TT 2022:8

Yhtiö oli tehnyt tuotantosuunnan muutoksen paperinvalmistuksesta kartongin valmistukseen. Muutoksen jälkeen tehdas työllisti merkittävästi vähemmän henkilöitä kuin aikaisemmin. Työnantaja oli irtisanonut muun ohessa kahden osastonluottamusmiehen työsuhteet. Työtuomioistuin katsoi selvitetyksi, että näiden luottamusmiesten edustamia töitä ei ollut enää ollut yhtiössä tuotantosuunnan muuttamisen jälkeen. Työtuomioistuin katsoi kuitenkin jääneen näyttämättä, että luottamusmiehille ei olisi voitu järjestää heidän ammattitaitoaan vastaavaa tai heille muutoin sopivaa työtä tai että heitä ei olisi voitu kouluttaa muuhun työhön. Työnantaja oli siten menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti irtisanoessaan luottamusmiehet. Yhtiö tuomittiin hyvityssakkoon työehtosopimuksen rikkomisesta ja työnantajaliitto valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

Irtisanotut luottamusmiehet olivat hakeutuneet muihin töihin irtisanomisaikojensa kuluessa. Työtuomioistuin katsoi, että kysymyksessä olleissa olosuhteissa luottamusmiesten oma irtisanoutuminen ei voinut vaikuttaa heidän oikeuteensa saada korvausta työsuhteen päättämisestä. Korvauksen laskentaperusteena käytettävän palkan osalta työtuomioistuin arvioi, että luottamusmiesten kuukausittaiset ansiot yhtiössä olisivat muodostuneet tuotantosuunnan muutoksen jälkeen suunnilleen samansuuruisiksi kuin ne olivat sitä ennenkin olleet. Palkkatason arvioinnin lähtökohdaksi oli perusteltua ottaa luottamusmiehille tosiasiallisesti maksetut palkat.

Asia

Työsuhteen päättäminen

Kantaja

Paperiliitto ry

Vastaajat

Metsäteollisuus ry

A Oy

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 6.10.2021

Pääkäsittely 10.1.2022

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Metsäteollisuus ry:n ja Paperiliitto ry:n 10.11.2017 allekirjoittaman paperiteollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavassa paperiteollisuuden yleissopimuksessa on ollut muun muassa seuraavat määräykset:

4 LUOTTAMUSMIESTEN JA TYÖSUOJELUVALTUUTETUN SEKÄ TYÖSUOJELUASIAMIEHEN ASEMAA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

---

4.3.6 Työsuhdeturva

Taloudelliset ja tuotannolliset irtisanomisperusteet sekä yksilösuoja

---

Muu luottamusmies kuin pääluottamusmies voidaan irtisanoa tai lomauttaa työsopimuslain 7 luvun 10 §:n 2 momentin mukaisesti vain, kun työ kokonaan päättyy eikä työnantaja voi järjestää hänelle hänen ammattitaitoaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä tai kouluttaa häntä muuhun työhön työsopimuslain 7 luvun 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

---

Korvaukset

Jos luottamusmiehen tai työsuojeluvaltuutetun työsopimus on lakkautettu tämän sopimuksen vastaisesti, työnantajan on suoritettava korvauksena hänelle vähintään 10 ja enintään 30 kuukauden palkka. Korvaus on määrättävä työsopimuslain 12 luvun 2 §:n 2 momentin perusteiden mukaan. Korvausta lisäävänä tekijänä on otettava huomioon se, että tämän sopimuksen oikeuksia on loukattu. Milloin tuotantoyksikössä tai vastaavassa toimintayksikössä säännöllisesti työskentelevien työntekijöiden ja toimihenkilöiden määrä on 20 tai vähemmän, edellä mainittu korvaus on työsuojeluvaltuutetun osalta vähintään 4 kuukauden palkka ja enintään 12 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan määräytyvä korvaus.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Määräykset ovat olleet samat työehtosopimuksissa 2017 – 2019 ja 2020 – 2021.

ASIAN RIIDATON TAUSTA

A Oy oli käynyt yhteistoimintaneuvottelut, joissa oli käsitelty suunnitelmaa siirtyä paperinvalmistuksesta kartongin valmistukseen. Neuvotteluiden jälkeen loppukeväällä 2019 yhtiö oli päättänyt, että paperikonelinja 7 (PK7) muutettaisiin kartonkikoneeksi (KK7). Samalla oli päätetty sulkea paperikonelinja 6 (PK6) sekä arkittamo, joka liittyi sekä PK6:n että PK7:n tuotantoon. Päätös oli perustunut päällystetyn hienopaperin kysynnän vähentymiseen. Päätöksen seurauksena paperin valmistus tehtaalla päättyi ja työt loppuivat 365 henkilöltä. Tuotantosuunnan muutoksen jälkeen tehdas työllisti noin 180 henkilöä.

B oli tehnyt työtä PK6:ssa ja toiminut PK6:n luottamusmiehenä. Hänen tehtäviinsä oli kuulunut muun muassa PK6:n päällystyskoneella koneenhoitajana toimiminen sekä erilaisia mekaanisen kunnossapidon töitä. Uudella kartonkikoneella (KK7) ei ollut lainkaan päällystystoimintaa. C oli tehnyt työtä arkittamossa ja toiminut arkittamon luottamusmiehenä. Hänen työhönsä oli kuulunut muun muassa eri tehtäviä arkkileikkureilla ja painolaboratorion painokoneella. Tuotantosuunnan muutoksen takia painokoneen toiminta oli päättynyt, eikä uudella KK7:llä ollut paperikonelinjoja vastaavaa arkittamoa ja työtä arkkileikkurilla.

Suljettavalta paperikonelinjalta (PK6) sijoitettiin tulevalle kartonkikonelinjalle 16 työntekijää ja sellutehtaalle 5 työntekijää. Kartonkikoneeksi muutettavalta paperikone 7:ltä valittiin 21 työntekijää tulevalle kartonkikonelinjalle ja 7 työntekijää sijoitettiin sellutehtaalle. Jäljelle jäävään organisaatioon valittiin suljettavalta arkittamolta 16 työntekijää, joista sellutehtaalle sijoitettiin kahdeksan työntekijää, uudelle kartonkikonelinjalle viisi työntekijää ja suojeluun kolme työntekijää.

B ja C olivat niin kutsuttuja osaston luottamusmiehiä eli paperiteollisuuden yleissopimuksen 4.3.6 kohdassa tarkoitettuja muita luottamusmiehiä kuin pääluottamusmiehiä. Heidät irtisanottiin 17.9.2019 annetuilla irtisanomisilmoituksilla. Ilmoituksissa todettiin irtisanomisajan alkavan kummallakin luottamusmiehellä 1.7.2020 ja päättyvän 31.12.2020. Tehtaan pääluottamusmies D oli välittömästi luottamusmiesten irtisanomisista tiedon saatuaan ilmoittanut työnantajalle, että luottamusmiesten irtisanomisia ei hyväksyttäisi vaan ne tultaisiin riitauttamaan, mikäli työnantaja ei suostuisi perumaan niitä.

