TT 2023:45

Kysymys siitä, oliko miehistövarallaoloa suorittaneiden sivutoimisten sammutusmiesten varallaoloksi luettua aikaa pidettävä työaikana.

Välituomiossa hyväksyttiin vahvistusvaatimus ajanjaksolta, jolloin sammutusmiehillä oli ollut perusteltu syy olettaa, että hälytyksen tultua heidän tuli varalla ollessaan ehtiä paloasemalle noin viidessä minuutissa. Vahvistusvaatimus hylättiin ajanjaksolta, jolloin sammutusmiesten tiedossa oli ollut pelastuslaitoksen antama, kaikkia varallaolijoita koskeva varallaolo-ohje, jossa lähtöaika oli määritelty 15 minuutiksi (ks. myös KKO 2015:49).

(Ks. myös TT 2020:31, TT 2021:33-34, TT 2021:50-52, TT 2022:22, TT 2022:34, TT 2022:53-54 ja TT 2023:13-16.)

Asia

Varallaolo

Kantaja

Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry

Vastaaja

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT

Kuultava

Päijät-Hämeen pelastuslaitos

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Vireille 31.12.2021

Suullinen valmistelu 26.1.2023

Pääkäsittely 24. ja 26.4.2023

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kanteessa tarkoitettuna aikana voimassa olleen kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen III luku sisälsi muun ohella seuraavat määräykset:

2 § Työaikalain alaiset viranhaltijat/työntekijät

1 mom.

Työaikalain alaisiin viranhaltijoihin/työntekijöihin sovelletaan tämän luvun määräysten lisäksi seuraavia työaikalain säännöksiä, jollei niistä ole sovittu toisin tämän sopimuksen liitteessä tai muulla virka- tai työehtosopimuksella:

5 §:n 3 momentti (viranhaltijan velvollisuus suorittaa varallaoloa), 8 § (moottoriajoneuvon kuljettajan työaika), 9 §:n 2 momentti (työehtosopimukseen perustuva säännöllinen työaika), 13 §:n 1 ja 3 momentti (liukuva työaika), 14 §:n 1 ja 3 momentti (poikkeuksellinen säännöllinen työaika), 15 § (lyhennetty työaika), 18 § (työntekijän suostumus ja viranhaltijan velvollisuus tehdä lisä- ja ylityötä), 19 § (ylityön enimmäismäärä), 20 § (aloittamis- ja lopettamistyö), 21 § (hätätyö), 24 § (työsopimuksen päättyminen kesken tasoittumisjakson), 26 § (yötyö) jäljempänä 31 §:stä ilmenevin poikkeuksin, 27 § (vuorotyö ja yövuorot jaksotyössä), 29 § (vuorokausilepo), 30 § (moottoriajoneuvon kuljettajan vuorokausilepo), 33 §:n 1 momentti (sunnuntaityön teettäminen), 36 § (poikkeuslupa), 37 § (työaikakirjanpito) sekä 8 luvun erinäiset säännökset (kanneaika, säännösten pakottavuus, rangaistussäännökset, ym.).

2 mom.

Edellä 1 momentin määräyksellä työaikalain säännöksiä ei ole otettu tämän virka- ja työehtosopimuksen osaksi.

2 § Työaikalain alaiset viranhaltijat/työntekijät

1 mom.

2 mom.

Edellä 1 momentin määräyksellä työaikalain säännöksiä ei ole otettu tämän virka- ja työehtosopimuksen osaksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Työaika

Määritelmä

1 mom.

Työajaksi luetaan työhön käytetty aika sekä aika, jonka viranhaltija/työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 § Varallaoloaika

1 mom.

Varallaololla tarkoitetaan sitä, että viranhaltijan/työntekijän on oltava tavoitettavissa niin, että hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön. Varallaoloksi ei katsota velvollisuutta olla työpaikalla työvalmiudessa paitsi silloin, kun viranhaltijalle/työntekijälle on annettu lupa olla varalla valintansa mukaan joko työpaikalla tai määrätyin ehdoin sen ulkopuolella. Varallaoloaikaa ei lueta työaikaan. Varallaoloajan pituus ja varallaolon toistuvuus eivät saa haitata kohtuuttomasti viranhaltijan/työntekijän vapaa-ajan käyttöä. Viranhaltijalla varallaolovelvollisuus perustuu sopimukseen tai määräykseen ja työntekijällä sopimukseen.

Soveltamisohje

Varallaolosta tulee antaa sellaiset kirjalliset ohjeet, että viranhaltija/työntekijä tietää varallaoloon liittyvät oikeudet ja velvollisuudet (esimerkiksi missä ajassa työpaikalle on viimeistään saavuttava). Viranhaltijan velvollisuudesta olla varalla on säädetty työaikalain 5 §:n 3 momentissa (viittausmääräys).

Mikäli viranhaltija/työntekijä kutsutaan varallaolosta työhön, työntekoon käytetty aika luetaan työajaksi eikä tältä ajalta suoriteta varallaolokorvausta. Varallaolossa työpaikalle ja takaisin matkustamiseen kuluvaa aikaa ei lueta työajaksi.

Jos työnantaja on järjestänyt varallaoloa varten asunnon, jota ei voida pitää viranhaltijan/työntekijän varsinaisena asuntona, mutta jossa työnantaja on velvoittanut hänet olemaan varalla, tällaisessa asunnossa oleskeluvelvollisuus luetaan työajaksi eikä kyseessä ole varallaolo.

[- -]

3 mom.

Kultakin varallaolotunnilta, jona viranhaltija/työntekijä on velvoitettu olemaan varalla, maksetaan rahakorvauksena 20–30 % korottamattomasta tuntipalkasta tai annetaan vastaava vapaa-aika. Korvausta määrättäessä otetaan huomioon varallaolon aiheuttamat rajoitukset viranhaltijalle/työntekijälle kuten esimerkiksi liikkumisalueen laajuus ja työpaikalle saapumisen enimmäisaika.

4 mom.

Jos työnantaja on poikkeuksellisesti määrännyt viranhaltijan/työntekijän olemaan asunnossaan tavoitettavissa niin, että hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön, korvaus varallaolosta määräytyy työaikalain 5 §:n 2 momentin mukaisesti. Edellä tarkoitettu kello 24.00–06.00 suoritettu varallaolo korvataan ainoastaan työaikalain alaiselle viranhaltijalle/työntekijälle. Työaikalain ulkopuoliselle maksetaan ko. aikana työhön kutsumisesta aiheutuvasta häiriöstä erillinen kohtuullinen korvaus.

[- -]

6 mom.

Varallaolokorvauksen suorittamisen edellytyksenä on, että viranhaltija/työntekijä on ollut varalla työnantajan määräajaksi antaman kirjallisen määräyksen tai laatiman työvuoroluettelon nojalla. Korvausmuodosta (raha vai vapaa) päättää työnantaja.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen Asikkalan paloasemalla päätoimisen pelastushenkilöstön työ on ollut päivätyötä, ja työnantaja on laatinut työvuoroluettelot pääsääntöisesti arkipäiville kello 8–16. Koska päätoimiset palomiehet ovat olleet puheena olevalla paloasemalla työvuorossa vain arkipäivisin, pelastusvalmius on muuna aikana hoidettu muiden keinojen ohella siten, että osa muun muassa puolivakinaisesta henkilöstöstä on ollut varalla arki-iltaisin, öisin ja viikonloppuisin. Varallaololistat on tehty työvuorosuunnittelussa ja ne on vahvistettu samoin kuin työvuorolistat. Varallaolosta on suoritettu kiinteä korvaus 4,35 euroa/varallaolotunti, joka on esimerkiksi vuonna 2016 vastannut 43,54 prosenttia sammutusmiehen tuntipalkasta ja vuonna 2021 se on vastannut 41,12 prosenttia tuntipalkasta. Korvauksen suuruus on ylittänyt KVTES:n mukaisen tason. Hälytyksen ajalta on maksettu täyttä palkkaa työaikakorvauksineen. Puolivakinainen palokunta on osallistunut hälytystoimintaan myös virka-aikaan. Tässä asiassa ei kuitenkaan ole kysymys virka-aikaisesta hälytystoiminnasta. Kysymys ei ole myöskään hälytyksiin osallistumisesta vapaa-ajalta hälytysosaston jäsenenä.

A ja B ovat työskennelleet sivutoimisissa työsuhteissa Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen palveluksessa. He ovat työskennelleet puolivakinaisessa palokunnassa sammutusmiehinä, A 14.9.2011 lukien ja B 1.1.2004 lukien. Vaatimuksia koskevana aikana A ja B ovat osallistuneet miehistövarallaoloon Asikkalan palokunnan toimialueella.

A:n ja B:n työtehtävät ovat muodostuneet hälytystehtävistä, koulutus- ja harjoitustilaisuuksista sekä varallaolosta. Varallaolon aikana työntekijöillä on ollut mukana matkapuhelin ja hakulaite. Työntekijät ovat voineet viettää varallaoloaikaa valitsemassaan paikassa, muun muassa kotonaan.

A:n ja B:n työsopimuksiin on valmiuden osalta kirjattu seuraavaa: ”Hälytyksen saatuaan työntekijä on velvollinen saapumaan paloasemalle sillä nopeudella, että pelastustehtävät käynnistyvät Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen pelastustoimen palvelutasopäätöksen mukaisesti.” Edelleen työsopimuksiin on kirjattu, että ”työntekijä sitoutuu noudattamaan Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen sääntöjä sekä ohjeita”.

Pelastuslaitos on antanut 15.3.2016 kirjallisen varallaolo-ohjeen, jonka mukaan varallaolossa olevan odotetaan osallistuvan tehtäviin seuraavasti: ”Ryhmänjohtaja ja miehistö 15 minuutin kuluessa hälytyksestä yksikön mukana. Tehtävään siirtymiseen liittyvää myöhästymistä ei sanktioida.”

Asiassa on riitaa siitä, onko A:n ja B:n suorittama varallaolo aikavälillä 19.5.2016–30.4.2021 katsottava kokonaisuudessaan (tai osittain) työajaksi. Asiassa on kyse myös palkkasaatavien määristä.

Välituomiolla ratkaistaan ensin kysymys siitä, onko A:n ja B:n varallaoloksi luettu aika tullut lukea työajaksi.

