TT 2023:4

Kaupungilla oli ollut käytössä kunnallisessa yleisessä virka- ja työehtosopimuksessa tarkoitettu tulospalkkiojärjestelmä. Kysymys siitä, oliko kaupunki voinut rajata tulospalkkion ulkopuolelle kaksi määräaikaista työntekijää. Kysymys myös työtuomioistuimen toimivallasta.

Asia

Palkkaus

Kantaja

Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry

Vastaajat

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT
Helsingin kaupunki

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Vireille 18.11.2021

Suullinen valmistelu 17.5.2022

Pääkäsittely 14.11.2022

VIRKA- JA TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallisessa yleisessä virka- ja työehtosopimuksessa (KVTES 2018–2019) on ollut muun ohella seuraava määräys:

II luku Palkkaus

[- -]

13 § Tulospalkkio

1 mom.

Kunta/kuntayhtymä voi ottaa käyttöön tulospalkkiojärjestelmän, jonka perus-teella työntekijälle/viranhaltijalle voidaan maksaa tulospalkkiota. Tulospalkkio perustuu palvelujen tuloksellisuuden parantamiseksi asetettujen tavoitteiden todettuun saavuttamiseen tai ylittämiseen.

2 mom.

Tulospalkkiojärjestelmän piiriin kuuluvalle työntekijälle/viranhaltijalle maksetaan jälkikäteen seurantajaksolta ennakolta vahvistettujen perusteiden mukainen erillinen euromääräinen tulospalkkio. Vuosilomaa ja äitiysvapaata lukuun ottamatta tulospalkkion seurantajaksoon kohdistuva virantoimituksen/työnteon keskeytysaika vähentää vastaavassa suhteessa tulospalkkion määrää, jollei ao. viranomainen toisin päätä.

3 mom.

Tulospalkkio ei ole varsinaista palkkaa ja se maksetaan erillään varsinaisesta kuukausipalkasta.

Soveltamisohje (1–3 mom.)

Tulospalkkion perusteena olevien tavoitteiden asettaminen

Tulospalkkion perusteeksi valitaan asianomaisessa tulosyksikössä yleensä kaksi tai useampia tavoitteita, jotka kuvaavat toiminnan onnistumista mahdollisimman monipuolisesti. Näiden palkkion perusteeksi valittujen tavoitteiden saavuttamista tai ylittämisestä riippuu tulospalkkion maksaminen ja määrä siten kuin siitä on ennalta päätetty.

Tavoitteet on määräajoin asetettava uudelleen ottaen huomioon tapahtunut kehitys ja sen hetkiset mahdolliset ongelmat. Tavoitteiden taso ei saa olla liian matala eikä toisaalta epärealistisen korkea.

Tarkoitus on, että sekä työntekijät/viranhaltijat että työnantaja hyötyvät tulos-palkkiojärjestelmän käyttöön ottamisesta.

Hyötyä voi syntyä mm. työprosessien sujuvuuden lisääntymisestä, palvelun laadun parantumisesta, kustannussäästöistä, suoritemäärän muutoksista, henkilöstön osaamisen kasvamisesta tai hyödyntämisestä.

Seurantajakso

Tulospalkkion perusteena olevan seurantajakson pituus voi olla esimerkiksi vuosi, puoli vuotta tai neljännesvuosi. Mikäli seurantajakso on puoli vuotta tai pitempi, olisi henkilöstön motivoinnin kannalta perusteltua antaa henkilöstölle seurantajakson aikana väliaikatietoja tulostavoitteiden saavuttamisesta. Yleensä on tarkoituksenmukaista käyttää vuoden pituista seurantajaksoa.

Henkilöstön osallistuminen asian valmisteluun

Kun tulospalkkiojärjestelmää ja tulospalkkion käyttöönottoa on alustavasti valmisteltu, asia käsitellään henkilöstön/henkilöstön edustajien kanssa. Tavoitteena on henkilöstön sitoutuminen tulokselliseen toimintaan.

Toimivaltainen viranomainen päättää mm. seuraavista tulospalkkiota koskevista asioista:

• tulosyksikön määrittely
• tulospalkkion piiriin kuuluva henkilöstö
• palkkion perusteena olevat tavoitteet
• seurantajakson pituus
• mikä osa hyödystä jaetaan henkilöstölle
• tulospalkkion enimmäismäärän määrittely
• jaetaanko palkkiot samansuuruisina vai esimerkiksi tehtävä kohtaisten palkkojen suhteessa
• todeta, miten asetetut tavoitteet ovat toteutuneet
• jaettavan tulospalkkioerän suuruuden
• viranhaltijan/työntekijän mahdollisesti saaman tulospalkkion suuruuden.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Helsingin kaupungilla on vuonna 2018 ollut käytössä tulospalkkiojärjestelmä. Tulospalkkion saamisen kriteerit on määritelty seuraavasti:

• Koko toimialan henkilöstö on tulospalkkion piirissä.

• Tulospalkkio maksetaan niille, jotka ovat Helsingin kaupungin palveluksessa maksuajankohtana (helmikuun viimeinen päivä) ja joiden palvelussuhde kestää yhtäjaksoisesti (enintään kolmen kalenteripäivän keskeytys mahdollinen) vähintään neljä kuukautta vuonna 2018 ja jatkuu yhtäjaksoisesti maksuajankohtaan asti.

• Sekä vakinaiset että määräaikaiset työntekijät/viranhaltijat ovat oikeutettuja tulospalkkioon.

• Osa-aikaeläkkeellä olevat saavat valita, kuuluvatko tulospalkkion piiriin (vrt. ansiotason nousun vaikutus eläkkeen määrään).

• Vuoden aikana kokoaikaiselle eläkkeelle jäävät ovat oikeutettuja tulospalkkioon työssäoloajaltaan.

• Oppisopimusopiskelijat edellä mainituin työssäoloehdoin (koulutuspäivät vähennetään).

• Työllistetyt edellä mainituin työssäoloehdoin.

• Toiselta toimialalta siirtyvät saavat palkkion kummaltakin toimialalta erikseen työssäoloajaltaan edellyttäen neljä kuukautta yhtäjaksoista palvelua kaupungilla maksuajankohtaan asti.

• Liikkeenluovutuksen perusteella siirtyvä henkilöstö työssäoloajaltaan.

• Apotissa ja uuden maakunnan valmistelussa mukana olevat ovat oikeutettuja tulospalkkioon myös niiltä päiviltä, joina työskentelevät resurssisopimuksen mukaisesti Apotissa tai maakuntavalmistelussa.

Vuoden 2018 tulospalkkion maksuajankohta on ollut 28.2.2019.

Sairaanhoitaja A työskenteli vuonna 2018 X:n päivystyspoliklinikalla sairaanhoitajan määräaikaisissa työsuhteissa 30.12.2017–1.1.2018, 13.–14.3.2018, 17.–18.3.2018, 26.3.2018, 29.3.2018, 2.4.2018, 13.4.2018, 18.4.2018, 30.4.2018, 19.5.2018, 4.6.–9.9.2018, 10.9.–14.10.2018 ja 15.10.2018–2.1.2019. X:n sairaala integroitiin HUS:iin liikkeenluovutuksella 7.1.2019, jonka jälkeen A palkattiin samaan työyksikköön X:n päivystyspoliklinikalle määräaikaiseen työsuhteeseen vielä ajalle 2.2.–30.4.2019. A:lle ei maksettu tulospalkkiota.

