TT 2022:82

Asiassa oli kyse pelastustoimen vesisukelluksen opettajan tehtävän vaativuuden arvioinnista ja siten tehtäväkohtaisesta palkasta. Työtuomioistuin katsoi jääneen näyttämättä, että tehtävän vaativuus olisi tullut arvioida korkeammalle tasolle kanteessa tarkoitetun vaativuustekijän osalta. Opettajalla ei siten selvitetty olleen oikeutta tarkentavan virkaehtosopimuksen mukaiseen korkeamman vaativuustason palkkaan. Kanne hylättiin. (Ään.)


Asia

Palkkaus

Kantaja

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry

Vastaaja

Valtiovarainministeriö

Kuultava

Pelastusopisto

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Vireille 2.7.2021

Suullinen valmistelu 25.1.2022

Pääkäsittely 10.10.2022

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Sisäasiainministeriön, Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n ja Palkansaajajärjestö Pardia ry:n välillä 22.11.2007 solmitussa Pelastusopiston opetushenkilöstön palkkausjärjestelmän käyttöönottamista koskevassa tarkentavassa virkaehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset. (Sopimuksen 4, 10, 11 ja 12 §:ää muutettu tarkentavalla virkaehtosopimuksella 15.12.2010.)

3 § Palkkaustekijät

Palkkaus muodostuu tehtävien vaativuuteen perustuvasta tehtäväkohtaisesta palkanosasta ja henkilökohtaiseen työsuoritukseen perustuvasta palkanosasta. Takuupalkasta on sovittu 7 §:ssä ja siirtymätasauksesta 8 §:ssä.

4 § Tehtäväkohtainen palkanosa

Tehtäväkohtainen palkanosa määräytyy tehtävien vaativuustason perusteella. Vaativuuden arviointitekijät ovat työn luonne ja vastuu, vuorovaikutus sekä tiedolliset ja taidolliset vaatimukset. Tehtäväkohtaisen palkanosan taulukko on liitteessä 1.

Työnantaja päättää tehtävistä ja niiden muutoksista. Tehtävien vaativuusarviointi perustuu tehtäväkuvaukseen ja Pelastusopistossa noudatettavaan arviointijärjestelmään.

Tehtävien vaativuutta ja vaativuustasoa tarkastellaan henkilön ja hänen esimiehensä välisissä vuotuisissa kehityskeskusteluissa. Esimies tekee suorittamansa arvioinnin perusteella niistä ehdotuksen.

Työnantaja vahvistaa tehtävien vaativuusarvioinnit ja -tasot sekä tehtäväkohtaiset palkanosat esimiesten ja jäljempänä sanotuissa tapauksissa tarvittavat arviointiryhmän ehdotukset saatuaan.

Samoin menetellään muulloinkin, kun henkilön tehtävät muuttuvat olennaisesti. Silloin aloitteen arviointimenettelyyn ryhtymiseksi voi tehdä myös henkilö itse tai häntä edustava luottamusmies.

Vuotuisten kehityskeskustelujen perusteella vahvistettujen tehtävien vaativuustason muutosten edellyttämät palkkauksen tarkistukset toteutetaan kehityskeskustelua seuraavan maaliskuun alusta. Muissa tapauksissa muuttunut palkkaus tulee voimaan arviointia seuraavan kuukauden alusta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Liite 1. Pelastusopiston opetushenkilöstön palkkausjärjestelmä
Vaativuustasokartta opetushenkilöstölle

Tiedolliset ja taidolliset vaatimukset

TASO 3

Tiedolliset ja taidolliset vaatimukset

Laajan (4–6 op) opintojakson vastuuopettajuus
Laajan täydennyskoulutusohjelman suunnitteluosaaminen
Kyky hallita vaativaa ryhmää
Opettajakokemusta ja/tai työelämätuntemusta vähintään 3 vuotta
Alempi korkeakoulututkinto

TASO 4

Tiedolliset ja taidolliset vaatimukset

Useita eri opintojaksojen vastuuopettajuuksia
Erittäin laajan (vähintään 7 op) opintojakson vastuuopettajuus
Vaativia opetuksen suunnittelu-, toteuttamis- ja kehittämisvastuita
Innovatiivinen opettajuus
Kyky hallita erityisen vaativaa ryhmää
Opettajakokemus ja/tai työelämäntuntemus vähintään 8 vuotta
Alempi tai ylempi korkeakoulututkinto
Keskeinen ero edelliseen: Tehtävä vaatii erittäin hyvää opetustaitoa ja pitkää kokemusta opettajan työstä sekä työelämätuntemusta opetusalueelta. Vastuu työn kehittämisestä ja / tai hallinnosta lisääntyy. Opetusryhmä voi olla erityisen vaativa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

A on työskennellyt Pelastusopiston palveluksessa pelastustoimen vesisukelluksen opettajana ajalla 1.4.2012–31.3.2021. A:lle on laadittu ensimmäinen tehtävänkuvaus 30.1.2019, jonka mukaisesti tehtävän vaativuus on rehtorin 5.12.2019 tekemällä päätöksellä arvioitu tasolle 3. Henkilökohtaisen palkanosan arviointi on tehty 3.4.2019.

A on syksyllä 2019 tehnyt työnantajalle esityksen tehtävän vaativuuden määrittelemiseksi tasolle 4 sekä esittänyt asiaan liittyvät perustelut. Pelastusopiston rehtori on 5.12.2019 hylännyt vaatimuksen. Esimiehen ja A:n välillä on käsitelty asiaa sisäisesti 16.1.2020. Rehtori on 13.3.2020 pitäytynyt kannassaan. A on 8.12.2020 toimittanut Pelastusopiston palkkausjärjestelmän arviointi- ja kehittämistyöryhmälle kirjeen, jossa hän on katsonut, että hänelle tulee maksaa Pelastusopiston opettajien palkkausjärjestelmän vaativuustason 4 mukaista palkkaa.

Pelastusopiston palkkausjärjestelmän arviointi- ja kehittämisryhmä on käsitellyt asiaa kokouksessaan 17.12.2020 ja siitä on laadittu 14.1.2021 päivätty pöytäkirja. Osapuolilla on ollut yhteinen näkemys siitä, että A:n tehtävänkuvauksen osio "luonne ja vastuu” sijoittuu tasolle 4. Niin ikään osapuolet ovat olleet yhtä mieltä siitä, että A:n tehtävänkuvauksen osio "vuorovaikutus” sijoittuu tasolle 3. Osapuolilla on ollut erimielisyyttä osion ”tiedolliset ja taidolliset vaatimukset" tasosta. Työnantajan edustajat ovat todenneet, että rehtorin päätös on oikea ja A:n taso on kyseisen osion osalta 3. Luottamusmiehet katsoivat, että tehtävänkuvaus on tiedollisten ja taidollisten vaatimusten osalta tason 4 tehtävä ja tason tulisi siten kokonaisuudessaan olla 4.

Asiassa vallitsevan erimielisyyden johdosta on Pelastusopistolla käyty pääsopimuksen mukainen välitön neuvonpito 3.2.2021. Asiaa koskeva paikallisneuvottelu sisäministeriön ja JUKO ry:n välillä on käyty 3.2.2021 ja 8.3.2021. Neuvottelu on päättynyt osapuolten erimielisyyteen 29.3.2021.

A on siirtynyt Pelastusopistossa uuteen pelastustoiminnan opettajan virkaan 1.4.2021 alkaen.

Välituomiolla on päätetty ottaa ratkaistavaksi kanteessa esitetty vahvistusvaatimus ja hyvityssakkovaatimus.

