TT 2022:44

Kysymys lentoyhtiön liikennelentäjien oikeudesta päivärahaan työssään suorittamilta matkoilta.

Työehtosopimuksessa oli muun ohella sovittu, että liikennelentäjän ohjaajana suorittamien matkojen aiheuttamien lisämenojen korvaamiseksi yhtiö maksaa hänelle päivärahaa, ei kuitenkaan asemapaikalla suoritetusta lento- tai muusta palveluksesta. Työehtosopimuksessa oli myös sovittu, että päivärahojen osalta noudatetaan kulloinkin voimassa olevia veroviranomaisen päivärahamääräyksiä.

Asiassa oli riidatonta, että päivärahaa oli maksettu pitkään ja vakiintuneesti työehtosopimusosapuolten yhteisesti hyväksymän käytännön mukaisesti. Työtuomioistuin katsoi asiassa jääneen näyttämättä, että työnantajalla olisi ollut hyväksyttävä peruste muuttaa päivärahakäytäntöään yksipuolisesti aikaisemmasta tulkinnasta poikkeavaksi. Tuomiosta tarkemmin ilmenevillä perusteilla työtuomioistuin vahvisti, että työehtosopimusta oli tulkittava voimassa olevat verottajan määräykset ja ohjeet huomioon ottaen siten, että liikennelentäjän oikeus päivärahaan ei ollut riippuvainen siitä, aiheutuiko työmatkasta todellisia lisäkustannuksia, poistuiko työntekijä matkakohteessa lentokoneesta tai yöpyikö hän matkakohteessa. Työtuomioistuin vahvisti myös, että päivärahaan oikeuttavan työmatkan keston laskennan tuli määräytyä kulloinkin voimassa olevien verohallinnon ohjeiden ja määräysten mukaisesti siten, että matka-ajan laskenta alkoi työntekijän asemapaikasta ja päättyi asemapaikkaan.

Asia

Palkkaus

Kantaja

Suomen Liikennelentäjäliitto ry

Vastaajat

Palvelualojen työnantajat PALTA ry
X Oyj

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 18.3.2022
Pääkäsittely 24.5.2022

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Suomen Liikennelentäjäliitto ry:n välisessä 23.4.2021 - 30.9.2024 voimassa olevassa X Oyj:n liikennelentäjiä koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

19 MUUT KORVAUKSET

19.1 Päiväraha

19.1.1 Liikennelentäjän ohjaajana suorittamien matkojen aiheuttamien lisämenojen korvaamiseksi yhtiö maksaa hänelle päivärahaa, ei kuitenkaan asemapaikalla suoritetusta lento- tai muusta palveluksesta.
19.1.2 Päivärahojen osalta noudatetaan kulloinkin voimassaolevia veroviranomaisen päivärahamääräyksiä.
---
21 RUOKAILU

21.1 Yhtiö järjestää liikennelentäjien ruokailun lentotyöpäivinä kohtien 21.2-21.4 mukaisella tavalla.
21.2 Liikennelentäjä ei ole oikeutettu maksuttomaan tarjoiluun lentokoneessa, ottaen kuitenkin huomioon sen, mitä kohdissa 21.3-21.4 on sanottu.
21.3 Lentokoneessa on lennolla oltava joko kahvia, teetä tai virvoitusjuomia sekä pullotettua vettä ohjaajille tarjottavaksi tai heidän saatavillaan ohjaamosta poistumatta.
21.4 Lentotyöpäivinä, joiden kesto on viisi (5) tuntia tai enemmän, Yhtiö järjestää liikennelentäjille vähintään yhden (1) lämpimän ateriakokonaisuuden. Tämä ateria pyritään järjestämään siten, että se tarjoillaan sellaisena vuorokauden aikana, joka mahdollisimman hyvin vastaa yleisiä ruokailuaikoja. Muiden mahdollisten aterioiden määrästä ja tarjoiluajankohdasta sovitaan erikseen Yhdistyksen kanssa.
21.4.1 Lentotyöpäivinä, joiden suunniteltu työaika ylittää yhdeksän (9) tuntia, Yhtiö järjestää liikennelentäjälle kohdan 21.4 lisäksi toisen lämpimän aterian.
Pöytäkirjamerkintä: Tällä kohdalla ei muuteta vallitsevia käytäntöjä kauko- ja aikaeroliikenteessä.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA

Päivärahan maksamisesta on sovittu työehtosopimuksella viimeistään vuonna 1987. Työehtosopimuksen sanamuoto on ollut koko ajan saman sisältöinen siltä osin, että päivärahaa on suoritettu ”matkojen aiheuttamien lisämenojen” peittämiseksi ja että päivärahaoikeus on ollut sidottu muualla kuin asemapaikalla tapahtuvaan työskentelyyn eli lentämiseen joko kotimaassa tai ulkomailla.

Ilmailulainsäädännön mukaan lentotoiminnan harjoittajan on nimettävä kotiasema jokaiselle miehistön jäsenelle (EU-asetus 83/2014, 29.1.2014, asetuksen 2. jakso ORO.FTL.200 ”kotiasema”). Saman asetuksen mukaan ”kotiasemalla” tarkoitetaan lentotoiminnan harjoittajan miehistön jäsenelle nimeämää paikkaa, jossa miehistön jäsen tavallisesti aloittaa ja lopettaa työjakson tai peräkkäisten työjaksojen sarjan ja jossa lentotoiminnan harjoittaja ei tavallisesti vastaa hänen majoituksestaan (ORO.FTL.105 Määritelmät, kohta 14).

