TT 2023:51

Kanteessa vaadittiin työtuomioistuinta vahvistamaan, että eräs keskusvirasto oli menetellyt matkakustannusten korvaamista koskevan valtion virka- ja työehtosopimuksen ateriakorvausta koskevan määräyksen vastaisesti määrätessään, ettei virkamiehellä tai työntekijällä ole oikeutta ateriakorvaukseen, jos työnantaja on järjestänyt tämän ravintoedun kohdennetulla maksuvälineellä. Kanteessa vaadittiin myös vahvistettavaksi edellä mainitun sopimusmääräyksen oikeaksi tulkinnaksi, että virkamiehellä tai palkansaajalla on oikeus ateriakorvaukseen riippumatta siitä, onko työnantaja järjestänyt tälle ravintoedun kohdennetulla maksuvälineellä.

Vastaaja kiisti virka- ja työehtosopimuksen rikkomisen vedoten muun ohella siihen, ettei väitettyä sopimuksen rikkomista ollut tosiasiallisesti tapahtunut. Työtuomioistuin katsoi tältä osin selvitetyksi, että keskusviraston määräys oli käytännössä johtanut ateriakorvausten maksamisen vähentymiseen. Siten määräyksellä oli jo ollut sellaista vaikutusta, että sen antamista voitiin arvioida mahdollisena virka- ja työehtosopimuksen rikkomisena.
Työtuomioistuin katsoi, että sopimuksen tulkinnan osalta asiassa oli otettava huomioon riidanalaisen virka- ja työehtosopimuksen matkakustannuksia koskevasta määräyksestä ilmenevä yleinen periaate, jonka mukaan matkakustannusten korvausten kuten ateriakorvauksen tarkoituksena on korvata niitä ylimääräisiä menoja, joita virkamatkasta on aiheutunut. Asiassa oli selvitetty sopimusosapuolten tarkoituksena ja pitkään noudatettuna käytäntönä olleen, ettei tietystä ruokailusta maksettu kaksinkertaista tukea työnantajan tarjoaman ateriaedun ja ateriakorvauksen muodossa. Riidanalaisten sopimusmääräysten sanamuotoa ja muita asiassa esitettyjä seikkoja kokonaisuutena arvioituaan työtuomioistuin katsoi, että mahdollisuus käyttää kohdennettua maksuvälinettä työnantajan tarjoaman lounastuen saamiseen voi vaikuttaa ateriakorvauksen maksamiseen. Kanteessa vaadittua yleisluontoista tulkintaa ei voitu vahvistaa, joten virka- ja työehtosopimuksen tulkintaa ja rikkomista koskevat vaatimukset oli hylättävä.

Asia

Muu riita-asia

Kantajat

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry
Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry
Ammattiliitto Pro ry

Vastaaja

Valtiovarainministeriö

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 15.3.2023

Pääkäsittely 24.8.2023

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Valtion virka- ja työehtosopimukseen matkakustannusten korvaamisesta on sisältynyt 1.4.2020–28.2.2022 ja sisältyy edelleen 1.3.2022–29.2.2024 muun muassa seuraavat määräykset:

2 § Matkakustannukset

Matkakustannuksina pidetään niitä ylimääräisiä menoja, joita asianomaisella on ollut virkamatkan johdosta.

Virkamatkasta maksetaan näiden sopimusmääräysten mukaisesti matkakustannusten korvauksena matkustamiskustannusten korvausta, päivärahaa, ateriakorvausta, majoittumis- tai hotellikorvausta ja yömatkarahaa sekä oppikurssien ajalta kurssipäivärahaa. Lisäksi maksetaan eräitä erilliskorvauksia.
---

14 § Ateriakorvaus

Milloin kotimaassa tehdystä virkamatkasta ei tule suoritettavaksi päivärahaa, mutta virkamies tai työntekijä on aterioinut omalla kustannuksellaan tavanomaisen ruokailupaikkansa ulkopuolella vähintään 10 kilometrin etäisyydellä virka- tai työpaikastaan tahi asunnostaan ja matka on kestänyt yli 4 tuntia, maksetaan hänelle ateriakorvausta yksi neljäsosa 11 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun kokopäivärahan määrästä.

---

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA

Määräys, jonka mukaan valtion virkamiesten matkakustannusten korvaamisesta tehdyssä virkaehtosopimuksessa tarkoitetaan matkakustannuksilla niitä ylimääräisiä menoja, joita virkamiehellä on ollut virkamatkan johdosta, on ollut sopimuksessa ainakin vuodesta 1972 lukien.

Poliisihallitus antoi ateriakorvausta ja kohdennettua maksuvälinettä koskevan ohjaavan kirjeen 8.3.2021. Sen mukaan ”Poliisihallinnossa (pl. Helsingin poliisilaitos ja Poliisiammattikorkeakoulu) otetaan vaiheittain vuoden 2021 aikana käyttöön kohdennettu maksuväline (ePassi Lounas), jolla työnantaja tukee henkilökunnan lounasruokailua sopimusruokaloiden sijaan.”

Ohjaavan kirjeen mukaan ”Poliisihallinnon yksiköissä, joissa kohdennettu maksuväline (ePassi Lounas) on käytössä, ei pääsääntöisesti makseta enää ateriakorvauksia kotimaan virkamatkoista. Virkamiehen henkilökohtaisella päätöksellä joko ottaa tai jättää ottamatta kohdennettu maksuväline käyttöön ei ole vaikutusta ateriakorvauksen maksamiseen. Osa- ja kokopäivärahaan kohdennetun maksuvälineen käyttöönotto ei vaikuta. Ainoan poikkeuksen ateriakorvauksen maksamiseen aiheuttaa tilanne, jossa matkustussäännössä määritellyt virkamatkan etäisyyksiin ja kestoon liittyvät ehdot täyttyvät ja työntekijä ruokailee virkamatkalla paikassa, jossa kohdennettu maksuväline ei käy, eikä lähettyvillä (noin kilometrin säteellä) ole muutakaan paikkaa, jossa aterian voisi maksaa kyseisellä maksuvälineellä. Tällöin työntekijällä ei katsota olevan mahdollisuutta ruokailla tavanomaisella ruokailupaikallaan. Työntekijälle maksetaan ateriakorvaus, joka on verovapaa.”

Verohallinnon ohjeessa ”Työmatkakustannusten korvaukset verotuksessa”, joka on annettu 21.5.2021 ja joka on voimassa 1.1.2021 lukien toistaiseksi, on todettu muun ohella seuraavaa:

”Jos työnantaja on järjestänyt palkansaajan ravintoedun kohdennetulla maksuvälineellä (esimerkki lounasseteli tai -kortti), palkansaajan tavanomaisena ruokailupaikkana pidetään mitä tahansa ruokailupaikkaa, jossa aterian voi maksaa kohdennetulla maksuvälineellä. Jos kohdennettu maksuväline on palkansaajan käytettävissä myös työmatkalla, työnantaja ei voi maksaa palkansaajalle ateriakorvausta verovapaasti. Ateriakorvausta ei voi maksaa verovapaasti, vaikka työnantaja perisi palkansaajalta ravintoedun luontoisetuarvoa vastaavan määrän. Palkansaajalla katsotaan olevan mahdollisuus ruokailla tavanomaisella ruokailupaikallaan myös silloin, kun työnantaja on tarjonnut kohdennettua maksuvälinettä palkansaajalle, mutta hän ei ole ottanut sitä käyttöönsä.”

KANNE

Vaatimukset

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry ja Ammattiliitto Pro ry ovat vaatineet ensisijaisesti, että työtuomioistuin

1) vahvistaa, että Poliisihallitus on menetellyt valtion matkakustannusten korvaamista koskevan virka- ja työehtoehtosopimuksen 14 §:n vastaisesti määrätessään, ettei virkamiehellä tai työntekijällä ole oikeutta ateriakorvaukseen, jos työnantaja on järjestänyt tämän ravintoedun kohdennetulla maksuvälineellä,

2) vahvistaa valtion matkakustannusten korvaamista koskevan virka- ja työehtoehtosopimuksen 14 §:n oikeaksi tulkinnaksi, että virkamiehellä tai palkansaajalla on oikeus ateriakorvaukseen riippumatta siitä, onko työnantaja järjestänyt tälle ravintoedun kohdennetulla maksuvälineellä,

3) tuomitsee valtionvarainministeriön virka- ja työehtosopimuksen rikkomisesta hyvityssakkoon ja

4) velvoittaa valtionvarainministeriön korvaamaan kantajien yhteiset oikeudenkäyntikulut 14.590,90 eurolla korkoineen.

Kantajat ovat vaatineet toissijaisesti, että asianosaiset velvoitetaan pitämään kulunsa asiassa vahinkonaan.

Perusteet

Kanteen jättäminen tutkimatta

Kanteen tutkimatta jättäminen on mahdollista vain prosessinedellytysten puuttumisen johdosta. Tässä tapauksessa vastaajan vaatimus kanteen jättämisestä tutkimatta perustuu kanteen hyväksymisen edellytyksiä koskevaan asiaväitteeseen. Kysymys on virkaehtosopimuksen sisältöä ja oikeaa tulkintaa koskevasta asiasta, johon ei liity suoritusvaatimusta. Kanteen tutkiminen ei siten välttämättä edellytä, että kanteessa olisi yksilöity virkamiehiä, joille ei ole maksettu ateriakorvausta tulkintaerimielisyyden kohteena olevassa tilanteessa.

