TT 2022:65
Kanteessa vaadittiin muun muassa työntekijän palkkasaatavia. Vastaaja ja kuultava vaativat kanteen hylkäämistä vedoten työehtosopimuksen määräykseen, jonka mukaan liittotason neuvotteluita tuli vaatia neljän kuukauden kuluessa paikallisneuvotteluiden päättymisestä puhevallan menettämisen uhalla.
Työtuomioistuin katsoi, että työehtosopimukseen osallinen liitto oli ylittänyt edellä mainitun määräajan liittotason neuvotteluita pyytäessään. Työtuomioistuin kuitenkin katsoi välituomiosta tarkemmin ilmenevillä perusteilla, että käsillä olevassa asiassa kantajan mahdollisuutta saattaa asiansa työtuomioistuimen käsiteltäväksi ei ollut voitu rajoittaa edellä mainitulla työehtosopimusmääräyksellä. Vastaajan ja kuultavan vaatimus hylättiin.
Asia
Palkkaus
Kantaja
Henkilö A
Vastaaja
Sivistystyönantajat ry
Kuultava
Oulun yliopisto
KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA
Suullinen valmistelu 13.6.2022
Pääkäsittely 7.9.2022
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Sivistystyönantajat ry:n, Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n ja Ammattiliitto Pro ry:n välillä 1.1.2019-31.3.2020 ja 1.4.2020-31.3.2022 voimassa olleessa yliopistojen yleisessä työehtosopimuksessa on ollut muun muassa seuraavat määräykset:
1 LUKU YLEISET MÄÄRÄYKSET
---
13 § Erimielisyyksien ratkaiseminen
Tämän sopimuksen pätevyyttä, voimassaoloa, sisältöä tai laajuutta taikka tietyn sopimuskohdan oikeaa tulkintaa koskevasta erimielisyydestä tulee neuvotella tämän pykälän mukaisesti.
Työyksikkötason neuvonpito
Erimielisyystapauksissa asiaa käsitellään ensin neuvonpidossa esimiehen tai työnantajan edustajan ja työntekijän tai / ja häntä edustavan luottamusmiehen tai muun henkilöstön edustajan välillä.
Paikallisneuvottelut
Jos asiaa ei työyksikkötason neuvonpidossa saada ratkaistuksi, asiassa voidaan käydä paikallisneuvottelut työnantajan edustajan ja asianomaisen pääluottamusmiehen tai luottamusmiehen välillä.
Liittotason neuvottelut
Jos asiaa ei paikallisneuvotteluissa saada ratkaistuksi, asiassa voidaan käydä liittotason neuvottelut työehtosopimuksen asianomaisten allekirjoittajajärjestöjen välillä.
Allekirjoittajajärjestöjen erikseen niin sopiessa asia voidaan ottaa käsiteltäväksi liittotason neuvotteluissa paikallisneuvotteluita käymättä.
Tämän pykälän mukaisesti käsitellään myös kaikki yhteistoimintaa tai työsuojelun yhteistoimintaa koskevien paikallisten sopimusten tulkinnasta ja soveltamisesta syntyneet erimielisyydet. Jos liittotason neuvotteluissa jäädään erimielisiksi, asiaa ei kuitenkaan voida viedä työtuomioistuimeen.
14 § Menettelytavat ja määräajat
Paikallisneuvotteluita ja liittotason neuvotteluita on vaadittava kirjallisesti ja vaatimuksessa on yksilöitävä neuvottelun kohde.
Sekä paikallistason että liittotason neuvottelut tulee aloittaa kolmen viikon kuluessa kirjallisen vaatimuksen esittämisestä, ellei toisin sovita, ja ne tulee saattaa päätökseen viivytyksettä.
Liittotason neuvotteluita tulee vaatia neljän kuukauden kuluessa paikallisneuvotteluiden päättymisestä puhevallan menettämisen uhalla.
Neuvottelut päättyvät yhteisesti todettuna päivänä tai päivänä, jolloin neuvotteluosapuoli antaa kirjallisen ilmoituksen neuvotteluiden päättymisestä.
Paikallistason ja liittotason neuvotteluista tulee pitää pöytäkirjaa, joka tarkastetaan neuvotteluosapuolten sopimalla tavalla viivytyksettä.
Kanteen vireillepano työtuomioistuimessa edellyttää päätökseen saatettuja liittotason erimielisyysneuvotteluita. Kanne työtuomioistuimessa on puhevallan menettämisen uhalla pantava vireille neljän kuukauden kuluessa liittotason neuvotteluiden pöytäkirjan tarkistamisesta ja kuitenkin viimeistään kuuden kuukauden kuluessa neuvotteluiden päättymisestä.
---
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS
Yliopistojen harjoittelukoulujen palkkausjärjestelmää ja siihen liittyvää tehtäväkohtaisen palkanosan määräytymistä on käsitelty yliopiston harjoittelukouluja koskevan työehtosopimuksen luvussa 1. Palkkausjärjestelmän lähtökohtana on, että palkkaus muodostuu tehtävien vaativuuteen perustuvasta tehtäväkohtaisesta palkanosasta ja tehtävää hoitavan henkilön henkilökohtaiseen työsuoritukseen perustuvasta henkilökohtaisesta palkanosasta. Tehtävän vaativuusarviointi puolestaan perustuu työnantajan määrittelemään tehtävään ja tehtäväkuvaukseen.
