TT 2024:13

Kysymys työntekijän oikeudesta palvelusvuosilisään ja siitä, miten työsuhteen kesto laskettiin.

Asia

Palvelusvuosilisä

Kantaja

Teollisuusliitto ry

Vastaaja

Metsä Fibre Oy

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 6.2.2024

Pääkäsittely 19.3.2024

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Teollisuusliitto ry:n ja Metsä Fibre Oy:n välisessä mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:

16 § Palvelusvuosilisä

1. Joulukuun 1. päivää lähinnä seuraavan palkanmaksun yhteydessä suoritetaan työntekijälle palvelusvuosilisää sen mukaan, kuinka kauan hänen työsuhteensa on tätä edeltävän marraskuun loppuun mennessä yhdenjaksoisesti kestänyt. Työsuhteen yhdenjaksoisuutta laskettaessa noudatetaan vuosilomalain soveltamiskäytäntöä.

2. Palvelusvuosilisä määräytyy seuraavasti:

Työsuhteen kesto................Palvelusvuosilisän laskentakaava

10 mutta ei 15 vuotta.........1.2 x Lkk x KTA

15 mutta ei 20 vuotta.........2,4 x Lkk x KTA

20 mutta ei 25 vuotta.........3,6 x Lkk x KTA

25 vuotta tai enemmän......4,8 x Lkk x KTA

Lkk = edellisen lomanmääräytymisvuoden lomaan oikeuttavien kuukausien lukumäärä

KTA = työehtosopimuksen 11 §:n 1. kohdassa tarkoitettu keskituntiansio, jota sovellettiin työntekijään 30.11.

3. Työntekijän kuuluminen palvelusvuosilisän soveltamispiiriin ja peruste palvelusvuosilisän maksamiselle todetaan vuosittain 30.11.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

A on työskennellyt 1.12.1997 lukien Metsä Fibre Oy:n palveluksessa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa.

Asiassa on riitaa työehtosopimuksen palvelusvuosilisää koskevan määräyksen tulkinnasta ja siitä, oliko työnantajan tullut maksaa A:lle palvelusvuosilisää 25 vuoden työsuhteen keston mukaisesti joulukuun 2022 palkanmaksun yhteydessä.

KANNE

Vaatimukset

Teollisuusliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin:

1) vahvistaa, että A:lla on ollut työehtosopimuksen 16 §:n perusteella oikeus saada palvelusvuosilisää 25 vuoden palvelusajan mukaan joulukuun 2022 palkanmaksun yhteydessä

2) velvoittaa Metsä Fibre Oy:n maksamaan A:lle palvelusvuosilisää 284,81 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 2.12.2022 lukien

3) tuomitsee Metsä Fibre Oy:n työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoon sekä

4) velvoittaa Metsä Fibre Oy:n korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 10.745 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työehtosopimuksen oikea tulkinta

Työehtosopimuksen mukaan joulukuun 1. päivää lähinnä seuraavan palkanmaksun yhteydessä suoritetaan työntekijälle palvelusvuosilisää sen mukaan, kuinka kauan hänen työsuhteensa on tätä edeltävän marraskuun loppuun mennessä yhdenjaksoisesti kestänyt. Työsuhteen yhdenjaksoisuutta laskettaessa noudatetaan vuosilomalain soveltamiskäytäntöä.

Työehtosopimuksen sanamuodon mukaisesti oikeus palvelusvuosilisään määräytyy sen mukaan, kauanko työsuhde on marraskuun loppuun mennessä kestänyt. Mikäli työsuhde on alkanut 1.12., tulee vuosi aina täyteen viimeistään marraskuun viimeisen päivän lopussa. Viittauksella vuosilomalakiin on edelleen tarkennettu työsuhteen keston laskemista, sekä mahdollisten poissaolojen vaikutusta yhdenjaksoisuuteen, mutta jo pelkästään kyseisen työehtosopimuksen kohdan sanamuoto johtaa siihen, että vuosi tulee täyteen marraskuun lopussa.

Työehtosopimuksen selkeän sanamuodon mukaan työsuhteen yhdenjaksoisuutta laskettaessa noudatetaan vuosilomalain soveltamiskäytäntöä. Kohdassa puhutaan nimenomaisesti yhdenjaksoisuuden laskemisesta, joten on selvää, että sillä tarkoitetaan yhdenjaksoista kestoa. Mikäli kyse olisi ainoastaan yhdenjaksoisuuden määritelmästä, ei työehtosopimuksen kirjauksessa olisi käytetty sanaa ”laskettaessa”. Työsuhteen kestoa voidaan laskea, mutta pelkkää yhdenjaksoisuutta ilman kytköstä työsuhteen kestoon ei voida laskea. Vuosilomalain 5 §:n mukaan ”jos työsuhde on lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä jatkunut yhdenjaksoisesti [- -]”.

Työsuhteen yhdenjaksoisuus lasketaan vuosilomalain mukaisesti siten, että yksi kokonainen vuosi tulee täyteen, kun työntekijä on ollut työsuhteessa sinä päivänä, joka edeltää sitä kalenteripäivää, jona työsuhde alkoi edellisenä vuonna. Eli mikäli työsuhde on alkanut 1.4, on työsuhde kestänyt yhdenjaksoisesti yhden vuoden 31.3.

Työneuvoston lausunnossa TN 1208-87 kyse oli siitä, että työsuhde oli alkanut 2.4., mutta 1.4. oli ollut sunnuntai, ja työntekijä oli työskennellyt maanantaista perjantaihin eli lauantai ja sunnuntai olivat olleet vapaapäiviä. Työneuvosto katsoi, että koska työsuhde oli alkanut ensimmäisenä arkipäivänä 1.4. jälkeen, vuosilomaa oli kertynyt 2,5 lomapäivää jo tältä lomanmääräytymisvuodelta.

Kyseinen työneuvoston lausunto ei suoraan vaikuta siihen, tulisiko A:lle maksaa palvelusvuosilisää 25 vuoden työsuhteen perusteella, sillä A:n työsuhteen ensimmäinen päivä oli maanantai, joka oli A:n säännönmukainen työpäivä. Kyseisellä lausunnolla on kuitenkin merkitystä työehtosopimuksen 16 §:n tulkinnan kannalta sellaisissa tilanteissa, joissa työsuhde alkaa ensimmäisenä säännönmukaisena työpäivänä 1.12. jälkeen. Tällöin katsotaan työsuhteen jatkuneen vuosilomalain soveltamiskäytännön mukaisesti yhdenjaksoisesti yhden vuoden 30.11.

Työehtosopimuksen mukaisen palvelusvuosilisän maksaminen on sidottu työntekijän työsuhteen kestoaikaan, joten tukea tulkinnalle voidaan hakea myös muista työsuhteen kestoon sidottujen ajanjaksojen määrittämisistä. Vakiintuneen työoikeudellisen näkemyksen mukaisesti muihin työsuhteen kestoon sidottuihin ajanjaksoihin, kuten määräaikaisen työsuhteen kestoon tai koeaikaan ei sovelleta lakia määräaikojen laskemisesta (määräaikalaki).

