Hoitokodissa lähihoitajana työskennelleen luottamusmiehen työsopimus oli purettu vakavan ja olennaisen sopimusrikkomuksen sekä vakavan luottamuspulan vuoksi. Tuomiosta tarkemmin ilmenevin perustein katsottiin, että lähihoitajan oli koulutuksensa, kokemuksensa ja työtehtävänsä huomioon ottaen tullut ymmärtää, että hänen toimintansa hoitokodin asukkaiden hoitotilanteissa ja asukkaiden tarpeiden huomioimisessa ei ollut ollut hyväksyttävää. Purkamiseen oli johtanut asukkaan pesutilanne, jossa lähihoitajan katsottiin toimineen moitittavasti. Samankaltaisia tilanteita oli ollut useita eivätkä lähihoitajan toimintatavat olleet tältä osin muuttuneet esihenkilöiden kanssa käydyistä keskusteluista ja kuulemistilaisuudesta huolimatta. Esitetyn näytön perusteella ei voitu katsoa, että työsopimus olisi purettu epäasiallisin syin. Asiaa kokonaisuutena arvioiden työtuomioistuin katsoi, että työnantajalta ei ollut kohtuudella voitu edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa. Kanne hylättiin tältä osin.

Luottamusmiessopimuksessa oli sovittu, että jos luottamusmiehen työsopimus puretaan ja hän riitauttaa purkamisen, työnantaja maksaa kuukauden palkkaa vastaavan määrän, jos kanne asiassa nostetaan neljän viikon kuluessa työsopimuksen purkamisesta. Asiassa oli riidatonta, että määräyksen soveltamisedellytykset olivat täyttyneet. Koska työnantaja ei ollut näyttänyt, että korvaus olisi maksettu täysimääräisesti korkoineen, velvoitettiin se suorittamaan lähihoitajalle kanteessa vaadittu määrä.

Asia

Luottamusmiehen työsopimuksen purkaminen

Kantaja

Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry

Vastaaja

Hyvinvointiala HALI ry

Kuultavat

A Oy

Työllisyysrahasto

Super työttömyyskassa

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Vireille 28.5.2021

Suullinen valmistelu 18.1.2022

Jatkettu suullinen valmistelu 1.4.2022

Pääkäsittely 7.–10.6.2022

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Hyvinvointiala HALI ry:n ja muun ohella Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry:n välillä solmitun, 1.4.2020–30.4.2022 voimassa olevan yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksen osana noudatettavassa luottamusmiessopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset.

4 § Luottamusmiehen asema

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2. Luottamusmiehen mahdollisuuksia kehittyä ja edetä ammatissaan ei saa heikentää luottamusmiestehtävän takia.

3. Luottamusmiehenä toimivaa työntekijää ei tätä tehtävää hoitaessaan tai sen vuoksi saa siirtää huonompipalkkaiseen työhön kuin missä hän oli tullessaan valituksi luottamusmieheksi. Häntä ei saa myöskään siirtää vähemmän vaativaan työhön. Luottamusmiestehtävän takia häntä ei saa painostaa eikä erottaa työstä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7. Luottamusmiehen työsopimusta ei voida irtisanoa henkilöön liittyvillä perusteilla noudattamatta työsopimuslain 7 luvun 10 §:n 1 momentin edellyttämää työntekijöiden enemmistön suostumusta, jonka selvittää työehtosopimuksen osapuolena olevan allekirjoittajajärjestö.

8. Luottamusmiehen työsuhdetta ei saa purkaa työsopimuslain vastaisesti. Luottamusmiehen työsopimuksen purkuperusteita arvioitaessa luottamusmiestä ei saa asettaa huonompaan asemaan muihin työntekijöihin nähden.

9. Mikäli luottamusmiehen työsopimus puretaan ja hän riitauttaa purkamisen, työnantaja maksaa yhden kuukauden palkkaa vastaavan määrän, jos kanne asiassa nostetaan neljän viikon kuluessa työsopimuksen purkamisesta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Korvaukset

Jos luottamusmiehen työsopimus on päätetty tämän sopimuksen vastaisesti, työnantajan on suoritettava korvauksena vähintään 3 ja enintään 30 kuukauden palkka. Korvaus on määrättävä samojen perusteiden mukaan kuin työsopimuslain 12 luvun 2 §:ssä on säädetty. Korvausta lisäävänä tekijänä on otettava huomioon se, että tämän sopimuksen oikeuksia on loukattu.

Tuomioistuimen harkitessa, että edellytykset työsuhteen jatkamiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle ovat olemassa, eikä työsuhdetta siitä huolimatta jatketa, on tämä otettava erityisen painavana syynä huomioon korvauksen suuruutta määrättäessä.

Allekirjoittajajärjestöt toteavat, että työmarkkinakäytännön mukainen vähimmäiskorvaus luottamusmiessopimuksen vastaisesta luottamusmiehen työsuhteen päättämisestä on 10 kuukauden palkka, ellei alemmalle korvaukselle ole erityisen painavia perusteita.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

B on työskennellyt C Oy:n ja sen tytäryhtiö A Oy:n palveluksessa lähihoitajana. Hän aloitti työskentelynsä B Oy:n palveluksessa Hoivakoti Ulrikassa 30.11.2018.

B havaitsi Hoivakoti Ulrikassa tammikuussa 2019 epäkohtia ja otti yhteyttä viranomaisiin. Kaupunki otti hoivakodin toiminnan hoidettavakseen, ja samassa yhteydessä osa työntekijöistä siirtyi kaupungille ja osa vapautettiin työntekovelvoitteestaan. B oli yksi työntekovelvoitteesta vapautetuista työntekijöistä. C Oy maksoi B:lle laskennallisia tunteja työntekovelvoitteesta vapautuksen jälkeen ainakin 29.9.2019 asti. B lomautettiin 30.9.2019 alkaen kokoaikaisesti toistaiseksi.

Tultuaan lomautetuksi B havaitsi C Oy:n omistamassa A Oy:n ylläpitämässä D -nimisessä hoivakodissa avoimen työpaikan ja haki sitä. B työskenteli 7.1.2020 alkaen D:n yksikössä aluksi määräaikaisissa työsuhteissa. A Oy sopi B:n kanssa toistaiseksi voimassa olevan osa-aikaisen työsopimuksen 23.4.2020 alkaen. B:lle annettiin heti hänen työsuhteensa vakinaistamisen jälkeen kirjallinen varoitus.

B valittiin 15.5.2020 C Oy:n Pohjanmaan alueen luottamusmieheksi. Alueeseen kuuluu 16 yksikköä. Hänet valittiin 16.10.2020 C Oy:n -konsernin varapääluottamusmieheksi.

Työnantaja kutsui B:n 8.12.2020 pidettyyn kuulemistilaisuuteen, jonka tarkoituksena oli kuulla B:tä työsuhteen päättämisperusteesta ennen työsuhteen päättämistä. Työsuhdetta ei kuitenkaan purettu tai irtisanottu. Tämän jälkeen B kutsuttiin jälleen 30.4.2021 pidettyyn kuulemistilaisuuteen, minkä jälkeen hänen työsopimuksensa purettiin 3.5.2021. Purkamisen perusteeksi ilmoitettiin vakava ja olennainen sopimusrikkomus sekä vakava luottamuspula. B sai osan työsopimuksensa purkamiseen liittyvistä niin sanotuista kirjallisista poikkeamailmoituksista 19.5.2021 ammattiliiton pyydettyä niitä työnantajaliitolta. Loput niistä on esitetty vasta annetun vastauksen liitteenä.

B:n esimies ja hoitotilanteessa 16.4.2021 läsnäollut E olivat 26.4.2021 tehneet B:n väitetystä toiminnasta kantelun Aluehallintovirastoon.

Erimielisyys vallitsee siitä, onko B:n työsopimuksen purkamiselle ollut työehtosopimuksen mukaiset perusteet.

KANNE

Vaatimukset

Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry on vaatinut, että työtuomioistuin

1. vahvistaa, että A Oy on yksityisen sosiaalialan työehtosopimuksen luottamusmiessopimuksen vastaisesti purkanut luottamusmies B:n työsopimuksen,

2. velvoittaa A Oy:n suorittamaan B:lle yksityisen sosiaalialan työehtosopimuksen osana olevassa luottamusmiessopimuksessa tarkoitettuna

a) korvauksena työsuhteen perusteettomasta päättämisestä B:n 26 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (26 x 1.726,22) 44.881,72 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haastehakemuksen tiedoksiantopäivästä 7.6.2021 lukien ja

b) luottamusmiessopimuksen 4 §:n 9 kohdan mukaista korvausta 74,49 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 18.1.2022 lukien ja

3. velvoittaa Hyvinvointiala HALI ry:n maksamaan Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry:lle työehtosopimuslaissa tarkoitettua hyvityssakkoa työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä sekä

4. velvoittaa A Oy:n ja Hyvinvointiala HALI ry:n yhteisvastuullisesti korvaamaan asianosais- ja oikeudenkäyntikulut 51.476,26 eurolla korkoineen.

Perusteet

B ei ole rikkonut tai laiminlyönyt työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavia velvoitteita, mikä vuoksi hänen työsuhdettaan ei olisi saatu purkaa päättymään. Työsuhteen purkamiseen ei ole ollut erittäin painavaa syytä. B ei ole myöskään rikkonut tai laiminlyönyt työsopimuksesta tai laista johtuvia velvoitteita vakavalla tavalla, eikä häntä ole varoitettu kaikista työsopimuksen päättämiseen vaikuttaneista syistä. Häntä ei ole myöskään kohdeltu tasapuolisen kohtelun velvoitteen mukaisesti vaan hänet on asetettu muita työntekijöitä huonompaan asemaan.

B ei pelkästään saanut aikaan Hoivakoti Ulrikan toiminnan keskeytystä vaan lisäksi hänestä tuli hoivakriisin kasvot. Tapahtuma toi koko valtakunnan tietoon työnantajan ongelmat tuottaa vähimmäistasoltaan edes tyydyttäviä hoivapalveluja. Ilmianto johti myös siihen, että viranomaiset ryhtyivät aivan toisella volyymillä seuraamaan vanhusten hoitoa ja hoivaa Suomessa. Tämän vuoksi B joutui työnantajansa silmätikuksi.

Epätyydyttävien hoivapalvelujen tultua viranomaisten kiinnostuksen kohteeksi on myös B ollut työnantajan erityisen tarkkailun alainen, kunnes hänen työsuhteensa purettiin 3.5.2021 perusteettomasti. Häneen on muun ohella väitetty liittyvän useita eri poikkeamailmoituksia, joita ei ole tuotu esiin ajallaan, eikä niitä ole käsitelty työpaikalla. Mikäli ilmoituksissa väitettyjä asioita olisi tapahtunut, olisi työnantajalla ollut velvollisuus käsitellä ne objektiivisesti ja tarvittaessa havaitessaan epäkohtia, opastaa tai ohjeistaa työntekijöitään. Kaikki B:tä kohtaan esitetyt väitteet ovat tekaistuja ja rauenneet päättämisperusteena. Työnantaja on myös laiminlyönyt lojaalisuus- ja työturvallisuusvelvoitteensa suhteessa B:hen. B kiistää toimineensa vastoin hoitajan velvollisuuksia.

B on lisäksi joutunut omien etujensa ja oikeuksiensa vaatimiseksi käyttämään oikeusturvakeinoja ja muun ohella esittämään oikeudellisia vaatimuksia työnantajaa kohtaan muun muassa oikeasta palkanmaksusta, hänelle tarjottavasta lisätyön määrästä ja työsuhteen voimassaolon luonteesta. Tämän lisäksi B on tultuaan valituksi ensin luottamusmieheksi ja myöhemmin konsernin varapääluottamusmieheksi joutunut luottamusasemansa vuoksi puuttumaan lukuisiin eri työpaikkojen epäkohtiin alueellaan ja konsernissa. Nämä kaikki työnantajaan kohdistetut vaatimukset ovat aiheuttaneet sen, että B on joutunut monenlaisen epäasiallisen kohtelun alaiseksi ja hänen toimintaansa on yritetty vaikeuttaa monin eri tavoin.

Päättämisperusteista

1. B:n menettely 8.1.2020 (poikkeamailmoitus V6)

Ilmoituksen mukaan B oli väkivalloin heittänyt hoivakodin lemmikkikissan tuolilta.

B kiistää väitteen. B on hyvin allerginen kissoille, eikä hän voisi koskettaa kissaa. Hän kiistää eläimen kaltoinkohtelun. Hän toki myöntää keikuttaneensa tuolia, jolla kissa makasi ja jolle asukas halusi istumaan, saadakseen kissan hyppäämään pois tieltä siihen koskematta. Koska poikkeamailmoitus kerrotaan tehdyn kaksi kuukautta tapahtuman jälkeen, ei asian selvittäminen objektiivisesti edes ole ollut mahdollista.

2. B:n menettely 9.1.2020 (poikkeamailmoitus V7)

Ilmoituksen mukaan B oli heittänyt talon nukkuvan kissan tuolista kovakouraisesti pois nostamalla tuolin ilmaan noin metrin korkeuteen ja voimakkaasti heilauttamalla siitä kissan lattialle.

B kiistää väitteen. B myöntää keikuttaneensa tuolia, jolla kissa makasi ja jolle asukas halusi istumaan, saadakseen kissan hyppäämään pois tieltä siihen koskematta. Tästä ja edellisestä asiasta on tehty poikkeamailmoitus vasta 10.3.2020 eli yli kaksi kuukautta väitetyn tapahtuman jälkeen. Työnantaja on laiminlyönyt työturvallisuusvelvoitteensa.

3. B:n menettely 3.2.2020 (poikkeamailmoitus V8)

Ilmoituksen mukaan B oli lääkeluvattomana hoitajana vastoin lääkeohjetta laittanut PEG-letkun kautta asukkaalle ravintoliuoksen ja veden.

B kiistää toimineensa vastoin työvelvoitteitaan. B sai sittemmin C Oy:n myöntämän lääkkeenantoluvan myös peg-letkulle, eikä häntä ollut kielletty työskentelemästä. Hän oli kysynyt kokeneemmalta työpariltaan, voiko hän antaa letkun kautta ruokaa sekä nestettä ja saanut siihen luvan. B oli suorittanut LOP-teorian 10.5.2016 Suupohjan peruspalveluliikelaitoskuntayhtymässä. Lääkehoidon osaaminen varmistetaan lääkehoitosuunnitelmassa määritellyllä tavalla ennen kuin työntekijä voi ryhtyä toteuttamaan lääkehoitoa itsenäisesti. Osaamisen varmistaminen sisältää perehdytyksen ja täydennyskoulutuksen lisäksi teoriaosaamisen ja käytännön osaamisten varmistamisen. Suosituksen mukaan lupa on voimassa 3–5 vuotta. Luvat ovat usein toimintayksikkökohtaisia, ja yksiköt voivat itse harkita, hyväksyvätkö ne toisen yksikön lääkehoitoluvan. Vaikka työnantajalla on oikeus määrittää, kuinka kauan suoritus on voimassa, eikä B ollut vielä tuossa vaiheessa päivittänyt suoritusta C Oy:lle vaan oli perehdytyksessä, ei hän ole tahallisesti rikkonut annettuja ohjeita, mitä osoittaa C Oy:n hänelle myöntämä lupa. Hänellä on vankka työkokemus ja toinen hoitaja valvomassa tilannetta, minkä vuoksi asukkaan turvallisuus ei ollut vaarantunut. Koska hänellä oli kokemus Peg-letkuruokinnasta ja isolle kuntayhtymälle suoritettu näyttö sekä tilanteen ohjaaja, voidaan toimintaa pitää joka tapauksessa ymmärrettävänä. Ravitseminen ei ole lääkehoitoa. Edellä kohdissa 1-3 mainitut asiat oli käsitelty 17.2.2020 ja 18.2.2020 pidetyissä tilaisuuksissa, joissa B kiisti toimineensa tahallisesti vastoin ohjetta tai muutenkaan moitittavasti. B koki saaneensa näistä silti huomautuksen. Samasta asiasta ei voi myöhemmin antaa varoitusta. Annetut huomautukset ja varoitus ovat siten perusteettomia.

4. B:n menettely 20.6.2020 (poikkeamailmoitus V9)

Ilmoituksen mukaan B oli jättänyt asukkaan perustarpeet huomioimatta ja laiminlyönyt hoidon, kun asukas oli huutanut apua ja pyytänyt päästä vessaan.

B kiistää kuvatun toiminnan eikä tiedä, mistä asiassa on kyse. Tätäkään asiaa ei ole käsitelty B:n kanssa väitetyn tapahtuman yhteydessä, ja nyt esitetty poikkeamailmoitus on tehty vasta noin neljä kuukautta myöhemmin eli 14.10.2020, minkä vuoksi asian selvittäminen objektiivisesti on ollut mahdotonta. Asiaa on käsitelty 8.12.2020 kuulemisessa, minkä jälkeen B:lle ei edes annettu varoitusta.

5. B:n menettely 17.8.2020 (poikkeamailmoitus K16/V10)

Ilmoituksen mukaan B oli nosturilla nostettaessa heiluttanut/pyöräyttänyt asukkaan ilmassa ympäri kommunikoimatta toisen hoitajan kanssa, mikä oli ohjeistuksen vastaista ja aiheuttanut sekä asukas- että työturvallisuutta vaarantavan vaaratilanteen. Lisäksi ilmoituksen mukaan B oli jatkanut rajuja otteita kääntäessään asukasta vasemmalle kyljelle ilman, että työpari oli ehtinyt asiaan reagoimaan, jolloin asukas oli ollut lähellä pudota korkealta sängystä lattialle.

B ei tiedä, mistä asiassa on kyse, mutta kiistää toimineensa niin, että kenenkään turvallisuus olisi vaarantunut. Tehdystä poikkeamailmoituksesta ei ilmene, ketkä ovat olleet ilmoituksessa kuvatussa tilanteessa paikalla tai sitä, kuka on ilmoituksen tehnyt. B ei tunnista ilmoituksessa kuvattua tapahtumaa, eikä häntä ole yksilöity osalliseksi, kuten ei valtaosassa muissakaan poikkeamailmoituksissa. Henkilönostimet ovat melko isoja ja huoneet pieniä. Huoneissa on kuvatussa hoitotilanteessa asukkaan lisäksi ainakin kaksi hoitajaa, huonekalut ja nosturi, jota joudutaan kääntelemään moneen suuntaan, minkä vuoksi hoitajien on liikuttava nosturin mukana ja ohjattava sen kulkua huolehtien siitä, että asukkaan liikuttaminen on turvallista.

Työnantajan ohjeiden mukaan kaikki poikkeamat tulee käsitellä esimiehen johdolla yksikön tai tiimin kokouksissa. Laatuporttiin kirjatut poikkeamat tulee käsitellä yksikön viikkopalaverissa ja määräaika poikkeamien kuittaamiseen valmiiksi on kaksi kuukautta. Vaikka nyt B:n väitetään toimineen hoitotilanteessa moitittavasti, asiaa ei ole käsitelty hänen kanssaan, eikä hänelle ole annettu mitään opastusta siitä, miten tulisi toimia, jos kuvattu tilanne olisi totta. Tilannetta ei ole käsitelty myöskään sellaisessa kokouksessa, jossa B olisi ollut läsnä. Kummankin hoitotilanteessa läsnä olevan hoitajan on huolehdittava asukas-, potilas ja työturvallisuudesta. Kuvatussa tilanteessa asukkaan potilasturvallisuus ei vaarantunut, eikä asukas ole osunut mihinkään, eikä hän ole pudonnut lattialle. Kumpikaan hoitajista ei ole jäänyt nosturin väliin eikä kenenkään työturvallisuus ollut vaarantunut. Tätäkään asiaa ei ole käsitelty B:n kanssa väitetyn tapahtuman yhteydessä, ja nyt esitetty poikkeamailmoitus on tehty vasta kaksi kuukautta väitetyn tapahtuman jälkeen eli 19.10.2020 minkä vuoksi asian selvittäminen objektiivisesti on ollut mahdotonta. Asiaa on käsitelty 8.12.2020 kuulemisessa, minkä jälkeen B:lle ei edes annettu varoitusta. B kiistää toistaneensa menettelyä käydyn keskustelun jälkeen.

6. B:n menettely 17.8.2020 (poikkeamailmoitus K16/V11)

Ilmoituksen mukaan B oli päättänyt, että kävelevän asukkaan vaippa vaihdettiin sängyssä. Asukasta käänneltäessä B:llä oli ilmoituksen mukaan ollut hyvin rajut ja vauhdikkaat otteet eikä työpari ollut ehtinyt kunnolla mukaan avustamaan kääntöihin, mikä oli vaarantanut asukasturvallisuuden. Edelleen ilmoituksen mukaan B oli työntänyt asukasta lonkasta työpariaan kohti, jolloin asukas oli ollut vaarassa pudota ja toisaalta työpari vaarassa vahingoittua.

B ei tiedä, mistä asiassa on kyse. Hän kiistää kuvatun mukaisen toiminnan eikä tunnista ilmoituksessa kuvattua tapahtumaa. Asukkaan voinnissa on ollut jotain hyvin erikoista, mikäli kävelevän asukkaan vaippa on jouduttu vaihtamaan sängyssä. Paikalla oli ollut kaksi hoitajaa, jotka yhdessä varmistivat, ettei asukas päässyt putoamaan. Kummankin läsnä olevan hoitajan oli huolehdittava asukas-, potilas- ja työturvallisuudesta. Kuvatussa tilanteessa ei asukkaan potilasturvallisuus eikä kummankaan työntekijän työturvallisuus ollut vaarantunut. Tilannetta ei ollut käyty lävitse B:n kanssa, eikä B:n tieten muutenkaan. Nyt esitetty poikkeamailmoitus on tehty vasta kaksi kuukautta väitetyn tapahtuman jälkeen eli 19.10.2020, minkä vuoksi asian selvittäminen objektiivisesti on ollut mahdotonta. Asiaa on käsitelty 8.12.2020 kuulemisessa, minkä jälkeen B:lle ei edes annettu varoitusta.

7. B:n menettely 23.8.2020 (poikkeamailmoitus K16/V12)

Ilmoituksen mukaan B oli laiminlyönyt asukkaan hoidon jättäen asukkaan "heitteille”, istumaan huoneeseensa sängylle, sängyn pöytä edessään, jossa oli vielä ollut edelliset ruoat. Asukas oli istunut kaksin kerroin pahassa asennossa tarjottimen ja pöydän päällä.

B ei tiedä, mistä asiassa on kyse eikä kaksi kuukautta myöhemmin voida tietää, puhumattakaan selvittää, keiden läsnäolleiden vastuuseen asia olisi voinut edes kuulua. B ei tunnista ilmoituksessa kuvattua tapahtumaa. Työpaikalla ei ole määrätty kuka hoitajista vie kenellekin asukkaalle tarjottimen. Kaikkien hoitajien tehtävänä on osallistua asukkaan hoitoon. B ei ole tietoinen ilmoituksessa kuvatusta ohjeesta, jonka mukaan vain tarjottimen vienyt hoitaja hakisi sen pois. Hoitotoimenpiteiden osalta kenenkään vastuulla ei ole ns. ”omia” hoidettavia vaan kaikki läsnä olevat hoitajat vastaavat kaikista asukkaista ja heidän hoitotarpeistaan. Varsinaisen omahoitajan tehtävät liittyvät yhteydenpitoon omaisiin, asukkaan hankintoihin sekä vastaaviin muihin kuin suoriin hoidollisiin asioihin. Työvuoron aikana saattaa tulla kiireellisiä tehtäviä, jotka on pakko hoitaa. Silloin muut hoitajat paikkaavat toisiaan. Kaikkien työvuorossa läsnä olevien hoitajien on huolehdittava asukas-, potilas- ja työturvallisuudesta. Asentojen korjaaminen kuuluu kaikkien hoitajien vastuulle. Tilannetta ei ole käyty lävitse B:n kanssa, eikä B:n tieten muutenkaan. Kuvatussa tilanteessa asukkaan asukas- tai potilasturvallisuus ei ollut vaarantunut ainakaan B:n toimien johdosta. Nyt esitetty poikkeamailmoitus on tehty vasta lähes kaksi kuukautta myöhemmin eli 14.10.2020. Asiaa on käsitelty 8.12.2020 kuulemisessa, minkä jälkeen B:lle ei edes annettu varoitusta.

8. B:n menettely 24.8.2020 (poikkeamailmoitus)

Vastauksen mukaan B oli toistanut 17.8.2020 koskevassa poikkeamailmoituksessa kuvatun menettelynsä (kohta 6) useista huomautuksista ja ohjeistuksista huolimatta, ja asiasta oli ilmoitettu suullisesti työnantajalle 24.8.2020.

B ei tiedä, mistä asiassa on kyse. Hän kiistää kuvatun mukaisen toiminnan eikä tunnista ilmoituksessa kuvattua tapahtumaa. Paikalla on joka tapauksessa ollut kaksi hoitajaa, joiden tulee yhdessä varmistaa hoitotilanne. Kummankin läsnä olevan hoitajan oli huolehdittava asukas-, potilas- ja työturvallisuudesta. Kuvatussa tilanteessa ei asukkaan asukas- tai potilasturvallisuus eikä kenenkään työturvallisuus ollut vaarantunut. Tilannetta ei ollut käyty ennen 8.12.2020 kuulemistilaisuutta lävitse B:n kanssa. 8.12.2020 tilaisuuden jälkeen B:lle ei edes annettu varoitusta.

9. B:n menettely 12.9.2020 (poikkeamailmoitus K16/V13)

Ilmoituksen mukaan B oli rikkonut lääkeohjeita vaatimalla vuorovastaavaa jättämään lääkehuoneen oven lääkeohjeen vastaisesti auki.

B kiistää väitteen. Lukollinen lääkekaappi sijaitsi keittiössä, joka oli lukollisen haitarioven takana. Lukollisessa kaapissa oli vielä erikseen lukollinen säilö kolmiolääkkeille. Ne olivat siis kahden lukon takana. B oli tiedustellut, missä hän voisi säilyttää omaa juomapulloa. Juomapullon ja lääkkeiden säilyttäminen eivät liittyneet mitenkään toisiinsa, ja hän kiistää vaatineensa jättämään keittiön haitariovea auki. Nyt esitetty poikkeamailmoitus on tehty vasta runsaan kuukauden päästä eli 14.10.2020. Asiaa on käsitelty 8.12.2020 kuulemisessa, minkä jälkeen B:lle ei edes annettu varoitusta.

10. B:n menettely 13.9.2020, rajut otteet (poikkeamailmoitus)

Esimiehen mukaan kaksi eri työntekijää olisi ilmoittanut B:n kääntötilanteessa 13.9.2020 aiheuttaneen kipua asukkaalle. Toisella kerralla hoitaja olisi huomauttanut B:tä, joka olisi jatkanut toimintaansa.

B kiistää esitetyt väitteet, vaikka ei tiedä, mistä asioissa olisi tarkemmin kyse. Asioista ei ole tehty edes poikkeamailmoitusta, josta olisi saattanut selvitä ilmoituksen tekijä ja tilanteeseen osalliset työntekijät. Asiaa ei ole käsitelty B:n kanssa eikä tiettävästi muutenkaan työpaikalla ennen kuin 8.12.2020 kuulemisessa, minkä jälkeen B:lle ei edes annettu varoitusta.

11. B:n menettely 1.10.2020 (poikkeamailmoitus K16/V14)

Ilmoituksen mukaan asukashuoneen ohi mentäessä olisi huomattu, että asukas olisi jäänyt lounaalta sänkyyn istuma-asentoon lounastarjottimen ollessa edelleen pöydällä. Asukas olisi valunut vasempaan sängynlaitaan, johon nojasi kaulaansa (kuristumisvaara). Kun asukas autettiin pois, hän olisi valittanut kipua kovaan ääneen.

B toistaa tarjottimen viennin osalta edellä kohdassa 7 lausumansa, eikä hän tunnista tilannetta. Yleensä se hoitaja, joka vie tarjottimen, myös hakee sen pois, mutta tämä ei välttämättä toteudu, jos on tullut muuta kiireellistä tehtävää. Kaikkien arkipäivänä vuorossa olevien neljän hoitajan on velvollisuus osallistua asukkaiden hoitoon. B ei tiedä, mistä asiassa on tarkemmin kyse, eikä häntä ole yksilöity osalliseksi. Tehdystä poikkeamailmoituksesta ei ilmene, miten hänet oli voitu todeta tarjottimen viejäksi, eikä sitä, kuka oli ilmoituksen tehnyt. Jos ilmoittaja on väittänyt B:n toimineen kerrotulla tavalla, olisi tilanne tullut käydä lävitse hänen kanssaan, eikä niin ole menetelty. B kiistää jättäneensä ketään asukasta huonoon asentoon tai muutenkaan toimineensa moitittavalla tavalla. Kuvatussa tilanteessa asukkaan asukas- tai potilasturvallisuus ei ollut vaarantunut ainakaan B:n toimien johdosta. Asiaa on käsitelty 8.12.2020 kuulemisessa, minkä jälkeen B:lle ei edes annettu varoitusta.

12. B:n menettely 26.10.2020 (poikkeamailmoitus K16/V15)

Ilmoituksen mukaan B oli kääntänyt kahden autettavaa asukasta itsestään poispäin voimalla ennen kuin toinen hoitaja oli valmiudessa ottaa asukasta vastaan, jolloin asukas oli lähellä tippua lattialle.

B ei tiedä, mistä asiassa on tarkemmin kyse, eikä häntä ole yksilöity osalliseksi. Tehdystä poikkeamailmoituksesta ei ilmene, ketkä ovat olleet ilmoituksessa kuvatussa tilanteessa paikalla tai sitä, kuka on ilmoituksen tehnyt. B ei tunnista ilmoituksessa kuvattua tapahtumaa ja kiistää toimineensa kuvatulla tavalla. Tilannetta ei ole käyty väitettynä tapahtuma-aikana lävitse B:n kanssa, eikä B:n tieten muutenkaan. Kummankin läsnä olevan hoitajan on huolehdittava asukas-, potilas- ja työturvallisuudesta. Kahden autettavien asukkaiden hoidossa kummankin hoitajan rooli on yhtä tärkeä. Kuvatussa tilanteessa asukkaan asukas- tai potilasturvallisuus ei ollut vaarantunut, eikä asukas ollut tippunut. Asiaa on käsitelty 8.12.2020 kuulemisessa, minkä jälkeen B:lle ei edes annettu varoitusta.

13. B:n menettely 27.2.2021 (poikkeamailmoitus K16/V16)

B:n kerrotaan ottaneen tietosuojaohjeiden vastaisesti kuvakaappauksen, joka olisi löytynyt wordista toimiston yhteiskäyttökoneelta.

B kiistää ottaneensa kuvakaappausta tai siirtäneensä tietoa wordiin. Sellaiseen ei edes olisi tarvetta, koska asiakkaan tiedot näkyvät Domassa. On mahdollista, että hänen ollessaan kirjaamassa tietokoneelle hän on joutunut hälytyksen vuoksi poistumaan koneelta ilman sen sulkemista. On mahdollista, että joku toinen olisi käynyt koneella B:n tunnusten ollessa edelleen auki, jos kone ei ole vielä lukkiutunut automaattisesti, minkä esimies myönsi kuulemisessa. Missään tapauksessa kyseessä ei ole tahallinen laiminlyönti eikä oikeuta päättämään työsuhdetta. Tähän eikä muihinkaan edellä oleviin seikkoihin ole vedottu säädetyssä ajassa. Asiaa on käsitelty vasta 30.4.2021 kuulemisessa, minkä jälkeen B:n työsopimus purettiin varoittamatta.

14. B:n menettely 16.4.2021 (poikkeamailmoitus K16/V17)

Ilmoituksen mukaan hoitaja olisi B työparinaan mennyt yhdessä pesemään asukasta laverilla. Huoneessa siirtotilanteessa sängyltä laverille olisi B ollut huolimaton ja jäänyt seisomaan jalkopäähän laveria siirrettäessä sängystä pois. Näin olisi syntynyt vaaratilanne. Tilanteessa laverin toinen laita olisi ollut alhaalla ja B liian kaukana, joten asukas olisi voinut tippua lattialle. B:tä olisi pitänyt ohjata ja huomauttaa asiasta. Pesutilanteessa B olisi kohdellut asukasta kovakouraisesti vetäen ranteista käännettäessä niin, että asukas olisi valittanut kipua kovaan ääneen. Tästäkin hoitaja olisi joutunut erikseen huomauttamaan.

B kiistää kohdelleensa ketään kovakouraisesti milloinkaan, eikä asukas ole koskaan valittanut kipuaan kovaan ääneen eikä muutenkaan. B ei ole myöskään kohdellut asukasta epäkunnioittavasti. Myöskään toinen hoitaja, E, joka on tehnyt asiasta myöhemmin poikkeamailmoituksen, ei hoitotilanteessa puuttunut mihinkään, joka itsessään osoittaa sen, ettei tässä hoitotilanteessa tapahtunut mitään tavallisuudesta poikkeavaa.

B meni ulkomaalaisen työparinsa kanssa 16.4.2021 pesemään muistisairasta vanhusta, joka on syötettävä ja muutenkin täysin kahdenautettava. Kun pesulaveri oli tuotu huoneeseen, paikalle saapui lähihoitaja E, joka sanoi, että hän tuleekin pesemään asukkaan ja käski ulkomaalaisen työparin vaihtamaan samaan aikaan asukkaalle puhtaat petivaatteet.

Asukasta ei voitu siirtää istumaan geriatriseen tuoliin ja siirtää häntä sillä, koska asukas nojasi toiselle puolelle ja hänet oli vaikea saada tuolissa tuettua hyvään asentoon. Asukas siirrettiin pesulaverilla pesuhuoneeseen. B:n väitetään seisseen jalkopäässä, minkä hän kiistää. Hän oli kuvatussa siirtotilanteessa keskellä pesulaverin reunusta, joka oli lukittuna paikoilleen ja vastapäätä E:tä. Asukas oli vedetty vuodesuojan avulla normaalisti pesulaverille. Asukasta ei ole nostettu missään vaiheessa nosturilla tai henkilövoimin, vaan vedetty pesulaverille sekä lähdettäessä ja tullessa. B kiistää, että hän olisi kohdellut tilanteessa asukasta kovakouraisesti, vetänyt häntä raajoista taikka kääntänyt ranteita. Asukas ei ole myöskään huutanut tai valittanut kipuaan, eikä hänellä ole ollut sellaiseen mitään syytä. Asukkaan potilasturvallisuus ei ole vaarantunut hoitotilanteessa, eikä häntä ole kohdeltu kovakouraisesti tai muutenkaan epäasiallisesti. Myöskään tällaista väitettä ei E tai kukaan muukaan ole tuonut esiin. Mitään putoamisen tai muun vaaran tilannetta ei ole ollut käsillä, eikä asukas ole pudonnut. Ilmoituksen tehnyt hoitaja oli itse käyttäytynyt hoitotilanteessa täysin passiivisesti.

Kirjallisen purkuilmoituksen mukaan tapahtuma-aika on ollut 16.4.2021. Poikkeamailmoitus on tehty vasta 20.4.2021. Se, ettei väitetyn vaaratilanteen ilmoittamisessa ole kiirehditty osaltaan osoittaa väitteen tekaistua luonnetta. Nyt esitetty poikkeamailmoitus on ainoa, jossa B on nimetty ja jonka ilmoittajan hän tietää. Asiaa on käsitelty vasta 30.4.2021 kuulemisessa, minkä jälkeen B:n työsopimus purettiin varoittamatta.

15. B oli hoitanut kahden autettavia asukkaita yksin

B:n on väitetty hoitaneen kahdenautettavia asukkaita yksin, mikä on kiellettyä.

B kiistää hoitavansa kahden autettavia yksin ja on myös luottamusmiehenä ollut mukana edellyttämässä sitä, ettei näin toimittaisi. Asiaa on käsitelty 8.12.2020 kuulemisessa, minkä jälkeen B:lle ei edes annettu varoitusta.

16. Epäasiallinen kielenkäyttö asukkaita kohtaan

Vastauksen mukaan työnantaja oli useaan otteeseen saanut palautetta siitä, että B puhui rumasti asukkaille, tiuski ja vastasi epäystävällisesti asukkaan pyyntöihin, sekä laiminlöi asukkaiden perustarpeita. Kuulemistilaisuudessa on väitetty, että tällaisia ilmoituksia olisi tullut ainakin kahdeksalta eri työntekijältä.

Yhtäkään tällaista ilmoitusta tai muuta moitittavaa seikkaa ei ole tuotu B:n tietoon, puhumattakaan, että ne olisi käsitelty hänen kanssaan. Mikäli toiminta olisi ollut kuvatunlaista, olisi työnantajan pelkästään lojaliteetti- ja työturvallisuus- sekä potilasturvallisuusvelvoitteiden vuoksi tullut puuttua väitettyihin epäkohtiin ja tarvittaessa opastaa tai jopa sanktioida asia. Asiaa on käsitelty 8.12.2020 kuulemisessa, minkä jälkeen B:lle ei edes annettu varoitusta.

17. Epäasiallinen käyttäytyminen omaisia kohtaan

Esimiehen mukaan B olisi puhunut omaisille epäasiallisesti 18.-19.9.2020 puhelimessa asukkaan asioista ja pahoittanut tämän mielen. Asiasta olisi ilmoitettu esimiehelle 21.9.2020.

B kiistää väitteen. Hän ei ole väittänyt voivansa toimia kenenkään psykologina, eikä hänellä olisi siihen edes oikeutta alan koulutuksen puuttuessa. B ei tiedä, mistä asiassa on tarkemmin kyse ja kiinnittää huomionsa siihen, että väite on tuotu hänen tietoonsa ensimmäistä kertaa lähes kolme kuukautta myöhemmin. Väite on tekaistu ja rauennut päättämisperusteena. Asiasta ei ole tehty edes poikkeamailmoitusta. Asiaa on käsitelty 8.12.2020 kuulemisessa, minkä jälkeen B:lle ei edes annettu varoitusta.