X Oyj:n liikennelentäjiä koskevan työehtosopimuksen 19.1.1 kohdan määräystä on sovellettu pitkään ja vakiintuneesti siten, että oikeus päivärahaan on syntynyt, kun työntekijä on työssään suorittanut matkan asemapaikalta (Helsinki-Vantaan lentoasema) koti- tai ulkomaille ja matka on kokonaiskestoltaan ylittänyt verohallinnon kulloisenkin päätöksen mukaiset tuntimäärät. Päivärahan maksaminen ei ole edellyttänyt todellisten lisämenojen aiheutumista, poistumista koneesta ulkoasemalla tai yöpymistä matkakohteessa. Ulkoasemalla tarkoitetaan sitä lentoasemaa, jonne Helsinki -Vantaan lentoasemalta kulloinkin lennetään. Ulkoasema voi olla kotimaassa tai ulkomailla.

Vuonna 1995 työehtosopimuksessa oli luovuttu niin kutsutusta reittipäivärahajärjestelmästä ja päivärahojen maksaminen oli sidottu kulloinkin voimassa olevien verohallituksen ohjeiden mukaisiin päivärahamääräyksiin.

Verohallinnon verovapaista matkakustannusten korvauksista vuonna 2021 antaman päätöksen (24.11.2020, dnro VH/7555/00.01.00/2020, jäljempänä verohallinnon päätös) 10 §:n mukaan päivärahalla tarkoitetaan korvausta kohtuullisesta ruokailu- ja muiden elinkustannusten lisäyksestä, joka palkansaajalle aiheutuu työmatkasta. Tällaisia lisääntyneitä kustannuksia voivat olla ruokailukustannusten ohella esimerkiksi vaatehuollosta ja yhteydenpidosta kotiin aiheutuneet kustannukset.

Verottaja on katsonut, että liikkuva työ oikeuttaa päivärahan maksamiseen. Aika, joka on laskettu päivärahaan oikeuttavaksi matkustusajaksi, on noudattanut kulloisiakin verottajan ohjeita. Ajanjakso on alkanut asemapaikalta ja päättynyt asemapaikalle palaamiseen. Päivärahan maksaminen ei ole edellyttänyt työntekijältä selvitystä matkan aikana aiheutuneista erityisistä kustannuksista.

X Oyj on toteuttanut 1.6.2021 toimintamallin muutoksen, jossa aiemmasta Helsinki-Vantaan lentoaseman miehistötilasta on luovuttu. Lentohenkilöstö ilmoittautuu työvuoroon ja lennonvalmistelu tehdään miehistötilan sijasta lähtökohtaisesti lentoaseman lähtöportilla tai lentokoneessa mobiilityökaluja hyödyntäen. Useimmiten matkustamohenkilöstön työ alkaa jo lähtöportilla. Tämä toimintamalli on ollut jo aikaisemmin käytössä ulkoasemilla. Toimintamallin muutos ei ole vaikuttanut työmatkoista työntekijöille mahdollisesti aiheutuvien elinkustannusten määrään.

Työnantaja on toimintamallin muutoksen yhteydessä samalla yksipuolisesti muuttanut päivärahojen maksukäytäntöä 1.6.2021 alkaen. Päivärahaan oikeuttavan matkustusajan laskeminen alkaa työnantajan uusien ohjeiden mukaan matkustuskohteessa siitä hetkestä, kun työntekijä poistuu lentokoneesta, ja päättyy siihen, kun työntekijä palaa matkakohteessa terminaaliin paluulennon valmisteluun liittyviä varsinaisia työtehtäviään varten. Päivärahakäytännön muutos ei ole perustunut verottajan päätöksessä tapahtuneeseen muutokseen vaan yksin edellä kuvattuun toimintamallin muutokseen. Päivärahan maksaminen ei muutoksen jälkeenkään ole edellyttänyt, että työntekijät esittävät selvitystä todellisten lisäkustannusten aiheutumisesta. Päivärahan maksamisperusteeksi riittää se, että lisäkustannusten syntyminen on ollut mahdollista. Todellisia lisäkustannuksia ei ole tarvinnut syntyä.

Riidanalaisia työehtosopimusmääräyksiä on tulkittava siten, että päiväraha maksetaan vain niissä tilanteissa, joissa verottaja pitää päivärahaa verottomana. Mikäli verottajan määräykset sallivat verottoman päivärahan maksamisen, tulee päiväraha maksaa. Lentohenkilökuntaan kuuluvan työntekijän oikeus koti- tai ulkomaan päivärahaan muusta kuin asemapaikalla suoritetusta työstä (työmatkasta) määräytyy kulloinkin voimassa olevan verohallinnon verovapaista matkakustannuksista antaman päätöksen mukaisesti. Työnantaja ei voi yksipuolisesti asettaa päivärahan maksamiselle lisäedellytyksiä, jotka eivät johdu verohallinnon verottomista matkakustannuksista antamasta päätöksestä.

Työnantaja on työehtosopimuksen nojalla tietyin edellytyksin velvollinen järjestämään henkilökunnalle ateriointimahdollisuuden työmatkojen aikana. Työnantajan lennolla tarjoama ateria on verotettava ateriaetu.

KANNE

Vaatimukset

Suomen Liikennelentäjäliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

1. vahvistaa, että X Oyj:n liikennelentäjiä koskevan työehtosopimuksen (23.4.2021-30.9.2024) 19.1 kohdan oikean tulkinnan mukaan

- liikennelentäjän oikeus päivärahaan ei ole riippuvainen siitä, aiheutuuko työmatkasta todellisia lisäkustannuksia,

- työntekijän oikeus päivärahaan ei ole riippuvainen siitä, poistuuko työntekijä ulkoasemalla lentokoneesta tai yöpyykö työntekijä työmatkan yhteydessä matkakohteessa, ja

- päivärahaan oikeuttavan työmatkan keston laskennan tulee määräytyä kulloinkin voimassa olevien verohallinnon ohjeiden ja määräysten mukaisesti siten, että työmatkan laskenta alkaa ja päättyy tarkemmin määritettynä ajankohtana työntekijän asemapaikasta/asemapaikkaan,

2. tuomitsee X Oyj:n hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

3. tuomitsee Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyönnistä ja

4. velvoittaa Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja X Oyj:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Liikennelentäjäliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 12.159,90 eurolla korkoineen.

