TT 2023:40

Kantaja vaati vahvistettavaksi, että kuorma-autoalan työehtosopimuksessa olevaa odotusaikaa koskevaa määräystä oli tulkittava siten, että kuorma-autonkuljettajan odotusaika on työaikaa aina, kun kuljettaja ei etukäteen tiedä odottamisen päättymisajankohtaa. Vastaaja ja kuultava vaativat kanteen hylkäämistä vedoten muun ohella siihen, että vahvistusvaatimus oli liian yleisluontoinen ja työehtosopimukseen osallisten liittojen aikaisemman yhteisen tulkinnan vastainen. Vastaajan ja kuultavan mukaan odotusajan lukemista työajaksi ei ollut kytketty työehtosopimuksessa siihen, tiesikö kuljettaja odotuksen päättymisen ajankohtaa.

Työtuomioistuin katsoi, että riidanalaisen työehtosopimusmääräyksen sanamuoto sekä määräyksen soveltamiskäytännöstä ja sopimukseen osallisten liittojen aikaisemmista kannanotoista esitetty selvitys puolsivat kokonaisuutena arvioiden enemmän vastaajapuolen kuin kantajan esittämää tulkintaa määräyksen sisällöstä. Työtuomioistuin hylkäsi kanteen.

Asia

Työaika

Kantaja

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry

Vastaaja

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry

Kuultava

X Oy

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 25.1.2023

Pääkäsittely 14.6.2023

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n välisessä 1.2.2020 - 31.1.2021 voimassa olleessa kuorma-autoalan työehtosopimuksessa on ollut muun muassa seuraavat määräykset:

11 §
---

7. Jaksottaisessa työssä työpäivää ei saa jakaa kuin kahteen yhtäjaksoiseen työrupeamaan, jonka katkaisee enintään tunnin pituinen palkaton tauko. Tällä määräyksellä ei suljeta pois laeista johtuvien taukojen antamismahdollisuutta eikä rajata odotusajan käyttömahdollisuuksia.

---

12. Milloin autonkuljettaja tai apumies joutuu matkallaan odottamaan, ei tätä aikaa lueta työajaksi, mutta suoritetaan siitä korvaus.

Mikäli autonkuljettaja joutuu toistuvasti siirtämään autoa lastaajan tai purkajan määräyksestä, luetaan kyseinen aika kuljettajan työajaksi. Mikäli autonkuljettaja joutuu vastaavissa olosuhteissa odottamaan joutumatta toistuvasti siirtämään autoa ja saa vapaasti poistua autonsa luota, maksetaan kyseisestä ajasta odotusajan palkkaa lukematta sitä työaikaan.

13. Mikäli työntekijä työnantajan toimesta vieraalla paikkakunnalla kokonaan vapautetaan purkaus- ja lastauspaikalta, maksetaan hänelle kuitenkin odotusajan palkka mahdollisen työpalkan lisäksi yhteensä kahdeksaan (8) tuntiin saakka kalenterivuorokautta kohden. Tämä säännös ei koske tapausta, jossa kokonaan vapauttaminen tapahtuu kotipaikkakunnalla.
---

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Aikaisemmassa, 1.2.2017 - 31.1.2020 voimassa olleessa kuorma-autoalan työehtosopimuksessa edellä mainitut määräykset olivat sisällöltään samat, mutta ne olivat numeroiltaan 11 §:n 6, 11 ja 12 kohta.

ASIAN TAUSTA

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n jäsenyritys X Oy (jäljempänä myös yhtiö tai kuultavayhtiö) on vuodesta 1997 lähtien toiminut kuljetusliike, joka on hoitanut kaupan ja teollisuuden alan kuljetuksia 11 kuorma-autolla. Sen sopimusliikenteeseen on kuulunut betonin, elintarvikkeiden ja vaihtomattojen kuljetusta. Yhtiöllä on ollut 14 työntekijää.

Moottoriajoneuvon kuljettajan työpaikkana on pidetty hänen kuljettamaansa moottoriajoneuvoa. Työntekopaikasta johtuen Autoliikenteen Työnantajaliitto ry ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry ovat sopineet työehtosopimuksella kuljettajalle maksettavasta erillisestä korvauksesta, joka maksetaan odotusajalta, jota ei katsota työajaksi. Myös kuultavayhtiössä on maksettu odotusajan korvaus ajalta, joka on katsottu odotusajaksi eikä työajaksi. Odotusajan korvauksella tarkoitetaan taulukkopalkan mukaista palkkaa.

