TT 2022:40

Työehtosopimusmääräyksen mukaan jos sairaudesta tai tapaturmasta aiheutunut työkyvyttömyys on alkanut jostakin toisesta sairaudesta tai tapaturmasta aiheutuneen työkyvyttömyyden aikana tai välittömästi sen jälkeen eikä työntekijä ole ollut välillä työkykyisenä työssä, katsotaan sairausajanjaksot sairausajan palkan maksamisen kannalta samaksi työkyvyttömyydeksi.

Määräyksen tarkoituksesta ei ollut selvitystä, joten tulkinnan lähtökohdaksi oli otettava määräyksen sanamuoto. Työtuomioistuin katsoi, että määräykseen kirjattujen kahden edellytyksen yhtäaikainen täyttyminen ei ollut käytännössä mahdollista. Työtuomioistuin katsoi määräykseen kirjatun nimenomainen ehdon työkykyisenä työssä olemisesta puoltavan enemmän tulkintaa, jonka mukaan uuden sairausajan palkanmaksukauden alkaminen edellytti työssäkäyntiä työkyvyttömyysjaksojen välissä. Asiassa jäi näyttämättä, että työehtosopimukseen osallisilla liitoilla olisi ollut tarkoitus rinnastaa työllistymisvapaa työssäoloon sovellettaessa työehtosopimuksen määräyksiä sairausajan palkanmaksuvelvollisuudesta. (Ään.)

Asiassa oli kysymys myös arkipyhäkorvauksista.

Asia

Palkkaus

Kantaja

Teollisuusliitto ry

Vastaaja

Metsäteollisuus ry

Kuultava

X Oyj

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 14.10.2021
Pääkäsittely 8.4.2022

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Teollisuusliitto ry:n ja Metsäteollisuus ry:n välinen mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimus (23.2.2020 – 31.12.2021) on sisältänyt muun ohessa seuraavat määräykset:
---
20 § Arkipyhäkorvaus

Tuntipalkkaiselle työntekijälle maksetaan muuksi viikonpäiväksi kuin lauantaiksi tai sunnuntaiksi sattuvalta ensimmäiseltä ja toiselta joulupäivältä, loppiaiselta, pitkäperjantailta, toiselta pääsiäispäivältä, vapunpäivältä, helatorstailta ja juhannusaatolta arkipyhäkorvauksena 8 tunnin palkka keskituntiansion mukaan.
Arkipyhäkorvaus maksetaan kuitenkin vain työntekijälle, jonka työsuhde on yhtäjaksoisesti kestänyt vähintään yhden kuukauden ennen kyseistä arkipyhää ja edellyttäen, että työntekijä on ollut työtuntijärjestelmän mukaisesti työssä joko viimeisenä arkipyhää edeltäneenä tai sen jälkeen lähinnä seuraavana työpäivänä.
Jos edellisen kappaleen mukainen edellytyssääntö aiheuttaisi arkipyhäkorvauksen menetyksen useilta peräkkäisiltä arkipyhiltä, menetys koskee vain yhtä mainituista arkipyhistä.
Arkipyhäkorvaus maksetaan myös arkipyhiltä, jotka sattuvat:

• vuosiloman ajaksi
• ajalle, jolta työntekijälle maksetaan sairausajan palkkaa
• 28 §:ssä tarkoitetun lapsen sairaudesta johtuvan palkallisen poissaolon ajaksi
• taloudellisista ja tuotannollisista syistä johtuvan lomautuksen ensimmäisten 15 kalenteripäivän ajaksi.

Arkipyhäkorvausta ei makseta, jos poissaolo työpäivänä on johtunut muusta kuin hyväksyttävästä syystä.

---
27 § Sairausajan palkka
27.1 Sairausajan palkanmaksua koskevat yleiset määräykset

Sairausajan palkan maksamisen edellytykset ovat seuraavat:

• Työntekijä on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt tekemästä työtä.
• Työntekijä on viipymättä ilmoittanut työkyvyttömyydestään työnantajalle ja sairausajan palkan perusteissa tai määrässä ei ole epäselvyyttä
• Työntekijä on esittänyt työkyvyttömyydestä työnantajan hyväksymän selvityksen
---

Sairausajan palkka maksetaan työkyvyttömyysajanjaksolta seuraavasti:

Työsuhde jatkunut yhdenjaksoisesti .......................Ajanjakso
ennen työkyvyttömyyden alkua................................kalenteripäivinä

vähintään 1 kk mutta alle 3 vuotta..........................28 päivää
vähintään 3 vuotta mutta alle 5 vuotta...................35 päivää
vähintään 5 vuotta mutta alle 10 vuotta.................42 päivää
vähintään 10 vuotta tai kauemmin..........................56 päivää
--

