TT 2024:17

Työehtosopimuksen mukaan henkilön sairastuessa uudelleen samaan sairauteen 30 kalenteripäivän kuluessa käsitellään poissaoloja yhtenä sairautena, ja jotta saman sairauden uusiutumista voidaan pitää uutena sairautena, tulee työntekijän työskennellä työvuoroluettelon mukaisesti 30 kalenteripäivän ajanjaksolla.

Vahvistettiin tulkinta, jonka mukaan myös työskentely työehtosopimuksen mukaisesti sovitussa korvaavassa työssä on määräyksessä tarkoitettua työvuoroluettelon mukaista työskentelyä.

Asia

Sairausajan palkkaa koskeva riita

Kantaja

Teollisuusliitto ry

Vastaaja

Kemianteollisuus KT ry

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 8.2.2024

Pääkäsittely 9.4.2024

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kemianteollisuus ry:n, Muoviteollisuus ry:n ja Teollisuusliitto ry:n välisessä muovituoteteollisuutta ja kemian tuoteteollisuutta koskevassa työehtosopimuksessa 3.2.2023–31.12.2024 on muun ohessa seuraavat määräykset:

V SOSIAALISET MÄÄRÄYKSET

26 § Sairausajan palkka

Karenssipäivä

1. Työnantaja maksaa työntekijälle, joka työnantajan hyväksymän selvityksen mukaan on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt tekemästä työtä, sairausajan palkkana täyden palkan toisen sellaisen sairauspäivän alusta, joka työssä oltaessa olisi ollut työntekijän työpäivä.

Jos työntekijä sairastuu uudelleen samaan sairauteen enintään 30 kalenteripäivän kuluessa siitä päivästä, jolloin viimeksi maksettiin sairausajan palkkaa tai päivärahaa, jatkuu sairausajan palkan maksaminen ilman karenssipäivää, jos korvausajanjakso ei tämän sairauden osalta ole tullut täyteen. Sairausajan palkan maksamista jatketaan ilman karenssipäivää, kunnes sairaus tai sairausajan palkanmaksujakso päättyy.

Työkyvyttömyyden toteaminen

Työntekijän työkyvyttömyys todetaan ensisijaisesti yrityksen työterveyslääkärin lääkärintodistuksella. Muun lääkärin kuin työterveyslääkärin antama todistus työkyvyttömyydestä riittää perusteeksi sairausajan palkan maksamiselle tapauksissa, joissa hoidon kiireellisyyden, työterveyslääkärin kaukaisen sijainnin, vastaanottoajan soveltumattomuuden, erikoislääkärin tutkimuksen tarpeellisuuden, matkatyön, omalääkärijärjestelmän käyttämisen tai muun perustellun syyn vuoksi työterveyslääkärin käyttö ei ole mahdollista.

Korvausjakso

Sairausajan palkkaa maksetaan sen pituiseen ajanjaksoon sisältyviltä työpäiviltä, kuin seuraavasta käy ilmi:

Työsuhde, joka ennen työkyvyttö- Ajanjakson pituus

myyden alkua on jatkunut yhden kalenteripäivinä

jaksoisesti

vähintään 1 kk:n mutta alle 3 v. 28 päivää

3 vuotta mutta alle 5 v. 35 päivää

5 vuotta mutta alle 10 v. 42 päivää

10 vuotta tai kauemmin 56 päivää

Jos henkilö sairastuu uudelleen samaan sairauteen 30 kalenteripäivän kuluessa, käsitellään poissaoloja yhtenä sairautena. Jotta saman sairauden uusiutumista voidaan pitää uutena sairautena, tulee työntekijän työskennellä työvuoroluettelon mukaisesti 30 kalenteripäivän ajanjaksolla. Tähän ajanjaksoon ei lasketa vuosilomapäiviä.

[- -]

Korvaava työ

Työntekijä ja työterveyslääkäri voivat keskenään sopia ns. korvaavan työn tekemisestä, mikäli työntekijän terveydentila sen mahdollistaa.

Tämän jälkeen työntekijä ja hänen esimiehensä sekä tarvittaessa työterveyshuollon asiantuntija selvittävät onko työntekijälle mahdollista osoittaa korvaavaa työtä. Korvaavan työn pitää olla tarkoituksenmukaista ja mahdollisuuksien mukaan työntekijän normaaleja työtehtäviä vastaavaa. Tilanteesta riippuen korvaavan työn tekemisen sijaan työntekijälle voidaan järjestää koulutusta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Työehtosopimuksen mukaan jotta saman sairauden uusiutumista voidaan pitää uutena sairautena, tulee työntekijän työskennellä työvuoroluettelon mukaisesti 30 kalenteripäivän ajanjaksolla.

Erimielisyys koskee määräyksen tulkintaa tilanteessa, jossa työntekijä on työskennellyt 30 kalenteripäivän ajanjakson korvaavassa työssä.

Teollisuusliitto ry on katsonut, että myös tilapäinen työskentely erikseen sovitussa korvaavassa työssä on määräyksessä tarkoitettua työvuoroluettelon mukaista työskentelyä, jonka jälkeen alkavaa uutta sairauslomajaksoa on pidettävä uutena sairautena. Kemianteollisuus ry on puolestaan katsonut, että korvaavassa työssä työskentelevän työntekijän ollessa samasta sairaudesta johtuen työkyvytön omiin työsopimuksensa mukaisiin tai vakiintuneisiin työtehtäviinsä koko korvaavassa työssä työskentelyn ajan, kysymys ei voi olla työehtosopimusmääräyksessä tarkoitetusta saman sairauden uusiutumisesta eikä työntekijällä siten ole tällaisessa tilanteessa oikeutta uuteen palkalliseen sairauslomajaksoon.

KANNE

Vaatimukset

Teollisuusliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

1. vahvistaa muovituoteteollisuutta ja kemian tuoteteollisuutta koskevan työehtosopimuksen 26 §:n oikeaksi tulkinnaksi, että

- myös työskentely työehtosopimuksen 26 §:n mukaisesti sovitussa korvaavassa työssä on määräyksessä tarkoitettua työvuoroluettelon mukaista työskentelyä,

- mikäli työntekijä on työskennellyt vähintään 30 kalenteripäivän ajanjakson työvuoroluettelon mukaisesti ilman, että tähän ajanjaksoon laskettaisiin mahdollisia vuosilomapäiviä, on uutta, mutta korvaavaa työtä edeltäneeseen sairauspoissaoloon nähden samasta sairaudesta johtuvaa sairauspoissaoloa pidettävä työehtosopimuksessa tarkoitettuna uutena sairautena, ja

2. velvoittaa Kemianteollisuus ry:n korvaamaan Teollisuusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 13.655,56 eurolla korkoineen.

Perusteet

Muovituoteteollisuuden ja kemian tuoteteollisuuden työehtosopimuksen sanamuodosta ei voida johtaa tulkintaa, jonka mukaan uuden palkallisen sairauslomajakson alkaminen edellyttäisi täysin työkykyisenä työskentelyä työntekijän työsopimuksen mukaisissa työtehtävissä. Riittävää on, että työntekijä on työskennellyt työvuoroluettelon mukaisesti vähintään 30 kalenteripäivän ajanjaksolla siten, että tähän ajanjaksoon ei lasketa vuosilomapäiviä.

