TT 2024:22

Yhtiö ei ollut työehtosopimuksen osana noudatettavan yleissopimuksen edellyttämin tavoin rajoittanut vuokratyövoiman käyttöä vain työhuippujen tasaamiseen tai muutoin sellaisiin ajallisesti tai laadullisesti rajoitettuihin tehtäviin, joita ei olisi voitu teettää omilla työntekijöillä. Yhtiön vuokratyövoiman käytön katsottiin olleen epätervettä, kun vuokratyöntekijät olivat työskennelleet yrityksen normaalissa työssä sen vakinaisten työntekijöiden rinnalla ja saman työnjohdon alaisena neljän vuoden ajan. Yhtiö oli tietensä rikkonut työehtosopimusta ja työnantajaliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa. (kts. TT 2019:69)

Asia

Muu riita-asia

Kantaja

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry

Vastaajat

Elintarviketeollisuusliitto ry
X Oy

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 5.3.2024

Pääkäsittely 14.5.2024

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n ja Elintarviketeollisuusliitto ry:n välisen liha-alan työehtosopimuksen osana noudatettava ETL/SEL yleissopimus on sisältänyt muun ohessa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

8 LUKU

ULKOPUOLISEN TYÖVOIMAN KÄYTTÖ
8.3 Vuokratyövoima

Yritysten on rajoitettava vuokratyövoiman käyttö vain työhuippujen tasaamiseen tai muutoin sellaisiin ajallisesti taikka laadullisesti rajoitettuihin tehtäviin, joita työn kiireellisyyden, rajoitetun kestoajan, ammattitaitovaatimusten, erikoisvälineiden tai muiden vastaavien syiden vuoksi ei voida teettää omilla työntekijöillä.

Työvoiman vuokraus on epätervettä, jos eri työvoimaa hankkivien yritysten toimittamat vuokratyöntekijät työskentelevät yrityksen normaalissa työssä sen vakinaisten työntekijöiden rinnalla ja saman työnjohdon alaisena pidemmän ajan.

Vuokratyövoimaa käyttävien yritysten tulee pyydettäessä selvittää pääluottamusmiehelle tällaisten työntekijöiden työskentelyyn liittyvät kysymykset.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

X Oy on vuonna 2013 perustettu yritys, joka valmistaa, markkinoi ja myy kypsiä, tuoreita ja pakastettuja kanatuotteita. Yhtiön tuotantolaitos sijaitsee Liedossa. Yhtiö on kasvanut voimakkaasti viime vuosina ja on nostanut merkittävästi markkinaosuuttaan kotimaisilla siipikarjamarkkinoilla. Yhtiö on työllistänyt vuonna 2023 noin 270 työntekijää.

Erimielisyys koskee X Oy:n vuokratyövoiman käyttöä vuosina 2019–2022. Yhtiö on tuona aikana käyttänyt vuokratyövoimaa omien tuotantotehtävissä työskennelleiden työntekijöidensä rinnalla samoissa työtehtävissä ja saman työnjohdon alaisena.

Työtuomioistuin on antanut samojen osapuolten välisen saman sopimusmääräyksen tulkintaa koskeneen ratkaisun TT 2019:69, jossa oli ollut kysymys X Oy:n vuokratyövoiman käytöstä vuosina 2016–2018. Tuossa ratkaisussaan työtuomioistuin oli katsonut, että vuokratyövoiman käyttö yhtiössä ei ollut ollut työehtosopimusmääräyksen sanamuodon edellyttämällä tavalla ajallisesti rajoitettua, kun yhtiö oli kolmen peräkkäisen vuoden aikana käyttänyt vuokratyövoimaa säännöllisesti omien työntekijöidensä rinnalla. Työtuomioistuin oli kuitenkin katsonut, että yhtiöllä oli ollut vuokratyövoiman käyttöön sellaisia työehtosopimusmääräyksessä tarkoitettuja muita syitä, joiden vuoksi töitä ei ollut voitu teettää omilla työntekijöillä.

Nyt käsiteltävässä asiassa on riitaista, onko X Oy:n vuokratyövoiman käyttöön vuosina 2019–2022 ollut työehtosopimuksen osana noudatettavan yleissopimuksen 8.3 kohdassa tarkoitettu hyväksyttävä peruste.

Asiassa on käyty erimielisyysneuvottelut paikallisesti 27.6.2022 ja liittojen välillä 15.11.2022.

KANNE

Vaatimukset

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry on vaatinut, että työtuomioistuin:

1. vahvistaa X Oy:n menetelleen liha-alan työehtosopimuksen osana noudatettavan ETL/SEL yleissopimuksen 8 luvun 8.3 kohdan vastaisesti, kun se oli käyttänyt säännöllisesti vuodesta 2019 alkaen vuokratyöntekijöitä yrityksen normaalissa työssä omien vakinaisten työntekijöiden rinnalla ja saman työnjohdon alaisena;

2. tuomitsee X Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta;

3. tuomitsee Elintarviketeollisuusliitto ry:n työehtosopimuslain 8 §:n ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ja

4. velvoittaa Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja X Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n oikeudenkäyntikulut 16.009,23 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Perusteet

Vuokratyöntekijöiden määrästä yhtiössä

Vuokratyövoiman käyttö X Oy:ssä oli jatkunut vuosina 2019–2022 määrältään runsaana.

Vuonna 2019 vuokratyöntekijöiden osuus työvoimasta oli vaihdellut 1 ja 12 prosentin välillä siten, että eniten vuokratyöntekijöitä oli ollut touko-elokuun välisenä aikana. Marraskuusta 2019 lukien vuokratyöntekijöiden määrä oli noussut selvästi.

