TT 2023:37

Suomen Merimies-Unioni SMU ry oli solminut suomalaisen varustamoyrityksen kanssa Portugalin lipun alla purjehtivia aluksia koskevat työehtosopimukset sen jälkeen, kun yhdistys oli kohdistanut yhteen näistä aluksista saartotoimia. Kysymys työehtosopimusten pätevyydestä.

Asia

Työehtosopimuksen pätevyys

Kantaja

Suomen Merimies-Unioni SMU ry

Vastaaja

Langh Ship Oy Ab

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Vireille 13.7.2022

Suullinen valmistelu 12.12.2022

Pääkäsittely 14.3.2023

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Suomen Merimies-Unioni SMU ry on suomalainen työntekijäin yhdistys, joka solmii työehtosopimuksia merenkulkualalla.

Langh Ship Oy Ab on suomalainen varustamoyritys, joka harjoittaa meriliikenteen tavarakuljetuksia omistamillaan aluksilla. Varustamo omistaa useita aluksia, mukaan lukien Portugalin lipun alla purjehtivat alukset MS Greta, MS Christina, MS Edith, MS Ingrid ja MS Charlotta. Kussakin aluksessa on Portugalin lippu, mutta ne on rekisteröity Portugalille kuuluvan Madeiran alusrekisteriin. Alukset eivät yleensä liikennöi lainkaan Itämerellä eivätkä käy Suomessa. Helmi-maaliskuun 2022 vaihteessa Christina-alus kuitenkin sijaisti yhden matkan ajan Containerships VII -alusta, joka oli lyhytaikaisesti poissa liikenteestä koneongelmien vuoksi. SMU ry saartoi Christinan Helsingin Vuosaaren satamassa. Saarron perusteella satamassa ei käsitelty aluksen lastia.

SMU ry solmi Langh Ship Oy Ab:n kanssa aluksia MS Greta, MS Christina, MS Edith, MS Ingrid, MS Charlotta koskevat aluskohtaiset työehtosopimukset, jotka allekirjoitettiin 3.3.2022. Sopimukset solmittiin sen jälkeen, kun SMU ry oli kohdistanut MS Christina -alukseen saartotoimia Vuosaaren satamassa. Saartotoimet lopetettiin välittömästi sen jälkeen, kun osapuolet olivat solmineet 3.3.2022 edellä mainittuja aluksia koskevat työehtosopimukset ja saarron lopettamista koskevan sovintosopimuksen.

Aluskohtaisten työehtosopimusten voimassaolosta ja pätevyydestä on tullut riita, kun Langh Ship Oy Ab on ilmoittanut, ettei se pidä 3.3.2022 solmittuja työehtosopimuksia pätevinä ja yhtiötä velvoittavina eikä myöskään ole noudattanut saarron lopettamiseksi tehtyä sovintosopimusta.

KANNE

Vaatimukset

Suomen Merimies-Unioni SMU ry on vaatinut, että työtuomioistuin

1) vahvistaa, että Suomen Merimies-Unioni SMU ry:n ja varustamo Langh Ship Oy Ab:n välillä 3.3.2022 solmittu MS Greta -alusta koskeva erityissopimus ja sen viittaama FSU TCC CBA sopimus ovat työehtosopimuslain 1 §:n mukaisia päteviä työehtosopimuksia, joita on noudatettava aluksen merimiesten työsuhteissa

2) vahvistaa, että Suomen Merimies-Unioni SMU ry:n ja varustamo Langh Ship Oy Ab:n välillä 3.3.2022 solmittu MS Christina -alusta koskeva erityissopimus ja sen viittaama FSU TCC CBA sopimus ovat työehtosopimuslain 1 §:n mukaisia päteviä työehtosopimuksia, joita on noudatettava aluksen merimiesten työsuhteissa

3) vahvistaa, että Suomen Merimies-Unioni SMU ry:n ja varustamo Langh Ship Oy Ab:n välillä 3.3.2022 solmittu MS Edith -alusta koskeva erityissopimus ja sen viittaama FSU TCC CBA sopimus ovat työehtosopimuslain 1 §:n mukaisia päteviä työehtosopimuksia, joita on noudatettava aluksen merimiesten työsuhteissa

4) vahvistaa, että Suomen Merimies-Unioni SMU ry:n ja varustamo Langh Ship Oy Ab:n välillä 3.3.2022 solmittu MS Ingrid -alusta koskeva erityissopimus ja sen viittaama FSU TCC CBA sopimus ovat työehtosopimuslain 1 §:n mukaisia päteviä työehtosopimuksia, joita on noudatettava aluksen merimiesten työsuhteissa

5) vahvistaa, että Suomen Merimies-Unioni SMU ry:n ja varustamo Langh Ship Oy Ab:n välillä 3.3.2022 solmittu MS Charlotta -alusta koskeva erityissopimus ja sen viittaama FSU TCC CBA sopimus ovat työehtosopimuslain 1 §:n mukaisia päteviä työehtosopimuksia, joita on noudatettava aluksen merimiesten työsuhteissa ja

6) velvoittaa Langh Ship Oy Ab:n korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 15.436,61 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työehtosopimukset (aluskohtaiset erityissopimukset ja niiden viittaama FSU TCC CBA sopimus) ovat päteviä. Suomen Merimies-Unioni SMU ry:n on solminut normaaliin ammattiyhdistystoimintaan ja työntekijöiden edunvalvontaan kuuluvat työehtosopimukset. Sopimukset sisältävät määräyksiä, joita työsopimuksissa tai työsuhteissa on noudatettava. Työehtosopimukset ovat kirjallisia, allekirjoitettu molempien osapuolten toimesta ja ne ovat syntyneet laillisessa järjestyksessä.

