TT 2023:14

Kysymys siitä, oliko yksikönjohtaja- ja miehistövarallaoloa suorittaneiden palomiesten varallaoloksi luettua aikaa pidettävä työaikana.

Välituomiosta tarkemmin ilmenevin perustein katsottiin, että olosuhteita kokonaisuutena arvioiden palomiehiin varallaoloaikana kohdistuneet velvoitteet olivat vaikuttaneet objektiivisesti ja erittäin huomattavasti heidän mahdollisuuteensa käyttää vapaasti näiden jaksojen aikana se aika, jolloin heiltä ei ollut edellytetty työtehtävien suorittamista, ja käyttää tämä aika omiin asioihinsa. Varallaoloaika oli siten luettava kokonaisuudessaan työajaksi. (Ks. myös TT 2020:31, TT 2021:33–34, TT 2021:50–52, TT 2022:22, TT 2022:34, TT 2022:53–54, TT 2023:13 ja TT 2023:15–16.)

Asia

Varallaolo

Kantaja

Julkisen alan unioni JAU ry

Vastaaja

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT

Kuultava

Kuopion kaupunki

ASIAN KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Vireille 31.12.2021

Suullinen valmistelu 13.10.2022

Pääkäsittely 22.–24.11.2022

Asiat R 79/20, 20119/2021, 20120/2021 ja 20121/2021 on käsitelty samassa oikeudenkäynnissä oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 6 §:n nojalla.

VIRKA- JA TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kanteessa tarkoitettuna aikana voimassa olleen kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen III luku sisälsi muun ohella seuraavat määräykset:

2 § Työaikalain alaiset viranhaltijat/työntekijät

1 mom.

Työaikalain alaisiin viranhaltijoihin/työntekijöihin sovelletaan tämän luvun määräysten lisäksi seuraavia työaikalain säännöksiä, jollei niistä ole sovittu toisin tämän sopimuksen liitteessä tai muulla virka- tai työehtosopimuksella:

5 §:n 3 momentti (viranhaltijan velvollisuus suorittaa varallaoloa), 8 § (moottoriajoneuvon kuljettajan työaika), 9 §:n 2 momentti (työehtosopimukseen perustuva säännöllinen työaika), 13 §:n 1 ja 3 momentti (liukuva työaika), 14 §:n 1 ja 3 momentti (poikkeuksellinen säännöllinen työaika), 15 § (lyhennetty työaika), 18 § (työntekijän suostumus ja viranhaltijan velvollisuus tehdä lisä- ja ylityötä), 19 § (ylityön enimmäismäärä), 20 § (aloittamis- ja lopettamistyö), 21 § (hätätyö), 24 § (työsopimuksen päättyminen kesken tasoittumisjakson), 26 § (yötyö) jäljempänä 31 §:stä ilmenevin poikkeuksin, 27 § (vuorotyö ja yövuorot jaksotyössä), 29 § (vuorokausilepo), 30 § (moottoriajoneuvon kuljettajan vuorokausilepo), 33 §:n 1 momentti (sunnuntaityön teettäminen), 36 § (poikkeuslupa), 37 § (työaikakirjanpito) sekä 8 luvun erinäiset säännökset (kanneaika, säännösten pakottavuus, rangaistussäännökset, ym.).

2 mom.

Edellä 1 momentin määräyksellä työaikalain säännöksiä ei ole otettu tämän virka- ja työehtosopimuksen osaksi.

2 § Työaikalain alaiset viranhaltijat/työntekijät

1 mom.

2 mom.

Edellä 1 momentin määräyksellä työaikalain säännöksiä ei ole otettu tämän virka- ja työehtosopimuksen osaksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Työaika

Määritelmä

1 mom.

Työajaksi luetaan työhön käytetty aika sekä aika, jonka viranhaltija/työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 § Varallaoloaika

1 mom.

Varallaololla tarkoitetaan sitä, että viranhaltijan/työntekijän on oltava tavoitettavissa niin, että hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön. Varallaoloksi ei katsota velvollisuutta olla työpaikalla työvalmiudessa paitsi silloin, kun viranhaltijalle/työntekijälle on annettu lupa olla varalla valintansa mukaan joko työpaikalla tai määrätyin ehdoin sen ulkopuolella. Varallaoloaikaa ei lueta työaikaan. Varallaoloajan pituus ja varallaolon toistuvuus eivät saa haitata kohtuuttomasti viranhaltijan/työntekijän vapaa-ajan käyttöä. Viranhaltijalla varallaolovelvollisuus perustuu sopimukseen tai määräykseen ja työntekijällä sopimukseen.

Soveltamisohje

Varallaolosta tulee antaa sellaiset kirjalliset ohjeet, että viranhaltija/työntekijä tietää varallaoloon liittyvät oikeudet ja velvollisuudet (esimerkiksi missä ajassa työpaikalle on viimeistään saavuttava). Viranhaltijan velvollisuudesta olla varalla on säädetty työaikalain 5 §:n 3 momentissa (viittausmääräys).

Mikäli viranhaltija/työntekijä kutsutaan varallaolosta työhön, työntekoon käytetty aika luetaan työajaksi eikä tältä ajalta suoriteta varallaolokorvausta. Varallaolossa työpaikalle ja takaisin matkustamiseen kuluvaa aikaa ei lueta työajaksi.

Jos työnantaja on järjestänyt varallaoloa varten asunnon, jota ei voida pitää viranhaltijan/työntekijän varsinaisena asuntona, mutta jossa työnantaja on velvoittanut hänet olemaan varalla, tällaisessa asunnossa oleskeluvelvollisuus luetaan työajaksi eikä kyseessä ole varallaolo.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 mom.

Kultakin varallaolotunnilta, jona viranhaltija/työntekijä on velvoitettu olemaan varalla, maksetaan rahakorvauksena 20–30 % korottamattomasta tuntipalkasta tai annetaan vastaava vapaa-aika. Korvausta määrättäessä otetaan huomioon varallaolon aiheuttamat rajoitukset viranhaltijalle/työntekijälle kuten esimerkiksi liikkumisalueen laajuus ja työpaikalle saapumisen enimmäisaika.

4 mom.

Jos työnantaja on poikkeuksellisesti määrännyt viranhaltijan/työntekijän olemaan asunnossaan tavoitettavissa niin, että hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön, korvaus varallaolosta määräytyy työaikalain 5 §:n 2 momentin mukaisesti. Edellä tarkoitettu kello 24.00–06.00 suoritettu varallaolo korvataan ainoastaan työaikalain alaiselle viranhaltijalle/työntekijälle. Työaikalain ulkopuoliselle maksetaan ko. aikana työhön kutsumisesta aiheutuvasta häiriöstä erillinen kohtuullinen korvaus.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6 mom.

Varallaolokorvauksen suorittamisen edellytyksenä on, että viranhaltija/työntekijä on ollut varalla työnantajan määräajaksi antaman kirjallisen määräyksen tai laatiman työvuoroluettelon nojalla. Korvausmuodosta (raha vai vapaa) päättää työnantaja.

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Pohjois-Savon pelastuslaitoksen kanteessa tarkoitetuilla paloasemilla päätoimisen pelastushenkilöstön työ on ollut päivätyötä, ja työnantaja on laatinut työvuoroluettelot pääsääntöisesti arkipäiville kello 8–16. Koska päätoimiset palomiehet ovat olleet puheena olevilla paloasemilla työvuorossa vain arkipäivisin, pelastusvalmius on muuna aikana hoidettu siten, että osa henkilöstöstä on ollut varalla arki-iltaisin, öisin ja viikonloppuisin. Varallaololistat on tehty työvuorosuunnittelussa ja ne on vahvistettu samoin kuin työvuorolistat. Varallaolokorvauksen suuruus on ollut viikonloppuisin ja arkipyhinä 40 prosenttia ja muina aikoina 37 prosenttia tuntipalkasta.

Kanteessa tarkoitetut henkilöt ovat työskennelleet virkasuhteissa ja/tai työsuhteissa Kuopion kaupunkiin ja suorittaneet varallaoloa jäljempänä mainituille asemille. Varalla ollessaan he ovat toimineet yksikönjohtajina sekä miehistön jäseninä siten kuin jäljempänä yksilöidään. Osa heistä on ollut sivutoimisessa työsuhteessa. Heidän työtehtävänsä ovat muodostuneet hälytystehtävistä, koulutus- ja harjoitustilaisuuksista sekä varallaolosta.

Kaikki paloasemat ovat olleet niin sanottuja ensilähdön paloasemia. Varallaolon aikaisiin tehtäviin on kuulunut pelastus- ja ensivastetehtäviä. Varallaoloa koskevat velvollisuudet ja toimintavalmius ovat olleet samat riippumatta siitä, onko varallaoloaikana ollut kyseessä pelastustoimen tehtävä vai ensivastetehtävä.

Kaupungin varallaolosta on 6.2.2004 tehty paikallinen virka- ja työehtosopimus, jota on sovellettu kaikkien kanteessa tarkoitettujen henkilöiden palvelussuhteissa. Paikallisessa sopimuksessa on todettu muun ohella seuraavasti:

”Kyseessä on vapaamuotoinen varallaolo. Varallaolijan tulee olla välittömästi tavoitettavissa matkapuhelimella tai muulla viestivälineellä. Hänellä on oikeus liikkua lähtövalmiina taajaman läheisyydessä. [- -] Viikonlopun varallaolo alkaa, kun perjantain työvuoro päättyy. Viikonlopun varallaolo päättyy, kun maanantain työvuoro alkaa. Arkipyhän varallaolo alkaa, kun sitä edeltävä työvuoro päättyy. Arkipyhän varallaolo päättyy, kun sitä seuraava työvuoro alkaa. Varallaolosta ei anneta em. korvausten lisäksi ylimääräistä vapaata, ellei kyse ole työaikalain viikkolevon antamisesta. Varallaolo koskettaa vain kiireellistä pelastustoimintaa, valmiuden ylläpitoa tai vastaavaa. Varallaolossa olevien henkilöiden ei tarvitse tehdä hallinnollisia töitä ylitöinä paloasemilla.”

A on ollut virkasuhteessa, ja hän on suorittanut yksikönjohtajavarallaoloa Tuusniemen paloaseman toimialueella.

B on ollut virkasuhteessa, ja hän on suorittanut yksikönjohtaja- ja miehistövarallaoloa Leppävirran paloaseman toimialueella.

C on ollut määräaikaisessa virkasuhteessa ja työsuhteessa. Hän on suorittanut yksikönjohtajavarallaoloa Kiuruveden paloaseman toimialueella.

D on ollut virkasuhteessa. Hän on suorittanut yksikönjohtajavarallaoloa Vehmersalmen paloaseman toimialueella.

E on ollut virkasuhteessa. Hän on suorittanut yksikönjohtajavarallaoloa Suonenjoen paloaseman toimialueella.

F on ollut virkasuhteessa. Hän on suorittanut yksikönjohtajavarallaoloa Suonenjoen paloaseman toimialueella.

G on ollut virkasuhteessa. Hän on suorittanut yksikönjohtajavarallaoloa Suonenjoen paloaseman toimialueella. Hän on toiminut myös päällystövarallaolijana useita kuntia kattavalla eteläisellä päällystöpäivystysalueella. Kanne ei kuitenkaan koske päällystövarallaoloa.

H on ollut työsuhteessa. Hän on suorittanut yksikönjohtajavarallaoloa Kaavin paloaseman toimialueella.

J on ollut virkasuhteessa. Hän on suorittanut yksikönjohtajavarallaoloa Kaavin paloaseman toimialueella.

K on ollut virkasuhteessa. Hän on suorittanut yksikönjohtajavarallaoloa Lapinlahden paloaseman toimialueella.

L on ollut määräaikaisessa virkasuhteessa ja työsuhteessa. Hän on suorittanut yksikönjohtajavarallaoloa Kiuruveden paloaseman toimialueella.

M on ollut työsuhteessa. Hän on suorittanut yksikönjohtajavarallaoloa Kangaslammen paloaseman toimialueella.

N on ollut virkasuhteessa. Hän on suorittanut yksikönjohtajavarallaoloa Kiuruveden paloaseman toimialueella.

O on ollut virkasuhteessa. Hän on suorittanut yksikönjohtajavarallaoloa Kiuruveden paloaseman toimialueella.

P on ollut sivutoimisen palomiehen työsuhteessa ja määräaikaisissa virkasuhteissa. Hän on suorittanut miehistö- ja yksikönjohtajavarallaoloa Juankosken paloaseman toimialueella. Hän on 1.1.2016–11.10.2017 suorittanut vain miehistövarallaoloa ja 12.10.2017 lukien sekä miehistö- että yksikönjohtajavarallaoloa.

Q on ollut virkasuhteessa. Hän on suorittanut yksikönjohtajavarallaoloa Tuusniemen paloaseman toimialueella.

R on ollut virkasuhteessa. Hän on suorittanut yksikönjohtajavarallaoloa Sonkajärven paloaseman toimialueella.

S on ollut sivutoimisen palomiehen työsuhteessa. Hän on suorittanut miehistövarallaoloa Suonenjoen paloaseman toimialueella.

T on ollut virkasuhteessa. Hän on suorittanut yksikönjohtajavarallaoloa Rautavaaran paloaseman toimialueella.

U on ollut virkasuhteessa. Hän on suorittanut yksikönjohtajavarallaoloa Sonkajärven paloaseman toimialueella.

V on ollut virkasuhteessa. Hän on suorittanut yksikönjohtaja- ja miehistövarallaoloa Leppävirran paloaseman toimialueella.

W on ollut virkasuhteessa. Hän on suorittanut yksikönjohtajavarallaoloa Nilsiän paloaseman toimialueella.

Erimielisyys vallitsee siitä, onko edellä mainittujen henkilöiden suorittama varallaolo kanteessa tarkoitettuina aikoina katsottava työajaksi. Asiassa on riitaa myös palkkasaatavien määristä.

Välituomiolla ratkaistaan ensin kysymys siitä, onko varallaoloksi luettu aika tullut lukea työajaksi.