Tehtävät arvioidaan työehtosopimuksen mukaisessa menettelyssä, jossa arvioidaan sekä tehtävän vaativuutta että vaativuustasoa henkilön ja tämän esimiehen välisessä arviointikeskustelussa. Esimies tekee suorittamansa arvioinnin perusteella ehdotuksen vaativuustasosta. Arviointiryhmä, joka koostuu työnantajan ja henkilöstön edustajista, käsittelee uusien ja muuttuneiden tehtävien vaativuusarvioinnit ja määrittelee kantansa niihin. Työnantaja vahvistaa vaativuustasot esimiesten ja arviointiryhmien ehdotukset saatuaan. Tehtävä voi tulla uudelleen arvioitavaksi joko esimiehen tai työntekijän pyynnöstä.
A on työskennellyt matematiikan päätoimisena tuntiopettajana Oulun yliopiston harjoittelukoulussa 1.8.2010 lukien, jolloin hänen tehtävänsä oli painottunut peruskouluun ja sen vaativuus oli arvioitu ja vahvistettu 1.6.2011 vaativuustasolle 6. Tehtävän vaativuutta oli A:n pyynnöstä tarkasteltu vuonna 2013 ja keväällä 2019. Arviointiryhmä oli käsitellyt vaativuutta viimeksi 25.11.2019. Arviointiryhmä jäi erimieliseksi tehtävän vaativuustasosta. Työnantaja vahvisti tämän jälkeen vaativuustasoksi edelleen 6.
Erimielisyys vallitsee siitä, sijoittuuko A:n tehtävä vaativuustasolle 6 vai 7.
A:n tehtävän vaativuustasosta on käyty 27.5.2020 paikallisen tason erimielisyysneuvottelut ja 27.4.2021 päättyneet erimielisiksi jääneet liittoneuvottelut. Erimielisyys vallitsee myös siitä, päättyivätkö paikalliset neuvottelut 10.6.2020 tai 31.8.2020 ja onko Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry (JUKO ry) vaatinut liittotason neuvotteluja työehtosopimuksessa säädetyssä neljän kuukauden määräajassa. Mikäli JUKO ry:n katsottaisiin ylittäneen työehtosopimuksessa säädetyn määräajan, tulee arvioitavaksi kysymys siitä, mikä merkitys työehtosopimuksessa säädetyllä määräajalla on JUKO ry:n kanneoikeuteen asiassa työtuomioistuimessa sekä A:n oikeudelle jatkaa kanteen ajamista työtuomioistuimessa JUKO ry:n siirrettyä asiavaltuuden asiassa A:lle.
Asiassa on riidatonta, että JUKO ry oli vaatinut liittotason neuvotteluja 18.12.2020 ja että liittotason neuvotteluissa Sivistystyönantajat ry oli tuonut esiin, että se katsoi JUKO ry:n jättäneen noudattamatta neljän kuukauden määräaikaa liittotason neuvotteluita pyytäessään.
KANNE
Vaatimukset
Kantaja on vaatinut, että työtuomioistuin
1. vahvistaa, että Oulun yliopiston palveluksessa työskentelevän A:n Yliopistojen yleisen työehtosopimuksen harjoittelukouluja koskevien määräysten (kirja 2, 1.1.2019-31.3.2020 ja 1.4.2020 - 31.3.2022) 6 §:ssä tarkoitetun tehtäväkohtaisen palkanosan tuli 1.8.2019 lukien määräytyä liitteessä 1 tarkoitetun tason 7 mukaisesti,
2. velvoittaa Oulun yliopiston maksamaan A:lle vaatimuskohtaan 1 perustuen palkkasaatavia ajalta 1.8.2019–31.8.2021 yhteensä 2.646,58 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen laskettuna
104,82 eurolle 15.8.2019 lukien
104,82 eurolle 13.9.2019 lukien
104,82 eurolle 15.10.2019 lukien
104,82 eurolle 15.11.2019 lukien
104,82 eurolle 13.12.2019 lukien
104,82 eurolle 15.1.2020 lukien
104,82 eurolle 14.2.2020 lukien
104,82 eurolle 13.3.2020 lukien
104,82 eurolle 15.4.2020 lukien
104,82 eurolle 15.5.2020 lukien
104,82 eurolle 15.6.2020 lukien
104,82 eurolle 15.7.2020 lukien
105,97 eurolle 14.8.2020 lukien
105,97 eurolle 15.9.2020 lukien
105,97 eurolle 15.10.2020 lukien
105,97 eurolle 13.11.2020 lukien
105,97 eurolle 15.12.2020 lukien
105,97 eurolle 15.1.2021 lukien
105,97 eurolle 15.2.2021 lukien
105,97 eurolle 15.3.2021 lukien
105,97 eurolle 15.4.2021 lukien
105,97 eurolle 14.5.2021 lukien
109,68 eurolle 15.6.2021 lukien
109,68 eurolle 15.7.2021 lukien ja
109,68 eurolle 13.8.2021 lukien, sekä
3. velvoittaa Sivistystyönantajat ry:n ja Oulun yliopiston yhteisvastuullisesti korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut korkoineen tai joka tapauksessa velvoittaa asianosaiset vastaamaan itse omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Perusteet
Vanhentumista koskeva vastaajapuolen väite
Työsopimuslain esitöissä (PeVL 41/2000 vp s. 7) ja vanhentumislain esitöissä (HE 187/2002 vp s. 28 ja 44) katsottiin, että perustuslain 21 §:ssä taattu oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin edellyttää, että työehtosopimuksella ei voida lyhentää työsopimuslaissa määrättyä kanne- tai vanhentumisaikaa.