Suomen Merimies-Unioni SMU ry on toiminut asiassa sääntömääräisen tarkoituksensa mukaisesti tavoitteenaan saada aluksille työntekijöiden asianmukaisia työehtoja turvaava työehtosopimus. Kyse on ollut ammatillisen järjestäytymisvapauden käyttämisestä ja ammattiyhdistystoiminnasta, jota turvataan Suomen perustuslaissa. Näiden oikeuksien olennainen osa ja ilmentymä on oikeus solmia työehtosopimuksia.

Suomen oikeusjärjestyksen mukaan osana ammattiyhdistystoimintaa toimeenpannut saarrot ovat sallittuja toimia (ks. esim. KKO 1987:85, KKO 1987:86). Käytetty työtaistelutoimi (saarto) tai sen päämäärä ei siten ole ollut Suomen oikeusjärjestyksen vastainen. Saarrolla on tavoiteltu ja saatu aikaan Suomen oikeusjärjestyksen mukaan pätevä työehtosopimus.

Lang Ship Oy Ab:n mukaan laivan lastioperaatioiden lopettamisella (”saarto”) aikaansaadut sopimukset eivät ole päteviä eikä se noudata niitä. Koska Langh Ship Oy Ab on kiistänyt työehtosopimusten pätevyyden ja voimassaolon, on työtuomioistuimella yksinomainen toimivalta ratkaista asiaa koskeva erimielisyys.

ITF-maksuista sopiminen osana mukavuuslippulaivoille tehtäviä työehtosopimuksia on vakiintunut maailmanlaajuinen käytäntö. Maksuja on peritty maailmanlaajuisesti vuosikymmeniä. Kyse ei ole hyvän tavan vastaisesta toiminnasta, vaan kiinteästä osasta kansainvälistä kuljetusalojen järjestöjen yhteistyötä. ITF, International Transport Workers’ Federation, on maailmanlaajuinen kuljetusalojen työntekijäfederaatio, johon myös Suomen Merimies-Unioni ry ja esimerkiksi AKT ry kuuluvat.

Kansainväliseen mukavuuslippulaivoja koskevaan työehtosopimuskäytäntöön on vakiintuneesti kuulunut, että työehtosopimuksen solmimisvaiheessa varustamo sitoutuu maksamaan ITF-sopimusmaksun. Maksu jakaantuu seuraavasti: 250 USD/miehistönjäsen, ns. Welfare Fund maksu, tilitetään ITF:n hyvinvointirahastoon (ITF Welfare Fund). Rahastosta rahoitetaan merimiesten hyvinvointia edistäviä projekteja maailmanlaajuisesti. Rahasto esimerkiksi avustaa merimiehiä kulkuyhteyksissä alukselta paikalliselle merimieskirkoille. 120 USD/miehistönjäsen, ns. FSU entrance fee, jää Suomen Merimies-Unioni ry:n kuluihin.

Alusten käymisellä Suomessa ei ole mitään oikeudellista merkitystä niitä koskevien varustamon (Langh Ship Oy) solmimien työehtosopimusten pätevyyteen. Sopimukset ovat päteviä riippumatta siitä, ovatko alukset käyneet Suomessa. Langh Ship Oy Ab on suomalainen varustamo, joka on Suomen Varustamot ry:n jäsen. Yksittäiset alukset eivät ole oikeuskelpoisia oikeushenkilöitä eivätkä ne voi itsenäisesti solmia esimerkiksi työehtosopimuksia tai liittyä yhdistyksen jäseneksi. On tavanomaista, että työehtosopimukset solmitaan samalla kertaa koskemaan saman varustamon kaikkia aluksia (fleet-agreement). Kutakin alusta koskien solmitaan oma aluskohtainen erityissopimus. Näin on toimittu myös tässä tapauksessa.

VASTAUS

Vaatimukset

Langh Ship Oy Ab on vaatinut, että kanne hylätään ja Suomen Merimies-Unioni SMU ry velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 5.100 eurolla korkoineen.

Perusteet

Langh Ship Oy Ab:n Christina-alus oli käymässä Helsingissä vain poikkeuksellisesti ja yhtiöstä riippumattomasta syystä. Aluksen rahdanneella Containerships -varustamolla oli rahtaussopimuksen ehtojen mukaan oikeus määrätä alus käymään Helsingissä, koska varustamon oma alus oli konerikon vuoksi poissa liikenteestä. Vastaaja ei ole oma-aloitteisesti aloittanut liikennöintiä Helsinkiin, vaan kyse on ollut poikkeuksellista tilanteesta, jota SMU ry on pyrkinyt käyttämään hyväkseen.

Saarto on ollut hyvän tavan vastainen ja kohtuuton ja siitä syystä oikeudenvastainen myös sillä perusteella, että se on kohdistettu alukseen, joka on joutunut poikkeuksellisesti ja suunnittelemattomasti käymään kertaluonteisesti Suomessa ilman, että käynti on perustunut varustamon omaan liiketoimintapäätökseen.

