TT 2023:31

Työtuomioistuin katsoi, että veturimiestehtäviä rautatieliikenteessä koskevan työehtosopimuksen mukaan tuntipalkan täydennysosa tuli ottaa huomioon lisätyökorvauksia laskettaessa ja maksettaessa. Työtuomioistuin perusti tämän työehtosopimuksen sanamuodosta poikkeavan tulkinnan sopijaosapuolten tarkoituksesta ja sopimusmääräysten soveltamiskäytännöstä esitettyyn selvitykseen. Työtuomioistuin katsoi työnantajan ja työnantajaliiton olleen tietoisia työehtosopimuksen oikeasta sisällöstä kysymyksessä olleilta osin ja tuomitsi kummankin hyvityssakkoon.

Asia

Palkkaus

Kantaja

Rautatiealan Unioni RAU ry

Vastaajat

Palvelualojen työnantajat PALTA ry

X Oyj

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 29.11.2022

Pääkäsittely 25.4.2023

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Rautatiealan Unioni RAU ry:n välinen veturimiestehtäviä rautatieliikenteessä koskeva työehtosopimus 8.5.2020 – 28.2.2022 on sisältänyt muun ohessa seuraavat määräykset:

5 § Työaikamääräykset
---

13. Ylityökorvaus

Säännöllisen työajan ylittäviltä 18 ensimmäiseltä tunnilta maksetaan ylityökorvauksena 50 %:lla ja seuraavilta työtunneilta 100 %:lla korotettu yksinkertainen tuntipalkka. Ylityökorvauksiin oikeuttavaa aikaa laskettaessa otetaan huomioon myös yötyön aikahyvitys.
---

15. Lisätyökorvaus arkipyhän sisältävässä työjaksossa

Lisätyötunneilta maksetaan lisätyökorvauksena 50 %:lla korotettu yksinkertainen tuntipalkka.

Lisätyökorvausta ei makseta niiltä työtunneilta, joilta on maksettava ylityökorvausta.
---

6 § Palkkausperusteet

---

5. Laskettaessa veturinkuljettajien ja veturinlämmittäjien ylityökorvausta, iltatyölisää, sunnuntaityökorvausta, lauantaityökorvausta ja aattopäivänlisää otetaan työaikasopimuksessa määritellyn yksinkertaisen tuntipalkan lisäksi huomioon tuntipalkan laskentaperusteen täydennysosa.

Täydennysosaa määriteltäessä otetaan huomioon em. ryhmälle edellisenä kalenterivuonna tehtävänimikkeittäin keskimäärin maksetut, kuukausittain toistuvat seuraavat erät: päivystysraha, päivystysraha tallipäivystyksestä, veturiraha, kaluston tarkastuspalkkio, veturinkuljettajien esimiespalkkio ja opetuskuljettajan palkkio.
---

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Liikenne- ja erityisalojen työnantajat ry:n ja Veturimiesten liitto ry:n välinen työehtosopimus 19.2.2002 - 31.1.2003 on sisältänyt muun ohessa seuraavat määräykset:

6 § Palkkausperusteet
---

Täydennysosaa määriteltäessä otetaan huomioon em. ryhmälle edellisenä kalenterivuonna tehtävänimikkeittäin keskimäärin maksetut, kuukausittain toistuvat seuraavat erät: päivystysraha, päivystysraha tallipäivystyksestä, veturiraha, veturiraha tallipäivystyksestä, koeajopalkkio, veturinkuljettajien esimiespalkkio ja opetuskuljettajan palkkio.

---

Lisälehti 5 Työaikalain alaisten työntekijöiden työaikasopimus ja sen soveltamisohjeet VR:llä

---

21 § Lisätyökorvaus

1. Edellä 9 §:ssä tarkoitetut työajat ylittäviltä 8 ensimmäiseltä työtunnilta maksetaan lisätyökorvauksena yksinkertainen tuntipalkka.

2. Edellä 10 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa momentin mukaan määräytyvän työjakson työajan vaan ei 106 tuntia 45 minuuttia ylittäviltä työtunneilta maksetaan lisätyökorvauksena yksinkertainen tuntipalkka.

3. Edellä 10 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa momentin mukaan määräytyvän viikon tai työjakson työajan vaan ei työaikalain 6 §:n mukaisessa työssä 38 tuntia 15 minuuttia tai työaikalain 7 §:n mukaisessa työssä 114 tuntia 45 minuuttia ylittäviltä työtunneilta maksetaan lisätyökorvauksena yksinkertainen tuntipalkka.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA

Työehtosopimusosapuolet sopivat lisätyöstä maksettavien korvausten muutoksesta vuosina 2002-2003 käydyissä työehtosopimusneuvotteluissa, joissa neuvoteltiin 1.2.2003 – 15.2.2005 voimassa olleesta Liikenne- ja erityisalojen työnantajat ry:n ja Veturimiesten liitto ry:n välisestä työehtosopimuksesta (nykyisin veturimiestehtäviä rautatieliikenteessä koskeva työehtosopimus). Ennen muutosta lisätyökorvauksena oli X Oyj:ssä maksettu yksinkertainen tuntipalkka korotettuna tuntipalkan täydennysosalla. Tiedossa ei ole, mistä lukien kyseistä maksukäytäntöä oli noudatettu.