Työtuomioistuin on todennut ratkaisussaan TT 2006:88, ettei pääsopimuksella voitu sopia laissa säädettyä lyhyemmästä kanneajasta työntekijän vahingoksi.
A vaatii palkkasaataviaan ajalta 1.8.2019–31.8.2021. Saatavat eivät työsopimuslain 13 luvun 9 §:n mukaan olleet vanhentuneita, kun kanne saatettiin vireille. A on järjestäytynyt JUKO ry:n alaiseen järjestöön OAJ ry:hyn. A ei voisi saattaa asiaansa vireille käräjäoikeudessa. Neuvottelumääräyksen soveltaminen vastaajan vaatimalla tavalla eli kanteen hylkääminen tarkoittaisi tosiasiassa tässä tapauksessa sitä, että A ei saisi hyväkseen lainsäätäjän säätämää saatavien vanhentumisaikaa. Neuvottelumääräyksellä ei ole voitu sopia lakisääteistä lyhyemmästä vanhentumisajasta.
Neuvottelumääräyksen soveltaminen vastaajan väittämin tavoin tarkoittaisi myös sitä, että A:lla ei olisi oikeutta saada asiaansa lainkaan käsitellyksi toimivaltaisessa tuomioistuimessa. Tämä rikkoisi hänen perustuslaillisia oikeuksiaan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa turvattua oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Samalla se johtaisi siihen, että A joutuisi järjestäytymisensä vuoksi järjestäytymätöntä työntekijää huonompaan asemaan palkkariitansa saattamisessa tuomioistuimen ratkaistavaksi.
Työehtosopimuksen 1 luvun 14 §:n 3 momentin neuvottelumääräys ei ylipäätään voi tulla sovellettavaksi, kun kantajana on A itse, joka ei ole työehtosopimukseen osallinen. Siten kannetta ei voida hylätä.
JUKO ry:llä oli ollut vilpitön mieli sen suhteen, että määräaika lasketaan pöytäkirjan allekirjoituksesta, eikä JUKO ry ollut tiennyt, että työnantaja oli ilmoittanut neuvotteluiden päättyneen 10.6.2020. JUKO ry tuli tietämään asiasta vasta liittoneuvotteluiden aloittamisen jälkeen.
Soveltamiskäytäntö on ollut se, että määräaika lasketaan pöytäkirjan päiväyksestä. Tämä myös vastaa parhaiten sopimuksen tarkoitusta, koska liittoneuvottelut käydään paikallisneuvotteluiden pöytäkirjan pohjalta.
Vahvistus- ja suoritusvaatimukset
Vaatimusten perusteet ilmenevät valmisteluistunnosta ja pääkäsittelystä laadituista pöytäkirjoista.
Oikeudenkäyntikulut
Mikäli kanne hylätään, tulee työtuomioistuimen velvoittaa asianosaiset vastaamaan itse omista oikeudenkäyntikuluistaan, koska asia on ollut tulkinnallinen ja epäselvä.
VASTAUS
Vaatimukset
Sivistystyönantajat ry ja Oulun yliopisto ovat vaatineet, että kanne hylätään.
Sivistystyönantajat ry ja Oulun yliopisto ovat lisäksi vaatineet, että työtuomioistuin velvoittaa A:n korvaamaan Sivistystyönantajat ry:n ja Oulun yliopiston yhteiset oikeudenkäyntikulut 5.800 eurolla korkoineen.
Perusteet
Vaatimukset perusteettomia puhevallan menettämisen vuoksi
Yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 1 luvun 14 §:n 3 momentin mukaan liittotason neuvotteluita tulee vaatia neljän kuukauden kuluessa paikallisneuvotteluiden päättymisestä puhevallan menettämisen uhalla.
Tässä tapauksessa paikallistason neuvottelut on käyty 27.5.2020. Paikallisneuvotteluissa oli todettu osapuolten jäävän erimielisiksi. Pöytäkirjan yhteenvedossa oli todettu, että koska asiaa ei paikallisneuvotteluissa ole saatu ratkaistua, osapuolet pyytävät liittotason neuvotteluiden käymistä. Oulun yliopisto on 28.5.2020 toimittanut paikallisneuvotteluista laaditun pöytäkirjaluonnoksen JUKO ry:n pääluottamusmiehelle B:lle kommentoitavaksi.