Langh Ship Oy Ab ei ole niillä viidellä aluksellaan, joiden työehtosopimuksesta on riitaa, Suomen Varustamot ry:n jäsen. Langh Ship Oy Ab ei maksa jäsenmaksua kyseessä olevista viidestä aluksesta, koska alukset ovat ulkomaalaisia ja Suomen Varustamot ry:n jäsenyys on laivakohtainen ja koskee vain suomalaisia aluksia.

Langh Ship Oy Ab allekirjoitti 3.3.2022 painostettuna ja saarron lopettamiseksi sovintosopimuksen, jossa se sitoutui allekirjoittamaan SMU:n kanssa kutakin viittä edellä mainittua alusta koskevan erityissopimuksen, joiden liitteenä oli kokonaismiehistökustannuksia koskevat työehtosopimukset (FSU TCC CBA). Sopimuksessa yhtiö myös sitoutui maksamaan SMU:lle ”ITF-maksuja” 370 USD/miehistön jäsen. Sopimukseen sovittiin sovellettavan Suomen lakia ja siitä johtuvat erimielisyydet sovittiin ratkaistavaksi Helsingin käräjäoikeudessa. Jos saartoa ei olisi järjestetty, yhtiö ei olisi allekirjoittanut mitään sopimusta SMU:n kanssa.

Saarto päättyi, kun sopimukset allekirjoitettiin. Langh Ship Oy Ab ilmoitti 7.3.2022 SMU:lle, että se pitää tehtyjä sopimuksia mitättöminä, koska ne olivat syntyneet kiristyksen tuloksena, ja ilmoitti saarrosta koituneen vahinkoa yhtiölle.

SMU on sovintosopimuksen 3.3.2022 perusteella lähettänyt Langh Ship Oy Ab:lle viisi laskua, yhteissummaltaan 22.000 USD. Yhtiö on nostanut Helsingin käräjäoikeudessa vahvistuskanteen, jossa se pyytää käräjäoikeutta vahvistamaan, että yhtiöllä ei ole velvollisuutta maksaa laskuja.

Saarto oli hyvän tavan vastainen, mikä teki 3.3.2022 solmitut työehtosopimukset pätemättömiksi. Saarto oli hyvän tavan vastainen, koska sen tarkoituksena oli kerätä rahaa SMU:lle ja sen taustaorganisaatiolle. Saarrolla SMU pyrki saamaan itselleen ja merenkulun ammattiliittojen kattojärjestölle ITF:lle, jonka jäsen SMU on, yli 20.000 euron perusteettoman edun Langh Ship Oy Ab:n kustannuksella sen varjolla, että se samalla neuvotteli työehtosopimusta ulkomaalaisille merimiehille, joihin sillä ei koskaan ollut mitään yhteyttä tai joilta sillä ei ollut valtuutusta. Työtaisteluoikeus ei perusoikeutena suojaa sitä, että ammattiliitot kiristävät itselleen rahaa. Rahan vaatiminen omaan käyttöön ei ole työtaistelutoimi ja ”saastuttaa” myös työehtosopimukset ja tekee niistä pätemättömiä. Ylipäätään rahan vaatiminen itselle ei ole työehtosopimuksen ehtona pätevä eikä ole sellainen työehtosopimuslain 1 §:ssä tarkoitettu ehto, jota työsopimuksissa tai työsuhteissa muuten on noudatettava. Koska työnantajan työntekijäjärjestölle suoritettavat maksut eivät ole työehtosopimuslain 1 §:ssä tarkoitettuja ehtoja, työtuomioistuimella ei ole toimivaltaa ottaa kantaa tällaisen sopimusmääräyksen pätevyyteen, vaikka sillä muuten olisi toimivalta ratkaista kysymys työehtosopimuksen pätevyydestä.

Sovintosopimus 3.3.2022 ja sen perusteella solmitut työehtosopimukset ovat pätemättömiä joka tapauksessa neljän aluksen osalta, koska vain Christina oli saarron kohteena. SMU asetti saarron lopettamisen edellytykseksi sen, että myös neljälle muulle alukselle tehdään vastaavat työehtosopimukset kuin Christinalle, vaikka nämä neljä alusta eivät olleet eivätkä ole koskaan edes käyneet Suomessa. SMU on itsekin tunnustanut, että sen toimivalta rajoittuu vain Suomen satamissa käyviin aluksiin (KKO 2018:61, kohta 11). SMU:lla ei ole ollut valtuutta vaatia työehtosopimusta saarron lopettamisen uhalla sellaisille aluksille, jotka eivät ole koskaan edes käyneet Suomessa.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

Langh settlement 3.3.2022 / sovintosopimus
(alkuperäinen sopimusasiakirja ja virallinen käännös)
Suomen Merimies-Unioni SMU ry:n säännöt 10.12.2020

Kantajan henkilötodistelu

A, ITF-koordinaattori, SMU ry

Vastaajan henkilötodistelu

B, operatiivinen johtaja, Langh Ship Oy Ab

Muu oikeudenkäyntiaineisto

Aluskohtaiset erityissopimukset 3.3.2022 Greta SA, Christina SA, Edith SA, Ingrid SA, Charlotta SA

FSU TCC CBA 2022–2023 sopimus (SMU:n kokonaismiehistökustannuksia koskeva työehtosopimus)

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Suomen Merimies-Unioni SMU ry:n (jatkossa myös SMU) ja Langh Ship Oy Ab:n välillä allekirjoitettiin 3.3.2022 saarron lopettamista koskevan sovintosopimuksen (K1) mukaisesti aluskohtaiset työehtosopimukset koskien aluksia MS Greta, MS Christina, MS Edith, MS Ingrid, MS Charlotta sen jälkeen, kun SMU oli kohdistanut MS Christina -alukseen saartotoimia Helsingin satamassa. Asianosaisten välillä vallitsee erimielisyys siitä, ovatko työehtosopimukset päteviä.

