TT 2023:20

Työehtosopimuksen mukaan sairausajan palkan maksamisen edellytyksenä oli muun muassa se, että työntekijä ei ollut aiheuttanut tautia tai tapaturmaa törkeällä tuottamuksella.
Työntekijällä oli ollut työnantajayhtiönsä toisen työntekijän kanssa fyysinen yhteenotto, jossa työntekijät olivat tönineet toisiaan. Tuomiosta tarkemmin ilmenevillä perusteilla työtuomioistuin katsoi muun muassa, että työntekijällä oli ollut mahdollisuus estää työntekijöiden välisen riidan muuttuminen fyysiseksi yhteenotoksi. Se, että molemminpuolisessa tönimisessä syntyi joitain fyysisiä vahinkoja ja siitä seurasi ahdistuneisuutta, oli hyvin todennäköistä. Työtuomioistuin katsoi, että työntekijä oli suhtautunut välinpitämättömästi omaan ja toisen työntekijän henkilökohtaiseen turvallisuuteen, ja piti hänen tuottamustaan asiassa kokonaisuutena arvioiden törkeänä. Työntekijällä ei siten ollut oikeutta sairausajan palkkaan yhteenotosta aiheutuneelta työkyvyttömyysajalta. (Ään.)

Asia

Palkkaus

Kantaja

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry

Vastaaja

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry

Kuultava

X Oy

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 30.11.2022

Pääkäsittely 28.2.2023

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n välisessä linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksessa on ollut voimassa sopimuskausilla 1.2.2020-31.1.2021 ja 1.2.2021-31.1.2023 muun ohella seuraavat määräykset:

20 § Sairausajan ja äitiys- ja isyysvapaan palkka

1. Työnantaja maksaa työntekijälle, joka on työnantajan hyväksymän selvityksen mukaan estynyt tekemästä työtä sairauden tai tapaturman takia eikä hän ole tautia tai tapaturmaa aiheuttanut tahallisesti, rikollisella toiminnalla, kevytmielisellä elämällään tai törkeällä tuottamuksella, sairausajan palkkaa sen pituisen kalenteriajanjakson työpäiviltä kuin seuraavasta käy ilmi:

Työsuhde, joka on ennen Kalenteriajanjakso
työkyvyttömyyden alkua
jatkunut yhtäjaksoisesti

alle 3 vuotta 28 päivää
3 vuotta mutta alle 5 vuotta 35 päivää
5 vuotta mutta alle 10 vuotta 42 päivää
10 vuotta tai kauemmin 56 päivää

56 päivän kalenteriajanjaksoa sovelletaan työsuhteen kestosta riippumatta, mikäli työkyvyttömyyden aiheuttama sairaus tai tapaturma on aiheutunut työntekijään työtehtävissä kohdistetusta väkivallasta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA

A oli työskennellyt linja-auton kuljettajana 31.12.2018 lähtien Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n jäsenyrityksessä X Oy:ssä (jäljempänä myös työnantaja tai yhtiö) toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa.

A oli ollut työkyvytön ja sairauslomalla yhtäjaksoisesti 17.11. ja 26.12.2021 välisen ajan. A:n työkyvyttömyys oli aiheutunut 17.11.2021 ennen A:n työvuoron alkua yhtiön varikon edessä työntekijöiden pysäköintialueella tapahtuneesta A:n ja yhtiön toisen työntekijän välisestä fyysisestä yhteenotosta. A:lla oli todettu lääkärintarkastuksissa seuraavat työkykyä alentavat vammat tai sairaudet: 18.11.2021 kaularangan venähdys tai nyrjähdys, 19.11.2021 kaularangan venähdys tai nyrjähdys ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö sekä 29.11.2021, 2.12.2021 ja 9.12.2021 yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.

Työnantaja oli katsonut A:n aiheuttaneen työkyvyttömyyden itse vähintään törkeällä tuottamuksellaan. Tähän vedoten työnantaja oli kieltäytynyt maksamasta A:lle sairausajan palkkaa sanotulta työkyvyttömyysjaksolta.

Kanteessa vaadittu sairausajan palkka on määrältään riidaton.