Oulun yliopiston henkilöstöjohtaja C on 10.6.2020 antanut kirjallisen ilmoituksen neuvotteluiden päättymisestä sähköpostitse B:lle, koska B ei ollut kommentoinut laadittua erimielisyyspöytäkirjaluonnosta kahden viikon kuluessa. Ilmoituksen tarkoitus oli ollut varmistaa määräajan laskemisen käynnistyminen ja katkaista asian käsittelyn venyminen. B oli ilmoituksen saatuaan samana päivänä kommentoinut pöytäkirjaa JUKO ry:n osion osalta, minkä johdosta pöytäkirjaa muokattiin. B ei kuitenkaan ollut tehnyt mitään muutosehdotuksia pöytäkirjan kappaleeseen ”Yhteenveto”, jossa oli todettu osapuolten jäävän erimielisiksi. Tästä ei ole ollut epäselvyyttä 27.5.2020 kokouksen jälkeen, vaikka erimielisyyspöytäkirja on allekirjoitettu kesälomista johtuen sähköisesti vasta 28.-31.8.2020.
JUKO on pyytänyt liittotason neuvotteluja 18.12.2020 eli yli neljän kuukauden kuluttua siitä, kun ilmoitus neuvotteluiden päättymisestä on annettu. Näin ollen kantaja on menettänyt puhevaltansa asiassa ja kanne tulee hylätä.
Menetettyä määräaikaa ei voida palauttaa vaihtamalla kantaja JUKO ry:stä A:ksi kesken prosessin. Kyseinen toiminta mahdollistaisi kestämättömällä tavalla määräaikojen kiertämisen.
Kantajan oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on joka tapauksessa turvattu, koska hänellä on mahdollisuus saattaa asia vireille yleisessä tuomioistuimessa.
Vahvistus- ja suoritusvaatimukset
Vastauksen perusteet ilmenevät valmisteluistunnosta ja pääkäsittelystä laadituista pöytäkirjoista.
TODISTELU
Kantajan kirjalliset todisteet
- Oulun yliopiston henkilöstöjohtaja C:n sähköpostiviesti JUKO ry:n pääluottamusmies B:lle neuvottelujen päättymisestä 10.6.2020 sekä B:n C:lle 10.6.2020 klo 22.42 lähettämä muokattu pöytäkirja
- Paikallisneuvottelupöytäkirja
- Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n vaatimus liittotason neuvottelujen käymiseksi 18.12.2020
Vastaajan ja kuultavan kirjalliset todisteet
1. Paikallisneuvottelujen pöytäkirja 27.5.2020
2. Oulun yliopiston henkilöstöjohtaja C:n sähköpostiviesti JUKO ry:n pääluottamusmiehelle B:lle neuvottelujen päättymisestä 10.6.2020 liitteineen
3. Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n vaatimus liittotason neuvottelujen käymiseksi 18.12.2020
4. Sivistystyönantajat ry:n työmarkkinalakimiehen D:n, JUKO ry:n neuvottelupäällikön E:n ja Professoriliitto ry:n toiminnanjohtajan F:n välinen sähköpostikeskustelu erimielisyysmenettelyssä 6.10.2021–18.10.2021
Kantajan henkilötodistelu
- F
Vastaajan ja kuultavan henkilötodistelu
- G
- C
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Kysymyksenasettelu
Vastaaja Sivistystyönantajat ry ja kuultava Oulun yliopisto ovat vaatineet, että kanne hylätään, koska kantaja oli menettänyt puhevaltansa asiassa Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n (JUKO ry) pyydettyä liittotason erimielisyysneuvotteluja yli neljän kuukauden kuluttua siitä, kun paikallistason neuvottelut olivat päättyneet. Vastaajapuolen mukaan kantaja voisi esittää saamisvaatimuksensa yleisessä tuomioistuimessa.
Vastustaessaan vastaajan ja kuultavan vaatimusta kantaja on vedonnut muun ohella siihen, että hänellä ei ole muuta oikeussuojakeinoa kuin saattaa asia vireille työtuomioistuimessa. JUKO ry ei ollut vaatinut liittotason neuvotteluja liian myöhään. Joka tapauksessa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin, yhdenvertaisuuden ja syrjintäkiellon vaatimukset edellyttävät, että työehtosopimuksella ei voida sopia lakisääteistä lyhyemmästä saatavien vanhentumisajasta työntekijän vahingoksi.
Asiassa on riidatonta, että erimielisiksi jääneet paikallistason neuvottelut oli pidetty 27.5.2020. Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, milloin neuvottelut ovat päättyneet. Riidatonta on, että pääluottamusmies B oli 10.6.2020 vastaanottanut Oulun yliopiston henkilöstöjohtajan C:n sähköpostitse lähettämän kirjallisen ilmoituksen neuvottelujen päättymisestä. JUKO ry oli vaatinut liittotason neuvotteluja 18.12.2020, ja 27.4.2021 pidetyissä liittotason neuvotteluissa Sivistystyönantajat ry oli tuonut esiin, että se katsoi JUKO ry:n jättäneen noudattamatta neljän kuukauden määräaikaa liittotason neuvotteluita pyytäessään.