B ja C olivat irtisanoneet työsopimuksensa A Oy:ssä päättymään elokuussa 2020.

Irtisanomisajan alkaessa keskituntiansio oli ollut B:llä 21,87 euroa ja C.llä 19,44 euroa.

KANNE

Vaatimukset

Paperiliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

1) vahvistaa, että A Oy on rikkonut paperiteollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavan paperiteollisuuden yleissopimuksen 4.3.6 kohdan määräyksiä irtisanoessaan tuotannollisin ja taloudellisin perustein yhtiön Oulun tehtaan osaston luottamusmiehinä toimineet B:n ja C:n,

2a) velvoittaa A Oy:n suorittamaan B:lle edellä mainitun yleissopimuksen 4.3.6 kohdan mukaisena korvauksena 30 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen 164.929,97 euroa viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 22.3.2021 lukien,

2b) velvoittaa A Oy:n suorittamaan C:lle edellä mainitun yleissopimuksen 4.3.6 kohdan mukaisena korvauksena 30 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen 146.685,84 euroa viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 22.3.2021 lukien,

3) tuomitsee A Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen rikkomisesta,

4) tuomitsee Metsäteollisuus ry:n työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ja

5) velvoittaa Metsäteollisuus ry:n ja A Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Paperiliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 10.050 eurolla korkoineen.

Perusteet

Irtisanomiset

Edellytykset osaston luottamusmiesten irtisanomiselle Oulussa eivät olleet täyttyneet. Luottamusmiesten työsopimusten mukainen työ ei ollut päättynyt kokonaan, ja heidät olisi joka tapauksessa voitu sijoittaa tai kouluttaa muihin töihin.

Muutettaessa paperikone kartonkikoneeksi prosessista jäi pois jälkikäsittelyvaiheita. Tuotantolinjalle jäivät työt kartonkikoneella, pituusleikkauksessa ja rullapakkauksessa. Uudella kartonkikonelinjalla työryhmät hoitivat alueen työt yhdessä, kuten aiemminkin oli tehty. Muutoksen yhteydessä sellutehtaalla loppui valkaisuprosessi keittämön alueella.

B:n ja C:n työsopimusten mukainen työ oli ”työnjohdon osoittamat työntekijätehtävät”. Tämä työ ei ollut päättynyt tehtaalla kokonaan paperiteollisuuden yleissopimuksen edellyttämällä tavalla. Tehtaalle oli B:n ja C:n työsopimusten päättymisen jälkeen jäänyt edelleen myös heidän luottamustoimessaan edustamia työntekijöitä suorittamaan erilaisia työnjohdon osoittamia työntekijätehtäviä. B:tä ja C:tä ei näin ollen ollut "irtisanottu viimeisenä", kuten asia on ilmaistu työsopimuslakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 157/2000). Luottamusmiehen irtisanominen taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla oli mahdollista vain, mikäli luottamusmiehen edustamaan ammattiryhmään kuuluvia työntekijöitä ei jäänyt työpaikalle lainkaan (esim. Jorma Rusanen: Luottamusmiehen käsikirja, 2009, s. 304).

Joka tapauksessa B ja C olisi voitu sijoittaa tehtaalla uudelleen. B:n luottamusmiesalueelta oli sijoitettu uudelleen 21 henkilöä ja C:n luottamusmiesalueelta 16 henkilöä. B:lle ja C:lle olisi tullut antaa mahdollisuus näyttää kykynsä suoriutua uusista tehtävistä ja niihin vaadittavasta koulutuksesta jo ennen heidän irtisanomisaikojensa alkamista samalla tavalla kuin B:n ja C:n edustamille tehtaalla jatkamaan valituille työntekijöille oli annettu. B:n ja C:n ammattitaitoon olikin kiinnitetty huomiota vasta Metsäteollisuus ry:n emeritusprofessori Martti Kairiselta tilaamassa asiantuntijalausunnossa. Näyttötaakka siitä, että B:tä ja C:tä ei olisi voitu sijoittaa uudelleen, oli työnantajalla.

Jos työntekijän työsopimuksen mukaista työtä vastaavaa työtä ei ollut, oli työntekijälle lain mukaan tarjottava ”hänen koulutustaan, ammattitaitoaan tai kokemustaan vastaavaa työtä.” Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa B:llä ja C:llä oli ollut aivan vastaava koulutus, ammattitaito ja kokemus kuin heidän edustamillaan, tehtaalle uudelleen sijoitetuilla työntekijöillä. Muun työn yleinen tarjoamisvelvollisuus alkoi vasta silloin, kun kaikkien samaan henkilöstöryhmään kuuluvien työntekijöiden työ oli loppunut, eli tilanteessa, jossa työnantajalla ei ollut tarjota työsopimuksen mukaista työtä yhdellekään luottamusmiehen kanssa samaan henkilöstöryhmään kuuluvalle työntekijälle. Tällaisesta tilanteesta ei tässä tapauksessa kuitenkaan ollut edes kysymys.

Luottamusmieheen kohdistuva työsopimuslain 7 luvun 10 §:ssä säädetty uudelleensijoitusvelvoite oli laajempi kuin saman luvun 4 §:ssä säädetty. A Oy oli 19.10.2019 allekirjoitetusta erimielisyysmuistiosta ilmenevällä tavalla sijoittanut B:n ja C:n virheellisesti samaan verrokkiryhmään heidän edustamiensa työntekijöiden kanssa. Kun luottamusmiehen asemaa arvioitiin muun työn tarjoamistilanteessa, häntä arvioitiin aina omana ryhmänään. Työnantajan tuli siis aina ensimmäiseksi harkita mahdollisuudet sijoittaa luottamusmies uudelleen.

Lisäksi lain mukaan työnantajan oli myös järjestettävä työntekijälle sellaista uusien tehtävien edellyttämää koulutusta, jota voitiin pitää tarkoituksenmukaisena ja kohtuullisena molempien osapuolten kannalta. Tässä suhteessa oli huomattava, että tehtaalla jatkamaan valituille työntekijöille oli annettu allekirjoitettavaksi ”Ilmoitus tehtävämuutoksesta" -niminen asiakirja, jonka mukaan ”Koulutus-/perehdyttämissuunnitelmasta kerrotaan tarkemmin 31.12.2019 mennessä." Annettuun ilmoitukseen oli kuulunut liite, josta ilmeni, että uudelleen sijoitettavilla työntekijöillä ei ollut pelkästään oikeus suorittaa ammatillisia osatutkintoja sekä perus- ja ammatillisia tutkintoja vaan jopa velvollisuus edellä mainittujen koulutusten suorittamiseen tarvittaessa. Tämä oikeus tai velvollisuus olisi ilman muuta kuulunut myös B:lle ja C:lle.