Jos työntekijän työkyvyttömyys saman sairauden johdosta alkaa uudelleen 30 päivän kuluessa siitä päivästä, jolta hänelle viimeksi maksettiin sairausajan palkkaa tai sairausvakuutuslain mukaista sairauspäivärahaa, ei työntekijä ole oikeutettu uuteen 5. kohdan mukaiseen korvausajanjaksoon.
Jos sairaudesta tai tapaturmasta aiheutunut työkyvyttömyys on alkanut jostakin toisesta sairaudesta tai tapaturmasta aiheutuneen työkyvyttömyyden aikana tai välittömästi sen jälkeen eikä työntekijä ole ollut välillä työkykyisenä työssä, katsotaan sairausajanjaksot sairausajan palkan maksamisen kannalta samaksi työkyvyttömyydeksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA

A työskenteli X Oyj:n eräällä sahalla sahatyöntekijänä toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa 13.2.2017 alkaen. A oli todettu työterveyslääkärin lääkärinlausunnoilla työkyvyttömäksi seuraavina ajanjaksoina:

9.-15.1.2020..................................M75.1 (kiertäjäkalvosinoireyhtymä)
16.-24.1.2020............................... M75.1
25.1.-7.2.2020.............................. M75.1
8.-17.2.2020..................................M75.1

24.-26.2.2020................................M23.9 (määrittelemätön polvinivelen vamma)
27.2.-2.3.2020...............................M23.9
2.-8.3.2020....................................M65.2 (jännetulehduksen leviäminen)
9.-15.3.2020..................................M65.2
16.3.-29.3.2020.............................M65.2

14.-17.4.2020................................M77.1 (kyynärpään seudun kipu)

20.-29.4.2020................................M77.1

Teollisuusliitto ry:n järjestämien työtaistelutoimien johdosta alalla oli ollut 17.-23.2.2020 työtaistelu, johon A oli osallistunut. A ei ollut 17.2.2020 päättyneen sairausjakson jälkeen tosiasiallisesti työssä ennen uuden työkyvyttömyysjakson alkamista 24.2.2020.

A:n 17.2.2020 päättynyt työkyvyttömyysjakso oli johtunut eri sairaudesta kuin 24.2.2020 alkanut työkyvyttömyys.

A ei ollut 29.3.2020 päättyneen sairausjakson jälkeen tosiasiallisesti työssä ennen uuden työkyvyttömyysjaksonsa alkamista 14.4.2020. A:n 14.4.2020 alkanut työkyvyttömyys oli johtunut eri sairaudesta kuin sitä edeltäneet työkyvyttömyysjaksot.

A:n työsopimus oli irtisanottu työsopimuslain 7 luvun 3 §:n mukaisin syin päättymään 29.4.2020. Irtisanomisen vuoksi A oli ollut työsopimuslain 7 luvun 12 §:n mukaisilla työllistymisvapailla 30.3.-9.4.2020. Vapaita oli seurannut pitkäperjantai 10.4.2020 ja pääsiäismaanantai 13.4.2020.

Työnantaja oli maksanut A:lle sairausajan palkkaa 9.1.2020 alkaneelta yhdenjaksoiselta sairauslomalta 12.2.2020 saakka, jolloin 35 kalenteripäivän palkallinen jakso oli tullut täyteen.

Työnantaja oli myös suorittanut A:lle sairausajan palkan ajalta 24.2.-27.3.2020, mutta tältä osin palkkaetuudet oli kuitattu lopputilissä takaisin. Työnantaja ei maksanut A:lle lainkaan palkkaa ajanjaksoilta 14.-17.4. ja 20.-29.4.2020 eikä arkipyhiltä 10.4.2020 ja 13.4.2020.

Kanteessa vaadittujen saatavien määrät ovat riidattomia. Suoritusvaatimuksen määrä on vahvistusvaatimuksessa mainitulta ajanjaksolta 24.2.-29.3.2020 yhteensä 1.921 euroa ja ajanjaksolta 14.-29.4.2020 yhteensä 1.380,40 euroa. A:n arkipyhäkorvauksen määrä on yhdeltä arkipyhältä 141,28 euroa.

KANNE

Vaatimukset

Teollisuusliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa, että mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen 27 §:n mukaan A:lla on ollut oikeus saada sairausajan palkkaa X Oyj:ltä ajanjaksoilta
24.2. - 29.3.2020 ja
14. - 29.4.2020,
vahvistaa, että työehtosopimuksen 20 §:n nojalla A:lla on ollut oikeus saada arkipyhäkorvaus 10. ja 13.4.2020,
velvoittaa X Oyj:n suorittamaan A:lle sairausajan palkkaa ja korvausta arkipyhiltä yhteensä 3.583,96 euroa,
tuomitsee Metsäteollisuus ry:n hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyönnistä ja
velvoittaa Metsäteollisuus ry:n korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 12.710,90 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työkyvyttömyys ajanjaksolla 24.2. – 29.3.2020

Työehtosopimuksen 27.1 §:n 10. kohdan mukaan työkyvyttömyysjaksojen tulkitseminen samaksi sairausjaksoksi edellyttää kahden edellytyksen täyttymistä. Nämä ovat sairauden alkaminen edellisen työkyvyttömyyden aikana tai välittömästi sen jälkeen ja lisäksi, ettei työntekijä ole ollut työkyvyttömyysjaksojen välillä työkykyisenä työssä.