KANNE

Vaatimukset

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on vaatinut, että työtuomioistuin

1. vahvistaa, että Pelastusopiston palveluksessa olevalla vesisukelluksen vastuuopettaja A:lla on ajalla 30.1.2019–31.3.2021 ollut oikeus Pelastusopiston opetushenkilöstön tarkentavan virkaehtosopimuksen 4 §:n vaativuustason 4 mukaiseen palkkaan,

2. velvoittaa valtiovarainministeriön/Pelastusopiston maksamaan A:lle saamatta jääneitä palkkoja ajalta 30.1.2019–31.3.2021 yhteensä 8.432,35 euroa ja viivästyskorkoa 1.154,62 euroa,

3. tuomitsee valtiovarainministeriön maksamaan kantajalle valtion virkaehtosopimuslain 19 §:n mukaista hyvityssakkoa virkaehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja

4. velvoittaa valtiovarainministeriön korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Perusteet

Vahvistusvaatimus

A:lla on upseerin tutkinto (ylempi korkeakoulututkinto) sekä pelastajan tutkinto. Lisäksi A on suorittanut Pelastusopiston vesipelastuskurssin ja hänellä on kotimaanliikenteen laivurin pätevyys. A:n tehtäviin Pelastusopistossa on kuulunut vesisukelluskurssien suunnittelu ja toteutus, pintapelastuskoulutuksen suunnittelu, toteutus ja kehittäminen, pelastustoimen vesisukellustoiminnan ja koulutuksen kehittäminen, vesipelastukseen liittyvät muut luennointi/asiantuntijatehtävät, sammutus- ja pelastustekniikan koulutukseen osallistuminen, vastuu painekammiotoiminnasta sekä muut työnantajan määräämät tehtävät.

Kriteerien täyttyminen

A:n aloittaessa virassaan 1.4.2012 hänen palkkauksensa on ollut tasolla 3, joka on perustunut tehtävää aiemmin hoitaneen B:n tehtävänkuvaukseen. Työnantaja on tehnyt A:lle tehtävänkuvauksen vasta vuonna 2019, vaikka virantoimitus on alkanut jo vuosia aiemmin. Rehtorin 5.12.2019 tekemässä vaativuuden arvioinnissa on todettu tiedollisten ja taidollisten vaatimusten osalta seuraavalla tavalla: ”Tehtävä sisältää laajan opintojakson vastuuopettajuuden. Tehtävään kuuluu vaativien täydennyskoulutusryhmien hallitsemista. Opettaja- ja/tai työelämäkokemusta vaaditaan tehtävässä yli kolme vuotta. Pedagoginen pätevyys on tehtävässä välttämätön edellytys.”

A:n tehtävien vaativuus on selkeästi täyttänyt vähintään tason 4 kriteerit. Useissa tehtävänkuvauksissa tasolle 4 on arvioitu riittävän vähäisemmätkin tiedolliset ja taidolliset vaatimukset. A:n tehtävien vaativuuden arviointi ei ole ollut oikeudenmukainen ja tasapuolinen.

Pelastusopiston vaativuustasokartan tiedollisten ja taidollisten vaatimusten taso 4 edellyttää muun muassa erittäin laajan (vähintään 7 op) opintojakson vastuuopettajuuden. Tämä toteutuu A:n kohdalla, koska hän on 11 opintopisteen laajuisen vesisukelluskurssin vastuuopettaja.

Lisäksi tasolla 4 edellytetään vaativia opetuksen suunnittelu-, toteuttamis- ja kehittämisvastuita. A:n tehtävä täyttää myös kyseisen vaatimuksen. Yhteistyössä pelastuslaitosten kanssa järjestetty vesisukelluskurssi on osoitus vaativista opetuksen suunnittelu-, toteuttamis- ja kehittämisvastuista. Kyseessä oleva tapa järjestää kursseja ei ole Pelastusopiston vanhojen toimintamallien mukaisesti järjestettyä opetusta, vaan se toteutetaan joka kerta vaihtuvassa toimintaympäristössä ja olosuhteissa vaihtuvien kouluttajien kanssa tiloissa, joita ei ole suunniteltu koulutuksen lähtökohdista.

A täyttää kriteerin innovatiivisesta opettajuudesta. Hän on hyödyntänyt opetuksessa videokuvausta ja kokeillut sekä sisällyttänyt sen avulla opetukseen uusia käytänteitä. Myös pelastuslaitosten kanssa järjestetty vesisukelluskurssi on edellyttänyt innovatiivista opettajuutta; kyseinen kurssitoiminta on A:n kehittämää eivätkä aiemmat vastuuopettajat ole vastaavaa tehneet.

A täyttää kriteerin kyvystä hallita erityisen vaativaa ryhmää. Koulutuksen laatu ja sisältö tekee ryhmän opettamisesta erityisen haastavaa, ei heidän lähtötasonsa. Vesisukelluskurssi on pelastustoimen ehdottomasti vaativin kurssi. Päivien kesto, fyysinen ja henkinen rasitus sekä korkeariskisten suoritteiden määrä tekee kyseisestä ryhmästä erityisen vaativan hallita.

Lisäksi tasolla 4 edellytetty vähintään 8 vuoden opettajakokemus ja/tai työelämäntuntemus sekä ylempi korkeakoulututkinto toteutuvat A:n kohdalla.

Sopimusosapuolet ovat laatineet käsikirjan Pelastusopiston opetushenkilöstön palkkausjärjestelmästä. Käsikirja sisältää palkkausjärjestelmän soveltamisohjeet. Käsikirjassa on todettu muun ohella, että vaativuustasokarttaan on kuvattu tyypillisesti eri tasoille kuuluvia tehtäviä eikä kaikkien tasokuvauksissa yksilöityjen kriteerien tarvitse täyttyä.

A:n vaativuuden arvioinnissa ei ole huomioitu seuraavia A:n tehtävänkuvauksessa mainittuja seikkoja: Tehtäväalueen laajuus tai vaikeasti korvattava erityisosaaminen; vesisukelluskurssien (11 op) itsenäinen toteuttaminen myös yhteistyössä pelastuslaitosten kanssa, sisällön ja vesisukelluksen käytännön ja teorian syvällinen hallinta, kokemus vesisukelluksen pelastustoimen vesisukelluksesta, kyky valmennukselliseen otteeseen (urheiluvalmennuskokemus), venekaluston hallinta ja pätevyys, merenkulku- ja merimiestaidot (kotimaan liikenteen laivuri, pitkä meripalvelu merivoimissa ja veneilykokemus, GOC-radiopätevyys). Kielitaito englanti ja ruotsi, vankka kokemustausta kansainvälisestä yhteistoiminnasta ja harjoittelusta.

Soveltamiskäytäntö

Edellisen, samaa tehtävää hoitaneen B:n tiedolliset ja taidolliset vaatimukset -osio on B:n vaativuuden arvioinnissa määritelty tasolle 4. Perusteina on todettu: vastuuopettajuus 9 op, vaatii kykyä valita tilanteeseen sopivia opetusmenetelmiä, pitkä ammatillinen kokemus. Sen jälkeen kun B on lopettanut tehtävässä, tehtävän vaativuus ei ole vähentynyt, vaan sitä on tullut lisää. Aiemmassa tehtävän vaativuuden arvioinnissa vesipelastuskurssi on ollut 9 opintopistettä ja nyt se on 11 opintopistettä. Lisäksi A:n tehtävässä on tapahtunut merkittävä muutos, kun hän on alkanut järjestää vesisukelluskursseja kentällä yhteistyössä pelastuslaitoksien kanssa vuodesta 2017. A:n tehtävien laajuus ja vaativuus ovat lisääntyneet vuosien saatossa, eikä tätä ole huomioitu vaativuuden arvioinnissa millään tavalla.

A:n tehtävää ja vastuita on olennaisesti kehitetty hänen pitkän työkokemuksensa ja ylemmän korkeakoulutuksensa pohjalta. Tehtävän sisältö on muuttunut merkittävästi aiemman tehtävänhoitajan B:n tehtäviin ja vuoden 2012 hakuilmoitukseen nähden. Virkaehtosopimuksen mukaan henkilökohtainen palkanosa määräytyy henkilön suoritustason perusteella. Sillä ei ole tekemistä tehtävän vaativuuden arvioinnin kanssa.

