TT 2022:19

Kysymys matkakustannusten korvaamista koskevan valtion virka- ja työehtosopimuksen kurssipäivärahaa koskevan määräyksen tulkinnasta.

Puolustusvoimien täydennyskoulutusjärjestelmässä aliupseeriston täydennyskoulutus muodostui kolmesta opintokokonaisuudesta: perustason, yleistason sekä mestariopinnoista. Kukin opintokokonaisuus jakaantui yhteisiin opintoihin, puolustushaaraopintoihin ja toimialaopintoihin. Riitaa oli siitä, oliko kutakin opintokokonaisuutta pidettävä virkaehtosopimuksessa tarkoitettuna yhtenä pitkänä oppikurssina, joka jakaantui osiin, vai muodostuiko opintokokonaisuus erillisistä kursseista. Tällä oli merkitystä kurssipäivärahan määrään.

Tuomiosta tarkemmin ilmenevin perustein katsottiin, että kantajan esittämälle tulkinnalle, jonka mukaan opintokokonaisuus muodostui erillisistä kursseista, ei ollut esitetty riittävää näyttöä. Kanne hylättiin. (Ään.)

Asia

Palkkaus

Kantaja

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry

Vastaaja

Valtiovarainministeriö

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 11.10.2021

Pääkäsittely 15.2.2022

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Matkakustannusten korvaamista koskeva valtion virka- ja työehtosopimus 2018–2020 on sisältänyt muun ohella seuraavan määräyksen.

17 §

Oppikurssilaisille suoritettavat korvaukset

Oppikurssilaiselle, jolla tarkoitetaan virka- tai työpaikan ulkopuolella pidettävillä viraston järjestämillä tahi sen muutoin osoittamilla oppikursseilla olevaa virkamiestä tai työntekijää, suoritetaan matkakustannusten korvausta matkoista kursseille ja takaisin 6, 7 ja 9–13 sekä 15 §:n mukaisesti.

Enintään 21 vuorokautta kestävältä oppikurssilta (lyhyt oppikurssi) suoritetaan kurssiajalta päivärahaa tai ateriakorvausta sekä majoittumis- tai hotellikorvausta tai yömatkarahaa 9–16 §:n mukaisesti.

Yli 21 päivää kestävältä yhdenjaksoiselta oppikurssilta (pitkä oppikurssi) suoritetaan kurssin alusta lukien samoin edellytyksin kuin mitä 9 ja 10 §:ssä on päivärahan saamisen osalta ja 14 §:ssä ateriakorvauksen saamisen osalta sanottu, kurssipäivärahaa seuraavasti:

a) 1–21 päivien ajalta kurssipäiväraha on koko- tai osapäivärahan tai ateriakorvauksen suuruinen, ja

b) sitä seuraavilta päiviltä, mutta kuitenkin enintään vuoden kestävältä kurssiajalta suoritetaan kurssipäivärahaa, jonka suuruus on 75 % koko- tai osapäivärahan tai ateriakorvauksen määrästä.

Milloin oppikursseille osallistuvalle on järjestetty mahdollisuus maksuttomaan ruokailuun, vähennetään kurssipäivärahasta 50 %. Jos virasto on järjestänyt myös maksuttoman, kohtuulliset vaatimukset täyttävän majoituksen, vähennetään kurssipäivärahasta lisäksi 25 %. Kasarmi-, leiri- tai muissa vastaavissa olosuhteissa järjestetystä maksuttomasta majoituksesta ei sanottua 25 %:n vähennystä kuitenkaan suoriteta.

Niiltä päiviltä, joilta oppikurssilainen on oikeutettu kurssipäivärahaan ja virasto on järjestänyt kohtuulliset vaatimukset täyttävän majoituksen, ei suoriteta majoittumiskorvausta eikä yömatkarahaa.

Kun kurssit jakautuvat osiin ja niiden välinen aika ylittää 12 vuorokautta, pidetään osia eri kursseina.

Ulkomailla pidettävän oppikurssin ajalta maksettavia päivärahoja alennetaan edellä mainittuja periaatteita noudattaen, ellei asianomaisen suostumuksella ole määrätty maksettavaksi alempia päivärahoja.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Puolustusvoimien täydennyskoulutusjärjestelmässä aliupseeriston täydennyskoulutus muodostuu kolmesta opintokokonaisuudesta. Näitä kokonaisuuksia ovat perustason opintokokonaisuus, yleistason (1 ja 2) opintokokonaisuudet, sekä mestariopinnot. Kukin opintokokonaisuus jakaantuu yhteisiin opintoihin, puolustushaaraopintoihin ja toimialaopintoihin. Kyseisiä opintokokonaisuuksia suorittamalla aliupseeri saavuttaa pätevyyden vaativampiin tehtäviin, ja kokonaisuuden suorittaminen on edellytyksenä etenemiseen aliupseerin uralla.

Kersantit A, B, C, D, E, F, G, H, I, J, K ja L (kaikkien palveluspaikkana Rannikkolaivasto) ovat osallistuneet aliupseereiden koulutusohjelman mukaisiin koulutuksiin. He ovat osallistuneet merivoimien perustason opintokokonaisuuteen seuraavasti:

- Opintoihin orientointi ja liikuntaleiri 1, 10.–14.12.2018 Vierumäen Urheiluopistolla

- Perustason yhteiset opinnot 7.1.–22.2.2019 Maasotakoululla Lappeenrannassa

- Merivoimaopintojakso (puolustushaaraopinnot) 25.2.–12.5.2019 Merisotakoululla Suomenlinnassa, johon sisältyi etäopetusta ajalla 25.2.–3.3.2019 ja lähiopetusta Merisotakoululla 4.3.–12.5.2019.

Työnantaja on maksanut opintojen ajalta kurssipäivärahan matkakustannusten korvaamista koskevan virka- ja työehtosopimuksen 17 §:n mukaan.