Kanteessa on vaadittu vahvistamaan, että mainitut työehtosopimukset ovat työehtosopimuslaissa tarkoitettuja päteviä työehtosopimuksia, joita on noudatettava alusten merimiesten työsuhteissa. Työtuomioistuin toteaa, että se on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla toimivaltainen käsittelemään ja ratkaisemaan työehtosopimuslakiin perustuvan, työehtosopimuksen pätevyyttä koskevan riita-asian.

Vastaaja on kanteen kiistämisen perusteena vedonnut ensinnäkin siihen, että yhtiö ei olisi solminut kanteessa tarkoitettuja sopimuksia, jos SMU ei olisi toimeenpannut saartoa. Vastaaja on katsonut, että sopimukset ovat syntyneet kiristyksen tuloksena eikä niitä voi sen johdosta pitää pätevinä. Lisäksi vastaaja on vedonnut siihen, että sovintosopimuksessa yhtiö on sitoutunut maksamaan SMU:lle niin sanottuja ITF-maksuja. Vastaaja on katsonut, että saarto on ollut hyvän tavan vastainen, koska sen tarkoituksena on ollut kerätä rahaa SMU:lle ja merenkulun ammattiliittojen kattojärjestö ITF:lle, jonka jäsen SMU on. Vastaaja on katsonut, että saarron ollessa hyvän tavan vastainen solmitut työehtosopimukset ovat olleet pätemättömiä. Lisäksi vastaaja on vedonnut siihen, että yhtiön Christina-alus on ollut käymässä Suomessa vain poikkeuksellisesti eivätkä muut neljä alusta olleet koskaan käyneetkään Suomessa.

Kantaja on katsonut, että ITF-maksuista sopiminen osana mukavuuslippulaivoille tehtäviä työehtosopimuksia on vakiintunut maailmanlaajuinen käytäntö eikä kyse ole hyvän tavan vastaisesta toiminnasta. Lisäksi kantaja on katsonut, että alusten käymisellä Suomessa ei ole oikeudellista merkitystä niitä koskevien varustamon solmimien työehtosopimusten pätevyyteen, vaan tavanomaista on, että työehtosopimukset solmitaan samalla kertaa koskemaan saman varustamon kaikkia aluksia.

Henkilötodistelu

Työtuomioistuimessa on kuultu kantajan nimeämänä todistajana Suomen Merimies-Unioni SMU ry:n ITF-koordinaattori A:ta sekä vastaajan nimeämänä todistajana Langh Ship Oy Ab:n operatiivista johtajaa B:tä.

A on kertonut aloittaneensa SMU:n palveluksessa vuonna 2009 ja toimineensa yhdistyksessä ITF-tarkastajana ja -koordinaattorina. ITF (International Transport Workers’ Federation), jonka jäsen SMU oli, oli valvonut mukavuuslippulaivoja kansainvälisesti jo ainakin 75 vuotta. SMU:n ITF-toiminnan kohteena olivat pääasiassa Suomessa vierailevat mukavuuslippulaivat. ITF-hyväksytty työehtosopimus takasi sen, että laivassa oli työntekijöillä työehdot kunnossa. ITF-työehtosopimusten piirissä oli noin 14 000 alusta. Yleensä ITF-työehtosopimusten ehdot noudattivat työehdoiltaan samaa mallia, mutta palkkaa koskevissa ehdoissa saattoi olla pientä vaihtelua.

SMU:n palveluksessa olevien ITF-tarkastajien tehtävänä oli monitoroida Suomen satamissa liikkuvia laivoja. Kun mukavuuslippulaiva oli tulossa Suomeen, ITF-tarkastajat selvittivät rekistereistä, oliko laivalla ITF-hyväksyttyä työehtosopimusta tai lainkaan voimassa olevaa työehtosopimusta, sekä sen, oliko laivalla ollut aiemmin ongelmia esimerkiksi palkanmaksussa. Jos kyse oli sopimuksettomasta laivasta, sopimus koitettiin solmia.

A:n mukaan suomalaiset mukavuuslippulaivoja omistaneet varustamot olivat yleensä itse olleet aktiivisia ITF-hyväksytyn työehtosopimuksen laatimiseksi SMU:n kanssa, koska rahtaussopimuksissa usein edellytettiin ITF-hyväksyttyä tai ITF-liiton tekemää työehtosopimusta. Muille suomalaisille varustamoille tehdyt ITF-työehtosopimukset olivat työehdoiltaan lähtökohtaisesti samanlaisia kuin nyt kyseessä olevat Langh Shipin laivoja koskevat sopimukset.