18. B oli painostanut yksikön päällikköä ja tiiminvetäjää käyttäen väärin luottamusmiesasemaa

Vastaajan mukaan B oli 8.10.2020 vaatinut saada luottamusmiehenä työntekijöiden henkilökohtaiset työvuorolistat itselleen.

Luottamusmiessopimuksen 6 §:n 1 momentin mukaan luottamusmiehelle on annettava kaikki erimielisyyden kohteena olevan tapauksen selvittämiseksi vaikuttavat tiedot, jos on syntynyt epäselvyyttä tai erimielisyyttä työntekijöiden palkasta tai muista työsuhteeseen liittyvistä asioista. Tällaisessa tilanteessa työvuorolistojen pyytäminen ja antaminen on tavallista ja luottamusmiehellä on oikeus näihin tietoihin toisin kuin vastaaja väittää. Työyksikössä on nähtävillä vain kaikkien työntekijöiden suunnitellut työvuorot, ei toteutuneita. Valvoakseen mm. lisätyön tarjoamisvelvollisuutta, olisivat pyydetyt tiedot olleet välttämättömiä työntekijöiden etujen valvomiseksi. Työnantaja on vastoin työehtosopimuksen määräystä kieltäytynyt antamasta pyydettyjä tietoja, ja näin olennaisesti estänyt luottamustehtävien hoitamisen. B kiistää painostaneensa ketään, käyttäneensä väärin luottamusmiesasemaansa tai muutoinkaan uhkailleensa taikka käyttäytyneensä työsuhteensa velvoitteiden vastaisesti, eikä hän edes saanut tarvitsemiaan tietoja.

19. B oli levittänyt työyhteisössä virheellistä ja työnantajaa vahingoittavaa tietoa sekä antanut työnjohdollisia käskyjä

B:n väitetään ohjeistaneen vastoin työnantajan ohjetta työvuorojen vaihtamisesta, uhaten irtisanomisella. Lisäksi hänen väitetään vastoin työnantajan ohjetta ohjeistaneen välillisen ja välittömän työn tekemisestä.

B kiistää toimineensa tai ohjeistaneensa väitetyllä tavalla eikä asiaa käyty väitetyllä tavalla hänen kanssaan lävitse. Esimies kertoo antaneensa aiemmin kirjalliset ohjeet työvuorojen vaihtamisesta, josta B olisi 27.2.2021 antanut omat ohjeensa. B:n kerrotaan sanoneen, että lupa työvuorojen vaihtamiseen pitäisi saada kirjallisesti. B kiistää sanoneensa näin tai levittäneensä työyhteisössä virheellistä ja työnantajaa vahingoittavaa tietoa, puhumattakaan, että olisi antanut työnjohdollisia käskyjä. Yleisesti ottaen se, että työvuoron vaihtamiseen saa kirjallisen luvan, voi olla vain hyvä asia. Silloin jälkikäteen ei voi tulla epäselvyyttä työvuoron vaihdon soveliaisuudesta.

B on luottamusmiehenä työntekijöiden kysyessä työtehtäviensä priorisoinnista todennut, että hoitajan tulee ensisijaisesti tehdä hoitotyöhön liittyvät tehtävänsä ja mikäli aikaa jää, osallistua muuhun välilliseen työhön kuten tiskaamiseen, ruuanlaittoon ja pyykkihuoltoon. On työntekijöiden oikeusturvan mukaista, että työmäärän ollessa liiallinen, työntekijä keskittyy hoitotyöhön ja asukkaista huolehtimiseen. Muussa tapauksessa työntekijä saattaisi syyllistyä työvelvoitteidensa ja jopa asukas- ja potilasturvallisuuden laiminlyöntiin. Asiaa on käsitelty vasta 30.4.2021 kuulemisessa, minkä jälkeen B:n työsopimus purettiin varoittamatta.

20. B oli antanut työntekijäliittoon perättömiä tietoja ja aiheuttanut vahinkoa työnantajalle

Vastauksen mukaan B oli antanut loka-marraskuussa 2020 tietoisesti väärää tietoa työntekijäliitolleen ja pääluottamusmiehelle siitä, että D:n yksikössä ei tukitoimia olisi merkitty työvuorolistoihin. Vastauksen mukaan tieto oli perätön ja tukitoimet olivat olleet merkittyinä työvuorolistoihin jo kesästä alkaen.

B kiistää väitteen. Hän ei ole antanut väärää tietoa, eikä väärän tiedon antamisesta ole kyse, vaikka näkemys poikkeaisi työnantajan näkemyksestä. B puuttui tilanteeseen, kun tukitoimet syystä tai toisesta poistettiin listoilta. Puuttuminen oli selvästi aiheellista, koska listojen merkinnöissä palattiin aikaisempaan asianmukaiseen tapaan muutamassa viikossa.

21. B oli toistuvasti rikkonut sairauspoissaolo-ohjeistusta

Esimiehen mukaan B olisi laiminlyönyt vastauksen mukaan esim. 8.- 9.11.2020 ja 11.-15.11.2020 sairauslomien ilmoituksesta annetun ohjeen.

B kiistää väitteet. Hän on noudattanut annettuja ohjeita. B on pyytänyt ohjeita kirjallisina. Asiaa on käsitelty 8.12.2020 kuulemisessa, minkä jälkeen B:lle ei edes annettu varoitusta.

22. B:n menettely, joka johti yksikön työntekijöiden yhteiseen ilmoitukseen työnantajalle

B:n väitetään käsitelleen asukkaita kovakouraisesti, jättäneen noudattamatta yhteisiä sääntöjä ja ohjeistaneen niitä muille työntekijöille ja kirjoitelleen asiattomasti työpaikan WhatsApp -ryhmässä esimiehestä ja muista työntekijöistä.

Työnantajan mukaan B:stä olisi tehty 8–10 ilmoitusta asukkaiden kovakouraisesta käsittelystä. Yhtäkään niistä ei ole käsitelty B:n kanssa, minkä vuoksi asian selvittäminen jälkikäteen objektiivisesti on ollut mahdotonta. Hän ei tiedä, milloin ne olisivat tapahtuneet, mitä niissä olisi tapahtunut ja kuka ilmoitukset olisi tehnyt. Koska niitä ei ole nähty aiheelliseksi käsitellä hänen kanssaan, tämä yksin osoittaa ilmoitusten tekaistua luonnetta ja niiden paikkansapitämättömyyttä. On täysin selvää, että asukkaan mahdolliseen kovakouraiseen käsittelyyn työnantajan sekä läsnä olevan toisen hoitajan tulee puuttua välittömästi. B kiistää minkäänlaisen asukkaisiin kohdistuvan epäasiallisen toiminnan. Toisaalta kun työnantaja väittää antaneensa tapahtumasta B:lle ohjeistuksen ja käyneensä lävitse oikean toimintamallin, osoittaa tämä, ettei todellisuudessa mitään väitetyn kaltaista ole tapahtunut vaan kyseessä on osa tavanomaista työn opastusta. Asiaa on käsitelty 8.12.2020 kuulemisessa, minkä jälkeen B:lle ei edes annettu varoitusta.

Väitteet yhteisten sääntöjen noudattamattomuudesta ja muiden työntekijöiden ohjeistamisesta ovat sisältönsä puolesta olleet samoja kuin edellä. Se, että samoja syytöksiä toistetaan jopa samassa kuulemisessa kuvaa hyvin B:n joutumista työnantajan tarkoitushakuisen, epäasiallisen ja muista poikkeavan kohtelun alaiseksi. Työnantaja on hakemalla hakenut B:stä moitittavaa.

Esimiestä koskeva asiaton WhatsApp -kirjoittelu on väitetysti tapahtunut vuoden 2020 puolella liittyen palkkanauhoihin, jossa B:n väitetään todenneen, että palkkanauhojen viivästyminen olisi johtunut esimiehestä. Työnantajan velvollisuuksiin kuuluu palkkanauhan antaminen ja B:n velvollisuuksiin työntekijöiden luottamusmiehenä on selvittää asia. B kiistää kirjoittaneensa mitään epäasiallista. Viestittely on ollut joulukuussa 2020, joten se on rauennut päättämisperusteena.

23. Työtehtävien laiminlyönti

B:n väitetään jättäneen lääketentit tekemättä ja jättäneen tekemättä välillisiä töitä eli kieltäytyneen töistä.

Lääkeluvat uusitaan viiden vuoden välein. B:n olisi tullut uusia lääkelaskut 3.5. ja teoria 10.5.2021 mennessä. Ne eivät siis olleet vanhentuneet. B oli sairauslomalla 3.–7.3.2021, 9.–21.3.2021, 24.–26.3.2021 ja 19.4.–9.5.2021, minkä vuoksi hän ei ole pystynyt uusimaan suorituksia muutenkin osa-aikaista työtä tekevänä ennen kuulemistilaisuutta, vaikka siitä oli muistutettu häntä etukäteen. Sijaisilla ja keikkalaisilla ei ole lääkelupia. Jos lupia ei suorita, henkilö ei osallistu lääkehoitoon ja hänen paikkaansa voidaan alentaa.

B kiistää jättäneensä tekemättä välillisiä töitä tai kieltäytyneensä töistä. Hoitajan ensisijainen velvoite on hoitotyön tekeminen. Asukasta ei voi jättää hoitamatta välillisten töiden vuoksi. Hän on joutunut pyytämään työkavereiden apua raskaiden tarjoiluastioiden nostamisessa oikean kätensä vuoksi. Tämä ei ole kuitenkaan työstä kieltäytymistä. Asiaa on käsitelty vasta 30.4.2021 kuulemisessa, minkä jälkeen B:n työsopimus purettiin varoittamatta.

B:n työsopimuksen purkamista edeltäneet tapahtumat

Keskustelu 17.2.2020

B on osallistunut tilaisuuteen 17.2.2020, jossa on käsitelty peg-letkun kautta tapahtuvaa nesteytystä/ruokintaa. B on korostanut sitä, että hän on, suoritettuaan koulutuksen, osallistunut peg-letkuruokintaan aiemmassa työpaikassa. C Oy on myöntänyt B:lle lääkeluvat myös Peg-letkun osalta kesäkuussa 2020, joten tämäkin asia on rauennut. B koki saaneensa tilaisuudessa huomautuksen asiasta.

Työnohjaus 18.2.2020

Työnohjauksessa B koki saaneensa huomautuksen mm. lääkeohjeen rikkomisesta, kun hän oli antanut Peg-letkun kautta vettä ja/tai ruokaa sekä siitä, että hän olisi heittänyt hoivakodin kissan kahtena eri kertana rajusti alas tuolista. Näitä asioita oli käsitelty työnohjauksessa, ja sielläkin B oli kiistänyt toimineensa tahallisesti vastoin ohjetta tai muutoin moitittavasti. Muutenkin B koki pidetyn tilaisuuden täysin asiattomaksi, hänen henkilöönsä kohdistuneeksi ajojahdiksi. Esimies ei puuttunut asiaan mitenkään vaan päinvastoin myötävaikutti tilanteen eskaloitumiseen. Koska työnantaja kiistää edes huomauttaneensa B:tä, ei kyseessä voi olla edes tilanne, jossa työntekijä olisi jatkanut moitittavana pidettyä menettelyään.

Kirjallinen varoitus 23.4.2020

Varoituksen mukaan B olisi rikkonut lääkeohjetta antaen Peg-letkun kautta vettä ja/tai ruokaa ilman voimassa olevia lääkelupia. B:tä olisi kielletty toimimasta kerrotulla tavalla. Hän olisi sen jälkeen antanut uudestaan vettä ja/tai ruokaa Peg-letkun kautta. Lisäksi B olisi heittänyt hoivakodin kotieläimenä olevan kissan kahtena eri kertana rajusti alas tuolista, joka olisi järkyttänyt läsnä olevia.

Nämä samat asia oli käsitelty jo 18.2.2020 pidetyssä työnohjauksessa, jossa B koki saaneensa asiasta huomautuksen. Sielläkin hän on kiistänyt toimineensa tahallisesti vastoin ohjetta tai muutoin moitittavasti eikä ole toistanut sen jälkeen kiellettyä toimintaa. Tästä runsas kaksi kuukautta myöhemmin annettu varoitus oli perusteeton, eikä samasta asiasta voi antaa myöhemmin toista seuraamusta.

Sitä paitsi B:n työsopimus vakinaistettiin heti annetun varoituksen jälkeen, mikä itsessään osoittaa, ettei varoituksen syynä olevat seikat ole työnantajankaan mielestä olleet vakavia.

Kuulemistilaisuus 8.12.2020

Kuulemistilaisuuden aiheena olivat työnantajan ohjeiden noudattamatta jättäminen, asukkaisiin kohdistuvat rajut otteet, asukkaiden jättäminen huomiotta, epäasiallinen kielenkäyttö asukkaita kohtaan, lääkeohjeiden noudattamattomuus ja epäasiallinen käytös omaista kohtaan.

B:lle on joulukuussa 2020 esitetty syytöksiä useiden kuukausien takaa eikä hänelle ole esitetty poikkeamailmoituksia, joihin hänellä ei ollut mitään mahdollisuutta ottaa kantaa ja puolustautua myöskään työsuhteen aikana. Poikkeamailmoitukset ovat pääsääntöisesti anonyymejä, eikä niistä ilmene sen paremmin tekijä tai ilmoittaja, puhumattakaan ilmoittamisaika, joka useissa tilanteissa on kuukausia tai ainakin viikkoja väitetyn tapahtuman jälkeen. Työnantajan toiminta osoittaa hänen joutuneen ajojahdin kohteeksi, eivätkä väitetyt laiminlyönnit tai epäkohdat olleet todellisia eivätkä ainakaan niin vakavia, että niihin olisi nähty aihetta puuttua ajallaan.

Jos väitettyjä virheitä, laiminlyöntejä tai muutoin epäasiallista käyttäytymistä olisi ollut, olisi niihin tullut puuttua viipymättä, ja kuten muissakin tapauksissa toimitaan. Kun B:tä kohtaan on kuukausikaupalla kerätty anonyymejä syytöksiä, joihin hän ei pystynyt mitenkään vastaamaan, on B:tä kohdeltu muista poikkeavalla tavalla. Muiden rikkeisiin puututaan viipymättä, kuten pitääkin. Työnantajan velvollisuutena on kohdella tasapuolisesti kaikkia työntekijöitään, myös luottamusmiestä ja myös tavassa, miten mahdollisiin epäkohtiin puututaan. Niin ei ole nyt toimittu. Ei yksin B:n vaan myös asukkaiden ja muiden työntekijöiden oikeusturva olisi edellyttänyt, että asioihin puututaan asianmukaisesti ja välittömästi. Koska väitettyihin ei-toivottaviin seikkoihin ei ole puututtu ajallaan, on niihin vetoaminen päättämistarkoituksessa rauennut. Työnantajan puuttumattomuus osoittaa, ettei kyse ole ollut oikeasti vakavista asioista vaan väitteiden taustalla olevia asioita on liioiteltu ja paisuteltu, mikäli tapahtumia ylipäänsä on ollut.

Työnantaja harkitsi jo 8.12.2020 kuulemisen yhteydessä työsuhteen irtisanomista, mutta ei toteuttanut sitä, eikä edes varoittanut B:tä. Sen sijaan työnantaja alisti B:n aikaisempaa räikeämmän erityisen ja muista poikkeavan tarkkailun alaiseksi.

Mistään kuulemistilaisuudessa esitetystä perusteettomasta väitteestä ei B:tä ollut huomautettu, puhumattakaan varoitettu, vaikka ne kaikki oli käsitelty kuulemisessa 8.12.2020. Vain kissa- ja peg-letkuasiat (kohdat 1-3) ovat olleet aiemmin esillä helmikuussa 2020 ja niistä on annettu varoitus. Tämä yksin osoittaa väitteiden perusteettomuuden. Samalla se osoittaa, minkälaisista asioista vastaaja katsoo aiheelliseksi varoittaa. Sen vuoksi on johdonmukaisuuden nimissä selvää, että myös muista B:n viaksi väitetyistä seikoista olisi tullut varoittaa.

Kaikki esitetyt väitteet olivat tekaistuja ja rauenneet päättämisperusteena. Koska asiat (kohdat 4–12, 15–17 ja 21–22) oli käsitelty 8.12.2020 ja harkittu jätettävän ilman seuraamusta, ei samoista syistä voida työsopimusta päättää enää 3.5.2021.

Työsuhteen purkuun johtaneet tapahtumat 16.4.2021

B kiistää toimineensa asukkaan hoitotilanteessa vastaajan väittämällä tavalla edellisessä kappaleessa kohdassa 14 kerrotuin perustein. Edes yksin 16.4.2021 tapahtuneeksi väitetty tilanne ei olisi muodostanut purkuperustetta. Kyseessä oli myöhemmin saadun poikkeamailmoituksen (V 15) mukaan kahdenautettava asukas, jolloin molemmat hoitajat ovat yhtäläisessä vastuussa hoitotoimenpiteeseen osallistumisesta ja sen suorittamisesta. Mikäli hoitotilanteessa olisi ollut jotain huomautettavaa, olisi kummankin tilanteeseen osallistuneen tullut saada tilanteesta yhtäläinen seuraus. Kahdenautettavien hoitaminen ei voikaan onnistua sujuvasti, mikäli kumpikin hoitaja ei osallistu täydellä panoksella hoitotilanteeseen. Tässä tilanteessa ei asukas- tai potilasturvallisuuden eikä hoitajien työturvallisuuden edes väitetä vaarantuneen, eikä ilmoituksen tehnyt hoitaja ole saanut asiasta minkäänlaista seuraamusta.

Työsopimuksen perusteeton purku

B kutsuttiin jälleen kuulemistilaisuuteen 30.4.2021 ja hänen työsopimuksensa purettiin 3.5.2021.

Purkuilmoituksen mukaan työsopimuksen purkamisen perusteena oli vakava ja olennainen sopimusrikkomus sekä luottamuspula. B:stä olisi tehty 20.4.2021 ilmoitus 16.4.2021 tapahtuneesta asukkaan kovakouraisesta kohtelusta. Samasta asiasta oli tehty kantelu. B:n väitetään vaarantaneen asukkaiden ja työntekijöiden turvallisuuden, eikä hänen toimintansa täyttäisi hoiva-alan eettisiä määräyksiä ollen omiaan vaarantamaan asukkaat, yksikön toiminnan sekä C Oy:n maineen. B olisi kehottanut muita työntekijöitä olemaan tekemättä välillisiä tehtäviä, antanut itsekeksimiään ohjeita työvuorojen vaihtamisesta sekä uhannut tämän ohjeen rikkovia työntekijöitä irtisanomisella.

B kiistää kaikki esitetyt syytökset. B ei ole rikkonut vakavasti eikä olennaisesti työsopimustaan eikä asiassa ole voinut syntyä luottamuspulaa. Sen sijaan B on itse joutunut pitkäkestoisen työnantajan epäasiallisen ja muista poikkeavan kohtelun alaiseksi. B ei ole myöskään vaarantanut asukkaiden ja työntekijöiden turvallisuutta, hänen työskentelynsä täyttää hoiva-alan eettiset määräykset, eikä hän ole vaarantanut asukkaiden, yksikön toiminnan tai C Oy:n mainetta. Päinvastoin asukkaiden ja työntekijöiden turvallisuus on vaarantunut sillä, ettei väitettyihin epäkohtiin puututa, eikä niitä tuoda esiin. Salailemalla työnantaja on itse vaarantanut oman maineensa. Mikäli katsotaan, että väitettyjä epäkohtia olisi esiintynyt, työnantaja on sallimalla ei-toivotun käytöksen itse myötävaikuttanut asukkaiden ja muiden turvallisuuden vaarantumisen.

Työnantajan esittämät syytökset erityisesti liittyen asukkaiden kohteluun, hoitoon tai lääkkeisiin ovat vakavia. B:n oikeussuoja olisi edellyttänyt, että hän olisi saanut tietää kaikista väitteistä viipymättä ja että ne olisi selvitetty objektiivisesti ja tasapuolisesti. Nyt B:llä ei ole käytännössä mitään mahdollisuutta puolustautua esitettyjä syytteitä kohtaan. B:tä on varoitettu vain 23.4.2020 lääkeohjeen rikkomisesta sekä kissan kohtelusta. Esimiehen mukaan häntä on huomautettu 16.4.2021 tapahtumasta. B katsoo, ettei hänen työsopimustaan olisi saatu päättää nyt ilmoitetuilla syillä ilman varoittamista. Koska lääkeohjeen rikkomisessa ja kissan kohtelussa on päädytty varoitukseen ja koska 16.4.2021 tapahtumasta on päädytty huomautukseen, ei samalla syyllä voida vuotta myöhemmin purkaa luottamusmiehen työsopimusta. Sitä paitsi varoittamatta jättäminen ja se, ettei asioita ole otettu esille viipymättä, osoittaa, etteivät väitetyt tapahtumat tai laiminlyönnit ole olleet todellisia eivätkä työnantajan mielestä vakavia ja olennaisia. B huomauttaa, että annetut varoitus ja huomautus ovat perusteettomia. Muutenkin työnantajan on oltava johdonmukainen varoituskäytännössään, eikä 8.12.2020 kuulemisen seurauksena hänelle ole annettu edes varoitusta. Varoittamisen on oltava selkeää, eikä voida edellyttää, että työntekijä ”ymmärtää” saaneensa varoituksen. Koska työnantaja on antanut kirjallisen varoituksen 23.4.2020, on työnantajalta voitu edellyttää vastaavaa varoitusmenettelyä jatkossakin.

Myöskään väitettyihin päättämisperusteisiin ei ole vedottu kohtuullisessa ajassa ja ne ovat rauenneet.

B:tä ei ole kohdeltu tasapuolisen kohtelun velvoitteen mukaisesti, sillä normaalisti työnantaja puuttuu jokaiseen havaitsemaansa epäkohtaan viipymättä. Myöskään varoitusmenettelyssä ei ole noudatettu tasapuolisen kohtelun velvoitetta, kuten ei myöskään siinä, että B oli alistettu erityisen, muista työntekijöistä poikkeavan kohtelun alaiseksi. B on asetettu luottamusmiehenä muihin työntekijöihin nähden olennaisesti huonompaan asemaan. Mikäli B:n toiminnassa katsottaisiin olleen toivottavaa tai muutettavaa, eivät teot ole olleet tahallisia eivätkä olennaisia ja tällöinkin johtuneet asianmukaisen opastuksen puutteesta.

Esitetyt purkamisperusteet eivät ole olleet niin vakavaa työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden rikkomista tai laiminlyöntiä, että purkukynnys olisi ylittynyt. Lisäksi luottamusmiehen ja varapääluottamusmiehen työsuhteen purkaminen on ollut täysin kohtuuton toimenpide. Työnantaja on itse menetellyt lojaliteettivelvoitteensa vastaisesti. Mikäli työnantaja on pitänyt B:tä niin osaamattomana ja ammattitaidottomana, kuin nyt annetaan ymmärtää, olisi sen tullut antaa hänelle erityistä koulutusta. Mikäli B:n käytös olisi taas ollut niin moitittavaa ja asiatonta, kuten nyt annetaan ymmärtää, olisi siihen tullut puuttua viipymättä.

B kiistää väitetyn luottamuspulan. Hänen tehtävänään luottamusmiehenä on ollut puuttua työpaikan epäkohtiin. Jokaisen velvollisuus on tuoda vanhusten kaltoinkohtelu viranomaisten tietoon. Työnantajan toiminnassa on objektiivisestikin arvioiden ollut huomautettavaa, sillä viranomaisten kynnys lakkauttaa yhtiön oikeus hoitokodin ylläpitämiseen on hyvin korkealla. Työnantaja ei myöskään saa kostaa sitä, että luottamusmies huolehtii luottamustoimistaan.

Jokaisen velvollisuutena on tuoda viranomaisten tietoon epäkohdat, jotka koskevat puolustuskyvyttömiä, olivat ne sitten vanhuksia, lapsia, vammaisia tai eläimiä. B:tä on syytetty toistuvasti asioista, joita hän ei ole tehnyt ja syytökset on esitetty vieläpä anonyymisti sekä koskeneet kuukausia vanhoja tapahtumia, joiden osalta hänellä ei ole enää mitään mahdollisuutta puolustautua. B:n yrittäessä puolustautua, hänen on annettu ymmärtää väittävän anonyymejä ilmiantajia "valehtelijoiksi". Näin epäasiallista kohtelua tapaa äärimmäisen harvoin työelämässä. Työnantaja on sokeasti luottanut viikkoja ja kuukausia jälkikäteen tehtyihin moitteisiin, eikä edes pyrkinyt selvittämään asioita tasapuolisesti ja objektiivisesti.

B:n turvautuminen oikeussuojakeinoihin ja lakisääteisten oikeuksien vaatiminen ei ole asiallinen ja painava peruste purkaa hänen työsopimustaan. B on vielä vakinaistamisenkin yhteydessä joutunut esittämään vaatimuksia lisätyön tarjoamisesta. Kaikki B:n työnantajaan kohdistamat vaatimukset ovat aiheuttaneet sen, että B on joutunut monenlaisen epäasiallisen kohtelun alaiseksi ja hänen toimintaansa on yritetty vaikeuttaa monin eri tavoin. Esimerkkinä mainittakoon muun muassa se, että B:ltä on kielletty vastaavanlainen työterveyspalvelujen käyttö kuin mikä muille työntekijöille on ollut sallittua. Lisäksi hänen luottamusmieskoulutuksiinsa osallistumiset on kyseenalaistettu. B näkee myös Aville tehdyn kantelun osana hänen henkilöönsä kohdistettua ajojahtia, johon liittyy 8.12.2020 pidetty kuulemistilaisuus työsopimuksen mahdollisesta irtisanomisesta, jota irtisanomista ei kuitenkaan toteutettu, mutta jossa tilaisuudessa kuitenkin käsiteltiin mm. kohdat 4–12, 15–17 ja 21–22.

Epätyydyttävien hoivapalvelujen tultua viranomaisten kiinnostuksen kohteeksi on myös B ollut työnantajan erityisen tarkkailun alainen. Häneen on väitetty liittyvän useita eri poikkeamailmoituksia, joita ei ole tuotu esiin ajallaan, eikä niitä ole käsitelty työpaikalla. Mikäli ilmoituksissa väitettyjä asioita olisi tapahtunut, olisi työnantajalla ollut velvollisuus käsitellä ne ja tarvittaessa havaitessaan epäkohtia, opastaa tai ohjeistaa työntekijöitään. B on tullut vasta kuulemistilaisuuksissa tietämään, että hänestä olisi ylipäänsä tehty poikkeamailmoituksia. Niitä ei kuitenkaan ole näytetty hänelle ennen työsopimuksen päättymistä. Hän sai niistä osan käyttöönsä vasta 19.5.2021 ammattiliiton lakimiehen pyynnöstä. Loput ovat olleet vastauksen liitteenä. Erityisen moitittavaa on, ettei B:n väitetysti vääränlaiseen poikkeamisilmoituksista ilmenevään toimintaan ole puututtu työsuhteen kestäessä mitenkään, vaikka työnantajan lojaliteetti- ja työturvallisuusvelvoitteet sekä velvoitteet asukasturvallisuutta kohtaan olisivat velvoittaneet työnantajan puuttumaan heti havaitsemiinsa epäkohtiin ja opastamaan työntekijöitänsä toimimaan oikein. Nyt tietoon saatuja poikkeamailmoituksia ei ole käsitelty B:n kanssa eikä tiettävästi työpaikalla muutenkaan.

B kiistää näissä tai muussakaan yhteydessä toimineensa vastoin hoitajan ammatillisia velvollisuuksia ja katsoo, että tehdyt poikkeamailmoitukset ja kantelu ovat osa häneen kohdistettua ajojahtia liittyen yleensä hoivakotien joutumista Avin seurantaan, Hoivakoti Ulrikan sulkemiseen ja B:n esittämiin vaatimuksiin niin omien kuin edustettavien työntekijöidensä oikeuksien valvomiseksi.

B on ollut A Oy:n palveluksessa. Silti hänen työsopimuksensa on päättänyt C Oy. Tämä yksin osoittaa, että C Oy on tosiasiassa kostanut B:lle tämän Ulrikasta tekemän ilmiannon ja sen, että hoiva-alan epäkohdat ovat tulleet julkisuuteen. B on varapääluottamusmiesasemassaan tuonut esiin myös koko konsernia koskevia epäkohtia.

Kaikkeen edellä olevaan viitaten ei työnantajalla ole ollut työehtosopimuksen mukaista perustetta päättää B:n työsopimusta ja valtaosa esitetyistä syistä on rauennut purkuperusteena.

Päättämiskorvaus

Koska B:n työsopimus on päätetty luottamusmiessopimuksen vastaisesti, on hänelle syntynyt oikeus päättämiskorvaukseen, jonka vähimmäiskorvaus on 3 kuukauden palkka ja enintään 30 kuukauden palkkaa vastaava määrä. Huomioon on otettava työsopimuksen päättämisen syystä riippuen työtä vaille jäämisen kesto ja ansion menetys (työllistymismahdollisuudet alueella ovat heikot ja työsuhteen päättäminen purkamalla on omiaan heikentämään uudelleen työllistymistä), työsuhteen kesto, työntekijän ikä (52-vuotias) ja hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin koulutustaan tai ammattiaan vastaavaa työtä, työnantajan moitittava menettely työsopimusta päätettäessä sekä työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä. Edellä kerrotuilla perusteilla on 26 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta pidettävä oikeana.

Korvausta lisäävänä tekijänä on luottamusmiessopimuksen mukaisesti otettava huomioon se, että luottamusmiessopimuksen oikeuksia on loukattu.

Työtuomioistuimen tulee lisäksi harkita luottamusmiessopimuksen mukaisesti, olisiko tässä tilanteessa ollut kuitenkin edellytykset työsuhteen jatkamiselle tai palauttamiselle olemassa, ja niin katsoessaan, tämä on otettava huomioon erityisen painavana syynä korvauksen suuruutta määrättäessä.

Oikeus yhden kuukauden palkkaa vastaavaan korvaukseen

Koska luottamusmies B:n työsopimus on purettu 3.5.2021 ja kanne on nostettu neljässä viikossa, on B:llä oikeus luottamusmiessopimuksen 4 § 9 kohdan mukaiseen kuukauden palkkaa vastaavaan korvaukseen.

Vastaaja on maksanut 17.1.2022 yhteensä 1.726,22 euroa. Koska viivästyskorot vaaditulle pääomalle on jätetty maksamatta, B on velkojana kohdistanut suorituksen ensin viivästyskorkoihin, minkä vuoksi pääomaa on edelleen maksamatta 74,49 euroa 18.1.2022 alkaen laskettavine viivästyskorkoineen.

Hyvityssakko

Hyvinvointiala HALI ry on hyväksynyt jäsenyrityksensä toimenpiteen eikä osallisyhdistys ole riittävällä tavalla pyrkinyt täyttämään valvontavelvollisuuttaan ja estämään luottamusmies, varapääluottamusmies B:n työsopimuksen perusteetonta purkamista, huolehtimaan työsuhteen jatkamisesta tai palauttamisesta. Yhdistyksen olisi tullut havaita B:n työsopimuksen purkamisen työehtosopimuksen vastaiseksi ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin irtisanomisen estämiseksi, työsuhteen jatkamiseksi, palauttamiseksi tai B:lle aiheutuneen vahingon korvaamiseksi. Tämän laiminlyödessään yhdistys on samalla laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa ja se on tuomittava hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä.

VASTAUS

Vaatimukset

Hyvinvointiala HALI ry ja A Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut 62.654,23 eurolla korkoineen.

Perusteet

B:n työsopimuksen purkamiseen on johtanut B:n vakava piittaamattomuus työsuhteesta johtuvista velvoitteista sekä asiakasturvallisuudesta. Työnantajan tietoon tuli 20.4.2021, että B oli kohdellut 16.4.2021 täysin autettavaa asukasta kovakouraisesti ja aiheuttanut hänelle kipua pesutilanteessa. Lisäksi hoidon yhteydessä asukas oli ollut vaarassa pudota lattialle B:n laiminlyöntien seurauksena. Tämä menettely on jo yksistään täyttänyt lain mukaisen purkukynnyksen.

B oli lisäksi saanut vastaavista asiakas- ja työturvallisuutta vaarantavista tapahtumista sekä asukkaiden väkivaltaisesta kaltoinkohtelusta lukuisia huomautuksia ja varoituksia. B:tä oli työsuhteen aikana huomautettu ja varoitettu lukuisia kertoja myös muun muassa toistuvista lääkehoitosäännösten rikkomisista. B:n toiminta oli työsuhteen aikana ollut varoituksista ja huomautuksista huolimatta täysin piittaamatonta työsuhteesta ja laista johtuvista velvoitteista sekä asukkaiden hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. B:n moitittavan menettelyn jatkuvuus ja toistuvuus huomioiden B:n menettelyä voidaan pitää tahallisena. Työsuhteen purkuun on ollut työsopimuslaissa säädetty erittäin painava peruste. Työnantajalle ei ole jäänyt muuta mahdollisuutta kuin purkaa B:n työsuhde, eikä työnantajalta ole voitu kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa.

Päättämisperusteet

1. B:n menettely 8.1.2020 (poikkeamailmoitus V6)

B:n kollega F teki 10.3.2020 poikkeamailmoituksen B:n toiminnasta 8.1.2020. Ilmoituksen mukaan B oli väkivalloin heittänyt hoivakodin lemmikkikissa Topin tuolilta. Hoivakodin asukas oli reagoinut tilanteeseen voimakkaasti ja hermostunut. Tapahtumasta oli lisäksi ilmoitettu heti tapahtuman sattuessa yksikön päällikölle G:lle.

2. B:n menettely 9.1.2020 (poikkeamailmoitus V7)

B:n kollega H teki 10.3.2020 poikkeamailmoituksen B:n toiminnasta 9.1.2020. B oli heittänyt talon nukkuvan Topi-kissan tuolista kovakouraisesti pois nostamalla tuolin ilmaan noin metrin korkeuteen ja voimakkaasti heilauttamalla siitä kissan lattialle. Tapahtumasta oli lisäksi ilmoitettu heti tapahtuman sattuessa yksikön päällikölle G:lle.

3. B:n menettely 3.2.2020 (poikkeamailmoitus V8)

B oli 3.2.2020 lääkeluvattomana hoitajana vastoin lääkeohjetta laittanut PEG-letkun kautta asukkaalle ravintoliuoksen ja veden. Asiasta oli ilmoitettu työnantajalle heti tapahtuman jälkeen ja lisäksi asiasta oli kirjattu poikkeamailmoitukset 17.2.2020 ja 20.2.2020. B oli jo perehdytysohjauksen kautta ollut tietoinen lääkeohjeen sisällöstä ja siitä, ettei hänellä ollut oikeutta lääkeluvattomana hoitajana PEG-letkun käyttöön. Häntä oli nimenomaisesti kielletty ryhtymästä toimenpiteeseen, koska häneltä puuttui lääkeluvat. Lääkeluvat ovat yksikkö- ja yrityskohtaisia, mistä B on ollut hyvin tietoinen. Sillä seikalla, että B:llä on ollut Suupohjan peruspalveluliikelaitoskuntayhtymän myöntämä lääkelupa lääkehoitoon Suupohjan peruspalveluliikelaitoskuntayhtymässä, ei ole asiassa merkitystä. B:llä ei ole ollut lääkelupia D:n yksikköön ennen kesää 2020. Toisin kuin B väittää, on hän tahallaan rikkonut lääkehoitolupaa. Toimintaa voidaan pitää erityisen moitittavana, koska se vaarantaa asukkaan turvallisuuden sekä vaarantaa työnantajayrityksen toiminnan. Tapahtuman jälkeen häntä oli ohjattu asiassa uudelleen, muun muassa 17.2.2020 keskustelutilaisuudessa.

4. B:n menettely 20.6.2020 (poikkeamailmoitus V9)

B oli jättänyt asukkaan perustarpeet huomioimatta ja laiminlyönyt hoidon 20.6.2020. Poikkeamailmoitus asiasta oli tehty 14.10.2020. Ilmoituksen oli tehnyt H. Asukas oli huutanut apua, mutta B ei ollut reagoinut avunpyyntöön sanoen, että "tuo nyt aina huutaa, ei sinne tarvitse mennä". Asukas oli pyytänyt päästä vessaan, mutta B ei ollut vienyt sanoen, että asukas oli ollut jo aamulla pissasta märkänä, niin ei voinut olla wc-hätä eikä tarvitse viedä vessaan. Tätä asiaa oli käsitelty B:n kanssa useaan otteeseen, muun muassa kuulemistilaisuudessa 8.12.2020.

5. B:n menettely 17.8.2020 (poikkeamailmoitus K16/V10)

B:n työparina työskennellyt lähihoitaja J teki 19.10.2020 poikkeamailmoituksen 17.8.2020 tapahtumista. Poikkeaman mukaan B oli nosturilla nostettaessa heiluttanut/pyöräyttänyt asukkaan ilmassa ympäri kommunikoimatta toisen hoitajan kanssa, mikä oli ohjeistuksen vastaista ja aiheuttanut sekä asukas- että työturvallisuutta vaarantavan vaaratilanteen. Toinen hoitaja on joutunut askeltamaan taaksepäin ja oli lähellä kaatua. Työpari oli joutunut pyytämään B:tä odottamaan, että asukas oli saatu käännettyä nosturissa oikein päin. B oli päästänyt asukkaasta irti, jolloin asukas oli pyörähtänyt oikealle niin, että jalat olivat osuneet melkein seinään. Tässä yhteydessä työpari oli huomauttanut B:tä, että asukas pyörähti väärään suuntaan liian kovaa, eikä jalkoja saanut nostovivun takia oikeasta suunnasta asetettua oikeaan asentoon. B oli tämän jälkeen pyöräyttänyt asukasta vasemmalle niin, että nosturia ohjaava ei ollut ehtinyt reagoida muutoin kuin suojelemalla asukkaan päätä osumasta nosturin "hydrauliikkavipuun". Tämän jälkeen asukas oli saatu petiin. B oli jatkanut kuitenkin rajuja otteita kääntäessään asukasta vasemmalle kyljelle ilman, että työpari oli ehtinyt asiaan reagoimaan. Tällöin asukas oli ollut lähellä pudota korkealta sängystä lattialle. Sillä seikalla, että asukas ei ole osunut mihinkään tai pudonnut lattialle ja asukkaalle ei ole aiheutunut vahinkoa, ei ole merkitystä. Kyse on lähinnä sattumanvaraisesta seikasta. Tätä asiaa oli käsitelty B:n kanssa tuoreeltaan suullisesti sekä muun muassa kuulemistilaisuudessa 8.12.2020.