Sairaanhoitaja B aloitti Helsingin kaupungin palveluksessa 4.9.2017 ja työskenteli määräaikaisissa työsuhteissa koko vuoden 2018 X:n päivystyspoliklinikalla. B jäi äitiysvapaalle 16.10.2018 lukien, eikä hänen työsuhdettaan jatkettu enää 31.12.2018 jälkeen. B:lle ei maksettu tulospalkkiota. Hänen työsuhteensa jatkamatta jättämistä ja tasa-arvolain mukaista hyvitystä koskeva riita-asia Helsingin käräjäoikeudessa on päättynyt sovinnon vahvistamiseen.

Asiassa on käyty erimielisyysneuvottelut.

KANNE

Vaatimukset

Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry on vaatinut, että työtuomioistuin

1. vahvistaa kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen II luvun 13 §:n oikeaksi tulkinnaksi, että A:ta ja B:tä ei ole voitu rajata tulospalkkion ulkopuolelle pelkästään sen johdosta, että heidän työsuhteensa on päättynyt ennalta määrätyn tarkastelujakson jälkeen, mutta ennen tulospalkkion maksupäivää,

2. velvoittaa Helsingin kaupungin suorittamaan vuoden 2018 tulospalkkiona A:lle 459,38 euroa ja B:lle 735,00 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 28.2.2019 lukien,

3. tuomitsee Helsingin kaupungin maksamaan kantajalle työehtosopimuslain 7 §:n mukaista hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

4. tuomitsee Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n maksamaan kantajalle työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n mukaista hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä sekä

5. velvoittaa Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n ja Helsingin kaupungin korvaamaan yhteisvastuullisesti kantajan oikeudenkäyntikulut 4.835 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamispäivästä lukien.

Perusteet

Tutkimatta jättämistä koskevasta väitteestä

Asian käsitteleminen ja ratkaiseminen kuuluu oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 1 §:n nojalla työtuomioistuimen toimivaltaan.

Sopimusriitoja tutkiessaan työtuomioistuin joutuu toisinaan soveltamaan myös pakottavan lain säännöksiä (näin vakiintuneesti esimerkiksi TT 2018:18, TT 2010:23). Kunnallisessa yleisessä virka- ja työehtosopimuksessa on ollut muun ohella yksityiskohtaiset määräykset tulospalkkiojärjestelmästä kattavine soveltamisohjeineen. Sovellettava 13 § sisältää määräyksiä muun ohella tavoitteiden saavuttamiseen perustuvasta tulospalkkiosta (1 mom.) ja seurantajaksosta, maksuajankohdasta sekä tulospalkkion määrään vaikuttavista seikoista (2 mom.). Vastaajan väite siitä, ettei KVTES sisältäisi määräyksiä tulospalkkiojärjestelmästä, sen ehdoista, tulospalkkiosta tai sen maksuajankohdasta, ja ettei kyse siten ole työ- ja virkaehtosopimuksen soveltamisesta ja tulkinnasta, ei näin ollen pidä paikkaansa. Sillä seikalla, että työnantaja päättää tietyistä tulospalkkion yksityiskohdista ei ole merkitystä.

Kantajan käsityksen mukaan vastaaja on itsekin mieltänyt kyseessä olevan työehtosopimuksen määräyksen piiriin kuuluvasta asiasta, kun se on keskusneuvotteluissa katsonut, että Helsingin kaupunki on saanut päättää 13 §:n perusteella sen, ketkä henkilöstä ovat kuuluneet tulospalkkiojärjestelmän piiriin ja katsonut, ettei Helsingin kaupungin tulospalkkiojärjestelmä ole tältä osin 13 §:n vastainen.

Kanne on perustettu sille, että KVTES:n tulospalkkiota koskevia määräyksiä soveltamisohjeineen on tulkittava ja sovellettava siten, että pakottavasta lainsäädännöstä johtuva työntekijöiden tasapuolisen kohtelun ja syrjimättömyyden vaatimus toteutuu. Työsopimuslain 2 luvun 2 §:n säännös on pakottavaa oikeutta, joten siitä ei voida poiketa työehtosopimuksellakaan työntekijän vahingoksi. Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen määräyksiä ei voida tulkita sellaisella tavalla, joka johtaisi työntekijöiden tasapuolisesta kohtelusta poikkeamiseen vailla hyväksyttävää syytä tai joka olisi syrjintäkiellon vastainen.

Työehtosopimuksen oikea tulkinta tässä asiassa

KVTES:n II luvun 13 §:n tulospalkkiota koskevia määräyksiä soveltamisohjeineen on tulkittava ja sovellettava siten, että pakottavasta lainsäädännöstä johtuva työntekijöiden tasapuolisen kohtelun ja syrjimättömyyden vaatimus toteutuu. Työsopimuslain 2 luvun 2 §:n säännös on pakottavaa oikeutta, joten siitä ei voida poiketa työehtosopimuksellakaan työntekijän vahingoksi. Tulospalkkion piiriin kuuluvaa henkilöstöä ei voida rajata pakottavan lainsäädännön vastaisesti, eikä kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen määräyksiä voida tulkita sellaisella tavalla, joka johtaisi työntekijöiden tasapuolisesta kohtelusta poikkeamiseen vailla hyväksyttävää syytä tai joka olisi syrjintäkiellon vastainen.

Tulospalkkiota koskeva soveltamisohje oli aikaisemmin KVTES:n erillisessä liitteessä 9. Tulospalkkiota koskeva liite 9 poistettiin vuoden 2012–2013 sopimuksesta ja tulospalkkiota koskevat määräykset siirrettiin KVTES:n palkkausluvun 13 §:ään. KT:n ja pääsopijajärjestöjen yhteisessä palkkausoppaassa ”Toimiva palkkaus on kaikkien etu” vuodelta 2013 on avattu tulospalkkiojärjestelmän tavoitteita ja tarkoitusta. Palkkausoppaan mukaan mahdollinen tulospalkkio on osa palkkausjärjestelmää ja se perustuu palvelujen tuloksellisuuden parantamiseksi asetettujen tavoitteiden todettuun saavuttamiseen tai ylittämiseen.

A ja B ovat omalla työpanoksellaan osallistuneet tulospalkkion tavoitteiden saavuttamiseen ja ylittämiseen. Määräyksen soveltamisohjeessa sekä KT:n ja pääsopijajärjestöjen yhteisessä palkkausoppaassa annetut esimerkit eivät tue ajatusta siitä, että tulospalkkion piiriin kuuluvaa henkilöstöä voitaisiin rajata siten, että työntekijä on alun perin tulospalkkion piirissä, mutta tippuukin siitä pois, jos työsuhde tarkastelujakson jälkeen päättyy ennen tulospalkkion maksupäivää.