KANNE

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on vaatinut, että työtuomioistuin

1. vahvistaa, että X Oy on menetellyt linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen 20 §:n 1 kohdan vastaisesti jättäessään maksamatta sairausajan palkan 17.11.-26.12.2021 linja-autonkuljettaja A:lle 17.11.2021 sattuneen työtapaturman johdosta,

2. velvoittaa X Oy:n suorittamaan A:lle sairausajan palkkaa 2.572,80 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 28.4.2022 lukien ja

3. velvoittaa Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n ja X Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 8.492,61 eurolla korkoineen.

Perusteet

Linja-autonkuljettaja A:han oli työvuoron aikana 17.11.2021 kohdistettu fyysistä väkivaltaa. Lääkäri oli todennut hänen tuolloin saamansa vammat tai sairaudet työtapaturmasta johtuviksi. A:lla oli oikeus sairausajan palkkaan työtapaturmasta johtuneen työkyvyttömyyden ajalta, koska hän ei ollut aiheuttanut vammojaan itse tai syyllistynyt asiassa törkeään tuottamukseen.

A oli saanut työkyvyttömyyden aiheuttaneet vammat tullessaan henkilöautolla työntekijöiden parkkipaikalle. Yhtiön toinen työntekijä oli ensin syyttänyt A:ta liian kovasta tilannenopeudesta A:n ajaessa parkkipaikalle. Sen jälkeen tämä toinen työntekijä oli kohdistanut A:han loukkaavaa kielenkäyttöä ja käynyt A:han fyysisesti käsiksi, kun A oli kaatanut kahvimukista kahvia hänen autonsa konepellille.

Jos A:lla todettaisiin olleen jotain myötävaikutusta toisen henkilön fyysisen kiinnikäymisen seurauksena syntyneisiin vammoihin, voisi kyse olla enintään lievästä tuottamuksesta, joka ei oikeuttanut jättämään sairausajan palkkaa maksamatta miltään osin.

VASTAUS

Vaatimukset

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry ja X Oy ovat yhteisessä vastauksessaan vaatineet, että kanne hylätään ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 3.170 eurolla korkoineen.

Perusteet

A oli ajanut yhtiön varikon henkilöautopysäköintialueelle suurella tilannenopeudella, jolloin alueelta omalla autollaan pois ajamassa ollut yhtiön toinen työntekijä oli joutunut jarruttamaan ja väistämään A:ta. Toinen työntekijä oli tämän jälkeen ajanut A:n luokse ja muistuttanut tätä alueen nopeusrajoituksista. Sen jälkeen A oli solvannut toista työntekijää, ottanut tästä kuvia vasten tämän tahtoa ja kaatanut kahvia tämän auton konepellille. Tällöin toinen työntekijä oli tullut autostaan A:n luokse. Lopulta A oli käynyt fyysisesti käsiksi toiseen työntekijään. Osapuolet olivat ajautuneet fyysiseen kontaktiin, jossa he olivat ainakin tönineet toisiaan.

A oli aiheuttanut työkyvyttömyytensä omalla, työehtosopimuksessa tarkoitetulla törkeällä tuottamuksellaan tai mahdollisesti rikollisella toiminnallaan, eikä yhtiöllä siten ollut palkanmaksuvelvollisuutta työkyvyttömyyden ajalta. Oikeuskäytännössä vastaavanlaista tapausta on käsitelty muun muassa työtuomioistuimen tuomiossa TT:1994-59.

TODISTELU

Kantajan kirjallinen todiste

Lääkärintodistukset 18.11, (kaksi kappaletta), 19.11. ja 29.11. sekä 2.12. ja 9.12.2021

Vastaajan ja kuultavan kirjallinen todiste

Neuvottelumuistio 13.12.2021 käydyistä neuvotteluista

Kantajan henkilötodistelu

A, todistelutarkoituksessa
B

Vastaajan ja kuultavan henkilötodistelu

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen 20 §:n 1 kohdan mukaan sairausajan palkan maksamisen edellytyksenä on, että työntekijä on työnantajan hyväksymän selvityksen mukaan estynyt tekemästä työtä sairauden tai tapaturman takia eikä hän ole tautia tai tapaturmaa aiheuttanut tahallisesti, rikollisella toiminnalla, kevytmielisellä elämällään tai törkeällä tuottamuksella.