Määräaikalain 3 §:n mukaan aika, joka on määrätty viikkoina, kuukausina tai vuosina nimitetyn päivän jälkeen, päättyy sinä viikon tai määräkuukauden päivänä, joka nimeltään tahi järjestysnumeroltaan vastaa sanottua päivää. Määräaikalaissa on siten kysymys ajanjaksosta, joka alkaa kulua vasta tietyn päivän jälkeen. Sen sijaan työehtosopimuksen mukaisen palvelusvuosilisän kohdalla on kyse työsuhteen kestosta ja työsuhteeseen luetaan kuuluvaksi jo ensimmäinen työpäivä, ei vasta ensimmäistä työpäivää seuraava päivä.

Esimerkiksi koeaika on työsuhteen kestoon sidottu ajanjakso, johon lasketaan kuuluvaksi heti työsuhteen ensimmäinen päivä. Koeajan pidentämistä koskevan säännöksen esitöissä (HE 105/2016 vp s. 23) on selkeät esimerkit siitä, miten koeaika (joka määritellään työsuhteen kestona) lasketaan: ”Esimerkki: Työntekijän kuuden kuukauden pituinen koeaika on alkanut 15.2.2017 ja koeajan on siten ollut tarkoitus päättyä 14.8.2017.”

Täysin vastaavasti on työsuhteen kesto määritetty määräaikaisen työsuhteen osalta. Esimerkiksi yhden vuoden määräaikainen työsopimus, joka alkaa 1.12., päättyy seuraavana vuonna 30.11. Työsuhde on tällöin kestänyt tasan yhden vuoden. Mikäli työsuhde päättyisi 1.12., olisi työsuhde kestänyt yhden vuoden ja yhden päivän. Esimerkiksi työsopimuslain 1 luvun 3a §:n mukaan määräaikaisen työsopimuksen tekeminen pitkäaikaistyöttömän kanssa ei vaadi 3 §:n 2 momentissa tarkoitettua perusteltua syytä. Määräaikaisen työsopimuksen enimmäiskesto on tällöin kuitenkin yksi vuosi. Hallituksen esityksessä HE 105/2016 vp. s. 22 on todettu seuraavaa: ”Pitkäaikaistyöttömän kanssa ilman perustellun syyn vaatimusta tehdyn määräaikaisen työsopimuksen enimmäiskesto olisi yksi vuosi. Työnantaja ja työntekijä voisivat vaihtoehtoisesti sopia myös enintään kolmesta lyhyemmästä määräaikaisesta sopimuksesta, kunhan niiden yhteenlaskettu kesto ei ylitä yhtä vuotta. Määräaikaisten työsopimusten välillä voisi olla keskeytyksiä tai vaikkapa perustellusta syystä tehty määräaikainen työsopimus. Jos esimerkiksi puolen vuoden pituinen määräaikainen työsopimus alkaisi 16.1.2017, voisi uuden puolen vuoden pituisen määräaikaisen työsopimuksen tehdä alkavaksi viimeistään 15.1.2018. Tällöin jälkimmäinen sopimus olisi vielä alkanut vuoden kuluessa ensimmäisen sopimuksen alkamisesta ja sopimusten yhteenlaskettu kokonaiskesto olisi yksi vuosi.”

Täysin vastaavaan ratkaisuun on päädytty myös korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa KHO 1984-B-II-584 koskien oman asunnon myyntivoiton verotusta. Tuloverolain 48 §:n mukaan omaisuuden luovutuksesta saatu voitto ei ole veronalaista tuloa, jos verovelvollinen luovuttaa vähintään kahden vuoden ajan omistamansa sellaisen huoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet tai osuudet tai sellaisen rakennuksen tai sen osan, jota hän on omistusaikanaan yhtäjaksoisesti vähintään kahden vuoden ajan ennen luovutusta käyttänyt omana tai perheensä vakituisena asuntona. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa katsottiin, että tietty määrä vuosia tulee täyteen luovutusvuonna omistusajan alkamisen päivämäärää edeltävän numeroisena päivänä.

Esimerkki 1: Oman asunnon verovapaa myynti on kahden vuoden säännön nojalla mahdollinen, kun asuntoa on käytetty omistusaikana omana vakituisena asuntona yhtäjaksoisesti vähintään kahden vuoden ajan. Asunto on ostettu 11.1.2020. Kahden vuoden ajanjakso alkaa 11.1.2020 ja päättyy 10.1.2022, joten tuon aikavälin asunnon on oltava asuinkäytössä ja omistuksessa. (Verohallinnon ohje dnro VH/460/00.01.00/2022.)

On selvää, ettei sama kalenteripäivä voi kuulua useampaan kuin yhteen vuoden pituiseen jaksoon. Mikäli 1.12.2022 olisi vastaajan väittämällä tavalla kuulunut 1.12.2021 alkaneeseen vuoden ajanjaksoon, tulisi saman tulkinnan mukaisesti seuraavan vuoden ajanjakson alkaa vasta 2.12.2022. Tämä johtaisi lopputulokseen, jossa palvelusvuosilisään vaikuttava vuoden ajanjakso siirtyisi joka vuosi yhdellä kalenteripäivällä eteenpäin. On täysin selvää, ettei työehtosopimuksessa ole näin tarkoitettu.

Työnantajan virheellinen tulkinta ja virheelliseen tulkintaan perustuva käytäntö eivät voi vakiintua työehtosopimusosapuolia sitovalla tavalla. Siten asiassa ei tule antaa merkitystä sille, miten työnantajat ovat säännöstä tulkinneet työehtosopimusosapuolen tietämättä. Kantajan näkemys työehtosopimuksen 16 §:n tulkinnasta on aina vastannut kantajan haastehakemuksessa esitettyä kantaa. Koska nyt kyseessä oleva tulkintariita koskee ainoastaan sellaisia työntekijöitä, joiden työsuhde on alkanut 1.12, (tai tämän päivän osuessa säännönmukaiselle vapaapäivälle, 1.12. jälkeisenä ensimmäisenä työpäivänä) ja jotka ovat olleet saman työnantajan palveluksessa vähintään 10 vuotta, on täysin selvää, että kyseessä on erittäin harvinainen tilanne. On siten täysin ymmärrettävää, ettei kyseisen kaltaisesta tilanteesta ole aikaisemmin ollut työehtosopimusosapuolten välillä erimielisyyttä, eikä asiaa ole käsitelty osapuolten välillä esimerkiksi työehtosopimusneuvotteluissa.

Palvelusvuosilisää koskeva määräys on otettu yrityskohtaiseen työehtosopimukseen Teollisuusliitto ry:n ja Metsäteollisuus ry:n välisestä mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksesta. Teollisuusliitossa on tulkittu palvelusvuosilisää koskevaa määräystä myös mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen voimassa ollessa haastehakemuksessa esitetyllä tavalla.

