TT 2023:29

Kysymys siitä, kuuluiko paikallisen ilmaisjakelulehden päätoimittajan tekemä työ lehdistön työehtosopimuksen palkkausjärjestelmän mukaisiin journalistisiin ammattitehtäviin vai journalistisiin vastuutehtäviin ja tuliko tehtävä sijoittaa palkkaryhmään IIb vai IIIa. Tuomiosta tarkemmin ilmenevin perustein työtuomioistuin katsoi, että tehtävässä oli kyse journalistisesta vastuutehtävästä ja se tuli sijoittaa palkkaryhmään IIIa. Vahvistusvaatimus hyväksyttiin ja työnantajaliitto tuomittiin hyvityssakkoon.

Asia

Palkkaus

Kantaja

Suomen Journalistiliitto – Finlands Journalistförbund ry

Vastaaja

Medialiitto ry

Kuultava

X Oy

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 17.11.2022

Pääkäsittely 16.3.2023

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Journalistiliitto ry:n ja Medialiitto ry:n (aikaisemmin Viestinnän Keskusliitto ry) välillä ajaksi 11.2.2020–31.5.2022 solmitun lehdistön työehtosopimuksen palkkoja ja palkanmaksua koskevassa 4 luvussa on muun ohella seuraavat määräykset, jotka ovat olleet samansisältöiset ajanjaksoille 1.12.2016–30.11.2017 ja 1.12.2017–31.1.2020 sovituissa työehtosopimuksissa.

4.1 PALKKARAKENNE

Työehtosopimuksen mukainen vähimmäispalkka muodostuu työn vaativuuden mukaisesta vähimmäispalkasta ja henkilökohtaisen palkanosan kokemusosasta.

4.2 TOIMITUKSELLISEN HENKILÖSTÖN TEHTÄVIEN VAATIVUUDEN PERUSLUOKITUS

[- -]

4.2.2 Taso II: Journalistiset ammattitehtävät

Palkkaryhmä IIa

Palkkaryhmään IIa kuuluvat journalistisia ratkaisuja edellyttävä uutis- ja artikkelityö, journalistinen taitto/ulkoasusuunnittelu sekä journalistinen kuvaaminen ja kuvareportaasityö. Työ edellyttää itsenäistä tietolähteiden etsimistä, käyttämistä ja taustojen selvittämistä. Tehtävälle on tyypillistä, että työn kohde (aihe, aikataulu jne.) määritellään, mutta tekijä voi itse valita työn suorittamisen tavan (haastateltavat, kuvat tavat, lähteet, tyylin jne.).

Palkkaryhmään IIa kuuluvat myös vaativat journalistista työprosessia tukevat tehtävät, joissa edellytetään vastaavan tiedon, taidon ja kokemuksen määrää kuin tasolle sijoittuvissa journalistisissa tehtävissä. Tyypillisesti tämän tason tehtäviin valmiudet hankitaan korkeakoulutasoisella koulutuksella.

Palkkaryhmä IIb

Olennainen tehtävän vaativuusero perustuu seuraaviin vaativuustekijöihin:

- tehtävään sisältyy sovittu vastuu määritellystä aihepiiristä tai alueesta

- tehtävään sisältyy työryhmän työn ohjaamista

- toimittajan tehtävään sisältyy olennaisena osana myös journalistista kuvaamista tai journalistista taittoa/ulkoasusuunnittelua

- tehtävään on erikseen sovittu muu tehtävän vaativuutta lisäävä olennainen tekijä.

4.2.3 Taso III: Journalistiset vastuutehtävät

Palkkaryhmä IIIa

Palkkaryhmään kuuluvat myös tehtävät, joihin sisältyy työnjohto- ja työnorganisointivastuu.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

A työskenteli työsuhteessa X Oy:n palveluksessa toimittajan tehtävissä B:n Sanomien päätoimittajan nimikkeellä neljänä päivänä viikossa 15.11.2017 ja 23.12.2021 välisen ajan.

B:n Sanomat on tamperelainen ilmaisjakelu- ja paikallislehti, jonka tavanomainen jakelumäärä on noin 22.000 kappaletta. Se jaetaan kerran viikossa (keskiviikkoisin). Niin sanottu isojakelu, joka jaetaan 9–10 kertaa vuodessa, kattaa noin 26.000 taloutta. Lehden tarkoituksena on seurata B:n alueen tapahtumia ja tiedottaa niistä. Lehden kulut katetaan ilmoitusmyynnillä. B:n Sanomia on julkaistu vuodesta 1975 lukien. Lehden on perustanut B:n Tiedotusyhdistys ry, joka myös edelleen omistaa lehden kustannusoikeudet. Lehden julkaisijana on vuodesta 2013 alkaen toiminut X Oy.

Kanteessa tarkoitettuna aikana B:n Sanomissa on työskennellyt A:n lisäksi toimitusjohtaja C, osa-aikainen yhden päivän viikossa työskentelevä taittaja D sekä myyntipäällikkö E.

Lehdistön työehtosopimuksen palkkausjärjestelmässä on kolme eri vaativuustasoa, joihin sisältyy viisi eri palkkaryhmää. Tasolle I sijoittuvat toimitukselliset tukitehtävät, tasolle II journalistiset ammattitehtävät (palkkaryhmät IIa ja ja IIb) ja tasolle III journalistiset vastuutehtävät (palkkaryhmät IIIa ja IIIb). Palkkaryhmät on portaistettu ja palkkaryhmän IIIa tulkinta edellyttää vertailua ryhmiin IIa ja IIb.

Palkkaryhmään IIa kuuluvat journalistisia ratkaisuja edellyttävä uutis- ja artikkelityö, journalistinen taitto/ulkoasusuunnittelu sekä journalistinen kuvaaminen ja kuvareportaasityö. Työ edellyttää itsenäistä tietolähteiden etsimistä, käyttämistä ja taustojen selvittämistä. Tehtävälle on tyypillistä, että työn kohde (aihe, aikataulu ja niin edelleen) määritellään, mutta tekijä voi itse valita työn suorittamisen tavan (haastateltavat, kuvattavat, lähteet, tyylin ja niin edelleen).

Palkkaryhmään IIb kuuluvat journalistiset tehtävät, joiden sisältö poikkeaa selvästi vaativampaan suuntaan edellä kuvatuista tason IIa tehtävistä tehtävän edellyttämän osaamisen, päätöksenteon tai vastuun osalta. Olennainen tehtävän vaativuusero perustuu seuraaviin vaativuustekijöihin: tehtävään sisältyy sovittu vastuu määritellystä aihepiiristä tai alueesta; tehtävään sisältyy työryhmän työn ohjaamista; toimittajan tehtävään sisältyy olennaisena osana myös journalistista kuvaamista tai journalistista taittoa/ulkoasusuunnittelua; tehtävään on erikseen sovittu muu tehtävän vaativuutta lisäävä olennainen tekijä.

Palkkaryhmään IIIa kuuluvat journalistiset tehtävät, joihin on sovittu itsenäinen vastuu määritellyn tehtäväalueen hoitamisesta. Tekijä määrittelee työn sisällön toimituksellisen linjan puitteissa. Palkkaryhmään kuuluvat myös tehtävät, joihin sisältyy työnjohto- ja työnorganisointivastuu.

Journalistien palkkaopas on otettu työehtosopimukseen 11.2.2020 alkaen, vaikka se ei ole työehtosopimuksen osa (työehtosopimuksen 18 luku). Aikaisemmin vastaava oli kirjattu toimituksellisen henkilöstön palkkausjärjestelmä Jova -oppaaseen vuodelta 2008.

Palkkaoppaan mukaan tehtäväkohtainen palkka määräytyy tehtävän vaativuuden perusteella, joita koskevat palkkaryhmät on sovittu työehtosopimuksessa. Tehtävän vaativuus otetaan huomioon palkan perusteena. Vaativuusluokituksen avulla arvioidaan tehtävien keskinäistä vaativuutta. Vaativuusarviointi tehdään tehtävän sisällöstä eli työn tekijälleen asettamista vaatimuksista. Arviointi ei ota kantaa työntekijän työsuoritukseen, pätevyyteen eikä henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Myöskään tehtävän nimikkeellä tai työntekijän tehtävään liittymättömällä koulutuksella ei ole merkitystä vaativuuden arvioinnissa.

Palkkaoppaan mukaan vaativuutta arvioidaan sanallisten tasokuvausten perusteella. Palkkausjärjestelmän taustalla on neljä vaativuustekijää: tehtävän edellyttämä osaaminen, vuorovaikutustilanteiden haasteellisuus, tehtävään sisältyvät vastuut sekä itsenäisyys ja ohjaus päätöksentekotilanteissa. Palkkaoppaan mukaan tehtävä kuuluu sille vaativuustasolle, joka parhaiten vastaa tehtävän oleellista sisältöä. Joihinkin tehtäviin saattaa sisältyä piirteitä järjestelmän eri vaativuustasoilta. Tällöin on pohdittava, mikä on tehtävän kannalta merkittävää ja olennaista, ja tehtävä arvio sen mukaan.

Palkkaryhmän IIb tehtävä edellyttää palkkaoppaan mukaan päätöksentekoa määritellyn aihepiirin tai aihealueen toimituksellisista ratkaisuista tai sitä, että tehtävän edellyttämä asiantuntemus on tärkeässä roolissa näitä ratkaisuja tehtäessä. Palkkaryhmän IIb vastuu liittyy tyypillisesti alueen tai aihepiirin seurantaan ja raportointiin.

Palkkaryhmän IIIa tehtävä edellyttää itsenäistä päätöksentekoa, jolla on vaikutus koko julkaisuun tai sen merkittävään osaan. Vastuu voi olla esimerkiksi suunnittelu- ja kehittämisvastuuta tai kokonaisvastuuta omalla eritysalueella.

Erimielisyys vallitsee siitä, onko A:n tekemä työ kuulunut palkkaryhmän IIb mukaisiin journalistisiin ammattitehtäviin vai palkkaryhmän IIIa mukaisiin journalistisiin vastuutehtäviin.

KANNE

Vaatimukset

Suomen Journalistiliitto - Finlands Journalistförbund ry on vaatinut, että työtuomioistuin

1. vahvistaa Medialiiton ja Suomen Journalistiliiton välisen lehdistön työehtosopimuksen palkat ja palkanmaksu -luvun 4.2. kohdan toimituksellisen henkilöstön tehtävien vaativuuden perusluokituksen oikeaksi tulkinnaksi, että A:n B:n Sanomissa 15.11.2017 ja 23.12.2021 välisenä aikana tekemä työ on kuulunut mainitun 4.2.3. kohdan palkkaryhmän IIIa mukaisiin journalistisiin vastuutehtäviin,

2. velvoittaa Medialiitto ry:n suorittamaan Suomen Journalistiliitto - Finlands Journalistförbund ry:lle hyvityssakkoa työehtosopimuksen valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ja

3. velvoittaa X Oy:n ja Medialiitto ry:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Journalistiliitto - Finlands Journalistförbund ry:n oikeudenkäyntikulut 21.519,79 eurolla korkoineen.

Perusteet

A:n tehtävän oikea palkkaryhmä on IIIa

A:n työsopimuksessa oli sovittu B:n Sanomien päätoimittajan toimenkuvan mukaisesta tehtävästä, mitä tehtävää hän tosiasiallisesti hoiti työsuhteensa aikana, sillä B:n Sanomissa ei työskennellyt muuta toimituksellista henkilökuntaa kuin A. A vastasi käytännössä yksin lehden toimituksellisesta sisällöstä, ja hänellä oli kokonaisvastuu lehden journalistisesta sisällöstä. Hänen vastuulleen kuului myös lehden verkkojulkaisun työstäminen sekä sosiaalisen median kehittäminen ja päivitykset.

Ennen työsuhteensa alkamista X Oy:ssä A työskenteli vuosien 2003 ja 2013 välisenä aikana B:n Sanomien freelancer-toimittajana. Vuoteen 2005 asti lehden kustantajana oli F Oy ja päätoimittajana G. Sen jälkeen lehteä kustansi pitkään H Oy, jolloin päätoimittajana oli J ja hänen jälkeensä muun muassa päätoimittajina L ja M ennen A:n palkkaamista päätoimittajaksi. Nyttemmin A:n työsuhteen päättymisen jälkeen C on ryhtynyt työskentelemään päätoimittajana.

Kun A työskenteli lehdessä, hän ideoi, työsti ja valikoi jutut eli toisin sanoen päätti sen, millaisina, milloin ja mitkä jutut julkaistiin lehdessä. A myös määritteli aiheet ja aikataulut itsenäisesti. A suunnitteli ja päätti juttuaiheet, sopi haastattelut, kirjoitti sekä kuvasi jutut ja tarkisti ne ennen julkaisua. Avustajien työn osalta A ohjasi, osoitti ja määritteli työn sisällön sekä lopulta editoi jutut.