Perusteet

Päivärahamääräys ja muutokset päivärahan maksamisessa

Vuodesta 1995 lukien päivärahojen maksaminen on tosiasiallisesti määräytynyt kulloistenkin vero-ohjeiden mukaan.

Työnantaja on kuitenkin yksipuolisesti muuttanut päivärahojen maksukäytäntöä 1.6.2021 alkaen muun muassa siten, että päivärahoja ei enää makseta lainkaan, jos lentoon ei sisälly koneesta poistumista tai yöpymistä (”layover”) matkustuskohteessa. Työnantajapuolen muuttunut tulkinta päivärahan maksuedellytyksistä on ilmeisen virheellinen ja työehtosopimuksen vakiintuneen tulkintakäytännön vastainen. Se ei myöskään vastaa sitä, miten työnantaja tai työnantajaliitto ovat itse päivärahojen maksuedellytyksiä tulkinneet tai miten verottaja on niitä aiemmin tulkinnut. X Oyj on selvittänyt päivärahojen maksuedellytyksiä verottajalta viimeksi vuonna 2018, eivätkä verottajan ohjeet tai määräykset ole estäneet päivärahan maksamista siten kuin se oli tapahtunut ennen 1.6.2021. Työnantajapuoli on myös keväällä 2022 matkustamohenkilökuntaa koskeneissa työehtosopimusneuvotteluissa tarjoutunut palauttamaan päivärahat ennalleen, mikäli työntekijäpuoli olisi suostunut eräisiin päivärahan kustannusvaikutusta vastaaviin ehtojen heikennyksiin. Kuitenkaan mitään lainsäädännön, verottajan määräysten tai ohjeiden tai työnteon järjestämiseen liittyvää reaalielämän muutosta ei ollut vastaavana aikana tapahtunut.

Todellisten lisämenojen aiheutuminen

Voimassa olevan työehtosopimuksen 19.1.1 kohdan sanamuoto ei ota kantaa siihen, tuleeko määräyksessä mainittuja lisäkustannuksia todellisuudessa aiheutua. Työehtosopimuksen kirjaus sisältää olettaman siitä, että työmatkasta yleensä lähtökohtaisesti aiheutuu työntekijälle korvattavia kustannuksia. Vastaavan kaltainen olettama sisältyy myös verohallinnon päätökseen verottomien päivärahojen maksuedellytyksistä, joten työehtosopimuskirjaus on sopusoinnussa verottajan määräysten kanssa. Kirjausta onkin luettava yhdessä työehtosopimuksen 19.1.2 kohdan kanssa, jossa päivärahan maksuedellytysten osalta viitataan verottajan kulloisiinkin päätöksiin.

Verohallinnon päätöksen mukaisen verottoman päivärahan maksaminen ei edellytä eikä ole edellyttänyt työntekijältä selvitystä todellisten kustannusten aiheutumisesta. Päiväraha voidaan maksaa verottomana, kun työmatkan kesto ylittää verottajan määrittelemät aikarajat. Tällaisia edellytyksiä ei voida asettaa myöskään työehtosopimuksen perusteella, koska työehtosopimuksessa viitataan suoraan verohallinnon asettamiin maksuedellytyksiin.

Päivärahan laskennassa huomioon otettava matkustusaika

Verohallinnon verovapaista matkakustannusten korvauksista antaman päätöksen 5 §:n mukaan varsinaisella työpaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa palkansaaja vakituisesti työskentelee. Jos palkansaajalla työn liikkuvuuden vuoksi ei ole paikkaa, jossa hän vakituisesti työskentelee, pidetään varsinaisena työpaikkana paikkaa, josta hän hakee työmääräykset, säilyttää työssä käyttämiään asusteita, työvälineitä tai työaineita, tai muuta työn tekemisen kannalta vastaavaa paikkaa.

Verottaja on pitkään jatkuneen tulkintakäytännön mukaisesti katsonut edellä tarkoitetuksi paikaksi X Oyj:n miehistö- tai toimintakeskuksen tai muun vastaavan paikan, josta työntekijä aloittaa työvuoronsa ja lennon valmistelut. Työmatkan ja myös päivärahaan oikeuttavan ajan on siten katsottu alkaneen asemapaikalta ennen työmatkaan sisältyvän yhden tai useamman lennon alkua ja päättyneen työmatkaan sisältyvän viimeisimmän lennon jälkeen. Tarkemmin alku- ja päättymisajankohtaan ovat vaikuttaneet kulloisetkin verottajan linjaukset.

Työnantajan muuttunut tulkinta on työehtosopimuksen sanamuoto ja vakiintunut tulkinta huomioon ottaen yllättävä ja ankara, ja se poikkeaa myös olennaisesti verottajan ohjeista. Ohjeissa ei ole tapahtunut sellaista muutosta, jonka perusteella päivärahan maksukäytäntöä voitaisiin tai tulisi muuttaa. Työnantajan päivärahan maksamiselle asettamat uudet lisäedellytykset eivät ole johdettavissa työehtosopimuksesta tai verottajan ohjeista. Työnantaja on hakenut päivärahakäytännön muutoksella ainoastaan kustannusten alenemista.