A ei ollut työkyvytön 18.-23.2.2020. A:lla oli siten oikeus sairausajan palkkaan 24.2.2020 lukien.

Työehtosopimuksen ilmaisulla ”välittömästi” tarkoitetaan tilannetta, jossa uusi työkyvyttömyysjakso on todettu joko aiemman sairausloman aikana tai työkyvyttömyys on alkanut viimeistään edellisen työkyvyttömyysjakson päättymistä seuraavasta päivästä lukien.

Ilmaisua ”välittömästi” ei voida tulkita laajentavasti siten, että se tarkoittaisi myös tilannetta, jossa työntekijän edellisen työkyvyttömyysjakson ja uuden työkyvyttömyysjakson välissä olisi kuusi kalenteripäivää. Tällainen tulkinta ei vastaisi ilmaisun ”välittömästi” yleiskielistä merkitystä, ja tulkintaa voitaisiin pitää yllättävänä ja ankarana.

Sopimusmääräyksen osalta ei ole olemassa osallisten yhteistä tulkintaa tai vakiintunutta soveltamiskäytäntöä.

Palkanmaksuvelvoite 10.4.2020 alkavalta ajalta

A oli ollut työllistymisvapaalla 30.3.-9.4.2020. A oli ollut tuona aikana työkykyinen. Näin ollen 29.3.2020 päättyneen työkyvyttömyysjakson ja sitä seuranneen työkyvyttömyysjakson välissä oli ollut kahden viikon mittainen ajanjakso.

A:n työllistymisvapaa tulee rinnastaa työssäolon veroiseen aikaan. Kyse on ollut lakisääteisestä ja palkallisesta vapaasta, johon irtisanotulla A:lla on ollut oikeus. A:n oikeus työllistymisvapaaseen on ollut seurausta työnantajan yksipuolisesta ratkaisusta irtisanoa työsopimus. Tältä osin tilanne rinnastuu esimerkiksi työtuomioistuimen ratkaisuun TT 2012:5, jossa työkyvyttömyysjaksojen väliin sijoittuvan vuosiloman katsottiin rinnastuvan työssä olemiseen.

A:n 14.4.2020 alkanut työkyvyttömyys oli johtunut eri sairaudesta kuin sitä edeltäneet työkyvyttömyysjaksot. Työnantajalla oli myös velvollisuus maksaa palkka työkyvyttömyysjaksoa edeltäneiltä arkipyhiltä 10. ja 13.4.2020, koska A oli ollut tuolloin työkykyinen.

Koska työllistymisvapaa rinnastuu työssäoloon, tulee arkipyhiltä suorittaa palkka. Joka tapauksessa arkipyhäkorvauksen voisi menettää vain toiselta päivältä.

A:n 14. ja 20.4.2020 alkaneiden työkyvyttömyysjaksojen osalta työnantajalla oli palkanmaksuvelvollisuus, koska 14.4.2020 alkaneen työkyvyttömyysjakson ei voida katsoa alkaneen edellisen työkyvyttömyysjakson aikana tai välittömästi sen jälkeen.

Valvontavelvollisuuden laiminlyöminen

Metsäteollisuus ry:n olisi tullut korjata jäsenyrityksensä ilmeisen virheellinen ja työehtosopimuksen vastainen menettely.

Sairausajan palkkaa koskevien määräysten sanamuodon ei voida mitenkään katsoa tukevan tulkintaa, jonka mukaan työkyvyttömyysjaksojen väliin sijoittuvaa 6 tai 14 päivän mittaista ajanjaksoa olisi tulkittava perustellusti siten, että uusi työkyvyttömyysjakso olisi alkanut ”välittömästi” seuraavan työkyvyttömyyden päätyttyä. A:n 14.4.2020 alkaneen työkyvyttömyysjakson osalta olisi tullut myös ottaa huomioon ratkaisusta TT 2012:5 ilmenevät tulkintaperiaatteet.
Koska näin ei ollut toimittu, on työnantajaliiton katsottava laiminlyöneen työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa.

VASTAUS

Vaatimukset

Metsäteollisuus ry ja X Oyj ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Teollisuusliitto ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 6.700 eurolla korkoineen.

Perusteet

Sairausajan palkanmaksu ajanjaksolla 24.2. - 29.3.2020

Työehtosopimuksen 27.1 §:n 10. kohta edellyttää tosiasiallista työskentelyä eri sairauksien välissä. A on ollut kahden eri sairauden välissä lakossa ajan 17.-23.2.2020. Hän ei siten ole ollut työkykyisenä työssä, eikä tällöin ole alkanut uusi sairausajan palkanmaksukausi 24.2.2020.

Työntekijän oman sairauden tilanteissa kahta peräkkäistä eri sairautta ei käsitellä erillisinä korvattavina jaksoina, ellei työntekijä ole sairauksien välissä ollut työssä. Tämä periaate, jota myös mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen määräyksen mukaan edellytetään, on kirjoitettu auki STK-SAK neuvottelumuistiossa 12.9.1980.

Mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimusalalla vakiintunut tulkinta ja käytäntö on ollut se, että kahden eri sairauden välissä voi olla päiviä ilman lääkärintodistusta, mutta tästä huolimatta uutta sairausajan palkanmaksujaksoa ei ala kulua, ellei työntekijä ole ollut työkykyisenä työssä. Asiasta ei ole työehtosopimusalalla riidelty, vaikka määräykset ovat olleet työehtosopimuksessa jo pitkään. Kantajan tulkinta on uusi ja johtaisi kestämättömään ja nykytilanteesta täysin poikkeavaan lopputulokseen. Sairausajan palkanmaksun suhteen keskeistä on se, täyttyykö työkykyisenä työssä olemista koskeva edellytys vai ei.

Sairausajan palkanmaksu 10.4.2020 alkavalta ajalta

Työllistymisvapaalla oleminen kahden eri sairauden välillä ei täytä työkykyisenä työssä olemista koskevan ehdon täyttymistä, eikä tällöin ala uutta sairausajan palkanmaksujaksoa.

Työnantajalla ei ole ollut sairausajan palkanmaksuvelvollisuutta pitkäperjantaina 10.4.2020 eikä toisena pääsiäispäivänä 13.4.2020. Arkipyhäkorvausta koskeva työehtosopimuksen 20 §:n 4. kohta edellyttää sairaustilanteissa työnantajan sairausajan palkanmaksuvelvollisuutta. Työnantajalla ei ole ollut sairausajan palkanmaksuvelvollisuutta eikä muutoinkaan velvollisuutta korvata kanteessa tarkoitettua kahta arkipyhää työehtosopimuksen 20 §:n perusteella.

Valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Edellä mainituin perustein Metsäteollisuus ry:tä ei tule tuomita maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

TODISTELU

Vastaajan ja kuultavan kirjallinen todiste

1. STK-SAK neuvottelumuistio 12.9.1980 sairausajan palkan maksamisesta eräissä tapauksissa

Kantajan henkilötodistelu

1. B, sopimusasiantuntija, Teollisuusliitto ry
2. C, sektorin johtaja, Teollisuusliitto ry
3. A, todistelutarkoituksessa

Vastaajan ja kuultavan henkilötodistelu

1. D, entinen Metsäteollisuus ry:n työmarkkinapäällikkö, nykyinen X Oyj:n Legal Counsel
2. E, Metsäteollisuus ry:n työelämäsektorin johtaja

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Sairausajan palkanmaksu

Kantajan ensimmäisessä kannevaatimuksessa on vaadittu vahvistettavaksi A:n oikeus saada mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen 27 §:n mukaista sairausajan palkkaa X Oyj:ltä ajanjaksoilta 24.2. - 29.3.2020 ja 14. - 29.4.2020.

Kyseisen työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevan 27.1 §:n 10. kohdan mukaan jos sairaudesta tai tapaturmasta aiheutunut työkyvyttömyys on alkanut jostakin toisesta sairaudesta tai tapaturmasta aiheutuneen työkyvyttömyyden aikana tai välittömästi sen jälkeen eikä työntekijä ole ollut välillä työkykyisenä työssä, katsotaan sairausajanjaksot sairausajan palkan maksamisen kannalta samaksi työkyvyttömyydeksi.

Asiassa on riidatonta, että A oli osallistunut 17.-23.2.2020 työtaisteluun, eikä hän ollut 17.2.2020 päättyneen sairausjakson jälkeen tosiasiallisesti työssä ennen uuden työkyvyttömyysjakson alkamista 24.2.2020. Riidatonta on myös, että A oli työllistymisvapaalla 30.3.-9.4.2020 eikä hän siten ollut myöskään 29.3.2020 päättyneen sairausjakson jälkeen tosiasiallisesti työssä ennen uuden työkyvyttömyysjaksonsa alkamista 14.4.2020. A:n työllistymisvapaata oli seurannut pääsiäisviikonloppu siten, että 10.4.2020 oli pitkäperjantai ja 13.4.2020 toinen pääsiäispäivä. Riidatonta on vielä se, että A:n 17.2.2020 päättynyt työkyvyttömyysjakso oli johtunut eri sairaudesta kuin 24.2.2020 alkanut työkyvyttömyys ja että A:n 14.4.2020 alkanut työkyvyttömyys oli johtunut eri sairaudesta kuin sitä edeltäneet työkyvyttömyysjaksot.

Kantaja on vedonnut keskeisenä perusteenaan siihen, että edellä mainitun työehtosopimusmääräyksen mukaan työkyvyttömyysjaksojen tulkitseminen samaksi sairausjaksoksi edellyttää kahden edellytyksen täyttymistä. Nämä ovat sairauden alkaminen edellisen työkyvyttömyyden aikana tai välittömästi sen jälkeen ja lisäksi se, ettei työntekijä ole ollut työkyvyttömyysjaksojen välillä työkykyisenä työssä. Kantajan mukaan A:n kanteessa tarkoitetut sairausjaksot eivät ole seuranneet toisiaan välittömästi. A on ollut kahden eri sairausjakson välissä ajalla 17.-23.2.2020 lakossa ja ajalla 30.3.-9.4.2020 työllistymisvapaalla, ja nämä jaksot tulee rinnastaa työssäoloon.