Edellä oleva osoittaa, että A määritteli itsenäisesti työnsä sisällön lehden toimituksellisen linjan puitteissa. A:n tekemillä ratkaisuilla oli merkittävä vaikutus koko lehden ilmestymiselle. Alla oli itsenäinen vastuu koko lehden toimittamisesta. Hän vastasi ja hoiti kaikki lehden toimituksellista sisältöä ja julkaisemista koskevat asiat lukuun ottamatta lehden taittoa, myyntiä ja markkinointia.

X Oy:n toimitusjohtaja ja omistaja C vastasi lehden kustannuksista, ilmoitusmarkkinoinnista sekä painattamisesta. Lisäksi hänen työnkuvaansa kuului laskutus, myynti ja hallinto. C ei A:n työssäoloaikana tehnyt lainkaan journalistista työtä, lukuun ottamatta A:n sairauslomia.

Lehden taitto ostettiin N Oy:ltä, josta D teki yhden työpäivän viikossa taittoa alihankintana. D toteutti taittaessaan A:n tekemää taittosuunnitelmaa, toki niin, että D:llä oli jonkin verran taiteellista vapautta. A hyväksyi aina valmiin lehden toimituksellisen osion.

Ainoat poikkeukset lehden sisältöön vaikuttamisessa olivat ulkopuolelta tulevat ja toimitusjohtajan välittämät ehdotukset juttuaiheista sekä satunnaiset ilmaisen avustajan vapaaehtoisesti kirjoittamat jutut. Näidenkin osalta A viime kädessä päätti lehden sisällöstä ja jutun näkökulmasta sekä editoi jutut ennen painoon lähettämistä.

Lehden päätoimittajuuteen liittyy lakisääteisiä vastuita, kuten joukkoviestinnässä sovellettavan sananvapauslain perusteella juridinen vastuu lehden sisällöstä. Sen mukaan vastaava toimittaja eli päätoimittaja johtaa ja valvoo toimitustyötä, päättää aikakautisen julkaisun, verkkojulkaisun tai ohjelman sisällöstä sekä huolehtii hänelle laissa säädetyistä muista tehtävistä. Päätoimittajan tehtävät ja vastuut on olennaisilta osin määritelty pakottavasti ja siihen sisältyy rikosvastuu. Vastaavaa toimittajaa vastaava tieto on sisällytettävä asianomaiseen julkaisuun ja vastaavaa toimittajaa koskevien säännösten rikkominen on rangaistavaa (HE 54/2002 vp). Päätoimittajan vastuuasema on jakamaton ja sen vuoksi hänelle kuuluu viimekäteinen päätösvalta lehdessä julkaistavista asioista. Päätoimittajuuteen liittyvä vastuu on kokoaikaista, eikä oikeudelliseen vastuuseen vaikuta se, minkä suuruisen osan päätoimittajuus muodostaa henkilön kokonaistehtävistä. Päätoimittajuus on tehtävän vaativuuteen vaikuttava seikka siinäkin tapauksessa, että päätoimittajan tehtävä muodostaisi vain pienen osan henkilön kokonaistehtävästä (TT 2010:137).

Palkkaryhmän IIIa soveltaminen ei edellytä vastuuta yrityksen johtamisesta, budjettivastuuta eikä sitä, että tehtävään kuuluisi edes päätoimittajan vastuuta. Palkkaryhmään IIIa voi kuulua myös tehtävä, jossa on mahdollista saada esimieheltä sisällöllistä ohjausta.

A:n vastuu päätoimittajana tulee arvioitavaksi sen pohjalta, että B:n Sanomissa työskenteli A:n lisäksi vain toimitusjohtaja C, osa-aikainen taittaja D sekä myyntipäällikkö E.

Tehtävän vaativuutta arvioitaessa otetaan huomioon tehtävän edellyttämä osaaminen, päätöksenteko, vuorovaikutus ja vastuu. Päätöksenteon itsenäisyydellä tarkoitetaan vapautta tehdä omaan harkintaan perustuvia päätöksiä sekä toteuttaa ne. Tehtävän vaativuutta lisäsi päätöksenteon merkitys työyhteisölle ja päätösten vaikutusten laajuus. Tämä toteutui A:n tehtävässä. Hän suunnitteli, ideoi, päätti ja lopulta toteutti lehden toimituksellisen linjan puitteissa. Aikapainetta lisäsi se, että A joutui tekemään nelipäivästä työviikkoa työnantajan vaatimuksesta, mikä osaltaan kuvaa vastuuta. Aikapaine toi mukanaan velvoitetta nopeisiin päätöksiin ennakoimattomissa tilanteissa. Vastuu liittyy toimivaltaan tehdä ratkaisuja tehtävän tavoitteiden toteuttamiseksi. A:n tehtävään sisältyi vastuu oman työn laadusta ja toteuttamisesta. Koska muuta journalistista henkilöstöä ei ollut, vastuu oli yksin A:lla, minkä vuoksi hän joutui tekemään kaikissa tilanteissa itsenäisesti päätökset. A:lla oli itsenäinen päätösvalta lehden linjasta lehden tavoitteiden toteuttamiseksi.

Ennen aloittamistaan B:n Sanomien kustantajana vuonna 2013 C:llä ei A:n saaman tiedon mukaan ollut minkäänlaista kokemusta journalistisesta työstä, eikä siten myöskään aikaisempaa journalistiseen työhön liittyvää osaamista. C:n A:n työsuhteen aikana tekemä laskutus-, myynti- ja hallintotyö ei kuulu lehdistön työehtosopimuksen soveltamisalaan. Juttuvinkkien välittäminen A:lle ei ole journalistista työtä ja niidenkin osalta, mikäli ne johtivat julkaistuihin juttuihin, vastuun päätoimittajana kantoi A.

A:n ollessa ainoa journalistista työtä tekevä henkilö ei päätoimittajan tehtävää edes voitu kierrättää toimituksessa, kuten joissakin pienissä julkaisuissa on tapana. Työsopimuksensa mukaan A oli yksin vastuussa päätoimittajuudesta, joka muodostui hänen osaltaan sataprosenttiseksi tehdyn työajan osalta. A:lla oli vapaus tehdä omaan harkintaansa perustuvia päätöksiä sekä toteuttaa ne. Tehtävään sisältyi työn johto- ja organisointivastuu. A käytti päätösvaltaa avustajien käytössä ja hänellä oli vastuu avustajien työn tuloksesta ja kokonaisvastuu ohjeistaa muita journalistisissa ratkaisuissa.

Liiton otettua yhteyttä työnantajaan 9.11.2021 oikean palkkaryhmän mukaisen vähimmäispalkan maksamisesta, C välittömästi ilmoitti poistavansa yksipuolisesti A:lta päätoimittajuuden ja ottavansa sen itselleen. Tämä yksin osoittaa, että A teki tosiasiallisesti päätoimittajalle kuuluvia tehtäviä siihen liittyvine vastuineen.

Kaikkeen edellä viitattuun nähden on A:n oikeaksi Lehdistön työehtosopimuksen mukaiseksi palkkaryhmäksi katsottava IIIa palkkaryhmän mukainen palkka.

Valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Työnantaja ei ole maksanut A:lle työehtosopimuksen mukaista vähimmäispalkkaa. Medialiitto ry:n olisi viimeistään Suomen Journalistiliitto ry:n yhteydenottojen jälkeen asiaan perehdyttyään pitänyt työtuomioistuimen lausunnosta TT 2010:137, A:n työsopimuksesta sekä B:n Sanomien organisaatiosta ja lehteen tutustumalla havaita, että A:lle olisi tullut maksaa Lehdistön työehtosopimuksen mukaisen palkkaryhmän IIb asemasta palkkaryhmän IIIa mukaista palkkaa. Asiaa on mainitun 23.11.2010 annetun työtuomioistuimen lausunnon perusteella pidettävä siihen nähden selvänä, että Medialiitto ry:n on katsottava hyväksyneen jäsenyrityksensä toimenpiteen eikä osallisyhdistys ole riittävällä tavalla pyrkinyt täyttämään valvontavelvollisuuttaan ja oikaisemaan jäsenyrityksensä toimintaa. Yhdistys on tämän vuoksi tuomittava hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä.

VASTAUS

Vaatimukset

Medialiitto ry ja X Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään.

Perusteet

A:n tehtävän oikea palkkaryhmä on IIb

Vastaavan toimittajan nimeämisestä, kelpoisuudesta vastaavaksi toimittajaksi ja sen vaikutuksesta työehtosopimuksen mukaisen palkkaryhmän määräytymiseen

Sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 4 §:n 1 momentin mukaan julkaisijan tulee määrätä aikakautiselle julkaisulle ja verkkojulkaisulle vastaava toimittaja. Ohjelmatoiminnan harjoittajan tulee määrätä ohjelmaa varten vastaava toimittaja. Aikakautista julkaisua, verkkojulkaisua tai ohjelmaa varten voidaan määrätä myös useita vastaavia toimittajia. Lain 4 §:n 2 momentin mukaan vastaavan toimittajan tulee olla viisitoista vuotta täyttänyt henkilö, joka ei ole konkurssissa ja jonka toimintakelpoisuutta ei ole rajoitettu.

Käytännössä jokaisen julkaisun on nimettävä vastaava toimittaja. Vastaavalle toimittajalle ei ole kuitenkaan lainsäädännössä asetettu muita kelpoisuusehtoja kuin vähintään viidentoista vuoden ikä ja se, että henkilö ei ole konkurssissa tai että hänen toimintakelpoisuuttaan ei ole rajoitettu. Muussakaan lainsäädännössä ei ole asetettu journalistisissa ammatti- tai vastuutehtävissä toimimiselle koulutukseen tai kokemukseen liittyviä tai muitakaan kelpoisuusehtoja.

C olisi koko A:n työsuhteen ajan voinut olla nimettynä vastaavaksi toimittajaksi. Joka tapauksessa C on ollut tosiasiallisessa kokonaisvastuussa lehden journalistisesta sisällöstä ja julkaisemisesta. C:n osaamisella, koulutuksella tai työkokemuksella ei ole mitään merkitystä sen arvioinnissa, mikä on ollut A:n tosiasiallinen toimenkuva ja työtehtävät B:n Sanomissa. Työehtosopimuksen palkkausjärjestelmä perustuu työtehtävän vaativuuteen ja A:n oikea vaativuusryhmä tulee arvioida työehtosopimuksen mukaisten vaativuustekijöiden perusteella.

Työtuomioistuin on lausunnossaan TT 2010:137 todennut, että jos päätoimittajan nimikkeellä työskentelevä työntekijä kuuluu työehtosopimuksen soveltamispiiriin, hänen palkkaluokkaansa sijoittuminen tulee ratkaista työehtosopimuksen mukaisesti tehtävän vaativuuden perusteella. Työtuomioistuimen mukaan, kun palkkaluokkaan sijoittuminen tehdään tehtävän vaativuuden perusteella, ei päätoimittajan muodollis-juridinen asema yksistään merkitse sitä, että hänet tulisi sijoittaa palkkaluokkaan IIIa, vaan ratkaisevaa on hänen tekemiensä työtehtävien vaativuus.

Lehden organisaatiosta ja henkilöstöstä

X Oy:n toimitusjohtaja ja omistaja C vastasi ja vastaa edelleen lehden kustannuksista, journalistisesta sisällöstä, ilmoitusmarkkinoinnista, painattamisesta ja myös niistä aiheutuneista kuluista. C:llä on kokonaisvastuu lehden journalistisesta sisällöstä ja julkaisemisesta B:n Tiedotusyhdistykselle.

Ennen A:n työsuhteen alkamista lehden organisaatio oli pääosin samanlainen kuin kanteessa tarkoitettuna aikana. A:n edeltäjänä päätoimittajan nimikkeellä työskenteli taittava toimittaja. A:n työsuhteen päättymisen jälkeen lehden organisaatio ja henkilöstörakenne on pysynyt pääosin ennallaan. Lehdessä työskentelee yksi toimittaja, joka tekee myös lehden taiton. Ilmoitusmyyntiä hoitaa edelleen E. Lehden journalistisesta sisällöstä ja julkaisemisen kokonaisuudesta on edelleen vastuussa toimitusjohtaja ja päätoimittaja C.

