TT 2022:66

Kysymys mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen tulkinnasta. Sopimuksessa oli sovittu, että työnantaja voi teettää tuotannon tarpeista johtuen yhdestä kolmeen lisäpäivää säännöllisen työajan lisäyksenä. Riitaa oli ensinnäkin siitä, sisälsikö paikallisen sopimuksen mukaan määräytyvä kuukausi-palkka korvauksen myös tällaisesta säännöllisenä työaikana tehdystä työstä. Tuomiossa katsottiin selvitetyksi, että osapuolten yhteisenä tarkoituksena ei ollut ollut sopia niin, että yksi- ja kaksivuorotyötä tekeville kuukausipalkkalaisille maksettaisiin sopimusmääräyksen nojalla teetetyiltä säännöllisiltä työpäiviltä lisäpalkkaa kuukausipalkan päälle.
Riitaa oli myös kolmivuorotyössä työskentelevien palkoista. Asiassa esitetty selvitys ei osoittanut, että kolmivuorotyötä tekevien osalta osapuolten yhteisenä tarkoituksena olisi ollut sopia niin, että työehtosopimuksessa sovitut työaikaa koskevat muutokset jollakin tapaa vaikuttaisivat paikallisesti sovittuihin kuukausipalkkoihin.
Tuomiossa katsottiin vielä, että tuntipalkkaiset ja kuukausipalkkaiset eivät tässä asiassa olleet siten toisiinsa rinnastettavissa tilanteissa, että työehtosopimusmääräyksistä ja niiden pakottavan lainsäädännön mukaisesta tulkinnasta olisi voitu johtaa velvoite maksaa lisäpalkkaa kuukausipalkkalaisille kanteessa vaadituin tavoin. Lisäksi kun kaikki yhtiön mekaanisen metsäteolli-suuden työntekijät olivat olleet paikallisesti sovittavan kuukausipalkkajärjestelmän piirissä, heidän ei voitu katsoa joutuneen palkkauksen suhteen keskenään eri asemaan.
Kysymys myös kanteen tutkimisen edellytyksistä.

Asia

Työaika

Kantaja

Teollisuusliitto ry

Vastaaja

Metsäteollisuus ry

Kuultava

A Oy

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 2.3.2022

Pääkäsittely 17.6.2022

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Teollisuusliitto ry:n ja Metsäteollisuus ry:n välillä 23.2.2020–31.12.2021 voimassa olleessa mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksessa on ollut muun muassa seuraavat määräykset:

II Työaika

10 § Yleiset työaikamääräykset

10.6 Viikon vapaapäivät

2. Arkipyhäviikolla on arkipyhä päivätyössä ja keskeytyvässä vuorotyössä viikon toinen vapaapäivä. Arkipyhäviikolla on arkipäiväksi sattuvan juhlapäivän aaton ja lauantain säännöllinen työaika 8 tuntia. Pääsiäislauantai, juhannus- ja jouluaatto sekä uudenvuoden-, loppiais-, vapun-, helatorstai- ja itsenäisyyspäiväviikon lauantai sekä joulun ja pääsiäisen jälkeinen lauantai ovat kuitenkin vapaapäiviä, ellei paikallisesti toisin sovita tai tuotannolliset syyt muuta vaadi työehtosopimuksen 5 §:n säännöllisen työajan lisäyksenä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III Palkkaus

19.3 Viikoittainen ylityö

6. Mikäli yksi- ja kaksivuorotyössä oleva työntekijä, jolla on kiinteät vapaapäivät, työskentelee uudenvuoden-, loppiais-, vappu-, helatorstai- ja itsenäisyyspäiväviikon lauantaina tai joulun ja pääsiäisen jälkeisenä lauantaina, korvataan kyseisenä päivänä tehty työ, kuten viikkoylityöstä on sovittu. Edellä tarkoitettua korotettua palkkaa ei kuitenkaan makseta, jos arkipyhäviikon tai arkipyhäviikon jälkeinen lauantai on muutettu säännölliseksi työpäiväksi työehtosopimuksen 10.6. kohdassa tarkoitetulla tavalla.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

MÄÄRÄYKSET PALKANMAKSUSTA KUUKAUSIPALKKANA (LIITE VI)

1 §
Soveltamisala

Paikallisesti voidaan sopia palkkojen määrittämisestä kuukausipalkkoina. Tällöin noudatetaan tämän sopimuksen määräyksiä, ellei paikallisesti toisin sovita. Näitä määräyksiä ei sovelleta aikaisemmin tehtyihin paikallisiin sopimuksiin, elleivät osapuolet nimenomaisesti siitä sovi.

10 §
Kuukausipalkkausjärjestelmän käyttöönotto

Sovittaessa kuukausipalkkausjärjestelmän käyttöönotosta tulee samalla sopia menettelytavasta, jolla voidaan palata tuntipalkkaukseen. Järjestelmä voidaan sopia irtisanomisenvaraiseksi tai määräaikaiseksi. Kuukausipalkkausjärjestelmään tulee pyrkiä siirtymään kustannusneutraalisti.

Tarvittaessa voidaan sopia ajankohdasta, jolloin kustannusten muutoksia tarkastellaan ja järjestelmää tarpeen mukaan muutetaan. Mikäli siirrytään takaisin tuntipalkkoihin, tulee tämä tehdä kustannusneutraalisti.

Sovittaessa kuukausipalkkajärjestelmästä on myös sovittava menettelytavasta, jota noudatetaan, ettei työntekijän vuosiansiotaso laske lomapalkan laskentasäännön muuttumisen vuoksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksissa 2016–2017 ja 2018–2019 on ollut seuraava määräys.

7 § Työajan pidentäminen

1. Vuosittaista säännöllistä työaikaa pidennetään keskimäärin 24 tunnilla keskusjärjestöjen 29.2.2016 tekemän kilpailukykysopimuksen mukaisesti. Työajan pidennys toteutetaan paikallisesti toteutettavalla tavalla säännöllisenä työaikana.

2. Paikallisesti sovitaan kirjallisesti 24 tunnin työajan pidentämisen toteuttamisesta muun muassa seuraavilla tavoilla:
− muuttamalla työajan pidennystä vastaavalta ajalta uudenvuoden-, loppiais-, vapun-, helatorstai ja itsenäisyyspäiväviikon lauantait tai joulun ja pääsiäisen jälkeiset lauantait säännöllisiksi työpäiviksi;
− tasoittamalla edellä mainittujen arkipyhäviikkojen lauantaipäivien työaikaa pidentämällä vuorokautista tai viikoittaista työaikaa jonain muuna vuorokautena tai viikkona säännöllisenä työaikana;
− vähentämällä työajan lyhennysvapaita sekä
− jollain muulla paikallisesti sovittavalla tavalla.

3. Ellei paikallisesti ole sovittu työajan pidentämisen toteuttamisesta, työnantajalla on oikeus toteuttaa 24 tunnin työajan pidennys muuttamalla 7 vuorokauden ilmoitusajalla uudenvuoden-, loppiais-, vapun-, helatorstai ja itsenäisyyspäiväviikon lauantait tai joulun ja pääsiäisen jälkeiset lauantait säännöllisiksi työpäiviksi tai vähentämällä työajanlyhennysvapaita. Työajan pidennys voidaan toteuttaa myös näiden edellä mainittujen tapojen yhdistelmänä.

4. Jos työajan pidennys on toteutettu muuttamalla arkipyhäviikon lauantait edellä mainitulla tavalla säännöllisiksi työpäiviksi työajan pidennystä vastaavalla määrällä, kyseiset arkipyhäviikon lauantait ovat säännöllisiä työpäiviä, kuten muut työtuntijärjestelmän mukaiset säännölliset työpäivät. Kyseisinä päivinä voidaan esimerkiksi tehdä normaali säännöllinen työpäivä, tasata keskimääräisen työajan työtuntijärjestelmän mukaisesti työaikaa tai antaa työajan lyhennysvapaa.

5. Osa-aikaisten työntekijöiden työaika pidentyy osa-aikatyön suhteessa kokoaikaiseen työaikaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Asiassa on kyse A Oy:n Varkauden sahalla mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen piiriin kuuluvien kuukausipalkkaisten tuotantotyöntekijöiden työaikaa ja palkkausta koskevien työehtosopimusmääräysten tulkinnasta.