Vastaajapuolen edellä kerrottu vaatimus on otettu työtuomioistuimessa ratkaistavaksi erikseen välituomiolla. Työtuomioistuin ottaa ratkaisussa ensin kantaa toimivaltaansa liittyviin väitteisiin. Asiassa on sen jälkeen ratkaistava kysymys siitä, milloin paikallistason neuvottelujen on katsottava päättyneen. Riidattomat seikat huomioon ottaen tämän kysymyksen perusteella ratkeaa myös se, onko JUKO ry ylittänyt työehtosopimuksessa säädetyn neljän kuukauden määräajan pyytäessään liittotason neuvotteluita. Mikäli JUKO ry:n katsotaan pyytäneen neuvotteluita liian myöhään, on asiassa vielä ratkaistava, mikä merkitys erimielisyysneuvottelujen pyytämisen määräaikaa koskevalla työehtosopimusmääräyksellä ja sen noudattamatta jättämisellä on kantajan kanneoikeudelle.
Työtuomioistuimen toimivalta
Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan työtuomioistuin käsittelee ja ratkaisee erikoistuomioistuimena muun muassa työntekijöiden työehtosopimuksia koskevat riita-asiat, kun kysymys on työehtosopimuksen pätevyydestä, voimassaolosta, sisällyksestä ja laajuudesta sekä tietyn sopimuskohdan oikeasta tulkinnasta. Pykälän 2 momentin mukaan jos velvollisuus suoritukseen riippuu edellä tarkoitetun riidan ratkaisusta, työtuomioistuin voi samalla käsitellä ja ratkaista myös sitä koskevan kanteen.
Korkein oikeus on todennut ennakkoratkaisussaan KKO 2002:59 työtuomioistuimesta annetun lain (nykyään laki oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa) 1 §:ää tulkitun oikeuskäytännössä johdonmukaisesti siten, että työtuomioistuin on katsottu toimivaltaiseksi, kun asiassa on ollut kysymys asianosaisia sitovan työehtosopimuksen tulkinnasta. Työtuomioistuimen toimivaltaa ja järjestysmuotoa koskevat työtuomioistuimesta annetun lain säännökset osoittavat, että lain tarkoituksena on säännellä ennen kaikkea sellaisten työntekijöiden ja työnantajan välisten riita-asioiden käsittelyä, joiden osapuolina ovat työehtosopimukseen osalliset tai sidotut.
Työtuomioistuin toteaa, että käsillä olevassa asiassa on riitaa työehtosopimuksen palkkausta koskevien määräysten tulkinnasta ja näihin määräyksiin perustuvaa palkkaa koskevasta suoritusvaatimuksesta. Siinä muodossa kuin kanne on esitetty työtuomioistuimessa sen käsitteleminen kuuluu siten työtuomioistuimen yksinomaiseen toimivaltaan, koska työnantaja on sidottu työehtosopimukseen ja kantaja on järjestäytynyt työntekijä.
Liittotason neuvottelujen vaatiminen
Työ- ja virkaehtosopimus ovat kirjallisia sopimuksia, ja siten niiden tulkinnan lähtökohtana on sopimusmääräysten sanamuoto. Sanamuodon merkitys on siinä, että se ilmaisee osapuolten yhteisesti tarkoittamaa sopimuksen sisältöä. Sanamuoto voidaan sivuuttaakin, jos tarkoitus on ollut toinen ja tekstissä on vain käytetty siihen nähden virheellistä ilmausta. Varsin usein tulkintariidan ratkaisussa kuitenkin päädytään sanamuotoa vastaavaan lopputulokseen. Se, joka väittää sopimuksen sisällön olevan muu kuin sanamuodon osoittama, on velvollinen näyttämään toteen tällaiseen tulkintaan oikeuttavan perusteen. (Jorma Saloheimo, Työ- ja virkaehtosopimusoikeus, 2020, s. 181)
Yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 1 luvun 13 §:n mukaan sopimuksen pätevyyttä, voimassaoloa, sisältöä tai laajuutta taikka tietyn sopimuskohdan oikeaa tulkintaa koskevasta erimielisyydestä voidaan neuvotella työyksikkötason neuvonpidon jälkeen paikallisneuvotteluissa työnantajan edustajan ja asianomaisen pääluottamusmiehen tai luottamusmiehen välillä. Jos asiaa ei paikallisneuvotteluissa saada ratkaistuksi, asiassa voidaan käydä liittotason neuvottelut työehtosopimuksen asianomaisten allekirjoittajajärjestöjen välillä.
Työehtosopimuksen 1 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan paikallisneuvotteluita ja liittotason neuvotteluita on vaadittava kirjallisesti ja vaatimuksessa on yksilöitävä neuvottelun kohde. Pykälän 3 momentin mukaan liittotason neuvotteluita tulee vaatia neljän kuukauden kuluessa paikallisneuvotteluiden päättymisestä puhevallan menettämisen uhalla. Saman pykälän 4 momentin mukaan neuvottelut päättyvät yhteisesti todettuna päivänä tai päivänä, jolloin neuvotteluosapuoli antaa kirjallisen ilmoituksen neuvotteluiden päättymisestä. Pykälän 5 momentin mukaan paikallistason ja liittotason neuvotteluista tulee pitää pöytäkirjaa, joka tarkastetaan neuvotteluosapuolten sopimalla tavalla viivytyksettä.