6. B:n menettely 17.8.2020 (poikkeamailmoitus K16/V11)

B:n työparina työskennellyt lähihoitaja J teki 19.10.2020 poikkeamailmoituksen 17.8.2020 tapahtumista. Poikkeaman mukaan B oli päättänyt, että kävelevän asukkaan vaippa vaihdettiin sängyssä. Asukas oli ollut hyvin jäykkä ja pelokas sänkyyn hoidettaessa. Asukkaan hoito oli edellyttänyt asukkaan kääntelyä. Käänneltäessä B:llä oli ollut hyvin rajut ja vauhdikkaat otteet. Työpari ei ollut ehtinyt kunnolla mukaan avustamaan kääntöihin, mikä oli vaarantanut asukasturvallisuuden. Asukkaan takamusta pestäessä B oli työntänyt asukasta lonkasta työpariaan kohti, jolloin asukkaan jalat olivat siirtyneet putoamista estävien sängynlaitojen ulkopuolelle siten, että asukas oli ollut vaarassa pudota ja toisaalta työpari vaarassa vahingoittua. Työpari oli huomauttanut B:tä tästä ja pyytänyt lopettamaan työntämisen ennen kuin asukas putoaa sängystä lattialle. Sillä seikalla, että asukas ei ole osunut mihinkään tai pudonnut lattialle ja asukkaalle ei ole aiheutunut vahinkoa, ei ole merkitystä. Kyse on lähinnä sattumanvaraisesta seikasta. Tätä asiaa oli käsitelty B:n kanssa useaan otteeseen, muun muassa kuulemistilaisuudessa 8.12.2020.

7. B:n menettely 23.8.2020 (poikkeamailmoitus K16/V12)

B:n työparina työskennellyt poissaolojaksolta palannut lähihoitaja H teki 14.10.2020 poikkeamailmoituksen 23.8.2020 tapahtumista. Poikkeaman mukaan B oli laiminlyönyt asukkaan hoidon jättäen asukkaan "heitteille”. H oli löytänyt B:n vastuulla olevan asukkaan huoneesta istumassa sängyllä, sängyn pöytä edessään, jossa oli vielä ollut edelliset ruoat. Asukas oli istunut kaksin kerroin pahassa asennossa tarjottimen ja pöydän päällä. H oli muistuttanut B:tä ohjeesta, jonka mukaan ruoan vieneen hoitajan tuli hakea tarjotin pois ja huolehtia, ettei potilas jäänyt istuma-asentoon. B oli vastannut H:lle väittäen, että ohjeistus olisi muuttunut ja voimassa olevan ohjeistuksen mukaan asukas saisi istua ruoka edessään seuraavaan ruokaan saakka, koska söi niin hitaasti. H oli keskustellut asiasta toisen hoitajan kanssa, joka oli vahvistanut, ettei B:n väittämä pitänyt paikkaansa ja että ohjeistus oli edelleen sama kuin ennen H:n sairauspoissaolon alkua. Tätä asiaa oli käsitelty B:n kanssa useaan otteeseen, muun muassa kuulemistilaisuudessa 8.12.2020. B on itse kertonut ristiriitaisesti siitä, kuka vastaa tarjottimen poishakemisesta ruokailun jälkeen.

8. B:n menettely 24.8.2020 (poikkeamailmoitus)

B oli toistanut 17.8.2020 koskevassa jälkimmäisessä (kohta 6) poikkeamailmoituksessa kuvatun menettelynsä useista huomautuksista ja ohjeistuksista huolimatta. Lähihoitaja K oli ilmoittanut asiasta suullisesti työnantajalle 24.8.2020. B oli siten jälleen vaarantanut asukasturvallisuuden sekä oman ja toisen hoitajan työturvallisuuden. Tätä asiaa oli käsitelty B:n kanssa useaan otteeseen, muun muassa kuulemistilaisuudessa 8.12.2020.

9. B:n menettely 12.9.2020 (poikkeamailmoitus K16/V13)

B:n työparina työskennellyt lähihoitaja H teki 14.10.2020 poikkeamailmoituksen 12.9.2020 tapahtumista. B oli rikkonut lääkeohjeita vaatimalla vuorovastaavaa jättämään lääkehuoneen oven lääkeohjeen vastaisesti auki, jotta pääsi juomaan. B oli suuttunut, kun vastuuhoitaja ei ollut suostunut B:n vaatimukseen. Lääkeluvallisen hoitajan tuli tietää, ettei kyseistä ovea saanut jättää auki, ellei ollut itse paikalla antamassa lääkkeitä. Mikäli vastuuhoitaja olisi B:n painostuksesta jättänyt oven auki, olisi hän itse tehnyt vakavan lääkeohjeen vastaisen virheen. Lääkeohjeen mukaan lääkkeitä oli säilytettävä kahden lukon takana, ja oven lukitsematta jättäminen olisi siten rikkonut lääkeohjetta. Tätä asiaa oli käsitelty B:n kanssa useaan otteeseen, muun muassa kuulemistilaisuudessa 8.12.2020. Huumaavien lääkkeiden säilyttäminen on oltava kahden lukon takana ja muiden yhden lukon takana.

10. B:n menettely syyskuussa 2020, rajut otteet (poikkeamailmoitus)

B oli kohdistanut asukkaisiin rajuja otteita. Ainakin kaksi eri työntekijää oli 13.9.2020 ilmoittanut työnantajalle B:n kääntäneen asukasta siten, että oli samalla aiheuttanut asukkaalle kipua. Hoitaja oli kuvannut B:n ottaneen asukasta lonkasta kiinni tosi kovasti puristamalla. Toinen hoitajista oli huomauttanut B:lle asiasta. Lisäksi työnantaja oli saanut samanlaiset suulliset ilmoitukset muiltakin lähihoitajilta. Ilmoitusten mukaan B oli kohdistanut asukkaisiin rajuja otteita. Ilmoituksissa toistuvana seikkana oli ollut raajoista repiminen ja lonkasta kovalla otteella kiinnipitäminen tai kääntäminen. Tätä asiaa oli käsitelty B:n kanssa useaan otteeseen, muun ohella kuulemistilaisuudessa 8.12.2020.

11. B:n menettely 1.10.2020 (poikkeamailmoitus K16/V14)

B oli toistanut 23.8.2020 tapahtumia koskevassa poikkeamailmoituksessa kuvatun menettelyn 1.10.2020 tehdyn poikkeamailmoituksen mukaan. Lähihoitaja J oli huomannut asukashuoneen ohi kulkiessaan, että asukas oli jäänyt sänkyyn istuma-asentoon lounaan jälkeen ja lounaan tarjotin oli vielä edessä pöydällä. Asukas oli valunut istuma-asennossa vasempaan sängynlaitaan, johon hän oli nojannut kaulaansa. Tapahtumassa oli ollut ilmeinen kuristumisvaara, josta oli vältytty vain sattumanvaraisesta seikasta johtuen. Kun asukasta oli avustettu takaisin sänkyyn, hän oli valittanut kipua kovaan ääneen. Tätä asiaa oli käsitelty B:n kanssa useaan otteeseen, muun muassa kuulemistilaisuudessa 8.12.2020.

12. B:n menettely 26.10.2020 (poikkeamailmoitus K16/V15)

B:n työparina työskennellyt lähihoitaja H teki 29.10.2020 poikkeamailmoituksen 26.10.2020 tapahtumista. Poikkeaman mukaan B oli jälleen toistanut vastaavan menettelyn kuin 17.8.2020 ja 24.8.2020 tehdyissä poikkeamailmoituksissa. B oli kääntänyt kahden autettavaa asukasta itsestään poispäin voimalla ennen kuin toinen hoitaja oli valmiudessa ottaa asukasta vastaan. H oli laittamassa asukkaan peittoja asukkaan jalkopäässä. Asukas oli lähellä tippua lattialle tilanteessa. H oli ehtinyt kuitenkin reagoida tilanteeseen sen verran, ettei asukas ollut tipahtanut. H oli huomauttanut B:tä välittömästi tästä. B ei ollut millään tavoin reagoinut H:n huomautukseen. Asia oli käsitelty useaan otteeseen B:n kanssa poikkeamailmoituksen tultua työnantajan tietoon. Lisäksi asiaa oli käsitelty myös kuulemistilaisuudessa 8.12.2020.

13. B:n menettely 27.2.2021 (poikkeamailmoitus K16/V16)

B:tä koskien oli tehty 8.3.2021 poikkeamailmoitus koskien tietoturvarikkomusta ja asukkaan yksityisyyden suojaa. Ilmoituksen oli tehnyt J. Toimiston tietokoneen Word -tekstinkäsittelyohjelmasta oli löytynyt "liitä" -toiminnolla kuvakaappaus asukkaan mittaustuloksista. Mittaustulospaperissa oli näkynyt kuvakaappauksen ottaneen hoitajan (B) nimi. B oli myös myöntänyt jättäneensä vastoin työnantajan ohjeita lukitsematta tietokoneen poistuessaan työpisteeltään. Tätä asiaa oli käsitelty B:n kanssa kuulemistilaisuudessa 30.4.2021.

14. B:n menettely 16.4.2021 (poikkeamailmoitus K16/V17)

B:stä 20.4.2021 tehdyn poikkeamailmoituksen mukaan B oli 16.4.2021 jäänyt seisomaan asukkaan jalkopäähän tilanteessa, jossa asukasta oli oltu siirtämässä sängystä laverille ja laveria oli oltu siirtämässä sängystä pois. Tilanteessa oli asukasturvallisuus vaarantunut. Laverin toinen laita oli ollut alhaalla ja B niin kaukana, että asukas oli ollut vaarassa pudota lattialle. Työpari oli huomauttanut B:tä asiasta sekä ohjannut toimimaan oikein. Asukasta pestäessä oli B kohdellut asukasta kovakouraisesti niin, että asukas oli valittanut ääneen kipua. B oli vetänyt asukasta raajoista (esim. ranteesta) asukasta käännettäessä. Työpari E oli joutunut huomauttamaan asiasta, koska B ei ollut muuttanut toimintaansa millään tavoin edes asukkaan valittaessa. Tätä asiaa oli käsitelty B:n kanssa kuulemistilaisuudessa 30.4.2021. Tapahtuma on saatettu myös aluepäällikkö L:n tietoon.

15. B oli hoitanut kahden autettavia asukkaita yksin

B oli hoitanut jatkuvasti kahden autettavia asukkaita yksin, mikä oli kiellettyä. Yksin hoitamalla B oli vaarantanut asukas- ja potilasturvallisuuden sekä työturvallisuuden. B:tä oli useaan otteeseen erikseen kielletty jatkamasta kuvattua toimintaa, muun muassa F:n toimesta. Potilastietojärjestelmä Domassa oli tarkasti määriteltynä, keitä hoivakodin asukkaita tuli hoitaa kahden hoitajan voimin ja keitä voi hoitaa yksin. Useat hoitajat olivat kertoneet B:n hoitaneen yksin sellaisia asukkaita, joita tulisi merkinnän mukaan hoitaa kaksin. Tätä asiaa oli käsitelty B:n kanssa useaan otteeseen, muun muassa kuulemistilaisuudessa 8.12.2020.

16. Epäasiallinen kielenkäyttö asukkaita kohtaan

Työnantaja oli useaan otteeseen saanut palautetta siitä, että Bi puhui rumasti asukkaille, tiuski ja vastasi epäystävällisesti asukkaan pyyntöihin, sekä laiminlöi asukkaiden perustarpeita. Tätä asiaa oli käsitelty B:n kanssa useaan otteeseen, muun muassa tiiminvetäjä F:n ja yksikön päällikön M:n kanssa sekä kuulemistilaisuudessa 8.12.2020.

17. Epäasiallinen käyttäytyminen omaisia kohtaan

B oli käyttäytynyt epäasiallisesti omaisia kohtaan. Hän oli puhunut puhelimessa asukkaan asioista, mikä oli pahoittanut omaisen mielen. B oli syyllistänyt omaista siitä, että omainen vieraili harvoin asukkaan luona. Lisäksi B oli kertonut omaiselle, että voisi toimia psykologina ja olla omaisen kanssa tapaamisissa mukana. Omainen oli pahoittanut tästä mielensä. Tätä asiaa oli käsitelty B:n kanssa useaan otteeseen, muun muassa kuulemistilaisuudessa 8.12.2020.

18. B oli painostanut yksikön päällikköä ja tiiminvetäjää käyttäen väärin luottamusmiesasemaa

B oli 8.10.2020 vaatinut saada luottamusmiehenä työntekijöiden henkilökohtaiset työvuorolistat itselleen. Yksikön päällikkö M oli tähän vastannut, ettei hän voinut antaa B:lle näitä asiakirjoja ja että organisaation ohjeistuksen mukaan asiakirjat eivät kuuluneet luottamusmiehelle. Seuraavana päivänä B oli vaatinut useaan otteeseen F:ää luovuttamaan työvuorolistat, mistä tiiminvetäjä oli kieltäytynyt. B oli tämän jälkeen uhkaillut F:ää sanoen, että liitto tuli antamaan hänelle nootin ja varoituksen, ellei hän tulostanut listoja B:lle. Luottamusmiessopimuksen 6 §:n perusteella B:llä ei olisi ollut oikeutta saada vaatimiaan tietoja.

Edellä mainitun 6 §:n määräyksen mukaan jos syntyy epäselvyyttä tai erimielisyyttä työntekijöiden palkasta tai muista työsuhteeseen liittyvistä asioista, on luottamusmiehelle annettava kaikki erimielisyyden kohteena olevan tapauksen selvittämiseen vaikuttavat tiedot. Työvuorolistojen pyytäminen ja antaminen ei ole tavallista luottamusmiehen tiedonsaantiin kuuluvaa. B ei ole yksilöinyt konkreettista erimielisyyttä eikä vireillä ole ollut paikallisesti tai liittojen välillä selvityksessä olevaa erimielisyyttä, joten työnantajalla ei ole ollut velvollisuutta toimittaa työvuorolistoja. Ilman yksilöityä erimielisyysasiaa ei voida edes arvioida, onko kaikkien työntekijöiden työvuorolistojen toimittaminen tarpeen erimielisyyden selvittämiseksi. Luottamusmiessopimuksen 6 §:n 1 kohdan soveltaminen edellyttää vireillä olevaa erimielisyysasiaa, joka on paikallisesti tai liittojen välillä selvitettävänä. Luottamusmiehelle ei synny laajaa tiedonsaantioikeutta kaikkiin tietoihin edes yksilöidyssä konkreettisessa erimielisyystilanteessa, vaan ainoastaan asian selvittämiseksi välttämättömiin tietoihin. Joka tapauksessa sillä seikalla ei ole edes suurta merkitystä, oliko B:llä oikeus tietoihin vai ei; työnantaja on pitänyt B:n uhkailua, valehtelua ja painostamista moitittavana, eikä sellainen käyttäytyminen ole hyväksyttävää sellaisessakaan tilanteessa, jossa luottamusmiehellä on oikeus tietoihin. Uhkailun, valehtelun ja painostuksen sijaan tiedonsaantioikeutta koskeva erimielisyys olisi tullut ratkaista työehtosopimuksen luottamusmiessopimuksen 11 §:ssä viitatun yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksen 32 §:n mukaisessa neuvottelujärjestyksessä eli ensin paikallisesti työnantajan ja luottamusmiehen välillä, ja asian jäädessä erimieliseksi liittoneuvotteluissa paikallisessa neuvottelussa tehdyn muistion pohjalta. Tällaisia neuvotteluita ei ole käyty eikä pyydetty.

19. B oli levittänyt työyhteisössä virheellistä ja työnantajaa vahingoittavaa tietoa sekä antanut työnjohdollisia käskyjä

B oli jatkuvasti, lähes päivittäin antanut työntekijöille virheellistä tietoa ja ohjausta uudesta vanhuspalvelulaista ja mitoitusvaatimuksista sekä välillisen ja välittömän työn käsitteistä. Asia oli moneen kertaan käyty hänen kanssaan läpi henkilökohtaisesti sekä kaikkien työntekijöiden kanssa yhdessä yhteisissä palavereissa yksikön päällikön ja tiiminvetäjän toimesta.

B oli antanut työnjohdollisia määräyksiä muille työntekijöille. B oli muun muassa ohjeistanut vastoin työnantajan ohjetta työvuorojen vaihtamisesta uhaten irtisanomisella. B oli 27.2.2021 vastoin työnantajan kirjallisia ohjeita vuoron vaihtamisesta antanut omia ohjeita asiaan liittyen. B oli väittänyt työntekijöille työnantajan kirjallisen ohjeistuksen muuttuneen, antanut omat uudet ohjeet työvuorojen vaihtamisesta työntekijöille sekä ilmoittanut, että hänen antamiensa ohjeiden noudattamatta jättämisestä voi seurata irtisanominen. Lisäksi B oli ohjeistanut vastoin työnantajan ohjetta välillisen ja välittömän työn tekemisestä. B oli nimenomaisesti kieltänyt muita työntekijöitä tekemään välillistä työtä vastoin työnantajan ohjeita. Asiasta oli huomautettu B:lle useaan otteeseen. B ei ollut toiminut työnantajan edustajana, eikä B ollut voinut käyttää ainoastaan työnantajan direktio-oikeuteen kuuluvaa valtaa antaa työnjohdollisia käskyjä tai määräyksiä työn tekemiseen liittyen. Työntekijällä ei ollut missään olosuhteissa oikeutta antaa työnantajalle kuuluvia työnjohdollisia määräyksiä. Välillistä tai välitöntä työtä koskevat kysymykset eivät kuulu edes luottamusmiehen tehtävään. Näitä asioita oli käsitelty B:n kanssa useaan otteeseen, muun muassa kuulemistilaisuudessa 30.4.2021. Lisäksi tapahtumat oli saatettu aluepäällikkö L:n tietoon.

20. B oli antanut työntekijäliittoon perättömiä tietoja ja aiheuttanut vahinkoa työnantajalle

B oli antanut loka-marraskuussa 2020 tietoisesti väärää tietoa työntekijäliitolleen ja pääluottamusmiehelle siitä, että D:n yksikössä ei tukitoimia olisi merkitty työvuorolistoihin. Tieto oli perätön. Tukitoimet olivat olleet merkittyinä työvuorolistoihin jo kesästä alkaen.

21. B oli toistuvasti rikkonut sairauspoissaolo-ohjeistusta

B oli toistuvasti menetellyt työnantajan antamia sairauspoissaoloja koskevia ohjeistuksia vastaan (esimerkiksi 8.–9.11.2020 ja 11.–15.11.2020). F oli useita kertoja käynyt B:n kanssa läpi sairauspoissaoloja koskevat ohjeistukset ja käytännön. Siitä huolimatta B oli vastoin ohjetta ilmoittanut poissaolostaan vain yksikön päällikölle, ja toimittanut vasta jälkikäteen lääkärintodistukset. B oli vastoin poissaolo-ohjetta ilmoittanut poissaolonsa milloin ainoastaan yksikön johtajalle, milloin ainoastaan yksikköön, milloin välillä pelkällä tekstarilla. Ohjeen mukaan sairauspoissaolosta tuli aina ensin ilmoittaa yksikköön, minkä lisäksi esimiehelle virka-aikana. Illalla tai viikonloppuna sairastuessa tuli työntekijän ilmoittaa tästä heti aamulla tai viikonlopun jälkeen maanantaiaamuna soittamalla esimiehelle. Asiasta oli annettu yksikössä tarkat ohjeet, mitkä olivat olleet työntekijöiden saatavilla yksikön seinällä sekä käyty yhdessä läpi useaan kertaan. B oli ollut siten ohjeista tietoinen. Tätä asiaa oli käsitelty B:n kanssa useaan otteeseen, muun muassa kuulemistilaisuudessa 8.12.2020.

22. B:n menettely, joka johti yksikön työntekijöiden yhteiseen ilmoitukseen työnantajalle

Useat yksikön työntekijät (kahdeksan hoitajaa sekä yksikön päällikkö ja tiiminvetäjä) tekivät yhteisesti B:n toiminnasta ilmoituksen työnantajalle useista B:hen kohdistuvista moitteista kesällä/alkusyksystä 2020:

- Asukkaiden kovakourainen käsittely. B:stä on tullut 8–10 eri ilmoitusta muilta työntekijöiltä asukkaisiin kohdistuvista jopa väkivaltaisista otteista. Palautetta oli tullut kovakouraisesta toiminnasta siirtotilanteissa, kovakouraisesta kääntämisestä asukkaan raajoista, kovakouraisesti lonkasta kiinniottamisesta sekä useista vaaratilanteista erityisesti siirtotilanteissa. B oli useaan otteeseen saanut asiasta ohjeistusta ja hänen kanssaan oli useaan otteeseen käyty läpi oikea toimintamalli. Menettely osoitti täyttä piittaamattomuutta potilasturvallisuudesta sekä asukkaiden perusoikeuksista. Toiminta oli jatkunut 8.12.2020 pidetystä kuulemistilaisuudesta huolimatta samanlaisena.

- Yhteisten sääntöjen noudattamattomuus, jolla työntekijät ovat viitanneet edellä läpikäytyihin seikkoihin.

- B:n asiaton kirjoittelu työpaikan WhatsApp-ryhmässä.

23. Työtehtävien laiminlyönti

B:n lääkeluvat olivat olleet umpeutumassa 3.5.2021 eikä B olisi kyennyt suorittamaan lääketenttejä siten, etteivät lääkeluvat umpeutuisi. Jotta lääkeluvat pysyivät voimassa, oli lääketenttejä ryhdyttävä suorittamaan noin 6 kuukautta ennen, jotta lääkelupien voimassaolo varmistettiin. B:lle oli useamman kuukauden ajan muistutettu asiasta ja F oli kehottanut noin 4 kuukautta ennen sekä uudemman kerran noin 3 kuukautta ennen lupien umpeutumista B:tä suorittamaan lääketentit. Vaikka B olisikin ollut sairaslomalla eikä tietenkään velvoitetta tenttien uusimiseen sairaslomalla ollut, olisi hänen kuitenkin tullut huolehtia asiasta työssäolopäivinään, mihin olisi ollut riittävästi aikaa.

F oli saanut useammalta henkilöltä palautetta siitä, että B kieltäytyy välillisten töiden tekemisestä kuten tiskien- ja pyykinpesusta.

Näitä laiminlyöntejä oli käsitelty B:n kanssa useaan otteeseen, muun muassa kuulemistilaisuudessa 30.4.2021.

B:n työsopimuksen purkamista edeltäneet tapahtumat

Keskustelu 17.2.2020

Keskustelussa 17.2.2020 oli käyty läpi iltavuorossa tapahtunutta epäselvää tapahtumaa lääkelupiin liittyvistä asioista. Keskustelussa oli ollut läsnä B:n lisäksi F, H ja N. Keskustelusta oli laadittu muistio F:n toimesta.

Iltavuorossa oli ollut tilanne, jolloin paikalla oli ollut ainoastaan yksi lääkeluvallinen hoitaja. D:n yksikössä ainoastaan lääkeluvallisella hoitajalla oli oikeus laittaa ravintoliuosta ja vettä PEG-letkuun, mikä oli ilmennyt sekä yksikön lääkehoitosuunnitelmasta että B:tä perehdytettäessä. B:llä ja N:llä oli ollut illan aikana keskustelua PEG-letkuun liittyvistä lupa-asioista. B oli tässä yhteydessä väittänyt N:lle, että myös lääkeluvaton hoitaja saisi laittaa ravintoliuosta ja vettä PEG-letkuun ja että hänen perehdyttäjänsä H olisi näin B:lle ohjannut. N oli juuri palannut perhevapaidensa päätyttyä takaisin työhön, ollut epävarma asiasta ja ajatellut käytäntöjen muuttuneen. B:n antaman virheellisen tiedon mukaisesti N oli laittanut ravintoliuoksen tippumaan, minkä jälkeen B oli laittanut veden ravintoliuoksen perään.

Seuraavana aamuna N oli halunnut varmistaa vielä asian F:ltä, koska asia oli jäänyt häntä vaivaamaan. N:ää oli jäänyt edelleen mietityttämään, oliko toiminta kuitenkin ollut kiellettyä. F oli tässä kohden ohjannut N:ää ja kertonut ohjeen säilyneen lääkelupavaatimuksesta PEG-letkun osalta muuttumattomana.

H ei ollut ohjeistanut B:tä PEG-letkun osalta. H:n kysyessä B:ltä miksi hän oli näin N:lle sanonut, oli B vastannut F:n perehdyttäneen hänet PEG-letkun käyttöön. F ei ollut näin toiminut eikä kukaan ollut B:tä D:n yksikössä perehdyttänyt PEG-letkun käyttöön tai antanut lupaa lääkeluvattomalle hoitajalle tämän käyttöön. B:n väittämä oli myös tässä kohden ollut valheellinen.

Asia ei ole rauennut. Sillä seikalla, että B on sittemmin suorittanut lääkeluvat, ei ole merkitystä asiassa. Lääkelupien suorittaminen ei poista sitä tosiseikkaa, että B on toiminut vastoin työnantajaa ja työntekijää sitovaa lääkeohjetta ja käyttänyt PEG-letkua ilman lääkelupia. Työntekijän menettely on ollut erityisen moitittavaa ja osoittanut täyttä piittaamattomuutta asukasturvallisuudesta sekä työnantajan ohjeista, ja vaarantanut työnantajan toimiluvat.

B oli edellä selostetusta keskustelustakin huolimatta toistanut menettelynsä ennen varoitusta 23.4.2020 sekä tämän jälkeenkin.

Työnohjaus 18.2.2020

Koko D:n yksikön työyhteisölle oli järjestetty työnohjausta 18.2.2020. Mukana tilanteessa oli ollut myös työterveyden kautta saatu työnohjaaja. B oli osallistunut työnohjaukseen osana työyhteisöä. Työnohjausta ei ollut järjestetty B:tä varten eikä B:n virheiden ja laiminlyöntien johdosta. Työnohjauksen luonne ei ollut ollut millään tavoin huomauttaa B:tä työssä sattuneista virheistä, vaan antaa työnohjausta koko työyhteisölle.

Tilaisuudessa keskusteltiin lääkeohjeen rikkomisesta ja PEG-letkuruokinnasta B:n tuodessa asiaa keskusteluun.

Peg-letkuun liittyvät epäselvyydet olivat nousseet esille muiden työntekijöiden toimesta huolenaiheena. Ylipäätään työnantajan huomautuskäytännön mukaista ei ollut antaa suullisia huomautuksia työnohjauksessa. Vaikka asioista oli voitu keskustella edellä mainitussa tilaisuudessa, ei tämä ollut merkinnyt sitä, että B:tä olisi suullisesti huomautettu kyseisessä työnohjaustilaisuudessa eikä siten estänyt työnantajan myöhempää puuttumista asiaan varoituksella. B oli joka tapauksessa toistanut moitittavan menettelynsä työnohjauksesta huolimatta 18.2.2020 jälkeen.

Kirjallinen varoitus 23.4.2020

B:lle oli 23.4.2020 annettu kirjallinen varoitus toistuvasta lääkeohjeen vastaisesta lääkehoidon suorittamisesta ilman voimassa olevia lääkelupia sekä eläimen väkivaltaisesta kaltoinkohtelusta.

B:tä perehdytettäessä hänelle oli kerrottu, että PEG-letkuun ei saanut laittaa mitään ilman voimassa olevia lääkelupia. Tämä oli ilmennyt myös yksikön kirjallisesta lääkehoitosuunnitelmasta, jonka B oli myös itse lukenut ja allekirjoittanut. B:n lääkehoito-ohjeiden vastaisesta toiminnasta oli tehty poikkeamailmoitus, joka oli käsitelty B:n kanssa 17.2.2020. Ennen varoituksen antamista B:tä oli kielletty antamasta PEG-letkun kautta vettä ja /tai ruokaa asukkaalle ja ilmoitettu tämän olevan lääkeohjeen vastaista B:n puuttuvista lääkeluvista johtuen. Tästä nimenomaisesta ja yksiselitteisestä kiellosta huolimatta oli B antanut uudestaan vettä ja/tai ruokaa PEG-letkun kautta, rikkoen näin työnantajaa velvoittavaa lääkeohjetta ja työnantajan erikseen antamaa kieltoa. B myönsi tapahtuneen häntä asiasta kuultaessa 23.4.2020.

B oli heittänyt hoivakodin kotieläimenä olevan kissan kahteen eri otteeseen (8.1.2020 ja 9.1.2020) rajusti alas tuolilta siten, että paikalla olleet asukkaat, heidän omaisensa sekä työntekijät ovat järkyttyneet. B:n menettelylle ei ollut ollut mitään järjellistä syytä. Eläimeen kohdistuva toistuva väkivallan käyttäminen oli omiaan heikentämään työnantajan luottamusta B:n kykyyn huolehtia hänen vastuullaan olevista täysin autettavista asukkaista ja heidän turvallisuudestaan ja hyvinvoinnistaan. Ottaen huomioon B:n tehtävä sekä ammattieettiset vaatimukset, oli menettelyä pidettävä tavanomaistakin moitittavampana.

B:n väite kissa-allergiasta oli epäuskottava siihen nähden, että hänellä ei ole ollut yli vuoden työskentelyn aikana alkuvaihetta lukuun ottamatta poissaoloja allergiasta johtuen. Joka tapauksessa kissa-allergia ei ollut oikeuttamisperuste eläimen väkivaltaiselle kohtelulle.

Se, että B itse oli mahdollisesti subjektiivisena kokemuksenaan kokenut tulleensa huomautetuksi edellä mainituista menettelyistä työnohjauksen yhteydessä, ei vaikuta työnantajan oikeuteen antaa kirjallinen varoitus edellä mainituista työsuhteesta johtuvien velvoitteiden vakavista laiminlyönneistä. Työnantajalla on oikeus (ja myös velvollisuus) puuttua havaitsemaansa asukasturvallisuutta tai eläinturvallisuutta vaarantavaan moitittavaan toimintaan (esim. lääkehoito-ohjeen vastainen toiminta) ilman, että työnantaja menettäisi oikeutensa antaa asiasta varoituksen työntekijää kuultuaan ja työntekijän menettelyn moitittavuutta arvioituaan.

Sillä seikalla, että työnantaja oli vakinaistanut B:n työsuhteen varoituksen antamisen jälkeen, ei ole asiassa mitään merkitystä. Työsuhteen vakinaistaminen liittyy työnantajaa velvoittavaan työsopimuslain sääntelyyn, eikä se vähennä B:n aiemman toiminnan moitittavuutta miltään osin tai tarkoita sitä, että työnantaja ei pitäisi menettelyvirheitä vakavina. Varoituksen tarkoituksena on antaa työntekijälle mahdollisuus korjata nimetyt menettelyvirheet. Työsuhteen vakinaistaminen ei siten ole ollut ristiriidassa varoituksen tarkoituksenkaan kanssa.

Kuulemistilaisuus 8.12.2020

Kuulemistilaisuuden tarkoituksena oli kuulla B:tä työsuhteen päättämisperusteesta. Työnantaja harkitsi jo tuolloin B:n työsuhteen päättämistä vakavien laista ja työsuhteesta johtuvien velvoitteiden laiminlyönneistä johtuen.

Kuulemistilaisuuden aiheena olivat lukuisat B:n toiminnasta aiheutuneet laiminlyönnit. Otsikkotasolla nämä olivat: työnantajan ohjeiden noudattamatta jättäminen, asukkaisiin kohdistuvat rajut otteet, asukkaiden jättäminen huomioimatta, epäasiallinen kielenkäyttö asukkaita kohtaan, lääkeohjeiden noudattamattomuus sekä epäasiallinen käytös omaista kohtaan.

Kuulemistilaisuuden jälkeen, koska purkuperusteeseen ei voinut enää vedota 14 päivän säännöstä johtuneesta syystä, työnantaja oli päätynyt antamaan B:lle vielä yhden mahdollisuuden korjata menettelyään. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut, että työnantaja olisi hyväksynyt kuulemistilaisuudessa käsitellyt B:n menettelyt tai jättänyt B:n seuraamuksetta. B:n oli jo huomioiden hänen oma asemansa luottamusmiehenä tullut ymmärtää, että vaikka kuulemistilaisuus ei ollut johtanut työsuhteen päättämiseen, oli työnantajan katsottava tosiasiassa varoittaneen B:tä tämän lukuisista laiminlyönneistä. Yksittäisen poikkeamailmoituksen tapahtumat ja menettelyvirheet oli esimies käynyt B:n kanssa läpi heti niiden tultua työnantajan tietoon, ja B:lle oli annettu ohjausta asioissa. B:n moitittava menettely oli ollut jatkuvaa koko syksyn 2020 ajan, eikä B ollut muuttanut käytöstään suullisista huomautuksista huolimatta vaan jatkanut toistuvaa menettelyään. Jo eri laiminlyöntien lukumäärä sekä vakavuus ja laatu huomioon ottaen selvää on, että mikäli työntekijöiden suostumus B:n irtisanomiseen olisi tässä kohden pyydetty, olisi työnantajalla ollut olemassa jo joulukuussa 2020 irtisanomisperuste.

Työsuhteen purkuun johtaneet tapahtumat 16.4.2021

B:n 16.4.2021 erittäin vakavasta työvuorossa tapahtuneesta toiminnasta oli tehty edellä kuvattu poikkeamailmoitus (nr 14). Työnantajan tietoon B:n menettely oli tullut ensimmäisen kerran 20.4.2021, kun 16.4.2021 tapahtumia koskeva poikkeamailmoitus oli jätetty työnantajalle. Työsuhteen purkuperusteen täyttymistä arvioitaessa on annettava erityistä merkitystä 16.4.2021 tapahtumille, joiden olisi jo yksistään katsottava täyttävän erityisen painavan syyn edellytyksen työsuhteen purkamiselle.

Kuulemistilaisuus 30.4.2021

Kuulemistilaisuuden 30.4.2021 aiheena olivat lukuisat B:n toiminnasta aiheutuneet laiminlyönnit, joista vakavimpana on pidettävä tapahtumia 16.4.2021. Otsikkotasolla nämä olivat: asukkaan väkivaltainen kohtelu / tarpeettoman kivun aiheuttaminen, työnjohdollisten käskyjen antaminen, yksikön työntekijöiden tekemä ilmoitus B:n eri laiminlyönneistä, tietosuojarikkomus sekä työtehtävien laiminlyönti.

Työsopimuksen purku 3.5.2021

Kaikki edellä mainitut seikat sekä erityisesti 16.4.2021 tapahtumat huomioiden työnantaja oli päätynyt purkamaan B:n työsuhteen 3.5.2021. Purkamisen perusteena oli vakava ja olennainen sopimusrikkomus sekä vakava luottamuspula.

B:n työsuhteen purkamiselle oli ollut erityisen painava syy. Yksinomaan 16.4.2021 tapahtumat olivat luonteeltaan sellaisia, jotka yksistään, ilman mittavaa varoitus- ja huomautushistoriaakin, olisivat itsessään olleet riittäviä perusteita työsuhteen purkamiselle ottaen huomioon B:n koulutus ja pitkä työkokemus. B:tä oli lukuisia kertoja huomautettu ja varoitettu asukkaiden ja eläinten kaltoinkohtelusta, työturvallisuuden ja asiakasturvallisuuden vaarantamisesta sekä lääkeohjeiden vastaisesta lääkehoidosta, ja siitä huolimatta B oli kohdistanut asukkaaseen jälleen kerran, entistä törkeämmällä tavalla tarpeetonta kovakouraista kohtelua, ei purkuperusteen täyttymisen osalta ole mitään epäilystä. Asian moitittavuutta kuvaa muun muassa se, että 16.4.2021 tapahtumista olivat työtoverit tehneet ilmoituksen Aluehallintovirastolle työnantajan tietämättä.

Asiassa merkityksellistä on se, että ainoastaan B oli laiminlyönyt toimintavelvoitteensa, mistä työpari oli joutunut erikseen huomauttamaan. B:n tehtävä ja työtehtävät huomioon ottaen hänen olisi pitänyt ymmärtää, ettei hänen toimintansa ollut hyväksyttävää.

B:n toiminta oli vaarantanut asukas- ja potilasturvallisuuden sekä yksikön muiden työntekijöiden turvallisuuden. B:n toiminta ei ollut täyttänyt hoiva-alan eettisiä tai lain edellyttämiä vaatimuksia ja se oli ollut omiaan vaarantamaan asukkaiden turvallisuuden, yksikön toiminnan jatkumisen sekä työnantajan maineen. Työnantaja oli korostanut, että se ei sallinut minkäänlaista asukkaiden kaltoinkohtelua tai vaarantamista esimerkiksi työturvallisuusmääräyksiä rikkomalla. Oli selvää, ettei työnantajalta ollut voitu kohtuudella edellyttää työsuhteen jatkamista edes irtisanomisajan verran, kun huomioidaan, että B oli saanut useita huomautuksia ja varoituksia samankaltaisista asiakas- ja työturvallisuutta vaarantavista menettelyistään ilman, että hän oli muuttanut toimintatapojaan, ja että B oli osoittanut piittaamattomuutta asukkaiden hyvinvoinnista, kun hän ei ollut muuttanut kovakouraista toimintaansa edes asukkaan valittaessa kipua. Työnantaja ei ollut voinut ottaa edes riskiä siitä, että B:n kuvattu käytös olisi työnantajan palveluksessa jatkunut, sillä se olisi ollut myös omiaan muodostamaan riskin tuntuvan mainehaitan ja sitä kautta vahingon muodostumiselle.