A:n tehtävänimikkeestä, työtehtävien sisällöstä sekä C:n vastuuasemasta

A rekrytoitiin X Oy:hyn toimittajaksi. A:ta ei rekrytoitu päätoimittajan nimikkeellä. Työpaikkailmoituksella, joka oli TE-toimiston sivulla 26.28.9.2017, X Oy haki syksyllä 2017 lehteen taittavaa toimittajaa. A:n edeltäjänä työskennellyt taittava toimittaja oli lähtenyt X Oy:n palveluksesta. Työtehtävänä hakuilmoituksessa mainitaan juttujen tekeminen lehteen, haastattelut, tiedotteiden tiivistäminen, lehden vakiopalstojen kokoaminen sekä valokuvaus. A ei päätynyt avoinna olevaan toimittajan tehtävään haun kautta vaan M (entinen X Oy:n yrittäjä) soitti hänelle ja tiedusteli, tietäisikö A ketään toimittajaa, joka olisi kiinnostunut tulemaan kirjoittavaksi toimittajaksi B:n Sanomiin. A oli itse kiinnostunut tehtävästä. A palkattiin kirjoittavan toimittajan tehtävään marraskuussa 2017.

Työsuhteen alussa työnantajan edustaja C ja A kävivät keskustelun siitä, haluaako A ottaa päätoimittajan nimikkeen/tittelin itselleen. Samoin oli menetelty A:n edeltäjänä työskennelleen toimittajan kanssa. C:n tarkoituksena oli, että tehtävänimike voi myöhemmin hyödyttää A:ta esimerkiksi työnhaussa ja tästä myös keskusteltiin. A halusi ottaa päätoimittajan tittelin itselleen. Työnantajan tarkoituksena ei ollut, että päätoimittajan nimike vaikuttaisi sovittuun toimenkuvaan tai palkkaukseen. Nimikkeen muutoksella ei myöskään todellisuudessa ollut vaikutusta työtehtäviin tai palkkaukseen.

A:n toimenkuvaan kuului journalistinen uutistyö ja kuvaaminen. A:n tehtävänä oli kirjoittaa juttuja B:n Sanomiin ja ottaa juttuihin tarvittavat kuvat. A:n kanssa oli sovittu myös sosiaaliseen mediaan liittyvistä tehtävistä ja sosiaalisen median päivitysten hoitamisesta mutta näitä työtehtäviä hän ei kuitenkaan käytännössä tehnyt. A:n työhön ei kuulunut työryhmän työn ohjaamista, eikä myöskään työnjohtoa tai työn organisointivastuuta. A ei ollut myöskään itsenäisessä vastuussa määritellyn tehtäväalueen hoitamisesta. Vaikka A:n työhön olisi kuulunut avustajien/harjoittelijoiden työn ohjausta, työ ei tällä perusteella kuuluisi palkkaryhmään III. Jova-oppaassa on todettu, että vaativuusryhmään IIb voi kuulua myös ”työryhmän työn ohjaamista” tai ”ryhmän töiden organisointia”. C:llä on joka tapauksessa ollut päätösvalta avustajien käyttämisessä, muun muassa avustajille maksettujen palkkioiden osalta. Taloudellinen vastuu ja vastuu työryhmän töiden tuloksista kuuluu Jova-oppaan vaativuusluokituksen perusteella tyypillisesti vaativuustasolle III.

A kirjoitti itsenäisesti juttuja B:n Sanomiin mutta hän ei ollut kokonaisvastuussa lehden journalistisesta sisällöstä. Toimitusjohtaja C teki päätökset vuosi kerrallaan siitä, milloin lehti ilmestyy. C teki päätökset myös siitä, mitä teemoja lehdessä on ja kuinka paljon sivuja lehteen tulee. Varsinkin lehden teemanumeroiden juttuvinkit ja ideat tulivat pääsääntöisesti myynnin puolelta ja C:ltä. Myös lehden juttuvinkit tulivat hyvin paljon lehden ulkopuolelta, esimerkiksi sosiaalisesta mediasta.

Lehden sisällöstä päätettiin yhdessä kaikkien lehdessä työskentelevien kanssa. Toimitusjohtaja C oli kokonaisvastuussa lehden journalistisesta sisällöstä ja julkaisemisesta. C olisi A:n työsuhteen aikana voinut ottaa päätoimittaja -nimikkeen itselleen jo aiemmin, mikäli nimikkeellä olisi jotain tekemistä todellisen vastuuaseman kanssa.

Yhteenveto ja johtopäätökset

Sopimusosapuolten vuonna 2008 yhteisesti laatiman oppaan (Toimituksellisen henkilöstön palkkausjärjestelmä JOVA) mukaan lehdistön toimituksellisen henkilöstön palkkausjärjestelmä perustuu työtehtävän vaativuuden arviointiin. Palkkausjärjestelmän taustalla on neljä vaativuustekijää: tehtävän edellyttämä osaaminen, vuorovaikutustilanteiden haasteellisuus, tehtävään sisältyvät vastuut sekä itsenäisyys ja ohjaus päätöksentekotilanteissa. Tehtävä kuuluu sille vaativuustasolle, joka parhaiten vastaa tehtävän oleellista sisältöä. Vaativuusarviointi tehdään työtehtävästä. Arvioinnin kohteena on tehtävän sisältö eli työn tekijälleen asettamat vaatimukset. Vaativuuden arviointi ei ole riippuvainen työntekijästä eikä se ota kantaa työntekijän työsuoritukseen, pätevyyteen tai henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Myöskään tehtävän nimikkeellä ei ole merkitystä vaativuutta arvioitaessa.

A:n työtehtävä on työn vaativuuden arvioinnin perusteella kuulunut työehtosopimuksen tasolle 2 journalistiset ammattitehtävät. A:n päätehtävänä on ollut journalistinen uutistyö ja kuvaaminen. A:n työtehtävään on kuulunut olennaisessa määrin journalistista kuvaamista, jolloin oikea vaativuusryhmä on IIb. Työehtosopimuksen vaativuusryhmään IIb kuuluu journalistisia ratkaisuja edellyttävä uutis- ja artikkelityö, joka on selvästi vaativampaa kuin tason IIa tehtävät tehtävän edellyttämän osaamisen, päätöksenteon tai vastuun osalta. Vaativuusryhmään IIb kuuluvat journalistiset ammattitehtävät, jotka edellyttävät itsenäistä tietolähteiden etsimistä, käyttämistä ja taustojen selvittämistä. Erotuksena palkkaryhmään IIa kuuluville tehtäville palkkaryhmään IIb kuuluville journalistisille ammattitehtäville on tyypillistä, että työntekijä usein itse päättää työn tekemisen tapojen lisäksi myös juttujen aiheet. A:n tekemä työ on ollut tyypillistä työehtosopimuksen palkkausjärjestelmä IIb vaativuusryhmään kuuluvaa itsenäistä toimittajan työtä. A:n työ ei ole ollut vaativuustasolle III kuuluva journalistinen vastuutehtävä.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

Toimituksellisen henkilöstön palkkausjärjestelmä JOVA 2008
Työsopimus
A:n CV
Vaadekirjeet 9.11.2021 ja 3.1.2022
Kuvakaappaus A:n ja C:n välisestä tekstiviestittelystä 9.11.2021
Kuvakaappaus Linkedln -sivustolta C:n osalta 24.3.2022
Kolme työtodistusta
Käyntikortti
C:n sähköposti 12.8.2021 ja A:n sen pohjalta tekemä raportti päivän töistään
Kahdeksan ”apinalaatikkoa”: 18.4.2012, 2.4.2014, 14.10.2015, 26.6.2013, 24.2.2016, 2.8.2017, 1.11.2017 ja 22.11.2017
Ote B:n Sanomien blogista
. A:n sähköposti 12.2.2020 FTP-osoitteen ja näyttövedososoitteen muutoksesta
. A:n sähköposti 11.4.2021 atk-tuelle
C:n WhatsApp -viestejä A:lle 15.11.2021
C:n ottama kuvakaappaus juttujen julkaisujärjestelmästä 15.11.2021
C:n viesti avustaja P:lle 13.11.2017
C:n WhatsApp -viesti A:lle 15.11.2021
Päätoimittajan vaihdos 9.11.2021
Ote B:n Sanomien www-sivuista 3.11.2021
Kuvakaappaus A:n WhatsApp -viestistä 28.9.2017 ystävättärelleen
Kuvakaappaus tekstiviestistä D:lle 11.10.2021
Luettelo A:n avustajan aikaisista toimittajan töistä
B:n Sanomat -lehdet: 5.12.2017, 3.10.2018, 16.1.2019, 25.9.2019, 5.8.2020, 16.12.2020, 4.8.2021, 29.9.2021, 27.10.2021 ja 25.11.2021
Toimituksellisen henkilöstön vähimmäispalkkajärjestelmä. Siirtymäajan koulutusaineisto 2003
Ratkaisu 5.10.2004 ja siihen liittyvä Mikkelin aluetoimittajan toimenkuva

Vastaajan ja kuultavan kirjalliset todisteet

Työpaikkailmoitus TE-toimiston järjestelmässä 26.28.9.2017 ja asiaa koskeva Pirkanmaan TE-palvelujen asiantuntijan sähköpostivahvistus 13.6.2022
Entisen avustajan P:n sähköpostiviesti 20.3.2017 C:lle
Muistio 8.10.2004. Toimituksellisen henkilöstön palkkausjärjestelmään liittyvät erimielisyydet
Sähköpostiviestejä 20.10.2021 A:n ja C:n välillä
Sähköpostiviestejä 17.18.1.2018 C:n ja entisen avustaja P:n välillä
Sähköpostiviesti 27.3.2018 C:n ja entisen avustaja P:n välillä

Kantajan henkilötodistelu

A (todistelutarkoituksessa)
Q, työehtolakimies, Suomen Journalistiliitto – Finlands Journalistförbund ry
P, B:n Sanomien entinen avustaja

Vastaajan ja kuultavan henkilötodistelu

C, päätoimittaja ja toimitusjohtaja, X Oy (todistelutarkoituksessa)
D, osa-aikainen taittaja X Oy:ssä 2019–2022
E, myyntipäällikkö, X Oy
R, työmarkkinajohtaja, Medialiitto ry
S, B:n Tiedotusyhdistys ry:n puheenjohtaja

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko A:n B:n Sanomissa X Oy:n palveluksessa 15.11.201723.12.2021 tekemä työ kuulunut lehdistön työehtosopimuksessa tarkoitetun palkkaryhmän IIb mukaisiin journalistisiin ammattitehtäviin vai palkkaryhmän IIIa mukaisiin journalistisiin vastuutehtäviin. Vielä kysymys on siitä, onko Medialiitto ry laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuutensa ja tuomittava hyvityssakkoon.

Henkilötodistelu

Asiassa on kuultu todistelutarkoituksessa A:ta ja X Oy:n toimitusjohtajaa C:tä. Kantajan nimeäminä todistajina on kuultu Suomen Journalistiliiton työehtolakimiestä Q:ta ja B:n Sanomien avustajana toiminutta P:tä. Vastaajan ja kuultavan nimeäminä todistajina on kuultu Medialiiton työmarkkinajohtajaa R:ää ja X Oy:ssä osa-aikaisena taittajana toiminutta D:tä, myyntipäällikköä E:tä ja B:n Tiedotusyhdistys ry:n puheenjohtajaa S:ää.

Työehtosopimuksen tulkinnasta

Q on kertonut vastanneensa työssään Journalistiliiton palveluksessa lehdistön työehtosopimukseen liittyvistä asioista yli 15 vuoden ajan ja olleensa mukana sopimusta koskevissa neuvotteluissa vuodesta 2003 alkaen. Lehdistön palkkausjärjestelmä oli tullut voimaan vuoden 2003 maaliskuussa eikä sitä ollut tämän jälkeen muutettu. Palkkausjärjestelmässä oli kolme vaativuustasoa: tuki-, ammatti- ja vastuutehtävät. Taso II (ammattitehtävät) oli yleisin ja siihen kuului suurin osa journalisteista. Taso III (vastuutehtävät) oli vaativampi. Palkkausjärjestelmä koski lehdistön sisällöllistä journalistien työtä, jota voitiin tehdä kaikilla näillä tasoilla.