Työehtosopimuksessa palkkausmuotona on tuntipalkka, ellei muusta ole paikallisesti sovittu. Työehtosopimus mahdollistaa siten sen, että paikallisesti voidaan sopia palkkojen määrittämisestä kuukausipalkkoina. A Oy:n Varkauden sahalla on siirrytty paikallisesti sopien kuukausipalkkaan vuonna 2009. Kaikki sahan työntekijät ovat kuukausipalkkajärjestelmän piirissä.

Vuonna 2016 työehtosopimukseen otettiin työajan pidentämistä koskeva 7 § (työehtosopimukset 2016–2017 sekä 2018–2019). Määräyksen mukaan vuosittaista säännöllistä työaikaa pidennettiin keskimäärin 24 tunnilla keskusjärjestöjen 29.2.2016 tekemän kilpailukykysopimuksen mukaisesti. Työajan pidentämisen yhteydessä olemassa olevat kuukausipalkat eivät muuttuneet.

Mainittua 7 §:ää ei otettu enää 23.2.2020 voimaan tulleeseen työehtosopimukseen. Uutena määräyksenä sopimukseen otettiin tuolloin sopimuksen 10.6.2. kohdan mukaiset työaikaa lisäävät lisäpäivät, joita työnantaja voi yksi- ja kaksivuorotyössä tarvittaessa teetättää 1–3 työpäivää vuodessa. Lisäksi työehtosopimuksessa sovittiin, että keskeytyvässä ja keskeytymättömässä kolmivuorotyössä vuosityöaikaa koskevat säännökset poistuvat työehtosopimuksesta. Siirtyminen keskimääräiseen viikkotyöaikaan pidensi keskeytyvässä kolmivuorotyössä säännöllistä työaikaa 22 tai keskeytymättömässä 18 tuntia verrattuna siihen, mitä työaika oli vuosityöaikaan perustuen määriteltynä ollut työehtosopimuksessa ennen kilpailukykysopimusta.

Työnantajan käyttöön ottamilta lisäpäiviltä maksetaan yksi- ja kaksivuorotyössä toimiville tuntipalkkaisille työntekijöille palkka siten kuin työehtosopimuksen 19.3.6 kohdassa todetaan. Kolmivuorotyössä työskenteleville tuntipalkkaisille työntekijöille maksetaan lisääntyneiltä työtunneilta (22/18 tuntia) normaali tuntipalkka ja peruspalkan päälle mahdollisesti kuuluvat lisät.

A Oy:n Varkauden sahalla on kalenterivuonna 2020 teetetty työehtosopimuksen 10.6.2 mukaisesti yksi lisätyöpäivä (8 h) niillä työntekijöillä, jotka työskentelevät yksi- tai kaksivuorotyössä. Keskeytymättömässä kolmivuorotyössä olevilla on teetetty 22 työtuntia ja keskeytyvässä kolmivuorotyössä 18 tuntia pidempi työaika kuin mitä työaika oli ennen kilpailukykysopimusta ja vuonna 2016 voimaan tullutta työehtosopimusta.

Riidassa on kyse siitä, miten työehtosopimuksen 10.6.2 mukaisesti teetetty tai työehtosopimuksen mukaisesti keskeytymättömässä ja keskeytyvässä kolmivuorotyössä tapahtunut aiempaa työehtosopimusta ja kilpailukykysopimusta vastaava työajan pidennys suhtautuvat työntekijälle ennen riidanalaisen työehtosopimuksen voimaan tuloa määritettyyn kuukausipalkkaan, eli sisältääkö kuukausipalkka korvauksen myös tällaisesta säännöllisenä työaikana tehdystä työstä.

KANNE

Vaatimukset

Teollisuusliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

1. vahvistaa 23.2.2020–31.12.2021 voimassa olleen mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen oikeaksi tulkinnaksi, että A Oy:ssä, jossa ennen vuosina 2016–2017 ja 2018–2019 voimassa olleita työehtosopimuksia on paikallisesti sovitusti määritelty työntekijöiden palkat kuukausipalkkoina,

a. yksi- ja kaksivuorotyössä työskentelevälle työntekijälle maksettava säännöllisen työajan kuukausipalkka ei sisällä korvausta sellaisista lisäpäivistä, jotka työnantaja työehtosopimuksen 10.6 §:n 2 kohdan mukaisesti ottaa käyttöön,

b. keskeytyvässä kolmivuorotyössä työskentelevälle kokoaikaiselle työntekijälle maksettava säännöllisen työajan kuukausipalkka ei sisällä korvausta työajan lisääntymisestä 22 tunnilla,

c. keskeytymättömässä kolmivuorotyössä työskentelevälle kokoaikaiselle työntekijälle maksettava säännöllisen työajan kuukausipalkka ei sisällä korvausta työajan lisääntymisestä 18 tunnilla,

2. tuomitsee Metsäteollisuus ry:n hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä, ja

3. velvoittaa Metsäteollisuus ry:n korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 13.454,90 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Perusteet

Vahvistusvaatimus

Yksi- ja kaksivuorotyö

Mikäli työnantaja ottaa käyttöön tuotannon tarpeista johtuen yhdestä kolmeen lisäpäivää työehtosopimuksen 10.6.2 kohdan mukaisesti, on kyseisinä päivinä tehty työ korvattava kuten viikkoylityöstä on sovittu, paitsi jos arkipyhäviikon tai arkipyhäviikon jälkeinen lauantai on muutettu säännölliseksi työpäiväksi työehtosopimuksen 10.6 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Lisätyöpäivien käyttöönotto perustuu paikalliseen sopimiseen tai tuotannollisiin syihin. Työnantaja maksaa tällaisena lisätyöpäivänä teetetystä työstä täyden palkan tuntipalkkaiselle työntekijälle. Lisätyöpäivän teettäminen kuukausipalkkaisella ei voi merkitä sitä, että kuukausipalkkaisen työntekijän työaika lisääntyisi, mutta tällainen työntekijä jäisi kokonaan ilman korvausta tekemästään työstä.

Keskeytyvä ja keskeytymätön kolmivuorotyö

Ennen kilpailukykysopimuksesta johtunutta työajan pidentämistä keskeytyvässä kolmivuorotyössä keskimääräinen vuosityöaika oli 1708 tuntia ja loppiaisen ollessa lauantaina tai sunnuntaina 1716 tuntia. Kilpailukykysopimuksen seurauksena viikko- ja vuosityöaikaa korotettiin, jonka jälkeen vuosityöaika oli 1732 tai 1740 tuntia (+24 tuntia/vuosi).

Keskeytymättömässä kolmivuorotyössä säännöllinen keskimääräinen työaika oli ennen kilpailukykysopimusta 1632 tuntia vuodessa ja loppiaisen ollessa lauantaina tai sunnuntaina 1640 tuntia. Kilpailukykysopimuksen seurauksena viikko- ja vuosityöaikaa oli korotettu, jonka jälkeen vuosityöaika oli ollut 1656 tai 1664 tuntia (+24 tuntia/vuosi).

Ennen 23.2.2020 voimaan tullutta työehtosopimusta työehtosopimuksessa oli sovittu vuosityöajan lisäksi myös keskimääräisestä viikkotyöajasta kolmivuorotyössä. Keskimääräistä viikkotyöaikaa ei kuitenkaan käytetty kuukausipalkan määrittämisessä, vaan kuukausipalkka oli perustunut vuosityöaikaan.

Riidanalaisessa eli 23.2.2020 voimaan tulleessa työehtosopimuksessa kilpailukykysopimuksen seurauksena sovittu työajan lisäys poistui. Samalla kuitenkin sovittiin, että vuosityöaikaa ei enää määritellä, vaan ainoastaan keskimääräinen viikkotyöaika. Tämä keskimääräinen viikkotyöaika johtaa keskeytyvässä kolmivuorotyössä 22 tuntia ja keskeytymättömässä kolmivuorotyössä 18 tuntia pidempään vuosityöaikaan kuin ennen kilpailukykysopimusta.

Keskeytyvässä ja keskeytymättömässä kolmivuorotyössä työajan pidennys johtuu suoraan työehtosopimusmääräyksestä, eikä se siten perustu samanlaiseen paikalliseen sopimiseen tai tuotannollisiin syihin kuin työehtosopimuksen 10.6.2 kohdan mukainen lisätyöpäivien käyttöönotto.