Vastaaja ja kuultava ovat kiistäneet tämän tulkinnan ja esittäneet omana tulkintanaan, että kyseinen määräys edellyttää tosiasiallista työskentelyä eri sairauksien välissä. Kahta peräkkäistä eri sairaudesta johtunutta työkyvyttömyysjaksoa ei vastaajan ja kuultavan mukaan käsitellä erillisinä korvattavina jaksoina, ellei työntekijä ole ollut työssä työkyvyttömyysjaksojen välissä.

Asiassa ei ole esitetty muuta kirjallista todistelua riidanalaisen määräyksen tarkoituksesta kuin vastaajan ja kuultavan vetoama STK-SAK neuvottelumuistio 12.9.1980 sairausajan palkan maksamisesta eräissä tapauksissa. Muistioon on muun ohella kirjattu, että työntekijän oman sairauden ollessa kysymyksessä ei kahta peräkkäistä eri sairautta käsitellä erillisinä korvattavina jaksoina, ellei työntekijä ole sairauksien välissä ollut työssä. Työntekijän lapsen peräkkäisten sairauksien osalta muistioon on kirjattu, että kysymys ei ole erillisistä korvattavista jaksoista, ellei työntekijä ole lapsen eri sairauksien välillä ollut asianmukaisesti työssä.

Työtuomioistuin toteaa, että kyseinen muistio on koskenut siinä mainittujen keskusjärjestöjen välistä sopimusta, jonka sisällöstä ei ole esitetty tarkempaa selvitystä. Asiassa ei ole myöskään näytetty, että muistion kirjauksilla olisi yhteyttä nyt kysymyksessä olevaan työehtosopimukseen ja käsillä olevaan riitakysymykseen. Muistion ei siten voida katsoa osoittavan nyt riidanalaisen määräyksen tarkoitusta.

Teollisuusliitto ry:n puolesta työehtosopimusneuvotteluihin 2000-luvun alusta lukien osallistunut liiton sektorin johtaja C, 1990-luvun puolivälistä lukien neuvotteluihin osallistunut Teollisuusliitto ry:n sopimusasiantuntija B ja Metsäteollisuus ry:n entinen työmarkkinapäällikkö D ovat työtuomioistuimessa kuultuina kertoneet yhdenmukaisesti, ettei liittojen välillä ollut keskusteltu mahdollisista työssäoloon rinnastumiseen liittyvistä tilanteista tai siitä, mitä riidanalaisessa työehtosopimusmääräyksessä tarkoitettiin työkykyisenä työssä olemisella. C on kertonut nimenomaisesti, että työllistymisvapaa oli uusi asia, jonka vaikutuksesta sairausajan palkanmaksuun sopijapuolilla ei ollut yhteistä kantaa. Työtuomioistuin katsoo asiassa esitettyä todistelua arvioituaan, että työehtosopimusosapuolilla ei ole näytetty olleen yhteistä tarkoitusta sopia siitä, miten työllistymisvapaalla oleminen tai lakkoon osallistuminen suhteutuu sairausajan palkanmaksua koskevissa määräyksissä tarkoitettuun työkykyisenä työssä olemiseen.

Koska riidanalaisen työehtosopimusmääräyksen tarkoituksesta ei ole selvitystä, on sen tulkinnan lähtökohdaksi otettava sanamuoto.

Työtuomioistuin katsoo määräyksessä käytetyn sanan ”eikä” viittaavan kantajan väittämin tavoin siihen, että määräyksen soveltaminen edellyttäisi sekä sairauden alkamista edellisen työkyvyttömyyden aikana tai välittömästi sen jälkeen ja lisäksi sitä, ettei työntekijä ole ollut työkyvyttömyysjaksojen välillä työkykyisenä työssä. Ilmaisu ”edellisen työkyvyttömyyden aikana tai välittömästi sen jälkeen” viittaa yleiskielen mukaan sairausjaksojen yhtäjaksoisuuteen eli siihen, että sairausjaksojen väliin ei jää yhtään päivää.