KANNE

Vaatimukset

Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry on vaatinut, että työtuomioistuin

1. vahvistaa, että kunnallisen yleisen työ- ja virkaehtosopimuksen III luvun 4 §:n perusteella

1.1. A:n ajalla 19.5.2016–30.4.2021

1.2. B:n ajalla 19.5.2016–30.4.2021

Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen palveluksessa varallaoloksi luettu aika tulee lukea kokonaisuudessaan työajaksi,

2. velvoittaa Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen maksamaan kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen mukaisia palkkasaatavia

2.1. A:lle ajalta 19.5.2016–30.4.2021 yhteensä 139.641,27 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kullekin kuukausittaiselle maksamattomalle erälle kuukauden viimeisestä päivästä lukien

2.2. B:lle ajalta 19.5.2016–30.4.2021 yhteensä 148.199,90 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kullekin kuukausittaiselle maksamattomalle erälle kuukauden viimeisestä päivästä lukien ja

3. velvoittaa Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n ja Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Perusteet

Varallaoloksi katsottu aika tuli lukea työajaksi. Työnantaja edellytti Päijät-Hämeen pelastuslaitoksella, että Asikkalan puolivakinaiset palomiehet saapuivat 5 minuutissa hälytyksestä paloasemalle, josta oli lähdettävä välittömästi pelastustehtävään. Varsinaisissa pelastustehtävissä pelastuspaikalla tuli olla 10 minuutissa. Käytännössä asianosaiset olivat siis velvollisia välittömästi hälytyksen saatuaan ryhtymään työhön.

Edellytys ilmeni asiakirjasta ”Päijät-Hämeen pelastuslaitos, palvelutaso Päijät-Hämeessä 2014–”. Sen mukaan valmiuspalokunnan lähtöaika oli enintään 5 minuuttia. Erikseen asiakirjassa todettiin Asikkalan puolivakinaisen palokunnan valmiuden olevan alle 5 minuuttia. Tämä ajan kuluessa A:n ja B:n oli tullut saapua paloasemalle. Palvelutasopäätöksessä 2021–2024 todettiin, että toimintavalmiusaika II riskiluokassa oli 10 minuuttia. Toimintavalmiusaika on se aika, jonka kuluessa tehokkaan pelastustoiminnan tulee alkaa hätäilmoituksen vastaanottamisesta lukien. Lisäksi tässä palvelutasopäätöksessä todettiin nimenomaisesti, että Asikkalan puolivakinainen palokunta oli ”henkilökohtaisilla sopimuksilla sovitussa valmiudessa”. Henkilökohtaisten sopimusten ehdoissa ei ollut tapahtunut muutoksia työsuhteiden aikana valmiuteen liittyen. A:lla ja B:llä oli perusteltu syy olettaa, että varalla ollessaan heillä oli edellä todetut velvoitteet.

Työsopimuksissa oli nimenomaisesti todettu valmiuden osalta, että ”työntekijä on velvollinen saapumaan paloasemalle sillä nopeudella, että pelastustehtävät käynnistyvät Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen pelastustoimen palvelutasopäätöksen mukaisesti”. Kyse oli sitovasta työsopimuksen ehdosta. Myös uusissa vuonna 2022 tehdyissä työsopimuksissa on valmiuden osalta sovittu noudatettavaksi aikaisempaa vastaavasti palvelutasopäätöksen mukainen toimintavalmiusaika.

Työsopimuksen valmiusehdon pelkkä sanamuoto osoittaa, että se koskee nimenomaisesti varallaoloaikaa. Ehdossa on sovittu, että työntekijä on ”velvollinen saapumaan paloasemalle..”. Hälytysosaston toimintaan vapaa-ajaltaan osallistuvalla ei ole voinut tällaista velvollisuutta olla, kun he eivät ole olleet velvollisia oleskelemaan paloaseman lähellä tai taajama-alueella, ja hälytysosaston toimintaan he ovat osallistuneet vain mahdollisuuksien mukaan. Nimenomainen velvoite saapua paloasemalle on ollut olemassa silloin, kun työntekijöillä ovat varallaololistassa sitoutuneet varallaoloon.

A ja B olivat voineet suorittaa varallaoloa muun muassa asunnossaan taikka muutoin pelastuslaitoksen paloaseman läheisyydessä keskustataajaman alueella. Heiltä edellytetyn lyhyen lähtövalmiuden vuoksi varallaolo on katsottava työajaksi. A ja B ovat tosiasiallisesti olleet samalla tavalla työhön sidottuja kuin varsinaisia työtehtäviä suorittaessaan, eikä heillä ole käytännössä ollut mahdollisuutta vapaasti määritellä olinpaikkaansa tai tekemisiään, ja ovat siten käytännössä joutuneet luopumaan suunnittelemasta mitään vapaa-ajan toimintaa.

Työnantaja on kiistänyt vaatimukset sillä perusteella, että se olisi antanut 15.3.2016 kirjallisen varallaolo-ohjeen, jonka mukaan lähtövalmiusaika olisi ollut 15 minuuttia hälytyksestä lukien. Ensinnäkin varallaolo-ohje on ristiriidassa A:lle ja B:lle työsopimusta tehtäessä sovitusta ja painotetusta viiden minuutin lähtöajasta. Lisäksi se on ristiriidassa A:n ja B:n työsopimusten kanssa, joissa he ovat sitoutuneet olemaan sellaisessa valmiudessa, että pelastustyöt käynnistyvät palvelutasopäätöksen mukaisesti 10 minuutin kuluessa hälytyksestä. Valmiuskirjaus on koskenut nimenomaisesti varallaoloaikaa. Työsopimuksen mukaisessa valmiusehdossa ei ole tapahtunut muutoksia.

Työsopimuksen ehtoa ei voida yksipuolisesti muuttaa pelkästään vapaamuotoisella ohjeistuksella ilman, että itse työsopimusta muutetaan. Kun työnantaja ei ole tähän päivään mennessä tehnyt A:n ja B:n työsopimuksiin muutoksia, eikä irtisanonut työsopimuksen valmiutta koskevaa ehtoa, A:n ja B:n työsuhteen ehdot määräytyvät voimassa olevan työsopimuksen mukaan.

Toiseksi kyseinen 15.3.2016 varallaolo-ohje ei ole lainkaan tullut B:n ja A:n tietoon. Työnantaja otti asian esille ensimmäisen kerran syyskuussa 2020 pidetyssä kokouksessa, jonka jälkeen kuitenkin varallaolo jatkui entisenlaisena 5 minuutin lähtöaika mukaan lukien. A ja B ovat tähän päivään saakka olleet 5 minuutin lähtövalmiudessa.

Pelastuslaitos painottaa sitä, että valmiusajan noudattamattomuutta ei ole sanktioitu. Tällä ei ole asiassa oikeudellista merkitystä, sillä työsopimuksen ehtoja sekä työpaikan velvoittavia käytänteitä on noudatettava, vaikka niitä ei olisi erikseen sanktioitu. Toisin toimiessa työnantajalle olisi syntynyt suoraan lain perusteella mahdollisuus puuttua työntekijän laiminlyönteihin huomautus- tai varoitusmenettelyä käyttäen tai jopa työsopimuksen päättämistoimiin ryhtyen. Myöskään työtuomioistuin ei ole antanut merkitystä sanktioiden puuttumiselle (ks. TT 2020:31).

Vaikka varallaolosta olisi voinut kieltäytyä, on varallaolo perustunut työvuorolistaan ja varallaolijan on tällöin tullut itse hankkia sijainen. Vakiintuneesti on tulkittu, ettei arvioitaessa sitä, tuleeko varallaolo lukea työajaksi vai ei, merkitystä ei ole sillä, onko se perustunut vapaaehtoisuuteen (C-518/15, Matzak).

Silläkään vastaajan väitteellä, että A ja B olivat halukkaita varallaoloon tai eivät tuoneet esille kokemustaan sen rasittavuudesta, ei voida antaa oikeudellista merkitystä, koska varallaolon aiheuttama työhön sidonnaisuus arvioidaan objektiivisin perustein. On selvää, että se työhön sidonnaisuus, jota A:n ja B:n kanssa sovittu lyhyt valmiusaika on aiheuttanut, merkitsee sitä, etteivät he ole voineet käyttää aikaansa omiin henkilökohtaisiin ja sosiaalisiin intresseihin.

VASTAUS

Vaatimukset

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT ja Päijät-Hämeen pelastuslaitos ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut 18.605,28 eurolla korkoineen.

Perusteet

A:n ja B:n varallaoloksi luettua aikaa ei tule lukea miltään osin työajaksi eikä työntekijöillä siten ole palkkasaatavia pelastuslaitokselta. Kyse on ollut KVTES III luvun 5 §:n mukaisesta vapaamuotoisesta varallaolosta, jonka mukaisesti varallaolon ajalta on suoritettu varallaolokorvausta.

Pelastuslaitos ei ole edellyttänyt välitöntä lähtövalmiutta. Pelastuslaitos on 15.3.2016 antanut varallaolo-ohjeen, jota on sovellettu myös A:n ja B:n työsuhteessa. Varallaolo-ohjeen mukaan heiltä on edellytetty, että he ovat sellaisessa valmiudessa, että he ovat yksikön mukana 15 minuutin kuluessa hälytyksestä. Ohjeessa on nimenomaisesti todettu, että tehtävään siirtymiseen liittyvää myöhästymistä ei sanktioida. Varallaolo-ohjeen mukaan varallaolijoilta on lisäksi edellytetty tavoitettavuutta puhelimitse. Ohjeessa ei ole määritelty edellytettyä reagointiaikaa yhteydenottoon.

Pelastuslaitos on laatinut varallaolo-ohjeen korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen KKO 2015:48 jälkeen. Mainittu ennakkopäätös herätti laajaa keskustelua pelastusalalla valtakunnallisesti ja myös Päijät-Hämeen pelastuslaitoksella. Varallaolo-ohjeita päivitettiin miltei kaikilla pelastuslaitoksilla. Kanteessa tarkoitetut henkilöt ovat tuolloin tulleet tietämään siitä, että pelastuslaitoksella annetaan heitäkin koskeva kirjallinen varallaolo-ohje. Pelastuslaitos on myös sisäisin tiedottein ja ohjein välittömästi sen voimaantulon jälkeen vahvistanut varallaolon aikaisten velvoitteiden määräytyvän kirjallisen varallaolo-ohjeen mukaisella tavalla. Ohjetta on käsitelty myös muun muassa 17.12.2019 järjestetyssä ja marras-joulukuussa 2020 pidetyissä kokouksissa. Pelastuslaitos ei ole koko varallaolo-ohjeen voimassaoloaikana edellyttänyt, että työntekijät saapuvat paloasemalle viidessä minuutissa tai ryhtyvät välittömästi hälytyksen jälkeen työhön. Työntekijät eivät ole voineet olla perustellusti sellaisessa käsityksessä, että heiltä edellytetään jotakin muuta kuin kirjallisessa varallaolo-ohjeessa on todettu. Mikäli työntekijät ovat toimineet työnantajan kirjallisen varallaolo-ohjeen mukaista määriteltyä lähtöaikaa nopeammin, on kysymyksessä ollut heidän oma vapaa valintansa.

Työntekijät ovat työsopimuksellaan sitoutuneet noudattamaan pelastuslaitoksen sääntöjä ja määräyksiä. Palvelutasopäätöksissä ei ole asetettu yksittäistä varallaolijaa koskevia velvoitteita. Työsopimuksen valmiutta koskeva kirjaus ei ole koskenut varallaoloaikaa vaan hälytysosaston toimintaa. Työsopimusta solmittaessa ei ole sovittu varallaoloaikaisesta valmiudesta tai korostettu sitä. Työnantajalla on ollut toimivalta yksipuolisesti antaa kanteessa tarkoitettuja työntekijöitä sitova varallaolo-ohje, eikä tarvetta työsopimuksen muuttamiselle ole ollut.