Professoriliitto ry:n toiminnanjohtaja F on työtuomioistuimessa kuultuna kertonut, että yliopistot olivat kuuluneet hallinnollisesti valtion alaisuuteen vuoden 2010 alkuun saakka. F oli ollut toisena JUKO ry:n edustajana neuvottelemassa yliopistojen työehtosopimuksesta vuosina 2009 ja 2010. JUKO ry:n neuvottelupäällikön tultua estyneeksi jatkamaan neuvotteluja F oli ollut JUKO ry:n puolella kokonaisvastuussa niistä.
F:lle ei ollut tullut aikaisemmin vastaan tilannetta, jossa neuvottelujen toinen osapuoli olisi tehnyt erillisen, yksipuolisen ilmoituksen neuvottelujen päättymisestä. JUKO ry:ssä oli ollut käytäntönä arvioida paikallistason pöytäkirjan perusteella, tulisiko asia viedä eteenpäin liittotason neuvotteluihin. F:n mukaan työehtosopimuksen 14 §:ää tulee lukea kokonaisuutena siten, että 3 momentin tulkinnassa otetaan huomioon 5 momentin säännös pöytäkirjan pitämisestä ja tarkastamisesta. F on katsonut, että 3 momentissa tarkoitettu neljän kuukauden määräaika alkaa kulua pöytäkirjan allekirjoittamisesta. F:n mukaan ilmoitus neuvottelujen päättymisestä tulee kyseeseen silloin, kun pöytäkirjaa ei jostain syystä laadita. F on kertonut antaneensa itse ilmoituksen neuvottelujen päättymisestä yhden kerran sellaisessa tilanteessa.
Valtion työmarkkinalaitoksen hallitusneuvos G on kertonut olleensa vuosien 2011-2017 aikana neuvottelupäällikkönä Sivistystyönantajat ry:ssä. Hän oli tuolloin työskennellyt liiton silloisen toimitusjohtajan työparina vastuullaan yliopistojen yleinen työehtosopimus. G:n mukaan työehtosopimuksen 14 §:n 4 momenttia tulee tulkita sen sanamuodon mukaisesti siten, että neuvottelut voivat päättyä joko osapuolten yhteisesti sopimalla hetkellä tai siten, että toinen osapuolista antaa vastapuolelle kirjallisen ilmoituksen neuvotteluiden päättymisestä. G:n mukaan neuvottelujen pyytäminen ei edellytä, että pöytäkirja edellisen tason neuvotteluista olisi laadittu. Neuvotteluja voidaan pyytää työehtosopimuksen sanamuodon mukaisesti ilmoituksella, jossa yksilöidään neuvottelujen kohde.
F ja G ovat kertoneet, että erimielisyysneuvotteluja koskevien sopimusmääräysten tausta oli valtion työehtosopimuksessa, josta ne oli otettu vähäisin muutoksin yliopistojen yleiseen työehtosopimukseen.
Kari-Pekka Tiitinen on viitannut väitöskirjassaan ”Työ- ja virkaehtosopimusten neuvottelulausekkeita” (1979, s. 112) vanhaan valtion pääsopimuksen määräykseen, joka on keskeiseltä sisällöltään samankaltainen kuin nyt käsillä oleva sopimusmääräys: ”Tulkinta- ja soveltamisneuvottelut on puolestaan katsottava päättyneiksi (tuloksettomina) joko silloin, kun neuvotteluosapuolet ovat niin yhteisesti todenneet tai kun neuvotteluosapuoli taikka jos neuvotteluissa on edustettuina useampia osapuolia, joku näistä on omalta osaltaan ilmoittanut kirjallisesti katsovansa neuvottelut päättyneiksi.” Tiitinen on todennut määräyksen sanamuodon viittaavan siihen, että ”neuvotteluiden olisi katsottava päättyneen tuloksettomina kaikkien neuvotteluosapuolten kohdalta, jos yksikin neuvotteluihin osallistuva taho katsoo ne omalta osaltaan päättyneiksi”.
Työtuomioistuin katsoo, että yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 14 §:n 4 momentin sanamuoto vaikuttaa yksiselitteiseltä sen suhteen, että neuvotteluiden voidaan katsoa päättyneen myös toisen osapuolen ilmoittaessa siitä kirjallisesti vastapuolelle. Sanamuodosta poikkeavasta liittojen yhteisestä tarkoituksesta tai yhteisesti hyväksytystä vakiintuneesta soveltamiskäytännöstä ei ole esitetty näyttöä työtuomioistuimessa. Asiassa on siten jäänyt näyttämättä, että työehtosopimusta tulisi tulkita sen sanamuodosta poiketen siten, että neuvottelut eivät voisi päättyä neuvotteluosapuolen kirjallisella ilmoituksella. Näin ollen Oulun yliopiston henkilöstöjohtajan C:n riidattomasti pääluottamusmiehelle 10.6.2020 toimittamaa kirjallista ilmoitusta paikallisneuvotteluiden päättymisestä voidaan pitää työehtosopimuksen mukaisena tapana päättää neuvottelut.