Vaativuustasot jaettiin palkkaryhmiin, jotka tasoilla II ja III jakautuivat ryhmiin a ja b. Palkkaryhmä IIb oli monipuolisempi tai itsenäisempi tehtävä kuin IIa. Etenkin paikallislehdissä oli palkkaryhmässä IIb tyypillistä, että toimittaja kirjoitti itse jutut ja otti kuvat tai vastasi erityisesti tietystä aihepiiristä. Tilastoinnin perusteella palkkaryhmästä IIb oli tullut suurimpana palkkaryhmänä niin sanottu peruspalkkaryhmä. Aiemmin palkkaryhmää IIa oli pidetty sellaisena. Toimenkuvien muututtua ei juurikaan ollut enää sellaisia IIa:n tasoisia tehtäviä, joissa juttuaiheet tuotaisiin valmiina toimittajalle. Tason III vastuutehtävät olivat näitä vaativampia tehtäviä. Palkkaryhmässä IIIa tehtävään saattoi liittyä esimerkiksi jokin määritelty tehtäväalue, josta henkilö vastasi. Tyypillisesti siihen sisältyi tehtäviä, joissa tuotettiin jotakin tiettyä määriteltyä tehtäväalueen sisältöä tai vastattiin siitä, että lehden journalistinen sisältö oli kunnossa ennen kuin se lähetettiin painoon. Palkkaryhmä IIIb oli ylin palkkaryhmä.

Kyseessä oli vähimmäispalkkajärjestelmä, jota sovellettiin valtakunnallisesti lehtien suuruudesta riippumatta kaikkiin journalistisiin tehtäviin. Eri lehdissä oli kuitenkin erityyppisiä tehtäviä, joita ei aina voinut verrata toisiinsa. Palkkausjärjestelmää tuli tästä huolimatta soveltaa kaikkialla. Kyse oli niin sanotusta karkeasta luokituksesta, jossa tehtäviä ei pisteytetty. Tehtäviä arvioitaessa työehtosopimuksen teksti oli ensisijainen tulkintalähde. Tulkinnan avuksi oli myös laadittu opas (Jova) käytännön tilanteisiin. Opas sisälsi määritelmiä palkkausjärjestelmille tyypillisistä vaativuustekijöistä. Opasta ei kuitenkaan juurikaan käytetty, vaan käytännön soveltamistilanteissa olennaista oli ollut lähinnä työehtosopimuksen teksti.

Kaikkien työehtosopimuksessa mainittujen vaativuustekijöiden ei tarvinnut täyttyä yhtä aikaa, vaan kyse oli esimerkeistä. Koulutuksella ryhmien välisessä arvioinnissa ei ollut erityistä merkitystä eikä ammattiin pääsy edellyttänyt tiettyä koulutusta. Oletuksena kuitenkin oli, että sekä tason II ja III tehtävissä koulutus vastasi korkeakoulutasoa. Vain harjoittelijapalkoissa koulutuksella saattoi olla merkitystä. Päätöksenteon ja vuorovaikutuksen osalta päätöksenteossa kyse oli sisällöllisestä päätöksenteosta ja vuorovaikutus toimituksen sisäistä tai ulospäin suuntautuvaa. Perinteisesti sisällöstä päättäminen oli vaativampaa, tason III tekemistä. Tehtävän itsenäisyys merkitsi vaativuuden lisääntymistä esimerkiksi siten, että tehtävä siirtyi palkkaryhmästä IIa ryhmään IIb, jos henkilö itsenäisesti vastasi tietystä aihepiiristä. Siirryttäessä palkkaryhmään IIIa itsenäisyys koski laajempaa tehtäväaluetta ja esimerkiksi koko lehdestä vastaaminen oli itsenäisin mahdollinen aihealue. Jos lehdessä oli vain yksi journalisti, oli Q:n arvion mukaan kyse vastuutehtävästä, jossa henkilö vastasi koko lehden journalistisesta sisällöstä.

Se, että tehtävään kuului erilaisia julkaisualustoja, oli tehtävän monipuolisuuteen ja palkkaryhmään IIb liittyvä tekijä. Kehittämistehtävät sen sijaan olivat usein vaativammalla tasolla III. Palkkaryhmään IIIa saattoi sisältyä monenlaista vastuuta. Tehtäväalue oli yleensä kohtuullisen laaja. Itsenäinen vastuu tarkoitti sitä, että henkilö päätti itse, mitä sisältöä lehteen laitettiin. Kyse ei ollut välttämättä viimesijaisesta päätösvallasta. Suuressa organisaatiossa saattoi olla monta päällikkötasoa, kun taas yhden toimittajan muodostamassa toimituksessa oli vastuu todennäköisimmin tällä toimittajalla, jolla oleva vastuu voitiin rinnastaa isomman lehden tason III tekijöihin. Päätoimittajan vastuu oli lakisääteinen ja vastuutahon tuli aina olla osoitettavissa.

Toimituksellisesta linjasta päätti perinteisesti kustantaja. Tason III toimenkuvissa itsenäinen päätösvalta lehden linjan puitteissa tarkoitti esimerkiksi sitä, että juttuaiheet voi itse määritellä, kunhan ne noudattivat lehden linjaa. Toimituksellisia päätöksiä tehtiin koko ajan, mutta sisältöaiheista päättäminen ja esimerkiksi pääjutuiksi nostaminen olivat sen sijaan erittäin vaativaa päätöksentekoa toimituksellisen työn kokonaisuudessa. Tasolla III päätöksenteko koski nimenomaan tätä, sekä kokonaisuudesta vastaamista. Perinteisesti pääkirjoituksia oli pidetty paikkana, jossa lehden linjaa toteutettiin käytännössä. Vastuuta pääkirjoituksista pidettiin tärkeänä päätöksenteon alueena. Kaikkiin lehtiin tuli vinkkejä toimituksen ulkopuolelta, eikä tällä ollut palkkausjärjestelmän soveltamiseen vaikutusta.

Tasolla III ei edellytetty vastuuta yrityksen johtamisesta tai budjettivastuuta. Taloushallinto ei ylipäätään kuulunut työehtosopimuksen piiriin. Avustajien palkkioista sopiminen oli osa taloushallintoa, joka organisaatiosta riippuen saattoi kulkea osana toimituksellista kokonaisuutta tai sitten ei. Taso III ei välttämättä edellyttänyt, että henkilö oli tekemisissä avustajien kanssa. Tasolla III saattoi saada esihenkilöltään sisällöllistä ohjausta, koska isossa organisaatiossa saattoi olla useita päällikkötasoja. Kaikille annettiin käytännössä toimituksissa sisällöllistä ohjausta, jos päällikköjä oli. Ryhmään IIIa kuuluivat sekä esimiestehtävät että riittävän itsenäiset tehtävät. Esimiehisyyttä ei kuitenkaan edellytetty. Kokonaisarvio ratkaisi.

Työehtosopimusosapuolet eivät olleet sopineet, että taso III soveltuisi vain tilanteisiin, joissa lehti on levikiltään tai kooltaan tietynsuuruinen. Tällaista väitettä ei Q:n mukaan ollut koskaan esitetty. Taso III ei ollut varattu vain isojen lehtien johdolle vaan koko palkkausjärjestelmää tuli voida soveltaa lehden koosta riippumatta.

Kun uusi palkkausjärjestelmä otettiin vuonna 2003 käyttöön, jouduttiin käsittelemään paljon palkkaukseen liittyviä kysymyksiä ja erimielisyyksiä. Sen vuoksi työehtosopimusosapuolet olivat laatineet siirtymäajan koulutusaineistoksi oppaan (K24), joka sisälsi tuon ajan toimintaympäristöä kuvaavia esimerkkejä, joista monet olivat jo vanhentuneet. Oppaan sisältämät esimerkit niistä tekijöistä, jotka nostivat tehtävän vaativuutta, olivat kuitenkin edelleen ajankohtaisia ja kuvasivat hyvin vaativuuden erottelua. Mikkelin aluetoimittajan oli erimielisyystilanteessa (K25) katsottu kuuluneen palkkaryhmään IIIa, vaikka hänen yläpuolellaan oli ollut uutispäällikkö, mutta hänellä itsellään oli ollut riittävä itsenäinen sisällöllinen vastuu ja laaja tehtäväalue hoidettavanaan.

R on kertonut toimineensa vuodesta 1985 Medialiiton ja sen edeltäjän palveluksessa ja olleensa koko ajan mukana journalistien työehtosopimusasioissa sekä osallistuneensa myös palkkausjärjestelmän rakentamiseen. Palkkausjärjestelmän kehitystyö oli aloitettu vuonna 1993 ja se oli tullut voimaan vuonna 2003. Uuteen järjestelmään siirryttäessä oli ilmennyt rajanvetokysymyksiä, ja liittojen välillä oli perustettu erillinen lautakunta, joka oli käynyt eri tehtäviä ja niiden luokituksia läpi. R oli osallistunut myös lautakunnan toimintaan. Työn yhteydessä oli todettu, että tulkintoja ja siirtymäajan koulutusaineistoja piti jonkin verran täsmentää ja muuttaa. Vuonna 2008 oli laadittu uudet ohjeet ja koulutusaineisto työehtosopimuksen liitteeksi (K1). Koulutusaineisto oli tehty suurempia yrityksiä varten, koska pienissä ei ollut kovin paljon eri vaativuustason tehtäviä. Palkkausjärjestelmä soveltui kuitenkin kaikkiin yrityksiin. Palkkausjärjestelmää ei ollut missään vaiheessa muutettu ja sen soveltamiskäytäntö oli hyvin vakiintunut.

Palkkausjärjestelmä perustui työtehtävän vaativuuden arviointiin ja siinä arvioitiin työtehtävän sisältöä, ei henkilöä tai tehtävänimikettä. Merkitystä oli sillä, minkä tyyppinen media oli kyseessä. Jäsenistössä oli eri kokoisia medioita, kuten valtakunnallisia päivälehtiä ja maakuntalehtiä sekä toisaalta pienempiä paikallis- ja kaupunkilehtiä. Sillä, miten työ oli yhtiössä organisoitu, oli merkitystä palkkaryhmien arvioinnissa.

Vaativuustekijät liittyivät osaamiseen, päätöksentekoon, vuorovaikutukseen ja vastuuseen. Jos tehtävässä oli piirteitä useammalta eri vaativuustasolta, käytettiin niin sanottua 50 prosentin sääntöä eli tehtävä määrittyi järjestelmässä sille tasolle, jota tehtiin yli 50 prosenttia. Jokaisen erilaisen tehtävän sijoittuminen palkkatasolle tuli arvioida erikseen suhteessa organisaatioon ja vastuisiin. Yleensä organisaation koko ja median toiminta-alue vaikuttivat vastuisiin. Osaamisen pohjana oli korkeakoulutasoinen osaaminen.

Eri vaativuustasojen osalta tukitehtävät eivät olleet varsinaisia journalistisia tehtäviä, vaan lähinnä avustavia tehtäviä. Varsinaiset journalistiset ammattitehtävät olivat tasolla II jaettuna palkkaryhmiin IIa ja IIb. Perustoimittajan työ oli palkkaryhmässä IIa. Palkkaryhmässä IIb olivat tätä itsenäisemmät ja monipuolisemmat tehtävät. Työehtosopimuksen mukaan vaativuutta lisäsi, jos tehtävään sisältyi sovittu vastuu määritellystä aihepiiristä tai alueesta. Aihepiiristä vastaaminen tarkoitti vastaamista esimerkiksi taloustoimituksesta tai tietyntyyppisistä yrityksistä, kuten metsäyrityksistä. Alueesta vastaaminen puolestaan tarkoitti vastuuta maantieteellisestä alueesta, kuten maakuntalehdessä tietystä kunnasta. Vaativuutta lisäsi myös, jos tehtävään sisältyi työryhmän työn ohjaamista. Sillä tarkoitettiin toimituksen sisällä olevia työryhmiä ja niiden ohjaamista tai freelancer-toimintojen ohjaamista ja yhteistyötä avustajien kanssa. Työn monipuolisuus, kuten myös kuvien ottaminen ja lehden taittaminen, lisäsi tehtävän vaativuutta.

Palkkaryhmään IIb kuuluivat itsenäisemmät ammattitehtävät kuin palkkaryhmässä IIa. Tämä tarkoitti esimerkiksi seurantavastuuta, eli perehtyneisyyttä siihen, mitä esimerkiksi kulttuurissa tai jääkiekossa tapahtui. Palkkaryhmään IIb kuuluva toimittaja päätti tyypillisesti itse, mistä kirjoitti. Palkkaryhmässä IIa toimittaja sai enemmän ohjausta ja hänelle annettiin erilaisia juttuaiheita. Itsenäisyys ja monipuolisuus korostuivat palkkaryhmässä IIb. Tehtävien monipuolisuus oli ylipäätään ajan myötä lisääntynyt, ja palkkaryhmässä IIb oli tällä hetkellä enemmän tehtäviä kuin alemmalla tasolla.