Paikallisneuvottelut vuonna 2012

Asiassa ei ole saavutettu vuonna 2012 sisällöltään vastaajan väittämän mukaista yhteisymmärrystä, eikä työnantaja ole noudattanut väittämäänsä tulkintaa tuosta ajankohdasta lukien. Tämä on todettavissa jo Poliisihallituksen 8.3.2021 antamasta ohjeistuksesta ja siitä, että valtiovarainministeriö ehdotti riidanalaista virkaehtosopimusmääräystä muutettavaksi virkaehtosopimusneuvotteluissa vuonna 2022. Jos vastaajan väite yhteisymmärryksestä pitäisi paikkansa, ohjeistuksen antamiseen ja virkaehtosopimuksen muuttamiseen ei olisi ollut tarvetta.

Vuonna 2012 päädyttiin päinvastoin siihen, ettei työnantajan tuki tee tuetusta ruokailupaikasta virkamiehen tavanomaista ruokailupaikkaa. Vastaaja ei kiistänyt kantajien käsitystä vuonna 2012 saavutetun yhteisymmärryksen sisällöstä käsillä olevassa asiassa käydyissä erimielisyysneuvotteluissa.

Ateriakorvauksen maksaminen

Työnantaja on velvollinen maksamaan ateriakorvauksen matkakustannusten korvaamista koskevan virka- ja työehtosopimuksen 14 §:n edellytysten täyttyessä. Virkamiehellä tai työntekijällä on oikeus ateriakorvaukseen ruokaillessaan tavanomaisen ruokailupaikkansa ulkopuolella. Tavanomaisena ruokailupaikkana on vakiintuneesti pidetty ruokailupaikkoja, joiden kanssa työnantajalla on yhteistyösopimus. Ateriointi tavanomaisella ruokailupaikalla ei ole mahdollista, kun korvauksen muut, matkan kestoon ja ulottuvuuteen liittyvät kriteerit täyttyvät (TT 2018:44, TT 2013:99).

Ravintoedun järjestäminen kohdennetulla maksuvälineellä ei muuta tavanomaisen ruokailupaikan tulkintaa. Työnantaja ei voi laajentaa tavanomaista ruokailupaikkaa ottamalla käyttöönsä kohdennetun maksuvälineen ravintoetua varten. Poliisihallituksen kirjeessä 8.3.2021 ilmaistu kanta on siten virkaehtosopimuksen sanamuodon ja vakiintuneen soveltamiskäytännön vastainen. Poliisihallituksen muuttunut kanta on myös osapuolten vuonna 2012 yhteisesti hyväksymän virkaehtosopimuksen tulkinnan vastainen.

Valtiovarainministeriö ehdotti vuonna 2022 virka- ja työehtosopimuksen 14 §:n soveltamisohjeeseen muutosta, jonka mukaan tavanomaisesta ruokailupaikasta olisi kysymys silloin, kun palkansaaja voi valita ruokailupaikkansa ja aterioida tavanomaisin kustannuksin ja työnantaja on järjestänyt virkamiehen tai työntekijän ruokailun kohdennetulla maksuvälineellä, esimerkiksi matkapuhelimien maksusovelluksilla kuten ePassi, lounasseteli tai lounaskortti. Palkansaajajärjestöt eivät hyväksyneet muutosehdotusta, koska se olisi muuttanut virkaehtosopimuksen sisältöä ja aikaisemmin noudatettua soveltamiskäytäntöä.

Poliisihallituksen ohjaavassa kirjeessä mainituilla Verohallinnon vero-ohjeilla ei ole tässä asiassa oikeudellista merkitystä. Verohallinto ei ole virkaehtosopimuksen osapuoli, eikä sen antama ohjeistus vaikuta työnantajan maksuvelvollisuuteen tai sopimuksen tulkintaan. Ohje koskee ainoastaan ateriakorvauksen verovapauden edellytyksiä. Virkaehtosopimuksen määräyksiä ei ole sovittu tulkittavaksi Verohallinnon antamien ohjeiden mukaisesti.

Lisäksi Verohallinnon ohjeessa todetaan myös, että ateriakorvauksen edellytyksenä on, ettei ruokailua ole järjestetty esimerkiksi kurssipakettiin kuuluvana työnantajan kustantamana ruokailuna. Tässä tapauksessa näin ei ole. Työnantaja ei kustanna ruokailua kokonaisuudessaan, vaan tukee ePassia käyttävän virkamiehen ruokailua noin kahdella eurolla päivässä. Tämän lisäksi virkamiehen on ladattava ePassille omaa rahaa vähintään 50 euroa voidakseen hyödyntää työnantajan ateriatukea. Ateriakorvausta koskevan virka- ja työehtosopimuksen määräyksen mukaan ateriakorvausta maksetaan, kun virkamies tai työntekijä on aterioinut tavanomaisen ruokapaikkansa ulkopuolella omalla kustannuksellaan. Tässä tapauksessa virkamies maksaa ateriakustannukset lähes kokonaan ja on näin ollen aterioinut tavanomaisen ruokapaikkansa ulkopuolella omalla kustannuksellaan.

Ateriakorvauksen maksaminen ei edellytä, että virkamiehelle aiheutuisi ruokailusta suurempia kustannuksia kuin tavanomaisella ruokapaikalla ruokailtaessa. Vastauksessa tarkoitettujen ylimääräisten kustannusten aiheutumista ei siten edellytetä, vaikka niitä yleensä aiheutuukin ruokailtaessa virkamatkalla. Myöskään esimerkiksi päivärahan maksaminen ei edellytä, että virkamiehelle tosiasiallisesti aiheutuisi virkamatkasta lisäkustannuksia.

Hyvityssakkovaatimus

Virka- tai työehtosopimukseen sidottu työnantaja, joka tietensä rikkoo tai jonka olisi perustellusti pitänyt tietää rikkovansa virka- tai työehtosopimuksen määräyksiä, voidaan tuomita maksamaan siitä hyvityssakko valtion virkaehtosopimuslain 19 §:n ja työehtosopimuslain 7 §:n nojalla. Koska valtiovarainministeriö on rikkonut tietensä tai sen on perustellusti pitänyt tietää rikkovansa velvoitetta maksaa palkansaajille ateriakorvausta, se on tuomittava hyvityssakkoon.

Oikeudenkäyntikulut

Mikäli kanne hylätään, asianosaiset tulee velvoittaa pitämään kulunsa vahinkonaan virka- ja työehtosopimuksen määräysten sisällön ja vuonna 2012 tehdyn sovintoratkaisun johdosta.

VASTAUS

Vaatimukset

Valtiovarainministeriö on vaatinut, että kanne ensisijaisesti jätetään tutkimatta tai toissijaisesti hylätään ja että kantajat velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut 5.500 eurolla korkoineen.

Perusteet

Kanteen jättäminen tutkimatta

Kanne on ensisijaisesti jätettävä tutkimatta, koska asia on ratkaistu sitovasti Suomen Poliisijärjestöjen Liitto ry:n ja Poliisihallituksen välisissä paikallisneuvotteluissa vuonna 2012, jolloin osapuolet päätyivät yksimieliseen neuvottelutulokseen. Neuvottelutuloksen mukaan ateriatuessa on kysymys ylimääräisten kustannusten korvaamisesta, eikä virkamiehellä ole samanaikaisesti oikeutta sekä työnantajan tukeen että ateriakorvaukseen aterioidessaan virkamatkansa aikana sellaisessa työnantajan tukemassa ruokailupaikassa, jota ei ole pidettävä hänen tavanomaisena ruokailupaikkanaan. Kanne on osapuolten yhteisesti hyväksymän virkaehtosopimuksen tulkinnan vastainen. Työtuomioistuimella ei ole toimivaltaa tutkia jo kertaalleen sovittua asiaa (TT 2015:67 ja TT 2019:72).

Kanteen hylkääminen

Yleistä

Toissijaisesti kanne tulee hylätä perusteettomana, koska matkustajalle ei aiheudu virkamatkasta matkakustannusten korvaamisesta tehdyn valtion virka- ja työehtosopimuksen edellyttämiä ylimääräisiä menoja ja matkustajalla on katsottava olevan mahdollisuus aterioida tavanomaisella ruokailupaikallaan.

Päinvastainen tulkinta merkitsisi, että virkamies voisi ruokailla työnantajan tukemalla kohdennetulla maksuvälineellä virkamatkallaan ja lisäksi laskuttaa ateriakorvauksen. Tällainen kaksinkertainen tuki ei ole ollut osapuolten yhteisenä tarkoituksena, kun ateriakorvauksesta on sovittu. Tulkinta merkitsisi myös sitä, että korvaus on saajalleen veronalaista tuloa, mikä merkitsee taloudellisilta vaikutuksiltaan huomattavan erilaista järjestelyä kuin sopimuksessa muuten tarkoitettu matkakustannusten pääsääntöisesti verovapaa korvaaminen.

Ateriakorvausta koskeva sopimusmääräys on vanha, samoin määräys ylimääräisen menon syntymisestä matkakustannusten korvausten maksamisen edellytyksenä. Sopimusmääräys ateriakorvauksesta on ajalta, jolloin kohdennettuja maksuvälineitä, varsinkaan sähköisiä, ei ollut käytettävissä.

Kantajat eivät ole osoittaneet yhtään virkamiestä, joka ei olisi saanut ateriakorvausta tulkintaerimielisyyttä koskevassa tilanteessa. Tämä osoittaa, että Poliisihallitus on toiminut vuoden 2012 paikallisneuvottelun yksimielisen neuvottelutuloksen mukaisesti jo pitkään. Asiasta ei ole ollut tämän jälkeen erimielisyyttä.

