asiakkaan hengen vaarantumiseen. Oikeuskäytännössä oli todettu, ettei varoituksilla ollut kaavamaisia vanhenemisaikoja, kunhan asiallinen yhteys löytyi. Varoitus oli annettu kohtuullisessa ajassa huomioiden, että varoituksen antamiselle ei ollut laissa asetettu mitään määräaikaa.

Varoitus 13.10.2021

Toisen varoituksen antaminen 13.10.2021 oli liittynyt siihen, että erään taksiyrityksen kuljettaja oli soittanut taksikeskukseen pyytääkseen autoon ennakkoon jaetun kyydin 5.10.2021. Puhelun aikana järjestelmä oli tarjonnut kyseiseen autoon toista kyytiä, jonka kuljettaja oli vastaanottanut ja ilmoittanut, että joku toinen hänen kanssaan saman yrityksen autolla ajaisi ennalta jaetun kyydin. A oli kuitenkin ohjeiden vastaisesti poistanut kyseisen kyydin.

X Oy:n kyydit jaettiin järjestelmän kautta suoraan päivystysvuorossa oleviin autoihin tai niin, että järjestelmä etsi lähimmän vapaan tarkoitukseen sopivan auton. Tilausvälittäjät huolehtivat joidenkin kyytien jakamisesta ennakkoon. Ennalta jaettavat kyydit jaettiin tarkoitukseen sopivan kaluston omaavien osakkaiden kesken listan mukaisessa järjestyksessä, mutta niitä ei jakovaiheessa kohdennettu tietylle autolle, vaan tietylle osakkaalle. Osakas sai halutessaan ajaa kyydit millä autolla haluaa tai jakaa kyytejä edelleen muille osakkaille. Ennalta jaettavaa kyytiä ei saanut palauttaa keskukseen. Oli yleistä, että ennalta jaettuja kyytejä jaettiin autosta toiseen ja jopa autoilijalta toiselle. Tämä ei kuitenkaan ollut välittäjän tehtävä vaan osakkaiden.

Kuljettajalla oli ollut kyseisessä tilanteessa oikeus ottaa sekä ennalta sovittu kyyti että järjestelmän tarjoama kyyti vastaan, sillä hänellä oli ollut hyvin aikaa järjestää toinen auto ajamaan ensin mainittu kyyti. A oli omavaltaisesti päättänyt olla noudattamatta täysin selkeää ohjeistusta, jonka mukaan välittäjä ei poistanut ennalta sovittuja kyytejä enää sen jälkeen, kun ne oli otettu vastaan. A oli aiheuttanut toiminnallaan vahinkoa sekä kuljettajalle että kuljetusyritykselle.

Taksinkuljettajat työskentelivät provisiopalkkauksella, ja kyydin poisottamisella oli negatiivinen vaikutus muun muassa kyseisen auton myyntiin ja kuljettajan palkkaan, lomakorvaukseen sekä eläkkeeseen.

Varoitus 15.11.2021

Kolmannen varoituksen antaminen 15.11.2021 oli liittynyt siihen, että X Oy:llä oli ollut käytössään päivystyslista. Tapahtuma-aikaan yöllä työskennellyt välittäjä oli seurannut yöpäivystyksen hoitamista. Hoitamattomasta yövuorosta oli ollut sanktiona ennalta jaettavan kyydin menettäminen. Varoitus oli annettu kohtuullisessa ajassa.

Tapahtumiin liittyvä auto oli ollut normaalisti yövuorossa 17.9. ja 18.9.2021 välisenä yönä. Yövuorossa ollut tilausvälittäjä ei ollut tehnyt poissaolomerkintää listaan. Sen sijaan aamuvuoroon tullut A oli tehnyt merkinnän vastoin ohjeistusta. Vakiintuneen toimintatavan mukaan toisen tilausvälittäjän tekemiin merkintöihin ei puututtu vaan tilanne tarkastettiin kyseisen välittäjän tai esihenkilön toimesta. A:n todisteina viittaamilla ohjeistuksilla ei ollut merkitystä asiassa, sillä kaikki ohjeistukset olivat koskeneet nimenomaan yövuorossa olleita.

Aiheettomalla merkinnällä ja siitä seuranneella sanktiolla oli ollut negatiivista vaikutusta merkinnän saaneen yrityksen tulonmuodostukseen sekä kuljettajan palkkaan. Merkintä oli vienyt autolta oikeuden ennakolta jaettavaan tilaukseen, ja aiheuttanut taksiyrittäjälle liikevaihdon menetystä ja kuljettajalle palkan pienentymistä. Vaikka korjaukset oli tehty jälkikäteen, kyseiseen vuoroon korjaus ei ollut ehtinyt.

Korvauksen määrä

Korvausvaatimus oli määrältään kohtuuton ottaen huomioon A:n oma epäasiallinen toiminta sekä työsuhteen päättämiselle antama aihe.

Viivästyskoron maksamisvelvollisuus voi alkaa aikaisintaan haasteen tiedoksiantopäivästä lukien (korkolain 9 §).

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

Irtisanomisilmoitus ja sitä koskeva X Oy:n hallituksen sähköpostikokous 5.1.-12.1.2022
Lokitiedot tapahtumasta
A:lle 13.10.2021 annettu varoitus
A:lle 15.11.2021 annettu varoitus
Sähköposti ohjeesta 9.9.2021
Sähköposti uudesta ohjeesta 15.11.2021
Hallituksen jäsen D:n viesti
Toimitusjohtajan E:n viesti

Vastaajan ja kuultavan kirjalliset todisteet

Hallituksen kokouksen pöytäkirja 13.12.2016
Hallituksen kokouksen pöytäkirja 7.5.2018
Varoitus 11.9.2019
Tilaushistoria 5.10.2021 / ennalta tilattu kyyti
Varoitus 13.10.2021
Varoitus 15.11.2021
F:lle annettu varoitus 28.10.2015

Kantajan henkilötodistelu

Vastaajan ja kuultavan henkilötodistelu

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Taksinvälittäjänä työskennelleen A:n työsopimus on edellä selostetuin tavoin irtisanottu 17.1.2022 päättymään kuuden kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen 17.7.2022. Irtisanomisen perusteeksi on ilmoitettu luottamuspula. Irtisanomisen yhteydessä on viitattu A:n 13.10.2021 ja 15.11.2021 saamiin varoituksiin sekä kuulemiseen irtisanomisen perusteena olevista tapahtumista 2.1.2022.

Asiassa on arvioitavana, onko työnantajalla ollut Autoliikennealojen toimihenkilöitä koskevaan työehtosopimukseen sisältyvän irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaiset perusteet päättää A:n työsopimus.

Arvioinnin lähtökohdat

Autoliikennealojen toimihenkilöitä koskevaan työehtosopimukseen sisältyvän irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa toimihenkilön työsopimusta ilman työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 1 ja 2 momentin mukaista asiallista ja painavaa syytä. Asiallisena ja painavana syynä pidetään sellaisia syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia toimihenkilöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan työntekijästä johtuvana tai hänen henkilöönsä liittyvänä asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voidaan pitää työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä sekä sellaisten työntekijän henkilöön liittyvien työntekoedellytysten olennaista muuttumista, joiden vuoksi työntekijä ei enää kykene selviytymään työtehtävistään. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on kokonaisarvioinnissa otettava huomioon työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden lukumäärä sekä työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan.