Muovituoteteollisuuden ja kemian tuoteteollisuuden työehtosopimuksen saman sairauden uusiutumista koskevaa määräystä on viimeksi muutettu 18.1.2022 voimaan tulleella työehtosopimuksella. Uudella määräyksellä oli haluttu poissulkea saman sairauden uusiutumisen käsitteleminen uutena sairautena tilanteissa, jossa työntekijä ei ole samasta sairaudesta johtuvien työkyvyttömyysjaksojen välillä tosiasiallisesti työskennellyt työvuoroluettelon mukaisesti 30 kalenteripäivän ajanjaksolla, vaan hän on ollut kyseessä olevan ajan tai osan siitä (sinänsä työkykyisenäkin) vuosilomalla.

Työehtosopimuksen muutoksen taustalla olivat eräät työtuomioistuimen aiemmat ratkaisut. Ratkaisussa TT 1987:7 katsottiin, että sairausajan palkan maksamisen edellytyksenä sairauden uusiutumistapauksissa ei ollut työntekijän työkykyisenä työssäolo vähintään 30 päivän ajan, vaan olennaista oli, että uuden työkyvyttömyyden alkaessa oli kulunut yli 30 päivää siitä, kun työntekijälle oli viimeksi suoritettu sairauspäivärahaa tai työnantajan maksamaa sairausajan palkkaa. Tähän ajanjaksoon saattoi sisältyä myös esimerkiksi vuosiloma-aikaa, kun työntekijä oli ollut myös vuosiloman aikana työkykyinen. Työkykyisenä vuosilomalla oleminen rinnastettiin sairausajan palkkaa koskevia määräyksiä sovellettaessa työssäoloon myös ratkaisussa TT 2012:5. Ratkaisussa
TT 2017:100 puolestaan katsottiin, että kahden sairauslomajakson välistä vuosiloma-aikaa ja työajanlyhennysvapaita ei rinnastettu työssäoloon, kun työntekijä oli ollut kyseenä olevana aikana työkyvytön.

Tässä osapuolten välisellä työehtosopimuksella on tarkoitettu nimenomaisesti poiketa aiemmissa työtuomioistuimen ratkaisuissa omaksutusta tulkintalinjasta siten, että uuden korvausjakson alkaminen edellyttää työntekijän työskentelyä työvuoroluettelon mukaisesti 30 kalenteripäivän ajanjaksolla ilman, että ajanjaksoon lasketaan vuosilomapäiviä.

Aloite sopimusmääräyksen muuttamiseksi oli tullut työnantajapuolelta. Työnantajaliitto oli laatinut muutosesityksen, jota oli muokattu Teollisuusliiton esittämän muutosesityksen pohjalta. Teollisuusliiton esittämä muutosesitys ei ollut liittynyt tässä riidanalaiseen kysymykseen siitä, mikä on työvuoroluettelon mukaista työskentelyä. Työehtosopimusta muutettaessa ei ollut käyty tarkempaa keskustelua siitä, mitä ”työvuoroluettelon mukaisella työskentelyllä” tarkoitetaan. Määräyksen sanamuodon perusteella Teollisuusliitto oli voinut perustellusti käsittää, että kaikenlainen työvuoroluettelon mukainen työskentely vähintään 30 kalenteripäivän ajanjaksolla katkaisee sairausjakson yhdenjaksoisuuden, mukaan lukien korvaavassa työssä työskentely.

Epäselvyyssäännöstä seuraa, että sopimustekstin laatinut osapuoli kantaa riskin tulkinnanvaraiseksi jääneen tekstin sisällöstä, jos toinen osapuoli on perustellusti voinut saada tekstistä erilaisen käsityksen kuin mitä laatija väittää tarkoittaneensa. Kemianteollisuuden olisi tullut sopimusneuvotteluissa huolehtia siitä, että myös toinen osapuoli saa oikean käsityksen esityksen tarkoituksesta (selontekovelvollisuus).

Näin ollen ilmaisun ”työvuoroluettelon mukaisesti” on katsottava tarkoittavan sanamuodon mukaisesti sitä, että työntekijä on työskennellyt työvuoroluettelonsa mukaisesti joko voimassa olevan työsopimuksensa mukaisissa tai muissa työnantajan hänelle osoittamissa tai yhteisesti sovituissa työtehtävissä, mukaan lukien korvaava työ. Myös korvaavan työn osalta säännöllinen työaika on merkittävä työvuoroluetteloon.

Sairausajan palkkaa koskevassa työehtosopimuksen 26 §:ssä on määräykset korvaavasta työstä. Määräyksen mukaan työntekijä ja työterveyslääkäri voivat keskenään sopia korvaavan työn tekemisestä, mikäli työntekijän terveydentila sen mahdollistaa. Tämän jälkeen työntekijä ja hänen esihenkilönsä sekä tarvittaessa työterveyshuollon asiantuntija selvittävät onko työntekijälle mahdollista osoittaa korvaavaa työtä. Liittojen yhteisen tulkinnan mukaan korvaava työ on vapaaehtoista ja siitä on sovittava työnantajan ja työntekijän välillä. Työehtosopimusmääräyksen mukaan korvaavan työn pitää olla tarkoituksenmukaista ja mahdollisuuksien mukaan työntekijän normaaleja työtehtäviä vastaavaa.

Korvaavasta työstä sovitaan silloin, kun työntekijän terveydentila ei mahdollista työskentelyä aiemmissa työsopimuksen mukaisissa työtehtävissä, mutta työntekijä ei ole kuitenkaan työkyvytön kaikkeen tarjolla olevaan työhön, vaan hänelle voidaan osoittaa tarkoituksenmukaista muuta työtä. Tällöin työntekijä työskentelee väliaikaisesti erikseen sovitussa muussa tehtävässä tai saa koulutusta. Korvaavaa työtä kokoaikaisesti tekevä työntekijä ei ole työkyvytön yleisesti ja kaikkeen työhön.

Työehtosopimusmääräyksen tulkinnassa tulee ottaa huomioon myös se, miten osapuolten välisiä työehtosopimusmääräyksiä on aiemmin tulkittu. Tässä osapuolet ovat tietyin poikkeuksin noudattaneet keskusjärjestöjen tulkintalinjauksia, mikä ilmenee muun muassa liittojen välillä yhteisesti laaditusta palkanlaskentaoppaasta vuodelta 2014. Siinä on todettu, että ”työntekijän ollessa työkyvytön saman sairauden vuoksi toistamiseen määräytyy työnantajan sairausajan palkanmaksuvelvollisuus keskusjärjestöjen soveltamisohjeiden mukaisesti” (oppaan sivut 62–63).

Keskusjärjestöjen (SAK-TT) välillä on sovittu sairausajan palkan maksamiseen liittyvistä kysymyksistä kiertokirjeessä 11/1973. Sopimukseen on sisältynyt myös saman sairauden uusiutumista koskeva tulkinta. Sen mukaan ”mikäli saman sairauden uusiutumiseen kuluu yli 30 päivää siitä päivästä, jolloin on viimeksi suoritettu sairauspäivärahaa tai työnantajan maksamaa sairausajan palkkaa, menetellään sairausajan palkan maksamisen suhteen niin kuin kyseessä olisi uusi sairaus”. Erikseen on vielä todettu, että ”määrittely sen suhteen, onko kyseessä sama vai eri sairaus, tapahtuu sairausvakuutustoimiston tekemän ratkaisun perusteella”.