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan (30.1.2003) 7 §:ssä todettiin lisätyökorvauksen osalta seuraavasti: ”Lisäkorvaus muutetaan 17.3.2003 alkavan työjakson alusta lukien 50 %:n ylityökorvaukseksi. 100 %:n ylityökynnys ei alene.” Lisäkorvauksella tarkoitettiin pöytäkirjassa lisätyökorvausta.

Työehtosopimuksen 5 §:n 15 kohdan lisätyökorvauksia koskeva kirjaus muutettiin 1.2.2003 lukien nykyisen kirjauksen mukaiseksi. Tuntipalkan laskentaperusteen täydennysosaa koskevaa työehtosopimuksen 6 §:n 5 kohtaa ei tässä yhteydessä muutettu.

Työehtosopimuksen lisätyökorvausta ja tuntipalkan täydennysosaa koskevat määräykset ovat kyseisistä neuvotteluista lähtien pysyneet muuttumattomina ja ovat edelleen voimassa saman sisältöisinä. Lisätyökorvauksena on maksettu X Oyj:ssä 17.3.2003 – 25.4.2021 yksinkertainen tuntipalkka korotettuna tuntipalkan täydennysosalla puolitoistakertaisena eli (yksinkertainen tuntipalkka + tuntipalkan täydennysosa) x 1,5 = lisätyökorvaus.

X Oyj:ssä tuntipalkan täydennysosa otettiin huomioon lisätyökorvauksen laskennassa ja sitä maksettiin lisätyöstä. Työnantaja toi asian esiin ensimmäisen kerran 1.6.2020 työntekijöilleen pitämässään tiedotustilaisuudessa ja ilmoitti 4.11.2020 käytännön muuttamisesta. Tuntipalkan täydennysosaa ei ole otettu huomioon lisätyökorvauksen laskennassa 26.4.2021 lukien. Lisätyökorvauksena on X Oyj:ssä tämän jälkeen maksettu yksinkertainen tuntipalkka puolitoistakertaisena. Lisätyökorvauksen lisäksi lisätyön ajalta on aina maksettu kyseiseen työhön liittyneet työehtosopimuksen mukaiset lisät ja lisäpalkkiot työehtosopimuksen mukaisten maksamisedellytysten täyttyessä.

KANNE

Vaatimukset

Rautatiealan Unioni RAU ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että X Oyj on menetellyt veturimiestehtäviä rautatieliikenteessä koskevan työehtosopimuksen 5 §:n 15 kohdan ja 6 §:n 5 kohdan vastaisesti jättäessään 26.4.2021 lukien tuntipalkan täydennysosan huomioon ottamatta lisätyökorvauksia laskiessaan ja maksaessaan,

- vahvistaa veturimiestehtäviä rautatieliikenteessä koskevan työehtosopimuksen 5 §:n 15 kohdan ja 6 §:n 5 kohdan oikeaksi tulkinnaksi, että lisätyötunneilta maksettavassa tuntipalkassa otetaan huomioon yksinkertaisen tuntipalkan lisäksi tuntipalkan laskentaperusteen täydennysosa,

- tuomitsee X Oyj:n maksamaan Rautatiealan Unioni RAU ry:lle työehtosopimuslain 7 §:n mukaista hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

- tuomitsee Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n maksamaan Rautatiealan Unioni RAU ry:lle työehtosopimuslain 8 ja 9 §:ien mukaista hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä ja

- velvoittaa Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja X Oyj:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Rautatiealan Unioni RAU ry:n oikeudenkäyntikulut 10.006,80 eurolla korkoineen.

Perusteet

Lisätyötunneilta maksettavan palkan laskentaperuste

Lisätyön korotettu palkka lasketaan samoin perustein kuin ylityön osalta eli tuntipalkan täydennysosalla korotettuna. Asia on sovittu työehtosopimusneuvotteluissa vuonna 2003.

Lisätyöstä maksettava korvaus on muutettu 17.3.2003 alkaneen työjakson alusta vastaamaan 50 prosentin ylityökorvausta. Tästä alkaen tuntipalkan täydennysosaa on maksettu vakiintuneesti myös lisätyön korotusosasta. Lisätyö on siis maksettu 1,5-kertaisena korotettuna tuntipalkan täydennysosalla.

Kun lisätyön 50 prosentin korotus vietiin palkkausjärjestelmään, se ohjelmoitiin samoin kuin ylityö. Kysymys ei siten ollut yksittäisen palkanlaskijan tai muun henkilön tekemästä virheestä vaan sopimusosapuolten tuolloin yhdessä tekemästä tulkinnasta. Virhe oli voinut tapahtua vain sen osalta, että työehtosopimuksen 6 §:n 5 kohdan listaan oli unohdettu kirjata lisätyö. Muut prosentteina laskettavat korvaukset ovat kyseisessä listassa, joten on ilmeistä, että kyseessä on virhe.