Edellytetystä valmiudesta ei ole ollut mitään epätietoisuutta eikä epäselvyyttä vaatimuksia koskevana aikana. Vaatimuksenesittäjät eivät ole vaatimusaikana missään yhteydessä tuoneet esiin, että heidän näkemyksensä mukaan heiltä edellytettäisiin jotakin muuta kuin kirjallisen varallaolo-ohjeen 15.3.2016 mukaista menettelyä varallaoloaikana. Vaatimuksenesittäjät ovat ensimmäisen kerran tuoneet esiin väitetyn nopeamman lähtöaikavaatimuksen ja väitetyn tulkinnan työsopimuksesta vaatimuskirjeessään 19.5.2021.

Pelastuslaitoksella ei ole ollut operatiivisen valmiuden kannalta tarvetta asettaa henkilöstölle tämän tiukempia varallaoloaikaa koskevia velvoitteita. Kulloinkin voimassa olevassa palvelutasopäätöksessä määritellään pelastuslaitoksen tavoitteellinen palvelutaso, johon vastataan muun muassa kaluston ja henkilöstön kokonaismitoituksella ja paloasemien tarkoituksenmukaisella sijoittamisella. Palvelutasopäätöksessä on asetettu keskimääräisiä tavoitteita koskien kohteeseen saapumista kiireellisissä pelastustoimen tehtävissä koko maakunnan tasolla. Tavoitteet määritellään riskiruudukoittain keskimääräiseksi ja koskien koko maakunnan aluetta. Tavoitteena on ollut, että tilastollisesti koko maakunnan II-tason riskiruuduissa keskimäärin 75 prosentissa tehtävistä tavoite kohteen saavuttamisesta 10 minuutissa toteutuu. Tavoitteet koskevat kaikkia hälytyksiä eli myös päiväaikoja, jolloin paloasemilla on ollut normaali miehitys työajassa. Lisäksi tavoiteajan keskiarvoon lasketaan myös 24/7-valmiudessa olevien paloasemien osallistuminen hälytyksiin. Tavoitteiden toteutumista on tarkasteltu kokonaisuutena kaikkien eri riskiruutuluokkien keskiarvona. Nämä seikat ovat tuoneet joustoa yksittäisiin lähtöihin sekä yksittäisen yksikön ja erityisesti yksittäisen työntekijän toimintaan.

Varallaololla on varauduttu onnettomuustilanteisiin normaalin virka-ajan ulkopuolella. Varallaolijan ei ole edellytetty ehtivän paloasemalta lähtevään ensimmäiseen yksikköön. Yksikkö on lähtenyt liikkeelle heti, kun se on ollut toimintakykyinen. Hälytykseen vapaalta osallistuneet hälytysosaston jäsenet ovat asuneet tavanomaisesti hyvin lähellä paloasemaa, mikä on vaikuttanut palokunnan lähtönopeuteen. Hälytys annetaan koko palokunnan hälytysosastolle, ja lähes aina hälytyksille osallistuu ei-varallaolossa olevia henkilöitä ja tarvittaessa myös pelastuslaitoksen jatkuvasti miehitettyjen paloasemien henkilöstöä. Jos pelastusyksikkö ei hälytyksen tapahduttua lähde liikkeelle hätäkeskuksen määrittelemässä ajassa, silloin hätäkeskus hälyttää tilalle muita pelastusyksiköitä lähialueen paloasemilta. Varallaoloa käyttävien asemien toimintaa on vahvistettu ja tuettu jatkuvasti miehitetyillä asemilla, joista yksikkö on voinut lähteä noin minuutissa. Ruiskumestari ja palomestari seuraavat hälytyksiä ja tehtävien hoitamista sekä tukevat ja tarvittaessa johtavat toimintaa. Myöskään sellaista ei ole edellytetty, että maantieteellisesti lähimmän paloaseman yksikön on saavuttava ensimmäisenä onnettomuuspaikalle, vaan käytännössä ensimmäisenä onnettomuuspaikalla on voinut olla toisen aseman yksikkö. Näin ollen hälytystehtävien suorittaminen ei ole ollut virka-ajan ulkopuolella pelkästään varallaolijoiden varassa. Ratkaisevaa lähtövalmiuden kannalta on ollut riittävän laaja ja aktiivinen hälytysosasto.

Yksittäisen varallaolijan osalta ei ole määritelty sitä, missä ajassa hänen tulee saavuttaa onnettomuuspaikka, eikä tätä aikaa ole seurattu. Seurattu on ainoastaan ensimmäisen yksikön saapumisaikoja maakunnallisena ja kaikkia vuorokaudenaikoja koskevana kokonaisuutena. Työnantaja ei ole seurannut, missä ajassa varallaolija saapuu paloasemalle.

Varallaolossa työhön sidonnaisuus ei rinnastu työaikaan. Työntekijät ovat työsopimuksessaan sitoutuneet osallistumaan tarvittaessa varallaoloon. Käytännössä varallaoloon osallistuminen on kuitenkin perustunut vapaaehtoisuuteen. Työntekijöiden oma halukkuus tehdä varallaoloa useiden vuosien ajan osaltaan osoittaa, että he eivät ole kokeneet varallaolosta aiheutuvia rajoitteita vapaa-ajan käytölle merkittävinä.

Varallaolon aikana työntekijöillä ei ole ollut lähtökohtaisesti mitään pelastuslaitoksen työtehtäviä eikä heitä ole millään tavoin ollut sidottu työtehtäviin. Toteutuneiden hälytysten toistuvuus varallaoloaikana on ollut hyvin vähäinen, eivätkä ne ole olleet kestoltaan merkittävän pitkiä.

Työntekijöiltä ei ole edellytetty, että he olisivat viettäneet varallaoloaikaansa paloasemalla tai sen välittömässä läheisyydessä. Työntekijät ovat voineet liikkua laajalla alueella ja viettää aikaansa vapaasti valitsemassaan seurassa varallaoloalueellaan. He ovat voineet käyttää varallaoloaikaa omien subjektiivisten intressiensä mukaisesti.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen palvelutasopäätös 2014
Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen palvelutasopäätös 2021–2024
B:n työsopimus 1.6.2006
A:n työsopimus 14.9.2011
Palvelutaso Päijät-Hämeessä 20212024 (luonnos)
C:n työsopimus
Muistio 29.8.2022
Varallaolo-ohjeen tiedoksianto ja saate 3.8.2022
A:n kysymys työnantajalle 25.8.2022
Aluesopimus 2013
Esitys, keskustelutilaisuus Asikkalan sopimusneuvottelut 14.12.2020
Päijät-Hämeen Liiton pöytäkirja 9.9.2020 liitteineen
Muistio 10.9.2020

Vastaajan ja kuultavan kirjalliset todisteet

Sähköposti D/useita vastaanottajia 21.3.2016 liitteineen (liitteenä varallaolo-ohje 15.3.2016)
B:n työsopimus 2.10.2006
A:n työsopimus 14.9.2011
[todisteesta luovuttu]
Palvelutasopäätös 2014
Palvelutasopäätös 20212024
Aluesopimus 2013
Muistio varallaolopalaverista 17.12.2019
Muistio Asikkalan sopimuspalaverista 23.11.2020
Muistio Asikkalan sopimuspalaverista 1.12.2020
Muistio Asikkalan sopimuspalaverista 8.12.2020
Esitys, keskustelutilaisuus Asikkalan sopimusneuvottelut 14.12.2020
Pelastustoimen tehtävät kellonajan mukaan Asikkala 20162021
E:n sähköposti useille vastaanottajille 16.9.2022
F:n sähköposti G:lle 29.7.2022 liitteineen
H:n sähköposti D:lle liitteineen 3.8.2022
J:n sähköposti E:lle 24.8.2022 liitteineen
D:n sähköposti A:lle 21.10.2022
Vaatimuskirje 19.5.2021
Työnantajan vastaus vaatimuskirjeeseen 14.6.2021
Muistio 10.9.2020

Kantajan henkilötodistelu

B
A
K, puolivakinainen sammutusmies
L, puolivakinainen sammutusmies (eläkkeellä)
M, puolivakinainen sammutusmies
N, puolivakinainen sammutusmies
C, puolivakinainen sammutusmies
O, puolivakinainen sammutusmies

Vastaajan ja kuultavan henkilötodistelu

D, pelastusjohtaja
P, pelastuspäällikkö
H, aluepalopäällikkö
Q, aluepalopäällikkö
R, Padasjoen vpk:n hallituksen puheenjohtaja
S, Sysmän vpk:n hallituksen jäsen

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Ratkaistavana on kysymys siitä, onko A:n ja B:n ajalla 19.5.2016–30.4.2021 Asikkalan paloasemalle suorittama varallaolo luettava työajaksi.

KVTES:n III luvun 4 §:n 1 momentin mukaan työajaksi luetaan työhön käytetty aika sekä aika, jonka viranhaltija/työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. Luvun 5 §:n 1 momentin mukaan varallaololla tarkoitetaan sitä, että viranhaltijan/työntekijän on oltava tavoitettavissa niin, että hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön. Varallaoloksi ei katsota velvollisuutta olla työpaikalla työvalmiudessa paitsi silloin, kun viranhaltijalle/työntekijälle on annettu lupa olla varalla valintansa mukaan joko työpaikalla tai määrätyin ehdoin sen ulkopuolella. Varallaoloaikaa ei lueta työaikaan. Varallaoloajan pituus ja varallaolon toistuvuus eivät saa haitata kohtuuttomasti viranhaltijan/työntekijän vapaa-ajan käyttöä. Viranhaltijalla varallaolovelvollisuus perustuu sopimukseen tai määräykseen ja työntekijällä sopimukseen.

Työaikadirektiivi 2003/88/EY asettaa vähimmäisvaatimukset sille, mitä on ainakin pidettävä työaikana. Työtuomioistuin on antanut useita palomiesten varallaoloa koskevia ratkaisuja (ks. TT 2020:31, TT 2021:33–34, TT 2021:50–52, TT 2022:22, TT 2022:34, TT 2022:53–54 ja TT 2023:13–16). Mainituissa ratkaisuissa on selostettu yksityiskohtaisesti niitä oikeudellisia lähtökohtia, joiden perusteella on arvioitava, onko varallaolossa kyse työajasta vai lepoajasta. Työtuomioistuin viittaa tältä osin edellä mainituissa ratkaisuissa lausuttuun.

Henkilötodistelu

Työtuomioistuimessa on kuultu todistelutarkoituksessa A:ta ja B:tä sekä kantajan nimeämänä kuutta muuta puolivakinaista sammutusmiestä, joista todistajina on kuultu L:ää ja C:tä. Vastaajan ja kuultavan nimeäminä todistajina on kuultu pelastusjohtaja D:tä, pelastuspäällikkö P:tä, aluepalopäällikkö H:ta, aluepalopäällikkö Q:ta, Padasjoen vpk:n hallituksen puheenjohtajaa R:ää ja Sysmän vpk:n hallituksen jäsentä S:ää.