KANNE

Vaatimukset

Julkisen alan unioni JAU ry on vaatinut, että työtuomioistuin:

1. vahvistaa, että kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen III luvun 4 §:n perusteella:

1.1. A:n ajalla 1.1.2018–18.6.2021

1.2. B:n ajalla 1.1.2018–18.6.2021

1.3. C:n ajalla 1.1.2018–18.6.2021

1.4. D:n ajalla 1.1.2018–18.6.2021

1.5. E:n ajalla 1.1.2018–18.6.2021

1.6. F:n ajalla 1.1.2019–18.6.2021

1.7. G:n ajalla 1.1.2018–18.6.2021

1.8. H:n ajalla 1.1.2016–18.6.2021

1.9. J:n ajalla 1.1.2014–18.6.2021

1.10. K:n 1.1.2019–18.6.2021

1.11. L:n ajalla 1.1.2018–18.6.2021

1.12. M:n ajalla 1.1.2015–18.6.2021

1.13. N:n ajalla 1.1.2018–18.6.2021

1.14. O:n ajalla 1.1.2018–18.6.2021

1.15. P:n ajalla 1.1.2016–18.6.2021

1.16. Q:n ajalla 1.1.2018–18.6.2021

1.17. R:n ajalla 1.1.2018–18.6.2021

1.18. S:n ajalla 1.1.2017–18.6.2021

1.19. T:n ajalla 1.1.2018–18.6.2021

1.20. U:n ajalla 1.1.2018–18.6.2021

1.21. V:n ajalla 1.1.2018–18.6.2021

1.22. W:n ajalla 1.1.2018–18.6.2021

Kuopion kaupungin palveluksessa varallaoloksi luettu aika tulee lukea kokonaisuudessaan työajaksi;

2. velvoittaa Kuopion kaupungin maksamaan kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen mukaisia palkkasaatavia:

2.1. A:lle ajalta 1.1.2018–18.6.2021 yhteensä 249.786,00 euroa

2.2. B:lle ajalta 1.1.2018-18.6.2021 yhteensä 202.388,40 euroa

2.3. C:lle ajalta 1.1.2018–18.6.2021 yhteensä 109.207 euroa

2.4. D:lle ajalta 1.1.2018–18.6.2021 yhteensä 239.164,86 euroa

2.5. E:lle ajalta 1.1.2018–18.6.2021 yhteensä 192.360,44 euroa

2.6. F:lle ajalta 1.1.2019–18.6.2021 yhteensä 233.154,29 euroa

2.7. G:lle ajalta 1.1.2018–18.6.2021 yhteensä 166.746,91 euroa

2.8. H:lle ajalta 1.1.2016–18.6.2021 yhteensä 370.000,00 euroa

2.9. J:lle ajalta 1.1.2014–18.6.2021 yhteensä 102.320,96 euroa

2.10. K:lle ajalta 1.1.2019–18.6.2021 yhteensä 219.510,85 euroa

2.11. L:lle ajalta 1.1.2018–18.6.2021 yhteensä 158.866,00 euroa

2.12. M:lle ajalta 1.1.2015–18.6.2021 yhteensä 272.185,63 euroa

2.13. N:lle ajalta 1.1.2018–18.6.2021 yhteensä 193.633,00 euroa

2.14. O:lle ajalta 1.1.2018–18.6.2021 yhteensä 243.344,00 euroa

2.15. P:lle ajalta 1.1.2016-18.6.2021 yhteensä 209.616,00 euroa

2.16. Q:lle ajalta 1.1.2018–18.6.2021 yhteensä 153.352,41 euroa

2.17. R:lle ajalta 1.1.2018–18.6.2021 yhteensä 285.008,55 euroa

2.18. S:lle ajalta 1.1.2017-31.12.2021 yhteensä 200.000,00 euroa

2.19. T:lle ajalta 1.1.2018–18.6.2021 yhteensä 210.701,88 euroa

2.20. U:lle ajalta 1.1.2018–18.6.2021 yhteensä 169.908.00 euroa

2.21. V:lle ajalta 1.1.2018–18.6.2021 yhteensä 202.107,60 euroa

2.22. W:lle ajalta 1.1.2018–18.6.2021 yhteensä 259.095,06 euroa

3. velvoittaa vastaajan ja kuultavan yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Varallaoloksi katsotun ajan lukeminen työajaksi

Yksikönjohtajavarallaolo

Seuraavat seikat koskevat kaikkia vaatimuksenesittäjiä, ellei jäljempänä olevista tarkennuksista (”tarkemmat tiedot”) muuta johdu.

Varallaoloon oli velvollisuus. Varallaolosta ei voinut kieltäytyä. Varallaololistat on tehty työvuorosuunnittelussa ja ne on vahvistettu samoin kuin työvuorolistat.

Varallaolon aikana vaatimuksenesittäjillä oli mukanaan Virve-puhelin ja matkapuhelin, jolla hoidettiin virka-asioita.

Varallaolijan tuli vastaanottaa Virve-puhelimeen tullut hälytys välittömästi, jolloin vastuu tehtävästä siirtyi hänelle. Kaikki hälytykset tuli vastaanottaa ja kaikille tehtäville oli velvollisuus lähteä. Sellaisia tehtäviä ei ollut, joille ei tarvinnut lähteä. Velvoitteisiin ei vaikuttanut se, keitä muita tehtävälle lähti. Hälytyksen jälkeen yksikönjohtajan tuli ryhtyä johtamaan tehtävää.

Varallaolossa olleen yksikönjohtajan tuli olla ensimmäisenä pelastuspaikalla johtamassa ensivaiheen pelastustehtäviä.

Käytännössä varallaolijat olivat siis velvollisia välittömästi hälytyksen saatuaan ryhtymään työhön tai ainakin he olivat sidottuja tehtävänhoitoon välittömästi hälytyksen saatuaan.

6.2.2004 voimaan tulleen paikallisen sopimuksen mukaan varallaolijoilla oli oikeus liikkua lähtövalmiina taajaman läheisyydessä ja heidän tuli olla välittömästi tavoitettavissa.

Varallaolijoilla oli jäljempänä mainituilla asemilla myös velvollisuus saapua paloasemalle ja lähteä paloasemalta hälytystehtävään noin viiden minuutin kuluessa hälytyksestä. Paloauton on tullut lähteä hälytystehtävään paloasemalta noin viidessä minuutissa hälytyksestä. Ennen kuin hälytysajoneuvo oli voinut lähteä paloasemalta, varallaolijan tuli pukea ylleen suojavarustus, koota tarvittava muu varustus, selvittää nopein ajoreitti ja varmistaa, että riittävä miehistö oli koossa.

Ainakin varallaolijoiden perustellun käsityksen mukaisesti heidän tuli hälytyksen tultua tullut mennä paloasemalle, ellei onnettomuuskohde sijainnut lähempänä kuin paloasema.

Sammutusvarusteet ja muu pelastus- ja ensivastetehtävissä tarvittava välineistö säilytettiin paloasemalla.

Joillain varallaolijoilla saattoi olla käytössään varallaolossa pelastuslaitoksen ajoneuvo joko säännöllisesti tai epäsäännöllisesti. Siitä huolimatta käytäntö ja velvollisuus oli mennä aseman kautta tehtävälle. Pelastuslaitoksen ajoneuvo lisäsi sidonnaisuutta työhön tai ei ainakaan sitä vähentänyt.

Miehistövarallaolo

Varallaolon aikana miehistövarallaolijalle oli mukanaan viestiväline, johon hälytys saapui. Hälytyksen jälkeen varallaolijan tuli saapua paloasemalle. Sammutusvarusteet säilytettiin paloasemalla. Miehistövarallaolossa ei ollut edes teoreettista mahdollisuutta mennä suoraan kohteeseen, vaan ohjeistus ja käytäntö oli tulla aseman kautta.

Tarkemmat tiedot

Juankoskella varallaoloa suoritti P. Hän työskenteli sivutoimisesti työsuhteessa sekä myös määräaikaisissa virkasuhteissa. Hän suoritti 1.1.2016–11.10.2017 vain miehistövarallaoloa ja 12.10.2017 lukien sekä miehistö- että yksikönjohtajavarallaoloa. Pelastuslaitoksen ajoneuvo oli käytössä yksikönjohtajavarallaolossa.

Kaavissa varallaoloa suoritti H. Hän työskenteli sivutoimisena työsuhteessa ja teki yksikönjohtajavarallaoloa. Hän majoittui asemalla varallaolon aikana. Lähtöajaksi asemalta oli ohjeistettu 5 minuuttia. Pelastuslaitoksen ajoneuvo oli käytössä, mutta sillä ei ajettu suoraan kohteeseen.

Kangaslammella varallaoloa suoritti M. Hän teki yksikönjohtajavarallaoloa. Hänellä ei ollut käytössään pelastuslaitoksen ajoneuvoa. Lähtöajaksi asemalta oli ohjeistettu 5 minuuttia.

Kiuruvedellä varallaoloa tekivät C, L, N ja O. C ja L ovat työskennelleet määräaikaisissa virkasuhteissa ja tehneet sekä miehistövarallaoloa että yksikönjohtajavarallaoloa. N ja O ovat tehneet yksikönjohtajavarallaoloa. Käytössä oli ajoittain pelastuslaitoksen ajoneuvo, jossa ei ollut sammutus- tai pelastusvälineistöä.

Lapinlahdella varallaoloa teki K. Hän on työskennellyt vakituisessa virkasuhteessa ja tehnyt yksikönjohtajavarallaoloa.

Leppävirralla varallaoloa tekivät B ja V. He ovat työskennelleet virkasuhteessa ja tehneet pääasiassa yksilönjohtajavarallaoloa. Ohjeistus oli saapua hälytyksen jälkeen paloasemalle, josta tuli lähteä auton mukana 5 minuutin kuluessa. Lähtövalmius oli merkitty myös Pronto-järjestelmään. Käytössä oli pelastuslaitoksen ajoneuvo, jossa ei ollut sammutus- tai pelastusvälineistöä. Sidonnaisuutta lisäsi sekin, että kaikki asemalle saapuvat puhelut olivat käännettynä yksikönjohtajan matkapuhelimeen. Matkapuhelimeen tulleet puhelut ja muut varallaolossa hoidetut tehtävät ovat lisänneet sidonnaisuutta. B ja V tekivät lisäksi yksikönjohtajavarallaolon lisäksi miehistövarallaoloa vuodesta 2016 lukien. Kanne koskee siten myös miehistövarallaoloa vaatimuskohdassa mainittuna ajanjaksona.

Nilsiässä varallaoloa suoritti W. Hän on työskennellyt vakituisessa virkasuhteessa ja tehnyt yksikönjohtajavarallaoloa. Nilsiässä yksikönjohtajavarallaolija saattoi ajaa myös suoraan kohteeseen, ellei tehtävä edellyttänyt aseman kautta menemistä. Varallaolijan tuli siten aina olla sellaisessa valmiudessa, että hän kykeni saapumaan asemalle viidessä minuutissa.

Rautavaaralla varallaolo suoritti T. Hän on työskennellyt vakituisessa virkasuhteessa ja tehnyt yksikönjohtajavarallaoloa vuodesta 2012. Rautavaaralla varallaolotehtäviin kuljettiin paloaseman kautta. Päivystäjän auto saatiin Rautavaaralle 15.5.2018. Ajoneuvossa ei ollut sammutus- tai pelastusvälineistöä.

Sonkajärvellä varallaoloa ovat tehneet U ja R. He tekivät yksikönjohtajavarallaoloa. Lähtöajaksi oli ohjeistettu viisi minuuttia ja noudatettu käytäntö velvoitti kulkemaan tehtäville paloaseman kautta.

Suonenjoella varallaoloa suorittivat E, F, G, ja S. G teki virkasuhteessa yksikönjohtajavarallaoloa 31.12.2019 asti ja virkasuhteessa päivystävän palomestarin varallaoloa 1.1.2020 lukien. F ja E ovat tehneet yksikönjohtajavarallaoloa virkasuhteessa. S on tehnyt miehistövarallaoloa sivutoimisena työsuhteessa. Varallaolijoiden tuli saapua paloasemalle ja lähteä sieltä auton mukana 5 minuutin kuluessa hälytyksestä.

Tuusniemellä varallaoloa suorittivat A, J ja Q. He työskentelivät virkasuhteessa ja tekivät yksikönjohtajavarallaoloa. J teki yksikönjohtajavarallaoloa Tuusniemen lisäksi Kaavin, Riistaveden ja Vehmersalmen asemilla. Pelastuslaitoksen ajoneuvo oli ajoittain käytössä. Tehtäville kuljettiin paloaseman kautta esimiesten ohjeiden mukaisesti.

J teki varallaoloa myös Kaavin, Riistaveden ja Vehmersalmen asemille. Näilläkin asemilla tehtäville kuljettiin paloaseman kautta.

Vehmersalmella varallaoloa suoritti D. Hän teki yksikönjohtajavarallaoloa. Paloaseman yleinen käytäntö velvoitti varallaolijat kulkemaan tehtäville paloaseman kautta ja kohteeseen tuli lähteä asemalta viidessä minuutissa.

Johtopäätökset

Erityisesti varallaolijalta edellytetyn lyhyen lähtövalmiuden ja myös muiden edellä lueteltujen seikkojen johdosta varallaolo on katsottava työajaksi. Työhön sidonnaisuus rinnastui työaikaan. Varallaolijat ovat tosiasiallisesti olleet samalla tavalla työhön sidottuja kuin varsinaisia työtehtäviä suorittaessaan ja näin ollen varallaolo tulee katsoa kaikilta osin työajaksi. Ainakaan heillä ei ole ollut mahdollisuutta vapaasti määritellä olinpaikkaansa tai tekemisiään.

VASTAUS

Vaatimukset

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT ja Kuopion kaupunki ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Julkisen alan unioni JAU ry velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut 18.978,06 eurolla korkoineen.

Perusteet

Varallaoloa ei tule lukea työajaksi

Yksikönjohtajavarallaolo

Kaupungin varallaolo-ohjeissa tai paikallisessa sopimuksessa ei ole määritelty lähtövalmiusaikaa. Kaupunki on myös sisäisin tiedottein ja ohjein vahvistanut varallaolon aikaisten velvoitteiden määräytyvän paikallisen sopimuksen mukaisella tavalla. Kaupunki on 13.2.2006 antanut tiedotteen vapaamuotoisesta varallaolosta. Sen sisältö on perustunut työnantajan ja henkilöstöjärjestöjen väliseen paikallisneuvotteluun 16.1.2006. Tiedotteessa on todettu seuraavasti:

”Työnantajan ja järjestöjen välisessä paikallisneuvottelussa 16.1.2006 sovittiin, että vapaamuotoisessa varallaolossa noudatetaan paikallista virka- ja työehtosopimusta sellaisenaan. Varallaolijan tulee olla välittömästi tavoitettavissa matkapuhelimella tai muulla viestivälineellä ja hänellä on oikeus liikkua lähtövalmiina taajaman läheisyydessä.”