Palvelusvuosilisää koskeva määräys on lähes samansisältöisenä myös teknologiateollisuuden työehtosopimuksessa. Teknologiateollisuuden työehtosopimusta on työntekijäpuolella aina tulkittu kantajan esittämällä tavalla. Palvelusvuosilisää on siten myös muissa työehtosopimuksissa vakiintuneesti tulkittu siten, että tietty määrä vuosia tulee täyteen työsuhteen alkamisen päivämäärää edeltävän numeroisena päivänä.

Myös teknologiateollisuuden työehtosopimuksen mukaan työsuhteen yhdenjaksoisen keston laskemisessa noudatetaan vuosilomalain soveltamiskäytäntöä ja sen on vakiintuneesti katsottu tarkoittavan sitä, että työsuhteen yhdenjaksoisuus lasketaan siten, että yksi kokonainen vuosi tulee täyteen, kun työntekijä on ollut työsuhteessa sinä päivänä, joka edeltää sitä kalenteripäivää, jona työsuhde alkoi edellisenä vuonna.

Mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen voimassa ollessa palvelusvuosilisän maksamisesta on ollut erimielisyyttä A:n ja vastaajan välillä kaksi kertaa. A on henkilökohtaisesti vaatinut palvelusvuosilisää maksettavaksi 10 ja 15 vuoden palvelusajan perusteella vuosina 2007 ja 2012.

Vuonna 2007 A vaati palvelusvuosilisää maksettavaksi ja lopputuloksena vastaaja maksoi A:lle palvelusvuosilisän 10 vuoden perusteella 3.1.2008 maksetun palkan yhteydessä. Myös 15 vuoden palvelusvuosilisä korjattiin helmikuussa 2013 A:n muistuttaessa asiasta. Molemmilla kerroilla asia siis korjattiin työntekijäpuolen näkemyksen mukaisesti. Vuoden 2012 osalta korjaus näkyy helmikuun 2013 palkkatodistuksessa. Vuonna 2017 A oletti, ettei asiasta enää ole epäselvyyttä, eikä huomannut, että vastaaja oli jättänyt palvelusvuosilisän maksamatta 20 vuoden palvelusajan perusteella joulukuussa 2017.

Aikaisemmat erimielisyydet palvelusvuosilisää koskevan määräyksen tulkinnasta ovat siten molemmilla kerroilla ratkaistu kantajan esittämän tulkinnan mukaisesti.

Nyt käsiteltävässä asiassa ei ole työehtosopimusosapuolten välillä erimielisyyttä siitä, miten erilaisia poissaoloja tulisi käsitellä kyseisen työehtosopimusmääräyksen kohdalla. Vastaaja on viitannut perusteluissaan työtuomioistuimen ratkaisuun TT 1994:65, jossa on arvioitu sitä, tuleeko hoitovapaa laskea mukaan palvelusvuosilisään vaikuttavaan työsuhteen yhdenjaksoiseen kestoon. Kyseinen ratkaisu ei millään tavoin vaikuta siihen, miten työntekijän työsuhteen kesto tulisi laskea, eikä kyseisellä ratkaisulla siten ole asiassa merkitystä.

Työehtosopimuksen rikkominen

Metsä Fibre Oy ei maksanut A:lle palvelusvuosilisää 25 vuoden työsuhteen keston mukaisesti joulukuun 2022 palkanmaksun yhteydessä.

A:n työsuhde alkoi 1.12.1997, joten vuosilomalain soveltamiskäytännön mukaisesti laskettuna työsuhde oli jatkunut yhdenjaksoisesti 25 vuotta 30.11.2022. A:lle maksettiin palvelusvuosilisää 20 vuoden työsuhteen keston mukaisesti 854,52 euroa, vaikka työehtosopimuksen mukaisesti palvelusvuosilisää olisi tullut maksaa 25 vuoden työsuhteen keston mukaisesti 1.139,33 euroa. Vastaaja tulee siten tuomita maksamaan A:lle palvelusvuosilisää työehtosopimuksen 16 §:n mukaisesti yhteensä 284,81 euroa (1.139,33 euroa - 854,52 euroa).

Hyvityssakko

Vastaaja on tieten rikkonut työehtosopimusta jättämällä maksamatta A:lle palvelusvuosilisää joulukuussa 2022. Vastaaja tulee siten tuomita hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta.

VASTAUS

Vaatimukset

Metsä Fibre Oy on vaatinut, että kanne hylätään ja Teollisuusliitto ry velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut 35.581,01 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työehtosopimuksen oikea tulkinta

Kantajan tulkinta palvelusvuosilisää koskevasta työehtosopimuksen 16 §:n määräyksestä on virheellinen. Määräyksen selkeän sanamuodon mukaan palvelusvuosilisän maksaminen on riippuvainen siitä, kuinka kauan työntekijän työsuhde on palvelusvuosilisän vuosittaisena toteamishetkenä, eli 30.11. kestänyt. Yleiskielen mukaisen merkityksen mukaan jos työntekijän työsuhde alkaa 1. joulukuuta, on työntekijän työsuhde kestänyt täyden vuoden vasta seuraavan vuoden joulukuun 1. päivänä. Määräyksen sanamuoto vastaa osapuolten tarkoitusta.

Se, että työehtosopimuksen mukaan työsuhteen yhdenjaksoisuutta laskettaessa noudatetaan vuosilomalain soveltamiskäytäntöä, tarkoittaa sitä, että esimerkiksi työntekijän mahdollisten työsuhteen aikana tapahtuneiden poissaolojen osalta noudatetaan vuosilomalain soveltamiskäytäntöä.

On huomioitava, että myös esimerkiksi Teollisuusliiton omassa ohjeessa koskien palvelusvuosilisämääräystä tuodaan selkeällä tavalla esiin se fakta, että määräyksen kohdalla ”työsuhteen yhdenjaksoisuutta laskettaessa noudatetaan vuosilomalain soveltamiskäytäntöä” tarkoitetaan sitä, että mahdollisten poissaolojen vaikutuksen arviointia työsuhteen yhdenjaksoisuutta pohdittaessa on nojauduttava vuosilomalain soveltamiskäytäntöön. Lisäksi palvelusvuosilisän maksaminen on riippuvainen siitä, miten pitkään työntekijä yhdenjaksoisesti on ollut työsuhteessa tarkasteluhetkeen 30.11.2022 nähden. Kantajan tulkinnalle ei tästäkään näkökulmasta katsottuna ole perustetta.

Työehtosopimuksen soveltamiskäytäntö on selkeä ja vakiintunut. Määräystä on hyvin pitkän aikaa tulkittu metsäteollisuudessa siten, että palvelusvuosilisän määrittäminen perustuu siihen, kuinka kauan työntekijän työsuhde on palvelusvuosilisän vuosittaiseen toteamispäivään, eli 30.11. nähden kestänyt. Tarkastelu suoritetaan vakiintuneesti tähän päivämäärään nähden. Vastaajan tulkinta vastaa myös yleistä työmarkkinakäytäntöä muilla sopimusaloilla.