Keskusjärjestöjen välisissä tulkintaohjeissa on korostettu työntekijän työkykyisyyttä kahden samasta sairaudesta johtuvan sairauslomajakson välillä, eikä sitä, onko työntekijä tällaisten sairauslomajaksojen välillä täysin parantunut työkyvyttömyyden taustalla olevasta sairaudestaan.

Työehtosopimukseen 18.1.2022 otetun määräyksen mukaisesti on edellytetty työvuoroluettelon mukaista työskentelyä 30 kalenteripäivän ajanjaksolla (vuosilomapäiviä tähän ajanjaksoon laskematta) määrittelemättä tarkemmin sitä, mitä työtä työntekijän tulisi sanotulla ajanjaksolla tehdä.

Työehtosopimukseen ei sisälly nimenomaista rajausta, jonka mukaan tilapäinen työskentely erikseen sovitussa korvaavassa työssä poikkeaisi oikeusvaikutuksiltaan työntekijän muusta työskentelystä aiemman taustalla olevan työsopimuksensa mukaisissa tai muissa työnantajan hänelle osoittamissa tehtävissä. Jos korvaavan työn ei olisi tarkoitettu olevan määräyksessä tarkoitettua työvuoroluettelon mukaista työskentelyä, olisi tällainen merkittävä rajaus tullut kirjata työehtosopimukseen, erityisesti kun korvaavalle työn kestolle ei ole määritelty mitään takarajaa ja korvaavassa työssä työskentely voi kestää hyvinkin pitkään.

Työehtosopimukseen osallisten välille ei ole myöskään muodostunut vakiintunutta tulkintakäytäntöä siitä, miten tällaisten nyt käsillä olevien tilanteiden osalta toimittaisiin. Edellä viitatussa keskusjärjestöjen tulkintaohjeessa on kuitenkin todettu, että ratkaisut sen suhteen, onko kyseessä sama vai eri sairaus, tehdään sairausvakuutuslain nojalla tehtyjen päätösten mukaisesti.

Myös korvaava työ on sairausvakuutuslain 8 luvun 7 §:ssä tarkoitettua ansiotyötä. Mikäli työntekijän samasta sairaudesta johtuvaa uutta työkyvyttömyysjaksoa ei käsiteltäisi työehtosopimuksen mukaan uutena sairautena, vaikka työntekijä olisi ennen sitä työskennellyt vähintään 30 kalenteripäivän ajanjaksolla korvaavassa työssä, työntekijä joutuisi sairausvakuutuslain perusteella tilanteeseen, jossa hän ei olisi oikeutettu omavastuuajalta sairauspäivärahaan, muttei myöskään sairausajan palkkaan. Tätä ei voida katsoa määräyksistä sovittaessa tarkoitetun. Näin ollen kantajan vahvistusvaatimukset on hyväksyttävä.

VASTAUS

Vaatimukset

Kemianteollisuus KT ry on vaatinut, että kanne hylätään ja Teollisuusliitto ry velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 4.200 eurolla korkoineen.

Perusteet

Muovituoteteollisuuden ja kemian tuoteteollisuuden työehtosopimuksen 26 §:n karenssipäivää koskevan kohdan mukaisesti jos työntekijä sairastuu uudelleen samaan sairauteen enintään 30 kalenteripäivän kuluessa siitä päivästä, jolloin viimeksi maksettiin sairausajan palkkaa tai päivärahaa, jatkuu sairausajan palkan maksaminen ilman karenssipäivää, jos korvausajanjakso ei tämän sairauden osalta ole tullut täyteen.

Työehtosopimukseen, joka tuli voimaan 18.1.2022 alkaen, otettiin uusi kirjaus siitä, että 30 kalenteripäivän ajanjaksoon ei lasketa vuosilomapäiviä. Työehtosopimuksen 26 §:n korvausjaksoa koskevassa kohdassa todetaan seuraavasti: "Jotta saman sairauden uusiutumista voidaan pitää uutena sairautena, tulee työntekijän työskennellä työvuoroluettelon mukaisesti 30 kalenteripäivän ajanjaksolla. Tähän ajanjaksoon ei lasketa vuosilomapäiviä."

Uuden työehtosopimusmääräyksen taustalla olivat sairauslomaetuuksien epäillyt väärinkäyttötapaukset, joissa työntekijä oli saanut uuden täyden sairausajan palkanmaksujakson olemalla vuosilomilla, sekä työtuomioistuimen ratkaisut, joissa myös vuosilomalla oleminen 30 kalenteripäivän aikana oli synnyttänyt uuden sairausajan palkanmaksujakson saman sairauden perusteella. Työntekijän ollessa vuosilomilla työnantajalla ei välttämättä ole tietoa työntekijän mahdollisesta työkyvyttömyydestä vuosiloman aikana. Uudella kirjauksella haluttiin estää se, että työntekijä pystyisi saamaan uuden täyden sairausajan palkanmaksujakson vuosilomia pitämällä. Tämän vuoksi edellytettiin, että työntekijän tulee 30 kalenteripäivän ajanjakson aikana tosiasiallisesti työskennellä työvuoroluettelon mukaisesti.

Tässä yhteydessä ei ollut tarkoitus muuttaa sitä perusedellytystä, että kyse täytyy olla sairastumisesta uudelleen samaan sairauteen eli työntekijän on täytynyt välissä olla työkykyinen omiin työsopimuksensa mukaisiin työtehtäviinsä. Mikäli työntekijä on koko ajan ollut samasta sairaudesta johtuen työkyvytön omiin työsopimuksensa mukaisiin tai vakiintuneisiin työtehtäviinsä, ei kyse voi olla sairauden uusiutumisesta. Työehtosopimuksen tulkinnassa olennaista onkin se, onko kyse saman sairauden uusiutumisesta, eikä siitä onko työntekijä korvaavaa työtä tehdessään "työskennellyt työvuoroluettelon mukaisesti" vähintään 30 kalenteripäivän ajanjaksolla.

Korvaavasta työstä voidaan työehtosopimuksen ja liittojen yhteisen ohjeistuksen mukaisesti sopia, kun työntekijä on työkyvytön omiin työsopimuksensa mukaisiin tai muuten vakiintuneisiin työtehtäviinsä. Korvaavan työn teettämisen edellytys on näin ollen työkyvyttömyys. Korvaavaa työtä tekevä työntekijä on edelleen työkyvytön samasta sairaudesta johtuen koko korvaavassa työssä työskentelyn ajan. Korvaavan työn tarkoitus on osaltaan tukea ja edesauttaa työkyvyttömän henkilön tulevaa työhön paluuta omaan työsopimuksensa mukaiseen työhön.