Erimielisyys syntyi siitä, että työnantaja tulkitsi 22.2.2019 päättyneen yhteisten opintojen ja 4.3.2019 alkaneen lähiopetusjakson Merisotakoululla muodostavan yhden kurssin. Koska kyseisten jaksojen välissä ei ole 17 §:n 6 momentissa tarkoitettua 12 vuorokauden väliä, on kurssipäivärahana maksettu Merisotakoululla järjestettyjen puolustushaaraopintojen alusta lähtien 17 §:n 3 momentin b kohdan perusteella 75 % kokopäivärahan määrästä.

Kantajan tulkinnan mukaan kyse on ollut itsenäisistä kursseista, eikä 17 §:n 6 momentissa tarkoitetusta kurssin jakaantumisesta eri osiin. Tästä syystä kurssipäiväraha tulisi kantajan mukaan maksaa puolustushaaraopintojen eli Merivoimaopintojen ajalta 4.3.–12.5.2019 niin, että 21 ensimmäiseltä päivältä maksetaan täyden päivärahan mukainen kurssipäiväraha ja vasta sen jälkeen 17 §:n 3 momentin b kohdan mukaisesti alennettu päiväraha.

KANNE

Vaatimukset

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että kersanteilla A:lla, B:llä, C:llä, D:llä, E:llä, F:llä, G:llä, H:lla, I:llä, J:llä, K:lla ja L:llä on oikeus matkakustannusten korvaamista koskevan virka- ja työehtosopimuksen 17 §:n 3 momentin a kohdan mukaan määräytyvään kurssipäivärahaan 4.3.–12.5.2019 järjestetyn merivoimaopintojakson 21 ensimmäisen päivän ajalta

- tuomitsee Suomen valtion/valtiovarainministeriön virkaehtosopimuslain 19 §:n 1 momentin perusteella hyvityssakkoon matkakustannusten korvaamista koskevan virka- ja työehtosopimuksen määräyksen tieten rikkomisesta tai perustellusti tieten rikkomisesta ja

- velvoittaa valtiovarainministeriön korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 8.013,40 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Virkaehtosopimuksen oikea tulkinta

Valtiovarainministeriö on katsonut, että koko perustason opintokokonaisuus on katsottava virka- ja työehtosopimuksen 17 §:ssä tarkoitetuksi yhtenäiseksi ja itsenäiseksi kurssiksi, eikä oppikurssin käsitettä ole täsmennetty matkustussäännön soveltamisohjeissa. Kantaja katsoo, ettei tälle tulkinnalle ole perusteita.

Valtion matkakustannusten korvaamista koskevan virka- ja työehtosopimuksen 17 §:ssä puhutaan oppikurssista tai kurssista ja sen aikaisesta kurssipäivärahasta. Puolustusvoimien omassa kielenkäytössä virallisissakin yhteyksissä puhutaan nyt kyseessä olevien opintojaksojen yhteydessä kursseista. Näin on todettu muun muassa kurssin läpivientisuunnitelmassa ja kurssien toimeenpanokäskyissä. Opintokokonaisuudet muodostuvat siten erillisistä kursseista. Kantajan näkemyksen mukaan 17 §:ssä ei tarkoiteta useista erillisistä kursseista koostuvaa laajaa opintokokonaisuutta. Virka- ja työehtosopimuksen sanamuodosta ei voi päätellä, että oppikurssilla olisi tarkoitettu opintokokonaisuutta.

Opintojaksoilla on lisäksi eri vastuutahot. Yhteiset opinnot on järjestänyt Maasotakoulu Lappeenrannassa. Puolustushaaraopintojen (merivoimaopinnot) lähiopetus on puolestaan ollut Suomenlinnassa eli kurssit järjestään myös eri paikkakunnilla.

Opintokokonaisuuden rakenteesta johtuen yhteisille opinnoille osallistuu kaikista puolustushaaroista aliupseereita ja puolustushaaraopintoihin vain kyseisen puolustushaaran aliupseereita. Siten kursseille osallistuvat eri henkilöt, mikä korostaa kurssien erillisyyttä. Kursseille myös annetaan erilliset toimeenpanokäskyt alkamis- ja loppumispäivämäärineen. Käskyissä ja läpivientisuunnitelmassa puhutaan kursseista. Kursseilla on eri kurssinjohtajat. Kursseista annetaan erilliset todistukset.

Edellä mainitut seikat puhuvat sen puolesta, että 22.2.2019 päättynyt yhteiset opinnot on eri kurssi kuin 25.2.2019 (4.3.2019 lähiopetus) alkanut merivoimaopinnot.

Työnantaja yrittää tulkinnallaan laajentaa matkakustannusten korvaamista koskevan virka- ja työehtosopimuksen 17 §:ssä tarkoitetun kurssin käsitettä. Tällaisen laajentavan tulkinnan tueksi ei ole esitetty näyttöä neuvotteluissa.

Asia on ollut esillä myös 2012, jolloin vastaavassa tilanteessa asiassa päästiin sovintoon, joka tukee kantajan näkemystä erillisistä kursseista (R 103/12). Tuolloinkin työnantaja yritti laajentaa oppikurssin käsitettä. Määräyksen tulkinta on ollut Puolustusvoimissa pitkään vakiintunut. Muiden virastojen soveltamiskäytännöllä ei ole merkitystä, koska koulutukset eivät ole vertailukelpoisia niiden erilaisuuden takia. Kyse on virastokohtaisesta tarkastelusta. Vaikka aliupseerien koulutusta on rakenteellisesti muutettu, tosiasiallisesti kurssien käytännön toteuttamistapa ei ole muuttunut ja vuoden 2012 tilanne ja nykytilanne ovat vertailukelpoisia.