Metsäteollisuus ry on tulkinnut mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen palvelusvuosilisää koskevaa määräystä siten kuin vastaaja on esittänyt, ja vastaaja on ottanut identtisenä määräyksen yrityskohtaiseen työehtosopimukseen ja jatkanut sen soveltamista siten kuin määräystä on sovellettu valtakunnallisen työehtosopimuksen voimassa ollessa. Määräys on tullut mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimukseen vuonna jo vuonna 1983 ja sen soveltamiskäytäntö on tästä lukien ollut vakiintunutta. Mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen sopijapuolet eivät ole tarkoittaneet sopia muusta kuin mitä määräyksen sanamuoto osoittaa. Työntekijäpuoli ei myöskään vastaajan käsityksen mukaan ole ottanut asiaa esille työnantajapuolen kanssa työehtosopimusneuvotteluissa.

Vastaaja kiistää kantajan väitteen, jonka mukaan työneuvoston lausunnolla TN 1208-87 olisi merkitystä siitä näkökulmasta, että sen perusteella tilanteissa, joissa työsuhde alkaisi ensimmäisenä säännönmukaisena työpäivänä 1.12. jälkeen, katsottaisiin työsuhteen jatkuneen vuosilomalain soveltamiskäytännön mukaisesti yhdenjaksoisesti vuoden 30.11. Kyseisellä lausunnolla ei ensisijaisesti katsota olevan mitään liityntää nyt käsillä olevaan asiaan, mutta muutoinkaan kantajan väitteelle ei ole mitään perustetta. Kantajan näkemys on vastoin määräyksen selvää sanamuotoa ja lisäksi on pidettävä selvänä, että tällainen väitetty tulkinta on täysin epäuskottava jo siitäkin syystä, että sen soveltaminen käytännön tasolla olisi hyvin hankalaa ja tulkinnanvaraisuutta aiheuttavaa.

Määräyksen soveltamiskäytäntö on ollut vakiintunutta vuosikymmenten ajan, joten kantajan väitettä, jonka mukaan se ei olisi ollut tietoinen määräyksen tulkinnasta vastaajan esittämällä tavalla, ei voida pitää uskottavana.

Asiassa on huomioitava myös työtuomioistuimen lausunto TT 1994:65, joka tukee vastaajan asiassa esittämää. Kyseisessä lausunnossa kyse oli sen kysymyksen arvioimisesta, mitä kemiallis-teknisen teollisuuden työehtosopimuksen palvelusaikalisämääräyksen soveltamisohjeen viittauksella vuosilomalakiin tarkoitettiin. Kysymys koski sitä, mitkä ajanjaksot on otettava lukuun työsuhteen yhdenjaksoisuutta laskettaessa. Kyseisessä lausunnossa, kuten tässä tapauksessa, työehtosopimuksen palvelusaikalisää koskevan ehdon mukaan työntekijälle tulee maksaa palvelusaikalisää yrityskohtaisen yhtäjaksoisen palvelusajan perusteella. Lisäksi palvelusaikalisämääräyksen soveltamisohjeessa todettiin, että työsuhteen yhdenjaksoisuutta laskettaessa noudatetaan vuosilomalain soveltamiskäytäntöä. Lausunto tukee sitä johtopäätöstä, että viittauksella vuosilomalakiin on tarkoitettu vaikuttaa nimenomaisesti pelkkään työsuhteen yhdenjaksoisuuden laskemiseen, eikä työsuhteen keston arviointiin.

Siltä osin kuin A:lle on 2007 ja 2012 maksettu palvelusvuosilisä kanteessa esitetyllä tavalla kyse on ollut ainoastaan kahdesta yksittäisestä maksusta, jotka eivät osoita kokonaisuuden kannalta mitään ratkaisevaa. Työehtosopimuksen soveltamiskäytäntö on ollut vakiintunutta, ja yksittäiset, vastoin yleistä soveltamiskäytäntöä suoritetut maksut eivät johda siihen, että soveltamiskäytännöksi olisi muodostunut kantajan väittämä soveltamiskäytäntö. Tätä johtopäätöstä tukee voimakkaasti myös se seikka, että vuonna 2017 palvelusvuosilisän maksaminen A:lle on suoritettu siten, että se on korjattu vastaamaan yleistä soveltamiskäytäntöä.

Kantajan väittämä tulkinta ei saa tukea myöskään tarkasteltaessa muiden alan yritysten soveltamiskäytäntöä. Esimerkiksi UPM Plywood Oy:n työehtosopimus sisältää samanlaisen palvelusvuosilisää koskevan määräyksen ja määräyksen tulkinta on vastannut vastaajan tulkintaa. Mekaanisen metsäteollisuuden palvelusvuosilisää koskeva määräys perustuu teknologiateollisuuden työehtosopimusten mukaiseen palvelusvuosilisämääräykseen, jota on myös tulkittu vastaajan esittämällä tavalla. Vaikka teknologiateollisuuden työehtosopimuksissa oleva palvelusvuosilisää koskeva määräys ei sanamuodoltaan ole aivan yhtä yksiselitteinen, vaan kyseisessä määräyksessä todetaan, että ”työsuhteen kestoa ja yhdenjaksoisuutta määriteltäessä noudatetaan vuosilomalain soveltamiskäytäntöä”, on määräystä siitä huolimatta tulkittu samalla tavalla.

Vastaajan tulkintaa tukee myös se, että säädettyjen määräaikain laskemisesta annetun lain 3 §:n mukaan ”aika, joka on määrätty viikkoina, kuukausina tai vuosina nimitetyn päivän jälkeen, päättyy sinä viikon tai määräkuukauden päivänä, joka nimeltään tahi järjestysnumeroltaan vastaa sanottua päivää. Jos vastaavaa päivää ei ole siinä kuussa, jona määräaika päättyisi, pidetään sen kuukauden viimeinen päivä määräajan loppupäivänä.”

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että säädettyjen määräaikain laskemisesta annetulla lailla (määräaikalaki) on laajempi merkitys kuin mitä sen soveltamissäännöksessä todetaan silloin, jos muuta säädöstä (erityissääntelyä) ei ole. Esitettyä näkemystä tukee se, että viimeksi voimassa olleessa yleissitovassa mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimukseen liitetyssä TT:n ja SAK:n välisessä irtisanomissuojasopimuksessa (23.2.2020–1.12.2021, s. 67–68) todetaan määräaikojen laskemisen osalta seuraavaa:

”Määräajan laskeminen

Määräaikojen laskemisesta ei ole erityissäännöksiä työoikeudellisessa lainsäädännössä eikä määräyksiä työehtosopimuksissa. Säädettyjen määräaikain laskemisesta annetussa laissa (150/30) olevia määräaikojen laskemissääntöjä noudatetaan vakiintuneesti työsuhteeseen liittyviä määräaikoja, kuten irtisanomisaikaa ym. laskettaessa. Irtisanomissuojasopimukseen sisältyviä määräaikoja laskettaessa noudatetaan siten, ellei toisin ole sovittu, seuraavia sääntöjä.