Työehtosopimuksen oikea tulkinta

Kilpailukykysopimukseen perustunut työajan lisäys on poistunut työehtosopimuksesta 23.2.2020 alkaneella sopimuskaudella. Tämän seurauksena muun muassa tuntipalkkaisten työntekijöiden työajanlyhennyskorvaus, jota oli pienennetty kilpailukykysopimuksen johdosta toteutetuissa muutoksissa, on palautettu kilpailukykysopimusta edeltäneeseen aikaan. Kuukausipalkkalaisten osalta työaika on ollut tarkoitus palauttaa samaksi kuin se oli ollut ennen kilpailukykysopimusta.

Voimassa oleva työehtosopimus on syntynyt sovittelun lopputuloksena. Sovittelun yhteydessä nyt riitaisen asian käsittely oli vielä kesken. Tästä syystä osapuolet totesivat ennen sovintoesityksen antamista, että kuukausipalkkojen osalta tulkinta työajan pidentämisen vaikutuksesta jäi siinä vaiheessa erimieliseksi, eikä sovintoesitykseen sisältynyt kannanottoa kuukausikertoimiin.

Teollisuusliitto ry:n vaatimuksena oli kuitenkin koko ajan ollut, että työajan muutoksesta tuli seurata myös kuukausipalkkalaisille kuukausipalkkojen korjaus. Kun sovintoesitys oli hyväksytty ja työehtosopimus allekirjoitettu, Teollisuusliitto ry tarjosi Metsäteollisuus ry:lle kuukausipalkkaa koskevien kertoimien päivittämistä vastaamaan uusia työaikamääräyksiä ja tuntipalkkaisten muuttuneita työajanlyhennyskorvauksia. Metsäteollisuus ry oli jättäytynyt täysin passiiviseksi, vaikka aiemmin ns. kiky-ratkaisun yhteydessä työajan pidentyessä oli tehty yhteisymmärryksessä myös kuukausipalkkalaisten osalta korjaukset kuukausikertoimiin. Kertoimiin vaikuttavat työaika, työajanlyhennyskorvaukset, vuosilomat ja arkipyhien määrä (maksettavat arkipyhät). Asiasta myöhemmin käydyissä erimielisyysneuvotteluissa Metsäteollisuus ry on katsonut työajan pidennyksen sisältyvän kuukausipalkkalaisilla kuukausipalkkaan.

Työehtosopimuksen muuttumisen perusteella lisääntynyt työaika ei voi olla palkatonta työaikaa sellaisen työntekijän osalta, jonka palkkausmuodoksi on sovittu kuukausipalkka. Työehtosopimuksella ei ole tarkoitettu sopia siitä, että kuukausipalkkaisella työntekijällä ei olisi lainkaan oikeutta korvaukseen työehtosopimuksen 10.6.2 kohdan mukaisista lisäpäivistä tai kolmivuorotyössä lisääntyneestä työajasta. Kuukausipalkasta sopiminen on aina perustunut kustannusneutraaliuden lähtökohdalle. Tällä tarkoitetaan sitä, että palkka työstä tulisi olla sama riippumatta siitä, maksetaanko se tunti- vai kuukausipalkkana.

Kun kuukausipalkkaan siirtymisestä oli aikanaan yhtiössä sovittu, sopiminen oli perustunut tuon hetkiseen tilanteeseen. Työaika oli ollut silloin tuntipalkkaisille ja kuukausipalkkaisille sama, ja kuukausipalkasta sopiminen oli tapahtunut kustannusneutraalisti, kun palkka oli pysynyt samana suhteessa tehtyihin työtunteihin.

Työehtosopimuksen tarkoitusta vastaamaton tulkinta on se, että työajan pidentyessä työehtosopimusmuutosten myötä vain tuntipalkkalainen työntekijä saisi korvauksen tekemiltään lisätunneilta. Tällainen tulkinta myös asettaa työntekijät epätasapuoliseen asemaan yksinomaan sen johdosta, mikä on heidän palkkausmuotonsa (tunti- vai kuukausipalkka). Menettely rikkoo tasapuolisen kohtelun vaatimusta ja on siten myös pakottavan lainsäädännön vastainen.

Kantajan vahvistusvaatimus on näin ollen hyväksyttävä.

Hyvityssakko

Metsäteollisuus ry:n olisi tullut korjata jäsenyrityksensä ilmeisen virheellinen ja työehtosopimuksen vastainen menettely. Sen olisi tullut mieltää, että työehtosopimuksella ei ole tarkoitettu eikä ole edes voitu tarkoittaa kohdella tunti- ja kuukausipalkkalaisia työntekijöitä eri tavoin. Tällainen olisi paitsi liitteen VI mukaisten periaatteiden eli kustannusneutraalisuuden ohella myös työntekijöiden tasapuolisen kohtelun vastaista. Kun Metsäteollisuus ry ei ollut puuttunut työnantajan menettelyyn vaan oli asettunut sitä tukemaan, täytyy se tuomita hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa rikkomisesta.

Prosessiväitteestä

Kanteessa ei ole kyse siitä, että työehtosopimusta pyrittäisiin täydentämään sellaisilla määräyksillä, joita työehtosopimuksessa ei olisi. Kantaja ei ole kannevaatimuksissa esittänyt mitään vaatimusta siitä, minkä määräisenä muuttunut työaika tulisi kuukausipalkkalaisille korvata. Sen sijaan kantaja on esittänyt negatiivisen vahvistusvaatimuksen, jonka mukaan kuukausipalkka ei sisällä korvausta työajan pidentymisestä. Kyse ei ole siten työehtosopimuksen täydentämisestä vaan siitä, että työehtosopimusta on tulkittava pakottavan lainsäädännön mukaisesti. Työtuomioistuin on ratkaisukäytännössään säännönmukaisesti katsonut, että sillä on toimivalta tutkia työehtosopimuksen suhde pakottavaan lainsäädäntöön, eikä kyse ole tällöin ollut työehtosopimuksen täydentämisestä.

Kantaja on myös riittävällä tavalla kanteessaan yksilöinyt ne työehtosopimuksen kohdat, joihin kanne (pakottavan lainsäädännön ohella) liittyy.

Vastaajan prosessiväite on hylättävä.

VASTAUS

Vaatimukset

Metsäteollisuus ry ja A Oy ovat vaatineet, että kanne jätetään ensisijaisesti tutkimatta tai toissijaisesti hylätään ja että Teollisuusliitto ry velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut 20.246,32 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Perusteet

Kanne on jätettävä tutkimatta

Asiaa ei voida ottaa laillisesti tutkittavaksi. Työehtosopimuksen tulkinnalla ei voida täydentää työehtosopimukseen jätettyä aukkoa. Kanteessa ei ole yksilöity, minkä sopimuskohdan oikeasta tulkinnasta on kyse. Mikäli kanne menestyisi, tarkoittaisi se sitä, että työtuomioistuin loisi kokonaan uusia sopimuskirjauksia osapuolten välille. Kyse ei ole enää sopimuskohdan oikeasta tulkinnasta, vaan siitä, että asiasta ei ole lainkaan sovittu työehtosopimuksessa.

Kanne on joka tapauksessa yksilöimätön, eikä vastaaja voi ottaa kantaa asiaan, ennen kuin sopimuskohta yksilöidään. Kantajan tulisi siis yksilöidä minkä sopimuskohdan oikeasta tulkinnasta on kyse ja mihin sopimuskohtaan palkanmaksua koskeva vaatimus perustuu. Työtuomioistuin ei voi vahvistaa koko 23.2.2020–31.12.2021 voimassa olleen mekaanisen metsäteollisuuden oikeaksi tulkinnaksi jotakin ilman että sopimuskohta on yksilöity.

Työehtosopimuksessa ei ole sovittu lisäpalkasta kuukausipalkan päälle. Lisäksi yrityksillä on oikeus paikallisesti sopia kuukausipalkasta haluamallaan tavalla. Tällöin noudatetaan työehtosopimuksen liitteen VI määräyksiä, ellei paikallisesti toisin sovita. Kuukausipalkkajärjestelmästä on aina mahdollista palata tuntipalkkajärjestelmään. Paikallinen sopimus voidaan sopia olemaan voimassa määräaikaisesti tai sitten irtisanomisenvaraiseksi. Säännöllistä työaikaa ei vuonna 2020 pidennetty missään työaikamuodossa verrattuna edelliseen 2018–2019 voimassa olleeseen työehtosopimukseen.

Edellä lausutuilla perusteilla kanne tulee toissijaisesti hylätä.