Vuonna 2020 vuokratyöntekijöiden määrä oli pysytellyt tasaisen korkeana koko vuoden siten, että heidän osuutensa työvoimasta oli vaihdellut 11 ja 16 prosentin välillä.

Vuonna 2021 teurastus- ja tuotantomäärät olivat lähteneet voimakkaaseen nousuun ja yhtiö oli lisännyt huomattavasti vakituisten, kokoaikaisten työntekijöiden määrää. Määräaikaisten työntekijöiden määrä oli vastaavasti laskenut, joten yhtiö oli todennäköisesti vakinaistanut määräaikaisia työntekijöitä. Vuokratyöntekijöiden määrä oli lisääntynyt vastaavassa suhteessa ja heidän osuutensa työvoimasta oli pysytellyt 7 ja 17 prosentin välillä. Määrä oli ollut korkea koko vuoden laskien vasta loppuvuonna.

Vuonna 2022 teurastus- ja tuotantomäärät olivat yhä kohonneet edellisvuoden lukemista. Vakituisten työntekijöiden määrä oli pysytellyt 154 ja 169 välillä, ja määräaikaisten työntekijöiden määrä oli laskenut edelleen. Vuokratyöntekijöiden osuus työvoimasta oli ollut 8–25 prosenttia. Eniten vuokratyövoimaa oli ollut huhti-kesäkuussa, mikä ei ollut korreloinut tilaston mukaisten tuotantohuippujen kanssa.

Vuokratyövoiman käyttö oli ollut epätervettä

Yhtiössä jatkunut runsas ja rajoittamaton vuokratyövoiman käyttö oli ollut epätervettä ja työehtosopimuksen vastaista. Yhtiössä oli vuosina 2019–2022 ollut vuokratyövoimaa vakiintuneesti ympäri vuoden, eikä vuokratyövoiman käyttöä ollut rajoitettu tuotantohuippujen tasaamiseen. Kyse ei ollut ollut ajallisesti tai laadullisesti rajoitetuista tehtävistä. Vuokratyöntekijät olivat työskennelleet yrityksen normaalissa työssä sen vakinaisten työntekijöiden rinnalla saman työnjohdon alaisena pidemmän ajan.

Yhtiö ei ollut ollut enää tuore kasvuyritys, vaan rekrytointiin liittyvät haasteet olivat olleet sille tuttuja jo aiemmilta vuosilta. Näin ollen rekrytointiin liittyvät haasteet eivät olleet voineet muodostaa työehtosopimuksessa tarkoitettua muuta syytä, jonka perusteella työtä ei olisi voitu suorittaa yrityksen omilla työntekijöillä.

Kanavartaiden valmistus sesonkiaikaan, osittainen teurastuksen kaksivuorotyö vuonna 2021 tai koronapandemia eivät perustelleet ympärivuotista vuokratyövoiman käyttöä. Kun yhtiö oli itse päättänyt laajentaa tuotantolaitostaan, olisi sen tullut varautua myös työvoiman tarpeen muutoksiin. Mitään poikkeavaa kesätuotteiden määrää ei ollut ollut vuonna 2022, eikä siitä ollut seurannut oikeutta vuokratyövoiman epäterveeseen käyttöön.

Työehtosopimuksessa tai työtuomioistuimen aiemmassa ratkaisukäytännössä ei ollut asetettu vaatimusta, jonka mukaan vuokratyövoiman käyttö pitäisi kyetä osoittamaan vahingolliseksi tai haitalliseksi yhtiön omille työntekijöille. Keskusjärjestösopimuksella oli pyritty rajoittamaan ulkopuolisen työvoiman käyttöä erityisesti kunkin yrityksen omien työntekijöiden aseman turvaamiseksi.

Vuokratyövoiman työehtosopimuksen vastainen käyttö oli vaikuttanut yhtiön omien työntekijöiden aseman turvaamiseen. Vuokratyövoimaa ei ollut käytetty tehtävissä, joissa vaadittaisiin erityistä ammattitaitoa, vaan päinvastoin vuokratyöntekijöitä oli otettu töihin löyhemmin kriteerein kuin omia työntekijöitä. Yhtiön omilta työntekijöiltä oli muun muassa edellytetty joko suomen tai englannin kielen taitoa, mutta vuokratyöntekijöinä oli työskennellyt henkilöitä, jotka eivät olleet osanneet mainittuja kieliä. Vuokratyöntekijöitä oli tullut useilta muiltakin yrityksiltä kuin Z Oy:ltä. Lisäksi yhtiön omilta työntekijöiltä oli edellytetty hygieniapassia ja salmonellatutkimusta suoraan, kun taas vuokratyöyritys oli hoitanut näiden koulutuksen vuokratyöntekijöille. Yhtiön asettamien kriteerien vuoksi työntekijöitä oli jäänyt työllistymättä omiksi työntekijöiksi. Lisäksi vuokratyövoiman käytön takia määräaikaisiin työsuhteisiin palkatut työntekijät eivät olleet päässeet vakinaisiin työsuhteisiin. Yhtiön omat työntekijät eivät olleet saaneet tehdä haluamaansa määrää ylitöitä vuokratyövoiman käytön vuoksi.

Vuokratyövoiman runsas käyttö oli vaikeuttanut työntekijöiden asemaa myös käytännön työssä. Vuokratyöntekijöinä oli ollut paljon suomen ja englannin kieltä taitamattomia henkilöitä, joiden omalla kielellä ei ollut ollut työohjeita. Tämä oli aiheuttanut vaikeuksia yhtiön omille työntekijöille, joiden tehtävänä oli ollut ohjeistaa kyseisiä työntekijöitä. Pahimmassa tapauksessa yhteisen kielen puute voi aiheuttaa työsuojeluriskejä.