Linja-autonkuljettajana toiminut A on ollut työkyvytön ja sairauslomalla yhtäjaksoisesti 17.11. ja 26.12.2021 välisen ajan. Asiassa on riidatonta, että A:lla on todettu lääkärintarkastuksissa seuraavat työkykyä alentavat vammat tai sairaudet: 18.11.2021 kaularangan venähdys tai nyrjähdys, 19.11.2021 kaularangan venähdys tai nyrjähdys ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö sekä 29.11, 2.12. ja 9.12.2021 yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Riidatonta on myös, että A:n työkyvyttömyys on aiheutunut 17.11.2021 ennen A:n työvuoron alkua yhtiön varikon edessä työntekijöiden pysäköintialueella tapahtuneesta A:n ja yhtiön toisen työntekijän välisestä fyysisestä yhteenotosta. A:lle maksettavaksi vaadittu sairausajan palkka on määrältään riidaton.

Työnantaja on katsonut A:n aiheuttaneen työkyvyttömyyden itse törkeällä tuottamuksellaan tai mahdollisesti rikollisella toiminnallaan ja siihen vedoten kieltäytynyt maksamasta A:lle sairausajan palkkaa kyseiseltä työkyvyttömyysjaksolta. Kantajan riitautettua työnantajan ratkaisun työtuomioistuimessa on kysymys siitä, onko A:n katsottava aiheuttaneen työkyvyttömyytensä työehtosopimuksessa tarkoitetulla tavalla törkeällä tuottamuksella tai rikollisella toiminnalla.

Oikeudelliset lähtökohdat

Kysymyksessä olevassa työehtosopimuksessa ei ole erikseen määritelty törkeää tuottamusta. Työtuomioistuimelle ei ole myöskään esitetty selvitystä siitä, mikä sopijapuolten tarkoitus on ollut tältä osin. Työehtosopimuksessa on viitattu vahingonkorvaus- ja rikosoikeudessa käytettyihin huolimattomuuden asteisiin kuten tapaturmaan, törkeään tuottamukseen ja tahallisuuteen. Työtuomioistuin katsoo, että arvioitaessa törkeän tuottamuksen täyttymistä työehtosopimuksen kannalta lähtökohtana voidaan siten pitää sitä, kuinka törkeä tuottamus on määritelty vahingonkorvaus- ja rikosoikeudessa.

Vahingonkorvausoikeudessa on ollut tavallista esittää, että törkeä tuottamus on lähellä tahallisuutta (Mika Hemmo, Vahingonkorvausoikeus, 2005, s. 51). Vahingonkorvauslakiin ei sisälly törkeän tuottamuksen määritelmää, ja vahingonkorvauslain esitöissä on tältä osin viitattu rikoslakiin.

Rikoslain 3 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan tekijän menettely on huolimatonta, jos hän rikkoo olosuhteiden edellyttämää ja häneltä vaadittavaa huolellisuusvelvollisuutta, vaikka hän olisi kyennyt sitä noudattamaan (tuottamus). Pykälän 2 momentin mukaan se, pidetäänkö huolimattomuutta törkeänä (törkeä tuottamus), ratkaistaan kokonaisarvostelun perusteella. Arvostelussa otetaan huomioon rikotun huolellisuusvelvollisuuden merkittävyys, vaarannettujen etujen tärkeys ja loukkauksen todennäköisyys, riskinoton tietoisuus sekä muut tekoon ja tekijään liittyvät olosuhteet.