A on työskennellyt betoniauton kuljettajana X Oy:ssä 26.8.2019 - 27.3.2020. Hänen säännöllinen työaikansa on ollut työehtosopimuksen mukaisesti 80 tuntia jokaisessa kahden viikon jaksossa. A:n tehtäviin on kuulunut muiden tehtävien ohella auton täyttäminen betoniasemalla tai -tehtaalla. Betoniauton täyttämiseen liittyneeltä odotusajalta A:lle on maksettu työehtosopimuksen määräyksiin perustuva odotusajan korvaus.

Betonitehtaalla A ei ole joutunut toistuvasti siirtämään autoa ja hän on saanut, kuten muutkin yhtiön betoninkuljettajat, vapaasti poistua autonsa luota. Betonitehtaan mylläri ei ole pyytänyt A:ta siirtämään autoa lastauksen tai muun liikenteen vuoksi tai tulemaan avuksi. A:n ei ole tarvinnut mennä aamulla betonitehtaalle työvuoroon tullessaan autoon, vaan hän on voinut mennä suoraan taukotilaan. Taukotilassa on muun muassa sohvat, TV, keittiö ja sosiaalitilat.

Betonitehtaan mylläri on antanut jokaiselle betoniauton kuljettajalle edellisenä iltapäivänä tiedoksi seuraavan aamun aloitusajan. Jos tehtaalla on ollut ryhmässä esimerkiksi 8 autoa, niitä on pyydetty saapumaan noin 15 minuutin välein ja yleensä kello 6.00 alkaen. A:n työvuoro on alkanut, kun hän on saapunut betonitehtaalle myllärin etukäteen ilmoittamana aikana. Toisinaan on käynyt niin, että ensimmäinen kuorma on valmistunut vasta usean tunnin päästä ja koko ryhmä on odottanut sen aikaa. A:lla, kuten yhtiön muillakin betoninkuljettajilla, tällainen betonilastin odottaminen on ollut odotusaikaa, jota yhtiö ei ole lukenut työaikaan. Betoniauto on odotusaikana ollut pysäköitynä vakituiselle säilytyspaikalleen betonitehtaan pihalla, jossa se on pysäköitynä myös yöt ja viikonloput.

A:n tullessa betonitehtaan pihalle edellisestä ajosta hän on nähnyt, montako betoniautoa oli jonossa ennen häntä. Ajoon lähdön järjestys on tehtaalle saapumisen järjestys eli tästä A:n on tullut itse päätellä, milloin hänen vuoronsa arviolta tulisi eli odotus päättyisi. A:lla ja muilla X Oy:n kuljettajilla on ollut vapaa pääsy tehtaan myllärin konttoriin, jossa ohjataan tietokoneen näytöillä tehtaan toimintaa. Näytöiltä on nähtävissä ajastetut ajokeikat. Jos esimerkiksi viides betonikuorma on luvattu asiakkaalle kello 14.15 ja A:n auto on ollut viides auto pihalla, hän on tiennyt odotuksen pituuden. Lisäksi A on tiennyt betonin valukohteet ja sen, että niin kutsutun hitaan valun kyseessä ollessa vain muutamankin auton edessä olo jonossa tietää pitkää odotusaikaa.

Yhtiö on lukenut A:n ja muiden betonin kuljettajien lyhyet, alle 30 minuutin odotusajat, työajaksi. Yhtiö on lisäksi lukenut pidemmistä odotusajoista 30 minuuttia työajaksi. Jos odottamista on ollut esimerkiksi 3 tuntia, on yhtiö lukenut odotusajaksi 2,5 tuntia ja työajaksi 30 minuuttia. Ennen ajoon lähtöä tehtävä ajoneuvon tarkastus sekä betoniauton perän ja purkurännin huuhtelu on luettu työajaksi, mutta näihin tehtäviin kuluu aikaa selvästi vähemmän kuin 30 minuuttia.

Kuorma-autoalan työehtosopimukseen (entinen autoliikenteen työehtosopimus) sisältyvät odotusaikaa koskevat määräykset ovat olleet samansisältöiset ainakin vuodesta 1981 lähtien.

Kanteessa vaadittujen saatavien määrät ja niille vaaditun viivästyskoron laskemisen alkamisajankohta ovat riidattomia.