Tosiasiassa ei kuitenkaan ole mahdollista, että uusi työkyvyttömyyden aiheuttava sairaus alkaisi aikaisemmasta sairaudesta aiheutuneen työkyvyttömyyden aikana tai välittömästi sen jälkeen ja että työntekijä siitä huolimatta olisi ollut näiden eri työkyvyttömyysjaksojen välillä työkykyisenä työssä. Koska näiden molempien edellytysten täyttyminen kanteessa väitetyin tavoin yhtäaikaisesti on siten käytännössä mahdotonta, ei määräystä ole tältä osin mielekästä tulkita sen mukaisesti, mitä sen sanamuoto yleiskielellä ymmärrettynä vaikuttaisi tarkoittavan. Työtuomioistuin katsoo kantajan esittämän tulkinnan johtavan siihen, että määräykseen kirjattu ehto työkykyisenä työssä olemisesta työkyvyttömyysjaksojen välillä jäisi merkityksettömäksi. Koska on oletettava, että kaikilla työehtosopimusmääräyksillä on tarkoitettu olevan jokin merkitys, työtuomioistuin katsoo määräykseen kirjatun nimenomaisen ehdon työkykyisenä työssä olemisesta puoltavan enemmän vastaajan ja kuultavan asiassa esittämää tulkintaa, jonka mukaan uuden sairausajan palkanmaksukauden alkaminen edellyttää työssäkäyntiä työkyvyttömyysjaksojen välissä.

Todistelu määräyksen soveltamiskäytännöstä on ollut ristiriitaista. C ja B ovat kertoneet Teollisuusliitto ry:n käsityksenä olleen, että riidanalaisen määräyksen soveltaminen edellytti sairauslomajaksojen tosiasiallista yhtäjaksoisuutta. Jos työkyvyttömyysjaksojen välissä oli ollut lyhytkin väli ilman sairauslomaa, ei määräys tullut sovellettavaksi. B:n mukaan määräyksen soveltamista koskevat aiemmat liiton tietoon tulleet tapaukset olivat kuitenkin olleet sellaisia, että henkilö oli ollut jatkuvasti sairauslomalla.

D ja Metsäteollisuus ry:n työelämäsektorin johtaja E ovat puolestaan kertoneet, että uuden sairausajan palkanmaksujakson alkaminen oli aina edellyttänyt tosiasiallista työskentelyä eri sairauksien välissä. D:n mukaan lääkäri ei välttämättä määrännyt sairauslomaa muiksi kuin työpäiviksi. Sen johdosta samasta tai eri sairaudesta johtunut sairauspoissaolo oli katsottu yhtenäiseksi, vaikka väliin olisi jäänytkin esimerkiksi viikonloppu. D:n ja E:n mukaan määräystä oli sovellettu tällä tavalla työnantajaliiton suurimmissa jäsenyrityksissä. Nyt kysymyksessä olevaa riitaa vastaavaa tilannetta ei ollut aiemmin noussut esiin.

Työtuomioistuin katsoo, ettei tietoja työnantajaliiton jäsenyritysten noudattamasta käytännöstä sinänsä ole aihetta epäillä. Käytäntö vastaa siten vastaajan ja kuultavan esittämää kantaa asiassa. Tätä ei kuitenkaan ole pidettävä selvityksenä siitä, että kysymys olisi ollut liittojen yhteisesti hyväksymästä vakiintuneesta soveltamiskäytännöstä.

Kantaja on vedonnut kantansa tueksi työtuomioistuimen ratkaisuun TT 2012:5, jossa eri sairauksista johtuneiden työkyvyttömyysjaksojen välille sijoittuneen vuosiloman katsottiin rinnastuvan työssäoloon. Ratkaisussaan työtuomioistuin tarkasteli ainoastaan tuolloin esillä olleen tapauksen kaltaisia olosuhteita ja piti vuosiloman ja työssäolon rinnastamista puoltavana seikkana myös sitä, että työnantajalla oli oikeus määrätä vuosiloman ajankohta.

Työllistymisvapaasta on säädetty työsopimuslain 7 luvun 12 §:ssä. Työllistymisvapaa on siten lakisääteinen vapaa kuten vuosilomakin. Mainitun pykälän 3 momentin mukaan työllistymisvapaan ajankohdan määrittää kuitenkin työntekijä, joka voi halutessaan myös jakaa työllistymisvapaan pitämisen osiin, kunhan työntekijä ilmoittaa työllistymisvapaan tai sen osan käyttämisestä ja vapaan perusteesta työnantajalle niin hyvissä ajoin kuin mahdollista sekä pyydettäessä esittää luotettavan selvityksen kunkin vapaan perusteesta. Sen sijaan vuosilomalain 20 §:n 1 momentin mukaan vuosiloma annetaan työntekijälle työnantajan määräämänä ajankohtana, jolleivät työnantaja ja työntekijä sovi loman pitämisestä. Vuosilomalain 7 §:n 1 momentin pääsäännön mukaan työssäolon veroisena pidetään työstä poissaoloaikaa, jolta työnantaja on lain mukaan velvollinen maksamaan työntekijälle palkan. Työtuomioistuin katsoo viimeksi mainitun säännöksen liittyvän nimenomaisesti vuosiloman ansaintaan. Edellä mainituista säännöksistä ei voida päätellä, että työllistymisvapaa tulisi rinnastaa työssäoloon tulkittaessa mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen määräyksiä sairausajan palkanmaksuvelvollisuudesta.