Journalistisia vastuutehtäviä oli alalla vähemmän. Yleensä suurin osa näistä tason III tehtävistä oli esimiestehtäviä. Julkaisun kannalta erityisen merkittävät kirjoittavan toimittajan tehtävät saattoivat myös olla tällä tasolla. Palkkaryhmässä IIIa osaamisen tuli olla jo siinä määrin laajaa ja syvää, ettei siihen päässyt pelkästään korkeakoulututkinnolla ja lyhyellä työkokemuksella vaan tasolla edellytettiin monipuolista kokemusta ja laajaa osaamista. Tasolla III vastattiin itsenäisesti jostakin laajasta kokonaisuudesta, joka oli kiinteässä yhteydessä lehden linjaan. Isommissa lehdissä se tarkoitti esimerkiksi vastuuta koko talousosastosta tai ulkomaantoimituksesta ja lisäksi erilaisista aihepiireistä, joista myös tasolla IIb vastattiin.

Julkaisun koko vaikutti tehtävän vaativuuteen ja liittyi lähinnä siihen, että isommissa medioissa tarvittiin toimittajia, joilla oli syvempi osaaminen jostakin tietystä aiheesta. Paikallislehden toimintakenttä oli sen sijaan rajattu johonkin maantieteelliseen alueeseen ja tuolle alueelle tärkeiden asioiden seuraamiseen. Substanssiosaaminen kulttuurista, taloudesta tai esimerkiksi kotimaan politiikasta ei ollut yhtä syvää ja erikoistunutta. Vastuu aihepiiristä saattoi tarkoittaa esimerkiksi tietyn maantieteellisesti rajatun alueen tapahtumien seuraamista. Toimintatavat olivat olleet erilaisia 20–30 vuotta sitten viestintävälineiden muutoksen myötä. Silloiset aluetoimittajat oli sijoitettu lehden levikin alueella tietylle alueelle, josta toimittaja vastasi ja jossa lehdellä saattoi olla oma toimipiste.

Vuonna 2022 oli kartoitettu, miten tehtäviä oli sijoitettu eri palkkaryhmiin arvioimalla suurimpia yrityksiä ja muutamia paikallislehtiä. Vaikka nimikkeet eivät olleet palkkausjärjestelmän perustana, niistä sai käsityksen, miten järjestelmää oli sovellettu. Palkkaryhmässä IIb oli muun ohella monimediatoimittajia. Vanhastaan myös paikallislehtien toimittajat olivat olleet kyseisessä ryhmässä, koska he tekivät töitä monipuolisesti, vaikka substanssiosaaminen ei ollut kovin syvällistä. Palkkaryhmässä IIIa oli pääkirjoitustoimittajia, toimitussihteereitä, ulkomaankirjeenvaihtajia, uutis- ja toimituspäälliköitä ja erikoistoimittajia. Kyse oli yleensä toimituksen johdosta.

Palkkatilastojen mukaan 60–70 prosenttia toimittajista oli ryhmässä IIa tai IIb. Palkkaryhmässä IIIa heitä oli alle 500 ja ylimmässä palkkaryhmässä IIIb noin 100. Tämä perustui Medialiiton jäsenyrityksilleen tekemään palkkakyselyyn.

Liittojen välillä oli käyty keskustelua Mikkelin aluetoimittajaa koskevasta erimielisyydestä vuodelta 2004 (K25). Kyseinen aluetoimittaja oli työskennellyt Savon Sanomissa, jossa kaikki muut aluetoimittajat, kuten aluetoimittajat monissa muissakin yrityksissä, olivat olleet palkkaryhmässä IIb. Mikkelin aluetoimittajan osalta oli kuitenkin päädytty palkkaryhmään IIIa yritykseltä ja luottamusmieheltä saadun lehden organisaatiota ja toimintaa koskevan lisäselvityksen perusteella. Kyse oli ollut siitä, että Savon Sanomat oli ilmestynyt Kuopiossa ja lehdellä oli tuolloin ollut erillinen aluetoimitus Mikkelissä, josta kyseinen aluetoimittaja oli yksin vastannut. Arvioinnissa oli otettu huomioon, että Mikkeli oli poikkeuksellisen tärkeä alue, koska siellä oli valtion virastoja, joiden toimintaa kyseinen aluetoimittaja oli erityisesti seurannut, eikä hänellä ollut ollut selkeää esihenkilöä.

Se, että toimituksessa oli vain yksi toimittaja, ei R:n mukaan tarkoittanut automaattisesti sitä, että tehtävä olisi palkkaryhmässä IIIa, vaan asiaa arvioitiin myös yrityksen toiminnan kautta. Jos yrityksen toiminta ja toimituksellisen materiaalin osuus työstä oli kohtuullisen suppea, ei toimittajan työ edellyttänyt samanlaista osaamista kuin toisen tyyppisessä ja suuremmassa mediassa. Kyse oli tapauskohtaisesta arviosta ja työ oli suhteutettava yleisiin vaativuustekijöihin.

Päätoimittajat eivät yleensä ottaen kuuluneet työehtosopimuksen soveltamispiiriin. R ei ole tiennyt nyt käsillä olevan tapauksen lisäksi muita tilanteita, joissa päätoimittajan nimikkeellä toimivaan olisi sovellettu lehdistön työehtosopimusta. Tämä oli pienemmissä lehdissä kuitenkin mahdollista, kun tehtävä ei sisältänyt esimerkiksi mediatalojen päätoimittajan tehtäville tyypillisiä elementtejä. Päätoimittajan nimikkeellä toimivia oli kuitenkin monenlaisia, kuten järjestölehdissä. Sananvapauslain mukaisella vastuulla ei ollut tekemistä tehtävän vaativuuden kanssa. Palkkausjärjestelmää laadittaessa päätoimittajista ei ollut keskusteltu.

A:n työtehtävistä

A on kertonut, että B:n Sanomien päätoimittajana ennen A:ta toiminut M oli vuonna 2017 pyytänyt A:ta lehteen työhaastatteluun. A oli tuntenut M:n jo entuudestaan ja A oli tunnettu myös lehdessä hyvin, koska hän oli tehnyt lehteen juttuja useamman vuoden ajan. A:lle oli tehty haastattelun aikana selväksi, että kyse oli päätoimittajan paikasta (K20). C:n ajatus oli ollut, että A olisi tehnyt osa-aikaisena neljä päivää viikossa ja lehteen olisi hankittu ulkopuolinen taittaja tai että A olisi ollut kokoaikainen ja hoitanut myös lehden taiton. C:n oli tarkoitus ilmoittaa, kumman vaihtoehdon mukaan toimittaisiin, jos A olisi valittu tehtävään. Tehtävään oli aluksi kuitenkin tullut valituksi T, joka oli lopulta ollut työssä vain kuukauden. Koska T ei ollut onnistunut täyttämään lehteä, oli C ollut yhteydessä A:han ja pyytänyt tältä apua. A oli noin viikkoa ennen töiden aloittamista kirjoittanut lehteen pääkirjoituksen ja täyttänyt lehden. Sen jälkeen A oli otettu tehtävään. Hän oli alkuun joutunut tekemään 12-tuntisia päiviä, jotta lehti oli saatu takaisin ”jaloilleen”.

A:n kanssa oli sovittu, että kyse oli ollut lehden päätoimittajan tehtävistä ja että A kirjoittaisi, kuvaisi ja kehittäisi lehteä, erityisesti lehden sosiaalista mediaa. A:n työtehtäviin oli kuulunut kirjoittaminen, kuvaaminen, editointi, huolehtiminen yhteydenpidosta avustajiin, joille A oli antanut myös jutunaiheet ja joita hän oli ohjeistanut, vakiopalstojen laatiminen, yhdestä ja sittemmin useammasta maksetusta ilmoituksesta huolehtiminen, sosiaalisen median kehittäminen ja ylläpito, taiton valvonta sekä huolehtiminen yhteydenpidosta painotaloon. A oli myös laatinut lehden pääkirjoitukset, päättänyt pääjutut ja niiden sisällön sekä esitellyt lehteä sidosryhmille. Hän oli lisäksi hoitanut kaikki lehdessä ilmenneet ongelmatilanteet, myös taiton suhteen (K12, K13).

A oli täyttänyt lehden yksin joka viikko joitain ulkopuolelta ostettuja avustajajuttuja lukuun ottamatta. Koska hän oli ollut töissä vain neljänä päivänä viikossa, tämä oli aiheuttanut kovan aikataulupaineen. Työviikko oli alkanut keskiviikkoisin, jolloin A oli tehnyt lehden sähköisen version, vienyt sen verkkoon ja julkaissut sen verkkosivujen lisäksi sosiaalisissa medioissa, joissa hän oli myös nostanut erillisenä linkkinä lehden pääjutun. Lisäksi A oli aloittanut uusien haastattelujen teon. Maanantaisin A oli kirjoittanut lehden pääkirjoituksen ja tehnyt taittosuunnitelman keskiviikon lehden osalta, koska taittaja oli työskennellyt kerran viikossa tiistaisin.

X Oy oli vuokrannut lehden julkaisuoikeudet B:n Tiedotusyhdistykseltä, joka oli perustanut lehden alueen paikallislehdeksi ja tiedotuskanavaksi. Yhdistyksen jäsenet eivät olleet olleet lehden tekemisessä mukana. A oli tavannut yhdistyksen jäseniä kerran tai kaksi vuodessa kuulumisten vaihdon yhteydessä eikä kukaan ollut viestinyt A:lle tarpeesta pitää enemmän yhteyttä. Journalistista vastuuta jutuista ei edes olisi voinut määritellä lehden ulkopuolelta. Yhdistyksen jäseniltä oli tullut pari juttuideaa vuodessa, ja A oli toteuttanut mielellään tällaisia lukijavinkkejä, jos ne olivat olleet toteuttamiskelpoisia.

C ei ollut tehnyt minkäänlaista journalistista työtä koko A:n työsuhteen aikana, vaan A oli tehnyt kaiken tällaisen työn yksin. Muutamia juttuja oli julkaistu C:n nimellä, mutta A oli oikolukenut ja editoinut ne samoin kuin hän oli tehnyt avustajien kirjoittamien juttujenkin osalta. Lisäksi C:ltä oli saattanut tulla toisinaan juttuideoita, mikä oli normaalia työn luonteeseen kuuluvaa toimintaa. Juttuideoita tuli tavanomaisesti myös ulkopuolelta, mikä oli journalistisessa työssä tyypillistä.

C oli painattanut A:n käyntikortit (K8) ja antanut tämän tiedot tilaamilleen lehden nettisivuille (K19), jossa A oli ollut päätoimittajan nimikkeellä. A oli tehnyt kaiken lehden journalistisen sisällön ja päätökset sen suhteen eikä hän siten ollut toiminut päätoimittajana vain nimellisesti. Pääkirjoituksia ei ollut hyväksytetty kenelläkään eikä C monesti ollut tiennyt lehteen tulevista jutuista, ellei ollut kysynyt tätä A:lta. A:n juttuja ei ylipäänsä lukenut ennen lehden painoon menoa kukaan. Sairaanakaan ei ollut voinut olla poissa, koska lehteä ei olisi julkaistu ilman A:ta.

C oli lehden toimitusjohtaja, joka oli tehnyt A:n työsuhteen aikana koko ajan vain markkinointi- ja hallinnollista työtä. Yhteisiä lehtipalavereita oli pidetty, mutta ei läheskään joka viikko. Avustajien osalta C oli huolehtinut tehtävän taloudellisesta puolesta. Myös E oli myynyt ilmoituksia lehteen. Yrittäjänä toiminut D oli puolestaan toiminut taittajana, joka oli työskennellyt lehdessä tiistaisin. B:n Sanomien taittoa oli määritellyt traditio, minkä johdosta taitto oli ollut lähinnä teknistä taittoa joillakin taiteellisilla vapauksilla. A oli antanut D:lle vapauden toimia näissä puitteissa. A oli kuitenkin tarkistanut jokaisen lehden ennen sen menemistä painoon. A oli aina tehnyt taittosuunnitelman journalistiselta osuudelta. C oli puolestaan laittanut taittosuunnitelmaan ilmoitukset. A oli päättänyt, mitä journalistista materiaalia oli laitettu mihinkin, valinnut lehden pääjutun ja mahdolliset täytejutut kuten tiedotteet, jotka hän oli myös editoinut ja kuvittanut.