KANNE

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että kuorma-autoalan työehtosopimuksen (1.12.2020-31.1.2021) 11 §:n 12 kohtaa on tulkittava siten, että kuorma-autonkuljettajan odotusaika on työaikaa aina, kun kuljettaja ei etukäteen tiedä odottamisen päättymisajankohtaa,

- velvoittaa X Oy:n suorittamaan A:lle ajalta 6.1.-27.3.2020 ylityökorvauksina 1.186,11 euroa ja työajanlyhennysvapaana 113,68 euroa eli yhteensä 1.299,79 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 27.3.2020 lukien ja

- velvoittaa Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n ja X Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut 3.666,60 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työehtosopimuksen 11 §:n 12 kohdan tulkinta

Asiassa oli kysymys siitä, milloin kuorma-autonkuljettajan odotusaika tuli lukea työajaksi. Kun työntekijä ei etukäteen tiennyt, milloin hänen tuli palata autolle ja aloittaa ajaminen, hän ei pystynyt vapaasti poistumaan autonsa luota työehtosopimuksen tarkoittamalla tavalla. Hänen oli siten oltava auton välittömässä läheisyydessä tai ohjaamossa, jotta hän voisi siirtää autoa tarvittaessa melkein heti kehotuksen saatuaan. Kuljettaja ei voinut näissä tilanteissa valita oleskelupaikkaansa vapaasti, ja hän oli siinä määrin sidottu työhön, että odotusaika tuli lukea työajaksi.

Jos kuljettaja tietää, milloin odotusaika päättyy, hän on vapaa poistumaan auton luota annetun aikarajan puitteissa. Tällöin kysymys on odotusaikana korvattavasta ajasta, jota ei lueta työaikaan.

VASTAUS

Vaatimukset

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry ja X Oy ovat yhteisessä vastauksessaan vaatineet, että kanne hylätään ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry velvoitetaan korvaamaan Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 6.900 eurolla korkoineen.

Perusteet

Vahvistusvaatimus

Kanteessa esitetty vahvistusvaatimus oli liian yleisluonteinen. Työsuoritusten välinen aika saattoi olla myös työehtosopimuksessa tai laissa tarkoitettu tauko.

Kanne koski kuorma-autoalan työehtosopimuksen (1.2.2020 - 31.1.2021) 11 §:n 12 kohdan toisessa kappaleessa tarkoitettua odotusaikaa. Liitot olivat yhteisesti ja vakiintuneesti tulkinneet mainitun kohdan viimeisen virkkeen soveltuvan tilanteisiin, joissa kuljettaja joutui istumaan autossa tai olemaan auton vieressä auton ollessa autojonossa. Tällöin kuljettaja joutui toistuvasti siirtämään autoa aina kun jono hänen edessään liikkui eteenpäin, koska muutoin auto jäisi tukkimaan tien takana olevilta.

Yhden kuljettajan tekemän työn perusteella ei voitu tehdä koko alaa koskevaa yleistä tulkintaa työehtosopimuksen odotusaikaa koskevasta määräyksestä. Kuorma-autoalan työehtosopimuksen piiriin kuuluivat muun muassa kappaletavarakuljetukset, maidon keruuajot, puun kuljettaminen metsästä, räjähtävien aineiden kuljetus, nosturiauton kuljettaminen, eläinkuljetukset ja lämpösäädeltyjen elintarvikkeiden kuljettaminen. Tilanteet ja olosuhteet, joissa kuorma-auton kuljettaja joutui odottamaan työpäivänsä aikana, olivat moninaiset ja vaihtelivat myös yrityskohtaisesti. Odottamista tapahtui erilaisissa paikoissa ja eripituisia aikoja.

Toisinaan kuljettaja sai tiedon työn jatkumisen ajankohdasta toisen yrityksen (esimerkiksi tehtaan) työnjohdolta, ja toisinaan hän voi itse päätellä sen olosuhteista, kuten esimerkiksi häntä ennen vuorossa olevien autojen lukumäärästä. Yleistä tulkintaa, joka soveltuisi kaikkiin erilaisiin odottamiseen liittyviin tilanteisiin koskien työajaksi lukemista, ei voitu tehdä. Odotusajan työajaksi lukeminen tai lukematta jättäminen täytyi ratkaista riitatilanteessa yksittäistapauksittain asiassa esitettävän näytön perusteella, kuten työtuomioistuin on todennut lausuntoasiassa TT 2020:7.

Edellä mainitussa lausuntoasiassa Autoliikenteen Työnantajaliitto ry ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry toimittivat työtuomioistuimelle yhteisen lausunnon. Lausunnon mukaan mikäli asiassa esitetty näyttö osoittaisi, että työntekijä voi vapaasti poistua autosta ja viettää vapaa-aikaa, kyseinen aika olisi työehtosopimuksen mukaisesti odotusaikaa. Kyseinen aika voisi kuitenkin olla myös työntekijän työehtosopimuksen tai lain mukainen tauko, joka ei ollut työaikaa eikä odotusaikaa. Mikäli näyttö puolestaan osoittaisi, että työntekijä ei voinut halutessaan vapaasti poistua auton luota, vaan joutui odottamaan autossa tai sen välittömässä läheisyydessä ollen alati valmiudessa siirtämään sitä, menemään avuksi hakkeensyöttölaitteen tukoksen avaamiseksi taikka tekemään kuljetukseen liittyviä kirjallisia töitä, kyseinen aika olisi työntekijän työaikaa.