Näistä syistä kantaja katsoo, että mainituille kersanteille tulee vahvistaa oikeus matkakustannusten korvaamista koskevan virka- ja työehtosopimuksen 17 §:n 3 momentin a kohdan mukaiseen kokopäivärahan suuruiseen kurssipäivärahaan ensimmäiseltä 21 päivältä merivoimaopintojen ajalta.

Hyvityssakko

Työnantaja on poikennut määräyksen vakiintuneesta tulkinnasta Puolustusvoimissa. Määräystä on tulkittu Puolustusvoimissa samalla tavalla useita vuosia aliupseereiden koulutusten yhteydessä. Määräyksen sanamuoto ei tue työnantajan kantaa. Vuonna 2012 on päädytty samassa asiassa sovintoon, joka tukee kantajan näkemystä määräyksen tulkinnasta. Tulkinnan muutokselle ei ole olemassa perusteita.

Näin ollen työnantaja on rikkonut virkaehtosopimuksen määräystä tieten tai sen olisi ainakin perustellusti pitänyt tietää rikkovansa sitä. Suomen valtio on tuomittava valtion virkaehtosopimuslain 19 §:n nojalla maksamaan hyvityssakkoa.

VASTAUS

Vaatimukset

Valtiovarainministeriö on vaatinut, että kanne hylätään ja Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 2.500 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Virkaehtosopimuksen oikea tulkinta

Kanteessa tarkoitettu opintokokonaisuus on matkustussäännön tarkoittamassa mielessä yksi pitkä oppikurssi, joka jakaantuu osiin. Osallistujille on maksettu matkustussäännön 17 §:n 3 momentin b kohdan mukaista 75 % kurssipäivärahaa myös puolustushaaraopintojen ajalta, sillä kurssi on tällöin jatkunut yhdenjaksoisesti yli 21 vuorokautta jo ennen puolustushaaraopintoja.

Oppikurssin käsitettä ei ole täsmennetty matkustussäännön soveltamisohjeissa. Oppikurssin tulee kuitenkin olla itsenäinen kokonaisuus. Aliupseereiden täydennyskoulutuksen opintokokonaisuuden suorittamisesta saa yhteisen todistuksen, mikä osaltaan tukee sitä, että kyseessä on yksi pitkä oppikurssi. Opintokokonaisuuden osien suorittamisella ei ole itsessään mitään vaikutusta henkilön urakehitykseen. Vasta kokonaisuuden suoritettuaan henkilö on saavuttanut vaativampiin tehtäviin vaadittavan pätevyyden. Opintokokonaisuuden osat ovat siis toisiinsa liittyviä, eikä niistä yksittäin suoritettuna ole henkilölle hyötyä. Matkustussääntö myös tunnistaa sen, että oppikurssit voivat jakaantua osiin, kuten myös sen, että kurssi voi olla hyvinkin pitkäkestoinen. Muilta osin matkustussäännön sanamuodosta ei voida päätellä mitään oppikurssin käsitteen tarkemmasta sisällöstä.

Koska matkustussäännön 17 §:n 6 momentin mukaan se, onko kurssin osien välissä yli 12 vuorokautta, määrittää sen, onko kyseessä eri kurssit, nimenomaan kurssin osien ajallinen yhteys on olennaista, kun arvioidaan sitä, pidetäänkö osia eri kursseina. Edellä kerrotulla tavalla aliupseerien täydennyskoulutuksessa opintokokonaisuuden osat ovat selkeästi yhteydessä toisiinsa. Vaikka opintokokonaisuuden osilla on organisaatiossa osoitettu eri vastuutahot, ja huolimatta siitä, että kurssin osat toteutetaan eri paikkakunnilla, ei tästä voi tehdä sitä johtopäätöstä, että kyseessä olisi itsenäiset kurssit.

Osasuoritusten tekeminen eri kursseista on yleisesti ottaen melko tavallista opiskelussa. Se, että kurssin osat voidaan suorittaa toisistaan erillään eri ajankohtina kuin ne alkuperäisessä suunnitelmassa on tarkoitettu suoritettavan ei tarkoita sitä, että kyseessä olisivat eri kurssit silloin kun ne suoritetaan yhdenjaksoisesti.

Kurssin erillisyyttä arvioitaessa olennaista on nimenomaan edellä mainittu 12 vuorokauden sääntö sekä edellä kuvattu opintokokonaisuuden osien keskinäinen yhteen liittyvyys. Kantajan esittämillä huomioilla siitä, että myös Puolustusvoimien kielenkäytössä tietyissä yhteyksissä kyseisistä opintokokonaisuuden osista puhutaan kursseina, ei näin ollen ole merkitystä, kun arvioidaan sitä, mitä oppikurssilla matkustussäännössä tarkoitetaan.

Puolustusvoimien hallintoyksiköissä noudatetaan vastaajan näkemyksen mukaista tulkintaa vakiintuneesti pitkien oppikurssien kohdalla.

Vuonna 2012 tehty sopimus on koskenut erimielisyyden kohteena olevan summan maksamista yksittäistapauksessa. Sopimuksella ei ole sovittu kysymyksen tulkinnasta. Lisäksi aliupseerien täydennyskoulutuksen rakennetta on muutettu vuonna 2018, eivätkä tilanteet siitäkään syystä ole vertailukelpoisia. Tukea kantajan näkemykselle siitä, että kantajan esittämä tulkinta olisi määräyksen vakiintunut tulkinta, ei vastaajan käsityksen mukaan ole.