C oli elokuussa 2021 viestinyt A:lle, että tämän pitäisi alkaa raportoida hänelle sovituista juttukeikoista ja tekemisistään joka päivältä (K9). Kyse oli ollut siitä, että A oli ollut yhteydessä ammattiliittoon ja C oli painostanut A:ta lopettamaan tämän yhteydenpidon. A oli ehtinyt tehdä yhden tällaisen raportin ennen kuin oli jäänyt kuormituksen johdosta ensimmäisen kerran sairauslomalle. Kyse oli ollut isosta muutoksesta aiempaan, jolloin C ei ollut osoittanut kiinnostusta lehden journalistista sisältöä kohtaan. C oli sittemmin ilmoittanut, että 9.12.2021 päätoimittajuus otettaisiin A:lta pois (K18). A oli tämän johdosta irtisanoutunut oltuaan yhteydessä liittoon, koska hänen työnkuvansa olisi muuttunut olennaisesti.

Välien kiristymisestä huolimatta A oli työsuhteensa ajan ollut koko ajan keskusteluyhteydessä C:n kanssa. A:n ollessa sairauslomalla hän oli muun ohessa joutunut ohjeistamaan C:tä ja taittajaa siitä, mistä lehteen tulevat kuvat löytyivät ja miten niitä oli hallinnoitu, sekä miten julkaisujärjestelmää käytettiin, koska C ei ollut tuntenut A:n hoitamia järjestelmiä (K14, K15, K17). A oli sairauslomansa aikana myös ohjeistanut taittajaa siitä, mitä juttuja oli voinut taitossa käyttää, ja pyytänyt kuvaa juttulistasta voidakseen päättää julkaistavat jutut (K21).

C on kertonut, että hänellä oli 20 vuoden kokemus media-alalta. Hän oli toiminut vuodesta 2015 lukien yrittäjänä siten, että X Oy oli vuokrannut B:n Sanomien julkaisuoikeudet B:n Tiedotusyhdistykseltä. Kyse oli paikallisesta ilmaisjakelulehdestä. Tarkoituksena oli tiedottaa paikallisista tapahtumista ja uutisaiheista. C toimi kaikkien lehdessä työskentelevien esihenkilönä.

C oli vuonna 2017 hakenut lehteen kirjoittavaa ja kuvaavaa toimittajaa, joka mielellään osasi hoitaa myös taiton. C oli haastatellut A:n ja T:n, ja päätynyt T:hen, koska tämä oli ollut taittava toimittaja toisin kuin A, eikä C:n ollut tarvinnut palkata taittajaa erikseen. T ei kuitenkaan ollut selviytynyt työstä, joten C oli lopulta palkannut A:n. Kyseessä oli ollut kirjoittavan toimittajan tehtävä, eikä A ollut halunnut opetella lehden taittoa. C oli palkannut taittajan erikseen, mistä oli tullut lisäkuluja.

T:n ja A:n edeltäjä oli ollut taittava toimittaja, joka oli toiminut muodollisella päätoimittajan nimikkeellä palkkaryhmässä IIb. Myös A:lle oli tehty selväksi, että hän toimisi muodollisesti päätoimittajana siten, että C itse vastasi lehdestä B:n Tiedotusyhdistykselle ja muutenkin päätti kaikista lehteen liittyvistä asioista. A oli suostunut tähän. C oli ollut A:n esihenkilö eikä A:lla ollut ollut alaisia. Koska organisaatio oli hyvin pieni, kaikki työntekijät osallistuivat kaikkeen tekemiseen.

C on kertonut vastanneensa siitä, että lehden linja pysyi Tiedotusyhdistyksen linjaamana. Hän vastasi laskutuksesta, ilmoitusmarkkinoinnista, myynnistä ja hallinnosta, ja tilasi muun ohella freelancerit. A oli kirjoittanut ja kuvannut jutut, mutta hän ei ollut vastannut yksin lehden journalistisesta sisällöstä. Yhdessä oli katsottu viikoittain lehden teemat, ilmestymisajat ja juttuaiheet. C oli viime kädessä päättänyt siitä, mitkä jutut oli toteutettu ja mikä oli ollut pääjuttu. C oli laatinut lehden sivujen pohjat, laittanut ilmoitukset paikoilleen ja katsonut juttujen asettelun A:n kanssa läpi. Juttuvinkkejä oli tullut paljon lehden sisältä ja ulkopuolelta. Lehden linja eli paikallisuus rajasi sitä, mistä kirjoitettiin, ja tästä C oli vastuussa.

C on kertonut ottaneensa päätoimittajan nimikkeen pois A:lta nyt käsillä olevan palkkakiistan johdosta.

D on kertonut tehneensä B:n Sanomien taittoa toukokuusta 2019 helmikuuhun 2022. D oli työskennellyt lehdessä pääsääntöisesti kerran viikossa tiistaisin neljästä kuuteen tuntia. Yhteisissä palavereissa D oli ollut mukana lähinnä silloin, kun kyse oli ollut isommasta lehdestä, johon oli liittynyt esimerkiksi aikataulutukseen liittyviä asioita. A oli tehnyt lehteen juttuja ja ottanut kuvia niihin. C oli hoitanut lehden ilmestymiseen liittyvät asiat ja päättänyt A:n ja E:n kanssa lehden sisällöstä siten, että C oli yrittäjänä viime kädessä tehnyt päätökset. C oli myös tehnyt yhteistyötä lehden omistajayhdistyksen kanssa. A:n lopetettua työt lehdessä jutut oli tilattu freelancereilta.

E on kertonut työskennelleensä yhtiössä syyskuusta 2020 alkaen työtehtävänään myyntipäällikkönä B:n Sanomien ilmoitustilan myyminen sekä sisältömarkkinointiartikkeleiden ideointi ja myyminen. A oli kirjoittanut näiden artikkeleiden sisällön. A:n työtehtävästä E on kertonut, että tämä oli kirjoittanut juttuja, ottanut kuvia ja osallistunut viikoittaisiin suunnittelupalavereihin, joissa lehden sisältöä oli yhdessä suunniteltu. Lehden toimitusjohtaja C oli toiminut esihenkilönä, hoitanut kaikki hallinnolliset asiat, osallistunut myyntitehtäviin ja valvonut lehden toimintaa sekä vastannut lehden kokonaisuudesta ja sen sisällöstä. Myös C oli osallistunut viikkopalavereihin. Päätökset lehden sisällöstä oli tehnyt viime kädessä C, ja A oli esimerkiksi aina kysynyt C:ltä, mikä laitettiin pääjutuksi. A:n jäätyä pois C oli osallistunut voimakkaammin lehden toimituksellisen sisällön tuottamiseen hankkimalla lehteen kirjoittajat.

S on kertonut toimineensa B:n Tiedotusyhdistys ry:n puheenjohtajana yli kymmenen vuoden ajan. Yhdistys oli perustanut B:n Sanomat tarkoituksenaan, että B:stä kirjoitettaisiin totuudenmukaisesti ja positiivisesti. Lehden julkaisuoikeuksien vuokraamisesta saaduilla tuloilla tuettiin paikallista toimintaa. Yhdistykselle oli tärkeää, että julkaisuoikeuksien vuokraaja piti lehden linjasta kiinni. Yhdistyksen tehtävänä ei ollut kuitenkaan vaikuttaa lehden operatiiviseen toimintaan eikä S tuntenut lehden toimituksellista arkea. C oli X Oy:n edustajana vastannut lehden linjan noudattamisesta, ja S oli vastaillut C:n kysymyksiin asian tiimoilta. Yhteistyö oli tapahtunut C:n kautta, eikä A ollut ollut yhdistykseen yhteydessä.

P on kertonut toimineensa lehdessä freelance-toimittajana lukio-opintojensa ohella noin puolen vuoden ajan vuosina 2017–2018. P oli laatinut kuukausittain lehteen sovitun määrän juttuja, joiden hinta oli sovittu työn alussa C:n kanssa. P oli sittemmin ollut C:hen yhteydessä vain juttujen laskutuksen osalta (V6). Juttuideoista osan P oli keksinyt itse ja ehdottanut niitä A:lle. Osa ideoista oli tullut A:lta. P oli keskustellut jutuista A:n kanssa, ja A:lle hän oli myös lähettänyt kirjoittamansa jutut. A oli korjannut ja editoinut ne sekä antanut niistä palautetta. Joskus P oli palautteen johdosta editoinut juttuja myös itse. Ennen A:n työsuhdetta P oli toiminut vastaavalla tavalla tämän edeltäjänä olleen toimittajan kanssa. A:n aloittaessa C oli ilmoittanut, että P voi vastaisuudessa sopia jutuista A:n kanssa (K16). A oli ohjannut P:n työtä ja kirjoittanut itse paljon juttuja lehteen.

Arviointi ja johtopäätökset

Arvioinnin lähtökohdat

Lehdistön työehtosopimuksen 4.1 kohdan mukaan työehtosopimuksen mukainen vähimmäispalkka muodostuu työn vaativuuden mukaisesta vähimmäispalkasta ja henkilökohtaisen palkanosan kokemusosasta. Sopimuksen 4.2 kohta sisältää määräykset toimituksellisen henkilöstön tehtävien vaativuuden perusluokituksesta. Määräyksestä ilmenevällä tavalla palkkausjärjestelmässä on kolme vaativuustasoa: toimitukselliset tukitehtävät (taso I), journalistiset ammattitehtävät (taso II) ja journalistiset vastuutehtävät (taso III). Vaativuustasot jakautuvat palkkaryhmiin, joita on kaikkiaan viisi: palkkaryhmä I, IIa, IIb, IIIa ja IIIb.

Työehtosopimuksen 4.2.2 kohdan mukaan palkkaryhmään IIa kuuluvat journalistisia ratkaisuja edellyttävä uutis- ja artikkelityö, journalistinen taitto/ulkoasusuunnittelu sekä journalistinen kuvaaminen ja kuvareportaasityö. Työ edellyttää itsenäistä tietolähteiden etsimistä, käyttämistä ja taustojen selvittämistä. Tehtävälle on tyypillistä, että työn kohde (aihe, aikataulu jne.) määritellään, mutta tekijä voi itse valita työn suorittamisen tavan (haastateltavat, kuvattavat, lähteet, tyylin jne.).

Palkkaryhmään IIb kuuluvat journalistiset tehtävät, joiden sisältö poikkeaa selvästi vaativampaan suuntaan edellä kuvatuista tason IIa tehtävistä tehtävän edellyttämän osaamisen, päätöksenteon tai vastuun osalta. Olennainen tehtävän vaativuusero perustuu seuraaviin vaativuustekijöihin: tehtävään sisältyy sovittu vastuu määritellystä aihepiiristä tai alueesta; tehtävään sisältyy työryhmän työn ohjaamista; tehtävään sisältyy olennaisena osana myös journalistista kuvaamista tai journalistista taittoa/ulkoasusuunnittelua; tehtävään on erikseen sovittu muu tehtävän vaativuutta lisäävä olennainen tekijä.

Työehtosopimuksen 4.2.3 kohdan mukaan palkkaryhmään IIIa kuuluvat journalistiset tehtävät, joihin on sovittu itsenäinen vastuu määritellyn tehtäväalueen hoitamisesta. Työntekijä määrittelee työn sisällön toimituksellisen linjan puitteissa. Palkkaryhmään kuuluvat myös tehtävät, joihin sisältyy työnjohto- ja työnorganisointivastuu.

Työehtosopimusosalliset ovat laatineet työehtosopimuksen tulkinnan avuksi oppaan (K1), josta ilmenee riidattomasti osapuolten yhteinen tulkinta. Oppaassa on todettu, että palkkausjärjestelmän taustalla on neljä vaativuustekijää: tehtävän edellyttämä osaaminen, vuorovaikutustilanteiden haasteellisuus, tehtävään sisältyvät vastuut sekä itsenäisyys ja ohjaus päätöksentekotilanteissa.

Osaamisen arvioinnissa otetaan oppaan mukaan huomioon sellainen ammattitaito, jota tehtävässä tosiasiallisesti käytetään. Tehtävän edellyttämän osaamisen syvyys tai monipuolisuus lisää tehtävän vaativuutta. Palkkaryhmässä IIIa tehtävien edellyttämä osaaminen hankitaan tyypillisesti tiedekorkeakouluopinnoilla, joiden lisäksi edellytetään laajaa ja monipuolista kokemusta tai syvempää erityisasiantuntemusta.

Vuorovaikutustilanteiden arvioinnissa oleellista on se, mitä vuorovaikutuksella pitää saada aikaiseksi. Tehtävän edellyttämä aloitteellisuus, aktiivisuus ja vuorovaikutustilanteiden tavoitteellisuus lisäävät tehtävän vaativuutta. Palkkaryhmässä IIIa korostuu vaikuttaminen asiantuntijana tai esimiehenä.