Tässä liittojen yhteisessä lausunnossa odotusajan lukemista työajaksi ei ollut kytketty mitenkään siihen, että kuljettajan tulisi tietää, milloin odottaminen päättyisi. Liittojen yhteisen tulkinnan mukaan ratkaisevaa oli, voiko työntekijä vapaasti poistua autosta ja viettää vapaa-aikaa. Jos voi, ei kyseessä ollut työajaksi luettava aika.

Käsillä olevassa asiassa riidanalaista työehtosopimuksen kohtaa oli tulkittava siten, että odotusaikaa ei luettu työajaksi, jos kuljettaja sai vapaasti poistua autonsa luota. Näin oli varsinkin silloin, kun kuljettaja sai jostain tiedon siitä, milloin odotus arviolta päättyisi, tai hän voi itse selvittää sen tai päätellä sen esimerkiksi olosuhteista.

Suoritusvaatimus

Palkkasaatavaa koskeva vaatimus oli perusteeton. A:lla, kuten yhtiön muillakin betonin kuljettajilla, betonilastin odottaminen oli ollut odotusaikaa, jota ei työehtosopimuksen mukaan luettu työaikaan. Yhtiö oli kuitenkin lukenut A:n työajaksi osan odotusajasta, vaikka näin ei työehtosopimuksen mukaan olisi tarvinnut tehdä.

TODISTELU

Kantajan henkilötodistelu

B, entinen Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n sopimustoimitsija

Vastaajan ja kuultavan henkilötodistelu

C, entinen Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n johtava asiantuntija
D, entinen Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n toimitusjohtaja

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Sovellettavat työehtosopimusmääräykset ja kysymyksenasettelu

Riita-asia koskee kuorma-autoalan työehtosopimuksen (1.12.2020-31.1.2021) 11 §:n 12 kohdan määräystä odotusajasta. Kohdan ensimmäisen kappaleen mukaan ”[m]illoin autonkuljettaja tai apumies joutuu matkallaan odottamaan, ei tätä aikaa lueta työajaksi, mutta suoritetaan siitä korvaus.” Toisen kappaleen mukaan ”[m]ikäli autonkuljettaja joutuu toistuvasti siirtämään autoa lastaajan tai purkajan määräyksestä, luetaan kyseinen aika kuljettajan työajaksi. Mikäli autonkuljettaja joutuu vastaavissa olosuhteissa odottamaan joutumatta toistuvasti siirtämään autoa ja saa vapaasti poistua autonsa luota, maksetaan kyseisestä ajasta odotusajan palkkaa lukematta sitä työaikaan.”

Kantaja on vaatinut vahvistettavaksi, että edellä mainittua kuorma-autoalan työehtosopimuksen kohtaa on tulkittava siten, että kuorma-autonkuljettajan odotusaika on työaikaa aina, kun kuljettaja ei etukäteen tiedä odottamisen päättymisajankohtaa. Kantajan mukaan työntekijä ei pysty vapaasti poistumaan autonsa luota työehtosopimuksen tarkoittamalla tavalla, jos hän ei etukäteen tiedä, milloin hänen tulee palata autolle ja aloittaa ajaminen. Kuljettaja ei voi silloin valita oleskelupaikkaansa vapaasti, ja hän on siinä määrin sidottu työhön, että odotusaika tulee lukea työajaksi.

Vastaaja ja kuultava ovat vastustaneet vahvistusvaatimusta. Niiden mukaan vaatimus on liian yleisluontoinen. Määräyksen tulkintaa, joka soveltuisi kaikkiin erilaisiin odottamiseen liittyviin tilanteisiin, ei voida tehdä. Odotusaikaa koskevaa määräystä tulee tulkita eri tilanteet ja olosuhteet huomioon ottaen tapauskohtaisesti. Työehtosopimukseen osalliset liitot eivät olleet aikaisemmin kytkeneet odotusajan lukemista työajaksi siihen, tietääkö kuljettaja odotuksen päättymisajan. Odotusaikaa ei lueta työajaksi, jos kuljettaja saa vapaasti poistua autonsa luota. Näin on varsinkin silloin, kun kuljettaja saa jostain tiedon siitä, milloin odotus arviolta päättyy, tai hän voi itse selvittää sen tai päätellä sen esimerkiksi olosuhteista.