Langh Ship oli ilmoittanut loppuvuodesta 2020 ostaneensa kaksi konttilaivaa ja liputtavansa ne Portugalin Madeiran kansainväliseen rekisteriin. Keväällä 2021 varustamo oli ostanut kolme laivaa lisää, jotka oli niin ikään liputettu Portugalin Madeiran rekisteriin. SMU oli ollut yhteydessä yhtiöön ja todennut, että koska laivat oli omistettu Suomessa ja laivanvarustamo oli suomalainen, myös työehtosopimus tuli tehdä Suomessa. Varustamo oli ilmoittanut haluavansa tehdä Portugalin liiton kanssa Portugalin kansallisen työehtosopimuksen. Kyse oli ITF-politiikan mukaisesti väärästä työehtosopimuksesta, koska työehtosopimus tuli tehdä siellä, missä laiva omistettiin. Varustamo ei suostunut neuvotteluihin SMU:n kanssa työehtosopimuksen laatimiseksi. SMU:lla oli neuvotteluoikeus työehtosopimuksista, koska kyse oli suomalaisesta laivanvarustajasta, joka omisti nyt kyseessä olevat viisi mukavuuslippulaivaa, joilla ei ollut lainkaan voimassa olevaa työehtosopimusta.

Päivää ennen kuin Langh Shipin alus Christina oli saapunut Suomeen, A oli lähettänyt varustamolle useamman sähköpostin, joissa hän oli todennut, että jos yhtiön Madeiran rekisteriin liputetut viisi laivaa olivat edelleen vailla työehtosopimusta, yhtiön tulisi ottaa yhteyttä SMU:iin työehtosopimuksen tekemiseksi. Varustamo oli ilmoittanut, ettei se halunnut neuvotella SMU:n kanssa. Kun Christina-alus oli saapunut satamaan, SMU:n ITF-apulaiskoordinaattori oli käynyt laivassa ja saanut selville, että laivan matruusille maksettiin kohtuuttoman pientä palkkaa. A:n mukaan SMU:lla ei ollut ollut tiedossa sitä, että laivan oli tarkoitus käydä Suomessa vain yksittäisen kerran, mutta tällä ei ollut ylipäätään merkitystä, sillä SMU:n tarkoituksena oli huolehtia siitä, että kaikilla Suomeen saapuvilla mukavuuslippulaivoilla oli voimassa oleva hyväksyttävä työehtosopimus.

SMU oli vaatinut vielä kerran työehtosopimuksen solmimista ja kun tämä ei ollut onnistunut, se oli päättänyt käyttää saartoa, jota käytettiin perinteisesti vastaavissa tilanteissa viimeisenä keinona. Muutaman tunnin kuluttua yhtiö oli ilmoittanut allekirjoittavansa työehtosopimukset mutta todennut samalla, että heitä uhattiin ja kiristettiin taloudellista vahinkoa aiheuttavalla tavalla. Kyse oli kuitenkin ollut normaalista työehtosopimusneuvottelutilanteesta, joskin SMU ja varustamo eivät olleet käytännössä lainkaan käyneet neuvotteluja sopimuksista.

Neljä päivää sen jälkeen kun varustamo oli allekirjoittanut sopimukset, A oli muistuttanut yhtiötä työehtosopimuksista, joihin se oli sitoutunut. Varustamo oli ilmoittanut katsovansa, etteivät sopimukset olleet voimassa, koska sitä oli uhattu ja kiristetty. Varustamo oli myös todennut, että sille oli aiheutunut asiasta taloudellista vahinkoa. Viikon kuluttua sopimusten allekirjoittamisesta SMU oli lähettänyt yhtiölle laskut ITF-maksuista, minkä jälkeen yhtiöstä ei ollut kuulunut enää mitään.

Saartaessaan Christina-aluksen SMU oli vaatinut varustamoa solmimaan ITF-hyväksytyt työehtosopimukset myös muille varustamon neljälle mukavuuslippulaivalle. A:n mukaan myös muissa maissa oli toimittu vastaavalla tavalla siten, että saarron yhteydessä oli edellytetty, että varustamo laittoi kaikkien omistamiensa mukavuuslippulaivojen työehtosopimukset samanaikaisesti kuntoon. Suomessa ei kuitenkaan vastaavanlaista tilannetta ollut aiemmin tullut vastaan. Vaikka neljä laivoista ei ollut käynyt Suomessa, SMU oli solminut työehtosopimukset kaikkia viittä mukavuuslippulaivaa koskien, koska ne olivat olleet suomalaisen varustamon omistuksessa.

ITF-maksut liittyivät ITF-hyväksyttyihin työehtosopimuksiin niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Maksu oli samansuuruinen koko maailmassa ja käytäntö oli ollut voimassa todella pitkään. Maksuissa oli neuvotteluvaraa esimerkiksi silloin, kun varustamolla oli useita laivoja. Jos varustamo oli taloudellisissa vaikeuksissa, maksuja voitiin poikkeuksellisesti jättää perimättä. Maksut menivät merimiesten hyväksi ITF:n kautta. SMU:lle jäävää osuutta maksusta käytettiin valvonnan kuluihin ja merimiesten avustamiseen.