Paikallinen sopimus on edelleen voimassa, ja kaupungin asettamat vaatimukset varallaoloa suorittaneille henkilöille ovat säilyneet samana myös ajankohdan 18.6.2021 jälkeen.

Yksikönjohtajavarallaoloa tehneillä vaatimuksenesittäjillä on ollut mukanaan Virve-puhelin ja matkapuhelin, joihin hälytykset ovat tulleet. Varallaolon aikana vaatimuksenesittäjien käytössä on ollut pelastusauto, jossa sammutusvarusteita säilytettiin. Muuta varustusta varallaolon aikana ei ole edellytetty.

Vaatimuksenesittäjille annettujen ohjeiden mukaan varallaolossa ei siten ole edellytetty välitöntä lähtöaikaa. He eivät ole olleet velvollisia ryhtymään työhön välittömästi. Riittävää oli, että vaatimuksenesittäjät olivat tavoitettavissa matkapuhelimella tai muulla viestivälineellä varallaoloalueellaan. Kaupunki ei ole edellyttänyt, että yksikönjohtajavarallaolija on ollut ensimmäisenä pelastuspaikalla johtamassa ensivaiheen pelastustehtäviä. Annettujen ohjeiden ja noudatetun käytännön perusteella vaatimuksenesittäjillä ei ole ollut perusteltua syytä olettaa, että heiltä edellytettäisiin muuta kuin paikallisessa sopimuksessa on todettu. Työnantaja on vielä toimiohjeella 18.6.2021 vahvistanut, että varallaolossa edellytetään paikallisen sopimuksen mukaista menettelyä.

Vaatimuksenesittäjät ovat olleet tietoisia viimeistään joulukuusta 2015 lukien siitä, että varallaoloa koskevat velvoitteet Pohjois-Savon pelastuslaitoksella kirjallisen varallaolo-ohjeen eli paikallisen sopimuksen mukaan ja että työnantaja edellyttää varallaolijoilta paikallisen sopimuksen mukaista menettelyä. Tuolloin ovat päättyneet paikallisneuvottelut, joissa on käsitelty 13 viranhaltijan vaatimuksia varallaoloajan lukemisesta työajaksi, ja asiasta on käyty laajaa keskustelua pelastuslaitoksella siitä lähtien eri foorumeilla. Edellä mainitut 13 viranhaltijaa ovat suorittaneet varallaoloa Rautalammin, Suonenjoen, Juankosken, Tervon, Karttulan, Kiuruveden, Vesannon ja Keiteleen asemilla. Kyseiset paikallisneuvottelut ovat koskeneet henkilökohtaisesti F:ää. F on edelleen asiassa R 166/17 käydyn oikeudenkäynnin aikana (vastaus jätetty maaliskuussa 2018) tullut tietämään, mitä työnantaja edellyttää häneltä ja muilta asian vaatimuksenesittäjiltä ko. paloasemilla. Vaatimuksenesittäjät eivät ole voineet olla perustellusti siinä käsityksessä, että heiltä edellytetään jotakin muuta kuin paikallisen sopimuksen mukaista toimintaa. Mikäli he ovat valinneet toimia toisin, on kysymyksessä ollut heidän oma valintansa.

Yksikönjohtajavarallaoloa tehneillä vaatimuksenesittäjillä on aina ollut valintansa ja olinpaikkansa mukaan mahdollisuus ajaa autolla suoraan pelastuspaikalle. Vaatimuksenesittäjiltä ei ole edellytetty eikä heillä ole ollut perusteltua syytä olettaa, että onnettomuuspaikalle tulisi lähteä paloasemalta. Mikäli joku vaatimuksenesittäjistä on säilyttänyt henkilökohtaisia sammutusvarusteitaan paloasemalla eikä käytössään olleessa päivystysautossa, on tämä ollut hänen henkilökohtainen valintansa.

Kaupungilla ei ole ollut operatiivisen valmiuden kannalta tarvetta asettaa henkilöstölle tämän tiukempia varallaoloaikaa koskevia velvoitteita. Kulloinkin voimassa olevassa palvelutasopäätöksessä määritellään pelastuslaitoksen tavoitteellinen palvelutaso, johon vastataan muun muassa kaluston ja henkilöstön kokonaismitoituksella ja paloasemien tarkoituksenmukaisella sijoittamisella. Palvelutasopäätöksessä on asetettu keskimääräisiä tavoitteita koskien kohteeseen saapumista kiireellisissä pelastustoimen tehtävissä koko maakunnan tasolla. Tavoitteet määritellään riskiruudukoittain keskimääräiseksi ja koskien koko maakunnan aluetta. Tavoitteena on ollut, että tilastollisesti koko maakunnan II-tason riskiruuduissa keskimäärin 50 prosentissa tehtävistä tavoite kohteen saavuttamisesta 10 minuutissa toteutuu. Tavoitteet koskevat kaikkia hälytyksiä eli myös päiväaikoja, jolloin paloasemilla on ollut normaali miehitys työajassa. Lisäksi tavoiteajan keskiarvoon lasketaan myös 24/7-valmiudessa olevien paloasemien osallistuminen hälytyksiin. Tavoitteiden toteutumista on tarkasteltu kokonaisuutena kaikkien eri riskiruutuluokkien keskiarvona. Nämä seikat ovat tuoneet joustoa yksittäisiin lähtöihin sekä yksittäisen yksikön ja erityisesti yksittäisen työntekijän toimintaan.

Varallaololla on varauduttu onnettomuustilanteisiin normaalin virka-ajan ulkopuolella. Hälytys annetaan koko palokunnan hälytysosastolle, ja lähes aina hälytyksille osallistuu ei-varallaolossa olevia henkilöitä ja tarvittaessa myös pelastuslaitoksen jatkuvasti miehitettyjen paloasemien henkilöstöä. Jos pelastusyksikkö ei hälytyksen tapahduttua lähde liikkeelle hätäkeskuksen määrittelemässä ajassa, silloin hätäkeskus hälyttää tilalle muita pelastusyksiköitä lähialueen paloasemilta. Varallaoloa käyttävien asemien toimintaa on vahvistettu ja tuettu jatkuvasti miehitetyillä asemilla, joista yksikkö on voinut lähteä noin minuutissa. Lisäksi varallaolijoita on tuettu vakinaisten paloasemien ympärivuorokautisesti töissä olevien paloesimiesten ja päivystävän palomestarin toimesta. Paloesimiehet ja palomestari seuraavat hälytyksiä ja tehtävien hoitamista sekä tukevat ja tarvittaessa johtavat toimintaa. Myöskään sellaista ei ole edellytetty, että maantieteellisesti lähimmän paloaseman yksikön on saavuttava ensimmäisenä onnettomuuspaikalle, vaan käytännössä ensimmäisenä onnettomuuspaikalla on voinut olla toisen aseman yksikkö. Näin ollen hälytystehtävien suorittaminen ei ole ollut virka-ajan ulkopuolella pelkästään varallaolijoiden varassa.

Yksittäisen varallaolijan osalta ei ole määritelty sitä, missä ajassa hänen tulee saavuttaa onnettomuuspaikka, eikä tätä aikaa ole seurattu. Seurattu on ainoastaan ensimmäisen yksikön saapumisaikoja maakunnallisena ja kaikkia vuorokaudenaikoja koskevana kokonaisuutena.

Varallaoloon osallistuminen on käytännössä perustunut vapaaehtoisuuteen. Vaatimuksenesittäjien oma halukkuus tehdä varallaoloa useiden vuosien ajan osaltaan osoittaa, että vaatimuksenesittäjät eivät ole kokeneet varallaolosta aiheutuvia rajoitteita vapaa-ajan käytölle merkittävinä.

Varallaolon aikana vaatimuksenesittäjillä ei ole ollut lähtökohtaisesti mitään pelastuslaitoksen työtehtäviä eikä heitä ole millään tavoin ollut sidottu työtehtäviin. Pelastuslaitoksen toimiohjeen 7/2004 (16.11.2004) mukaan työajan ulkopuolella varallaolossa tehdään vain hälytysluonteiset tehtävät ja valmiuden ylläpitämisen kannalta välttämättömät tehtävät. Toteutuneiden hälytysten toistuvuus varallaoloaikana on ollut hyvin vähäinen.

Vaatimuksenesittäjien työhönsidonnaisuus huomioiden ensinnäkin varallaolovuorojen kokonaismäärä ja toiseksi varallaoloajalle ajoittuneet hälytystehtävät sekä niiden kesto on ollut vähäinen.

Vaatimuksenesittäjiltä ei ole edellytetty, että he olisivat viettäneet varallaoloaikaansa paloasemalla tai sen välittömässä läheisyydessä. Vaatimuksenesittäjät ovat voineet liikkua laajalla alueella ja viettää aikaansa vapaasti valitsemassaan seurassa varallaoloalueellaan.

Osalla vaatimuksenesittäjistä käytettävissä ollut pelastusauto on edelleen laajentanut vaatimuksenesittäjien mahdollisuutta liikkua ja oleskella valitsemassaan paikassa varallaolon aikana. Pelastusauto ei ole lisännyt sidonnaisuutta työhön.

Johtoauton/päivystysauton käyttämistä ei ole edellytetty eikä sen käyttämistä ole kielletty. Mikäli pelastuslaitoksen ajoneuvo on ollut käytössä ja mukana kotona, on sen sähkönkulutuksesta maksettu korvaus alkaen 1.1.2004.

Osa henkilöistä on asunut niin kaukana paloasemasta, jonka alueella he ovat varallaoloa suorittaneet, jolloin he eivät käytännössä ole voineet viettää varalla olleessaan aikaa omassa kodissaan. Tämä on ollut heidän oma valintansa.

Työtuomioistuin on tuomiossaan TT 2021:51 vahvistanut, että kaupungin soveltaman paikallisen sopimuksen mukaiset olosuhteet ovat varallaoloaikaa eivätkä työaikaa. Käsiteltävänä olevassa asiassa vaatimuksenesittäjät eivät ole voineet olla perustellusti siinä käsityksessä, että heiltä edellytetään jotakin muuta kuin edellä on kuvattu.

Miehistövarallaolo

Paikallista sopimusta on sovellettu myös miehistövarallaolossa olleisiin vaatimuksenesittäjiin.

Miehistövarallaolossa olleilla vaatimuksenesittäjillä on ollut mukana viestiväline, johon hälytys on tullut. Heiltä on edellytetty, että he ovat tavoitettavissa viestivälineellä varallaoloalueellaan. Miehistövarallaoloa tehneiden vaatimuksenesittäjien osalta ei ole määritelty, missä ajassa heidän tulee saapua paloasemalle. Sammutusvarusteet on säilytetty paloasemalla. Kaupunki ei ole edellyttänyt, että miehistövarallaoloon osallistunut vaatimuksenesittäjä on välttämättä ensimmäisessä paloasemalta lähteneessä yksikössä.

Paloasemittain keskimääräiset viikoittaiset tehtävämäärät virka-ajan ulkopuolella ovat olleet vuosina 2014–2022 seuraavat (eritelty kiireelliset tehtävät ml. ensivastetehtävät ja kaikki tehtävät):

Riistavesi............0,55...............1,07
Karttula..............0,36...............0,84
Vehmersalmi.....0,30...............0,71
Kangaslampi......0,20...............0,36
Leppävirta..........1,09...............1,78
Suonenjoki.........1,88...............2,78
Tervo...................0,57...............1,14
Kiuruvesi.............1,16...............1,64
Nilsiä...................1,34...............1,88
Juankoski............0,70...............1,22
Kaavi...................0,63...............0,97
Tuusniemi..........0,70...............1,25
Lapinlahti...........0,76...............1,45
Vieremä..............0,49...............0,88
Sonkajärvi..........0,65...............0,99
Rautavaara........0,35...............0,63

Oikeudenkäyntikuluista

Vaikka kanne menestyisi, asia on ollut oikeudellisesti epäselvä ja vastaajilla on ollut perusteltu aihe oikeudenkäyntiin. TTL 33 a §:n nojalla asianosaiset tulee määrätä pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Kunnallisen pääsopimuksen 13 §:n tarkoittama paikallinen virka- ja työehtosopimus Pohjois-Savon alueelliseen pelastustoimeen siirtyvän teknisen sopimuksen ja KVTES:n alaisen henkilöstönpalvelussuhteen ehdoista 6.2.2004 työnantajan edustajan käsintehdyin merkinnöin
2. Toimiohjeet 23.12.2008 ja 17.10.2011
3. Ote Pronto-järjestelmästä, Suonenjoen ja Leppävirran asemat
4. a) Sopimus ensivastetoiminnasta
4. b) Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin ensihoitopalvelun palvelutasopäätös 1.1.2014
4. c) Pohjois-Savon pelastuslaitoksen tiedote 10.7.2015
5. Ohje 11.1.2006
6. X:n sähköposti 1.10.2015
7. todisteesta luovuttu
8. Pelastuspäällikön määräys 5.7.2010
9. Kuvakaappaus Kuopion kaupungin Internet-sivuilta (22.12.2014)
10. Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohje 2012
11. Y:n esitys 22.5.2000
12. EVY INFO 1/2016
13. Z:n sähköposti 20.6.2019
14. Asemakohtaiset toteutuneet lähtöajat varallaoloaikana
15. Auton käyttöä koskeva ohje
16. todisteesta luovuttu
17. Asiassa R 166/17 tuomioon kirjattu F:n kertomus
18. Asiassa R 166/17 tuomioon kirjattu Å:n kertomus
19. Asiassa R 166/17 tuomioon kirjattu Ä:n kertomus
20. Asiassa R 166/17 tuomioon kirjattu Ö:n kertomus
21. Lehtileike vuodelta 2015
22. Työnjohdollinen ohjeistus koskien Karttulaa 15.11.2001

