TT 2022:67

Henkilö oli toiminut Helsingin yliopiston palveluksessa samassa yksikössä yhteensä kahdeksassa määräaikaisessa, toisiaan välittömästi seuranneessa työsuhteessa, joista viisi ensimmäistä oli työsopimusten mukaan koskenut tutkijatohtorin tehtävää ja kolme viimeisintä yliopistonlehtorin tehtävää. Kaikkien työsuhteiden yhteenlaskettu pituus oli yli seitsemän vuotta.

Työtuomioistuin katsoi tutkijatohtorin ja yliopistonlehtorin tehtävien olleen eri tehtäviä, joita työvoiman tarpeen pysyvyyttä harkittaessa arvioitiin lähtökohtaisesti erillisinä tehtäväkokonaisuuksina.

Tuomiosta tarkemmin ilmenevillä perusteilla työtuomioistuin katsoi näytetyksi, että tutkijatohtorin tehtävissä oli ollut kysymys kertaluonteisista projekteista, jotka olivat riippuneet ulkopuolisesta rahoituksesta. Hoitoprosentiltaan 25:stä sataan vaihdelleet tehtävät eivät viitanneet sellaiseen tehtäväkokonaisuuteen, joka olisi osoittanut pysyvää työvoiman tarvetta.

Työtuomioistuin katsoi myös näytetyksi, että yliopistonlehtorin tehtävissä oli ollut kysymys pysyvien opetustehtävien hoitamisesta ja opetuksen jatkuvuuden turvaamisesta perustelluilla sijaisuusjärjestelyillä. Sijaisuudet olivat koskeneet ensin apulaisprofessoriksi ja sittemmin professoriksi nimitetyn henkilön opetustehtäviä, ja määräaikaisuuksien kestot oli sidottu tämän kulloinkin tiedossa olleeseen sijaistamistarpeeseen.

Johtopäätöksinään työtuomioistuin katsoi, ettei työvoiman tarve ollut ollut pysyvä eikä työsopimusten solmiminen määräaikaisina ollut ollut työehtosopimuksen vastaista.

Asia

Määräaikainen työsopimus

Kantaja

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry

Vastaajat

Sivistystyönantajat ry
Helsingin yliopisto

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 13.4.2022

Pääkäsittely 16.9.2022

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Sivistystyönantajat ry:n ja muiden ohella Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n välillä solmitussa yliopistojen yleisessä työehtosopimuksessa (1.4.2014 – 31.1.2017) on ollut muun ohella seuraavat määräykset, jotka ovat olleet 11 §:n määräystä lukuun ottamatta samansisältöisiä työehtosopimuksessa myös sopimuskausilla 1.2.2017 – 31.1.2018, 1.2.2018 – 31.3.2020 ja 1.4.2020 – 31.3.2022.

1 LUKU

YLEISET MÄÄRÄYKSET

---

4 § Työsuhde ja koeaika
---
[3 mom.] Määräaikainen työsopimus voidaan tehdä työsopimuslaissa ja yliopistoja koskevassa lainsäädännössä mainituilla perusteilla.
---

11 §
---
Työehtosopimuslain (436/1946) 7 ja 9 §:n mukaisen yliopistolle ja paikalliselle ammattiyhdistykselle tuomittavan hyvityssakon enimmäismäärä on 2.590 euroa.
---

5 LUKU

OPETUS- JA TUTKIMUSHENKILÖSTÖN KOKONAISTYÖAIKAA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

---

3 § Työaika ja työsuunnitelma
---
Jokainen henkilö laatii vuosittain yhteistyössä esimiehensä kanssa ennen seuraavan lukuvuoden alkamista työsuunnitelman.
---

5 § Työsuunnitelman sisältö
---
Työsuunnitelmia laadittaessa otetaan huomioon henkilön osallistuminen opetukseen, tutkimustoimintaan ja muihin tehtäviin.
---
Soveltamisohje:
---
Opetus- ja tutkimushenkilöstön tehtävät voivat olla opetus- tai tutkimuspainotteisia, mutta tarkoitus on, että jokainen opetus- ja tutkimushenkilöstöön kuuluva sekä tutkii että opettaa. Yksikön työsuunnitelmat pyritään sovittamaan yhteen niin, että kukin saisi vuorollaan mahdollisuuden opetuksesta ja hallintotyöstä vapaaseen tutkimusjaksoon.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA

A on toiminut Helsingin yliopiston maatalous- ja metsätieteellisen tiedekunnan palveluksessa maaperä- ja ympäristötieteen yksikössä yhtäjaksoisesti määräaikaisissa palvelussuhteissa 17.8.2015 lukien.

A on osallistunut tieteenalan opetukseen kaikissa työsuhteissaan. Post doc -vaiheessa hän on osallistunut opetukseen vähintään siinä määrin, mitä tutkijoilta on edellytetty eli 5 prosenttia työajasta. Hän työskenteli tutkijatohtorin tehtävissä viiden ensimmäisen määräaikaisen työsopimuksen aikana. Hän on työskennellyt yliopistonlehtorin tehtävissä 22.2.2018 lukien.

Ensimmäinen työsopimus solmittiin ajalle 17.8. – 6.12.2015, hoitoprosentti 80. Määräaikaisuuden perusteeksi ilmoitettiin projektityö GEMAS-osaprojektissa.

Toinen työsopimus solmittiin ajalle 7. – 31.12.2015, hoitoprosentti 100. Määräaikaisuuden perusteeksi ilmoitettiin projektityö, C:n GEMAS (2/14-12/16).

Kolmas työsopimus solmittiin ajalle 1.1. – 31.12.2016, hoitoprosentti 25. Määräaikaisuuden perusteeksi ilmoitettiin MolTeS- hankkeen osaprojekti.

Neljäs työsopimus solmittiin ajalle 1.1. – 31.12.2017, hoitoprosentti 25. Määräaikaisuuden perusteeksi ilmoitettiin MoLuRes -projekti.

Viides työsopimus solmittiin ajalle 1.1. – 31.12.2018, hoitoprosentti 100. Määräaikaisuuden perusteeksi ilmoitettiin projektityö MoLuRes (7/2016-12/2020) ja MoLTeS (2016-2018).

Kuudes työsopimus solmittiin ajalle 22.2.2018 – 31.8.2020, hoitoprosentti 100. Määräaikaisuuden perusteeksi ilmoitettiin sijaisuus, opettajaresurssi apulaisprofessori B:n 70 prosentin akatemiatutkijan tehtävän hoitamisen aikana.

Seitsemäs työsopimus solmittiin ajalle 1.9. – 31.12.2020, hoitoprosentti 100. Määräaikaisuuden perusteeksi ilmoitettiin B:n ERC-hankkeen ja professuurin aloituksen aikaisen opetustoimen sijaisuus.

Kahdeksas työsopimus solmittiin ajalle 1.1.2021 – 31.12.2022, hoitoprosentti 60. Määräaikaisuuden perusteeksi ilmoitettiin tilapäinen lisäopetusresurssi (vuosien 2020-2022 opetussuunnitelman mukainen hyväksytty opetus). Hoitoprosentti korotettiin 19.1.2021 sataan 1.1.2021 lukien, perusteena 40 prosentin lisätyötarve MoBIWaT (päät. 2022) ja MoLuRes (päät. 2021) -projekteissa.

A:lla on ollut opetusvastuita. Hänen opetustehtäviinsä on kuulunut esimerkiksi:

• Maaperä- ja ympäristötieteen harjoitustyöt I –kurssi (kandidaatin tason kurssi, laajuus 5 op, järjestetään II periodissa joka vuosi). A on ollut kurssin vastuuopettaja jo tutkijatohtorisopimuksen aikana syksyllä 2017 ja sen jälkeen vastuuopettaja myös yliopistonlehtorina eli vuosina 2018 – 2021.

• Kasvinravitsemus ja maan ravinnetalous –kurssi (kandidaatin tason kurssi, laajuus 5 op, järjestetään IV periodissa joka vuosi). A on ollut kurssin vastuuopettaja vuosina 2018 – 2021.

• Maaperä- ja ympäristötieteen kirjallisuus II -kurssi (maisteritason kurssi, laajuus 5 op, järjestetään I-IV periodeissa joka vuosi). A on ollut kurssin vastuuopettaja 2018 – 2020 sekä kurssin vastuuopettaja myös kevätlukukaudella 2021.

• Opinnäytetöiden (kandidaatti ja maisteri) suunnittelu-, ohjaus- ja arviointitehtävät.

• Lisäksi niin sanottuja ”heittoluentoja” ja muita suunnittelu- ja opetusvastuita koulutusohjelmien yhteisillä opintojaksoilla.

A:lla on lisäksi ollut seuraavia hallintoon ja tutkimukseen liittyviä tehtäviä:

• A toimi 2018 – 2020 ympäristömuutoksen ja globaalin kestävyyden koulutusohjelman johtoryhmän kutsuttuna asiantuntijajäsenenä. Lisäksi hän on toiminut vuosina 2018 – 2019 koulutusohjelmassa maaperä- ja ympäristötieteen moduulin vastuuhenkilönä.

• A on osallistunut vuosina 2019 ja 2020 Helsingin yliopiston maataloustieteiden maisteriohjelmaan maaperä- ja ympäristötieteen opintosuuntaan pyrkineiden hakijoiden hakemusten arviointiin.

KANNE

Vaatimukset

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa ensisijaisesti, että Helsingin yliopisto on tehnyt A:n kanssa ajalla 17.8.2015 – 31.12.2022 määräaikaisia työsopimuksia vastoin yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 1 luvun 4 §:n 3 momenttia ja että A:n työsuhdetta on pidettävä sopimusmääräyksessä tarkoitetulla tavalla toistaiseksi voimassa olevana, koska työvoimantarve on pysyvää,

- vahvistaa toissijaisesti, että Helsingin yliopisto on tehnyt A:n kanssa ajalle 1.1.2021–31.12.2022 määräaikaisen työsopimuksen vastoin yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 1 luvun 4 §:n 3 momenttia ja että A:n työsuhdetta on pidettävä sopimusmääräyksessä tarkoitetulla tavalla toistaiseksi voimassa olevana, koska työsopimusta ei ole tehty määräajaksi perustellusta syystä,

- velvoittaa Helsingin yliopiston maksamaan Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:lle hyvityssakkoa työehtosopimuksen rikkomisesta,

- velvoittaa Sivistystyönantajat ry:n maksamaan Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:lle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä ja

- velvoittaa Sivistystyönantajat ry:n ja Helsingin yliopiston yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 17.924,20 eurolla korkoineen tai joka tapauksessa velvoittaa vastaajat pitämään oikeudenkäyntikulunsa asiassa vahinkonaan.

Perusteet

Oikeudellisen arvioinnin lähtökohdat

Työsopimuslain 1 luvun 3 §:n mukaan työsopimus on voimassa toistaiseksi, jollei sitä perustellusta syystä ole tehty määräaikaiseksi. Työnantajan aloitteesta ilman perusteltua syytä tehtyä määräaikaista työsopimusta on pidettävä toistaiseksi voimassa olevana.

Perustellun syyn vaatimus koskee jokaista yksittäistä määräaikaista työsopimusta. Työsopimuslain lähtökohtana on, että työsopimus voidaan tehdä määräaikaisena, jos sopimuksentekohetkellä arvioidaan, että sopimuksessa määriteltyä työtä ei ole määräaikaisen sopimuksen päätyttyä enää tarjolla. Lain esitöiden mukaan kysymys on tietystä työkokonaisuudesta tai ajallisesti rajatusta tehtävästä, jonka jälkeen työtä ei todennäköisesti enää ole tarjolla eli työvoiman tarve ei siis ole pysyvä. Esitöissä korostetaan, että määräaikaisten sopimusten käytön edellytyksiä on arvioitava teetettävän työn edellyttämän työvoimatarpeen pysyvyyden kannalta. (HE 157/2000 vp s. 92 ja HE 239/2010 vp s. 3 ja 4)

Lisäksi on kiinnitettävä huomiota työn erityispiirteisiin työnantajan kannalta. Merkitsevää on esimerkiksi se, onko työnantajalla toimintansa laajuuden vuoksi mahdollisuus teettää jatkuvasti sinänsä erillisinä tai itsenäisinä pidettäviä töitä.