Hyvityssakot

Työnantaja on 1.6.2021 lukien lakkauttanut päivärahan maksamisen muutoin kuin työmatkan sisältäessä layoverin. Yöpymisenkin osalta päivärahaan oikeuttavaa ajanjaksoa on muutettu olennaisesti työntekijän vahingoksi. Muutos koskee kaikkia lentäjiä ja on siten vaikutuksiltaan huomattavan laaja. Päivärahojen maksamisella on myös yksittäiselle työntekijälle suuri taloudellinen merkitys. Työnantajan muutokset päivärahan maksukäytäntöön ovat olleet selvästi työehtosopimuksen vastaisia.

Työehtosopimuksen sanamuoto sekä erityisesti pitkään jatkunut ja vakiintunut soveltamiskäytäntö huomioon ottaen soveltamisesta ei ole voinut olla epäselvyyttä. Työnantaja on tämän vuoksi tuomittava hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta.

Palvelualojen työnantajat PALTA ry ei ole välittömästi korjannut jäsenyrityksensä ilmeisen virheellistä ja työehtosopimuksen vastaista menettelyä. Työnantajaliiton on siten katsottava laiminlyöneen työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa.

VASTAUS

Vaatimukset

Palvelualojen työnantajat PALTA ry ja X Oyj ovat yhteisessä vastauksessaan vaatineet, että kanne hylätään ja Suomen Liikennelentäjäliitto ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset arvonlisäverottamat oikeudenkäyntikulut 5.432,31 eurolla korkoineen.

Perusteet

Päivärahamääräys ja muutokset päivärahan maksamisessa

X Oyj:n lennonvalmistelun toimintamallin muutoksesta 1.6.2021 lukien päivärahaa on maksettu vain sellaisilta lennoilta, joilla työntekijä poistuu lentokoneesta ulkoasemalla työajan päättymisen jälkeen. Päivärahojen määräytymisperusteet ovat muutoin säilyneet ennallaan. Päiväraha on maksettu 1.6.2021 lukien aiemman mukaisesti ajalta, jolta työntekijälle voi aiheutua ruokailu- ja muiden elinkustannusten lisäystä. Päiväraha on siten voitu verohallinnon päätöksen mukaisesti käytännössä maksaa tilanteessa, jossa työntekijä on poistunut lentokoneesta tai joutunut yöpymään ulkoasemalla. Muussa tapauksessa elinkustannusten lisäystä ei ole voinut syntyä.

Vastaajapuolen tarkoituksena ei ole ollut matkustamohenkilökunnan työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä keväällä 2022 myöntää kantajan kannevaatimuksia oikeiksi vaan etsiä asiaan sovinnollista ratkaisua.

Todellisten lisämenojen aiheutuminen

Työehtosopimuksen tulkinnassa on annettava merkitystä verolainsäädännölle sekä verohallinnon päätökselle ja ohjeille päivärahan maksuedellytyksistä.

Tuloverolain (1535/1992) 71 §:n 1 momentin mukaan veronalaista tuloa ei ole työnantajalta työmatkasta saatu päiväraha. Lain 72 §:n 1 momentin mukaan työmatkalla tarkoitetaan matkaa, jonka verovelvollinen tilapäisesti tekee työhön kuuluvien tehtävien suorittamiseksi erityiselle työntekemispaikalle. Lain 73 §:n 1 momentin mukaan verohallinto antaa vuosittain etukäteen tarkemmat määräykset verovapaiden matkakustannusten korvausten perusteista ja määristä.

Verohallinnon verovapaista matkakustannusten korvauksista vuonna 2021 antaman päätöksen (24.11.2020, dnro VH/7555/00.01.00/2020, jäljempänä verohallinnon päätös) 1 §:n mukaan vuodelta 2021 toimitettavassa verotuksessa verosta vapaaksi katsottavien matkakustannusten korvausten perusteet ja määrät ovat päätöksessä mainitut. Päätöksen 2 §:n mukaan matkakustannuksia ovat verovelvolliselle Suomessa tai ulkomailla tehdystä työmatkasta aiheutuneet kustannukset. Päätöksen 10 §:n mukaan päivärahalla tarkoitetaan korvausta kohtuullisesta ruokailu- ja muiden elinkustannusten lisäyksestä, joka palkansaajalle aiheutuu työmatkasta.

Verohallinnon työmatkakustannusten korvauksista verotuksessa antaman ohjeen (21.5.2021, diaarinumero VH/1520/00.01.00/2021, jäljempänä verohallinnon ohje) 8.1.3 kohdassa todetun mukaan työsuhteessa kustannusten korvauksia maksettaessa sovelletaan kahta eri normistoa. Maksettavat korvaukset määräytyvät työehtosopimuksen perusteella. Korvausten verotus ratkaistaan kuitenkin tuloverolain ja edellä mainitun verohallinnon päätöksen perusteella. Työehtosopimuksen määräykset eivät siis tee korvauksista verovapaita. Toisaalta verohallinnon päätös ei velvoita työnantajia maksamaan korvauksia.

Verohallinnon ohjeen 8.3.3 kohdassa todetaan, että päiväraha on tarkoitettu korvaamaan työmatkasta aiheutuneita lisääntyneitä elantokustannuksia.

Työehtosopimuksella on sovittu, että päivärahojen osalta noudatetaan kulloinkin voimassa olevia verohallituksen päivärahamääräyksiä.

Päiväraha on tarkoitettu korvaamaan työmatkasta aiheutuneita lisääntyneitä elinkustannuksia. Työntekijällä ei ole normaalisti velvollisuutta selvittää, onko hänelle työmatkalla aiheutunut päivärahalla korvattavia kustannuksia. Lähtö-kohtana on olettama siitä, että tällaisia kustannuksia syntyy.