Vaaditut korvaukset

B:lle ja C:lle maksettavia korvauksia harkittaessa huomiota oli kiinnitettävä työnantajan menettelyyn asiassa. Molemmat työntekijät oli irtisanottu yli yhdeksän kuukautta irtisanomisaikojensa alkamista aiemmin. Tästä huolimatta he eivät olleet saaneet osallistua koulutuksiin, joita tehtaalle työhön jääville työntekijöille alettiin antaa. Näin ollen he eivät olleet miltään osin voineet osoittaa oppivansa töitä, joita kartonkikoneella tulisi tuotantosuunnan muutoksen jälkeen olemaan. He eivät olleet myöskään saaneet osoittaa selviytymistään sellutehtaan töistä tai muistakaan töistä, joihin heidän edustamiaan työntekijöitä sijoitettiin. Sellutehtaan toimittua normaalisti tuotantosuunnan muutoksesta huolimatta mahdollisuus näistä töistä selviytymisen osoittamiseen olisi voitu antaa joko ennen irtisanomisajan alkamista tai vielä sen aikana.

Erityisesti korvauksen määrää arvioitaessa tuli huomioida se, että työnantajalle oli kerrottu välittömästi irtisanottujen nimien ilmoittamisen jälkeen syyskuussa 2019, että asia tultaisiin riitauttamaan. Tästä huolimatta työnantaja oli kahden työntekijän ilmoitettua, että he eivät ottaneet työtä vastaan, edelleen sivuuttanut molemmat luottamusmiehet ja palkannut avautuneisiin paikkoihin kaksi työntekijää, joilla ei ollut ollut luottamusmiessuojaa. Työnantajalla olisi ollut riittävästi aikaa selvittää ja varmistaa tulkintansa paikkansapitävyys ennen mainittua palkkausta.

B:n kuukausittainen palkka oli ollut keskimäärin 5.497,67 euroa ja C:n keskimäärin 4.889,52 euroa.

B ja C olivat pyrkineet rajoittamaan heille irtisanomisesta aiheutuvaa vahinkoa. Työnantajan ilmoitettua, että heidän työsopimuksiaan ei missään tapauksessa tehtaalla jatkettaisi, he olivat alkaneet etsiä uutta työtä. Uuden työn palkkataso oli palkkalaskelmista ilmenevällä tavalla yli kolmanneksen entistä työtä pienempi, mikä tuli ottaa osaltaan huomioon korvauksen määrää harkittaessa.

Hyvityssakkovaatimukset

A Oy oli irtisanonut tehtaan kaksi luottamusmiestä tilanteessa, jossa työnantaja oli ilmoittanut jatkavansa tuotantoa tehtaalla, tosin laadullisesti erilaisena ja pienemmällä henkilöstömäärällä. A Oy:n oli täytynyt tietää tai ainakin sen olisi perustellusti pitänyt tietää rikkovansa paperiteollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavaa paperiteollisuuden yleissopimusta irtisanoessaan luottamusmiehet tilanteessa, jossa heidän työsopimustensa mukainen työ ei ollut päättymässä yleissopimuksen edellyttämällä tavalla. Kun Metsäteollisuus ry oli tukenut tätä jäsenyrityksensä ilmeisen väärää tulkintaa asiassa, tuli sekä A Oy että Metsäteollisuus ry tuomita asiassa hyvityssakkoon.

VASTAUS

Vaatimukset

Metsäteollisuus ry ja A Oy ovat vaatineet, että työtuomioistuin hylkää kanteen ja velvoittaa Paperiliitto ry:n korvaamaan Metsäteollisuus ry:n ja A Oy:n yhteiset oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut 31.378,32 eurolla korkoineen.

Perusteet

Irtisanomiset

Paperiteollisuuden yleissopimuksen muuta luottamusmiestä kuin pääluottamusmiestä koskeva kohta oli identtinen työsopimuslain 7 luvun 10 §:n 2 momentin kanssa. Sekä kanteessa että emeritusprofessori Seppo Koskisen lausunnossa oli osin sekoitettu keskenään pääluottamusmiestä ja osaston luottamusmiestä koskevat tulkinnat sekä soveltamiskäytäntö. Osaston luottamusmies voitiin irtisanoa, kun työ päättyi kokonaan eikä työnantaja voinut järjestää hänelle hänen ammattitaitoaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä tai kouluttaa häntä muuhun työhön työsopimuslain 7 luvun 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Yhtiön paperikonelinja 6:n (PK6) ja arkittamon lakkauttamisen myötä B:n ja C:n sekä heidän edustamiensa työntekijöiden työt olivat loppuneet. B:n ja C:n työ oli siten kokonaan päättynyt paperiteollisuuden yleissopimuksen 4.3.6 kohdassa edellytetyllä tavalla. Samalla heidän asemansa osaston luottamusmiehinä oli lakannut. Yhtiö ei ollut myöskään voinut järjestää heille heidän ammattitaitoaan vastaavaa tai heille muutoin sopivaa työtä tai kouluttaa heitä muuhun työhön työsopimuslain 7 luvun 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Kartonkitehdas oli kokonaan uusi, ja toimintamalli oli uusi sekä kartongin että sellun valmistuksessa. Työntekijöiden tehtävänimikkeeksi tuli operaattori, ja jäljelle jääneiden työntekijöiden työt muuttuivat. Toiminta tapahtui vuoroissa työryhminä siten, että koko vuoron henkilöstö hoiti yhteistyönä kaikki tuotannolle kuuluvat tehtävät, mistä seurasi yksittäisten työntekijöiden tehtävänkuvien olennainen laajentuminen. Operaattorien tehtävät sellun ja kartongin valmistuksessa kiersivät.

Yhtiö oli selvittänyt huolellisesti mahdollisuudet tarjota vähentyvälle henkilöstölle irtisanomisen vaihtoehtona muuta työtä. Irtisanomisuhan alla olleen henkilöstön sijoittaminen irtisanomisen vaihtoehtona muuhun työhön oli perustunut yhtiössä yli 10 vuotta käytössä olleeseen osaamiskartoitukseen, jota oli käsitelty myös henkilöstön edustajien kanssa yhteistoimintaneuvotteluissa keväällä 2019.

Lähiesimies oli päävastuussa osaamiskartoituksen tekemisestä. Esimies ei tehnyt kartoitusta koskaan yksin, vaan mukana oli aina toinen ja tarvittaessa myös kolmas henkilö. Muita arvion tekijöitä olivat tilanteesta riippuen joko arvion tekevän oma esimies, toisen osaston esimies tai henkilöstöhallinnon edustaja.

Osaamiskartoituksessa arvioitiin jokaisen irtisanomisuhan alla olevan työntekijän ammatti- ja erityisosaamista sekä käytettävyyttä muuhun työhön. Arviointi perustui kuuteen osa-alueeseen: ammattitaito ja osaaminen, tuloksellisuus, itsensä ja työtehtäviensä kehittäminen, yhteistyövalmiudet, monitaitoisuus ja potentiaali. Nämä kuusi osaamisaluetta oli kukin pisteytetty asteikolla 1-4.