Työehtosopimuskirjaus on säilynyt muuttumattomana ja sitä koskeva soveltamiskäytäntö samanlaisena edellä mainituista ajankohdista lukien, kunnes työnantaja yksipuolisesti muutti määräyksen soveltamista.

Työnantaja esitti Rautatiealan Unioni RAU ry:n edustajille ensimmäisen kerran 1.6.2020, että määräyksen tulkinnassa olisi tapahtunut virhe. Tuntipalkan täydennysosan maksaminen lopetettiin 26.4.2021 alkaen eli 10,5 kuukautta myöhemmin. Jos kyseessä olisi ollut puhdas soveltamisvirhe, ei muutosta maksamisessa olisi pitkitetty yli kymmentä kuukautta, vaan se olisi korjattu heti. Työnantajan toiminta osoittaa, että kyse oli työehtosopimustekstin uudelleentulkinnasta eikä todellisesta virheestä etenkin, kun täydennysosaa oli maksettu ennen kyseistä työehtosopimusmuutosta. Työnantaja ei voinut peräytyä tästä tulkinnastaan, koska se oli ottanut uudelleentulkinnasta seuraavan palkkamenojen laskun huomioon Helsingin seudun liikenteen lähijunaliikenteen kilpailutuksessa antamassaan tarjouksessa.

Veturinkuljettajien palkkausjärjestelmä on vahvasti lisäpalkkiopainotteinen. Jokaiselta työtunnilta maksetaan erinäisiä lisiä ja lisäpalkkioita, jotka muodostavat noin kolmasosan palkasta. Tuntipalkan täydennysosa on luotu helpottamaan aikaan perustuvien palkanosien laskentaa, jotta jokaista lisäpalkkiota, esimerkiksi veturirahoja, ei jouduta erikseen korottamaan. Olisi epäjohdonmukaista jättää yksi palkanosa järjestelmän ulkopuolelle.

Työehtosopimuksen tieten rikkominen

X Oyj:lle on paikallisneuvotteluissa annettu kaikki merkityksellinen tieto, jonka perusteella työehtosopimuksen oikea tulkinta ei ole voinut jäädä epäselväksi (esim. TT 2012:155).

X Oyj on varsin suuri työnantaja. Konsernissa on noin 6.000 työntekijää, joista noin 1.150 työskentelee veturinkuljettajina. X Oyj:n HR-osaston lakimiehet ovat mukana työehtosopimusneuvotteluissa, joten he tuntevat työehtosopimuksen sisällön jopa paremmin kuin Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n (PALTA ry) lakimiehet, ja ovat myös työoikeuden ammattilaisia. Etenkin Liikenne- ja erityisalojen työnantajat ry:n aikana työehtosopimusneuvottelut olivat vahvasti X-vetoisia. X Oyj:n olisi pitänyt PALTA ry:n ohjeista huolimatta osata tulkita työehtosopimusta oikein, kun työehtosopimusta oli jo lähes 20 vuotta tulkittu vakiintuneesti samalla tavalla.

X Oyj on muodostanut asiassa tulkintaetuoikeutensa perusteella kantansa tietäen, että RAU ry on eri mieltä työehtosopimuksen tulkinnasta. Työnantajan tulkintaetuoikeus ei perustu lakiin tai työehtosopimukseen, joten sen perusteella ei tulisi tehdä ilmeisiä muutoksia työehtoihin. Tulkintaetuoikeus on tarkoitettu vain tavanomaisiin käytännön tulkintariitoihin, joita työpaikalla esiintyy.

X Oyj:n olisi tullut saattaa asia työehtosopimuksen neuvottelujärjestelmän mukaisesti tutkittavaksi työtuomioistuimeen tai edes odottaa liittojen yhteistä kantaa asiassa. Sen sijaan se on ottanut tulkintaerimielisyydestä riippumatta tietoisesti käyttöön uuden, aiemmasta merkittävästi poikkeavan tulkinnan. Koska kyseessä ei ole vähäinen asia tai pieni tulkintaerimielisyys, vaan erittäin olennainen työnantajan tulkintaetuoikeuden väärinkäyttö, tulee X Oyj tuomita merkittäviin hyvityssakkoihin työehtosopimuksen tieten rikkomisesta.

Valvontavelvollisuuden laiminlyönti

PALTA ry on saanut kaikki asian kannalta merkitykselliset tiedot viimeistään liittotason erimielisyysneuvotteluissa. Sen olisi pitänyt havaita, että työnantaja tulkitsee työehtosopimusta väärin, ja puuttua virheelliseen menettelyyn. Kun PALTA ry sen sijaan on asettunut tukemaan työnantajan menettelyä, PALTA ry on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa, ja se tulee tuomita hyvityssakkoon.

VASTAUS

Vaatimukset

Palvelualojen työnantajat PALTA ry ja X Oyj ovat vaatineet, että kanne hylätään ja kantaja velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 5.795 eurolla korkoineen. Vastaajat ovat lisäksi vaatineet, että ne joka tapauksessa jätetään tuomitsematta hyvityssakkoon.

