TT 2023:41

Kysymys työntekijöiden edustajan valitusoikeudesta oikaisuvaatimuksen johdosta annetusta työneuvoston päätöksestä sekä aluehallintoviraston myöntämän poikkeusluvan lupaehdosta.

Asia

Valitus työneuvoston päätöksestä oikaisuvaatimusasiassa

Valittaja

Pääluottamusmies A

Päätös, josta valitetaan

Työneuvoston päätös 27.1.2023 dnro 14/2022 poikkeuksellista säännöllistä työaikaa koskevassa oikaisuvaatimusasiassa

ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY

Aluehallintoviraston päätös

Lounais-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue on 13.10.2022 antamallaan päätöksellä LSAVI/12591/2022 myöntänyt B:n hyvinvointialueelle luvan teettää eräillä sen alueeseen kuuluvilla pelastus- ja ensihoitoasemilla poikkeuksellista säännöllistä työaikaa 1.1.2023 - 31.12.2024. Päätöksen säännöllistä työaikaa koskevan lupaehdon 1 c mukaan viikoittainen säännöllinen työaika määräytyy sovellettavan työ- ja virkaehtosopimuksen mukaan tai, jos tästä ei ole sovittu, työaikalain mukaan. Säännöllinen työaika voidaan nostaa enintään 42 tuntiin keskimäärin enintään 52 viikon ajanjakson aikana, jos niin paikallisesti sovitaan. Paikallisen sopimuksen voivat tehdä työnantaja ja työaikalain 36 §:n 2 momentissa tarkoitettu työntekijöiden edustaja.

Aluehallintovirasto on perustellut lupaehtoa 1 c muun muassa siten, että työsuojeluviranomaisen myöntämissä poikkeusluvissa oli viimeisimmän ratkaisukäytännön mukaan sallittu työtuomioistuimenkin vahvistama 42 tunnin keskimääräinen viikkotyöaika. Asiaa oli tarkasteltu työaikasuojelullisesta näkökulmasta. Työsuojeluviranomainen oli kuitenkin havainnut, että lupakäytäntöä oli tulkittu siten, että säännöllisen viikoittaisen työajan lupaehto olisi tarkoittanut automaattista työajan nostoa. Koska kyse oli työajan noston mahdollistavasta lupaehdosta, työsuojeluviranomainen oli katsonut tarkoituksenmukaiseksi määrittää lupaehtoon paikallista sopimista lisäävän elementin, jolla turvattiin työntekijöiden oikeudenmukainen kohtelu työpaikalla. Työsuojeluviranomainen oli katsonut, että lupaehto oli linjassa esimerkiksi työtuomioistuimen ratkaisun TT 2021:90 kanssa, koska työaikasuojelun näkökulmasta työnantajalle annettiin mahdollisuus teettää työtä niin, että viikkotyöaika oli enintään 42 tuntia 52 viikon tasoittumisjaksolla. Koska lainsäätäjä oli antanut mahdollisuuden sopia paikallisesti esimerkiksi myönnetyn poikkeusluvan jatkosta, työsuojeluviranomainen oli katsonut, että työnantajalle ja työaikalain 36 §:n 2 momentissa tarkoitetulle työntekijöiden edustajalle voitiin antaa perustellusti mahdollisuus sopia paikallisesti työpaikan erityispiirteet huomioon ottaen myös viikkotyöajan määrästä työ- ja virkaehtosopimuksen määräysten ja työsuojeluviranomaisen myöntämän enimmäismäärän rajoissa.

Työneuvoston päätös

Työneuvosto on 27.1.2023 antamallaan päätöksellä dnro 14/2022 hyväksynyt B:n hyvinvointialueen oikaisuvaatimuksen ja kumonnut aluehallintoviraston päätöksen lupaehdosta 1 c sen osan, jonka mukaan säännöllinen työaika voidaan nostaa enintään 42 tuntiin keskimäärin enintään 52 viikon ajanjakson aikana, jos niin paikallisesti sovitaan, ja että paikallisen sopimuksen voivat tehdä työnantaja ja työaikalain 36 §:n 2 momentissa tarkoitettu työntekijöiden edustaja. Työneuvosto on palauttanut asian kumoamiltaan osin aluehallintovirastoon uudelleen käsiteltäväksi.