Tilapäinen resurssi voi olla lainmukainen määräaikaisuuden peruste vain, mikäli kysymys on aidosti ajallisesti rajallisesta tehtävästä. Tilapäiselle resurssille on tyypillistä, että tilapäisenä tehtävä työ poikkeaa työnantajan yleensä teettämistä töistä. Työ vaatii tällöin usein tiettyä erityisasiantuntemusta, jota työnantajalla ei muuten ole. Vastaavanlaisia töitä ei ole teetetty ennen työntekijän ottamista eikä teetetä juurikaan työntekijän sopimuksen päätyttyä. Näillä kriteereillä työnantajalla on lähtökohtaisesti perusteltu syy solmia työsopimus määräaikaisena.

Toistuvien määräaikaisten työsopimusten käyttö ei ole sallittua silloin, kun määräaikaisten työsopimusten lukumäärä tai niiden yhteenlaskettu kesto taikka niistä muodostuva kokonaisuus osoittaa työnantajan työvoiman tarpeen pysyväksi. Toistuvien määräaikaisten työsopimusten käyttö osoittaa, että työnantajan tarkoituksena on ollut kiertää lakisääteistä työsuhdeturvaa.

A:n työsopimusten määräaikaisuudelle ei ollut laillista perustetta

A toimii opettajana Helsingin yliopiston maatalous- metsätieteellisen tiedekunnan perustutkintojen opintojaksoilla. Opetus on osa yliopistojen perustehtävää ja siten osa niiden pysyvää toimintaa. Opetuksen ohella A on tehnyt yliopiston ydintoimintaan kuuluvaa tutkimustyötä. Kaikki tutkimustyö yliopistolla tehdään projekteina. Myös tutkimus on yliopiston pysyväisluontoista toimintaa. A on tutkinut vuodesta 2014 lähtien nanofibrilloidun selluloosan (niin kutsuttu nanosellu) hyödyntämistä vesienkäsittelyssä. Hän on työskennellyt saman tutkimusaiheen parissa koko työsuhteensa ajan ja toiminut vuodesta 2015 alkaen hankkeen johtajana alkuperäisen johtajan professori C:n jäätyä eläkkeelle elokuussa 2015. Kysymys ei siten ole ollut eri projekteista ja työtehtävistä vaan yhdestä ja samasta, poikkeuksellisen pitkäjänteisestä tutkimushankkeesta, joka on saanut vuosien mittaan rahoitusta eri lähteistä. A:n tekemät työtehtävät eivät pääty hänen määräaikaisen työsopimuksensa päättyessä.

Määräaikaisuudet 17.8.2015 – 31.12.2022 ja A:n työtehtävät

A on työsopimusten kirjausten perusteella työskennellyt sopimusten aikana useammassa projektissa samanaikaisesti. Hänen työtehtävänsä ovat olleet sellaisia, joita Helsingin yliopisto teettää pysyvästi.

Yliopistolain 2 §:n mukaan yliopistojen tehtävänä on antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta. Varsinkaan opetustehtävissä ei ole ollut kysymys ajallisesti rajatusta työstä, vaan yliopiston normaalista, pysyvästä toiminnasta. A on tehnyt näitä tehtäviä Helsingin yliopistossa jo vuosia.

A on hoitanut jatkuvia ja pysyviä tehtäviä, kuten opetussuunnitelmien ja opetusohjelmien suunnittelutyötä, opetuksen kehittämistyötä, koulutusohjelmavastuita, opetus- ja ohjaustyötä, opinnäytteiden arviointityötä sekä opetukseen liittyviä hallinnollisia tehtäviä. Lisäksi A:n työtehtäviin ovat kuuluneet tutkimustyöt ja niihin liittyvät hallinnolliset tehtävät sekä tutkimusrahoituksen hankinta ja yhteiskunnallinen vuorovaikutus. Lisäksi A:lle on kuulunut tutkimushankkeiden johtamiseen liittyviä tehtäviä.

Maaperä- ja ympäristötieteen opetus ei ole yliopistossa päättymässä, päinvastoin alalla on tehty panostuksia ja sinne on saatu myös yksityistä rahaa. Tulevien vuosien mahdollisiin muutoksiin varautuminen ei ole peruste solmia määräaikaista sopimusta. Työnantajalla on tarvittaessa käytössään muita työsopimuslain mukaisia keinoja, mikäli tilanne myöhemmin muuttuu.

Helsingin yliopistolla on ollut pysyvä tarve A:n työpanokselle viiden vuoden ajan, joten työvoiman tarpeen voidaan katsoa olevan pysyvää.

A:n työsopimukset 22.2.2018 – 31.8.2020 ja 1.9. -31.12.2020

Määräaikaisuuden perusteena oli sopimuksessa 22.2.2018 – 31.8.2020 sijaisuus apulaisprofessori B:n 70 prosentin työstä vapautuksen vuoksi. A työskenteli tuolloin kuitenkin kokoaikaisesti yliopistonlehtorina, jolloin 30 prosentin osalta työvoiman tarve on perustunut muuhun kuin sijaistamiseen.

A:lla teetetty opetustyö ei rajoittunut vain B:n sijaistamiseen vaan merkittävissä määrin yliopiston pysyväisluonteiseen työhön. A:n opetus- ja ohjaustyöpanos on ollut vuositasolla jopa lähes kuusinkertainen siihen nähden, mikä B:n opetustehtävien tosiasiallinen sijaistamistarve vastaajien mukaan oli.

Määräaikaisuuden perusteeksi kirjattiin sopimukseen 1.9.-31.12.2020 ”muu syy”, mutta sanalliseen perusteluun sisällytettiin kuitenkin mukaan sana ”sijaisuus” ja viitattiin B:n vakinaistamiseen professoriksi sekä tämän johtamaan tutkimushankkeeseen. Kyseinen ERC-hanke on alkanut vuonna 2018 ja päättyy noin vuoden 2023 alkupuolella eli hankkeen kesto eroaa A:n työsopimuksen kestosta. Todellisuudessa B:n akatemiatutkijuuteen perustuva työstä vapautus ja siihen liittyvä sijaisen tarve päättyivät 31.8.2020.

B:n sijaistamista käytettiin määräaikaisen työsopimuksen perusteena vielä sen jälkeen, kun B oli palannut hoitamaan apulaisprofessuuria täysipäiväisesti. Määräaikainen työsopimus ei siis tosiasiassa ollut sidottu ”opetustapahtumiin eli kursseihin ja ohjauksiin” vaan se päättyi kesken opintojakson MAAT-404 toteutuksen ja arvioinnin ja kesken D:n kandidaattityön ohjauksen.

A:n työsopimus 1.1.2021 – 31.12.2022

A:n työsopimukseen 1.1.2021 – 31.12.2022 kirjattiin määräaikaisuuden perusteeksi ”muu syy” ja viitattiin tilapäiseen lisäopetusresurssiin (”vuosien 2020-2022 opetussuunnitelman mukainen hyväksytty opetus”). Määräaikaisuuden peruste on harhaanjohtava, sillä opetussuunnitelmaa 2020-2022 ei ole olemassa.

Opetussuunnitelma tehdään aina kolmeksi lukuvuodeksi, ja nykyinen opetussuunnitelma on voimassa 1.8.2020 – 31.7.2023. Sopimuksen määräaikaisuuden peruste on myös ristiriidassa paikallisneuvottelupöytäkirjan kanssa. Siinä työpanoksen tarvetta syksylle 2020 perustellaan sillä, että olisi ollut hankalaa siirtää opetusvastuuta B:lle kesken syyslukukauden. Tämä viittaa siihen, että keväästä 2021 eteenpäin opetustyöt olisivat siirtyneet B:lle. Tosiasiassa A:n hoitamat opetusvastuut eivät ole siirtyneet 1.1.2021, vaan ne ovat edelleen pääasiassa A:n vastuulla. Näin ollen perustetta määräaikaiselle sopimukselle vuosiksi 2021 - 2022 ei ole ollut.

Määräaikaisten työsopimusten päättymisajankohdan tulee määräytyä objektiivisin ja ennakoitavin perustein. Työnantaja ei voi siirtää työntekijälle riskiä muutoksista, jotka kuuluvat työnantajan kannettavaksi (KKO 2015:64, kohdat 15 ja 16). A:n määräaikaisuuksia ei ole tosiasiassa sidottu työn kestoon vaan sopimusten voimassaoloaika on määräytynyt vain kalenteriajan perusteella.

Kyseessä on ollut pysyvä työntarve, eikä määräaikaiselle työsopimukselle ole ollut perusteltua syytä. A:n kolmas yliopistolehtoraatti päättyy kuitenkin 31.12.2022 eli 7 kuukautta ennen nykyisen vahvistetun opetussuunnitelman päättymistä, eikä se näin ollen ole tosiasiassa sidoksissa vahvistettuun opetussuunnitelmaan.

Maaperätieteen opetuksessa ei siis ole tiedossa mitään sellaisia vastaajan väittämiä muutoksia, jotka johtaisivat vuoden 2022 lopussa tai edes lukuvuosien 2023-2026 aikana A:n työpanoksen tarpeen lakkaamiseen. Maaperätieteen opetus tulee vähintäänkin säilymään ennallaan. Opetustarjonta ei ole vähenemässä.

Yliopistonlehtorin tehtävä sijoittuu tutkijanuran neliportaisessa mallissa kolmannelle portaalle. Yliopistojen tutkijanuramallinkin mukaan yliopistonlehtorin työtehtävät ovat pysyviä.

Hyvityssakot

Helsingin yliopisto on tietensä rikkonut tai sen olisi vähintäänkin pitänyt perustellusti tietää rikkoneensa sovellettavaa työehtosopimusta solmiessaan toistuvasti A:n kanssa useita määräaikaisia työsopimuksia, vaikka työn tarve on ollut pysyvää. Se ei ole suostunut oikaisemaan menettelyään ja muuttamaan toimintaansa. Näin ollen Helsingin yliopisto tulee tuomita maksamaan hyvityssakkoa.

Sivistystyönantajat ry on tullut tietoiseksi kannekirjelmässä kuvatuista tapahtumista viimeistään 25.8.2021, jolloin erimielisyysneuvotteluja koskeva pöytäkirja on allekirjoitettu. Tästä huolimatta yhdistys ei ole puuttunut Helsingin yliopiston toimintaan ja ohjeistanut sitä asianmukaisella tavalla. Sen sijaan Sivistystyönantajat ry on tukenut Helsingin yliopiston työehtosopimuksen vastaista menettelyä. Yhdistys on rikkonut valvontavelvollisuuttaan, ja se tulee tuomita maksamaan hyvityssakkoa.

Oikeudenkäyntikulut

Asianosaisia ei tule määrätä vastaamaan omista kuluistaan kanteen tullessa hyväksytyksi. Asia ei ole ollut oikeudellisesti epäselvä. Kynnys kuluvastuun alentamiseen oikeudellisen epäselvyyden perusteella on korkea (HE 107/1998 vp s. 19–20). Käsillä olevaan tapaukseen sovellettava säännös ei ole tulkinnanvarainen, ja siitä on useita ennakkoratkaisuja, minkä lisäksi asiaa on käsitelty laajalti lain esitöissä ja oikeuskirjallisuudessa. Tässä tapauksessa työtuomioistuimen ratkaistavana on lähinnä näyttökysymys, joten oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a § ei tule sovellettavaksi.