Palkkakehitys oli jäänyt yhtiössä heikoksi. Työntekijöiden neuvotteluvoimaa palkkatasoon liittyvissä kysymyksissä oli heikentänyt merkittävästi se, että yhtiö oli käyttänyt suuressa määrin järjestäytymätöntä ja kielitaidotonta vuokratyövoimaa. Yhtiössä oli ollut useampaa verrokkiyritystä huonommat palkat, mikä oli vaikuttanut yrityksen houkuttelevuuteen työnantajana ja työntekijöiden vaihtuvuuteen. Tämän vuoksi rekrytointivaikeudet eivät enää vuosina 2019–2022 perustelleet vuokratyövoiman käyttöä.

Hyvityssakkovaatimukset

Yhtiö oli käyttänyt vuokratyövoimaa työehtosopimuksen vastaisesti, joten se oli velvoitettava maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuslain 7 §:n mukaisesti. Hyvityssakon määrää korottavana tekijänä oli otettava huomioon rikkomusten suuri määrä ja se, ettei yhtiö ollut korjannut työehtosopimuksen vastaista tilaa, joka jatkui edelleen.

Elintarviketeollisuusliitto ry oli laiminlyönyt työehtosopimuslain 8 §:n mukaisen valvontavelvollisuutensa, kun se ei ollut ryhtynyt toimenpiteisiin epäasianmukaisen asiaintilan korjaamiseksi jäsenyrityksensä toiminnassa. Työnantajaliitto oli tukenut yhtiön näkemystä siitä, että työehtosopimusta ei ollut rikottu. Näin ollen työnantajaliitto oli velvoitettava maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuslain 9 §:n mukaisesti.

VASTAUS

Vaatimukset

Elintarviketeollisuusliitto ry ja X Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 10.250 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Perusteet

Syyt vuokratyövoiman käytölle

Työehtosopimuksen määräyksen tarkoitus ei ollut estää työnantajan liiketoimintaa ja sen kasvamista tilanteessa, jossa työnantaja oli käytettävissään olevin keinoin asettanut työsuhteiset työntekijät etusijalle. Tilanteessa, jossa työnantaja ei ollut voinut teetettävien töiden ajankohtien vuoksi teettää työtä työntekijöillä lisä- ja ylityönä eikä työnantaja ollut saanut palkattua riittävästi uusia työntekijöitä, oli vuokratyövoiman käyttö työehtosopimuksen perusteella sallittua.

X Oy:llä oli ollut perusteltu syy vuokratyövoiman tarpeelle, eikä yhtiö ollut käyttänyt vuokratyövoimaa sopimusmääräyksen vastaisesti. Yhtiö oli vuosina 2019–2022 joutunut turvautumaan vuokratyövoiman käyttöön tuotantomäärien kasvun ja sesongittaisen vaihtelun vuoksi.

Yhtiön käyttämän vuokratyövoiman määrä oli vaihdellut vuosina 2019–2022 kuukausittain ja sesongeittain työvoiman tarpeen mukaan. Vuonna 2019 vuokratyöntekijöiden määrä suhteessa yhtiön omaan työvoimaan oli ollut keskimäärin 9,6 prosenttia, vuonna 2020 keskimäärin 11,4 prosenttia ja vuonna 2021 vain 6,5 prosenttia. Jokaisena vuonna vuokratyövoimaa oli käytetty eniten sesongin aikaan kesäkuukausina.

Yhtiö oli kasvava yritys, jonka liikevaihto ja tuotantomäärät olivat olleet jatkuvassa nousussa. Vuosina 2018–2022 yhtiön liikevaihto oli noussut 85 prosenttia. Vuosittain käsitellyt lintumäärät (teurastusmäärät) olivat vuodesta 2019 alkaen nousseet 33 prosenttia. Tuotannon sesonkivaihtelun takia tuotantomäärät eivät olleet olleet kuukausittain tasaiset, vaan kesän jakso oli ollut sekä volyymissa että tuotannon arvossa noin 20 prosenttia muita jaksoja suurempi.

Yhtiön tuotantolaitosta oli laajennettu lisääntyneen tuotannon takia vuosina 2019–2021 useassa osassa. Laajennus oli aiheuttanut työvoiman lisätarvetta, koska tuotantoa ja sesonkia oli pitänyt suunnitella monimutkaisemmin laajennusprojektin ollessa samanaikaisesti käynnissä, eikä tuotantoa ollut voitu pysäyttää hetkeksikään. Myös koronapandemia oli lisännyt tilapäisen työvoiman tarvetta karanteenien ja sairastumisista aiheutuneiden poissaolojen takia.

Vuoden 2021 keväällä yhtiö oli aloittanut teurastuksen kaksivuorotyönä, mikä oli tarkoittanut teurastusten määrän kaksinkertaistumista yhtenä tai useampana viikonpäivänä. Vuonna 2021 teurastusrytmi oli ollut tästä syystä vaihtelevaa ja haastavaa myös rekrytoinnin kannalta. Lisäksi yhtiö oli aloittanut vuonna 2021 kanavartaiden tuotannon, mikä oli lisännyt merkittävästi työvoiman tarvetta. Kyseessä oli ollut uusi tuote, jota oli tehty käsityövaltaisesti ja lähinnä kesäkuukausina. Aluksi yhtiössä ei ollut ollut kokemusta oikeasta työtavasta, minkä takia työvoiman tarpeen mitoittaminen oli ollut haasteellista.