Hyvityssakko

Edellä kerrotuin perustein vastaaja ei ole rikkonut virkaehtosopimuksen määräystä, tai ainakaan vastaajan ei ole pitänyt perustellusti tietää rikkovansa sitä. Määräyksen soveltamiskäytäntö on ollut vakiintuneesti vastaajan kannan mukainen. Hyvityssakon maksamiselle ei ole perusteita.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Pääesikunnan määräys 19.3.2018 HM431 ja sen liite 1

2. Merisotakoulun käsky 28.11.2018 DO7383 ja sen liite 1

3. Maasotakoulun käsky 30.11.2018 MO25661 ja sen liitteet 2 ja 3

4. Sopimus 14.12.2012

5. Haastehakemus 10.10.2012

Kantajan henkilötodistelu

1. M, nykyinen Puolustusvoimien Merivoimien esikunnan toimistoaliupseeri, Aliupseeriliiton entinen pääluottamusmies

2. N, nykyinen JHL:n turvallisuusvastaava, Aliupseeriliiton entinen pääluottamusmies

Vastaajan henkilötodistelu

1. O, sektorijohtaja, Pääesikunnan henkilöstöosaston palvelussuhdesektori

2. P, tarkastaja, Pääesikunnan henkilöstöosasto

3. Q, entinen henkilöstösuunnittelija, Merivoimien esikunta

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, miten matkakustannusten korvaamista koskevaa valtion virka- ja työehtosopimuksen 17 §:ää on tulkittava aliupseeriston täydennyskoulutusjärjestelmässä, joka muodostuu kolmesta eri opintokokonaisuudesta ja kunkin opintokokonaisuuden osalta kolmesta eri opintojaksosta. Asian ratkaisun kannalta olennaista on se, onko kutakin opintokokonaisuutta pidettävä virkaehtosopimuksessa tarkoitettuna yhtenä pitkänä oppikurssina, joka jakaantuu osiin, vai muodostuuko opintokokonaisuus erillisistä kursseista.

Henkilötodistelu

Työtuomioistuimessa on kuultu Aliupseeriliiton entistä pääluottamusmiestä ja nykyistä Merivoimien esikunnan toimistoaliupseeria M:ää, Aliupseeriliiton entistä pääluottamusmiestä ja nykyistä JHL ry:n turvallisuusvastaavaa N:ää, Pääesikunnan henkilöstöosaston palvelussuhdesektorin sektorijohtajaa O:ta ja tarkastajaa P:tä sekä Merivoimien esikunnan henkilöstöosaston entistä henkilöstösuunnittelijaa Q:ta.

M on kertonut toimineensa Merivoimissa alueellisena pääluottamusmiehenä kymmenen vuoden ja Aliupseeriliiton valtakunnallisena pääluottamusmiehenä neljä vuoden ajan. Riidanalaisia määräyksiä ei ollut M:n muistin mukaan muutettu ainakaan 20 vuoteen lukuun ottamatta korvattavien matkojen määrässä tapahtuneita muutoksia.

Aliupseerien koulutusjärjestelmä oli kolmitasoinen. Kun aliupseeri oli nimitetty virkaan, hänen tuli vuoden kuluessa tästä aloittaa perustason opintokokonaisuus. Tähän kuului ensinnäkin yhteiset opinnot, joissa koottiin Lappeenrannan Maasotakouluun kaikki valtakunnan aliupseerit suorittamaan tämän saman pohjan. Tämän jälkeen opiskelijat lähtivät oman puolustushaaransa sekä toimialansa mukaisiin opintoihin. Yleistason opinnot koostuivat samalla tavalla kolmesta eri osajaksosta. Jaksojen välillä oli aina työpaikalla harjaantumista. Vain pieni osa aliupseereista suoritti lisäksi vielä mestaritason opintokokonaisuuden. Koulutus saattoi tällöin jakaantua pitkälle, jopa 20 vuoden mittaiselle ajalle.

Aliupseeriston osaamisen kehittämisen suunnittelukäskyssä, jonka työnantaja oli laatinut, puhuttiin opintojaksoista, kun viitattiin yhteisiin, puolustushaara- ja toimialaopinnoista. Nämä yhdessä muodostivat opintokokonaisuuden. Lisäksi suunnittelukäskyssä oli todettu, että opintojaksosta järjestettävää opetusta kutsuttiin nimellä kurssi. Opinnot tuli suorittaa siten, että ensin suoritettiin perusopinnot, sitten puolustushaaraopinnot ja tämän jälkeen toimialaopinnot. Tästä oli kuitenkin tehty poikkeuksia tilanteen mukaan.

Koulutusjärjestelmä oli uudistettu vuonna 2018, mutta opinnot olivat kuitenkin pysyneet rakenteeltaan samoina ja toisiinsa rinnastettavina.

Yhteisen koulutuksen tarkoituksena oli antaa samanlainen osaamispohja koko aliupseeristolle sekä mahdollistaa henkilöstön monipuolinen käyttö ja liikkuvuus puolustushaarasta toiseen. Eri opintokokonaisuuksien sisällöt saattoivat poiketa huomattavastikin toisistaan riippuen puolustushaarasta ja toimialasta. Esimerkiksi konealan opinnot kestivät kolme kertaa pidempään kuin johtamisalan opinnot. Samankin puolustushaaran aliupseereilla koulutuksen sisältö saattoi siten käytännössä poiketa huomattavasti toisistaan. Henkilö saattoi saada vasta tietyn opintokokonaisuuden suoritettuaan tietyn palvelusarvon, ja opinnoilla oli myös palkkauksen kannalta merkitystä.

Nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa yhteiset opinnot oli suoritettu ensin Maasotakoulussa Lappeenrannassa ja puolustushaaran opinnot Merisotakoulussa Helsingissä. Kursseilla oli ollut omat kurssinjohtajat ja kurssikäskyt. Kurssien ohjelmissa oli kirjattu kurssien aloitukset ja lopetukset molemmille erikseen. Kyse oli ollut toisistaan täysin irrallisista kursseista, vaikka ne olivatkin molemmat osa perustason opintokokonaisuutta.