Rikoslain esitöiden mukaan menettely on huolimatonta eli tuottamuksellista silloin, kun rikoksen tunnusmerkistön toteutuminen johtuu siitä, että tekijä rikkoo olosuhteiden edellyttämää huolellisuusvelvollisuutta, vaikka hänellä on kyky sitä noudattaa ja sen noudattamista voitiin häneltä vaatia. Tietoinen tuottamus viittaa tietoiseen riskinottoon, jossa tekijä toimii siitä huolimatta, että hän mieltää jonkin tunnusmerkistön toteutumisen mahdolliseksi. Käytännössä kyse on yleensä seurauksen sattumisen mieltämisestä mahdolliseksi tai sen sattumisen epäilystä. Jos seuraus miellettäisiin varsin todennäköiseksi, kyse olisi tahallisuudesta. Tietoisen riskin ottajalla on ollut kyky ja tilaisuus toimia huolellisesti. Tiedottomassa tuottamuksessa tekijä ei ole edes mieltänyt tunnusmerkistön toteutumista mahdolliseksi tai ei ole tullut ylipäätään ajatelleeksi asiaa. Usein tiedotonta tuottamusta kuvaillaan ilmaisuilla ”olisi kohtuudella pitänyt mieltää” seurauksen sattumisen riski tai ”olisi tullut ymmärtää tapahtumien tuleva kulku”. (HE 44/2002 vp s. 16 ja 90)

Harkittaessa sitä, onko huolimattomuutta pidettävä rikoslaissa tarkoitetulla tavalla törkeänä, on otettava huomioon rikotun huolellisuusvelvollisuuden laatu, vaarannettujen etujen tärkeys ja loukkauksen todennäköisyys, riskinoton tietoisuus sekä muut tekoon ja tekijään liittyvät olosuhteet kokonaisuutena. Suomessa on yleensä katsottu, että tuottamuksen törkeysarviointi tehdään normatiivisen kokonaisarvioinnin perusteella. Törkeä tuottamus, tuottamus ja lievä tuottamus erotetaan määrällisillä eikä laadullisilla perusteilla. Tuottamuksen asteita ei jaeta kvalitatiivisesti sen mukaan, mitä tekijä on mieltänyt ja mitä ei. Myös tiedoton tuottamus voi olla törkeää ja tietoinen ei sitä välttämättä ole. (HE 44/2002 vp s. 16 ja 91)

Ennakkoratkaisunsa KKO 2002:56 perusteluissa korkein oikeus on lausunut, että tuottamuksen asteen katsotaan yleisesti määräytyvän sen mukaan, kuinka merkittävästi vahingon aiheuttaneen toiminta on poikennut vaadittavasta huolellisuudesta. Tässä harkinnassa kiinnitetään ensisijaisesti huomiota vahingonaiheuttajan yksilöstä riippumattomiin seikkoihin ja olosuhteisiin, kuten mahdollisen vahinkoseuraamuksen luonteeseen ja vakavuuteen, vahingon todennäköisyyteen sekä mahdollisuuteen välttää vahinkoseuraamus huolellisesti toimimalla. Usein tuottamusta on pidetty törkeänä silloin, kun toisten henkilökohtaiseen turvallisuuteen on suhtauduttu välinpitämättömästi. Tuottamuksen astetta on myös pidetty sitä törkeämpänä, mitä odotettavampaa vahingon tapahtuminen on vahinkoteon olosuhteissa ollut.

Sairausloma-ajan palkanmaksua koskevassa työtuomioistuimen oikeuskäytännössä on korostettu tuottamuksen asteen arvioinnissa tekijän tosiasiallisia mahdollisuuksia tiedostaa toimintansa riskit loukkaantumisensa suhteen. Työntekijän toimintaa ei ole pidetty törkeän tuottamuksellisena, kun työntekijän kaatuminen polkupyörällä vapaa-ajallaan oli osaksi johtunut työntekijän päihtymyksestä (TT 2012-59), eikä myöskään silloin, kun työntekijä oli vapaa-ajallaan joutunut pahoinpitelyn kohteeksi eikä asiassa käynyt ilmi, että pahoinpitelyn kohteeksi joutuminen ja sen yhteydessä saadut vammat olisivat johtuneet työntekijän päihtymyksestä (TT 1992-59).