B oli lisäksi käyttänyt työnjohtovaltaa hänelle kuulumattomalla tavalla antamalla työnjohdollisia käskyjä välillisiin töihin ja vuoronvaihtoihin liittyen sekä uhannut muita työntekijöitä irtisanomisella. Tämänkaltainen menettely oli erityisen moitittavaa, koska B oli pyrkinyt anastamaan työnantajan työnjohto-oikeuden luottamusasemaansa väärinkäyttäen. Lisäksi B oli kieltäytynyt tekemästä hänelle kuuluvia työtehtäviä ja painostanut työtovereitaan myös kieltäytymään niiden tekemisestä. Lisäksi B oli syyllistynyt tietosuojarikkomukseen, mikä oli ollut vastoin työnantajan ohjeita sekä suoraan laista johtuvia velvoitteita. Työnantaja oli voinut kokonaisarvioinnissaan purkuperusteen täyttymistä arvioidessaan ottaa myös edellä mainitut seikat huomioon.

Työnantajalta ei voitu edellyttää opastusta itsestään selvistä asioista kuten siitä, että täysin autettavia ja hauraita vanhuksia ei voinut käsitellä väkivaltaisesti tai kovakouraisesti. Sillä seikalla, että asukkaalle ei ollut aiheutunut näkyvää vahinkoa tai että tilanteessa ei ollut aiheutunut työtapaturmaa, ei ole asiassa lieventävää merkitystä, koska kyse oli puhtaasti sattumanvaraisesta seikasta seurauksen suhteen.

B:n työsuhteen purkukynnyksen arvioinnissa on katsottava olevan painava merkitys myös tapahtumilla, joita on käyty läpi kuulemistilaisuudessa 8.12.2020 ja jotka osoittavat B:n vakavien laiminlyöntien jatkuneen useiden huomautusten jälkeen. Se, että B oli jatkanut samankaltaista asukas- ja työturvallisuutta sekä työnantajan mainetta vaarantavaa toimintaa ja lähinnä koventanut otteitaan, osoittaa täyttä piittaamattomuutta työsuhteesta ja laista johtuvista velvoitteistaan. B:n menettely oli ollut omiaan vaarantamaan myös työnantajan toimiluvat. Puutteet lääkehoidossa, esimerkiksi lääkehoidon toteuttaminen ilman voimassa olevia lääkelupia, tai asukkaiden turvallisuuden vaarantuminen voi johtaa jopa toimintayksikön sulkemiseen ja siten aiheuttaa merkittävää vahinkoa työnantajan ydintoiminnalle. Kuultavan toimintaa säännellään laissa yksityisistä palveluista, laissa sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista sekä toimilupakriteeristössä. Työnantajan harkintavalta työnjohdollisissa asioissa on siten tavanomaista rajatumpaa ja sillä on korostettu velvollisuus puuttua työntekijän menettelyyn.

Kantajan väitteistä

B on kanteessaan väittänyt työsuhteen päättämisen tosiasiallisen syyn olleen työnantajan salaliitto ja henkilökohtainen kosto. Tätä ei voida pitää millään tavoin uskottavana väitteenä, mitä osoittaa muun muassa se, että B:tä koskevia poikkeamailmoituksia on tehnyt yhteensä kahdeksan eri hoitajaa sekä asiakkaiden omaisia. Suurin osa B:n laiminlyönneistä on tullut työnantajan tietoon ulkopuolisilta tahoilta, joilla ei ole ollut mitään intressiä kohdistaa B:hen em. väitteitä ilman tosiasiallista syytä. B:n väitteen epäuskottavuutta osoittaa myös se, että hänen läheisimmät työkaverinsa ovat työnantajan tietämättä tehneet kantelun B:n toiminnasta Aluehallintovirastoon.

B:n työsopimuksen purkamisessa ei ollut kyse millään tavalla B:n toimimisesta luottamusmiehenä eikä hänen työsuhteensa päättäminen myöskään liittynyt millään tavalla hänen aiemmin Hoivakoti Ulrikan toiminnassa esille nostamiinsa epäkohtiin. Päinvastoin työnantaja oli koko B:n työsuhteen ajan pyrkinyt suojaamaan hänen työsuhteensa jatkumista, vaikka objektiivisesti arvioiden työsopimuksen päättämisperuste olisi täyttynyt jo ennen purkuun johtaneita tapahtumia. Työnantaja ei ollut voinut sallia B:n työsopimuksen vastaisen räikeän menettelyn jatkumista loputtomiin.

C Oy käyttää tosiasiallista määräysvaltaa henkilöstöasioissa konsernin yksiköissä ja yrityksissä. Sillä seikalla, että C Oy:n henkilöstöhallinto on ollut päättämässä B:n työsuhdetta, ei ole mitään tekemistä Hoivakoti Ulrikan tapahtumien kanssa. Kyse on ollut lähinnä siitä, että työsuhteen purku, etenkin luottamusmiehen työsuhteen purku on äärimmäisen poikkeuksellinen tilanne, ja asia oli B:nkin oikeusturva huomioiden käsitelty konsernin lakimiehen läsnä ollessa. Kaikki työsuhteen päättämistilanteet C Oy:n -konsernissa hoidetaan C Oy:n henkilöstöhallinnon kautta. Lisäksi merkitystä on sillä, että B oli luottamusmiehenä edustanut useampaakin C Oy:n yksikköä kuin vain omaansa, joten oli luontevaa, että työsuhdetta koskevat päätökset tehtiin konsernitasolla B:n yksikön sijasta. B:n väitettä ei voida pitää uskottavana siitäkään syystä, että konsernin (C Oy) käytäntönä oli hoitaa henkilöstöasioita keskitetysti konsernitasolla, mitä osoittaa muun muassa se, että B:lle ja muille Ulrikan sulkemisen myötä työttömiksi jääneille maksettiin palkkaa konsernista keskeytyksen ajan. B on itsekin kanteessaan katsonut, että C Oy:llä on ollut uudelleensijoittamisvelvoite D:n yksikköön vuonna 2019, mikä osoittaa sitä, että C Oy on jo tuolloin käyttänyt konsernin henkilöstöasioissa tosiasiallista määräysvaltaa. Mikäli näin ei olisi ollut, ei B:tä olisi voitu valita myöskään C Oy:n Pohjanmaan alueen luottamusmieheksi.

Väite siitä, että B:n luottamusmieskoulutuksiin osallistuminen olisi kyseenalaistettu tai häneltä olisi kielletty samanlaiset työterveyspalvelut kuin muilta työntekijöiltä, ei pidä paikkaansa.

Sillä seikalla, että B:n työtaito ja käytös on todettu kiitettäväksi aiemmassa työsuhteessa, ei ole merkitystä käsillä olevan riita-asian arvioinnissa. Työsuhteen purku perustui B:n moitittavaan toimintaan A Oy:ssä, eikä aiemman työsuhteen arvioinnilla ole mitään vaikutusta purkuperusteen arvioinnissa. Kyseinen arviointi perustui ylipäätään vain hyvin lyhyeen, kuukausia kestäneeseen työntekoon.

Poikkeamailmoitusta ei tehdä henkilöstä, vaan tapahtumasta. D:n yksikössä on tehty 31.7.2020–25.3.2021 yhteensä 50 poikkeamailmoitusta. Poikkeamailmoituksia on tehty kaikista poikkeamista, ei pelkästään B:n toiminnasta. B:n omasta menettelystä on johtunut se seikka, että merkittävä osa poikkeamailmoituksista on koskenut B:n menettelyä.

Luottamusmiesasemasta ei seuraa automaattisesti oikeus saada työvuorolistoja nähtäväkseen. Yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksen luottamusmiessopimuksessa on määräykset luottamusmiehen tiedonsaantioikeudesta. Työvuorototeumat eivät kuulu tiedonsaantioikeuden piiriin. B ei ole myöskään pyynnön yhteydessä tuonut esiin yksilöityä erimielisyyttä, jonka selvittämiseksi kaikkien työvuorototeumien toimittaminen olisi ollut tarpeen.

B on saanut poikkeamailmoitustapahtumat tietoonsa yksikön tiimipalavereissa ja niistä tehtyjen pöytäkirjojen kautta.

Sillä seikalla, onko B:tä huomautettu 18.2., ei ole merkitystä, koska B:n kanssa asia käsiteltiin jo 17.2., ja B myöhemmin toisti menettelynsä ennen varoitusta.

Vaadittujen korvausten määristä

Mikäli vastoin vastaajan ja kuultavan näkemystä työtuomioistuin katsoisi B:n olevan oikeutettu korvauksiin työsopimuksen perusteettoman päättämisen johdosta, kantajan B:lle vaatima 26 kuukauden palkkaa vastaava korvaus on selvästi ylimitoitettu ja olosuhteisiin nähden täysin kohtuuton. Siinäkin tapauksessa, että tuomioistuin katsoisi, ettei purkukynnys olisi täyttynyt B:n kohdalla, olisi korvauksen määrä B:n menettely huomioiden mitoitettava vastaamaan enintään 1–2 kuukauden palkkaa.

Mahdollista korvausta alentavana seikkana on otettava huomioon B:n työsuhteen melko lyhyt kesto eli noin 2,5 vuotta. Lisäksi erityistä painoarvoa on annettava B:n itsensä antamalle aiheelle työsuhteen päättämiseen. Lisäksi B:n iän ja työkokemuksen perusteella hänen työllistymismahdollisuuksiaan ei voida pitää erityisen heikkona. Tiedossa on alan poikkeuksellisen voimakas työvoimapula. Lisäksi tiedossa on, että B on työllistynyt koulutustaan vastaaviin tehtäviin jo kesän 2021 aikana.

Vaatimus kohdassa 2b on perusteeton, koska työnantaja on suorittanut B:lle kanteessa vaaditun 1 kk palkan. Vaatimus on siten hylättävä.

Hyvityssakkoa koskeva vaatimus

Koska kuultava ei ole menetellyt asiassa työehtosopimuksen vastaisesti, ei myöskään Hyvinvointiala HALI ry:llä ole ollut valvontavelvollisuutta. Siinäkin tapauksessa, että työtuomioistuin katsoisi, että kuultavalla ei ole ollut perustetta työsuhteen purkamiseen, tulisi hyvityssakko jättää tuomitsematta. Oikeudenkäynnin poikkeuksellinen laajuus osoittaa jo yksistään sen seikan, ettei Hyvinvointiala HALI ry:llä olisi ollut tosiasiallista mahdollisuutta selvittää tapahtumiin liittyviä tosiseikkoja siten, että sillä olisi ollut mahdollisuus havaita purkukynnyksen täyttymisen arvioinnin kannalta oleelliset seikat sillä tarkkuudella, että sen voitaisiin katsoa rikkoneen valvontavelvollisuuttaan. Hyvityssakkoa koskeva vaatimus on hylättävä.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Työsopimus 21.12.2018
2. Tekstiviesti 29.1.2019
3. Yhteistoimintaneuvottelupöytäkirja
4. Lomautusilmoitus
5. Työtodistus
6. Vaadekirje 30.3.2020 sekä siihen liittyvät sähköpostit
7. Työsopimus 23.4.2020
8. Kuulemistilannetta 23.4.2020 koskeva tallenne ja sen litterointi
9. Varoitus 23.4.2020
10. Suupohjan peruspalveluliikelaitoskuntayhtymän lääkehoidon lupalomake
11. Kuulemistilannetta 8.12.2020 koskeva tallenne ja sen litterointi
12. Muistio kuulemistilaisuudesta 8.12.2020
13. Kuulemistilannetta koskeva tallenne ja sen litterointi 30.4.2021
14. Muistio kuulemistilaisuudesta 30.4.2021
15. Purkuilmoitus 3.5.2021
16. Kuusi poikkeamailmoitusta
17. Kantelu
18. Esimerkkikuva henkilönosturista
19. Poikkeamaprosessi
20. Poikkeamien käsittely
21. Kuva lukollisen lääkekaapin sijainnista
22. WhatsApp -viestittely
23. Kahdeksan sairauslomatodistusta
24. CV
25. B:lle myönnetyt Jääraappa-palkinto 2018, valinta vuoden Pohjalaiseksi 2019, Mediuutisten kunniakirja, potilasturvallisuuden ansiomerkki 2019 ja kutsu Tasavallan Presidentin järjestämän itsenäisyyspäivän vastaanottoon
26. Työsuhteeseen liittyvien ongelmien käsittely
27. Lääkehoitolupa
28. Työvuorolistat 12.–13.9.2020, 1.10.2020, 27.2.2021 ja 16.4.2021
29. Lääkärinlausunto 11.2.2022
30. Korkolaskelma
31. Sovinnon vahvistaminen 29.4.2020
32. Lääkärinlausunto 14.7.2020 terveydentilasta työnantajaa varten
33. Avin sähköpostisaate 28.4.2022

Vastaajan ja kuultavan kirjalliset todisteet

1. Purkuilmoitus
2. Lääkehoitosuunnitelma
3. Varoitus 23.4.2020
4. Muistio kuulemistilaisuudesta 8.12.2020
5. Muistio kuulemistilaisuudesta 30.4.2021
6. Poikkeamailmoitus 8.1.2020
7. Poikkeamailmoitus 9.1.2020
8. Poikkeamailmoitus 3.2.2020
9. Poikkeamailmoitus 20.6.2020
10. Poikkeamailmoitus 17.8.2020
11. Poikkeamailmoitus 17.8.2020
12. Poikkeamailmoitus 23.8.2020
13. Poikkeamailmoitus 12.9.2020
14. Poikkeamailmoitus 1.10.2020
15. Poikkeamailmoitus 26.10.2020
16. Poikkeamailmoitus 27.2.2021
17. Poikkeamailmoitus 16.4.2021
18. Muistio keskustelutilaisuudesta 17.2.2020
19. B:lle annettu ohjeistus lääketentin suorittamiseen liittyen
20. Lääkehoitolupa 18.6.2020
21. B:n lääkehoidon lupalomake Suupohjan peruspalvelu-liikelaitoskuntayhtymään
22. Todistus suoritetusta LOVe-kursseista
23. Todistus lääkelupasuorituksista 2.6.2020
24. E:n ja F:n tekemä kantelu aluehallintovirastoon 26.4.2021
25. C Oy:n vastaus AVI:n selvityspyyntöön 31.5.2021
26. Kuvakaappaus mittaustuloksesta 27.2.2021
27. Valokuvia (3 kpl) D:n yksikön lääkehuoneesta
28. D:n yksikön pohjapiirustus
29. Työvuorototeumat tapahtumapäiviltä
30. Sähköpostikeskustelu O-H

Kantajan henkilötodistelu

1. B, todistelutarkoituksessa
2. P, lähihoitaja
3. Q, sairaanhoitaja
4. O, pääluottamusmies
5. R, SuPer ry:n yksityissektorin neuvottelupäällikkö

Vastaajan ja kuultavan henkilötodistelu

1. G, yksikön päällikkö huhtikuulle 2020
2. S, työsuojeluvaltuutettu
3. J, lähihoitaja
4. H, lähihoitaja
5. K, lähihoitaja
6. F, tiiminvetäjä, yksikön päällikkö marraskuusta 2020
7. T, lähihoitaja
8. M, sairaanhoitaja, yksikön päällikkö huhti-lokakuu 2020
9. L, aluepäällikkö
10. U, työsuhdepäällikkö
11. E, lähihoitaja
12. V, palveluasiantuntija
13. N, lähihoitaja
14. W, työsuojeluvaltuutettu
15. X, Hali ry:n työmarkkinajohtaja

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

B on edellä kuvatuin tavoin työskennellyt C Oy:n ja sen tytäryhtiö A Oy:n palveluksessa lähihoitajana. Hän aloitti työskentelynsä konsernin palveluksessa Hoivakoti Ulrikassa marraskuun lopussa 2018. Alkuvuodesta 2019 B havaitsi hoivakodissa epäkohtia ja otti yhteyttä viranomaisiin, mikä johti siihen, että kaupunki otti hoivakodin toiminnan hoidettavakseen. Kanteessa kuvatuin tavoin B:stä tuli vuoden 2019 aikana runsaasti julkisuutta saaneen niin sanotun hoivakriisin ”kasvot” (K25).

B aloitti työskentelyn A Oy:n D:n yksikössä 7.1.2020. Hänen työsopimuksensa purettiin 3.5.2021. Purkamisen perusteeksi ilmoitettiin vakava ja olennainen sopimusrikkomus sekä vakava luottamuspula (V1). Työnantajapuoli on vedonnut lukuisiin, ennen muuta B:n käytökseen liittyviin seikkoihin, joiden perusteella se on katsonut, että työnantajalta ei ole voitu kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa. Kantaja taas on katsonut, että esitetyt väitteet ovat olleet tekaistuja ja rauenneet päättämisperusteina ja että B on joutunut hoivakriisin alullepanijana ja muun ohella luottamusmiesasemansa vuoksi työnantajansa silmätikuksi ja ajojahdin kohteeksi.

Asiassa on kysymys siitä, onko B:n työsopimuksen purkamiselle ollut yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksen osana noudatettavan luottamusmiessopimuksen 4 §:n mukaiset perusteet.

Henkilötodistelu

B on kertonut valmistuneensa lähihoitajaksi vuonna 2016. Hänet oli valittu vuonna 2020 C Oy:n Pohjanmaan alueen 16 yksikön luottamusmieheksi ja jonkin ajan kuluttua tästä konsernin varapääluottamusmieheksi toimialueenaan koko Suomi.

B on kertonut häntä kohtaan esitetyistä moitteista seuraavaa.

B oli kuullut hoivakodin kissaan liittyvästä moitteesta, kun hänelle oli ilmoitettu kuulemistilaisuudesta, joka lopulta oli johtanut varoitukseen. B oli allerginen kissoille ja hän oli saanut allergiaoireita aloittaessaan työt D:n yksikössä siellä asuvan kissan vuoksi. Hän ei voinut allergiansa takia koskea kissaan ja oli eräässä tilanteessa joutunut siirtämään kissan pois tuolilta keikuttamalla hieman tuolia. Kyse oli ollut erään asukkaan lempituolista, jolle tämä oli tilanteessa halunnut istumaan.

B:llä oli ollut lääkeluvat voimassa, kun hän oli aloittanut työt D:n yksikössä. Vasta jälkeenpäin oli käynyt ilmi, että yksikössä oli haluttu niitä uusittavan. Sittemmin lääkeluvat oli kuitenkin hyväksytty sellaisenaan ja B oli voinut aloittaa lääkehoidon antamisen myös D:n yksikössä. Kesäkuussa 2020 myönnetty lupa (K27, V20) oli ollut voimassa 3.5.2021 saakka.

B oli hoitajana toimiessaan ennen työskentelyä D:n yksikössä antanut potilaalle PEG-letkun kautta potilaalle nestettä, ruokaa ja lääkkeitä. B oli D:n yksikössä työskennellessään antanut letkun kautta potilaalle vain vettä ja ruokaa ennen kuin hänen lääkelupansa oli ollut voimassa. Kyseessä oli ollut tilanne, jossa hän oli toiminut tuolloin työparinaan työskennelleen N:n luvalla. D:n yksikössä häntä oli ensimmäisen kerran letkun käytössä opastanut H. PEG-letkua käyttäessä lääkehoito oli B:n näkemyksen mukaan lääkeaineiden antamista letkun kautta, kun taas ravinnon tai nesteen antaminen ei ollut lääkehoitoa eikä tällöin tarvittu lääkelupia. B:n lääkeluvat olivat olleet voimassa siihen saakka, kunnes työsuhde oli purettu. Välillä B oli ollut pitkällä sairauslomalla, jonka aikana hän ei ollut voinut hoitaa lupa-asiaa.

B oli ollut mukana keskustelutilaisuudessa 17.2.2020 (V18). B ei ollut saanut aikaa valmistautua siihen. Tilanteessa oli väitetty, että B oli antanut lääkeluvan vastaisesti PEG-letkulla ruokaa, vaikka hän oli saanut tähän luvan toiselta henkilöltä. Työnohjaus-nimikkeellä oli lisäksi pidetty 18.2.2020 tilaisuus, jossa oli käsitelty psykologin johdolla kissaan ja PEG-letkuun liittyviä tapahtumia. B oli kokenut tilanteen syyllistäväksi ja ahdistavaksi. Tilaisuudessa oli vatvottu samoja asioita ja psykologi oli muun ohella tivannut B:ltä, miksei tämä jo itkenyt. Myös yksikön päällikkö G oli huutanut B:lle. B oli tuntenut olonsa huonovointiseksi tilaisuuden jälkeen eikä hän ollut voinut jatkaa työvuoroaan vaan mennyt lääkäriin ja saanut pari päivää sairauslomaa. B:lle oli annettu tilaisuudessa varoitus ja huomautus, vaikka samoista asioista oli annettu ne jo aiemmin.

Kuulemistilaisuudessa 23.4.2020, jossa B:lle oli annettu varoitus, B oli myöntänyt keikuttaneensa tuolia, jolla kissa oli ollut, sekä antaneensa PEG-letkun kautta ruokaa ja nesteitä, mutta ei lääkkeitä. B oli kokenut tilanteen syyttävänä. B oli vakinaistettu kuulemistilaisuuden ja varoituksen antamisen jälkeen. Hän oli tätä ennen joutunut esittämään vaateita työnantajaa kohtaan, koska hän oli ollut ensin osa-aikainen eikä hänelle ollut tarjottu työtunteja, vaan sen sijaan työnantaja oli palkannut lisää osa-aikaisia työntekijöitä.

Poikkeamailmoituksista B on kertonut, että ilmoitus tuli C Oy:ssä tehdä heti, kun jotakin poikkeavaa oli tapahtunut. Ilmoitus tehtiin tietokoneella ja siitä meni tieto yksikön esimiehelle ja konsernissa kahdelle henkilölle. Asia tuli käsitellä viikon sisällä tiimipalaverissa. Asiasta kuitenkin keskusteltiin yksikön päällikön kanssa jo heti tapahtuman jälkeen, koska kyse saattoi olla hengenvaarallisesta tilanteesta. Ilmoitukseen tuli kirjata kellonaika, päivämäärä, tilanteen kuvaus ja kenelle poikkeama oli sattunut sekä ilmoituksen tekijän nimi. Ilmoitusta ei voinut tehdä suullisesti.

B ei ole muistanut tilannetta, jossa asukas olisi huutanut apua vessaan pääsemiseksi eikä hän olisi siinä auttanut. Asukkaat oli aina viety vessaan, kun he olivat sinne halunneet. B oli ensimmäisen kerran kuullut asiaa koskevasta väitteestä hänen kuulemistilaisuudessaan. B:lle ei ollut tuolloin kerrottu, kuka oli tehnyt asiaa koskevan poikkeamailmoituksen (V9). B:n mukaan oli erikoista, että kesäkuussa väitetysti tapahtuneesta asiasta oli H tehnyt poikkeamailmoituksen vasta lokakuussa. Tämä kuvasi B:n mukaan sitä ajojahtia, joka häneen oli kohdistunut.

B ei tunnistanut J:n 19.10.2020 tekemästä poikkeamailmoituksesta ilmenevää tapahtumaa, jonka väitettiin tapahtuneen elokuussa samana vuonna (K16, V10). B on kiistänyt toimineensa ilmoituksessa kuvatulla tavalla. Asukashuone oli niin pieni, ettei nosturia voinut pyöräyttää J:n kuvaamalla tavalla. Nosturia (K18) käyttäessä toinen hoitaja ohjasi sitä säätökapulalla asukkaan jalkojen puolelta ja toinen hoitaja toiselta puolelta. Tilanteessa kommunikoitiin työparin kanssa jatkuvasti.

B ei ole tunnistanut toistakaan J:n 19.10.2020 tekemästä poikkeamailmoituksesta ilmenevää asukkaan vaipan vaihtoon liittyvää tapahtumaa 17.8.2020 (K16, V11). B on kiistänyt toimineensa kyseisellä tavalla eikä asiasta ollut puhuttu hänelle mitään. Hän ei ole tunnistanut myöskään poikkeamailmoituksista V12 ja V14 ilmeneviä tapahtumia. Jos asukas söi sängyssä ja kykeni syömään itse, hänelle vietiin tarjotin ja hänet jätettiin syömään. Sängyssä asukas saattoi kuitenkin hetkessä valahtaa eri asentoon. Tarjottimen vei ja haki se, joka ehti. Kaikkien hoitajien tuli jatkuvasti huolehtia ruokailun onnistumisesta ja siitä, että asukas oli hyvässä asennossa.

B ei ole tunnistanut H:n tekemää poikkeamailmoituksesta V13 ilmenevää tapahtumaa, joka liittyi B:n väitettyyn vaatimukseen pitää lääkehuoneen ovi auki. B oli ainoastaan kysynyt säilytyspaikkaa vesipullolleen.

B ei ole tunnistanut K:n ja H:n suullisesti kertomaa tapahtumaa 13.9.2020, joka liittyi asukkaan kääntötilanteeseen ja B:n väitettyyn kovakouraisuuteen. B:llä ei kertomansa mukaan ollut tapana olla kovakourainen. Poikkeamailmoitukset tuli ylipäätään aina tehdä kirjallisesti.

B ei ollut ottanut kenenkään potilastiedoista kuvakaappausta (V16). Asukkaiden tiedot olivat muutenkin koneella. Oli kuitenkin mahdollista, että joku toinen oli ottanut kuvakaappauksen, kun B ei ollut uloskirjautunut koneelta.

B ei ollut työnantajan väittämin tavoin hoitanut kahden autettavia yksin. Yksikössä ei ollut ollut sääntöjä sen suhteen, miten kahden tai yhden autettavat hoidettiin. Luottamusmieheksi tultuaan B oli vaatinut, että yksikön päällikkö käy asukkaat läpi ja jokaisen kahden autettavan tietoihin tämä seikka merkittäisiin. B ei ollut myöskään työnantajan väittämin tavoin kohdellut asukkaiden omaisia epäkunnioittavasti. B oli kertonut rehellisesti asukkaan kuulumisista, myös huonoista asioista.

Hoitajilla oli omahoidettavia yleensä kaksi tai jos henkilökuntaa oli vähän, heitä saattoi olla kolme tai neljä. Omahoitaja toimi yhteyshenkilönä potilaan omaisille ja hän saattoi myös hankkia potilaalle tämän tarvitsemia perustarvikkeita. Muuten potilaiden hoito oli jaettu hoitajien kesken siten, että yksikössä oli niin sanottu vihreä ja sininen puoli, ja hoitaja työskenteli aina jommallakummalla puolella. Parityöskentelyssä asiakasta hoiti kaksi hoitajaa ja yksin työskennellessä yksi hoitaja. Jos jossain tarvittiin apua, mentiin auttamaan. Lähimmän vapaana olevan hoitajan tuli reagoida asukkaan tarpeisin. Tilanteiden priorisointi tuli harkita hoitajan itse.

B oli pyytänyt työnantajalta työvuorolistoja luottamusmiehenä ollessaan. Hän oli halunnut tarkistaa, että työntekijät olivat saaneet tasapuolisesti lauantai- ja sunnuntaityövuoroja eikä yövuoroja teetetty lain vastaisesti. B oli myös seurannut työntekijöiden tasapuolisen kohtelun vuoksi välillisen ja välittömän työn määriä. B oli myös halunnut varmistaa, että osa-aikaisille työntekijöille tarjottiin työtunteja eikä sen sijaan palkattu uusia työntekijöitä. B oli tätä varten saanut SuPerista lomakkeen. B ei ollut koskaan saanut listoja työnantajalta pyynnöstään huolimatta. Listoja koskenut pyyntö ei ollut ollut epäasiallinen. Luottamusmiehellä oli oikeus saada listat. B ei ollut ollut siten yhteydessä liittoon, että siitä olisi voinut aiheutua vahinkoa työnantajalle. B ei ole tiennyt, mistä asiaa koskevassa väitteessä oli ylipäätään kyse.

B oli ollut vähän aikaa työssä Kristiinankaupungin Ulrikassa ja havainnut siellä useita epäkohtia, joista hän oli tehnyt ilmoituksia kyseisen yksikön päällikölle, joka ei ollut reagoinut asiaan. Asia oli sittemmin mennyt aluehallintovirastolle. B:n aloittaessa työt D:n yksikössä hän oli kokenut, että ilmapiiri oli ollut varautunut. B oli luottamusmiehenä puuttunut edelleen useisiin eri yksiköiden epäkohtiin. B oli ollut epäkohdista yhteydessä D:n yksikön päällikköön ja saanut tältä vastaukseksi, että hänen tuli ottaa yhteys työsuhdepäällikkö U:hun. B oli toiminut näin, mutta U:kaan ei ollut vastannut B:lle. B oli tämän vuoksi tehnyt ilmoituksia aluehallintovirastolle.

B oli ollut yhteydessä myös työsuojeluvaltuutettu W:hen, kun eräässä C Oy:n yksikössä oli ollut liian vähän henkilökuntaa ja myös muita ongelmia. W oli ilmoittanut, että asia oli jo käyty läpi eikä siihen voitu enää puuttua. B oli kuitenkin halunnut auttaa kyseistä yksikköä ja ollut asiasta yhteydessä aluehallintovirastoon sekä kunnan edustajiin. Lopulta C Oy:n ja W:n oli ollut pakko reagoida tilanteeseen, ja tämän jälkeen W oli alkanut kutsua B:tä ”pikku Ulrikaksi”, minkä B oli kokenut alentavaksi. B oli kokenut olleensa silmätikku ja tulleensa kohdelluksi eri tavalla kuin muut työntekijät. Muut työntekijät olivat saaneet esimerkiksi käyttää työterveyslääkärin chat-palvelua, mutta B:ltä tämä oli kielletty. B ei ollut myöskään saanut muiden luottamusmiesten tapaan osallistua kokouksiin ilman yksikön päällikön ja U:n lupaa. B:tä oli myös kiusattu työpaikalla. B:lle oli esimerkiksi saatettu sanoa, että hänen tuli hoitaa tiskit muiden jo mennessä syömään, vaikka käytäntönä oli yleensä se, että kaikki söivät mahdollisuuksien mukaan yhdessä. Toiset työntekijät olivat saattaneet pelätä sitä, että B olisi saanut yksikön lakkautettua.

B oli noudattanut sairauslomasta ilmoittamista koskevaa ohjeistusta. Sairauslomasta ilmoitettiin yksikön päällikölle. Jos tämä ei ollut kyseisenä päivänä enää töissä, siitä ilmoitettiin suoraan yksikköön. Joitakin kertoja B oli antanut ilmoituksen sairauslomasta viime tipassa, esimerkiksi koska allergiasta johtuvan lääkityksen aiheuttamat oireet saattoivat tulla yllättäen.

B on kertonut väitetystä kovakouraisesta asukkaan pesutilanteesta 16.4.2021 (V17) seuraavaa. B oli ollut menossa työparinsa kanssa pesemään asukasta, jonka huoneeseen oli jo haettu pesulaveri. E oli kuitenkin tullut yllättäen asukkaan huoneeseen ja ilmoittanut, että hän tulisi B:n kanssa pesemään asukkaan. Tämä oli ollut poikkeuksellista, koska toimenpiteet tehtiin aina sen hoitajan kanssa, joka kyseisenä päivänä oli työparina. B ja E olivat siirtäneet asukkaan laverille ja vieneet saunan pesuhuoneeseen. Pesutilanteessa ei ollut tapahtunut mitään normaalista poikkeavaa eikä E ollut huomauttanut tilanteessa B:tä mistään asiasta. Pesutilanteessa B:llä oli yleensä ottaen tapana lämmittää pesuaine käsissä ja pestä hiukset, muuten hän teki pesut sienellä tai pesulapulla. Tilanteesta ei myöskään ollut tehty välittömästi poikkeamailmoitusta. Muistisairaat olivat haastavia potilaita ja he saattoivat kokea esimerkiksi paidan riisumisen kipuna, vaikka heitä ei käsiteltäisikään kovakouraisesti. Lähihoitajan opinnoissa oli opeteltu kääntötilanteita. Käännöt ja nostot tehtiin parityöskentelynä nostoliinan avulla. Asukasta ei saanut tilanteessa kääntää ranteista tai työntää lonkasta.

B oli ollut yllättynyt siitä, että hänen toimistaan oli tehty poikkeamailmoituksia. Asiat olisi tullut käydä läpi saman tai viimeistään seuraavan päivän aikana yksikön päällikön kanssa ja viikoittaisessa yksikköpalaverissa. B ei ollut ylipäänsä voinut osallistua yksikköpalavereihin luottamusmiesasioiden hoidon vuoksi sen jälkeen, kun uusi yksikön päällikkö F oli vaihtanut viikonpäivää, jolloin palaveri oli pidetty. Päivää ei ollut sittemmin B:n pyynnöstä huolimatta muutettu toiseksi.

B ei ollut tiennyt joulukuun kuulemistilaisuudessa 8.12.2020 esitetyistä asioista ja syytöksistä etukäteen. Hän oli saanut tilanteita koskevat poikkeamailmoitukset vasta työsuhteen päättymisen jälkeen. B ei ollut tiennyt E:n tekemästä ilmoituksesta tai kantelusta mitään ennen kuin työsopimus purettiin. Tilaisuudesta oli ilmoitettu B:lle ja pääluottamusmies O:lle vasta tilaisuutta edeltävänä päivänä eikä siihen ollut ollut aikaa valmistautua. Kaikkia poikkeamailmoitusten tekijöitä ei tilaisuudessa tuotu julki.

Aluehallintovirastolle tehdyssä kantelussa (V24) mainitut asiat eivät B:n mukaan pitäneet paikkaansa. Poikkeamailmoitukset ja muut väitteet olivat perättömiä eikä B tunnistanut niitä. Kyse oli kaiken kaikkiaan ajojahdista häntä kohtaan.

N on kertonut työskennelleensä B:n työtoverina D:n yksikössä syyskuuhun 2020 asti. Pyydettäessä kuvailemaan B:tä työntekijänä N on kertonut, että tämä oli normaali työntekijä siinä missä muutkin, mutta käyttänyt välillä töykeää kieltä asukkaille. N ei ollut puuttunut B:n kielenkäyttöön, koska ei ollut halunnut vanhemmalle hoitajalle sanoa asiasta mitään. N oli kuullut muilta B:n rajuista otteista. N oli ollut muutaman kerran B:n työparina.

Ensimmäisen kerran B:n työparina ollessaan he olivat yhdessä menneet tekemään iltapesua asukkaalle, jolla oli ollut PEG-letku. Tilanteessa N oli ääneen miettinyt, saiko ravintoliuoksen laittaa letkun kautta, kun hänellä itsellään tai B:llä ei ollut ollut lääkelupia voimassa. B oli kertonut N:lle olleensa edellisenä päivänä perehdytyksessä, jossa H olisi sanonut, että ravinnon sai laittaa tästä huolimatta. N oli empinyt, mutta kuitenkin uskonut B:tä ja laittanut ravintoliuoksen letkun kautta. B oli myöhemmin käynyt itse laittamassa letkun kautta vielä veden.

N oli seuraavana aamuna kysynyt asiasta sairaanhoitaja F:ltä, joka oli sanonut, ettei näin olisi saanut toimia ilman lääkelupaa. Asiasta oli kysytty myös H:lta, joka ei ollut kertomansa mukaan antanut B:lle lupaa PEG-letkun käyttöön. B oli pysynyt kannassaan, jonka mukaan hänelle oli asia näin opetettu. B oli sittemmin muuttanut kertomustaan siten, että luvan antaja olikin ollut F. F oli kiistänyt asian. Tämän jälkeen B oli sanonut, että henkilö olikin ollut joku muu, jota B ei ollut suostunut nimeämään. Tilaisuudesta oli tehty pöytäkirja 17.2.2020. Lisäksi oli sovittu, että asiaa käsiteltäisiin vielä työnohjauksessa.

T on kertonut työskennelleensä lähihoitajana D:ssä vuodesta 2013 lukien. Pyydettäessä kuvailemaan B:tä työntekijänä T on kertonut B: olleen epäluotettava, vaikka he sinänsä olivat tulleet hyvin keskenään toimeen. B:llä oli ollut paljon sairauspoissaoloja ja niihin epämääräisiä syitä. B oli T:n mukaan kerännyt tarkkaan ylös epäkohtia ja hänen suhteensa oli joutunut olemaan varuillaan. B oli myös pyrkinyt ottamaan johtajan aseman työyhteisössä. Hän oli ollut hyvin voimakastahtoinen, eikä hänelle voinut sanoa vastaan. B oli saattanut kesken työvuoron lähteä hoitamaan luottamusmiesasioita useaksi tunniksi, ja hänen työparinaan oli usein joutunut hoitamaan asiat yksin.

T oli nähnyt B:n heittävän hoitokodin kissan tuolilta niin, että kissa oli pudonnut maahan kyljelleen. T oli pitänyt tekoa kovakouraisena. Hän ei ollut tehnyt asiasta ilmoitusta. Tämä oli tapahtunut alkuaikoina B:n aloitettua työt yksikössä. T oli kuullut, että B oli ollut allerginen kissoille eikä ollut pitänyt niistä.

Erään kerran muistisairas asukas oli kysellyt, milloin hänen jo edesmennyt vaimonsa oli tulossa käymään. B oli karjaissut miehelle, että tämän vaimo oli kuollut jo aikoja sitten. Vanhus oli itkenyt asiaa pidemmän aikaa. T ei ollut uskaltanut huomauttaa asiasta B:lle.

B:n käytöksestä oli ollut puhetta tiimin- ja yksikönvetäjien kanssa sekä työyhteisössä muuten, mutta T ei ollut tehnyt niistä poikkeamailmoituksia.

K on kertonut työskennelleensä D:n yksikössä lähihoitajana kokoaikaisesti keväästä 2020. K oli tutustunut B:hen ollessaan muutamissa samoissa työvuoroissa tämän kanssa. Yhteistyö B:n kanssa oli yleensä sujunut ihan hyvin. K oli tehnyt ainakin yhden poikkeamailmoituksen kahden autettavan asukkaan kääntelyyn liittyvästä tilanteesta. Kyse oli ollut asukkaasta, joka ei ollut pystynyt auttamaan hoitotoimenpiteissä tai kertomaan omista tuntemuksistaan. Pesutilanteessa B oli yllättäen mitään sanomatta kääntänyt asukkaan K:ta kohti melko voimakkain ottein, jolloin oli ollut vaara asukkaan putoamisesta. K oli kuitenkin kyennyt pitämään asukkaasta kiinni. K oli kertonut jälkikäteen H:lle tapahtuneesta. Hän oli H:n kanssa myös tehnyt asiasta kirjallisen poikkeaman, koska K ei ollut vielä osannut tehdä sitä yksin. Poikkeamat piti tehdä saman tien tai ainakin mahdollisimman pian.