Vahvistusvaatimus

Kanne tulee toissijaisesti hylätä.

Yhtiön Varkauden sahalla on siirrytty paikallisesti sopien kuukausipalkkajärjestelmään vuonna 2009. Kaikki sahan työntekijät ovat tasapuolisesti kuukausipalkkajärjestelmän piirissä, kuten myös kaikki yhtiön mekaanisen metsäteollisuuden työntekijät. Kantajan väite tasapuolisen kohtelun velvoitteen rikkomisesta on siten perusteeton. Asiassa tulee huomioida myös se, että kuukausipalkkajärjestelmästä on aina mahdollista palata takaisin tuntipalkkajärjestelmään.

Asiaa ratkaistaessa tulee pitää toisistaan erillään tunti- ja kuukausipalkkajärjestelmät. Tuntipalkkausjärjestelmän perusidea on se, että palkan saa jokaiselta tehdyltä työtunnilta. Kuukausipalkkajärjestelmä on taas kokonaan oma järjestelmänsä. Vuonna 2007 työehtosopimukseen lisättiin määräykset palkanmaksusta kuukausipalkkana. Liitteen VI 1 §:n mukaan paikallisesti voidaan sopia palkkojen määrittämisestä kuukausipalkkoina ja tällöin noudatetaan liitteen VI määräyksiä, ellei paikallisesti toisin sovita. Liitteen 3 §:ssä asetetaan työkohtaiset kuukausipalkat ja todetaan, että kuukausipalkka sisältää työajanlyhennyskorvauksen ja arkipyhäkorvauksen. Liitteen 10 §:ssä todetaan, että sovittaessa kuukausipalkkajärjestelmän käyttöönotosta tulee samalla sopia menettelytavasta, jolla voidaan palata tuntipalkkaukseen. Järjestelmä voidaan sopia irtisanomisenvaraiseksi tai määräaikaiseksi.

Kantaja ja vastaaja laativat vuonna 2007 yhteisen pöytäkirjan kuukausipalkkakertoimista, joka koskee vain tilannetta, jolloin sovitaan siirtymisestä tuntipalkkajärjestelmästä kuukausipalkkajärjestelmään. Pöytäkirjaa päivitettiin vuonna 2016 kilpailukykysopimuksen työajan pidennysratkaisun yhteydessä. Tuolloin kuukausipalkkakertoimia muutettiin, mutta muutoksella ei ollut vaikutusta jo olemassa oleviin kuukausipalkkoihin. Tämän jälkeen pöytäkirjaa ei ole päivitetty. Kantajan väite siitä, että kuukausipalkkakertoimilla tai niiden päivittämättä jättämisellä olisi merkitystä asiassa, on täysin perusteeton.

Vuonna 2016 työehtosopimukseen otettiin kilpailukykysopimuksen mukainen työajan pidentämistä koskeva 7 § (työehtosopimukset 2016–2017 sekä 2018–2019). Määräyksen 1. kohdan mukaan vuosittaista säännöllistä työaikaa pidennettiin keskimäärin 24 tunnilla keskusjärjestöjen 29.2.2016 tekemän kilpailukykysopimuksen mukaisesti. Työajan pidentämisen yhteydessä olemassa olevat kuukausipalkat eivät muuttuneet.

Vuoden 2020 työehtosopimusratkaisussa kilpailukykysopimuksen mukaiset työajan pidennystunnit säilyivät työehtosopimuksessa. Osapuolten yhteinen tarkoitus oli, että työajan pidentäminen toteutuu samalla tavoin kuin työehtosopimuksien 2016–2017 ja 2018–2019 7 §:ssä. Vuoden 2020 työehtosopimusratkaisun yhteydessä kantaja vaati tulkintapöytäkirjaan kirjausta, jonka mukaan kuukausipalkkaisille maksettaisiin työajan pidennystunneilta ylimääräinen yksinkertainen palkka. Tähän vaatimukseen ei suostuttu.

Hyvityssakkovaatimus

Valvontavelvollisuuden laiminlyönnin johdosta vaadittu hyvitys on ensisijaisesti hylättävä sen perusteella, että vastaaja ja asiassa kuultava työnantaja ovat tulkinneet työehtosopimusmääräyksiä oikein.

Siinäkään tapauksessa, jos sopimusmääräysten tulkinta vahvistettaisiin kantajan vaatimuksen mukaisesti, hyvityssakon määräämiselle ei ole perusteita. Kyse ei ole selvistä eikä riidattomista määräyksistä eikä niiden tulkintaan ole saatu osapuolten välisissä neuvotteluissakaan selvyyttä, joten vastaajan tulee katsoa perustellusti asettuneen tukemaan työnantajan tulkintaa eikä hyvityssakkoa voida määrätä.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

B:n sähköpostiviesti C:lle liitteineen
Sähköpostiviesti 22.2.2020 klo 9.33 sekä liite (=V3)
Sähköpostikirjeenvaihto 22.2.2020 klo 15.05–15.22 (=V4)

Vastaajan ja kuultavan kirjalliset todisteet

Pöytäkirja 27.11.2007
Pöytäkirja 14.12.2016
Sähköpostiviesti 22.2.2020 klo 9.33 sekä liite
Sähköpostikirjeenvaihto 22.2.2020 klo 15.05–15.22
Tulkintaohje arkipyhäviikon lauantaista (allekirjoitettu 23.2.2020)

Kantajan henkilötodistelu

1. B, sektorin johtaja, Teollisuusliitto ry

2. D, sopimusasiantuntija

Vastaajan ja kuultavan henkilötodistelu

1. C, entinen Metsäteollisuus ry:n työmarkkinapäällikkö

2. E, Metsäteollisuus ry:n työmarkkinapäällikkö

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Käsittelyratkaisu

Työnantajapuoli on katsonut, että asiaa ei voida ottaa laillisesti tutkittavaksi, koska kanteessa ei ole yksilöity, minkä sopimuskohdan oikeasta tulkinnasta on kyse, eikä työehtosopimuksen tulkinnalla voida täydentää työehtosopimukseen jätettyä aukkoa.

Asiassa on riitaa ensinnäkin siitä, sisältyykö paikallisesti sovittavaan kuukausipalkkaan työehtosopimuksen 10.6.2. kohdassa tarkoitettuina lisäpäivinä teetetty työ. Kantajan mukaan työehtosopimukseen osallisten tarkoituksena on ollut sopia, että kuukausipalkkalaisille maksetaan lisäpalkka 10.6.2. kohdan mukaisesti tehdyistä tunneista. Toiseksi riitaa on siitä, sisältyykö paikallisesti sovittuun kuukausipalkkaan korvaus säännöllisen työajan lisääntymisestä verrattuna kilpailukykysopimusta edeltävään työehtosopimukseen. Kantajan mukaan tarkoituksena on ollut sopia, että kolmivuorotyössä työskentelevien osalta vuoden 2020 työehtosopimuksessa palataan kilpailukykysopimusta edeltävään työaikaan.

Työtuomioistuin toteaa, että asiassa on kyse työehtosopimuksen tulkinnasta ja viime kädessä siitä, onko työnantajapuolen tulkinta pakottavan lainsäädännön vastainen. Kanne on siten oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 1 §:n nojalla työtuomioistuimessa tutkittava. Vastaajan ja kuultavan vaatimus kanteen tutkimatta jättämisestä hylätään.

Henkilötodistelu

Työtuomioistuimessa on kuultu todistajina Teollisuusliitto ry:n sektorin johtaja B:tä ja sopimusasiantuntija D:tä sekä Metsäteollisuus ry:n entistä työmarkkinapäällikköä C:tä ja työmarkkinapäällikkö E:tä.

B on kertonut olleensa mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen neuvotteluissa mukana vuodesta 2010. Mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen palkkausjärjestelmä oli vuosikymmenet perustunut tuntipalkkajärjestelmään. Taustalla oli paikallisen sopimisen mahdollisuus, mutta vähimmäisehdot oli määritetty työkohtaisten palkkojen, henkilökohtaisten palkkausten ja suorituspalkkauksen periaatteiden mukaisesti. Työehtosopimukseen oli 2000-luvun puolenvälin jälkeen sovittu kuukausipalkkausta koskevia määräyksiä, joissa lähtökohtana oli, että kuukausipalkkauksesta voitiin paikallisesti sopia sopimuksen piirissä olevien työntekijöiden osalta. Joitakin keskeisiä asioita sovittiin työehtosopimuksen liitteen määräyksiin. Kuukausipalkan taso määriteltiin lähtökohtaisesti tuntipalkkojen vähimmäismääräysten perusteella. Erillisessä pöytäkirjassa oli määritelty kuukausipalkan suuruus kertoimien kautta. Vähimmäistasossa huomioitiin työaika ja arkipyhämääräykset sekä muun ohella työajan lyhentämiseen liittyvä kompensaatio.