Kun työntekijä harrastaa vapaa-ajallaan esimerkiksi urheilulajeja, joihin liittyy yleisen elämänkokemuksen mukaan kohonnut tapaturman vaara, työntekijän toimintaa ei ole pidetty tuottamuksellisena, jos loukkaantumisen vaaraa ei ole pidetty ilmeisenä. Esimerkiksi ratkaisussa TT 2001-59 työtuomioistuin katsoi tällä perusteella, että työntekijä, joka oli kiivennyt 4-5 metriä korkeaa seinäkiipeilyseinää ilman turvavälineitä kattoon asti, ei ollut toiminut tahallisesti tai törkeän tuottamuksellisesti. Myöskään ratkaisussa TT 2005-13 työntekijän ei katsottu aiheuttaneen loukkaantumista vallinneissa olosuhteissa tahallisesti tai törkeällä tuottamuksella, kun hän oli kaatunut vapaa-ajallaan moottoripyörällä soranottoalueella.

Työtuomioistuimen oikeuskäytännössä on joissain tilanteissa katsottu, että työntekijä ei ole ollut oikeutettu sairausajan palkkaan, kun työntekijä on omilla toimillaan vaarantanut työkykynsä. Ratkaisussa TT 1994-59 työntekijä oli osallistunut ravintolassa tappeluun. Henkilökunta oli poistanut hänet voimatoimin, missä yhteydessä hän oli saanut työkyvyttömyyden aiheuttaneen vamman. Työntekijän katsottiin aiheuttaneen loukkaantumisensa törkeällä tuottamuksella, ja vaatimus sairausajan palkan maksamisesta hylättiin.

Ratkaisussa TT 2009-95 työntekijä oli humalassa yrittänyt kiivetä kerrostalon ulko-oven yläpuolella olleelle katokselle rautakehikkoa pitkin. Hän oli loukkaantunut pudottuaan asfaltille. Työtuomioistuin katsoi, että onnettomuuden vaara oli vallinneissa olosuhteissa ollut siinä määrin ilmeinen, että työntekijän oli katsottava aiheuttaneen tapaturman omalla törkeällä tuottamuksellaan. Työnantajalla ei ollut työehtosopimuksen mukaista velvollisuutta sairausajan palkan maksamiseen.

Ratkaisussa TT 2014-164 työntekijä oli loukkaantunut purkaessaan väliseinää työnantajan ohjeiden vastaisella tavalla. Työntekijälle oli samana aamuna annettu selkeät ohjeet siitä, miten väliseinän purkaminen tapahtuu. Työntekijän katsottiin aiheuttaneen työkyvyttömyytensä törkeällä tuottamuksella, eikä hänellä siten ollut oikeutta palkkaan työkyvyttömyysajalta.

Esitetty henkilötodistelu

A ja D ovat yhdenmukaisesti kertoneet, että A:n saavuttua omalla autollaan henkilökunnan pysäköintialueelle D oli ajanut autollaan hänen peräänsä huomauttamaan A:n käyttämästä ajonopeudesta pysäköintialueella. A ja D olivat sen jälkeen joutuneet keskenään sanaharkkaan. A on kertonut poistuneensa tuossa tilanteessa autostaan ja siirtyneensä D:n auton luokse keskustelemaan tapahtuneesta. A on kertonut palanneensa sen jälkeen autolleen hakemaan eväitään. A ja D ovat kertoneet, että matkallaan varikkorakennuksen ovelle A oli kaatanut kahvinsa D:n auton konepellille. Sen jälkeen D oli noussut autostaan ja tavoittanut A:n lähellä varikkorakennuksen ovea.

A on kertonut, että hänen ollessaan jo varikkorakennuksen oven edessä D oli ottanut häntä kiinni takista niskan alueelta, vetänyt lujaa itseensä päin ja käskenyt A:ta tulemaan siivoamaan D:n auto. A oli kieltäytynyt siivoamisesta. A oli kääntynyt hieman D:hen päin ja työntänyt edelleen hänen niskassaan kiinni olevaa D:tä taaksepäin pyytäen päästämään irti ja sanoen, että häneen ei saa koskea. Tämän jälkeen D oli ottanut häntä kiinni jostain muualta. Molemmat osapuolet olivat huutaneet toisilleen kirosanoja. Jonkin ajan kuluttua A oli poistunut tilanteesta ja mennyt sisälle varikkorakennukseen.