Oikeudenkäyntiin oli ollut perusteltu aihe, eikä kantajaa joka tapauksessa tullut velvoittaa korvaamaan vastapuolen kuluja.

VASTAUS

Vaatimukset

Sivistystyönantajat ry ja Helsingin yliopisto ovat yhteisessä vastauksessaan vaatineet, että kanne hylätään ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut 8.150 eurolla korkoineen.

Sivistystyönantajat ry ja Helsingin yliopisto ovat lisäksi vaatineet, että ne joka tapauksessa jätetään tuomitsematta hyvityssakkoon ja että Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry velvoitetaan pitämään oikeudenkäyntikulunsa asiassa vahinkonaan kokonaan tai osaksi.

Perusteet

Oikeudellisen arvioinnin lähtökohdat

Jos työnantajalla on pysyvä työvoiman tarve, määräaikaisten sopimusten käyttöä ei voida pitää sallittuna, vaan tehtävien työsopimusten tulee olla voimassa toistaiseksi. Toisaalta, kuten hallituksen esityksessä työsuhdeturvan kehittämistä koskevaksi lainsäädännöksi (HE 205/1983 vp) on todettu, määräaikaisten sopimusten käyttöä ei ole rajoitettu silloin, kun siihen on laissa tarkoitettu syy. Työsopimuslain 1 luvun 3 § on siten kirjoitettu työmarkkinoiden ja käytännön työelämän tarpeet huomioon ottavalla tavalla. (HE 157/2000 vp s. 60)

Sitä, milloin määräaikaisen työsopimuksen tekemiseen on perusteltu syy, ei ole tarkemmin määritelty työsopimuslaissa. Työsopimuslain lähtökohtana on, että työsopimus voidaan tehdä määräaikaisena, jos sopimuksentekohetkellä arvioidaan, että sopimuksessa määriteltyä työtä ei ole määräaikaisen sopimuksen päätyttyä enää tarjolla. Kysymys on siis tietystä työkokonaisuudesta tai ajallisesti rajatusta tehtävästä eli työvoiman tarve ei ole pysyvä. (HE 157/2000 vp s. 60 ja 61 sekä HE 239/2010 vp s. 1-3)

Oikeuskäytännössä on katsottu, että työsopimus voidaan tehdä määräaikaisena työnantajan varautuessa sellaisiin toimintansa muutoksiin, joista aiheutuu työn tarjoamisedellytyksiin vaikuttavia työn järjestelyjä. Työnantajan suunnitelmien vaikutusten tulee olla ennakoitavissa suhteellisen tarkasti. Jos organisaatiota koskevat suunnitelmat toteutuvat vasta pitkähkön ajan kuluttua, ne eivät muuta työn luonnetta tilapäiseksi. Korkein oikeus on todennut ratkaisussa KKO 2015:64 (kohta 15), että varautuminen toiminnan muutoksiin voi sinänsä olla sellainen lain esitöissä tarkoitettu muu työnantajan toimintaan liittyvä perusteltu syy, joka voi oikeuttaa työsopimuksen solmimiseen määräaikaisena. (Ks. myös TT 2018:15.)

Ratkaisussa KKO 1996:105 korkein oikeus katsoi, että määräaikaisille työsopimuksille oli ollut pätevä syy tilanteessa, jossa kaupunki oli tehnyt työntekijän kanssa runsaan kuuden vuoden aikana yli 90 eri pituista lähes peräkkäistä määräaikaista työsopimusta vanhainkodin vakinaisten viranhaltijoiden tai työntekijöiden sijaisuuksista. (Ks. myös TT 2020:117.)

Määräaikaisten työsopimusten käyttö on mahdollista, jos se on toiminnan ja teetettävien töiden kannalta perusteltua eikä tarkoituksena ole kiertää työntekijän suojaksi säädettyjä irtisanomissuojasäännöksiä. Määräaikaisten työsopimusten käytölle voi olla laillinen peruste esimerkiksi tilanteissa, joissa on kyse neliportaiseen tutkijanuraan liittyvistä tehtävistä (HE 7/2009 vp s. 64; ks. myös Helsingin KäO 9.1.2019 nro 19/735 (L 17/33261) s. 10-13).

Helsingin yliopistolla on ollut A:n määräaikaisille työsopimuksille työehtosopimuksen mukainen peruste, eikä yliopistolle voida katsoa muodostuneen pysyvää työvoiman tarvetta A:n työtehtäviin.

Mikäli työtuomioistuin kokonaisarviossaan kuitenkin katsoisi, että työvoiman tarve on A:n työsopimuksissa ollut joltain osa-alueiltaan pysyvää, ei näiden tehtävien voida katsoa muodostavan sellaista merkittävää kokonaisuutta, jonka perusteella kokonaisarviossa tulisi päätyä katsomaan työsopimus toistaiseksi voimassa olevaksi.

Määräaikaisuudet 17.8.2015 – 31.12.2022 ja A:n työtehtävät

Työehtosopimuksessa tai siinä viitatussa työsopimuslaissa ei ole määritelty määräaikaisten työsopimusten lukumäärää tai määräaikaisten työsopimusten yhteenlaskettua kestoa, jonka perusteella työvoiman tarve tulisi katsoa pysyväksi. Lisäksi A:n peräkkäisiä määräaikaisia työsopimuksia tehtäessä on aina vallinnut täsmällinen ja konkreettinen olosuhde, jolla on voitu perustella uuden perättäisen määräaikaisen työsopimuksen tekoa. Määräaikaisten työsopimusten uudistaminen on tosiasiassa vastannut todellista tarvetta ja ollut sopiva ja tarpeellinen keino tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi. Tavoitellut päämäärät ovat liittyneet projektien työkokonaisuuksien toteutumiseen määritellyssä ajassa, opetuksen tilapäiseen turvaamiseen tai yliopiston toiminnan tavoitteellisuuteen. A:n työsopimuksia on uudistettu väliaikaisia tarpeita varten, mihin viittaavat määräaikaisuuksien perusteina projektit ja sijaisuudet. A on myös itse pyytänyt määräaikaisuuksia tai vähintäänkin omilla toimillaan vaikuttanut määräaikaisuuksien syntyyn.

Pysyvää työvoiman tarvetta arvioitaessa on myös huomioitava, että A on aikavälillä 17.8.2015 – 21.2.2018 työskennellyt tutkijatohtorin nimikkeellä määräaikaisuuksissa useissa projekteissa ja erilaisin tehtävän hoitoprosentein (25 - 100 prosenttia). Kyseiset tehtävät ovat tutkimuspainotteisia. Tämän jälkeen hän on työskennellyt 22.2.2018 alkaen yliopistonlehtorin nimikkeellä määräaikaisuuksissa, joista viimeisin sopimus on tehty 31.12.2022 saakka. Nämä tehtävät puolestaan ovat opetuspainotteisia. Tutkijatohtorin ja yliopistonlehtorin tehtävissä on kyse eri tehtävistä, jotka myös sijoittuvat eri uraportaille yliopistojen tutkimus- ja opetustehtävissä. Tutkijatohtorin tehtävä on Helsingin yliopistossa alemman vaativuuden tai portaan tehtävä kuin yliopistonlehtorin tehtävä.

Valtakunnallisesti kaikki yliopistojen tutkimus- ja opetustehtävät sijoittuvat jollekin tutkijanuran neljästä portaasta. Neliportaista tutkijanuraa käsittelevän opetusministeriön työryhmämuistion 2008:15 mukaan tutkijanurajärjestelmässä ensimmäisen portaan muodostavat määräaikaiset tutkijankoulutusvaiheen tehtävät. Toiselle portaalle sijoittuvat tehtävät, joissa toimitaan pääsääntöisesti välittömästi tohtorintutkinnon suorittamisen jälkeen ja kelpoisuusvaatimuksena on tohtorintutkinto. Tehtävät ovat pääasiassa määräaikaisia. Tutkijatohtori on toisen portaan tehtävä. Yliopiston toiminnan järjestämisen kannalta on mahdoton ajatus, että tutkijatohtorin tehtävissä oltaisiin pysyvästi.

Lisäksi kantajan vetoamat pysyvät opetusvastuut sijoittuvat pääosin apulaisprofessori B:n sijaisuuksien ja tilapäisen opetusresurssin määräaikaisuusjaksoille (22.2.2018 – 31.12.2022), jolloin niillä on taustalla jo hyväksyttävä määräaikaisuuden peruste, eikä tehtäviin voida katsoa syntyneen pysyvää työvoiman tarvetta. Tämä koskee myös kantajan vetoamia hallinnon ja tutkimuksen jatkuvuuteen liittyviä tehtäviä. Joka tapauksessa vedotut tehtävät voisivat muodostaa vain pienen osan A:n määräaikaisuuksien kokonaistyömäärästä.

Määräaikainen työsopimus 22.2.2018 – 31.8.2020

Työsopimukseen on kirjattu määräaikaisuuden perusteeksi sijaisuus, ja perusteen täydennyksenä on kirjaus koskien opettajaresurssia B:n 70 prosentin akatemiatutkijan tehtävän hoitamisen aikana.

A:lla on ollut myös opetusta täydentäviä tehtäviä, joita yliopiston opetus- ja tutkimushenkilöstölle työehtosopimuksen mukaisestikin kuuluu. Yliopistonlehtorit pääasiassa opettavat, mutta työehtosopimuksen mukaisesti heille kuuluu myös tutkimusta ja muita tehtäviä.

Näistä erilaisista tehtävistä, joista opetus on A:lla yliopistonlehtorin tehtävässä ollut pääosassa, on yhdessä syntynyt kokoaikainen sijaisuus, joka on työsopimuksessa mainittu määräaikaisuuden pääperusteena ja jota on täsmennetty kyseisellä 70 prosentin kirjauksella. Työsopimusta tehtäessä työnantajan tiedossa ei ole ollut tehtävää, jota se olisi voinut pysyvänä tarjota.

Lisäksi on syytä huomioida, että apulaisprofessorin tehtävä, jota A on sijaistanut, on yliopistonlehtorin tehtävää vaativampi. Työvoiman tarpeen pysyvyyden arvioinnissa on olennaista tarkastella myös työn sisältöä ja tässä yhteydessä erityisesti tehtäväkokonaisuuksien laadullista eroavaisuutta.

Määräaikainen työsopimus 1.9. – 31.12.2020

Työsopimukseen on kirjattu määräaikaisuuden perusteeksi ”muu syy”, ja perusteen täydennyksenä on kirjaus koskien B:n ERC-hankkeen ja professuurin aloituksen aikaisen opetustoimen sijaisuutta.

B vakinaistettiin professoriksi 1.11.2020 alkaen. Ennen tätä B:n työsopimusneuvottelut olivat olleet kesken, ja tiedekunnalla oli ollut tarve ajoissa varmistaa syyslukukauden 2020 jo suunniteltu opetus. Sijaistustarvetta ja siten väliaikaista tarvetta ei ole sidottu kalenteripäivään vaan opetustapahtumiin eli kursseihin ja sovittuihin ohjauksiin. Määräaikaisuuden peruste liittyy ERC-hankkeen ja professuurin aloituksen aikaisten opetusten sijaistuksiin, kuten työsopimuksessa on todettu. A:lle tehtiin työsopimus tällä uudella perusteella ajalle 1.9.-31.12.2020. Tekemällä sopimus vuoden loppuun vältettiin tilanne, jossa käynnissä olleilla kursseilla ei olisi ollut opettajaa 1.11. jälkeen tai että opettaja olisi vaihtunut kesken kurssin. Kyseessä oli myös opiskelijoiden oikeusturva ja oikeus laadukkaaseen opetussuoritusten arviointiin. Työsopimusta tehtäessä työnantajan tiedossa ei ole ollut tehtävää, jota se olisi voinut pysyvänä tarjota.