Korvaavassa työssä työskentelevän työntekijän sairaus jatkuu koko korvaavan työskentelyn ajan, eikä kysymys siten ole työehtosopimusmääräyksessä tarkoitetusta sairastumisesta uudelleen samaan sairauteen, jos korvaava työ päättyy työntekijän jäädessä koko- tai osa-aikaisesti sairauslomalle samasta sairaudesta johtuen. Tähän viittaa määräyksen sanamuoto "uusiutuu”. Ratkaisussa TT 2017:100 työtuomioistuin katsoi, ettei sairaus voi uusiutua, jos työntekijä ei ole ollut välillä työkykyinen. Sairaus voi uusiutua vain, jos se on ollut välillä poissa. Myös yleiskielessä sairauden uusiutuminen edellyttää sitä, että sairaus ja sen oireet ovat ensin poistuneet. Työtuomioistuin on myös osasairauspäivärahalla työskentelyä koskeneessa tuomiossa TT 2021:13 todennut, että Kielitoimiston sanakirjan mukaan sanan ”uusiutua” ensimmäinen merkitys on ”ilmaantua uudelleen, toistua, uusia”. Työtuomioistuin katsoi tällä perusteella, ettei sairaus normaalissa kielenkäytössä lähtökohtaisesti voi uusiutua, ellei sairastuneen henkilön voida katsoa välillä parantuneen kyseisestä sairaudesta tai ainakin olleen oireeton. Vastaavasti on katsottu työtuomioistuimen tuomiossa TT 2021:14. Osasairauspäivärahalla työskentely ei oikeuttanut työntekijää saamaan uutta sairausajan palkanmaksujaksoa, koska henkilön työkyvyttömyys samasta syystä johtuen oli jatkunut myös osasairauspäivärahalla työskentelyn ajan.

Edellä mainittu pätee myös korvaavaa työtä koskeviin tilanteisiin, koska korvaavaa työtä tehdään tilanteissa, joissa työntekijä on työkyvytön omaan työsopimuksensa mukaiseen tai vakiintuneeseen työtehtäväänsä.

Kanteessa viitatulla SAK-TT kiertokirjeellä vuodelta 1973 ei ole merkitystä tässä tapauksessa, koska saman sairauden uusiutumista koskevaa työehtosopimusmääräystä on sittemmin muutettu, eikä vuonna 1973 työehtosopimuksessa myöskään ollut korvaavaa työtä koskevaa määräystä. Kanteessa on myös viitattu liittojen yhteisesti laatimaan palkanlaskentaoppaaseen vuodelta 2014, jossa on todettu seuraavasti: "Työntekijän ollessa työkyvytön saman sairauden vuoksi toistamiseen määräytyy työnantajan sairausajan palkanmaksuvelvollisuus keskusjärjestöjen soveltamisohjeiden mukaisesti." Sanalla "toistamiseen" on tarkoitettu sairauden uusiutumista, eikä työtuomioistuimen tulkintakäytännön mukaisesti sairaus voi uusiutua, jollei työntekijä ole ollut välillä työkykyinen.

Liitot ovat laatineet palkanlaskentaoppaasta uudemman version vuonna 2019, jolloin kantajan viittaama teksti on poistettu oppaasta ja keskusjärjestöviittauksen sijasta puhutaan, että palkanmaksuvelvollisuus määräytyy työehtosopimuksen mukaisesti.

Vastaajan näkemyksen mukaan 18.1.2022 muutettu työehtosopimuskirjaus siitä, että vuosilomapäiviä ei lasketa mukaan 30 kalenteripäivän laskentaan sairauden uusiutuessa, ei liity korvaavaan työhön mitenkään. Neuvotteluissa keskusteltiin siitä, mitä "työskentely työvuoroluettelon mukaisesti" tarkoittaa. Teollisuusliitolla oli huoli siitä, että tietyissä vuorotyömalleissa kalenterijakso voisi olla pidempi kuin muissa työaikajärjestelyissä, jos kirjaus olisi toteutettu Kemianteollisuuden tekemän esityksen mukaisesti, jossa työntekijän olisi tullut työskennellä 30 päivän ajan. Neuvotteluissa Teollisuusliitto halusi varmistaa, että ajanjakso olisi sama riippumatta työaikamuodosta. Lopullinen sopimusteksti kirjoitettiin yhdessä. Missään vaiheessa ei ollut esillä, että kyseinen kohta soveltuisi korvaavaan työhön, eikä sitä siihen tarkoitukseen luotu.

Mikäli työskentely korvaavassa työssä, jolloin työntekijä on siis työkyvytön omaan työsopimuksen mukaiseen tai vakiintuneeseen työhönsä, katsottaisiin työskentelyksi työvuoroluettelon mukaisesti, tulisi sairauden joka tapauksessa uusiutua. Uusiutumisesta ei voi olla kyse silloin, kun lääkäri on todennut työntekijän olevan jonkin sairauden vuoksi työkyvytön tehtäviinsä ja työntekijälle tälle ajalle järjestetään muita, korvaavia töitä, joita työntekijä kykenee sairaudestaan huolimatta vielä tekemään, ja työntekijä jää tämän saman sairauden vuoksi uudelleen sairauslomalle. Korvaavan työn tekeminen vähintään 30 kalenteripäivän ajan ei voi synnyttää uutta sairausajan palkanmaksujaksoa saman sairauden perusteella, jonka perusteella korvaavaa työtä on alun perin tehty. Kyse ei ole tässä työehtosopimuksen edellyttämin tavoin sairastumisesta uudelleen samaan sairauteen. Uusi korvausjakso voisi syntyä vain tilanteissa, joissa työntekijä on tosiallisesti työskennellyt työvuoroluettelon mukaisesti 30 kalenteripäivän ajanjaksolla täysin työkykyisenä omissa työsopimuksensa mukaisissa tai vakiintuneissa työtehtävissään. Tähän 30 kalenteripäivän ajanjaksoon ei työehtosopimuksen mukaisesti lasketa vuosilomapäiviä.

Kantajan näkemyksen mukainen tulkinta johtaisi siihen, että korvaavasta työstä sopimiseen liittyisi työnantajan osalta taloudellinen riski uudesta sairausajan palkanmaksujaksosta. Korvaavasta työstä on työehtosopimuksen mukaisesti sovittava, joten olisi mahdollista, että työntekijä sopisi korvaavasta työstä vasta sitten, kun sairausajan palkanmaksujakso on päättymässä, ja tällöin työskentelemällä 30 päivän ajan korvaavassa työssä työntekijä voisi saada sairausajan palkanmaksujakson alkamaan aina uudestaan ilman, että hän olisi millään tavalla parantunut tästä sairaudesta välillä. Tällainen tulkinta ei olisi mielekästä eikä tarkoituksenmukaista, ja johtaisi myös siihen, että työnantajan kannalta kynnys sopia korvaavasta työstä nousisi ja järjestelmän tarkoitus vaarantuisi.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

SAK-TT kiertokirje 11/73
Palkanlaskentaopas 2014 (ote, sivut 61–64)
Työnantajaliiton laatima muutosteksti

Vastaajan kirjalliset todisteet

Liittojen yhdessä laatima Korvaava työ kemian aloilla -opas
Liittojen yhteinen palkanlaskentaopas vuodelta 2014 (s. 62)
Liittojen yhteinen palkanlaskentaopas vuodelta 2019

Kantajan henkilötodistelu

A, sektorinjohtaja, Teollisuusliitto ry
B, oikeudellisen yksikön päällikkö, Teollisuusliitto ry

Vastaajan henkilötodistelu

C, johtava lakimies, Kemianteollisuus ry
D, lakimies, Kemianteollisuus ry

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Työehtosopimuksen 26 §:n mukaan jos henkilö sairastuu uudelleen samaan sairauteen 30 kalenteripäivän kuluessa, käsitellään poissaoloja yhtenä sairautena. Jotta saman sairauden uusiutumista voidaan pitää uutena sairautena, tulee työntekijän työskennellä työvuoroluettelon mukaisesti 30 kalenteripäivän ajanjaksolla. Tähän ajanjaksoon ei lasketa vuosilomapäiviä.