Työsopimuslain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 157/2000 vp s. 97–98) on 7 luvun 2 §:n 1 momentin osalta lausuttu, että työntekijästä johtuvana tai hänen henkilöönsä liittyvänä asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voidaan pitää sellaisten työsopimuksesta tai laista johtuvien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä, jotka vaikuttavat olennaisesti työnantajan ja työntekijän väliseen työsuhteeseen. Tällaisena perusteena voi olla työsopimuksesta johtuvien velvoitteiden laiminlyönti tai rikkominen, joka vaikuttaa niin vakavalla tavalla sopijapuolten keskinäiseen asemaan sopimussuhteessa, että sopimussuhteen jatkamiselle ei ole edellytyksiä. Työsopimuksen irtisanomisperusteena voi olla muun ohella työnantajan direktio-oikeuden rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättäminen ja epäasianmukainen käyttäytyminen tai työntekijän epärehellisyys ja siitä aiheutuva luottamuspula. Irtisanomisperusteen riittävyyttä on arvioitava kaikkien tapauksessa ilmenevien seikkojen kokonaisharkinnalla.

Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 3 momentin mukaan työntekijää, joka on laiminlyönyt työsuhteesta johtuvien velvollisuuksiensa täyttämisen tai rikkonut niitä, ei saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä.

Varoituksen antamisen merkitys on siinä, että työntekijä saa tiedon siitä, kuinka vakavana rikkomuksena työnantaja pitää hänen menettelyään. Varoitus on ennakkomuistutus siitä, millä tavoin työnantaja tulee reagoimaan varoituksessa tarkoitetun sopimusrikkomuksen tai laiminlyönnin toistuessa. Varoituksen tarkoituksena on antaa työntekijälle mahdollisuus korjata menettelynsä ja osoittaa siten, että edellytykset sopimussuhteen jatkamiselle ovat olemassa. Aiemmin annetun varoituksen merkityksen lakkaamiselle ei voida esittää säädettäväksi täsmällistä määräaikaa, koska työntekijälle annettavaa varoitusta koskeva säännös on tarkoitettu kokonaisharkintaa edellyttäväksi joustavaksi normiksi. (HE 157/2000 vp s. 101).

Irtisanomisperusteen täyttymistä arvioitaessa voidaan ottaa huomioon vain aiemmin aiheellisesti annetut varoitukset (TT 2005:31, TT 2018:79), joilla on ajallinen ja asiallinen yhteys irtisanomisperusteeseen (TT 2000:45, TT 2005:17, TT 2018:28, KKO 2016:62).

Oikeuskäytännössä on katsottu, että ajallisesti ainakin noin vuoden vanhoihin varoituksiin voidaan säännönmukaisesti vedota (TT 2000:40). Lisäksi on katsottu, että varoitus voidaan ottaa huomioon kokonaisarviossa pidemmältäkin ajalta, kun varoitusten syillä on asiallinen yhteys työsuhteen päättämisperusteeseen (ks. työtuomioistuimen tuomiot TT 2002:53 ja TT 2023:77, joista viimeksi mainitussa varoituksen antamisesta oli kulunut yli 2,5 vuotta).

Arviointi tässä asiassa

Varoitukset

Työnantaja on ennen irtisanomista antanut A:lle kolme irtisanomisuhkaista varoitusta 11.9.2019, 13.10.2021 ja 15.11.2021. Varoitusten syynä on ollut muun ohessa työnantajan ohjeiden laiminlyönti.

Työnantajan ohjeistuksesta esitetty selvitys

Työnantajan ohjeistuksesta on asiassa kuultu X Oy:n toimitusjohtajaa K:ta, A:ta, X Oy:n entistä hallituksen puheenjohtajaa sekä Z Oy:n hallituksen puheenjohtajaa G:tä sekä X Oy:n palvelupäällikköä H:ta.

K on kertonut, että A:n työsuhteen aikana työnjohtovastuuta kantoivat silloinen toimitusjohtaja L ja palvelupäällikkö F sekä loppuvaiheessa toimitusjohtaja B. Hallitus otti kantaa operatiiviseen toimintaan ja teki taksinvälittäjien toimintaa koskevia päätöksiä. Osa ohjeista tuli toimitusjohtajalta ja palvelupäälliköltä. X Oy antoi ohjeistuksen taksiyrityksille, jotka vastasivat kuljettajiensa toiminnasta.

A on kertonut, että ohjeistusta ei ollut paljoakaan ja ohjeita tuli sähköpostilla tai suullisesti.

G on kertonut, että ohjeita annettiin kirjallisesti, sähköpostilla ja suullisesti. Kun uusia ohjeita tuli, vanhoja ei välttämättä kumottu. Monet ohjeista jäivät palvelupäällikkö F:n pöydälle. Ohjeistus on ollut yksi niistä kohdista, jotka G:n on ollut tarkoitus laittaa kuntoon ollessaan X Oy:n hallituksen puheenjohtajana vuosina 2021–2023.

H on kertonut, ettei työnantajan ohjeistus ole kovin selkeää. Työnantajalla on paljon kirjoittamattomia ohjeita, joita on yritetty vuosien varrella koota, mutta osa ohjeista on edelleen kirjoittamattomia. Ohjeita on tullut toimitusjohtajalta ja palvelupäälliköltä. Ohjeista osa on tullut sähköpostilla, osa suullisesti ja osa paperille kirjoitettuina.

Työtuomioistuin toteaa, että X Oy:n ohjeistus on esitetyn selvityksen perusteella ollut epäselvää. Ohjeita on tullut usealta eri taholta, toimitusjohtajalta, palvelupäälliköltä ja hallitukselta, sekä monin eri tavoin, ainakin sähköpostitse, paperilla ja suullisesti. Vanhentuneita ohjeita ei ole välttämättä kumottu uusien ohjeiden tultua voimaan. Työtuomioistuin toteaa, ettei asiassa ole esitetty kirjallista todistelua työnantajan ohjeista lukuun ottamatta kahta yövuorojen seurantaa koskevaa sähköpostitse lähetettyä ohjetta (kantajan kirjalliset todisteet K5 ja K6), joita käsitellään tarkemmin jäljempänä.

Varoitus 11.9.2019

Varoituksen 11.9.2019 (kirjallinen todiste V3) syynä on ollut työtehtävien ja ohjeiden vakava laiminlyönti sekä henkilöön kohdistuvan terveydellisen vaaran lisääminen omalla toiminnalla. Varoituksen mukaan X Oy:n välityskeskukseen on tullut puhelu 14.5.2019 ja asiakas on tilannut kyydin keskussairaalaan ambulanssihenkilökunnalta saadun ohjeen mukaan. A ei kuitenkaan ole laittanut autoa, koska keskustelussa on ilmennyt, ettei asiakkaalla ole ollut ajanvarausta keskussairaalaan.

K on kertonut, että Kela-kyyti on sairausvakuutuslain perusteella korvattava kyyti, jossa toinen osoite on terveydenhuollon toimipiste ja toinen väestötietojärjestelmän mukainen kotiosoite. Kelan ohjeiden mukaan asiakkaalle tulee aina lähettää taksi, jos Kela-kyydin edellytykset täyttyvät. X Oy edellyttää, että Kelan ohjeistusta noudatetaan, eikä välittäjä saa käyttää omaa harkintaa kyydin lähettämisessä. Varoitukseen johtaneessa tapauksessa on käynyt niin, että paikalle on jouduttu lähettämään ambulanssi, kun taksikyytiä ei ole lähetetty.