Vuonna 2022 vuokratyöntekijöitä oli ollut runsaasti, koska yhtiöllä oli ollut paljon uusia työllistäviä kesätuotteita. Lisäksi määräaikaisissa ja vakituisissa työntekijöissä oli ollut paljon vaihtuvuutta. Määräaikaisia työntekijöitä ja vuokratyöntekijöitä oli lähtenyt pois kesken kesäsesongin ja tilalle oli ollut hyvin vaikea saada korvaavaa työvoimaa paitsi työnantajan myös vuokrayhtiön kautta.

Sesonkeihin valitut työntekijät, olipa kysymys vuokratyöntekijöistä tai omista työntekijöistä, eivät koskaan korvanneet täysimääräisesti vakituisia osaajia, joten sesonkeihin oli hankittava määrällisesti enemmän työvoimaa.

Rekrytointihaasteet

Työvoiman saatavuus oli ollut yhtiölle erittäin haastavaa. Yhtiöllä oli ollut aina tarvittaessa työpaikkailmoituksia omilla verkkosivuillaan ja sosiaalisen median alustoilla sekä TE-keskuksessa. Yhtiöllä oli ollut myös oma hakijarekisteri, ja avoimista työpaikoista oli lisäksi ilmoitettu ennen sesonkeja alan oppilaitoksille. Hakijoita ei kuitenkaan ollut ollut riittävästi. Rekrytointitarvetta oli lisännyt työntekijöiden suuri vaihtuvuus.

Yhtiössä käytettävä työvoima oli pääosin elintarviketeollisuuden prosessityöntekijöitä. Kyseisellä alalla oli ollut työvoimapula Varsinais-Suomen alueella sekä myös valtakunnallisesti. Varsinais-Suomen alueella oli ollut vuosina 2019–2022 voimakas työvoiman kysyntä ja kohtaanto-ongelma elintarviketeollisuuden prosessityöntekijöistä ja vuoden 2022 aikana työvoimapula. Tämän takia yhtiö oli käyttänyt vuokrausyritystä, jolla oli ollut resursseja rekrytoida työvoimaa laajemmalta alueelta ja myös EU-maiden ulkopuolelta.

Yhtiö oli käyttänyt työvoiman vuokrauksessa pääosin yhtä isompaa vuokrausyritystä Z Oy:tä. Työntekijöiden hankkiminen Suomen ulkopuolelta oli kotouttamisen osalta vuokratyönantajan perusprosessi ja heidän ydinliiketoimintaansa, eikä X Oy:llä ollut ollut tällaiseen resursseja.

Kaikkea työtä ei ollut voitu teettää lisä- ja ylityönä yhtiön omalla henkilöstöllä. Yhtiön työntekijät olivat tehneet ylitöitä lain sallimissa rajoissa niin paljon kuin olivat halunneet ja jaksaneet.

Muista kanteessa esitetyistä väitteistä

Vuokratyöntekijöiden palkkaamiselle ei ollut asetettu löyhempiä kriteerejä kuin omille työntekijöille. Kriteerit olivat päinvastoin olleet kovemmat vuokratyöntekijöille, koska sekä vuokrausyritys että yhtiö oli haastatellut heidät. Sekä omilta että vuokratyöntekijöiltä oli edellytetty joko suomen tai englannin kielen taitoa. Salmonellatutkimus ja hygieniapassi oli tullut olla molempien ryhmien osalta suoritettuna ja työnantaja oli maksanut nämä koulutukset ja tutkimukset.

Yhtiö oli vakinaistanut sekä määräaikaisia että vuokratyöntekijöitä aina, kun se oli ollut toiminnan kannalta mahdollista, mikä osoitti yhtiön halua ensisijaisesti rekrytoida omia työsuhteisia työntekijöitä. Tuotannon kausivaihteluiden vuoksi yhtiö kuitenkin tarvitsi jatkossakin määräaikaista työvoimaa.

Monikielisen työpaikan mahdolliset hankaluudet eivät liittyneet siihen, olivatko ulkomaalaiset työntekijät vuokratyöntekijöitä. Kyse ei myöskään ollut ollut sellaisesta asiasta, joka olisi vaikeuttanut työntekijöiden asemaa työehtosopimusmääräyksessä tarkoitetulla tavalla.

Yhtiö oli noudattanut liha-alan työehtosopimuksen mukaisia palkkoja omiin työntekijöihinsä. Palkankorotukset oli sovittu alan työehtosopimuksessa eikä paikallisissa neuvotteluissa yhtiön luottamusmiehen kanssa. Yhtiö ei ollut puuttunut omien työntekijöidensä tai vuokratyöntekijöiden järjestäytymiseen, eikä järjestäytymisasteella ollut ollut yhteyttä vuokratyöntekijöiden määrään.

Hyvityssakkovaatimukset

Yhtiö ei ollut rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä.