Perusteet

Lisätyötunneilta maksettavan palkan laskentaperuste

Työehtosopimuksessa on lueteltu tyhjentävästi ne korvaukset, joiden laskennassa otetaan huomioon tuntipalkan täydennysosa. Tuntipalkan täydennysosaa ei makseta lisätyöstä. Sanamuoto on yksiselitteinen.

Allekirjoituspöytäkirjan (30.1.2003) 7 §:n kirjauksella ei ollut tarkoitus muuttaa lisätyökorvausta ylityökorvaukseksi, vaan korottaa lisätyöstä maksettavaa korvausta ja muuttaa korvaamista koskevaa työehtosopimuksen 5 §:n 15 kohdan kirjausta siten, että lisätyötunneilta maksetaan lisätyökorvauksena 50 prosentilla korotettu yksinkertainen tuntipalkka, mikä vastaa 50 prosentilla korvattavan ylityön kirjausta työehtosopimuksen 5 §:n 13 kohdassa.

Osapuolet eivät ole työehtosopimusneuvotteluissa tai muulloinkaan sopineet eikä niiden tarkoituksenakaan ole ollut sopia, että tuntipalkan täydennysosa otettaisiin huomioon myös lisätyökorvauksen laskennassa ja maksettaisiin lisätyöstä. Työehtosopimusosapuolilla ei ole ollut asiasta yhteistä tulkintaa. Näin ollen ei ollut virhe, ettei lisätyökorvausta mainittu työehtosopimuksen 6 §:n 5 kohdassa.

Tuntipalkan täydennysosan huomioiminen lisätyökorvauksen laskennassa ja sen maksaminen lisätyöstä X Oyj:ssä on sen sijaan perustunut virheeseen. Tiedossa ei ole, mistä lukien yhtiössä on menetelty tällä tavoin, ja virheellinen menettely on alkanut jo ennen lisätyökorvausta koskevan muutoksen voimaantuloa.

Työehtosopimusosapuolena toiminut Liikenne- ja erityisalojen työnantajat ry (LTY ry) ei ole ennen tai jälkeen vuoden 2002-2003 työehtosopimusneuvottelujen tai muulloinkaan ohjeistanut X Oyj:tä tekemään kyseistä kirjausta tuntipalkan täydenosan maksamisesta lisätyökorvauksen yhteydessä palkanlaskentajärjestelmiin. Virheellinen menettely ei ole myöskään ollut LTY ry:n tai myöhemmin PALTA ry:n tiedossa, vaan se on ilmennyt vasta X Oyj:n havaittua virheen ja aloitettua selvityksen asiassa. Virheeseen perustunut käytäntö X Oyj:ssä ei ole voinut vakiintua työehtosopimuksen tulkinnaksi. Työehtosopimuksen tulkinnassa merkitystä ei ole sillä, ettei virhettä ole korjattu X Oyj:ssä välittömästi, kun se on huomattu. Joka tapauksessa virheen korjaamisen viivästyminen on johtunut siitä, että X Oyj:ssä on haluttu perusteellisesti selvittää maksamisen syitä.

Sillä, että tuntipalkan täydennysosaa on maksettu tiettyjen muiden työehtosopimuksessa sovittujen korvausten yhteydessä, ei ole merkitystä asiassa. Maksamisesta on näissä tilanteissa sovittu osapuolten välillä työehtosopimuksessa. Lisätyökorvaus lasketaan sen sijaan yksinkertaisesta tuntipalkasta.

Hyvityssakkovaatimukset

Edellä mainituilla perusteilla X Oyj ei ole tieten rikkonut työehtosopimusta eikä PALTA ry ole laiminlyönyt valvontavelvoitettaan.

Mikäli työtuomioistuin katsoisi X Oyj:n toimineen työehtosopimuksen vastaisesti, ei yhtiön voida katsoa tieten rikkoneen työehtosopimusta ottaen huomioon, että työehtosopimuksen tuntipalkan täydennysosaa koskevan 6 §:n 5 kohdan sanamuodon mukaan tuntipalkan täydennysosaa ei oteta huomioon lisätyökorvauksen laskennassa. Näin ollen X Oyj on perustellusti voinut katsoa, ettei sillä ole ollut velvollisuutta maksaa tuntipalkan täydennysosaa lisätyöstä. X Oyj:llä on ollut oikeus käyttää asian suhteen työnjohto-oikeuteensa kuuluvaa tulkintaetuoikeuttaan, jonka mukaan työnantaja ensikädessä ratkaisee, miten sopimuksen palkka- ja muita ehtoja sovelletaan. Määräys on joka tapauksessa ollut siinä määrin tulkinnanvarainen, että hyvityssakko tulee jättää tuomitsematta.