Riitakysymys koskee sitä, voiko työskentely työehtosopimuksen 26 §:n mukaisesti sovitussa korvaavassa työssä olla määräyksessä tarkoitettua työvuoroluettelon mukaista työskentelyä, mikäli työntekijä on työskennellyt siinä vähintään 30 kalenteripäivän ajan.

Henkilötodistelu

Kantajan nimeäminä todistajina on työtuomioistuimessa kuultu Teollisuusliitto ry:n sektorinjohtajaa A:ta ja oikeudellisen yksikön päällikköä B:tä sekä vastaajan nimeäminä todistajina Kemianteollisuus ry:n johtavaa lakimiestä C:tä ja lakimiestä D:tä.

A on kertonut osallistuneensa kemian alan neuvottelutoimintaan noin 18 vuoden ajan eri rooleissa. Hän oli ollut pääneuvottelijana neuvotteluissa, joissa riidanalaista määräystä oli 18.1.2022 lukien muutettu. Työnantajaliitto oli muun ohessa esittänyt sairausajan palkkaan liittyvää muutosta (K3), jonka taustalla oli kerrottu olleen tilanne, jossa eräs työntekijä oli ollut pitkään sairaana, sen jälkeen pitänyt kesälomaa ja tämän jälkeen palannut sairauslomalle, ja tämä oli katsottu saman sairauden uusiutumiseksi. Tällainen ”vuosilomalla kikkailu” oli työnantajapuolella haluttu estää. Työnantajaliiton muutosesitystä (K3) oli neuvottelujen aikana täsmennetty siten, että työskentelyä edellytettiin 30 kalenteripäivän ajalle sijoittuvilla työvuoroilla. Lisäksi tekstiä oli supistettu koskemaan vain vuosilomilla ”kikkailun” poistamisen. Korvaavasta työstä ei ollut ollut mitään puhetta. Sen sijaan saman sairauden uusiutumiseen liittyen puhe oli ollut siitä, että tämän osalta vaadittiin kulloisenkin työvuoroluettelon mukaista työskentelyä. Kemianteollisuus ei ollut selventänyt, ettei työvuoroluettelon mukainen työ voisi tarkoittaa korvaavaa työtä.

A oli ollut mukana neuvottelemassa myös korvaavan työn määräyksestä. Työntekijä ei ollut aina loukkaantuessaan työkyvytön. Tällöin korvaavassa työssä työskentely perustui vapaaehtoisuuteen ja siihen piti olla lääkärinlausunto. Myös työnantajapuolella oli tarve löytää työntekijälle tarkoituksenmukaista ja mahdollisimman paljon hänen omaa työtään vastaavaa työtä pitkien sairauslomien sijaan. Ensisijaisesti pyrittiin varmistumaan työntekijän parantumisesta. Korvaavaa työtä oli pisimmillään tehty yli puolen vuoden ajan, ja siitä oli saattanut tulla työntekijälle kokonaan uusi työ. Krooninen sairaus tai jokin usein toistuva vaiva – kuten kemikaalialtistuma – saattoi aiheuttaa sen, että henkilö siirrettiin työhön, jossa altistumista ei voinut tapahtua. Henkilö saattoi palata ajan myötä takaisin omaan työhönsä, ja toisaalta vaiva saattoi myöhemmin taas toistua. Lääkäri arvioi syntyneet rajoitteet, ja rajoitteet huomioiden etsittiin mahdollisuuksia teettää, tehdä ja sopia korvaavasta työstä. A:n mukaan korvaavan työn tilanteissa ei ollut koskaan tulkittu saman sairauden uusiutumista koskevaa määräystä nyt työnantajaliiton väittämällä tavalla. Työnantajien kanssa ei asiasta ollut syntynyt riitoja.

B on kertonut osallistuneensa nyt käsillä olevaa työehtosopimusta koskeviin neuvotteluihin vuodesta 2015 lukien. Riidanalaisen määräyksen muutoksen taustoista ja käydyistä neuvotteluista B on kertonut, että työnantajaliitto oli 2.11.2021 esittänyt sairausajan palkkaa koskevia heikennysesityksiä, jotka Teollisuusliitto oli torjunut. Tämän jälkeen työnantajaliitto oli laatinut uuden esityksen, jossa se oli esittänyt niin sanotun ”vuosilomakikkailun” poistamista. Tarkoituksena oli ollut estää sellaiset tilanteet, joissa henkilö, joka oli ollut pitkään sairauslomalla tietystä samasta sairaudesta johtuen ja saanut täyden sairausajan palkanmaksujakson, voisi yksinomaan olemalla vuosilomalla 30 kalenteripäivän ajanjakson tai pidempään saada oikeuden uuteen sairausajan palkanmaksujaksoon saman sairauden perusteella. Tähän haluttiin asettaa edellytykseksi, että henkilö oli tosiasiallisesti työskennellyt sairauspoissaolojen välillä.

Työnantajaliiton 6.11.2021 lähettämän esityksen (K3) ongelmana oli ollut ensinnäkin se, että esityksessä oli edellytetty työssä olemista 30 kalenteripäivän ajan. Esitys oli tältä osin tulkinnanvarainen. Työntekijäliiton aloitteen perusteella esitys täsmennettiin sen lopulliseen muotoon koskemaan työskentelyä 30 kalenteripäivän ajanjaksolla, jolloin määräys kohteli eri työaikamuotoja yhdenvertaisella tavalla. Toiseksi esityksen laaja viittaus kaikkeen työssäolon veroiseen aikaan, kuten vuosilomaan, rajattiin koskemaan vain vuosilomaa. Ilmaisusta ”työvuoroluettelon mukaisesti” ei ollut käyty tarkempaa keskustelua. Ilmaisu oli sisältynyt työnantajaliiton alkuperäiseen esitykseen eikä sitä Teollisuusliitolle ollut tarkemmin avattu. Myöskään Teollisuusliitto ei ollut katsonut tarpeelliseksi siitä erikseen kysyä, koska kaikki säännöllinen työaika merkittiin joka tapauksessa työvuoroluetteloon, kuten korvaava työ tai toisen työntekijän sijaistukset. Korvaavasta työstä ei ollut tässä yhteydessä käyty ylipäätään mitään keskustelua. Missään vaiheessa ei ollut tullut ilmi, että korvaavassa työssä työskentely olisi oikeusvaikutuksiltaan määräyksen soveltamisen kannalta eri asemassa kuin mikä tahansa muu työvuoroluettelon mukainen työskentely.