Helsingin kaupunki on asettanut tulospalkkion saamisen ehdoksi sen, että työntekijän tulee olla palvelussuhteessa Helsingin kaupunkiin tulospalkkion maksamisajankohtana 28.2.2019 ja palvelussuhteen tulee kestää yhtäjaksoisesti (enintään kolmen kalenteripäivän keskeytys mahdollinen) vähintään neljä kuukautta vuonna 2018 ja jatkua yhtäjaksoisesti maksuajankohtaan asti. B:lle ei ole maksettu tulospalkkiota sen vuoksi, että hänen työsuhteensa ei ole ollut voimassa enää kyseisenä päivänä. A:n työsuhde ei taas ole jatkunut keskeytymättä maksuajankohtaan asti. Riidatonta kuitenkin on, että kaupunki on maksanut tulospalkkion vuoden 2018 aikana kokoaikaiselle eläkkeelle jääneille työntekijöille heidän työssäoloajaltaan. Eläkkeelle jääneiden työntekijöiden työsuhteet eivät näin ollen ole myöskään olleet enää voimassa tulospalkkion maksamisajankohtana.

Tasapuolisen kohtelun vaatimus ei koske ainoastaan niitä tilanteita, joissa ver-tailuasemassa ovat eri sukupuolta olevat työntekijät, taikka tilanteita, joissa osa työntekijöistä on osa- tai määräaikaisia, vaan kaikkia samoissa tehtävissä ja asemassa olevia työntekijöitä. Asettamalla tulospalkkion saamisen edellytykseksi sen, että työntekijän on tullut olla yhdenjaksoisessa palvelussuhteessa vielä tulospalkkiokauden (1.1.–31.12.2018) jälkeen tulospalkkion maksupäivään (28.2.2019) saakka, kohtelee Helsingin kaupunki epätasapuolisesti niitä työntekijöitä, joiden työsuhde on päättynyt ennen maksuajankohtaa muusta syystä kuin eläköitymisen johdosta.

Kaupunki ei ole voinut pätevästi asettaa tulospalkkion saamiselle sellaisia tar-kastelujakson ulkopuolelle meneviä ehtoja, jotka johtavat siihen, ettei työntekijä tulosta tehdessään voi varmuudella ennakolta tietää kuuluuko hän tulospalkkiojärjestelmän piiriin vaiko ei. Tulospalkkion saamisen täytyy olla objektiivisesti sidottu tuloksen tekemiseen puheena olevalla tarkastelujaksolla, semminkin, kun B:n työsuhdetta ei enää 31.12.2018 jälkeen jatkettu tämän äitiysvapaalle jäämisen johdosta 16.10.2018 lukien.

Korkein oikeus on ennakkopäätöksessään KKO 2008:28 katsonut, että määräaikaisessa työsuhteessa olleet ovat osallistuneet bonusohjelman tavoitteiden saavuttamiseen kuten ohjelmaan kutsutut yhtiön työntekijät. Tämän vuoksi ja kun bonuksen saamisen edellytyksenä on joka tapauksessa ollut työsuhteen voimassaolo vielä vuoden lopussa, ei sanottujen määräaikaisten työntekijöiden etukäteistä rajaamista ohjelman ulkopuolelle voida tasapuolisen kohtelun periaate huomioon ottaen pitää asiallisena (kohta 22.).

Kaupunki on itse omalla päätöksellään asettanut eläkkeelle jäävät työntekijät ja muut työntekijät eri asemaan vuoden 2018 tulospalkkion osalta ilman työntekijöiden tehtävästä ja asemasta johtuvaa perusteltua syytä. Koska kaupunki on maksanut tulospalkkion niille työntekijöille, jotka ovat jääneet kokoaikaiselle eläkkeelle vuoden 2018 aikana, tulee sen tasapuolisen kohtelun velvoitteen johdosta maksaa tulospalkkio samoin perustein myös niille työntekijöille, joiden työsuhde on päättynyt ennen 28.2.2019 muusta syystä kuin eläköitymisestä johtuen.

Työsopimuslain 6 luvun 1 a §:n mukainen eroamisikä ja kulloisenkin alimman vanhuuseläkeiän täyttymishetki eivät ole sama asia. Vanhuuseläkkeelle jäävä voi itse hyvin joustavasti päättää ja valita milloin hän alimman vanhuuseläkeiän ylitettyään päättää jäädä vanhuuseläkkeelle. Työsopimuslain mukaisen eroamisiän täyttäminen ei automaattisesti tarkoita työsuhteen päättymistä, vaan työnantaja ja työntekijä saavat sopia työsuhteen jatkamisesta. Työnantaja ja työntekijä saavat työsopimuslain 1 luvun 3.2 §:n estämättä sopia myös työsuhteen määräaikaisesta jatkamisesta. Eläkkeelle jäävä pystyy itse näin toimimalla huomioimaan tulospalkkion saamiselle asetetun työssäpysymisehdon, toisin kuin määräaikaisessa työsuhteessa oleva työntekijä, joka ei itse pysty päättämään työsuhteensa jatkosta. B:n työsuhteen jatkuminen ei ollut mahdollista työnantajan tasa-arvolain vastaisen menettelyn johdosta, vaikka hän oli ilmaissut halunsa jatkaa uudessa määräaikaisessa työsuhteessa Helsingin kaupungilla. Myöskään A ei ole itse voinut päättää määräaikaisen työsuhteensa jatkosta, joten väite kaupungin sitouttamistarkoituksesta ei määräaikaisten työntekijöiden kohdalla voi pitää paikkaansa, vaan sitouttamistarkoitus menettää tällöin täysin merkityksensä.

Tulospalkkio ja sitouttamispalkkio ovat erillisiä asioita. Tulospalkkiossa palkitaan työnantajan hyödyksi tulevasta hyvin tehdystä työstä, eikä silloin sillä, onko työsuhde voimassa enää tulospalkkion tarkastelujakson jälkeen pitäisi olla merkitystä. KVTES:ssä eläkkeelle jäävillä ei ole positiivista erityiskohtelua lomarahan maksamisen suhteen, vaan lomaraha maksetaan lomakorvaukseen kaikille niille työntekijöille, joiden työsuhde päättyy. Poikkeuksen tästä muodostavat tilanteet, joissa lomarahaa ei makseta lomalta tai sen osalta, jos viranhaltija/työntekijä on välittömästi ennen loman tai sen osan alkamista tai välittömästi loman tai sen osan päätyttyä ollut lakossa tai muuten virantoimituksesta/työstä poissa luvattomasti tai ilman pätevää syytä. Lomarahaa ei myöskään makseta lomakorvaukseen, jos viranhaltija/työntekijä jättää irtisanomisajan noudattamatta, viranhaltija on pantu viralta, viranhaltija/työntekijä purkaa määräaikaisen palvelussuhteen tärkeän syyn sitä vaatimatta tai palvelussuhde puretaan tai työsuhde purkautuu (KVTES IV luku 18 § 3 mom.).