Vastaajan ja kuultavan kirjalliset todisteet

1. Ote kaupungin internetsivuilta
2. Pelastuslaitoksen toimiohje PJ 4/2014
3. Pelastuslaitoksen tiedote 13.2.2006
4. Pöytäkirja paikallisesta neuvottelusta 16.1.2006
5. Paikallinen sopimus 6.2.2004
6. Tervo-Vesanto-Karttula riskialueet
7. Palvelutasopäätös 2013–2015
8. Palvelutasopäätös 2016–2019
9. Työterveyshuollon toimintasuunnitelma 2014–2015
10. Toimiohje 16.11.2004. Varallaoloaikana tehtävät työt
11. Toimiohjeet 23.12.2008 ja 17.10.2011 (=K2)
12. Toimiohje 21.9.2015
13. Toimiohje 3.11.2015
14. Lomake kuormittuneisuuden arviointiin liittyen varallaoloon
15. Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohje 2012
16. Kooste Pronto-järjestelmän Karttulan ja Tervon perustiedoista (Y:n laatima): Asemapaikkojen päivystys ja varallaolo aikavälillä 2013–2019
17. X:n sähköposti 1.10.2015 (=K6)
18. Auton käyttöä koskeva ohje (=K15)
19. Asiassa R 166/17 tuomioon kirjattu Y:n kertomus
20. Asiassa R 166/17 tuomioon kirjattu A1:en kertomus
21. Asiassa R 166/17 tuomioon kirjattu Z:n kertomus
22. todisteesta luovuttu
23. Asiassa R 166/17 tuomioon kirjattu B1:en kertomus
24. Palvelutasopäätös 2021–2023
25. Vapaamuotoisen varallaolon ohjeistus 18.6.2021
26. Ohjeistus henkilöstölle 5.4.2004
27. Paikallisneuvottelupöytäkirja 15.12.2015
28. Muistio 20.5.2016 varallaolo
29. Taulukko paloasemittain kiireellisistä tehtävistä virka-ajan ulkopuolella
30. Taulukko paloasemittain kaikista tehtävistä virka-ajan ulkopuolella

Kantajan henkilötodistelu

1. F (Suonenjoki)
2. G (Suonenjoki)
3. E (Suonenjoki)
4. C1 (Karttula, Tervo)
5. D1 (Karttula, Tervo)
6. B (Leppävirta)
7. V (Leppävirta)
8. M (Kangaslammi)
9. U (Sonkajärvi)
10. Q (Tuusniemi)
11. S (Suonenjoki)
12. T (Rautavaara)
13. P (Juankoski)
14. D (Vehmersalmi)
15. H (Kaavi)
16. C (Kiuruvesi)
17. N (Kiuruvesi)
18. L (Kiuruvesi)
19. O (Kiuruvesi)
20. R (Sonkajärvi)
21. K (Lapinlahti)
22. E1 (Vieremä)
23. A (Tuusniemi)
24. W (Nilsiä)
25. F1 (Nilsiä)
26. J (Kaavi, Riistavesi, Vehmersalmi, Tuusniemi)
27. G1 (Tervo, Karttula)
28. H1(Juankoski)

Vastaajan ja kuultavan henkilötodistelu

1. Y, pelastusjohtaja
2. J1, pelastuspäällikkö
3. A1, entinen pelastuspäällikkö
4. Z, palopäällikkö
5. X, entinen palopäällikkö
6. K1, entinen palopäällikkö
7. L1, entinen palopäällikkö
8. B1, palomestari

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Ratkaistavana on kysymys siitä, onko kanteessa mainittujen palomiesten suorittama varallaolo luettava työajaksi. Kyse on kaikkien henkilöiden osalta yksikönjohtajavarallaolosta lukuun ottamatta S:ää, jonka osalta kyse on miehistövarallaolosta. Lisäksi P:n, B:n ja V:n osalta kyse on yksikönjohtajavarallaolon lisäksi myös miehistövarallaolosta.

KVTES:n III luvun 4 §:n 1 momentin mukaan työajaksi luetaan työhön käytetty aika sekä aika, jonka viranhaltija/työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. Luvun 5 §:n 1 momentin mukaan varallaololla tarkoitetaan sitä, että viranhaltijan/työntekijän on oltava tavoitettavissa niin, että hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön. Varallaoloksi ei katsota velvollisuutta olla työpaikalla työvalmiudessa paitsi silloin, kun viranhaltijalle/työntekijälle on annettu lupa olla varalla valintansa mukaan joko työpaikalla tai määrätyin ehdoin sen ulkopuolella. Varallaoloaikaa ei lueta työaikaan. Varallaoloajan pituus ja varallaolon toistuvuus eivät saa haitata kohtuuttomasti viranhaltijan/työntekijän vapaa-ajan käyttöä. Viranhaltijalla varallaolovelvollisuus perustuu sopimukseen tai määräykseen ja työntekijällä sopimukseen.

Työaikadirektiivi 2003/88/EY asettaa vähimmäisvaatimukset sille, mitä on ainakin pidettävä työaikana. Työtuomioistuin on antanut useita palomiesten varallaoloa koskevia ratkaisuja (ks. TT 2020:31, TT 2021:33–34, TT 2021:50–52, TT 2022:22, TT 2022:34 ja TT 2022:53–54). Mainituissa ratkaisuissa on selostettu yksityiskohtaisesti niitä oikeudellisia lähtökohtia, joiden perusteella on arvioitava, onko varallaolossa kyse työajasta vai lepoajasta. Työtuomioistuin viittaa tältä osin edellä mainituissa ratkaisuissa lausuttuun.

Henkilötodistelu

Työtuomioistuimessa on kuultu todistelutarkoituksessa kaikkia kanteessa tarkoitettuja henkilöitä sekä lisäksi D1:tä ja C1:tä (asia R 79/20), E1:tä (asia 20120/2021) ja F1:tä (asia 20121/2021). Kantajan nimeäminä todistajina on kuultu G1:tä ja H1:tä. Vastaajan ja kuultavan nimeäminä todistajina on kuultu pelastusjohtaja Y:tä, pelastuspäällikkö J1:tä, entistä pelastuspäällikköä A1:tä, palopäällikkö Z:aa, entistä palopäällikköä X:ää, entistä palopäällikköä K1:tä, entistä palopäällikköä L1:tä ja palomestari B1:tä.

Asiassa kantajan nimeämät todistelutarkoituksessa kuullut henkilöt ja todistajina kuullut H1 ja G1 ovat yhdenmukaisesti kertoneet muun ohella seuraavaa. Pohjois-Savon pelastuslaitoksella yksikönjohtajien käytössä oli yleensä ollut päivystysajoneuvo, joillain asemilla tosin vain ajoittain. Miehistövarallaolossa päivystysajoneuvoa ei ollut ollut käytössä. Yksikönjohtajallakin oli kuitenkin ollut tarve lähteä hälytykselle pääsääntöisesti aseman kautta, koska vasta asemalla oli selvinnyt hälytykselle lähtijät ja vain asemalla oli voinut varmistua myös mukaan otettavasta kalustosta. Poikkeuksellisesti kohde oli ollut matkan varrella, jolloin kohteeseen oli saatettu jäädä suoraan. Jos yksikönjohtaja oli harkinnut lähteä suoraan kohteeseen (W Nilsiässä), hänen oli tullut kuitenkin varmistua, että paloasemalta lähti riittävästi miehistöä ja tarkoituksenmukainen kalusto. Varallaolijan oli siten tullut joka tapauksessa olla valmiudessa lähteä paloasemalle tarpeen vaatiessa. Hälytyksen tullessa tehtävälle oli lähdettävä välittömästi. Vakiintunut käsitys oli lisäksi ollut, että ensimmäisen yksikön oli tullut lähteä viidessä minuutissa paloasemalta. Yksikönjohtajavarallaolija oli vakiintuneesti ollut tuossa ensimmäisessä yksikössä mukana. Ensivastetehtävissä varusteet tehtävien hoitamista varten oli haettu asemalta, ja tehtävillä käytettävää ajoneuvoa oli useimmiten säilytetty asemalla ensivastetehtävissä tarvittavien välineiden ja varusteiden edellyttämässä lämpötilassa. Menettelytavat varallaolossa olivat perustuneet pitkäaikaiseen, vakiintuneeseen käytäntöön, esimiehen antamiin ohjeisiin tai työtoverin perehdytykseen, eivätkä ne olleet aluepelastuslaitoksen myötä muuttuneet. Esimiehet eivät olleet missään vaiheessa ohjeistaneet toimintaa varallaolossa noudatetuista käytännöistä poikkeavasti. Osa kuultavista on kertonut tienneensä paikallisen sopimuksen olemassaolosta ja mahdollisesti myös sen sisällöstä sekä siitä, että sopimuksessa ei ollut määritelty varallaolijalle minuuttimääräistä lähtöaikavaatimusta. Tarkemmat varallaolo-ohjeet oli annettu vasta 18.6.2021 (V25), jolloin oli ensimmäistä kertaa ohjeistettu, että yksikönjohtajavarallaolijan oli hälytyksen tultua mahdollista mennä myös suoraan kohteeseen.

Y on kertonut toimineensa vuodesta 1994 lukien päätoimisesti päällystövirassa, vuodesta 2011 pelastusjohtajana. Ennen alueellisen pelastuslaitoksen muodostamista vuonna 2004 Y oli vuosina 1998–2003 toiminut Suonenjoen kaupungin palolaitoksella palo- ja väestönsuojelupäällikkönä, ja tämän jälkeen siirtynyt Pohjois-Savon pelastuslaitoksen riskienhallintapäälliköksi.

Pelastusjohtaja johti Pohjois-Savon maakunnallista pelastuslaitosta alaisinaan sektoripäälliköt, joita olivat pelastus-, riskienhallinta-, ensihoito- ja henkilöstöhallintopäällikkö. Pelastuspäällikön alaisina olivat palopäälliköt pohjoisella, keskisellä ja eteläisellä toimialueella. Palopäälliköiden alaisuuteen kuuluivat paloasemien vastuuhenkilöt eli palomestarit ja ylipalomiehet. Pohjoista toimialuetta johti Iisalmen palopäällikkö, keskistä toimialuetta Kuopion palopäällikkö ja eteläistä toimialuetta Varkauden palopäällikkö. Pelastusjohtaja ohjeisti varallaoloa muun ohella toimiohjeiden kautta. Pelastuspäällikkö ohjeisti operatiivista toimintaa. Toimintavalmiuden rungon olivat muodostaneet ympärivuorokautisesti palvelevat asemat Iisalmella, Kuopiossa, Siilinjärvellä ja Varkaudessa. Lisäksi pienillä niin sanotuilla päiväasemilla oli ollut virka-aikana miehitys ja virka-ajan ulkopuolella yhdestä kolmeen henkilöä vapaamuotoisessa varallaolossa. Pienen paloaseman hälytysosastoon oli kuulunut keskimäärin 20 sivutoimista henkilöä. Hälytys oli mennyt heistä kaikille ja hälytykselle lähtenyt keskimäärin viisi henkilöä. Varallaolijalla ei ollut ollut velvoitetta olla mukana ensimmäisessä yksikössä. Viranhakuilmoituksessa oli ollut maininta, että varallaoloon oli velvoite tarvittaessa osallistua, mutta ketään ei ollut siihen määrätty, vaan sekä sivutoimiset että viranhaltijat olivat halunneet osallistua varallaoloon lähinnä siihen liittyvän korvauksen vuoksi.

Yksikönjohtajavarallaolijalta oli edellytetty paikallisen sopimuksen (V5) mukaisesti sitä, että hän oli viestivälineillä, Virvellä tai matkapuhelimella, tavoitettavissa, työkuntoinen ja oleskeli taajamassa tai sen läheisyydessä. Varallaolijan toiminnalle ei ollut asetettu minkäänlaista määräaikaa. Sama ohje koski sekä yksikönjohtaja- että miehistövarallaoloa. Viestivälineiden lisäksi varallaolijalla olivat olleet henkilökohtaiset sammutusvarusteet päivystysautossa, mutta varusteita oli saanut oman harkintansa mukaan säilyttää myös paloasemalla. Hälytystehtävä oli tullut ottaa viestivälineillä vastaan, selvittää sen luonne ja ryhtyä sen edellyttämin toimenpiteisiin. Virvestä oli näkynyt tehtävän kiireellisyysluokka. Sellaista määräystä ei ollut annettu, että hälytyksen tultua aina tulisi lähteä liikkeelle. Yksikönjohtaja oli voinut olla Virvellä yhteydessä paloasemalle ja johtaa tehtävää sen avulla. Pääsääntöisesti oli kuitenkin lähdetty liikkeelle. Sitä ei ollut määritelty, mentiinkö ensin asemalle vai suoraan kohteeseen, vaan tämä oli ollut varallaolijan harkinnassa. Tarkoituksenmukaista saattoi olla mennä suoraan kohteeseen. Jos päätti mennä asemalle, mitään aikamääreitä ei ollut asetettu, vaan varallaolijasta oli kiinni, milloin tämä oli sinne ehtinyt. Varallaolijan toiminta-aikoja ei ollut seurattu tai sanktioitu. Ensitoimen valmiutta olivat koskeneet samat ohjeet kuin pelastustointakin. Asemalle menoa oli saattanut käytännössä edellyttää esimerkiksi ongelmat Virve-yhteydessä asemalle tai ensivastetehtävät joissain tilanteissa. Ensivastetehtävillä tarvittavat välineet olivat tyypillisesti sammutusautossa tai joillain asemilla erillisessä ensivasteautossa. Myös ensivastetehtävää oli voinut johtaa Virven kautta siten, että yksikönjohtaja oli ollut yhteydessä asemalta lähtevään yksikköön ja hälytykselle tulevaan ambulanssiin.

Varallaolijan liikkuma-alue oli ollut erittäin laaja ja varsinkin virka-autoa käytettäessä oli ollut mahdollista oleskella 10 tai jopa 20 kilometrin etäisyydellä taajamasta. Varallaoloaikana ajoneuvoa oli saanut käyttää vapaa-ajan harrastuksiin ja muihin normaalielämän piiriin kuuluviin asioihin. Autolla oli kuljetettu perheenjäseniäkin, mutta tämä ei ollut tarkoituksenmukaista, jos sattui tulemaan hälytystilanne. Auto oli mahdollistanut liikkumisen ja sen, että varallaolija oli voinut mennä sillä suoraan onnettomuuskohteeseen.