Korvaavasta työstä voitiin sopia, kun työntekijä oli työtapaturmasta ja sairaudesta johtuen työkyvytön omiin työsopimuksen mukaiseen tai vakiintuneeseen työhönsä. Korvaava työ oli vapaaehtoista sekä työnantajalle että työntekijälle. Työkyvyttömyystilanteessa työntekijä ja työterveyslääkäri voivat sopia mahdollisuudesta tehdä korvaavaa työtä. Työterveyslääkäri arvioi, millaista työtä korvaava työ voisi henkilön työkyvyn puitteissa olla, ja laati siitä lausunnon. Työntekijä toimitti lausunnon työnantajalle, joka yhdessä työntekijän kanssa työterveyttä mahdollisesti konsultoiden selvitti, oliko tällaista työtä tarjolla. Korvaava työ oli aina tilapäistä ja määräaikaista, ja työntekijä palasi aina sen jälkeen omiin tehtäviinsä, ellei muuta ollut sovittu. Korvaavalle työlle ei ollut työehtosopimuksessa asetettu enimmäiskestoa. Sisällöltään sen tuli vastata työkykyä eikä se saanut vaarantaa toipumista. Lisäksi työn tuli olla mahdollisuuksien mukaan henkilön omaa työtä vastaavaa ja tämän osaamisen mukaista. Henkilön tuli siis olla työkyvytön omiin työtehtäviinsä ja asiasta piti olla lääkärinlausunto. Korvaava työ oli vaihtoehto sairauslomalle.

Työntekijäpuolen käsitys oli se, että riidanalaiset määräykset pohjautuivat keskusjärjestöjen välisiin keskitettyihin ratkaisuihin ja soveltamisohjeisiin (K1), jotka määräyksen tulkinnassa tuli ottaa huomioon. Tämä ilmeni työehtosopimuksen sanamuodosta, jossa oli monilta osin yhteneväisyyksiä keskusjärjestösopimuksen kanssa. Lisäksi vuoden 2014 palkanlaskentaoppaassa oli viitattu saman sairauden uusiutumisen osalta keskusjärjestöjen välisiin soveltamisohjeisiin. B:n käsityksen mukaan määräyksiä tulkittiin tämä tausta ja soveltamisohjeet huomioiden siltä osin kuin niistä ei ollut liittojen välillä erikseen poikettu. Vuoden 2019 palkanlaskentaoppaassa mainittua viittausta ei enää ollut. Kyseessä oli ollut stilistinen muutos eikä kyseisiä työehtosopimusmääräyksiä ollut tuolloin muutettu vaan opasta oli ainoastaan päivitetty. Alkuperäisessä oppaassa vuonna 2014 oli todettu, että sovellettavaksi tulivat suoraan soveltamisohjeet, vaikka näin asia ei ollut ollut tuolloinkaan, vaan työehtosopimus oli jo sisältänyt saman sairauden uusiutumista koskevat määräykset. Tarkoituksena oli ollut selventää sitä, että soveltamisohjeita käytettiin työehtosopimuksen tulkinta-apuna. Jälkimmäisessä oppaassa on selkeämmin todettu, että noudatettiin työehtosopimusta, mutta määräysten tausta ja historia ei kuitenkaan ollut muuttunut.

Riidanalaisissa neuvotteluissa keskustelua ei ollut käyty korvaavan työn suhteesta sairauspäivärahan maksamiseen. Jos korvaava työ ei olisi työvuoroluettelon mukaista työskentelyä, joka oikeutti uuteen sairausajan palkanmaksujaksoon, ei työntekijä saisi omavastuuajalta palkkaa eikä Kelan maksamaa sairauspäivärahaa. Tällaista ratkaisua Teollisuusliitto ei olisi hyväksynyt ainakaan ilman merkittäviä lisämuutoksia.

B:n mukaan Kemianteollisuus ei ollut koskaan esittänyt tulkintaa, jonka mukaan sairausajanpalkkaa maksettaisiin vain yhdeltä sairausjaksolta, jos työntekijä kärsi kroonisesta sairaudesta, joka oireili vain ajoittain aiheuttaen mahdollisesti pitkiäkin työkyvyttömyysjaksoja. Tällaisia tilanteita oli tulkittu saman sairauden uusiutumisena eikä sairaudesta parantumista ollut edellytetty.

D on kertonut osallistuneensa riidanalaisen sopimusmääräyksen muuttamista koskeviin neuvotteluihin. Työnantajaliiton tavoitteena oli alun perin ollut sairausajan palkan pienentäminen ja sen kumulatiivinen porrastus. Teollisuusliitto ei ollut tätä hyväksynyt. Työnantajaliitto oli esittänyt kuitenkin ratkaisua tilanteeseen, jossa sairaus oli kestänyt pitkään ja sairausajan palkanmaksujakso päättynyt, ja henkilö oli vuosilomalle jäätyään palannut pariksi päiväksi töihin ja jäänyt tämän jälkeen uudelleen sairauslomalle. Teollisuusliitto oli osaltaan hyväksynyt työnantajaliiton tavoitteen estää se, että tällaisessa tilanteessa syntyi uusi palkanmaksujakso. D oli ensin kirjoittanut esityksen siten, että työntekijän piti olla työssä 30 päivän ajan, ja tätä tekstiä oli alettu osapuolten kesken yhdessä muokata, koska Teollisuusliitto oli kiinnittänyt huomiota tekstin tulkinnanvaraisuuteen. Tässä kohtaa tekstiin oli tullut sanat ”työvuoroluettelon mukaisesti”. Missään vaiheessa ei ollut keskusteltu siitä, mitä työvuoroluettelon mukainen työ oli eikä korvaava työ ollut ollut esillä. Kyse oli kuitenkin ollut koko ajan siitä, että työntekijä oli sairastuttuaan palannut töihin ja sairastunut uudelleen.

Kun teksti oli ollut valmis, se oli lähetetty Teollisuusliitolle (K3) ja sen osalta neuvottelut oli saatu samana päivänä päätökseen. Tekstiä oli tämänkin jälkeen edelleen muokattu työssäolon veroisten päivien osalta ja määräys oli tarkennettu koskemaan vain vuosilomaa. Viimeisissä neuvotteluissa D oli esitellyt tekstiä, jota oli vielä muokattu A:n ja B:n esitysten mukaan. A oli vielä kysynyt, että eihän muutoksella tarkoitettu muuta kuin vuosilomilla ”kikkailun” estämistä, ja työnantajapuoli oli vastannut, että ei tarkoitettu muuta. Tämän jälkeen teksti oli ollut tältä osin valmis. Määräyksen tulkinta ei tuolloin muuttunut kuin siltä osin, että 30 kalenteripäivän ajanjaksoon ei laskettu vuosilomapäiviä. Lähtökohta oli ollut, että sairausloman jälkeen työntekijä palasi omaan työhönsä sillä tavalla terveenä, että työnkuvaa ei ollut muokattu. Kyse oli ollut aina siitä, että työntekijä sairastui uudelleen. Toisenlaista käsitystä kirjauksesta ei ollut voinut saada.

Korvaavassa työssä työntekijä oli työkyvytön, mutta ei kuitenkaan kaikkeen työhön. Korvaava työ oli sopimuksenvaraista. Kyse ei ollut omien työtehtävien mukauttamisesta vaan erilaisiin työtehtäviin siirtämisestä.