Helsingin kaupungilla ei ole eläkeläisten positiiviseen erityiskohteluunkaan vedoten oikeutta olla maksamatta tulospalkkiota A:lle ja B:lle.

Lisäksi huomioon on otettava se, että B:n työsuhteen jatkamatta jättämistä ja tasa-arvolain mukaista hyvitystä koskeva riita Helsingin käräjäoikeudessa on päättynyt sovinnon vahvistamiseen. Käräjäoikeuden vahvistaman sovinnon mukaan B:n työsuhteen päättyessä äitiysvapaalla X:n päivystyspoliklinikalla on ollut tarjolla sairaanhoitajan työtä erilaisin sijaisuusperustein. Helsingin kaupunki on jatkanut joidenkin muiden määräaikaisissa työsuhteissa olleitten sairaanhoitajien määräaikaisuuksia. B ja Helsingin kaupunki ovat katsoneet, että tilanteessa on syntynyt tasa-arvolaissa tarkoitettu syrjintäolettama, jonka kumoamiseksi Helsingin kaupungilla ei ole ollut tasa-arvolain edellyttämää hyväksyttävää syytä. Tämän johdosta B:llä on ollut oikeus tasa-arvolain tarkoittamaan hyvitykseen, ja Helsingin kaupunki on suorittanut hänelle tasa-arvolain 11 §:ssä tarkoitettua hyvitystä 20.000 euroa.

Kantaja vetoaa tasapuolisen kohtelun vaatimuksen lisäksi myös syrjinnän kieltoon sekä määräaikaisuusperusteella että tasa-arvolain nojalla.

A:lla on oikeus 459,38 euron tulospalkkioon ja B:llä 735 euron tulospalkkioon vuodelta 2018.

Työehtosopimuksen tieten rikkominen

Helsingin kaupungin olisi julkisen vallan edustajana tullut huomata menettelynsä työehtosopimuksen II luvun 13 §:n vastaisuus jo tulospalkkiojärjestelmän ehtoja laatiessaan ja viimeistään luottamusmiehen pyytäessä asiasta paikallisneuvottelua. Helsingin kaupunki on tuomittava maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta.

Valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n olisi tullut havaita kaupungin menettelyn työehtosopimuksen vastaisuus viimeistään käydyissä keskusneuvotteluissa. Sen olisi tullut puuttua kaupungin menettelyyn, mitä se ei kuitenkaan ole missään vaiheessa tehnyt. Päinvastoin se on asettunut tukemaa kaupungin työehtosopimuksen vastaista menettelyä. Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT on tuomittava valvontavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.

VASTAUS

Vaatimukset

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT ja Helsingin kaupunki ovat vaatineet, että kanne ensisijaisesti jätetään tutkimatta ja toissijaisesti hylätään. Lisäksi ne ovat vaatineet, että kantaja velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 3.400 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamispäivästä lukien.

Perusteet

Tutkimatta jättäminen

Keskusneuvotteluissa on ollut kyse siitä, onko kaupungin tulospalkkioehto ollut KVTES:n II luvun 13 §:n mukainen. Kanteessa on kyse siitä, onko kaupungin tulospalkkioehto työsopimuslain 2 luvun 2 §:n mukainen. Kyse ei enää ole työehtosopimuksen soveltamisesta ja tulkinnasta. Kanne tulee jättää tutkimatta työtuomioistuimen toimivaltaan kuulumattomana.

KVTES:n II luvun 13 §:n mukaan kunta tai kuntayhtymä voi ottaa käyttöön tulospalkkiojärjestelmän, jonka mukaan voidaan maksaa tulospalkkiota. Tulospalkkiojärjestelmästä, sen piiriin kuuluvasta henkilöstöstä ja järjestelmän ehdoista päättää työnantaja. KVTES ei sisällä määräyksiä tulospalkkiojärjestelmästä, sen ehdoista, tulospalkkiosta tai sen maksuajankohdasta. Kyse ei siten ole työ- ja virkaehtosopimuksen soveltamisesta ja tulkinnasta. Sen sijaan kyse on siitä, että työnantaja on ottanut käyttöön tulospalkkiojärjestelmän, jonka lainmukaisuudesta on erimielisyyttä.

Helsingin kaupungin päättämällä tulospalkkiojärjestelmällä eikä sen ehdoilla ei ole työehtosopimusvaikutusta. KVTES:ssä on määräys tulospalkkiosta, jonka mukaan työnantaja muun muassa voi ottaa käyttöön tulospalkkiojärjestelmän ja että ottaessaan käyttöön tulospalkkiojärjestelmän työnantaja maksaa tulospalkkion. Muuten tulospalkkiojärjestelmästä ja sen ehdoista päätetään paikallisesti, ja ehdot sekä yksityiskohdat perustuvat puhtaasti työnantajan, tässä tapauksessa Helsingin kaupungin yksipuoliseen päätökseen. Näillä päätökseen perustuvilla tulospalkkiojärjestelmän ehdoilla ei ole työehtosopimuksen oikeusvaikutuksia, koska tulopalkkiojärjestelmästä ja sen ehdoista ei ole sovittu työehtosopimuksessa. Tätä tukee se, ettei kantajakaan ole pystynyt yksilöimään sitä, minkä tulospalkkiota koskevan sopimusmääräyksen kohdan oikeaa tulkintaa tässä vaaditaan vahvistettavaksi.

Keskusneuvottelu koski sitä kysymystä, onko Helsingin kaupungin tulospalkkioehto KVTES palkkausluvun 13 §:n tulospalkkiota koskevan määräyksen vastainen. Keskusneuvotteluissa neuvoteltiin kyseisen pykälän sanamuodosta ja siitä, mahdollistaako sanamuoto sen, että tulospalkkiota ei makseta, jos työsuhde ole enää voimassa tulospalkkion maksatusajankohtaan. Keskusneuvotteluissa ei ole neuvoteltu eläkeläisehdosta tai siitä, onko ehto tasapuolisen ja yhdenvertaisen kohtelun vastainen. Helsingin kaupungin tulospalkkiojärjestelmä ei ole KVTES:n tulospalkkiomääräyksen vastainen, koska se ei ylipäätään ota kantaa keskusneuvottelussa olleeseen kysymykseen.

Työehtosopimuksen tulkinta

Kanne tulee joka tapauksessa hylätä.

Työnantaja voi asettaa tulospalkkion saamisen edellytykseksi työsuhteen jatkumisen tiettyyn päivämäärään saakka. Tässä tilanteessa Helsingin kaupunki on sitonut tulospalkkion saamisen edellytykseksi vaatimukset työsuhteen yhdenjaksoisesta neljän kuukauden voimassaolosta palkkion määräytymisvuonna 2018 sekä vaatimuksen työsuhteen yhdenjaksoisesta voimassaolosta palkkionmaksupäivään (28.2.2019) saakka. Perusteena näille ehdoille on työntekijöiden sitouttaminen. Työntekijöiden sitouttaminen tällaisen niin sanotun työssäpysymiskriteerin avulla perustuu siihen, että työntekijä joutuu tällöin palkkion saadakseen olemaan saman työnantajan palveluksessa määrättyyn päivään saakka.