X Oy:n entinen toimitusjohtaja L on kertonut olleensa mukana antamassa A:lle varoitusta. Rike on ollut suhteellisen vakava, koska se on kohdistunut asiakkaan henkeen ja terveyteen. Välittäjän tehtävä ei ole olla lääkäri ja päättää, lähetetäänkö kyyti vai ei. A:n menettely on johtanut siihen, että paikalle on mennyt ambulanssi, joka on vienyt asiakkaan sairaalaan. Asia on käyty läpi A:n kanssa, ja hänelle on annettu varoitus.

F on kertonut, ettei välittäjän tehtävä ole arvioida, onko asiakkaalla oikeus Kela-kyytiin. Varoituksen antamisessa on kestänyt, koska asiaa ja lokitietoja on pitänyt selvitellä ja välissä ovat olleet myös kesälomat.

A on kertonut, että asiakas tekee viimekädessä päätöksen, millä kyydillä hän lähtee. Kyseessä olevassa tilanteessa A on käynyt asiakkaan kanssa läpi kyydin tarvetta, ja asiakas on tuumannut ottavansa särkylääkettä ja soittavansa uudestaan, jos olo ei parane. Jossain vaiheessa asiakas on tehnyt uuden Kela-taksitilauksen, ja A on laittanut hänelle taksin. Hänelle on tullut yllätyksenä, että paikalle on mennyt ambulanssi.

Työtuomioistuin toteaa, että asiassa kuullut henkilöt ovat A:ta lukuun ottamatta yhdenmukaisesti kertoneet, ettei välittäjällä ole harkintavaltaa päättää, lähetetäänkö asiakkaalle Kela-taksi vai ei. Asiassa ei ole esitetty muuta todistelua tukemaan A:n kertomusta tapahtumien kulusta. A:n on siten näytetty toimineen työnantajan ohjeiden vastaisesti, kun hän ei ole lähettänyt asiakkaalle tämän tilaamaa Kela-taksia, ja työnantajan antama varoitus on ollut aiheellinen.

Kantaja on katsonut, että varoituksen antamisesta oli kulunut niin pitkä aika, ettei siihen voi enää vedota. Työtuomioistuin toteaa, että varoitus on annettu 11.9.2019 eli noin 2 vuotta ja 4 kuukautta ennen 17.1.2022 tapahtunutta irtisanomista. Kyseessä on kuitenkin ollut yksittäinen tilanne, eikä A:n ole edes väitetty toistaneen vastaavanlaista menettelyä 11.9.2019 annetun varoituksen antamisen jälkeen. Työtuomioistuin harkitsee näillä perusteilla oikeaksi sen, ettei A:n menettelyllä 14.5.2019 ja siitä annetulla varoituksella ole ollut riittävää ajallista yhteyttä 17.1.2022 tapahtuneeseen työsuhteen päättämiseen.

Varoitus on lisäksi annettu vasta neljä kuukautta tapahtumien jälkeen. Työsopimuslaissa ei ole aikarajaa varoituksen antamiselle, mutta varoituksen tarkoitus huomioon ottaen aika varoituksen ja työntekijän moitittavan menettelyn välillä ei voi olla kovin pitkä. Vaikka välissä on ollut kesälomakausi, neljää kuukautta on työtuomioistuimen käsityksen mukaan pidettävä pitkähkönä aikana työantajan reagoida työntekijän menettelyyn.

Edellä mainituista syistä työtuomioistuin katsoo, ettei A:lle 11.9.2019 annetulle varoitukselle voida antaa merkitystä irtisanomisperusteen täyttymistä harkittaessa.

Varoitus 13.10.2021

Varoituksen 13.10.2021 (K3/V5) syynä on ollut ohjeiden vakava laiminlyönti sekä asiaton asiakkaan arvostelu puhelun aikana. Varoituksen mukaan tiistaina 5.10.2021 kuljettaja on tilannut ennakkoon jaetun kyydin, ja samaan aikaan autolle on tullut toinen kyytitarjous. Välittäjän toiminut A on ottanut kyytitarjouksen perusteettomasti pois.

Asiassa on riidatonta, että ennakkoon jaettua kyytiä ei työnantajan ohjeiden mukaan saanut palauttaa välitykseen.

K on kertonut, että ennalta jaettavat kyydit ovat pääsääntöisesti etukäteen tilattuja Kela-kyytejä, jotka ovat usein isojen autojen tilauksia. Ennalta jaettavat kyydit jaetaan edellisenä päivänä seuraavalle päivälle soittolistan perusteella. Taksiyrittäjän vastuulla on huolehtia siitä, että ennalta jaettu kyyti tulee hoidettua. Jos hän ei itse aja sitä, hänen tulee huolehtia joku toinen ajamaan sen. X Oy:n ohjeistuksen mukaan välittäjä ei saa ottaa pois autolle annettua kyytiä. A on toiminut väärin, kun hän on edellyttänyt autoa 35 hoitamaan ennalta jaetun kyydin, vaikka auton 35 kuljettaja olisi halunnut hoitaa järjestelmän hänelle tarjoaman toisen kyydin. K:n mukaan todisteena V4 olevasta tilaushistoriasta 5.10.2021 ilmenee, että kuljettajalla on ollut reilusti aikaa hankkia jokin toinen auto hoitamaan ennalta jaettu kyyti. A:n toiminnasta on aiheutunut taloudellista vahinkoa, kun auto 35 on menettänyt siltä päivältä yhden kyydin. Kyyti on ohjautunut Z Oy:n autolle.

A on kertonut, että ennakkokyyti on tilattu rouvalle, jolle on ollut vaikea saada autoa, koska kukaan ei ole halunnut häntä kuljettaa. Kyseinen rouva tiesi mitä tahtoi ja halusi aina ison auton. Aamulla kuljettaja on soittanut tilausta, ja samanaikaisesti hänelle on tullut parempi kyytitarjous. A on sanonut toiselle työvuorossa olleelle välittäjälle, ettei tämä peruisi kyytiä, koska rouva piti saada ajoissa perille ja A on hankkinut hänelle ison auton. Ei välttämättä pitänyt paikkansa, että matkaan menisi vain 18 minuuttia. Kyseessä on ollut Kuljetusliike V, eikä kuljettaja ole V:n ajojärjestelijä eikä tiennyt, missä autot liikkuvat. Jos auto olisi lähtenyt keskustan toiselta puolelta, matkaan olisi mennyt puoli tuntia ja rouva olisi myöhästynyt. A ei ole halunnut antaa periksi, koska rouvan piti saada auto ajoissa. A ei ole tiennyt, että kyyti menisi Z Oy:n autolle. Kun kuljettaja ottaa ennakkokyytejä, oikea tapa on pitää pääte varattu-tilassa, ettei autolle tarjota samaan aikaan muita kyytejä. A myönsi arvostelleensa asiakasta keskustellessaan kuljettajan kanssa.