Vaikka X Oyj:n katsottaisiin tieten rikkoneen työehtosopimusta, PALTA ry:hyn kohdistettu vaatimus hyvityssakosta valvontavelvoitteen laiminlyömisen johdosta tulee hylätä. Kysymyksessä ei ole ollut selvä ja riidaton työehtosopimuksen määräys, jota olisi sovellettu yksimielisen kannan mukaisesti. Joka tapauksessa määräys on ollut siinä määrin tulkinnanvarainen, että hyvityssakko tulee jättää tuomitsematta.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

Liikenne- ja erityisalojen työnantajat ry:n ja Veturimiesten liitto ry:n välisen työehtosopimuksen (1.2.2003 – 15.2.2005) allekirjoituspöytäkirja 30.1.2003
Veturimiesten liitto ry:n osastokirje 6/2002 (4.12.2002)

Vastaajien kirjallinen todiste

Ote Liikenne- ja erityisalojen työnantajat ry:n ja Veturimiesten liitto ry:n välisestä työehtosopimuksesta 1.2.2003 - 15.2.2005

Kantajan henkilötodistelu

Vastaajien henkilötodistelu

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Vahvistusvaatimukset

Sovellettavat sopimusmääräykset ja kysymyksenasettelu

Veturimiestehtäviä rautatieliikenteessä koskevan työehtosopimuksen 5 §:n 13 kohdan mukaan säännöllisen työajan ylittäviltä 18 ensimmäiseltä tunnilta maksetaan ylityökorvauksena 50 prosentilla ja seuraavilta työtunneilta 100 prosentilla korotettu yksinkertainen tuntipalkka. Pykälän 15 kohdan mukaan arkipyhän sisältävässä työjaksossa lisätyötunneilta maksetaan lisätyökorvauksena 50 prosentilla korotettu yksinkertainen tuntipalkka. Lisätyökorvausta ei makseta niiltä työtunneilta, joilta on maksettava ylityökorvausta.

Työehtosopimuksen 6 §:n 5 kohdan mukaan laskettaessa veturinkuljettajien ja veturinlämmittäjien ylityökorvausta, iltatyölisää, sunnuntaityökorvausta, lauantaityökorvausta ja aattopäivänlisää otetaan työaikasopimuksessa määritellyn yksinkertaisen tuntipalkan lisäksi huomioon tuntipalkan laskentaperusteen täydennysosa.

Asiassa on riidatonta, että työehtosopimusosapuolet ovat 30.1.2003 laaditun allekirjoituspöytäkirjan 7 §:n kirjauksen mukaan sopineet: ”Lisäkorvaus muutetaan 17.3.2003 alkavan työjakson alusta lukien 50 %:n ylityökorvaukseksi. 100 %:n ylityökynnys ei alene.” Lisäkorvauksella on tarkoitettu pöytäkirjassa lisätyökorvausta. Työehtosopimuksen 5 §:n 15 kohdan lisätyökorvauksia koskeva kirjaus on muutettu 1.2.2003 lukien nykyiseen muotoonsa. Sen sijaan tuntipalkan laskentaperusteen täydennysosaa koskevaa työehtosopimuksen 6 §:n 5 kohtaa ei ole muutettu siinä yhteydessä tai myöhemminkään.

Kantaja on väittänyt edellä mainitun muutoksen tarkoituksena olleen, että lisätyökorvaus laskettaisiin jatkossa tuntipalkan täydennysosalla korotettuna, kuten ylityökorvauksenkin osalta meneteltiin. Työehtosopimuksen 6 §:n 5 kohdan luetteloon oli kantajan mukaan erehdyksessä jäänyt muutoksen yhteydessä lisäämättä maininta lisätyökorvauksesta. Vastaajat ovat kiistäneet kantajan väittämän erehdyksen ja väittäneet, että lisätyökorvaus tuli laskea yksinkertaisesta tuntipalkasta. Sopimuksen 6 §:n 5 kohdassa oli lueteltu tyhjentävästi ne korvaukset, joiden laskennassa tuntipalkan täydennysosa otettiin huomioon. Vastaajien mukaan vuoden 2003 muutoksen tarkoituksena ei ollut muuttaa lisätyökorvausta ylityökorvaukseksi vaan korottaa lisätyöstä maksettavaa korvausta ja muuttaa sitä koskeva työehtosopimuksen kirjaus vastaamaan sopimuksen 5 §:n 13 kohdassa olevaa 50 prosentilla korvattavan ylityön kirjausta.

Asiassa on riidatonta, että X Oyj:ssä tuntipalkan täydennysosa otettiin huomioon lisätyökorvauksen laskennassa jo ennen vuonna 2003 ja että sitä maksettiin lisätyöstä 26.4.2021 asti, jolloin työnantaja yksipuolisesti muutti käytäntöään.

Todistelu

Kirjallisena todisteena on esitetty 4.12.2002 päivätty Veturimiesten liitto ry:n osastokirje 6/2022, joka on osoitettu liiton osastoille ja luottamushenkilöille. Kirjeessä liitto on ilmoittanut sen valtuuston hyväksyneen neuvottelutuloksen, joka kuuluu lisätyökorvauksen osalta seuraavasti: ”Lisätyökorvaus muutetaan 17.3.2003 alkavan työjakson alusta lukien 50 prosentin ylityökorvausta vastaavaksi korvaukseksi. 100 %:n ylityökynnys ei kuitenkaan alene.”