A:lle ja B:lle ei maksettu tulospalkkiota vuodelta 2018 sen vuoksi, että he eivät täyttäneet tulospalkkioehtoja. Tämän riidan kannalta ei ole merkitystä sillä, että B on riitauttanut työsuhteen päättymisen Helsingin käräjäoikeudessa.

Työnantajalla on ollut työntekijän asemaan liittyvä asiallinen ja todellinen peruste poiketa ehdoista kokoaikaiselle eläkkeelle jäävän työntekijän kohdalla. Muodollisesta yhdenvertaisuudesta voidaan poiketa hyväksyttävän tarkoitusperän ja suhteellisuusperiaatteen rajoissa (positiivinen erityiskohtelu).

Työntekijän eläkkeelle jääminen on poikkeuksellinen tilanne, joka tulee eteen vain kerran työuran aikana. Tuolloin myös työnantajan tulospalkkiojärjestelmän sitouttamistarkoitus menettää merkityksensä. Tulospalkkion maksamiselle asetettua työssäpysymisehtoa muiden kuin eläkkeelle jäävien kohdalla ei ole pidettävä tasapuolisen kohtelun vastaisena eikä syrjivänä. Tässä tilanteessa eri asemaan asettamisen perusteena on ollut eläkeläisten positiivinen erityiskohtelu, jolla on pyritty toteuttamaan tosiasiallista yhdenvertaisuutta.

Työntekijän eläkkeelle jääminen on katsottu laajasti yleisestikin olevan peruste poiketa työsopimuslain tasapuolisen kohtelun velvoitteesta. Esimerkiksi useissa työehtosopimuksissa on sovittu, että lomarahaa ei makseta lomakorvaukseen, jos työntekijän työsuhde päättyy, poikkeuksena kuitenkin eläkkeelle jääminen. Samalla tavalla kuin tulospalkkion maksaminen, lomarahan maksu perustuu näissä työehtosopimuksissa haluun sitouttaa työntekijä työskentelemään lomarahan maksuajankohtaan saakka. Eläkkeelle jäämisen on katsottu muodostavan asiallisen ja todellisen perusteen poiketa tästä lomarahan maksamatta jättämisestä.

Muun muassa apteekkien työntekijöiden työehtosopimuksessa (19 §), ahtausalan teknisten toimihenkilöiden työehtosopimuksessa (13 §), autoalan kaupan ja korjaamotoiminnan työehtosopimuksessa (22 §), elintarvikealan automiesten työehtosopimuksessa (21 §) ja elintarvikealojen työehtosopimuksessa (23 §) on määräyksiä eläkkeelle jäävän positiivisesta erityiskohtelusta. Vastaavia määräyksiä on myös muun muassa ICT-alan toimihenkilöiden työehtosopimuksessa, energiateollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksessa, farmaseuttien henkilöstön työehtosopimuksessa, infra-alan työehtosopimuksessa sekä kaupan alan työehtosopimuksessa.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Helsingin käräjäoikeuden vahvistama sovinto 18.3.2022
   
2. Palkkausopas ”Toimiva palkkaus on kaikkien etu”, tulospalkkiota koskeva osa (s. 58–61)
   

Vastaajien kirjallinen todiste

1. Palkkausopas ”Toimiva palkkaus on kaikkien etu”, tulospalkkiota koskeva osa (s. 58–61)

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Käsittelyratkaisu

Vastaajat ovat vaatineet, että kanne tulee jättää tutkimatta työtuomioistuimen toimivaltaan kuulumattomana. Kanteessa on vastaajien mukaan kyse siitä, onko kaupungin tulospalkkioehto työsopimuslain 2 luvun 2 §:n mukainen, eikä kyse siten enää ole työehtosopimuksen soveltamisesta ja tulkinnasta.

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 1 §:n mukaan työtuomioistuin käsittelee ja ratkaisee muun ohella työ- ja virkaehtosopimuksia koskevat riita-asiat, kun kysymys on työ- tai virkaehtosopimuksen pätevyydestä, voimassaolosta, sisällyksestä ja laajuudesta sekä tietyn sopimuskohdan oikeasta tulkinnasta; siitä, onko jokin menettely työ- tai virkaehtosopimuksen mukainen; tai työ- tai virkaehtosopimuksen vastaisen menettelyn seuraamuksesta.

Toimivaltaansa kuuluvia sopimusriitoja tutkiessaan työtuomioistuin ottaa huomioon myös pakottavan lain säännökset. Työ- tai virkaehtosopimusta ei voida tulkita tavalla, joka on pakottavan lainsäädännön vastainen eikä sopimusta myöskään voida soveltaa pakottavan lainsäädännön vastaisella tavalla (ks. esim. TT 2001:52, TT 2002:710, TT 2007:45, TT 2018:18, TT 2020:11, TT 2021:2 ja TT 2021:35).

Kanteessa on vaadittu KVTES:n palkkausta koskevan II luvun 13 §:n oikean tulkinnan vahvistamista siten, että kanteessa tarkoitettuja henkilöitä ei ole voitu rajata tulospalkkion ulkopuolelle. Kanteessa on esitetty lisäksi hyvityssakko- ja suoritusvaatimukset. Vahvistusvaatimus on perustettu sille, että KVTES:n tulospalkkiota koskevia määräyksiä soveltamisohjeineen on tulkittava ja sovellettava siten, että pakottavasta lainsäädännöstä johtuva työntekijöiden tasapuolisen kohtelun ja syrjimättömyyden vaatimus toteutuu.

Mainitussa KVTES:n palkkausluvun 13 §:ssä on edellä selostetuin tavoin määräykset tulospalkkiojärjestelmästä, jonka kunta/kuntayhtymä voi ottaa käyttöön. Pykälässä on määräyksiä muun ohella tulospalkkion tarkoituksesta, seurantajaksosta, maksuajankohdasta sekä tulospalkkion määrään vaikuttavista seikoista. Soveltamisohjeen mukaan toimivaltainen viranomainen päättää muun muassa tulospalkkion piiriin kuuluvasta henkilöstöstä. Sopimusosapuolten yhdessä laatimassa palkkausoppaassa on todettu (K2, V1, s. 58), että mahdollinen tulospalkkio on osa palkkausjärjestelmää.

Vastaajien toteamin tavoin tulospalkkiojärjestelmän käyttöönotosta ja muun ohella sen piiriin kuuluvasta henkilöstöstä ja tietyistä muista järjestelmän yksityiskohtaisista ehdoista päättää paikallinen työnantaja. Osapuolet ovat olleet eri mieltä siitä, sovelletaanko paikallista tulospalkkiojärjestelmää työehtosopimusvaikutuksin. Tällä ei sinänsä ole asian ratkaisun kannalta merkitystä, sillä kanne on perustettu KVTES:n palkkausluvun 13 §:ään ja sen pakottavan lainsäädännön mukaiseen tulkintaan. Kanteessa on toisin sanoen katsottu, että paikallinen tulospalkkiojärjestelmä on mainitun 13 §:n vastainen, siten kuin määräystä on pakottavan lainsäädännön mukaisesti tulkittava.