Elintarviketeollisuusliitto ry ei ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. Yhtiön vuokratyövoiman käyttö oli vastannut työehtosopimuksen määräyksiä.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

Tilasto vuokratyövoiman käytöstä 2018–2022
Tilasto tuotantomääristä ja työpaikkailmoituksia
Työllisyyskatsauksia vuosilta 2019–2022, sivut 2, 3, 7, 17, 18, 22, 28, 32, 37, 47, 48, 52, 55, 58, 62 ja 63

Vastaajien kirjalliset todisteet

STK:n ja SAK:n keskusjärjestösopimus v. 1969
Työntekijöiden määrät 2018–2022, (=K1)
Työntekijöiden ylityömäärät 2019–2022
ELY-keskuksen arvio 16.6.2023
Z Oy:n rekrytointi-ilmoituksia
”Työvoiman saatavuus ja kohtaanto” Varsinais-Suomi, elintarviketeollisuuden prosessityöntekijät, ammatit taulukkona 2021–2022

Kantajan henkilötodistelu

Vastaajien henkilötodistelu

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu ja arvioinnin lähtökohdat

Asiassa vallitsee erimielisyys siitä, onko X Oy:n vuokratyövoiman käytölle vuosina 2019–2022 ollut liha-alan työehtosopimuksen osana noudatettavan yleissopimuksen 8.3 kohdassa tarkoitettu hyväksyttävä peruste. Riidatonta on, että yhtiö on tuona aikana käyttänyt vuokratyövoimaa omien tuotantotehtävissä työskennelleiden työntekijöidensä rinnalla samoissa työtehtävissä ja saman työnjohdon alaisena.

Työehtosopimuksen osana noudatettavan yleissopimuksen 8.3 kohdan mukaan yritysten on rajoitettava vuokratyövoiman käyttö vain työhuippujen tasaamiseen tai muutoin sellaisiin ajallisesti taikka laadullisesti rajoitettuihin tehtäviin, joita työn kiireellisyyden, rajoitetun kestoajan, ammattitaitovaatimusten, erikoisvälineiden tai muiden vastaavien syiden vuoksi ei voida teettää omilla työntekijöillä. Työvoiman vuokraus on epätervettä, jos eri työvoimaa hankkivien yritysten toimittamat vuokratyöntekijät työskentelevät yrityksen normaalissa työssä sen vakinaisten työntekijöiden rinnalla ja saman työnjohdon alaisena pidemmän ajan.

Asiassa on riidatonta, että yleissopimuksen 8.3 kohdan määräys perustuu vuonna 1969 solmittuun ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevaan keskusjärjestösopimukseen, josta määräys on siirretty sellaisenaan osaksi liha-alan työehtosopimusta ilman siihen osallisten liittojen keskinäistä neuvottelua määräyksen tulkinnasta. Keskusjärjestösopimuksesta ilmenee, että sopimuksella on pyritty rajoittamaan ulkopuolisen työvoiman käyttöä erityisesti kunkin yrityksen omien työntekijöiden aseman turvaamiseksi.

Työtuomioistuin on toisen työehtosopimusalan vastaavan sisältöistä työehtosopimusmääräystä koskevassa ratkaisussaan TT 2016:11 katsonut sopimusmääräyksen edellyttävän, että vuokratyövoimalla teetetty työ on ajallisesti ja laadullisesti sellaista, ettei sitä voida teettää omilla työntekijöillä. Pysyvä lisätyövoiman tarve ei ole työtuomioistuimen mukaan ollut työehtosopimuksen mukainen peruste jatkuvalle vuokratyövoiman käytölle. Tapauksessa yhtiö oli käyttänyt vuokratyöntekijöitä muun muassa sairaus- ja vuosilomilla olleiden työntekijöiden sijaisina vuosina 2008–2012.

Niin ikään toisen työehtosopimusalan vastaavan sisältöistä työehtosopimusmääräystä koskevassa ratkaisussa TT 2007:10 työtuomioistuin on katsonut, että vuokratyövoiman käyttö yhtiössä oli ollut epätervettä vuokratyöntekijöiden työskenneltyä yrityksen normaalissa työssä sen vakinaisten työntekijöiden rinnalla ja saman työnjohdon alaisena useiden kuukausien ajan. Tapauksessa yhtiö oli käyttänyt merkittävässä määrin vuokratyövoimaa samoihin aikoihin, kun yhtiöstä oli irtisanottu työntekijöitä taloudellisista ja tuotannollisista syistä.

Vuokratyövoiman käyttö X Oy:ssä

Vuokratyövoiman käyttöä vuosina 2018–2022 koskevasta tilastosta (K1/V2) ilmenee, että X Oy:n vuokratyövoiman käyttö on kanneaikana ollut jatkuvaa ja lähes ympärivuotista. Vuokratyöntekijöiden osuus työntekijöistä on vuonna 2019 ollut keskimäärin 9,7 prosenttia, vuonna 2020 keskimäärin 11,5 prosenttia, vuonna 2021 keskimäärin 6,6 prosenttia ja vuonna 2022 keskimäärin 10,4 prosenttia. Tilastosta ei ole havaittavissa, että vuokratyövoiman käyttö olisi keskittynyt tiettyihin sesonkikuukausiin, vaan vuokratyövoimaa on erityisesti vuosina 2020 ja 2021 ollut tasaisesti ympäri vuoden. Vuokratyövoiman käyttö on ollut hieman vähäisempää marraskuun 2021 ja tammikuun 2022 välisenä aikana, mutta lähtenyt sen jälkeen taas nousuun. Todisteesta käy lisäksi ilmi, että vuokratyövoiman määrä on kanneaikana ollut huomattavasti suurempi kuin vuonna 2018, jolloin vuokratyöntekijöiden osuus työntekijöistä on ollut keskimäärin vain 1,3 prosenttia.

Työtuomioistuimen ratkaisussa TT 2019:69 on ollut riidatonta, että X Oy oli kasvanut voimakkaasti vuosina 2016–2018. Nyt käsiteltävässä asiassa esitetyn selvityksen perusteella yhtiön kasvu on jatkunut vuosina 2019–2022. Yhtiön talousjohtaja D:n kertomuksen mukaan yhtiön liikevaihdon kasvu on ollut jakson aikana noin 15 prosenttia vuodessa. Teurastuskilot ovat jakson aikana kasvaneet 33 prosenttia, pakattujen rasioiden määrä 36 prosenttia ja henkilöstö yli 20 prosenttia. D:n kertomusta tukevat kirjallisina todisteina olevat tilastot työntekijöiden määristä (K1/V2) sekä tuotantomääristä (K2), joista ilmenevät henkilöstön määrän kasvu sekä teurastus- ja tuotantomäärien kasvu vuosina 2019–2022.