Määräaikainen työsopimus 1.1.2021 – 31.12.2022

Työsopimukseen on kirjattu määräaikaisuuden perusteeksi ”muu syy”, ja perusteen täydennyksenä on kirjaus koskien tilapäistä lisäopetusresurssia (vuosien 2020-2022 opetussuunnitelman mukainen hyväksytty opetus).

Määräaikaisuuden kirjauksella ei viitata koko opetussuunnitelmakauteen (1.8.2020 – 31.7.2023), vaan ainoastaan maaperätieteiden vuosien 2020 – 2022 välisen opetuksen tilapäiseen lisäresurssitarpeeseen, joka pohjautuu opetussuunnitelmaan. Aikavälillä 1.1. – 31.7.2023 tarvetta kyseiselle lisäresurssille opetuksen osalta ei enää ole. Viittaus vuoteen 2020 on sisällytetty sopimukseen, koska opetus on lukuvuosittaista ja ulottuu kahdelle eri kalenterivuodelle. Lukuvuosi 2020 – 2021 on kalenterissa 1.8.2020 – 31.7.2021.

Työnantaja on työsopimusta tehtäessä tiennyt, että vuosien 2021-2022 aikana maaperätieteiden opetus suunnitellaan ja kehitetään B:n johdolla vastaamaan käytettävissä olevia henkilöstöresursseja, ja sen myötä A:n opetuksen lisäresurssitarve maaperätieteissä lakkaa vuoden 2022 lopussa.

Hyvityssakot

Helsingin yliopisto ei ole menetellyt siten, että se olisi tietensä rikkonut tai sen olisi perustellusti pitänyt tietää rikkovansa työehtosopimuksen määräyksiä.

Helsingin yliopisto on perustellusti voinut katsoa, että määräaikaisuuksille on ollut perusteet eikä pysyvää työvoiman tarvetta ole syntynyt. Projektit, sijaisuudet ja tilapäinen tarve ovat lähtökohtaisesti hyväksyttyjä määräaikaisuuden perusteita. Hyväksyttyjä perusteita ei ole lueteltu tyhjentävästi työsopimuslaissa. Siten yliopistolla on ollut perusteltu syy olettaa toimineensa oikein. Vaikka työtuomioistuin katsoisi yliopiston menetelleen työehtosopimuksen vastaisesti, tulee se joka tapauksessa jättää hyvityssakkoon tuomitsematta.

Myös Sivistystyönantajat ry tulee joka tapauksessa jättää hyvityssakkoon tuomitsematta, koska asia on ollut tulkinnaltaan epäselvä.

Oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut

Mikäli työtuomioistuin ratkaisee asian vastoin vastaajien näkemystä, asia on ollut oikeudellisesti erityisen epäselvä ja tulkinnallinen ja asianosaiset tulee määrätä osaksi tai kokonaan vastaamaan itse oikeudenkäyntikuluistaan.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

Työsopimus 17.8.2015 – 6.12.2015 (=V1)
Työsopimus 7.12.2015 – 31.12.2015 (=V2)
Työsopimus 1.1.2016 – 31.12.2016 (=V3)
Työsopimus 1.1.2017 – 31.12.2017 (=V4)
Työsopimus 1.1.2018 – 31.12.2018 (=V5)
Työsopimus 22.2.2018 – 31.8.2020 (=V6)
Työsopimus 1.9.2020 – 31.12.2020 (=V7)
Työsopimus 1.1.2021 – 31.12.2022 (=V8)
Työsopimuksen muutos 19.1.2021 (=V9)
Työsuunnitelmat aikavälillä 1.8.2018 – 31.7.2022 (=V10)
Tuloste Sisu-rekisteristä A:n vastuulla olevasta opetuksesta (=V11)
Helsingin yliopiston suositus työajan jakaumasta (=V18)
List on Principal Investigators – PE domain ERC Starting Grants 2017
.Sähköpostikirjeenvaihto B - A, 10.2. ja 15.-16.3.2022
MAA-opekokousmuistio 8.2.2022
Neliportainen tutkijanura, Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2008:15, s. 23-26 (=V12)
Listaus A:n johtamista tutkimusprojekteista
Yhteenveto MAAT ja AGRI OPS-muutoksista vuosina 2023-2026

Vastaajien kirjalliset todisteet

Työsopimus 17.8.2015 - 6.12.2015 (=K1)
Työsopimus 7.12.2015 - 31.12.2015 (=K2)
Työsopimus 1.1.2016 - 31.12.2016 (=K3)
Työsopimus 1.1.2017 - 31.12.2017 (=K4)
Työsopimus 1.1.2018 - 31.12.2018 (=K5)
Työsopimus 22.2.2018 - 31.8.2020 (=K6)
Työsopimus 1.9.2020 - 31.12.2020 (=K7)
Työsopimus 1.1.2021 - 31.12.2022 (=K8)
Työsopimuksen muutos 19.1.2021 (=K9)
Työsuunnitelmat aikavälillä 1.8.2018 - 31.7.2022 (=K10)
Tuloste Sisu-rekisteristä A:n opetuksista (=K11)
Neliportainen tutkijanura, Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2008:15, s. 23-26 (=K16)
Sähköpostikirjeenvaihto B – E ja F 6.4.2022
Sähköpostikirjeenvaihto B – G 6.4.2022
Määräaikaiset työsuhteet. Hyviä käytäntöjä esimiehille ja luottamusmiehille. Sivistystyönantajat ry, JUKO ry, JHL ry ja Pro ry, syksy 2019
Kuvakaappaukset projektien lyhenteistä
Sähköpostikirjeenvaihto A – B – H 12.1.2021 – 19.1.2021
Helsingin yliopiston suositus työajan jakaumasta (=K12)

Kantajan henkilötodistelu

A, todistelutarkoituksessa
F, yliopistonlehtori
J, JUKO ry:n neuvottelupäällikkö

Vastaajien henkilötodistelu

G, Helsingin yliopiston henkilöstöpäällikkö, Viikin kampus
K, entinen maataloustieteiden osastonjohtaja
L, entinen elintarvike- ja ympäristötieteiden laitoksen johtaja

Vastaajien muu oikeudenkäyntiaineisto

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 9.1.2019 nro 19/735 (L 17/33261)

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

A on asian taustassa mainituin tavoin toiminut Helsingin yliopiston maatalous- ja metsätieteellisen tiedekunnan palveluksessa maaperä- ja ympäristötieteen yksikössä yhtäjaksoisesti yhteensä kahdeksassa määräaikaisessa palvelussuhteessa 17.8.2015 lukien. Viimeisin työsopimus on solmittu ajalle 1.1.2021 - 31.12.2022.

Kysymys on ensinnäkin siitä, onko Helsingin yliopistolla ollut pysyvä työvoiman tarve ajalla 17.8.2015 – 31.12.2022 A:n työpanokseen liittyen.

Toissijaisesti kysymys on siitä, onko yliopistolla ollut perusteltu syy tehdä A:n kanssa työsopimus ajalle 1.1.2021–31.12.2022 määräaikaisena.

Oikeudelliset lähtökohdat

Yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 1 luvun 4 §:n mukaan määräaikainen työsopimus voidaan tehdä työsopimuslaissa ja yliopistoja koskevassa lainsäädännössä mainituilla perusteilla.

Työsopimuslain 1 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan työsopimus on voimassa toistaiseksi, jollei sitä ole perustellusta syystä tehty määräaikaiseksi. Työnantajan aloitteesta ilman perusteltua syytä tehtyä määräaikaista työsopimusta on pidettävä toistaiseksi voimassa olevana. Pykälän 3 momentin mukaan toistuvien määräaikaisten työsopimusten käyttö ei ole sallittua silloin, kun määräaikaisten työsopimusten lukumäärä tai niiden yhteenlaskettu kesto taikka niistä muodostuva kokonaisuus osoittaa työnantajan työvoimatarpeen pysyväksi.

Yliopistolain 32 §:n 3 momentin mukaan työnantaja ei saa menetellä työsuhteessa tavalla, joka voi vaarantaa 6 §:n mukaista tutkimuksen, taiteen tai opetuksen vapautta.

Työsopimuslain työsopimuksen kestoaikaa koskevat säännökset on laadittu siten, että toistaiseksi voimassa olevat sopimukset ovat ensisijaisia määräaikaisiin sopimuksiin nähden. Määräaikaisen sopimuksen solmimisedellytyksiä koskevia rajoituksia sovelletaan kaikissa tehtävissä ja kaikilla toimialoilla. (HE 239/2010 vp s. 1 ja 3)

Määräaikainen työsopimus voidaan tehdä, jos työn luonne, sijaisuus, harjoittelu tai muu näihin rinnastettava syy tai muu yrityksen toimintaan tai suoritettavaan työhön liittyvä peruste sitä edellyttää. Epävarmuus tarjottavan työn riittävyydestä ei yksinomaisena perusteena ole hyväksyttävä syy käyttää määräaikaisia sopimuksia. (HE 157/2000 vp s. 60–61 ja HE 239/2010 vp s. 1 ja 3)

Näyttötaakka siitä, että määräaikaisille työsopimuksille on ollut perusteltu syy, kuuluu työnantajalle (HE 157/2000 vp s. 61).

Jos työnantajalla on pysyvä työvoiman tarve, määräaikaisten työsopimusten käyttö ei ole sallittua. Vaatimus koskee jo ensimmäistä määräaikaista työsopimusta. Toistuvien määräaikaisten sopimusten käytön sallittavuutta on arvioitava samoissa töissä. Samoina töinä pidetään sitä tehtävien kokonaisuutta, jota kyseinen työntekijä tai useat työntekijät ovat tehneet määräaikaisissa työsuhteissa. Määräaikaisen sopimuksen solmimisen edellytyksiä arvioitaessa merkitystä ei ole sillä, tekeekö työnantaja samoista töistä toistuvat määräaikaiset työsopimukset saman työntekijän kanssa vai vaihtaako hän kyseisissä töissä työntekijää. Määräaikaisten sopimusten käytön edellytyksiä on siten arvioitava teetettävän työn edellyttämän työvoimatarpeen pysyvyyden kannalta. Työnantaja ei saa pyrkiä kiertämään toistaiseksi voimassa oleviin työsopimuksiin liittyvää irtisanomissuojaa toistuvilla määräaikaisilla sopimuksilla. (HE 239/2010 vp s. 4)

Määräaikaisen sopimuksen käyttöedellytyksiä arvioitaessa huomiota on kiinnitettävä paitsi itse työn erityisluonteeseen myös työn erityispiirteisiin kunkin työnantajan kannalta. Tällaisia kriteereitä voivat olla esimerkiksi, onko työnantajalla toimintansa laajuuden vuoksi mahdollisuus teettää jatkuvasti sinänsä määrättyjä, erillisinä tai itsenäisinä pidettäviä töitä ja toisaalta, asettaako työ tekijälleen joitakin erityisiä ammattitaitovaatimuksia, joita työnantajan vakituisessa työsuhteessa olevilla ei ole tai että työnantaja ei yleensä teetä tällaisia töitä. (HE 157/2000 vp s. 60)

Vaikka kunkin työn tai työalan erityisluonne on otettava työsopimuslain 1 luvun 3 §:n 2 momentin tulkinnassa huomioon, pelkästään alan käytäntöä ei voida pitää sellaisena työn luonteeseen tai teetettävään työhön liittyvänä seikkana, joka oikeuttaisi määräaikaisen työsopimuksen tekemisen. Sopimuskäytännöllä ei voida syrjäyttää lain pakottavia säännöksiä. Sen sijaan tapauskohtaisesti on erikseen arvioitava, täyttyykö asiassa työsopimuksen määräaikaisuudelle laissa säädetty edellytys. Tietyn alan vakiintunutkaan käytäntö ei siten voi yksinomaisena syynä muodostaa työsopimuslaissa tarkoitettua perusteltua syytä määräaikaisten työsopimusten solmimiseen. (Ks. KKO 2012:10 k. 13, TT 2020:117 ja TT 2008:15)

Yliopistolaissa ei ole säädetty työsopimuslaista poikkeavia määräaikaisuuden perusteita. Yliopistolain esitöissä on todettu (SiVM 5/2009 vp s. 9–10), että määräaikaisuuksien käytön laillisuus on ratkaistava tapauskohtaisesti työlainsäädännön periaatteiden mukaisesti ottaen lainsäädännön mahdollistamalla tavalla huomioon yliopistoissa tehtävän työn erityispiirteet, esimerkiksi perusteltu tarve käyttää määräaikaisia tuntiopettajia tietyissä tehtävissä. Oikeuskirjallisuudessa todetuin tavoin näihin erityispiirteisiin kuuluu muun ohella tutkimuksen ja opetuksen vapaus, jotka on otettava huomioon työsopimuslain säännöksiä tulkittaessa (Olli Mäenpää, Yliopistolaki, 2009, s. 172).