Alueellisen pelastuslaitoksen myötä työnantaja oli Kuopion ympäristökunnissa vaihtunut Kuopion kaupungiksi. Aiempien kuntakohtaisten sopimusten ja ohjeiden voimassaolo oli lakannut vuoden 2003 loppuun mennessä. Tätä ennen ohjeistus oli alueellisesti vaihdellut, samoin kuin varallaolokorvausten määrät. Ohjeet oli vuoden 2004 alusta lukien yhdenmukaistettu. Varallaolossa toimimiselle ei ollut haluttu määritellä mitään tiettyä toiminta-aikaa vaan toimintamallista oli tehty väljä.

Suonenjoen palolaitoksen varallaolokorvausta oli käsitelty tilaisuudessa 22.5.2000 (K11), jossa korvaukseen oli pyritty saamaan korotus. Y oli toiminut tuolloin palopäällikkönä ja paloesimiehenä oli ollut F, joka oli ollut aloitteellinen asiassa. Y oli pitänyt tilaisuudessa esityksen, jossa kuvattu toimintatapa varallaollessa oli sittemmin 31.12.2003 kumottu muidenkin kuntakohtaisten ohjeiden ohella.

Alkuvuonna 2004 oli päälliköille, esimiehille ja pelastuslaitoksen henkilöstölle tiedotettu paikallisen sopimuksen tekemisestä ja sen sisältämistä varallaoloa koskevista ohjeista. Lisäksi sopimus oli toimitettu kaikille paloasemille ja pelastuslaitoksen intraan. Asiaa oli myös käyty useasti henkilöstön kanssa läpi. Uuden henkilön aloittaessa oli esihenkilön velvoitteena ollut varallaolokäytäntöihin perehdyttäminen. Henkilöstön tiedossa oli, että varalla ollessa mitään lähtöaikavaatimusta ei ollut. Yksittäisillä asemilla ei ollut annettu paikallisesta sopimuksesta poikkeavia ohjeita. Vain pelastusjohtaja tai -päällikkö saattoi antaa henkilöstölle toimiohjeita, ja niidenkin tuli olla sopimuksen kanssa linjassa.

Varallaoloasian riitauduttua Laitilan tapauksen myötä oli loppuvuonna 2015 käyty paikallinen neuvottelu, koska henkilöstöjärjestöt olivat vaatineet varallaoloajan lukemista työajaksi. Alkuvuonna 2016 oli käyty toinen neuvottelu, jossa oli todettu paikallisen sopimuksen olemassaolo ja se, ettei siinä ollut määritelty minuuttimääräistä lähtöaikavaatimusta. Asiaa oli käyty tämän jälkeen henkilöstön kanssa läpi lukuisissa tilaisuuksissa. Voimassa olevaa ohjeistusta ei ollut muutettu, koska Pohjois-Savossa ei ollut ohjeistettu, että hälytyksen tullessa pitäisi ensin mennä asemalle tai että liikkeelle lähdön asemalta tuli tapahtua viidessä minuutissa, kuten Laitilassa oli tehty. Asemavastaavakokousten yhteydessä oli muun ohessa käyty tästä keskustelua ja todettu paikallisen sopimuksen sisältö.

J1 on kertonut olleensa pelastuslaitoksen palveluksessa vuodesta 2012 lukien. J1 oli ensin toiminut riskienhallintapäällikkönä ja vuodesta 2021 lukien pelastuspäällikkönä. Riskienhallintapäällikön tehtäviin kuului muun ohessa riskianalyysien valmistelu ja palvelutasopäätöksien laatimiseen osallistuminen. Pelastuspäällikkö vastasi pelastustoiminnan sektorista ja muun ohella operatiivisesta valmiudesta palopäälliköt alaisinaan.

Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohje oli toiminnalliseen suunnitteluun tarkoitettu tavoitteellinen asiakirja, joka sisälsi eri riskiruutuja koskevat keskimääräiset, yksikkökohtaiset toimintavalmiusajat, joiden tuli toteutua 50 prosenttisesti vuoden aikana. Ohjeen avulla suunniteltiin asemaverkostoa, jotta palvelutasopäätöksen mukaiset tavoitteet olisivat saavutettavissa. Toimintavalmiusaikojen osalta seurattiin kiireellisiä tehtäviä ja niiden tiettyjä tehtäväluokkia. Niistä ei voinut johtaa yksittäistä henkilöä koskevia velvoitteita eikä yksilötasolla toimintaa ylipäätään seurattu.

Varallaolovelvoitteita koski paikallinen sopimus, jonka sisältö oli ollut henkilöstöllä itsestään selvästi tiedossa, ja joka ei sisältänyt mitään aikamäärettä varallaolijan toiminnalle. Varallaolossa sai vapaasti liikkua taajaman läheisyydessä. Nämä seikat oli tehty koko henkilöstölle selväksi. Henkilöstön kanssa oli myös erinäisissä yhteyksissä keskusteltu siitä, miltä etäisyydeltä varallaoloa oli saanut tehdä, ja käytännössä yksittäinen varallaolija oli asunut jopa 21 kilometrin päässä asemasta. Sopimus ja sen sisältö olivat erikseen nousseet esiin henkilöstön kanssa eri kokouksissa, kuten vuonna 2013 varallaolijoiden määrää supistettaessa, ja vuonna 2014, kun aluehallintovirasto oli puuttunut varallaolon tuntimääriin, sekä vuonna 2015 varallaoloasian riitauduttua. Kokouksissa olivat olleet paikalla palopäälliköt ja asemavastaavat, joilla oli ollut tiedotusvelvollisuus omille asemilleen. Lisäksi asiaa oli sittemmin käyty läpi myös muissa kokouksissa, joissa oli ollut koko henkilöstö paikalla. Sopimusta tai sen sisältöä ei ollut aiemmin kyseenalaistettu.

Yksikönjohtajavarallaolijalla oli ollut käytössään päivystysauto, jolla oli voinut mennä suoraan kohteeseen ja jossa oli voinut säilyttää omia varusteita. Ryhmän suorituskyky syntyi toimintavalmiusohjeen mukaan vasta kohteessa, jossa toiminnan voi aloittaa yksikin henkilö. Asemalle meneminen saattoi olla perusteltua kohteen sijainnin vuoksi tai jos tehtävä vaati lisävarusteiden hakemista asemalta. Asemalle oli kuitenkin ensisijaisesti voinut olla Virvellä yhteydessä. Jos sinne saapuneen miehistön suorituskyky ei muodostunut riittäväksi, saattoi varallaolija pyytää lisäapua. Yksikönjohtajan ei tarvinnut olla mukana ensimmäisessä asemalta hälytykselle lähtevässä yksikössä. Yksikönjohtaja pystyi liikkumaan myös omalla autollaan ja mennä suoraan kohteeseen, jos se oli perusteltua. Miehistövarallaolijan oli kuitenkin tullut saapua hälytyksen tullessa asemalle. Myös miehistöä oli koskenut paikallinen sopimus ja sen mukaiset velvoitteet. Ensivastetehtävät oli hoidettu samoilla periaatteilla. Kaikkia asemia olivat koskeneet samat ohjeet ja velvoitteet. Kuntakohtaiset ohjeet olivat lakanneet vuonna 2004 paikallisen sopimuksen myötä. Toimivaltuus ohjeistamiseen oli ollut vain päällikkötasolla. Asemien lähiesimiesten näkemyksillä ja niihin perustuvilla ohjeilla, joiden antamiseen näillä ei ollut toimivaltuutta, ei voinut olla merkitystä asiaa arvioitaessa.

J1 oli ollut laatimassa tilastoa kiireellisten tehtävien ja kaikkien tehtävien viikoittaisista määristä asemittain (V29, V30). Riidanalaisilla paloasemilla oli saattanut varallaoloaikana olla yhdestä puoleentoista tehtävää viikoittain. Vain yhdessä kunnassa oli kiireellisiä tehtäviä ollut enemmän kuin kaksi tehtävää viikossa. Luvuissa oli otettu huomioon myös ensivastetehtävät.

A1 on kertonut toimineensa vuosina 2004–2021 pelastuslaitoksen pelastuspäällikkönä ja hoitaneensa silloin pelastustoiminnan hallintoon liittyviä asioita sekä muun ohessa valmistellut ja toimeenpannut varallaoloon liittyviä asioita. Yksikönjohtajavarallaolijan velvoitteista A1 on kertonut, että tämän tuli olla tehtävään käytettävissä eli viestivälineillä tavoitettavissa. Hälytyksen tullessa yksikönjohtajavarallaolijan oli tullut kuitata hälytys vastaanotetuksi ja ryhtyä hälytyksestä saatujen tietojen perusteella tarvittaviin toimenpiteisiin oman harkintansa mukaan. Tehtävän oli lievimmillään voinut kokonaan delegoida esimerkiksi jollekin miehistön jäsenelle, jolloin liikkeelle ei ollut tarvinnut lähteä lainkaan. Tällainen tilanne saattoi olla esimerkiksi silloin, jos säiliöautoa tarvittiin toisella asemalla. Jos tehtävä oli edellyttänyt liikkeelle lähtemistä, oli yksikönjohtajalla useimmiten ollut käytössään pelastuslaitoksen ajoneuvo, jolla hän oli voinut siirtyä suoraan kohteeseen ja johtaa tilannetta viestivälineillä. Aseman kautta oli pitänyt mennä tilanteissa, joissa sieltä liikkeelle lähtevä miehistö ja tarvittava kalusto oli tullut varmistaa, tai jos ketään ajokelpoisuuden omaavaa henkilöä ei ollut saapunut asemalle. Todennäköisempää A1:en käsityksen mukaan oli kuitenkin ollut se, että varallaolija oli voinut mennä suoraan kohteeseen. Määräaikoja toiminnalle ei ollut asetettu, eikä varallaolijalta ollut edellytetty, että tämä olisi ensimmäisessä paloasemalta lähtevässä yksikössä. Miehistövarallaolijat olivat tyypillisesti tulleet hälytyksen tullessa paloasemalle ja lähteneet sieltä hälytykseen, mutta heilläkään ei ollut määräaikaa toiminnalleen.

Ensivastetehtävät oli sairaanhoitopiirin kanssa sovittu hoidettaviksi samalla tavoin kuin pelastustoimen tehtävät. Jos tehtävillä tarvittavaa kalustoa ei ollut ollut päivystysautossa mukana, oli tehtävälle pitänyt mennä aseman kautta.

Pelastuslaitoksen ajoneuvoa oli tehtävien lisäksi voinut käyttää myös tavanomaisiin tarpeellisiin omiin ajoihin kuten kaupassa ja harrastuksissa käymiseen. Liikkumisalue oli käsittänyt sen taajaman läheisyyden, jossa paloasema oli sijainnut. Koska Karttula ja Tervo olivat olleet samaa hälytyspiiriä, varallaolija oli voinut oleskella molempien taajamien läheisyydessä.

Varallaoloa koskeva paikallinen sopimus oli aluepelastuslaitoksen aikana koskenut kaikkia asemia. Aluepelastuslaitokseen siirryttäessä kaikki voimassa olleet ohjeet oli käyty läpi muun ohella paloasemavastaavien kokouksissa, joissa olivat kaikki asemat olleet edustettuina. Myös vuonna 2015 tapahtunutta varallaolon riitautumista oli käsitelty asemavastaavakokouksissa. Työnantaja oli korostanut koko ajan sitä, että paikallisen sopimuksen mukaisesti mitään lähtöaikavaatimusta ei varallaolijoilla ollut vaan kyse oli vapaamuotoisesta varallaolosta.

Xl on kertonut toimineensa eteläisen toimialueen palopäällikkönä 1.7.2017 saakka. Palopäällikkö vastasi alueen pelastustoiminnasta. Varallaolon osalta palopäällikkö hyväksyi varallaololistat ja ohjeisti toimintaa tarvittaessa. Eteläiselle toimialueelle oli kuulunut kymmenen asemaa, muun ohella Karttula ja Tervo, Suonenjoki, Leppävirta sekä Kangaslampi.

Yksikönjohtajavarallaolijoiden velvoitteista X on kertonut, että heiltä oli edellytetty tavoitettavuutta radio- tai matkapuhelimella. Varallaolossa oli paikallisen sopimuksen mukaisesti voinut liikkua taajaman läheisyydessä toimintavalmiina. Hälytys tuli kuitata vastaanotetuksi ja sen jälkeen tuli ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin kuten selvittää hälytyksen luonne ja kohteen sijainti sekä huolehtia tehtävälle lähtevästä miehistöstä ja kalustosta. Yksikönjohtaja lähti tapauskohtaisen harkintansa mukaan liikkeelle menemällä tilannepaikalle joko suoraan tai aseman kautta. Tätä ei työnantaja ollut määritellyt. Esimerkiksi erityiskaluston tarve oli voinut edellyttää asemalle menoa. Ensivastetehtävät oli hoidettu samalla tavalla kuin muutkin pelastustoimen tehtävät. Niiden hoitamiseen tarvittavaa yksikköä oli tyypillisesti säilytetty asemalla. Hälytyksen jälkeen oli mahdollista olla yhteydessä paloasemalle Virve-puhelimella.

Miehistövarallaolossa oli edellytetty samoja asioita kuin yksikönjohtajavarallaolossa pelastustoiminnan johtamista lukuun ottamatta. Lisäksi miehistön jäsenet olivat aina menneet hälytykselle aseman kautta hakemaan varusteet. Heidänkään toiminnalleen ei ollut asetettu mitään määräaikaa. X oli työssään vastannut toimintavalmiudesta ja sen vuoksi käynyt läpi ensimmäisen yksikön keskimääräisiä lähtöaikoja ja vahvuuksia tehtävissä.

Z on kertonut toimineensa eteläisen toimialueen palopäällikkönä marraskuusta 2017 lukien. Z oli osallistunut Leppävirralla palomestarina sekä päällystö- että yksikönjohtajavarallaoloon vuosina 2004–2011. Palomestarin tehtäviin oli kuulunut asemavastaavana toimiminen. Palopäällikkönä Z johti toimialuetta, johon kuului 11 pelastusasemaa. Hän oli palomestareiden lähiesimies ja muun ohessa hyväksyi heidän varallaololistansa. Z oli toiminut palomestari G:n lähiesimiehenä sekä Leppävirralla palomestarina olleessaan B:n ja V:n lähiesimiehenä.