Työtuomioistuin toteaa, että kunnan tai kuntayhtymän paikallisesti käyttöön ottaman tulospalkkiojärjestelmän on oltava KVTES:n II luvun 13 §:n mukainen. Mainittua määräystä taas on tulkittava pakottavan lainsäädännön mukaisella tavalla. Näin on myös siltä osin kuin määräyksen soveltamisohjeen mukaan toimivaltainen viranomainen päättää tulospalkkion piiriin kuuluvasta henkilöstöstä. Pakottava lainsäädäntö määrittää määräyksen tulkintaa ja asettaa siten reunaehdot työnantajan tekemille rajauksille.

Edellä lausuttu huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo, että asiassa on vahvistusvaatimuksen osalta kyse KVTES:n tulkinnasta ja soveltamisesta. Hyvityssakkovaatimus perustuu työehtosopimuslakiin ja suoritusvaatimus oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 1 §:n 2 momenttiin. Kanteen käsitteleminen ja ratkaiseminen kuuluu siten mainitun lain 1 §:n nojalla työtuomioistuimen toimivaltaan. Näin ollen työtuomioistuin hylkää vastaajien asiassa esittämän oikeudenkäyntiväitteen.

Vahvistusvaatimus

Oikeudelliset lähtökohdat

KVTES:n palkkausta koskevan II luvun 13 §:n 1 momentin mukaan kunta/kuntayhtymä voi ottaa käyttöön tulospalkkiojärjestelmän, jonka perusteella työntekijälle/viranhaltijalle voidaan maksaa tulospalkkiota. Tulospalkkio perustuu palvelujen tuloksellisuuden parantamiseksi asetettujen tavoitteiden todettuun saavuttamiseen tai ylittämiseen.

Pykälän 2 momentin mukaan tulospalkkiojärjestelmän piiriin kuuluvalle työntekijälle/viranhaltijalle maksetaan jälkikäteen seurantajaksolta ennakolta vahvistettujen perusteiden mukainen erillinen euromääräinen tulospalkkio. Vuosilomaa ja äitiysvapaata lukuun ottamatta tulospalkkion seurantajaksoon kohdistuva virantoimituksen/työnteon keskeytysaika vähentää vastaavassa suhteessa tulospalkkion määrää, jollei ao. viranomainen toisin päätä.

Määräyksen soveltamisohjeen mukaan tulospalkkion perusteeksi valitaan asianomaisessa tulosyksikössä yleensä kaksi tai useampia tavoitteita, jotka kuvaavat toiminnan onnistumista mahdollisimman monipuolisesti. Näiden palkkioiden perusteeksi valittujen tavoitteiden saavuttamisesta tai ylittämisestä riippuu tulospalkkion maksaminen ja määrä siten kuin siitä on ennalta päätetty. Tavoitteet on määräajoin asetettava uudelleen ottaen huomioon tapahtunut kehitys ja sen hetkiset mahdolliset ongelmat. Tavoitteiden taso ei saa olla liian matala eikä toisaalta epärealistisen korkea. Tarkoitus on, että sekä työntekijät/viranhaltijat että työnantaja hyötyvät tulospalkkiojärjestelmän käyttöön ottamisesta. Hyötyä voi syntyä muun muassa työprosessien sujuvuuden lisääntymisestä, palvelun laadun parantumisesta, kustannussäästöistä, suoritemäärän muutoksista, henkilöstön osaamisen kasvamisesta tai hyödyntämisestä.

Seurantajaksosta soveltamisohjeessa on todettu, että tulospalkkion perusteena olevan seurantajakson pituus voi olla esimerkiksi vuosi, puoli vuotta tai neljännesvuosi. Mikäli seurantajakso on puoli vuotta tai pitempi, olisi henkilöstön motivoinnin kannalta perusteltua antaa henkilöstölle seurantajakson aikana väliaikatietoja tulostavoitteiden saavuttamisesta. Yleensä on tarkoituksenmukaista käyttää vuoden pituista seurantajaksoa.

Edellä kuvatuista virka- ja työehtosopimuksen määräyksistä ilmenee, että tulospalkkiojärjestelmän tarkoituksena on palkita henkilöstöä ennalta asetettujen tulostavoitteiden saavuttamisesta tai ylittämisestä tietyn seurantajakson aikana.

KVTES:n II luvun 13 §:n soveltamisohjeen (13 mom.) mukaan toimivaltainen viranomainen päättää muun muassa tulospalkkion piiriin kuuluvasta henkilöstöstä. Edellä selostetuin tavoin Helsingin kaupungin vuonna 2018 käytössä olleen tulospalkkiojärjestelmän mukaisesti tulospalkkio kaudelta 1.1.-31.12.2018 on maksettu niille, jotka ovat olleet Helsingin kaupungin palveluksessa maksuajankohtana 28.2.2019 ja joiden palvelussuhde on kestänyt yhtäjaksoisesti (enintään kolmen kalenteripäivän keskeytys mahdollinen) vähintään neljä kuukautta vuonna 2018 ja jatkunut yhtäjaksoisesti maksuajankohtaan asti. Vuoden aikana kokoaikaiselle eläkkeelle jääneet ovat kuitenkin olleet oikeutettuja tulospalkkioon työssäoloajaltaan. Sekä vakinaiset että määräaikaiset työntekijät/viranhaltijat ovat olleet oikeutettuja tulospalkkioon.

Työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan työnantajan on kohdeltava työntekijöitä tasapuolisesti, jollei siitä poikkeaminen ole työntekijöiden tehtävät ja asema huomioon ottaen perusteltua. Pykälän perustelujen mukaan tasapuolisen kohtelun periaatteen lähtökohtana on, että samankaltaisissa ja vertailukelpoisissa tilanteissa olevia työntekijöitä kohdellaan samalla tavoin. Periaate edellyttää siten työnantajalta johdonmukaisia toimia tai ratkaisuja suhteessa työntekijöihinsä. Työnantajan on noudatettava tasapuolisen kohtelun vaatimusta muun ohella työsuhteeseen perustuvien etujen myöntämisessä. Erot myönnetyissä eduissa voivat vertailukelpoisessa tilanteessa perustua vain momentissa tarkoitettuihin syihin. Säännöksellä ei pyritä estämään työntekijöiden asettamista toisistaan poikkeavaan asemaan, jos tähän on objektiivisesti arvioiden hyväksyttävä syy. Esimerkiksi kannustavien palkkausjärjestelmien käyttäminen on hyväksyttävää, jos näiden mukaisen palkkauksen määräytymiseen eivät vaikuta syrjivät tai muutoin epäasialliset syyt. Tasapuolisen kohtelun vaatimusta ei rikota silloinkaan, kun jonkun työntekijän eri asemaan asettamiselle olisi hänen työnsä luonteesta tai työolosuhteista johtuva hyväksyttävä syy. (HE 157/2000 vp s. 69 ja HE 19/2014 vp s. 125126.)