Tapahtuneen jälkeen A oli ollut itkuinen ja hermostunut. Aloitettuaan työvuoronsa ja ajettuaan linja-autoa noin puoli tuntia A oli havainnut kipua niskassaan ja ollut edelleen itkuinen. Tuolloin hän oli ilmoittanut esimiehelleen, ettei hän ollut työkykyinen. A on kertonut, ettei hän tapahtuneen jälkeen enää pystynyt menemään samaan työpaikkaan vaan hän oli joutunut irtisanoutumaan. D oli tapahtumapäivänä ja sitä seuraavina päivinä pyytänyt A:ta tekstiviestitse soittamaan hänelle, jotta he voisivat selvittää asian. Kun A oli kysynyt, miten D halusi selvittää asian, tämä oli vastannut, että heidän tulisi tavata ja sopia asia. A oli vastannut, ettei hän ollut halukas selvittämään asiaa sillä tavalla, eikä hän myöskään ollut tavannut D:tä sen jälkeen.

D on kertonut ottaneensa A:n takin liepeestä kiinni samalla komentaen tätä tulemaan siivoamaan autoa. Tällöin A oli alkanut töniä häntä, jolloin D oli irrottanut otteensa takista ja töninyt takaisin. He olivat tönineet toisiaan vain pari kolme kertaa. D:n mukaan tilanteessa oli ollut pientä tönimistä ja suukopua. Tilanne oli päättynyt, kun A oli sanonut, että hänen piti lähteä töihin.

D on kertonut hakeneensa sairauslomaa, koska myös A oli hakenut sitä. Työnantaja oli kuitenkin ilmoittanut D:lle, että itse aiheutetusta sairaudesta ei maksettaisi sairausajan palkkaa, joten D oli palannut töihin hänelle myönnetystä sairauslomasta huolimatta. D ei ole muistanut saamaansa lääkärintodistukseen kirjattua sairausloman perustetta tarkasti, mutta hänen mukaansa sairausloma oli johtunut järkytyksestä. D oli pyytänyt useamman kerran A:ta selvittämään asiaa kanssaan, mutta tämä ei ollut lupauksistaan huolimatta palannut asiaan.

B on kertonut toimineensa tapahtumien aikaan X Oy:n konsernin pääluottamusmiehenä. Hän oli nähnyt jälkikäteen parkkipaikan valvontakameran tallenteelta, että A oli tullut tapahtumapäivänä omalla autollaan työpaikan pihaan, ajanut autonsa parkkiruutuun ja lähtenyt kävelemään kohti rakennuksen sisääntuloa. Tuolloin D oli ajanut omalla autollaan A:n viereen rakennuksen oven eteen, ja osapuolet olivat keskustelleet hetken ajan keskenään D:n ollessa autossa. Tämän jälkeen A oli jatkanut kävelemistä rakennuksen sisääntuloa kohti ja kaatanut samalla kahvia D:n auton konepellille. Tallenteelta oli vielä näkynyt, että D oli lähtenyt A:n perään. Työnantaja oli näyttänyt B:lle myös sisällä olleen valvontakameran tallennetta. Tuolla tallenteella oli nähtävissä kaksi henkilöä rakennuksen lipan alla, mutta näkymä oli rajoitettu eivätkä henkilöt olleet tunnistettavissa. B:n mukaan videolta ei näkynyt, kumpi oli käynyt ensin käsiksi toiseen. B oli kirjannut asian johdosta laadittuun neuvottelumuistioon, että ”molemmat rikkoivat toisen koskemattomuutta”, koska kumpikin osapuoli oli kertonut B:lle käyneensä käsiksi toiseen.