Asiassa on kuultu kantajan nimeämänä todistajana Veturimiesten liitto ry:n puheenjohtajana vuosina 2001–2017 toiminutta veturinkuljettajaa A:ta sekä vastaajien todistajina PALTA ry:n asiantuntijaa B:tä, PALTA ry:n neuvottelujohtajaa C:tä, aikaisemmin PALTA ry:n neuvottelujohtajana toiminutta F Oy:n henkilöstö- ja lakiasiainjohtajaa D:tä ja aikaisemmin X Oyj:n henkilöstöjohtajana toiminutta G Oy:n henkilöstöjohtajaa E:tä.

Vuosina 2002-2003 käytyihin työehtosopimusneuvotteluihin osallistuneet A ja B ovat kertoneet ristiriitaisesti siitä, olivatko osapuolet tarkoittaneet lisätyökorvauksen muutoksen yhteydessä, että tuntipalkan täydennysosa otettaisiin lisätyökorvauksen laskennassa huomioon. Kumpikin on kertonut, että työnantajayhtiön edustajat olivat osallistuneet neuvotteluprosessiin.

A on työtuomioistuimessa kuultuna kertonut muistavansa neuvottelut, koska hän oli tuolloin osallistunut työehtosopimusneuvotteluihin ensimmäistä kertaa ammattiliiton puheenjohtajan ominaisuudessa. Hänen mukaansa ammattiliiton tavoitteena oli ollut saada lisätyökorvaus samanlaiseksi kuin 50 prosentin ylityökorvaus, ja liitto oli saavuttanut tämän tavoitteensa neuvotteluissa. A:n mukaan täydennysosasta ei ollut nimenomaisesti keskusteltu. Molemmat osapuolet olivat kuitenkin laatineet ammattiliiton esittämän muutoksen mahdollisesta vaikutuksesta kustannuslaskelmia, joissa täydennysosa oli sisällytetty lisätyökorvaukseen.

A on kertonut, että noihin aikoihin oli tapana järjestää työehtosopimuksen muutoksista yhteisiä mutta työnantajayhtiön vetämiä koulutustilaisuuksia luottamushenkilöille. Näin oli tehty myös vuonna 2003. Tilaisuuksissa oli todettu, että täydennysosa oli mukana lisätyökorvauksen laskennassa ja että korvauksen määrä oli sama kuin ylityökorvaus. A:n mukaan työnantaja oli ottanut täydennysosan huomioon lisätyökorvauksen määrässä ainakin jo vuodesta 1979 lukien, jolloin A oli aloittanut uransa veturinkuljettajana. Ennen vuoden 2003 muutosta lisätyöstä maksettu korvaus oli vastannut suuruudeltaan pyhätyöstä maksettua palkkaa.

B ei ole muistanut vuosina 2002-2003 käytyjen neuvottelujen sisältöä. Työehtosopimuksen sanamuotoon ja systematiikkaan perustuen hän on arvioinut, ettei osapuolilla ollut kantajan väittämää tarkoitusta ottaa tuntipalkan täydennysosaa huomioon lisätyökorvauksen laskennassa. B on kiinnittänyt huomiota siihen, että työehtosopimuksen 6 §:n 5 kohdan luettelossa ei ole sanaa lisätyö. B:n mukaan palkkamääräykset ovat työehtosopimusten ydinaluetta ja niitä koskevien kirjausten täytyy vastata sovittua. Hänen mukaansa lisätyö ja ylityö ovat eri asioita, eikä tarkoitus ollut voinut olla muuttaa lisätyötä ylityöksi.

E on kertonut, että vuonna 2019 X Oyj:ssä oli valmistauduttu Helsingin seudun liikenteen kilpailutukseen. Tuolloin yksi analyytikko huomasi, että yhtiön maksama lisätyökorvaus ei vastannut työehtosopimuksen sanamuotoa. Yhtiö oli aloittanut laajamittaisen selvitystyön siitä, mihin noudatettu maksukäytäntö perustui. Palkanlaskenta oli ulkoistettu yritykselle, joka oli tehnyt myös palkanmääritykset. Selvitystä tehtiin työnantajayhtiön sisällä ja palkanlaskentaa hoitavan yhtiön kanssa. Asiaa tiedusteltiin myös luottamusmiehiltä ja Rautatiealan Unioni RAU ry:n edustajilta. E:n mukaan ei kuitenkaan ollut selvinnyt, mihin maksukäytäntö perustui. Selvityksen perusteella ei myöskään ilmennyt, että palkanlaskentaa olisi nimenomaisesti ohjeistettu toimimaan kyseisellä tavalla. Työnantaja oli tämän johdosta päätellyt, että kysymys oli ollut virheestä.