Työneuvosto on perustellut päätöstään siten, että edellä mainittujen paikallista sopimista koskevien kohtien kumoaminen lupaehdosta 1 c johti siihen, että viikoittaisen säännöllisen työajan määrääminen jäi luvassa vaillinaiseksi. Työsuojeluviranomainen oli viimeaikaisessa lupakäytännössään käyttänyt vastaavaa lupaehtoa myös muissa hyvinvointialueille myöntämissään poikkeusluvissa. Jotta aluehallintovirasto voisi harkita lupaehtojen tarkoituksenmukaista kokonaisuutta, työneuvosto oli palauttanut asian kumoamiltaan osin aluehallintovirastoon uudelleen käsiteltäväksi.

ASIAN KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Valitus

A on työntekijöiden edustajana vaatinut, että työneuvoston päätös kumottaisiin ja aluehallintoviraston päätös pysytettäisiin sellaisenaan voimassa.

Valituksen perustelujen mukaan aluehallintovirasto oli harkintansa perusteella voinut määrätä säännöllisen viikoittaisen työajan nostamisesta enintään 42 tuntiin, mikäli siitä sovitaan paikallisesti. Kysymys oli ollut ainoastaan mahdollisuudesta nostaa säännöllinen viikoittainen työaika enintään 42 tuntiin. Työsuojeluviranomainen oli tavoitellut tällä paikallista sopimista koskevalla elementillä työvuorosuunnitteluun ja työajan järjestelyihin liittyvää joustovaraa ilman, että kyse olisi ollut työntekijöiden palkka-alesta. Sopimismekanismilla oli ollut tarkoitus luoda joustoa työpaikkakohtaisesti. B:n hyvinvointialue työnantajana ja työntekijöiden edustajat olivat 8.12.2022 tehneet 1.1.2023 alkaen toistaiseksi voimassa olevan aluehallintoviraston päätöksessä tarkoitetun paikallisen sopimuksen. Paikallinen sopiminen oli ollut sovellettavan työ- ja virkaehtosopimuksen mukaista. Työneuvosto ei ollut perustellut päätöstään siitä, miksi se oli osaksi kumonnut lupaehdon 1 c.

Työneuvoston lausunto

Työneuvosto on työtuomioistuimelle valituksen johdosta antamassaan lausunnossa todennut, että sillä ei ollut muutettavaa antamansa päätöksen lopputulokseen. Työneuvosto on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota seuraaviin seikkoihin.

Työneuvostosta ja eräistä työsuojelun poikkeusluvista annetun lain 10, 11 ja 13 §:n säännökset ja työneuvoston aikaisempi ratkaisukäytäntö huomioon ottaen A:lla työntekijöiden edustajana ei ollut oikeutta valittaa työneuvoston päätöksestä. Tämän vuoksi valitus tuli jättää tutkimatta.

Pääasian osalta työneuvosto on katsonut, että valitus tuli hylätä. Aluehallintovirastolla ei ole ollut toimivaltaa asettaa luvan edellytykseksi paikallisen tai minkään muunkaan sopimuksen solmimista. Aluehallintovirasto oli lupaehdolla 1 c luonut uuden paikallisen sopimisen konstruktion. Työneuvosto oli päätynyt samaan lopputulokseen myös muissa työneuvostossa vireillä olleissa vastaavissa poikkeuslupa-asioissa.

Valittajan lausuma

A on työneuvoston lausunnon johdosta antamassaan lausumassa todennut, että työneuvoston kannanotto A:n valitusoikeuden puuttumisesta oli työneuvostosta ja eräistä työsuojelun poikkeusluvista annetun lain säännösten vastainen. A:ta oli kuultu asian käsittelyssä työntekijöiden edustajana. Lisäksi aluehallintoviraston päätös vaikutti välittömästi A:n etuun.

B:n hyvinvointialueen lausuma

Työtuomioistuin on varannut B:n hyvinvointialueelle tilaisuuden antaa lausuntonsa A:n valituksen, työneuvoston sen johdosta antaman lausunnon ja A:n lausuman johdosta. Hyvinvointialue on ilmoittanut, ettei se käytä sille varattua tilaisuutta lausunnon antamiseen, vaan viittaa lausuntonaan kaikkeen asiassa aiemmin esittämäänsä kirjalliseen materiaaliin.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys ensiksi siitä, onko luottamusmiehellä työntekijöiden edustajana tai omasta puolestaan valitusoikeus työneuvoston oikaisuvaatimuksen johdosta antamasta päätöksestä, ja sen jälkeen siitä, onko aluehallintovirasto voinut asettaa lupaehdossa 1 c viikoittaisen säännöllisen työajan nostamisen edellytykseksi enintään 42 tuntiin keskimäärin enintään 52 viikon aikana paikallisen sopimuksen tekemisen.