M oli tehnyt kurssipäivärahan maksukäytännöstä kyselyn kahden Merivoimien joukko-osaston hallintoyksikölle. Kyselyiden perusteella kurssipäiväraha oli vielä vuosina 2016–2017 maksettu nyt kantajan tulkinnan mukaisella tavalla. Vuonna 2018 maksukäytäntö oli muuttunut eikä kurssista toiseen siirtyminen ollut enää johtanut siihen, että päivärahan maksu olisi alkanut aina 100 prosentista. M:n Maavoimien ja Ilmavoimien alueellisilta pääluottamusmiehiltä saaman tiedon mukaan tilanne oli ollut sama myös muissa puolustushaaroissa.

Vuonna 2012 asiasta oli käyty paikallisneuvottelut nyt kysymyksessä olevaa riita-asiaa vastaavassa tilanteessa, jossa kahden eri kurssin välissä ei ollut ollut 12 päivää. Työnantajan kanssa oli kuitenkin päädytty siihen, että kyse oli ollut erillisistä kursseista. Tämä asia oli käsitelty läpi luottamusmieskoulutuksissa, ja luottamusmiehiä oli pyydetty seuraamaan, että maksukäytäntö vastasi sovittua linjaa. Vuoden 2012 ja 2018 välillä M:n tietoon ei ollut tullut yhtään epäselvää tapausta.

N on kertonut toimineensa muun ohessa paikallisena luottamusmiehenä vuosina 1987–1998 ja Aliupseeriliiton pääluottamusmiehenä vuosina 2005–2015. N oli ollut mukana JHL ry:n sopimustoiminnassa. Riidanalaisiin määräyksiin ei ollut tullut muutoksia N:n uran aikana.

Aliupseeristo oli perustettu vuoden 2007 alusta. N oli ollut mukana taustatöissä sekä myös koulutusjärjestelmää uudistettaessa Pääesikunnan seurantaryhmissä henkilöstön edustajana. Uudessa koulutusjärjestelmässä Maasotakoulun järjestämät yhteiset opinnot olivat kaikille samat. Opintopolku oli tämän jälkeen kullakin aliupseerilla henkilökohtaisen opintosuunnitelman mukainen puolustushaarasta ja toimialasta riippuen.

Oppikurssi oli N:n käsityksen mukaan virkaehtosopimuksessa tarkoitettu kurssi, ja opintokokonaisuus oli eri kursseista muodostuva suurempi kokonaisuus, josta ei ollut virkaehtosopimuksessa sovittu.

Kurssipäivärahan maksukäytännöstä ei ollut ollut riitaa ennen vuoden 2012 erimielisyyttä. Tapausta oli sittemmin käsitelty esimerkkitapauksena vuosittain luottamusmieskoulutuksissa ja edunvalvontakatsauksissa. Luottamusmiehille oli tullut hyvin tietoon, miten sopimusmääräystä tuli soveltaa työpaikoilla kuten sovinnossa oli sovittu. Kurssipäivärahojen maksamisesta ei ollut sovittu muuta kuin mitä virkaehtosopimuksesta ilmeni eikä mitään muutostarvetta ollut tuotu esiin.

O on kertonut, että Puolustusvoimien henkilöstötoimintaa johti henkilöstöpäällikkö, ja palvelussuhdesektori toimi tämän alaisuudessa johtaen työnantajatoimintaa käytännön toimielimenä. Sektori hoiti virastokohtaiset neuvottelut ja antoi alaisilleen hallintoyksiköille ohjauksen siitä, miten keskus- ja virastotason sopimuksia sovellettiin. O oli toiminut Pääesikunnassa vuodesta 2006 ja sektorijohtajana vuodesta 2020 lukien.

Aliupseerien täydennyskoulutusjärjestelmässä tiettyjen kelpoisuusehtojen saavuttaminen edellytti koko opintokokonaisuuden suorittamista. Opintokokonaisuus oli määritelty yhdeksi pitkäksi oppikurssiksi, jonka osalta palvelussuhteen ehdot määräytyivät työ- ja virkaehtosopimusten mukaan. Työnantaja oli tulkinnut ja soveltanut aliupseereiden kurssipäivärahan maksamista koskevia määräyksiä tällä tavoin vuosikymmenien ajan. Näin oli työnantaja myös ohjeistanut eri yksiköitä. Kurssipäivärahaa oli maksettu kurssin eli opintokokonaisuuden ensimmäisen 21 päivän ajalta 100 prosenttisena ja tämän jälkeen 75 prosenttisena ellei tässä välissä ollut 12 päivää. Soveltamiskäytäntö oli pysynyt koko ajan samana. Vuonna 2012 oli ollut asiasta yksi erimielisyystapaus, joka O:n käsityksen mukaan oli sovittu yksittäistapauksena. Tämän O oli tuonut esiin myös Aliupseeriliiton pääluottamusmiehelle, kun tämä oli ottanut tapauksen esiin O:n toimiessa vuonna 2017–2018 sektorijohtajan sijaisena.

P on kertonut, että hänen tehtäviinsä Pääesikunnan henkilöstöosaston palvelussuhdesektorilla kuului työ- ja virkaehtosopimusasioiden valmistelu sekä alaisten hallintoyksiköiden neuvominen palvelussuhdeasioissa. P on kertonut toimineensa henkilöstöalan tehtävissä Puolustusvoimissa 30 vuoden ajan.

Aliupseereiden koulutusjärjestelmä jakaantui perus-, yleis- ja mestaritasolle. Jokainen taso on pitkänä oppikurssina puolestaan jakautunut kaikille yhteiseen osaan ja puolustushaaran mukaiseen erikoistumisosaan. Aiemmin Puolustusvoimissa oli ollut vastaava täydennyskoulutusjärjestelmä opistoupseereille, joka oli rakentunut samalla tavalla kuin aliupseereiden koulutus. Pitkien oppikurssien kurssipäivärahoja oli maksettu ensin 100 prosenttisesti 21 päivältä ja sitten 75 prosenttisesti ellei kurssin osien välillä ollut 12 päivää. Epäselvyyttä tämän suhteen ei ollut ollut kuin aliupseerien osalta yhdessä tapauksessa vuonna 2012. Tämä yksittäistapaus oli sovittu, eikä P:lle ollut tuolloin annettu mitään uutta ohjetta soveltamiskäytännön muuttamisesta. Soveltamiskäytäntö ei ollut muuttunut missään vaiheessa, vaan se oli pysynyt ainakin vuodesta 1980 lukien koko ajan samana.