Päivärahan maksamiselle ei kuitenkaan ole verohallinnon päätöksen 10 §:ssä todettuja perusteita, jos lisääntyneitä elinkustannuksia ei voi syntyä. Vastaava periaate on kirjattu työehtosopimuksen 19.1 §:n 1 kohtaan.

Työntekijän matka-aika lentokoneessa on samalla kokonaan hänen työaikaansa. Työntekijän toimintamahdollisuudet tänä aikana ovat työtehtävistä ja -olosuhteista johtuen rajoitetut. Esimerkiksi ruokailu on tehtävä lentokoneessa, koska lentokoneesta ei voi poistua matkan aikana. Työntekijöille ei voi syntyä päivärahalla korvattavia kustannuksia lennon aikana silloin, kun työntekijä ei voi poistua lentokoneesta.

Verohallinnon ohjeessa todetaan, että huomattavin päivärahalla korvattava kustannuserä on ruokailusta aiheutuneet kustannukset. Lennoilla tarjotaan työehtosopimuksen 19.1 §:n 1 kohdan mukaisesti ateria ja kaukolennoilla kaksi ateriaa sekä välipalatuotteita ja virvokkeita. Näin ollen työntekijöiden elinkustannukset eivät tältä osin lisäänny työmatkan takia.

Työehtosopimuksen perusteella maksetaan vain verosta vapaana maksettavissa oleva päiväraha. Verovapaus perustuu verohallinnon päätökseen, joka puolestaan perustuu tuloverolaissa säädettyyn. Tuloverolaissa säädetty matkakustannusten korvaamisen peruste ei täyty, jos työmatkasta ei voi syntyä korvattavia kustannuksia.

Verohallinnon ohjeita ei voida pitää velvoittavina. X Oyj ei ole asettanut käsiteltävässä asiassa vaatimuksessa mainittuja lisäedellytyksiä, jotka eivät johtuisi verohallinnon päätöksestä.

Päivärahan laskennassa huomioon otettava matkustusaika

X Oyj:n lennonvalmistelun toimintamallin muutoksesta lukien päivärahan perusteena ulkoasemilla on matka-aika, jolta työntekijälle voi aiheutua ruokailu- ja muiden elinkustannusten lisäystä. Päivärahakäytännön uudelleenarviointi on johtunut osaltaan toimintamallin muutoksesta ja yhdenmukaisen käytännön vaatimuksesta. Arvioinnissa olennaisia ovat olleet työehtosopimuksen ja verohallinnon päätöksen asettamat edellytykset siitä, että päivärahan maksaminen verosta vapaana edellyttää elinkustannusten lisääntymistä työmatkan aikana.

Lennonvalmistelun toimintamallin muutos ja miehistötilasta luopuminen ovat johtaneet siihen, että lentohenkilöstön varsinainen työpaikka ei enää ole kotiaseman miehistötila niin kuin se on kuvattu verohallinnon ohjeen 3.5 kohdassa. Tästä syystä verohallinnon päivärahamääräysten soveltamisedellytykset ovat muuttuneet. Se, että päiväraha on aikaisemmin maksettu myös sellaiselta työmatkalta, jonka aikana työntekijä ei ole voinut poistua lentokoneesta, ei muuta asian arviointia.

Verohallinnon päätöksessä ei ole määrätty työmatkan kestoa laskettaessa matkan alkamis- ja päättymisajankohtaa, vaikka päätöksen 6 §:ssä on määrätty matkavuorokauden laskennan alkamis- ja päättymispaikasta.

Matkavuorokauden laskennan alkamis- ja päättymispaikkaa koskevalla määräyksellä ei kuitenkaan ole välttämätöntä yhteyttä siihen, mitä ajanjaksoa matkasta on pidettävä kustannusten korvausten tarkoitus huomioon ottaen päivärahaan oikeuttavana. Päivärahaan oikeuttava työmatkan kesto voi poiketa työmatkan kokonaiskestosta. Tämän mukaisesti päivärahaa voidaan maksaa ajalta, joka alkaa työntekijän poistuttua lentokoneesta ja päättyy hänen palaamiseensa lentokoneeseen.

Hyvityssakot

X Oyj ei ole rikkonut työehtosopimusta tietensä eikä Palvelualojen työnantajat PALTA ry ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Asiassa on paljolti kysymys verohallinnon päätöksen vaikutuksesta ratkaisuun. Päivärahan maksamisen perusteeksi on asetettu se, että työmatkasta voi aiheutua elinkustannusten lisäystä. Muutoksesta työntekijälle aiheutuvia taloudellisia vaikutuksia on tarkasteltava vain siitä näkökulmasta, tulevatko työntekijälle aiheutuneet lisäkustannukset päivärahalla korvatuiksi.

Työehtosopimuksessa on sen sanamuodon mukaisesti sovittu, että työnantaja maksaa päivärahaa matkojen työntekijälle aiheuttamien lisämenojen peittämiseksi. Kysymys edellytyksistä päivärahan maksamiseen verosta vapaana nyt käsiteltävän tapauksen olosuhteissa on vähintäänkin epäselvä, kun otetaan huomioon verosta vapaana maksettavien korvausten laissa säädetyt ja verohallinnon päätöksessä määrätyt, edellä selostetut perusteet.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Yhtiön tiedote 6.5.2021
2. Ote työehtosopimuksesta 1.3.1987-31.5.1989
3. Ote työehtosopimuksesta 1.4.1995-31.1.1998
4. A:n sähköposti 11.1.2018
5. Kokonaisesitys 10.1.2022
6. Laskelma

Kantajan henkilötodistelu

1. B, pääluottamusmies
2. C, varapääluottamusmies
3. D, Suomen Liikennelentäjäliitto ry:n entinen varapuheenjohtaja
4. E, Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n lakimies