Yliopistolakia koskevassa hallituksen esityksessä on todettu, että määräaikaisen työsuhteen käyttö on perusteltua esimerkiksi Suomen Akatemian rahoittamissa akatemiatutkijan ja -professorin tehtävissä tai silloin, kun on kyse perustutkinto-opiskelijan työskentelystä harjoittelu- ja pätevöitymistarkoituksessa. Samoin määräaikaisten tuntiopettajien käyttö yliopistoissa on perusteltua toiminnan luonteesta johtuen pienten työmäärien hoitoa varten, esimerkiksi joidenkin erityisalojen opetustehtävissä. Määräaikaisten työsopimusten käytölle voi olla hallituksen esityksen mukaan laillinen peruste myös esimerkiksi tilanteissa, joissa on kyse neliportaiseen tutkijanuraan liittyvistä tehtävistä. (HE 7/2009 vp s. 64–65) Viimeksi mainitun esimerkin osalta sivistysvaliokunta totesi mietinnössään, että myös neliportaisessa tutkijanuramallissa on tarkkaan harkittava määräaikaisten palvelussuhteiden käyttömahdollisuus (SiVM 5/2009 vp s. 10).

Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että jatko-opintoja harjoittavan nuoremman tutkijan työsopimus voidaan tehdä määräaikaisena tehtävään liittyvän määräaikaisen opiskelutavoitteen perusteella. Määräaikaista työsuhdetta voidaan käyttää kertaluontoisissa tutkimusprojekteissa silloin, kun niissä tarvitaan projektikohtaista erityisasiantuntemusta tai kun niiden rahoitus perustuu yksinomaan yliopiston ulkopuolisen rahoittajan päätökseen. Määräaikaista työsuhdetta voitaneen käyttää myös silloin, kun professori keskittyy jonkin erityisalan tai -kysymyksen kertaluontoisiin kehittämistehtäviin. Kyse voi olla esimerkiksi uuden koulutusalan tai -ohjelman suunnittelu- ja kehittämistehtävästä tai koulutuksen alasajamisesta. Sen sijaan esimerkiksi sillä seikalla, että opetussuunnitelmat vahvistetaan lukuvuodeksi tai pariksi, tai sillä seikalla, että opiskelijamäärät vaihtelevat vuosittain, ei yleensä voida perustella määräaikaista työsuhdetta. Pysyvät opetustehtävät tulee hoitaa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. (Tarmo Miettinen ym., Uusi yliopistolainsäädäntö, 2009, s. 179.)

Unionin oikeudessa määräaikaisten työsuhteiden käytöstä säädetään määräaikaista työtä koskevalla neuvoston direktiivillä 1999/70/EY, jolla on pantu unionin tasolla täytäntöön Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemä määräaikaista työtä koskeva puitesopimus. Puitesopimuksen tarkoituksena on sen 1 lausekkeen mukaisesti muun ohella laatia puitteet sellaisten väärinkäytösten ehkäisemiseksi, jotka johtuvat perättäisten määräaikaisten työsopimusten tai työsuhteiden käytöstä.

Unionin tuomioistuin on ratkaisukäytännössään korostanut vaatimusta arvioida sitä, onko määräaikaisten työsopimusten uudistaminen tosiasiassa vastannut todellista tarvetta ja ollut sopiva ja tarpeellinen keino tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi. Uudistaminen sellaisten tarpeiden tyydyttämiseksi, jotka eivät tosiasiassa ole luonteeltaan väliaikaisia vaan päinvastoin pysyviä ja jatkuvia, ei ole perusteltua puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Säännöksen noudattaminen edellyttää, että konkreettisesti selvitetään, onko perättäiset määräaikaiset työsopimukset uudistettu väliaikaisia tarpeita varten. Unionin tuomioistuin on edelleen todennut, että jäsenvaltioilla on puitesopimusta sovellettaessa mahdollisuus ottaa huomioon myös eri alojen erityistarpeet, kunhan se on objektiivisesti perusteltua ja toiminnan harjoittamisen edellytyksiin nähden puitesopimuksen vaatimusten mukaista. (Esim. tuomio 26.11.2014, Mascolo ym., C-22/13, C-61/13–63/13 ja C-418/13, EU:C:2014:2401, kohdat 70, 94 ja 95 ja niissä mainittu oikeuskäytäntö; tuomio 14.9.2016, López, C-16/15, EU:C:2016:679, kohdat 39, 40, 46–49 ja 54 ja niissä mainittu oikeuskäytäntö sekä tuomio 25.10.2018, Sciotto, C-331/17, EU:C:2018:859.)

Tutkijatohtorin ja yliopistonlehtorin tehtävien erot

Asiassa on riidatonta, että A:n työtehtävät ovat asiassa tarkasteltavina olevien työsopimusten mukaan viiden ensimmäisen määräaikaisuuden ajalla koskeneet tutkijatohtorin tehtävää ja kolme viimeisintä yliopistonlehtorin tehtävää.

Vastaajat ovat vedonneet siihen, että työvoiman tarpeen pysyvyyttä arvioitaessa huomioon tuli ottaa se, että tutkijatohtorin ja yliopistonlehtorin tehtävissä oli kyse eri tehtävistä, jotka sijoittuivat eri uraportaille yliopistojen tutkimus- ja opetustehtävissä.

Valtakunnallisesti kaikki yliopistojen tutkimus- ja opetustehtävät sijoittuvat jollekin neliportaisen tutkijanuran neljästä portaasta. Todisteena esitetyn neliportaista tutkijanuraa käsittelevän opetusministeriön työryhmämuistion 2008:15 mukaan tutkijatohtorit sijoittuvat sen toiselle portaalle ja yliopistonlehtorit kolmannelle portaalle. Tutkijatohtorin osalta malliin on Palvelussuhde-otsikon alle kirjattu ”Määräaikainen (noin 3-5 vuotta)” ja yliopistonlehtorin kohdalle ”Toistaiseksi voimassa oleva (pääsääntöisesti)”. Työn sisällön osalta malliin on kirjattu tutkijatohtorin kohdalle ”Itsenäinen tieteellinen tutkimus- ja/tai opetustehtävä, hallintoon ja arviointiin liittyviä tehtäviä (sisältää myös koulutusta itsenäisiin tutkimustehtäviin)” ja yliopistonlehtorin kohdalle ”Itsenäinen tieteellinen tutkimustyö/laaja opetusvastuu. Tehtävissä laaja-alainen vaikuttavuus ja kokonaisvaltainen vastuu.” Muistion varsinaisen tekstiosion mukaan kolmannella portaalla tehtävät ovat ”huomattavasti toista porrasta itsenäisempiä ja vastuullisempia.” Työtuomioistuin katsoo kirjausten viittaavan siihen, että molempiin tehtäviin kuuluu vastuu opetustyöstä, joka on yliopistonlehtorilla tutkijatohtoria laajempaa, ja että yliopistonlehtorin tehtävä on tutkijatohtorin tehtävään verrattuna muutenkin vaativampi.

Helsingin yliopiston Viikin kampuksen henkilöstöpäällikkö G ja A:n esimiehenä maataloustieteiden osastonjohtajana toiminut K ovat kertoneet, että tutkijatohtorin tehtävä oli tohtoriksi valmistumista seuraava vaihe, jossa tohtorit pätevöityivät itsenäisiksi tutkijoiksi eri tutkimushankkeissa ja -projekteissa kokeneemman tutkijan ohjauksessa. Tehtävässä pääpaino oli tutkimustyössä, vaikka siihen liittyi jonkin verran myös opetustehtäviä. Yliopistonlehtorin työssä sen sijaan painotettiin opetustehtäviä, ja se oli tutkijatohtorin tehtävää vastuullisempi. K:n mukaan tuore tohtori saattoi saada joitain yliopistonlehtorin sijaisuuksia, mutta vakituisella lehtorilla tuli olla muitakin ansioita tieteen alalla ja pedagogista koulutusta. G:n mukaan yliopistolla ei ollut vakituisia tutkijatohtorin tehtäviä, koska kuhunkin hankkeeseen tarvittiin sen edellyttämiä huippuosaajia. G on myös arvioinut, ettei työnantaja voinut direktio-oikeutensa nojalla määrätä tutkijaa lehtorin tehtävään, koska nämä olivat eri tehtäviä.

Neliportaisen uramallin kirjaukset sekä G:n ja K:n kertomukset tukevat sitä, että tutkijatohtorin ja yliopistonlehtorin tehtävät ovat eri tehtäviä, joita on työvoiman pysyvyyttä koskevaa tarvetta harkittaessa lähtökohtaisesti arvioitava erillisinä tehtäväkokonaisuuksina. Tähän viittaavat erityisesti tehtävien erilaiset sisällölliset painotukset, erot tehtävien vaativuuksissa sekä se, että tutkijatohtorin tehtävää on lähtökohtaisesti pidetty määräaikaisena sen koulutustarkoituksen vuoksi, kun taas yliopistonlehtorin tehtävä on uramallin mukaan ollut pääsääntöisesti vakituinen.

Kantaja on kuitenkin vedonnut siihen, ettei Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry (JUKO ry) ollut hyväksynyt uramallia. Näin on asiasta kertonut myös JUKO ry:n neuvottelupäällikkö J, jonka mukaan kyseessä oli yliopistokohtainen työnantajan luoma malli eikä työehtosopimukseen liittyvä palkansaajajärjestöjen hyväksymä asia.

Tältä osin työtuomioistuin toteaa, että malliin on viitattu todisteena esitetyssä määräaikaisia työsuhteita käsittelevässä oppaassa, jonka laatijoiden joukossa on mainittu JUKO ry. Oppaan mukaan (s. 3) yhtenä määräaikaisen työsuhteen perusteena on ”Neliportaisen tutkijauran/urajärjestelmän tehtävä (tutkijauran alkuportailla, ylimmillä portailla on määräaikaisuuden perusteeseen kiinnitettävä erityistä huomiota).” Tämä seikka viittaa siihen, että myös JUKO ry on osaltaan ollut hyväksymässä uramallin käyttöä sekä ajatusta siitä, että ainakin tutkijanuran alkuportailla määräaikaisen työsuhteen käyttö voi olla perusteltua. Työtuomioistuin toteaa, että nyt käsillä olevan asian kannalta merkityksellistä A:n määräaikaisuuksia arvioitaessa on myös se, että oppaan mukaan (s. 3) ”Toisiaan seuraavat projektit voivat myös olla peruste käyttää toistaiseksi voimassa olevaa työsuhdetta.” Tätä seikkaa arvioidaan A:n määräaikaisuuksien osalta jäljempänä.