Vastuulla tarkoitetaan toimivaltaa tehdä ratkaisuja tehtävän tai työyhteisön (tiimi, toimitus, julkaisu, yritys) tavoitteiden toteuttamiseksi. Tehtävän vaativuus lisääntyy, kun vastuu muiden töistä lisääntyy ja ohjeet muuttuvat konkreettisista suuntaa antaviksi tavoitteiksi. Palkkaryhmässä IIb vastuu liittyy tyypillisesti alueen tai aihepiirin seurantaan ja raportointiin tai ryhmän töiden organisointiin. Palkkaryhmässä IIIa vastuu voi olla vastuuta työryhmän töiden tuloksista, suunnittelu- ja kehittämisvastuuta, kokonaisvastuuta omalla erityisalueella tai taloudellista vastuuta.

Päätöksenteon itsenäisyydellä tarkoitetaan vapautta tehdä omaan harkintaan perustuvia päätöksiä ja toteuttaa ne. Päätöksenteon merkitys työyhteisölle ja päätösten vaikutusten laajuus lisäävät tehtävän vaativuutta etenkin, jos tehtävässä tehdään aikapaineesta johtuvia riskinalaisia ratkaisuja ja päätöksiä ennakoimattomissa tilanteissa. Palkkaryhmässä IIb tehtävä edellyttää päätöksentekoa määritellyn aihepiirin tai aihealueen toimituksellisista ratkaisuista tai tehtävän edellyttämä asiantuntemus on tärkeässä roolissa näitä ratkaisuja tehtäessä. Palkkaryhmässä IIIa tehtävä edellyttää itsenäistä päätöksentekoa, jolla on vaikutus koko julkaisuun tai sen merkittävään osaan.

Työehtosopimukseen osalliset ovat uuden palkkausjärjestelmän käyttöönottovaiheessa laatineet yhdessä koulutusaineiston (K24), jossa on muun ohella selvennetty käytännön esimerkkien kautta eri palkkaryhmien välistä rajanvetoa. Eräs esimerkeistä koskee sitä, miten erotella "vastuu määritellystä aihepiiristä tai alueesta” (palkkaryhmä IIb) ja ”itsenäinen vastuu määritellyn tehtäväalueen hoitamisesta” (taso III). Tässä yhteydessä on todettu, että jos toimittajan vastuualue on sellainen, että hän käytännössä itse tietää parhaiten ja päättää, milloin jokin juttu on syytä tehdä, kysymys on tason III tehtävästä. Luokittelua voi esimerkin mukaan pohtia myös siltä kannalta, kuka on vastuussa, jos jokin vastuualueen asia jää käsittelemättä: olisiko toimittajan pitänyt hoitaa asia oma-aloitteisesti vai olisiko hänen esimiehensä pitänyt määrätä hänet hoitamaan se. Jos vastuualueen tehtävät jakaa käytännössä esimies, tehtävässä on kysymys IIb-palkkaryhmästä. Samoin jos sovittu vastuualue on suppea, eikä lehden linjan kannalta olennainen, tehtävä sijoittuu palkkaryhmään II. Aineiston tässä kohdassa esitetyn toisen esimerkin kohdalla on todettu aluetoimittajan tehtävän vastuun osalta, että olennaista on arvioida toimittajan itsenäisyyttä ja toiminta-aluetta. Jos tehtävät määrää pääsääntöisesti keskustoimituksessa työskentelevä esimies, ratkaisu painottuu alemman palkkaryhmän suuntaan. Suurempi itsenäinen vastuu, alueen laajuus ja merkitys lehden profiilin kannalta taas painottavat tehtävää vaativampaan suuntaan.

Edellä tarkoitetussa koulutusaineistossa on lisäksi todettu, että pienlehdissä on usein ratkaistu journalistista ammattitehtävää vaativamman tason (III-tason) tehtävänhoito kierrättämällä sitä muutaman henkilön kesken. Vaativampi tehtävä sisältyy siis olennaisena osana toimittajan tehtävään, mutta vain osana työvuoroista. Jos vaativampi tehtävä ei muodosta yli puolta työvuoroista, perustetta sijoittaa tehtävää vaativamman tason palkkaryhmää ei ole. Jos tehtävä kierrätyksen takia kuitenkin on olennainen osa tehtävää, palkkaryhmäksi valitaan IIb.

Kirjallisena todisteena on esitetty myös 8.10.2004 laadittu muistio toimituksellisen henkilöstön palkkausjärjestelmään liittyvistä erimielisyyksistä (V3). Muistiossa on todettu, että liitot ovat saaneet ratkaistavakseen useita erimielisyystapauksia, jotka koskevat toimituksellisen henkilöstön palkkausjärjestelmän perusluokituksen tulkintaa. Osapuolet ovat muistiossa todenneet järjestelmän soveltamisesta muun ohella, että nimikkeet eivät sellaisenaan kuvaa riittävästi työtehtävän vaativuutta. Samalla nimikkeellä voidaan tehdä vaativuudeltaan hyvin erilaisia ja eri nimikkeillä vaativuudeltaan samanlaisia tehtäviä. Edelleen muistiossa on todettu, että aluetoimittajien palkkaryhmä vaihtelee siten, että se voi olla tehtävän itsenäisyydestä ja tavoitteista riippuen joko IIa, IIb tai IIIa. Ryhmittelyyn vaikuttaa yksityöskentelyssä tai parityöskentelyssä muun muassa ohjauksen luonne ja tehtävän tavoitteet. Jos tehtävä on käytännössä niin itsenäinen, että siinä itse hankitaan ja tuotetaan laajan alueen ja usean aihepiirin juttujen aiheet sekä huolehditaan myös uutisoinnista ja organisoidaan avustajien työ, on aluetoimittajan työ useimmiten IIIa -tasolla. Jos aluetoimittaja toimii itsenäisesti, mutta kuitenkin osana tiimiä, jossa aihealueet ovat tämän johdosta jossain määrin rajoitetummat tai ohjaus niveltyy selkeämmin muun tiimin työhön, kysymyksessä on IIb -tason tehtävä.

Asiassa on vedottu lisäksi erään yksittäisen erimielisyysasian ratkaisuun 5.10.2004 (K25). Kyse on ollut Savon Sanomien riitautetuista palkkaluokituksista. Asiaa koskevasta ratkaisuasiakirjasta ilmenee liittojen yksimielisenä näkemyksenä olleen, että Mikkelin aluetoimittajan tehtävä on kuulunut palkkaryhmään IIIa. Liitteenä olevasta toimenkuvasta ilmenee muun ohella, että aluetoimittaja on huolehtinut päälevikkialuetta kiinnostavien asioiden (mukaan lukien urheilu) uutisoinnista ja seurannasta alueellaan yhteistyössä uutispäälliköiden kanssa ja toteuttanut tarvittaessa uutispäälliköiden antamia tehtäviä. Lisäksi hän on pitänyt yhteyttä lehden kannalta tärkeisiin sidosryhmiin. Aluetoimittaja on huolehtinut tarvittaessa omaa työtään koskevista sijaisuusjärjestelyistä aina erikseen sovittavalla tavalla. Hän on pitänyt myös yhteyttä alueellaan toimiviin avustajiin ja sopinut heidän kanssaan tarvittavista avustuksista. Aluetoimittaja on tarkastanut toiminnasta aiheutuvat laskut toimituspäällikön hyväksyttäviksi sekä osallistunut oman budjettinsa valmisteluun ja seurantaan. Budjettivastuu on kuitenkin ollut toimituspäälliköllä. Aluetoimittaja on lisäksi seurannut erityisalaansa turvallisuuspolitiikkaa mahdollisuuksien mukaan myös valtakunnantasolla. R on työtuomioistuimessa kuultuna kertonut, että edellä mainitussa arvioinnissa on otettu huomioon, että Mikkeli on ollut poikkeuksellisen tärkeä alue, koska siellä on ollut valtion virastoja, joiden toimintaa kyseinen aluetoimittaja on erityisesti seurannut, eikä hänellä ole ollut selkeää esihenkilöä.

Sanavapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain (sananvapauslaki) 4 §:n mukaan julkaisijan tulee määrätä aikakautiselle julkaisulle ja verkkojulkaisulle vastaava toimittaja. Vastaavan toimittajan tehtävänä on johtaa ja valvoa toimitustyötä, päättää aikakautisen julkaisun, verkkojulkaisun tai ohjelman sisällöstä sekä huolehtia hänelle sananvapauslaissa säädetyistä muista tehtävistä. Lain 5 §:n mukaan julkaisijan ja vastaavan toimittajan on huolehdittava siitä, että aikakautisessa julkaisussa ja verkkojulkaisussa on tieto myös vastaavasta toimittajasta. Päätoimittajarikkomuksesta on säädetty lain 13 §:ssä. Säännöksen mukaan jos vastaava toimittaja tahallaan tai huolimattomuudesta olennaisesti laiminlyö toimitustyön johtamis- ja valvontavelvollisuutensa siten, että laiminlyönti on omiaan myötävaikuttamaan yleisön saataville toimitetun viestin sisältöön perustuvan rikoksen toteutumiseen, hänet on tuomittava, jos tällainen rikos tehdään eikä häntä ole pidettävä rikoksen tekijänä tai siihen osallisena, päätoimittajarikkomuksesta sakkoon. Sananvapauden ja toimituksellisen työn itsenäisyyden kannalta on katsottu perustelluksi korostaa vastaavan toimittajan velvollisuutta johtaa ja valvoa toimitustyötä (HE 54/2002 vp s. 38).

Työtuomioistuin on lausunnossaan TT 2010:137 todennut, että sen käsityksen mukaan päätoimittajalle lainsäädännöstä johtuvan vastuun sisältö voi vaihdella merkittävästikin riippuen siitä, onko kysymys esimerkiksi päivittäin tai viikoittain ilmestyvästä laajalevikkisestä lehdestä tai harvemmin ilmestyvästä pienemmälle lukijakunnalle leviävästä harraste- tai ammattilehdestä. Kun palkkaluokkiin sijoittuminen ratkaistaan tehtävän vaativuuden perusteella, ei päätoimittajan muodollis-juridinen asema yksistään merkitse sitä, että hänet tulisi sijoittaa palkkaluokkaan IIIa, vaan ratkaisevaa on hänen tekemiensä työtehtävien vaativuus. Edelleen ratkaisussa on todettu, että koska oikea palkkaryhmä arvioidaan tehtävän kokonaisvaativuuden perusteella, voidaan myös päätoimittajan asemasta johtuvaa lakisääteistä vastuuta pitää tehtävän vaativuuteen vaikuttavana tekijänä siinäkin tapauksessa, että päätoimittajan tehtävä muodostaa vain pienen osan henkilön kokonaistehtävistä. Vaikka tehtävän kokonaisvaativuutta ei tällä perusteella olisikaan arvioitava ylemmän tason mukaiseksi, päätoimittajan tehtävän vuoksi henkilön palkkaryhmä voi kuitenkin nousta saman vaativuustason ylemmäksi palkkaryhmäksi. Vielä lausunnossa on todettu, että jos päätoimittajan tehtävänä on työnantajan edustajana vastuullisesti hoitaa alaistensa työntekijöiden työehtoihin liittyviä kysymyksiä, hän jää työehtosopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Työtuomioistuin selvyyden vuoksi toteaa, ettei nyt käsiteltävässä asiassa ole väitettykään, että A:n tekemä työ ei kuuluisi työehtosopimuksen soveltamispiiriin.

Työehtosopimusneuvotteluihin osallistuneet Q ja R ovat kertoneet yhdenmukaisesti, että työehtosopimuksen vähimmäispalkkajärjestelmää sovelletaan valtakunnallisesti lehden suuruudesta riippumatta kaikkiin journalistisiin tehtäviin. Olennaista on tapauskohtainen kokonaisarvio, jossa tehtävän vaativuutta arvioidaan eri vaativuustekijöiden kautta. Q on tuonut esiin, että kaikkien työehtosopimuksessa mainittujen vaativuustekijöiden ei tarvitse täyttyä yhtä aikaa, vaan kyse on esimerkeistä. Hänen mukaansa jos lehdessä on vain yksi lehden journalistisesta sisällöstä vastaava toimittaja, kyse on vaativuustason III vastuutehtävästä, vaikka tällä olisi yläpuolellaan viimesijaisen vastuun kantava esihenkilö. R taas on korostanut sitä, että julkaisun koko vaikuttaa tehtävän vaativuuteen, eikä toimittajan työ paikallislehdessä ole lähtökohtaisesti yhtä vaativaa kuin suuremmassa julkaisussa. Palkkausjärjestelmää laadittaessa ei R:n kertomuksen perusteella ole käyty keskustelua päätoimittajista ja heidän vaativuusluokituksestaan.