B on kertonut, että kilpailukykysopimuksen edellyttämät muutokset oli mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksessa toteutettu siten, että työajanlyhennyskorvauksia oli leikattu kolmen päivän työajan pidennyksen verran eli 1,2 prosenttia. Työajan pidennys oli huomioitu keskimääräisissä työajoissa, ja työnantajalle oli jäänyt ratkaistavaksi, miten tämä käytännössä toteutettiin. Kun kilpailukykysopimukseen liittyviä työaikaan liittyviä ratkaisuja oli alettu purkaa, seuraavan sopimuskierroksen yhteydessä oli päädytty pitkien työtaisteluiden kautta sovitteluun. Teollisuusliitto oli hyväksynyt sovintoesityksen, ja tässä yhteydessä oli palautettu leikatut työajanlyhennyskorvaukset kilpailukykysopimusta edeltävälle tasolle. Työaikojen osalta oli tehty erillinen pöytäkirja, jossa oli todettu, että työehtosopimuksen nykyisessä 10.6.2 kohdassa kyse ei ollut työehtosopimuksen tarkoittamasta säännöllisestä työajasta siinä mielessä, että työajan toteuttaminen oli harkinnanvaraista 24 tunnin osalta. Tämän jälkeen oli hyväksytty se periaate, että työnantaja saattoi tuotannollisista syistä teettää arkipyhien jälkeisinä lauantaipäivinä nämä 24 tuntia. Koska työn teettäminen edellytti erillistä päätöstä, toisin kuin kilpailukykysopimuksen aikana, näistä tunneista tuli maksaa erikseen palkka myös kuukausipalkkalaisille eikä vain tuntipalkkalaisille. Teollisuusliiton käsitys sopimushetkellä oli joka tapauksessa ollut, että jos näitä harkinnanvaraisia tunteja erillisellä päätöksellä teetettiin, niistä maksettaisiin myös palkka. Tuntipalkkalaisten osalta tästä ei ollut riitaa. Myöskään kuukausipalkkalaisten osalta riitaa ei ollut ollut muissa yhtiöissä, koska niissä oli maksettu erillistunneilta palkka myös kuukausipalkkalaisille. Kuukausipalkkalaisia koskeva kappale oli poistettu sovintoesityksen tulkintaohjeesta, jotta asiassa oli päästy eteenpäin (V3, V4, V5).

Kun kilpailukykysopimuksen alkuperäinen malli oli purettu, kaikissa työaikamuodoissa keskimääräisestä työajasta oli otettu pois noin puoli tuntia viikossa. Tässä yhteydessä kolmivuorotyössä oli purettu niin sanottu pakottava vuosityöaikamääräys, mikä oli johtanut noin 18–22 tuntia pidempään vuosityöaikaan. Kolmivuorotyöläisiä ei ollut koskenut erillinen pöytäkirja. Mainitut 18–22 tuntia eivät olleet työnantajan päätettävissä, vaan ne perustuivat työehtosopimukseen.

Ennen sovintoesityksen jättämistä B oli käynyt puhelinkeskustelun Metsäteollisuus ry:n C:n ja valtakunnansovittelijan kanssa muun muassa ratkaisun vaikutuksista kuukausipalkkoihin. Keskustelussa ei ollut löydetty yhteistä sanamuotoa, mutta B oli todennut, että kilpailukykyratkaisussa oli aikanaan sovittu kaikista tarpeellisista muutoksista, jotka olivat liittyneet tulevien kuukausipalkkojen määrittelyyn kuten kertoimien muutoksista. Teollisuusliitossa oli luotettu, että asia olisi kyetty hoitamaan sopimuksen solmimisen jälkeen tässäkin tapauksessa. Liiton pyyntöihin ei kuitenkaan ollut reagoitu työnantajaliiton puolelta (K1). Kertoimien muutosta koskevilta osin (K1) kyse oli tilanteesta, jossa siirryttiin kuukausipalkkoihin. Tämä muutos tuli tapahtua kustannusneutraalisti.

Neuvotteluprosessissa valtakunnansovittelijalla Metsäteollisuus oli edellyttänyt, että kustannuspottia, joka tuli työajanlyhennyskorvauksen korottamisesta, oli purettava muilla määräyksillä. Tähän oli löytynyt ratkaisu, kun tuntipalkkalaisilta oli otettu noin 0,7 prosentin kustannuspotti pois korotettua työajanlyhennyskorvausta vastaamaan. Määräykset olisi voitu paikallisesti kohdistaa myös kuukausipalkkalaisiin, mutta A ei ollut päättänyt näin tehdä.

D on kertonut vastanneensa reilun seitsemän vuoden ajan mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksesta. D:n mukaan työehtosopimus oli rakennettu pääsääntöisesti tuntipalkkalaisille, mutta 2008–2009 A oli lähtenyt ajamaan kuukausipalkkajärjestelmää ja tästä oli sovittu liittojen kesken. A:n ajatuksena oli tuolloin ollut, että palkanmaksu olisi tasainen eikä järjestelmässä olisi niin paljon huomioitavia asioita, kun lähes kaikki asiat oli sisällytetty kuukausipalkkajärjestelmään sunnuntaityö-, ylityökorvauksia, vuorolisiä tai muita vastaavia lukuun ottamatta. Kuukausipalkkaan siirryttäessä pyrittiin kustannusneutraaliuteen. Tarkoituksena oli, että kuukausipalkkalainen sai saman vuosiansion kuin tuntipalkkalainen.

D on kertonut samalla tavoin kuin B siitä, miten kilpailukykysopimuksessa sovitut kustannusvaikutukset oli toteutettu mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksessa. Kun kilpailukykysopimus oli lakannut, työajanlyhennyskorvaukset oli nostettu tuntipalkkalaisilla entiselle tasolle. Yksi- ja kaksivuorotyötä tekevien kohdalla työnantajalle oli kuitenkin jäänyt edelleen oikeus teettää työtä arkipyhäviikkojen jälkeisenä kolmena lauantaina vuosittain tarvittaessa, mutta niistä maksettiin normaali korottamaton palkka. Muuten arkipyhäviikkojen jälkeiseltä lauantailta maksettiin korotettu palkka. Lisäpäivien taustalla oli ollut se, että kilpailukykysopimuksella oli aiemmin saatu lisää työaikaa, mikä oli ollut yrityksillä pitkään tavoitteena. Lisäpäivien teettämisen mahdollisuus oli jatkunut, mutta jos tarvetta niille ei ollut, niitä ei ollut pakko teettää.

Kolmivuorotyötä tekevien vuosityöaikaan oli kilpailukykysopimuksessa lisätty 24 tuntia keskimääräisiin työaikoihin. Nämä oli vuonna 2020 otettu pois keskimääräisistä työajoista, mutta kun vuosityöaika oli jäänyt pois, keskimääräiset työajat olivat antaneet pidemmän työajan kuin kiinteä vuosityöaika oli ollut. Tästä tuli automaattisesti 18–22 tuntia lisää.

Niissä neuvotteluissa, joissa D oli ollut mukana, kuukausipalkkalaisten asiaan ei ollut ehditty juurikaan puuttua. Kilpailukykyratkaisun yhteydessä oli kertoimiin tehty muutoksia ja haettu sitä, että mahdollisilla uusilla kuukausipalkkalaisilla palkat eivät olisi pienentyneet, vaan säilyneet oikeassa suhteessa tuntipalkkalaisiin. Tässä tapauksessa asia oli jäänyt kesken eikä työnantajapuoli ollut ollut halukas sopimaan asiasta.

D on kertonut, että hänen käsityksensä mukaan missään tapauksessa ei ollut ollut tarkoituksena sopia, ettei kuukausipalkkalainen saisi palkkaa tunneilta, joilta työvelvoite lisääntyi. Yksi- ja kaksivuorotyössä työnantaja voi halutessaan teettää lisäpäiviä tai olla teettämättä niitä, mutta lisäpäivien ei voinut katsoa sisältyvän kuukausipalkkaan, vaan palkka piti maksaa niiltä päiviltä, joina työtä oli tehty. Kolmivuorotyöläisillä oli keskimääräinen työaika, joka määriteltiin työehtosopimuksessa. Heille olisi pitänyt laskea uudet kertoimet siten, että he olisivat saaneet lisätunneille palkan.