D oli kertomansa mukaan ollut PALTA ry:ssä kyseisen työehtosopimuksen vastuuhenkilö, kun työnantajayhtiö oli vuodenvaihteen 2019-2020 tienoilla tiedustellut työehtosopimuksen oikeasta tulkinnasta. D on kertonut antaneensa ohjeen toimia työehtosopimuksen selvän sanamuodon mukaisesti siten, ettei täydennysosaa otettaisi lisätyön laskennassa huomioon. D ja C ovat kertoneet, että asiaa koskeva kysymys, joka oli sittemmin johtanut erimielisyysmenettelyyn, oli vasta kyseisenä ajankohtana tullut ensimmäisen kerran työnantajaliiton tietoon. Heidän mukaansa PALTA ry:llä ei myöskään ollut ollut tietoa X Oyj:n noudattamasta maksukäytännöstä.

D:n mukaan jo vuosina 2012-2014 oli tehty työehtosopimuksen selkeytystyötä, jossa mukana olivat olleet ammattiliiton edustajat ja pääluottamusmiehet. Nyt riidanalainen asia ei ollut noussut esiin siinäkään yhteydessä. D on kertonut PALTA ry:n ja X Oyj:n edustajien yhteistyön toimineen hyvin ja yhtiön edustajien olleen myös mukana työehtosopimusneuvotteluissa. D:n mukaan yhtiön edustajat tiesivät, mitä oli sovittu.

Arviointi ja johtopäätökset

Työtuomioistuin toteaa, että veturimiestehtäviä rautatieliikenteessä koskevan työehtosopimuksen 5 §:n 15 kohdan määräyksen mukaan lisätyötunneilta maksetaan lisätyökorvauksena 50 prosentilla korotettu yksinkertainen tuntipalkka. Määräyksessä ei ole mitään mainintaa tuntipalkan täydennysosasta. Lisätyökorvausta ei myöskään ole mainittu työehtosopimuksen 6 §:n 5 kohdassa niiden korvausten joukossa, joita laskettaessa yksinkertaisen tuntipalkan lisäksi otetaan huomioon täydennysosa. Työtuomioistuin katsoo, että mainittujen sopimusmääräysten sanamuoto puoltaa vastaajien kantaa asiassa.

Vuonna 2003 laaditun allekirjoituspöytäkirjan 7 §:n sanamuodon mukaan kuitenkin lisäkorvaus, jolla riidattomasti on tarkoitettu lisätyökorvausta, on muutettu 50 prosentin ylityökorvaukseksi. Asiassa ei ole riitautettu sitä, että ylityökorvausten laskennassa täydennysosa otetaan työehtosopimuksen 6 §:n 5 kohdan mukaan huomioon. Veturimiesten liitto ry:n osastokirjeessä 6/2002 lisätyökorvauksesta on kerrottu lähes sanatarkasti allekirjoituspöytäkirjan kirjausta vastaavasti. Osastokirjeen mukaan lisätyökorvausta ei kuitenkaan ole muutettu ylityökorvaukseksi vaan ylityökorvausta vastaavaksi korvaukseksi.

Ottaen huomioon, että allekirjoituspöytäkirja on laadittu muun muassa lisätyökorvauksen muutoksesta käytyjen työehtosopimusneuvottelujen päätteeksi, työtuomioistuin katsoo pöytäkirjan sisällön kuvaavan työehtosopimusosapuolten sen hetkistä tarkoitusta. Tämä puoltaa kantajan väitettä siitä, että lisätyökorvaus on erehdyksessä jäänyt kirjaamatta 6 §:n 5 kohdan luetteloon muutoksen yhteydessä.

A:n kertomuksen mukaan neuvotteluissa vuosina 2002-2003 oli esillä vain kustannuslaskelmia, joissa täydennysosa oli otettu huomioon lisätyökorvauksen osana. Työtuomioistuin katsoo, että tätä kertomusta tukee se riidaton seikka, että lisätyökorvauksena oli maksettu yksinkertainen tuntipalkka korotettuna täydennysosalla jo pitkään ennen korvauksen muutosta vuonna 2003. A on myös kertonut työnantajan hyväksyneen sen, että luottamushenkilöille kerrottiin lisätyökorvauksen muuttuneen määrältään 50 prosentin ylityökorvausta vastaavaksi. Työtuomioistuin toteaa, että vastaajapuolenkin mukaan vuonna 2003 toteutetulla muutoksella oli tarkoitus korottaa työehtosopimuksen mukaan maksettavaa lisätyökorvausta. Selvitystä ei ole esitetty siitä, millaiseen lisätyökorvauksen muutokseen vastaajien käsillä olevassa asiassa esittämä tulkinta olisi johtanut.