Jos ajanmääräyksenä on jokin määrä päiviä nimetyn päivän jälkeen, ei määräaikaan lueta sitä päivää, jona toimenpide on suoritettu. Esimerkki 1: Jos työnantaja lomauttaa työntekijän 14 päivän lomautusilmoitusaikaa noudattaen 1.3., on ensimmäinen lomautuspäivä 16.3.
Aika, joka on määrätty viikkoina, kuukausina tai vuosina nimetyn päivän jälkeen, päättyy sinä määräviikon tai -kuukauden päivänä, joka nimeltään tai järjestysnumeroltaan vastaa sanottua päivää. Jos vastaavaa päivää ei ole siinä kuussa, jona määräaika päättyisi, pidetään sen kuukauden viimeistä päivää määräajan loppupäivänä. Esimerkki 2: Mikäli työnantaja irtisanoo työntekijän, jonka työsuhde on jatkunut keskeytyksettä yli 4 mutta enintään 8 vuotta ja jonka irtisanomisaika on siis 2 kuukautta 30.7., on työsuhteen viimeinen päivä 30.9. Mikäli mainitun työntekijän irtisanominen tapahtuu 31.7., on työsuhteen viimeinen päivä 30.9., koska syyskuussa ei ole järjestysnumeroltaan vastaavaa päivää, jona määräaika päättyisi.

Vaikka määräpäivä tai määräajan viimeinen päivä sattuu irti-sanomisessa pyhäpäiväksi, itsenäisyyspäiväksi, vapunpäiväksi, joulu- tai juhannusaatoksi tahi arkilauantaiksi, on mainittu päivä tästä huolimatta työsuhteen päättymispäivä.”

Keskeistä on se, että mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksessa viitatussa TT:n ja SAK:n välisessä työmarkkinajärjestöjen välillä yleisesti noudatettavassa vuoden 2001 irtisanomissuojasopimuksessa sovelletaan määräaikojen laskennan yhteydessä määräaikalakia. Siten voidaan perustellusti katsoa tällaisen määräaikalain noudattamisen muodostuneen tavanomaiseksi oikeudeksi työelämässä. Lisäksi esimerkiksi teknologiateollisuuden työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on viitattu määräaikojen laskemisesta annettuun lakiin.

Edellä esitetyllä tavalla ei ole olemassa sellaista vakiintunutta näkemystä, jonka mukaan muihin työsuhteen kestoon sidottuihin ajanjaksoihin ei voitaisi soveltaa määräaikalakia. Kantaja ei lisäksi ole perustellut, mihin lähteeseen se viittaa tulkintansa osalta, joten se on tästäkin syystä epäuskottava. Työsopimuslain sisäisen tulkinnan perusteella avoimeksi jääneen kysymyksen yhteydessä voidaan argumentoida määräaikalain yksittäisillä säännöksillä tai niiden yksittäisten säännösten ilmentämillä periaatteilla. Määräaikalaille on siten annettava merkitystä palvelusvuosilisäkorvauksen arvioinnissa.

Työehtosopimuksen mukaista palvelusvuosilisää maksetaan työntekijälle työsuhteen keston perusteella. Tämän vuoksi tulkinnassa voidaan hakea tukea myös muiden työsuhteen kestoon liittyvien ajanjaksojen määrittelystä.

Työsopimuslaki sisältää erilaisia määräaikoja muun muassa lomauttamisen yhteydessä. Esimerkiksi työsopimuslain 5 luvun 7 § käsittelee lomautetun työntekijän työsuhteen päättymistä. Säännöksen tulkinnalle voidaan antaa merkitystä, koska pykälän 3 momentin mukaisen ajanjakson määrittäminen vastaa sisällöllisesti riidanalaisen määräyksen muotoilua. Molempien säännösten osalta tietyn ajanjakson määrittäminen perustuu työsuhteen kestoon, ja sillä on vaikutuksia myönnettäviin etuuksiin. Lainkohdassa todetaan, että ”jos työntekijä irtisanoo työsopimuksensa lomautuksen kestettyä yhdenjaksoisesti vähintään 200 päivää, hänellä on oikeus saada korvauksena irtisanomisajan palkkansa, kuten 2 momentissa säädetään.”

Tässä yhteydessä kyseinen työntekijän irtisanomisoikeus on kyseisen päivän eli 200. lomautuspäivän jälkeen. Siten myös työsopimuslaissa työsuhteen kestoon sidottu ajanjakso on määritetty määräaikalain mukaista tulkintaa noudattaen. Selostettu työsuhteen keston määrittäminen on myös yhdenmukainen vastaajan esittämän palvelusvuosilisää koskevan määräyksen tulkinnan kanssa.

Vastaavalla tavalla työsuhteen kesto on määritelty myös työsopimuslain 8 luvun 3 pykälän mukaisen työsopimuksen purkautuneena pitämisen määräajan osalta. Säännöksen mukaan jos työntekijä on ollut poissa työstä vähintään seitsemän päivää ilmoittamatta sinä aikana työnantajalle pätevää syytä poissaololleen, työnantaja saa käsitellä työsopimusta purkautuneena poissaolon alkamisesta lukien. Jos työnantaja on poissa työpaikalta vähintään seitsemän päivää ilmoittamatta sinä aikana työntekijälle pätevää syytä poissaololleen, työntekijä saa katsoa työsopimuksen purkautuneen. Tämän mukaisesti seitsemän kokonaista päivää täyttyy siten, että jos ensimmäiseksi päiväksi katsotaan 1.1., purkautuneena käsittely on oikeutettu 8.1. alkaen.

Työntekijän oikeus etuuteen syntyy siten vasta määritellyn ajanjakson täytyttyä kokonaisuudessaan. Saman periaatteen mukaisesti työsuhteen 25 vuoden kesto täyttyy siten, että jos työntekijän ensimmäiseksi työpäiväksi katsotaan 1.12.1997, on hän oikeutettu työehtosopimuksen mukaiseen palvelusvuosilisään 1.12.2022 alkaen, jolloin työsuhteen kestolle on tullut 25 vuotta täyteen.

Näin ollen on katsottava, että määräyksen ”yhdenjaksoisesti kestänyt” -ilmaisulla tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että jos työntekijän työsuhde on alkanut 1.12.1997, on hän oikeutettu palvelusvuosilisään 1.12.2022 alkaen. Siten myös työsopimuslain työsuhteen kestoon liittyvien ajanjaksojen määrittäminen vastaa vastaajan määräyksestä esittämää tulkintaa.

Kantajan esittämät väitteet liittyen määräaikaisen työsuhteen kestoon, koeaikaan ja oman asunnon myyntivoittoon eivät ole merkityksellisiä tässä asiassa.

Työsopimuslain koeaikaa koskevassa 1 luvun 4 §:ssä sekä työsopimuslakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 157/2000 vp s. 63) todetaan koeaikapurun yhteydessä vain, että työsopimus voidaan purkaa ”koeajan kuluessa” ja ”koeajan aikana”. Koeajan pidentämistä koskevan säännöksen esitöissä (HE 105/2016 vp s. 23) olevissa esimerkeissä ja ajanjakson määrittämisessä on siten kysymys tilanteista, joissa toimenpiteelle on asetettu tietty toimittamisaika, jonka kuluessa tietty toimenpide tulee tehdä. Kantajan esittämää esimerkkiä hyödyntäen, jos työntekijän kuuden kuukauden pituinen koeaika on alkanut 15.2.2017, tulee koeaikapurku toimittaa viimeistään 14.8.2017 päivän aikana, jolloin työsuhde ei vielä ole kestänyt kuutta kuukautta eikä koeaika siten ole vielä päättynyt. Esimerkkitilanteessa 15.8.2017 työntekijän työsuhdehan on kestänyt kuusi kuukautta, jolloin koeaikapurkua ei enää voisi toimittaa.