A on kertonut solmineensa työsopimuksen pelastuslaitoksen kanssa vuonna 2011. Sopimuksen solmimista koskevat keskustelut oli käyty asemavastaava T:n kanssa. T oli tuolloin miettinyt, ehtisikö A viidessä minuutissa kotoaan asemalle suorittaakseen varallaoloa, mikä oli ollut työsopimuksen tekemisen edellytys. A oli asunut parin kilometrin päässä asemasta, joten hän oli käytännössä lähtenyt asemalle välittömästi hälytyksen tultua. Oleskelualuetta ei ollut rajattu, mutta asemalle tuli ehtiä viidessä minuutissa. Työsopimuksen valmiutta koskeva ehto oli A:n käsityksen mukaan koskenut päivystysaikaa. Vapaa-ajalta ei ollut ollut pakko lähteä hälytykselle toisin kuin päivystäjänä ollessa. Hälytys oli mennyt kaikille puolivakinaisille.

Varallaolovelvoitteissa ei ollut tapahtunut muutoksia työsuhteen aikana. A ei ollut saanut tietoonsa varallaolo-ohjetta vuonna 2016 eikä se ollut ollut esillä paloaseman ilmoitustaululla tuohon aikaan. Hän oli kuullut ohjeesta ensimmäisen kerran vuoden 2020 syyskuussa työnantajan järjestämässä kokouksessa (K13, V21), jossa oli mietitty Asikkalan palokunnan tulevaisuutta. Työnantaja oli halunnut, että Asikkalaan perustettaisiin yhdistysmuotoinen palokunta, koska henkilökohtaiset sopimukset aiheuttivat työnantajan mukaan ongelmia. Työnantajan edustaja oli tilanteessa tuonut esiin, että varallaolijan lähtöaika oli 15 minuuttia, mikä ei A:n mielestä pitänyt paikkaansa, ja lähtöajasta oli syntynyt väittelyä. A oli pyytänyt varallaolo-ohjeen Padasjoen vpk:n hallituksen puheenjohtaja R:ltä ja saanut sen neljä päivää kokouksen jälkeen. A oli ottanut asian esiin harjoituksissa, ja hämmennystä aiheuttavasta tilanteesta oli puolivakinaisten kesken käyty keskustelua. Syyskuun kokouksen jälkeen pelastuspäällikkö P oli tullut käymään asemalla ja hänelle oli tuotu esiin sopimuksen ja ohjeen välinen ristiriita. P oli sanonut ottavansa täyden vastuun siitä, jos tieto asiasta ei ollut tullut puolivakinaisille. Kuitenkin vasta vuoden 2022 keväällä työnantaja oli ensimmäisen kerran käynyt ohjeen läpi puolivakinaisten kanssa.

Marraskuussa 2020 pidetyssä kokouksessa (V9) keskustelua yhdistyksen perustamisesta oli jatkettu siitä, mihin syyskuussa oli jääty. Työntekijäpuoli oli esittänyt varallaolokorvauksen nostamista, koska työnantajan oli koettu pyrkineen kiertämään velvoitteitaan noudatettuun lähtövalmiuteen liittyen. Kyse oli ollut kompromissitarjouksesta siihen, millä ehdoin yhdistys voitiin perustaa. Yhdistyksen perustamista oli käsitelty myös myöhemmissä kokouksissa (V10, V11). Varallaolo-ohjeesta ei syyskuun kokouksen ollut käyty enää keskustelua.

Viiden minuutin lähtöajan noudattamista oli edelleen jatkettu, koska varallaolo-ohje oli ollut ristiriidassa työsopimusten kanssa ja A oli kokenut tarvetta noudattaa tekemäänsä sopimusta. A ei myöskään työn luonteen vuoksi ollut halunnut noudattaa pidempää valmiusaikaa.

A oli mahdollisesti nähnyt asemavastaavana toimineen H:n tämän aloittaessa työt. Asemavastaajissa oli ollut paljon vaihtuvuutta. A ei ole muistanut osallistuneensa H:n järjestämiin harjoituksiin tai että tämä olisi käynyt läpi varallaolo-ohjetta puolivakinaisten kanssa missään vaiheessa.

B on kertonut, että hänen liittyessään palokuntaan vuonna 2002 oli noudatettu menettelyä, jonka mukaan päivystäjällä oli ollut velvoite mennä hälytyksen tultua paloasemalle ja ehtiä paloautoon, jonka piti olla liikkeellä viidessä minuutissa hälytyksestä. Menettelyn oli ohjeistanut silloinen palopäällikkö U. Varallaolon aikaista liikkumisaluetta ei ollut rajattu, vaan tämä oli käytännössä perustunut siihen, että paloauton tuli lähteä asemalta viidessä minuutissa. Asemalla oli säilytetty varusteita, ja matkapuhelinta ja hakulaitetta oli kannettu mukana. Suoraan onnettomuuspaikalle ei ollut saanut mennä, vaan se oli nimenomaan kielletty.

Viiden minuutin lähtöajasta ei ollut ollut erikseen kirjallista ohjetta, vaan aikamääre oli perustunut työsopimuksessa olevaan valmiutta koskevaan kohtaan, jossa viitattiin palvelutasopäätökseen. Palvelutasopäätöksiä oli käyty läpi työpaikalla. Palopäällikkö oli myös suullisesti ilmaissut lähtöajan. B oli toiminut ohjeen mukaan koko ajan. Muutoksia velvoitteissa ei ollut tapahtunut.

B on kertonut, että hän ei ollut saanut tiedoksi vuonna 2016 ohjetta varallaolosta. H tai muukaan työnantajan edustaja ei ollut antanut sitä tiedoksi tai viitannut siihen suullisesti. B oli ylipäätään nähnyt asemavastaavana toimineen H:n vain yhden kerran, kun tämä oli käynyt esittäytymässä. Varallaolo-ohje ei ollut ollut asemalla esillä ilmoitustaululla, jonne uudet ohjeet ja määräykset tavanomaisesti oli laitettu ja jota kautta tiedotus oli tapahtunut. Kalustonhoitajana toiminut V oli osaltaan ollut huolehtimassa tiedottamisesta ja ohjeiden laittamisesta aseman ilmoitustaululle.

Ensimmäisen kerran asemalla oli puhuttu varallaolo-ohjeesta loppuvuodesta 2020. Tuolloin A oli näyttänyt B:lle ohjeen tietokoneeltaan. Ohje oli aiheuttanut ihmetystä, koska oli ollut selvää, että palokunnan piti lähteä liikkeelle viidessä minuutissa eikä asiaa ollut työnantajan puolelta mitenkään selvitetty työntekijöille. Puolivakinaiset olivat pohtineet, oliko ohje ylipäätään koskenut heitä vai vain muita alueella olevia sopimuspalokuntalaisia. Vasta vuoden 2022 alussa asemavastaava oli harjoitusten yhteydessä käynyt ohjeen läpi puolivakinaisen henkilöstön kanssa.

B oli kokenut työsopimuksen velvoittavaksi ja toiminut varallaolossa sen mukaisesti. Työsopimusta ei ollut missään vaiheessa muutettu. Kaikki puolivakinaiset olivat tehneet työsopimuksen pelastuslaitoksen kanssa. Heitä oli ollut noin 20–25, ja hälytykset olivat tulleet kaikille. Päivystäjä oli ollut velvollinen lähtemään jokaiseen tehtävään, kun taas päivystyksen ulkopuolella vastaavaa velvoitetta ei ollut ollut. Varallaololistalta ilmenevä oma vuoro oli hoidettava, ja esteen sattuessa sijainen oli hankittava itse. Varallaoloon olivat kuuluneet myös ensivastetehtävät.

B ei ollut henkilökohtaisesti tuonut työnantajan tietoon käsitystään, että häntä olisi koskenut varallaolo-ohjetta tiukempi lähtöaikavaatimus. Ristiriita ja työntekijöiden hämmennys oli tuotu B:n käsityksen mukaan työnantajan tietoon palaverissa vuonna 2020. B ei ollut ollut palavereissa mukana, mutta hän oli kuullut, että työnantaja oli tuolloin halunnut purkaa puolivakinaisten henkilökohtaiset työsopimukset ja tavoitellut yhdistyksen muodostamista Asikkalaan.

Asiassa todistelutarkoituksessa kuullut M, N, K ja O sekä todistajina kuullut L ja C ovat yhdenmukaisesti kertoneet olennaisilta osin samalla tavalla kuin A ja B. Heidänkin käsityksenään oli ollut, että työsopimuksen valmiusehto oli koskenut ennen muuta päivystäjiä, ja tarkoitti sitä, että heillä oli velvollisuus noudattaa palvelutasopäätöksen mukaista valmiusaikaa. Tämä oli edellyttänyt sitä, että varallaolijan oli tullut ehtiä paloasemalle siten, että paloauto oli päässyt lähtemään tilannepaikalle asemalta viiden minuutin kuluessa hälytyksestä. Vapaa-ajaltaan hälytyksiin osallistuvilla ei vastaavaa velvollisuutta ollut ollut. Näin oli asemalla toimittu jo vuosia. Kaikki kuultavat ovat kertoneet, että varallaolo-ohje ei ollut tullut vuonna 2016 heidän tietoonsa eikä ollut tuolloin ollut aseman ilmoitustaululla. Asiasta oli saatu tietoa ensimmäisen kerran vuonna 2020 syyskuussa pidetyssä kokouksessa, jossa lähtöajan oli kerrottu olevan 15 minuuttia. Viiden minuutin lähtöajan noudattamista oli kuitenkin jatkettu, koska menettely oli vakiintunut eikä työsopimuksia ollut muutettu. Myös työn luonne edellytti välitöntä toimimista. Työsopimuksen ja varallaolo-ohjeen välillä koettiin olevan ristiriita, koska ohjeen mukainen 15 minuuttia ei mahdollistanut palvelutasopäätöksen mukaista valmiusaikaa.

O on lisäksi kertonut olleensa läsnä kokouksessa 17.12.2019 (V8), jossa oli keskusteltu Päijät-Hämeen sopimuspalokuntien varallaolosta ja jossa tullut ilmi, että ne noudattivat 15 minuutin lähtöaikaa. O oli ymmärtänyt, ettei asia koskenut millään lailla henkilökohtaisen työsopimuksen solmineita puolivakinaisia. Palaverissa oli todettu, että ”toistaiseksi mennään kuitenkin kuten sopimuksiin on kirjattu”, mikä oli O:n käsityksen mukaan tarkoittanut työsopimusten mukaisen lähtöajan noudattamista palvelutasopäätökseen perustuen. O oli ollut läsnä myös syyskuussa 2020 järjestetyssä kokouksessa (K13, V21), jossa oli ilmennyt, että työnantajan mukaan 15 minuutin lähtöaika koski myös puolivakinaisia. O oli ollut asiasta eri mieltä ja tuonut tämän kokouksessa esiin. Kokouksen jälkeen lokakuussa 2020 asiasta oli keskusteltu pelastuspäällikkö P:n kanssa paloasemalla, ja P oli sanonut ottavansa vastuun, jos lähtöaikamuutoksesta ei ollut tiedotettu. Samaa viiden minuutin lähtöajan noudattamista oli edelleen jatkettu työsopimuksen mukaisesti. Jälkeenpäin vuonna 2022 oli vuoden 2016 varallaolo-ohjeesta annettu tiedoksi muistio, mutta asiasta ei ollut laajemmin tiedotettu eikä työnantaja ollut toiminut millään tavalla aktiivisesti asiassa.