Moottoriajoneuvon kuljettajan työaikaa koskeva sääntely

Moottoriajoneuvon kuljettajan työajoista säädetään sekä työaikalaissa että EU-tasolla niin kutsutulla ajo- ja lepoaika-asetuksella (EPNAs (EY) N:o 561/2006) ja niin kutsutulla maantieliikenteen työaikadirektiivillä (2002/15/EY). Myös alan yleissitovissa työehtosopimuksissa on tarkempia määräyksiä työntekijöiden työajasta. Sääntely muodostaa kiinteän kokonaisuuden. (HE 158/2018 vp s. 11 ja 12)

Työaikalain 3 §:n 1 momentin mukaan työaikaa on työhön käytetty aika ja aika, jolloin työntekijä on velvollinen olemaan työntekopaikalla työnantajan käytettävissä. Työaikalain esitöiden mukaan (HE 158/2018 vp s. 74 ja 75) työajan määritelmä vastaa Euroopan parlamentin ja neuvoston tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista antaman direktiivin 2003/88/EY (työaikadirektiivi) 2 artiklassa olevaa työajan määritelmää, jossa työajan käsite on pakottavalla tavalla säädetty. Työntekopaikalla tarkoitetaan työntekijän varsinaisen työpaikan lisäksi mitä tahansa paikkaa, jossa työntekijä suorittaa työnantajan määräämiä tehtäviä. Esitöiden mukaan ajalla, jolloin työntekijä on velvollinen olemaan työntekopaikalla työnantajan käytettävissä, tarkoitetaan työaikalain 4 §:ssä säädettyä varallaoloa sitovampaa järjestelyä, jossa työntekijä on välittömästi käytettävissä työnantajan osoittamia tehtäviä varten. Kysymys voi olla esimerkiksi työpaikalla tapahtuvasta päivystyksestä tai muusta paikkaan sidotusta valmiudesta ryhtyä välittömästi työntekoon. Jos työntekijällä on mahdollisuus järjestää ajankäyttönsä ilman suurempia velvoitteita ja keskittyä omiin asioihinsa, kysymys on lepoajasta. Esitöissä on myös huomautettu, että työnantajalla voi olla työsopimukseen tai työehtosopimukseen perustuva velvollisuus maksaa palkkaa tai korvausta myös ajalta, joka on työaikalain mukaista lepoaikaa.

Maantieliikenteen työaikadirektiivin (2002/15/EY) 3 artiklan a-kohdan mukaan direktiivissä tarkoitetaan työajalla liikkuvien työntekijöiden osalta työn aloittamisen ja lopettamisen välistä aikaa, jona hän on työpaikallaan, on työnantajan käytettävissä ja suorittaa tämän määräämiä tehtäviä tai toimintoja. Lisäksi työajalla tarkoitetaan ajanjaksoja, jolloin työntekijä ei voi vapaasti käyttää aikaansa ja jolloin hänen on oltava työpaikallaan valmiina aloittamaan työnsä ja jolloin hänellä on tiettyjä työhön liittyviä tehtäviä, erityisesti odotusajat lastauksen ja purkamisen yhteydessä, kun näiden ennakoitu kesto ei ole ennalta tiedossa, eli joko ennen lähtöä tai juuri ennen kyseisen ajanjakson tosiasiallista alkamista tai työmarkkinaosapuolten välillä neuvoteltujen ja/tai jäsenvaltioiden lainsäädännössä määriteltyjen yleisten ehtojen mukaisesti.

Työtuomioistuin toteaa, että tietyn ajanjakson katsominen työaikalaissa tarkoitetuksi työntekijän työajaksi edellyttää tapauskohtaista olosuhteiden arviointia. Maantieliikenteen työaikadirektiivi antaa työmarkkinaosapuolille mahdollisuuden sopia tarkemmin siitä, millä edellytyksillä esimerkiksi kuorma-autonkuljettajan odotusajat lastauksen ja purkamisen yhteydessä ovat työaikaa. Riidanalaisessa työehtosopimusmääräyksessä on kysymys nimenomaan tästä seikasta sopimisesta.