D ja henkilöstöpäällikkö C ovat yhdenmukaisesti kertoneet kasvavan yrityksen tuotantomäärien ennakoimisen vaikeudesta. Kertomusten mukaan X Oy on kilpaillut samoista markkinoista isojen liha-alan yritysten kanssa. X Oy on ollut siipikarja-alan käsityövaltaisin yhtiö, kun taas muissa alan yrityksissä on käytetty paljon automatisaatiota. Toisin kuin kilpailijansa X Oy on myynyt pääasiassa tuoretuotteita, eikä sillä ole ollut ennen vuotta 2024 jatkojalostusmahdollisuuksia pakasteille. Kertomusten mukaan yhtiö on ollut sen verran pieni toimija, että kaikenlaiset muutokset, esimerkiksi koronapandemia ja tehtaan laajennukset, ovat aiheuttaneet heilahduksia sen tuotantoon ja toimintaan. Yhtiön voimakkaan vuosittaisen kasvun takia on ollut haastavaa ennakoida tulevia tuotantovolyymeja. Yhtiö on hakenut jatkuvaa kasvua, mutta se ei ole voinut olla varma kasvun toteutumisesta. Kaupan tilaussopimukset on neuvoteltu vuosittain kolmessa jaksossa, mutta tarkkoja tilausmääriä on ollut vaikea ennakoida. Jos jollain kilpailijalla on ollut toimitusvaikeuksia, X Oy on voinut sitä kautta saada suuriakin tilauksia kesken jakson. Yhtiön tuotekehitys on ollut innovatiivista ja joka jaksoon on tehty uusia tuotteita, joista osa on menestynyt ja osa ei, mikä on osaltaan tehnyt ennakoinnista hankalaa. D:n ja C:n kertomusten perusteella yhtiön voimakas kasvu, liiketoiminnan nopeatahtisuus sekä tuotantovolyymien ennakoimisen vaikeus ovat hankaloittaneet työvoiman tarpeen ennakointia.

Työtuomioistuimen ratkaisussa TT 2019:69 on katsottu näytetyksi, että X Oy:llä oli vuosina 2016–2018 ollut vakavia työntekijöiden rekrytointiongelmia. C:n kertomuksen mukaan yhtiön rekrytointiongelmat ovat jatkuneet vuosina 2019–2022. C:n mukaan yhtiö on pyrkinyt rekrytoimaan työvoimaa TE-toimiston ja omien nettisivujensa kautta sekä käymällä kouluissa kertomassa opiskelijoille työmahdollisuuksista. Vuodesta 2020 lukien rekrytointia on tehty erityisesti somekanavien kautta, minkä on koettu olevan tehokkain tapa tavoittaa nuoria työntekijöitä. Yhtiö on tehnyt omaa rekrytointia myös Euroopan ulkopuolelta, mutta maahantulomuodollisuudet ovat kestäneet pitkään, eikä ole ollut varmuutta siitä, että rekrytoitu työvoima saadaan sesonkiin mennessä Suomeen. Oman rekrytoinnin kautta on koko ajan saatu työvoimaa, mutta ei riittävästi. Hakijoita on ollut ympäri maailmaa, mutta vain murto-osa heistä on ollut potentiaalisia. Yhtiön fokus on ollut niissä hakijoissa, jotka ovat jo olleet Suomessa. Haasteena on myös ollut henkilöstön suuri vaihtuvuus. Suurella osalla hakijoista ei tosiasiassa ole ollut kiinnostusta lähteä kylmässä tehtävään linjatyöhön. Yhtiön henkilöstön keski-ikä on ollut poikkeuksellisen alhainen, noin 27–30 vuotta, mikä on osaltaan lisännyt vaihtuvuutta. Rekrytointivaikeudet yhdistettynä työvoiman tarpeen ennakoinnin hankaluuteen ovat C:n kertomuksen mukaan johtaneet siihen, että yhtiö on joutunut käyttämään vuokratyöntekijöitä omien työntekijöidensä rinnalla.

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n aluesihteeri B on kertonut, että Turun seudulla työvoiman saatavuus on parantunut koko ajan vuosina 2019–2022. Työttömiä on ollut jonkin verran ja tehtaat ovat lomauttaneet työntekijöitä. B:n kertomusta tukevat kirjallisena todisteena K3 olevat työllisyyskatsaukset vuosilta 2019–2022, joista ilmenee, että Varsinais-Suomen alueella on ollut kanteen tarkoittamana ajankohtana työttömiä työnhakijoita. Toisaalta kirjallisena todisteena V6 olevasta Työvoiman saatavuutta ja kohtaantoa vuosina 2021–2022 koskevasta raportista ilmenee, että Varsinais-Suomen alueella on ollut elintarviketeollisuuden prosessityöntekijöiden osalta maaliskuun 2021 ja maaliskuun 2022 välisenä aikana kohtaanto-ongelma, huhti-lokakuussa 2022 työvoimapula ja marras-joulukuussa jälleen 2022 kohtaanto-ongelma. Vastaajien mukaan kohtaanto-ongelma on tarkoittanut tilannetta, jossa työpaikkoja on ollut tarjolla, mutta työnhakijoilla ei ole ollut tarvittavia taitoja tai koulutusta täyttämään näitä paikkoja. Tammi-helmikuussa 2021 elintarviketeollisuuden prosessityöntekijöistä on todisteen V6 mukaan ollut ylitarjontaa.