Kantajan väitteiden johdosta asiassa on arvioitava myös sitä, ovatko paikallisneuvottelut kuitenkin tosiasiallisesti jatkuneet pöytäkirjan allekirjoittamiseen 31.8.2020 asti. Kantaja on tältä osin vedonnut siihen, että pääluottamusmies B:lle 28.5.2020 toimitettua, 27.5.2020 päivättyä pöytäkirjaa oli päivitetty pääluottamusmiehen tekemien muutosten johdosta.
Todisteena esitetystä 27.5.2020 päivätystä paikallisneuvottelujen pöytäkirjasta ilmenee, että siihen oli kirjattu myös pääluottamusmies B:n kannanottoja asiaan. Pöytäkirjassa olevaan yhteenvetoon on kirjoitettu: ”Yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 1 luvun 13 §:n mukaisen paikallisneuvottelun jälkeen osapuolet jäävät erimielisiksi. Koska asiaa ei paikallisneuvotteluissa ole saatu ratkaistuksi, pyydetään käytäväksi liittotason neuvottelut asianomaisten järjestöjen välillä. Molemmat osapuolet toimittavat asian tiedoksi järjestöönsä.” Pääluottamusmiehen takaisin C:lle lähettämästä muokatusta pöytäkirjasta ilmenee, että pääluottamusmies oli täydentänyt kohtaa ”JUKO:n pääluottamusmiehen kanta” lisäämällä siihen vaativuustason 7 kriteereitä, jotka pääluottamusmiehen mukaan täyttyivät kysymyksessä olevan opettajan osalta.
Työtuomioistuin katsoo, että 27.5.2020 päivättyyn pöytäkirjaan kirjattua osapuolten päätöstä pyytää asiassa liittotason neuvotteluja voidaan perustellusti tulkita siten, että paikallistason neuvottelut olivat tosiasiassa päättyneet. Pöytäkirjaa omalta osaltaan täydentäessään pääluottamusmies ei ole tehnyt muutoksia kyseiseen kohtaan. Pöytäkirjan perusteella ei voida päätellä, että paikallisneuvottelut olisivat jatkuneet tai että niiden olisi tarkoitettu jatkuvan 27.5.2020 käytyjen neuvottelujen jälkeen.
Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että paikallistason neuvottelut ovat päättyneet työnantajan antamaan ilmoitukseen niiden päättymisestä 10.6.2020.
Kantaja on vedonnut asiassa vielä siihen, että JUKO ry oli saanut tietää JUKO ry:n pääluottamusmiehelle annetusta paikallisneuvotteluiden päättymisilmoituksesta vasta liittoneuvotteluiden aloittamisen jälkeen. Työtuomioistuin toteaa, että JUKO ry:n pääluottamusmies edustaa JUKO ry:tä. Työtuomioistuin katsoo, että koska pääluottamusmies on riidattomasti vastaanottanut työnantajan ilmoituksen neuvotteluiden päättymisestä 10.6.2020, tulee JUKO ry:n katsoa saaneen tuolloin tiedon ilmoituksesta.
Edellä mainituilla perusteilla työtuomioistuin katsoo JUKO ry:n ylittäneen työehtosopimuksen 1 luvun 14 §:n 3 momentissa tarkoitetun neljän kuukauden määräajan vaatiessaan liittotason neuvotteluita 18.12.2020.
Työsuhteeseen perustuvien saatavien kanneaika ja työsopimuslain säännösten pakottavuus
Kuten edellä on todettu, F ja G ovat kertoneet, että yliopistojen yleisessä työehtosopimuksessa olevat erimielisyysneuvottelujen menettelytapoja ja määräaikoja koskevat sopimusmääräykset oli otettu sopimukseen vähäisin muutoksin valtion virkaehtosopimuksesta. Työtuomioistuin toteaa, että osin vastaavanlaisia määräyksiä on ollut myös kunnallisessa pääsopimuksessa.
Työtuomioistuimen ratkaisussa TT 2008:12 vastaajat vetosivat kunnallisen pääsopimuksen 11 §:ään, jonka mukaan paikallis- ja keskusneuvotteluja oli puhevallan menettämisen uhalla vaadittava vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana vaatimuksen perusteena oleva tapahtuma oli sattunut tai olosuhde syntynyt. Vastaajat väittivät kanteen vahvistusvaatimuksen tietyiltä osin vanhentuneen mainitun määräyksen perusteella. Työtuomioistuin katsoi neuvottelumääräajan ja kanneajan olevan pääsopimuksen mukaan samanlaisessa asemassa sikäli, että molempien ylittämisestä seurasi puhevallan menettäminen. Työtuomioistuin viittasi aikaisempaan tuomioonsa TT 2006:88, jossa se oli käsitellyt kunnallisen pääsopimuksen kanneoikeutta koskevan määräajan suhdetta työsopimuslaissa säädettyihin vanhentumis- ja kanneaikoihin. Tuossa tuomiossa työtuomioistuin oli lausunut, että työsopimuslain 13 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan palkkasaatava vanhentui viiden vuoden kuluessa erääntymispäivästä, jollei vanhentumista ollut sitä ennen katkaistu. Työsuhdesaatavien vanhentumista ja kanneaikoja koskeva säännös oli pakottavaa oikeutta. Pääsopimuksella ei ollut voitu sopia laissa säädettyä lyhyemmästä kanneajasta työntekijän vahingoksi. Työtuomioistuin katsoi, ettei sillä ollut perusteita päätyä muunlaiseen arvioon myöskään asian TT 2008:12 yhteydessä.