Tasapuolisen kohtelun periaate edellyttää, ettei työnantaja voi etuja yksipuolisestikaan myöntäessään kohdella samanlaisessa asemassa olevia työntekijöitään eri tavoin, ellei siihen ole asiallista ja todellista perustetta (KKO 2008:28, kohta 11).

Työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan määräaikaisissa työsuhteissa ei saa pelkästään työsopimuksen kestoajan vuoksi soveltaa epäedullisempia työehtoja kuin muissa työsuhteissa, ellei se ole perusteltua asiallisista syistä. Säännös perustuu määräaikaista työtä koskevaan direktiiviin 1999/70/EY, jossa on säädetty muun ohella syrjinnän kiellosta (direktiivin liitteenä olevan puitesopimuksen 4 lauseke). Syrjinnän kiellon tarkoituksena on estää se, että työnantaja käyttää määräaikaisia työsuhteita evätäkseen työntekijöiltä oikeuksia, jotka on myönnetty vakituisille työntekijöille (ks. esim. tuomio 5.6.2018, Montero Mateos, C-677/16, EU:C:2018:393, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Ratkaisussa KKO 2008:28 työnantaja oli kutsunut yhtiön peruspalkkausta täydentävän bonusohjelman piiriin ne vakinaisessa työsuhteessa olevat työntekijät, joiden työsuhde kestäisi koko vuoden tai jotka tulisivat yhtiön palvelukseen ensimmäisten kolmen kuukauden aikana. Bonusohjelman piiriin eivät kuuluneet työntekijät, joille kertyi poissaoloja yli kolme kuukautta. Kysymys oli siitä, oliko yhtiö voinut syrjintäkieltoa ja tasapuolisen kohtelun vaatimusta rikkomatta jättää bonusohjelman ulkopuolelle muun ohella määräaikaisissa työsuhteissa olevat, joiden työsuhteiden oli määrä päättyä ennen vuoden vaihdetta. Korkein oikeus totesi (tuomion kohta 22), että bonuksen edellytyksenä oli ohjelmaan kutsuttujenkin osalta ollut, että työsuhde oli voimassa vielä vuoden 2002 päättyessä. Kun määräaikaisten työsuhteiden oli ollut määrä päättyä ennen vuoden vaihdetta, oli rajausta lähtökohtaisesti mahdollista pitää asiallisin perustein tehtynä. Työsuhteiden määräaikaisuus ei kuitenkaan ollut johtunut työntekijöistä itsestään ja työsopimukset oli sittemmin vuonna 2002 uusittu ja ne olivat myös jatkuneet yli vuodenvaihteen. Määräaikaisessa työsuhteessa olleet olivat siten osallistuneet bonusohjelman tavoitteiden saavuttamiseen kuten ohjelmaan kutsutut yhtiön työntekijät. Tämän vuoksi ja kun bonuksen saamisen edellytyksenä oli joka tapauksessa ollut työsuhteen voimassaolo vielä vuoden lopussa, ei sanottujen määräaikaisten työntekijöiden etukäteistä rajaamista ohjelman ulkopuolelle voitu tasapuolisen kohtelun periaate huomioon ottaen pitää asiallisena.

Naisten ja miesten tasa-arvosta annetun lain (jatkossa tasa-arvolaki) 8 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan työnantajan menettelyä on pidettävä mainitussa laissa kiellettynä syrjintänä, jos työnantaja palkka- tai muista palvelussuhteen ehdoista päättäessään menettelee siten, että henkilö joutuu raskauden, synnytyksen tai muun sukupuoleen liittyvän syyn perusteella epäedulliseen asemaan. Palkkatasa-arvosta on säädetty muun ohella direktiivissä 2006/54/EY miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa (uudelleenlaadittu toisinto) ja siitä on määräys myös Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 157 artiklassa.

Työntekijä A

A on vuonna 2018 työskennellyt kaupungin palveluksessa edellä kuvatuin tavoin kymmenessä päivän tai kahden päivän mittaisessa työsuhteessa 19.5.2018 asti ja edelleen yhtäjaksoisesti kolmessa määräaikaisessa työsuhteessa 4.6.2018 ja 2.1.2019 välisen ajan. A:n kanssa on solmittu määräaikainen työsopimus vielä ajalle 2.2.-30.4.2019. Hänen työsuhteensa on siten kestänyt yhtäjaksoisesti vähintään neljä kuukautta vuonna 2018 ja hän on ollut Helsingin kaupungin palveluksessa tulospalkkion maksuajankohtana 28.2.2019. Hänelle ei ole maksettu tulospalkkiota, koska hänen työsuhteensa ei ole jatkunut yhtäjaksoisesti tulospalkkiokauden (1.1.–31.12.2018) jälkeen tulospalkkion maksupäivään (28.2.2019) saakka.

Kantaja on katsonut, että asettamalla tulospalkkion saamisen edellytykseksi sen, että työntekijän on tullut olla yhdenjaksoisessa palvelussuhteessa vielä tulospalkkiokauden (1.1.–31.12.2018) jälkeen tulospalkkion maksupäivään (28.2.2019) saakka, kaupunki on kohdellut epätasapuolisesti niitä työntekijöitä, joiden työsuhde on päättynyt ennen maksuajankohtaa muusta syystä kuin eläköitymisestä johtuen.

Vastaajat puolestaan ovat vedonneet siihen, että edellä mainittu maksuehto on otettu tulospalkkiojärjestelmään henkilöstön sitouttamistarkoituksessa. Kantaja on tältä osin korostanut sitä, että tulospalkkio ja sitouttamispalkkio ovat eri asioita ja että tulospalkkiossa palkitaan työnantajan hyödyksi tulevasta hyvin tehdystä työstä, eikä silloin sillä, onko työsuhde voimassa enää tulospalkkion tarkastelujakson jälkeen, pitäisi olla merkitystä. Edelleen kantaja on vedonnut siihen, että A ei ole itse voinut päättää määräaikaisen työsuhteensa jatkosta.

Työtuomioistuin katsoo, että kaupunki on tulospalkkion piiriin kuuluvasta henkilöstöstä päättäessään sinänsä voinut työntekijöiden sitouttamistarkoituksessa asettaa tulospalkkion maksuehtona niin sanotun työssäpysymiskriteerin. Maksuehto on koskenut eläkkeelle jääviä lukuun ottamatta kaikkia työntekijöitä riippumatta siitä, onko työsopimus ollut määräaikainen vai toistaiseksi voimassa oleva. Kyse ei siten ole ollut siitä, että A:han olisi pelkästään työsopimuksen kestoajan vuoksi sovellettu epäedullisempia työehtoja kuin muissa työsuhteissa. Kuten kantaja on korostanut, määräaikaisella työntekijällä on kuitenkin ollut vain rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa työsopimuksensa kestoon ja sen jatkumiseen.