G on kertonut, että ennakkotilausta ei saa palauttaa keskukseen, mutta sen voi sälyttää toiselle autoilijalle. G on kuljettanut kyseessä ollutta asiakasta useita kertoja. Asiakas on omalaatuinen, ja hänellä on tarkkoja vaatimuksia. Häntä ei esimerkiksi saa avustaa, ja portti pitää avata tiettyyn suuntaan. Asiakas halusi aina ison auton, koska hän halusi säilyttää kuljettajaan tietyn välimatkan. Asiakas on jäänyt usein ilman autoa tai myöhästynyt hoidoista, koska autoa ei ole saatu. Aikaikkuna 45–50 minuuttia kyydin alkuun on liian lyhyt siihen, että auto olisi varmasti saatu paikalle ajoissa. On ollut perustelua ottaa kuljettajalta kyyti pois. Kun kuljettaja ottaa ennakkokyytejä, oikea tapa on pitää pääte varattu-tilassa, ettei autolle tarjota samaan aikaan muita kyytejä.

F on kertonut, ettei kuljettaja saa palauttaa ennakkoon jaettua kyytiä sen jälkeen, kun on sen hyväksynyt. Kyydin hyväksyneen autoilijan ei ole tarvinnut itse hoitaa kyytiä, vaan hän on saattanut hankkia toisen auton hoitamaan kyydin. Pääasia on se, että kyyti on pois keskuksen käsistä ja että asiakas sai ajoissa tarvitsemansa auton.

Työtuomioistuin toteaa asiassa olevan riidatonta, ettei ennakkoon jaettua kyytiä ole saanut työnantajan ohjeiden mukaan palauttaa välitykseen. Esitetyn selvityksen perusteella A ei ole toiminut näin vaan hän on pyytänyt toista välittäjää ottamaan kuljettajalta pois järjestelmän tarjoaman uuden kyydin, jotta kuljettaja pystyisi hoitamaan autolle ennakkoon jaetun kyydin.

Asiassa esitetystä selvityksestä ei yksiselitteisesti ilmene se, onko välittäjän sallittua ottaa pois järjestelmän kuljettajalle tarjoamaa muuta kuin ennakkoon jaettua kyytiä. Myöskään työnantajan tähän liittyvästä mahdollisesta kirjallisesta ohjeistuksesta ei ole esitetty selvitystä. A:n ja G:n kertomusten mukaan ennakkokyydin ottaneen kuljettajan on tullut pitää pääte varattu-tilassa, ettei hänelle tarjottaisi samanaikaisesti muita kyytejä. Toisaalta G, K ja F ovat kertoneet, ettei kuljettajan välttämättä tarvitse itse ajaa hänelle ennalta jaettua kyytiä, kunhan hän huolehti siitä, että joku toinen ajaa kyydin. Asiassa on siten jäänyt jossain määrin epäselväksi se, onko A toiminut työnantajan ohjeiden vastaisesti, kun hän on pyytänyt toista työntekijää perumaan ennakkotilauksen saaneen auton uuden kyytitilauksen.

Työtuomioistuin katsoo lisäksi, että A:n toiminnalla on ollut sinänsä ymmärrettävä peruste, sillä hän on halunnut varmistaa, että ennakkoon jaetun kyydin tilannut asiakas saisi ajoissa tarvitsemansa isokokoisen auto. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että A olisi tiennyt, että kyyti ohjautuisi seuraavaksi Z Oy:n autolle, eikä A:n ole siten näytetty tavoitelleen toiminnallaan etua yhdessä puolisonsa kanssa omistamalla yhtiölle. Näissä olosuhteissa ja selkeän ohjeistuksen puuttuessa A:n menettelyn ei voida katsoa olleen siinä määrin moitittavaa, että hänelle annettu varoitus olisi tältä osin aiheellinen.

Asiassa on riidatonta se, että A on puhelun aikana arvostellut kuljettajalle hankalaksi koettua asiakasta. A on myöntänyt menetelleensä näin ja kertonut, että työpaikalla jokainen joskus sanoo jotakin. Asiassa ei ole kuitenkaan esitetty tarkempaa selvitystä A:n ja kuljettajan välillä käydyn keskustelun sisällöstä tai arvostelun laadusta. Työtuomioistuin toteaa, että asiakkaan arvostelu on epäasiallista riippumatta siitä, onko arvostelu tullut asiakkaan tietoon vai ei. A:n rikettä on kuitenkin pidettävä vähäisenä, eikä hänen ole näytetty muussa yhteydessä syyllistyneen vastaavaan menettelyyn.

Varoitus 15.11.2021

Varoituksen 15.11.2021 (K4/V6) syynä on ollut ohjeiden vakava laiminlyönti. Varoituksen mukaan yövuorossa 17.9.2021 ollut auto 78 on ollut ajovuorossa, kuitannut kyydin kello 23.09 ja lähtenyt tämän jälkeen omalle pidemmälle kyydille. Lauantaina 18.9.2021 aamupäivällä töihin tullut välittäjä A on merkinnyt autolle 78 yövuoron hoitamattomuuden, vaikka auto on ollut töissä. Näin ollen auto 78 on menettänyt seuraavan aamuennakkotilauksensa.

A on kertonut, että hän on aamuvuoroon tullessaan merkannut vihkoon, että auto 78 on puuttunut työvuorosta. Hän näki koneelta autojen työvuorot ja mihin aikaan autot ovat kuitanneet viimeiset kyydit, joten hän on tiennyt auton 78 kuitanneen kyydin kello 23.09, eikä autosta ole sen jälkeen ollut mitään tietoa. Työnantajan sähköpostiohjeistuksen mukaan keskus merkitsee poissaolevat, eikä ohjeessa ole sanottu tarkemmin, kenen tuli merkitä. A on katsonut, että hän voisi merkitä auton poissaolleeksi. Kaikki välittäjät eivät ole tehneet merkkauksia poissaolevista autoista, eikä työnantaja ole tähän puuttunut. Auto 78 on merkinnän seurauksena menettänyt seuraavan pitkänmatkan kyydin. Auto on kuitenkin myöhemmin saanut seuraavan kyydin, kun väärä merkintä on poistettu.

G on kertonut, että yövuorojen hoitamista on alettu valvoa tarkemmin, koska autojen saatavuuden kanssa on ollut ongelmia yöaikaan. Autoille on asetettu sanktioksi yövuoron hoitamattomuudesta seuraavan tulossa olevan ennakon menettäminen. Ohjeistuksen mukaan välittäjän tehtävä on merkitä ylös autot, jotka eivät hoitaneet yövuoroa, ja autot, jotka poistuivat kesken yön hoitamatta yövuoroa loppuun. Ongelmana kuitenkin on ollut se, ettei merkintöjä ole tehty, eivätkä kaikki poissaolleet autot olet saaneet sanktioita. Tämän takia ohjeita on muutettu siten, että välittäjä merkitsee poissaolot ja ilmoittaa ne palvelupäällikölle ja toimitusjohtajalle.

F on kertonut, että yövuoron seurannan tekee yövuorossa oleva välittäjä, koska jälkikäteen ei pysty näkemään, onko auto ollut töissä vai ei. Välittäjä näkee vain reaaliaikaisen tilanteen eikä pääse maksuliikenteeseen. Autolla on voinut olla muita kuin järjestelmän kautta tulleita kyytejä, esimerkiksi kadulta otettuja asiakkaita. Toimitusjohtaja on tehnyt hallituksen päätöksen mukaisen ohjeistuksen siitä, että yövuoro tekee seurannan. Varoituksen antamisessa on kestänyt aikaa, koska asia ei ole välttämättä tullut heti ilmi. Lisäksi asian selvittelyyn ja lokitietojen hankkimiseen on mennyt aikaa.