Matkakustannuksina pidetään ylimääräisiä menoja

Matkakustannusten korvaamisesta tehty valtion virka- ja työehtosopimus on kokonaisuus, eikä sen tulkinta ole yleensä mahdollista tarkastelemalla yhtä yksittäistä sopimuskohtaa erikseen.

Mikäli työnantaja tarjoaa henkilöstölleen ravintoedun kohdennetulla maksuvälineellä kuten ePassi Lounas, ei virkamiehille aiheudu virkamatkan johdosta virkamatkan aikana aterioimisesta ylimääräisiä menoja verrattuna tilanteeseen, jossa virkamies aterioisi virkapaikalla.

Tavanomainen ruokailupaikka

Matkakustannuksista tehty valtion virka- ja työehtosopimus edellyttää ateriakorvauksen maksamiseksi muun muassa ateriointia tavanomaisen ruokailupaikan ulkopuolella. Virkamiehen tavanomaisena ruokailupaikkana on pidettävä mitä tahansa ruokailupaikkaa, jossa aterian voi maksaa kohdennetulla maksuvälineellä.

Verohallinnon ohje vuodelta 2021 työmatkakustannusten korvaamisesta verotuksessa tukee vastaajan kantaa asiassa. Vaikka verohallinnon ohje koskee vain verotusta, se kuitenkin osaltaan määrittelee samoja käsitteitä kuin nyt käsillä oleva sopimus. Yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset kohdennettujen maksuvälineiden käyttöönoton sekä niiden käyttöalan ja käytön merkittävän laajentumisen johdosta tulee huomioida sopimuksen tulkinnassa. Tavanomaisen ruokailupaikan käsite on alun perin tullut sopimukseen verottajan ohjeista.

Kohdennettuja maksuvälineitä ei ollut tarjolla ateriakorvauksesta ensimmäistä kertaa sovittaessa. Kohdennettujen maksuvälineiden käyttömahdollisuudet ovat laajentuneet merkittävästi vuodesta 2012. Tavanomaisen ruokailupaikan käsite on erityisesti valtiolla ollut suppea, koska valtiolla kohdennettuja maksuvälineitä ei ole juurikaan käytetty. Kohdennettujen maksuvälineiden käyttö on yleistynyt valtiolla merkittävästi yksityistä sektoria myöhemmin. Valtion toimintatapa on ollut tukea sopimusruokalaa virkapaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä. Poliisilla nimenomaan sopimusruokalajärjestelmä on ollut ainoa tapa tukea henkilöstöruokailua vuonna 2012. Sopimusosapuolten yhteinen ensisijainen tarkoitus on ollut ylimääräisten menojen korvaaminen.

Vuonna 2022 mahdollisesti tehty soveltamisohjeen muutosehdotus ei merkitse kantajien kanteen oikeellisuutta, vaan kuvastaa valtiovarainministeriön käsitystä sopimusehdon oikeasta tulkinnasta. Valtiovarainministeriön tapana on ollut pyrkiä kirjaamaan oikea tulkinta soveltamisohjeisiin aiempaa selvemmin, kun tulkinnan epäselvyys on ilmennyt.

Hyvityssakkovaatimus

Kanne sisältää pelkän vahvistusvaatimuksen matkakustannusten korvaamisesta tehdyn valtion virka- ja työehtosopimuksen oikeasta tulkinnasta. Kantajat eivät edes väitä, että keneltäkään virkamieheltä tai työntekijältä olisi jäänyt ateriakorvaus tulkintaerimielisyyden johdosta saamatta. Kantajat eivät ole pystyneet osoittamaan, että väitettyä virka- ja työehtosopimusrikkomusta olisi tosiasiallisesti lainkaan tapahtunut. Kyseessä on abstrakti tulkintariita. Perustetta hyvityssakon tuomitsemiselle ei siten ole, ja hyvityssakkovaatimus tulee hylätä.

Työehtosopimuslaki ei tule asiassa sovellettavaksi, koska poliisissa on vain virkamiehiä ja poliisihallituksen ohjaava kirje koskee ainoastaan heitä.

Virkaehtosopimuksen soveltamismääräysten ja -ohjeiden juridinen merkitys on määritelty valtion virkaehtosopimusasetuksen 7 §:ssä. Soveltamismääräykset ja -ohjeet eivät ole virkaehtosopimuksen osia. Poliisihallituksen antama ohjaava kirje ei ole osa virkaehtosopimusta vaan hallinnollinen ohje. Koska kantajat ovat perustaneet kanteensa vain kyseiseen ohjaavaan kirjeeseen, hyvityssakkovaatimus tulee hylätä.

Joka tapauksessa oikeudellisen tilanteen on katsottava olleen siinä määrin epäselvä ja vaikeasti tulkittava, että hyvityssakkoa ei tule tuomita.

TODISTELU

Kantajien kirjalliset todisteet

Poliisihallituksen ohjaava kirje 8.3.2021 POL-2021-16356
Paikallisneuvottelun pöytäkirja 15.10.2021

Vastaajan kirjalliset todisteet

Poliisihallituksen ohjaava kirje 8.3.2021 POL-2021-16356
Paikallisneuvottelun pöytäkirja 28.8.2012
Poliisihallitus: Poliisin matkustusohje 28.12.2018, kappale 3.2 (sivu 19)
Tullin matkustusohje 28.6.2019
Tullin matkustusohje 6.10.2022
Valtiokonttori: Valtion matkasuunnitelman ja matkalaskun käsittelyä koskeva ohje 16.12.2020

Kantajien henkilötodistelu

Vastaajan henkilötodistelu

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Vaatimus tutkimatta jättämisestä

Valtiovarainministeriö on vaatinut ensisijaisesti, että kanne jätetään tutkimatta. Vastaaja on vedonnut siihen, että asia on jo ratkaistu Suomen Poliisijärjestöjen Liitto ry:n (SPJL ry) ja Poliisihallituksen välisissä paikallisneuvotteluissa 2012, eikä työtuomioistuimella ole toimivaltaa tutkia jo kertaalleen sovittua asiaa. Vastaajan mukaan paikallisneuvotteluissa SPJL ry ja Poliisihallitus sopivat yksimielisesti siitä, että ateriatuessa on kysymys ylimääräisten kustannusten korvaamisesta, eikä virkamiehellä ole samanaikaisesti oikeutta sekä työnantajan tukeen että ateriakorvaukseen aterioidessaan virkamatkansa aikana sellaisessa työnantajan tukemassa ruokailupaikassa, jota ei ole pidettävä hänen tavanomaisena ruokailupaikkanaan.

Kantajat ovat katsoneet, että vastaajan vaatimus kanteen tutkimatta jättämisestä perustuu kanteen hyväksymisen edellytyksiä koskevaan asiaväitteeseen. Kantajat ovat edelleen lausuneet, että paikallisneuvotteluiden osapuolet eivät olleet saavuttaneet vuoden 2012 neuvotteluissa yksimielisyyttä vastaajan esittämistä seikoista. Tuolloin neuvotteluissa päädyttiin siihen, että työnantajan tuki ei tee tuetusta ruokailupaikasta virkamiehen tavanomaista ruokailupaikkaa.

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan työtuomioistuin käsittelee ja ratkaisee muun muassa työntekijöiden työehtosopimuksia ja virkamiesten virkaehtosopimuksia koskevat riita-asiat, kun on kysymys työ- tai virkaehtosopimuksen pätevyydestä, voimassaolosta, sisällyksestä ja laajuudesta sekä tietyn sopimuskohdan oikeasta tulkinnasta, tai siitä, onko jokin menettely työehto- tai virkaehtosopimuksen mukainen, taikka kun kysymys on työehto- tai virkaehtosopimuksen tai työehtosopimuslain tai valtion virkaehtosopimuslain vastaisen menettelyn seuraamuksesta, ei kuitenkaan rangaistus- tai kurinpidollisesta seuraamuksesta.

Kanteessa on vaadittu vahvistettavaksi ensinnäkin, että Poliisihallitus on menetellyt virka- ja työehtosopimuksen määräyksen vastaisesti määrätessään, ettei virkamiehellä tai työntekijällä ole oikeutta ateriakorvaukseen, jos työnantaja on järjestänyt tämän ravintoedun kohdennetulla maksuvälineellä. Kanteessa on myös vaadittu, että sopimuksen ateriakorvausta koskevan määräyksen oikeaksi tulkinnaksi vahvistetaan se, että virkamiehellä tai palkansaajalla on oikeus ateriakorvaukseen riippumatta siitä, onko työnantaja järjestänyt tälle ravintoedun kohdennetulla maksuvälineellä. Lisäksi kantajat ovat vaatineet, että valtiovarainministeriö tuomitaan hyvityssakkoon virka- ja työehtosopimuksen rikkomisesta.

Työtuomioistuin toteaa, että kanteessa esitettyjen vaatimusten käsitteleminen ja ratkaiseminen kuuluu sinänsä työtuomioistuimen toimivaltaan. Työtuomioistuimen tulee kuitenkin jättää käsittelemättä asia, jossa sopimusmääräyksen sisällöstä ei ole riitaa, taikka sen tulkinnasta ei ole epäselvyyttä, koska kantajalla ei tällöin ole asiassa riittävää oikeussuojan tarvetta (Jorma Saloheimo, Työ- ja virkaehtosopimusoikeus, 2020, sivu 144 ja 148).