Operaattorin työtä tarjottiin irtisanomisen vaihtoehtona osaamiskartoituksen tulosten perusteella. Työtä tarjottiin niille työntekijöille, jotka olivat saaneet osaamiskartoituksessa korkeimmat pisteet.

Kaikki uudelleensijoitetut työntekijät olivat saaneet osaamiskartoituksen osa-alueiden keskiarvoksi selvästi yli 3 pistettä, ja heillä oli muista poikkeavaa ammatillista erityisosaamista. B:llä osaamiskartoituksen pisteiden keskiarvo oli 2,33 ja C:llä 2,67. B:tä ja C:tä ei ollut sijoitettu tai koulutettu muuhun työhön, vaan muuta työtä ja muun työn edellyttämää koulutusta oli tarjottu niille irtisanomisuhan alla oleville työntekijöille, jotka olivat yhtiön arvion mukaan sopivampia tarjolla oleviin tehtäviin ja joita oli siten pidettävä yhtiön kannalta tärkeämpinä ammattityöntekijöinä.

Osaston lakkauttamisen oli katsottava päättävän työsopimuksen mukaisen työn kokonaan. PK6:sta ja arkittamosta uudelleen sijoitettujen työntekijöiden siirtäminen eri osastoille tapahtui irtisanomisperusteella. Uudelleen sijoitettua henkilöstöä koulutettiin pitkään uusiin tehtäviin. Työsopimusten sisältö ei tarkoittanut, että työn päättyminen kokonaan edellytti kaiken työntekijätyön loppumista koko yhtiössä.

Vaaditut korvaukset

Ensisijaisesti yhtiöllä oli ollut peruste työsopimusten irtisanomiselle, eikä työsopimusten irtisanomista ollut pidettävä työehtosopimuksen määräysten vastaisena. Toissijaisesti oikeutta korvaukseen ei voinut muodostua, kun työsopimukset olivat päättyneet työntekijöiden irtisanomana. Työehtosopimuksen liitteenä olevan yleissopimuksen sanamuodon mukaan korvaus työsopimuksen päättämisestä edellytti, että luottamusmiehen työsopimus oli lakkautettu yleissopimuksen määräysten vastaisesti. Sanamuotoa ei vastannut, että oikeus korvaukseen voisi syntyä, kun työsopimus päättyi työntekijän irtisanoutumisen perusteella. Vastaavasti työntekijällä ei lähtökohtaisesti ollut oikeutta työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaiseen korvaukseen, jos työsopimus oli päättynyt työntekijän toimittaman irtisanoutumisen perusteella.

Mikäli korvauksia kuitenkin määrättäisiin suoritettavaksi, olivat kanteessa esitettyjen vaatimusten määrät liiallisia. Työntekijät olivat työllistyneet nopeasti, mikä oli merkittävästi vähentänyt työsuhteiden päättymisestä aiheutunutta ansionmenetystä. Asiaan ei liittynyt muitakaan seikkoja, jotka puoltaisivat korvauksen määrän korottamista. Mikäli korvausta määrättäisiin suoritettavaksi, ei sen määrä voinut ylittää 10 kuukauden palkkaa vastaavaa määrää.

Korvauksen perusteena oleva kuukausipalkka määräytyi työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaan. Kuukausipalkan määrittelyssä oli pyrittävä sellaiseen palkkaan, jota työntekijä olisi todennäköisesti ansainnut, jos hänen työsuhteensa olisi jatkunut (KKO 2006:42). Oikeuskäytännössä oli pidetty perusteltuna käyttää keskituntiansiota päättämiskorvauksen perusteena olevan kuukausipalkan laskentaperusteena (TT 2016:34).

Kuukausipalkka oli määriteltävä keskituntiansion perusteella. Yhden kuukauden palkka voi vastata enintään työntekijän 172 tunnin keskituntiansiota. B:n keskituntiansio oli ollut 21,87 euroa, jolloin laskennallinen kuukausipalkka oli 3.761,64 euroa. C:n keskituntiansio oli ollut 19,44 euroa, jolloin laskennallinen kuukausipalkka oli 3.343,68 euroa.

Hyvityssakkovaatimukset

Yhtiö ei ollut tieten rikkonut työehtosopimusta eikä sen olisi perustellusti tullut tietää niin toimivansa. Metsäteollisuus ry ei ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. Joka tapauksessa asiaa oli pidettävä oikeudellisesti siinä määrin tulkinnanvaraisena, että edellytyksiä määrätä yhtiö tai Metsäteollisuus ry suorittamaan hyvityssakkoa ei ollut.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. B:n 7.9.1999 päivätty työsopimus

2. C:n 21.10.1996 päivätty työsopimus

3. B:n 27.1.2021 päivätty palkkatodistus

4. C:n 22.5.2020 päivätty palkkatodistus

5. B:n palkkalaskelma ajalta 22.6.2020-5.7.2020

6. C:n palkkalaskelma ajalta 30.3.2020-12.4.2020

7. B:n palkkalaskelma ajalta 19.7.2021-1.8.2021

8. C:n palkkalaskelma ajalta 26.7.2021-8.8.2021

9. Ilmoitus tehtävämuutoksesta -niminen asiakirja liitteineen

Vastaajien kirjalliset todisteet

1. Diaesitys 16.4.2019 yhteistoimintamenettelystä

2. Yhtiön ohje esimiehille osaamiskartoituksesta

3. Taulukko B:n ja C:n osaamiskartoituksen pisteistä

4. Ilmoitus tehtävämuutoksesta -niminen asiakirja liitteineen (=K9)

Kantajan henkilötodistelu

1. C, todistelutarkoituksessa

2. B, todistelutarkoituksessa

3. Paperiliitto ry:n vastaava sopimusasiantuntija E

4. pääluottamusmies, Paperiliitto ry:n hallituksen jäsen D, todistelutarkoituksessa

5. kartonkitehtaan luottamusmies F

6. kuivatuksen ja kuorimon varaluottamusmies G

7. laboratorion luottamusmies H

Vastaajien henkilötodistelu

1. A Oy:n HR-päällikkö I

2. vuoropäällikkö J

3. vuoropäällikkö K

4. vuoropäällikkö L

5. M

Kantajan muu oikeudenkäyntiaineisto

Emeritusprofessori Seppo Koskisen asiantuntijalausunto

Vastaajien muu oikeudenkäyntiaineisto

Emeritusprofessori Martti Kairisen asiantuntijalausunto

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Paperiteollisuuden yleissopimuksen työsuhdeturvaa koskevan 4.3.6 kohdan mukaan muu luottamusmies kuin pääluottamusmies voidaan irtisanoa tai lomauttaa työsopimuslain 7 luvun 10 §:n 2 momentin mukaisesti vain, kun työ kokonaan päättyy eikä työnantaja voi järjestää hänelle hänen ammattitaitoaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä tai kouluttaa häntä muuhun työhön työsopimuslain 7 luvun 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Nyt kysymyksessä olevassa asiassa on riidatonta, että edellä mainittu työehtosopimuksen kohta koskee osaston luottamusmiehiä. Riidatonta on myös, että ennen tehtaalla toteutettua tuotantosuunnan muutosta B ja C ovat toimineet vastaajayhtiön Oulun tehtaalla osaston luottamusmiehinä, B paperikonelinjalla 6 (PK6) ja C arkittamossa.