A:n työsuhde on edellä selostetuin tavoin kestänyt yhtäjaksoisesti vähintään neljä kuukautta vuonna 2018. Hän on siten osallistunut tulospalkkiojärjestelmän tavoitteiden saavuttamiseen samalla tavoin kuin palkkioon oikeutetut. Hän on lisäksi ollut kaupungin palveluksessa maksuajankohtana 28.2.2019. Tulospalkkiojärjestelmän tarkoitukseen nähden hänen on nämä seikat huomioon ottaen katsottava olleen samanlaisessa asemassa kuin tulospalkkion piiriin kuuluvat työntekijät. Asiassa ei ole esitetty asiallista perustetta sille, että A on tästä huolimatta rajattu järjestelmän ulkopuolelle. Menettelyä ei voida siten pitää työntekijöiden tasapuolisen kohtelun periaatteen mukaisena.

Työntekijä B

B on työskennellyt määräaikaisissa työsuhteissa kaupungin palveluksessa koko vuoden 2018. Hän on 16.10.2018 jäänyt äitiysvapaalle eikä hänen työsuhdettaan ole jatkettu enää 31.12.2018 jälkeen. Hänelle ei ole maksettu tulospalkkiota, koska hänen työsuhteensa ei ole jatkunut yhtäjaksoisesti tulospalkkiokauden (1.1.–31.12.2018) jälkeen tulospalkkion maksupäivään (28.2.2019) saakka eikä se ole ollut voimassa maksuajankohtana 28.2.2019.

Kantaja on vedonnut siihen, että B:n työsuhteen jatkuminen ei ole ollut mahdollista työnantajan tasa-arvolain vastaisen menettelyn johdosta.

Asiassa kirjallisena todisteena esitetystä, 15.3.2022 allekirjoitetusta sovintosopimuksesta (K1) ilmenee, että B on tuonut työsuhteensa aikana ilmi halukkuutensa jatkaa työsuhdettaan, vaikka onkin ollut jäämässä äitiysvapaalle. Hänen työsuhteensa on kuitenkin päättynyt äitiysvapaan kuluessa 31.12.2018 määräaikaisen työsopimuksen päättyessä. Sopimuksessa on todettu muun ohella seuraavaa: ”B:n työsuhteen päättyessä äitiysvapaalla X:n päivystyspoliklinikalla on ollut tarjolla sairaanhoitajatyötä erilaisin sijaisuusperustein. Helsingin kaupunki on jatkanut joidenkin muiden määräaikaisissa työsuhteissa olleitten sairaanhoitajien määräaikaisuuksia. B ja Helsingin kaupunki katsovat, että tilanteissa on syntynyt tasa-arvolain 8 §:n 1 momentin 2 kohdan mukainen syrjintäolettama, jonka kumoamiseksi Helsingin kaupungilla ei ole ollut tasa-arvolain edellyttämää hyväksyttävää syytä. Tämän johdosta B:llä on oikeus tasa-arvolain tarkoittamaan hyvitykseen - -”.

Työtuomioistuin toteaa, että työnantaja on edellä selostetun tavoin myöntänyt menetelleensä B:n työsuhteen jatkumisesta päättäessään tasa-arvolain 8 §:n 1 momentin 2 kohdan vastaisesti siten, että B on joutunut raskauden ja synnytyksen perusteella epäedulliseen asemaan. Hänen työsuhteensa ei ole 31.12.2018 jälkeen jatkunut työnantajan lainvastaisen menettelyn johdosta. B on muutoin täyttänyt tulospalkkion maksuehdot, koska hän on ollut kaupungin palveluksessa toisiaan keskeytyksittä seuranneiden määräaikaisten työsopimusten perusteella koko vuoden 2018. Hän on siten osallistunut tulospalkkiojärjestelmän tavoitteiden saavuttamiseen samalla tavoin kuin palkkioon oikeutetut. Näiden tosiseikkojen perusteella voidaan olettaa, että työnantaja on tulospalkkiosta päättäessään menetellyt siten, että B on joutunut raskauden ja synnytyksen perusteella epäedulliseen asemaan tasa-arvolain 8 §:n 1 momentin 2 kohdassa kielletyllä tavalla. Työnantajapuoli ei ole esittänyt sellaista tasa-arvolain 9 a §:ssä tarkoitettua selvitystä, joka osoittaisi, ettei sukupuolten välistä tasa-arvoa ole loukattu, vaan että menettely on johtunut muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta. Työnantajan on siten katsottava rajanneen B:n tulospalkkion ulkopuolelle syrjivin syin.

Johtopäätökset

Edellä lausutuin perustein KVTES:n II luvun tulospalkkiota koskevaa 13 §:n määräystä on tulkittava siten, että A:ta ja B:tä ei ole voitu rajata tulospalkkion ulkopuolelle. Vahvistusvaatimus on siten hyväksyttävä.

Suoritusvaatimukset

Koska A:ta ja B:tä ei ole voitu rajata tulospalkkion ulkopuolelle, heillä on ollut oikeus kanteessa vaadittuun tulospalkkioon. Suoritusvaatimukset ovat määrältään riidattomat. Selvyyden vuoksi työtuomioistuin toteaa, että asiassa ei ole vedottu saatavien raukeamiseen.

Hyvityssakot

Helsingin kaupunki on menetellyt kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen vastaisesti rajatessaan A:n ja B:n tulospalkkausjärjestelmän ulkopuolelle. Menettelyä on pidettävä työehtosopimuksen tietensä rikkomisena, jonka perusteella kaupunki on tuomittava hyvityssakkoon.

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT on asettunut tukemaan kaupungin pakottavan lainsäädännön vastaista työehtosopimuksen tulkintaa. Sen on katsottava laiminlyöneen valvontavelvollisuutensa ja se on näin ollen tuomittava hyvityssakkoon.

Oikeudenkäyntikulut

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT ja Helsingin kaupunki ovat oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla velvollisia korvaamaan Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään riidaton.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

- vahvistaa kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen II luvun 13 §:n oikeaksi tulkinnaksi, että A:ta ja B:tä ei ole voitu rajata tulospalkkion ulkopuolelle pelkästään sen johdosta, että heidän työsuhteensa on päättynyt ennalta määrätyn tarkastelujakson jälkeen, mutta ennen tulospalkkion maksupäivää,

- velvoittaa Helsingin kaupungin suorittamaan vuoden 2018 tulospalkkiona A:lle 459,38 euroa ja B:lle 735 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 28.2.2019 lukien,

- tuomitsee Helsingin kaupungin maksamaan Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry:lle 3.000 euroa työehtosopimuslain 7 §:n mukaista hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

- tuomitsee Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n maksamaan Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry:lle 3.500 euroa työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n mukaista hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä sekä

- velvoittaa Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n ja Helsingin kaupungin korvaamaan yhteisvastuullisesti Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry:n oikeudenkäyntikulut 4.835 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamispäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Outi Anttila puheenjohtajana sekä Markku Saarikoski, Tuomas Aarto, Risto Lerssi, Anu-Tuija Lehto ja Erkki Mustonen jäseninä. Valmistelija on ollut Jaana Väisänen.

Tuomio on yksimielinen.