Q on kertonut, että Merivoimat jakaantui viiteen eri joukko-osastoon. Merivoimien esikunta ohjasi toimiala-asioissa alaisiaan joukko-osastoja. Q oli toiminut henkilöstösuunnittelijana vuosina 2015–2021 ja hoitanut muun ohessa palvelussuhdeasioita. Hän oli ohjeistanut joukko-osastoja virkaehtosopimuksen oikeasta tulkinnasta ja soveltamisesta.

Aliupseerien täydennyskoulutuksen osalta virkaehtosopimusta oli tulkittu siten, että opintokokonaisuus oli yksi pitkä oppikurssi, joka jakaantui eri osiin ja josta maksettiin kurssipäivärahaa ensin 100 prosenttisesti 21 päivältä ja sitten 75 prosenttisesti ellei eri osine välillä ollut yli 12 vuorokautta. Tulkinnassa ei Merivoimissa ollut ollut Q:n tietojen mukaan epäselvyyttä.

Q oli selvittänyt päivärahan maksukäytäntöä vuodesta 2013 lukien toimialapäälliköiltä ja käytännön maksatusten hoitajilta. Oli ilmennyt, että kahta poikkeusta lukuun ottamatta päivärahat oli maksettu työnantajan esittämän tulkinnan mukaan. Poikkeamat olivat tapahtuneet vuonna 2017 Rannikkolaivastossa ja 2019–2020 Uudenmaan prikaatissa. Rannikkolaivaston epäselvyys oli liittynyt tehtävän hoitajan vaihtumiseen ja puutteelliseen perehdytykseen. Poikkeamat olivat johtaneet siihen, että joukko-osastoa oli kehotettu korjaamaan soveltamiskäytäntöä ja asia oli mahdollisesti takautuvasti korjattu. Q:n tiedossa oli, että Aliupseeriliiton pääluottamusmies Merivoimissa oli pyytänyt joukko-osastokohtaisen vuosittaisen erittelyn maksukäytännöistä. Erittelyistä ei pystynyt sellaisenaan tekemään päätelmiä maksukäytännöstä, koska tiedot olisi pitänyt yhdistää yksittäisten päivärahalaskujen tietoihin.

Arviointi ja johtopäätökset

Matkakustannusten korvaamista koskevan valtion virka- ja työehtosopimuksen 17 §:n 3 momentin mukaan yli 21 päivää kestävältä yhdenjaksoiselta oppikurssilta (pitkä oppikurssi) suoritetaan kurssin alusta lukien kurssipäivärahaa seuraavasti:

a) 1–21 päivien ajalta kurssipäiväraha on koko- tai osapäivärahan tai ateriakorvauksen suuruinen, ja

Pykälän 6 momentin mukaan kun kurssit jakautuvat osiin ja niiden välinen aika ylittää 12 vuorokautta, pidetään osia eri kursseina.

Asiassa on riidatonta, että aliupseeriston täydennyskoulutus muodostuu kolmesta opintokokonaisuudesta, joita ovat perustason opintokokonaisuus, yleistason opintokokonaisuudet sekä mestariopinnot. Näistä opintokokonaisuuksista kukin jakautuu yhteisiin opintoihin, puolustushaaraopintoihin ja toimialaopintoihin.

Tässä asiassa riitaa on syntynyt tilanteessa, jossa kanteessa tarkoitetut Rannikkolaivastossa palvelevat kersantit ovat osallistuneet aliupseerien täydennyskoulutusohjelman perustason opintokokonaisuuden yhteisiin opintoihin Maasotakoululla Lappeenrannassa 7.1. ja 22.2.2019 välisenä aikana, ja edelleen puolustushaaraopintoihin Merisotakoululla Suomenlinnassa 4.3. ja 12.5.2019 välisenä aikana. Työnantaja on katsonut, että perustason opintokokonaisuuden 22.2. päättyneet yhteiset opinnot ja 4.3. alkaneet puolustushaaraopinnot ovat muodostaneet yhden pitkän oppikurssin, joka on jakautunut osiin. Koska jaksojen välissä ei ole ollut 12 vuorokautta, kurssipäivärahana on puolustushaaraopintojen alusta lukien maksettu 75 prosenttia kokopäivärahan määrästä. Kantajan mukaan yhteiset opinnot ja puolustushaaraopinnot ovat itsenäisiä kursseja, jolloin puolustushaaraopintojen kurssipäiväraha olisi tullut maksaa täysimääräisenä 21 ensimmäiseltä päivältä.

Virkaehtosopimuksen 17 §:ssä tai sen soveltamisohjeissa ei ole määritelty siinä käytettyjä kurssin tai oppikurssin käsitteitä. Määräyksestä kuitenkin ilmenee, että oppikurssi voi olla pitkäkestoinen, ja määräyksessä otetaan huomioon mahdollisuus kurssin jakautumisesta osiin. Määräyksen sanamuodon perusteella ei voida kuitenkaan tehdä yksiselitteistä johtopäätöstä sen suhteen, miten aliupseeriston täydennyskoulutusjärjestelmän opintokokonaisuuksia ja -jaksoja on arvioitava suhteessa riidanalaiseen määräykseen.

Osapuolet ovat puolin ja toisin vedonneet sopimusmääräyksen vakiintuneeseen tulkintaan Puolustusvoimien täydennyskoulutusjärjestelmissä. Jotta soveltamiskäytännölle voidaan antaa merkitystä sopimuksen oikeaa tulkintaa määrittävänä tekijänä, soveltamiskäytännön tulee olla vakiintunutta, yhtenäistä ja osallisten yhteisesti hyväksymää.