D on kertonut aloittaneensa vuonna 2003 nykyisessä asemassaan pelastuslaitoksen ylimpänä viranhaltijana pelastusjohtajana. Asikkalan puolivakinaisen henkilöstön ylimpänä vastaavana viranhaltijana toimi pelastuspäällikkö ja hänen alapuolellaan aluepalopäällikkö. Asikkalan asemalla asemavastaavana oli vuonna 2016 toiminut nykyinen aluepalopäällikkö H, joka oli päällystöviranhaltijana vastannut aseman toiminnasta.

Päijät-Hämeen alueen pelastustoimen valmius rakentui siten, että alueella oli vakinaisia pelastusasemia, joissa päätoiminen henkilöstö työskenteli ympärivuorokautisesti välittömässä valmiudessa. Lisäksi oli vapaapalokuntapohjaisia sopimuspalokuntia ja Asikkalassa puolestaan sopimushenkilöstö, jota kutsuttiin puolivakinaiseksi palokunnaksi. Muutamilla asemilla, kuten Asikkalassa, oli lisäksi päivähenkilöstönä palomestari ja kalustonhoitaja, jotka olivat valmiudessa arkipäivisin. Vapaapalokunta oli sopimuspalokunta, jonka taustalla oleva yhdistys teki palvelutuotannosta sopimuksen pelastuslaitoksen kanssa, kun taas puolivakinaisen henkilöstön jäsenet tekivät itse sopimuksen suoraan pelastuslaitoksen kanssa. Operatiivisen toiminnan kannalta näiden välillä ei ollut eroa. Asikkalan puolivakinainen palokunta rinnastettiin sopimuspalokuntiin.

Aluesopimuksessa (V7) oli määritelty ehdot, jotka koskivat kaikkia sopimuspalokuntia, palomiesyhdistyksiä ja henkilökohtaisen sopimuksen tehneitä henkilöitä. Jokaiselle sopimuspalokunnalle oli määritelty yhdyshenkilö sopimuspalokunnasta ja lisäksi oli toimipaikan vastaava. Tulevista ohjeista annettiin ennakkotietoa ja niiden antamisesta tiedotettiin, ja asemavastaava sekä yhdyshenkilö velvoitettiin käymään ne läpi henkilöstön kanssa. Kaikki ohjeet laitettiin myös asemien ilmoitustauluille.

D oli lähettänyt varallaolo-ohjeen vuonna 2016 heti sen valmistuttua tiedoksi sähköpostina asemavastaaville ja yhdyshenkilöille velvoittaen käymään sen läpi henkilöstön kanssa (V1). Ohjeesta oli D:n tietojen mukaan tiedotettu Asikkalassa asianmukaisesti sekä kalustonhoitaja SV:n ja asemavastaava H:n toimesta, ja lisäksi pelastuspäällikkö P:n mukaan ohje oli ollut aseman ilmoitustaululla. D ei ole tiennyt, miten kalustonhoitaja oli tiedottanut asiasta, mutta H oli kertonut tiedottaneensa siitä harjoitusten yhteydessä. Hälytysosastolla oleva ja varallaoloa tekevä oli myös velvollinen seuraamaan ilmoitustaulua. Kaikki ohjeet tiedotettiin sopimuspalokunnille samalla tavalla asemavastaavien ja yhteyshenkilöiden kautta.

Ennen vuoden 2016 varallaolo-ohjetta noudatettu varallaolovalmius oli ollut viisi minuuttia. Varallaolo-ohjeessa oli selkeästi ilmoitettu, että lähtöaikavaatimus oli 15 minuuttia, ja se koski kaikkia. Varallaolijalta oli edellytetty tavoitettavuutta puhelimella tai hakulaitteella. Hälytyksen saatuaan varallaolijan oli tullut mennä asemalle 15 minuutin kuluessa hälytyksestä ja lähteä liikkeelle siinä yksikössä, johon oli ehtinyt. Henkilö oli voinut toimia 15 minuutin lähtöajan puitteissa vapaasti. Varallaoloaikana oli Asikkalassa ollut 2,6–2,8 tehtävää viikossa ja yksittäisellä varallaolijalla varallaoloa keskimäärin viikko kuukaudessa. Varallaolijan saapumisaikaa asemalle ei ollut seurattu tai sanktioitu.

Sivutoimisten palomiesten työsopimuksissa (V2, V3) valmiutta koskeva ehto tarkoitti sitä, että toiminnassa mukana ollut henkilö oli hälytystehtävässä velvollinen saapumaan paloasemalle mahdollisimman nopeasti. Viittaus toiminnan käynnistymiseen palvelutasopäätöksen mukaisesti ei velvoittanut yksittäistä henkilöä vaan sopimuspalokuntaa kollektiivina, sillä yksittäinen työntekijä ei välttämättä aina lähtenyt hälytystehtävälle. Valmiutta koskeva ehto ei koskenut varallaoloaikaa. Varallaolosta oli työsopimuksessa erillinen kohta, jonka mukaisesti työntekijä sitoutui suorittamaan varallaoloa tarvittaessa. Työsopimuksessa oli lisäksi kohta, jonka mukaan työntekijä sitoutui noudattamaan pelastuslaitoksen ohjeita.

Asikkalan puolivakinaisten muodostamaan hälytysosastoon oli kanteessa tarkoitettuna aikana kuulunut 25–30 henkilöä. Kaikilla oli ollut samansisältöinen työsopimus. Päivystykseen oli osallistunut heistä noin puolet. Noin kolmasosa heistä oli lähtenyt hälytyksille. Varallaololla varmistettiin, että kaikille hälytyksille saatiin ennemmin tai myöhemmin henkilöitä kokoon, koska niille osallistui muitakin kuin varallaolijoita.

Palvelutasopäätös ei velvoittanut yksittäistä henkilöä. Vuoden 2014 palvelutasopäätöksen mukaan Asikkalassa oli Vääksyn alueella kuusi II-riskiluokan aluetta, joissa ensimmäisen yksikön tuli olla kohteessa 10 minuutissa (V5). Palvelutasopäätöksessä oli määritelty tavoitetaso ja kuvattu ajoaika, johon ensimmäinen yksikkö ehti 10 minuutissa. Tavoiteaika ei koskenut yksittäistä henkilöä, vaan kyse oli sopimuspalokunnan yksikön tai muun yksikön tavoitteesta. Yksiköitä saattoi tulla muiltakin asemilta.

Syksyllä 2019 oli pidetty palaveri (V8), jossa oli käyty varallaolosta ja sen tarpeellisuudesta laajempaa keskustelua sekä käyty läpi varallaoloa koskevia oikeuskäsittelyitä. D oli kokouksessa tuonut esiin, että pelastuslaitos oli tehnyt vuonna 2016 ohjeen, jonka mukaan lähtöaika varallaolossa oli 15 minuuttia ja että 15 minuutin lähtöaikaa ei ollut pidetty työaikana. Paikalla olivat olleet Asikkalan puolivakinaisen henkilöstön osalta O ja W. Tuolloin ei ollut ilmennyt väitettä, jonka mukaan puolivakinaisilla olisi oman käsityksensä mukaan ollut 15 minuuttia tiukempi lähtöaikavaatimus.

Palaverissa 10.9.2020 (K13, V21) ei ollut keskusteltu enää varallaolijoiden lähtöaikavaatimuksista vaan ennen muuta Asikkalaan perustettavasta yhdistyksestä, jonka kanssa pelastuslaitos tekisi palokuntasopimuksen. Edellisten aiheiden lisäksi 23.11.2020 pidetyssä palaverissa (V9) ja edelleen palaverissa 1.12.2020 (V10) oli keskusteltu puolivakinaisten esityksestä varallaolokorvauksen nostamisesta. Palavereissa ei ollut keskusteltu varallaolijoiden lähtöaikavaatimuksista. Palaverissa 8.12.2020 (V11) oli niin ikään puhuttu yhdistyksen perustamisesta ja info- ja keskustelutilaisuudesta 14.12.2020 laadittu asiakirja (V12) liittyi samoihin sopimusneuvotteluihin. Lähtöaikaa koskevaa erimielisyyttä ei ollut ilmennyt. Asia oli tullut työnantajan tietoon vasta vaatimuskirjeen 19.5.2021 myötä (V19). Työnantaja oli tämän jälkeen tiedottanut varallaolo-ohjeesta henkilöstölle useammalla viestillä sekä lopulta antanut sen henkilöstölle kirjatuilla kirjeillä tiedoksi. Jo vuonna 2016 asiasta oli ollut laajalti valtakunnan tason keskustelua, uutisointia ja tiedottamista, ja Asikkalan puolivakinaisten edustajia oli ollut sitä koskeneissa palavereissa mukana. Ohjeistus oli myös asianmukaisesti jalkautettu toimipaikkavastaavien ja yhdyshenkilöiden kautta kuten aluesopimuksessa oli sovittu. Kaikille muille sopimuspalokunnille asia oli ollut selvä ja aluesopimus koski myös Asikkalaa. Työsopimuksia ei ollut muutettu, koska tarvetta sille ei ollut ilmennyt. Jokaiselle työntekijälle varallaolo-ohjetta ei ollut annettu henkilökohtaisesti tiedoksi ennen kuin lopulta vuonna 2022.

P on kertonut aloittaneensa pelastuspäällikön virassa vuonna 2011. Pelastuspäällikkö vastasi operatiivisesta pelastustoiminnasta Päijät-Hämeen maakunnassa, mukaan lukien varallaolosta. Vuonna 2016 laaditusta varallaolo-ohjeesta P on kertonut, että sen taustalla oli ollut muiden alueiden varallaolokiistat. Ohje koski kaikkia. Ennen vuotta 2016 varallaolosta ei ollut ollut yleistä kirjallista ohjeistusta vaan oli noudatettu paikallisia käytänteitä. Tavanomaisesti vastaavat ohjeet lähetettiin eteenpäin sähköpostitse, laitettiin intraan, ja esihenkilöt kävivät sen läpi alaistensa kanssa. Pienemmillä asemilla tämän teki asemavastaava tai yhteyshenkilö. Lisäksi tulostettu ohje laitettiin aseman ilmoitustaululle. Varallaolo-ohjeen kanssa oli toimittu näin. Asikkalassa kalustonhoitaja V oli laittanut ohjeen paloaseman ilmoitustaululle, ja H asemavastaavana oli käynyt sen harjoitusten yhteydessä läpi. P on kertonut nähneensä ohjeen vuonna 2016 Asikkalan aseman ilmoitustaululla harjoitusillassa. Ohje oli toimitettu myös palokunnan yhteyshenkilönä toimineelle O:lle, jotta tämä välittäisi siitä tiedon eteenpäin.