Vahvistusvaatimus

Työehtosopimuksen tulkinnan yleisistä periaatteista työtuomioistuin toteaa, että tulkinnassa merkitystä on annettava ennen muuta sopimukseen osallisten yhteiselle tarkoitukselle, ellei se ole pakottavan lainsäädännön vastainen. Siksi sopimuksen sisällöksi pyritään vahvistamaan ensisijaisesti se, joka parhaiten vastaa sopimukseen osallisten tarkoitusta. Tulkinnan lähtökohtana on sopimuksen sanamuoto, jonka merkitys on siinä, että se ilmaisee osapuolten yhteisesti tarkoittamaa sopimuksen sisältöä. Sanamuoto voidaan sivuuttaakin, jos osapuolten yhteisen tarkoituksen näytetään olleen jotakin muuta kuin sanamuodosta voisi päätellä. Sopimuksen tarkoitus selviää tyypillisesti sopimuksen solmimista edeltävistä neuvotteluista tai muista olosuhteista. Toisinaan sopijapuolten tarkoitus ilmenee sopimuksen solmimisen jälkeen tapahtuneista seikoista kuten osapuolten nimenomaisista kannanotoista tai vakiintuneesta, yhtenäisestä ja osallisten yhteisesti hyväksymästä soveltamiskäytännöstä. Määräyksen tulkintaan voi vaikuttaa myös sopimuksen rakenne ja systematiikka.

Asiassa on riidatonta, että työehtosopimukseen sisältyvät odotusaikaa koskevat määräykset ovat olleet samansisältöiset ainakin vuodesta 1981 lähtien. Työtuomioistuin toteaa, että kukaan asiassa kuulluista todistajista ei ole kyennyt kertomaan työehtosopimusosapuolten tarkoituksesta neuvoteltaessa nyt riidan kohteena olevasta odotusaikaa koskevasta määräyksestä, koska kukaan heistä ei ollut ollut mukana työehtosopimusneuvotteluissa vuonna 1981 tai aikaisemmin. Riidanalaisen työehtosopimusmääräyksen alkuperäisestä tarkoituksesta ei siten ole esitetty näyttöä. Koska määräys on vanha, sen tulkinnassa voidaan antaa sanamuodon lisäksi merkitystä mahdolliselle vakiintuneelle, sopimusosapuolten yhteisesti hyväksymälle soveltamiskäytännölle.

Työtuomioistuin toteaa kuorma-autoalan työehtosopimuksen 11 §:n 12 kohdan sanamuodon viittaavan siihen, että rajanveto työajaksi tai odotusajaksi luettavan odotusajan välillä on tehtävä arvioimalla sitä, joutuuko kuljettaja toistuvasti siirtämään autoa ja saako hän vapaasti poistua autonsa luota. Määräyksen sanamuodossa ei ole mitään viitettä siitä, että kuljettajalla mahdollisesti oleva tieto odotuksen päättymisajankohdasta vaikuttaisi edellä mainittuun rajanvetoon. Työtuomioistuin katsoo, että määräyksen sanamuoto siten tukee vastaajapuolen kantaa asiassa.

Työtuomioistuimessa on kuultu kantajan todistajana Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n palveluksessa noin 23 vuotta työskennellyttä entistä sopimustoimitsijaa B:tä. Hän oli työtehtävissään perehtynyt erityisesti kuorma-autoalan työehtosopimukseen, jonka neuvotteluissa hän oli ollut mukana ensimmäistä kertaa vuonna 1994 tai 1995. B on kertonut käsityksenään, että odotusajan palkka tulee kyseeseen ainoastaan silloin, kun kuljettaja on vapautettu kokonaan työstä ja työhön liittyvistä velvoitteista siten, että hän voi esimerkiksi lähteä hoitamaan omia asioitaan. Tämä puolestaan edellyttää, että työnantaja tai tämän valtuuttama henkilö ilmoittaa työntekijälle täsmällisen ajan, jolloin hänen tulee palata autolle jatkamaan työntekoa. B:n mukaan määräyksen sanat ”saa vapaasti poistua autonsa luota” eivät edellytä mitään tiettyä etäisyyttä, vaan kuljettaja on vapaa menemään minne vain, kunhan hän tulee takaisin ilmoitettuun aikaan mennessä. B ei ole osannut kertoa, mitä työehtosopimuksen ilmaisussa ”joutuu toistuvasti siirtämään autoa” on tarkoitettu sanalla ”toistuvasti”. Hänen käsityksensä mukaan ylipäätään se, että kuljettaja joutuu siirtämään autoa odotusaikana, johtaa odotusajan lukemiseen työajaksi. B on lisäksi kertonut, että odottamiseen voi sisältyä myös lakisääteisiä tai työehtosopimuksen mukaisia taukoja, mutta niiden tulee olla ennalta tiedossa. Odotusajan palkkaa koskevan määräyksen tulkinnasta ei ollut ollut riitaa työnantajapuolen kanssa B:n työuran aikana.