D ei ollut ollut mukana tekemässä muutoksia vuosien 2014 ja 2019 palkanlaskentaoppaisiin. Muokkauksessa ei ollut ollut kyse työehtosopimusneuvotteluista vaan vallitsevan asiantilan vahvistamisesta.

C on kertonut osallistuneensa riidanalaisia sopimusmääräyksiä koskeviin neuvotteluihin, joita oli käyty syyskuusta 2021 tammikuuhun 2022. Työnantajapuolella oli tuolloin ollut paljon muutosesityksiä muun ohessa sairausajan palkkaan liittyen. Esitykset eivät olleet kuitenkaan sopineet Teollisuusliitolle. Tämän vuoksi työnantajaliitto oli alkanut tavoitella niin sanottujen ”kikkailutapausten” estämistä. Oli ilmennyt tapauksia, joissa oli saatu uusi sairausajan palkanmaksujakso pitämällä vuosilomat ja pekkaset ilman että sairaus olisi mennyt ohi. Työnantajaliitto oli tehnyt tästä alkuperäisen esityksen, mutta neuvottelujen kuluessa tekstiä oli yhdessä muokattu. D oli toiminut kirjaajana ja ainakin A oli esittänyt muutoksia vuorotyöläisten asemaan liittyen. Lopputulos oli ollut kompromissi. Olennainen muutos oli se, että vuosilomaa pitämällä ei pystynyt enää käynnistämään uutta sairausajan palkanmaksujaksoa. Työnantajaliitto oli halunnut, että työntekijä oli nimenomaan töissä ja työkykyisenä. Korvaavasta työstä tai osapäiväsairauspäivärahasta ei ollut ollut puhetta. Puhetta oli ollut vain vuosilomapäivistä, kikkailun poistosta ja siitä, milloin oli kyse uudelleen sairastumisesta.

Korvaavasta työstä oli ollut pitkään kirjaukset työehtosopimuksessa. Sitä tehtiin, kun työntekijä oli työkyvytön omaan työtehtäväänsä esimerkiksi tuki- ja liikuntaelimistön sairauden vuoksi. Tällöin pyrittiin löytämään muu tehtävä. Korvaava työ oli jotakin muuta kuin omaa työtä, eikä kyse ollut kevennetystä työstä, jota teetettiin työntekijän omissa työtehtävissä.

Saman sairauden uusiutumisen osalta esimerkiksi osasairauspäivärahatilanteet olivat varsin tavanomaisia, ja niissä oli taustalla jokin työn tekemistä rajoittava sairaus tai vamma. Työkyvyttömyys oli tuolloin koko ajan päällä työtä tehdessä samoin kuin korvaavassakin työssä, mutta työntekijälle löytyi kuitenkin jotakin työtä, jota terveydentila ei estänyt tekemästä. Neuvotteluissa käytyjen keskustelujen perusteella ei C:n näkemyksen mukaan voinut olla mahdollista, että Teollisuusliitto olisi saanut sellaisen käsityksen, että mikä tahansa työvuoroluettelon mukaisen työn tekeminen käynnistäisi uuden sairausajan korvausjakson. Neuvotteluissa puhuttiin nimenomaan kikkailun poistosta eikä saman sairauden osalta tekstin alkuosaa muutettu. Tehdyssä lisäyksessäkin puhuttiin saman sairauden uusiutumisesta.

Arvio ja johtopäätökset

Riidanalaisen työehtosopimuksen 26 §:ään sisältyy määräyskohta, jonka mukaan jos henkilö sairastuu uudelleen samaan sairauteen 30 kalenteripäivän kuluessa, käsitellään poissaoloja yhtenä sairautena. Jotta saman sairauden uusiutumista voidaan pitää uutena sairautena, tulee työntekijän työskennellä työvuoroluettelon mukaisesti 30 kalenteripäivän ajanjaksolla. Tähän ajanjaksoon ei lasketa vuosilomapäiviä.

Erimielisyys koskee määräyksen tulkintaa tilanteessa, jossa työntekijä on työskennellyt 30 kalenteripäivän ajanjakson korvaavassa työssä.

Määräystä on muutettu 18.1.2022 voimaan tulleella työehtosopimuksella, jolloin siihen on lisätty sen kaksi viimeistä virkettä. Riidatonta on, että muutoksella haluttiin estää uuden sairausajan palkanmaksujakson alkaminen tilanteessa, jossa työntekijä ei ole samasta sairaudesta johtuvien työkyvyttömyysjaksojen välillä tosiasiallisesti työskennellyt 30 kalenteripäivän ajanjaksolla vaan ollut vuosilomalla. Kaikki työtuomioistuimessa kuullut todistajat ovat yhdenmukaisesti kertoneet, että tämä on ollut ainoa muutos, joka määräykseen on tuolloin tehty eikä korvaavasta työstä ole tuolloin ollut mitään puhetta.

Määräyksen tulkinnassa on otettava huomioon ensinnäkin se, miten määräystä on aiemmin, ennen vuoden 2022 muutosta tulkittu. Kantaja on tältä osin vedonnut liittojen yhteisesti laatimaan palkanlaskentaoppaaseen vuodelta 2014, jossa on todettu, että työntekijän ollessa työkyvytön saman sairauden vuoksi toistamiseen määräytyy työnantajan sairausajan palkanmaksuvelvollisuus keskusjärjestöjen soveltamisohjeiden mukaisesti. SAK-TT kiertokirjeestä vuodelta 1973 (K1) taas ilmenee keskusjärjestöjen sopineen muun ohella, että mikäli saman sairauden uusiutumiseen kuluu yli 30 päivää siitä päivästä, jolloin on viimeksi suoritettu sairauspäivärahaa tai työnantajan maksamaa sairausajan palkkaa, menetellään sairausajan palkan maksamisen suhteen niin kuin kyseessä olisi uusi sairaus. Vielä on todettu, että ”määrittely sen suhteen, onko kyseessä sama vai eri sairaus, tapahtuu sairausvakuutustoimiston tekemän ratkaisun perusteella”. Kuten kantaja on tuonut esiin, tulkintaohjeissa on korostettu työntekijän työkykyisyyttä kahden samasta sairaudesta johtuvan sairauslomajakson välillä, eikä sitä, onko työntekijä tällaisten sairauslomajaksojen välillä täysin parantunut työkyvyttömyyden taustalla olevasta sairaudestaan. Toisaalta, kuten vastaaja on puolestaan tuonut esiin, 1970-luvulla ei korvaavasta työstä ollut vielä määräyksiä työehtosopimuksessa, ja palkanlaskentaoppaan vuoden 2019 versiossa (V3) keskusjärjestöviittauksen sijaan on todettu, että palkanmaksuvelvollisuus määräytyy työehtosopimuksen mukaisesti. Työehtosopimusmääräystä tai sen tulkintaa ei kuitenkaan ole tuossa yhteydessä muutettu (B, D).