Asiassa tulee ensin ratkaistavaksi, onko työnantajalla ollut peruste irtisanoa B:n ja C:n työsopimukset. Tältä osin riitaa on siitä, onko B:n ja C:n työ päättynyt kokonaan ja onko työnantaja täyttänyt työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuutensa. Mikäli työtuomioistuin katsoo, että irtisanomisille ei ole ollut perusteita, ratkaistaviksi tulevat kysymykset kanteessa vaadituista korvauksista ja hyvityssakoista. Korvausten osalta riitaa on ensinnäkin siitä, voiko oikeutta korvaukseen olla olemassa B:n ja C:n irtisanouduttua itse irtisanomisaikanaan. Riitaa on myös korvausten määristä.

Irtisanomiset

Irtisanomisten perusteet

Riidanalaisessa työehtosopimusmääräyksessä viitatun työsopimuslain 7 luvun 10 §:n 2 momentin mukaan työnantaja saa irtisanoa luottamusmiehen ja luottamusvaltuutetun työsopimuksen muun ohella taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla vain, jos luottamusmiehen tai luottamusvaltuutetun työ päättyy kokonaan, eikä työnantaja voi järjestää hänelle hänen ammattitaitoaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä tai kouluttaa häntä muuhun työhön 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Työsopimuslain 7 luvun 10 §:n 2 momentin säännös merkitsee esitöiden (HE 157/2000 vp s. 108) mukaan sitä, että luottamusmies tai -valtuutettu voidaan yleensä "irtisanoa viimeisenä”, kuten asia ilmaistaan käytännössä.

Korkein oikeus on ratkaisukäytännössään katsonut työn kokonaan päättymisellä tarkoitetun ammattiryhmän edustajien kohdalla sitä, että kaikkien tähän ryhmään kuuluvien työntekijöiden työ on päättynyt (KKO 1994:127 ja KKO 2009:17 k. 7). Työtuomioistuin on noudattanut samaa periaatetta esimerkiksi ratkaisuissaan TT 1996:6, TT 2002:17 ja TT 2008:103.

Työtuomioistuimen ratkaisu TT 1992:51 koski tilannetta, jossa paperi- ja sellutehtaan tilalle oli rakennettu uusi kartonkikone. Vanhalla paperi- ja sellutehtaalla oli työskennellyt 336 työntekijää, mutta uudella kartonkitehtaalla oli pystytty työllistämään vain 101 työntekijää. Työnantaja oli irtisanonut muun muassa keskuskorjaamon osaston, sellutehtaan osaston sekä pakkaus- lastausosaston luottamusmiesten työsopimukset. Kaksi työtuomioistuimessa kuultua todistajaa kertoi, että kukaan uudelle kartonkikoneelle työskentelemään tullut työntekijä ei ollut suorittanut siellä samoja työtehtäviä kuin vanhalla paperi- ja sellutehtaalla. Näiden todistajien mukaan kaikki kartonkikoneelle siirretyt työntekijät olivat joutuneet opettelemaan uuden ammatin. Jokainen heistä oli joutunut käymään läpi koulutusjakson, koska kukaan ei ollut ollut ammatillisesti valmis uusiin tehtäviinsä. Työtuomioistuin katsoi näiden kahden todistajan kertomuksilla näytetyksi, että luottamusmiesten työ oli paperi- ja sellutehtaan lopettamisen yhteydessä kokonaan päättynyt.

Käsillä olevassa asiassa on riidatonta, että B oli työskennellyt PK6:n päällystyskoneella koneenhoitajana ja tehnyt erilaisia mekaanisen kunnossapidon töitä. PK6:n toiminta oli tuotantouudistuksen myötä päättynyt, eikä uudella kartonkikoneella KK7 ollut lainkaan päällystystoimintaa. C oli puolestaan työskennellyt arkittamossa, ja hänen työhönsä oli kuulunut muun muassa eri tehtäviä arkkileikkureilla ja painolaboratorion painokoneella. Painokoneen käyttö oli kanteessa tarkoitettuna aikana päättynyt, eikä uudella KK7:llä ollut paperikonelinjoja vastaavaa arkittamoa tai työtä arkkileikkurilla.

Myös asiassa kuullut vastaajayhtiön HR-päällikkö I ja Oulun tehtaan päällikkö M ovat kertomuksillaan vahvistaneet, ettei tehtaalle tuotantosuunnan muutoksen jälkeen ollut jäänyt B:n tai C:n aiempia työtehtäviä vastaavia töitä. Osastojen määrä oli uudistuksen yhteydessä supistettu viidestä kolmeen ja suurin osa henkilöstöstä irtisanottu. Uudelleen sijoitettavia työntekijöitä oli työnantajan suorittaman valintaprosessin jälkeen alettu kouluttaa uusiin työtehtäviin uudessa organisaatiossa. Jokaista uudelleen sijoitettavaa työntekijää oli koulutettu kymmenien työpäivien ajan. I on kertonut koulutuksen lähes vastanneen uusien työntekijöiden kouluttamista.

Työtuomioistuin katsoo riidattomilla seikoilla sekä I:n ja M:n kertomuksilla selvitetyksi, että PK6:n ja arkittamon luottamusmiesten edustamia töitä ei ole enää ollut vastaajayhtiössä tuotantosuunnan muuttamisen jälkeen. Siten B:n ja C:n työt ovat päättyneet kanteessa tarkoitettuna aikana riidanalaisessa työehtosopimusmääräyksessä tarkoitetulla tavalla kokonaan.

Työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuus

Riidanalainen työehtosopimusmääräys edellyttää työn kokonaan päättymisen lisäksi myös sitä, ettei työnantaja voi järjestää luottamusmiehelle hänen ammattitaitoaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä tai kouluttaa häntä muuhun työhön työsopimuslain 7 luvun 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Työsopimuslain 7 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan työntekijälle on tarjottava ensisijaisesti hänen työsopimuksensa mukaista työtä vastaavaa työtä. Jos tällaista työtä ei ole, työntekijälle on tarjottava muuta hänen koulutustaan, ammattitaitoaan tai kokemustaan vastaavaa työtä. Pykälän 2 momentin mukaan työnantajan on järjestettävä työntekijälle sellaista uusien tehtävien edellyttämää koulutusta, jota voidaan molempien sopijapuolten kannalta pitää tarkoituksenmukaisena ja kohtuullisena.