Syyskuussa 2020 oli ollut tilanne, jossa B oli pyytänyt työkaveria jättämään lääkehuoneen oven raolleen, jotta oli voinut mennä sinne juomaan vettä, vaikka ovi oli tullut pitää aina kiinni. Ovea ei ollut jätetty tilanteessa auki. K itse oli muistinsa mukaan ollut paikalla, koska hän oli ollut lääkehoidon perehdytyksessä tuolloin ja kulkenut lääkevastaavan mukana. K:n käsityksen mukaan B:tä kohtaan ei ollut ollut mitään salaliittoa.

J on kertonut työskennelleensä D:n yksikössä lähihoitajana noin seitsemän vuoden ajan. J:n mukaan B:llä ei ollut ollut lainkaan tiimityötaitoja ja hänellä oli ollut rajut otteet asukkaiden kanssa. B oli antanut paikkansa pitämättömiä työohjeita, kuten esimerkiksi, ettei likaisia lakanoita tarvitsisi vaihtaa. Muutoin B oli ollut hiljainen ja keskittynyt esimerkiksi kahvitauoilla omaan puhelimeensa. J oli useasti joutunut etukäteen tarkistamaan työvuorolistalta, oliko B ollut samassa vuorossa, jotta tähän oli voinut henkisesti valmistautua. B:n läsnäollessa oli pitänyt varoa puhumisiaan, koska B oli saattanut toistaa puheita selän takana niitä vääristäen. Työparina häntä oli saanut etsiä käytäviltä, kun oli tarvinnut apua. J piti B:tä epäluotettavana ja jollakin tavalla pelottavana.

J oli tehnyt poikkeamailmoituksen iltavuoron 17.8.2020 tapahtumista (K16, V10). Kyseinen ilta oli ollut J:lle kertomansa mukaan traumaattinen. J:llä oli ollut nivelten kanssa ongelmia, ja hänen oli ollut tuona iltana vaikea pysyä B:n vauhdissa. J ja B olivat olleet nostamassa asukasta tasonosturilla vuoteeseen geriatrisesta tuolista. J oli pitänyt kiinni nosturista ja ohjannut sitä ylöspäin, kun B oli toiselta puolelta ohjannut asukasta. Kun asukas oli saatu nostettua tuolista, B oli pyöräyttänyt asukkaan jalat toiselle puolelle todella nopeasti. J oli juuri ja juuri ehtinyt saada kätensä asukkaan pään taakse, ettei tämä ollut lyönyt päätään. Tilanteessa oli ollut myös vaara siitä, että asukkaan jalat olisivat osuneet betoniseinään. J oli hätääntynyt ja kieltänyt B:tä toimimasta liian nopeasti. B ei ollut reagoinut mitenkään vaan jatkanut toimenpidettä. Tasonosturilla toimiessa tuli J:n mukaan aina toimia hitaasti ja harkituin liikkein, jotta sen käyttö oli turvallista. J ei ollut tehnyt asiasta heti poikkeamailmoitusta, koska samana iltana oli tapahtunut muutakin eikä J:llä ollut muutenkaan tapana tehdä työtovereista poikkeamailmoituksia. J oli joka tapauksessa olettanut, että B oli ymmärtänyt toimineensa väärin, ja J oli siitä hänelle huomauttanut. J oli maininnut asiasta joidenkin päivien päästä esimiehelle (M), joka oli myöhemmin muistuttanut J:tä tekemään tilanteesta poikkeamailmoituksen. Tämän vuoksi J oli lopulta tehnyt asiasta ilmoituksen.

J oli tehnyt 17.8.2020 iltavuorosta myös toisen poikkeamailmoituksen (K16, V11). Kyseessä oli ollut asukkaan vaipanvaihtotilanteesta. Kun asukas oli saatu sängylle ja toimenpide aloitettu, B oli yhtäkkiä pyöräyttänyt asukkaan ympäri tämän alla olleella kahvallisella kääntöliinalla. B:n olisi kuitenkin pitänyt ennen kääntämistä siirtää asukasta itseensä päin, koska sänky oli ollut hyvin kapea. Asukas oli pyöräyttämisen johdosta päätynyt aivan sängyn reunalle, ja J oli joutunut nojaamaan itseään sänkyä vasten asukasta lonkasta kiinni pitäen, ettei tämä putoaisi. B oli alkanut pestä asukasta lonkan alueelta kiinni pitäen ja puskien tätä J:tä kohti eikä ollut lopettanut, vaikka J oli varoittanut, että asukas oli juuri putoamassa. Asukkaan jalat olivat jo osittain tulleet sängyn yli ja J oli puskenut itseään sänkyä vasten putoamisen estämiseksi. Kun B oli saanut pesun valmiiksi, J oli saanut asukkaan työnnettyä sängyssä keskemmälle ja pyytänyt B:tä vetämään tätä itseensä päin pois reunalta, minkä B olikin tehnyt. Vaikka J oli tilanteessa varoittanut B:tä kahdesti putoamisvaarasta tämä ei ollut reagoinut mitenkään. J ei ollut tehnyt asiasta heti poikkeamailmoitusta, koska hän oli olettanut, että asiaa tultaisiin käymään jälkikäteen viikkopalaverissa tai esimiehen toimesta läpi B:n kanssa. J:tä oli kuitenkin myöhemmin muistutettu poikkeamailmoituksen tekemisestä.

J oli tehnyt poikkeamailmoituksen 1.10.2020 iltavuoron tapahtumista (K16, V14). Iltavuoron alkaessa J oli mennyt erään asukkaan huoneen ohi ja kuullut vaikerrusta. Asukkaalla oli ollut edessään tarjotinpöytä, jolla oli ollut lounasruoka. Sänky oli ollut pystyasennossa ja asukas oli istunut siinä jalat suorina. Asukas ei ollut kuitenkaan jaksanut kannatella itseään vaan oli kaatunut siten, että oli maannut kaula sängyn laitaa vasten. Tilanteessa oli ollut todellinen kuristumisvaara. J oli tilanteen jälkeen heti kysynyt, kenen jäljiltä ruoka oli ollut ja hänelle oli kerrottu, että B oli vienyt asukkaalle lounaan. Tarjottimen viejällä oli ohjeiden mukaan ollut velvoite myös hakea se pois, mikä oli ollut kyseisen asukkaan osalta erityisen tärkeää, koska hoitajan tuli huolehtia tämän ruokailusta. Tässä tilanteessa asukas oli ollut useamman tunnin ilman valvontaa. J oli tehnyt tilanteesta poikkeamailmoituksen, koska hän ei ollut aiemmin nähnyt yhtä vaarallista tilannetta. J ei ole muistanut, oliko hän kertonut asiasta esimiehelle. Asiasta oli kuitenkin keskusteltu B:n kanssa.

J oli tehnyt niin ikään poikkeamailmoituksen 27.2.2021 tapahtuneesta (K16, V16). J oli ollut käyttämässä toimiston tietokonetta ja päättänyt kokeilla tekstinkäsittelyohjelman liitä-toimintoa, koska H oli aiemmin sattumalta löytänyt samaa toimintoa käyttäen luottamusmiestoimintaan liittyvän asiakirjan. Toimintoa käyttäessä J:lle oli ilmestynyt koneen muistiin jäänyt kuvakaappaus B:n omahoidettavan potilaan mittaustuloksista, mitä J oli pitänyt outona, koska tiedot sai tulostettua potilastietojärjestelmästä, jolloin tulostamisesta jäi järjestelmään tosin merkintä toisin kuin kuvakaappauksen ottamisesta. Kuvakaappaus oli ollut B:n ottama, koska siinä oli näkynyt hänen nimensä. J oli vienyt kopion kuvakaappauksesta suoraan yksikön päällikölle. Tekstinkäsittelyohjelmaa oli voinut käyttää C Oy:n yleisillä tunnuksilla, kun taas potilastietojärjestelmään oli päässyt vain henkilökohtaisilla tunnuksilla. Viimeksi mainitussa tilanteessa järjestelmästä oli näkynyt, kuka oli kulloinkin ollut järjestelmää käyttämässä.

J:lle oli ollut epäselvää, mistä asioista poikkeamailmoituksia piti tehdä eikä hän ollut tehnyt niitä kovin aktiivisesti vaan oli mieluummin halunnut jutella asioista tiimissä. Esimiehet olivat kuitenkin muistutelleet poikkeamailmoitusten tärkeydestä. Poikkeamailmoituksia oli käyty läpi viikkopalaverissa, kun niitä oli kerääntynyt muutama. Kyseessä oli apuväline eikä rangaistuskeino.

J:n arvion mukaan B:tä oli kohdeltu muihin työntekijöihin nähden vähintäänkin tasapuolisesti ja hänen osaltaan oli asioita katsottu myös pitkään läpi sormien, koska hän oli ollut luottamusmies ja esiintynyt julkisuudessa. Kun B:stä oli tullut luottamusmies, hänen käytöksensä oli muuttunut siten, että hän oli alkanut määräillä muita työntekijöitä enemmän.

Yksikössä oli järjestetty työnohjausta kevättalvella 2020. Tilaisuuksia oli ollut useampia, ja työnohjaaja oli ollut sama kaikissa tilaisuuksissa. Eräässä tilaisuudessa oli käsitelty tapahtumaa, jossa B oli antanut PEG-letkulla nestemäistä ravintoa ilman lääkelupia. B ei ollut tunnustanut tehneensä mitään väärää vaan oli syyttänyt muita hoitajia huonosta perehdytyksestä, ja asia oli muutenkin henkilöstön keskuudessa paisunut keskinäiseksi syyttelyksi. Jopa psykologi oli lopulta hermostunut B:n käytökseen, kun tämä oli vastaillut psykologille lyhyesti kieltäen tekojaan tai ympäripyöreästi vastuuta ottamatta, vaikka hänen oli täytynyt tietää toimineensa vastoin ohjeita.

Ennen kuin B oli tullut D:n yksikköön töihin, oli pidetty tilaisuus, jossa myös työsuojeluvaltuutettu S ja työsuhdepäällikkö U olivat olleet paikalla. Tilaisuus oli järjestetty, koska henkilöstö oli ollut huolissaan siitä, että yksikköön oli palkattu ”superhoitaja” ja pelännyt olevansa pian mediassa. S ja U olivat pyytäneet, että B otettaisiin hyvin vastaan. Tilanne oli ollut poikkeuksellinen, koska yleensä yksikön päällikkö oli puhunut henkilöstölle, kun yksikköön oli palkattu uusi työntekijä. Asiaa oli käsitelty myös työnohjauksessa.

B oli eräässä tilanteessa J:n lomalta palatessa ohjeistanut, ettei asukkaiden likaisia lakanoita ollut tarpeen enää vaihtaa. J oli kysynyt asiasta H:lta ja saanut vastaukseksi, että ne piti vaihtaa kuten ennenkin. Helmikuussa 2021 B oli ilmoittanut J:lle, että työvuoron vaihtamisesta saattoi työsuhdepäällikön mukaan saada varoituksen tai potkut.

E on kertonut valmistuneensa lähihoitajaksi keväällä 2020 ja työskennelleensä D:n yksikössä sen jälkeen heinäkuusta lukien elokuun loppuun 2021 saakka, josta ajasta E oli puoli vuotta toiminut tiiminvetäjänä. Tätä ennen E oli tehnyt D:n yksikössä opiskelun ohella sijaisuuksia.

E oli työskennellyt B:n työparina satunnaisissa työvuoroissa. E on kuvaillut B:tä työntekijänä hieman epäluotettavaksi. B:n sanomiset oli pitänyt tarkistaa ja hän oli lisäksi kohdellut asukkaita kovakouraisesti sekä puhunut heille töksäytellen. Myös omaisille B oli vääristellyt muiden hoitajien sanomisia. B oli voinut tarttua asukkaaseen voimakkain ottein ja ottaa asukkaita vääristä paikoista, kuten vaatteista tai ranteista, kiinni kääntötilanteissa. Tämä oli ollut toistuvaa ja siitä oli usein huomautettu häntä. Myös E oli tästä B:tä huomauttanut. B ei ollut reagoinut palautteeseen mitenkään. Hän oli hetkeksi muuttanut toimintatapaansa, mutta sitten palannut aiempiin käytäntöihinsä. E oli tullut hyvin toimeen B:in kanssa työparina, mutta kommunikointi B:n kanssa oli ollut erittäin vaikeaa eikä E ollut voinut luottaa B:n tekemisiin ja sanomisiin. B:tä koskevia poikkeamatilanteita oli käsitelty B:n kanssa kahden kesken ja siten, että yksikön päällikkö oli ollut mukana. B oli aina kiistänyt tehneensä mitään väärin.

D:n yksikössä kaikki asukkaat olivat olleet muistisairaita. Heidän kuntonsa oli vaihdellut ja jotkut olivat olleet täysin vuodepotilaita kykenemättä välttämättä lainkaan kommunikoimaan puheella.

E oli kirjannut B:tä koskevan poikkeamatilanteen 16.4.2021 tapahtumista (K16, V17). Kyse oli ollut tilanteesta, jossa E oli ollut B:n työparina, ja he olivat menneet pesemään kaksin hoidettavaa vuodepotilasta laverilla. Asukas oli ollut hyvin passiivinen eikä ollut kommunikoinut enää puheella vaan ainoastaan ilmein, elein ja ääntelyin. Huoneessa, kun asukasta oltiin siirtämässä sängystä pesulaverille, oli tapahtunut ensimmäinen vaaratilanne. Asukas oli ollut jo sängyn viereen asetetulla pesulaverilla ja sänkyä oli alettu siirtää laverista irti. Tällöin sängyn ja laverin väliin oli jäänyt rako, johon työpari tyypillisesti meni varmistamaan, ettei asukas päässyt tippumaan toisen hoitajan pidellessä vastakkaiselta puolelta kiinni. B:n olisi pitänyt mennä rakoon varmistamaan, ettei asukas putoaisi, mutta hän oli sen sijaan jäänyt seisomaan vuoteen jalkopäähän eikä ollut siirtynyt rakoon ennen kuin E oli häntä kehottanut.

Kylpytilassa asukasta oli tullut kääntää kyljeltä toiselle, jotta hänet olisi saatu pestyä. B oli asukasta käännellessään ja pestessään ollut kovakourainen. Kun asukas oli ollut selällään, B oli kääntänyt asukkaan itseensä päin tätä ranteesta vetäen ja pitäen kiinni myös tämän polvitaipeesta. Asukas oli vetämisen johdosta irvistänyt, uikuttanut ja selvästi kokenut kipua. B ei ollut reagoinut asiaan mitenkään ja E oli joutunut siitä B:tä huomauttamaan. B:lle oli täytynyt olla selvää, että siirtotilanteissa ei saanut vetää ranteesta, eikä hän ollut muuttanut toimintaansa asukkaan reagoinnista huolimatta. Normaalisti kyseinen asukas oli ollut hyvin passiivinen eikä ollut kommunikoinut mitenkään, vaan oli ollut täysin autettava vuodepotilas. B oli myös pursottanut shampoota suoraan asukkaan päähän ja intiimialueille, mistä E oli niin ikään huomauttanut. E:lle oli tullut pesutilanteen jälkeen sellainen olo, ettei hän uskaltaisi päästää B:tä toimimaan yksin asukkaiden kanssa.

E oli kertonut asiasta yksikön päällikkö F:lle 16.4.2020, ja tehnyt muistinsa mukaan asiasta samana päivänä poikkeamailmoituksen, koska asukasturvallisuutta oli vaarannettu. F oli ilmoittanut asiasta myös asukkaan omaisille. E oli keskustellut asiasta lisäksi aluepäällikkö L:n kanssa. E oli tehnyt B:stä kantelun, koska B oli ennenkin vaarantanut potilasturvallisuuden eivätkä tämän toimintatavat olleet muuttuneet, vaikka asioista oli keskusteltu. Mistään hoitajan toiminnasta ei saanut aiheutua asukkaalle kipua. Tällaisessa tilanteessa toimintatapaa piti muuttaa välittömästi. Hoitovastaisuus tarkoitti sitä, ettei henkilö pitänyt hoitotoimenpiteistä ja hän saattoi olla hoitotilanteissa aggressiivinen. Tämä saattoi olla muistisairaille ominaista. Nyt kyseessä ei ollut ollut hoitovastainen vaan erittäin passiivinen asukas.

Kun poikkeamailmoitus tehtiin, tiiminvetäjä ja yksikönpäällikkö saivat asiasta tiedon järjestelmän kautta. Ilmoitus tulostettiin ja asia käsiteltiin tiimipalaverissa koko työporukan kesken. Poikkeama tuli tehdä mahdollisimman pian tapahtuneesta.

H on kertonut perehdyttäneensä B:n työtehtäviin D:n yksikössä kahden viikon ajan ja työskennelleensä tämän jälkeenkin paljon samoissa työvuoroissa B:n kanssa. Perehdytys oli muuten ollut perehdytyslistan mukainen, mutta sairaanhoitaja oli perehdyttänyt lääkehoitoon liittyvät asiat. H oli nimenomaisesti kieltänyt B:tä tekemästä lääkehoitoon liittyviä toimenpiteitä ennen lääkelupien saamista. B oli H:n mukaan ollut työntekijänä ailahteleva. B:n kanssa työt olivat sujuneet välillä hyvin, mutta toisaalta hän oli esimerkiksi saattanut jättänyt jonkin sovitun työn tekemättä tai käynyt yksin hoitamassa kaksin laitettavat asukkaat. Lisäksi hän oli välillä puhunut asukkaille rumasti ja ollut lähikontaktissa otteissaan kovakourainen. B oli kertonut avoimesti vanhoista työpaikoistaan ja kritisoinut niitä voimakkaasti, mikä oli ahdistanut H:ta.

H oli tehnyt poikkeamailmoituksen 9.1.2020 sattuneesta tapahtumasta (V7), jolloin H oli nähnyt, että B oli nostanut lantion tasolle ruokasalin tuolia, jolla hoitokodin kissa oli ollut nukkumassa, ja heittänyt kissan siitä pois. Mitään tarvetta kissan siirtämiselle ei ollut ollut, koska useita muitakin tuoleja oli ollut vapaana. Kissa tyypillisesti nukkui ruokasalissa. H oli sanonut B:lle, että kissalla oli lupa nukkua tuolilla, mihin B ei ollut vastannut mitään. Paikalla oli ollut muitakin hoitajia ja asukkaita. H oli tehnyt poikkeamailmoituksen vasta jälkikäteen, koska hän ei ollut tiennyt, että poikkeaman voi ja se pitikin tehdä myös tällaisesta tilanteesta.

H oli kuullut tapahtumasta 3.2.2020 (V8), jolloin B oli väittänyt, että H olisi antanut hänelle luvan laittaa PEG-letkuun ravintoliuoksen ja veden ilman lääkelupia. H oli nimenomaisesti painottanut B:lle, ettei hän saanut laittaa mitään letkun kautta, koska letkun käyttäminen oli riskialtista ja letkut saattoivat olla erilaisia eri hoitopaikoissa. H oli kuullut B:n väitteestä mahdollisesti seuraavana päivänä N:ltä, joka oli ihmetellyt, olivatko letkuun liittyvät käytännöt muuttuneet. H oli yrittänyt ottaa asian esille B:n kanssa kolme kertaa ja painottanut, ettei letkua saanut käyttää ilman lääkelupia. B ei ollut suostunut keskustelemaan asiasta. H oli sanonut B:lle keskustelevansa asiasta esimiehen kanssa. Asiasta oli sittemmin käyty keskustelu (V18), jossa mukana olivat olleet H, B, F ja N. B:n kertomus oli keskustelun aikana muuttunut niin, että F olisikin ollut se, joka oli antanut B:lle letkun käyttöön luvan. F oli kiistänyt tämän, koska hän ei ollut vielä edes perehdyttänyt B:tä letkun käyttöön. Tämän jälkeen B oli väittänyt, että luvan antaja olisi ollut joku kolmas henkilö, jota B ei ollut suostunut nimeämään. Keskustelu oli kestänyt yli tunnin eikä siinä ollut päästy mihinkään lopputulokseen.

H oli tehnyt poikkeamailmoituksen B:n menettelystä 20.6.2020 (V9). Kyse oli ollut tilanteesta, jossa asukas oli ruokasalissa aamupalan jälkeen pyytänyt päästä vessaan, mihin B oli vastannut, ettei tällä voinut olla tarvetta vessakäynnille. H oli kuitenkin vienyt asukkaan vessaan, mihin tällä oli ollut todellinen tarve, ja huomauttanut B:lle sen jälkeen asiasta.

H oli tehnyt poikkeamailmoituksen B:n menettelystä 23.8.2020 (K16, V12). H oli ollut viemässä päivällistä asukkaalle ja huomannut, että asukkaalla oli ollut vielä lounastarjotin edessään ja hän oli valahtanut pahaan asentoon tarjottimen ja sängyn laidan väliin. H oli kysynyt B:ltä, kuka oli lounaan asukkaalle vienyt, ja oli selvinnyt, että tämä oli ollut B. B oli kertonut H:lle, että uuden ohjeistuksen mukaan asukkaan sai jättää istumaan ja syömään ruokaansa seuraavaan ruokailuun saakka. H oli selvittänyt asiaa ja todennut, ettei B:n väite uudesta ohjeistuksesta pitänyt paikkaansa. Yksikössä oli ollut lounas puolenpäivän aikaan ja päivällinen neljän, puoli viiden maissa. Kyseinen asukas oli ollut täysin autettava eikä pystynyt itse korjaamaan asentoaan. Lisäksi hän oli ollut osittain syötettävä, jolloin hoitajan olisi pitänyt seurata, miten ruokailu sujui. Yksikköpalaverissa oli sovittu, että se, joka vei ruoan asukkaan huoneeseen, hoiti ruokailun alusta loppuun saakka tai delegoi tehtävän eteenpäin, jos itse ei ehtinyt. Muuten riskinä oli, että asukas joutui huonoon asentoon ja pahimmassa tapauksessa tukehtui. Toiset hoitajat eivät voineet tietää, kenelle ruoka oli viety huoneeseen.

H oli tehnyt poikkeamailmoituksen B:n menettelystä 12.9.2020 (K16, V13). H:lla oli ollut lääkevuoro ja hän oli ollut sulkemassa keittiön ja lääkehuoneen sermiovea, jolloin B oli pyytänyt, että ovi jätetään auki, jotta hän voi käydä siellä juomassa. H oli huomauttanut, että oven tuli olla kiinni, ettei kukaan päässyt lääkekaapille. H oli ohjeistanut B:tä jättämään vesipullon oven vieressä olevan kaapin päälle, kuten H oli itsekin tehnyt. B:n oli täytynyt tietää, että lääkehuoneen oven tuli olla lukossa. Lääkehuoneen avain oli ollut vain lääkevastaavalla eikä ilman sitä päässyt keittiöön. Sen sijaan siellä sijaitsevaan lääkekaappiin oli kaikilla ollut avain. Jos kaapista olisi kadonnut lääkkeitä, olisi asia ollut kyseisenä päivänä lääkevastaavana toimineen vastuulla.

H oli tehnyt poikkeamailmoituksen B:n menettelystä 26.10.2020 (K16, V15). H oli ollut B:n kanssa saattohoitopotilaan luona, joka oli ollut erittäin huonossa kunnossa ja täysin toimintakyvytön. H oli laskenut sängyn laidan ja ollut jalkopäässä siirtämässä tyynyjä pois tämän jalkojen alta. B oli yllättäen kääntänyt asukasta, jolloin H oli juuri ja juuri ehtinyt ottaa asukkaan vaatteista kiinni, ettei tämä olisi tippunut lattialle. H oli säikähtänyt tilannetta ja sanonut B:lle, ettei tämä saisi toimia niin nopeasti. B ei ollut vastannut mitään. Kääntötilanteessa oli H:n mukaan tärkeää, että työpari tiesi, mitä toinen oli tekemässä, muuten tuli vaaratilanteita.

H:lla oli tapana tehdä paljon poikkeamailmoituksia. Hänellä oli tapana pitää poikkeamatapahtumista listaa ja kirjata niitä myöhemmin omassa rauhassa. Työ oli hektistä eikä poikkeamailmoituksia aina ehtinyt tehdä heti tai välttämättä samalla viikollakaan. Poikkeamailmoituksia koskevien ohjeiden mukaan niillä oli seurattu laatua, ja kaikesta laatuun liittyvästä piti tehdä ilmoitus, kuten lääkevirheistä tai esimerkiksi asukkaan kaatumisesta taikka siitä, jos itse toimi jossain tilanteessa väärin. Poikkeamailmoitusten tarkoituksena oli parantaa toiminnan laatua tuomalla poikkeamatilanteet työnantajan tietoon. Ilmoitusten tekoajasta ei ollut annettu ohjeita, mutta ne tuli käsitellä kahdessa kuukaudessa yksikköpalaverissa. Palavareissa oli muistutettu tekemään herkästi poikkeamia.

H ei ollut kuitenkaan tehnyt ilmoituksia kaikista havaitsemistaan B:n tekemistä äkkinäisistä käännöistä ja ranteesta vedoista taikka esimerkiksi yksittäisestä nosturisiirtotilanteesta, jossa laite oli yhtäkkiä tullut H:n varpaille. Eräässä tilanteessa asukas oli valittanut kipua, kun B oli ottanut ranteesta kiinni. B ei ollut tilanteessa reagoinut asiaan. Raajoista ei saanut ottaa ylipäänsä kiinni loukkaantumisvaaran vuoksi. Yksikössä oli loppuvuodesta 2020 käyty läpi perusasioita asukkaiden siirtämisestä.

H oli ollut mukana yksikössä pidetyssä työnohjauksessa 18.2.2020, joka oli ollut yksi osa erityistä työnohjausjaksoa. Tilaisuudessa oli henkilöstön pyynnöstä tarkoitus käsitellä muun ohella viestintää ja tiedonkulkua työyhteisössä. Joku työntekijöistä oli pyytänyt, että tilaisuudessa käsiteltäisiin B:hen liittyvää PEG-letkuasiaa, joka oli jäänyt epäselväksi. Henkilöstölle oli ollut tärkeää tietää, mistä B:n väittämä väärä PEG-letkun käytön ohjeistus oli ollut peräisin, jotta asia olisi saatu korjattua.

H oli alkuvuodesta 2021 laittanut liittoon tiedustelun siitä, miten tuli toimia, koska työyhteisö oli alkanut väsyä B:n toimintaan (V31). B:n luottamusmiestoimeen liittyviä kirjauksia oli ollut tietokoneella yleisesti nähtävillä ja muutenkin oli ilmennyt epäluottamusta B:hen luottamusmiehenä. H oli ollut välillä lomalla ja sieltä palatessaan työtoverit olivat valittaneet, että tilanne oli alkanut olla huono ja B oli kieltänyt heitä tekemästä välillistä työtä. Lähihoitajamitoitus oli kuitenkin ollut yksikössä hyvä, eikä välillisen työhön tekemiseen ollut muuta henkilöstöä eikä tiskaaminen ja pyykin pesu ollut aiheuttanut ongelmia. B oli kuitenkin kieltänyt esimerkiksi tiskien purkamisen pesukoneesta. Tilanne oli alkanut olla sietämätön. H oli pyytänyt liitosta, että joku olisi voinut tulla ohjeistamaan oikeat menettelytavat. Palveluasiantuntija V oli jo aiemmin käynyt yksikössä samalla asialla. Työntekijät olivat tammi-helmikuussa 2021 tehneet yhdessä heitä B:n toimissa vaivaavista asioista listan, jonka laatimisessa olivat olleet lähes kaikki työntekijät, noin 8–10 henkilöä. Asiat oli kirjoitettu toimiston pöydän ääressä siten, että jokainen oli saanut ilmoittaa oman kantansa asioihin ja asia oli viety eteenpäin koko työyhteisön asiana. H oli kertonut myös yksikön päällikkö F:lle asiasta. Pääluottamusmies O oli sanonut, että asiaa selviteltiin ja piti odottaa, mitä C tekisi asian suhteen. O:lta tai liitosta ei ollut saatu tilanteeseen enempää tukea.

P on kertonut työskennelleensä lähihoitajana D:n yksikössä kahdeksan vuoden ajan, myös B:n kanssa työparina. B oli P:n mukaan ollut hyvä työntekijä eikä hänen työssään ollut P:n havaintojen mukaan ollut mitään moitittavaa. B oli kohdellut asukkaita hyvin ja kunnioittavasti. Mitään rajuja otteita asukkaiden siirtotilanteissa ei P:n mukaan koskaan ollut ollut. Myös vaipanvaihdot ja pesutilanteet olivat sujuneet normaalisti ja asiallisesti. Ylipäätään B oli hoitanut työnsä kuten lähihoitajan kuului. Hän oli käyttäytynyt hyvin myös asukkaiden omaisia kohtaan. B ei ollut kohdellut hoitokodin kissaa mitenkään erityisesti muihin verrattuna. B oli kertonut P:lle olevansa allerginen kissoille. B oli tehnyt kaikkia samoja töitä kuin muutkin hoitajat eikä hän ollut ainakaan P:tä kieltänyt tekemästä välillistä työtä.

Jos asukas oli huonossa asennossa, asennon korjaaminen oli kuulunut asian havainneelle hoitajalle. Asukkaan ruokaillessa huoneessaan yleensä se hoitaja, joka vei ruuan asukkaalle, myös haki sen pois. Joskus oli kuitenkin saattanut olla tilanteita, joissa tarjotin oli jäänyt huoneeseen, jolloin tilanteen havainneen hoitajan tuli viedä tarjotin takaisin keittiöön. Hoitajia oli ollut iltavuorossa neljä, aamuvuorossa neljästä viiteen ja yöllä yksi. Usealla asukkaalla oli ollut hälytysranneke hätätilannetta varten, mutta vain harva oli muistisairautensa vuoksi osannut käyttää sitä. Jos toisen asukkaan ranneke hälytti syöttötilanteen ollessa kesken, oli tarkistettava, että syötettävä asukas oli ollut hyvässä asennossa ennen hälytykseen vastaamista.

Poikkeamailmoitus tuli tehdä heti havainnon jälkeen. Se voitiin tehdä kaikesta normaalista poikkeavasta. Ilmoitus tuli tehdä kirjallisesti tietokoneella. Poikkeamat käsiteltiin yhteisissä palavereissa.

P oli ollut läsnä 18.2.2020 pidetyssä työnohjauksessa. P oli kokenut tilanteen todella ahdistavaksi. Paikalla oli ollut työpsykologi, joka oli koko tilaisuuden ajan moittinut, kiusannut ja tentannut B:tä kaikkien kuullen. P ei ollut tiennyt, mistä oli ollut kyse, koska oli juuri tullut viiden viikon sairauslomalta. Tilanteen lopuksi jokainen oli sanonut jotain positiivista B:stä. B oli puolustanut itseään ja ollut tilaisuudessa yllättävänkin rauhallinen, mutta sen jälkeen hän oli kokenut rytmihäiriöitä ja joutunut lähtemään kesken iltavuoron kotiin.

P ei tiennyt, miksi B:n työsuhde oli purettu. B oli ollut hyvä luottamusmies. P:lle kukaan ei ollut puhunut B:hen liittyvistä asioista, koska hän oli tätä aina puolustanut.

Q on kertonut työskennelleensä sairaanhoitajana D:n yksikössä ja olleensa B:n kanssa siellä samaan aikaan kesäkuusta 2020 helmikuulle 2021. Q oli työskennellyt B:n kanssa sekä aamu- että iltavuoroissa. Aamuvuoroissa oli toimittu tiimeissä ja iltavuoroissa he olivat olleet työparina siten, että yhteisiä työvuoroja oli ollut 4–5. B oli tehnyt tehtävänsä tunnollisesti eikä Q ollut havainnut hänen toiminnassaan hoitajana mitään laiminlyöntejä tai moitittavaa. Ainoa asia, josta Q oli B:tä huomauttanut, oli ollut tilanne, jossa B oli eräänä aamuna ilmoittanut liian myöhään, ettei voinut tulla töihin. Q ei ollut tehnyt poikkeavia havaintoja kissan kohtelun suhteen. B oli kohdellut asukkaita ja omaisia asiallisesti kuten muutkin hoitajat. B oli osannut toimia asukkaiden kääntö- ja siirtotilanteissa ja muissa hoitotilanteissa. Hoitaja, joka huomasi asukkaan asennon huonoksi, tuli korjata se. Kun asukas nostettiin sängystä pyörätuoliin, hänet laitettiin hyvään asentoon, mutta asento saattoi kuitenkin lihasjäntevyyden puutteen vuoksi muuttua, ja siihen tuli asian havaitessaan puuttua. Tarjottimen vieminen ja tuominen asukkaalle normaalisti sovittiin hoitajien kesken. Usein tarjottimen tuoja oli myös vienyt sen pois. Sitä ei kuitenkaan aina kiireessä muistanut tehdä. Joskus harvoin illasta oli tarjottimia saattanut jäädä huoneisiin päivällisen jälkeen ja se oli huomattu iltaruuan yhteydessä. Asukkailla oli turvarannekkeet, jotka olivat hälyttäneet tilanteissa, joissa asukas oli päässyt ulko-ovista ulos, ja näihin hälytyksiin oli aina reagoitava heti. Toisaalta tietyt asukkaat olivat tyypillisesti aiheuttaneet turhia hälytyksiä rannekkeeseen nojatessaan tai sitä muuten painellessaan eikä näitä tilanteita pidetty niin kiireellisinä, koska henkilöt olivat olleet ennalta tiedossa.

Q:n mukaan PEG-letkua voi käyttää ravinnon ja nesteen antamiseen, kun oli näyttänyt toiselle hoitajalle osaavansa sitä käyttää. Q ei tiennyt B:n menettelystä letkun kanssa, koska hän oli aina itse lääkevastaavana hoitanut sen käytön ollessaan B:n kanssa työvuorossa. Hän ei ollut myöskään ohjeistanut B:tä letkun käytössä.

Jotkut asukkaat olivat hoitovastaisia siten, ettei asukas halunnut pesulle tai vaippaansa vaihdettavan. Tällöin henkilön kanssa keskusteltiin ja häntä suostuteltiin tai asukkaan huomio kiinnitettiin muualle. Esimerkiksi pesua voitiin myös lykätä myöhempään ajankohtaan, jolloin tilanne oli saattanut jo muuttua.

Poikkeamailmoitus tuli ohjeistusten mukaisesti tehdä mahdollisimman pian. Ilmoitus oli hyvä tehdä saman tai viimeistään seuraavan työvuoron aikana. Se tehtiin kirjallisesti, eikä sitä voinut tehdä suullisesti. Ilmoitukset tuli käsitellä viikkopalavereissa. Ilmoituksen tekijää ei koskaan kerrottu viikkopalaverissa. Ilmoitus tehtiin yleensä tapahtumasta eikä Q tiennyt, olivatko viikkopalavereissa läpikäydyt ilmoitukset koskeneet B:tä. Q ei ollut ollut mukana jokaisessa viikkopalaverissa.

B oli Q:n mukaan ollut hyvä ja hyvin aktiivinen luottamusmies. Epäkohtien ponnekas esiin tuominen oli kuitenkin voinut ärsyttää ihmisiä ja joku oli saattanut ottaa sen jopa henkilökohtaisena moitteena. Q:n käsityksen mukaan B oli tehnyt ilmoituksia aluehallintovirastolle, mutta hän ei tiennyt, mitä ne olivat koskeneet. B oli puuttunut ainakin iltavuoron vahvuuteen, koska niissä oli ollut liian vähän henkilökuntaa. Työyhteisön suhtautuminen B:hen oli ollut varauksellista. Q oli myös kuullut työnohjaustilanteesta, joka oli aiheuttanut pahaa mieltä. Asiaa ei ollut hoidettu asianmukaisesti.

G on kertonut D:n yksikön päällikkönä vuodesta 2014 lukien. Hän oli ollut poissa yksiköstä 24.4.2020 ja 3.5.2021 välisen ajan. Kyse oli ikäihmisille tarkoitetusta tehostetun palvelun asumisen yksiköstä, jossa asukaspaikkoja oli 26. Pääsääntöisesti kyse oli yhden tai kahden hoitajan autettavista, joilla oli diagnoosina muistisairaus. Toimintakyvyn heiketessä heikkeni myös kommunikointikyky eikä henkilö pystynyt välttämättä ilmaisemaan omaa tahtoaan puheella. Muistisairaus aiheutti sen, ettei asukas aina tiennyt, mitä hoitotilanteessa tapahtui ja hän saattoi käyttäytyä aggressiivisesti esimerkiksi pesulle mentäessä tai vaatteita vaihdettaessa. Asukkaan itsemääräämisoikeutta kunnioitettiin eikä ketään hoidettu väkisin. Kyse oli hoitajan vuorovaikutustaidoista. Hoitaja ei saanut tuottaa kipua tai ottaa väkisin kiinni.

B:n palkkaamisen taustalla oli ollut se, että yksiköstä oli yllättäen lähtenyt sairaanhoitaja, ja G oli laittanut auki sairaanhoitajan paikan ja samalla myös lähihoitajan paikan, jos sairaanhoitajaa ei saisi palkattua. Työsuhdepäällikkö U oli soittanut G:lle, että paikka kuului lain mukaan B:lle. G:n mukaan hänen ja B:n välinen yhteistyö oli ollut toimivaa. Hän oli todennut B:lle, että se mitä C Oy:ssä oli vuoden 2019 aikana tapahtunut, oli hyvä asia resurssien parantumisen kannalta, mutta raskasta oli ollut hoitajien kannattelu, kun heitä oli syyllistetty huonosta hoidosta. G oli tehnyt hallinnollista työtä eikä hänellä ollut kokemusta B:n päivittäisestä hoitotyöstä. Useampi hoitaja oli kuitenkin käynyt juttelemassa G:n kanssa B:n käytökseen liittyvistä huolista. B oli esimerkiksi käyttänyt PEG-letkua tavalla, joka ei ollut ollut hänelle sallittua ja oli syyllistänyt siitä muita hoitajia. Tätä asiaa oli ollut haasteellista selvittää. G ei ollut kirjannut henkilöitä tai keskusteluja, koska hän oli halunnut pitää ne luottamuksellisina.