Yksikönjohtajavarallaolijan velvoitteet ilmenivät paikallisesta sopimuksesta. Varallaolijan oli tullut pitää mukanaan Virveä tai matkapuhelinta ja hänen liikkumisalueenaan oli ollut taajaman läheisyys. Työnantaja ei ollut määritellyt varallaolijalle mitään toiminta-aikaa. Hälytyksen tullessa varallaolijan oli tullut ottaa tehtävä vastaan kuittaamalla se Virven kautta. Virvestä näkyi pääpiirteittään minkä tyyppisestä hälytyksestä oli kyse. Tapauskohtaisesti ja tilanteesta riippuen varallaolija lähti harkintansa mukaan joko kohteeseen tai asemalle. Yksikönjohtajalla oli yleensä pelastusauto käytössään. Pelastusauton käytöstä ei ollut annettu tarkempia ohjeita eikä erikseen ollut ohjeistettu, miten tuli menetellä, jos henkilöllä ei ollut pelastusautoa käytettävissään. Ensivastetehtäviä oli koskenut sama ohjeistus kuin muitakin pelastustehtäviä. Velvollisuutta ehtiä ensimmäiseen yksikköön ei ollut. Varallaolija oli pisimmillään Z:n tietojen mukaan asunut 12 kilometrin päässä asemasta. Tehtävä saattoi edellyttää asemalle saapumista esimerkiksi silloin, kun asemalla oli pitänyt varmistaa, että sieltä lähti riittävästi henkilöitä ja ajoneuvoja liikkeelle. Ensivastetehtävillä tarvittiin yleensä varusteita, joiden hakeminen asemalta oli ratkaistava tapauskohtaisesti.

Miehistövarallaolo oli eronnut yksikönjohtajavarallaolosta siten, että miehistövarallaolija ei ollut varallaolossa yksinään. Yksikönjohtaja oli saattanut olla aseman ainoa varallaolija. Miehistövarallaolijankaan toiminnalle ei ollut asetettu määräaikaa.

K1 on kertonut toimineensa pohjoisen toimialueen palopäällikkönä vuosina 2020–2022. Tätä ennen hän oli toiminut muun ohessa palopäällikkönä ja palomestarina Vieremällä vuosina 1986–2011 sekä sen jälkeen Iisalmessa toimien samalla myös Vieremän asemavastaavana. Vieremällä K1 oli osallistunut yksikönjohtajavarallaoloon vuoteen 2019 asti. Pohjoisella toimialueella oli kymmenen toimipistettä, joiden asemavastaavien esimiehenä palopäällikkö toimi. Asemavastaava puolestaan huolehti aseman toiminnasta ja vastasi sen kalustosta sekä henkilöstöstä.

Yksikönjohtajavarallaolija oli oman harkintansa mukaan ja hälytyksestä riippuen mennyt hälytyksen vastaanotettuaan joko kohteeseen suoraan tai aseman kautta. Vieremällä K1:en käytäntönä oli ollut mennä suoraan tilannepaikalle, koska aseman vieressä asuvat miehistön jäsenet olivat usein kuitanneet saapuneensa asemalle. Ensimmäinen asemalle saapuja oli ollut velvollinen ilmoittamaan yksikönjohtajalle paikalle tulijoiden määrän ja pätevyydet. Tehtävästä riippuen yksikönjohtajan ei ollut välttämätöntä saapua tällöin asemalle vaan hän oli voinut ajaa päivystysautolla suoraan kohteeseen katsomaan, millainen tilanne oli kyseessä. Yksikönjohtaja oli kuitenkin vastannut siitä, että vasteen mukaiset yksiköt saatiin asemalta liikkeelle. Jos riittävästi miehistöä ei ollut saapunut, oli lähiasemilta hälytetty lisäapua. Asemalta saattoi myös olla tarve hakea erityiskalustoa. Päivystysautossa oli pidetty sammutus- ja liikenteenohjauskalustoa. Suojavarusteita oli saanut harkintansa mukaan pitää päivystysautossa tai asemalla, tästä ei ollut annettu ohjeistusta. Vieremällä ensivastevälineitä oli alun perin säilytetty asemalla, josta ne oli pitänyt mennä hakemaan. Myöhemmin oli otettu käyttöön ensivasteauto, jolla varallaoloa oli voinut tehdä. Toiminnalle ei ollut asetettu määräaikoja. Tehtävälle piti kuitenkin lähteä mahdollisimman nopeasti. Kaikki alueen asemat oli ohjeistettu samalla tavalla. Miehistövarallaolijoilla ei ollut ollut ajoneuvoa käytössään ja heidän varusteitaan oli säilytetty asemalla. He olivat tulleet hälytyksen saatuaan asemalle. Heidänkään toiminnalleen ei ollut asetettu määräaikaa, mutta kaikkien varallaolijoiden oli käytännössä välittömästi lähdettävä tehtävälle sen vastaanotettuaan.

Asemavastaavien kokouksessa oli vuonna 2015 tullut tieto varallaoloa koskevasta riita-asiasta. Pohjois-Savossa tilanne oli kuitenkin ollut erilainen, koska vapaamuotoisesta varallaolosta oli ohjeistettu eikä lähtöaikavaatimusta ollut. Hälytyksestä riippuen oli voinut myös mennä suoraan kohteeseen käymättä paloasemalla. Tästä oli ollut keskustelua asemavastaavien kanssa vuonna 2015 ja sen jälkeen.

L1 on kertonut toimineensa alueellisen pelastuslaitoksen aikana keskisellä toimialueella apulaispalopäällikkönä ja palopäällikkönä. L1 oli jäänyt eläkkeelle vuonna 2014. Keskiseen toimialueeseen kuuluivat muun ohella Vehmersalmi ja Riistavesi. Palopäällikkönä L1 oli toiminut asemavastaavien, kuten D:n, esimiehenä. L1 ei ole muistanut käyneensä D:n kanssa keskustelua varallaolosta, mutta aluepelastuslaitoksen aikana oli kerran kuukaudessa pidetty asemavastaavien palaveri, jossa kaikki ajankohtaiset asiat oli käyty läpi.

Yksikönjohtajavarallaolijan oli tullut oleskella taajaman läheisyydessä, mitä ei ollut kilometreissä tarkemmin määritelty, ja välittömästi kuitata hälytys viestivälineellä vastaanotetuksi sekä tämän jälkeen käynnistää hälytystehtävä eli ottaa selvää, millaisesta hälytyksestä oli kyse ja oliko sen johdosta tarve mennä tilannepaikalle suoraan vai aseman kautta. Monesti oli ollut tarve mennä asemalle varmistamaan, että hälytykselle oli lähtenyt riittävästi miehistöä ja hakemaan asianmukainen kalusto. Toiminnalle ei ollut asetettu määräaikaa. Jos varallaolijalla oli käytössään pelastuslaitoksen päivystysajoneuvo, jossa olivat tarvittavat sammutusvarusteet, tarkoituksenmukaista saattoi olla, että yksikönjohtaja meni suoraan kohteeseen. Joka tapauksessa oli tullut varmistaa, että miehistö oli tuonut asemalta tarvittavan kaluston. Yksikönjohtajalla ei ollut myöskään ollut velvoitetta olla ensimmäisenä tilannepaikalla. Yksikkö oli saattanut saapua sinne lähiasemalta jo ennen yksikönjohtajaa, ja yksikönjohtaja oli voinut olla häneen yhteydessä Virvellä. Miehistövarallaolijat olivat menneet hälytyksen tullessa paloasemalle, koska heillä ei ollut ollut pelastuslaitoksen ajoneuvoa käytössään ja he olivat hoitaneet kaluston liikkeelle asemalta. Maaningalla ja Vehmersalmella yksikönjohtajalla oli ollut käytössä ajoneuvo. Ajoneuvon käyttöä ei L1 käsityksen mukaan ollut rajoitettu vaan sitä oli saanut käyttää päivittäisiin toimiin.

Ensivastetehtävät oli hoidettu samalla tavoin kuin muutkin pelastustoimen tehtävät. Ensivasteyksikkö oli joillain asemilla toiminut myös yksikönjohtajavarallaolijan päivystysautona. Isommilla asemilla oli ollut erikseen ensivasteyksikkö tai tehtävissä oli käytetty sammutusyksikköä. Tällöin yksikköä oli säilytetty asemalla.

B1 on kertonut työskennelleensä Pohjois-Savon pelastuslaitoksella vuodesta 2011. Hän oli toiminut Keiteleellä palomestarina vastuullaan Keiteleen, Vesannon ja Pielaveden asemat, ja lisäksi hän oli viransijaisena ja päällystöpäivystäjänä vastannut myös Suonenjoen, Tervon, Karttulan ja Rautalammen asemista. B1 oli tehnyt yksikönjohtajavarallaoloa Keiteleellä sekä yksittäisiä varallaolovuoroja naapuriasemilla.

Kaikilla Pohjois-Savon asemilla olivat voimassa samat varallaoloa koskevat ohjeet. Oleskelualueena oli taajaman läheisyys. Yksikönjohtajan tuli varalla ollessa pitää mukanaan matkapuhelinta ja Virveä, jolla hälytys tuli vastaanottaa välittömästi. Virvestä tuli tarkistaa hälytystä koskevat tiedot, minkä jälkeen tuli lähteä siirtymään paloasemalle tai kohteeseen tehtävän luonteesta riippuen. Toimenpiteisiin oli ryhdyttävä välittömästi. Pääsääntöisesti oli pitänyt mennä asemalle varmistamaan riittävä miehistö ja kalusto. Hälytykselle tulijat oli aiemmin voinut varmistaa vain menemällä asemalle tai siten, että yksikönjohtaja oli ollut Virvellä yhteydessä asemalle. Vuonna 2021 oli otettu käyttöön järjestelmä, josta hälytykselle tulijat olivat näkyneet. Jos tilannepaikka oli sijainnut matkan varrella, ei ollut ensin kannattanut mennä asemalle. Myös varmuus kaluston liikkeellelähdöstä piti olla. Jos tällaista varmuutta ei ollut, asemalle oli mentävä. Varallaolija oli vastannut oman asemansa toimintavalmiudesta ja siitä, että hälytykselle oli lähtenyt oikea kalusto ja riittävä miehistö. Yksin päivystäjänä ollessa oli käytännössä tullut aina mennä asemalle. Työnantaja ei ollut määritellyt määräaikoja toiminnalle. Tehtävää oli ryhdyttävä hoitamaan joka tapauksessa välittömästi, ja tämä oli kaikille selvää. Yksikönjohtajalla oli käytössään päivystysauto ja sitä oli saanut käyttää työmatkojen lisäksi myös päivittäisiin asioihin. Auto tuli olla koko ajan lähtövalmiina, joten se tuli pitää virtalähteessä pakkasilla. Jos siinä oli ollut Virve-päätelaite, auto tuli pitää koko ajan virtalähteessä.

Miehistövarallaolossa ei ollut käytössä pelastusajoneuvoa. Velvoitetta ehtiä ensimmäiseen yksikköön ei ollut kuitenkaan ollut. Lähtökohtana kuitenkin oli, että yksikönjohtaja- ja miehistövarallaolija olivat mukana ensimmäisessä yksikössä. Jos yksikönjohtaja ei ollut mukana ensimmäisessä yksikössä, otti johtovastuun joku muu yksikönjohtajakoulutuksen saanut. Käytännössä yksikönjohtajavarallaolija oli tällöinkin johtanut tilannetta Virven välityksellä matkalla kohteeseen.

Ensivastetehtävissä oli muita tehtäviä kovempi aikapaine eikä niissä ollut jääty odottelemaan ketään asemalla vaan riittävän miehistön kokoonnuttua oli välittömästi lähdetty liikkeelle. Niissäkin oli tilannepaikalle menty suoraan, jos se sijaitsi lähempänä kuin asema. Yksin ei tehtävälle kuitenkaan ollut ainakaan uhkaavissa tilanteissa voinut mennä.

Arvio ja johtopäätökset

Arvioinnin lähtökohdat

KVTES:n mukaan työajaksi luetaan työhön käytetty aika sekä aika, jonka työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. Varallaololla taas tarkoitetaan sitä, että työntekijän on oltava vapaa-ajallaan tavoitettavissa niin, että hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön. Varallaoloksi ei katsota velvollisuutta olla työpaikalla työvalmiudessa paitsi silloin, kun työntekijälle on annettu lupa olla varalla valintansa mukaan joko työpaikalla tai määrätyin ehdoin sen ulkopuolella. Jos työnantaja on järjestänyt varallaoloa varten asunnon, jota ei voida pitää työntekijän varsinaisena asuntona, mutta jossa työnantaja on velvoittanut hänet olemaan varalla, tällaisessa asunnossa oleskeluvelvollisuus luetaan työajaksi.

Työaikadirektiivi 2003/88/EY asettaa edellä todetuin tavoin vähimmäisvaatimukset sille, mitä on ainakin pidettävä työaikana. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella direktiivissä tarkoitetun työajan käsitteen alaan kuuluvat sellaiset varallaolojaksot, joiden aikana työntekijään kohdistuu sen luonteisia velvoitteita, että ne kokonaisuutena vaikuttavat objektiivisesti ja erittäin huomattavasti työntekijän mahdollisuuksiin käyttää vapaasti näiden jaksojen aikana se aika, jolloin häneltä ei edellytetä työtehtävien suorittamista, ja käyttää tämä aika omiin asioihinsa. Sitä vastoin silloin, kun työntekijälle tietyn päivystysjakson aikana asetetut velvoitteet eivät ole näin voimakkaita ja mahdollistavat sen, että hän voi järjestää ajankäyttönsä ja keskittyä omiin asioihinsa ilman suurempia velvoitteita, vain aika, joka liittyy työsuoritukseen, joka on tarvittaessa tosiasiallisesti toteutettu tällaisena ajanjaksona, on direktiivissä tarkoitettua työaikaa. (Ks. esim. suuren jaoston tuomio 9.3.2021, Stadt Offenbach am Main, C-580/19, EU:C:2021:183.)