Vastaavalla tavalla tulkitaan työsuhteen keston määrittämistä määräaikaisen työsuhteen osalta. Esimerkiksi kantajan esittämässä vuoden pituisessa määräaikaisessa työsuhteessa, joka on alkanut 1.12., työsuhde ei ole kestänyt täyttä vuotta vielä seuraavan vuoden 30.11., vaan kyseinen päivä sisältyy yhden vuoden määräaikaan. Siten vuoden määräaika on täyttynyt ja osapuolten välisen oikeussuhteen vaikutukset päättyneet vasta 1.12.

Myös työsopimuslain 1 luvun 3 a §:n mukaista määräaikaisen työsopimuksen tekemistä pitkäaikaistyöttömän kanssa on tulkittu samalla tavalla. Jos esimerkiksi puolen vuoden pituinen määräaikainen työsopimus alkaisi 16.1.2017, voisi uuden puolen vuoden pituisen määräaikaisen työsopimuksen tehdä alkavaksi viimeistään 15.1.2018. Tällöin jälkimmäinen sopimus olisi vielä alkanut nimenomaisesti vuoden pituisen ajanjakson kuluessa (16.1.2017– 15.1.2018) ensimmäisen sopimukset alkamisesta.

Lisäksi kantaja on vedonnut verohallinnon ohjeeseen dnro VH/460/00.01.00/2022. Kantaja on kuitenkin jättänyt huomioimatta esimerkin kannalta oleellisen kohdan siitä, milloin henkilöllä on aikaisintaan oikeus asunnon verovapaaseen myyntiin. Nimittäin verohallinnon ohjeen esimerkissä todetaan, että oman asunnon verovapaa myynti on kahden vuoden säännön nojalla mahdollinen, kun asuntoa on käytetty omistusaikana vakituisena asuntona yhdenjaksoisesti vähintään kahden vuoden ajan. Jos asunto on ostettu 11.1.2020, asunnon on oltava asuinkäytössä ja omistuksessa kahden vuoden ajanjakson ajan, eli 11.1.2020–10.1.2022. Aikaisintaan tämän ajanjakson jälkeen, eli 11.1.2022, asunnon verovapaa myynti on mahdollinen. Siten kantajan tulkinnalle ei tästäkään näkökulmasta ole perusteita, sillä esimerkin mukaisesti kahden vuoden ajanjaksoon sidotut oikeudet syntyvät vasta tämän ajanjakson jälkeen. Toisin sanoen, kun omistus ja asunkäyttö on kestänyt kaksi vuotta.

Lisäksi kantajan esittämä näkemys, että vastaajan esittämä tulkinta johtaa siihen, että palvelusvuosilisään vaikuttava vuoden ajanjakso siirtyy joka vuosi yhdellä kalenteripäivällä eteenpäin, ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Siten kantajan tulkinnalle ei tästäkään näkökulmasta katsottuna ole perusteita.

Edellä lausutuin perustein vastaajan omaksuma tulkinta vastaa sopijapuolten yhteistä tarkoitusta ja sen on katsottava vakiintuneen soveltamiskäytännön mukaiseksi. Kantajalla on näyttötaakka siitä, että määräykselle olisi annettava kantajan väittämä, selkeästi työehtosopimuksen määräyksen sanamuodon vastainen tulkinta.

Työnantajan menettelystä ja hyvityssakkovaatimuksesta

Vastaaja ei ole menetellyt työehtosopimusmääräyksen vastaisesti eikä hyvityssakkoa tule siten määrätä.

Palveluvuosilisiä koskevan sopimusmääräyksen sanamuodon perusteella työsuhteensa 1.12.1997 aloittaneella työntekijällä ei ole tullut 25 vuotta täyteen vielä tarkasteluhetkellä 30.11.2022. Näin ollen sopimusmääräyksen sanamuodon perusteella 1.12.1997 aloittanut työntekijä olisi oikeutettu korkeampaan palvelusvuosilisään vasta seuraavana tarkasteluhetkenä, eli vuoden kuluttua 30.11.2023, jolloin hänen työsuhteensa kesto on tarkasteluhetkellä jo 25 vuotta. Edellä todetulla tavalla palvelusvuosilisää koskevaa määräystä on pidettävä sanamuodoltaan yksiselitteisenä ja sanamuodon mukaisen merkityksen noudattaminen myös selkeästi vastaa osapuolten tarkoitusta. Siten työntekijän esittämä tulkinta on virheellinen, ja väite siitä, että työntekijällä olisi tullut täyteen 25 vuoden pituinen palvelusaika jo 30.11.2022, on täysin perusteeton.

Kantajan vetoama työneuvoston lausunto ei sovellu tähän tapaukseen. Kyseinen lausunto koskee lomanmääräytymisvuoden määrittämistä, eli täysin eri asiaa. Lausunto liittyy tilanteeseen, jossa vuosilomalain mukaisen lomanmääräytymisvuoden alkamishetki 1.4. on ollut työntekijän säännönmukainen vapaapäivä ja yksinomaan tämän vuoksi työsuhde ei ole voinut alkaa vielä kyseisenä päivänä. Lausunto perustuu olettamaan, että työsuhde olisi alkanut jo 1.4., jos kyseinen päivä olisi ollut arkipäivä. Työneuvoston lausunnossa esitetty oikeusohje koskee siten vain niitä tilanteita, joissa lomanmääräytymisvuoden alkamispäivä sattuu työntekijän säännönmukaiselle vapaapäivälle, ja työsuhde on alkanut tätä seuraavana mahdollisena arkipäivänä.

A:n työsuhteen alkamispäivä 1.12.1997 on ollut maanantai, joka on ollut A:n säännönmukainen työpäivä. A:n työsuhteen alkamispäivä ei siten ole ollut työneuvoston lausunnossa tarkoitettu vapaapäivä, mikä on välttämätön edellytys lausunnossa tarkoitetun oikeusohjeen kannalta. Näin ollen työneuvoston lausunnon esittämää vuosilomalain tulkintalinjaa ei voida tästäkään syystä soveltaa arvioitaessa A:n työsuhteen kestoa. Työneuvoston lausunto ei siten osoita työsuhteen jatkuneen yhdenjaksoisesti 25 vuotta.

Jos vastaajan vastoin sen käsitystä katsottaisiin menetelleen työehtosopimusmääräyksen vastaisesti, ei sen kuitenkaan voida katsota rikkoneen työehtosopimuksen määräystä työehtosopimuslain 7 §:n tarkoittamalla tavalla eikä vastaajaa tule velvoittaa suorittamaan hyvityssakkoa.