Työtuomioistuimen arvio tässä asiassa

A on edellä selostetuin tavoin työskennellyt X Oy:n palveluksessa toimittajan tehtävissä B:n Sanomien päätoimittajan nimikkeellä neljänä päivänä viikossa 15.11.2017 ja 23.12.2021 välisen ajan. Tuolloin lehdessä on työskennellyt A:n lisäksi toimitusjohtaja ja lehden omistaja C, myyntipäällikkö E ja yhden päivän viikossa taittaja D. B:n Sanomat on paikallinen ilmaisjakelulehti, joka ilmestyy kerran viikossa.

A:lle on maksettu palkkaryhmän IIb mukaista palkkaa. Kantaja on katsonut, että A:n tekemä työ on kuulunut palkkaryhmän IIIa mukaisiin journalistisiin vastuutehtäviin.

Työtuomioistuin toteaa aluksi, että esitetyn selvityksen perusteella työehtosopimuksen mukaista vähimmäispalkkajärjestelmää sovelletaan kaiken kokoisiin medioihin. Q:n kertomuksen perusteella työehtosopimusosapuolten yhteisenä tarkoituksena ei ole ollut sopia, että vaativuustaso III soveltuisi vain tilanteisiin, joissa lehti on levikiltään tai kooltaan tietynsuuruinen. Sen sijaan koko palkkausjärjestelmää tulee voida soveltaa lehden koosta riippumatta. Edellä todetuin tavoin olennaista on tehtävän vaativuuden kokonaisarviointi palkkausjärjestelmän mukaisten vaativuustekijöiden kautta.

A:n lisäksi B:n Sanomissa ei kanteessa tarkoitettuna aikana ole työskennellyt muita toimittajia. A on työtuomioistuimessa kertonut uskottavalla tavalla työtehtävistään lehdessä, ja kertomuksen perusteella voidaan katsoa, että hänen työpanoksellaan on muodostunut lehden pääasiallinen journalistinen sisältö. Kyse ei ole ollut siitä, että A:n tehtävään olisi sisältynyt vain sovittu vastuu jostakin määritellystä aihepiiristä tai alueesta (taso II) vaan koko lehden journalistisen sisällön tuottamisesta.

Henkilötodistelu on ollut osin ristiriitaista sen suhteen, miten itsenäistä edellä kuvattu vastuu A:lla on ollut. C on kertomuksessaan korostanut sitä, että pienessä työyhteisössä kaikki ovat olleet toimituksellisessa työssä mukana ja lehteä on tehty yhdessä ideoiden kuitenkin siten, että hän on yrityksen omistajana päättänyt viime kädessä siitä, mitkä jutut on toteutettu ja mikä on ollut pääjuttu. E:n ja D:n kertomukset ovat tukeneet C:n kertomusta, joskin D:n kertomuksen luotettavuutta heikentää se, että hän ei ole työskennellyt lehdessä kuin kerran viikossa eikä ole osallistunut kaikkiin lehteä koskeviin palavereihin. A taas on kertomuksessaan tuonut esiin, että hän on itse päättänyt lehteen tulevat jutut pääkirjoitusta myöten ja että C:ltä, kuten muiltakin, on tullut toisinaan juttuideoita, mutta C ei ole välttämättä aina edes tiennyt, minkälaisia juttuja lehteen on ollut tulossa. A:n mukaan hän on määritellyt itsenäisesti työnsä sisällön aina siihen asti, kun tämä asia on riitautunut (K9, V4).

Henkilötodistelun perusteella on selvitetty, että C ei itse ole juurikaan kirjoittanut juttuja lehteen joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Hän on itsekin kertonut vastanneensa lähinnä lehden laskutuksesta, ilmoitusmarkkinoinnista, myynnistä ja hallinnosta. Kantajan esittämä kirjallinen todistelu tukee sitä, että C ei pääsääntöisesti ole itse osallistunut lehden journalististen sisältöjen tuottamiseen (K14, K15, K16, K17, K23), vaan A:lla on ollut tästä kokonaisvastuu. C on itse korostanut sitä, että hän on yrittäjänä vastannut B:n Tiedotusyhdistykselle siitä, että lehden linja on pysynyt yhdistyksen edellyttämänä. Tämä seikka ei kuitenkaan tarkoita sitä, että A:n tehtävä ei voisi kuulua vaativuustasolle III. Merkitystä ei työtuomioistuimen käsityksen mukaan ole myöskään sillä vastaajan vetoamalla seikalla, että C on tehnyt päätökset siitä, milloin lehti ilmestyy, kuinka paljon sivuja lehdessä on ja kuinka paljon avustajille maksetaan palkkiota. Se seikka, että C on työnjohto-oikeutensa nojalla voinut esihenkilönä tehdä viimekätisiä päätöksiä lehden sisältöihinkin liittyen ei työehtosopimuksen tulkinnasta esitetyn näytön perusteella myöskään tarkoita sitä, etteikö A:n tehtävä voisi olla journalistinen vastuutehtävä. Q:n kertomuksen perusteella tällaisen vastuutehtävän yläpuolella voi olla useitakin esihenkilötasoja, jolloin esihenkilöltä saattaa saada myös journalistisen työn sisällöllistä ohjausta. Tämä ilmenee myös edellä kuvatusta koulutusaineistosta (K24), vuonna 2004 laaditusta erimielisyyksiin liittyvästä muistiosta (V3) ja Mikkelin aluetoimittajaa koskevasta erimielisyysasian ratkaisusta vuonna 2004 (K25). Olennaista on työtuomioistuimen käsityksen mukaan arvioida tässä yhteydessä toimittajan itsenäisyyden astetta.

A on lisäksi toiminut lehdessä päätoimittajana (A, K2, K5, K7, K8, K10, K11, K19, K20, K23), mihin on liittynyt lakisääteisiä vastuita edellä jo kuvatuin tavoin. Kuten työtuomioistuin on lausunnossaan TT 2010:137 todennut, päätoimittajan asemasta johtuvaa lakisääteistä vastuuta voidaan pitää tehtävän vaativuuteen vaikuttavana tekijänä, vaikka tämä asema ei yksin merkitsekään tehtävän sijoittumista vaativuustasolle III.

Työtuomioistuin katsoo, että A:n tehtävään sisältyvä itsenäinen vastuu sekä se, että A:n on uskottavalla tavalla selvitetty itse määritelleen työnsä sisällön toimituksellisen linjan puitteissa, puoltavat tehtävän sijoittumista journalististen vastuutehtävien vaativuustasolle eli tasolle III.

Palkkausjärjestelmän taustalla on edellä kuvatuin tavoin neljä vaativuustekijää, joita ei ole kirjattu työehtosopimustekstiin vaan jotka ilmenevät osapuolten yhteisesti tekemästä oppaasta (K1). Näistä vaativuustekijöistä työtuomioistuin toteaa vielä seuraavaa.

Tehtävän edellyttämän osaamisen arvioinnissa osaamisen syvyys tai monipuolisuus lisäävät tehtävän vaativuutta. Tyypillisesti palkkaryhmässä IIIa tällainen osaaminen hankitaan korkeakouluopinnoilla. R on korostanut sitä, että julkaisun koko vaikuttaa tehtävän vaativuuteen ennen muuta siten, että isommissa medioissa tarvitaan toimittajia, joilla on syvä osaaminen tietystä aiheesta. Pienemmissä medioissa tehtävät eivät edellytä yhtä syvää ja erikoistunutta osaamista. Tämä seikka tukee vastaajapuolen kantaa tässä asiassa, jossa on kyse paikallisesta ilmaisjakelulehdestä. Edellä on kuitenkin jo todettu, että koko palkkausjärjestelmää tulee voida soveltaa myös pienissä lehdissä eikä yksin lehden pientä kokoa voida käyttää perusteena sille, että tehtävä ei voisi olla sijoitettuna tasolle III. Lisäksi esitetyn selvityksen perusteella A:n tehtävää voidaan pitää varsin monipuolisena, koska hän on yksin vastannut koko lehden journalistisesta sisällöstä.

Vuorovaikutuksen osalta tehtävän edellyttämä aloitteellisuus, aktiivisuus ja vuorovaikutustilanteiden tavoitteellisuus lisäävät tehtävän vaativuutta. Työtuomioistuimen käsityksen mukaan jo se seikka, että A on pääosin yksin vastannut lehden journalistisen sisällön tuottamisesta, on edellyttänyt aloitteellista, aktiivista ja tavoitteellista vuorovaikutusta, jotta lehti ylipäätään ilmestyisi. Työyhteisön sisällä tehtävässä on korostunut erityisesti vaikuttaminen journalistisen työn asiantuntijana, koska A on ollut lehden ainoa toimittaja.

Vastuulla tarkoitetaan toimivaltaa tehdä ratkaisuja tehtävän tai työyhteisön tavoitteiden toteuttamiseksi. A:n tehtävässä vastuu ei ole liittynyt vain alueen tai aihepiirin seurantaan ja raportointiin (taso IIb). Kuten edellä on jo todettu, A on kantanut pääasiallisen vastuun koko lehden journalistisen sisällön tuottamisesta. A:lla on ollut vastuu myös lehden avustajien journalistisen työn ohjaamisesta (P, K16) ja sosiaalisen median ylläpidosta ja kehittämisestä. Päätoimittajuuteen on liittynyt myös lakisääteistä vastuuta, joka on otettava huomioon tehtävää vaativoittavana tekijänä, vaikka vastuun sisältö voikin vaihdella muun ohella median koosta riippuen.

Päätöksenteon itsenäisyydellä tarkoitetaan vapautta tehdä omaan harkintaan perustuvia päätöksiä ja toteuttaa ne. A:n uskottavana pidettävän kertomuksen perusteella on tullut selvitetyksi, että A:n tehtävä on edellyttänyt itsenäistä päätöksentekoa erityyppisissä, osin ennakoimattomissakin tilanteissa (K21), joissa on jouduttu toimimaan myös aikapaineessa. Kyse ei ole ollut vain määritellyn aihepiirin tai aihealueen toimituksellisista ratkaisuista (taso II) vaan sellaisista, joilla on merkitystä koko julkaisun ilmestymiselle.

Johtopäätös

Edellä lausuttuja seikkoja kokonaisuutena arvioiden työtuomioistuin katsoo asiassa tulleen näytetyksi, että A:n B:n Sanomissa tekemä työ on kanteessa tarkoitettuna ajanjaksona kuulunut lehdistön työehtosopimuksessa tarkoitetun palkkaryhmän IIIa mukaisiin journalistisiin vastuutehtäviin.

Kanteessa esitetty vahvistusvaatimus on siten hyväksyttävä.

Hyvityssakot

Suomen Journalistiliitto ry on vaatinut, että Medialiitto ry tuomitaan hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyönnistä.

Suomen Journalistiliitto ry on 9.11.2021 ja 3.1.2022 ollut yhteydessä Medialiitto ry:een (K4), joka on asettunut tukemaan työnantajan menettelyä asiassa. Huolellisesti toimiessaan Medialiitto ry:n olisi tullut havaita, että A:lle olisi tullut maksaa lehdistön työehtosopimuksen mukaisen palkkaryhmän IIIa mukaista palkkaa. Työnantajaliiton on katsottava menettelyllään laiminlyöneen valvontavelvollisuutensa ja siten tuomittava hyvityssakkoon.

Hyvityssakon määrää arvioitaessa on otettu huomioon työehtosopimuslain 10 §:ssä mainitut seikat.

Oikeudenkäyntikulut

Medialiitto ry ja X Oy ovat asian hävitessään oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla velvollisia korvaamaan Suomen Journalistiliitto - Finlands Journalistförbund ry:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on myönnetty määrältään.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa Medialiiton ja Suomen Journalistiliiton välisen lehdistön työehtosopimuksen palkat ja palkanmaksu -luvun 4.2. kohdan toimituksellisen henkilöstön tehtävien vaativuuden perusluokituksen oikeaksi tulkinnaksi, että A:n B:n Sanomissa 15.11.2017 ja 23.12.2021 välisenä aikana tekemä työ on kuulunut työehtosopimuksen 4.2.3. kohdan palkkaryhmän IIIa mukaisiin journalistisiin vastuutehtäviin.

Medialiitto ry velvoitetaan suorittamaan Suomen Journalistiliitto - Finlands Journalistförbund ry:lle 3.000 euroa hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Medialiitto ry ja X Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Journalistiliitto - Finlands Journalistförbund ry:n oikeudenkäyntikulut 21.519,79 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Outi Anttila puheenjohtajana sekä Riitta Kiiski, Anna Lavikkala, Mika Lallo, Anu-Tuija Lehto ja Satu Tähkäpää jäseninä. Valmistelija on ollut Meeri Julmala.

Tuomio on yksimielinen.