Vastaajien henkilötodistelu

1. F, International HR Lead, X Oyj

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Vahvistusvaatimukset

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys X Oyj:n liikennelentäjiä koskevan työehtosopimuksen päivärahaa koskevien määräysten tulkinnasta. Työehtosopimuksen kohdassa 19.1.1 on sovittu, että liikennelentäjän ohjaajana suorittamien matkojen aiheuttamien lisämenojen korvaamiseksi yhtiö maksaa hänelle päivärahaa, ei kuitenkaan asemapaikalla suoritetusta lento- tai muusta palveluksesta. Asiassa on riidatonta, että asemapaikalla tarkoitetaan työehtosopimuksessa Helsinki-Vantaan lentoasemaa. Sopimuksen kohdan 19.1.2 mukaan päivärahojen osalta noudatetaan kulloinkin voimassaolevia veroviranomaisen päivärahamääräyksiä.

Kantaja on vaatinut vahvistettavaksi työehtosopimuksen kohdan 19.1 tulkinnan, jonka mukaan liikennelentäjän oikeus päivärahaan ei ole riippuvainen siitä, aiheutuuko työmatkasta todellisia lisäkustannuksia, tai siitä, poistuuko työntekijä ulkoasemalla lentokoneesta tai yöpyykö työntekijä työmatkan yhteydessä matkakohteessa. Ulkoasemalla tarkoitetaan sitä lentoasemaa, jonne Helsinki -Vantaan lentoasemalta kulloinkin lennetään. Vahvistettavaksi on vaadittu myös, että päivärahaan oikeuttavan työmatkan keston laskennan tulee määräytyä kulloinkin voimassa olevien verohallinnon ohjeiden ja määräysten mukaisesti siten, että työmatkan laskenta alkaa ja päättyy tarkemmin määritettynä ajankohtana työntekijän asemapaikasta/asemapaikkaan. Vastaajat ovat vastustaneet kaikkia vahvistusvaatimuksia.

Oikeus päivärahaan

Työtuomioistuin katsoo sopimuksen 19.1.1 kohdan sanamuodon viittaavan siihen, että päivärahan maksamisen on tarkoitettu liittyvän matkoista aiheutuneisiin todellisiin lisämenoihin. Päivärahaa koskevissa määräyksissä ei ole nimenomaista mainintaa lentokoneesta poistumisesta ulkoasemalla tai yöpymisestä matkakohteessa. Riidanalaisten työehtosopimusmääräysten alkuperäisestä tarkoituksesta ei ole esitetty näyttöä. Koska määräykset ovat vanhoja, niiden tulkinnassa voidaan antaa huomattavaa merkitystä mahdolliselle vakiintuneelle, sopimusosapuolten yhteisesti hyväksymälle soveltamiskäytännölle.

Asiassa on riidatonta, että X Oyj:n liikennelentäjiä koskevan työehtosopimuksen 19.1.1 kohdan määräys on ollut voimassa olennaisilta osiltaan samansisältöisenä ainakin vuodesta 1987 lukien. Määräystä on sovellettu pitkään ja vakiintuneesti siten, että oikeus päivärahaan on syntynyt, kun työntekijä on työssään suorittanut matkan asemapaikalta koti- tai ulkomaille ja matka on kokonaiskestoltaan ylittänyt verohallinnon kulloisenkin päätöksen mukaiset tuntimäärät. Päivärahan maksaminen ei ole edellyttänyt todellisten lisämenojen aiheutumista, poistumista koneesta ulkoasemalla tai yöpymistä matkakohteessa, vaikka sanamuotoon sinänsä on sisältynyt maininta ”matkojen aiheuttamien lisämenojen” korvaamisesta koko määräyksen voimassaolon ajan. Työntekijän oikeus päivärahaan on määräytynyt kulloinkin voimassa olleen verottajan verovapaista matkakustannuksista antaman päätöksen mukaisesti.

Kantajan todistajat pääluottamusmies B, varapääluottamusmies C ja Suomen Liikennelentäjäliitto ry:n entinen varapuheenjohtaja D ovat kukin olleet työssä X-konsernissa 1980- tai 1990-luvulta lukien. He ovat kertoneet, että työnantaja ei ollut koskaan tiedustellut, oliko työssä tehdyistä matkoista aiheutunut todellisia lisäkustannuksia. Heidän mukaansa lisäkustannuksia voi aina aiheutua vähintäänkin ruoasta ja juomista.

Työtuomioistuin toteaa, että edellä kuvattu soveltamiskäytäntö on ollut kummankin työehtosopimusosapuolen hyväksymä. Lisämenojen aiheutumista ei ole käytännössä edellytetty, vaikka riidanalaisen työehtosopimusmääräyksen osana on aina ollut maininta siitä, että päivärahaa maksetaan lisämenojen korvaamiseksi. Todistajien B, C ja D yhdenmukaiset kertomukset vastaavat tältä osin asianosaisten riidattomiksi toteamia seikkoja. Työehtosopimuksessa ei ole lausuttu siitä, miten poistuminen koneesta ulkoasemalla tai yöpyminen matkakohteessa vaikuttaa päivärahan maksamiseen, joten näiltä osin sopimuksen tulkinta on perustettava vakiintuneeseen soveltamiskäytäntöön. Työtuomioistuin katsoo näillä perusteilla, että työehtosopimusta on ollut tulkittava siten, että päivärahan maksaminen ei ole edellyttänyt todellisten lisämenojen aiheutumista, poistumista koneesta ulkoasemalla tai yöpymistä matkakohteessa.