Yksikössä oli järjestetty työnohjausta useaan kertaan hoitotyön kuormittavuuden vuoksi. Vuonna 2020 sitä oli järjestetty, koska edellinen vuosi oli ollut hoitajille raskas ja he olivat työnohjausta pyytäneet. Aiheet, joita tilaisuuksissa oli käsitelty, olivat lähteneet työntekijöiden toiveista ja koskeneet yleensä ottaen työhyvinvointia. Työnohjaus ei voinut ylipäänsä olla kenenkään syytöstilaisuus. Työnohjaaja oli tullut työterveyshuollosta.

Jos työntekijän toiminnassa havaittiin puutteita, niistä keskusteltiin aina kyseisen työntekijän kanssa. Poikkeamailmoituksen saattoi tehdä kuka tahansa hoitaja, jos siihen oli aihetta. Poikkeamat käsiteltiin hyvin yleisluontoisesti tiimipalaverissa eikä niistä syyllistetty ketään. G oli käynyt B:n kanssa keskusteluita, joissa oli käsitelty lääkehuollon virhettä ja yksikön kissan kohtelua. Lääkelupien tuli olla lain mukaan kunnossa ennen kuin lääkehoitoa voitiin suorittaa. Henkilöllä saattoi olla muualla suoritetut lääkeluvat, mutta näytöt piti antaa aina siinä yksikössä, jossa työskenneltiin. B:llä ei ollut ollut lääkeluvat sillä tavoin kunnossa, että hän olisi voinut suorittaa lääkehoitoa D:n yksikössä. PEG-letkun käyttöön tarvittiin lääkeluvat, koska kyse oli invasiivisesta toimenpiteestä. B:lle oli annettu letkun käyttämisestä varoitus, koska hän oli käyttänyt sitä kahdesti ilman lääkelupia ja ensimmäisestä kerrasta oli keskusteltu ennen kuin hänelle oli annettu varoitus. Lääkehoitosuunnitelma päivitettiin vuosittain, ja työntekijät kirjasivat sen luetuksi. Myös B oli kuitannut lukeneensa lääkehoitosuunnitelman.

Asukkaiden ruokailun osalta pyrittiin yleensä siihen, että asukas söisi ruokasalissa. Jos tämä ei onnistunut, hoitaja vei tarjottimen asukkaalle vuoteeseen ja laittoi asukkaan hyvään asentoon, jotta tämä pystyi itse syömään tai hoitaja huolehti syöttämisestä. Sama hoitaja huolehti siitä, että asukas jäi ruokailun jälkeen hyvään asentoon ja vei pois tarjottimen. Yksikköpalaverissa ja perehdyttäessä oli annettu selkeä ohjeistus tarjottimen kanssa toimimisesta. Jos kesken ruokailun olisi tullut hälytys, olisi siihen pitänyt vastata ja sen jälkeen muistaa huolehtia tarjottimesta tai muusta kesken jääneestä asiasta.

M on kertonut toimineensa D:n yksikössä yksikön päällikkönä huhti-lokakuussa 2020 ja tätä ennen C Oy:llä sairaanhoitajana sekä yksikön päällikkönä toisessa yksikössä. Hän oli sairaanhoitajana työskennelleessään ollut samoissa työvuoroissa B:n kanssa eikä hän ollut havainnut tämän työskentelyssä mitään erityistä. Yksikön päällikkönä hän oli kuitenkin saanut tämän toiminnasta palautetta, jonka mukaan B oli työntekijänä äkkipikainen ja tehnyt asioita niin, ettei työpari ehtinyt mukaan. B:llä oli ollut tiimityössä ongelmia kommunikoinnissa.

M:lle oli kerrottu erilaisista tilanteista B:hen liittyen. Nosturin käytössä asukkaan pää oli lähes osunut seinään, kun B oli nosturilla tätä vauhdikkaasti kääntänyt. Parityöskentelyssä B oli työntänyt asukasta tämän ollessa kyljellään reiden päältä voimakkaasti, jolloin toisella hoitajalla oli ollut kiire ehtiä ottamaan toiselta puolelta vastaan, ettei asukas tippunut lattialle. B oli pyytänyt eräässä tilanteessa vastuuhoitajaa jättämään lääkehuoneen oven auki. Asukkaan pyytäessä vessaan pääsemistä B oli kommentoinut, ettei asukasta tarvinnut viedä vessaan, koska tämä oli siellä juuri käynyt. Suihkulaverilla oli ollut tilanne, jossa B oli ollut laskemassa laverin laitaa, johon asukas oli nojannut, ja asukas oli ollut vaarassa tippua lattialle. Työparit olivat näissä tilanteissa B:lle huomauttaneet, ettei näin voinut toimia vaan piti tehdä yhteistyötä. Kahdeksan eri hoitajaa sekä tiiminvetäjä F olivat tulleet kertomaan M:lle tilanteista. Hoitajat olivat kertoneet samoista asioista, joten M oli pitänyt heidän kertomuksiaan uskottavina. M oli keskustellut B:n kanssa tämän toiminnasta ja näin oli tehnyt myös F. Tapahtumat olivat olleet kesän ja syksyn 2020 aikana ja F oli kertonut tietoonsa tulleista tapahtumista suunnilleen kesän 2020 aikana.

Ohjeistuksen mukaan kahden autettavia asukkaita koskevissa toimenpiteissä piti olla aina kaksi hoitajaa potilasturvallisuuteen ja hoitajan ergonomiaan liittyvistä syistä. Tällaiset asukkaat oli kirjattu asiakastietojärjestelmään B:n aloitteesta. M:lle oli kuitenkin tullut hoitajilta viestiä siitä, että B oli käynyt yksin hoitamassa kahden autettavia asukkaita.

B:tä oli useasti kevään 2020 aikana pyydetty toimittamaan lääkelupia yksikölle, jotta niiden voimassaolo ja kattavuus voitiin tarkistaa. B oli lopulta toimittanut ne kesällä, kun M oli asettanut hänelle määräajan. Vaikka B oli kertonut, että hänellä oli ollut luvat, tämä ei riittänyt, koska yksiköillä piti olla paperit hallussaan ja lisäksi näytöt piti antaa yksikkökohtaisesti.

Kun B:tä koskevaa palautetta oli heinä-elokuusta 2020 alkanut tulla paljon, M oli alkanut huolestua henkilökunnan jaksamisesta. Hän ei ollut kokenut saavansa tietää asioista riittävän ajoissa, joten hän oli kehottanut henkilöitä tulemaan juttelemaan hänelle tai tiiminvetäjälle tapahtumista ja tekemään poikkeamailmoitukset. M oli kokenut, että asiat etenivät paremmin, kun niistä teki poikkeamailmoituksen ja tilanteita käsiteltiin yhdessä. Esimerkiksi nosturin käytöstä oli järjestetty erillinen koulutus poikkeamien johdosta. Yksikköpalavereissa oli käyty läpi myös tiimityöskentelyyn liittyviä asioita. Poikkeamia tehtiin tyypillisesti helpommin esimerkiksi lääkepoikkeamista kuin henkilökohtaisiksi koetuista työyhteisöasioista, minkä vuoksi oli mennyt hetki ennen kuin poikkeamailmoituksia oli ryhdytty tekemään. Potilasturvallisuuteen liittyvistä asioista tuli aina tehdä poikkeamailmoitus.

B oli 8.10.2020 luottamusmiehenä pyytänyt M:ltä kaikkien työntekijöiden työvuorolistoja, jotta hän voisi laskea vanhuspalvelulain mukaiset mitoitukset. M oli tiennyt, ettei tietoja voinut luovuttaa eikä ollut suostunut pyyntöön. M oli myös ohjeistanut B:tä pyytämään jokaiselta työntekijältä työvuorolistansa erikseen. B ei ollut sanonut, että kyse olisi ollut jonkun tietyn hoitajan asiasta, vaan oli halunnut koko yksikön listat.

M on kertonut toimineensa samalla tavalla kaikkien alaistensa kanssa eikä B:tä ollut kohdeltu eri tavalla kuin muitakaan työntekijöitä. C Oy:n johdolta ei ollut annettu M:lle mitään käskyjä B:hen liittyen.

F on kertonut työskennelleensä D:n yksikössä vuosina 2019–2021. Hän oli toiminut yksikössä sairaanhoitajana kesäkuusta 2019 vuoden loppuun, tämän jälkeen tiiminvetäjänä vuoden 2020 alusta marraskuun loppuun ja yksikön päällikkönä marraskuusta 2020 huhtikuun 2021 loppuun.

F oli tehnyt poikkeamailmoituksen B:n menettelystä 8.1.2020 (V6) tilanteessa, jossa F oli mennyt keittiöstä päiväsaliin ja nähnyt, kuinka B oli ottanut kiinni ruokapöydän tuolista, jolla hoitokodin kissa oli nukkunut, ja heittänyt kissan erittäin voimakkaasti maahan. Kissa oli lentänyt heiton johdosta metrin, kaksi. F oli kysynyt B:ltä asiasta ja B oli sanonut olleensa allerginen kissoille. B ei ollut tarvinnut tuolia mihinkään, koska ympärillä oli ollut muita vapaita tuoleja. Tilanteessa oli ollut ympärillä asukkaita. Eräs miesasukas oli hermostunut tilanteesta ja sanonut voimakkaasti, ettei eläimiä saanut kohdella sillä tavalla. B ei ollut reagoinut tähän mitenkään.

B oli ollut työntekijänä vähäeleinen, kiireinen, huolimaton ja liikkeissään hätäinen, vaikka muistisairaiden kanssa toimiminen edellytti rauhallisuutta. F oli esimiehenä saanut hänen menettelystään tällaista palautetta päivittäiseen toimintaan liittyen. F ei itse ollut ollut mukana näissä arjen tilanteissa. Hänelle oli kuitenkin tultu kertomaan useista vaaratilanteista, läheltä piti -tilanteista sekä epäasiallisesta kielenkäytöstä. Esimerkiksi liikuntakyvytöntä asukasta nosturilla siirrettäessä sekä asukasta vuoteessa käännellessä oli ollut tilanteita, joissa asukas oli ollut vaarassa pudota. B:lle oli sattunut näitä tilanteita erikoisen paljon. F oli keskustellut niistä B:n kanssa useamman kerran. B ei ollut joko vastannut mitään tai kieltänyt kaiken. Hän ei ollut myöskään muuttanut toimintatapojaan näiden keskustelujen jälkeen. Vastaavia tilanteita oli ilmennyt yhä uudelleen, niistä oli keskusteltu B:n kanssa, ja reagointi oli ollut samanlaista.

Keskustelutilaisuuden 17.2.2020 (V18) taustalla oli erikoinen tilanne, kun F:lle oli tultu kertomaan, että lääkeluvaton B oli antanut PEG-letkuun ravintoliuosta ja vettä sekä ohjannut tilanteessa toisena hoitajana toiminutta N:ää, että ilman lääkelupiakin näin oli sallittua tehdä. N oli tullut vastikään äitiyslomalta eikä ollut ollut varma asiasta vaan tullut seuraavana päivänä F:ltä kysymään, olivatko käytännöt muuttuneet epäillen, että asiassa oli toimittu väärin. F oli sanonut, ettei PEG-letkuun voinut laittaa mitään ilman lääkelupia. B oli kertonut, että H oli hänet näin perehdyttänyt, minkä H taas oli kiistänyt, koska letkun käyttö oli kuulunut lääkelupaprosessiin kuuluvaan perehdytykseen, joka oli kuulunut sairaanhoitajana F:lle, eikä perehdytystä ollut vielä tehty. B oli puolestaan H:lle sanonut, että F oli hänet jo asiaan perehdyttänyt, mikä ei siis pitänyt paikkaansa. Tilanne oli ollut sekava ja siitä oli keskusteltu. B oli kiistänyt toimintansa, vaikka hän oli kirjannut asian potilastietojärjestelmään. B:llä ei ollut tuolloin ollut lääkelupia vaan hän oli saanut ne kesäkuussa, jolloin hän oli suorittanut F:lle niitä koskevat näytöt.

Työyhteisössä oli haluttu työnohjausta ainakin tiedonkulusta ja raportoinnista, ja niihin oli järjestetty työnohjausta alkuvuodesta 2020. Työnohjaustilaisuuksia oli ollut kaksi ja ne oli pidetty saman työnohjaajan johdolla. Ensimmäinen kerta oli mennyt aiheita pohtiessa ja toisella kerralla joku työntekijöistä oli halunnut puhua edellä mainitusta PEG-letkutilanteesta, koska asia oli ollut tuore, siihen oli liittynyt syytöksiä ja tilanne oli jäänyt epäselväksi.

Sairaspoissaolo-ohjeistuksen mukaan esimiehelle piti ilmoittaa puhelimitse sairaspoissaoloista virka-aikana. Asiasta ilmoitettiin ensin työyksikköön ja sitten esimiehelle. Viikonloppuisin ilmoitus tehtiin työyksikköön ja tämän jälkeen maanantaiaamuna esimiehelle. Ohjeet olivat olleet kirjallisesti kanslian seinällä ja niitä oli noudatettu työyhteisössä hyvin. B:tä oli kuitenkin jouduttu useamman kerran huomauttamaan siitä, että tämä ei ollut noudattanut ohjeita. F oli käynyt oikean toimintatavan läpi B:n kanssa useasti, mutta tämä ei ollut vastannut tai reagoinut asiaan oikein mitenkään.

Luottamusmiesasioissa oli ollut B:n kanssa haasteita liittyen välittömään ja välilliseen työhön eikä asiasta ollut päästy yhteisymmärrykseen. B oli ohjeistanut työntekijöitä toimimaan omien ohjeidensa mukaan, jotka eivät olleet vastanneet työnantajan tai ammattiliiton antamia ohjeita. B oli kieltänyt työntekijöitä tekemästä välillisiä töitä. Asia oli aiheuttanut hämmennystä, kun luottamusmies oli ohjeistanut toisin kuin työnantaja. B itse ei ollut suostunut tekemään välillistä työtä, vaikka se oli kuulunut hoitajille. Lisäksi B oli tehnyt asiasta ilmoituksen kevättalvella 2021 aluehallintovirastolle ja Suupohjan LLKY:lle, jolle asiasta oli jouduttu tekemään kattava selvitys. Väitteet olivat olleet perättömiä, ja Suupohjan LLKY oli katsonut ilmoituksen aiheettomaksi eikä aluehallintovirasto ollut ottanut asiaa käsittelyyn. Myös luottamusmieskoulutusten suhteen oli ollut haasteita, koska B oli ilmoittautunut koulutuksiin, joista hän oli ilmoittanut työnantajalle päivän tai parin varoitusajalla, vaikka työvuorolistat oli jo suunniteltu. Lisäksi B oli vaatinut useamman kerran työntekijöiden henkilökohtaisia työvuorolistoja ja työsopimuksia, joita F ei ollut hänelle antanut, ja B oli tämän vuoksi uhkaillut F:ää useamman kerran poliisilla, lakimiehillä, liitolla ja F:n esimiesten varoituksilla. F oli kokenut tilanteen jatkumisen epämiellyttäväksi. B oli vedonnut pyyntönsä perusteena luottamusmiesasemaansa ja kertonut haluavansa arvioida välillistä ja välitöntä työtä sekä laskea mitoitusta. B ei ollut sanonut, että kyse olisi ollut mistään konkreettisesta erimielisyydestä. F ei ollut koskaan antanut B:lle tietoja.

B oli työntekijänä suoriutunut päivittäisistä toimista, mutta hankalaa oli ollut se, että työntekijät olivat jännittäneet ja pelänneetkin työskentelyä hänen kanssaan, koska hänen toimintansa oli ollut niin erikoista ja se oli jatkunut pitkään. Asiasta oli tultu useasti sanomaan F:lle eikä B:tä ollut haluttu työpariksi. Siirtotilanteiden osalta oli pelätty, että asukkaalle tapahtuisi jotakin. Ongelmaksi tai erityisen pelottavaksi piirteeksi oli koettu myös se, ettei B ollut tilanteissa koskaan vastannut tai reagoinut mitenkään, kun asioista oli yritetty puhua. Toiminta myös oli jatkunut samanlaisena siitä huolimatta, että asioista oli koitettu B:n kanssa keskustella. Myös F oli pelännyt, että jollekin asukkaalle tapahtuisi jotain eikä toinen hoitaja pystyisi estämään vahinkoa. F oli ollut B:n toiminnasta ahdistunut. F oli joutunut ottamaan tilanteen huomioon käymällä tiiminvetäjän kanssa läpi sitä, miten työpareja jaettiin, eikä B:tä ollut laitettu työpariksi sijaisten tai opiskelijoiden kanssa vaan vain vakituisten työntekijöiden.

Potilastietojärjestelmään oli kirjattu, olivatko asukkaat kahden vai yhden autettavia. Merkintöjä yleensä ottaen noudatettiin. B ei ollut niitä kuitenkaan noudattanut, vaikka oli itse luottamusmiehenä vaatinut, että merkintöjen tuli aina olla ajan tasalla. F oli kuullut B:n menettelystä muilta hoitajilta, ja asia oli ilmennyt myös potilastietojärjestelmän kirjauksista. Käytös oli ollut toistuvaa. F oli keskustellut asiasta B:n kanssa useasti eikä tämä ollut siihen reagoinut vaan kiistänyt toimineensa kyseisellä tavalla.

F oli ollut B:n kuulemistilaisuudessa 8.12.2020 paikalla (V4). B:stä oli tehty paljon poikkeamailmoituksia erilaisista tilanteista ja niitä oli käyty tilaisuudessa suullisesti läpi. B oli kieltänyt kaiken. F oli kuitenkin pitänyt muiden hoitajien kertomuksia uskottavina, koska saman tyyppiset tilanteet olivat jatkuvasti toistuneet ja eri työntekijät olivat tulleet niistä toistuvasti F:lle puhumaan.

Työsuhdepäällikkö U oli päättänyt B:n työsuhteen. F ei ollut keskustellut asiasta U:n kanssa. F oli ollut kuitenkin päättämistilaisuudessa 30.4.2020 paikalla. Tilanteessa oli käsitelty saman tyyppisiä poikkeamia kuin aiemmassa tilaisuudessa. Lisäksi oli puhuttu B:n lääkelupien umpeutumisesta, koska hän ei ollut alkanut suorittaa niitä ajoissa. Puhetta oli ollut myös pesutilanteesta, jossa asukas oli ollut vähällä tippua ja B oli vääntänyt asukasta ranteesta niin että tämä oli valittanut kipua. Tällainen tilanne oli ollut todella harvinainen ja räikeä. Kipua aiheutuessa toiminta piti välittömästi lopettaa, ja tämän piti olla kaikille hoitajille selvä asia. Pesutilanne oli tapahtunut perjantaina iltapäivällä ja F oli saanut kuulla siitä seuraavana maanantaina töihin tullessaan. Pesutilanteesta oli tehty virallinen poikkeamailmoitus ja F oli ilmoittanut asiasta asukkaan omaiselle. F ja tilanteessa mukana ollut E olivat myös tehneet ilmoituksen aluehallintovirastolle. Syynä oli ollut se, että B:n kanssa oli ollut jatkuvasti vaaratilanteita ja asukkaiden laiminlyöntejä.

F piti B:n toimintaa hoitajana ylipäätään todella outona. Hänen hätäisyytensä, kiireisyytensä, huolimattomuutensa ja epäystävällisyytensä asukkaita kohtaan olivat erikoista ja pelottavaa, eikä hän ollut reagoinut huomautuksiin mitenkään eikä ollut koskaan myöntänyt mitään.

V on kertonut toimineensa toukokuusta 2020 ikäpalveluiden palveluasiantuntijan tehtävässä. V oli yksiköiden apuna ja tukena erilaisissa laadullisissa asioissa ja erityisesti toimintatapojen ja -ohjeiden oikeassa toteutuksessa yksiköissä. Koulutukseltaan V oli sairaanhoitaja.

V oli saanut joulukuussa 2020 ensimmäisen yhteydenoton D:n yksikön päällikkö F:ltä koskien välillistä työtä. Taustalla oli ollut vanhuspalvelulain muutos 1.10.2020 lukien, johon liittyen välillinen työ oli aiheuttanut yksikössä hämmennystä. Tämä oli johtunut siitä, että B:n ohjeistuksen mukaan hoitajat eivät olisi saaneet tehdä enää mitään välillistä työtä eikä F ollut tiennyt, miten esimiehenä tulisi asiassa toimia. Tähän liittyen oli sovittu tammikuun alussa 2021 pidettäväksi henkilöstöpalaveri, jossa paikalla oli ollut lähes koko henkilöstö B:tä lukuun ottamatta. V oli opastanut työntekijöitä tutustumaan aluehallintoviraston, Valviran ja Super ry:n sivuilla oleviin ohjeisiin välillisestä työstä. Yksikössä oli jo virheellisesti tulkittu, etteivät hoitajat saisi tehdä lainkaan välillistä työtä, kuten keittiön ja pyykkihuollon tehtäviä. Palaveri oli mennyt hyvin ja henkilöstö oli ollut tyytyväinen. Työntekijöiden toiveesta oli palattu entisiin käytäntöihin. Viikon päästä V oli saanut viestiä yksiköstä, että B oli suuttunut asiasta ja katsonut, että asioita oli lähdetty viemään väärään suuntaan. Kuitenkin asiassa oli toimittu työnantajan silloisen ohjeistuksen mukaan. V oli helmikuussa 2021 käynyt lisäksi yksikössä kellottamassa, miten paljon aikaa hoitajilta meni aikaa välillisen työn tekemiseen, ja huhtikuussa 2021 oli pidetty henkilöstöpalaveri, jossa oli käyty asia työntekijöiden kanssa läpi. B oli osallistunut palaveriin etäyhteydellä. Tämän jälkeen asiaan ei ollut palattu.

F oli sittemmin ottanut yhteyttä V:hen, koska yksikössä oli koettu pelon ja ahdistuksen tunteita B:n takia. B:n käytös oli saanut työntekijät pelkäämään tämän kanssa työskentelyä ja B oli kyseenalaistanut F:n sanomisia ja tekemisiä sekä uhkaillut tätä poliisilla ja lakimiehillä, mikä oli aiheuttanut F:lle ahdistusta. V oli toiminut F:lle tukena viikoittain puhelimitse tai sähköpostitse ja keskustellut myös aluepäällikkö L:n kanssa. V oli käynyt myös yksikössä työsuojeluvaltuutettu S:n kanssa puhumassa työyhteisön asioista, jaksamisesta ja ristiriitatilanteista F:n ja L:n pyynnöstä.

V oli syksyllä 2020 saanut B:ltä puhelun, jonka mukaan hän ei ollut saanut esihenkilöä tulostamaan hänelle työntekijöiden toteumalistoja vaatimuksista huolimatta. B:n kanssa oli käyty läpi sitä, ettei V:llä ollut asiassa toimivaltuuksia eikä B:llä ollut V:n käsityksen mukaan muutenkaan ilman pätevää syytä saada koko yksikön listoja. V oli ohjannut B:tä ottamaan yhteyttä työsuhdepäällikkö U:hun.

L on kertonut toimineensa C Oy:n aluepäällikkönä 4.5.2020 lukien. L oli kuullut B:stä ensimmäisen kerran, kun M oli toukokuussa 2020 soittanut hänelle, että heillä oli työntekijä, joka ei ollut suorittanut lääkelupia sovitusti. Asiaa oli alettu selvittää. Lääkelupaa varten piti olla suoritettuina tentit ja lääkenäytöt, minkä jälkeen lääkäri allekirjoitti yksikkökohtaisen lääkehoitoluvan. M oli kertonut, että B:llä oli kertomansa mukaan ollut lääkehoidon tentit suoritettuina, mutta tenttitodistuksia ei ollut erinäisistä B:n vetoamista syistä toimitettu yksikköön nähtäväksi, jotta hän olisi voinut suorittaa lääkenäytöt, joihin kuului lääkkeiden jako, lääkkeiden anto, pistosnäyttö ja PEG-letkuun liittyvä ravitsemus. Näytöt tuli aina suorittaa yksikkökohtaisesti. B:n lääkeluvat olivat tulleet kuntoon kesäkuun 2020 alussa, joka oli asetettu B:lle takarajaksi asian kuntoon saattamiseksi.

B:tä koskevaa palautetta oli kesän lopulla 2020 alkanut tulla myös työotteiden rajuudesta, kovuudesta asiakkaita kohtaan, asukasturvallisuuden vaarantamisesta asukkaiden nosto- ja siirtotilanteissa, epäsopimattomuudesta työyhteisöön, hämmentämisestä ja epäasiallisesta kielenkäytöstä. Työyhteisö oli viestinyt asioista esihenkilölleen, joka oli välittänyt ne L:lle. Esihenkilönä oli toiminut M ja hänen jälkeensä F, jotka molemmat olivat olleet yhteydessä L:ään. Työyhteisö oli ollut B:tä koskevista asioista kesän lopulla 2020 suoraan yhteydessä pääluottamusmies O:hon sekä työsuojeluvaltuutettuihin S:ään ja W:hen. L oli itse ottanut yhteyttä työsuojeluvaltuutettu S:ään ja käynyt hänen kanssaan B:hen liittyviä keskusteluja kesällä ja syyskaudella 2020 sekä talvella 2021. Syyskaudella 2020 palautteet olivat jatkuneet ja voimistuneet, ja asioista oli lopulta järjestetty kuulemistilaisuus 8.12.2020. Asioita oli B:n ja yksikön vastuuhenkilöiden välillä käyty kuitenkin läpi jo sitä mukaa kuin niitä oli tapahtunut.

Työyhteisö ei ollut aluksi tiennyt, millä tavalla B:hen liittyvistä tilanteista olisi pitänyt ilmoittaa, koska C Oy:ssä käytössä ollut kirjaamisjärjestelmä niin sanottujen poikkeamien kirjaamiseksi oli tarkoitettu laadunvalvontaan. Hoivatyöstä ja työotteista koskevien asioiden kirjaaminen oli koettu hankalaksi ja taustalla oli ollut myös pelkoa B:tä kohtaan. Työyhteisön kanssa oli puhuttu siitä, että ongelmista esimerkiksi nosto- ja siirtotilanteissa tuli tehdä poikkeamailmoitus, jotta työnantaja pystyi ryhtymään toimiin esimerkiksi tarvittavan koulutuksen järjestämiseksi ja jotta ylipäänsä tilanteita voitaisiin selvittää. L oli ohjeistanut M:ää rohkaisemaan henkilöstöä ilmoittamaan tapahtumista. Näin tapahtuikin, ja loppukesästä tai syyskauden alussa 2020 poikkeamailmoituksia oli tehty ryppäinä. Ilmoitusten johdosta M oli järjestänyt nosto- ja siirtokoulutusta, johon koko henkilöstön oli tullut osallistua.

Hoivapalveluyrittäjillä tuli olla laadunhallintajärjestelmä, jolla seurattiin muun ohessa asukas- ja työturvallisuutta. Tätä varten oli poikkeamajärjestelmä, johon kirjattiin kaikki tavanomaisesta poikkeavat tapahtumat. Poikkeamailmoitus tuli tehdä mahdollisimman pian, kun sitä koskeva tilanne havaittiin, mutta mitään tiettyä määräaikaa ilmoituksen tekemiselle ei ollut. Asia käsiteltiin kahdessa kuukaudessa. Poikkeamailmoitus meni tiedoksi yksikön vastuuhenkilölle ja L:lle, ja se käsiteltiin yksikössä, jotta yhdessä voitiin pohtia, miten vastaava asia ei tapahtuisi uudelleen. Kunnat ja aluehallintovirasto pyysivät poikkeamaraportit aika ajoin. Poikkeamien määrä vaihteli viikoittain ja hoivakodeittain. L:n aloittaessa ilmoituksia oli D:n yksiköstä tullut aika vähän, mutta syyskaudella 2020 niiden määrä oli lisääntynyt erityisesti työ- ja asiakasturvallisuuteen liittyen. Poikkeamailmoituksia ei lähtökohtaisesti tehty henkilöstä vaan tapahtumista, jotta voitiin puuttua prosesseihin ja parantaa niiden laatua. D:n yksikössä ei ollut nyt puheena olevana aikana tehty ilmoituksia muista henkilöistä kuin B:stä.

B:tä ei ollut kohdeltu eri tavalla kuin muita työntekijöitä. Samalla tavalla puututtiin kenen tahansa muunkin toimintaan. B:ltä ei ollut esimerkiksi kielletty työterveyshuollon käyttämistä. B:llä oli ollut erittäin runsaasti poissaoloja ja hänen kanssaan oli järjestetty asiasta työterveysneuvottelu helmikuussa 2021. Poissaoloihin puututtiin tyypillisesti, kun niitä kertyi tietty määrä. B:n kanssa oli sovittu, ettei hän käyttäisi digiklinikan lääkäriä, koska hänellä oli ollut poissaoloja huomattavan paljon ja työterveyteen oli haluttu saada kokonaiskuva hänen työkyvystään ja työhyvinvoinnistaan. Työterveyskeskustelussa mukana olivat olleet L, B, F ja työterveyshoitaja. Tilaisuudessa oli käyty läpi sitä, miksi B ei voinut käyttää digiklinikkaa eikä B ollut kommentoinut asiaa. B:tä ei ollut kielletty myöskään osallistumasta luottamusmieskoulutuksiin. B:tä oli pyydetty ilmoittamaan niistä hyvissä ajoin työvuorosuunnittelua varten, koska hän oli ilmoittanut niistä vasta siinä vaiheessa, kun listat oli jo laadittu. Samaa oli edellytetty muiltakin luottamusmiehiltä.

PEG-letkun käyttöön liittyvät riskit liittyivät esimerkiksi siihen, että ravintoliuosta voitiin tiputtaa liian nopeasti, väärässä lämpötilassa tai asennossa ja letku saattoi myös tukkeutua. Riskit olivat samat riippumatta siitä, oliko kyse ravinnosta vai lääkityksestä. C Oy:ssä oli edellytetty, että näytöt oli suoritettu ennen kuin PEG-letkua sai käyttää. Edellytys ilmeni myös yksikön lääkehoitosuunnitelmasta. B:tä oli L:n saaman tiedon mukaan ohjeistettu, ettei tämä saanut suorittaa ravitsemusta letkun kautta ilman lääkelupia. B:lle oli annettu asiasta huomautus, koska hän ei ollut uskonut työnantajan ohjeistusta.

B:tä koskien oli pidetty kuulemistilaisuudet 8.12.2020 ja 30.4.2021. L ei ollut ollut mukana 8.12.2020 pidetyssä tilaisuudessa, mutta U:n ja F:n kanssa asiasta oli keskusteltu ja sen perusteella päätetty, että B:lle tuli antaa mahdollisuus parantaa toimintatapojaan. B:lle oli L:n käsityksen mukaan puhuttu kuulemistilaisuudessa asioista suoraan.

L oli ollut mukana B:tä koskevassa toisessa kuulemistilaisuudessa 30.4.2021. Tilaisuus oli pidetty, koska B oli jatkanut jo aiemmin esiin otettua toimintaansa. Kyse oli ollut asukkaiden kovakouraisesta käsittelystä, joka oli huipentunut pesutilanteeseen 16.4.2021, jossa asukkaalle oli aiheutunut kipua B:n otettua tätä ranteista kiinni ja työparina työskennellyt E oli joutunut asiasta huomauttamaan. Lisäksi B oli jatkanut epäasiallista puhetyyliään ja antanut työnjohdollisia ohjeita työvuorojen vaihtamiseen sekä välilliseen ja välittömään työhön liittyen. Tämän lisäksi ilmi oli tullut B:n tekemä tietosuojarikkomus eikä B ollut alkanut uusia lääketenttejään, vaikka hänen lääkelupansa olivat umpeutumassa ja asiasta oli hänelle huomautettu. B:n toimintatapoihin ei ollut tullut muutosta ensimmäisen kuulemistilaisuuden jälkeen ja lopulta pesutilanne 16.4.2021 oli ollut erittäin vakava. Vastaaviin tilanteisiin oli aina puututtu. L oli saanut pesutilannetta koskevan tapauksen tietoonsa F:ltä 20.4.2021.

Kuulemistilaisuudessa oli käyty läpi poikkeamaraportteihin liittyvät tapahtumat. Poikkeamailmoitusten tehneitä työntekijöitä oli kuultu silloin kun poikkeamaraportit oli tehty. Esihenkilöt olivat keskustelleet B:n kanssa tapahtumista heti saatuaan niistä tiedon.

Kuulemistilaisuuden jälkeen asiaa olivat jääneet pohtimaan L:n lisäksi S, U, F ja O. Oli pohdittu, mitkä mahdollisuudet B:n työsuhteen jatkamiselle oli ollut ja voitiinko luottaa siihen, että B:n toiminta muuttuisi erityisesti asukasturvallisuuden näkökulmasta.

Kyse ei ollut ollut mistään ajojahdista B:tä kohtaan. B:n työsuhde oli päätetty, koska moitittava, epäammattimainen toiminta oli jatkunut, vaikka siihen oli puututtu, eikä työnantaja ollut voinut luottaa siihen, että asiakasturvallisuus ei vaarantuisi, jos B olisi jatkanut työssään. Kaikki menettelyt oli hoivatyössä ohjeistettu viranomaisten taholta. Jos ohjeita ei noudatettu, heräsi kysymys, voiko henkilö ylipäätään toimia hoitajana. Esimerkiksi lääkehoito-ohjeiden ja -suunnitelman noudattamatta jättäminen saattoi tarkoittaa sitä, ettei hoitaja voinut enää antaa lääkehoitoa ja viime kädessä johtaa asukkaan kuolemaan ja hoitokodin sulkemiseen.

U on kertonut toimineensa C Oy:n työsuhdepäällikkönä kolmen vuoden ajan. U vastasi muun ohessa kaikista työsuhdeasioista ja luottamusmiesyhteistyöstä.

Ennen työskentelyään D:n yksikössä B oli ollut C Oy:n Ulrikan yksikössä, joka oli hoivakriisin aikana lakkautettu. Kaikki työntekijät oli lomautettu B mukaan lukien. Kaikille oli etsitty konsernista töitä, mutta useimmat työntekijät olivat halunneet lähteä muualle. B oli pysynyt lomautettuna, koska hän oli halunnut työskennellä lähiseudullaan. Kun D:n yksikössä oli auennut paikka, B oli hakenut paikkaa. U oli ilmoittanut yksikköön, että B:llä oli oikeus tehtävään. U oli käynyt yksikössä ennen B:n aloitusta keskustelemassa henkilöstön kanssa. B:n tulo oli aiheuttanut jonkin verran levottomuutta joidenkin työntekijöiden keskuudessa.

Melko pian B:n aloitettua työt oli alkanut tulla erinäisiä ilmoituksia hänen toiminnastaan. Ensimmäisten joukossa oli ollut PEG-letkun lääkeohjeiden vastainen käyttö ja kissan heittäminen, joista B:tä oli varoitettu. Epäselvyydet, rikkeet ja ohjeiden noudattamatta jättämiset olivat kuitenkin jatkuneet ja U:n näkemyksen mukaan tulleet vakavimmiksi. Tilanne oli kilpistynyt kuulemiseen 8.12.2020, jolloin B oli ollut jo luottamusmies. U ei ollut luottamusmiessuojan vuoksi kyennyt päättämään työsuhdetta. U oli kuitenkin ajatellut B:n ymmärtävän asian vakavuuden ja ottavan opikseen. Tästä huolimatta asiat olivat jatkuneet samalla tavalla. B:n työsuhde oli lopulta purettu pääasiallisena syynä 16.4.2021 tapahtunut kaltoinkohtelu, joka oli tullut 20.4.2021 työnantajan tietoon. Yksikön päällikkö oli ilmoittanut asiasta U:lle samoin kuin muistakin työntekijöiden ilmoituksista B:hen liittyen. Eri tapahtumia koskevia ilmoituksia oli ollut lukuisia, noin 8–10. Ennen työsuhteen purkua B:tä oli kuultu niistä. B oli kiistänyt kaiken järjestäen.

Yhteistyö konsernin noin 15 luottamusmiehen kanssa oli C Oy:ssä toiminut hyvin. B oli luottamusmiehenä toiminut samalla tavoin kuin muutkin. B:tä oli kohdeltu vähintäänkin samalla tavalla kuin muitakin luottamusmiehiä. B oli ollut paljon yhteydessä U:hun, joka oli käyttänyt hänen asioihinsa aikaa. Hän oli käynyt paljon myös koulutuksissa. B:llä oli ollut samat työsuhde-etuudet kuin muillakin työntekijöillä työterveyshuolto mukaan lukien.

O on kertonut työskennelleensä C Oy:n palveluksessa lähihoitajana vuodesta 2016. O oli samana vuonna valittu yksikön luottamusmieheksi, vuoden 2020 keväällä alueluottamusmieheksi ja seuraavana syksynä pääluottamusmieheksi. Hän ei ollut työskennellyt yhtiön D:n yksikössä. O oli ollut mukana kahdessa B:tä koskevassa kuulemisessa, 8.12.2020 ja 30.4.2021.

PEG-letkun käytöstä O on kertonut, että sen käyttö oli opetettu koulussa. O:n käsityksen mukaan koulutuksen saatuaan hoitaja voi antaa sen kautta ravintoa ja vettä eikä se tällöin liittynyt lääkehoitoon. Toisaalta sen kautta ei saanut antaa lääkkeitä ilman lääkelupaa. Kollegat perehdyttivät letkun käytön uudelle hoitajalle. Lääkehoitosuunnitelmaan kuului näyttönä annettava ”PEG-letkun lääkkeenanto”. Jos lääkeluvaton antoi lääkkeitä letkun kautta, tästä tuli tehdä poikkeamailmoitus. Letkun käytössä saattoi olla yksikkökohtaisia eroja.