Puolivakinaisten työsopimuksissa ei ollut määritelty varallaoloa koskevia velvoitteita yksittäiselle henkilölle. Sopimuksella työntekijä sitoutui osallistumaan pelastustoimintaan pelastuslaitoksen ohjeistuksen mukaisesti. Työsopimuksen valmiutta koskeva kohta tarkoitti sitä, että hälytyksen tullessa oli tultava paloasemalle ja varmistaa yksikön liikkeelle lähtö. Ehto velvoitti kaikkia työsopimuksen solmineita henkilöitä. Vapaa-ajalla olevalla henkilöllä ei ollut työsopimukseen perustuen ehdotonta velvollisuutta lähteä hälytykselle. Varallaolojärjestelmällä varmistettiin se, että joku lähti hälytykselle ja yksikkö saatiin liikkeelle. Työsopimuksen varallaoloa koskeva kirjaus tarkoitti sitä, että hälytysryhmässä toimiva henkilö voi osallistua varallaoloon tarpeen mukaan. Sopimuksessa ei ollut määritelty varallaoloaikaista lähtöaikavaatimusta. Varallaolovelvoitteet oli määritelty varallaolo-ohjeessa.

Muistio 17.12.2019 (V8) oli laadittu tilaisuudesta, jossa oli muun ohella keskusteltu valtakunnallisesta varallaolotilanteesta. Tilaisuudessa 10.9.2020 (V21) oli keskusteltu yhdistyksen perustamisesta Asikkalaan. Tämän jälkeen P oli käynyt Asikkalassa harjoitusillassa. Epätietoisuutta lähtöajasta ei ollut tullut P:n tietoon. Kokouksessa 23.11.2020 (V9) oli keskusteltu varallaolokorvauksesta. Lähtöaikaa koskeva epäselvyys oli tullut P:n tietoon vuonna 2021, kun pelastusjohtaja oli näyttänyt hänelle vaatimuskirjeen (V19). Välittömästi tämän jälkeen työnantaja ei ollut katsonut tarpeelliseksi ryhtyä toimenpiteisiin varallaolo-ohjeistuksen tiedoksi antamiseksi, mutta myöhemmin vuonna 2022 työnantaja oli vielä toimittanut varallaolo-ohjeen jokaiselle henkilökohtaisesti tiedoksi.

H on kertonut toimineensa Asikkalassa asemavastaavana vuodesta 2016 helmikuun loppuun 2018 saakka. H oli toiminut puolivakinaisten esihenkilönä ja vastannut aseman toiminnasta, kalustosta sekä hyväksynyt varallaololistat. Asemavastaava lähtökohtaisesti jalkautti myös pelastuslaitoksen ohjeet ja määräykset sekä toimi yhteyshenkilönä pelastuslaitoksen ja sopimuspalokuntien välillä. Varallaolo-ohje oli tullut voimaan vuonna 2016 ja pelastusjohtaja D oli antanut sähköpostitse määräyksen välittää tiedon siitä sopimuspalokunnille (V1), kuten oli tehtykin. Varallaolo-ohje kattoi kaikki vakinaiset ja sopimuspalokunnat, mukaan lukien Asikkalan puolivakinaiset. Ohje oli välittömästi toimitettu Asikkalan paloaseman ilmoitustaululle, ja H oli asemavastaavana käynyt sen asemalla läpi harjoituksiin liittyvän oppitunnin yhteydessä. H ei ole muistanut, milloin kyseinen harjoitus oli pidetty tai keitä harjoitukseen oli osallistunut. Puolivakinaisilla oli velvoite osallistua tiettyyn määrään harjoituspäiviä. Jos joku ei ollut ollut mukana kyseisessä harjoituksessa, tieto oli joka tapauksessa välittynyt ilmoitustaululta. V oli toiminut Asikkalassa kalustonhoitajana. Myös hän oli osallistunut tiedottamiseen yhteyshenkilönä ja laittanut tiedotteita ilmoitustaululle. Sekä H että pelastuspäällikkö P olivat nähneet varallaolo-ohjeen ilmoitustaululla. Ohjeesta ei ollut syntynyt asemalla keskustelua.

H:n mukaan puolivakinaisen henkilöstön työsopimusten valmiutta koskeva ehto tarkoitti varallaolijan osalta sitä, että tämän piti saapua hälytyksen tullessa asemalle ja muun hälytysosaston jäsenen tuli saapua mahdollisuuksien mukaan. Lähtöaika oli määritelty varallaolo-ohjeessa 15 minuutiksi eikä H ole ymmärtänyt, miten puolivakinaisille olisi voinut syntyä käsitys, että lähtöaika olisi ollut tätä tiukempi.

Q on kertonut toimineensa vuoden 2020 lokakuusta aluepalopäällikkönä ja toimineensa vuoden 2018 maaliskuusta elokuuhun Asikkalassa asemavastaavana X:n jälkeen. Tiedottaminen oli asemavastaavan vastuulla, ja Q oli lähettänyt kaikki uudet ohjeet ja määräykset aseman sähköpostiin, tulostanut ne ilmoitustaululle ja vienyt taukotilan pöydälle. Puolivakinainen henkilöstö ei ollut käynyt keskustelua lähtöajasta sinä aikana, kun Q oli ollut Asikkalassa asemavastaavana. Puolivakinaisten työsopimuksissa oli maininta varallaolosta tarpeen vaatiessa, mutta siinä ei ollut määritelty varallaoloon liittyviä velvoitteita. Työsopimuksen mukaan työntekijä sitoutui noudattamaan sopimuksella pelastuslaitoksen sääntöjä ja ohjeita, kuten varallaolo-ohjetta. Sopimuksen sisältämällä valmiusehdolla tarkoitettiin sitä, että palokunta hoiti kollektiivisesti hälytystehtävät. Varallaolijan ei tarvinnut ehtiä ensimmäiseen yksikköön. Q:n mielestä ei ollut mahdollista, että varallaolossa olisi ajateltu noudatettavan viiden minuutin lähtöaikaa.

R on kertonut toimineensa Padasjoen vpk:n hallituksen puheenjohtajana. R ei ole tiennyt vuonna 2016 annetun varallaolo-ohjeen (V1) jalkauttamisesta Asikkalan puolivakinaiselle henkilöstölle muuta kuin sen, että varallaolo-ohjeen sähköpostijakelussa oli ollut mukana Asikkalan kalustonhoitaja V.

S on kertonut olleensa Sysmän vpk:n hallituksen jäsen. Sysmässä varallaolo-ohje (V1) oli käyty henkilöstön kanssa läpi ja laitettu ilmoitustaululle. Vuonna 2016 ohjeesta oli keskusteltu paljon ja S oli keskustellut asiasta myös Asikkalan puolivakinaiseen palokuntaan kuuluvien henkilöiden kanssa, ei kuitenkaan A:n tai B:n kanssa.

Arvioinnin lähtökohdat

KVTES:n mukaan työajaksi luetaan työhön käytetty aika sekä aika, jonka työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. Varallaololla taas tarkoitetaan sitä, että työntekijän on oltava vapaa-ajallaan tavoitettavissa niin, että hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön. Varallaoloksi ei katsota velvollisuutta olla työpaikalla työvalmiudessa paitsi silloin, kun työntekijälle on annettu lupa olla varalla valintansa mukaan joko työpaikalla tai määrätyin ehdoin sen ulkopuolella. Jos työnantaja on järjestänyt varallaoloa varten asunnon, jota ei voida pitää työntekijän varsinaisena asuntona, mutta jossa työnantaja on velvoittanut hänet olemaan varalla, tällaisessa asunnossa oleskeluvelvollisuus luetaan työajaksi.

Työaikadirektiivi 2003/88/EY asettaa edellä todetuin tavoin vähimmäisvaatimukset sille, mitä on ainakin pidettävä työaikana. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella direktiivissä tarkoitetun työajan käsitteen alaan kuuluvat sellaiset varallaolojaksot, joiden aikana työntekijään kohdistuu sen luonteisia velvoitteita, että ne kokonaisuutena vaikuttavat objektiivisesti ja erittäin huomattavasti työntekijän mahdollisuuksiin käyttää vapaasti näiden jaksojen aikana se aika, jolloin häneltä ei edellytetä työtehtävien suorittamista, ja käyttää tämä aika omiin asioihinsa. Sitä vastoin silloin, kun työntekijälle tietyn päivystysjakson aikana asetetut velvoitteet eivät ole näin voimakkaita ja mahdollistavat sen, että hän voi järjestää ajankäyttönsä ja keskittyä omiin asioihinsa ilman suurempia velvoitteita, vain aika, joka liittyy työsuoritukseen, joka on tarvittaessa tosiasiallisesti toteutettu tällaisena ajanjaksona, on direktiivissä tarkoitettua työaikaa. (Ks. esim. suuren jaoston tuomio 9.3.2021, Stadt Offenbach am Main, C-580/19, EU:C:2021:183.)

Kokonaisarviota tehtäessä on ensinnäkin otettava huomioon varallaolijalta edellytetty valmiusaika (reaktioaika), jolla tarkoitetaan sitä aikaa, jonka kuluessa hänen on hälytyksen tultua ryhdyttävä työhön, mikä yleensä edellyttää häneltä työpaikalle tai tehtäväpaikalle saapumista. Jos tuo valmiusaika on kohtuullinen ja mahdollistaa siten henkilökohtaisten ja sosiaalisten aktiviteettien suunnittelun, kyse ei ensi näkemältä ole työajasta. Jos tuo aika on vain muutamia minuutteja, päivystysjaksoa on lähtökohtaisesti pidettävä kokonaisuudessaan työaikana, koska tällöin varallaolija saadaan käytännössä hyvin helposti luopumaan suunnittelemasta mitään, edes lyhytkestoista, vapaa-ajan toimintaa.

Huomioon on tarvittaessa otettava yhtäältä myös muut työntekijälle asetetut velvoitteet ja toisaalta varallaoloa helpottavat järjestelyt ja edut, jotka työntekijälle on myönnetty. Reaktioaikaan liittyvistä velvoitteista merkityksellinen on muun ohella erityisesti työntekijän velvollisuus pysyä kotona hälytystä odottaessaan tai se, että hänellä on oltava erityiset varusteet, kun hänen on saavuttava työpaikalle tai kohteeseen. Työntekijälle myönnettyjen järjestelyjen osalta merkityksellinen on työntekijän käyttöön mahdollisesti annettu päivystysauto, joka mahdollistaa nopean liikkumisen etuoikeuksia ja kulkuoikeuksia hyödyntäen, tai se, että työntekijällä on mahdollisuus vastata työnantajan kutsuihin poistumatta oleskelupaikastaan.