Johtopäätöksinään työtuomioistuin katsoo, että kanteessa tarkoitetut A:n työkyvyttömyysjaksot eivät ole alkaneet toisesta sairaudesta tai tapaturmasta aiheutuneen työkyvyttömyyden aikana tai välittömästi sen jälkeen. Edellä mainituilla perusteilla työtuomioistuin kuitenkin katsoo, että riidanalaisessa työehtosopimusmääräyksessä oleville sanoille ”eikä työntekijä ole ollut välillä työkykyisenä työssä” on annettava itsenäistä merkitystä määräystä tulkittaessa. Siten kanteen hyväksyminen edellyttäisi, että lakkoon osallistuminen ja työllisyysvapaajakso voitaisiin rinnastaa työkykyisenä työssä olemiseen. Työtuomioistuin katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että työehtosopimukseen osallisilla liitoilla olisi ollut yhteinen tarkoitus tehdä mainittu rinnastus. Näillä perusteilla kanteen ensimmäinen vahvistusvaatimus on hylättävä.

Arkipyhäkorvaukset

Asiassa on riidatonta, että A oli ollut työllistymisvapailla 30.3.-9.4.2020 ja sairauslomalla 14.4.2020 lukien.

Kanteen toisessa vahvistusvaatimuksessa on vaadittu vahvistettavaksi, että A:lla on ollut työehtosopimuksen 20 §:n nojalla oikeus saada arkipyhäkorvaus pitkäperjantailta 10.4.2020 ja pääsiäismaanantailta 13.4.2020. Kanteessa on vedottu siihen, että arkipyhiltä tuli suorittaa palkka, koska niitä välittömästi edeltänyt A:n työllistymisvapaa rinnastui työssäoloon. Kantaja ei sen sijaan ole väittänyt, että kysymyksessä olevia arkipyhiä välittömästi seurannut A:n sairausloma tulisi rinnastaa työssäoloon. Joka tapauksessa A:lle tuli maksaa arkipyhäkorvaus yhdeltä päivältä.

Työehtosopimuksen arkipyhäkorvauksia koskevan 20 §:n 1. kohdan mukaan tuntipalkkaiselle työntekijälle maksetaan kyseinen korvaus muun ohessa pitkäperjantailta ja toiselta pääsiäispäivältä. Määräyksen 2. kohdan mukaan arkipyhäkorvaus maksetaan kuitenkin vain työntekijälle, jonka työsuhde on yhtäjaksoisesti kestänyt vähintään yhden kuukauden ennen kyseistä arkipyhää ja edellyttäen, että työntekijä on ollut työtuntijärjestelmän mukaisesti työssä joko viimeisenä arkipyhää edeltäneenä tai sen jälkeen lähinnä seuraavana työpäivänä. Määräyksen 3. kohdassa todetaan, että jos edellisen kappaleen mukainen edellytyssääntö aiheuttaisi arkipyhäkorvauksen menetyksen useilta peräkkäisiltä arkipyhiltä, menetys koskee vain yhtä mainituista arkipyhistä.

Työtuomioistuin on edellä katsonut jääneen näyttämättä, että työehtosopimukseen osallisilla liitoilla olisi ollut yhteinen tarkoitus rinnastaa työllistymisvapaa työssäoloon. Siten A:n ei voida katsoa olleen työehtosopimuksen 20 §:n 2. kohdan edellyttämällä tavalla työssä viimeisenä kysymyksessä olevia arkipyhiä edeltäneenä työpäivänä 9.4.2020, jolloin hän oli ollut työllistymisvapaalla. A:n ei ole väitetty olleen työehtosopimuksen tarkoittamalla tavalla työssä myöskään arkipyhiä lähinnä seuranneena työpäivänä 14.4.2020, jolloin hän oli ollut sairauslomalla. Määräyksen 3. kohdan nojalla arkipyhäkorvauksen menetys voi kuitenkin koskea vain jompaakumpaa käsillä olevista arkipyhistä. Siten A:lla on oikeus arkipyhäkorvaukseen toisen arkipyhän ajalta. Näin ollen kanteen toinen vahvistusvaatimus on hyväksyttävä yhden arkipyhän osalta ja työnantaja on velvoitettava suorittamaan A:lle tältä osin arkipyhäkorvaus. Suoritettavaksi vaaditun arkipyhäkorvauksen määrä on riidaton.

Hyvityssakko

Kanteessa on vaadittu työnantajaliiton tuomitsemista valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon. Kanne on edellä mainituin tavoin hyväksytty toisen kanteessa vaaditun arkipyhäkorvauksen osalta.

Työehtosopimuksen arkipyhäkorvauksia koskeva 20 §:n 3. kohta on ollut sanamuodoltaan objektiivisesti arvioiden selvä. A:lle vaadittuun arkipyhäkorvaukseen liittyvät tosiseikat ovat olleet riidattomia. Metsäteollisuus ry on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa, kun se ei ole riittävästi huolehtinut siitä, että yhtiö oikaisee menettelynsä tältä osin työehtosopimuksen mukaiseksi. Liitto on siten tuomittava hyvityssakkoon. Hyvityssakon määrää harkitessaan työtuomioistuin on ottanut huomioon työehtosopimuslain 10 §:ssä mainitut seikat.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin mukaan asianosainen, joka häviää asian, voidaan velvoittaa korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan.