Luottamusmiehen valitusoikeus

Työneuvosto on työtuomioistuimelle A:n valituksen johdosta antamassaan lausunnossa katsonut, että A:lla ei ollut työntekijöiden edustajana valitusoikeutta asiassa ja että A:n valitus tuli jättää tutkimatta.

Työneuvostosta ja eräistä työsuojelun poikkeusluvista annetun lain 10 §:n 1 momentin mukaan ennen kuin aluehallintovirasto tekee työaikalain 39 §:ssä tarkoitetun poikkeuslupaa koskevan päätöksen, työnantajan on varattava asianomaiselle luottamusmiehelle tai luottamusvaltuutetulle mahdollisuus tulla kuulluksi asiassa. Ensiksi mainitun lain 11 §:n mukaan aluehallintoviraston poikkeuslupa-asiassa antamaan päätökseen voi vaatia kirjallisesti oikaisua työneuvostolta. Oikeus oikaisuvaatimuksen tekemiseen on poikkeusluvan hakijalla, niillä 10 §:n 1 momentissa tarkoitetuilla työntekijöiden edustajilla tai työntekijöillä, joita on kuultu tai joita olisi pitänyt kuulla ennen aluehallintoviraston asiassa tekemää ratkaisua, ja sillä, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun aluehallintoviraston päätös välittömästi vaikuttaa. Saman lain 13 §:n mukaan työneuvoston oikaisuvaatimuksen johdosta antamaan päätökseen haetaan muutosta työtuomioistuimelta. Valitukseen sovelletaan, mitä 11 §:ssä säädetään määräajasta ja oikeudesta tehdä oikaisuvaatimus.

Aluehallintoviraston poikkeuslupaa koskevasta päätöksestä käy ilmi, että työnantaja B:n hyvinvointialue on varannut muun muassa A:n edustamalle ammattiosastolle mahdollisuuden tulla kuulluksi poikkeuslupahakemuksen johdosta. Ammattiosaston hallitus on puoltanut poikkeuksellisen säännöllisen työajan soveltamista vuosina 2023 - 2024 ammattiosastoon kuuluvaan ensihoidon henkilöstöön. A on toiminut ammattiosaston puheenjohtajana ja pääluottamusmiehenä. Työneuvosto on hyvinvointialueen oikaisuvaatimuksen johdosta kuullut muun muassa A:n edustamaa ammattiosastoa. A on työneuvostolle toimittamassaan lausumassa ammattiosastoon kuuluvien työntekijöiden edustajana lausumasta ilmenevin perustein vastustanut oikaisuvaatimusta.

Kun A:ta on kuultu ammattiosastoon kuuluvien työntekijöiden edustajana käsiteltäessä poikkeuslupahakemusta aluehallintovirastossa ja oikaisuvaatimusta työneuvostossa ja kun A:n ilmoituksen mukaan aluehallintoviraston päätös vaikuttaa välittömästi myös hänen etuunsa, A:lla on työneuvostosta ja eräistä työsuojelun poikkeusluvista annetun lain 13 §:n mukaan valitusoikeus asiassa. Näin ollen työtuomioistuin tutkii A:n valituksen.

Lupaehto

Työaikalain 39 §:n 1 momentin mukaan aluehallintovirasto voi määräämillään ehdoilla myöntää luvan muun muassa poiketa saman lain 5 §:n mukaista säännöllistä työaikaa ja 25 §:n mukaista vuorokausilepoa koskevista säännöksistä työssä, jota tehdään vain aika ajoin sen vuorokautisen työajan kuluessa, jona työntekijän on oltava valmiina työhön siten, että työntekijälle 25 §:n mukaisten korvaavien lepoaikojen toteutuminen välittömästi työvuoron päättymisen jälkeen turvataan. Saman pykälän 2 momentin mukaan jos aluehallintovirasto on myöntänyt työnantajalle 1 momentissa tarkoitetun luvan määräaikaisena eivätkä olosuhteet ole myöntämisen jälkeen olennaisesti muuttuneet, työnantaja ja 36 §:n 2 momentissa tarkoitettu työntekijöiden edustaja voivat sopia aluehallintoviraston myöntämän luvan tai vapautuksen jatkamisesta.