Poikkeamailmoitus tehtiin kirjallisesti. Tieto ilmoituksen tekemisestä meni esihenkilölle ja aluepäällikölle, joilla oli velvollisuus käsitellä asia työyhteisön kanssa kohtuullisessa ajassa. Asia vanhentui tietojärjestelmän mukaan kahdessa kuukaudessa. O:n käsityksen mukaan poikkeama piti tehdä mahdollisimman pian.

Kaikki hoitajat olivat velvollisia auttamaan asukkaita ja toisia hoitajia eri tilanteissa esimerkiksi asukkaiden viemisessä vessaan. Jos hoitotoimenpiteessä tarvittiin kahta hoitajaa, molemmat vastasivat tilanteesta. Esimerkiksi siirtotilanteissa nosturia käytettäessä oli hyvä olla kaksi hoitajaa. C Oy:ssä ei ollut sääntöjä sitä koskien, miten tarjottimet vietiin asukkaille ja haettiin pois. Ruoka tarjoiltiin ja tilannetta seurattiin. Jos asukas oli ruokaillessa valahtanut huonoon asentoon, kaikilla hoitajilla oli vastuu asennon korjaamisesta sen havaitessaan. Asukkaiden kääntämistä oli harjoiteltu koulussa eikä siitä ollut ohjeistusta. Vanhemmat hoitajat olivat myös opettaneet sitä nuoremmille. Muistisairaat saattoivat kokea kosketuksen kipuna esimerkiksi asentoa korjattaessa. Asukkaat oli silti hoidettava.

Luottamusmies saivat melko huonosti pyytämiään tietoja työnantajalta. O ei tiennyt, miksi B oli pyytänyt toteutuneita työvuorolistoja, mutta kyse oli saattanut olla esimerkiksi sen tarkistamisesta, oliko listoihin merkitty välittömän ja välillisen työn osuudet. Kysymys oli ollut tuolloin ajankohtainen. Asia liittyi kuormitukseen, joka O:n näkemyksen mukaan oli lähtökohtaisesti työsuojelun asia, mutta tämä ei välttämättä poissulkenut luottamusmiehen toimia. Kirjattua rajanvetoa tältä osin ei ollut.

B:n sairauslomien ilmoittamista oli käsitelty ensimmäisessä kuulemistilaisuudessa, jossa esimiehen mukaan B oli toiminut konserniohjeen vastaisesti, minkä B oli kiistänyt. Jälkimmäisessä tilaisuudessa U oli sivuuttanut asian.

H oli ollut D:n yksiköstä O:hon yhteydessä ensimmäisen kerran 14.10.2020 sähköpostitse. Viestistä ei ollut ilmennyt, mihin yksikköön tai luottamusmieheen asia oli liittynyt. Työsuhdepäällikkö U oli samana päivänä 14.10.2020 lähettänyt O:lle sähköpostiviestin, joka oli sisältänyt noin kymmenen kohdan listan hoitotoiminnassa tapahtuneista virheistä. Myöhemmin samana iltana U ja O olivat keskustelleet puhelimitse, jolloin oli selvinnyt, että asia oli koskenut B:tä. U oli olettanut, että O tekisi asialle jotain, vaikkei O:lla ollut siihen toimivaltuuksia ja asia oli häntä muutenkin epäilyttänyt. O oli konsultoinut asiassa ammattiliittoa, koska oli kokenut olevansa erikoisessa välikädessä. Liiton mukaan ongelmat olivat työnjohdollisia, eikä niihin saanut puuttua, ellei B itse ottaisi yhteyttä. Yksikkö oli O:n havaintojen mukaan ollut sekaisin, ja tämä oli liittynyt välilliseen ja välittömään työhön sekä työaikalain muutokseen. O oli 19.10.2020 vastannut H:lle, että asia oli työnantajan tiedossa. O oli pahoitellut H:lle sitä, ettei työyhteisössä ollut työrauhaa ja ilmoittanut, että kyse oli asiasta, johon työnantajan tuli puuttua. U oli lähettänyt 23.10.2020 O:lle viestin ja kysynyt, mitä mieltä liitto oli B:n asiasta, ja todennut, että työyhteisö kipuilee asiasta, mihin O oli vastauksena välittänyt liitolta saamansa viestin. U oli antanut tähän vastauksen, jonka mukaan piti päättää, että ”pihalle vai ei”.

H oli vielä 24.1.2021 lähettänyt O:lle työyhteisöä vaivaavista asioista pidemmän listauksen, joka oli sisältänyt myös B:hen liittyviä asioita. O oli käynyt asiat hyvässä hengessä B:n kanssa läpi, ja tämä oli ymmärtänyt esimerkiksi sen, että tietosuojasyistä luottamusmiesasioita ei saanut hoitaa yksikön kahvihuoneessa. H oli kertonut myös epäkohdista koskien esimiestä. O ei ole tarkkaan muistanut, mitä moitteet olivat tältä osin koskeneet, mutta kyse oli ollut ainakin työvuorosuunnittelusta ja epätasa-arvoisesta kohtelusta. O oli ollut liittoon uudelleen yhteydessä, koska työyhteisössä oli ollut niin paljon ongelmia eikä työnantaja ollut tehnyt mitään. Liitosta oli pyydetty nimilistaa hoitajista, koska H oli kertonut toimivansa koko työyhteisön puolesta, mutta tällaista listaa O:lle ei koskaan ollut toimitettu. O:lle oli siten jäänyt epäselväksi, olivatko ongelmat yksin H:n kokemia vai vastasivatko ne koko työyhteisön kokemusta.

B:n kuulemistilaisuus oli pidetty 8.12.2020 eikä tilaisuudessa ollut päädytty mihinkään. Työnantaja oli jäänyt harkitsemaan asiaa. Tämän jälkeen oli tullut muutama poikkeamailmoitus ja sitten pidetty kuulemistilaisuus 30.4.2021. Tilaisuuteen oli tullut kutsu 26.4.2021. Poikkeamailmoituksia ei ollut toimitettu.

C Oy:ssä oli annettu varoituksia herkästi esimerkiksi epäasiallisesta käytöksestä ja työnantajan ohjeiden noudattamatta jättämisestä. Sen vuoksi O oli pitänyt erikoisena, ettei B:tä ollut varoitettu, vaikka työnantaja väitetysti oli pitänyt tätä koskevia epäkohtia vakavina. O ei ollut tuonut koskaan esiin, että B:stä pitäisi päästä eroon. O:lla ei ollut ollut syytä epäillä B:tä hoitajana tai luottamusmiehenä. O:sta oli tuntunut siltä, että B:n tausta vuoden 2019 ”hoivakriisin kasvoina” oli vaikuttanut työnantajan tätä koskeviin toimiin. B oli ollut aktiivinen luottamusmies sekä omassa että alueensa yksiköissä. Hän oli ollut hyvin omatoiminen mutta ollut kuitenkin yhteydessä O:hon ja osallistunut yhteisiin palavereihin. O uskoi, että B oli voinut aiheuttaa ristiriitoja työyhteisössä luottamusmiestoimeen liittyvän tehokkuutensa ja aktiivisuutensa vuoksi. B:n hoitotyöhön liittyvät väitetyt epäkohdat eivät olleet olleet O:n mukaan uskottavia, koska työnantaja oli lähettänyt listauksen niistä yllättäen kerättyään niitä pidemmän aikaa. Jos työnantaja olisi pitänyt B:n toimia vakavina, sen olisi tullut puuttua asioihin jo aikaisemmin.

S on kertonut olevansa koulutukseltaan lähihoitaja ja toimivansa C Oy:ssä myös työsuojeluvaltuutettuna sekä luottamusmiehenä. D kuului hänen alueeseensa. B:n kanssa hän oli ollut yhteydessä sähköpostitse, puhelimitse ja Teamsin välityksellä. S:n mukaan yhteistyö B:n kanssa oli toiminut huonosti, ja S oli joutunut ohjaamaan häntä työsuojeluvaltuutetun ja luottamusmiehen välisen työnjaon suhteen. B oli ohjeistanut toimintaa yksikössään ja alueellaan työsuojelullisissa asioissa esimerkiksi koskien potilastietojärjestelmään kirjaamisia. Hänen ohjeensa eivät olleet olleet työnantajan hyväksymiä. S oli laittanut asiasta B:lle viestiä, mutta tämä ei ollut koskaan vastannut. S oli myös soittanut B:lle ja kieltänyt tätä antamasta ohjeita. B oli aina puhelimessa ollut samaa mieltä kuin S, mutta kuitenkin jatkanut menettelyään.

S oli saanut tietoa B:n toiminnasta D:n yksikössä suullisesti työntekijöiltä yksikön palavereissa, ja työntekijät olivat myös soittaneet hänelle sekä aluepäällikkö ottanut yhteyttä. Yhteydenottojen johdosta yksikössä oli järjestetty kaksi palaveria, joissa oli käsitelty B:n asioita työyhteisön kanssa. Näistä ensimmäinen oli pidetty 3.12.2020. Molemmissa palavereissa paikalla oli ollut useita D:n yksikön työntekijöitä, noin 15. B itse oli tuolloin ollut sairauslomalla. Palaverit oli järjestetty S:n aloitteesta, koska kyse oli ollut työsuojelullisesta asiasta. Työntekijöillä oli ollut suuri pelko siitä, että B mustamaalaisi heitä ja heidän työpanostaan. Yksikön työyhteisö oli aina ollut avoin ja keskusteleva, näin oli ollut myös näissä palavereissa. Palaverissa oli moneen kertaan painotettu sitä, että työntekijöiden tuli noudattaa vain työnantajan ohjeita ja pysyä yhtenäisenä. B oli S:n saaman käsityksen mukaan ollut luomassa selän takana puhumisen kulttuuria, ja tilanteessa oli ollut todellinen pelko työyhteisön hajoamisesta. S ei ollut havainnut painostusta ketään kohtaan.

Poikkeamajärjestelmästä S on kertonut, että sen tarkoituksena oli löytää prosessista poikkeama, jotta mahdollisesti toistuvat virheet, kuten lääkepoikkeamat, saataisiin kiinni ja prosessi korjattua. C Oy:llä oli kirjattu kaikki, mikä ei kuulunut arkeen, kuten asukkaiden kaatumiset. Poikkeamajärjestelmän käyttö tuli käydä läpi perehdytyksessä. S oli pitänyt tärkeänä sitä, että tieto poikkeamista kulki mahdollisimman nopeasti.

Yhteistyö nykyisen johdon kanssa oli S:n mukaan toiminut hyvin eikä työnantaja ollut koskaan kohdistanut S:ään epäasiallisia toimia. B:n kohdalla oli hänen mukaansa oltu hyvin maltillisia, ja B:n ”sooloilua” yksikössä oli siedetty hyvin pitkään jopa niin, että S oli pelännyt yksikön toiminnan vaarantuvan. B oli S:n arvion mukaan saanut erityisen hyvää kohtelua oletettavasti luottamustoimesta ja ”sankarihoitajan” maineesta johtuen.

S oli ollut mukana B:tä koskevassa kuulemistilaisuudessa 8.12.2020 koskien epäasiallista käytöstä työyhteisössä ja sääntöjen sekä lääkeohjeiden noudattamatta jättämistä. S:n mukaan U oli kuulemistilaisuuksissa aina tiukka.

S kuului eri liittoon kuin B eikä hän sen vuoksi ollut ollut liittoon yhteydessä. S oli kuitenkin keskustellut monesti pääluottamusmies O:n kanssa siitä, ettei B voinut ohjeistaa yksikössä ohi johdon tai tulla työsuojelun puolelle, kun hän ei ollut edes raportoinut asioista S:lle. O oli ollut tästä pitkälti samaa mieltä.

Vielä S on kertonut, että C Oy:ssä annettiin varoituksia esimerkiksi epäasiallisesta käytöksestä asiakkaita tai työntekijöitä kohtaan.

W on kertonut olevansa koulutukseltaan lähihoitaja ja toimineensa edelliset neljä vuotta C Oy:ssä päätoimisena työsuojeluvaltuutettuna sekä olevansa myös Sote ry:n luottamusmies.

W oli saanut D:n yksikön henkilöstöltä useita yhteydenottoja, joissa oli pyydetty tukea ja neuvoja siihen, miten tuli menetellä, kun B oli toiminut työpaikalla omavaltaisesti ja myös epäasiallisesti muun ohessa asukkaita ja kissaa kohtaan. Muutamassa tapauksessa B:n kerrottiin käsitelleen asukasta pesutilanteessa väkivaltaisesti ja kovakouraisesti, ja lisäksi B oli toiminut lääkehoidon ohjeiden vastaisesti. Myös esimies oli ollut W:hen yhteydessä B:n painostuksen ja uhkailun vuoksi. Henkilöstö oli yleensä ottaen kokenut pelkoa ja ahdistusta B:tä kohtaan, ja tämä oli lisännyt psykososiaalisen kuormituksen määrää.

Lisäksi yhteydenottoja oli tullut kahdesta muusta C Oy:n yksiköstä, jotka olivat kuuluneet B:n luottamusmiesalueeseen. Yhteydenotot olivat liittyneet B:n ehdottomuuteen, ja hänen tapansa käsitellä asioita oli koettu uhkaavaksi ja pelottavaksi. B oli omalla toiminnallaan myös häirinnyt työsuojelun toteutumista. W oli joutunut antamaan B:lle palautetta siitä, ettei tämä voinut hoitaa työsuojelullisia asioita hänen ohitseen. W:n mukaan B oli toiminut myös työnantajan selän takana sellaisissa työnjohdollisissa asioissa, jotka eivät luottamusmiehelle kuuluneet.

W on kertonut olevansa itse hyvin aktiivinen henkilöstön edustaja eikä hänen mukaansa yhtiössä ollut koskaan kohdistettu henkilöstön edustajiin minkäänlaista ajojahtia tai syrjintää.

X on kertonut olleensa mukana yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksen neuvotteluissa alusta eli vuodesta 1993 alkaen. Luottamusmiehen tiedonsaantioikeutta koskeva määräys oli pysynyt koko ajan samansisältöisenä. Kun työehtosopimus ensimmäistä kertaa neuvoteltiin, oli sopimuksen rakenne otettu vallitsevasta käytännöstä, ja samankaltainen määräys oli myös muun ohessa yksityisen terveyspalvelualan työehtosopimuksessa. Terveyspalvelualan työehtosopimusta oli kyseisen määräyksen osalta tulkittu samalla tavoin. Määräyksen selvän sanamuodon mukaan jos syntyi epäselvyyttä tai erimielisyyttä työntekijöiden palkasta tai muista työsuhteeseen liittyvistä tekijöistä, oli luottamusmiehelle annettava kaikki erimielisyyden kohteena olevat tapauksen selvittämiseen vaikuttavat tiedot. Määräys oli tarkoitettu erimielisyystilanteisiin. Kyse ei ollut yleisestä tiedonsaantioikeudesta. Erikseen oli määräys siitä, miten luottamusmiehellä oli oikeus saada nimiä tai muita massatietoja. Jos syntyi konkreettinen epäselvyys tai erimielisyys siitä, että työvuorojen osalta olisi toimittu väärin, voi luottamusmiehellä olla oikeus saada tiedot työvuorototeumista siltä osin kuin ne liittyvät erimielisyyden selvittelyyn. Erimielisyys tarkoitti sitä, että työntekijällä ja työnantajalla tai luottamusmiehellä ja työnantajalla oli eri näkemys työehtosopimuksen tai lain tulkinnasta. Välittömän ja välillisen työn käsitteet olivat vanhuspalvelulaissa, joka koski henkilöstömitoituksen laskentaa eikä kyse ollut työsuhdeasiasta vaan työnantajaa koskevasta lainsäädännöllisestä velvoitteesta.

R on kertonut aloittaneensa SuPer ry:ssä edunvalvonta-asiamiehenä vuonna 2009 ja toimineensa vuodesta 2013 lukien sopimusneuvottelijana.

Luottamusmiehen tiedonsaantioikeutta koskevaa määräystä oli tulkittu liitossa hyvin laajasti. Määräys tuli sovellettavaksi lakiin tai työehtosopimukseen liittyvissä epäselvyys- tai erimielisyystilanteissa. Luottamusmiehellä saattoi olla aihetta pyytää työvuoroluetteloihin liittyviä tietoja esimerkiksi selvittääkseen, miten tasaisesti työvuorot olivat työntekijöiden välillä jakautuneet. Välillinen ja välitön työ liittyivät työn mitoitukseen ja myös niihin liittyvät tiedot saattoivat kuulua määräyksen piiriin.

Työehtosopimusosapuolten välillä oli ollut puhetta siitä, edellyttikö riidanalaisen määräyksen soveltaminen konkreettista erimielisyyttä tai missä muodossa säännöllisesti annettavia tietoja, kuten palkkatietoja, piti antaa. Super ry:n näkemyksen mukaan konkreettisen erimielisyyden edellytystä ei ollut, vaan tietojen saannin suhteen oli nimenomaisesti painotettu avoimuutta. Ennen erimielisyyden syntymistä asiasta oli joka tapauksessa olemassa jonkinlainen epäselvyys, jonka selvittämiseksi oli saatava tietoa ennen kuin voitiin tietää, oliko tarkkarajaisille erimielisyysneuvotteluille ylipäänsä tarvetta.

Arvioinnin lähtökohdat

Luottamusmiessopimuksen 4 §:n 8 kohdan mukaan luottamusmiehen työsuhdetta ei saa purkaa työsopimuslain vastaisesti. Luottamusmiehen työsopimuksen purkuperusteita arvioitaessa luottamusmiestä ei saa asettaa huonompaan asemaan muihin työntekijöihin nähden.

Työsopimuslain 8 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan työnantaja saa purkaa työsopimuksen noudatettavasta irtisanomisajasta tai työsopimuksen kestosta riippumatta päättyväksi heti vain erittäin painavasta syystä. Tällaisena syynä voidaan pitää työntekijän työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden niin vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa.

Mainitun luvun 2 §:n 1 momentin mukaan purkamisoikeus raukeaa, jos työsopimusta ei ole purettu 14 päivän kuluessa siitä, kun sopijapuoli sai tiedon 1 §:ssä tarkoitetun purkamisperusteen täyttymisestä.

Työsopimuslain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 157/2000 vp) mukaan työsopimuksen purkaminen on sallittua ainoastaan toisen sopijapuolen sopimuksen tarkoituksen toteutumisen kannalta vakavan sopimusrikkomuksen, laiminlyönnin tai epäasiallisen käyttäytymisen tai menettelyn johdosta. Kun irtisanomisperusteen tulee lain 7 luvun 1 §:n mukaan olla asiallinen ja painava, työsopimuksen purkaminen edellyttää erittäin painavaa syytä. Päättämisperusteita kuvaava terminologia osoittaa näin jo suoraan sen, että purkamisperusteen tulee olla irtisanomisperustetta painavampi. Purkamisperuste täyttyy silloin, kun sopijakumppani on rikkonut tai laiminlyönyt työsopimuksesta, työsopimuslaista tai muusta työoikeudellisesta laista johtuvia velvoitteitaan pykälässä tarkoitetulla tavalla. Työnantajalla voi olla oikeus purkaa työsopimus esimerkiksi silloin, kun työntekijä välinpitämättömyydellään vaarantaa työturvallisuutta työpaikalla. Purkamisperusteen täyttyminen edellyttää sitä, että sopijapuolen menettely loukkaa toista sopijapuolta niin syvästi, että hänen ei kohtuudella voida edellyttää sietävän sopimusloukkausta, vaan hänellä on oikeus päättää sopimussuhde välittömin vaikutuksin. Kuten irtisanomisperusteen riittävyyttä, myös purkamisperusteen täyttymistä tulee harkita kokonaisarviolla, jolloin huomioon on otettava muun muassa kunkin sopimussuhteen erityispiirteet ja sopijapuolten asema kussakin sopimussuhteessa. (HE s. 109–110.)

Täyttääkseen purkuperusteelle asetetut edellytykset laiminlyöntien ja sopimusrikkomusten tulee olla tahallisia tai tarkoituksellisia sekä kyseessä olevan työntekijän asema, työn luonne ja työnantajan olosuhteet huomioon ottaen kyseisen työsuhteen jatkamisedellytysten kannalta vakavia. Työntekijän on toisin sanoen joko työnantajan huomautusten tai kehotusten tai oman asemansa perusteella pitänyt ymmärtää, että sopimusvelvoitteen rikkomiseen voidaan puuttua päättämällä työsopimus. (Tiitinen ja Kröger, Työsopimusoikeus, 2012, s. 662.)

Työnantajan on lojaliteettivelvoitteensa mukaisesti harkittava kokonaisarvioinnissa mahdollisuuksien mukaan työntekijän kannalta lievimpien keinojen käyttämistä (ks. esim. TT 2012:15, TT 2013:11, TT 2014:15, TT 2018:95).

Varoituksen antamista ei ole säädetty työsopimuksen purkamisen edellytykseksi. Edellä todetuin tavoin purkamisoikeus raukeaa, jos sitä ei ole käytetty 14 päivän kuluessa siitä, kun sopijapuoli sai tiedon purkuperusteen täyttymisestä. Tämä koskee myös varoituksen antamiseen johtaneita rikkomuksia, joihin halutaan vedota purkuperusteena. Samanlaatuiset rikkomukset voidaan kuitenkin ottaa kokonaisharkinnassa huomioon, jos ne jatkuvat ja niitä esiintyy vielä mainitun määräajan kuluessa (TT 2022:20, TT 2013:184, TT 2005:55, TT 2000:40, TT 2006:13; vrt. TT 2005:94).

Työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan työnantajan on kohdeltava työntekijöitään tasapuolisesti, ellei siitä poikkeaminen ole työntekijän tehtävät ja asema huomioon ottaen perusteltua. Tasapuolisen kohtelun periaate edellyttää työnantajalta johdonmukaisia toimia suhteessa työntekijöihinsä, myös purkamisperusteiden täyttymistä arvioitaessa ja työpaikan varoituskäytännössä.

Asiassa on esitetty puolin ja toisin runsaasti erilaisia väitteitä. Työnantajapuoli on katsonut, että yksinomaan 16.4.2021 asukkaan pesutilanteeseen liittyvä tapahtuma on ollut riittävä peruste työsopimuksen purkamiselle, mutta työnantaja on kokonaisarvioinnissaan voinut ottaa huomioon myös tätä edeltävät tapahtumat. Kantajan keskeinen väite on ollut, että tapahtumista esitetyt väitteet ovat olleet tekaistuja ja B on joutunut hoivakriisin alullepanijana ja muun ohella luottamusmiesasemansa vuoksi työnantajansa silmätikuksi sekä ajojahdin kohteeksi. Purkuun johtaneiden syiden ja taustalla vaikuttavien seikkojen arvioimiseksi työtuomioistuin katsoo perustelluksi käydä läpi asiassa esiin nostetut tapahtumat aikajärjestyksessä.

Varoitus 23.4.2020

B on edellä todetusti aloittanut työskentelyn D:n yksikössä 7.1.2020. Hän on saanut varoituksen 23.4.2020 (K9, V3) lääkeohjeen rikkomisesta ja eläimen kaltoinkohtelusta.

F on kertonut tilanteesta 8.1.2020, jossa B on ottanut kiinni ruokapöydän tuolista, jolla hoitokodin kissa oli nukkunut, ja heittänyt kissan erittäin voimakkaasti maahan. Eräs asukas oli reagoinut tähän, ja F:n kysyttyä asiasta B:ltä tämä oli vastannut olevansa allerginen kissoille. H on kertonut tilanteesta 9.1.2020, jossa B on nostanut tuolia ja heittänyt kissan ruokasalin tuolilta ilman selvää syytä. B:n itsensä kertoman mukaan hän on kyseisissä tilanteissa joutunut keikuttamaan tuolia saadakseen tuolin vapaaksi asukasta varten. F:n ja H:n yksityiskohtaisia ja uskottavana pidettäviä kertomuksia tukee kuitenkin se, että he ovat tehneet tilanteista poikkeamailmoitukset (V6, V7), joskin vasta maaliskuussa 2020. Edelleen kertomuksia tukee T:n kertomus. T on kertonut nähneensä B:n heittäneen kissan tuolilta niin, että kissa on pudonnut maahan kyljelleen. Työtuomioistuin katsoo selvitetyksi, että B on tilanteissa käsitellyt kissaa tarpeettoman voimakkaasti ja toiminut siten moitittavasti.

Lääkeohjeen rikkominen taas on liittynyt tapahtumaan, jossa B on ensin 3.2.2020 antanut asukkaalle ravinnon ja veden PEG-letkun kautta ilman että hänen lääkelupansa on ollut voimassa. Asia on N:n kertomuksesta ilmenevästi mennyt seuraavana päivänä työnantajan tietoon, ja yksikön päällikkönä tuolloin toiminut G sekä tiiminvetäjänä toiminut sairaanhoitaja F ovat käyneet B:n kanssa keskustelun siitä, että D:n yksikössä ei lääkehoitosuunnitelman mukaisesti saanut antaa PEG-letkun kautta mitään ilman lääkelupia (G, F, V18). Vaikka ohjeet tältä osin ovat saattaneet vaihdella yksikkökohtaisesti (B, O), G:n mukaan B:n on täytynyt olla tietoinen tuolloin D:n yksikössä voimassa olleen lääkehoitosuunnitelman sisällöstä, ja asia on H:n kertoman mukaan ollut nimenomaisesti esillä myös B:n perehdytyksessä. B on varoitustilaisuudessa 23.4.2020 myöntänyt antaneensa vielä toisen kerran PEG-letkun kautta asukkaalle vettä ilman että lääkeluvat ovat olleet voimassa (K8, K9, V3). Epäselväksi on jäänyt, milloin tämä on tapahtunut. Varoitukseen kirjatun mukaan se on kuitenkin tapahtunut sen jälkeen, kun B:tä on kielletty toimimasta näin ja ilmoitettu sen olevan lääkeohjeen vastaista (K9, V3).

PEG-letkuasiaa on selvitetty ainakin kahdessa eri tilaisuudessa lähinnä sen vuoksi, että B on kertonut saaneensa toiselta hoitajalta luvan antaa PEG-letkun kautta ravinnon ja veden ilman että lääkeluvat olivat voimassa. Keskustelusta 17.2.2020 on laadittu myös muistio (V18), josta ilmenee, että tilanne on jäänyt epäselväksi siltä osin, kuka mahdollisesti olisi B:tä tällä tavoin virheellisesti ohjeistanut vai oliko kukaan. Asiaa on erään työntekijän toiveesta käyty läpi myös seuraavana päivänä 18.2.2020 työnohjaustilaisuudessa, joka on henkilötodistelun perusteella muodostunut tunnelmaltaan hyvin ahdistavaksi (B, P). Esitetyn selvityksen perusteella B:n ei kuitenkaan voida katsoa saaneen työnantajalta huomautusta kyseisessä tilaisuudessa.

Työtuomioistuin katsoo, että 23.4.2020 annettu varoitus on ollut aiheellinen sekä kissan kohtelun että lääkeohjeen rikkomisen osalta.

Selvitys ja arvio tapahtumista ennen 16.4.2021

Tapahtumista M:n ollessa yksikön päällikkönä

Yksikön päällikkönä huhtikuusta lokakuuhun 2020 toiminut M on kertonut, että hän oli kesän ja syksyn 2020 aikana saanut muilta hoitajilta B:n toiminnasta palautetta, jonka mukaan B oli työntekijänä äkkipikainen ja tehnyt asioita niin, ettei työpari ollut ehtinyt tilanteihin mukaan. Huolta oli herättänyt myös B:n kommunikoimattomuus työparin kanssa. Aluepäällikkö L on kertonut, että M oli yksikön päällikkönä ollessaan ollut häneen yhteydessä B:tä koskevissa asioissa. L:n kertoman mukaan B:tä koskevaa palautetta oli loppukesästä 2020 alkanut tulla työotteiden rajuudesta, kovuudesta asiakkaita kohtaan, asukasturvallisuuden vaarantamisesta asukkaiden nosto- ja siirtotilanteissa, epäsopimattomuudesta työyhteisöön, hämmentämisestä ja epäasiallisesta kielenkäytöstä.

Työnantajapuoli on esittänyt yksittäisistä tällaisista tilanteista seuraavanlaista todistelua.

H on kertonut tilanteesta 20.6.2020, jolloin B ei H:n mukaan ole vienyt asukasta vessaan tämän pyynnöstä huolimatta. H on 14.10.2020 tehnyt tapahtumasta kirjallisen poikkeamailmoituksen (V9).

J on kertonut tapahtumista iltavuorossa 17.8.2020, jolloin B on nosturinkäyttötilanteessa toiminut J:n mukaan niin rivakasti, että asukas on ollut vähällä satuttaa itsensä. J on kieltänyt B:tä toimimasta liian nopeasti. Toisen asukkaan vaipanvaihtotilanteessa asukas on ollut vähällä pudota sängystä, kun B on J:n mukaan pyöräyttänyt asukkaan liian lähelle sängyn reunaa ja jatkanut asukkaan pesutilannetta, vaikka J on kahdesti varoittanut, että asukas on ollut putoamassa. B ei J:n mukaan ole reagoinut tämän huomautuksiin. J on 19.10.2020 tehnyt tapahtumista kirjalliset poikkeamailmoitukset (K16, V10, V11).

H on kertonut tapahtumasta 23.8.2020, jolloin asukas on ollut usean tunnin ajan sängyssä valahtaneena huonoon asentoon lounastarjotin edessään. H:n mukaan B on itse kertonut H:lle vieneensä tarjottimen asukkaalle ja todennut, että uuden ohjeistuksen mukaan asukkaan sai jättää istumaan ja syömään ruokaansa seuraavaan ruokailuun saakka. H on kertonut selvittäneensä asiaa ja todenneensa, ettei tämä pitänyt paikkaansa. Sen sijaan ohjeistus on ollut, että hoitaja, joka vei asukkaalle ruuan, huolehti tavalla tai toisella siitä, että asukkaan ruokailu sujui asianmukaisesti ja tarjotin haettiin pois. Myös muut todistajat ovat kertoneet tällaisesta ohjeistuksesta (G, H) tai käytännöstä (P, Q) D:n yksikössä. H on 14.10.2020 tehnyt tapahtumasta kirjallisen poikkeamailmoituksen (K16, V12).

K on kertonut tapahtumasta 24.8.2020, jolloin B on K:n mukaan asukkaan pesutilanteessa yllättäen ja asiasta etukäteen varoittamatta kääntänyt asukkaan voimakkain ottein kohti K:ta, jolloin asukas on ollut vähällä pudota.

H on kertonut tilanteesta 12.9.2020, jolloin B on pyytänyt, että lääkehuoneen ovi jätettäisiin auki, jotta hän voisi käydä siellä juomassa. Myös K on kertonut olleensa tuolloin paikalla ja kuulleen tämän B:n pyynnön. B itse on kertonut kysyneensä tilanteessa vain säilytyspaikkaa vesipullolleen. H on 14.10.2020 tehnyt tapahtumasta kirjallisen poikkeamailmoituksen (K16, V13).

Kuulemistilaisuudesta 8.12.2020 laaditusta muistiosta (K12, V4) ilmenee, että B:n on väitetty puhuneen asukkaan omaiselle 18. tai 19.9.2020 asukkaan asioista ja pahoittaneen omaisen mielen muun ohella syyllistämällä omaista harvoista vierailuista. Omainen on ottanut yhteyttä asukkaan monivuotiseen omahoitajaan ja ollut erittäin pahoillaan asiasta ja ihmetellyt B:n käytöstä.

J on kertonut tapahtumista 1.10.2020, jolloin asukas on jätetty useaksi tunniksi sänkyyn lounastarjotin edessään. Asukas oli valahtanut huonoon asentoon siten, että tilanteessa on ollut kuristumisvaara. J:n mukaan hänelle oli kerrottu, että B oli vienyt tarjottimen asukkaalle. J on samana päivänä tehnyt tapahtumasta kirjallisen poikkeamailmoituksen (K16, V14).

H on kertonut tapahtumista 26.10.2020, jolloin B on H:n mukaan yllättäen kääntänyt sängyllä makaavaa saattohoitopotilasta siten, että tämä on ollut vähällä pudota. H on säikähtänyt tilannetta ja sanonut B:lle, ettei tämä saisi toimia niin nopeasti. B ei ole vastannut mitään. H on 29.10.2020 tehnyt tapahtumasta kirjallisen poikkeamailmoituksen (K16, V15).

T on kertonut vielä tilanteesta, jossa muistisairas henkilö oli kysellyt, milloin hänen jo edesmennyt vaimonsa oli tulossa käymään. B on T:n mukaan ”karjaissut”, että miehen vaimo oli kuollut jo aikoja sitten. Vanhus oli itkenyt asiaa pidemmän aikaa. Myös N, E ja H ovat kertoneet B:n puhuneen asukkaille välillä töykeästi tai töksäytellen.

B on työtuomioistuimessa kuultuna kiistänyt toimineensa edellä kuvatuilla tavoilla eikä ole tunnistanut tapahtumia. Myös työnantajan 8.12.2020 järjestämässä kuulemistilaisuudessa (K11, K12, V4), jossa on käsitelty muun ohella edellä selostettuja tapahtumia tai niihin liittyviä poikkeamailmoituksia, B on kiistänyt väitetyt tapahtumat. B:n kertomusta tukevat P:n ja Q:n kertomukset. Heidän havaintojensa mukaan B:n käytöksessä ei ole ollut mitään moitittavaa, ja hoitotilanteet ovat yleensä ottaen sujuneet B:ltä normaalisti ja asiallisesti.

Työtuomioistuimessa kuultujen hoitajien (H, J, K, T) edellä kuvatut kertomukset ovat kuitenkin olleet uskottavia ja yksityiskohtaisia. Kertomuksissa on kuvattu useita samankaltaisia tilanteita, joissa B on toiminut hoitotilanteissa nopeasti, yllättävästi ja jopa rajuiksi luonnehdituin ottein kommunikoimatta riittävällä tavalla työparin kanssa, mikä on johtanut vaarallisiin läheltä piti -tilanteisiin. Todistajien kertomuksissa on toistunut myös se, että B on toisinaan puhunut asukkaille epäystävälliseen sävyyn. Yksikön päällikkönä toiminut M:kään ei ole epäillyt hoitajien kertomusten uskottavuutta, kun he ovat tulleet kertomaan hänelle tapahtumista. Näin siitä huolimatta, että M itse ei ollut B:n työparina toimiessaan huomannut tämän toimissa mitään erityistä.

Lääkehuoneen ovea koskevan väitteen osalta työtuomioistuin katsoo, että asiassa esitetyn selvityksen perusteella B:n on lääkeluvallisena hoitajana sinänsä tullut tietää, että ovea ei ole voinut jättää lukitsematta. Ovi on kuitenkin pysynyt lukittuna eikä B:n ole selvitetty toimineen tilanteessa muutoinkaan erityisen moitittavasti. Lisäksi asiassa on jäänyt epäselväksi, onko 1.10.2020 asukkaan kuristumisvaaraan johtaneessa tilanteessa ollut kyse juuri B:n moitittavasta menettelystä. Asiassa ei ole esitetty näyttöä myöskään siitä, että työnantaja olisi pyrkinyt selvittämään tätä asiaa tarkemmin. Niin ikään siitä, että B olisi käyttäytynyt asukkaiden omaisia kohtaan epäasiallisesti, ei ole esitetty tarkempaa selvitystä.

Yksikön päällikkö M on kertonut loppukesästä 2020 huolestuneensa henkilökunnan jaksamisesta, koska B:tä koskevaa palautetta oli alkanut tulla paljon. Hän on tuolloin kehottanut henkilöstöä tekemään asioista kirjalliset poikkeamailmoitukset. L on kertonut, että hän on näin M:ää tuolloin ohjeistanut, jotta työnantaja voisi ryhtyä toimiin esimerkiksi tarvittavan koulutuksen järjestämiseksi ja ylipäätään tilanteiden selvittämiseksi. L:n mukaan D:n yksikön työyhteisö ei ole aluksi tiennyt, millä tavalla B:hen liittyvistä tilanteista olisi pitänyt ilmoittaa, koska poikkeamajärjestelmä on tarkoitettu laadunvalvontaan, jolla seurataan muun ohessa asukas- ja työturvallisuutta. Hoivatyöstä ja työotteista koskevien asioiden kirjaaminen oli koettu hankalaksi ja taustalla oli L:n käsityksen mukaan ollut myös pelkoa B:tä kohtaan.

Edellä M:n ja L:n kertomuksista ilmenevä selittää osaltaan sen, miksi kirjallisia poikkeamailmoituksia on tehty ryppäinä syksyllä 2020. Asiassa esitetty näyttö ei sen sijaan viittaa siihen, että B:tä koskevia poikkeamailmoituksia olisi ryhdytty ”tehtailemaan” vilpillisesti siten, että kyseessä voitaisiin katsoa olevan B:hen kohdistunut ajojahti kanteessa väitetyin tavoin.

Kantaja on katsonut, että B:n on joka tapauksessa ollut mahdotonta puolustautua väitteitä vastaan, koska ne on tuotu hänen tietoonsa vasta useita kuukausia väitettyjen tapahtumien jälkeen kuulemistilaisuudessa 8.12.2020. Yksikön päällikkö M on kuitenkin kertonut keskustelleensa B:n kanssa tämän ongelmallisiksi koetuista toimintatavoista, ja näin on kertonut toimineensa myös tiiminvetäjänä tuolloin toiminut sairaanhoitaja F. Näytön perusteella epäselväksi tosin on jäänyt, kuinka tarkkaan ja monipuolisesti työnantaja on pyrkinyt selvittämään kaikkia edellä mainittuja yksittäisiä tapahtumia ennen kuulemistilaisuutta 8.12.2020.