A on aloittanut 1.4.2021 lukien Pelastusopistossa uudessa tehtävässä pelastustoiminnan opettajana. Kyseiseen tehtävään ei kuulu samanlaisia vastuita ja velvoitteita kuin A:n aiempaan tehtävään, mutta tiedolliset ja taidolliset vaatimukset -osio on määritelty tasolle 3. Uuteen tehtävään ei muun muassa kuulu opintojaksovastuuta. Tämä seikka tukee sitä tosiasiaa, että A:n tehtävien vaativuustaso on vahvistettu sopimuksen vastaisesti liian alhaiselle tasolle.

Pelastusopiston olisi 30.1.2019 alkaen tullut vahvistaa A:n tehtävien vaativuus todellisten tehtävien mukaisesti vähintään tasolle 4.

Virkaehtosopimuksen tieten rikkominen

Valtiovarainministeriö on rikkonut tietensä sitä velvoittavan virkaehtosopimuksen määräyksiä, kun se on sallinut Pelastusopiston vahvistaa A:n tehtävien vaativuustason tasolle 3, kun se sovitun palkkausjärjestelmän mukaisesti olisi tullut vahvistaa 30.1.2019 alkaen vähintään tasolle 4.

Valtiovarainministeriön olisi tullut käytyjen paikallisneuvotteluiden yhteydessä havaita Pelastusopiston menetelleen virkaehtosopimuksen vastaisesti ja antaa Pelastusopistolle ohjeet korjata vaativuustaso sovitun palkkausjärjestelmän mukaiseksi 30.1.2019 alkaen.

Edellä mainitun vuoksi valtiovarainministeriö on tuomittava maksamaan kantajalle hyvityssakkoa valtion virkaehtosopimuslain 19 §:n perusteella.

VASTAUS

Vaatimukset

Valtiovarainministeriö ja Pelastusopisto ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut 4.116,58 eurolla korkoineen.

Perusteet

Vahvistusvaatimus

A:n tehtävä on määritelty oikein Pelastusopiston opetushenkilöstön vaativuustasokartan tasolle 3 tiedollisten ja taidollisten vaatimusten osalta. A:n tehtäväkohtainen palkanosa on siten määritelty oikein tasolle 3.

Kriteerien täyttymisestä

A:n tehtävä on sisältänyt täydennyskoulutukseen kuuluvan kelpoisuuden tuottavan vesisukelluskurssin vastuuopettajuuden. Muiden opintojaksojen vastuuopettajuuksia A:n tehtävä ei ole sisältänyt. Tehtäväkuvaan on kuulunut sammutus- ja pelastustekniikan opintojaksoon sisältyvän pintapelastuksen opettajana toimiminen, eikä kyse ole ollut koko opintojakson vastuuopettajuudesta. Näin ollen vaatimus useiden opintojaksojen vastuuopettajuuksista ei ole täyttynyt. Myöskään kantaja ei ole esittänyt tehtävän täyttäneen kyseistä kriteeriä.

A:n tehtäväkuvaan on kuulunut 11 opintopisteen laajuisen vesisukelluskurssin vastuuopettajana toimiminen, jonka myötä vaatimus erittäin laajan opintojakson vastuuopettajuudesta on täyttynyt.

A:n tehtävä ei ole sisältänyt vaativia opetuksen suunnittelu-, toteuttamis- ja kehittämisvastuita. A ei ole osallistunut opetuksen merkittävään kehittämiseen, eikä tällaista organisaation ja muuttuneen toimintaympäristön näkökulmasta laajempaa kehitystä ole myöskään tapahtunut hänen aikanaan. Opetuksen suunniteltu ja toteutus on järjestetty vanhojen toimintamallien mukaisesti, eikä uusien ryhmien koulutus ole edellyttänyt tässä mielessä vaativia toimenpiteitä. Tehtävä ei muutoinkaan ole edellyttänyt vaativia opetuksen suunnittelu-, toteuttamis- ja kehittämisvastuita eikä myöskään innovatiivista opettajuutta.

A:n tehtävä ei ole edellyttänyt kykyä hallita erityisen vaativaa ryhmää. Vesisukellusopetukseen osallistuvat täydennyskoulutuksen ryhmät koostuvat keskenään hyvin tasalaatuisista henkilöistä, joiden lähtötaso on jo valmiiksi tiedossa. He ovat motivoituneita, fyysisesti hyvässä kunnossa ja näiltä osin soveltuvia vesisukellusopetukseen. Tästä johtuen opetuksessa ei tarvitse sopeuttaa opetustapoja ryhmän tason mukaan. Vaatimusta erityisen vaativan tai vaativan ryhmän hallinnasta ei tule sekoittaa tehtävän vaativaan luonteeseen, mikä on otettu huomioon työn luonteen ja vastuun määrittelyssä tasolle 4.

A:n tehtävä ei ole edellyttänyt kahdeksan vuoden opettajakokemusta tai työelämätuntemusta, eikä ylempää korkeakoulututkintoa. A:n tehtävä vesisukelluksen opettajana ei ole edellyttänyt myöskään alempaa korkeakoulututkintoa. Tehtävää on voinut hoitaa alipäällystötutkinnon suorittanut henkilö. Pelastusalan alipäällystötutkinto on ammatillinen peruskoulutus. Hakuilmoituksessa vuodelta 2012 tehtävän vaatimukseksi on asetettu savusukellus- ja vesisukelluskelpoisuus pelastussukellusohjeen mukaan (SM:n ohje 48/2007). Päällystötutkinto tai alipäällystötutkinto ja pelastaja- tai palomiestutkinto luettiin hakijalle eduksi, samoin kokemus sammutus- ja pelastustekniikan koulutustehtävistä.

A:n ylemmällä korkeakoulututkinnolla tai pitkällä kokemuksella ei ole merkitystä tehtävän vaativuutta määriteltäessä. Samoin on A:n vaikeasti korvattavan syvällisen erityisosaamisen, pitkän vesisukellus- tai urheiluvalmennuskokemuksen, merenkulkuun ja merimiestaitoihin liittyvän osaamisen ja kokemuksen, kielitaidon sekä kansainvälisen yhteistyökokemuksen laita.

Tehtävän vaativuus ei kasva sitä myötä, kun sitä hoitaneelle henkilölle karttuu opettajakokemusta tai hän kouluttautuu lisää. A:n edellä mainitun tehtävän vaatimuksiin nähden ylimääräinen kokemus ja koulutus on otettu huomioon hänen henkilökohtaisen palkanosansa määräytymisessä. Pelastusopisto on korottanut A:n henkilökohtaista palkanosaa 3.4.2019. A:n henkilökohtainen palkanosa on tällä hetkellä 30,08 prosenttia, joka on Pelastusopiston opettajien keskiarvoa 26,9 prosenttia korkeampi. Työstä suoriutumiseen vaikuttavat seikat eivät sen sijaan voi tai saa vaikuttaa tehtävän vaativuuden arviointiin.

A:n tehtävä on täyttänyt tiedollisten ja taidollisten vaatimusten kriteereistä ainoastaan erittäin laajan opintojakson vastuuopettajuuden. Vaikka vaativuustasokartan kaikkien kriteereiden ei tarvitse täyttyä ylemmälle tasolle siirryttäessä, myöskään yksittäisen kriteerin täyttyminen ei nosta tehtävää ylemmälle tasolle. Ainoastaan erittäin laajan opintojakson vastuuopettajuus ei nosta tehtävää tiedollisten ja taidollisten vaatimusten osalta tasolle 4 kuuden muun kriteerin jäädessä täyttymättä.

Soveltamiskäytännöstä

Kantaja on verrannut A:n tehtävän tiedollisten ja taidollisten vaatimusten tasoa 3 A:n edeltäjän tehtävän vaativuuden arvioinnissa määriteltyyn tiedollisten ja taidollisten vaatimusten tasoon 4.