Vastaajan ja kuultavan nimeäminä todistajina asiassa on kuultu kahta Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n palveluksessa toiminutta henkilöä. Entinen toimitusjohtaja D oli työskennellyt liitossa vuodesta 1982 vuoteen 2012, ja hän oli vastannut muun muassa kuorma-autoalan työehtosopimuksesta. Entinen johtava asiantuntija C oli vuosina 1986-2019 osallistunut kuorma-autoalan työehtosopimusta koskeneisiin neuvotteluihin, erimielisyysasioiden käsittelyyn, kouluttamiseen ja tuomioistuinasioiden hoitamiseen.

D:n ja C:n mukaan sitä, onko odottaminen luettava työajaksi vai odotusajaksi, tulee tulkita tapauskohtaisesti. He ovat kertoneet, että tilanteet ja olosuhteet, joissa kuljettaja joutuu odottamaan, vaihtelevat suuresti. D on todennut, että kuljetusalalla on tyypillistä, että työhön voi sisältyä paljon odotusaikaa. Hänen mukaansa odotusajan käsite oli otettu työehtosopimukseen luultavasti 1970-luvun alussa.

D on kertonut käsityksenään, että mikäli työnantaja määrää kuljettajan istumaan autossa, odottaminen on luettava työajaksi. D on maininnut esimerkkinä, että kuorman purku rakennustyömaalla voi edellyttää kuljettajan olevan koko ajan ratin ääressä valmiina siirtämään autoa. C on vastaavasti kertonut, että odottaminen luetaan työajaksi, mikäli työnantaja, lastaaja tai purkaja voi minä hetkenä tahansa antaa kuljettajalle määräyksiä siten, ettei hän ole vapaa poistumaan auton luota.

D:n ja C:n mukaan odottaminen tulee lukea odotusajaksi silloin, kun kuljettaja saa poistua autosta vapaasti. D:n mukaan työehtosopimuksen määräys ”saa vapaasti poistua autonsa luota” ei tarkoita, että kuljettajalla on mahdollisuus lähteä esimerkiksi ravintolaan, vaan riittää, että autonkuljettaja voi kulkea lähialueella. D on kertonut, että autojonot Suomen ja Venäjän rajalla olivat välillä muodostuneet kymmenien kilometrien pituisiksi, jolloin kuljettajat olivat tienneet, että odottamiseen voi mennä tunteja tai jopa vuorokausi. Tuolloin he olivat olleet vapaita poistumaan autosta, ja odottaminen oli luettu odotusajaksi. C:n mukaan työnantajaliitossa oli opetettu kyseisen määräyksen tarkoittavan, että jos kuljettaja saa poistua esimerkiksi autonsa viereen tupakalle tai lukemaan lehteä, aika luetaan odotusajaksi.

Työtuomioistuin toteaa, että kantajan todistaja ja vastaajapuolen todistajat ovat olleet erimielisiä siitä, kuinka työehtosopimusmääräystä tulisi tulkita ja on tulkittu. Todistaja B on kuitenkin kertonut, että kysymyksessä olevan määräyksen tulkinnasta ei ollut ollut riitaa sopijapuolten välillä hänen pitkän työuransa aikana. Työtuomioistuin katsoo, että kukaan todistajista ei ole kertonut työehtosopimuksen sopijapuolten yhteisesti hyväksymästä, vakiintuneesta soveltamiskäytännöstä, joka tukisi kannetta. Todistajien kertomukset viittaavat enemmänkin siihen, että riidanalaista määräystä ei ole käytännössä sovellettu vahvistusvaatimuksessa tarkoitetulla tavalla.

Työtuomioistuimen asiassa TT 2020:7 käräjäoikeus oli pyytänyt työtuomioistuimelta lausuntoa siitä, oliko lastaukseen ynnä muuhun kulunut aika, jonka kuorma-autonkuljettaja odotti yleensä metsässä sijaitsevalla hakkeentekopaikalla, kuorma-autoalan työehtosopimuksen mukaan kuljettajan työaikaa vai odotusaikaa. Aika oli vaihdellut puolesta tunnista kolmeen tuntiin. Työtuomioistuin katsoi työehtosopimukseen osallisten liittojen yhteisen lausunnon mukaisesti, että jos työntekijä voi vapaasti poistua autosta ja viettää vapaa-aikaa, kyseinen aika on odotusaikaa. Jos työntekijä ei voi halutessaan vapaasti poistua auton luota, vaan joutuu odottamaan autossa tai sen välittömässä läheisyydessä ollen alati valmiudessa siirtämään sitä, menemään avuksi hakkeensyöttölaitteen tukoksen avaamiseksi tai tekemään kuljetukseen liittyviä kirjallisia töitä, aika on työntekijän työaikaa. Lisäksi kyseinen aika saattoi olla työntekijälle myös työehtosopimuksen tai lain mukainen tauko, joka ei ole työaikaa eikä odotusaikaa. Työtuomioistuin jätti käräjäoikeuden selvitettäväksi näytönvaraisen kysymyksen siitä, mitä kysymyksessä ollut kuljettaja oli tehnyt tai voinut tehdä lastaukseen ynnä muuhun kuluneena aikana.