L on kertonut, että yövuoromerkintää on vaikea tehdä jälkeenpäin aamuvuorossa, kun ei ole ollut yöllä paikalla.

Kirjallisena todisteena K5 on annettu sähköpostiviesti, joka sisältää ohjeen 9.9.2021. Viestin on lähettänyt L, ja sen vastaanottajaksi on merkitty [email protected]. Viestissä lukee: ”Muistakaa merkata seurantataulukkoon ne autot, jotka puuttuvat yövuorosta aikavälillä klo 23–5.30. Jos ei auto tule yövuoroon, niin kuljettajan tai autoilijan on ilmoitettava siitä ennen vuoron alkua.”

Työtuomioistuin toteaa, että työnantajan yövuoroja koskeva sähköposti 9.9.2021 on lähetetty kaikille välittäjille, eikä tästä viestistä käy ilmi, että yövuorojen seuraaminen olisi ollut vain yövuorossa olevien välittäjien tehtävä. F:n kertomuksen mukaan yhtiön toimitusjohtaja on tehnyt hallituksen päätöksen mukaisen ohjeistuksen siitä, että seurannan tekee yövuoro. Tällaista ohjeistusta tai hallituksen asiasta tekemää päätöstä ei kuitenkaan ole esitetty asiassa todisteena. Työtuomioistuin pitää sinänsä loogisena, että yövuorossa oleva välittäjä tekee poissaolomerkinnän, koska esitetyn selvityksen perusteella aamuvuoron välittäjä ei pääse näkemään yövuorossa olleiden autojen maksuliikennettä eikä sitä, ovatko autot ajaneet muita kuin järjestelmän tarjoamia kyytejä. Työnantajan ohjeistus on kuitenkin ollut tältä osin epäselvä. Yövuorojen merkitsemisessä on lisäksi ollut vaihtelevia käytäntöjä, eivätkä kaikki välittäjät ole niitä merkinneet. Tämän seurauksena työnantaja on muuttanut ohjeistustaan marraskuussa 2021 siten, että välittäjän on tullut ilmoittaa yövuoron hoitamatta jättämisestä palvelupäällikölle ennen poissaolomerkinnän tekemistä (kirjallinen todiste K6).

Työtuomioistuin katsoo, ettei asiassa ole esitetty riittävää näyttöä siitä, että A olisi laiminlyönyt työnantajan antamia ohjeita siten, että hänelle 15.11.2021 annettu varoitus olisi ollut aiheellinen.

Irtisanomiseen johtaneet tapahtumat

Tapahtumien kulku

Irtisanomiseen johtaneessa tilanteessa 2.1.2022 A on työnantajan mukaan lähettänyt ainoastaan Z Oy:n kuljettajalle kehotuksen olla ottamatta erästä kyytiä, jolloin auto on välttynyt tunnin sanktiolta.

Asiassa on riidatonta, että kun kuljettaja on avannut tilauksen välityspäätteellään, hänen tulee joko hyväksyä tai hylätä se. Jos kuljettaja avaa kyytiä koskevat tiedot ja hylkää kyydin, hän saa sanktiona tunnin tilausvälityssulun. Jos kuljettaja hylkää kyydin sitä avaamatta tai ei reagoi tilaukseen, sanktiota ei tule. Tämä niin sanottu kyydin ”laskeminen läpi” tarkoittaa sitä, että tietyn ajan kuluttua koneelle tulee tieto siitä, että autosta ei ole tullut vastausta. Kuljettajien oikeutta kieltäytyä kyydeistä on rajoitettu, jotta kyytien valikoimista ei tapahtuisi.

Kantajan kirjallisena todisteena K2 olevien lokitietojen sekä asiassa kuultujen A:n, G:n, H:n ja J:n olennaisilta osiltaan saman sisältöisten kertomusten perusteella tapahtumat 2.1.2022 ovat edenneet seuraavalla tavalla: Kyseessä on ollut koronapositiivisen asiakkaan kuljettaminen invavarustetulla autolla. Järjestelmä on tarjonnut kyytiä ensin autolle 46, joka on kuitannut sen. Kuljettaja on sen jälkeen soittanut keskukseen ja ilmoittanut, ettei pystynyt ajamaan kyytiä, koska hänellä ei ole ollut puhdistusaineita, joita tarvittiin auton puhdistamiseen koronapositiivisen henkilön kuljettamisen jälkeen. A on perunut kyydin häneltä. Kyytiä on tämän jälkeen tarjottu Z Oy:n autolle 48, joka on kuitannut sen. Auton 48 kuljettaja J on soittanut keskukseen ja ilmoittanut, ettei hän voinut ottaa kyytiä, koska hänen piti päästä siskonsa hautajaisiin, eikä hän voinut ottaa riskiä sairastua koronaan. A on perunut kyydin J:ltä. Tämän jälkeen kyytiä on tarjottu autolle 45, joka on hylännyt sen ja ottanut tunnin hyllytyksen. Kyytiä on tarjottu autolle 83, joka on hyväksynyt sen mutta palauttanut takaisin keskukseen. Kyytiä on tarjottu uudelleen Z Oy:n autolle 48, joka on kuitannut sen ja palauttanut keskukseen. Kyytiä on tarjottu autolle 39, joka ei ole vastannut. Tämän jälkeen kyytiä on tarjottu uudestaan autolle 46, joka on kuitannut sen ja palauttanut keskukseen. Kyytiä on tarjottu kolmannen kerran Z Oy:n autolle 48. Tässä vaiheessa A on laittanut auton 48 kuljettajalle viestin ”laske läpi”. Auton 48 kuljettaja on kuitenkin ehtinyt katsoa ja hyväksyä kyydin. Lopulta kyydin on hyväksynyt auto 39. Lokitiedoista ilmenee, että edellä kuvatut tapahtumat ovat tapahtuneet kello 15.09 ja 15.25 välillä.

Työnantajan koronaa koskeva ohjeistus

Asiassa on riidatonta, että X Oy:ssä on koronapandemian alussa vuonna 2020 annettu ohjeistus, jonka mukaan kuljettaja on soittamalla välityskeskukseen saanut kieltäytyä kyydistä ilman sanktiota, jos kyydin tilaaja on ollut mahdollisesti koronapositiivinen henkilö. Osapuolet ovat olleet asiassa eri mieltä siitä, onko tämä ohjeistus ollut voimassa vielä 2.1.2022.

L on kertonut, että THL ja Kela ovat jo huhtikuussa 2020 antaneet yksiselitteiset ohjeet koronapositiivisten asiakkaiden kuljettamisesta. Koronapotilaiden kuljettamisesta ei ole saanut kieltäytyä, vaan siitä on tullut tunnin pituinen sanktio. Kuljettaja on saanut palauttaa kyydin soittamalla keskukseen vain, jos hän on ollut toimialueen ulkopuolella tai jos kyseessä on ollut virheellinen tilaus.

Myös F ja taksinkuljettaja M ovat kertoneet, että koronapandemian alussa koronapositiivisten asiakkaiden kuljettamisesta on saanut kieltäytyä, mutta sitten Kelalta on tullut ohjeistus, jonka mukaan kaikki kyydit on tullut ajaa. F ja M eivät ole muistaneet, milloin ohjeistus on muuttunut.