Kokonaisarviota tehtäessä on ensinnäkin otettava huomioon varallaolijalta edellytetty valmiusaika (reaktioaika), jolla tarkoitetaan sitä aikaa, jonka kuluessa hänen on hälytyksen tultua ryhdyttävä työhön, mikä yleensä edellyttää häneltä työpaikalle tai tehtäväpaikalle saapumista. Jos tuo valmiusaika on kohtuullinen ja mahdollistaa siten henkilökohtaisten ja sosiaalisten aktiviteettien suunnittelun, kyse ei ensi näkemältä ole työajasta. Jos tuo aika on vain muutamia minuutteja, päivystysjaksoa on lähtökohtaisesti pidettävä kokonaisuudessaan työaikana, koska tällöin varallaolija saadaan käytännössä hyvin helposti luopumaan suunnittelemasta mitään, edes lyhytkestoista, vapaa-ajan toimintaa.

Huomioon on tarvittaessa otettava yhtäältä myös muut työntekijälle asetetut velvoitteet ja toisaalta varallaoloa helpottavat järjestelyt ja edut, jotka työntekijälle on myönnetty. Reaktioaikaan liittyvistä velvoitteista merkityksellinen on muun ohella erityisesti työntekijän velvollisuus pysyä kotona hälytystä odottaessaan tai se, että hänellä on oltava erityiset varusteet, kun hänen on saavuttava työpaikalle tai kohteeseen. Työntekijälle myönnettyjen järjestelyjen osalta merkityksellinen on työntekijän käyttöön mahdollisesti annettu päivystysauto, joka mahdollistaa nopean liikkumisen etuoikeuksia ja kulkuoikeuksia hyödyntäen, tai se, että työntekijällä on mahdollisuus vastata työnantajan kutsuihin poistumatta oleskelupaikastaan.

Toiseksi on otettava huomioon se, miten usein keskimäärin kyseinen työntekijä tavallisesti tosiasiallisesti työskentelee kunkin päivystysjaksonsa kuluessa. Jos työntekijä päivystysjaksoinaan kutsutaan keskimäärin usein suorittamaan työtehtäviä, jotka yleensä eivät ole lyhytkestoisia, varallaoloaika kokonaisuudessaan on lähtökohtaisesti työaikadirektiivissä tarkoitettua työaikaa. Se, että hälytyksiä tulee keskimäärin vain harvoin, ei kuitenkaan voi johtaa siihen, että varallaoloa olisi pidettävä lepoaikana, jos valmiusajan vaikutus on sellainen, että se riittää rajoittamaan objektiivisesti ja erittäin huomattavasti varallaolijan mahdollisuutta käyttää vapaasti aikaa, jolloin häneltä ei edellytetä työtehtävien suorittamista.

Työtuomioistuin on yksikönjohtajavarallaoloa koskevassa oikeuskäytännössään katsonut, että tilanteessa, jossa varallaolijalla on ollut velvollisuus hälytyksen tultua saapua paloasemalle hyvin lyhyessä ajassa, yleensä noin viidessä minuutissa, varallaolijalta edellytetty valmiusaika on ollut niin lyhyt, että varallaoloaikaa on lähtökohtaisesti pidetty kokonaisuudessaan työaikana. Vaikka riittävän lähellä paloasemaa asuvat ovat sinänsä voineet oleskella varallaoloaikana myös kotonaan, valmiusaikaa koskevan ehdon on katsottu rajoittavan merkittävästi heidänkin mahdollisuuksiaan keskittyä omiin asioihinsa ja viettää vapaa-aikaansa haluamallaan tavalla. Olosuhteita kokonaisuutena arvioiden ja ottaen erityisesti huomioon lyhyt valmiusaika varallaoloaika on luettu tällöin kokonaisuudessaan työajaksi (ks. TT 2020:31, TT 2021:33, TT 2021:34, TT 2021:50–52, TT 2022:22, TT 2022:54). Työtuomioistuin on lisäksi korostanut sitä, että työnantajan velvollisuutena on selvittää työntekijöille varallaoloa koskevat keskeiset velvoitteet, ja jos työntekijällä on ollut perusteltu syy olettaa, että varalla ollessaan hänellä on tietynsisältöisiä velvollisuuksia, työnantajan on katsottu kantavan riskin siitä, että se ei ole selvittänyt työntekijöille varallaolon keskeisten ehtojen sisältöä tältä osin.

Sen sijaan tilanteessa, jossa varallaolijalla on ollut mahdollisuus ajaa käytössään olleella pelastusautolla myös suoraan kohteeseen ajamatta paloaseman kautta, ja kun varallaolovelvoitteet ovat muutoinkin sisältäneet riittävästi joustoa, varallaolijoilla on katsottu olleen mahdollisuus hyödyntää lepoaikansa asianmukaisesti. Työtuomioistuin on todennut, että mahdollisuus lähteä hälytystehtävään suoraan ajamatta paloaseman kautta mahdollistaa liikkumisen ja vapaa-ajan toiminnot vapaammin ja laajemmalla alueella, jolloin varallaolija voi myös käyttää lepoaikaansa tehokkaammin kuin silloin, kun hän on velvollinen oleskelemaan paloaseman välittömässä läheisyydessä. Näin on erityisesti silloin, jos edellytetty saapumisaika kohteeseen on kohtuullinen ja joustava. (Ks. TT 2021:51 ja TT 2021:52.)

Päällystövarallaoloa koskevissa ratkaisuissa on katsottu, että varallaolijan valmiusaika on sinänsä ollut hyvin lyhyt, koska työ on alkanut lähes välittömästi hälytyksen tultua. Varallaolijan on lisäksi tullut olla sellaisessa valmiudessa, että hän tarpeen vaatiessa on kyennyt lähtemään nopeasti hälytyksen tullessa tilannepaikalle, vaikka on harkintansa mukaan voinut johtaa tilannetta myös etänä. Työtuomioistuin on todennut, että liikkumavara kutsun tullessa on tehtävän luonne huomioon ottaen ollut hyvin pieni, mikä on ollut omiaan johtamaan siihen, että varallaolija on luopunut suunnittelemasta mitään sellaista vapaa-ajan toimintaa, jota hän ei ole voinut jättää välittömästi kesken hälytyksen tultua. Vapaa-ajan mahdollisia keskeytyksiä ei ole myöskään voinut millään tavalla ennakoida, mistä seuraava epävarmuus on ollut omiaan asettamaan varallaolijan pysyvään valmiustilaan. Näiden seikkojen on katsottu puoltavan kannetta. Tällöin merkitystä on annettu erityisesti sille, että päällystövarallaolija on kuitenkin voinut oleskella hyvin laajalla alueella eikä hänen ole tullut viettää vapaa-aikaansa esimerkiksi vain paloaseman välittömässä läheisyydessä. Hänen käytössään on lisäksi ollut johtoauto, jossa on säilytetty tarvittavia työvälineitä ja -varustusta ja jolla on voinut liikkua vapaasti koko varallaoloalueella. Vaikka autosta huolehtiminen on osaltaan rajoittanut vapaa-ajan viettoa, työtuomioistuin on katsonut, että velvoitteet eivät ole muodostaneet vapaa-ajan käytölle niin voimakasta rajoitetta, että varallaolijalla ei olisi ollut mahdollisuutta tosiasialliseen lepoon. Tällaisissa tilanteissa varallaoloa ei ole tullut lukea kokonaisuudessaan työajaksi. (Ks. TT 2022:34, TT 2022:53 ja TT 2022:54.)

Arviointi tässä asiassa

Pohjois-Savon pelastuslaitoksella on kanteessa tarkoitettuna aikana noudatettu 6.2.2004 solmittua paikallista sopimusta (K1, V5), jossa on varallaolosta todettu muun ohella seuraavaa. ”Kyseessä on vapaamuotoinen varallaolo. Varallaolijan tulee olla välittömästi tavoitettavissa matkapuhelimella tai muulla viestintävälineellä. Hänellä on oikeus liikkua lähtövalmiina taajaman läheisyydessä.” Työtuomioistuin toteaa, että sopimustekstistä ei voi päätellä, miten varallaolijan on tullut toimia sen jälkeen, kun hän on hälytyksen vastaanottanut. Varallaolosta ei siten ole annettu sellaisia KVTES:n III luvun 5 §:n 1 momentin soveltamisohjeessa tarkoitettuja kirjallisia ohjeita, joiden perusteella viranhaltija/työntekijä tietäisi varallaoloon liittyvät oikeudet ja velvollisuudet, kuten sen, missä ajassa työpaikalle on viimeistään saavuttava. Työnantaja kantaa siten riskin siitä, että työntekijälle tai viranhaltijalle on syntynyt perusteltu syy olettaa, että hälytyksen tultua hänen on tullut toimia tietyllä tavalla.

Työtuomioistuin on 3.6.2021 antanut ratkaisun Kuopion kaupunkia koskevassa asiassa R 166/17 (TT 2021:51). Välituomiossa katsottiin näytetyksi, että Pohjois-Savon pelastuslaitoksen eräillä paloasemilla vuosina 2013–2018 varallaoloa suorittaneiden henkilöiden perustellun käsityksen mukaisesti yksikönjohtajavarallaolijan oli hälytyksen tultua tullut mennä paloasemalle siten, että paloauto oli päässyt lähtemään hälytykselle noin viidessä minuutissa hälytyksestä. Tällaisessa valmiudessa oleminen rajoittaa varallaolijan liikkumisvapautta ja siten vapaa-ajan käyttöä niin merkittävästi, että varallaolijalla ei ole katsottu olevan mahdollisuutta tosiasialliseen lepoon. Varallaoloaika tuli sen vuoksi lukea kokonaisuudessaan työajaksi. Muiden kuin edellä tarkoitettujen henkilöiden osalta kanne hylättiin ennen muuta siitä syystä, että asiassa esitetyn näytön perusteella heillä oli mahdollisuus ajaa käytössään olleella pelastuslaitoksen ajoneuvolla suoraan hälytyskohteeseen ilman tiukkoja aikamääreitä eikä heidän siten ollut tarvinnut viettää vapaa-aikaansa sellaisessa valmiudessa, että he olisivat päässeet paloasemalle alle viidessä minuutissa hälytyksen tultua.

Tässä asiassa on kyse Pohjois-Savon pelastuslaitoksen eri paloasemille suoritetusta yksikönjohtaja- ja miehistövarallaolosta vuodesta 2014 lukien 18.6.2021 asti, jolloin pelastuslaitoksella on annettu varallaoloa koskeva toimiohje (V25).

Työnantajapuoli on korostanut sitä, että Pohjois-Savon pelastuslaitoksella varallaolovelvoitteet ovat kanteessa tarkoitettuina aikoina määrittyneet yksinomaan paikallisen sopimuksen mukaisesti, mikä on tuotu koko henkilöstön tietoon (V26). Kuten työtuomioistuin on edellä todennut, paikallisesta sopimuksesta ei kuitenkaan ilmene, miten varallaolijan tulisi toimia hälytyksen vastaanotettuaan. Sopimuksen mukaan hänen tulee oleskella lähtövalmiina taajaman läheisyydessä ja oltava viestintävälineellä välittömästi tavoitettavissa. Velvoite olla lähtövalmiina viittaa siihen, että tehtävälle on ollut velvollisuus lähteä välittömästi hälytyksen tultua. Välitöntä toimimisvelvollisuutta ovat korostaneet paitsi kantajan kuultavat ja todistajat myös osa työnantajapuolenkin todistajista (K1, B1, Z todisteessa V21). Työtuomioistuin on jo aiemmissa ratkaisuissaan todennut, että pelastusalan luonne huomioon ottaen on selvää, että varallaolija ei voi esimerkiksi tulipalon tai muun vastaavan onnettomuuden sattuessa jäädä kovin pitkäksi aikaa odottamaan sopivaa lähdön hetkeä ja saattamaan loppuun kesken olevia askareitaan. Tässä asiassa varallaolija on lisäksi osallistunut ensivastetehtäviin, jotka niin ikään ovat itsestään selvästi kiireellisiä, viivytyksettä hoidettavia tehtäviä (K4.a–c, K12). Välitön toimimisvelvollisuus on ollut omiaan johtamaan siihen, että varallaolija on luopunut suunnittelemasta mitään sellaista vapaa-ajan toimintaa, jota hän ei voi jättää välittömästi kesken hälytyksen tultua. Yksinomaan tämä seikka ei kokonaisarvioinnissa kuitenkaan välttämättä tee varallaolosta työaikaa, vaikka puhuukin kanteen hyväksymisen puolesta.

Varallaolijoiden liikkumisvapauden osalta työtuomioistuin toteaa, että paikallisessa sopimuksessa mainittu ”taajaman läheisyys” on ilmauksena epämääräinen. Liikkumisalue on joka tapauksessa ollut huomattavasti suppeampi kuin päällystövarallaoloa koskevissa tapauksissa TT 2022:34, TT 2022:53 ja TT 2022:54.

Miehistövarallaolon osalta asiassa kuullut henkilöt ovat yhdenmukaisesti kertoneet, että varallaolijoilla on ollut velvollisuus saapua paloasemalle hälytyksen tultua, koska heidän käytössään ei ole ollut päivystysajoneuvoa. Miehistövarallaoloa Suonenjoen asemalle tehneellä S:llä ei kertomansa mukaan ole ollut käytössään päivystysajoneuvoa, ja hän on tullut hälytyksen vastaanotettuaan paloasemalle. Myöskään Juankosken asemalle varallaoloa tehneellä P:llä tai Leppävirran asemalle varallaoloa tehneillä B:llä ja V:llä ei ole ollut miehistövarallaolossa päivystysajoneuvoa käytössään. Hekin ovat tulleet hälytyksen vastaanotettuaan paloasemalle.

Työnantajapuolen todistajat ovat kertomuksissaan korostaneet sitä, että yksikönjohtajavarallaolijat ovat sen sijaan paikallisen sopimuksen estämättä voineet hälytyksen saatuaan ajaa myös suoraan tilannepaikalle, mikä on tuonut varallaolovelvoitteisiin joustoa. Heidän mukaansa aseman kautta on pitänyt mennä lähinnä sellaisissa tilanteissa, jolloin on ollut tarvetta varmistaa, että hälytykselle on lähtenyt riittävästi miehistöä tarvittavin pätevyyksin tai jos asemalta on ollut tarvetta hakea tehtävällä tarvittavaa erikoisvarustusta tai -kalustoa. Myös ensivastetehtävissä tarvittavaa välineistöä on yleensä säilytetty asemalla lämpimissä tiloissa, joista yksikkö on tullut hakea ennen tehtävälle lähtöä.