Edellä mainitut vastaajan vetoamat paikallisneuvottelut on käyty valtion virkaehtosopimusasioiden pääsopimuksen 5 §:n mukaisesti Poliisihallituksen ja kyseisiä virkamiehiä edustavan järjestön kanssa, joten hallinnonalan neuvotteluviranomainen ja virkamiesjärjestö ovat olleet neuvotteluissa asianmukaisesti edustettuina ja toimivaltaisina (ks. TT 2015-67 ja TT 2019:72). Neuvotteluista laaditun, 28.8.2012 päivätyn pöytäkirjan mukaan kysymys oli tuolloin ollut erään poliisilaitoksen päätöksestä, jonka mukaan ateriakorvausta ei maksettu, jos ateriointi tapahtui työnantajan tukemassa ruokailupaikassa. Pöytäkirjaan on kirjattu erikseen SPJL ry:n ja Poliisihallituksen kannat asiaan. Asiakirjan loppuun on kirjattu lyhyesti neuvottelutulokseksi, että neuvottelukysymyksestä oli päästy yksimielisyyteen. Työtuomioistuin katsoo, että ainoa nyt olennainen seikka, joka on kirjattu pöytäkirjaan samalla tavoin sekä SPJL ry:n että Poliisihallituksen kantana, on se, että yksinomaan työnantajan tuki ei tee ruokailupaikasta virkamiehen tavanomaista ruokailupaikkaa.

Työtuomioistuimessa kuullut SPJL ry:n entinen pääluottamusmies A ja vuonna 2012 Poliisihallituksen neuvottelupäällikkönä toiminut D ovat kertoneet paikallisneuvotteluissa sovitun, että jos virkamies syö työnantajan tukemassa ruokailupaikassa, ateriakorvausta ei makseta. A on kertonut tämän tarkoittaneen myös sitä, että virkamies oli oikeutettu ateriakorvaukseen myös silloin, kun hän söi työnantajan tukemassa ruokailupaikassa mutta maksoi siellä ateriasta täyden, tukemattoman hinnan.

Työtuomioistuin katsoo, että vuoden 2012 paikallisneuvotteluissa ei ole selvitetty käsitellyn nyt riidanalaista kysymystä virkamiehen oikeudesta ateriakorvaukseen riippumatta siitä, onko työnantaja järjestänyt ravintoedun kohdennetulla maksuvälineellä. Osapuolten ei siten voida katsoa saavuttaneen tuolloin yksimielisyyttä kanteessa vahvistettavaksi vaadituista seikoista. Näillä perusteilla työtuomioistuin hylkää vastaajan vaatimuksen kanteen jättämisestä tutkimatta.

Sovellettavat virka- ja työehtosopimusmääräykset ja Poliisihallituksen ohjaava kirje 8.3.2021

Matkakustannusten korvaamisesta tehdyn valtion virka- ja työehtosopimuksen 2 §:n 1 momentin mukaan ”matkakustannuksina pidetään niitä ylimääräisiä menoja, joita asianomaisella on ollut virkamatkan johdosta”. Pykälän 2 momentin mukaan ”virkamatkasta maksetaan näiden sopimusmääräysten mukaisesti matkakustannusten korvauksena matkustamiskustannusten korvausta, päivärahaa, ateriakorvausta, majoittumis- tai hotellikorvausta ja yömatkarahaa sekä oppikurssien ajalta kurssipäivärahaa. Lisäksi maksetaan eräitä erilliskorvauksia.”

Sopimuksen 14 §:n mukaan ”milloin kotimaassa tehdystä virkamatkasta ei tule suoritettavaksi päivärahaa, mutta virkamies tai työntekijä on aterioinut omalla kustannuksellaan tavanomaisen ruokailupaikkansa ulkopuolella vähintään 10 kilometrin etäisyydellä virka- tai työpaikastaan tahi asunnostaan ja matka on kestänyt yli 4 tuntia, maksetaan hänelle ateriakorvausta yksi neljäsosa 11 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun kokopäivärahan määrästä”.

Poliisihallitus on ottanut vuoden 2021 aikana vaiheittain käyttöön kohdennetun maksuvälineen (ePassi Lounas). Poliisihallitus on ilmoittanut 8.3.2021 päivätyssä ohjaavassa kirjeessä muun ohella, että yksiköissä, joissa tämä kohdennettu maksuväline on käytössä, ei pääsääntöisesti makseta enää ateriakorvauksia kotimaan virkamatkoista. Ainoan poikkeuksen aiheuttaa tilanne, jossa matkustussäännössä määritellyt virkamatkan kestoon ja etäisyyksiin liittyvät ehdot täyttyvät ja työntekijä ruokailee virkamatkalla paikassa, jossa kohdennettu maksuväline ei käy, eikä lähistöllä (noin kilometrin säteellä) ole muutakaan paikkaa, jossa aterian voisi maksaa kohdennetulla maksuvälineellä. Tällöin työntekijällä ei katsota olevan mahdollisuutta ruokailla tavanomaisella ruokailupaikallaan.

Virka- ja työehtosopimuksen väitettyä rikkomista koskeva vahvistusvaatimus ja hyvityssakkovaatimus

Kantajat ovat vaatineet vahvistettavaksi ensinnäkin, että Poliisihallitus on toiminut virka- ja työehtosopimuksen 14 §:n vastaisesti määrätessään, ettei virkamiehellä tai työntekijällä ole oikeutta ateriakorvaukseen, jos työnantaja on järjestänyt tämän ravintoedun kohdennetulla maksuvälineellä. Kantajat ovat myös vaatineet vastaajan tuomitsemista maksamaan hyvityssakkoa virka- ja työehtosopimuksen rikkomisesta. Vastaaja on vastustanut vaatimuksia ja vedonnut asiassa muun ohella siihen, että kantajat eivät ole väittäneet yhdenkään virkamiehen tai työntekijän jääneen ilman ateriakorvausta tulkintaerimielisyyttä koskevassa tilanteessa. Vastaajan mukaan väitettyä virka- ja työehtosopimusrikkomusta ei ole tosiasiallisesti lainkaan tapahtunut.

Työtuomioistuimen asiassa TT 2004-72 työnantajan työehtosopimuksen mukaisena velvollisuutena oli järjestää kuljetus työnantajan määräämään työpaikkaan tai laivalle, joka oli työhönosoituspaikasta vähintään kilometrin etäisyydellä olevalla satama-alueella. Eräälle työntekijälle oli työviikon aikana tarjottu sunnuntaina tehtävää viikkoylityötä muussa satamassa kuin hänen niin kutsutussa kotisatamassaan. Samalla oli ilmoitettu, ettei kuljetusta järjestettäisi kotisataman ja toisen sataman välillä. Työntekijä ei ollut kuljetuksen puuttumisen takia ottanut vastaan tarjottua ylityötä. Työtuomioistuin totesi riidan koskevan tilannetta, jossa työntekijälle oli jo ennakolta ilmoitettu, missä eri päivänä tehtävää ylityötä oli tarjolla. Työntekijä oli voinut jo alun alkaen harkita, lähtisikö hän ylityöhön työnantajan tarjoamin ehdoin. Tarjousta ei ollut otettu vastaan. Sen vuoksi työnantajan mahdollinen kuljetusvelvollisuus ei työtuomioistuimen mielestä ollut vielä tullut sillä tavoin ajankohtaiseksi, että tehtyä tarjousta olisi voitu arvioida kanteessa tarkoitetuin tavoin työehtosopimuksen rikkomisena siihen liittyvine seuraamuksineen.

Työtuomioistuimessa käsitellyssä asiassa TT 2005-107 asianosaiset olivat yksimielisiä siitä, että erään työntekijän työsuhteeseen oli tullut soveltaa toimihenkilöiden työehtosopimusta. Työtuomioistuin katsoi, ettei pelkkää työntekijälle annettua ilmoitusta hänen asemastaan ylempänä toimihenkilönä voitu pitää työehtosopimuksen vastaisena menettelynä.

Asiassa TT 2015-95 oli muun ohella kysymys työtaistelusta, jonka syynä oli työnantajan päätös siirtää joukko toimihenkilöiden työehtosopimuksen piirissä olleita toimihenkilöitä työntekijöiden työehtosopimuksen piiriin. Työtuomioistuin katsoi, että soveltamisalaa koskeva sopimusmääräys oli tulkinnanvarainen, koska siitä ei millään tavoin ilmennyt, mihin jako työntekijöiden ja toimihenkilöiden välillä perustui. Työnantajan tekemiä muutoksia ei ollut myöskään vielä pantu toimeen siten, että sillä olisi heikennetty kummankaan sopimuksen piirissä olevien henkilöiden työsuhde-etuja. Työnantajan sinänsä virheellinen tulkinta ei siten ollut vielä edennyt työehtosopimusrikkomisen asteelle. Näistä syistä työtuomioistuin katsoi, ettei asiassa ollut syytä tuomita työnantajaa hyvityssakkoon työehtosopimusmääräyksen tieten rikkomisesta eikä työnantajaliittoa valvontavelvollisuuden rikkomisesta. Kanne hylättiin näiltä osin.

Oikeuskirjallisuudessa on muun muassa edellä mainittuihin työtuomioistuimen ratkaisuihin viitaten lausuttu, että joissakin melko harvinaisissa tapauksissa työnantajan omaksuma kanta sopimuksen tulkintaan voi sinänsä olla virheellinen, mutta jos sitä ei ole sovellettu käytäntöön, rikkomustakaan ei ole tapahtunut eikä hyvityssakkoa tuomita (Jorma Saloheimo, Työ- ja virkaehtosopimusoikeus, 2020, s. 156).