SMU:n ITF-tarkastaja ei ollut valvonut kyseessä olevien laivojen työehtojen toteutumista sopimusten allekirjoituksen jälkeen, koska alukset eivät olleet tulleet Suomeen. Laivoja kuitenkin valvottiin kansainvälisesti muiden liittojen ITF-tarkastajien toimesta, joita oli maailmanlaajuisesti noin 135.

B on kertonut, että yhtiö oli Portugalin lipun alle liputtamiensa alusten osalta Portugalin varustamoyhdistyksen jäsen. Aluksilla ei ollut voimassa olevaa työehtosopimusta. Varustamo oli yrittänyt solmia aluksille työehtosopimuksen portugalilaisen ammattiliiton kanssa, mutta työehtosopimusta ei ollut saatu solmittua, koska varustamo oli suomalainen ja liitto oli tarvinnut työehtosopimuksen solmimiselle SMU:n hyväksynnän, jota ei ollut saatu. Varustamo oli kuitenkin maksanut portugalilaisen työehtosopimuksen mukaista palkkaa, ja työehdot olivat muutoinkin tuon sopimuksen mukaiset, vaikka sopimusta ei ollutkaan aluksilla voimassa.

Christina-alus ei liikennöinyt normaalisti Itämerellä, mutta oli poikkeuksellisesti käymässä Helsingissä, koska rahtaaja oli ilmoittanut, että se tarvitsi alusta tuuraamaan toista laivaa ilmeisesti konehaverin takia.

B:n mukaan SMU:n ja varustamon välillä ei riidanalaisessa tilanteessa ollut käyty lainkaan työehtosopimusneuvotteluja, vaan SMU oli ilmoittanut, että laiva olisi niin kauan saarrettuna, kunnes sopimukset oli allekirjoitettu. B oli kysynyt A:lta, voisiko asiaan löytyä neuvotteluratkaisua, mutta A oli ilmoittanut, ettei huojennuksista neuvoteltaisi. Varustamo ei ollut kuitenkaan tehnyt SMU:lle konkreettista sopimusehdotusta. Varustamo oli B:n mukaan ollut pakotettu allekirjoittamaan ja hyväksymään sopimukset, jotta laiva saataisiin pois saarrosta takaisin liikenteeseen ja jotta laiva ei menettäisi sille ennalta sovittua telakointipaikkaa. Sopimusten allekirjoittamisen jälkeen laiva oli vapautettu saarrosta, minkä jälkeen varustamo oli ilmoittanut SMU:lle, että varustamo ei pitänyt sopimuksia juridisesti pätevinä, koska varustamo oli pakotettu kiristämällä ja uhkailemalla allekirjoittamaan sopimukset.

Arviointi ja johtopäätökset

Arvioinnin oikeudelliset lähtökohdat

Työehtosopimuslain 1 §:n mukaan työehtosopimus tämän lain tarkoittamassa mielessä on sopimus, jonka yksi tai useampi työnantaja taikka rekisteröity työnantajain yhdistys tekee yhden tahi useamman rekisteröidyn työntekijäin yhdistyksen kanssa ehdoista, joita työsopimuksissa tai työsuhteissa muuten on noudatettava. Työnantajain yhdistyksellä tässä laissa tarkoitetaan yhdistystä, jonka varsinaisiin tarkoituksiin kuuluu työnantajain etujen, ja työntekijäin yhdistyksellä yhdistystä, jonka varsinaisiin tarkoituksiin kuuluu työntekijäin etujen valvominen työsuhteissa. Lain 2 §:n 1 momentin mukaan työehtosopimus on tehtävä kirjallisesti.

Oikeustointen pätemättömyydestä on säädetty varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (oikeustoimilain) 3 luvussa. Luku sisältää muun ohella säännöksen, jonka mukaan oikeustoimi, jonka tekemiseen joku on toisen oikeudenvastaisesti pakottanut, ei sido pakotettua, jos se, johon oikeustoimi on kohdistettu, on itse tätä pakkoa käyttänyt, taikka jos hän on tietänyt tai hänen olisi pitänyt tietää, että toinen on oikeustoimen tekijän sen tekemiseen pakottanut (29 §).

Työtuomioistuin toteaa, että saarto on Suomen oikeusjärjestyksen hyväksymä työtaistelutoimi, joka nauttii perusoikeustasoista suojaa osana perustuslain 13 §:ssä turvattua ammatillista yhdistymisvapautta. Oikeus työtaisteluun on tunnustettu ihmisoikeutena myös useissa Suomea sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa.

Oikeuskäytännössä saartoa on pidetty hyväksyttävänä työtaistelutoimenpiteenä, jos sen päämäärä tai toteuttamistapa eivät ole Suomen oikeusjärjestyksen vastaisia. Sitä, milloin saartoa voidaan pitää oikeuden tai hyvän tavan vastaisena, on arvioitu seuraavissa korkeimman oikeuden ratkaisuissa: Ratkaisussa KKO 1985 II 118 saartoa pidettiin tavoitteeltaan hyvän tavan vastaisena tilanteessa, jossa ammattijärjestöt pyrkivät sen avulla pakottamaan yhtiön maksamaan niille saatavia, joiden suorittamisesta yhtiö ei lain mukaan ollut vastuussa. Ratkaisussa KKO 1987:85 todettiin, että saarrolla tavoiteltu päämäärä voi tehdä saarron Suomen oikeusjärjestyksen kannalta oikeudenvastaiseksi, jos saarrolla tavoitellaan Suomen oikeusjärjestyksen mukaan kiellettyä sopimusta. Ratkaisussa KKO 1987:86 saartoa pidettiin oikeudenvastaisena siltä osin kuin sillä tavoiteltiin toisen, eri omistajalle kuuluneen aluksen miehistön palkka-asioiden selvittämistä, koska saarretun aluksen omistaja ei ollut vastuussa tuon aluksen miehistön palkoista.