A:n edeltäjän B:n tehtäväkuva ja siten tehtävän vaativuuden arviointi poikkeavat toisistaan. B:n tehtäväkuvasta 53 prosenttia koostui täydennyskoulutuksen vesipelastuskurssista, 24 prosenttia tutkintoon johtavasta koulutuksesta sekä 23 prosenttia EU-projekteista. A:n tehtäväkuvasta täydennyskoulutuksen vesisukelluskurssi on muodostanut 90 prosenttia ja tutkinto-opiskelijoiden koulutus ja opetus 10 prosenttia.

B:n tehtäväkuva on ollut huomattavasti monipuolisempi ja laajempia valmiuksia edellyttävä ottaen huomioon, että täydennyskoulutuksen vesipelastuskurssit muodostivat hänen tehtävistään vain noin puolet. Lisäksi B toimi vastuuopettajana pelastajien pintapelastuskurssilla, alipäällystön ja AMK-tutkinnon vesipelastuskursseilla sekä osallistui EU-rahoitteisiin projekteihin, mistä jälkimmäinen on edellyttänyt projektiosaamista ja englannin kielellä työskentelyä.

Lisäksi B:n tehtäväkuva on sisältänyt vaativaa opetuksen kehittämisvastuuta hänen vastatessaan vesipelastuskurssin vastuuopettajana kurssin kehittämisestä siten, että kurssi on voitu pienemmillä resursseilla järjestää edelleen turvallisesti.

B:hen verrattuna A:n tehtäväkuva on ollut huomattavasti yksipuolisempi koostuen pääosin vesisukelluskurssin järjestämisestä. Tehtävä on siten edellyttänyt vähemmän tiedollista ja taidollista osaamista. Näin ollen kantajan väite siitä, että A:n tehtävän laajuus ja vaativuus olisivat vuosien mittaan lisääntyneet, on virheellinen. B:n tehtäväkuvaan verrattuna tehtävän vaativuus tiedollisten ja taidollisten vaatimusten osalta on vähentynyt. Lisäksi B:n tehtäväkuvan laatimisesta on kulunut aikaa yli kymmenen vuotta, eikä arviointeja voida täysin verrata toisiinsa.

A:n tehtäväkuvan vaativuuden määrittely ei ole poikennut muiden opettajien tehtäväkuvien määrittelystä. Arviointikriteerit ovat opettajien kesken yhdenmukaiset ja niitä myös sovelletaan samalla tavalla. Tiedollisten ja taidollisten vaatimusten tasolle 3 määritellyt tehtävät ovat voineet sisältää opintojakson vastuuopettajuuden sekä sen myötä kehittämis- ja suunnitteluvastuuta. Opintojaksojen vastuuopettajuuden lisäksi tehtävä on voinut sisältää muuta opetukseen liittyvää vastuuta, kuten kurssinjohtajuuksia tai niiden vastuuhenkilönä toimimista. Tiedollisten ja taidollisten vaatimusten tasolle 4 määritellyt tehtävät sisältävät huomattavasti enemmän ja vaativampaa kehittämis- ja koordinointivastuuta kuin alemmalla tasolla. Tehtävät vaativat usein myös korkeampaa tutkintoa ja sisältävät useiden opintojaksojen vastuuopettajuuksia.

Kantaja on katsonut, että A:n tehtävän vaativuus on merkittävästi lisääntynyt hänen alettuaan järjestää vesisukelluskursseja yhteistyössä pelastuslaitosten kanssa vuodesta 2017. Tapahtunut muutos on ollut normaalia tehtävän kehittymistä, mikä perustuu muun muassa ympäröivän yhteiskunnan muutostarpeisiin, mutta millä ei ole vaikutusta tehtävän vaativuuteen tiedollisten ja taidollisten vaatimusten osalta.

Lisäksi pelastuslaitosten kanssa tehtävä yhteistyö ja sen vaikutus tehtävän vaativuuteen on otettu huomioon vuorovaikutukseen liittyviä vaatimuksia arvioitaessa. Osapuolet ovat olleet yhtä mieltä vuorovaikutuksen sijoittumisesta tasolle 3, eikä tämä seikka ole riitainen.

Kaikissa arvioinneissa tulee toimia henkilöstön oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi. A:n tehtävän vaativuuden taso on määritelty yhdenmukaisten kriteerien perusteella, eikä niistä poikkeaminen ole mahdollista muun henkilöstön tasapuolisen kohtelun kannalta.

Edellä mainitun perusteella Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry ei ole esittänyt sellaisia perusteita vaatimustensa tueksi, joiden nojalla työtuomioistuimen tulisi hyväksyä sen vaatimukset.

Hyvityssakkovaatimus

Pelastusopisto ei ole toiminut asiassa tarkentavan virkaehtosopimuksen vastaisesti. Vaatimus on perusteeton.

Suoritusvaatimus

A:n tehtäväkohtainen palkanosa on määritelty oikein tasolle 3, jonka mukaista palkkaa A:lle on maksettu. Vaatimus on perusteeton.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

  1. A:n tehtävänkuvaus 30.1.2019 ja rehtorin päätös 5.12.2019
  2. Pelastusopiston palkkausjärjestelmän arviointi- ja kehittämisryhmän pöytäkirja 14.1.2021
  3. Käsikirja pelastusopiston opetushenkilöstön palkkausjärjestelmästä (päivitetty 14.2.2014)
  4. Tarkennettu käsikirja vaativuuden arviointiin (21.2.2008)
  5. B:n tehtävänkuvaus 1.3.2010 ja vaativuuden arviointi 4.5.2010
  6. Pelastustoiminnan opettajan viran tehtävänkuvaus ja vaativuuden arviointi, päivätty 8.12.2020 (A:n uusi virka 1.4.2021 alkaen)

Vastaajan ja kuultavan kirjalliset todisteet

  1. B:n tehtäväkuva 1.3.2010 ja vaativuuden arviointi 4.5.2010
  2. Käsikirja Pelastusopiston opetushenkilöstön palkkausjärjestelmästä (päivitetty 14.2.2014)
  3. A:n tehtäväkuvaus 30.1.2019
  4. C:n tehtävänkuvaus 11.9.2013 ja vaativuuden arviointi 12.9.2013
  5. D:n tehtävänkuvaus 10.6.2019 ja vaativuuden arviointi 8.10.2018
  6. E:n tehtävänkuvaus 31.5.2018 ja vaativuuden arviointi 19.9.2018
  7. Avoimen tehtävän tehtävänkuvaus 3.6.2021 ja vaativuuden arviointi 4.6.2021

Kantajan henkilötodistelu

  1. A, opettaja, Pelastusopisto
  2. F, neuvottelujohtaja, Opetusalan Ammattijärjestö

Vastaajan ja kuultavan henkilötodistelu

  1. G, rehtori, Pelastusopisto

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko A:n pelastustoimen vesisukelluksen opettajan tehtävän vaativuus tullut ajalla 30.1.2019–31.3.2021 arvioida vaativuuden arviointitekijän ”tiedolliset ja taidolliset vaatimukset” osalta tasolle 4 tason 3 sijaan.

Henkilötodistelu

Työtuomioistuimessa on kuultu OAJ ry:n neuvottelujohtaja F:ää, A:ta sekä Pelastusopiston rehtori G:tä.

F on kertonut olleensa neuvottelemassa tapaukseen sovellettavaa tarkentavaa virkaehtosopimusta ja sen vaativuustasokarttaa. Vaativuustasokartan muutosta 15.12.2010 koskevissa neuvotteluissa hän ei ollut ollut mukana. Vaativuustasokartassa oli eri vaativuustasoilla kuvaukset tyypillisimmistä työtehtävistä. Kehityskeskustelussa käytiin läpi tehtävänkuva ja sen muutokset. Tehtävä saattoi muuttua työnteon edetessä tai työnantajan aloitteesta. Vaativuustasojen kaikkien kriteerien ei tarvinnut täyttyä.