Työtuomioistuin katsoo edellä selostetun todistelun osoittavan, että Varsinais-Suomen alueella on ollut kanteessa tarkoitettuna aikana työttömiä työnhakijoita myös elintarviketeollisuuden alalla, mutta he eivät välttämättä ole olleet soveltuvia X Oy:n tarjoamiin työtehtäviin tai eivät ole olleet valmiita hakemaan niitä. Esitetyn selvityksen perusteella X Oy:llä on ollut ongelmia työntekijöiden rekrytoinnissa yhtiön aktiivisista ja monenlaisista rekrytointiyrityksistä huolimatta.

Työnantajapuolen mukaan kaikkea työtä ei ollut voitu teettää lisä- ja ylityönä yhtiön omalla henkilöstöllä. C on kertonut, että yhtiö oli mahdollistanut ylitöiden tekemisen kaikille, joiden osaaminen oli ollut riittävällä tasolla. Yhtiö ei kuitenkaan ollut voinut suunnitella liiketoimintaansa ylitöiden varaan, vaan työt oli pitänyt saada tehtyä normaalityöajalla.

X Oy on C:n mukaan vakinaistanut sekä määräaikaisia että vuokratyöntekijöitä aina, kun se on ollut mahdollista. Tavoitteena on kuitenkin ollut, ettei yhtiön tarvitsisi turvautua lomauttamisiin tai irtisanomisiin. Vuokratyövoiman käyttöä vuosina 2018–2022 koskevasta tilastosta (K1/V2) ilmenee, että yhtiöllä on tammikuussa 2019 ollut yhteensä 132 vakinaista työntekijää ja joulukuussa 2022 yhteensä 170 vakinaista työntekijää. Työtuomioistuin katsoo C:n kertomuksen ja sitä tukevan tilaston viittaavan siihen, että yhtiö on tilaisuuden tullen pyrkinyt palkkaamaan omia työntekijöitä. Työntekijöiden vakinaistamisessa on kuitenkin oltu jossain määrin varovaisia edellä kuvatun työvoimatarpeen ennakoinnin vaikeuden takia. C:kin on todennut, että jälkiviisaana vakinaistamisia olisi voitu tehdä enemmän.

Työnantajapuoli on lisäksi vedonnut seuraaviin syihin vuokratyövoiman käytölle: yhtiön tuotantolaitoksen laajennus vuosina 2019–2021, teurastuksen aloittaminen kaksivuorotyönä vuonna 2021, kanavartaiden ja muiden käsityötuotteiden tuotannon aloittaminen vuonna 2021 sekä uudet kesätuotteet vuonna 2022. Työtuomioistuin toteaa, että näiltä osin kyse on ollut etukäteen tiedossa olleista työnantajan tekemistä päätöksistä, joihin työnantaja on voinut varautua ennakolta myös muutoin kuin vuokratyövoiman käyttöön turvautumalla.

Työnantajapuoli on vedonnut myös koronapandemian aiheuttamiin karanteeneihin ja sairauspoissaoloihin. Pääluottamusmies A ja B ovat kertoneet, ettei koronalla ollut ollut merkittävää vaikutusta yhtiön toimintaan. C:n ja D:n mukaan korona oli aiheuttanut haasteita, koska monia työntekijöitä oli ollut karanteenissa ja tuotteiden kysyntä oli samanaikaisesti kasvanut, kun ihmiset olivat alkaneet laittaa enemmän ruokaa kotona. Toisaalta C:n mukaan yhtiölle oli vapautunut työvoimaa ravintola-alalta ravintoloiden ollessa suljettuina. Työtuomioistuin toteaa, että koronapandemian vaikutuksista esitetty henkilötodistelu on ristiriitaista. Vuokratyövoiman käyttöä vuosina 2018–2022 koskevasta tilastosta (K1/V2) ei ilmene, että vuokratyöntekijöiden osuus olisi merkittävästi kasvanut pandemian alettua maaliskuussa 2020, vaan vuokratyövoimaa on vuosina 2020 ja 2021 ollut tasaisesti ympäri vuoden, mikä viittaa siihen, ettei pandemia ole ollut merkittävä syy vuokratyövoiman käytölle.

Työtuomioistuimen johtopäätökset vuokratyövoiman käytöstä

Elintarviketeollisuusliitto ry ja X Oy ovat edellä selostetuin tavoin esittäneet yhtiön voimakkaaseen kasvuun, tuotannon ennakoimattomuuteen sekä rekrytointiongelmiin liittyviä syitä vuokratyövoiman käytölle vuosina 2019–2022. Nämä syyt ovat pitkälti samoja, joiden on ratkaisussa TT 2019:69 katsottu muodostavan yleissopimuksen 8.3 kohdassa tarkoitettuja muita syitä, joiden vuoksi töitä ei ollut voitu teettää omilla työntekijöillä.