Kanne on edellä mainituin tavoin hyväksytty toisen kanteessa vaaditun arkipyhäkorvauksen osalta ja Metsäteollisuus ry on tuomittu tältä osin hyvityssakkoon. Muilta osin kanne on hylätty. Asiassa esitetyistä vaatimuksista osa on siten ratkaistu toisen ja osa toisen hyväksi. Hylätyt vaatimukset ovat olleet keskeinen osa kannetta. Hyväksytyillä vaatimuksilla ei kuitenkaan ole ollut vain vähäistä merkitystä asiassa. Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että kantaja on velvoitettava korvaamaan pääosa vastaajapuolen oikeudenkäyntikuluista.

Vastaajan ja kuultavan yhteiset oikeudenkäyntikulut ovat olleet määrältään 6.700 euroa. Asian lopputulokseen nähden työtuomioistuin harkitsee oikeaksi velvoittaa kantajan korvaamaan vastaajan ja kuultavan oikeudenkäyntikuluista 5.000 euroa. Vastaajapuolen kuluvaatimus on hylättävä enemmälti. Kantaja saa pitää omat oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

- vahvistaa, että mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen 20 §:n nojalla A:lla on ollut oikeus saada arkipyhäkorvaus yhdeltä arkipyhältä,
- velvoittaa X Oyj:n suorittamaan A:lle korvausta yhdeltä arkipyhältä 141,28 euroa,
- tuomitsee Metsäteollisuus ry:n maksamaan Teollisuusliitto ry:lle 1.000 euroa hyvityssakkoa valvontavelvollisuutensa laiminlyönnistä ja
- velvoittaa Teollisuusliitto ry:n suorittamaan Metsäteollisuus ry:lle ja X Oyj:lle niiden yhteisten oikeudenkäyntikulujen korvauksena 5.000 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Muilta osin kanne hylätään.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Risto Niemiluoto puheenjohtajana sekä Markku Saarikoski, Mikko Nyyssölä, Anna Lavikkala, Timo Koskinen ja Satu Tähkäpää jäseninä. Valmistelija on ollut Meeri Julmala.

Tuomiosta on äänestetty.

Jäsen Tähkäpää, jonka lausuntoon jäsen Koskinen yhtyi, lausui:

Olen samaa mieltä enemmistön kanssa muilta osin kuin työllistymisvapaita koskevan ratkaisun osalta.
Työllistymisvapaa on katsottava työehtosopimuksen mukaiseksi työssäoloksi. Työntekijä oli työkykyinen työllistymisvapaan aikana. Työehtosopimusmääräyksen mukaan työntekijän olisi tullut olla työkykyisenä työssä, jotta sairaudet katsottaisiin eri sairauksiksi.

Työsopimuslain 7 luvun 12 §:ssä todetaan, että työntekijällä on oikeus työllistymisvapaaseen täydellä palkalla ja että kyseiset vapaapäivät ovat nimenomaan työpäiviä. Mainittu lainkohta on pakottavaa oikeutta, eikä se sisälly työsopimuslain 13 luvun 7 §:ssä mainittuun luetteloon niistä lainkohdista, joista voitaisiin sopia työehtosopimuksella toisin. Vaikka työllistymisvapaan käyttämisestä ei ole käyty neuvotteluja työehtosopimusosapuolten kesken, ei tämä seikka voi olla perusteena sille, että työsuhteen heikompi osapuoli eli työntekijä ei olisi oikeutettu lakisääteisen oikeutensa käyttämiseen työllistymisvapaan osalta.

Työllistymisvapaan pituus määräytyy lain säännöksen mukaan irtisanomisajan pituuden mukaan siten, että se on enintään yhteensä 20 työpäivää, jos irtisanomisaika on yli neljä kuukautta. Työntekijällä on siten oikeus työllistymisvapaaseen täydellä palkalla työpäivinään. Työllistymisvapaita ei näin ollen voida sijoittaa työntekijän vapaapäiville (TT 2013:133).

Työllistymisvapaa kerryttää vuosilomaa vuosilomalain 7 §:n mukaisesti ja katsotaan työssäolon veroiseksi ajaksi. Työtuomioistuimen ratkaisussa TT 2012:5 vuosiloma on myös rinnastettu työssäolon veroiseksi ajaksi tarkasteltaessa työehtosopimuksen mukaista palkanmaksuvelvollisuutta.

Työllistymisvapaan käyttäminen on johtunut lain mukaisesti siitä, että työnantaja on irtisanonut työntekijän työsuhteen. Työllistymisvapaan käyttäminen on työntekijän lakisääteinen oikeus, eikä sen käyttämisestä voi aiheutua ansionmenetystä tai muuta vahinkoa työntekijälle työehtosopimuksen sanamuodon mukaisesta määräyksestä huolimatta.

Asia on ollut siinä määrin epäselvä, että asianosaisilla on ollut perusteltua aihetta saattaa se työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

‍