Todistajat ovat kertoneet ristiriitaisesti siitä, millaista soveltamiskäytäntöä työnantaja on kurssipäivärahan maksamisessa noudattanut. Toimistoaliupseeri M on kertonut, että hänen Merivoimien joukko-osaston kahdelle hallintoyksikölle tekemänsä kyselyn perusteella kurssipäiväraha oli vielä vuosina 2016–2017 maksettu kantajan esittämällä tavalla. Sektorijohtaja O, tarkastaja P ja entinen henkilöstösuunnittelija Q ovat puolestaan kertoneet, että työnantajan vakiintunut maksukäytäntö on ollut jo vuosien ajan vastaajan esittämän mukainen. Q on myös tuonut esiin, ettei pelkästään M:n tekemiin kyselyihin saatujen vastausten perusteella pystynyt sellaisenaan tekemään päätelmiä työnantajan noudattamasta maksukäytännöstä.

Asiassa on selvitetty, että nyt käsiteltävää asiaa vastaava erimielisyys on ollut Puolustusvoimissa vireillä vuonna 2012, jolloin asia on sovittu kantajan nyt esittämän tulkinnan mukaisella tavalla (K4 ja K5). Työnantajapuolen käsitys on ollut, että asiassa saavutettu sovinnollinen ratkaisu on koskenut vain kyseistä yksittäistapausta. M:n ja N:n yhdenmukaisten kertomusten perusteella kyseistä sovintoa on kuitenkin sittemmin käyty läpi esimerkkitapauksena useissa erilaisissa koulutustilaisuuksissa vuosittain, mikä viittaa siihen, että virkamiespuolen käsitys vallitsevasta käytännöstä ja sopimusmääräyksen tulkinnasta on ollut sovintosopimuksen mukainen. Yhteisesti hyväksyttyä tulkintakäytäntöä ei siten tämän kysymyksen osalta ole selvitetty olleen. Ylipäätään henkilötodistelun perusteella epäselväksi on jäänyt, miten yhtenäistä soveltamiskäytäntö on ollut.

Pääesikunta on 19.3.2018 antanut määräyksen Puolustusvoimien täydennyskoulutuksesta (K1). Määräyksessä on ollut liite aliupseeriston koulutuksesta. Liitteessä on todettu muun ohella (sivulla 2), että ”aliupseerien osaamista kehitetään perehdytyksellä, perus-, yleis- ja mestaritason opinnoilla sekä ohjatulla työssä oppimisella. Kaikissa puolustushaaroissa kyseisiin opintoihin liittyvien kurssien niminä käytetään perus-, yleis- (1 ja 2) ja mestaritason opintokokonaisuus.” (Kursiivi tässä.) Tässä yhteydessä kullakin opintokokonaisuudella on siten tarkoitettu yhtä kurssia, ja näin vastaajan henkilötodistelun perusteella työnantajapuoli on myös kurssipäivärahaa koskevaa riidanalaista määräystä pitkään tulkinnut. Se on myös korostanut sopimusmääräyksen mukaista niin sanottua 12 vuorokauden sääntöä ja sitä, että opintokokonaisuuden osien ajallisella yhteydellä on olennainen merkitys arvioitaessa sitä, pidetäänkö osia eri kursseina. Opintojaksot muodostavat myös toisiinsa liittyvän kokonaisuuden.

Toisaalta kantajan tulkintaa asiassa tukevat Merisotakoulun 28.11.2018 antama käsky perustason merivoimaopintojen toimeenpanosta (K2) ja Maasotakoulun 30.1.2018 antama käsky perustason yhteisten opintojen toimeenpanosta (K3). Mainitut käskyt ovat koskeneet nyt riidan kohteena olevia opintojaksoja. Käskyissä on useassa kohdin käytetty opintojakson ohella termiä kurssi, kun on viitattu Maasotakoulun järjestämiin yhteisiin opintoihin (K3) tai Merisotakoulun järjestämiin puolustushaaraopintoihin (K2). Myös opintojaksojen läpivientisuunnitelmissa puhutaan erillisistä kursseista omine alkamis- ja päättymispäivineen (K2, K3). Tämä viittaa siihen, että ainakin Puolustusvoimien omassa kielenkäytössä opintokokonaisuuden osana olevista opintojaksoista (yhteiset, puolustushaara- ja toimialaopinnot) puhuttaessa on käytetty myös termiä kurssi. Kuten kantaja on tuonut esiin, eri opintojaksoilla on ollut eri vastuutahot ja omat kurssinjohtajaksi nimetyt henkilöt. Opintojaksot on järjestetty eri paikkakunnilla, ja niille on osallistunut osittain eri henkilöt, koska yhteiset opinnot on tarkoitettu kaikille, minkä jälkeen opintopolku on kullakin aliupseerilla henkilökohtaisen opintosuunnitelman mukainen puolustushaarasta ja toimialasta riippuen. Nämä seikat puhuvat sen kantajan tulkinnan puolesta, että kyse on ollut erillisistä kursseista. Toisaalta virkaehtosopimuksesta ei voi päätellä, etteikö määräyksessä tarkoitettu, osiin jakautuva pitkä oppikurssi voisi olla edellä selostetun kaltainen. Tällaista näyttöä asiassa ei ole esitetty.

Kantaja on vedonnut asiassa jo edellä mainittuun sovintosopimukseen, jossa nyt käsiteltävää asiaa vastaava erimielisyys on sovittu kantajan nyt esittämän tulkinnan mukaisella tavalla (K4 ja K5). Kantaja on katsonut, että sovintosopimuksella on vahvistettu kantajan kantaa vastaava sopimusmääräyksen tulkinta. Vastaaja on katsonut, että sovinnossa on ollut kyse vain yksittäistapauksesta ilman kannanottoa riidanalaisen määräyksen tulkintaan.