Työtuomioistuin pitää työnantajapuolen esittämiä syitä vuokratyövoiman käytölle sinänsä ymmärrettävinä. Työtuomioistuin kuitenkin katsoo, ettei näillä syillä voida määrättömän pitkään perustella vuokratyövoiman käyttöä ilman, että yleissopimuksen 8.3 kohdan määräys vuokratyövoiman käytön rajoittamisesta menettää merkityksensä. Yhtiön vuokratyövoiman käyttö on vuosina 2019–2022 jatkunut tasaisena ja määrältään jopa runsaampana kuin aikaisempina vuosina. Vuokratyövoiman käytön ei ole näytetty olleen ajallisesti sidoksissa tuotannon ruuhkahuippuihin. Työtuomioistuin katsoo tämän osoittavan, että yhtiössä on ollut jatkuva lisätyövoiman tarve. Yleissopimuksen 8.3 kohdan määräys edellyttää, että vuokratyövoimalla teetetty työ on ajallisesti tai laadullisesti sellaista, ettei sitä voida teettää omilla työntekijöillä. Näin olen pysyvä lisätyövoiman tarve ei ole yleissopimuksen mukainen peruste jatkuvalle vuokratyövoiman käytölle (kts. myös TT 2016:11).

Työtuomioistuin katsoo, että X Oy ei ole työehtosopimuksen osana noudatettavan yleissopimuksen edellyttämin tavoin rajoittanut vuokratyövoiman käyttöä vain työhuippujen tasaamiseen tai muutoin sellaisiin ajallisesti taikka laadullisesti rajoitettuihin tehtäviin, joita ei olisi voitu teettää omilla työntekijöillä. Yhtiön vuokratyövoiman käyttö on ollut epätervettä vuokratyöntekijöiden työskenneltyä yrityksen normaalissa työssä sen vakinaisten työntekijöiden ja saman työnjohdon alaisena neljän vuoden ajan.

Asiassa on esitetty selvitystä myös siitä, onko vuokratyövoiman käytöstä aiheutunut haittaa tai vahinkoa X Oy:n omille työntekijöille. Työtuomioistuin toteaa, ettei yleissopimuksen 8.3 kohdan määräyksessä sen sanamuodon mukaan edellytetä, että vuokratyövoiman käytön tulisi osoittaa aiheuttaneen konkreettista haittaa tai vahinkoa yhtiön omille työntekijöille. Vuokratyövoiman käyttö voi siten olla sopimusmääräyksen vastaista, vaikka tällaista haittaa ei olisi näytetty aiheutuneen. Työtuomioistuin katsoo, että pysyvän lisätyövoiman tarpeen täyttäminen useita vuosia kestäneellä vuokratyövoiman käytöllä on ollut omiaan vaikuttamaan yhtiön omien työntekijöiden aseman turvaamiseen. Asiassa ei näin ollen ole tarpeen ottaa yksityiskohtaisesti kantaa vuokratyövoiman käytöstä yhtiön omille työntekijöille aiheutuneista haitoista esitettyihin väitteisiin.

Edellä mainituilla perusteilla kanteen vahvistamisvaatimus on hyväksyttävä, kuitenkin siten, että X Oy:n on näytetty käyttäneen säännöllisesti vuokratyöntekijöitä yrityksen normaalissa työssä omien vakinaisten työntekijöiden rinnalla ja saman työnjohdon alaisena vuosina 2019–2022 eikä vuodesta 2019 alkaen.

Työehtosopimuksen vastainen menettely ja hyvityssakot

Kysymyksessä olevan sopimusmääräyksen sanamuoto on selkeä. Työtuomioistuin on jo ratkaisussa TT 2019:69 katsonut, ettei X Oy:n vuokratyövoiman käyttö ole vuosina 2016–2018 ollut yleissopimusmääräyksen sanamuodon edellyttämällä tavalla ajallisesti rajoitettua. Tuossa ratkaisussa työtuomioistuin on kuitenkin päätynyt siihen, että yhtiön ei vallinneissa erityisissä olosuhteissa katsottu rikkoneen vuokratyövoiman rajoittamista koskevaa sopimusmääräystä. Työtuomioistuin toteaa, että työnantajan ja työnantajaliiton on täytynyt ymmärtää, etteivät mainitun kaltaiset erityiset olosuhteet voi jatkua loputtoman pitkään. Tästä huolimatta X Oy:n vuokratyövoiman käyttö on vuosina 2019–2022 jatkunut tasaisena ja määrältään jopa runsaampana kuin aikaisempina vuosina. Yhtiö on siten tietensä rikkonut työehtosopimusta ja se on tuomittava hyvityssakkoon.

Elintarviketeollisuusliitto ry on tullut tietoiseksi työnantajan jatkuneesta vuokratyövoiman käytöstä viimeistään erimielisyysneuvotteluissa. Työnantajaliitto ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin lopettaakseen jäsenyrityksensä työehtosopimusta loukkaavan menettelyn vaan on asettunut tukemaan sitä. Tämän takia Elintarviketeollisuusliitto ry on tuomittava hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla Elintarviketeollisuusliitto ry ja X Oy ovat asian hävitessään velvollisia korvaamaan Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

1. vahvistaa X Oy:n menetelleen liha-alan työehtosopimuksen osana noudatettavan ETL/SEL yleissopimuksen 8.3 kohdan vastaisesti, kun se on käyttänyt säännöllisesti vuosina 2019–2022 vuokratyöntekijöitä yrityksen normaalissa työssä omien vakinaisten työntekijöiden rinnalla ja saman työnjohdon alaisena;

2. tuomitsee X Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla maksamaan Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:lle hyvityssakkoa 3.000 euroa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta;

3. tuomitsee Elintarviketeollisuusliitto ry:n työehtosopimuslain 8 §:n ja 9 §:n (864/2001) nojalla maksamaan Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:lle hyvityssakkoa 4.000 euroa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ja

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Pekka Pärnänen puheenjohtajana sekä Markku Saarikoski, Tuomas Aarto, Hanne Salonen, Satu Tähkäpää ja Kari Tiainen jäseninä. Valmistelija on ollut Lotta Brander.

Tuomio on yksimielinen.