Seuraavaksi työtuomioistuin arvioi A:n yksittäisten määräaikaisuuksien perusteita tutkijatohtorin ja yliopistonlehtorin tehtävien välisen jaottelun mukaisesti.

Määräaikaisuudet tutkijatohtorina 2015-2018

Esitetty näyttö

A on riidattomasti osallistunut kanteessa tarkoitettuna aikana eri nimisiin tutkimusprojekteihin (muiden muassa GEMAS, MolTeS, MoLuRes ja MoBIWaT), jotka ovat hänen kanssaan solmittujen työsopimusten mukaan olleet määräaikaisuuksien perusteina erityisesti ajalla, jolloin A on työskennellyt tutkijatohtorina. Projektien lyhenteistä esitetyn selvityksen mukaan lyhenteiden merkitykset ovat olleet seuraavat: GEMAS Geomaterials as sorbents, MolTeS Modifioidut luonnonaineet ja teollisuuden sivutuotteet ja MoLuRes Modifioidut luonnonaineet – resurssiviisaat ympäristönsuojeluratkaisut.

A:n määräaikaisuuksista tutkijatohtorina vuosina 2015-2018 on A:n lisäksi kertonut elintarvike- ja ympäristötieteiden laitoksen johtajana ja A:n lähiesihenkilönä toiminut L, joka on allekirjoittanut alla mainitut työsopimukset työnantajan edustajana.

Ensimmäinen A:n kanssa kanteessa tarkoitettuna aikana solmittu työsopimus oli tehty ajalle 17.8. - 6.12.2015, hoitoprosenttina 80. Työsopimukseen on työtehtävien osalta tehty seuraava kirjaus: ”Pääasialliset työtehtävät työsuhteen alkaessa: GEMAS-kokeen toteutus ja vesianalyysit.” Työsuhteen taustalla oli ollut A:n ja L:n kertomusten mukaan A:n työskentely tutkimusjohtaja C:n johtamassa GEMAS-hankkeessa. A on kertonut, että hanke oli ollut hyvin pitkäaikainen ja sille oli myönnetty rahoitus vuosille 2014-2016. A oli hankkeen alkuvaiheessa ollut tutkimusryhmän ainoa varsinainen tutkijajäsen. L on puolestaan kertonut, että työsopimus oli mahdollisesti A:n pyynnöstä tehty 80 prosentin työpanoksen mukaisesti, koska tämä oli juuri palannut vanhempainvapaalta. Hoitoprosentti oli seuraavassa työsopimuksessa 7. - 31.12.2015 nostettu sataan.

A:n kanssa oli tehty työsopimus MolTeS-hankkeen osaprojektiin ajalle 1.1. - 31.12.2016, hoitoprosenttina 25. Työsopimukseen on työtehtävien osalta tehty seuraava kirjaus: ”Pääasialliset työtehtävät työsuhteen alkaessa: MoLTeS-hankkeen kokeiden suunnitteluun osallistuminen, vastuu laboratoriotöistä ja tulosten käsittely ja osallistuminen raportointiin.” A:n mukaan kyse oli ollut samasta hankkeesta kuin GEMAS-nimellä kulkeneessa hankkeessa kuitenkin siten, että tutkimus oli kohdistunut enemmän nanoselluloosaan. A oli kertomansa mukaan muuten työskennellyt samoissa työtehtävissä kuin aiemmin, mutta C:n jäätyä eläkkeelle elokuussa 2015 rahoitus oli siirtynyt A:n hallinnoitavaksi ja hänestä oli tullut projektinjohtaja. Hanke oli kestänyt vuoteen 2018 saakka. L on puolestaan kertonut, että kyse oli ollut eri hankkeesta kuin aiemmin ja myös A:n työtehtävät olivat eronneet aiemmasta. Tutkimus oli edellyttänyt GEMAS-projektiin nähden eri kokeiden tekemistä, ja A oli osallistunut aiempaa enemmän hankkeen suunnittelutyöhön. Lisäksi työtehtäviin oli nyt kysymyksessä olevassa projektissa kuulunut tulosten käsittely ja osallistuminen raportointiin. L:n mukaan projektinjohtaja C:n pyynnöstä A:n sopimuksen hoito-osuus oli ollut 25 prosenttia, koska A:lla oli ollut samaan aikaan käytössään säätiön myöntämä henkilökohtainen apuraha, ja hän oli toiminut hankkeessa apurahatyön ohessa.

A:n kanssa oli tehty neljäs määräaikainen työsopimus ajalle 1.1. - 31.12.2017, hoitoprosenttina 25. Työsopimukseen on työtehtävien osalta tehty seuraava kirjaus: ”Pääasialliset työtehtävät työsuhteen alkaessa: MoLTeS-hankkeen kokeiden suunnittelu, lab.työt, tulosten käsittely & raportointi sekä opetukseen osallistuminen.” Asiassa on riidatonta, että määräaikaisuus oli tosiasiallisesti koskenut MoLuRes-nimellä kutsuttua hanketta, vaikka työsopimukseen oli erehdyksessä jäänyt edellisestä sopimuksesta MoLTeS-hanketta koskeva kirjaus. A on kertonut, että kyse oli ollut siitä, että MolTeS -hankkeen tutkimusaihe oli saanut lisää rahoitusta ja se oli kirjanpitoa varten nimetty uudelleen. Kyse oli ollut yhä nanoselluloosan tutkimuksesta. A oli toiminut edelleen samoissa tutkimustehtävissä. L on puolestaan kertonut, että kyse oli ollut eri hankkeesta kuin aiemmin ja sitä varten oli tehty aiempaan tutkimukseen verrattuna eri kokeita. Hankkeella oli ollut myös eri rahoittaja, jolle tuloksista oli raportoitu. A oli L:n mukaan itse pyytänyt määräaikaisuuden hoitoprosentiksi 25 apurahatyöstään johtuen.

A:n kanssa ajalle 1.1. - 31.12.2018, hoitoprosenttina 100 tehdyn viidennen työsopimuksen mukaan määräaikaisuuden perusteena olivat olleet MoLuRes3 ja MoLTeS -hankkeiden työtehtävät, kumpikin 50 prosentin työpanoksella. Työsopimukseen on työtehtävien osalta tehty seuraava kirjaus: ”Pääasialliset työtehtävät työsuhteen alkaessa: MoLTeS-hankkeen kokeiden suunnittelu, lab.työt, tulosten käsittely & raportointi sekä opetukseen osallistuminen.” A on kertonut, että kyse oli ollut edelleen samaan tutkimushankkeeseen liittyvästä kokonaisuudesta kuin aiemmin. L on puolestaan kertonut, että kyse oli ollut erillisestä kahden hankkeen työtehtävien muodostamasta kokonaisuudesta, jonka mukainen työpanos oli ollut yhteensä 100 prosenttia.

Projektityöskentely

Asiassa kuultujen henkilöiden kertomuksilla on selvitetty, että jokainen yliopiston opetus- ja tutkimushenkilöstöön kuuluva toteutti yliopistolle kuuluvia perustehtäviä opettamalla, tutkimalla ja osallistumalla yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen. Näiden tehtävien painotukset ovat kuitenkin vaihdelleet tosiasiallisen työtehtävän mukaan. Tutkijatohtorin työtehtävät ovat edellä kerrotuin tavoin olleet tutkimuspainotteisia ja yliopistonlehtorin tehtävät opetuspainotteisia.

Tutkimustyö tiedekunnassa on henkilötodistelun perusteella toteutettu projektiluontoisesti, eikä tämän osalta ole selvitetty olleen eroa sen suhteen, oliko kyse ollut määräaikaisessa vai vakituisessa työsuhteessa työskentelevästä henkilöstä. Rahoitus haettiin jokaiseen projektiin aina erikseen, ja se oli ulkopuolista ja määräaikaista. Tiettyä hanketta saattoivat myös rahoittaa eri tahot eri ajankohtina.

Asiassa on kuitenkin esitetty erilaisia näkemyksiä siitä, ovatko eri nimikkeillä kulkeneet projektit olleet itsenäisiä kokonaisuuksia siten, että kukin A:n määräaikaisuus on liittynyt tietyn projektin työkokonaisuuden toteutumiseen määritellyssä ajassa, kuten vastaajat ovat asiassa väittäneet.

Näin ovat asiassa kertoneet vastaajapuolen todistajat, joiden mukaan jokaisella projektilla oli ollut oma tutkimuskohde, jonka perusteella kullekin projektille oli laadittu tutkimussuunnitelma ja haettu rahoitus. Projektien rahoittajille oli raportoitu kunkin kanssa erikseen sovituin tavoin vaihtelevan laajuisesti projektin tutkimustuloksista ja rahankäytöstä siinä.

A on puolestaan kertonut, että hän oli jatkuvasti työskennellyt saman nanoselluloosaa koskevan hankkeen parissa vuodesta 2014 lukien. Tutkimus oli kuitenkin ajan myötä saattanut kohdentua hieman eri tavoin eri projektien puitteissa. A oli ensin toiminut tutkimusryhmän jäsenenä ja vuonna 2015 siirtynyt johtamaan tutkimusta. Projektin nimeä oli vaihdettu aina rahoituslähteen vaihtuessa lähinnä kirjanpidollisista syistä. Lisäksi A oli kertomansa mukaan osallistunut hankkeen johtajana kanteessa tarkoitettuna aikana lukuisiin muihin eri tutkimushankkeisiin, joita hänellä oli myös tulevaisuuteen kohdistuen vireillä.

Johtopäätökset

A:n kertomusta siitä, että hän on työskennellyt kanteessa tarkoitettuna aikana pääasiassa eri projektien puitteissa toteutetussa saman nanoselluloosaa koskevan aihepiirin hankkeissa, ei ole sinänsä syytä epäillä. Edellä kerrotut projektien erilaiset nimet, niistä ilmenevät tutkimuskohteiden muutokset sekä L:n kertomus erilaisten kokeiden tekemisestä eri projektien puitteissa viittaavat kuitenkin siihen, että tutkimusaihe on ainakin jollain tavalla kunkin yksittäisen projektin yhteydessä muuttunut, kuten A on itsekin todennut. Myös työsopimusten vaihtelevat kirjaukset työtehtävistä sekä L:n kertomus tältä osin viittaavat siihen, että A:n työtehtävät ovat eri projekteissa voineet olla erilaisia. Tätä tukee myös se, että A on toiminut eri projekteissa eri hoitoprosenteilla. Raportointivelvollisuus on koskenut kussakin hankkeessa eri rahoittajaa, ja velvoitteen laajuus on voinut kunkin rahoittajan kanssa tehdyn sopimuksen mukaan vaihdella. Myös rahoituslähteiden vaihtuminen, rahoituksen määräaikaisuus ja jatkorahoitukseen liittyvä epävarmuus puoltavat käsitystä siitä, että kyse on ollut yksittäisistä tutkimusprojekteista mahdollisesti saman tutkimuskokonaisuuden sisällä.

Kantajan kirjallisena todisteena on vedottu listaukseen A:n johtamista tutkimusprojekteista. Listauksen mukaan yksittäisten projektien kestot eivät ole välttämättä vastanneet A:n kanssa solmittujen määräaikaisuuksien kestoja. Asiassa on kuitenkin käynyt ilmi, että A:lla on ollut kyseisenä aikana myös henkilökohtaisia apurahahankkeita, eikä todisteesta ilmene, miltä osin kyse on ollut tällaisista hankkeista.

Vaikka toisiaan seuraavat projektit voivat edellä kerrotuin tavoin olla peruste käyttää toistaiseksi voimassa olevaa työsuhdetta, viittaa näyttö nyt käsillä olevassa tapauksessa siihen, että kyse on ollut kertaluonteisista tutkimusprojekteista, joiden rahoitus on perustunut yksinomaan yliopiston ulkopuolisten rahoittajien päätöksiin. Näyttö viittaa myös siihen, että kunkin projektin kesto on ollut sidoksissa sekä yksittäiseen tutkimussuunnitelmaan että sen perusteella myönnettyyn määrärahaan, ja nämä tekijät ovat keskeisesti määrittäneet A:n yksittäisten määräaikaisuuksien pituuksia ja niiden hoitoprosentteja.