Oikeuskirjallisuudessa on esitetty ristiriitaisia kannanottoja siitä, onko luottamushenkilöillä niin kutsuttuun tavalliseen työntekijään nähden parempi oikeus työsopimuslain 7 luvun 4 §:ssä tarkoitettuun työhön ja koulutukseen. Myös asianosaisten käsillä olevassa asiassa vetoamista asiantuntijalausunnoista ilmenee, ettei asiasta vallitse yksimielisyyttä. Oikeuskäytännöstä löytyy kuitenkin joitain tapauksia, joissa asiaa on sivuttu työehtosopimusten kautta.

Edellä mainitussa ratkaisussaan TT 1992:51 työtuomioistuin katsoi näytetyksi, että eräiden osastojen luottamusmiesten työ oli sellu- ja paperitehtaan lopettamisen yhteydessä päättynyt kokonaan, kun tehtaan tilalle oli rakennettu uusi kartonkikone. Työtuomioistuin katsoi sen sijaan jääneen näyttämättä, että työnantaja ei olisi voinut järjestää luottamusmiehille muuta työtä, joka olisi vastannut heidän ammattitaitoaan. Työnantajayhtiö oli menetellyt työehtosopimuksen osana noudatettavan luottamusmiessopimuksen määräysten vastaisesti irtisanoessaan luottamusmiesten työsopimukset.

Työtuomioistuimen ratkaisussa TT 2006:95 yhtiöllä oli ollut taloudelliset ja tuotannolliset syyt laitemyyntiyksikön asennusosaston lakkauttamiseen, töiden uudelleenjärjestelyyn ja siihen liittyen työvoiman vähentämiseen. Irtisanotun, luottamusmiehenä toimineen asentajan työ siinä muodossa kuin asentajat olivat sitä laitemyyntiyksikössä ennen töiden uudelleenjärjestelyä tehneet, oli loppunut kokonaan. Samojen laitteistojen asennustyötä oli kuitenkin luottamusmiehen työsuhteen päättymisen jälkeen ollut yhtiössä jäljellä, ja uudelleen järjestettynä sitä oli pääasiallisena työnään tehnyt yhtiöön jäänyt toinen asentaja. Luottamusmiehelle ei ollut myöskään näytetty tarjotun koulutusta hänelle soveltuvaan muuhun työhön irtisanomisen vaihtoehtona. Irtisanomiseen ei siten ollut ollut luottamusmiessopimuksen mukaisia perusteita.

Edellä selostetuista ratkaisuista erityisesti tuomiossa TT 1992:51 kerrotut olosuhteet muistuttavat nyt kysymyksessä olevaa tilannetta. Ratkaisuissa ei kuitenkaan ole tuotu nimenomaisesti esiin, miten luottamusmiesten työsuhdeturvan laajuutta on arvioitu uudelleen sijoittamisen tai kouluttamisen kannalta.

Käsillä olevassa tapauksessa tulkittavana on eri työehtosopimusmääräys kuin edellä selostetuissa ratkaisuissa. Riidanalaisen määräyksen tarkoituksesta ei ole esitetty selvitystä, joten määräyksen tulkinnan lähtökohdaksi on otettava sen sanamuoto. Määräys koskee kokonaisuudessaan luottamusmiehille sovittua muihin työntekijöihin nähden parempaa työsuhdeturvaa. Tämä puoltaa tulkintaa, jonka mukaan myös määräyksessä mainitun muun työn järjestämistä ja kouluttamista koskevien velvoitteiden voidaan katsoa olevan luottamushenkilön osalta laajempia kuin hänen edustamansa ammattiryhmän osalta.

B:n ja C:n työsopimuksiin on kirjattu heidän työkseen ”työnjohdon osoittamat työntekijätehtävät”. Oulun tehtaalla on uudelleenjärjestelyjen jälkeenkin ollut sinänsä tarjolla tällaisia työsopimuksen mukaisia tehtäviä. Vastaajat eivät ole väittäneetkään, ettei B:llä ja C:llä olisi ollut niihin riittävää ammattitaitoa tai että he eivät vähintään olisi olleet koulutettavissa kyseisiin tehtäviin. Asiassa on myös riidatonta, että uuteen organisaatioon on siirtynyt työntekijöitä B:n ja C:n luottamusmiehinä edustamilta osastoilta.

Riidanalaisen työehtosopimusmääräyksen mukaan luottamusmiehen irtisanomisen edellytyksenä on edellä mainituin tavoin työn kokonaan päättymisen lisäksi se, ettei työnantaja voi järjestää hänelle hänen ammattitaitoaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä tai kouluttaa häntä muuhun työhön. Työtuomioistuin katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että B:lle ja C:lle ei olisi voitu järjestää tällaista työtä tai kouluttaa heidät siihen. Heidän työsuhteidensa irtisanominen on siten tapahtunut työehtosopimuksen vastaisesti. Näillä perusteilla kanteessa esitetty vahvistusvaatimus on hyväksyttävä.

Korvaukset

Oikeus korvaukseen

Asiassa on riidatonta, että B ja C irtisanottiin 17.9.2019 annetuilla irtisanomisilmoituksilla, joiden mukaan irtisanomisaika alkoi 1.7.2020 ja päättyi 31.12.2020. B ja C kuitenkin irtisanoivat itse työsopimuksensa vastaajayhtiössä päättymään elokuussa 2020.

Yleissopimuksen 4.3.6 kohdan mukaan jos luottamusmiehen työsopimus on lakkautettu sopimuksen vastaisesti, työnantajan on suoritettava korvauksena hänelle vähintään 10 ja enintään 30 kuukauden palkka. Vastaajat ovat vedonneet siihen, ettei B:llä tai C:llä voinut olla oikeutta sopimusmääräyksen mukaiseen korvaukseen, koska he olivat itse irtisanoneet työsopimuksensa ennen kuin työsopimukset olivat yhtiön tekemän irtisanomisen johdosta päättyneet.

Irtisanominen on tahdonilmaisu, joka yleensä sitoo antajaansa. Tästä pääsäännöstä on joissakin tapauksissa poikettu, jos irtisanominen on perustunut erehdykseen, eikä irtisanominen ole vielä vaikuttanut määräävästi asianomaisen työntekijän toimintaan. Työnantajalla on tällöin ollut oikeus peruuttaa irtisanominen (ks. TT 1991:29). Ratkaisussa TT 2011:37 työtuomioistuin katsoi, ettei työnantaja voinut vapaasti peruuttaa irtisanomista tilanteessa, jossa henkilö oli ennen irtisanomisen peruuttamista hakenut toiseen ammattiin valmistavaan koulutukseen, johon hänet oli myös hyväksytty. Kun työntekijä ei ollut hyväksynyt irtisanomisen peruuttamista, hänen työsuhteensa oli päättynyt työnantajan irtisanomana.