Päivärahaan oikeuttavan ajan laskeminen

Työtuomioistuin katsoo työehtosopimuksen 19.1.2 kohdan sanamuodon viittaavan siihen, että verottajan määräyksillä päivärahojen maksamisesta on tarkoitettu olevan vaikutusta päivärahojen maksamiseen X Oyj:ssä.

Asiassa on riidatonta, että verottaja on katsonut liikkuvan työn oikeuttavan päivärahan maksamiseen. Aika, joka on laskettu päivärahaan oikeuttavaksi matkustusajaksi, on noudattanut kulloisiakin verottajan ohjeita. Päivärahan maksaminen ei ole edellyttänyt työntekijältä selvitystä matkan aikana aiheutuneista erityisistä kustannuksista. Mikäli verottajan määräykset sallivat verottoman päivärahan maksamisen, tulee päiväraha maksaa.

Kirjallisena todisteena on esitetty 29.5.1996 päivätty X:n matkustamopalvelun tiedote. Siinä on muun ohella todettu, että ”[k]evään 1995 työehtosopimusratkaisun yhteydessä sovittiin siirtymisestä verohallituksen mukaiseen päivärahajärjestelmään 1.4.1995 lukien.”

B, C ja D ovat kertoneet, että ennen 1.6.2021 päivärahaa oli vakiintuneesti maksettu sekä kotimaan- että ulkomaanlennoilta siten, että päivärahaan oikeuttavan matkustusajan laskeminen oli alkanut ennen lennon lähtöä Helsinki-Vantaan lentoasemalta ja päättynyt paluun jälkeen. Todistajien kertomusten mukaan päivärahaan oikeuttava matkustusaika oli alkanut ja päättynyt verottajan kulloinkin hyväksymien aikojen mukaisesti. Kun verottaja oli lyhentänyt aikaa, jonka se oli hyväksynyt matkustusajaksi ennen lennon lähtöä ja paluun jälkeen, päivärahaan oikeuttavan ajan laskemista oli muutettu X Oyj:ssä verottajan ratkaisua vastaavasti.

Työtuomioistuin katsoo edellä riidattomaksi todetun soveltamiskäytännön, kirjallisen todisteen ja todistajankertomusten perusteella, että päivärahaan oikeuttavaksi matkustusajaksi hyväksytty aika on vakiintuneesti seurannut kulloisiakin verottajan ratkaisuja. Tämä käytäntö on sopusoinnussa sopimusmääräyksen sanamuodosta saatavan käsityksen kanssa. Riidatonta on, että päiväraha tulee maksaa, jos verottajan määräykset sallivat verottoman päivärahan maksamisen. Verottaja ratkaisee, kuinka paljon aikaa se hyväksyy ennen lennon lähtöä Helsingistä ja lennon paluun jälkeen verottomaan päivärahaan oikeuttavaksi ajaksi. Näillä perusteilla riidanalaista työehtosopimusmääräystä on tullut tulkita siten, että päivärahaan oikeuttavan työmatkan keston laskennan tulee määräytyä kulloinkin voimassa olevien verohallinnon ohjeiden ja määräysten mukaisesti siten, että työmatkan laskenta alkaa ja päättyy tarkemmin määritettynä ajankohtana työntekijän asemapaikasta/asemapaikkaan.

Yhtiön toimintamallin muutoksen merkitys ja johtopäätökset

X Oyj on toteuttanut 1.6.2021 toimintamallin muutoksen, jossa aiemmasta Helsinki-Vantaan lentoaseman miehistötilasta on luovuttu. Lentohenkilöstö ilmoittautuu työvuoroon ja lennonvalmistelu tehdään miehistötilan sijasta lähtökohtaisesti lentoaseman lähtöportilla tai lentokoneessa mobiilityökaluja hyödyntäen. Toimintamallin muutos ei ole vaikuttanut työmatkoista työntekijöille mahdollisesti aiheutuvien elinkustannusten määrään.

Työnantaja on toimintamallin muutoksen yhteydessä samalla yksipuolisesti muuttanut päivärahojen maksukäytäntöä 1.6.2021 alkaen. Päivärahaan oikeuttavan matkustusajan laskeminen alkaa työnantajan uusien ohjeiden mukaan matkustuskohteessa eli ulkoasemalla siitä hetkestä, kun työntekijä poistuu lentokoneesta, ja päättyy siihen, kun työntekijä palaa matkakohteessa terminaaliin paluulennon valmisteluun liittyviä varsinaisia työtehtäviään varten. Päivärahakäytännön muutos ei ole perustunut verottajan päätöksessä tapahtuneeseen muutokseen vaan yksin edellä kuvattuun toimintamallin muutokseen. Päivärahan maksaminen ei muutoksen jälkeenkään ole edellyttänyt, että työntekijät esittävät selvitystä todellisten lisäkustannusten aiheutumisesta. Päivärahan maksamisperusteeksi riittää se, että lisäkustannusten syntyminen on ollut mahdollista. Todellisia lisäkustannuksia ei ole tarvinnut syntyä.

Käsillä olevassa asiassa kantaja on riitauttanut työnantajan oikeuden muuttaa yksipuolisesti päivärahan maksamiskäytäntöä edellä kuvatulla tavalla. Vastaajat ovat vedonneet kanteen kiistämisen perusteena siihen, että Helsinki-Vantaan lentoasemalla 1.6.2021 toteutettu toimintamallin muutos oli antanut perusteen soveltaa työehtosopimusta aikaisemmasta poikkeavalla tavalla.