Innovatiivisella opettajuudella tarkoitettiin sitä, että opettaja kehitti ja analysoi työtänsä sekä etsi uusia opetustapoja. Tämä oli opetusalalla yleinen periaate. Ryhmä saattoi olla erityisen vaativa opetettavista henkilöistä tai olosuhteista johtuen. Käsillä olevassa tapauksessa työskenneltiin hengen ja terveyden kannalta haastavissa tilanteissa. Tällainen tehtävä oli myös savusukellus. Hengen ja terveyden riskit otettiin F:n käsityksen mukaan huomioon tehtävän luonteen ja vastuun lisäksi tehtävän tiedollisissa ja taidollisissa vaatimuksissa. Tehtävän sijoittaminen tietylle vaativuustasolle edellytti kokonaisarviointia.

Opettajakokemus ja korkeakoulututkinto toi kykyä kehittää ja analysoida omaa työtä, mikä oli opetusalalla yleisesti tunnustettu seikka. Vaativuuskarttaa laadittaessa oli lähdetty siitä, että tehtävä saattoi muokkautua tekijänsä näköiseksi ja esimerkiksi tulla vaativammaksi opettajan osaamisen perusteella. Opettajan ylempää korkeakoulututkintoa, pitkää työkokemusta tai erityisvastuita ei voitu jättää huomioimatta vaativuuden arvioinnissa. Tehtävää hoitavan henkilön koulutustaso ei nostanut suoraan tehtävän vaativuutta, mutta korkea koulutustaso lisäsi kykyä analysoida ja kehittää tehtävää, mikä puolestaan mahdollisti sen, että tehtävä muokkautui vaativammaksi tehtävää hoitavan henkilön osaamisen perusteella.

Lähtökohtaisesti tehtävänhaussa ilmoitettiin mille vaativuustasolle tehtävä sijoittui. Vuosittain käytävissä kehityskeskusteluissa oli tarkoitus käydä läpi tehtävän vaativuutta ja sen mahdollisia muutoksia. Se, että A on aloittanut tehtävässä vuonna 2012 ja tehtävänkuva oli laadittu vuonna 2019, ei ollut virkaehtosopimuksen hengen mukaista.

A on kertonut työskennelleensä ennen Pelastusopistoa muun ohella Merivoimissa erilaisissa upseerin tehtävissä, maajoukkuevalmentajana kamppailulajeissa ja palomiehenä. A:n vesisukelluksen opettajan tehtävään oli vuosina 2012–2021 kuulunut vesisukelluksen vastuuopettajuus, joka oli sisältänyt kurssien suunnittelua, toteutusta ja kehittämistä. Tämän lisäksi tehtävään olivat kuuluneet asiantuntijatehtävät kuten luennointi ja asiantuntijalausunnot, valtakunnallisen turvaohjeistuksen laatiminen pelastustoimen vesisukelluksen osalta, pintapelastusopetuksen suunnittelu, toteutus ja kehittäminen sekä painekammio- ja venekalustovastuu. Tämän lisäksi A oli osallistunut sammutus- ja pelastustoiminnan koulutukseen. A oli toiminut luottamusmiehenä vuodesta 2016 lukien.

Pelastusopistossa oli käytössä painekammio, jolla voitiin antaa hoitoa sukeltajantautiin lääkärin valvonnassa. A oli ollut vastuussa painekammion toiminnasta. A:lla oli ollut myös vastuu venekaluston ylläpidosta, kehittämisestä, valvonnasta ja käytöstä. Nämä tehtävät oli määrätty A:lle hänen koulutuksensa ja aiemman työkokemuksensa perusteella.

Vesisukelluskurssin osalta moni asia oli edellyttänyt vaativia suunnittelu-, toteutus-, ja kehittämisvastuita. Esimerkiksi vuonna 2017 aloitettu täysin uusi käytäntö järjestää kursseja eri pelastuslaitosten alueella oli lisännyt suunnittelun ja reagointikyvyn sekä syvällisen osaamisen ja kokonaisuuden hallinnan merkitystä, kun kursseja oli muokattu paikallisiin olosuhteisiin ja tarpeisiin sopiviksi. Muuttuvissa ympäristöissä oli myös enemmän häiriö- ja riskitekijöitä. Ryhmien osallistujat olivat valmistuneet pelastajakursseilta ja heillä oli ollut vaihtelevasti työkokemusta. Osa oli ollut vastavalmistuneita ja osalla oli jo esimerkiksi 20 vuoden työkokemus, mikä osaltaan oli lisännyt haasteita.

Innovatiivinen opettajuus oli ilmennyt pelastuslaitosten kanssa tehtävässä yhteistyössä sekä lisäksi esimerkiksi videokuvauksen ja sen perusteella annettavan palautteen käyttöönotossa koulutuksen aikana. Tämä oli johtanut moniin käytännön sovellutuksiin ja opetusmenetelmien muutoksiin. Palautteiden perusteella muutokset olivat paranteet oppimistuloksia.

Vesisukelluskurssi oli pelastustoimen vaativin erityiskoulutuskurssi ja antoi erillisen pätevyyden. Päivien pituus sekä fyysinen ja henkinen kuormittavuus olivat aivan eri luokkaa kuin pelastaja- tai päällystötutkinnossa. Kokonaisuuden hallinta teki ryhmän hallinnasta erityisen vaativaa. Koulutuksen sisällöllä ja vaativuudella oli eniten merkitystä ryhmän vaativuudelle.

A:n ylempi korkeakoulututkinto ja kokemus olivat mahdollistaneet sen, että tehtävää oli voitu kehittää ja vaativoittaa. Tehtävänkuvaus oli laadittu A:n edeltäjälle vuonna 2010 ja se oli sisältänyt projektiluontoisia tehtäviä, jotka olivat jo päättyneet. Tehtävänkuvaus ei ollut missään vaiheessa vastannut A:n tehtävän sisältöä. Tehtävän vaativuus oli kehittynyt sellaisilla osa-alueilla, joita edellisen tehtävänhoitajan tehtävänkuvassa ei ollut ollut, kuten venekalusto- ja painekammiovastuun osalta sekä erityisesti pelastuslaitoksen kanssa toteutettavien vesisukelluskurssien osalta. A:n henkilökohtaisen palkanosan korotus vuonna 2019 oli perustunut koulutuksen laatuun ja tehtävästä suoriutumiseen.

A:n uudessa vuonna 2021 aloittamassa tehtävässä, jonka tiedolliset ja taidolliset vaatimukset -osio oli myös määritetty tasolle 3, ei ollut vastuuta 11 opintopisteen kurssista, ei vesisukelluskurssin johtajuutta eikä laajoja kehittämisvastuita. A:n näkemyksen mukaan tehtävät eivät olleet vaativuudeltaan samalla tasolla, varsinkaan tiedollisten ja taidollisten vaatimusten osalta.

A:n luottamusmiehenä saaman käsityksen mukaan vaativuustasokarttaa sovellettiin Pelastusopistolla toisin kuin oli alun perin sovittu. Tehtävänkuvaukset ja vaativuudenarvioinnit eivät olleet olleet johdonmukaisia, yhdenmukaisia eikä läpinäkyviä. Kehitys- ja arviointiryhmä ei ollut kokoontunut kertaakaan A:n aikana.

G on kertonut, ettei hän ollut osallistunut opetushenkilöstön palkkausjärjestelmän laatimiseen, mutta hän oli vastannut Pelastusopiston rehtorina sen soveltamisesta vuodesta 2011 asti, ja sitä ennen osallistunut soveltamiseen esittelijän roolissa. Vaativuustasopäätökset tehtiin esihenkilön esittelystä, koska esihenkilö tunsi tehtävän parhaiten. A:n asia oli päätetty esihenkilön esityksen mukaisesti.

Opettajien tehtävät olivat kolmiportaisessa järjestelmässä, johon kuuluivat opettaja, vanhempi opettaja ja yliopettaja. Virkanimike ei ollut ratkaiseva vaativuutta arvioitaessa, paitsi että yliopettajan kelpoisuudesta oli säädetty asetuksella. Taso 4 oli opetustehtävien ylin vaativuustaso. Tasojen 3 ja 4 ero oli työn luonteessa ja kehittämisvastuussa. Tiedollisten ja taidollisten vaatimusten taso 4 edellytti selkeää eroa hallinnollisen vastuun lisääntymisessä ja vastuussa työn kehittämisestä. Työn luonteen muuttuessa tiedollisia ja taidollisia vaatimuksia oli enemmän.