Määräaikaisuudet yliopistonlehtorina 2018-2022

Esitetty näyttö

A:n yksittäisistä määräaikaisuuksista yliopistonlehtorina vuosina 2018-2022 ovat A:n lisäksi kertoneet G ja K.

A:n kanssa oli tehty kuudes työsopimus ajalle 22.2.2018 – 31.8.2020, hoitoprosenttina 100. Työsopimuksen kirjauksen mukaan määräaikaisuuden perusteena oli sijaisuus, opettajaresurssi apulaisprofessori B:n 70 prosentin akatemiatutkijan tehtävän hoitamisen aikana. Työsopimukseen on työtehtävien osalta tehty seuraava kirjaus: ”Pääasialliset työtehtävät työsuhteen alkaessa: Maaperä- ja ympäristötieteen opetus ja tutkimus.”

G ja K ovat kertoneet, että yliopisto oli tarvinnut sijaisen apulaisprofessori B:lle kuuluvaan opetustyöhön. B oli vuoden 2018 alussa siirtynyt maaperätieteen yksikköön toisesta yksiköstä, ja tiedossa oli ollut, että hänen kanssaan oli ajalle 1.9.2015-31.8.2020 solmittu akatemiatutkijan työsopimus. Akatemiatutkijan osuus opettamisesta saattoi G:n mukaan ylipäänsä olla hyvin pieni. B oli akatemiahankkeen aikana, 1.11.2017 lukien, nimitetty myös apulaisprofessoriksi. Koska akatemiahanke oli tullut nimityksestä huolimatta suorittaa loppuun ja B:llä tuli olla mahdollisuus apulaisprofessorikaudellaan pätevöityä professoriksi, hänet oli sijaisuusjärjestelyllä vapautettu apulaisprofessorin tehtävästä 70 prosentin työpanoksen osalta hankkeen keston ajaksi. K:n mukaan noin 2,5 vuoden sijaisuuden tarjoaminen hoitoprosenttina 70 ei olisi ollut ”reilua”. K on myös lausunut käsityksenään, että A:n 100 prosentin työpanos vastasi B:n 70 prosentin työpanosta.

K on kertonut, että B:n sijaisuus oli julistettu haettavaksi yliopistonlehtorin tehtävänä. Ensin valituksi tullut, tehtävään pätevä henkilö oli siirtynyt välittömästi tehtävän alkaessa muualle. Paikkaa ei ollut haluttu panna uudestaan haettavaksi, joten valituksi oli tullut jo aiemmalle hakukierrokselle osallistunut A, vaikkei häntä ollut pidetty ainakaan tuolloin täysin pätevänä tehtävään.

A on kertonut tehneensä kyseisen määräaikaisuuden aikana samoja perustehtäviä, joita hän oli tehnyt aiemminkin. Hän oli arvionsa mukaan hoitanut kuitenkin enemmän opetustehtäviä kuin sijaisuus oli edellyttänyt. Myös K on kertonut, että opetustehtävät olivat lisääntyneet A:lla merkittävästi sijaisuuden johdosta muodostaen aiemman tutkijatohtorilta edellytetyn viiden prosentin osuuden sijaan 50 prosenttia työtehtävistä. K:n mukaan työ oli sisältänyt opetuksen lisäksi ohjausta ja pitkäjänteistä opetuksen suunnittelu- ja koordinointityötä, kuten muillakin lehtoreilla.

A:n kanssa tehtiin seitsemäs työsopimus ajalle 1.9.-31.12.2020 perusteena ”B:n ERC-hankkeen ja professuurin aloituksen aikaisen opetustoimien sijaisuus”, hoitoprosenttina 100. Työsopimukseen on työtehtävien osalta tehty seuraava kirjaus: ”Pääasialliset työtehtävät työsuhteen alkaessa: Maaperä- ja ympäristötieteen opetus ja tutkimus.”

G ja K ovat kertoneet, että sijaisuuden taustalla oli ollut se, että B:n professorin virkaa koskeva vakinaistamismenettely oli aloitettu alkuvuoden 2020 aikana eikä siihen liittyvän pitkän arviointiprosessin vuoksi vielä syksyllä ollut varmuutta B:n vakinaistamisesta tai siitä, ottaisiko hän mahdollisesti tarjottavan professuurin vastaan. Päätös B:n vakinaistamisesta oli tehty 1.7.2020, ja työsopimus saatiin lopulta allekirjoitettua 26.10.2020 juuri ennen tämän apulaisprofessuurin päättymistä 1.11.2020. Lisäksi sijaisuuden tarpeeseen oli vaikuttanut se, että B:llä oli ollut vireillä viiden vuoden pituinen ERC-hanke, johon hänen työpanostaan oli kohdentunut erityisesti akatemiatutkijuuden päättymisen jälkeen. Koska loppuvuoden tilanne oli ollut epäselvä ja opetus oli kuitenkin haluttu varmistaa kyseiselle ajalle, A:n määräaikaisuutta oli päätetty vielä jatkaa. K:n mukaan asiaan oli vaikuttanut myös se, että A oli ilmaissut kiinnostuksensa jatkaa opetustehtävässä, vaikka kyseistä ”pätkää” ei ollut aluksi tarkoitus tai edes välttämätöntä laittaa auki.

A on puolestaan kertonut, että B oli palannut heti täysipäiväiseksi apulaisprofessoriksi, kun hänen työstä vapautuksensa oli päättynyt 31.8.2020. Tämä ei kuitenkaan ollut vaikuttanut A:n työtehtäviin mitenkään.

A:n kanssa solmittiin kahdeksas työsopimus ajalle 1.1.2021 – 31.12.2022, hoitoprosenttina 60. Määräaikaisuuden perusteeksi ilmoitettiin ”tilapäinen lisäopetusresurssi (vuosien 2020-2022 opetussuunnitelman mukainen hyväksytty opetus)”. Hoitoprosentti korotettiin 19.1.2021 sataan 1.1.2021 lukien, perusteena ”40 prosentin lisätyötarve MoBIWaT (päät. 2022) ja MoLuRes4 (päät. 2021) -projekteissa”. Työsopimukseen on työtehtävien osalta tehty seuraava kirjaus: ”Pääasialliset työtehtävät työsuhteen alkaessa: Maaperä- ja ympäristötieteen opetus ja muut yo-lehtorin tehtävään kuuluvat yliopistotyöt.”

A on kertonut, että työsopimuksen tullessa voimaan erään kurssin arviointityö oli ollut yhä kesken ja hän oli jatkanut tehtäviensä hoitamista kuten ennenkin. Keväällä 2022 B oli kuitenkin ottanut yhden kurssin ja kirjatentin hoidettavakseen. Opetuksen tai opiskelijamäärien osalta mikään ei muuten ollut muuttunut. A oli myös jatkanut tutkimustyötään MoBIWaT- ja MoLuRes-tutkimushankkeissa sekä työskennellyt samanaikaisesti Remesus-hankkeessa yhteistyössä kollegansa F:n kanssa, ja lisäksi ollut kahdessa eri hankkeessa tutkimusryhmän jäsenenä.

G:n ja K:n kertomusten mukaan määräaikaisuuden jatkamiseen oli vaikuttanut se, että syksyn 2020 aikana oli ilmennyt todellinen vaara siitä, ettei B olisi ehtinyt panostaa riittävästi kesken olleeseen ERC-hankkeeseen. Kyse oli ollut mittavasta tutkimushankkeesta, ja oli työnantajankin etu, että hanke tuli suoritettua kunnialla loppuun. L on kertonut, että ERC-hankkeet ovat Euroopan kilpailluimpia ja arvostetuimpia henkilökohtaisia tutkimusrahoituksia. ERC edellyttää, että rahoituksen saajalla on riittävästi tutkimusaikaa. Koska B:llä oli ollut ERC-hankkeensa alkuvuosina myös akatemiatutkijan tehtävä, ERC vaati, että akatemiatutkijan kauden jälkeen B käyttäisi vastaavasti enemmän aikaa ERC-hankkeeseen. Tästä syystä B:llä ei ollut ollut aikaa opetustehtäviin yliopistolla vuosina 2021 ja 2022.

G ja K ovat kertoneet, että B:n ERC-hanke oli ollut päättymässä tammikuussa 2023 ja syyslukukauden opetus 31.12.2022. Kevätlukukauden opetus alkoi tammikuun puolivälistä lukien, eikä nähtävissä ollut, että B tulisi enää tarvitsemaan sijaista opetukseen kevätlukukaudelle. Opetussuunnitelmat tehtiin aina kolmeksi vuodeksi kerrallaan ajalle 1.8.-31.7. Vaikka A:n työsopimuksessa oli viitattu vuosien 2020-2022 opetussuunnitelmaan, tarkoituksena ei ollut sitoa määräaikaisuutta opetussuunnitelman kestoon vaan vuoden 2022 lopussa päättyvään sijaisuustarpeeseen. Maaperätieteen yksikössä työskenteli vakituisesti professori ja kaksi lehtoria, joiden voimin opetustehtävät voitiin G:n ja K:n arvion mukaan vastaisuudessa hoitaa.

K:n mukaan sijaistamistarve kyseiselle ajalle oli ollut 60-prosenttinen. A:n, B:n ja työnantajan edustaja H:n välisestä kirjeenvaihdosta ilmenee, että hoitoprosentti on sittemmin A:n pyynnöstä nostettu sataan hänen projektityöskentelynsä perusteella.

Yliopistonlehtorin tehtävät

Asiassa kuultujen henkilöiden kertomuksilla on selvitetty, että maaperätieteen tutkimuslaitoksella oli kolme vakinaista virkaa, yksi professori ja kaksi yliopistonlehtoria. Asiassa on sinänsä riidatonta, että opetus on osa yliopistojen perustehtävää ja siten osa niiden pysyvää toimintaa. Neliportaista tutkijanuraa käsittelevä opetusministeriön työryhmämuistio ja määräaikaisia työsuhteita käsittelevä opas viittaavat siihen, että myös yliopistonlehtorin tehtävät tuli pääsääntöisesti järjestää toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Käsillä olevassa asiassa on riidanalaista, onko näiden tehtävien järjestäminen ensin apulaisprofessorina ja sittemmin vakinaisena professorina tiedekunnassa toimineen B:n sijaisuutena nyt kysymyksessä olevin tavoin ollut perusteltua.

A on kertonut, että hänen opetusvastuunsa oli vuonna 2018 yliopistonlehtorin työtehtävien myötä kasvanut. A:n mukaan kurssit, joita hän oli opettanut, olivat sisältyneet pakollisina opintojaksoina tiedekunnan kandi- ja maisteritutkintoihin. Lisäksi A:lla oli ollut samanlaisia hallinnollisia ja yhteiskunnallisia vastuita ja tehtäviä kuin kollegoillaan. Näihin oli muun ohessa kuulunut opintosuoritusten arviointia, hankkeiden hallinnointia, koulutusohjelmatyötä, kutsuttuna luentojen pitämistä ja maaperätieteen yhdistystoimintaan osallistumista sekä toimittajien yhteydenottoihin vastaamista. Samoja asioita oli edellytetty jo tutkijatohtorin työssä. A:n työtehtävät eivät ylipäänsä poikenneet muiden lehtorien tehtävistä, eikä A:lla ollut oman arvionsa mukaan heihin nähden mitään erityisosaamista. A oli myös osallistunut lehtorina toimiessaan samoihin tutkimusprojekteihin kuin vakituisena yliopistonlehtorina tiedekunnassa työskennellyt F.