Myös X Oy:n liikennepäällikkö C on kertonut nähneensä tapahtumat ainoastaan videotallenteelta. Hän oli havainnut parkkipaikalta otetulta tallenteelta, että A oli tullut paikalle huomattavaa vauhtia, vaikka nopeusrajoitus parkkipaikalla oli 20 kilometriä tunnissa. Samaan aikaan D oli ollut lähtemässä omalla autollaan parkkiruudusta. Kun A oli ajanut parkkiruutuun, D oli ajanut omalla autollaan tämän vierelle oven eteen, ja A ja D olivat keskustelleet hetken. D oli välillä noussut ylös autosta keskustellakseen A:n kanssa, minkä jälkeen hän oli palannut takaisin omaan autoonsa. A oli mennyt keskustelun jälkeen omaan autoonsa ja siirtänyt sitä parkkiruudun sisällä. Sen jälkeen A oli noussut ulos autostaan, kävellyt D:n autolle ja kaatanut kahvia D:n auton päälle. Sitten molemmat olivat kävelleet kohti varikkorakennuksen ovea.

C:n mukaan tapahtumat ulko-oven edessä näkyivät sisätilojen valvontakameran tallenteelta kuitenkin siten, että A:n ja D:n päät jäivät kuvan ulkopuolelle. Kuvatallenteelta oli näkynyt kahden hahmon kulkevan toisiaan vastaan siten, että heillä oli ”kädet pitkällä”. Molemmat olivat liikkuneet monta metriä edestakaisin, minkä C on arvellut osoittavan, että A ja D olivat tönineet toisiaan rajusti. Tilanne oli tallenteen perusteella päättynyt siihen, että A oli tullut sisälle tuohtuneen näköisenä. D oli mennyt omalle autolleen ja poistunut pihasta muutaman minuutin kuluttua.

Näytön arviointi ja johtopäätökset

Työtuomioistuin toteaa, että A:n ja D:n yhteenotolla ei ole selvitetty olleen ulkopuolisia silminnäkijöitä tapahtumahetkellä. Työtuomioistuimessa todistajina kuullut B ja C ovat katsoneet tapahtumia jälkeenpäin valvontakameroiden tallenteilta. Tallenteita ei ole esitetty todisteina työtuomioistuimessa.

A:n ja D:n tältä osin yhdenmukaisten kertomusten mukaan heidän välisensä konflikti oli ollut ainoastaan suusanallinen siihen saakka, kun A poistui D:n auton luota ja palasi omalle autolleen hakemaan eväitään. D oli jäänyt tuolloin autoonsa. B:n ja C:n kertomukset videotallenteiden sisällöstä vastaavat A:n ja D:n kertomuksia. Työtuomioistuin katsoo kertomusten perusteella, että tilanne vaikuttaa rauhoittuneen A:n palattua autolleen. A:lla on tuolloin ollut mahdollisuus jättää riita D:n kanssa silleen ja poistua paikalta.

Haettuaan eväänsä A on omankin kertomuksensa mukaan kaatanut kahvia D:n auton konepellille matkallaan varikkorakennuksen ovelle. Työtuomioistuin katsoo A:n täytyneen pitää varsin todennäköisenä, että kahvin kaatamisen seurauksena riita D:n kanssa alkaisi uudelleen ja mahdollisesti eskaloituisi. A:n ja D:n kertomuksilla on selvitetty, että D on tarttunut kiinni A:n takkiin lähellä varikkorakennuksen ulko-ovea. Kertomukset eroavat toisistaan sen suhteen, mistä kohdasta D otti kiinni. A on kertonut kääntyneensä sen jälkeen hieman D:hen päin ja työntäneensä häntä taaksepäin. D:n mukaan A oli alkanut töniä häntä, jolloin D oli töninyt takaisin. C:n kertomuksen mukaan molemminpuolinen töniminen oli vaikuttanut rajulta. B:n ja C:n kertomuksista ei ilmene mitään siitä, aloittiko A vai D tönimisen. Työtuomioistuin katsoo A:n ja D:n kertomuksilla näytetyksi, että A on ensin tönäissyt D:tä. Työtuomioistuin katsoo, että A:lla olisi myös tässä vaiheessa ollut mahdollisuus toimia toisin eli jättää tönäisemättä D:tä.

D:n tarttuminen A:n takkiin on voinut olla A:lle yllätys. Työtuomioistuin katsoo, että tilanteen äkillisyydestä huolimatta A:n on tullut ymmärtää, että D:n tönäiseminen mahdollisesti johtaisi molemminpuoliseen tönimiseen, jossa kumpi tahansa tai kumpikin voisi vahingoittua jopa vakavasti. A:lle itselleen aiheutuvan sairausloman riskiä voidaan tässä tilanteessa pitää työtuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla ilmeisenä.