Työtuomioistuin on myös tuomiossaan TT 2015:58 arvioinut edellä mainittua kunnallisen pääsopimuksen määräystä samalla tavalla kuin ratkaisuissa TT 2006:88 ja TT 2008:12. Kaikissa kolmessa asiassa kantajana on ollut työntekijäliitto. Asioissa TT 2006:88 ja 2015:58 kantaja on muun ohella vaatinut palkkasaatavia nimetyille työntekijöille. Asiassa TT 2008:12 kantaja ei ole esittänyt suoritusvaatimusta vaan on sen sijaan vaatinut vahvistettavaksi, että kanteessa nimetyllä työntekijällä oli ollut oikeus tehtäväkohtaisen palkan korotukseen tiettynä ajanjaksona. Työtuomioistuimen ratkaisussa TT 2015:58 on nimenomaisesti katsottu, että suoritusvaatimusten ja niiden perusteen vanhentumista ei voida tarkastella erillään toisistaan.
Kanneaika on oleellinen osa sitä kokonaisuutta, jota perustuslain 21 luvun 2 momentin säännökset oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä tarkoittavat ja josta perustuslain mukaan säädetään lailla (PeVL 41/2000 vp s. 7). Säännöksen nojalla jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa. Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on turvattu myös muun ohella Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa.
Oikeuskirjallisuudessa on lausuttu, että mikäli työehtosopimuksessa on sovittu laissa säädettyä lyhyemmistä kanneoikeuden vanhentumisajoista tai puhevallan käyttämisen määräajasta, tällaiset määräykset on katsottu pätemättömiksi silloin, kun on ollut kysymys työntekijän työsuhdesaatavia koskevasta vaatimuksesta. (Jorma Saloheimo, Työ- ja virkaehtosopimusoikeus, 2020, s. 116, 134 ja 169; näin myös Kari-Pekka Tiitinen ja Tarja Kröger, Työsopimusoikeus, 2012, s. 853 ja 862 sekä Outi Anttila et al., Työsuhdeasioiden käsikirja II, 2021, s. 1121) Edellä mainittuihin ratkaisuihin TT 2006:88, TT 2008:12 ja 2015:58 viitaten työtuomioistuin katsoo, että arvioitaessa kanneoikeuden vanhentumisaikoja tai puhevallan menettämistä koskevien määräysten pätevyyttä työsuhdesaatavia koskevassa asiassa ratkaisevaa merkitystä ei voida antaa sille, onko kantajana se työntekijä, jonka saatavia koskevista vaatimuksista asiassa on kysymys.
Työtuomioistuin toteaa, että riidanalaiset liittotason erimielisyysneuvottelujen menettelytapoja ja määräaikoja koskevat sopimusmääräykset voivat tulla sovellettaviksi ainoastaan ammattiliittoon kuuluvia työntekijöitä koskevissa asioissa. Perustuslain 6 §:n 1 momentissa on turvattu yhdenvertaisuus lain edessä. Pykälän 2 momentti sisältää syrjinnän kiellon. Perustuslain 13 §:n 2 momentissa on turvattu yhdistymisvapaus ja 21 §:ssä oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Työtuomioistuin on ratkaisussaan TT 2019:30 katsonut muun muassa edellä mainittuihin lainkohtiin viitaten, että ammatillisen yhdistymisvapauden käyttäminen ei voi käytettävissä olevan kanneajan osalta johtaa siihen, että yhdenvertaisuus lain edessä ei tosiasiassa toteudu.
Edellä selostetut seikat puoltavat tulkintaa, jonka mukaan ammatillista yhdistymisvapauttaan käyttävää järjestäytynyttä työntekijää ei voida asettaa järjestäytymätöntä työntekijää huonompaan asemaan, kun on kysymys työntekijän mahdollisuudesta saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Siten yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 1 luvun 14 §:n 3 momentin määräyksellä ei ole voitu käsillä olevassa asiassa rajoittaa kantajan mahdollisuutta saattaa asiansa työtuomioistuimen käsiteltäväksi. Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että Sivistystyönantajat ry:n ja Oulun yliopiston vaatimus kanteen hylkäämisestä kantajan puhevallan menettämisen johdosta on hylättävä.
Tuomiolauselma
Työtuomioistuin hylkää Sivistystyönantajat ry:n ja Oulun yliopiston vaatimuksen kanteen hylkäämisestä sen johdosta, että kantaja olisi menettänyt puhevaltansa asiassa yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 1 luvun 14 §:n 3 momentin määräyksen nojalla.
Jatkokäsittely
Asian käsittelyä jatketaan puheenjohtajan määräämällä tavalla.
Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Risto Niemiluoto puheenjohtajana sekä Markku Saarikoski, Mikko Nyyssölä, Merru Tuliara, Anu-Tuija Lehto ja Arja Pohjola jäseninä. Valmistelija on ollut Jaana Väisänen.
Ratkaisu on yksimielinen.