A on arvioinut, että hänen opetus- ja ohjaustyöpanokselleen oli tosiasiassa ollut merkittävästi suurempi tarve kuin mihin hänen sijaisuutensa olisi riittänyt. Kantaja on tältä osin vedonnut työajan jakaumaa koskevaan suositukseen, jonka mukaisen opetus- ja ohjaustyön määrän A oli kertomansa mukaan sijaisena ollessaan ylittänyt.

Lisäksi A on kertonut, ettei hänen määräaikaisuuksiensa kestoja ollut sidottu opetussuunnitelman mukaisiin opintoihin eivätkä hänen opettamansa kurssit olleet päättymässä 31.12.2022 hänen viimeisimmän määräaikaisuutensa päättyessä. Opetussuunnitelmakausi oli aina kolmivuotinen, eikä sitä voitu muuttaa kesken kauden. Kaudelle 2023-2026 oli jo laadittu opetussuunnitelma, jossa opetustarjontaa ei ollut muutettu kandidaatti- tai maisteriohjelmien osalta.

Yliopistonlehtori F on kertonut A:n työtehtävistä ja vastuista pääosin samalla tavoin kuin A. Lisäksi F on kertonut, että A:n tehtävät olivat poikenneet vakituisen yliopistonlehtorin tehtävistä vain siltä osin, ettei A määräaikaisuutensa vuoksi voinut osallistua tiettyihin hallinnollisiin tehtäviin tai ohjata väitöskirjatutkimusta sen pitkäkestoisuuden takia.

Johtopäätökset

Työtuomioistuin katsoo edellä kerrotun näytön perusteella selvitetyksi, että A on toiminut yliopistonlehtorina pääosin samoissa tehtävissä kuin samalla laitoksella toiminut vakinainen yliopistonlehtori F. A on osallistunut tiedekunnassa järjestettyyn perusopetukseen, kuten muun ohella hänen kertomuksestaan, työsuunnitelmastaan ja yliopistolla käytössä olleesta Sisu-rekisteristä ilmenee, eikä tätä ole asiassa varsinaisesti riitautettukaan. Yliopistonlehtorin työn pääpaino on ollut opetustehtävässä, ja tähän on kertomusten perusteella liittynyt myös opetusta täydentäviä sekä muita hallinnollisia tehtäviä, joita voidaan kertomusten perusteella A:n osalta pitää tähän tehtävään liittyen laajuudeltaan tavanomaisina. Muun ohessa A:n kertomuksesta, B:n ja A:n sähköpostikirjeenvaihdosta 10.2. ja 15.-16.3.2022, MAA-opekokousmuistiosta 8.2.2022 ja maaperätieteen opintosuunnitelmaa kyseisille vuosille käsittelevästä yhteenvedosta ilmenee, ettei maaperätieteen opetusohjelmaan tai -suunnitelmaan ole tiedossa muutoksia vuosille 2023-2026.

Kantaja on vedonnut siihen, ettei A:lla teetetty opetustyö ollut rajoittunut B:n sijaistamiseen vaan hänen opetus- ja ohjaustyöpanoksensa oli ollut merkittävästi tätä sijaistamistarvetta suurempi. A:n kertomus viittaa siihen, että hänen tekemänsä opetustyön määrä yliopistonlehtorina on voinut ylittää voimassa olleen työajan jakaumaa koskevan suosituksen mukaisen määrän.

Asiaa arvioitaessa huomioon on kuitenkin otettava, että B on toiminut A:n tätä sijaistaessa ensin apulaisprofessorina ja sittemmin vakinaisena professorina, jotka molemmat tehtävänkuvat ovat olleet neliportaisen uramallin mukaan yliopistonlehtorin tointa vaativampia. Uramallista ilmenee, että professorin tehtävä sijoittuu sen neljännelle eli ylimmälle portaalle ja että opetustyö on osa tätä tehtävänkuvaa. Lisäksi huomioon on otettava se, ettei työnjakoa koskeva suositus ole ollut luonteeltaan velvoittava asiakirja, ja sen perusteella yliopistonlehtorin, apulaisprofessorin ja professorin toimenkuvien mukainen vastuu opetus- ja ohjaustyöstä on vaihdellut merkittävästi myös saman tehtävän sisällä. Vaikka A:n tekemän opetustyön määrä olisi joltain osin ylittänyt suosituksen mukaiset työtunnit, ei tästä seikasta voida siten päätellä, että A:n opetustyön määrä olisi tosiasiassa ylittänyt B:n vastuulle kuuluneen opetuksen määrän.

Edellä selvitetyn näytön kokonaisarvion perusteella työtuomioistuin katsoo, että jokaisen A:n määräaikaisuuden osalta on vallinnut tietty sijaistamiseen liittynyt olosuhde, jonka päättymisajankohta on G:n, K:n ja L:n kertomusten perusteella ollut tiedossa kutakin työsopimusta solmittaessa. Määräaikaisuuden 22.2.2018 – 31.8.2020 taustalla on ollut erityisesti B:n akatemiahanke ja nimitys apulaisprofessoriksi. B ei ole aloittanut tehtävässä täysiaikaisesti myöskään 31.8.2020 jälkeen. Määräaikaisuuteen 1.9.-31.12.2020 on vaikuttanut B:n vakinaistamiseen liittynyt epävarmuus sekä ERC-hanke, johon hänen oli kohdennettava työpanostaan erityisesti akatemiatutkijuuden päättymisen jälkeen. Määräaikaisuuteen 1.1.2021 – 31.12.2022 on johtanut tilanne, jossa syksyn 2020 aikana B:n ERC-hankkeen toteutumisen ajallaan oli havaittu vaarantuneen. Vaikka A:n viimeisimpään määräaikaisuutta koskevaan työsopimukseen on tehty kirjaus vuosien 2020-2022 opetussuunnitelmasta, on vastaajien todistajien kertomuksilla osoitettu, että määräaikaisuuden kestoa ei ole ollut tarkoitus sitoa kolmivuotiseen opetussuunnitelmaan vaan vuoden 2022 lopussa päättyvään opetuksen sijaisuustarpeeseen. Kertomuksilla on myös näytetty, että B:n on odotettu aloittavan täysipainoisesti opetustyössä tammikuusta 2023 lukien.

Määräaikaisuuspyyntöä koskeva väite

Vastaajat ovat vedonneet siihen, että A olisi itse pyytänyt työsuhteensa järjestämistä määräaikaisena, ja viitanneet tältä osin erityisesti A:n ja työnantajan edustajana toimineen H:n väliseen sähköpostikirjeenvaihtoon ajalta 12.-19.1.2021.

A on kiistänyt, että hän olisi missään vaiheessa pyytänyt yhdenkään työsuhteensa järjestämistä määräaikaisena. Hän oli keväällä 2021, jolloin hänen silloinen määräaikainen työsuhteensa oli ollut jo voimassa, käynyt kyseistä viestien vaihtoa H:n kanssa siitä, ettei osa-aikaisuus riittänyt tuolloisten tehtävien hoitamiseen. A oli tämän vuoksi pyytänyt, että hoitoprosentti nostettaisiin sataan. Tuolloin nyt käsillä olevassa riita-asiassa oli jo käyty paikallisneuvottelut, ja asia oli ollut menossa keskusneuvotteluihin. Myös F on kertonut käsityksenään olleen, ettei A ollut missään vaiheessa halunnut työskennellä määräaikaisena vakituisen työsuhteen sijaan.

A:n ja H:n välisestä sähköpostiviestiketjusta ilmenee, että A on 19.1.2021 pyytänyt kertomallaan tavalla tehtävänsä hoitoprosentin kasvattamista. Sähköpostista tai asiassa esitetystä näytöstä muutoinkaan ei ole ilmennyt, että A olisi missään vaiheessa pyytänyt työsuhteensa järjestämistä määräaikaisena. Kyseinen vastaajien esittämä väite on siten jäänyt näyttämättä toteen.

Yhteenveto

Työtuomioistuin katsoo, että A:n toimiessa tutkijatohtorina kyse on ollut kertaluonteisista projekteista, jotka ovat riippuneet ulkopuolisesta rahoituksesta. A:n hoitoprosentiltaan 25:stä sataan vaihdelleet tehtävät tutkijatohtorina eivät viittaa sellaiseen tehtäväkokonaisuuteen, joka osoittaisi pysyvää työvoiman tarvetta kanteessa väitetyin tavoin. Lisäksi kokonaisarvioinnissa on otettava huomioon, että tutkijatohtorin tehtävän on esimerkiksi opetusministeriön työryhmämuistiossa 2018:15 katsottu olevan 3-5 vuoden vaihe tutkijanuralla eikä siis lähtökohtaisesti vakituinen tehtävä.

Pysyvät työtehtävät on yliopistoissakin edellä mainituin tavoin mahdollisuuksien mukaan hoidettava toistaiseksi voimassa olevissa työsuhteissa. Tämä ei kuitenkaan estä sijaisen käyttöä näissä tehtävissä silloin, kun se on perusteltua.

A:n yliopistonlehtorin tehtävissä on ollut kysymys pysyvien opetustehtävien hoitamisesta ja opetuksen jatkuvuuden turvaamisesta sijaisuusjärjestelyillä. A on toiminut yliopistonlehtorina B:n sijaisena tälle kuuluneissa opetustehtävissä, ja hänen määräaikaisuuksiensa kestot on sidottu tämän kulloinkin tiedossa olleeseen sijaisuustarpeeseen.

Ottaen huomioon, että tutkijatohtorin ja yliopistonlehtorin työtehtävien kokonaisuuksia on edellä mainituin perustein arvioitu asiassa erikseen, ei määräaikaisten työsopimusten lukumäärän, niiden yhteenlasketun keston taikka niistä muodostuvan kokonaisuuden voida tällä perusteella tai muutenkaan katsoa osoittaneen työnantajan työvoimatarvetta pysyväksi. Asiassa ei ole ilmennyt aihetta epäillä, että yliopisto olisi määräaikaisilla työsopimuksilla pyrkinyt kiertämään toistaiseksi voimassa olevaan työsopimukseen liittyvää irtisanomissuojaa tai että tutkimuksen, taiteen tai opetuksen vapaus olisi yliopistolain 32 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla vaarantunut työnantajan menettelyn vuoksi.

Johtopäätöksenään edellä lausutusta työtuomioistuin katsoo, ettei työn tarve ole ollut JUKO ry:n väittämin tavoin pysyvä eikä A:n työsopimuksia näin ollen ole solmittu määräaikaisina vastoin yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 1 luvun 4 §:n määräystä. Kanteessa esitetyt vahvistusvaatimukset on siten hylättävä.

Hyvityssakot

Koska kanteessa esitetyt vahvistusvaatimukset on hylätty, on myös niihin perustuvat hyvityssakkovaatimukset hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, voidaan velvoittaa korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi. Milloin asian epäselvyyden vuoksi asianosaisilla on ollut perusteltua aihetta oikeudenkäyntiin, voidaan määrätä, että he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

JUKO ry on hävinnyt asian. Työtuomioistuin katsoo, että asiassa ei ole tullut esille seikkoja, joiden perusteella asianosaiset tulisi määrätä pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. JUKO ry on hyväksynyt vastaajien oikeudenkäyntikululaskun määrältään.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry velvoitetaan suorittamaan Sivistystyönantajat ry:lle ja Helsingin yliopistolle niiden yhteisten oikeudenkäyntikulujen korvauksena 8.150 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Risto Niemiluoto puheenjohtajana sekä Jussi Kivi, Markus Äimälä, Mikko Nyyssölä, Arto Helenius ja Jyrki Ojanen jäseninä. Valmistelija on ollut Meeri Julmala.

Tuomio on yksimielinen.