SPJL ry:n entinen pääluottamusmies A on kertonut jääneensä eläkkeelle samoihin aikoihin kuin ePassi otettiin käyttöön poliisissa. Hän ei sen johdosta ole osannut kertoa prosessin etenemisestä ja ePassia koskevasta käytännöstä poliisissa. Poliisihallituksen neuvottelupäällikkö E on työtuomioistuimessa kuultuna kertonut, että antamalla kysymyksessä olevan ohjaavan kirjeen Poliisihallitus oli pyrkinyt yhdenmukaistamaan aterioinnin tukemista ja ateriakorvausten maksamista koskevia käytäntöjä maan poliisilaitoksilla. E:n mukaan ePassi on otettu käyttöön melkein kaikilla poliisilaitoksilla vuonna 2021. Hänen mukaansa ePassi ei ole aiheuttanut muutosta aterioinnin tukemiseen. Tällä hetkellä ateriakorvauksia kuitenkin laskutetaan ainoastaan silloin, kun partio on liikkunut alueella, jolla ei ole ePassia hyväksyvää ruokailupaikkaa. Ateriakorvaus edellyttää nyt kuittia ja selitystä siitä, että ePassia ei ole voitu käyttää.

Tullin lakimies F on kertonut, että ennen ePassin käyttöönottoa tullilaitoksessa oli maksettu esimerkiksi vuoden 2019 aikana noin 700 ateriakorvausta. F ja Tullin henkilöstöjohtaja G ovat kertoneet, että vuonna 2022, kun ePassi oli käytössä, Tullissa oli maksettu vuoden aikana yksi verollinen ateriakorvaus.

Työtuomioistuin katsoo E:n kertomuksella näytetyksi, että kanteessa tarkoitettu Poliisihallituksen ohjaava kirje on käytännössä johtanut ateriakorvausten maksamisen vähentymiseen, koska nyt ateriakorvaus maksetaan ainoastaan siinä tapauksessa, että ePassin käyttäminen ei ole ollut mahdollista. F:n ja G:n kertomukset ePassin käyttöönoton vaikutuksesta vuosittain maksettujen ateriakorvausten lukumäärään Tullissa tukevat osaltaan käsitystä, jonka mukaan ePassin käyttöönotosta on seurannut ateriakorvausten maksamisen vähentyminen. Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että kanteessa tarkoitettu Poliisihallituksen ohjaava kirje ei ainoastaan kuvaa Poliisihallituksen käsitystä työehtosopimuksen oikeasta sisällöstä. Kirjeellä on jo ollut sellaista vaikutusta, että sen antamista voidaan arvioida mahdollisena virka- ja työehtosopimusmääräyksen rikkomisena. Työtuomioistuin toteaa, että kysymys sopimuksen rikkomisesta ja hyvityssakon tuomitsemisesta maksettavaksi jää siten riippumaan siitä, kuinka työtuomioistuin ratkaisee kanteessa esitetyn vahvistusvaatimuksen työehtosopimuksen oikeasta tulkinnasta.

Virka- ja työehtosopimuksen tulkintaa koskeva vahvistusvaatimus

Riidanalaisten sopimusmääräysten tulkinnasta esitetty näyttö

Asiassa kantajien todistajana kuullun, JUKO ry:n valtiosektorin neuvottelupäällikkönä vuosina 1986-2021 toimineen C:n ja vastaajan todistajana kuullun valtiovarainministeriön hallitusneuvoksen H:n mukaan ateriakorvausta koskeva 14 §:n määräys on säilynyt miltei muuttumattomana 1970-luvulta tähän päivään asti. H on muistellut, että ainoastaan säännöksessä mainittu kilometriraja on muutettu viidestä kilometristä kymmeneksi kilometriksi, mutta muutoin säännös on alkuperäisessä muodossaan. Työtuomioistuin toteaa, että kukaan työtuomioistuimessa kuulluista henkilöistä ei ole kyennyt kertomaan virka- ja työehtosopimusosapuolten tarkoituksesta neuvoteltaessa nyt riidan kohteena olevasta ateriakorvausta koskevasta määräyksestä, koska kukaan heistä ei ollut ollut mukana sopimusneuvotteluissa 1970-luvun alkupuolella tai sitä aikaisemmin.

A ja Tullivirkamiesliitto ry:n puheenjohtaja B ovat kertoneet käsityksenään, että virka- ja työehtosopimuksen ateriakorvausta koskevaa määräystä tulee soveltaa sen sanamuodon mukaisesti ja että ateriakorvaus tulee maksaa aina silloin, kun ateriakorvausta koskevan määräyksen edellytykset täyttyvät. Heidän mukaansa pykälä tulee sovellettavaksi, kun virkamies aterioi omalla kustannuksellaan tavanomaisen ruokailupaikkansa ulkopuolella.

A:n mukaan tavanomaisella ruokailupaikalla tarkoitetaan ruokailupaikkaa, jossa virkamies aterioi, kun hän työskentelee virkapaikalla. A:n mukaan tavanomaisena ruokailupaikkana ei voida pitää mitä tahansa ruokailupaikkaa, jossa voi käyttää kohdennettua maksuvälinettä kuten ePassia. Virka- ja työehtosopimuksen sanamuodosta ”tavanomaisen ruokailupaikkansa ulkopuolella” käy ilmi, että tavanomaisuutta on arvioitava virkamiehen kannalta. Tavanomaisen ruokailupaikan määräytymiseen ei voi vaikuttaa lounasseteleillä tai muilla kohdennetuilla maksuvälineillä.

B:n ja C:n tulkinnan mukaan tavanomainen ruokailupaikka on paikka, jossa virkamies käy viikoittain tai päivittäin syömässä. Mikäli henkilö tekee pääosin etätöitä ja syö kotona, koti olisi tällöin B:n mukaan tavanomainen ruokailupaikka. Mikäli kyseinen henkilö syö kotinsa lähistöllä ravintolassa, olisi tämä tavanomainen ruokailupaikka. B:n mukaan kyseessä ei ole enää tavanomainen ruokailupaikka, jos virkamies on komennettu työmatkalle ja hän ruokailee virkamatkallaan. C:n mukaan virka- ja työehtosopimuksen määräyksestä seuraa, että jos ruokailupaikka on 10 kilometrin päässä, sitä ei ole pidettävä tavanomaisena ruokailupaikkana, vaikka siellä käytäisiin usein. B:n ja C:n käsityksen mukaan virkamiehelle tai työntekijälle annettu lounaskortti tai ePassi ei vaikuta tavanomaisen ruokailupaikan tulkintaan, eikä työnantajan ePassilla tukema lounas tee ruokailupaikasta tavanomaista ruokailupaikkaa. B on kertonut, että Tullissa työnantaja oli sopimusruokalajärjestelmän lakkauttaessaan katsonut ePassi-ruokapaikkojen rinnastuvan sopimusruokaloihin.

C:n mukaan ateriakorvausta koskevasta määräyksestä ei ollut aiemmin ollut riitoja, ja työnantaja oli maksanut ateriakorvauksen aina sitä koskevan määräyksen edellytysten täyttyessä. Todistajan mukaan ateriakorvausta koskevan virka- ja työehtosopimusmääräyksen tarkoitus oli ollut, että virkamiehelle syntyvät ylimääräiset kulut korvataan. Virka- ja työehtosopimuksessa oli standardisoitu ylimääräiset menot, jotka maksettiin päivärahana tai ateriakorvauksena, koska todellisten matkakulujen arvioiminen olisi hankalaa ja kuittien käsitteleminen tulisi hallinnollisesti kalliiksi. Esimerkiksi päiväraha maksetaan, vaikka virkamiehelle ei syntyisi matkasta mitään kustannuksia.

H:n mukaan 1970-luvun alussa työpaikkaruokailu oli toteutettu virastossa sijaitsevassa ravintolassa. Hänen mukaansa ateriakorvausta koskevan määräyksen tarkoitus oli todennäköisesti alun perin ollut, että jos henkilö oli virkamatkalla eikä hän voinut syödä lounasta virastossa, valtio kompensoisi lounasedun.

H on kertonut käsityksenään, että matkakustannusten korvausta koskevassa 2 §:ssä tarkoitettu ylimääräisten kustannusten kriteeri ”matkakustannuksina pidetään niitä ylimääräisiä menoja, joita asianomaisella on ollut virkamatkan johdosta” koskee koko matkakuluja koskevaa sopimusta, joten se tulee sovellettavaksi myös ateriakorvauksen osalta. Ottaessaan kantaa ePassia koskevaan kysymykseen valtiovarainministeriö oli H:n mukaan katsonut, että virka- ja työehtosopimusta oli tarkasteltava yhtenä kokonaisuutena. H:n mukaan valtiovarainministeriö perusti ratkaisunsa virka- ja työehtosopimukseen kirjattuun matkakustannusten korvaamisen tarkoitukseen. Tarkoitus on korvata nimenomaan virkamatkoista aiheutuvia ylimääräisiä kustannuksia, joita ei enää synny käyttäessä ruokailuun ePassia. Kun henkilö syö virkamatkalla lounasta ePassia käyttäen, hänelle aiheutuvat kulut ovat yhtä suuret kuin hänen syödessään esimerkiksi virkapaikallaan ePassia käyttäen.