Sopimukseen (K4) on taustaksi kirjattu, että ”Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry on nostanut työtuomioistuimessa vahvistuskanteen valtiovarainministeriötä vastaan koskien oppikurssin ajalta maksettavaa kurssipäivärahaa. [- -] Asiassa on kanteen nostamisen jälkeen käyty neuvotteluja ja niiden tuloksena on päädytty ratkaisemaan [asia] sovinnollisesti.” Edelleen sopimuksessa on todettu, että osapuolet ovat ratkaisseet ”tämän kurssipäivärahaa koskeneen erimielisyyden” kyseisellä sopimuksella. Sopimuksen mukaan Puolustusvoimat maksaa kanteessa tarkoitetuille kolmelle virkamiehelle täyden kurssipäivärahan ja heille jo aiemmin maksetun alennetun kurssipäivärahan erotuksen 21 päivältä ajalta. Edelleen on sovittu, että Puolustusvoimat maksaa JHL ry:lle asian hoitamisesta aiheutuneina oikeudenkäyntikuluina 960 euroa.

Työtuomioistuin toteaa, että sovintosopimuksen sanamuodosta ei voida tehdä sellaista yksiselitteistä päätelmää, että osapuolten yhteisenä tarkoituksena olisi ollut ratkaista sopimuksella muuta kuin kyseinen yksittäistapaus. Asiassa ei myöskään ole esitetty tarkempaa selvitystä sovintosopimuksen syntymiseen johtaneista neuvotteluista. Työtuomioistuin katsoo, että kantaja ei ole esittänyt riittävää selvitystä siitä, että sen omaksuma kanta olisi sovintosopimuksella muodostunut osapuolten yhteisesti hyväksymäksi sopimusmääräyksen tulkintalinjaksi. (Vrt. TT 2019:72, jossa samasta riitakysymyksestä oli käyty kolmet eri paikallisneuvottelut. Asiassa esitetty selvitys osoitti, että neuvotteluissa sopijaosapuolet olivat saavuttaneet yksimielisen kannan virkaehtosopimusmääräyksen tulkinnasta.)

Johtopäätöksenään edellä lausutusta työtuomioistuin katsoo, että asiassa ei ole esitetty riittävää näyttöä kanteen tueksi. Kanne on siten hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut. Kulujen määrä on myönnetty.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry velvoitetaan korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut 2.500 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Outi Anttila puheenjohtajana sekä Sirpa Pakkala, Markus Äimälä, Mirja-Maija Tossavainen, Anu-Tuija Lehto ja Erkki Mustonen jäseninä. Valmistelija on ollut Meeri Julmala.

Tuomiosta on äänestetty.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto:

Jäsen Mustonen, jonka lausuntoon jäsen Lehto yhtyi, lausui:

Olen enemmistön kanssa eri mieltä sovintosopimuksen merkityksestä asiassa.

Puolustusvoimat on vuonna 2012 tehnyt kantajan kanssa samasta asiasta sopimuksen kuin mistä tässä asiassa nyt on kysymys. Vastaaja on työtuomioistuimessa perustellut erilaista kohtelua sillä, että kysymys on tuolloin ollut yksittäistapauksesta eikä sopimuksessa ollut sovittu määräyksen tulkinnasta. Lisäksi vastaaja on vedonnut siihen, että koulutuksen rakenne on muuttunut.

Riidatonta on, että täydennyskoulutuksen rakennetta on sovintosopimuksen jälkeen muutettu. Todistajina kuultujen M:n, N:n ja P:n mukaan mitään olennaisia muutoksia määräyksen soveltamiskäytännössä ei kuitenkaan ole tapahtunut. Sopimuksen syntymiseen johtaneet tapahtumat ja sovinnosta käydyt keskustelut ovat jääneet epäselväksi. Sopimuksessa ei ole mainintaa siitä, että kyse olisi vain yksittäistapauksesta ilman virkaehtosopimuksen tulkintavaikutusta. Asiasta ei myöskään ole esitetty mitään näyttöä. Vastaaja ei muutoinkaan ole esittänyt mitään sellaista selvitystä, minkä perusteella nyt käsiteltävänä oleva asia pitäisi ratkaista eri tavalla tai että tilanne olisi poikennut vuoden 2012 tilanteesta.

Yhdenvertaisesta ja tasapuolisesta kohtelusta on säädetty Suomen perustuslain 6 §:n 1 momentissa sekä virkamiesten osalta lisäksi valtion virkamieslain 11 §:n 1 momentissa. Lain mukaan viranomaisen on kohdeltava palveluksessaan olevia virkamiehiä tasapuolisesti, jollei siitä poikkeaminen ole virkamiesten tehtävät ja asema huomioon ottaen perusteltua. Tässä tapauksessa vastaaja ei ole esittänyt näyttöä siitä, että kanteessa mukana olevien virkamiesten tehtävät ja asema huomioon ottaen tasapuolisen kohtelun velvoitteesta olisi voitu poiketa verrattuna vuoden 2012 sovintosopimustapaukseen.

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen hyväksyn kanteessa esitetyn vahvistusvaatimuksen.

Virkaehtosopimusta tulkitessaan ja kohdellessaan nyt kanteessa olevia virkamiehiä eri tavalla kuin vuonna 2012 kantajan kanssa samanlaisessa tapauksessa tehdyssä sopimuksessa, on vastaajan täytynyt tietää rikkovansa sitä velvoittavan virkaehtosopimuksen määräyksiä. Tämän vuoksi tuomitsen valtionvarainministeriön maksamaan kantajalle hyvityssakkoa 3.000 euroa virkaehtosopimusmääräyksen tietensä rikkomisesta. Lisäksi velvoitan valtionvarainministeriön korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 8.013,40 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen ratkaisun antamisesta lukien.