Kirjallisina todisteina esitetyistä 10.1.2022 päivätystä kokonaisesityksestä ja siihen liittyvästä laskelmasta ilmenee, että työnantaja on vuoden 2022 työehtosopimusneuvotteluissa esittänyt vaihtoehdon, jossa päivärahan maksaminen olisi palautettu aikaisemman käytännön mukaiseksi. Esitykseen liittyvän laskelman mukaan aikaisempaan päivärahakäytäntöön palaaminen olisi tullut maksamaan työnantajalle vuodessa 5,1 miljoonaa euroa. Esityksen ehtona oli, että työntekijäpuolen tuli hyväksyä työehtosopimukseen muutoksia, joilla työnantaja olisi saanut vuodessa 5 miljoonan euron kustannussäästön.

B, C ja D ovat kertoneet katsovansa, että päivärahan maksamiskäytäntöön tehdyllä muutoksella ei ollut ollut muuta syytä kuin työnantajan säästötoimet. Mikään päivärahaoikeuteen vaikuttava asia, kuten työehtosopimuskirjaukset tai verohallinnon määräykset, ei ollut muuttunut vuonna 2021. C:n ja D:n mukaan työnantaja oli kertonut, että työnantajapuolen muuttunut työehtosopimuksen tulkinta oli ollut seurausta siitä, että työntekijät eivät olleet suostuneet työnantajan ehdottamaan säästösopimukseen. B ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n lakimies E ovat kertoneet työnantajan ilmoittaneen vuoden 2022 työehtosopimusneuvotteluissa, että mikäli työehtosopimuksella päästäisiin sovintoon 5,1 miljoonan euron suuruisista muun ohella palkkaan kohdistuvista säästöistä, työnantaja olisi valmis palauttamaan päivärahan maksamiskäytännön entiselleen.

Työtuomioistuin katsoo, että päivärahan laskennassa käytettävän matkustusajan laskentaan ei välittömästi vaikuta se, katsotaanko työajan alkavan ja työvuoroihin ilmoittautumisen tapahtuvan Helsinki-Vantaan lentoasemalla esimerkiksi miehistötilassa tai lähtöportilla. X Oyj:n toimintamallin muutokseen liittynyt miehistötilasta luopuminen ei myöskään liity siihen, katsotaanko lentoihin kuluva aika ja mahdollisesti jokin aika Helsinki-Vantaan lentoasemalla ennen ja jälkeen lennon päivärahaan oikeuttavaksi ajaksi. Toimintamallin muutos, jossa miehistötilasta on luovuttu, ei siten liity päivärahaan oikeuttavan ajan määräytymiseen. Toimintamallin muutoksella ei ole ollut vaikutusta myöskään siihen, voiko työntekijälle aiheutua työmatkasta lisäkustannuksia. Toimintamallin muutoksella ei siten voida katsoa olevan todellista yhteyttä päivärahakäytännön muuttamiseen. Työtuomioistuin katsoo työnantajan 10.1.2022 päivätyllä kokonaisesityksellä ja siihen liittyvällä laskelmalla sekä B:n, C:n, D:n ja E:n kertomuksilla näytetyksi, että muuttamalla päivärahan laskentatapaa työnantaja on saanut alennettua omia kustannuksiaan.

Työtuomioistuin on edellä katsonut, että riidanalaisia työehtosopimusmääräyksiä on tullut tulkita kanteessa esitetyillä tavoilla. Asiassa on jäänyt näyttämättä, että työnantajalla olisi ollut hyväksyttävä peruste muuttaa päivärahakäytäntöään yksipuolisesti vuonna 2021 aikaisemmasta tulkinnasta poikkeavaksi. Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että kanteessa esitetyt vahvistusvaatimukset on hyväksyttävä.

Hyvityssakot

X Oyj:llä ei ole ollut oikeutta yksipuolisesti muuttaa päivärahan maksukäytäntöä, jota oli noudatettu työehtosopimuksen nojalla pitkäaikaisesti ja vakiintuneesti. Asia ei ole ollut siinä määrin tulkinnanvarainen tai epäselvä, että vaatimus hyvityssakkojen tuomitsemisesta olisi hylättävä. Siten X Oyj on tuomittava työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta. Palvelualojen työnantajat PALTA ry on tuomittava työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyönnistä.

Hyvityssakkojen määriä harkitessaan työtuomioistuin on ottanut huomioon työehtosopimuslain 10 §:ssä mainitut seikat.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla Palvelualojen työnantajat PALTA ry ja X Oyj ovat asian hävitessään velvollisia yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Liikennelentäjäliitto ry:n oikeudenkäyntikulut. Vastaajat ovat hyväksyneet kantajan oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen määrältään.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että 23.4.2021-30.9.2024 voimassa olevaa X Oyj:n liikennelentäjiä koskevan työehtosopimuksen 19.1 kohtaa on tulkittava kulloinkin voimassa olevat verottajan määräykset ja ohjeet huomioon ottaen siten, että

- liikennelentäjän oikeus päivärahaan ei ole riippuvainen siitä, aiheutuuko työmatkasta todellisia lisäkustannuksia,

- työntekijän oikeus päivärahaan ei ole riippuvainen siitä, poistuuko työntekijä ulkoasemalla lentokoneesta tai yöpyykö työntekijä työmatkan yhteydessä matkakohteessa, ja

Työtuomioistuin tuomitsee X Oyj:n maksamaan Suomen Liikennelentäjäliitto ry:lle 2.000 euroa hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n maksamaan Suomen Liikennelentäjäliitto ry:lle 3.000 euroa hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Palvelualojen työnantajat PALTA ry ja X Oyj velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Liikennelentäjäliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 12.159,90 eurolla, mille määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antamispäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Risto Niemiluoto puheenjohtajana sekä Pirjo Aaltonen, Markus Äimälä, Kristel Nybondas, Anu-Tuija Lehto ja Satu Tähkäpää jäseninä. Valmistelija on ollut Jaana Väisänen.

Tuomio on yksimielinen.

‍