Tapahtumista F:n ollessa yksikön päällikkönä

F on aloittanut D:n yksikön päällikkönä marraskuussa 2020. M:n tavoin hänkin on kertonut saaneensa muilta työntekijöiltä B:n käytöstä koskevaa palautetta, jonka mukaan tämä on toiminut huolimattomasti tai ohjeistusten vastaisesti, ollut kielenkäytöltään epäasiallinen, liikkeissään hätäinen ja vuorovaikutustilanteissa muiden hoitajien kanssa vähäeleinen ja reagoimaton. F on kertonut keskustelleensa B:n kanssa toistuvasti tämän ongelmallisiksi koetuista toimintatavoista, jolloin B ei ole joko vastannut mitään tai kieltänyt toimineensa väitetyllä tavalla. F on kuitenkin pitänyt muiden hoitajien kertomuksia uskottavina, koska saman tyyppiset tilanteet olivat jatkuvasti toistuneet ja eri työntekijät olivat tulleet niistä F:lle kertomaan.

F on lisäksi kertonut B:n hoitaneen toistuvasti kahden autettavia asukkaita yksin vastoin ohjeistusta, mikä on F:n mukaan ilmennyt myös potilastietojärjestelmän kirjauksista. F on kertonut keskustelleensa asiasta B:n kanssa useasti eikä tämä ollut siihen reagoinut vaan kiistänyt toimineensa kyseisellä tavalla. Asiaa on käsitelty myös kuulemistilaisuudessa 8.12.2020 (K11, K12, V4). Mainitussa tilaisuudessa ja työtuomioistuimessa kuultuna B on kiistänyt toimineensa väitetyllä tavalla. F on niin ikään kertonut B:n toimineen vastoin sairauspoissaoloista annettuja ohjeita, mistä F on kertonut joutuneensa B:tä useamman kerran huomauttamaan. Tätäkin asiaa on käsitelty edellä mainitussa kuulemistilaisuudessa, jossa B on kiistänyt toimineensa vastoin ohjeita.

F on vielä kertonut haasteista, joita hänellä oli ollut B:n kanssa luottamusmiesasioissa. Työyhteisössä on loppuvuonna 2020 syntynyt vanhuspalvelulain muutoksen myötä epäselvyyttä siitä, missä määrin hoitajan kuului tehdä niin sanottua välillistä työtä kuten pyykkihuoltoa ja astioiden pesua. F:n mukaan B on tuolloin luottamusmiehenä antanut työyhteisölle ohjeistuksia välittömään ja välilliseen työhön liittyen, eivätkä nämä ohjeistukset ole vastanneet työnantajan antamia ohjeita. Tämä on aiheuttanut työyhteisössä hämmennystä. F:n kertomusta tukevat palveluasiantuntija V:n, J:n, H:n ja L:n kertomukset. F:n mukaan B on lisäksi uhkaillut häntä useamman kerran muun ohella poliisilla, koska tämä ei ollut antanut hänelle työntekijöiden henkilökohtaisia työvuorolistoja ja työsopimuksia. F:n kertomusta tukee V:n kertomus, josta ilmenee, että V on toiminut F:lle tukena edellä mainituissa tilanteissa.

B:n edellä selostettuun luottamusmiestoimintaan liittyen työtuomioistuin toteaa, että asiassa on esitetty runsaasti näyttöä siitä, onko B:llä ollut ylipäätään oikeutta saada työnantajalta pyytämiään asiakirjoja ja ovatko B:n toimet kuuluneet luottamusmiehen tehtäviin vai ei. Näistä seikoista työehtosopimuksen solmineen liittojenkaan työtuomioistuimessa kuullut edustajat (X, R) eivät ole olleet yhtä mieltä. On selvää, että pelkkä tietojen pyytäminen, riippumatta siitä, onko tietojen saantiin oikeus vai ei, ei voi muodostaa perustetta päättää luottamusmiehen työsopimusta. B:n on edellä kuvailluin tavoin kuitenkin selvitetty uhkailleen esihenkilöään (F) tämän kieltäydyttyä tietojen antamisesta, mitä on pidettävä B:ltä moitittavana menettelynä. Niin ikään työntekijöiden ohjeistamista toimimaan työnantajan antamien ohjeiden vastaisesti voidaan pitää luottamusmieheltä epäasiallisena toimintana. Työnantajapuoli on lisäksi väittänyt, että B on loka-marraskuussa 2020 antanut tietoisesti väärää tietoa liitolleen tukitoimien merkitsemisestä työvuorolistoihin D:n yksikössä. Epäselväksi on jäänyt, onko B ollut tuolloin yhteydessä liittoonsa sillä tavoin, että siitä olisi voinut aiheutua vahinkoa työnantajalle.

H on tammikuussa 2021 ollut pääluottamusmies O:hon sähköpostitse yhteydessä B:hen liittyvissä asioissa (V30). Viestin mukaan työyhteisössä on syntynyt huolta B:n toiminnan suhteen muun ohella hoitotilanteissa, joissa asukkaiden käsittely on (B:llä) ”välillä hyvin kovakouraista” ja liikkeet niin nopeat, että työparin ”pitää huolehtia, ettei hän pudota ketään lattialle”. Viestissä on kerrottu muun ohella myös välilliseen ja välittömään työhön liittyvästä hämmennyksestä B:n antamista ohjeista johtuen. Pääluottamusmies O on työtuomioistuimessa kertonut, että hänelle on jäänyt epäselväksi, onko viesti sisältänyt vain H:n omia ajatuksia vai onko viestin laatimiseen osallistunut muitakin D:n yksikön hoitajia. H on työtuomioistuimessa kertonut, että viestissä kerrotut asiat on pohdittu yhdessä 8–10 hoitajan kesken ja viesti on toimitettu eteenpäin koko työyhteisön asiana. Työtuomioistuimella ei ole syytä epäillä H:n kertomaa, jota tukevat myös S:n ja W:n kertomukset, joista on ilmennyt, että työyhteisöstä on oltu yhteydessä myös työsuojeluvaltuutettuihin B:n toimintaan liittyen. Nämä yhteydenotot henkilöstön edustajiin puhuvat sen puolesta, että kyse ei ole ollut B:hen kohdistuneesta ajojahdista tai kostosta vaan työyhteisössä syntyneestä aidosta huolesta.

Vielä työtuomioistuin kiinnittää huomiota siihen, että edellä mainitussa H:n sähköpostiviestissä on mainittu muun ohella B:n kirjoittaneen työpaikan WhatsApp-ryhmässä asiattomasti esimiestä kohtaan. Tähän työnantajapuoli on vedonnut myös tässä oikeudenkäynnissä, mutta ei ole esittänyt väitteensä tueksi enemmälti selvitystä. Kantaja on esittänyt todisteena WhatsApp-viestiketjun 7.12.2020 (K22), jossa useampi työntekijä ilmoittaa tilinauhansa puuttuvan ja jossa B on pyytänyt yksikön päällikköä hoitamaan asian sekä todennut olevan epäreilua, että työntekijät joutuvat odottamaan. Työtuomioistuin toteaa, että B:n viesteistä ei tältä osin ilmene mitään asiatonta.

Selvitys ja arvio tapahtumista 16.4.2021 ja sen jälkeen

Pesutilanne 16.4.2021 ja siitä tehty kantelu

B:n työsopimuksen purkamiseen on johtanut tapahtuma perjantaina 16.4.2021, jolloin B on ollut lähihoitaja E:n kanssa pesemässä täysin autettavaa vuodepotilasta. E:n tilanteesta tekemässä poikkeamailmoituksessa tapahtuma-ajaksi on kirjattu kello 13 (V17). E on työtuomioistuimessa kertonut, että B on ensin asukasta sängyltä pesulaverille siirrettäessä aiheuttanut vaaratilanteen jäämällä aluksi seisomaan laverin jalkopäähän siten, että asukas on ollut vaarassa pudota laverin toisen laidan ollessa alhaalla. Itse pesutilanteesta E on kertonut, että B on kääntänyt pesulaverilla maannutta asukasta itseensä päin asukkaan ranteesta vetäen, jolloin asukas on E:n mukaan selvästi kokenut kipua ja ilmaissut tämän irvistämällä ja uikuttamalla kovaäänisesti. B ei ole reagoinut asiaan mitenkään, ja E on joutunut B:tä tästä huomauttamaan. Kyseinen asukas on E:n mukaan ollut hyvin passiivinen eikä ole kyennyt kommunikoimaan kuin elein, ilmein ja ääntelyin. Vielä E:n mukaan B on pursottanut shampoota suoraan asukkaan päähän ja intiimialueille, mistä E on kertonut B:tä niin ikään huomauttaneen.

B taas on työtuomioistuimessa kertonut, että pesutilanteessa ei ole tapahtunut mitään normaalista poikkeavaa eikä E ole huomauttanut tilanteessa B:tä mistään asiasta. B on lisäksi kertonut, että E on tuolloin tullut yllättäen asukkaan huoneeseen ja ilmoittanut, että hän tulisi B:n kanssa pesemään asukkaan, mikä B:n mukaan on ollut poikkeuksellista.

E:n mukaan hän on kertonut asiasta yksikön päällikkö F:lle vielä samana päivänä, ja tehnyt asiasta niin ikään samana päivänä poikkeamailmoituksen (K16, V17). F on kuitenkin kertonut, että hän on saanut tiedon tästä perjantai-iltapäivän aikana sattuneesta tapahtumasta vasta seuraavana maanantaina (19.4.2021) töihin tullessaan. Hän on ilmoittanut asiasta myös asukkaan omaisille. L on kertonut saaneensa pesutilannetta koskevan tapauksen tietoonsa F:ltä tiistaina 20.4.2021.

E on 26.4.2021 yhdessä F:n kanssa tehnyt B:stä kantelun aluehallintovirastolle (V24). Kantelu on liittynyt 16.4.2021 pesutilanteeseen. Kantelussa on todettu muun ohella seuraavaa. ”Asukas saanut kipeää ja siitä joutunut ääneen valittamaan ja siltikään B ei toimintaansa lopettanut. Työparin kanssa tulee aina kommunikoida, kun liikutellaan ja hoidetaan asukkaita. Työparin ei kuuluisi myös koskaan joutua sanomaan toiselle hoitajalle, että tämän pitää lopettaa, koska asukasta sattuu. Pesutilanteessa liikuntakyvytöntä ja haurasta asukasta tulee myös aina käsitellä ja kohdella hellävaraisesti ja ihmisyyttä kunnioittaen.”

F on C Oy:n vastauksessa aluehallintovirastolle (V25) todennut muun ohella, että ”B:n työtavasta asukkaita kohtaan on toistuvasti ja jatkuvasti tullut palautetta muilta työntekijöiltä. Asukkaiden hoitotilanteissa otteet ovat usein rajuja ilman mitään etäisestikään järjellistä syytä. Hän on esimerkiksi ottanut kovakouraisesti kiinni asukkaan lonkasta tai raajoista, niin että asukasta on sattunut, vaikka tälle toimintatavalle ei ole ollut mitään perustetta, esim. asukkaan asento tmv. Lisäksi siirtotilanteissa, esimerkiksi nostolaitetta käytettäessä, toimintatapa on usein liian nopeaa ja turvallisuustekijöitä ei ole lainkaan otettu huomioon. Asukas on ollut lähellä tippua lattialle siirtotilanteissa. Erityisesti ongelmia tilanteissa on aiheuttanut hänen kommunikoimattomuutensa työparin kanssa.”

Työtuomioistuin toteaa, että B:n ja lähihoitaja E:an edellä kuvatut kertomukset 16.4.2021 tapahtuneesta pesutilanteesta ovat olleet täysin toisistaan poikkeavat. Sinänsä B on esiintynyt työtuomioistuimessa vakuuttavasti. Kuitenkin myös E:n kertomus on ollut uskottava ja varsin yksityiskohtainen, eikä asiassa ole ilmennyt syytä epäillä E:n vilpittömyyttä. E:n kertomusta tukee se, että B:n kovakouraisesta asukkaiden käsittelystä ovat uskottavasti kertoneet myös muut hoitajat, sekä se, että kyseisestä pesutilanteesta on ilmoitettu myös asukkaan omaisille ja siitä on päätetty tehdä edellä selostetuin tavoin kantelu.

Kuulemistilaisuus 30.4.2021 ja työsopimuksen purku 3.5.2021

Työnantaja on perjantaina 30.4.2021 järjestänyt kuulemistilaisuuden (K13, K14, V5), jossa on käsitelty edellä selostettua, perjantaina 16.4.2021 tapahtunutta pesutilannetta sekä muun ohella väitettä siitä, että B on antanut ”työnjohdollisia ohjeita” liittyen edellä kuvatuin tavoin välittömään ja välilliseen työhön sekä työvuorojen vaihtamiseen. Jälkimmäiseen liittyen J on työtuomioistuimessa kertonut B:n ilmoittaneen hänelle helmikuussa 2021, että työvuorojen vaihtamisesta saattoi saada varoituksen tai potkut. B on kiistänyt sanoneena näin.

Kuulemistilaisuudessa on niin ikään käsitelty yksikön työntekijöiden yhteisesti työnantajalle tekemää ilmoitusta B:n toiminnasta, jossa on mainittu muun ohella asukkaiden kovakourainen kohtelu. Kuulemistilaisuudessa yksikön päällikkö F on kertonut, että kyse on ollut useammasta, 8–10 ilmoituksesta ja palautteesta B:n kovakouraisesta toiminnasta siirtotilanteessa, kovakouraisesta kääntämisestä raajoista, lonkasta kovakouraisesti kiinniottamisesta ja vaaratilanteiden aiheuttamisesta erityisesti siirtotilanteissa. F on lisäksi todennut, että B on saanut asiasta ohjeistuksen ja hänen kanssaan on käyty läpi oikea toimintamalli. B on kiistänyt toimineensa väitetyin tavoin.

Kuulemistilaisuudessa on käsitelty myös tietosuojarikkomukseksi otsikoitua asiaa. Kyse on tapahtumasta 27.2.2021, josta työtuomioistuimessa on kertonut lähihoitaja J ja josta on tehty myös poikkeamailmoitus (V16). J:n kertomuksesta ja todisteesta V26 ilmenee, että B:n käyttäjätunnuksilla on otettu asukastietojärjestelmästä kuvakaappaus B:n omahoidettavan potilaan mittaustuloksista siten, että kuvakaappaus on ollut toimiston koneen muistista palautettavissa kaikkien nähtäväksi. J on kertonut ilmoittaneensa asiasta heti yksikön päällikölle. B on kiistänyt ottaneensa kyseisen kuvakaappauksen.

Kuulemistilaisuudessa on käsitelty myös työtehtävien laiminlyönniksi otsikoitua asiaa. B:n lääkeluvat ovat olleet umpeutumassa maanantaina 3.5.2021 (K27, V20), koska hän ei ollut suorittanut tiettyjä tenttejä. F on kuulemistilaisuudessa todennut muistuttaneensa B:tä useita kuukausia aiemmin, että luvat olivat vanhenemassa. B on vedonnut siihen, että hän on ollut keväällä 2021 sairauslomalla, mikä on viivästyttänyt tenttien suorittamista. Kirjallisina todisteina on esitetty kahdeksan sairauslomatodistusta (K23), joista ilmenee, että B on ollut lääkärin määräämänä sairauslomalla lähes koko maaliskuun 2021 sekä 19.4.–9.5.2021. Tältä osin työtuomioistuin toteaa, että sinänsä B olisi huolellisesti toimiessaan alkanut suorittaa vaadittuja tenttejä hyvissä ajoin ennen lupien vanhentumista. Hän on kuitenkin perustellusti voinut arvioida ehtivänsä tekemään tentit vielä maalis-huhtikuun aikana, jolloin hän edellä kuvatusti on ollut suurimman osan ajasta sairauslomalla. Menettelyä ei siten voida pitää kovin moitittavana.

Työtehtävien laiminlyöntinä on kuulemistilaisuudessa niin ikään käsitelty asiaa, jossa B:n on väitetty jättäneen osallistumatta välillisten töiden tekemiseen kuten tiskaukseen. B on kiistänyt väitteen. F on työtuomioistuimessa kertonut B:n kieltäytyneen välillisistä töistä, mutta tarkempaa selvitystä työtehtävien laiminlyönneiksi katsottavista yksittäisistä tilanteista ei ole esitetty.

Työnantaja on 3.5.2021 purkanut B:n työsopimuksen. Purkamisen perusteeksi on ilmoitettu vakava ja olennainen sopimusrikkomus sekä vakava luottamuspula (V1). Purkuilmoituksessa on viitattu erityisesti aiemmin annettuun varoitukseen ja asukkaan kovakouraiseen kohteluun 16.4.2021. Lisäksi purkuilmoituksessa on todettu, että B on muun muassa ”kehottanut muita työntekijöitä olemaan tekemättä ns. välillisiä tehtäviä ja antanut itse keksimiään ohjeita liittyen työvuorojen vaihtamiseen sekä uhannut tätä antamaansa ohjetta rikkovia työntekijöitä irtisanomisella”.

Työtuomioistuimen johtopäätökset

Työtuomioistuin on edellä katsonut, että sillä ei ole ollut syytä epäillä E:n kertomusta asukkaan pesutilanteesta 16.4.2021. B:n on siten selvitetty kääntäneen pesulaverilla maannutta täysin puolustuskyvytöntä ja fyysisesti erittäin haurasta vuodepotilasta itseensä päin tämän ranteesta vetäen, mistä on asukkaalle aiheutunut kipua, jonka hän on ilmaissut irvistäen ja ääneen valittamalla. Teon moitittavuutta lisää se, että B ei ole asukkaan valituksesta huolimatta reagoinut tilanteeseen, vaan E on joutunut B:tä asiasta huomauttamaan. B:lle on koulutuksensa vuoksi täytynyt olla selvää, että siirtotilanteissa ei potilasta saanut vetää ranteesta. Niin ikään selvää on täytynyt olla, että asukkaan ilmaistessa kipua toimintatapaa on muutettava.

Edellä todetusti purkamisoikeus raukeaa, jos työsopimusta ei ole purettu 14 päivän kuluessa siitä, kun sopijapuoli sai tiedon purkamisperusteen täyttymisestä. E:n mukaan hän on kertonut pesutilanteesta yksikön päällikkö F:lle vielä samana päivänä eli perjantaina 16.4.2021. F on kuitenkin kertonut, että hän on saanut tiedon asiasta vasta seuraavana maanantaina (19.4.2021) töihin tullessaan. Aluepäällikkö L on puolestaan kertonut saaneensa tapauksen tietoonsa F:ltä tiistaina 20.4.2021. Työsopimus on purettu maanantaina 3.5.2021. Kantaja on pääkäsittelyssä E:n kertomuksen perusteella katsonut, että purkuoikeus on rauennut, kun F on E:n mukaan saanut tietää tapahtuneesta jo 16.4.2021.

Vastaajapuoli on ensinnäkin katsonut, että kantaja ei enää pääkäsittelyssä voi vedota purkamisoikeuden raukeamiseen, vaan huolellisesti toimien sen olisi tullut selvittää asia ennen pääkäsittelyä. Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 31 §:n 2 momentin mukaan pääkäsittelyssä asianosainen ei saa vedota sellaiseen seikkaan, johon ei ole vedottu valmistelussa, ellei asianosainen saata todennäköiseksi, että hänen menettelynsä johtuu pätevästä syystä. Työtuomioistuin katsoo, että kantaja on tässä asiassa huolellisesti toimien voinut luottaa työnantajan ilmoitukseen siitä, milloin asia on tullut sen tietoon. Kantaja on siten voinut vedota purkuperusteen raukeamiseen vasta pääkäsittelyssä.

Työsopimuslain 8 luvun 2 §:n perustelujen mukaan työnantajan on vedottava purkamisperusteeseen 14 päivän kuluessa siitä, kun peruste tuli sen tietoon. Määräajan laskeminen alkaa siitä, kun työnantaja sai tosiasioihin perustuvan tiedon purkamisen perusteena olevista syistä. Määräaika lasketaan purkamisen perusteena olevan teon tai laiminlyönnin tapahtumahetkestä, tai jos työnantaja saa tiedon tapahtuneesta vasta myöhemmin, tosiasioiden selviämishetkestä. (HE 157/2000 vp s. 110.)

Oikeuskirjallisuudessa on todettu tältä osin muun ohella seuraavaa. Purkamisperusteeseen vetoamiselle säädetty 14 päivän määräaika lasketaan siitä, kun työnantaja on saanut sellaiset tiedot tosiseikoista, joiden perusteella päättämisperusteelle asetettujen edellytysten arviointi on mahdollista. (Tiitinen ja Kröger, Työsopimusoikeus, 2012, s. 676.) Riidaton tapahtumahetki voi edellyttää usein lisäselvityksiä, jotta asiasta saadaan riittävä varmuus. Työnantajan on voitava varmistua tosiseikkojen olemassaolosta. (Koskinen ym., Työsuhteen päättäminen, 2019, s. 910–911.) Määräajan alkamisen edellytyksenä on, että työsopimuksen purkamisen toimittavan osapuolen tiedot tosiasioista ovat riittävän selkeät ja varmat. Säännöksen tarkoitus on toisin sanoen se, että 14 päivän määräaika voidaan käyttää kokonaisuudessaan sen harkitsemiseen, antavatko esiin tulleet tosiasiat aiheen purkaa työsopimus eikä sen selvittämiseen, mitä oikeastaan on tapahtunut. (Äimälä ja Kärkkäinen, Työsopimuslaki, 2017, s. 415.)

Tässä asiassa edellä kuvattu asukkaan pesutilanne on tapahtunut perjantaina 16.4.2021 noin kello 13 aikaan. E:n ja F:n kertomusten perusteella epäselväksi on jäänyt, onko E kertonut F:lle tapahtuneesta jo samana päivänä vai onko F saanut tietää asiasta vasta maanantaina 19.4.2021. Aluepäällikkö L:lle tieto tapahtuneesta on selvitetty menneen vasta tiistaina 20.4.2021. F:n kertomuksen perusteella voidaan joka tapauksessa pitää riittävällä tavalla selvitettynä, että hän on saanut varmistuksen pesutilanteeseen liittyvien tosiseikkojen olemassaolosta vasta maanantaina 19.4.2021. Työtuomioistuin katsoo, että purkamisoikeuteen on vedottu säädetyssä 14 päivän määräajassa, kun purkaminen on tapahtunut maanantaina 3.5.2021.

Työnantajapuoli on edellä kuvatusti vedonnut asiassa lisäksi lukuisiin muihin tapahtumiin, jotka sen mukaan tulisi ottaa purkuperusteen täyttymistä arvioitaessa huomioon. Kokonaisharkinnassa voidaan kuitenkin edellä todetusti ottaa huomioon vain sellaiset samanlaatuiset rikkomukset, jotka jatkuvat ja joita esiintyy vielä työsopimuslaissa säädetyn 14 päivän määräajan kuluessa. Työtuomioistuin ottaa siten kokonaisharkinnassa huomioon 16.4.2021 pesutilanteen lisäksi ensinnäkin varoitukseen johtaneen kissan tarpeettoman voimakkaan tuolilta lattialle heittämisen sekä sen, että B:n on selvitetty aiemminkin hoitotilanteissa käsitelleen asukkaita kovakouraisesti ja toimineen sillä tavoin hätäisesti ja yllättävästi, että työpari ei ole ehtinyt tilanteeseen mukaan, mikä on johtanut vaarallisiin läheltä piti -tilanteisiin. B:n menettelyssä on myös ilmennyt tiettyä välinpitämättömyyttä tiimityöskentelyn onnistumisen kannalta riittävän vuorovaikutuksen luomisen suhteen, mikä on ollut omiaan vaarantamaan asukasturvallisuuden ja myös muiden työntekijöiden turvallisuuden. Samanlaatuisena rikkomuksena ja siten kokonaisharkintaan vaikuttavana seikkana voidaan pitää myös sitä, että B:n on selvitetty puhuneen asukkaille epäystävällisesti.

Työnantaja on sinänsä vedonnut säädetyssä 14 päivän määräajassa myös siihen, että B ei ole ajoissa ryhtynyt suorittamaan lääkelupiin liittyviä tenttejä, jolloin lääkeluvat olivat vanhenemassa 3.5.2021. Työtuomioistuin on jo edellä katsonut, että tätä menettelyä ei kuitenkaan voida pitää kovin moitittavana B:n sairauslomista johtuen.

Muiden työnantajapuolen vetoamien seikkojen on katsottava purkuperusteina rauenneen, kun niihin ei ole vedottu säädetyssä 14 päivän määräajassa.

Siltä osin kuin kantaja on väittänyt työsopimuksen purkamisen johtuneen tosiasiassa epäasiallisista syistä työtuomioistuin toteaa seuraavaa.

Kantaja on väittänyt, että B on taustastaan johtuen joutunut työnantajansa erityisen tarkkailun alaiseksi ja että hänestä esitetyt väitteet ovat olleet tekaistuja ja osa häneen kohdistettua ajojahtia. Varsin kattavan näytön perusteella viitteitä tällaisesta ei ole kuitenkaan ilmennyt. Sinänsä osa työnantajapuolen esittämistä väitteistä on edellä kuvatusti jäänyt näyttämättä tai tapahtumien ei ole katsottu osoittavan B:n toimineen erityisen moitittavasti. Osa hoitajista on myös suhtautunut B:hen varauksellisesti peläten mahdollista julkisuutta tai jopa sitä, että myös D:n yksikkö joutuisi lopettamisuhan alle. B on niin ikään toiminut erittäin aktiivisesti ja voimakastahtoisesti luottamusmiehen tehtävissä, mikä on saattanut aiheuttaa ärtymystä, kuten Q ja O ovat kertomuksissaan olettaneet ja kuten työsuojeluvaltuutettujen (S ja W) kertomuksista on ilmennyt. Näillä seikoilla ei kuitenkaan ole selvitetty olleen vaikutusta B:n työsopimuksen purkamiseen. Sen sijaan työnantajapuolen todistajien kertomuksista on kuvastunut aito huoli asukasturvallisuuden vaarantumisesta ja työyhteisön jaksamisesta. Päätelmää ajojahdista ei voida tehdä myöskään siitä, että B:tä koskevia poikkeamailmoituksia on tehty ryppäinä syksyllä 2020. Edellä on katsottu selvitetyksi, että esihenkilö on tuolloin henkilöstön jaksamisesta huolestuttuaan kehottanut työntekijöitä tekemään B:tä koskevista asioista kirjalliset poikkeamailmoitukset.

Kantaja on vielä katsonut, että kirjalliset poikkeamailmoituksia ei ole tuotu B:n tietoon ajallaan ja että B:n on ollut mahdotonta puolustautua esitettyjä syytöksiä kohtaan. Kantajan mukaan B:n oikeussuoja olisi edellyttänyt, että hän olisi saanut tietää kaikista väitteistä viipymättä ja että ne olisi selvitetty objektiivisesti ja tasapuolisesti. Kantajan mukaan työnantaja ei ole myöskään toiminut johdonmukaisesti varoituskäytännössään (K26).

Kuten oikeuskäytännössä on katsottu, työntekijällä tulee olla tosiasiallinen mahdollisuus puolustautua työnantajan esittämiä väitteitä vastaan ja esittää oma näkemyksensä tapahtumista (TT 2018:79). Asiaa on pyrittävä selvittämään monipuolisesti eikä kuulemalla vain toista osapuolta (KKO 2014:44, 46 kohta). Työnantajan tulee lisäksi puuttua riittävällä tavalla työntekijän moitittavaan ja epäasialliseen käytökseen kohtuullisessa ajassa siitä tiedon saatuaan (TT 2018:95, TT 2018:109). Tässä asiassa on edellä todetusti selvitetty, että esihenkilöt ovat useaan kertaan keskustelleet B:n kanssa tämän ongelmallisiksi koetuista toimintatavoista, jotka B on kuitenkin kiistänyt. Sinänsä edellä on todettu epäselväksi jääneen, kuinka tarkkaan ja monipuolisesti työnantaja on pyrkinyt selvittämään kaikkia niitä yksittäisiä tapahtumia, joihin työnantajapuoli asiassa on vedonnut. Ei voida kuitenkaan katsoa, etteikö työnantaja olisi puuttunut riittävällä tavalla B:n asukkaisiin kohdistuvaan moitittavaan käytökseen kohtuullisessa ajassa siitä tiedon saatuaan. Tästä huolimatta B on edelleen 16.4.2021 toiminut moitittavalla tavalla asukkaan pesutilanteessa. Varoituksen antamista ei ole säädetty työsopimuksen purkamisen edellytykseksi.

Kantaja on edelleen katsonut, että B:tä on kohdeltu tasapuolisen kohtelun vastaisesti luottamusmieskoulutuksiin pääsyn ja työterveyspalveluiden käytön suhteen. Työtuomioistuin katsoo, että riittävää näyttöä tasapuolisen kohtelun loukkauksesta ei tältä osin ole esitetty. L:n kertomuksesta on sen sijaan ilmennyt, että B:n kanssa oli sovittu, ettei hän käyttäisi digiklinikan lääkäriä, koska poissaoloja oli ollut huomattavan paljon ja työterveyteen oli haluttu saada kokonaiskuva hänen työkyvystään ja työhyvinvoinnistaan. B:tä on lisäksi pyydetty ilmoittamaan luottamusmieskoulutuksista hyvissä ajoin työvuorosuunnittelua varten, koska hän oli ilmoittanut niistä vasta siinä vaiheessa, kun listat oli jo laadittu. Samaa oli edellytetty muiltakin luottamusmiehiltä. Työnantajan ei ole selvitetty muutoinkaan vaikeuttaneen epäasiallisesti B:n toimintaa luottamusmiehenä. Se, että työnantaja ei edellä kuvatusti ole luovuttanut B:n pyytämiä työvuoroluetteloita tai työsopimuksia, on perustunut työnantajan tulkintaan työehtosopimuksen sisällöstä, minkä B on voinut riitauttaa neuvottelumenettelystä sovitun mukaisesti.

Kantaja on lisäksi vedonnut siihen, että B oli turvautunut oikeussuojakeinoihin ja vaatinut lakisääteisiä oikeuksiaan (K6, K7). Asiassa ei ole kuitenkaan selvitetty, että työsopimuksen purkamisessa olisi ollut kyse kielletystä työnantajan vastatoimesta. Myöskään se seikka, että työsopimuksen on päättänyt C Oy, ei riitä osoittamaan, että purku olisi ollut kanteessa väitetyin tavoin kosto siitä, että hoiva-alan epäkohdat olivat B:n toimien vuoksi tulleet julkisuuteen.

Vielä kantaja on vedonnut siihen, että B:tä on kohdeltu epäasiallisesti erityisesti työnohjauksessa 18.2.2020 ja kuulemistilaisuudessa 8.12.2020. Työnohjaustilaisuudesta työtuomioistuin on jo edellä todennut, että henkilötodistelun perusteella tilaisuus on muodostunut tunnelmaltaan hyvin ahdistavaksi. Tämä on kuitenkin johtunut edellä selostetuin tavoin PEG-letkun käyttöä koskevaan asiaan liittyvästä epäselvyydestä, jota koskien B:n oma kertomus oli muuttunut useaan kertaan siinä määrin, että asiaa oli ollut tarpeen selvittää. Kuulemistilaisuuden 8.12.2020 (K11) osalta kantaja on katsonut, että työnantaja on tilaisuudessa epäasiallisesti painostanut B:tä syyttämään muita valehtelijoiksi. Tältä osin työnantajan menettelyn voidaankin katsoa olleen epäasiallista. Tämäkään ei kuitenkaan osoita, että purkaminen olisi tosiasiassa ollut työnantajalta kielletty vastatoimi.

Johtopäätöksenään edellä todetusta työtuomioistuin katsoo, että pesutilanne 16.4.2021 sekä tätä edeltävät, samankaltaista toimintatapaa ilmentävät tapahtumat, jotka on yksilöity edellä, ovat yhdessä muodostaneet työehtosopimuksessa ja työsopimuslain 8 luvun 1 §:ssä tarkoitetun purkamisperusteen. B:n koulutus, kokemus ja työtehtävät huomioon ottaen hänen on tullut ymmärtää, että tältä osin hänen toimintansa hoitotilanteissa ja asukkaiden tarpeiden huomioimisessa ei ole ollut hyväksyttävää. Samankaltaisia tilanteita on ollut useita eivätkä B:n toimintatavat ole muuttuneet esihenkilöiden B:n kanssa käymistä keskusteluista ja kuulemistilaisuudesta 8.12.2020 huolimatta. Kokonaisarvioinnissa on annettava merkitystä myös sille, että yksikön asukkaat ovat erittäin haavoittuvassa asemassa olevia muistisairaita henkilöitä.

Asiaa kokonaisuutena arvioiden työtuomioistuin katsoo, että työnantajalta ei ole kohtuudella voitu edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa.

Kanne on vaatimuskohtaa 2 b lukuun ottamatta näillä perustein hylättävä.

Luottamusmiessopimuksen 4 §:n 9 kohdan mukainen korvaus

Luottamusmiessopimuksen 4 §:n 9 kohdan mukaan mikäli luottamusmiehen työsopimus puretaan ja hän riitauttaa purkamisen, työnantaja maksaa yhden kuukauden palkkaa vastaavan määrän, jos kanne asiassa nostetaan neljän viikon kuluessa työsopimuksen purkamisesta.

Asiassa on riidatonta, että määräyksen soveltamisedellytykset ovat täyttyneet. Kantaja on jatketussa suullisessa valmistelussa 1.4.2022 ilmoittanut, että työnantaja on 17.1.2022 maksanut B:lle yhteensä 1.726,22 euroa edellä mainitun määräyksen nojalla. Kantaja on lisäksi tuonut esiin, että pääomalle on viivästyskoron määrä ollut ajalla 7.6.2021–17.1.2022 yhteensä 74,49 euroa (K30) ja että B on kohdistanut maksetun määrän ensin viivästyskorkoihin, minkä vuoksi yhden kuukauden palkkaa koskevan vaatimuksen määrä on edelleen 74,49 euroa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen 18.1.2022 lukien.

B:llä on edellä todetusti ollut oikeus vaadittuun luottamusmiessopimuksen mukaiseen korvaukseen. Koska työnantaja ei ole näyttänyt, että korvaus olisi maksettu täysimääräisesti korkoineen, on sen suoritettava kannevaatimuksessa 2 b vaadittu määrä B:lle.

Työtuomioistuin toteaa, että vastaajapuoli on 10.6.2022 päättyneen pääkäsittelyn jälkeen 25.6.2022 ilmoittanut työtuomioistuimelle, että työnantaja on maksanut B:lle kanteessa vaaditun määrän. Työtuomioistuin ei asian käsittelyn tässä vaiheessa enää ota huomioon tätä vastaajapuolen väitettä eikä asiaa koskevaa selvitystä. Mahdolliset pääkäsittelyn jälkeiset suoritukset tulevat huomioiduiksi tuomiota täytäntöön pantaessa.

Oikeudenkäyntikulut

Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry on hävinnyt asian lähes kokonaan. Asiassa on ollut riidatonta, että B:llä on ollut oikeus luottamusmiessopimuksen mukaiseen korvaukseen. Sillä, minkä vastaajapuoli on hävinnyt, on ollut vain vähäinen merkitys asiassa, joten sen tulee saada täysi korvaus kohtuullisista kuluistaan. Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry on siten velvollinen korvaamaan Hyvinvointiala HALI ry:n ja A Oy:n oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut.

Vastaajapuolen esittämä oikeudenkäyntikululasku on määrältään yhteensä 62.654,23 euroa. Lasku muodostuu asiamiehen käyttämistä 189 työtunnista 240 euron tuntiveloituksella, matkakuluista 2.624,92 euroa, asianosaiskustannuksista ja todistajanpalkkioista 3.485,31 euroa sekä arvonlisäveron osuudesta.

Kantajan asiamies on paljoksunut vastapuolen asiamiehen käyttämää tuntimäärää 167 tuntia ylittäviltä osin sekä tuntilaskutusta 180 euroa ylittäviltä osin.

Vastaajan ja kuultavan asiamies on vedonnut siihen, että tuntimäärä on kantajan asiamiehen käyttämää korkeampi, koska kantaja on esittänyt suuren määrän väitteitä, joita on jouduttu työnantajan kanssa selvittämään. Lisäksi asioiden selvittämiseksi on ollut välttämätöntä, että asiamies on käynyt D:n yksikössä kuulemassa työntekijöitä paikan päällä.

Työtuomioistuin toteaa, että vastaaja ja kuultava ovat niin ikään esittäneet asiassa suuren määrän väitteitä tapahtumista, joista suuren osan on katsottu purkuperusteina rauenneen. Tähän nähden, ottaen myös huomioon asian laadun ja laajuuden sekä vastaajan ja kuultavan asiamiehen esittämät edellä mainitut laskutuksen määrään vaikuttaneet seikat, työtuomioistuin katsoo kohtuulliseksi hyväksyä kantajan myöntämän 167 tunnin työmäärän. Työtuomioistuin toteaa, että se on oikeuskäytännössään pitänyt 200 euron tuntiveloitusperustetta kohtuullisena silloin, kun asiamiehenä on toiminut asianosaisena olevan liiton palveluksessa oleva lakimies (ks. esim. TT 2017:48 ja TT 2021:100). Mainittua 200 euron tuntiveloitusperustetta on siten tässäkin asiassa pidettävä kohtuullisena.

Kantajan korvattavaksi jää näin ollen 167 tunnin työmäärän ja 200 euron tuntiveloitusperusteen mukaisesti 33.400 euroa lisättynä arvonlisäveron määrällä 8.016 euroa, matkakulut 2.624,92 euroa sekä asianosaiskustannukset ja todistajanpalkkiot 3.485,31 euroa eli yhteensä 47.526,23 euroa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin velvoittaa A Oy:n suorittamaan B:lle yksityisen sosiaalialan työehtosopimuksen osana noudatettavan luottamusmiessopimuksen 4 §:n 9 kohdan mukaista korvausta 74,49 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 18.1.2022 lukien.

Muilta osin kanne hylätään.

Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry velvoitetaan korvaamaan Hyvinvointiala HALI ry:n ja A Oy:n oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut 47.526,23 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Outi Anttila puheenjohtajana sekä Jari Murto, Mika Lallo, Kristel Nybondas, Anu-Tuija Lehto ja Arja Pohjola jäseninä. Valmistelija on ollut Meeri Julmala.

Tuomio on yksimielinen.