Vaativuudenarvioinnissa tehtävien kokonaisuus ratkaisi. Käytössä oli arviointitaulukko ja käytännössä, jotta tehtävä siirtyi toiselle tasolle, yli puolet kriteereistä oli täytyttävä. Arvioinnissa huomioitiin palkkausjärjestelmän kokonaisuus ja tehtiin vertailua muihin opettajantehtäviin. Tämä korostui etenkin rajatapauksissa. Taustalla oli yhdenvertaisuus ja tasapuolisuus.

Kaikkiin opetustehtäviin kuului oman opetuksen kehitys ja arviointi esimerkiksi saadun palautteen perusteella. Vaativammat kehittämistehtävät tarkoittivat laajojen kokonaisuuksien kehittämistä, jolla oli vaikutusta koko toimialaan. Tällaiset tehtävät olivat tyypillisiä yliopettajan tehtävässä, jossa edellytettiin ylempää korkeakoulututkintoa. A:n osalta kyse oli ollut tavallisesta palautteeseen perustuvasta oman opetuksen kehittämisestä, eikä A:n itsensäkään mukaan tehtävässä ollut ollut mitään kehitettävää. A ei ollut itse luonut alueellisia vesisukelluskursseja, vaan näitä oli järjestetty jo aiemmin 2000-luvulla.

Innovatiivisen opettajuuden yhtenä kriteerinä oli vaihtoehtoisten, uusien toimintatapojen kehittäminen opetuksessa, mikä korostui etenkin yliopettajan tehtävässä. Vesisukelluskurssi oli pysynyt hyvin pitkään samanlaisena eikä kursseilla ollut hyödynnetty digitalisaatiota samalla tavalla kuin muilla kursseilla.

Vesisukelluskurssilla oltiin riskialttiissa ympäristössä kuten monilla muillakin kursseilla. Vesisukelluskurssilla osallistujajoukko oli kuitenkin tasalaatuista, heillä oli samanlainen koulutus- ja osaamistaso ja motivaatio korkealla. Tämä erosi esimerkiksi varautumis- tai täydennyskoulutuksesta, jossa koulutettavat olivat hyvin eri tasoisia koulutustaustansa ja osaamisensa suhteen. Vesisukelluskurssin järjestäminen oli edellyttänyt paljon työtä, mutta se ei ollut lisääntynyt tehtävän vaativuutta. Alueellisia hätäkeskuspäivystäjien kursseja oli järjestetty jo pitkään hätäkeskusten kanssa, eikä opettajien vaativuustasoa ollut tällä perusteella nostettu. Työn henkeen ja terveyteen liittyvät riskit otettiin huomioon vaativuudenarvioinnissa omassa kohdassaan.

G ei ole tiennyt, miksi tasolla 4 edellytettiin vähintään 8 vuoden kokemusta, eikä hänen aikanaan ollut ollut sellaisia tehtäviä, jossa näin pitkää kokemusta olisi tuolla tasollakaan edellytetty. Tasolla olivat painottuneet muut vaatimukset. A:n tehtävään oli joka tapauksessa riittänyt kolmen vuoden kokemus. A:n tehtävässä ei ollut myöskään säädettyä kelpoisuusvaatimusta. Soveltuvan koulutuksen oli tähän tehtävään voinut saada erilaisilla koulutuspohjilla. Kokemuksen karttuminen saattoi nostaa henkilökohtaiseen suoriutumiseen perustuvaa palkanosaa, mutta soveltamiskäytännössä tämä ei ollut automaattisesti nostanut tehtävän vaativuutta.

Arviointi ja johtopäätökset

Arvioinnin lähtökohdat

Pelastusopiston opetushenkilöstön palkkausjärjestelmän käyttöönottamista koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen 4 §:n mukaan tehtäväkohtainen palkanosa määräytyy tehtävien vaativuustason perusteella. Vaativuuden arviointitekijät ovat työn luonne ja vastuu, vuorovaikutus sekä tiedolliset ja taidolliset vaatimukset. Tehtävien vaativuusarviointi perustuu tehtäväkuvaukseen ja Pelastusopistossa noudatettavaan arviointijärjestelmään.

Pelastusopiston opetushenkilöstön palkkausjärjestelmän vaativuustasokartassa tasolla 4 tiedollisina ja taidollisina vaatimuksina on lueteltu seuraavat: useita eri opintojaksojen vastuuopettajuuksia, erittäin laajan (vähintään 7 op) opintojakson vastuuopettajuus, vaativia opetuksen suunnittelu-, toteuttamis- ja kehittämisvastuita, innovatiivinen opettajuus, kyky hallita erityisen vaativaa ryhmää, opettajakokemus ja/tai työelämäntuntemus vähintään 8 vuotta, alempi tai ylempi korkeakoulututkinto.

Keskeisenä erona tasoon 3 nähden todetaan se, että tehtävä vaatii erittäin hyvää opetustaitoa ja pitkää kokemusta opettajan työstä sekä työelämätuntemusta opetusalueelta, vastuu työn kehittämisestä ja/tai hallinnosta lisääntyy ja että opetusryhmä voi olla erityisen vaativa.

Palkkausjärjestelmästä laaditun käsikirjan (K3, V2) mukaan tehtävien vaativuuden arvioinnin keskeisimpiin periaatteisiin kuuluu ensinnäkin se, että arviointi perustuu tehtävänkuvaukseen, jolloin esimiesten tehtävänä on huolehtia, että tehtävänkuvaukset on tehty riittävällä tarkkuudella, jotta arviointi voidaan suorittaa. Jäljempänä oppaassa todetaan lisäksi, että tehtävänkuvaus tulee pitää ajantasaisena, että sen laatuun ja paikkansa pitävyyteen tulee kiinnittää erityistä huomiota ja että esimiehen tehtävänä on huolehtia, että jokaisen työntekijän tehtävät tulevat riittävästi ja oikein kuvatuiksi arviointia varten. Toiseksi keskeiseksi periaatteeksi on kirjattu se, että arvioinnissa arvioidaan tehtäviä, eikä henkilön työstä suoriutuminen saa vaikuttaa tehtävän vaativuuden arviointiin. Kolmantena keskeisenä periaatteena on todettu, että vaativuustasokarttaan on kuvattu tyypillisesti eri tasoille kuuluvia tehtäviä, eikä kaikkien tasokuvauksissa yksilöityjen kriteerien tarvitse täyttyä. Vastaavasti vain yksittäisen kriteerin täyttyminen ei nosta tehtävää ylemmälle tasolle. G:n kertomuksesta on ilmennyt, että arviointikäytännössä on edellytetty, että yli puolet kriteereistä täyttyvät. Vielä keskeiseksi periaatteeksi käsikirjassa on kirjattu arviointien yhdenmukaisuus. Tältä osin on todettu, että kaikissa arvioinneissa tulee toimia henkilöstön oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi. Arviointien tulee olla mahdollisimman yhteismitallisia ja käytettävien arviointiperiaatteiden kaikkien osalta yhteneviä.

Arviointi tässä asiassa

A on edellä selostetuin tavoin työskennellyt Pelastusopiston palveluksessa pelastustoimen vesisukelluksen opettajana ajalla 1.4.2012–31.3.2021. A:n aloittaessa tehtävässään hänen tehtäväkohtainen palkanosansa on perustunut tehtävää aiemmin hoitaneen B:n tehtävänkuvaukseen ja tehtävän vaativuuden arviointiin. A:lle on laadittu ensimmäinen tehtävänkuvaus 30.1.2019, jonka mukaisesti tehtävän vaativuus on rehtorin 5.12.2019 tekemällä päätöksellä arvioitu tasolle 3. A on katsonut, että tehtävä tulisi arvioida tasolle 4. Pelastusopiston palkkausjärjestelmän arviointi- ja kehittämisryhmä on käsitellyt asiaa kokouksessaan 17.12.2020 ja siitä on laadittu 14.1.2021 päivätty pöytäkirja (K2). Arviointiryhmä on jäänyt erimieliseksi vaativuuden arviointitekijän ”tiedolliset ja taidolliset vaatimukset” oikeasta tasosta. Työnantajan näkemyksen mukaan oikea taso on ollut 3, luottamusmiesten mukaan taso 4.