Toiseksi on otettava huomioon se, miten usein keskimäärin kyseinen työntekijä tavallisesti tosiasiallisesti työskentelee kunkin päivystysjaksonsa kuluessa. Jos työntekijä päivystysjaksoinaan kutsutaan keskimäärin usein suorittamaan työtehtäviä, jotka yleensä eivät ole lyhytkestoisia, varallaoloaika kokonaisuudessaan on lähtökohtaisesti työaikadirektiivissä tarkoitettua työaikaa. Se, että hälytyksiä tulee keskimäärin vain harvoin, ei kuitenkaan voi johtaa siihen, että varallaoloa olisi pidettävä lepoaikana, jos valmiusajan vaikutus on sellainen, että se riittää rajoittamaan objektiivisesti ja erittäin huomattavasti varallaolijan mahdollisuutta käyttää vapaasti aikaa, jolloin häneltä ei edellytetä työtehtävien suorittamista.

Työtuomioistuin on oikeuskäytännössään katsonut, että tilanteessa, jossa varallaolijalla on ollut velvollisuus hälytyksen tultua saapua paloasemalle hyvin lyhyessä ajassa, yleensä noin viidessä minuutissa, varallaolijalta edellytetty valmiusaika on ollut niin lyhyt, että varallaoloaikaa on lähtökohtaisesti pidetty kokonaisuudessaan työaikana. Vaikka riittävän lähellä paloasemaa asuvat ovat sinänsä voineet oleskella varallaoloaikana myös kotonaan, valmiusaikaa koskevan ehdon on katsottu rajoittavan merkittävästi heidänkin mahdollisuuksiaan keskittyä omiin asioihinsa ja viettää vapaa-aikaansa haluamallaan tavalla. Olosuhteita kokonaisuutena arvioiden ja ottaen erityisesti huomioon lyhyt valmiusaika varallaoloaika on luettu tällöin kokonaisuudessaan työajaksi (ks. TT 2020:31, TT 2021:33, TT 2021:34, TT 2021:50–52, TT 2022:22, TT 2022:54 ja TT 2023:13–16). Työtuomioistuin on lisäksi korostanut sitä, että työnantajan velvollisuutena on selvittää työntekijöille varallaoloa koskevat keskeiset velvoitteet, ja jos työntekijällä on ollut perusteltu syy olettaa, että varalla ollessaan hänellä on tietynsisältöisiä velvollisuuksia, työnantajan on katsottu kantavan riskin siitä, että se ei ole selvittänyt työntekijöille varallaolon keskeisten ehtojen sisältöä tältä osin.

Sen sijaan tilanteessa, jossa varallaolijalla on ollut mahdollisuus ajaa käytössään olleella pelastusautolla myös suoraan kohteeseen ajamatta paloaseman kautta, ja kun varallaolovelvoitteet ovat muutoinkin sisältäneet riittävästi joustoa, varallaolijoilla on katsottu olleen mahdollisuus hyödyntää lepoaikansa asianmukaisesti. Työtuomioistuin on todennut, että mahdollisuus lähteä hälytystehtävään suoraan ajamatta paloaseman kautta mahdollistaa liikkumisen ja vapaa-ajan toiminnot vapaammin ja laajemmalla alueella, jolloin varallaolija voi myös käyttää lepoaikaansa tehokkaammin kuin silloin, kun hän on velvollinen oleskelemaan paloaseman välittömässä läheisyydessä. Näin on erityisesti silloin, jos edellytetty saapumisaika kohteeseen on kohtuullinen ja joustava. (Ks. TT 2021:51 ja TT 2021:52. Ks. vastaavasti päällystövarallaoloa koskevat ratkaisut TT 2022:34, TT 2022:53 ja TT 2022:54.)

Edellä todetun lisäksi ratkaisussa KKO 2015:49 oli kyse siitä, että varallaoloaikana sairaankuljettajilta oli edellytetty 15 minuutin lähtövalmiusaikaa, eli ambulanssin oli pitänyt olla matkalla suorittamaan tehtävää viimeistään 15 minuutin kuluttua hälytyksestä. Korkein oikeus totesi, että 15 minuutin lähtövalmiusaika oli tuossa asiassa tarkoittanut sitä, että sairaankuljettajat eivät olleet olleet pakotettuja oleskelemaan asemapaikallaan tai sen välittömässä läheisyydessä, eivätkä he olleet varallaoloaikanaan olleet sillä tavoin sidottuja työhönsä tai työpaikalleen, että varallaoloaikaa olisi tällä perusteella pidettävä työaikana.

Arviointi tässä asiassa

Tässä asiassa on ollut kyse A:n ja B:n ajalla 19.5.2016–30.4.2021 Asikkalan paloasemalle suorittamasta miehistövarallaolosta. A ja B ovat olleet niin sanottuja puolivakinaisia palomiehiä, ja he ovat solmineet työsopimuksen suoraan pelastuslaitoksen kanssa.

A:n ja B:n työsopimuksissa (K3, K4, V2, V3) on ollut muun ohella valmiutta koskeva ehto, jonka mukaan ”hälytyksen saatuaan työntekijä on velvollinen saapumaan paloasemalle sillä nopeudella, että pelastustehtävät käynnistyvät Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen pelastustoimen palvelutasopäätöksen mukaisesti”. Työsopimuksiin on varallaolon osalta kirjattu seuraavaa: ”Työntekijä sitoutuu suorittamaan työehtosopimuksen mukaista varallaoloa tarpeen vaatiessa.” Edelleen työsopimuksiin on kirjattu, että ”työntekijä sitoutuu noudattamaan Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen sääntöjä sekä ohjeita”. Asiassa on riidatonta, ettei A:n ja B:n työsopimuksia ole muutettu kanteessa tarkoitettuna aikana.

Työsopimusten valmiutta koskevassa ehdossa viitattu palvelutasopäätös on asiakirja, jossa on määritelty muun ohessa pelastustoimen tavoitetaso toiminnan ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi (K1, V5). Kanteessa tarkoitettuna aikana voimassa olleiden Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen palvelutasopäätöksissä (K1, K2, V5, V6) tavoitteeksi on asetettu, että 75 prosentissa kiireellisistä tehtävistä ensimmäinen yksikkö on onnettomuuspaikalla II-riskiluokan alueella 10 minuutin ja III-riskiluokan alueella 20 minuutin kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut hälytyksen. Riidatonta on, että Asikkalassa on ollut enintään II-riskiluokan alueita.

Kuten työnantajapuoli on korostanut, palvelutasopäätöksessä itsessään ei määritellä yksittäisen työntekijän varallaolovelvoitteita vaan siinä on asetettu keskimääräisiä tavoitteita koskien kohteeseen saapumista kiireellisissä pelastustoimen tehtävissä koko maakunnan tasolla. Työsopimuksen mukaisesti työntekijä on hälytyksen saatuaan ollut kuitenkin velvollinen saapumaan paloasemalle sillä nopeudella, että pelastustehtävät käynnistyvät palvelutasopäätöksen mukaisesti, toisin sanoen esimerkiksi II-riskiluokan alueella 10 minuutissa hälytyksestä. Tavoitteellisten toimintavalmiusaikojen saavuttaminen on käytännössä tarkoittanut sitä, että yksikkö on lähtenyt paloasemalta noin viidessä minuutissa hälytyksestä. Työnantajapuolen mukaan työsopimuksen valmiutta koskeva ehto ei ole koskenut yksittäistä varallaolijaa vaan puolivakinaisen henkilöstön muodostamaa hälytysosastoa kollektiivina samaan tapaan kuin sopimuspalokuntien palokuntasopimuksissa. Tällaista päätelmää ei kuitenkaan voida tehdä ehdon sanamuodosta, eikä asiassa ole esitetty selvitystä siitä, että työnantaja olisi ennen vuotta 2022 tuonut työntekijöille esiin omaa tulkintaansa ehdon merkityksestä (V18). Työntekijöillä on ehdon sanamuodon perusteella voinut siten olla perusteltu käsitys siitä, että valmiutta koskeva työsopimuksen ehto on velvoittanut heitä nimenomaan varalla ollessa. Joka tapauksessa henkilötodistelun perusteella on tullut selvitetyksi, että Asikkalassa varallaolija on pitkän ja vakiintuneen käytännön perusteella saapunut hälytyksen saatuaan paloasemalle siten, että paloauto on päässyt lähtemään tilannepaikalle viiden minuutin kuluessa hälytyksestä. Tätä viiden minuutin lähtöaikaa on A:lle ja B:lle heidän kertomustensa perusteella korostettu myös työsopimuksia solmittaessa.

Päijät-Hämeen pelastuslaitos on antanut 15.3.2016 kirjallisen varallaolo-ohjeen (V1), jonka mukaan varallaolossa olevan odotetaan osallistuvan tehtäviin seuraavasti: ”Ryhmänjohtaja ja miehistö 15 minuutin kuluessa hälytyksestä yksikön mukana. Tehtävään siirtymiseen liittyvää myöhästymistä ei sanktioida.” Pelastusjohtaja on 15.3.2016 lähettänyt ohjeen sähköpostitse muun ohella Asikkalan asemavastaavana toimineelle H:lle ja kalustonhoitajana toimineelle V:lle (V1). Sähköpostissa pelastusjohtaja on todennut, että ohjeistus otetaan käyttöön Päijät-Hämeen pelastuslaitoksella välittömästi, ja pyytänyt, että sopimuspalokuntien päälliköt ja toimipaikan vastaavat käyvät ohjeistuksen varalla olevan henkilöstön kanssa läpi. Pelastusjohtaja D on työtuomioistuimessa kuultuna kertonut käsityksensä olevan, että näin on toimittu myös Asikkalassa. Asemavastaavana toiminut H on kertonut käyneensä varallaolo-ohjeen läpi puolivakinaisen henkilöstön kanssa harjoituksissa, jonka ajankohdasta tai osallistujista hänellä ei kuitenkaan ole ollut tarkempaa muistikuvaa. H ja pelastuspäällikkö P ovat lisäksi kertoneet nähneensä varallaolo-ohjeen Asikkalan paloaseman ilmoitustaululla. Työnantajapuolen todistajien mukaan uudesta lähtöajasta ei ole syntynyt Asikkalassa keskustelua tai kysymyksiä.

Työntekijäpuolen kuultavat ovat sen sijaan kertoneet, että heidän tietoonsa uusi varallaolo-ohje ja 15 minuutiksi muuttunut lähtöaika on tullut vasta loppuvuodesta 2020 sen jälkeen, kun muun ohella A ja O ovat saaneet tietää asiasta 10.9.2020 järjestetyssä kokouksessa. Tosin O on jo 17.12.2019 osallistunut keskustelutilaisuuteen, joka on koskenut muun ohella varallaolon järjestämistä sopimuspalokunnissa, ja jossa myös varallaolo-ohjetta on käsitelty (V8). O on kuitenkin kertonut olleensa siinä käsityksessä, että ohje ei ole koskenut lainkaan puolivakinaista henkilöstöä, joka on solminut työsopimukset suoraan pelastuslaitoksen kanssa. Työtuomioistuimella ei ole syytä epäillä O:n kertomusta.