Vastaajan todistajien H:n ja E:n mukaan virastojen ruokailussa on tapahtunut lyhyessä ajassa iso muutos. Virastotaloissa ei enää pääsääntöisesti ole lounasravintoloita, vaan henkilö voi ruokailla ePassia käyttäen missä vain. Siten tavanomainen ruokailupaikka on käsitteenä irronnut siitä, mitä se oli alun perin ollut ateriakorvausmääräyksessä. Nykytilanteessa tavanomaisen ruokailupaikan määrittäminen on usein hankalaa, minkä vuoksi asiasta tulisi H:n mukaan neuvotella sopimusosapuolten kesken. H on todennut, että silloinkin kun työpaikalla on käytössä ePassin sijaan useita sopimusruokaloita, herää kysymys, voivatko kaikki sopimusruokalat olla tavanomaisia ruokapaikkoja, vai voidaanko sellaisena pitää sitä paikkaa, jossa käydään eniten, tai kenties tiettyä aluetta, jolla sopimusruokalat sijaitsevat. Etätyössä tavanomaisen ruokailupaikan määritteleminen on vielä hankalampaa. H on kertonut verottajan ratkaisseen asian siten, että jos henkilöllä on käytössä ePassi, tavanomaisena ruokailupaikkana voidaan pitää kaikkia ravintoloita, joissa henkilö sattuu käymään. Puolustusvoimissa on edelleen käytössä omia lounasruokaloita, joita voidaan pitää tavanomaisina ruokailupaikkoina.

Vuonna 2012 käydyt paikallisneuvottelut

Käsillä olevassa asiassa on riitaa myös siitä, mitä poliisin henkilöstön edustaja SPJL ry oli sopinut Poliisihallituksen kanssa vuoden 2012 paikallisneuvotteluissa ateriakorvausta koskevan 14 §:n tulkinnasta. Paikallisneuvotteluissa olivat pöytäkirjan mukaan olleet paikalla työtuomioistuimessa kuulluista todistajista SPJL ry:n silloinen pääluottamusmies A ja silloinen Poliisihallituksen neuvottelupäällikkö D.

A:n mukaan työntekijä- ja työnantajapuoli olivat sopineet vuonna 2012 paikallisneuvotteluissa siitä, että työnantajan tuki ei yksin tee ruokailupaikasta virkamiehelle tavanomaista ruokailupaikkaa. Paikallisneuvotteluissa oli A:n mukaan sovittu myös siitä, kuinka virkamiehen tuli toimia saadakseen ateriakorvausta virkamatkalta virka- ja työehtosopimuksen ateriakorvausta koskevien ehtojen täyttyessä. Paikallisneuvotteluissa työnantajan kanta oli ollut, että virkamiehellä ei ole oikeutta saada hyväkseen kaksinkertaista tukea: virkamies ei voi saada sekä työnantajan osittain tukemaa lounasta että työnantajan maksamaa ateriakorvausta samasta ateriasta. Työntekijäpuoli oli neuvotteluissa suostunut siihen, että työnantaja maksaa virkamiehelle ateriakorvauksen, jos virkamies maksaa myös työnantajan tukemassa lounaspaikassa lounaan täyden hinnan. Tällöin kaksinkertaista tukea ei synny. Vastaavasti osapuolet sopivat siitä, että mikäli virkamies syö lounaan työnantajan tukemassa lounaspaikassa hyödyntäen työnantajan lounastukea, hänellä ei ole oikeutta saada myös ateriakorvausta samasta ateriasta.

Paikallisneuvottelun neuvottelutulosta oli A:n mukaan sovellettu hänen kertomansa mukaisesti, kunnes ePassi oli otettu käyttöön poliisilaitoksilla. Käsillä olevaa asiaa koskevissa erimielisyysneuvotteluissa työnantaja oli verottajan ohjeisiin viitaten määritellyt tavanomaisen ruokailupaikan käsitteen uudelleen ohittaen vuoden 2012 paikallisneuvotteluissa saavutetun ratkaisun.

D on kertonut vuoden 2012 paikallisneuvotteluissa osapuolille olleen selvää, että mikäli henkilö söi työnantajan tukemassa ruokalassa tuetun lounaan, hänellä ei ollut enää oikeutta laskuttaa samasta ateriasta ateriakorvausta, jotta hän ei saisi kaksinkertaista ateriatukea.

H:n mukaan paikallisneuvotteluissa työnantaja on sidottu siihen, mikä on keskustason sopimusosapuolten tulkinta sopimusmääräyksestä. Työnantajalla ei ole itsenäistä valtaa sopia esimerkiksi ateriakorvausta koskevasta määräyksestä. H:n mukaan sopimuksen tulkintaa koskevaan paikallisneuvotteluun ei ole tarvetta hankkia valtiovarainministeriön kannanottoa silloin, kun osapuolet eivät ole erimielisiä lopputuloksesta.

Vuoden 2012 jälkeen annetut ohjeet

Todisteina esitetyssä Poliisihallituksen antamassa Poliisin matkustusohjeessa 28.12.2018 (s. 19) on lausuttu muun ohella seuraavaa: ”Mikäli matkustaja aterioi sopimushinnalla sopimusruokailupaikassa, tällöin oikeutta ateriakorvaukseen ei ole. Mikäli henkilöllä on käytössään lounassetelit, - kortti tai -mobiilisovellus, tällöin ei ole oikeutta ateriakorvaukseen mikäli aterioidaan ruokailupaikassa, jossa voi maksaa kyseisellä maksuvälineellä.”

Tullin matkustusohjeessa vuodelta 2019 (s. 14) on todettu: ”Matkustaja ei voi saada aterioinnista "kahdenkertaista" tukea eli sekä työnantajan tuettua ruokailua, että ateriakorvausta. Mikäli matkustaja aterioi virkamatkan tai koulutus-/kurssimatkan aikana työnantajan tukemaan hintaan, oikeutta ateriakorvaukseen ei ole." Tullin matkustusohjeeseen vuodelta 2022 (s. 25) on kirjattu muun muassa seuraava: ”Tullissa on käytössä Epassin mobiili lounasetu. Mobiilia lounasetua voi käyttää yhtä hyvin työskennellessä virkapaikalla, etätyössä tai kotimaan virkamatkoilla. Koska matkustaja voi saada työnantajan lounastuen myös kotimaan virkamatkoilla, Tullissa ei makseta verottomia ateriakorvauksia kotimaan virkamatkoista. Mikäli virkamatkan aikana ei ole lainkaan Epassin käyttöpaikkoja käytettävissä, voi työntekijä hakea verollista ateriakorvausta.”

Valtiokonttorin 16.12.2020 antamassa valtion matkasuunnitelman ja matkalaskun käsittelyä koskevassa ohjeessa (kohta ”Ateriakorvaus”) on todettu muun ohella: ”Korvauksesta ei saa muodostua asianomaiselle ylimääräistä tuloa eli ruokailusta aiheutunut meno ei saa olla selvästi pienempi kuin ateriakorvauksen määrä. Lisäksi lounasetukorttien käyttö poistaa oikeuden at[e]riakorvaukseen, koska matkustajan ei ole mahdollista saada tuplaetua.”

Kantajien todistajan A:n mukaan henkilöstöjärjestöt eivät olleet hyväksyneet Poliisihallituksen joulukuussa 2018 antamaa matkustusohjetta tai Poliisihallituksen 8.3.2021 antamaa ateriakorvausta koskevaa ohjaavaa kirjettä. Henkilöstöjärjestöt olivat muistuttaneet työnantajaa paikallisneuvotteluiden lopputuloksesta. Koska maksukortteja ei ollut otettu poliisilaitoksilla käyttöön vuonna 2018 ja poliisilaitoksilla oli noudatettu vuoden 2012 paikallisneuvotteluissa sovittua menettelyä, järjestöt eivät olleet nähneet tarvetta viedä asiaa vielä tuolloin riita-asiana eteenpäin. C on kertonut, että Valtiokonttorin 16.12.2020 antamaa valtion matkasuunnitelman ja matkalaskun käsittelyä koskevaa ohjetta ei ollut laadittu yhteistyössä henkilöstöjärjestöjen kanssa.

Kantajien todistaja B ja vastaajan todistajat F ja G ovat kertoneet, että Tullissa aiemmin käytössä olleen sopimusruokalajärjestelmän aikana virkamies ei ollut oikeutettu päällekkäisiin korvauksiin samasta ateriasta. Mikäli virkamies oli saanut ateriaedun syödessään työnantajan tukemassa sopimusravintolassa, hän ei ollut oikeutettu samasta ateriasta ateriakorvaukseen. F:n ja G:n mukaan Tullin vuoden 2022 matkustusohje ei ollut muuttanut virka- ja työehtosopimuksen tulkintaa, vaan se oli tarkoitettu tarkentavaksi ohjeeksi voimassa olevaan valtion matkustussääntöön. G on kertonut, että vuoden 2022 Tullin matkustusohjeesta ei ole käyty erimielisyysneuvotteluita. B:n mukaan henkilöstöjärjestöt eivät olleet hyväksyneet Tullin matkustusohjetta. Ne olivat vedonneet voimassa oleviin työehtosopimuksen matkakorvauksia koskeviin määräyksiin ja katsoneet niiden tulevan sovellettaviksi ensisijaisesti.