A ja G ovat yhdenmukaisesti kertoneet, että koronapositiivisen asiakkaan kuljettamisesta on saanut kieltäytyä soittamalla keskukseen esimerkiksi, jos kuljettaja on kuulunut riskiryhmään. Tästä on ollut sekä suullisia että sähköpostitse lähetettyjä ohjeita. Joskus taksiautoilijat keksivät tekosyitä, jos he eivät halunneet ottaa kyytiä, ja osa välittäjistä on ottanut mieluummin kyydin pois kuin alkanut väitellä asiasta kuljettajan kanssa.

H on kertonut ottaneensa välittäjänä kyytejä pois, jos kuljettaja on ilmoittanut kuuluvansa riskiryhmään. H ei muistanut nähneensä asiaan liittyviä kirjallisia ohjeita. Korona on ollut muuttuva kuvio, eikä selkeitä ohjeita ole ollut.

J:n mukaan koronaohjeistuksissa käytäntö on ollut vaihtelevaa. Toiset keskukset ovat palauttaneet koronapositiivisten asiakkaiden kyytejä ja toiset ovat sanoneet, ettei näin ole saanut toimia. Vuonna 2022 käytäntö on ollut sen suuntainen, ettei periaatteessa saanut palauttaa kyytiä.

X Oy:n entinen hallituksen jäsen D on kertonut, että vuoden 2022 alussa työnantajan ohjeistuksen mukaan kuljettaja on saanut palauttaa koronapositiivisen asiakkaan kyydin soittamalla keskukseen.

Työtuomioistuin toteaa, että X Oy:n koronapandemiaa koskevista ohjeista esitetty selvitys on ristiriitaista. Ohjeistus on muuttunut pandemian aikana, mutta asiassa kuullut henkilöt eivät ole muistaneet, missä vaiheessa muutoksia on tapahtunut ja minkä sisältöisiä ne ovat olleet. Asiassa ei ole esitetty kirjallista selvitystä työnantajan, THL:n tai Kelan antamista koronapandemiaan liittyvistä ohjeista. Työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että työnantajan ohjeiden mukaan koronapositiivisten asiakkaiden kyytien peruuttaminen olisi ollut kaikissa tilanteissa kiellettyä vuonna 2022.

Työnantajan ohjeet viestien lähettämisestä autoihin

Asiassa vallitsee erimielisyys myös siitä, onko välittäjä saanut lähettää yksittäisille autoille kohdennettuja viestejä.

K on kertonut, että välittäjä saa lähettää autoihin sellaisia viestejä, jotka voi lähettää kaikille autoille. Yksittäisille autoille kohdennettuja viestejä ei saa lähettää. K:n käsityksen mukaan työnjohto on ohjeistanut työntekijöitä tästä suullisesti.

A ja G ovat yhdenmukaisesti kertoneet, ettei muuta ohjeistusta ole ollut kuin että autoihin ei ole saanut lähettää asiattomia viestejä eikä liikenteen valvonnasta kertovia viestejä, esimerkiksi jos jossain on ollut liikenneratsia. A:n mukaan kuljettajia ei myöskään ole saanut varoittaa tietyistä kyydeistä. G on lisäksi kertonut, että välittäjät saattavat laittaa autoihin viestejä esimerkiksi kysyäkseen, vapautuuko auto tai ottaako joku kyytiin kissan tai koiran. G:n mukaan kaikilta välittäjiltä tulee tämän tyyppisiä viestejä, joista osa lähetetään kaikille autoille ja osa vain tietyille autoille.

F on kertonut, että pääsääntöisesti välittäjän lähettämät viestit menevät kaikille autoille, mutta välittäjä voi lähettää viestejä myös yksittäisille autoille esimerkiksi, jos kyytiin tulee muutoksia. Viestien lähettämistä kuljettajille ei ole alun perin kielletty.

H on kertonut, ettei yhtiössä ole ohjeistusta viestien lähettämisestä autoihin, ja viestejä saa lähettää myös yksittäisille autoille. Viestejä käytetään työhön liittyvissä asioissa, jotka pitää saada nopeasti ilmoitettua autoon. Esimerkiksi asiakas saattaa soittaa taksin tilaamisen jälkeen ja perua kyydin tai ilmoittaa lisätietoja sijainnistaan. Sellaisia viestejä ei saa lähettää, joista jokin yksittäinen kuljettaja saisi hyötyä.

Työtuomioistuin toteaa, että viestien lähettämistä koskeva henkilötodistelu on osin ristiriitaista eikä asiassa ole esitetty työnantajan kirjallisia ohjeita aiheesta. Ainoastaan K on kertonut, että työnantajalla on ollut ohjeistus siitä, että yksittäisille autoille kohdennettuja viestejä ei ole saanut lähettää, mutta hänenkin mukaansa ohjeistus on ollut suullinen. Muiden asiasta kertoneiden henkilöiden kertomusten perusteella viestien lähettäminen myös yksittäisille autoille on ollut sallittua, joskaan asiattomia viestejä, liikenteen valvonnasta varoittavia viestejä tai yksittäistä kuljettajaa suosivia viestejä ei ole saanut lähettää. Näyttämättä on siten jäänyt, että viestien lähettäminen yksittäisille autoille olisi ollut kaikissa tilanteissa työnantajan ohjeiden vastaista.

Työtuomioistuimen johtopäätökset irtisanomiseen johtaneista tapahtumista

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella taksinvälitysjärjestelmä on 2.1.2022 aikavälillä 15.09–15.25 tarjonnut kyseessä olevaa kyytiä usealle autolle, jotka ovat joko peruuttaneet sen tai jättäneet reagoimatta siihen, jolloin kyyti on toistuvasti palannut keskukseen. A:n, H:n ja J:n kertomusten perusteella tilanne, jossa kyyti jää pyörimään järjestelmään ja ruuhkauttaa keskuksen, on hankala ja aiheuttaa välittäjälle kiirettä.

Lokitiedoista (kirjallinen todiste K2) ja asiassa kuultujen henkilöiden kertomuksista ilmenee, että kyytiä on tarjottu autolle 48 jo kaksi kertaa aikaisemmin, kello 15.12 ja 15.18, jolloin auton kuljettaja J on molemmilla kerroilla soittanut keskukseen ja peruuttanut kyydin. Kyytiä on tarjottu autolle 48 kolmannen kerran kello 15.21, missä tilanteessa A on lähettänyt kyseiselle autolle kohdennetun ”laske läpi” -viestin.

Työtuomioistuin pitää asiassa esitetyn henkilötodistelun perusteella selvitettynä sen seikan, että J:llä on ollut hyväksyttävä syy olla ajamatta kyytiä siskonsa hautajaisten takia. Työnantajan ohjeistus koronapositiivisten asiakkaiden kyytien peruuttamisesta on edellä todetuin tavoin ollut epäselvä. Myöskään työnantajan edustajan K:n kertomuksen perusteella kyse ei ole ollut siitä, onko J:llä ollut oikeus palauttaa kyyti keskukseen, vaan yksinomaan siitä, että A:n menettelytapa on ollut virheellinen. K:n mukaan asiassa olisi toimittu oikein, jos J olisi soittanut kolmannen kerran keskukseen ja peruuttanut kyydin.