Vaativuustasokartassa tasolla 4 tiedollisina ja taidollisina vaatimuksina on lueteltu edellä selostetusti seitsemän eri kriteeriä. Asiassa on riidatonta, että A:n tehtävään on kuulunut yksi erittäin laajan opintojakson vastuuopettajuus (vesisukelluskurssi). Samoin on riidatonta, että A:n tehtävään ei ole kuulunut useita eri opetusjaksojen vastuuopettajuuksia.

Riitaa on ensinnäkin siitä, onko A:n tehtävä sisältänyt vaativia opetuksen suunnittelu-, toteuttamis- ja kehittämisvastuita. Kantajan mukaan yhteistyössä pelastuslaitoksen kanssa toteutettavat vesisukelluskurssit ovat osoitus tällaisista vastuista. A on työtuomioistuimessa kertonut, että nämä eri pelastuslaitosten alueella järjestettävät kurssit ovat lisänneet suunnittelun ja reagointikyvyn sekä syvällisen osaamisen ja kokonaisuuden hallinnan merkitystä, kun kursseja on muokattu paikallisiin olosuhteisiin ja tarpeisiin sopiviksi. A on tuonut lisäksi esiin sen, että muuttuvissa ympäristöissä on myös enemmän häiriö- ja riskitekijöitä. G sen sijaan on katsonut, että kurssit ovat sinänsä saattaneet olla suuritöisiä, mikä ei ole kuitenkaan lisännyt niiden vaativuutta. Työtuomioistuin katsoo, että vesisukelluskurssin osalta käyttöön otettu toteuttamistapa on A:n kertomuksesta ilmenevin tavoin omiaan lisäämään tehtävän vaativuutta. Nämä yhteistyössä pelastuslaitosten kanssa järjestetyt kurssit ja niiden vaikutus tehtävän vaativuuteen onkin otettu huomioon vuorovaikutukseen liittyviä vaatimuksia arvioitaessa (K1, V3). Vaativilla kehittämisvastuilla on G:n kertomuksesta ilmenevin tavoin tarkoitettu arviointikäytännössä sellaisten laajojen kokonaisuuksien kehittämistä, jolla on vaikutusta koko toimialaan. Asiassa ei ole esitetty selvitystä tällaisista A:lla olleista vastuista. Esitetyn näytön perusteella epäselväksi on myös jäänyt, missä määrin tehtävässä on täyttynyt kriteeri ”innovatiivinen opettajuus”.

Riitaa on niin ikään siitä, onko A:n tehtävässä täyttynyt kriteeri ”kyky hallita erityisen vaativaa ryhmää”. A itse on katsonut, että vesisukelluskurssi on fyysisen ja henkisen kuormittavuutensa vuoksi pelastustoimen vaativin erityiskoulutuskurssi ja että kokonaisuuden hallinta tekee ryhmän hallinnasta erityisen vaativaa. A on lisäksi tuonut esiin, että osallistujat ovat olleet osaamiseltaan eritasoisia. Työtuomioistuimella ei ole syytä epäillä A:n kertomaa. F, joka on ollut neuvottelemassa kyseistä sopimusta, on lisäksi katsonut, että ryhmä saattoi olla erityisen vaativa paitsi opetettavista henkilöistä myös olosuhteista johtuen. Toisaalta G on kertonut, että arviointikäytännössä puheena oleva kriteeri on täyttynyt lähinnä sellaisissa tilanteissa, joissa koulutettava ryhmä on koulutus- ja osaamistaustaltaan selvästi heterogeenisempi kuin mitä se on vesisukelluskurssilla. Lisäksi tehtävän vaativa luonne, kuten henkeen ja terveyteen liittyvät riskit, on otettu huomioon arvioinnissa arviointikriteerin ”työn luonne ja vastuu” kohdalla (K1, V3). Vielä työtuomioistuin kiinnittää huomiota siihen, että tasolla 3 edellytetään kykyä hallita vaativaa ryhmää. Epäselväksi on jäänyt, miten palkkausjärjestelmän arviointikäytännössä on tulkittu eroa ”vaativan ryhmän” ja ”erittäin vaativan ryhmän” välillä.

Edelleen riitaa on siitä, onko tehtävä edellyttänyt opettajakokemusta ja/tai työelämäntuntemusta vähintään kahdeksan vuotta ja onko se edellyttänyt korkeakoulututkintoa. Esitetyn selvityksen perusteella tehtävään ei ole ollut säädettyä kelpoisuusvaatimusta kuten yliopettajan tehtävässä. Hakuilmoituksessa on todettu, että hakijalle luetaan eduksi päällystötutkinto tai alipäällystötutkinto ja pelastaja- tai palomiestutkinto (K2). G on lisäksi kertonut, että pitkää, kahdeksan vuoden kokemusta ei tasolla 4 käytännössä ole edes edellytetty vaan arviointikäytännössä ovat painottuneet muut vaatimukset. G:n näkemyksen mukaan A:n tehtävään on joka tapauksessa riittänyt kolmen vuoden kokemus. A taas on korostanut sitä, että hänen tehtävänsä on ajan myötä muuttunut vaativammaksi. Asiassa onkin selvitetty, että A:lle on muun ohella määrätty vastuu painekammion toiminnasta ja venekaluston ylläpidosta, kehittämisestä, valvonnasta ja käytöstä. Nämä erityisvastuut ovat sinänsä voineet muuttaa tehtävän aiempaa vaativammaksi. Asiassa ei ole kuitenkaan esitetty riittävästi sellaista selvitystä, jonka perusteella niiden voitaisiin katsoa nostavan tehtävän vaativuuden tasolle 4.

Työtuomioistuin kiinnittää erityistä huomiota siihen, että tehtävän vaativuuden arvioinnissa tulee huolehtia henkilöstön tasapuolisesta kohtelusta. Tämä on edellä selostetuin tavoin määritelty palkkausjärjestelmää koskevassa käsikirjassa (K3, V2) yhdeksi tehtävien vaativuuden arvioinnin keskeisimmistä periaatteista ja tämä velvollisuus työnantajalla on myös pakottavan lainsäädännön perusteella. Kuten G on todennut, arvioinnissa tulee huomioida palkkausjärjestelmän kokonaisuus tekemällä vertailua muihin opettajantehtäviin.

Kantaja on vedonnut siihen, että samaa tehtävää ennen A:ta hoitaneen B:n tehtävän vaativuuden arvioinnissa arviointikriteerin ”tiedolliset ja taidolliset vaatimukset” osalta tehtävä on arvioitu tasolle 4. B:n vuonna 2010 laaditusta tehtävänkuvauksesta (K5, V1) ilmenee muun ohella, että vesipelastuskurssi on ollut B:n tehtävässä kaksi opintopistettä suppeampi kuin A:n tehtävässä ja kurssi on muodostanut tehtäväkokonaisuudesta pienemmän osan. B:n tehtävään on kuulunut lisäksi osallistuminen määräaikaiseen EU-projektiin, jossa työskentely on edellyttänyt matkustamista ja osallistumista kokouksiin, joissa työkieli on ollut englanti. Vielä tehtävään on kuulunut myös muuta sammutus- ja pelastustoimintaan liittyvää koulutusta. Tehtävänkuvausten perusteella voidaan todeta, että B:n ja A:n tehtävänkuvat ovat olleet jossain määrin erilaiset. Kuten työnantajapuoli on korostanut, B:n tehtävä on ollut A:n tehtävää monipuolisempi, joskin myös A:lle on esitetyn selvityksen perusteella määrätty sellaisia uusia tehtäviä ja erityisvastuita, joita B:llä ei ole ollut. B:n tehtävän vaativuus onkin arviointitekijän ”työn luonne ja vastuu” osalta arvioitu alemmalle tasolle kuin A:n tehtävässä. Työtuomioistuin katsoo, että asiassa B:n tehtävän vaativuuden arvioinnista esitetty näyttö ei riitä osoittamaan, että A:n tehtävä olisi arviointitekijän ”tiedolliset ja taidolliset vaatimukset” tullut arvioida tasolle 4.