Kantajien mukaan valtionvarainministeriö oli esittänyt vuonna 2022 ateriakorvausta koskevan pykälän soveltamisohjeeseen muutosta. H on vahvistanut, että työehtosopimusosapuolet ovat jatkuvasti keskustelleet ateriakorvausmääräyksestä. Asia oli ollut esillä myös vuonna 2022. Valtiovarainministeriö oli ehdottanut pykälän kumoamista vanhentuneena, mutta henkilöstöjärjestöt eivät olleet suostuneet siihen. Työnantajapuoli oli esittänyt ateriakorvauksiin käytettävän rahamäärän pääomittamista johonkin muuhun etuuteen, koska vuosittain maksettavat ateriakorvaukset ovat niin pieni menoerä, että niiden maksamiseen kuluvat resurssit tulevat kalliimmaksi kuin itse korvaus. Lisäksi työnantajapuoli oli katsonut, että kaikkien korvauksen maksamista koskevien edellytysten tulisi näkyä selvästi suoraan pykälästä.

Verohallinnon ohjeistuksen merkityksestä esitetty selvitys

Kantajien todistajan A:n mukaan verottajan ohje ja virka- ja työehtosopimusmääräys ovat eri asioita. Verottajan ohjeessa määritellään, millä ehdoin etuutta verotetaan, kun taas virka- ja työehtosopimus määrittelee, millä perusteella korvauksia ja etuja maksetaan. A:n ja C:n mukaan virka- ja työehtosopimuksessa ei ole sovittu siitä, että verottajan ohjeet tulisi ottaa huomioon ateriatukea koskevan määräyksen tulkinnassa. C:n mukaan verottajan ohjeilla ei ole mitään automaattisia vaikutuksia virka- ja työehtosopimuksen soveltamiseen. Mikäli verottajan ohjeet aiheuttaisivat muutospainetta virkaehtosopimusneuvotteluissa sovittuun, sopimusosapuolet neuvottelisivat erikseen sopimuksen muuttamisesta.

Vastaajan todistajan H:n mukaan verottajan ohjeissa ja kannanotoissa oleva tematiikka ja terminologia vastaavat matkakorvauksia koskevissa määräyksissä olevia. Verottajan tulkinnan muutoksella ei kuitenkaan ole suoranaista vaikutusta virka- ja työehtosopimuksen tulkintaan. Lisäksi valtion työmarkkinalaitos ja sopimusjärjestöt tekevät kulukorvausasiain neuvottelukunnassa yhteistyötä verottajan kanssa päätettäessä verovapaista matkakorvauksista siten, että valtion työmarkkinalaitos laskee yhteistyössä työntekijäjärjestöjen kanssa korvattavan määrän, jonka verottaja vahvistaa.

H:n mukaan ePassin käyttöönottaminen oli tuonut työnantajalle eteen ongelman, kun verottaja oli katsonut, että ePassia käytettäessä ateriakorvauksen maksaminen on aina veronalaista tuloa. Koska työnantaja on velvollinen pidättämään verot verottajan määräyksen mukaisesti, verojen pidättäminen ateriakorvauksen pienistä summista johtaa työnantajalle kalliiksi käyvään hallinnolliseen taakkaan. Hallinnollisten kustannusten takia työnantajapuoli olisi ollut halukas muuttamaan ateriakorvausta koskevaa määräystä.

Näytön arviointi ja johtopäätökset

Työ- ja virkaehtosopimuksen tulkinnassa merkitystä on annettava ennen muuta sopimukseen osallisten yhteiselle tarkoitukselle, ellei se ole pakottavan lainsäädännön vastainen. Siksi sopimuksen sisällöksi pyritään vahvistamaan ensisijaisesti se, joka parhaiten vastaa sopimukseen osallisten tarkoitusta. Tulkinnan lähtökohtana on sopimuksen sanamuoto, jonka merkitys on siinä, että se ilmaisee osapuolten yhteisesti tarkoittamaa sopimuksen sisältöä. Sanamuoto voidaan sivuuttaakin, jos osapuolten yhteisen tarkoituksen näytetään olleen jotakin muuta kuin sanamuodosta voisi päätellä. Sopimuksen tarkoitus selviää tyypillisesti sopimuksen solmimista edeltävistä neuvotteluista tai muista olosuhteista. Toisinaan sopijapuolten tarkoitus ilmenee sopimuksen solmimisen jälkeen tapahtuneista seikoista kuten osapuolten nimenomaisista kannanotoista tai vakiintuneesta, yhtenäisestä ja osallisten yhteisesti hyväksymästä soveltamiskäytännöstä. Määräyksen tulkintaan voi vaikuttaa myös sopimuksen rakenne ja systematiikka. (Jorma Saloheimo, Työ- ja virkaehtosopimusoikeus, 2020, s. 179-183 ja 185)

Käsillä olevassa asiassa on riidatonta, että matkakustannusten korvaamisesta tehdyn valtion virka- ja työehtosopimuksen 2 §:n määräys, jonka mukaan sopimuksessa tarkoitetaan matkakustannuksilla niitä ylimääräisiä menoja, joita virkamiehellä on ollut virkamatkan johdosta, on ollut sopimuksessa ainakin vuodesta 1972 lukien. C:n ja H:n tältä osin yhdenmukaisilla kertomuksilla on selvitetty, että myös ateriakorvausta koskeva sopimuksen 14 § on säilynyt nyt käsiteltävän asian kannalta olennaisesti samansisältöisenä 1970-luvulta saakka.

Työtuomioistuin toteaa asiassa kuultujen todistajien kertoneen yhdenmukaisesti, että ennen kohdennettujen maksuvälineiden käyttöönottoa työnantaja oli tukenut työntekijöiden ruokailua usein virastotalossa sijainneessa ruokalassa tai yhdessä tai useammassa lounasravintolassa viraston lähellä. Työnantaja oli korvannut työntekijälle aiheutuvia ylimääräisiä kuluja virkamatkojen osalta ateriakorvausta koskevien määräysten täyttyessä. Sopimusosapuolten nimeämät todistajat ovat kertoneet ristiriitaisia käsityksiään siitä, tuleeko virka- ja työehtosopimuksen 14 §:ssä tarkoitettu ateriakorvaus maksaa virkamiehelle tai työntekijälle siitä huolimatta, että työnantaja on tarjonnut hänelle ateriaedun kohdennetulla maksuvälineellä, jota virkamies ja työntekijä on oikeutettu käyttämään jokaisena työpäivänä aterioidessaan, siis myös kotimaassa tehdyillä virkamatkoilla.

D:n ja E:n kertomuksilla on selvitetty, että poliisilla on ollut käytössä sopimusruokalajärjestelmä ennen vuotta 2021, jolloin ePassi on otettu käyttöön. E on kertonut, että sopimusruokalamalli oli koettu hallinnollisesti raskaaksi ja tietosuojasääntelyn kannalta ongelmalliseksi. B:n, G:n ja F:n kertomuksilla on näytetty, että myös Tullissa on keväällä 2021 otettu lounasruokailun tukemisessa käyttöön ePassi.

Työtuomioistuin toteaa, että lounastuen toteuttamistavasta päätettäessä on otettava huomioon virka- ja työehtosopimuksen määräykset. Nyt käsillä olevassa asiassa vedottujen, matkakustannuksia (2 §) ja ateriakorvausta (14 §) koskevien virka- ja työehtosopimusmääräysten sanamuodossa ei ole viittausta henkilökunnan lounasruokailun rahalliseen tukemiseen. Työtuomioistuin katsoo, että sanamuodosta ei ole luettavissa ateriakorvauksen maksamisen ehdoksi sitä, että virkamies tai työntekijä ei saa muuta työnantajan tukea kysymyksessä olevaan lounasruokailuun. Tältä osin sanamuoto puoltaa sitä, että mahdollisen kohdennetun maksuvälineen käyttämisellä lounastuen saamiseksi tai lounastuella ylipäätään ei ole vaikutusta ateriakorvauksen maksamiseen.

Kantajien mukaan riidanalaisen sopimuksen 14 §:ssä tarkoitettuna tavanomaisena ruokailupaikkana on vakiintuneesti pidetty paikkoja, joiden kanssa työnantajalla on yhteistyösopimus. Vastaajan mukaan virkamiehen tavanomaisena ruokailupaikkana on sen sijaan pidettävä mitä tahansa ruokailupaikkaa, jossa aterian voi maksaa kohdennetulla maksuvälineellä.

H on olettanut tavanomaisella ruokailupaikalla tarkoitetun alun perin tuolloin virastotaloissa tyypillisesti olleita sopimusruokaloita. Työtuomioistuin pitää tätä selitystä uskottavana ottaen huomioon sen notorisen seikan, että vuosikymmeniä sitten virkamiehet pääsääntöisesti kävivät työpäivinä virkapaikallaan. Käsillä olevassa asiassa ongelmallista on tältä osin se, että työnteko ja sen myötä myös ruokailu on alkanut muuttua monipaikkaiseksi, mutta virka- ja työehtosopimusmääräykset ovat pysyneet sanamuodoltaan muuttumattomina.

Kantajat ovat katsoneet, ettei ateriakorvauksen maksaminen edellytä, että virkamiehelle aiheutuisi ruokailusta ylimääräisiä kustannuksia eli suurempia kustannuksia kuin tavanomaisella ruokailupaikalla ruokailtaessa. Kantajien mukaan esimerkiksi myöskään päivärahan maksaminen ei edellytä, että virkamiehelle tosiasiallisesti aiheutuisi virkamatkasta lisäkustannuksia.

Vastaaja on vastustanut kannetta muun muassa sillä perusteella, että kanteen vahvistusvaatimusten hyväksyminen tarkoittaisi sitä, että virkamies olisi oikeutettu saamaan kaksinkertaista tukea sekä ateriakorvauksen että työnantajan tukeman ateriaedun muodossa, mikä ei ole ollut sopimusosapuolten tarkoitus.