Työtuomioistuin on edellä katsonut, että D:n kanssa käymänsä riidan aikana A:lla on ollut kahdessa eri vaiheessa mahdollisuus estää joko riidan alkaminen uudelleen tai sen muuttuminen fyysiseksi yhteenotoksi. Hänellä on siten ollut kyky ja tilaisuus välttää omalla toiminnallaan työkyvyttömyytensä syntyminen. Fyysisestä yhteenotosta voi seurata vakaviakin vahinkoja. Se, että kahden miehen molemminpuolisessa tönimisessä syntyy joitain fyysisiä vahinkoja ja siitä seuraa ahdistuneisuutta, on hyvin todennäköistä. Työtuomioistuin katsoo, että A on toiminnallaan suhtautunut välinpitämättömästi omaan ja toisen työntekijän henkilökohtaiseen turvallisuuteen. Näillä perusteilla hänen tuottamustaan asiassa on pidettävä kokonaisuutena arvioiden törkeänä. Työtuomioistuimen päädyttyä tähän arvioon ei ole tarpeen ottaa kantaa siihen, onko A mahdollisesti aiheuttanut työkyvyttömyytensä rikollisella toiminnalla.

Edellä selostetuin perustein työtuomioistuin katsoo, että X Oy ei ole rikkonut työehtosopimusta kieltäytyessään maksamasta vaadittua sairausajan palkkaa A:lle. Näin ollen kanne on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33a §:n nojalla Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on jutun hävitessään velvollinen korvaamaan Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n ja X Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on hyväksynyt vastapuoltensa kulujen korvaamista koskevan vaatimuksen määrältään.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry velvoitetaan maksamaan Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:lle ja X Oy:lle niiden yhteisten oikeudenkäyntikulujen korvauksena 3.170 euroa. Korvaukselle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettua viivästyskorkoa siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Risto Niemiluoto puheenjohtajana sekä Jaana Väisänen, Markus Äimälä, Mika Lallo, Anu-Tuija Lehto ja Satu Tähkäpää jäseninä. Väisänen on valmistellut asian.

Tuomiosta on äänestetty.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto

Jäsen Tähkäpää, jonka lausuntoon jäsen Lehto yhtyi, lausui:

Olen eri mieltä asian oikeudellisesta arviosta. Totean tämän vuoksi seuraavaa.

Asiassa on selvitetty, että A:lle ja D:lle oli syntynyt sanaharkkaa siitä, että D oli huomauttanut A:lle liian kovasta ajonopeudesta, minkä jälkeen A oli eväänsä haettuaan kaatanut kahvinsa D:n auton konepellille. Epäselväksi on jäänyt, millaista osapuolten kielenkäyttö on ollut ja onko tilanteessa esimerkiksi käytetty rasistisia sanoja. Joka tapauksessa on selvitetty, että D on tämän jälkeen tarttunut A:n takkiin siten, että tälle on aiheutunut fyysisiä vammoja.

On sinänsä ymmärrettävää, että D on suuttunut A:n toimista ja että hän on vaatinut A:ta siivoamaan autonsa. A on toiminut moitittavasti, mutta se ei kuitenkaan ole oikeuttanut D:tä nousemaan autostaan, seuraamaan A:ta ja vahingoittamaan häntä tilanteessa, jossa A oli jo poistunut paikalta vahingoittamatta D:tä tai hänen omaisuuttaan.

D:n mukaan tilanne oli päättynyt, kun A oli sanonut, että hänen oli lähdettävä töihin. A on siten omalta osaltaan vaikuttanut siihen, että tilanne on rauhoittunut. A on tosin tönäissyt D:tä. Katson kuitenkin, että se on ollut ymmärrettävää ottaen huomioon, että D on seurannut häntä ja tarttunut hänen takkiinsa. A ei siten ole menetellyt tavalla, joka olisi oikeuttanut työnantajan olemaan maksamatta sairausajan palkkaa. Näillä perusteilla hyväksyn kanteen kokonaisuudessaan.