C on kertonut tulleensa Metsäteollisuus ry:n palvelukseen vuonna 2011 ja vastanneensa vuosina 2012–2020 liiton työmarkkinapäällikkönä mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen neuvotteluista. C on todennut, että työehtosopimuksessa ei ollut määräystä kanteessa vaadituista lisäpalkoista kuukausipalkkalaisille eikä tällaisesta ollut sovittu. Kyse oli perinteisestä teollisuuden tuntipalkkaan perustuvasta työehtosopimuksesta. 2000-luvun puolivälin jälkeen oli tullut mahdollisuus sopia paikallisesti, että palkat maksettiin kuukausipalkkoina. Paikallinen sopimus oli mahdollista irtisanoa, jolloin palattiin työehtosopimuksen perusjärjestelmän mukaiseen palkanmaksuun eli tuntipalkkaan.

Tuntipalkan osalta työehtosopimus määritti tarkkaan esimerkiksi työajanlyhennyskorvaukset ja muut palkkaelementit, mutta kuukausipalkkojen osalta sovittiin paikallisesti myös siitä, miten näitä elementtejä sovellettiin kuukausipalkoissa. Jos työehtosopimuksessa jokin tuntipalkan elementti muuttui esimerkiksi siten, että tuli yksi arkipyhä lisää korvattavaksi tuntipalkkaisille, työehtosopimus ei ottanut millään tavalla kantaa siihen, vaikuttiko tämä paikallisesti sovittuihin kuukausipalkkoihin. A:ssa oli paikallisesti sovittu siirtymisestä kuukausipalkkaan sekä siitä, miten työehtosopimuksen muut elementit käyttäytyivät kuukausipalkassa. Esimerkiksi palvelusvuosilisä, joka tuntipalkkalaisille maksettiin keskituntiansion kautta, sovittiin maksettavaksi tiettynä prosenttiosuutena kuukausipalkan päälle.

Kun paikallisesti päätettiin siirtyä kuukausipalkkoihin, taustalla oli ajatus kustannusneutraalisuudesta siten, että siirtymävaiheessa kuukausipalkkajärjestelmä vastasi tuntipalkkajärjestelmää. Tätä varten liitot olivat vuonna 2007 sopineet kuukausipalkkakertoimista (V1). Kyse oli liittojen yhteisestä näkemyksestä siitä, että kertoimilla päästiin kustannusneutraaliin lopputulemaan siirtymätilanteessa. Kertoimet eivät olleet paikallisia osapuolia sitovia. Kertoimilla ei ollut merkitystä sen suhteen, miten kuukausipalkka siirtymähetken jälkeen toimi. Mitään sellaista mekanismia ei ollut, että nämä toisistaan poikkeavat järjestelmät vastaisivat koko ajan toisiaan, vaan kuukausipalkat kehittyivät paikallisesti sovittavalla tavalla. Kuukausipalkka sisälsi korvauksen säännöllisen työajan tunneista. Kanteessa tarkoitettu 10.6.2 kohdan perusteella teetetty työ oli säännöllistä työaikaa.

Vuonna 2016 oli neuvoteltu siitä, miten keskusjärjestöjen kilpailukykysopimusta sovellettaisiin mekaanisen metsäteollisuuden alalla. Työaikoja oli sovittu pidennettäväksi kaikissa työaikamuodoissa 24 tuntia, joka oli ollut kiinteä osa säännöllistä työaikaa. Käytössä oli ollut erityyppisiä mekanismeja, kuten työajan kohdentaminen arkipyhäviikkojen lauantaille ja työajanlyhennysvapaiden vähentäminen. Työajanlyhennyskorvauksia oli leikattu 1,2 prosenttia. Kuukausipalkat eivät olleet muuttuneet. Neuvottelupöytäkirjassa oli sovittu, että kuukausipalkkakertoimet päivitettäisiin (V2). Kertoimilla ei ollut vaikutusta olemassa oleviin kuukausipalkkoihin.

Vuoden 2019–2020 neuvotteluissa Teollisuusliitto oli vaatinut, että työajan pidennys pitäisi poistaa työehtosopimuksesta ja palata työajan osalta kilpailukykysopimusta edeltävään aikaan. Molemmat osapuolet hyväksyivät valtakunnansovittelijan sovintoehdotuksen alkuvuodesta 2020. Työaika oli säilynyt käytännössä samana kuin mitä se oli ollut kilpailukykysopimuksen aikaan. Yksi- ja kaksivuorotyössä työnantaja saattoi teettää korkeintaan 24 lisätuntia. Kolmivuorotyössä työajan säilyminen samana oli perustunut suoraan työehtosopimukseen. Pientä heittoa oli syntynyt siitä, että säännöllinen työaika oli kuvattu keskimääräisenä viikkotyöaikana eikä kiinteänä vuosityöaikana. Tämä työajan määrittelyn tapa oli ollut Teollisuusliiton helpompi hyväksyä. Tuntipalkkaisten työajanlyhennyskorvaukset oli Teollisuusliiton vaatimuksesta palautettu sille tasolle, millä ne olivat olleet ennen kilpailukykysopimusta. Kustannusvaikutusta oli kuitenkin leikattu muualta työehtosopimuksesta, eli vaikka työajanlyhennyskorvaukset olivat tuntipalkkaisilla nousseet 1,2 prosenttia, heillä oli leikattu palkkaa muun ohella palvelusvuosi- ja arkipyhäkorvauksista sekä sairausajan palkasta. Muutokset kokonaisuudessaan olivat vastanneet vuoden 2016 tilannetta.

Valtakunnansovittelijan luona oli laadittu sovintoesityksen pohjaa. Neuvottelujen kohteena ei ollut ollut kuukausipalkkajärjestelmä. Teollisuusliitto oli halunnut laadittavaksi tulkintaohjeen, johon Teollisuusliitto oli ehdottanut lisättäväksi kappaleen siitä, että kuukausipalkkalaisille maksettaisiin lisäpalkkaa (V3). Tällaisesta ei ollut missään vaiheessa neuvoteltu, vaan kyse oli ollut uudesta asiasta eikä ollut edes liittynyt siihen, miksi tulkintaohje oli alun perin haluttu laatia. Metsäteollisuus ei ollut hyväksynyt sitä, että kuukausipalkkalaisille alettaisiin maksaa lisäpalkkaa, eikä ehdotettua lisäkappaletta siten hyväksytty. Kappale oli tulkintaohjeesta poistettu ja tämän olivat molemmat osapuolet hyväksyneet (V4). Sovintoehdotus oli hyväksytty eikä työehtosopimus ollut sisältänyt lisäpalkkoja koskevaa kohtaa (V5).

Huhtikuussa 2020 B oli ollut yhteydessä C:hen ja esittänyt, että kuukausipalkkakertoimet päivitettäisiin (K1). Tällaisesta ei ollut kuitenkaan osana neuvotteluratkaisua sovittu eikä työnantajaliitossa katsottu päivittämiselle olleen tarvetta. Nyt käsillä olevan asian kannalta kertoimien päivittämättä jättämisellä ei ollut merkitystä, koska kertoimet koskivat vain siirtymätilanteita eli sellaisia uusia yrityksiä, jotka siirtyivät kuukausipalkkajärjestelmään. Kertoimilla ei ollut vaikutusta voimassa oleviin palkkoihin.

E on kertonut työskennelleensä Metsäteollisuus ry:n palveluksessa vuodesta 2011 ja olleensa siitä lähtien mukana mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen neuvottelutoiminnassa. E on kertonut, että kanteessa vaaditusta kuukausipalkan päälle maksettavasta lisäpalkasta, jota maksettaisiin alun perin kiky-tunneista ja sittemmin työajanlisäystunneista, ei ollut missään vaiheessa sovittu.

Mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimus oli tyypillinen teollisuuden tuntipalkkasopimus. Sen määräykset ja sisäinen systematiikka palkanmaksuun ja työaikoihin liittyen perustui tuntipalkka-ajatteluun. Vuonna 2007 työehtosopimukseen oli sovittu mahdollisuus sopia paikallisesti kuukausipalkan käyttöönotosta. Paikallisen sopimuksen yksityiskohdat oli tarkoitus neuvotella erikseen tietyissä raameissa, jolloin sopimus irtaantui tuntipalkkajärjestelmästä ja sen määräyksistä. Siirtymävaiheessa oli mahdollista käyttää kuukausipalkkakertoimia, jotka liitot olivat sopineet ja jotka antoivat suuntaa-antavasti mahdollisimman kustannusneutraalin lopputuleman (V1). Kertoimet pitivät sisällään erilaisia elementtejä kuten työajanlyhennyskorvaus tai arkipyhäkorvaus, eli kun kuukausipalkat kerran muodostettiin, niiden osalta ei sen jälkeen ollut enää tarpeen miettiä miten kyseiset korvaukset tulivat maksuun. Lisäksi esimerkiksi palvelusvuosilisä tuli määrittää erikseen paikallisten sopijaosapuolten kesken. Kun kuukausipalkkajärjestelmään oli siirrytty, eivät tuntipalkkajärjestelmään tehtävät muutokset siirtyneet aikaisemmin sovittuihin kuukausipalkkoihin, jollei asiasta erikseen sovittu tai paikallisia sopimuksia muutettu. Kyseessä oli kaksi erillistä järjestelmää. Kuukausipalkkajärjestelmässä ei esimerkiksi tarkasteltu erikseen arkipyhäkorvauksen edellytyksiä samalla tavoin kuin tuntipalkkajärjestelmässä vaan lisä maksettiin aina kuukausipalkan sisällä. Kuultavayhtiössä oli vuodesta 2009 ollut käytössä kuukausipalkkajärjestelmä kaikissa mekaanisen metsäteollisuuden yksiköissä.

Vuonna 2016, kun kilpailukykysopimuksen mukaiset 24 tuntia oli viety työehtosopimukseen, oli sovittu, että vanhalla kuukausipalkalla tehtiin 24 lisätuntia säännöllisenä työaikana. Vuonna 2020, kun määräyksiä oli uudistettu, lopputulemana oli ollut sama eli se, että tunnit olivat säännöllistä työaikaa ja ne tehtiin kuukausipalkan sisään. Mistään muusta ei ollut sovittu.

Yksi- ja kaksivuorotyössä työehtosopimukseen oli vuonna 2016 tullut uusi 7 §, ja kolmivuorotyössä vuosityöaikaan oli lisätty 24 tuntia säännöllistä työaikaa. Kun näin oli syntynyt kolme päivää lisää työaikaa, oli tehtävä leikkauksia, jotta muutos olisi ollut kustannusneutraali. Lopputulemana oli, että työajanlyhennyskorvauksia leikattiin tuntipalkkajärjestelmässä 1,2 prosenttia kaikissa työaikamuodoissa. Tällöin kolmen päivän kustannus poistui vuoden aikana tasaisesti. Kuukausipalkan osalta asia oli ratkaistu siten, että vanhalla kuukausipalkalla tehtiin 24 tuntia lisää työtä. Liitot olivat laskeneet uudet mahdollisimman kustannusneutraaliin lopputulemaan johtavat kertoimet (V2). Osapuolet olivat yhteisesti tuolloin todenneet, etteivät kyseiset kertoimet koske vanhoja kuukausipalkkoja vaan ainoastaan tulevia kuukausipalkkoja, toisin sanoen ainoastaan muuntovaihetta.

Vuoden 2020 neuvottelukierros oli ollut erittäin vaikea. Teollisuusliitto oli lähtenyt siitä, että kiky-tunnit oli purettava, kun taas Metsäteollisuuden mukaan ne oli tullut säilyttää. Neuvotteluihin liittyi useita lakkoja ja työsulkuja mukaan lukien neljän viikon lakko ennen lopullista, sovittelijan avulla aikaansaatua sopimusta. Neuvotteluissa oli yritetty hakea erilaisia ratkaisuja. Lopulta ratkaisu oli pystytty toteuttamaan ”sopivasti visualisoimalla”. Teollisuusliitolle oli ollut keskeistä, että yksi- ja kaksivuorotyössä säännölliset keskimääräiset viikkotyöajat palautettiin kilpailukykysopimusta edeltävälle tasolle. Sen sijaan oli sovittu siitä, että työnantaja voi direktio-oikeudellaan ottaa käyttöön työajanlisäyspäiviä säännöllisen työajan lisäyksenä. Tulkintapöytäkirjassa oli todettu erikseen, että työajanpidennys koski enintään 24 tuntia. Kolmivuorotyössä vuosityöajat oli pitänyt poistaa, ja työehtosopimukseen oli jätetty näkyviin vain keskimääräiset viikkotyöajat. Työaika ei kolmivuorotyössä ollut pidentynyt siitä, mitä vuonna 2016 oli sovittu, vaan lyhentynyt jonkin verran. Toinen Teollisuusliitolle keskeinen asia oli ollut, että työajanlyhennyskorvaukset oli nostettava tuntipalkkajärjestelmässä kilpailukykysopimusta edeltäneelle tasolle. Tuo 1,2 prosentin nosto oli tehty, mutta kustannus oli leikattu muualta. Toisin sanoen kyseisellä kierroksella lisiä ei korotettu, työajanlyhennyskorvaukset eivät tulleet enää sairausajan palkkaan, arkipyhänkorvauksen laskennassa käytettiin matalampaa keskituntiansiota ja palvelusvuosilisän kertoimia leikattiin. Lisäksi tuli vuosiloman jakamista ja siirtämistä koskeva direktiomääräys, ja eräs keskeytymättömän kolmivuorotyön käyttömahdollisuus alemmin kustannuksin.

Tulkintapöytäkirjassa (V5) oli otettu kantaa työajanlisäyksen toteuttamiseen ja sen tarkoitukseen. Neuvotteluissa keskeisin ongelmakohta oli ollut kuukausipalkkajärjestelmää koskeva kirjaus. Teollisuusliitto olisi halunnut tulkintaohjeeseen kuukausipalkkajärjestelmää koskevan erillisen kappaleen, jossa todettaisiin, että kuukausipalkan päälle pitäisi maksaa yksinkertainen palkka, jos työajanlisäystunteja teetetään. Metsäteollisuus ry ei ollut voinut suostua tähän. B oli kuitenkin hyväksynyt, että kuukausipalkkaa koskeva kappale poistettaisiin. Osapuolille oli ollut täysin selvää, että kappaleen poiston seurauksena Teollisuusliitto oli luopunut vaatimuksestaan, että kuukausipalkan päälle pitäisi maksaa tunneilta jotakin lisää.

Mekaanisen metsäteollisuuden alalla oli hyvin vähän yhtiöitä, jotka käyttivät kuukausipalkkaa. A:n lisäksi M:llä oli aiemmin siirrytty kuukausipalkkajärjestelmään. Myös siellä oli syntynyt vastaava erimielisyys kuin tässä asiassa. Metsäteollisuus ry:n selkeän kannan mukaan ei ollut mitään työehtosopimukseen perustuvaa perustetta ylimääräiseen palkkaan kuukausipalkan päälle.

Arvio ja johtopäätökset

Mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksessa on vuonna 2016 toteutettu keskusjärjestöjen solmiman kilpailukykysopimuksen edellyttämät muutokset sopimalla säännöllisen työajan pidentämisestä 24 tunnilla kaikissa työaikamuodoissa. Käytössä on ollut erityyppisiä mekanismeja kuten työajan kohdentaminen arkipyhäviikkojen lauantaille ja työajanlyhennyskorvausten leikkaaminen. Kuukausipalkat eivät ole muuttuneet. Neuvottelupöytäkirjassa sovituin tavoin kuukausipalkkakertoimia on tuolloin päivitetty (V2). Pöytäkirjaan 14.12.2016 on kirjattu, että osapuolet ovat arvioineet tarkistettujen kertoimien johtavan mahdollisimman kustannusneutraaliin lopputulokseen, kun sovitaan tuntipalkkojen muuttamisesta kuukausipalkaksi. Edelleen pöytäkirjassa on todettu osapuolten olevan yksimielisiä siitä, että kertoimilla ei ole vaikutusta voimassa oleviin kuukausipalkkoihin tai aiemmin voimassa olleiden työehtosopimusten perusteella sovittuihin kuukausipalkkoihin tuntipalkkojen perusteella.