Työtuomioistuimen käsityksen mukaan edellä mainitut seikat viittaavat siihen, ettei kyse ole ollut vastaajien vetoamasta virheestä, kun työnantaja on vuoteen 2021 saakka ottanut lisätyön laskennassa huomioon tuntipalkan täydennysosan. Tätä johtopäätöstä tukee myös se, että X Oyj:n edustajat ovat A:n, B:n ja D:n kertomusten mukaan olleet mukana työehtosopimusneuvotteluissa myös lisätyökorvausta koskevasta muutoksesta neuvoteltaessa. Lisäksi työnantajayhtiö on pitkään ainoana työehtosopimuksen soveltamisen piiriin kuuluvana yrityksenä maksanut lisätyökorvauksen allekirjoituspöytäkirjan kirjausta vastaavan määräisenä.

Edellä mainittuja seikkoja kokonaisuutena arvioituaan työtuomioistuin katsoo esitetyn selvityksen puoltavan enemmän kantajan kuin vastaajien kantaa asiassa. Vahvistusvaatimukset on siten hyväksyttävä.

Hyvityssakot

Kysymyksessä olevan allekirjoituspöytäkirjan sanamuoto on selkeä. Sekä työnantajaliiton että työnantajan edustajat ovat olleet mukana sitä koskevissa neuvotteluissa. Työnantajaliitto ja työnantaja ovat siten olleet tietoisia työehtosopimuksen oikeasta sisällöstä tältä osin, vaikka varsinaista sopimustekstiä ei ole muutettu vastaamaan allekirjoituspöytäkirjalla sovittua. Työnantaja on myös noudattanut työehtosopimustekstistä poikkeavaa käytäntöä lisätyön korvaamisessa pitkään ennen kuin se on yksipuolisesti muuttanut käytäntöään. Työtuomioistuin katsoo, että työehtosopimuksen sisältö ei ole ollut niin tulkinnanvarainen, että työnantaja ja PALTA ry tulisi sen johdosta jättää tuomitsematta hyvityssakkoon.

Edellä mainituissa perusteilla X Oyj:n on perustellusti pitänyt tietää rikkovansa työehtosopimuksen määräyksiä muuttaessaan lisätyöstä maksettavan korvauksen määrää. Yhtiö on siten tuomittava työehtosopimuksen rikkomisesta hyvityssakkoon.

PALTA ry on tullut tietoiseksi työnantajan menettelystä viimeistään erimielisyysneuvotteluissa. PALTA ry ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin lopettaakseen jäsenyrityksensä työehtosopimusta loukkaavan menettelyn vaan on asettunut tukemaan sitä. Tämän johdosta PALTA ry on tuomittava hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla PALTA ry ja X Oyj ovat asian hävitessään velvollisia korvaamaan Rautatiealan Unioni RAU ry:n oikeudenkäyntikulut.

Kantaja on ilmoittanut oikeudenkäyntikulujensa määräksi 10.006,80 euroa. Pääosa kuluista muodostuu kantajan asiamiehen palkkiosta, joka perustuu hieman yli 40 työtuntiin ja 1,5 tunnin matkustusaikaan.

Vastaajat ovat paljoksuneet kantajan asiamiehen asian hoitamiseen käyttämää työtuntimäärää 30 tuntia ylittäviltä osin. Kantajan asiamies on lausunut, että asian hoitaminen oli edellyttänyt muun muassa materiaalin etsimistä arkistoista ja todisteiksi nimettyjen palkkalaskelmien pyytämistä ja käsittelemistä. Nämä toimet olivat olleet aikaavieviä mutta tarpeellisia.

Työtuomioistuin toteaa, että kantaja on valmistelun aikana nimennyt kirjallisiksi todisteiksi palkkalaskelmia vuodesta 1995 vuoteen 2021. Niille ilmoitettu todistusteema on ollut tuntipalkan täydennysosan maksaminen lisätyöstä ainakin vuodesta 1995 vuoteen 2021. Asianosaisten päästyä valmistelun loppuvaiheessa yhteisymmärrykseen riidattomien seikkojen kirjaamisesta kantaja on luopunut palkkalaskelmista todisteina.

Työtuomioistuin katsoo, että kantajan asiamiehen laskussa yksilöidyt toimenpiteet ovat olleet tarpeen asian hoitamiseksi. Asian laatu ja laajuus huomioon ottaen kantajan asiamiehen asian hoitamiseen käyttämää työtuntimäärää on pidettävä kohtuullisena. Vastaajat on siten velvoitettava korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut vaaditun määräisinä korkoineen.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

- tuomitsee X Oyj:n maksamaan Rautatiealan Unioni RAU ry:lle työehtosopimuslain 7 §:n mukaista hyvityssakkoa 2.000 euroa työehtosopimuksen rikkomisesta,

- tuomitsee Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n maksamaan Rautatiealan Unioni RAU ry:lle työehtosopimuslain 8 ja 9 §:ien mukaista hyvityssakkoa 3.000 euroa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä ja

- velvoittaa Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja X Oyj:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Rautatiealan Unioni RAU ry:n oikeudenkäyntikulut 10.006,80 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Risto Niemiluoto puheenjohtajana sekä Markku Saarikoski, Anna Lavikkala, Mika Lallo, Anu-Tuija Lehto ja Satu Tähkäpää jäseninä. Valmistelija on ollut Meeri Julmala.

Tuomio on yksimielinen.