Edellä todetuin tavoin asiassa on jäänyt näyttämättä, että viestien lähettäminen yksittäisille autoille olisi ollut työnantajan ohjeiden vastaista, vaikkakaan tiettyä autoa hyödyttäviä tai suosivia viestejä ei ole saanut lähettää. Työtuomioistuin pitää myös ymmärrettävänä, että A on kiiretilanteessa lähettänyt ”laske läpi” -viestin auton 48 kuljettajalle J:lle sen jälkeen, kun J on viestiä edeltäneiden kymmenen minuutin aikana jo kahdesti soittanut taksikeskukseen ja peruuttanut täysin saman kyydin hyväksyttävästä syystä.

Työnantajapuolen mukaan autolle 48 on aiheutunut etua, koska se on A:n lähettämän viestin takia välttänyt tunnin sanktion. Auton 48 kuljettaja J on kuitenkin kertonut, ettei viesti ole millään tavalla vaikuttanut hänen toimintaansa, koska hän olisi joka tapauksessa palauttanut kyydin keskukseen, kuten hän on tehnyt jo kahdesti aiemmin. A on kertonut, että hän olisi lähettänyt vastaavanlaisessa tilanteessa samanlaisen viestin kenelle tahansa autolle, eikä vain Z Oy:n autolle. Työtuomioistuimella ei ole aihetta epäillä J:n ja A:n kertomusten uskottavuutta.

Työtuomioistuin katsoo, ettei A:n menettelyä voida edellä kuvatuissa olosuhteissa pitää merkittävänä työnantajan määräysten noudattamatta jättämisenä.

Muut vastaajan ja työnantajan asiassa vetoamat tapahtumat

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry ja X Oy ovat lisäksi vedonneet eräisiin vuosina 2016 ja 2018 sattuneisiin tilanteisiin, jotka niiden mukaan osoittavat A:n epäasiallista suhtautumista asiakkaita ja työnantajan ohjeita kohtaan.

Loppuvuonna 2016 A on työnantajapuolen mukaan varoittanut Z Oy:n kuljettajaa tietystä asiakkaasta ja kehottanut tätä hylkäämään kyydin. A on kertonut olleensa tuolloin yövuorossa. Hän on tiennyt, että taksin tilanneella asiakkaalla on ollut tapana juoda baarissa rahansa, lähteä kotiin velkakyydillä ja jättää kyytejä koskevat laskut maksamatta. A on tuolloin laittanut kuljettajalle viestin, jossa hän on kehottanut kuljettajaa tarkistamaan, että asiakkaalla on ollut rahaa maksaa kyyti. Hän olisi laittanut vastaavan viestin kenelle tahansa kuljettajalle.

Työtuomioistuin on edellä katsonut jääneen näyttämättä, että viestien lähettäminen yksittäisille autoille olisi ollut kaikissa tilanteissa työnantajan ohjeiden vastaista. Työnantaja ei ole antanut A:lle vuoden 2016 tapahtumasta varoitusta eikä kohdistanut häneen muitakaan toimenpiteitä. Lisäksi tapahtumasta oli A:n irtisanomishetkellä kulunut pitkä aika, yli viisi vuotta. Näin ollen vuoden 2016 tapahtumalle ei voida antaa merkitystä irtisanomisperusteen täyttymistä harkittaessa.

Vuonna 2018 A on työnantajapuolen mukaan välittänyt tilauksen Imatralla olleelle Z Oy:n Lappeenrannan autolle, vaikka ohjeistuksen mukaan kyyti olisi tullut välittää imatralaiselle autolle. A on kertonut, että lappeenrantalaiselle autolle sai välittää kyydin, jos anto on ollut vapaana eikä Imatralla ole ollut autoja saatavana. Vastaavalla tavalla ovat kertoneet myös G, H ja J. A:n mukaan Imatralla ei ole ollut autoja vapaana kyseessä olleessa tilanteessa.

Työtuomioistuin toteaa, että asiassa todistelutarkoituksessa kuultujen henkilöiden ja todistajien yhdenmukaisen kertomusten perusteella kyydin on saanut välittää lappeenrantalaiselle autolle, jos Imatralla ei ole ollut autoja saatavana. Asiassa ei ole esitetty tästä poikkeavaa työnantajan ohjeistusta. Asiassa ei myöskään ole esitetty tarkempaa selvitystä siitä, onko Imatralla ollut kyseessä olevassa tilanteessa autoja vapaana. Työnantaja ei ole antanut A:lle varoitusta vuoden 2018 tapahtumasta tai kohdistanut häneen muitakaan toimenpiteitä. Lisäksi tapahtumasta on irtisanomishetkellä kulunut pitkä aika, yli 3,5 vuotta. Näin ollen vuoden 2018 tapahtumalle ei voida antaa merkitystä irtisanomisperusteen täyttymistä harkittaessa.

Työnantajapuoli on lisäksi tuonut esille, että useat työnantajan edustajat ovat A:n työsuhteen aikana puhutelleet tätä epäasiallisesta suhtautumisesta asiakkaita ja työnantajan antamia ohjeita kohtaan, ja että A:ta on tämän takia huomautettu suullisesti useita kertoja. Asiassa ei kuitenkaan ole esitetty selvitystä siitä, minkä laatuisista rikkeistä on näiden väitettyjen huomautusten ja puhutteluiden osalta ollut kysymys ja milloin huomautuksia on mahdollisesti annettu. L on kertonut, että A:n asiakaspalvelun laadussa on ollut haasteita ja lisäksi hänen suhteensa G:hen on koettu jääviyskysymyksenä. L: nkään kertomuksesta ei kuitenkaan ilmene, milloin ja minkälaisesta menettelystä A:ta olisi suullisesti huomautettu.

Kokonaisarvio irtisanomisperusteen olemassaolosta

Johtopäätöksenään työtuomioistuin toteaa seuraavaa. A:lle 15.11.2019 annetusta varoituksesta on kulunut niin pitkä aika, ettei sillä ole ollut riittävää ajallista yhteyttä työsuhteen irtisanomiseen. Varoituksen 13.10.2021 syynä on ollut vähäiseksi katsottava moitittava menettely, ja varoitus 15.11.2021 on ollut aiheeton. Myöskään työsuhteen irtisanomiseen johtanutta tapahtumaa 2.1.2022 ei voida pitää merkittävänä työnantajan määräysten noudattamatta jättämisenä.

Työantajapuolen irtisanomisen tueksi esittämien A:n toimintaan liittyvien muiden seikkojen ei myöskään ole näytetty muodostavan sellaista tärkeää syytä, joka voitaisiin ottaa huomioon irtisanomisperusteen täyttymistä harkittaessa.

Työtuomioistuin harkitsee asiaa kokonaisuutena arvioiden oikeaksi sen, että työnantajalla X Oy:llä ei ole ollut asiallista ja painavaa syytä irtisanoa A:n työsopimusta. Kanteessa esitetty vahvistusvaatimus on siten hyväksyttävä.

Työntekijän kuuleminen ennen irtisanomista

Irtisanomissuojasopimuksen 11 §:n mukaan ennen irtisanomisen toimittamista työnantajan on varattava toimihenkilölle mahdollisuus tulla kuulluksi irtisanomisen perusteesta. Toimihenkilöllä on oikeus häntä kuultaessa käyttää avustajaa.

Työsopimuslain 9 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan työnantajan on varattava työntekijälle tilaisuus tulla kuulluksi työsopimuksen päättämisen syistä ennen kuin työnantaja irtisanoo työsopimuksen 7 luvun 2 §:n perusteella. Työntekijällä on oikeus käyttää avustajaa häntä kuultaessa.