Asiassa on I:n, M:n sekä ennen tuotantouudistusta tuotannon esimiestehtävissä PK6:ssa ja arkittamossa toimineiden J:n, L:n ja K:n kertomuksilla selvitetty työnantajan valinneen uudelleen sijoitetut työntekijät siten, että kaikista yhtiön työntekijöistä oli tehty osaamiskartoitus, jossa heidän osaamisensa oli pisteytetty kuuden osa-alueen perusteella neljälle eri osaamistasolle. Näistä pisteistä oli laskettu keskiarvo, jonka perusteella korkeimmat pisteet saaneet henkilöt oli valittu uudelleen sijoitettaviksi. Pisteytyksen lisäksi valintaan oli saattanut ainakin jossain määrin vaikuttaa muista poikkeava erityisosaaminen.

Todisteena on esitetty B:n ja C:n osaamiskartoituksessa saamista pisteistä laadittu taulukko. Siitä ilmenee, että B:n osaamiskartoituksessa saamien pisteiden keskiarvo oli ollut 2,33 ja C:n 2,67. I:n, M:n, J:n, L:n ja K:n kertomuksilla on näytetty, että valtaosa työntekijöistä oli ylittänyt B:n ja C:n saaman pisteytyksen ja että uudelleen sijoitetuilla pistekeskiarvo oli ollut yli 3. B:llä ja C:llä ei siten pisteytyksensä perusteella ollut käytännössä ollut mahdollisuuksia tulla uudelleensijoitetuiksi. B:llä on kertomansa mukaan ollut myös mekaanista erityisosaamista. I on kuitenkin kertonut, että samaa osaamista oli ollut myös noin 70 muulla yhtiön työntekijällä, eikä kyseisellä B:n osaamisella siten ollut ollut valinnan tekemisen kannalta käytännössä merkitystä.

B ja C ovat kertoneet tulleensa ennen työsuhteidensa päättymistä tietoisiksi siitä, ettei heitä tultaisi uudelleensijoittamaan. B oli kertomansa mukaan odottanut ensin lähes vuoden ajan, että irtisanominen peruttaisiin, kunnes hän oli lopulta ottanut vastaan toiselta työnantajalta saamansa työtarjouksen heinäkuussa 2020. C on puolestaan kertonut työnantajan suoraan ilmoittaneen hänelle, ettei työsuhdetta tultaisi jatkamaan, ja hän oli tämän vuoksi alkanut hakea uutta työtä. C oli irtisanoutunut kesken irtisanomisajan, koska hän oli tullut valituksi työhön, jossa oli edellytetty siihen kouluttautumisen aloittamista elokuussa 2020.

B ja C ovat hakeutuneet muihin töihin irtisanomisaikojensa kuluessa. Asiassa ei ole edes väitetty, että työnantaja olisi jossain vaiheessa halunnut perua heidän irtisanomisensa. Työtuomioistuin katsoo, että irtisanominen on tässä tilanteessa tullut työnantajaa sitovaksi ja että työsuhteiden on katsottava tulleen lakkautetuiksi työehtosopimuksessa tarkoitetulla tavalla. Sen, että B ja C ovat itse irtisanoutuneet kesken irtisanomisajan, ei siten voida näissä olosuhteissa katsoa vaikuttavan heidän oikeuteensa saada korvausta työsuhteen päättämisestä.

Korvausten määrät

A Oy on edellä mainituin tavoin päättänyt B:n ja C:n työsopimukset työehtosopimuksen vastaisesti. Näin ollen yhtiö on velvollinen suorittamaan heille paperiteollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavan paperiteollisuuden yleissopimuksen 4.3.6 kohdan mukaisesti vähintään 10 ja enintään 30 kuukauden palkan. Korvaus on mainitun kohdan mukaan määrättävä työsopimuslain 12 luvun 2 §:n 2 momentin perusteiden mukaan. Korvausta lisäävänä tekijänä on otettava huomioon se, että kyseisen sopimuksen oikeuksia on loukattu.

Työsopimuslain 12 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan työsopimuksen päättämisen syystä riippuen huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, määräaikaisen työsopimuksen jäljellä ollut kestoaika, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut näihin rinnastettavat seikat.

Korkein oikeus on lausunut ratkaisussaan KKO 2006:42 (k. 10), että työsopimuksen päättämisestä maksettavan korvauksen pääasiallisena tarkoituksena on hyvittää työntekijälle irtisanomisesta johtunutta aineellista vahinkoa, esimerkiksi työttömyydestä aiheutunutta palkan menetystä.

Kantaja on vedonnut korvausten määrää korottavana seikkana erityisesti työnantajan menettelyyn B:n ja C:n työsopimuksia päätettäessä. Riidatonta on, että luottamusmiesten irtisanominen on heti asian tultua tietoon riitautettu. Työtuomioistuin on edellä katsonut selvitetyksi, että luottamusmiehinä toimineille B:lle ja C:lle ei ole irtisanomisilmoituksen antamisen jälkeen tarjottu koulutusta tai mahdollisuutta osoittaa, että he olisivat kyenneet oppimaan jonkin työn, jota tehtaalla tehtäisiin tuotantosuunnan muuttamisen jälkeen. Työtuomioistuin ottaa korvauksia korottavina seikkoina huomioon B:n ja C:n työsuhteiden pitkän keston ja sen, että työnantajan menettely työsuhteita irtisanottaessa on ollut moitittavaa. Korvauksen määrää alentavana seikkana on toisaalta otettava huomioon, että B ja C ovat työllistyneet muualla jo irtisanomisaikanaan ja että työnantaja on kuitenkin maksanut B:lle ja C:lle palkan irtisanomisajan loppuun saakka.

Sekä B että C ovat vaatineet korvauksena 30 kuukauden palkkaa vastaavaa määrää. B:n työsuhde vastaajayhtiössä oli kestänyt noin 32 vuotta ja C:n 24 vuotta. Molemmat ovat työllistyneet jo työsuhteiden irtisanomisajalla, mutta heidän ansiotasonsa on irtisanomisen johdosta selvästi laskenut. Todisteena esitetyistä palkkatodistuksista ja -laskelmista ilmenee, että heidän palkkatasonsa uusissa työpaikoissa on ollut enemmän kuin kolmanneksen alhaisempi kuin vastaajayhtiössä.

Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuutena huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo, että kohtuullinen korvauksen määrä on B:lle 23:n ja C:lle 22 kuukauden palkkaa vastaava määrä.

Laskentaperusteena käytettävän palkan määrä

Asiassa on riitaa myös työsuhteen perusteettomasta päättämisestä suoritettavan korvauksen laskentaperusteesta.

Kantaja on esittänyt laskentaperusteeksi B:n osalta tämän keskimääräisen 5.497,67 euron suuruisen kuukausipalkan. Määrä perustuu B:n 27.1.2021 päivätystä palkkatodistuksesta ilmenevään 10.12.2018-8.12.2019 maksettujen bruttopalkkojen keskiarvoon.