Vuoden 2019–2020 työehtosopimusneuvotteluissa Teollisuusliiton tavoitteena on selvitetty olleen, että työajan osalta palataan kilpailukykysopimusta edeltävään aikaan. Pitkien työtaisteluiden jälkeen osapuolet ovat alkuvuodesta 2020 hyväksyneet valtakunnansovittelijan sovintoehdotuksen. Leikatut työajanlyhennyskorvaukset on tuolloin palautettu kilpailukykysopimusta edeltävälle tasolle, joskin tuo kustannus on työnantajapuolen todistajien mukaan leikattu muualta työehtosopimuksesta kuten palvelusvuosi- ja arkipyhäkorvauksista sekä sairausajan palkasta. Yksi- ja kaksivuorotyössä säännölliset keskimääräiset viikkotyöajat on palautettu kilpailukykysopimusta edeltävälle tasolle, mutta sen sijaan on sovittu siitä, että työnantaja voi direktio-oikeudellaan ottaa tuotannollisista syistä käyttöön työajanlisäyspäiviä säännöllisen työajan lisäyksenä (nykyinen työehtosopimuksen 10.6.2. kohta). Tulkintapöytäkirjassa on todettu erikseen, että työajanpidennys koskee enintään 24 tuntia (V5).

Työnantajapuolen todistajat ovat kertoneet, että Teollisuusliitto olisi halunnut tulkintaohjeeseen (V5) kuukausipalkkajärjestelmää koskevan erillisen kappaleen, jossa todettaisiin, että kuukausipalkan päälle maksetaan yksinkertainen palkka, jos työajanlisäystunteja teetetään. Tämä ilmenee myös aamulla 22.2.2020 lähetetystä Teollisuusliiton sähköpostista (V3). Viestistä ilmenee, että Teollisuusliitto on halunnut tulkintaohjeeseen kirjattavaksi tekstin, joka olisi kuulunut seuraavasti: ”Kuukausipalkkaisen työntekijän osalta määräystä sovelletaan niin, että mekaanisen metsäteollisuuden 11.6 kohta [- -] ei kuulu kuukausipalkkaan. Siltä osin, kun lisätyötä tehdään, tulee siitä lisäksi maksaa säännöllisen työajan palkka.” Tekstiehdotuksessa mainittu 11.6. kohta vastaa nyt sovellettavan sopimuksen 10.6.2 kohtaa.

Työnantajapuolen todistajien kertomuksista ilmenee, että Metsäteollisuus ei ole suostunut edellä mainittuun kirjaukseen. Lisäksi he ovat kertoneet työntekijäpuolen hyväksyneen, että kuukausipalkkaa koskeva kappale poistetaan tulkintaohjeesta. Tämä ilmenee myös illalla 22.2.2020 käydystä sähköpostikirjeenvaihdosta (V4). B on työtuomioistuimessa kertonut, että kuukausipalkkalaisia koskeva kappale poistettiin sovintoesityksen tulkintaohjeesta, jotta asiassa olisi päästy eteenpäin. Tulkintaohjeessa, joka on päivätty 23.2.2020, kyseistä kuukausipalkkaisten työntekijöiden lisäpalkkaa koskevaa kappaletta ei enää olekaan (V5). Työntekijäpuoli ei siten ole perustellusti voinut jäädä siihen käsitykseen, että osapuolten yhteisenä tarkoituksena olisi ollut sopia niin, että yksi- ja kaksivuorotyötä tekeville kuukausipalkkalaisille maksettaisiin työehtosopimuksen 10.6.2 kohdan nojalla teetetyiltä säännöllisiltä työpäiviltä lisäpalkkaa kuukausipalkan päälle.

Kolmivuorotyön osalta työehtosopimusneuvotteluissa 2019–2020 on sovittu, että säännöllinen työaika kuvataan työehtosopimuksessa keskimääräisenä viikkotyöaikana eikä enää kiinteänä vuosityöaikana. Säännöllinen työaika ei ole tuolloin pidentynyt siitä, mitä vuonna 2016 oli sovittu, vaan lyhentynyt tästä jonkin verran. Kanteessa kuvatuin tavoin keskimääräinen viikkotyöaika on johtanut keskeytyvässä kolmivuorotyössä 22 tuntia ja keskeytymättömässä kolmivuorotyössä 18 tuntia pidempään vuosityöaikaan kuin ennen kilpailukykysopimusta. Asiassa ei ole esitetty sellaista selvitystä, joka osoittaisi, että kolmivuorotyötä tekevien osalta osapuolten yhteisenä tarkoituksena olisi ollut palata kilpailukykysopimusta edeltävään työaikaan tai sopia niin, että työehtosopimuksessa sovitut työaikaa koskevat muutokset jollakin tapaa vaikuttaisivat paikallisesti sovittuihin kuukausipalkkoihin.

Kantaja on lisäksi katsonut, että työnantajapuolen asiassa omaksuma tulkinta asettaa työntekijät epätasapuoliseen asemaan yksinomaan sen johdosta, mikä on heidän palkkausmuotonsa (tunti- vai kuukausipalkka). Menettely rikkoo kantajan mukaan tasapuolisen kohtelun vaatimusta ja on siten myös pakottavan lainsäädännön vastainen. Arvioitavaksi tulee siten vielä se, edellyttääkö pakottava lainsäädäntö työntekijäpuolen vaatiman tulkinnan vahvistamista oikeaksi.

Työtuomioistuin toteaa, että työehtosopimusosapuolten on osaltaan huolehdittava siitä, että niiden solmiman työehtosopimuksen sopimusmääräykset eivät ole syrjiviä tai loukkaa sopimuksen piirissä olevien työntekijöiden yhdenvertaisuutta. Tässä tapauksessa kuukausipalkasta on sovittu paikallisesti, minkä työehtosopimus on mahdollistanut vuodesta 2007. Riidatonta on, että kuukausipalkkaan paikallisesti siirryttäessä kuukausipalkasta sopiminen perustuu kustannusneutraaliuden lähtökohdalle, millä tarkoitetaan sitä, että työstä maksetaan sama palkka riippumatta siitä, maksetaanko se tunti- vai kuukausipalkkana. Liittojen sopimia kuukausipalkkakertoimia (V1) on riidattomasti ollut tarkoitus käyttää niin ikään vain siirtymävaiheessa, jolloin niillä ei ole ollut vaikutusta voimassa oleviin kuukausipalkkoihin. Työnantajapuolen todistajat ovat lisäksi korostaneet sitä, että kertoimet eivät ylipäätään ole paikallisia sopijapuolia sitovia.

Paikallisessa sopimuksessa kuukausipalkat on siten voitu määrittää ja ne ovat voineet kehittyä paikallisten sopijapuolten parhaaksi katsomalla tavalla, mikä on osaltaan erkaannuttanut työehtosopimuksen mukaista tuntipalkkajärjestelmää ja paikallisesti sovittavia kuukausipalkkajärjestelmiä toisistaan ja tehnyt niiden keskinäisen vertailun vaikeaksi. Tuntipalkkaisten ja kuukausipalkkaisten ei tässä asiassa voidakaan katsoa olevan siten toisiinsa rinnastettavissa tilanteissa, että työehtosopimusmääräyksistä ja niiden pakottavan lainsäädännön mukaisesta tulkinnasta voitaisiin johtaa velvoite maksaa lisäpalkkaa kuukausipalkkalaisille kanteessa vaadituin tavoin. Toinen asia on, että työnantajan on myös osaltaan huolehdittava siitä, että se kohtelee työntekijöitään tasapuolisesti. Tässä asiassa kaikki yhtiön mekaanisen metsäteollisuuden työntekijät ovat olleet kuukausipalkkajärjestelmän piirissä eikä heidän siten voida katsoa joutuneen palkkauksen suhteen keskenään eri asemaan.

Kanne on edellä lausutuin perustein hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Teollisuusliitto ry on asian hävitessään oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Metsäteollisuus ry:n ja A Oy:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on myönnetty määrältään.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Teollisuusliitto ry velvoitetaan korvaamaan Metsäteollisuus ry:n ja A Oy:n oikeudenkäyntikulut 20.246,32 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Outi Anttila puheenjohtajana sekä Riitta Kiiski, Mikko Nyyssölä, Juha Teerimäki, Anu-Tuija Lehto ja Satu Tähkäpää jäseninä. Valmistelija on ollut Lotta Sassi.

Päätös on yksimielinen.