Tällaista johtopäätöstä ei voida tehdä yksin siitäkään, että A:n uusi tehtävä 1.4.2021 lukien on arviointitekijän ”tiedolliset ja taidolliset vaatimukset” osalta arvioitu samalle tasolle kuin edellinen tehtävä, vaikka uusi tehtävä ei ole sisältänyt vastuuopettajuuksia. Tämä seikka sinänsä tukee kantajan tulkintaa. Yksittäisen kriteerin täyttyminen ei kuitenkaan nosta tehtävää ylemmälle tasolle. A itse on kertonut, että uusi tehtävä ei ole ollut yhtä vaativa kuin edellinen. Tehtävä onkin arvioitu työn luonteen ja vastuun sekä vuorovaikutuksen osalta alemmalle tasolle (K6, K1, V3).

Työnantajapuoli on esittänyt kirjallisina todisteina kahden yliopettajan tehtävän (V4 ja V5), opettajan tehtävän (V6) ja vanhemman opettajan tehtävän (V7) tehtävänkuvaukset. Yliopettajien osalta tehtävänkuvauksista ilmenee muun ohella, että heillä on ollut useita eri opintojaksojen vastuuopettajuuksia sekä monipuolisesti erilaisia kehittämisvastuita. Heidän tehtävänsä on arviointikriteerin ”tiedolliset ja taidolliset vaatimukset” osalta arvioitu tasolle 4. Opettajan tehtävä, johon on kuulunut savusukelluksen vastuuopettajuus ja jossain määrin myös lisä- ja täydennyskoulutusta, on arvioitu tasolle 3. Vanhemman opettajan tehtävä, johon on kuulunut yhden opintojakson vastuuopettajuus sekä lisä- ja täydennyskoulutuksen kurssinjohtajuuksia, on arvioitu niin ikään tasolle 3. Työtuomioistuimen käsityksen mukaan A:n tehtävän vaativuus on arvioitu näiden tehtävien kanssa yhdenmukaisia periaatteita noudattaen. A:n oman käsityksen mukaan palkkausjärjestelmää ja vaativuustasokarttaa ei ylipäätään ole sovellettu Pelastusopistossa siten kuin alun perin on sovittu. Tältä osin työtuomioistuin toteaa, että tulkintakäytäntöä ei ole kuitenkaan selvitetty riitautetun aiemmin, mikä puhuu sen puolesta, että osapuolet ovat hyväksyneet sopimuksen vallitsevan tulkinnan.

Kantaja on lisäksi kiinnittänyt huomiota siihen, että A:n tehtävänkuvaus on päivitetty vasta seitsemän vuotta virkasuhteen alkamisesta, vaikka tarkentavan virkaehtosopimuksen 4 §:n mukaan tehtävien vaativuuden arviointi perustuu tehtävänkuvaukseen ja tehtävän vaativuutta ja vaativuustasoa tulisi tarkastella henkilön ja hänen esimiehensä välisissä vuotuisissa kehityskeskusteluissa. Niin ikään palkkausjärjestelmästä laaditussa käsikirjassa (K3, V2) on todettu, että tehtävänkuvaus tulee pitää ajantasaisena ja että esimiehen tehtävänä on huolehtia, että jokaisen työntekijän tehtävät tulevat riittävästi ja oikein kuvatuiksi tehtävän vaativuuden arviointia varten. Tältä osin työtuomioistuin toteaa, että kanteessa ei ole kuitenkaan vaadittu hyvityssakkoa tarkentavan virkaehtosopimuksen menettelymääräysten rikkomisesta.

Johtopäätökset

Asiaa kokonaisuutena harkittuaan työtuomioistuin katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että A:n tehtävän vaativuus tulisi arvioida arviointikriteerin ”tiedolliset ja taidolliset vaatimukset” osalta tasolle 4 tason 3 sijaan. Näyttämättä on siten jäänyt, että A:lla olisi ollut oikeus vaativuustason 4 mukaiseen palkkaan. Kanne on näin ollen hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Asian hävitessään Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry velvoitetaan korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut 4.116,58 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Outi Anttila puheenjohtajana sekä Riitta Kiiski, Tuomas Aarto, Anna Kaarina Piepponen, Timo Koskinen ja Paula Ilveskivi jäseninä. Valmistelija on ollut Lotta Sassi.

Tuomiosta on äänestetty.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto:

Jäsen Koskinen, jonka lausuntoon jäsen Ilveskivi yhtyi, lausui:

Toisin kuin enemmistö katson, että A:n tehtävän vaativuus tulisi arvioida arviointikriteerin ”tiedolliset ja taidolliset vaatimukset” osalta tasolle 4 tason 3 sijaan. Asiassa on siten näytetty, että A:lla olisi oikeus vaativuustason 4 mukaiseen palkkaan. Kanne on näin ollen hyväksyttävä.

Vaativuustasokartassa tasolla 4 tiedollisena ja taidollisena vaatimuksen on lueteltu seitsemän kriteeriä. Riidatonta on, että A:n tehtävään on kuulunut yksi erittäin laajan opintojakson vastuuopettajuus (vesisukelluskurssi). Pelastusopiston vaativuustasokartan mukaan erittäin laajan opintojakson vastuuopettajuuden tulee olla vähintään 7 opintopisteen suuruinen. Aiemmin tehtävää hoitaneella henkilöllä kyseinen kurssi oli jo 9 opintopisteen suuruinen ja A:n aikana opintopisteiden määrä vesisukelluskurssin osalta kasvoi edelleen 11 opintopisteeseen. Edelleen A:n tehtävässä on tapahtunut merkittävä muutos, kun hän on vuodesta 2017 alkanut järjestää vesisukelluskursseja kentällä yhteistyössä pelastuslaitoksen kanssa. A:n tehtävään on näin ollen myös kuulunut vaativuuskartaston tiedolliset ja taidolliset vaatimukset 4 tasoon sisältyviä vaativia opetuksen suunnittelu-, toteuttamis- ja kehittämisvastuita.

Katson myös tason 4 täyttyvän innovatiivisen opettajuuden osalta A:n ottaessa käyttöön uudenlaisia opetuksen opetusmenetelmiä uusine dokumentointitapoineen. Myös tasolla 4 edellytetyt opettajakokemus ja/tai työelämätuntemus kuin myös ylempi korkeakoulututkinnon edellytys täyttyvät A:n kohdalla. Vaativan ryhmän edellytyksen osalta katson, että todistelussa esille tulleen mukaan vesisukelluskurssi on Pelastusopiston vaativin kurssi, johon osallistuvien koulutettavien taso vaihtelee paljon asettaen samalla kouluttajan opetuskyvyille lisävaatimuksia. Kaikkia näitä vaativuustekijöitä ei vaativuustasokartan 4 tasolla välttämättä edellytetä, mutta A kuitenkin täyttää nämä edellytykset. Vaativuuskartan soveltamista koskevassa käsikirjassa on todettu, että kaikkien tasokuvauksissa yksilöityjen kriteerien ei tarvitse edes täyttyä. Sopimusosapuolet ovat laatineet tämän käsikirjan yhdessä, joten tätä tulkintaa voidaan pitää riidattomana.

Edelleen totean, että A:n tehtävänkuvan vaativuudenarviointi on suoritettu vasta seitsemän vuoden kuluttua työtehtävien aloittamisesta ja arviointiprosessi jatkui vielä juuri ennen A:n hakeuduttua toisiin tehtäviin. Menettelyä ei tältä osin voi pitää työnantajan kannalta hyväksyttävänä. Asian hävitessään valtiovarainministeriö on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n oikeudenkäyntikulut.