Työtuomioistuin toteaa, että edellä mainitussa asiassa kuorma-autoalan työehtosopimukseen osalliset liitot ovat toimittaneet työtuomioistuimelle yhteisen lausunnon, joka on koskenut nyt riidanalaisen määräyksen tulkintaa. Käräjäoikeuden lausuntopyynnössä oli nimenomaisesti tuotu esiin, että kuljettajan odotusaika vaihteli puolesta tunnista kolmeen tuntiin. Liittojen antamassa lausunnossa ei ole siitä huolimatta ollut mitään viitettä siitä, että kuljettajan mahdollinen tieto odotuksen kestoajasta kullakin kerralla vaikuttaisi rajanvetoon työajan ja odotusajan välillä.

Johtopäätöksenään työtuomioistuin katsoo, että riidanalaisen työehtosopimusmääräyksen sanamuoto sekä määräyksen soveltamiskäytännöstä ja sopimukseen osallisten liittojen aikaisemmista kannanotoista esitetty selvitys puoltavat kokonaisuutena arvioiden enemmän vastaajapuolen kuin kantajan esittämää tulkintaa määräyksen sisällöstä. Edellä esitetyillä perusteilla kanteessa esitetty vahvistusvaatimus on siten hylättävä.

Suoritusvaatimus

Kantaja on vaatinut X Oy:n velvoittamista korvaamaan betoniautonkuljettaja A:lle ylityökorvauksina ja työajanlyhennysvapaina yhteensä 1.299,79 euroa viivästyskorkoineen. Vastaaja ja kuultava ovat kiistäneet kantajan suoritusvaatimuksen perusteeltaan mutta hyväksyneet sen määrällisesti.

Suoritusvaatimuksen osalta asiassa on kysymys siitä, onko A:n odotusaika betonitehtaalla tullut lukea kuorma-autoalan työehtosopimuksen 11 §:n 12 kohdan perusteella työajaksi vai odotusajaksi. Mikäli A:n odotusaika on tullut lukea työajaksi, kantajan suoritusvaatimus on hyväksyttävä.

Työtuomioistuin on edellä hylännyt kantajan vahvistusvaatimuksen, jonka mukaan odotusaika olisi aina työaikaa, jos kuljettaja ei tiedä etukäteen odottamisen päättymisajankohtaa. Odotusaikaa koskevan työehtosopimusmääräyksen sanamuodon mukaan odotusaika on luettava työajaksi, jos autonkuljettaja joutuu toistuvasti siirtämään autoa lastaajan tai purkajan määräyksestä. Mikäli autonkuljettaja joutuu vastaavissa olosuhteissa odottamaan joutumatta toistuvasti siirtämään autoa ja saa vapaasti poistua autonsa luota, maksetaan kyseisestä ajasta odotusajan palkkaa lukematta sitä työaikaan.

Asiassa on riidatonta, että A ei ole joutunut toistuvasti siirtämään autoa ja hän on saanut vapaasti poistua autonsa luota. Betonitehtaan mylläri ei ole pyytänyt A:ta siirtämään autoa lastauksen tai muun liikenteen vuoksi tai tulemaan avuksi. A:n ei ole tarvinnut mennä aamulla betonitehtaalle työvuoroon tullessaan autoon, vaan hän on voinut mennä suoraan taukotilaan, jossa on muun muassa sohvat, TV, keittiö ja sosiaalitilat.

Asiassa riidattomiksi todettujen seikkojen perusteella työtuomioistuin katsoo, että riidanalaisen työehtosopimusmääräyksen nojalla A:n odotusajalta on tullut maksaa odotusajan palkkaa lukematta sitä työaikaan. Näillä perusteilla myös suoritusvaatimus on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on asian hävitessään velvollinen korvaamaan Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n oikeudenkäyntikulut. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on hyväksynyt vastaajan oikeudenkäyntikuluvaatimuksen määrältään.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry velvoitetaan maksamaan Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:lle oikeudenkäyntikulujen korvauksena 6.900 euroa. Korvaukselle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettua viivästyskorkoa siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Risto Niemiluoto puheenjohtajana sekä Riitta Kiiski, Tuomas Aarto, Anna Lavikkala, Anu-Tuija Lehto ja Kari Tiainen jäseninä. Valmistelija on ollut Jaana Väisänen.

Tuomio on yksimielinen.