Työntekijäpuolen henkilötodistelussa on tuotu esiin, että varallaolo-ohjeen mukainen 15 minuutin lähtöaika on loppuvuodesta 2020 herättänyt puolivakinaisen henkilöstön keskuudessa hämmennystä ja runsaasti keskustelua. Tämä on ymmärrettävää, koska kyse on ollut muutoksesta pitkään vallinneeseen käytäntöön. Se seikka, että puolivakinaisen henkilöstön ja työnantajan välillä varallaolo-ohjeesta ei ole tätä ennen käyty lainkaan keskustelua, tukee osaltaan työntekijäpuolen kuultavien kertomusta siitä, että ohje ei ole ollut heidän tiedossaan. Epäselväksi on jäänyt, onko ohjetta käsitelty Asikkalassa jollakin harjoituskerralla, miten sitä on käsitelty, tai missä vaiheessa ohje on laitettu paloaseman ilmoitustaululle. Henkilötodistelun perusteella on kuitenkin tullut uskottavalla tavalla selvitetyksi, että työnantaja ei ole vuonna 2016 riittävällä tavalla tuonut uutta ohjetta ja muuttunutta lähtöaikavaatimusta henkilöstön tietoon.

Edellä lausutun perusteella A:lla ja B:llä on ollut perusteltu syy olettaa, että heidän on tullut varalla ollessaan olla sellaisessa valmiudessa, että hälytyksen tultua he ehtivät paloasemalle noin viidessä minuutissa. Varallaolo-ohje ja 15 minuutin lähtöaika on edellä todetuin tavoin tullut ilmi kokouksessa 10.9.2020. A ja B ovat kertomansa mukaan kuitenkin jatkaneet toimimista vakiintuneiden varallaolokäytänteiden mukaisesti viiden minuutin lähtöaikaa noudattaen.

Kanteessa on vaadittu vahvistettavaksi, että A:n ja B:n varallaoloksi luettu aika tulee lukea työajaksi 30.4.2021 saakka eli vielä yli puoli vuotta edellä mainitun kokouksen 10.9.2020 jälkeen. Kantaja on vedonnut asiassa ensinnäkin siihen, että työnantaja ei ole voinut muuttaa työsopimuksen valmiutta koskevaa ehtoa varallaoloa koskevalla ohjeistuksella ilman, että työsopimusta on muutettu. Kantajan mukaan A:n ja B:n työsuhteen ehdot ovat siten määräytyneet heidän voimassa olevien työsopimustensa mukaan.

Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että työnantaja ei voi direktio-oikeutensa nojalla muuttaa yksipuolisesti työsopimuksen olennaisia ehtoja ilman irtisanomisperustetta ja -menettelyä. Olennaisina on pidetty heikennyksiä palkkaan ja muihin taloudellisiin etuuksiin samoin kuin merkittäviä muutoksia työtehtävien keskeiseen sisältöön tai määrään. (Ks. esim. KKO 2010:60, KKO 2016:80 ja KKO 2017:26. Ks. myös KKO 2021:76, jossa työnantajalla ei katsottu olleen oikeutta muuttaa yksipuolisesti työsuhteen ehdoksi vakiintunutta taukokäytäntöä niin, että työntekijöiden päivittäinen taukoaika oli lyhentynyt 23 minuutilla.)

Tässä asiassa A:n ja B:n työsopimuksissa on edellä selostetun valmiutta koskevan ehdon lisäksi ollut muun ohella varallaoloa koskeva kohta, jonka mukaan ”työntekijä sitoutuu suorittamaan työehtosopimuksen mukaista varallaoloa tarpeen vaatiessa”. Lisäksi sopimuksessa on ollut kohta, jonka mukaan ”työntekijä sitoutuu noudattamaan Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen sääntöjä sekä ohjeita”. Työtuomioistuin toteaa, että pelastuslaitoksen antama varallaolo-ohje on ollut tällainen ohje, jonka työnantaja on direktio-oikeutensa nojalla ollut toimivaltainen antamaan ja joka sen on tullutkin KVTES:n III luvun 5 §:n 1 momentin soveltamisohjeen nojalla antaa. Soveltamisohjeen mukaan varallaolosta tulee antaa sellaiset kirjalliset ohjeet, että viranhaltija/työntekijä tietää varallaoloon liittyvät oikeudet ja velvollisuudet (esimerkiksi missä ajassa työpaikalle on viimeistään saavuttava). Varallaolijoiden käsitys viiden minuutin lähtöaikavaatimuksesta on perustunut vakiintuneeseen käytäntöön ja työsopimusten valmiutta koskevan ehdon perusteltuun tulkintaan. Varallaolo-ohjeeseen sisältyvä 15 minuutin lähtöaikavaatimus on tarkoittanut sitä, että varallaolijan velvoitetta lähteä hälytykselle on muutettu aiempaa joustavammaksi. Kyse ei ole ollut sellaisesta työsuhteen olennaisen ehdon muuttamisesta, johon työnantaja olisi tarvinnut irtisanomisperusteen.

Kantaja on lisäksi vedonnut siihen, että työnantaja ei ole 10.9.2020 jälkeenkään toiminut aktiivisesti selvittääkseen työntekijöille varallaolo-ohjeen sisältöä ja velvoitteita. Tältä osin työtuomioistuin toteaa, että varallaolo-ohje sisältöineen sekä se seikka, että ohje sitoo myös puolivakinaista henkilöstöä, on tässä vaiheessa joka tapauksessa ollut A:n ja B:n tiedossa. Jos ohjeen sisältämät velvoitteet ovat jääneet heille epäselviksi, heidän olisi tullut ottaa asia esiin työnantajan kanssa. Näin A onkin tehnyt, tosin vasta elokuussa 2022 (K9, V18).

Johtopäätökset

Työtuomioistuin on edellä katsonut, että A:lla ja B:llä on 9.9.2020 asti ollut perusteltu syy olettaa, että heidän on tullut varalla ollessaan olla sellaisessa valmiudessa, että hälytyksen tultua he ehtivät paloasemalle noin viidessä minuutissa. Varallaolijoilta edellytetty valmiusaika on ollut niin lyhyt, että varallaoloaikaa on lähtökohtaisesti pidettävä kokonaisuudessaan työaikana. Näin on katsottu myös vakiintuneessa kotimaisessa oikeuskäytännössä, jossa on annettu merkitystä sille, mahdollistaako valmiusaika ja tehtävän luonne tosiasiallisesti oleskelua muualla kuin työpaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä niin, ettei työntekijän ole katsottava olleen jatkuvasti sidottu työhönsä (ks. edellä mainittu oikeuskäytäntö).

Varallaolijoiden liikkumisaluetta ei ole määritelty vaan alue on käytännössä rajautunut noudatettavan valmiusajan perusteella. Ollakseen tavoitettavissa he ovat kantaneet mukanaan matkapuhelinta ja hakulaitetta. Varallaoloaikana hälytyksiä on tullut keskimäärin 2,6 viikossa (V13).

Työnantajapuoli on vedonnut siihen, että lähes aina hälytyksille on osallistunut myös ei-varallaolossa olevia hälytysosaston jäseniä ja tarvittaessa myös pelastuslaitoksen jatkuvasti miehitettyjen paloasemien henkilöstöä. Lisäksi ruiskumestari ja palomestari ovat seuranneet hälytyksiä sekä tukeneet ja tarvittaessa johtaneet toimintaa. Työtuomioistuin toteaa, kuten se on todennut jo aiemmissa ratkaisuissaan, ettei näiden seikkojen ole selvitetty millään lailla poistaneen varallaolijan velvollisuutta lähteä tehtävälle hälytyksen tullessa. Myöskään tavoitteellisten toimintavalmiusaikojen sisältämällä joustolla ei tässä asiassa voida katsoa olevan suurta merkitystä, kun varallaolijan on joka tapauksessa tullut olla sellaisessa valmiudessa, että hän kykenee saapumaan asemalle hyvin lyhyessä ajassa. Myöskään sille, että varallaoloon osallistuminen on perustunut vapaaehtoisuuteen, ei voida antaa ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa sitä onko kyse työajasta vai lepoajasta. Tällaista merkitystä ei voida antaa myöskään sille seikalle, että A ja B ovat mahdollisesti itse halunneet tehdä varallaoloa. Sinänsä tämä voi osaltaan viitata siihen, että he eivät ole kokeneet varallaolosta aiheutuneita rajoitteita vapaa-ajan käytölle merkittävinä. Tämä arvio tehdään kuitenkin viime kädessä olosuhteiden objektiivisen kokonaisarvioinnin perusteella.

Johtopäätöksenään edellä lausutusta työtuomioistuin katsoo, että olosuhteita kokonaisuutena arvioiden A:han ja B:hen varallaoloaikana kohdistuneet velvoitteet ovat vaikuttaneet objektiivisesti ja erittäin huomattavasti heidän mahdollisuuteensa käyttää vapaasti näiden jaksojen aikana se aika, jolloin heiltä ei ole edellytetty työtehtävien suorittamista, ja käyttää tämä aika omiin asioihinsa. Varallaoloaika on siten ajanjaksolta 19.5.2016–9.9.2020 luettava kokonaisuudessaan työajaksi.

Syyskuussa 2020 A ja B ovat edellä kerrotuin tavoin saaneet tietoonsa heitä sitovan varallaolo-ohjeen, jossa lähtöaika on määritelty 15 minuutiksi. Tämä on mahdollistanut sen, että he ovat voineet varallaoloa suorittaessaan viettää vapaa-aikaa laajemmalla alueella kuin paloaseman välittömässä läheisyydessä. Kantaja ei ole vedonnutkaan siihen, että varallaolo-ohjeen mukainen valmius puoltaisi varallaoloajan lukemista kokonaisuudessaan työajaksi (ks. myös KKO 2015:49). Vahvistusvaatimus on 9.9.2020 jälkeistä aikaa koskevilta osin hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Asian käsittelyn jatkuessa oikeudenkäyntikuluista ei ole tarpeen lausua tässä vaiheessa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen III luvun 4 §:n perusteella A:n ja B:n ajalla 19.5.2016–9.9.2020 Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen palveluksessa varallaoloksi luettu aika tulee lukea kokonaisuudessaan työajaksi.

Vahvistusvaatimus hylätään enemmälti.

Jatkokäsittely

Asian käsittelyä jatketaan työtuomioistuimen puheenjohtajan erikseen määräämällä tavalla.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Outi Anttila puheenjohtajana sekä Riitta Kiiski, Risto Lerssi, Mika Lallo, Anu-Tuija Lehto ja Ari Komulainen jäseninä. Valmistelija on ollut Meeri Julmala.

Tuomio on yksimielinen.