Vastaajan ei voida katsoa tieten rikkoneen riidanalaista määräystä eikä sen perustellusti pitänyt tietää rikkovansa määräystä, koska määräystä on pitkän aikaa sovellettu metsäteollisuuden alalla sekä muillakin työehtosopimusaloilla vastaajan esittämän tulkinnan mukaan. Vastaaja ei ole voinut perustellusti arvioida toimivansa jollakin tavoin virheellisesti asiassa ja siten perustetta työehtosopimuslain 7 §:n nojalla määrättävälle hyvityssakolle ei ole.

Joka tapauksessa hyvityssakko on viime sijassa kaikkien esiin tulleiden asianhaarojen perusteella jätettävä kokonaan tuomitsematta työehtosopimuslain 10 §:n nojalla.

TODISTELU

Vastaajan kirjalliset todisteet

Ote mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksesta 1983–1984
Metsäteollisuuden työnantajaliiton saha- ja levyosaston kiertokirje 616/85, 15.11.1985
Teollisuusliiton ohje palvelusvuosilisämääräyksen tulkinnasta
UPM Plywood Oy:n työehtosopimus, ote palveluslisämääräyksestä

Kantajan henkilötodistelu

B, sopimuspäällikkö, Teollisuusliitto ry
C, sopimusasiantuntija, Teollisuusliitto ry
D, työmarkkinajohtaja, Teollisuusliitto ry

Vastaajan henkilötodistelu

E, VP/Employment Relations, Metsäliitto Osuuskunta
F, työmarkkinapäällikkö, Metsäteollisuus ry
G, Legal counsel, Y, entinen työmarkkinapäällikkö, Metsäteollisuus ry
H, toimitusjohtaja, Teknologiateollisuuden työnantajat ry

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Vahvistusvaatimus

Teollisuusliitto ry:n ja Metsä Fibre Oy:n välisen mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen palvelusvuosilisää koskevan 16 §:n 1 kohdan mukaan joulukuun 1. päivää lähinnä seuraavan palkanmaksun yhteydessä suoritetaan työntekijälle palvelusvuosilisää sen mukaan, kuinka kauan hänen työsuhteensa on tätä edeltävän marraskuun loppuun mennessä yhdenjaksoisesti kestänyt. Työsuhteen yhdenjaksoisuutta laskettaessa noudatetaan vuosilomalain soveltamiskäytäntöä. Määräyksen 3 kohdan mukaan työntekijän kuuluminen palvelusvuosilisän soveltamispiiriin ja peruste palvelusvuosilisän maksamiselle todetaan vuosittain 30.11.

Osapuolten välillä vallitsee erimielisyys siitä, onko 1.12.1997 vastaajayhtiön palveluksessa aloittaneen A:n työsuhde kestänyt 30.11.2022 yhteensä 25 vuotta vai onko sopimusmääräystä tulkittava siten, että 25 vuotta on tullut täyteen vasta 1.12.2022, jolloin A:lla on ollut oikeus 25 vuoden palvelusvuosilisään vasta joulukuun 2023 palkanmaksun yhteydessä. Työnantajapuolen tulkinnan mukaan 25 vuoden palvelusaika ei ole ollut täynnä vielä tarkasteluhetkellä 30.11.2022 vaan vasta seuraavan vuoden tarkasteluhetkellä eli 30.11.2023.

Asiassa on riidatonta, että määräys on sovittu mekaanisen metsäteollisuuden valtakunnalliseen työehtosopimukseen vuonna 1983 ja se on otettu sieltä samansisältöisenä yrityskohtaiseen työehtosopimukseen (V1). Riidatonta on, että määräyksen tulkinnasta ei ole työehtosopimusneuvotteluissa käyty keskustelua eikä erimielisyyksiä määräyksen tulkinnasta ole ollut. Riidatonta niin ikään on, että Teollisuusliitto on solminut useita työehtosopimuksia, joissa on samansisältöinen määräys (V4).

Osapuolet ovat eri mieltä siitä, kuinka määräyksen sanamuotoa tulisi tulkita. Työnantajapuoli on vedonnut lisäksi määräyksen vakiintuneeseen soveltamiskäytäntöön sekä yleiseen työmarkkinakäytäntöön.

Työtuomioistuimessa on otettu vastaan puolin ja toisin henkilötodistelua määräyksen tulkinnasta. Työnantajapuolen todistajien mukaan riidanalaista määräystä on 40 vuoden ajan sovellettu metsäteollisuudessa vakiintuneesti vastaajan omaksumalla tavalla, joka vastaa myös määräyksen selvää sanamuotoa. Työntekijäpuolen todistajien mukaan taas Teollisuusliitto on vastaavan ajan tulkinnut määräystä kanteessa tarkoitetulla tavalla, eikä sen tiedossa ole ollut, että tämä tulkinta ei ole vastannut työnantajapuolen kantaa. Työntekijäpuolen todistajat ovat katsoneet, että Teollisuusliiton tulkinta vastaa määräyksen sanamuotoa ja sitä, miten työsuhteen kesto vakiintuneesti työoikeudessa lasketaan.

Työtuomioistuin katsoo, että asiassa esitetty selvitys ei osoita, että työnantajapuolen omaksuma tulkinta olisi ollut Teollisuusliiton hyväksymä. Kyse on verrattain harvoin kohdalle sattuvasta tilanteesta, joten on aivan uskottavaa, että Teollisuusliitto ei ole ollut tästä tulkinnasta tietoinen. Asiassa on lisäksi riidatonta, että A:lle on aiemmin maksettu 10 ja 15 vuoden palvelusvuosilisä Teollisuusliiton omaksuman tulkinnan mukaisesti A:n huomautettua asiasta, mikä osaltaan viittaa siihen, että määräyksen soveltamisessa on ollut horjuvuutta.

Edellä todetusti osapuolet tulkitsevat määräyksen sanamuotoa eri tavoin. Työtuomioistuin toteaa, että muun ohella työsopimuslakiin sisältyy useita määräajan sisältäviä säännöksiä, jotka ovat määräajan luonteen osalta osin erilaisia. Työsopimuslain tulkinnalla tulee ratkaista se, miten kunkin säännöksen kohdalla lain tarkoittama määräaika lasketaan. Kyse voi olla esimerkiksi tilanteista, joissa jokin toimenpide tulee suorittaa tietyssä määräajassa tietyn ajanjakson aikana (”kuluessa”) tai joissa toimenpide voidaan suorittaa vasta tietyn ajanjakson päätyttyä (”kuluttua”). Analogisesti voi tulla sovellettavaksi myös säädettyjen määräaikain laskemisesta annettu laki, jos erityissääntelyä ei ole. Esimerkiksi vastaajan vetoamassa TT:n ja SAK:n välisessä irtisanomissuojasopimuksessa on sovittu, että sopimukseen sisältyviä määräaikoja, kuten irtisanomisaikaa, laskettaessa noudatetaan sopimuksesta tarkemmin ilmenevin tavoin määräaikalakiin perustuvia laskentasääntöjä.