Korkein oikeus on käsitellyt tapauksia, joissa on vaadittu työtaistelutoimenpiteen määräämistä lopetettavaksi oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n mukaisena turvaamistoimena (KKO 2000:94, KKO 2018:61, KKO 2020:50). Ratkaisukäytännössä on todettu, että työtaistelutoimenpide on kiellettävissä lähinnä silloin, kun sellaisen toimenpiteen käyttämistä on nimenomaisesti rajoitettu kansallisessa lainsäädännössä tai Euroopan unionin oikeudessa siten, että rajoitukseen voidaan vedota yksityisten välisessä suhteessa. Turvaamistoimi työtaistelutoimenpidettä vastaan voi lisäksi menestyä tilanteessa, jossa työtaistelutoimenpide toteuttamistapansa, päämääriensä tai seuraustensa johdosta olisi oikeuskäytännössä vakiintunein perustein katsottava oikeuden tai hyvän tavan vastaiseksi taikka kohtuuttomaksi (KKO 2020:50, kohta 10).

Ratkaisussa KKO 2018:61 korkein oikeus totesi (kohta 23), että työtaistelun päämäärää voidaan pitää oikeudenvastaisena, jos sillä pyritään saamaan aikaan sopimus tai suoritus, joka on kielletty, mitätön tai ilmeisen pätemätön (KKO 1987:85). Asiassa katsottiin olevan ilmeistä, että saarretun aluksen työsopimuksiin oli sovellettava Vietnamin lakia. Lisäksi oli varsin todennäköistä, että SMU oli painostustoimillaan pyrkinyt työehtosopimukseen, joka siihen sovellettavan lain mukaan ei olisi ollut sitova eikä olisi voinut saada aikaan sopimuksessa tarkoitettuja oikeusvaikutuksia. Aluksen työntekijöille maksetut palkat eivät myöskään olleet sellaisella tasolla, että palkkoja olisi tullut pitää Suomessa sovellettavien kansainvälisesti pakottavien säännösten vastaisina. Varustamo oli siten saattanut varsin todennäköiseksi, että SMU:n toimeenpanema saarto oli ollut päämäärältään oikeudenvastainen ja saarto oli siten voitu määrätä lopetettavaksi turvaamistoimella.

Arviointi ja johtopäätökset tässä asiassa

Työtuomioistuin katsoo A:n kertomuksella tulleen selvitetyksi, että SMU on toiminut asiassa sääntömääräisen tarkoituksensa mukaisesti (K2) tavoitteenaan saada kanteessa tarkoitetuille aluksille työntekijöiden asianmukaisia työehtoja turvaava, niin sanottu ITF-hyväksytty työehtosopimus, jonka noudattamista ITF:n (International Transport Workers´ Federation) tarkastajat maailmanlaajuisesti valvovat. Lähtökohtaisesti saartoja on merenkulkualalla pidetty oikeuskäytännössä sallittuina silloin, kun saarrolla on pyritty painostamaan toista osapuolta sitoutumaan tällaiseen alalla kansainvälisesti hyväksyttyyn työehtosopimukseen. Tässä asiassa ei ole myöskään kyse siitä, että tavoiteltu työehtosopimus ei voisi saada aikaan sopimuksessa tarkoitettuja oikeusvaikutuksia (vrt. KKO 2018:61).

A:n kertomuksella on niin ikään tullut selvitetyksi, että riidanalaisiin sopimuksiin sisältyvät niin sanotut ITF-maksut ovat olleet kansainvälisesti vakiintuneen ja pitkäaikaisen käytännön mukaiset. Työtuomioistuin toteaa, että työehtosopimuksia ei tee pätemättömäksi se, että ne ovat sisältäneet määräyksiä tällaisista maksuista. Saartoa ei myöskään voida pitää hyvän tavan vastaisena tällä perusteella.

Kun SMU:n tavoitteena on ollut saada sopimuksettomat, suomalaisen varustamon omistamat mukavuuslippulaivat ITF-hyväksytyn työehtosopimuksen piiriin, saartoa ei päämääränsä johdosta voida katsoa oikeuden tai hyvän tavan vastaiseksi tai kohtuuttomaksi. Saarto on lisäksi A:n kertomuksen perusteella toimeenpantu alalla vakiintuneella tavalla eikä sitä voida pitää toteuttamistapansa tai seuraustensa puolesta oikeuden tai hyvän tavan vastaisena tai kohtuuttomana. Tällaisena ei voida pitää myöskään sitä, että painostustoimenpiteet on kohdistettu saarretun aluksen ohella myös muihin saman suomalaisen varustamon sopimuksettomiin aluksiin. Työehtosopimusten pätevyyden kannalta ei voida katsoa olevan merkitystä sillä, että nämä alukset eivät liikennöi Itämerellä, tai sillä, että saarrettu alus on ollut vain poikkeuksellisesti käymässä Suomessa.