Työtuomioistuin toteaa, että yksikönjohtajavarallaolijatkaan eivät edellä mainituista syistä ole tosiasiallisesti voineet vapaasti harkita, ajavatko he suoraan hälytyskohteeseen vai menevätkö aseman kautta. Kaikilla ei ole ylipäätään ollut käytössään päivystysajoneuvoa ainakaan säännönmukaisesti. Varallaoloaikanaan yksikönjohtajat ovat siten joutuneet olemaan sellaisessa valmiudessa, että he tehtävän sitä edellyttäessä ovat kyenneet saapumaan asemalle vähintäänkin sellaisessa ajassa, että tehtävän hoitaminen ei vaarannu. Pelastus- ja ensivastetehtävien luonne huomioon ottaen tämä aika on ollut joka tapauksessa hyvin lyhyt. Kirjallisesta todisteesta K14 ilmenee, että vuosina 2014–2022 ensimmäinen yksikkö on varallaoloaikana lähtenyt puheena olevilta asemilta noin viiden minuutin kuluttua hälytyksestä vaihteluvälin ollessa joitakin minuutteja. Tavoitteellisten toimintavalmiusaikojen täyttyminen käytännössä edellyttääkin, että ensimmäinen yksikkö lähtee asemalta tässä ajassa (K10, V15, V7, V8, K4.a–c, K5). Tätä on korostanut myös osa kuultavista. Henkilötodistelun perusteella viiden minuutin lähtöaika on ollut pitkään osa pelastustoimen vakiintuneita käytäntöjä. Vakiintuneesta käytännöstä kerrottua tukee osaltaan myös asiassa esitetty kirjallinen todistelu (K1, K3, K5, K9, K11, K22).

Työnantajapuoli on vedonnut siihen, että varallaolijoille ei ole asetettu velvollisuutta ehtiä ensimmäiseen paloasemalta lähtevään yksikköön, vaan velvoittavan lähtöaikavaatimuksen puuttuessa he ovat voineet saapua asemalle myöhemminkin. Koska varallaolijan hälytyksen jälkeistä toimintaa ei ole pelastuslaitoksella tarkemmin haluttu ohjeistaa, merkitystä on annettava ennen muuta sille, miten varallaolijat ovat toimintavelvoitteensa perustellusti ymmärtäneet. Tässä arviossa työtuomioistuin kiinnittää erityisesti huomiota tehtävien kiireelliseen luonteeseen. Varallaolijan on sen vuoksi ja paikallisessa sopimuksessa sovitulla tavalla tullut olla jatkuvasti lähtövalmiina ja lisäksi valmiudessa saapumaan asemalle. Vakiintuneen käytännön mukaisesti ja tavoitteellisten toimintavalmiusaikojen täyttämiseksi ensimmäinen yksikkö on pyritty saamaan asemalta liikkeelle noin viidessä minuutissa. Näitä lähtöaikoja on henkilötodistelun perusteella seurattu ja niitä on kehotettu myös saamaan lyhyemmiksi (K13). Nopeaa liikkeellelähtöä on ymmärrettävästi korostettu myös ensivastetehtävissä (K4.c, K12). Yksikönjohtajan tehtävänä on lisäksi ollut ryhmänsä johtaminen. Nämä seikat huomioon ottaen työnantaja ei lähtökohtaisesti ole voinut olettaa varallaolijan ilman selkeää ohjeistusta ymmärtävän, että hänen ei edellytetä toimivan hälytystilanteessa niin nopeasti kuin mahdollista tavoitteellisten toimintavalmiusaikojen puitteissa. Työnantajan selontekovelvollisuus varallaoloon liittyvistä velvoitteista on ollut korostunut niiden varallaolijoiden osalta, jotka ovat majoittuneet paloasemalla (H, G). Sille, että tarkkaa minuuttimääräistä lähtöaikavaatimusta ei ole asetettu, ei edellä todetut seikat huomioon ottaen voi antaa merkitystä. Varallaolijan valmius- tai reaktioajan ei voida katsoa tosiasiallisesti olleen enempää kuin vain muutamia minuutteja.

Lisäksi tässä asiassa kaikki kanteessa tarkoitetut henkilöt ovat yhdenmukaisesti kertoneet pitkäaikaisena ja vakiintuneena käytäntönä olleen, että heidän on hälytyksen vastaanotettuaan tullut lähteä hälytystehtävään paloasemalta noin viidessä minuutissa hälytyksestä, tai ainakin varallaolijan on tullut olla tällaisessa valmiudessa. Käytännöt eivät ole missään vaiheessa paikallisen sopimuksen myötä tai myöhemminkään muuttuneet eikä yksikään esimies ole henkilötodistelun perusteella kanteessa tarkoitettuna aikana ohjeistanut menettelyä toisin. Vaikka kunta-ajan ohjeet olisivatkin kumoutuneet vuonna 2004 aluepelastuslaitoksen aloitettua toimintansa, vakiintuneet käytännöt ovat säilyneet ennallaan.

Työtuomioistuin on kiinnittänyt vielä huomiota siihen, että pelastusjohtaja ja riskienhallintapäällikkö ovat 13.2.2006 antaneet tiedotteen vapaamuotoisesta varallaolosta (V3) sen jälkeen, kun työnantajan ja henkilöstöjärjestöjen välillä on tammikuussa 2006 käyty paikallisneuvottelut aiemmin joulukuussa 2005 annetun tiedotteen johdosta. Mainitussa joulukuun tiedotteessa oli todettu muun ohella, että ”varallaolija voi liikkua lähtövalmiina kunnan/kaupungin taajama-alueen läheisyydessä kuitenkin siten, että hän on taajama-alueella sijaitsevassa kohteessa (yleensä II-riskialuetta) pääsääntöisesti viimeistään noin 10 minuutin kuluessa siitä, kun hän saa kutsun hälytysluonteiseen tehtävään”. Helmikuun 2006 tiedotteessa (V3) taas on todettu, että ”työnantajan ja järjestöjen välisessä paikallisneuvottelussa 16.1.2006 sovittiin, että vapaamuotoisessa varallaolossa noudatetaan paikallista virka- ja työehtosopimusta sellaisenaan. Varallaolijan tulee olla välittömästi tavoitettavissa matkapuhelimella tai muulla viestivälineellä ja hänellä on oikeus liikkua lähtövalmiina taajaman läheisyydessä.” Paikallisneuvottelun pöytäkirjaan (V4) on kirjattu, että ”paikallisneuvottelussa sovittiin, että pelastuslaitoksen ohje muutetaan vastaamaan paikallista virka- ja työehtosopimusta varallaolosta ilman aikarajoja”. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella henkilöstöä ei tässä yhteydessä tai myöhemminkään ole kuitenkaan selvästi ohjeistettu, että varallaolijan ei vallitsevasta käytännöstä poiketen tarvitse hälytyksen tultua saapua noin viidessä minuutissa paloasemalle ja lähteä sieltä ensimmäisen yksikön mukana kohteeseen.

Työnantajapuoli on vedonnut asiassa siihen, että työnantaja on varallaoloasian riitauduttua todennut paikallisneuvotteluissa vuonna 2015 ja 2016 (V27 ja V28), että Pohjois-Savon pelastuslaitoksella lähtövalmiusajan pituutta ei ole määritelty, ja korostanut sitä, että varallaolovelvoitteet määrittyvät paikallisen sopimuksen mukaisesti. Työnantajapuolen mukaan kanteessa tarkoitetuilla henkilöillä ei ainakaan tämän jälkeen ole voinut olla sellaista perusteltua käsitystä, että heidän varallaolovelvoitteensa olisivat jotakin muuta kuin paikallisesta sopimuksesta ilmenee. Työtuomioistuin toteaa, että asiassa ei ensinnäkään ole esitetty selvitystä siitä, että edellä mainitut työnantajan kannanotot olisi tuotu kaikkien kanteessa tarkoitettujen henkilöiden tietoon tai että heitä olisi ohjeistettu toimimaan varallaolossa toisin kuin he vakiintuneesti olivat toimineet. Toiseksi, kuten työtuomioistuin on edellä jo todennut, paikallisesta sopimuksesta ei ilmene, miten varallaolijan tulee toimia hälytyksen saatuaan. Varallaolijoille on tästä huolimatta, kuten tässä tapauksessa, voinut muodostua perusteltu käsitys siitä, miten heidän edellytetään toimivan. Joka tapauksessa heidän on tullut olla sellaisessa valmiudessa, että he ovat tarvittaessa kyenneet saapumaan paloasemalle hälytyksen tultua. Ilman tarkempia toimintaohjeita, jotka on annettu vasta 18.6.2021 (V25), työnantaja ei ole voinut olettaa varallaolijoiden ymmärtävän, että heidän ei edellytetä toimivan hälytystilanteessa vakiintuneen toimintamallin mukaisesti.

Johtopäätökset

Varallaolijoilta on edellytetty jatkuvaa lähtövalmiudessa olemista, ja tehtävälle on tullut lähteä välittömästi. Varallaolijat ovat voineet oleskella taajaman läheisyydessä, kuitenkin siten, että he ovat kyenneet tehtävän niin edellyttäessä saapumaan paloasemalle hyvin lyhyessä ajassa, tässä tapauksessa perustellun käsityksenä mukaisesti noin viidessä minuutissa hälytyksestä. Varallaolijoiden reaktio- tai valmiusaika ei siten tosiasiassa ole ollut enempää kuin vain muutamia minuutteja. Osalla on ollut käytössään pelastuslaitoksen päivystysauto, joka on osaltaan mahdollistanut nopeat siirtymiset. Mukanaan he ovat kantaneet Virve- ja matkapuhelinta. Vuosina 2014–2022 hälytyksiä on varallaoloaikana selvitetty tulleen eri paloasemilla edellä vastauksesta ilmenevä määrä (V30).

Työnantajapuoli on vedonnut siihen, että lähes aina hälytyksille on osallistunut myös ei-varallaolossa olevia henkilöitä ja tarvittaessa myös pelastuslaitoksen jatkuvasti miehitettyjen paloasemien henkilöstöä. Lisäksi paloesimiehet ja palomestari ovat seuranneet hälytyksiä sekä tukeneet ja tarvittaessa johtaneet toimintaa. Työtuomioistuin toteaa, kuten se on todennut jo aiemmissa ratkaisuissaan, ettei näiden seikkojen ole selvitetty millään lailla poistaneen varallaolijan velvollisuutta lähteä tehtävälle hälytyksen tullessa. Myöskään tavoitteellisten toimintavalmiusaikojen sisältämällä joustolla (V7–V8) ei tässä asiassa voida katsoa olevan suurta merkitystä, kun varallaolijan on joka tapauksessa tullut olla sellaisessa valmiudessa, että hän kykenee saapumaan asemalle hyvin lyhyessä ajassa. Myöskään sille, että varallaoloon osallistumisesta on voinut luopua, tai että henkilöstö on itse voinut vaikuttaa varallaololistojen suunnitteluun, ei voida antaa ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa sitä, onko kyse työajasta vai lepoajasta. Tällaista merkitystä ei voida antaa myöskään sille seikalle, että kanteessa tarkoitetut henkilöt ovat mahdollisesti itse halunneet tehdä varallaoloa. Sinänsä tämä voi osaltaan viitata siihen, että he eivät ole kokeneet varallaolosta aiheutuneita rajoitteita vapaa-ajan käytölle merkittävinä. Tämä arvio tehdään kuitenkin viime kädessä olosuhteiden objektiivisen kokonaisarvioinnin perusteella.

Johtopäätöksenään edellä lausutusta työtuomioistuin katsoo, että olosuhteita kokonaisuutena arvioiden kanteessa tarkoitettuihin henkilöihin varallaoloaikana kohdistuneet velvoitteet ovat vaikuttaneet objektiivisesti ja erittäin huomattavasti heidän mahdollisuuteensa käyttää vapaasti näiden jaksojen aikana se aika, jolloin heiltä ei ole edellytetty työtehtävien suorittamista, ja käyttää tämä aika omiin asioihinsa. Varallaoloaika on siten luettava kokonaisuudessaan työajaksi.

Oikeudenkäyntikulut

Asian käsittelyn jatkuessa oikeudenkäyntikuluista ei ole tarpeen lausua tässä vaiheessa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen III luvun 4 §:n perusteella A:n ajalla 1.1.2018–18.6.2021, B:n ajalla 1.1.2018–18.6.2021, C:n ajalla 1.1.2018–18.6.2021, D:n ajalla 1.1.2018–18.6.2021, E:n ajalla 1.1.2018–18.6.2021, F:n ajalla 1.1.2019–18.6.2021, G:n ajalla 1.1.2018–18.6.2021, H:n ajalla 1.1.2016–18.6.2021, J:n ajalla 1.1.2014–18.6.2021, K:n ajalla 1.1.2019–18.6.2021, L:n ajalla 1.1.2018–18.6.2021, M:n ajalla 1.1.2015–18.6.2021, N:n ajalla 1.1.2018–18.6.2021, O:n ajalla 1.1.2018–18.6.2021, P:n ajalla 1.1.2016–18.6.2021, Q:n ajalla 1.1.2018–18.6.2021, R:n ajalla 1.1.2018–18.6.2021, S:n ajalla 1.1.2017–18.6.2021, T:n ajalla 1.1.2018–18.6.2021, U:n ajalla 1.1.2018–18.6.2021, V:n ajalla 1.1.2018–18.6.2021 ja W:n ajalla 1.1.2018–18.6.2021 Kuopion kaupungin palveluksessa varallaoloksi luettu aika tulee lukea kokonaisuudessaan työajaksi.

Jatkokäsittely

Asian käsittelyä jatketaan työtuomioistuimen puheenjohtajan erikseen määräämällä tavalla.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Outi Anttila puheenjohtajana sekä Riitta Kiiski, Risto Lerssi, Mika Lallo, Anu-Tuija Lehto ja Ari Komulainen jäseninä. Valmistelija on ollut Meeri Julmala.

Tuomio on yksimielinen.