Edellä tarkoitetuista tilanteista on erotettava tilanteet, joissa on kyse tietyn ajanjakson keston laskemisesta - joissa toisin sanoen arvioidaan esimerkiksi sitä, kuinka kauan työsuhde on kestänyt. Tällöin ei ole kyse määräajasta sitä koskevine laskentasääntöineen. Tältä osin voidaan todeta, että esimerkiksi 1.1. alkanut kestoltaan yhden vuoden mittainen määräaikainen työsopimus katsotaan vakiintuneesti päättyväksi 31.12. eli tämä on viimeinen työpäivä. Voidaan viitata myös esimerkiksi työsopimuslain 6 luvun 3 §:ään, jossa säädetään yleisistä irtisanomisajoista. Säännöksen mukaan jollei muusta sovita, työnantajan noudatettavat irtisanomisajat työsuhteen jatkuttua keskeytyksettä ovat 14 päivää, jos työsuhde on jatkunut enintään yhden vuoden; yksi kuukausi, jos työsuhde on jatkunut yli vuoden mutta enintään neljä vuotta ja niin edelleen. Tämän säännöksen yhteydessä ilmaisu ”enintään yhden vuoden” tarkoittaa esimerkiksi ajanjaksoa 1.1.–31.12. ja ilmaisu ”yli vuoden” esimerkiksi ajanjaksoa 1.1.–1.1. Työsuhteen kesto lasketaan myös vuosilomalain 5 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa siten, että työsuhteen alettua 1.4. se on 31.3. kestänyt vuoden, jolloin työntekijällä on oikeus saada lomaa kaksi ja puoli arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. Lisäksi esimerkiksi koeajan keston osalta työsopimuslain esitöissä (HE 105/2016 vp s. 23) on esimerkinomaisesti todettu, että tilanteessa, jossa työntekijän kuuden kuukauden pituinen koeaika on alkanut 15.2.2017, koeaika päättyy 14.8.2017.

Työtuomioistuin toteaa, että työsuhteen kesto on työoikeudessa vakiintuneesti laskettu edellisessä kappaleessa kuvatuista esimerkeistä ilmenevällä tavalla. Riidanalaisen työehtosopimusmääräyksen sanamuodon mukaan työntekijälle suoritetaan joulukuun 1. päivää lähinnä seuraavan palkanmaksun yhteydessä palvelusvuosilisää sen mukaan, kuinka kauan hänen työsuhteensa on tätä edeltävän marraskuun loppuun mennessä yhdenjaksoisesti kestänyt. Tässä asiassa A:n työsuhde on alkanut 1.12.1997, jolloin se on vuoden 2022 marraskuun loppuun mennessä kestänyt 25 vuotta.

Vastaaja on vielä vedonnut yleiseen työmarkkinakäytäntöön, joka sen mukaan tukee sen omaksumaa tulkintaa asiassa. Edellä on jo todettu, että riidattomasti useassa Teollisuusliiton työehtosopimuksessa on samansisältöinen määräys kuin nyt riidan kohteena olevassa sopimuksessa. Työntekijäpuolen todistajien mukaan Teollisuusliiton tulkinta on kaikkien sopimusten osalta sama ja vastaa kanteessa esitettyä tulkintaa. Metsäteollisuus ry:n työmarkkinapäällikkö F on työtuomioistuimessa kuultuna kertonut, että puusepänteollisuuden työntekijäsopimuksessa, kemianteollisuudessa ja teknologiateollisuudessa on vastaavanlainen määräys, ja myös niissä on F:n mukaan pidetty selvänä, että määräystä tulee soveltaa vastaajan esittämällä tavalla. Tarkempaa selvitystä tämän yleisluonteisen väitteen tueksi ei ole esitetty. Teknologiateollisuuden työnantajat ry:n toimitusjohtaja H on lisäksi kertonut, että teknologiateollisuudessa vastaavaa palvelusvuosilisää koskevaa määräystä on sovellettu sanamuodon mukaisesti siten, että 30.11. on tarkastuspiste, jolloin arvioidaan, onko henkilön työsuhde kestänyt sen ajan, joka oikeuttaa tietynsuuruiseen lisään. H on viitannut määräaikalakiin ja todennut, että työnantajaliitto on koulutustilaisuuksissa tuonut esiin, että riittävää on, jos työsuhde on alkanut 30.11. Teollisuusliiton työmarkkinajohtaja D on sen sijaan kertonut, että teknologiateollisuudessa kyseistä määräystä tulkittaessa on osapuolille ollut aina selvää, että työsuhde on 30.11. kestänyt täyden vuoden, jos se on alkanut edellisenä vuonna 1.12.

Työtuomioistuin katsoo, että asiassa ei ole esitetty riittävää selvitystä sellaisesta yleisestä työmarkkinakäytännöstä, jonka perusteella riidanalaista määräystä tulisi tulkita toisin kuin sen sanamuoto osoittaa.

Edellä lausutuin perustein A:lla on ollut oikeus palvelusvuosilisään 25 vuoden palvelusajan mukaan joulukuun 2022 palkanmaksun yhteydessä. Kanteessa esitetty vahvistusvaatimus on hyväksyttävä.

Suoritusvaatimus

Työtuomioistuin on edellä katsonut, että A:lla on työehtosopimuksen 16 §:n nojalla ollut oikeus saada palvelusvuosilisää 25 vuoden palvelusajan mukaan joulukuun 2022 palkanmaksun yhteydessä. Kanteessa vaadittu saatava on määrältään riidaton. Myös kanteessa esitetty suoritusvaatimus on hyväksyttävä.

Hyvityssakkovaatimus

Riidanalaisen työehtosopimusmääräyksen sanamuoto on ollut selvä ja työsuhteen keston laskemistapa vakiintunut. Työnantajan olisi perustellusti pitänyt tietää rikkovansa määräystä. Asiassa ei ole ilmennyt sellaista erityistä syytä, jonka perusteella hyvityssakko olisi syytä jättää tuomitsematta. Hyvityssakon määrää harkittaessa on otettu huomioon työehtosopimuslain 10 §:ssä mainitut seikat.

Oikeudenkäyntikulut

Metsä Fibre Oy on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Teollisuusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

1. vahvistaa, että A:lla on ollut työehtosopimuksen 16 §:n perusteella oikeus saada palvelusvuosilisää 25 vuoden palvelusajan mukaan joulukuun 2022 palkanmaksun yhteydessä

2. velvoittaa Metsä Fibre Oy:n maksamaan A:lle palvelusvuosilisää 284,81 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 2.12.2022 lukien

3. tuomitsee Metsä Fibre Oy:n maksamaan Teollisuusliitto ry:lle hyvityssakkoa 3.000 euroa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta sekä

4. velvoittaa Metsä Fibre Oy:n korvaamaan Teollisuusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 10.745 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Outi Anttila puheenjohtajana sekä Markku Saarikoski, Markus Äimälä, Kim Kaskiaro, Timo Koskinen ja Paula Ilveskivi jäseninä. Valmistelija on ollut Jaana Väisänen.

Tuomio on yksimielinen.