Työtuomioistuimen lausuntoasiassa TT 2011-25 oli kysymys siitä, millä edellytyksillä virkamiehen virkamatkan aikana nauttima ateria voitiin katsoa sellaiseksi, että se oikeutti matkakustannusten korvaamista koskevan virka- ja työehtosopimuksen mukaiseen ateriakorvaukseen. Työtuomioistuin lausui muun ohella, että huomioon oli otettava ateriakorvauksen, kuten muutenkin matkakustannusten korvaamisen tarkoitus virka- ja työehtosopimuksen mukaan. Kysymys oli virkamatkasta aiheutuneiden ylimääräisten menojen korvaamisesta. Korvaus ei tällöin saisi muodostua asianomaiselle ylimääräiseksi tuloksi. Siten ateriakorvausta ei työtuomioistuimen mielestä ollut maksettava sellaisesta ruokailusta, josta aiheutunut meno oli ollut selvästi pienempi kuin korvauksen määrä eli tuossa tapauksessa yhdeksän euroa.

Käsillä olevan asian osalta työtuomioistuin toteaa, että henkilöstöjärjestöjen ja työnantajapuolen todistajat A ja D ovat kertoneet osaksi eri tavoin siitä, mistä osapuolet olivat päässeet yksimielisyyteen vuoden 2012 paikallisneuvotteluissa. Työtuomioistuin on edellä katsonut, että paikallisneuvottelujen pöytäkirjaan on kirjattu sekä työntekijä- että työnantajapuolen kannaksi se, että yksinomaan työnantajan tuki ei tee ruokailupaikasta virkamiehen tavanomaista ruokailupaikkaa. Työtuomioistuimessa kuultuina vuoden 2012 paikallisneuvotteluihin osallistuneet todistajat A ja D ovat yhdenmukaisesti kertoneet paikallisneuvotteluissa lisäksi sovitun, ettei henkilöstölle ollut tarkoitus muodostua kaksinkertaista tukea samasta ateriasta. Jos virkamies syö työnantajan tukemassa ruokailupaikassa, ateriakorvausta ei siten makseta. Toisaalta, jos virkamies syö työnantajan tukemassa ruokailupaikassa mutta maksaa siellä täyden hinnan, hän on oikeutettu ateriakorvaukseen. A on kertonut, että tätä käytäntöä oli jatkettu poliisissa ePassin käyttöönottoon saakka. Työtuomioistuin katsoo, että sopijapuolten tarkoitus estää kaksinkertaisen tuen saaminen ja sitä vastaava ateriakorvauskäytäntö ovat tulleet poliisin osalta näytetyiksi A:n ja D:n kertomuksilla.

Työtuomioistuin katsoo asiassa selvitetyn B:n, G:n ja F:n kertomuksilla, että myös Tullilla oli ollut ennen vuotta 2021 käytössä sopimusruokalajärjestelmä, jonka avulla työnantaja oli tukenut työntekijöiden ruokailua tarjoamalla ateriaedun tietyissä sopimusruokaloissa. Työntekijä- ja työnantajapuolen yhteisesti hyväksymänä käytäntönä oli ollut, ettei virkamies tai työntekijä ollut oikeutettu kaksinkertaiseen tukeen siten, että hän saisi samalla kertaa hyväkseen sekä työnantajan taloudellisesti tukeman aterian että ateriakorvauksen.

Työtuomioistuin toteaa, että ePassia käyttämällä virkamiehellä on halutessaan mahdollisuus saada kotimaan lounasravintoloissa sama taloudellinen etu jokaisena työpäivänä riippumatta siitä, sijaitseeko ravintola virastotalossa tai sen läheisyydessä, virkamiehen kodin läheisyydessä tai jossain muualla. Siten kotimaan virkamatkoilla lounaan syömisestä ei välttämättä aiheudu ylimääräistä menoa verrattuna muihin työpäiviin. Kuten työtuomioistuimen lausuntoasiassa TT 2011-25 on todettu, riidanalaisen ateriakorvausta koskevan sopimusmääräyksen tarkoituksena on ollut korvata ylimääräisiä menoja, eikä korvaus saisi muodostua ylimääräiseksi tuloksi.

Edellä lausutun, sopimuksen 2 §:n sanamuodosta ilmenevän yleisen periaatteen lisäksi käsillä olevassa asiassa on työtuomioistuimen käsityksen mukaan otettava huomioon, että osapuolten tarkoituksena ja myös pitkään noudatettuna käytäntönä on selvitetty olleen, ettei virkamiehelle makseta tietystä ruokailusta kaksinkertaista tukea ateriaedun ja ateriakorvauksen muodossa. Nämä seikat puoltavat tulkintaa, jonka mukaan ravintoedun tarjoaminen kohdennetulla maksuvälineellä voi vaikuttaa virkamiehen tai työntekijän oikeuteen saada ateriakorvaus.

Kantajien mukaan valtiovarainministeriö oli ehdottanut vuoden 2022 sopimusneuvotteluissa sopimuksen 14 §:n soveltamisohjeeseen muutosta, jonka mukaan tavanomaisesta ruokailupaikasta olisi kysymys silloin, kun palkansaaja voi valita ruokailupaikkansa ja aterioida tavanomaisin kustannuksin ja kun työnantaja on järjestänyt virkamiehen ja työntekijän ruokailun kohdennetulla maksuvälineellä, kuten ePassilla, lounassetelillä tai lounaskortilla. Kantajaliitot eivät olleet suostuneet ehdotukseen. Vastaajan todistaja H on tältä osin kertonut työnantajapuolen ehdottaneen ateriakorvausta koskevan määräyksen kumoamista ja ateriakorvauksiin käytettävän rahamäärän pääomittamista johonkin muuhun etuuteen. Työtuomioistuin katsoo asiassa jääneen tarkemmin selvittämättä, mitä vuoden 2022 neuvotteluissa mahdollisesti on keskusteltu ateriakorvauksesta ja erityisesti kohdennettujen maksuvälineiden käyttämisen vaikutuksesta siihen.

Työtuomioistuin toteaa kantajien todistajien A:n ja C:n sekä vastaajan todistaja H:n kertoneen yhdenmukaisesti siitä, että verottajan ohjeet eivät vaikuta suoraan virka- ja työehtosopimukseen tai sen soveltamiseen. Ottaen tämän lisäksi huomioon, että riidanalaisissa määräyksissä ei ole minkäänlaista viittausta verottajan ohjeisiin tai ratkaisuihin ateriakorvauksen osalta, työtuomioistuin katsoo, että Verohallinnon ohjeilla ei ole merkitystä asian ratkaisun kannalta.

Johtopäätöksinään työtuomioistuin katsoo, että arvioitaessa kokonaisuutena riidanalaisen sopimuksen 2 ja 14 §:n sanamuotoa sekä muita edellä esitettyjä seikkoja virkamiehellä oleva mahdollisuus käyttää kohdennettua maksuvälinettä työnantajan tarjoaman lounastuen saamiseen voi vaikuttaa ateriakorvauksen maksamiseen. Sen johdosta työtuomioistuin ei katso voivansa vahvistaa kanteessa vaadittua hyvin yleisluontoista tulkintaa, jonka mukaan virkamiehellä tai palkansaajalla olisi oikeus ateriakorvaukseen riippumatta siitä, onko työnantaja järjestänyt tälle ravintoedun kohdennetulla maksuvälineellä. Näillä perusteilla virka- ja työehtosopimuksen tulkintaa koskeva vahvistusvaatimus on hylättävä, minkä johdosta myös sopimuksen väitettyä rikkomista koskeva vahvistusvaatimus tulee hylättäväksi.

Hyvityssakko

Työtuomioistuin on hylännyt virka- ja työehtosopimuksen väitettyä rikkomista koskevan vahvistusvaatimuksen, joten myös valtiovarainministeriöön kohdistettu hyvityssakkovaatimus virka- ja työehtosopimuksen rikkomisesta on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin mukaan asianosainen, joka häviää asian, voidaan velvoittaa korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi. Milloin asian epäselvyyden vuoksi asianosaisilla on ollut perusteltua aihetta oikeudenkäyntiin, voidaan määrätä, että he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Kantajat ovat vaatineet, että työtuomioistuin velvoittaa asianosaiset pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, mikäli kanne hylätään. Kantajien mukaan niillä on ollut perusteltu aihe oikeudenkäyntiin. Ottaen huomioon virka- ja työehtosopimuksen matkakustannuksia koskevat määräykset sekä vuoden 2012 sovintoratkaisu asia on ollut epäselvä.

Työtuomioistuin katsoo, että edellä lausutut tuomion perustelut huomioon ottaen asianosaisilla on ollut perusteltua aihetta oikeudenkäyntiin asian epäselvyyden vuoksi. Harkittaessa velvollisuutta oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen voidaan lisäksi ottaa huomioon, että vastaaja on muun ohella vaatinut kanteen jättämistä tutkimatta, ja tämä vastaajan vaatimus on hylätty. Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että kantajia ei ole velvoitettava osaksikaan korvaamaan vastapuolensa oikeudenkäyntikuluja, vaikka kanne on hylätty.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Risto Niemiluoto puheenjohtajana sekä Riitta Kiiski, Tuomas Aarto, Mirja-Maija Tossavainen, Anu-Tuija Lehto ja Erkki Mustonen jäseninä. Valmistelija on ollut Jaana Väisänen.

Tuomio on yksimielinen.