Työaikalain 36 §:n 2 momentin mukaan paikallisen sopimuksen saavat tehdä työehtosopimuksessa määrätyt osapuolet. Jos työehtosopimuksessa on paikallisen sopimuksen osapuoleksi määrätty luottamusmies, mutta tällaista ei ole valittu, sopimuksen saa henkilöstön puolesta tehdä työsopimuslain 13 luvun 3 §:ssä tarkoitettu luottamusvaltuutettu tai muu henkilöstön valtuuttama edustaja tai, jollei tällaista ole valittu, henkilöstö tai henkilöstöryhmä yhdessä.

Työaikalain 39 §:n 1 momentissa tarkoitettujen aluehallintoviraston määräämien ehtojen osalta laissa ei ole tarkemmin kuvattu sitä, millaisia nämä ehdot voisivat olla. Ainoa rajoitus koskee saman lain 25 §:n mukaisten korvaavien lepoaikojen turvaamista. Myöskään työaikalain esitöissä (HE 158/2018 vp) ei ole kuvattu sitä, millaisia aluehallintoviraston määräämät ehdot voisivat olla edellä mainittua korvaavien lepoaikojen turvaamista lukuun ottamatta.

Aluehallintoviraston on poikkeuslupaa myöntäessään tullut ottaa huomioon työntekijöiden työaikasuojelua koskevat seikat, kuten aluehallintoviraston päätöksen perustelujen mukaan on tapahtunutkin. Aluehallintovirasto on päätöksessään määrännyt viikoittaisen säännöllisen työajan työhön sovellettavan työ- ja virkaehtosopimuksen mukaiseksi tai, jos tästä ei ole sovittu, työaikalain mukaiseksi. Lisäksi aluehallintovirasto on määrännyt mahdollisuudesta nostaa viikoittainen säännöllinen työaika enintään 42 tuntiin keskimäärin enintään 52 viikon ajanjakson aikana, jos niin paikallisesti sovitaan.

Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön työ- ja virkaehtosopimuksen 2022 - 2025 eli niin kutsutun SOTE-sopimuksen työaikaa koskevan III luvun 10 §:n mukaan kun viranhaltijan/työntekijän säännöllinen työaika on työaikalain 39 §:n nojalla järjestetty lain 5 §:n säännöksistä poikkeavasti, noudatetaan erityislupaan sisältyviä määräyksiä tai asianomaisen virka- tai työehtosopimuksen määräyksiä tämän luvun määräysten sijasta niiltä osin kuin erityisluvassa tai asianomaisessa virka- tai työehtosopimuksessa on nimenomaisesti mainittu. Muilta osin noudatetaan tämän luvun määräyksiä.

A on työneuvostolle oikaisuvaatimuksen johdosta toimittamassaan lausumassa muun ohessa todennut, että mainitun 10 §:n nojalla, kun työaikajärjestely perustuu aluehallintoviraston poikkeuslupaan, paikallisesti voidaan sopia poikkeusluvan täytäntöönpanosta poikkeusluvassa todetulla tavalla. Työtuomioistuimelle toimitetun selvityksen mukaan tämä vastaa työehtosopimusosapuolten yhteistä näkemystä asiassa. B:n hyvinvointialue työnantajana ja asianomaiset työntekijöiden edustajat ovat 8.12.2022 tehneet aluehallintoviraston päätöksessä tarkoitetun paikallisen sopimuksen viikoittaisen säännöllisen työajan nostamisesta aluehallintoviraston päätöksessä ja työ- ja virkaehtosopimuksessa tarkoitetulla tavalla 1.1.2023 lukien toistaiseksi.

Edellä olevat seikat huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo, että aluehallintoviraston päätös on lupaehdon 1 c osalta selkeä ja tarkkarajainen eikä sen soveltamisesta voi työtuomioistuimen käsityksen mukaan syntyä epäselvyyttä. Aluehallintovirasto ei ole lupaehdosta määrätessään ylittänyt harkintavaltaansa. Näillä perusteilla valitus on hyväksyttävä.

Päätöslauselma

Työneuvoston päätös kumotaan. Lounais-Suomen aluehallintoviraston päätös jää noudatettavaksi.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Pekka Pärnänen puheenjohtajana sekä Markku Saarikoski, Riitta Kiiski, Markus Äimälä ja Arto Helenius jäseninä. Pärnänen esitteli asian.

Päätös on yksimielinen.