Työsopimuslain säännös edellyttää kuulemismahdollisuutta, jolla tarkoitetaan työntekijän oikeutta saada tiedot irtisanomisen perusteista ja oikeutta esittää asiassa oma kantansa. Säännös ei sen sijaan sisällä neuvotteluvelvoitetta työnantajalle. Riittävää on, että työnantaja varaa työntekijälle tosiasiallisen mahdollisuuden tulla kuulluksi. Työntekijällä tulee olla kohtuullinen valmistautumisaika ennen kuulemista, jotta hänellä olisi mahdollisuus esittää perusteltu näkemyksensä asiassa ja hankkia itselleen halutessaan avustaja (HE 157/2000 vp s. 112).

A on kertonut irtisanomistilaisuudesta, että hänet on vain kutsuttu yläkertaan. Paikalla ovat olleet silloinen toimitusjohtaja B sekä luottamusmies H. B on ojentanut irtisanomispaperin ja todennut, että hänen pitää ikäväkseen antaa tällainen ja se on ollut siinä. Tilanteessa ei ole käyty mitään keskustelua. A ei ole saanut asiasta ennakkovaroitusta.

Todistaja H on kertonut, ettei irtisanomistilaisuudessa olet tapahtunut paljoa muuta kuin, että toimitusjohtaja on kertonut hallituksen näin päättäneen. H ei muistanut, mitä keskustelua tilanteessa on käyty. Lokitietoja 2.1.2022 tapahtumista ei hänen mielestään ole käyty läpi. Tilanne on ollut yllättävä. A on tullut pyytämään hänet mukaan, eikä H ole siinä tilanteessa ajatellut, että tämä olisi lopputulema.

Asiassa ei ole A:n ja H:n kertomusten lisäksi esitetty muuta selvitystä kuulemistilaisuudesta. Kertomusten perusteella A:lle ei ole ilmoitettu kuulemistilaisuudesta etukäteen. Hänellä ei näin ollen ole ollut mahdollisuutta valmistautua kuulemiseen eikä varautua esittämään omaa perusteltua näkemystään ilmoitetuista päättämisperusteista. Työtuomioistuin katsoo, että X Oy on laiminlyönyt varata A:lle asianmukaisen tilaisuuden tulla kuulluksi. Tämä on otettava huomioon yhtiön maksettavaksi tuomittavaa korvausta korottavana seikkana.

Korvausvelvollisuus

X Oy on päättänyt A:n työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti. Näin ollen yhtiö on velvollinen suorittamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen mukaisen korvauksen.

Irtisanomissuojasopimuksen 15 §:n mukaan korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka. Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut näihin rinnastettavat seikat. Korvauksesta on vähennettävä työntekijälle maksettujen työttömyyspäivärahojen osuus työsopimuslain 12 luvun 3 §:ssä säädetyllä tavalla.

A:n kuukausipalkka on riidattomasti ollut 2.886,35 euroa.

Vuonna 1963 syntyneen A:n työsuhde on kestänyt yli 28 vuotta. Hän on ollut työsuhteen päättymisen jälkeen työttömänä hieman yli vuoden ajan, ja hän on sittemmin työllistynyt matalammalla palkkatasolla 25.11.2023 lukien. A:n ei ole näytetty omalla toiminnallaan antaneen aihetta työsuhteen päättämiselle. Työtuomioistuin ottaa lisäksi huomioon korvausta korottavana seikkana sen, että työnantaja X Oy on laiminlyönyt irtisanomissuojasopimuksen 11 §:n ja työsopimuslain 9 luvun 2 §:n 1 momentin mukaisen kuulemisvelvollisuutensa.

Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen työtuomioistuin harkitsee oikeaksi sen, että kohtuullinen korvauksen määrä on 15 kuukauden palkkaa vastaavat 43.295,25 euroa, josta määrästä puolet katsotaan aineettoman vahingon korvaukseksi.

Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan korvauksesta, siltä osin kuin se on korvausta työntekijälle ennen tuomion antamista menetetyistä työttömyydestä johtuvista palkkaeduista, on vähennettävä 75 prosenttia työntekijälle kyseiseltä ajalta maksetusta työttömyyspäivärahasta.

Maksetut työttömyysetuudet otetaan huomioon työsuhteen päättymisestä alkaen vastaavalta ajanjaksolta, jolta tuomitaan korvausta palkkaetujen menetyksestä. A:lle on saadun selvityksen mukaan maksettu ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa työsuhteen päättymisen jälkeiseltä 7,5 kuukauden ajalta yhteensä 12.343,95 euroa. Työnantajan maksettavaksi määrättävästä korvauksesta Työllisyysrahastolle vähennettävä osuus on yhteensä 9.257,96 euroa. Näin ollen A:lle maksettavan korvauksen määräksi jää 34.037,29 euroa. X Oy on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla velvollinen maksamaan korvauksesta vähennetyn rahamäärän eli 9.257,96 euroa Työllisyysrahastolle.

Viivästyskorko

Korkolain 7 §:n mukaan vahingonkorvaukselle tai vastaavanlaiselle velalle, jonka määrän tai perusteen toteaminen edellyttää erityistä selvitystä, on maksettava viivästyskorkoa siitä lähtien, kun 30 päivää on kulunut siitä päivästä, jona velkoja esitti vaatimuksensa sekä sellaisen korvauksen perustetta ja määrää koskevan selvityksen, jota häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös velallisen mahdollisuudet hankkia selvitys. Lain 9 §:n mukaan 7 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa viivästyskorkoa on kuitenkin maksettava viimeistään siitä päivästä, jona velan maksua koskeva haaste annettiin velalliselle tiedoksi tai, jos vaatimus esitetään oikeudenkäynnin aikana, sen esittämisestä lukien. Kanteessa on vaadittu A:n korvaussaatavalle maksettavaksi korkoa 5.8.2022 lukien, koska vaatimus on kantajan mukaan esitetty työnantajalle 5.7.2022.

Koska nyt käsiteltävässä asiassa ei ole vastoin vastaajan ja kuultavan kiistämistä esitetty selvitystä siitä, että kantaja tai A olisivat esittäneet X Oy:lle korvausvaatimusta väittämällään tavalla 5.7.2022, perusteettomasta irtisanomisesta tuomittaville korvauksille on tuomittava viivästyskorkoa korkolain 9 §:n mukaisesti haasteen tiedoksiannosta 9.5.2023 lukien.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla X Oy ja Autoliikenteen Työnantajaliitto ry ovat asian hävitessään velvolliset yhteisvastuullisesti korvaamaan Toimihenkilöliitto ERTO ry:n oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut korkoineen. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

2. velvoittaa X Oy:n suorittamaan A:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 34.037,29 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 9.5.2023 lukien viivästyskorkovaatimus enemmälti hyläten,

3. velvoittaa X Oy:n maksamaan Työllisyysrahastolle sille kuuluvana osuutena A:n korvauksesta vähennetyn määrän 9.257,96 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien, sekä

3. velvoittaa X Oy:n ja Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Toimihenkilöliitto ERTO ry:n oikeudenkäyntikulut 18.559,59 eurolla ja asianosaiskulut 230 eurolla, molemmat määrät korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Ari Wirén puheenjohtajana sekä Markku Saarikoski, Mika Lallo, Kristel Nybondas, Sanna Rantala ja Patrik Stenholm jäseninä. Valmistelija on ollut Lotta Brander.

Tuomio on yksimielinen.