Kemian aloilla korvaavalla työllä tarkoitetaan liittojen yhdessä laatiman oppaan (V1) mukaan työtä, jota työntekijä tekee ollessaan tapaturman tai sairauden vuoksi työkyvytön työsopimuksensa mukaisiin tai vakiintuneisiin työtehtäviinsä. Korvaavaa työtä tehdessään työntekijä työskentelee väliaikaisesti erikseen sovitussa muussa tehtävässä tai saa koulutusta. Korvaavaa työtä käytetään yleisimmin tilanteessa, jossa työntekijä on ollut pitkään sairauslomalla ja hänen työhön paluutaan pyritään helpottamaan. Korvaava työ on myös osa varhaisen välittämisen keinovalikoimaa. Kuten henkilötodistelussa on tuotu esiin, korvaava työ on sopimuksenvaraista ja edellyttää työterveyslääkärin lausuntoa.

Työtuomioistuin toteaa asiassa esitetyn selvityksen perusteella, että työehtosopimusosapuolet eivät ole määräyksestä neuvoteltaessa tai muussakaan yhteydessä käyneet keskenään keskustelua siitä, miten saman sairauden uusiutumista koskevaa määräystä tulisi tulkita korvaavan työn tilanteissa. Vakiintunutta soveltamiskäytäntöäkään ei ole selvitetty muodostuneen. Edellä mainituista keskusjärjestöjen tulkintaohjeista tai palkanlaskentaoppaista ei myöskään voida tehdä kovin vahvoja päätelmiä suuntaan tai toiseen. Määräyksen tulkinnassa on siten nojauduttava sen sanamuotoon.

Vastaaja on korostanut sitä, että määräyksen mukaan kyse tulee olla saman sairauden uusiutumisesta ja että sairaus ei voi uusiutua, jos työntekijä ei ole ollut välillä työkykyinen. Kuten työtuomioistuin on ratkaisussa TT 2017:100 katsonut, työntekijän työkykyä koskeva vaatimus johtuu jo ilmaisusta ”saman sairauden uusiutuminen”. Kuten mainitussa ratkaisussa on todettu, sama edellytys ilmenee myös sairausvakuutuslain 8 luvun 9 §:n 5 momentista, jonka mukaan sairauspäivärahan maksamisen edellytyksenä on, että työntekijä on ollut yhtäjaksoisesti ansiotyössä vähintään 30 päivää ennen saman sairauden uusiutumista. Kantaja on puolestaan tuonut tässä asiassa esiin, että myös korvaava työ on sairausvakuutuslain 8 luvun 7 §:ssä tarkoitettua ansiotyötä, joten vastaajan omaksumalla tulkinnalla työntekijä joutuisi tilanteeseen, jossa hän ei olisi oikeutettu omavastuuajalta sairauspäivärahaan muttei myöskään sairausajan palkkaan. On uskottavaa, että Teollisuusliitto ei ole tarkoittanut määräykselle tällaista tulkintaa.

Vastaaja on tulkinnut riidanalaista määräystä siten, että oikeus uuteen sairausajan palkanmaksujaksoon syntyy vain, jos työntekijä on edellisen sairausajan palkanmaksujakson jälkeen työskennellyt 30 kalenteripäivän ajanjaksolla omissa työsopimuksensa mukaisissa tai vakiintuneissa työtehtävissään. Tulkinnan taustalla on ajatus siitä, että kysymys ei voi olla sairauden uusiutumisesta, jos työntekijä on koko ajan ollut työkyvytön omiin työsopimuksensa mukaisiin tai vakiintuneisiin työtehtäviinsä.

Henkilötodistelun perusteella riidanalaista määräystä vuodenvaihteessa 2021–2022 neuvoteltaessa osapuolet eivät käyneet keskustelua siitä, mitä ”työvuoroluettelon mukaisella työskentelyllä” tarkoitetaan. Epäselväksi on lisäksi jäänyt, kummanko osapuolen esityksestä tämä kohta määräykseen on tullut.

Riidanalaisen määräyksen sanamuodon mukaan jotta saman sairauden uusiutumista voidaan pitää uutena sairautena, tulee työntekijän työskennellä työvuoroluettelon mukaisesti 30 kalenteripäivän ajanjaksolla. Määräyksessä on siten määritelty se, milloin saman sairauden uusiutumista voidaan pitää uutena sairautena – edellytyksenä on työskentely työvuoroluettelon mukaisesti 30 kalenteripäivän ajanjaksolla. Myös korvaava työ on työskentelyä työvuoroluettelon mukaisesti, eikä määräyksen sanamuodosta ilmene, että kyse tulee olla työntekijän omista, työsopimuksen mukaisista tai vakiintuneista työtehtävistä. Määräyksestä ei voi myöskään päätellä, että ”sairauden uusiutuminen” edellyttäisi tässä yhteydessä sitä, että sairaudesta tulisi ensin toipua työkykyiseksi omiin, työsopimuksen mukaisiin tai vakiintuneisiin työtehtäviin. Määräyksen sanamuoto ei poissulje tulkintaa, jonka mukaan kyse voi olla myös sairauden oireiden pahenemisesta siten, että työskentely korvaavassa työssäkään ei onnistu.

Työehtosopimuksen sanamuoto huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo, että myös työskentely työehtosopimuksen 26 §:n mukaisesti sovitussa korvaavassa työssä on määräyksessä tarkoitettua työvuoroluettelon mukaista työskentelyä ja että mikäli työntekijä on työskennellyt vähintään 30 kalenteripäivän ajanjakson työvuoroluettelon mukaisesti ilman, että tähän ajanjaksoon laskettaisiin mahdollisia vuosilomapäiviä, on uutta, mutta korvaavaa työtä edeltäneeseen sairauspoissaoloon nähden samasta sairaudesta johtuvaa sairauspoissaoloa pidettävä työehtosopimuksessa tarkoitettuna uutena sairautena.

Kanne on edellä lausutuin perustein hyväksyttävä.

Oikeudenkäyntikulut

Asian hävitessään Kemianteollisuus KT ry on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Teollisuusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut.

Kantajan esittämä oikeudenkäyntikululasku on määrältään yhteensä 13.655,56 euroa. Lasku muodostuu asiamiehen käyttämästä noin 35,7 tunnista 260 euron tuntiveloituksella, matka- ja pysäköintimaksuista 12,87 euroa ja oikeudenkäyntimaksusta 2.120 euroa.

Vastaajan asiamies on paljoksunut kantajan asiamiehen laskua tuntimäärän osalta. Asian laatu ja laajuus sekä työtuomioistuimessa yleisesti hyväksyttyjen oikeudenkäyntikulujen taso huomioon ottaen työtuomioistuin pitää kantajan ilmoittamaa oikeudenkäyntikulujen määrää kohtuullisena. Vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut vaaditun mukaisesti.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa muovituoteteollisuutta ja kemian tuoteteollisuutta koskevan työehtosopimuksen 26 §:n oikeaksi tulkinnaksi, että

- myös työskentely työehtosopimuksen 26 §:n mukaisesti sovitussa korvaavassa työssä on määräyksessä tarkoitettua työvuoroluettelon mukaista työskentelyä ja

Kemianteollisuus KT ry velvoitetaan korvaamaan Teollisuusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 13.655,56 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Outi Anttila puheenjohtajana sekä Riitta Kiiski, Anna Lavikkala, Mika Lallo, Satu Tähkäpää ja Paula Ilveskivi jäseninä. Valmistelija on ollut Meeri Julmala.

Tuomio on yksimielinen.