Kanteessa tarkoitetuilla aluskohtaisilla erityissopimuksilla yhtiö on sitoutunut muun ohella noudattamaan alusten merimiesten työsuhteissa FSU TCC CBA -sopimuksen ehtoja. Mainitussa sopimuksessa on määräyksiä muun ohella työsuhteen kestosta, työajasta, ylitöistä, palkoista, lomista ja lepoajoista. Työtuomioistuin toteaa, että kanteessa tarkoitetut sopimukset sisältävät määräyksiä, joita työsopimuksessa tai työsuhteissa muuten on noudatettava. Sopimukset ovat kirjallisia ja ne on solmittu työnantajan ja rekisteröidyn työntekijäin yhdistyksen välillä. Lähtökohtaisesti kyse on siten työehtosopimuslaissa tarkoitetuista pätevistä työehtosopimuksista. Asiassa ei ole esitetty uskottavaa selvitystä siitä, että sopimuksia rasittaisi jokin oikeustoimilain 3 luvussa tai muussakaan laissa tarkoitettu pätemättömyysperuste. Saarto on edellä todetuin tavoin perus- ja ihmisoikeutena turvattu työtaistelutoimi, eikä sitä tässä tapauksessa ole voitu pitää toteuttamistapansa, päämääriensä tai seuraustensa johdosta oikeuden tai hyvän tavan vastaisena taikka kohtuuttomana.

Edellä lausutuin perustein kanne on hyväksyttävä.

Oikeudenkäyntikulut

Asian hävitessään Langh Ship Oy Ab on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Suomen Merimies-Unioni SMU ry:n oikeudenkäyntikulut.

Kantajan asiamiehen esittämä oikeudenkäyntikululasku on määrältään yhteensä 15.436,61 euroa. Asiamies on käyttänyt asian hoitamiseen noin 38 työtuntia 240 euron tuntiveloituksella. Vastaaja on paljoksunut oikeudenkäyntikuluvaatimusta siltä osin kuin työtuntimäärä ylittää 17 tuntia.

Asiamiehen käyttämää työmäärää on pidettävä asian laatuun ja laajuuteen nähden kohtuullisena, eikä työtuomioistuimella ole syytä epäillä, etteivätkö kaikki oikeudenkäyntikululaskussa yksilöidyt toimenpiteet olisi olleet tarpeen kantajan edun ja oikeuden valvomiseksi asiassa. Langh Ship Oy Ab on siten velvollinen korvaamaan Suomen Merimies-Unioni SMU ry:n oikeudenkäyntikulut vaaditun mukaisina.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

vahvistaa, että Suomen Merimies-Unioni SMU ry:n ja varustamo Langh Ship Oy Ab:n välillä 3.3.2022 solmittu MS Greta -alusta koskeva erityissopimus ja sen viittaama FSU TCC CBA sopimus ovat työehtosopimuslain 1 §:n mukaisia päteviä työehtosopimuksia, joita on noudatettava aluksen merimiesten työsuhteissa
vahvistaa, että Suomen Merimies-Unioni SMU ry:n ja varustamo Langh Ship Oy Ab:n välillä 3.3.2022 solmittu MS Christina -alusta koskeva erityissopimus ja sen viittaama FSU TCC CBA sopimus ovat työehtosopimuslain 1 §:n mukaisia päteviä työehtosopimuksia, joita on noudatettava aluksen merimiesten työsuhteissa
vahvistaa, että Suomen Merimies-Unioni SMU ry:n ja varustamo Langh Ship Oy Ab:n välillä 3.3.2022 solmittu MS Edith -alusta koskeva erityissopimus ja sen viittaama FSU TCC CBA sopimus ovat työehtosopimuslain 1 §:n mukaisia päteviä työehtosopimuksia, joita on noudatettava aluksen merimiesten työsuhteissa
vahvistaa, että Suomen Merimies-Unioni SMU ry:n ja varustamo Langh Ship Oy Ab:n välillä 3.3.2022 solmittu MS Ingrid -alusta koskeva erityissopimus ja sen viittaama FSU TCC CBA sopimus ovat työehtosopimuslain 1 §:n mukaisia päteviä työehtosopimuksia, joita on noudatettava aluksen merimiesten työsuhteissa
vahvistaa, että Suomen Merimies-Unioni SMU ry:n ja varustamo Langh Ship Oy Ab:n välillä 3.3.2022 solmittu MS Charlotta -alusta koskeva erityissopimus ja sen viittaama FSU TCC CBA sopimus ovat työehtosopimuslain 1 §:n mukaisia päteviä työehtosopimuksia, joita on noudatettava aluksen merimiesten työsuhteissa ja
velvoittaa Langh Ship Oy Ab:n korvaamaan Suomen Merimies-Unioni SMU ry:n oikeudenkäyntikulut 15.436,61 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamispäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Outi Anttila puheenjohtajana sekä Riitta Kiiski, Markus Äimälä, Tuomas Aarto, Anu-Tuija Lehto ja Satu Tähkäpää jäseninä. Valmistelija on ollut Jaana Väisänen.

Tuomio on yksimielinen.