C:n osalta vastaava kantajan vetoama keskimääräisen kuukausipalkan määrä on 4.889,52 euroa. Määrä perustuu C:n 22.5.2020 päivätystä palkkatodistuksesta ilmenevään 10.12.2018-8.12.2019 maksettujen bruttopalkkojen keskiarvoon.

Vastaajat ovat lausuneet, että kuukausipalkka tuli perustaa keskituntiansioon, joka oli riidattomasti ollut B:llä 21,87 euroa ja C:llä 19,44 euroa.

Työtuomioistuin katsoo, että asiassa ei ole tullut näytetyksi, että työehtosopimukseen osallisten tarkoituksena olisi ollut sopia korvauksen perusteena olevan palkan määräytymisestä työehtosopimusmääräyksen sanamuodosta ja työsopimuslain 12 luvun 2 §:n soveltamiskäytännöstä poikkeavasti. Esitetty selvitys ei myöskään viittaa siihen, että asiasta olisi syntynyt yhteisesti hyväksyttyä vakiintunutta soveltamiskäytäntöä.

Työtuomioistuin on ratkaisukäytännössään noudattanut vakiintuneesti korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2006:42 ilmenevää oikeusohjetta työsopimuksen päättämisestä maksettavan korvauksen laskentaperusteesta. Korkein oikeus on ratkaisussaan lausunut (k. 10), että on perusteltua pyrkiä kuukausipalkan arvioinnissa määrittämään sellainen palkka, jota työntekijä olisi todennäköisesti ansainnut, jos hänen työsuhteensa olisi jatkunut. Palkan määrään satunnaisesti tai poikkeuksellisesti vaikuttavia alentavia tai korottavia tekijöitä ei tällöin yleensä ole perusteltua ottaa huomioon. Ratkaisussaan korkein oikeus on määritellyt laskennan perusteena käytettävän kuukausipalkan ottamalla lähtökohdaksi kyseessä olleen työntekijän tosiasiallisen kuukausipalkan luontoisetuineen. Tähän määrään korkein oikeus on lisännyt hänen arvioidut keskimääräiset optiotulonsa kuukaudessa.

Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, mitä B ja C olisivat todennäköisesti ansainneet, mikäli heidän työsuhteensa olisivat jatkuneet vastaajayhtiössä tuotantosuunnan muutoksen jälkeen. Paperiliitto ry:n vastaavana sopimusasiantuntijana vuodesta 2011 lukien toiminut E on kuitenkin kertonut, että sellu-, paperi- ja kartonkitehtaat olivat keskipalkkojen suhteen hyvin lähellä toisiaan. Nämä seikat huomioon ottaen työtuomioistuin arvioi, että B:n ja C:n kuukausittaiset ansiot olisivat muodostuneet tuotantosuunnan muutoksen jälkeen suunnilleen samansuuruisiksi kuin ne olivat sitä ennenkin olleet. Edellä mainitun korkeimman oikeuden ennakkoratkaisun perusteella työtuomioistuin katsoo, että myös nyt käsillä olevassa asiassa on perusteltua ottaa oletetun palkkatason arvioinnin lähtökohdaksi B:lle ja C:lle tosiasiallisesti maksetut palkat.

B:lle ja C:lle maksetuista palkoista on esitetty todisteina palkkatodistukset vuoden mittaiselta ajalta, joka käytännössä on ollut kalenterivuosi 2019. Ottaen huomioon, että B:n ja C:n työsuhteet ovat päättyneet elokuussa 2020, työtuomioistuin katsoo palkkatodistusten osoittavan heille ennen työsuhteen päättymistä maksettujen palkkojen määriä. Asiassa ei ole edes väitetty, että palkkatodistukset olisivat ajanjaksolta, joka jostain syystä ei antaisi oikeata kuvaa B:n ja C:n pidemmän ajanjakson toteutuneesta palkkatasosta vastaajayhtiössä. Näillä perusteilla työtuomioistuin arvioi, että työsuhteen päättämiskorvausten laskentaperusteena käytettävä kuukausiansio on B:n osalta 5.400 euroa ja C:n osalta 4.800 euroa. Mainittujen kuukausiansioiden perusteella lasketut kokonaiskorvaukset ovat siten määrältään B:lle 124.200 euroa ja C:lle 105.600 euroa.

Hyvityssakot

A Oy on rikkonut paperiteollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavan paperiteollisuuden yleissopimuksen määräystä irtisanoessaan luottamusmiehet tilanteessa, jossa yhtiön olisi tullut sijoittaa tai kouluttaa heidät muuhun työhön työsopimuslain 7 luvun 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Työtuomioistuin katsoo riidanalaisen työehtosopimusmääräyksen olevan siinä määrin selvä ja täsmällinen, että työnantajayhtiön olisi perustellusti pitänyt tietää rikkovansa määräystä. A Oy on siten tuomittava työehtosopimuksen rikkomisesta hyvityssakkoon.

Metsäteollisuus ry on hyväksynyt edellä kerrotun A Oy:n työehtosopimuksen vastaisen menettelyn ja asettunut tukemaan sitä. Metsäteollisuus ry on näin ollen laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa, ja se on tuomittava hyvityssakkoon.

Hyvityssakkojen määriä harkittaessa on otettu huomioon kaikki esiin tulleet asianhaarat kuten vahingon suuruus, syyllisyyden määrä ja muut työehtosopimuslain 10 §:ssä mainitut seikat.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla Metsäteollisuus ry ja A Oy ovat yhteisvastuullisesti velvollisia korvaamaan Paperiliitto ry:n oikeudenkäyntikulut. Vastaajat ovat hyväksyneet Paperiliitto ry:n oikeudenkäyntikulut määrältään.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

2a) velvoittaa A Oy:n suorittamaan B:lle edellä mainitun yleissopimuksen 4.3.6 kohdan mukaisena korvauksena 23 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen 124.200 euroa viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 22.3.2021 lukien,

2b) velvoittaa A Oy:n suorittamaan C:lle edellä mainitun yleissopimuksen 4.3.6 kohdan mukaisena korvauksena 22 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen 105.600 euroa viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 22.3.2021 lukien,

3) tuomitsee A Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla maksamaan Paperiteollisuus ry:lle hyvityssakkoa 3.000 euroa työehtosopimuksen rikkomisesta,

4) tuomitsee Metsäteollisuus ry:n työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla maksamaan Paperiteollisuus ry:lle hyvityssakkoa 4.500 euroa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ja

5) velvoittaa Metsäteollisuus ry:n ja A Oy:n yhteisvastuullisesti suorittamaan Paperiliitto ry:lle oikeudenkäyntikulujen korvauksena 10.050 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Risto Niemiluoto puheenjohtajana sekä Pirjo Aaltonen, Markus Äimälä, Tuomas Aarto, Anu-Tuija Lehto ja Satu Tähkäpää jäseninä. Valmistelija on ollut Meeri Julmala.

Tuomio on yksimielinen.