TT 2022:18

Kanteessa vaadittiin vahvistettavaksi, että työnantaja oli toiminut kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen vastaisesti määrätessään maatalouslomittajille koulutuspäivinä työaikaan kuulumattoman ruokailutauon.

Työtuomioistuin katsoi riidanalaisten määräysten sanamuodon puoltavan kantajan vahvistusvaatimusta. Sopimusosapuolten yhteisestä tarkoituksesta tai soveltamiskäytännöstä ei esitetty näyttöä, joka olisi puoltanut kantajan tai vastaajien kantaa asiassa. Työtuomioistuin katsoi virka- ja työehtosopimuksessa ole-vien maatalouslomittajien työaikaa koskevien erityismääräysten tarkoittavan, että lomittajilla ei ole varsinaista työaikaan kuulumatonta ruokailutaukoa riippumatta siitä, tekevätkö he tiettynä päivänä lomitustyötä vai osallistuvatko he koulutukseen. Kanne hyväksyttiin.

Asia

Työaika

Kantaja

Julkisen alan unioni JAU ry

Vastaajat

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT (ent. Kunnallinen työmarkkinalaitos)

Keuruun kaupunki

Kuultavat

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry

Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 19.10.2021

Pääkäsittely 11.2.2022

VIRKA- JA TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen, Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n, Julkisen alan unioni JAU ry:n ja Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry:n (21.1.2020 alkaen Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry) välillä 1.2.2018–31.3.2020 voimassa ollut kunnallinen yleinen virka- ja työehtosopimus (KVTES 2018) sisälsi muun ohella seuraavat määräykset.

III luku Työaika

---

4 § Työaika

Määritelmä

1 mom.

Työajaksi luetaan työhön käytetty aika sekä aika, jonka viranhaltija/ työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä.

2 mom. Eräitä erityistilanteita

1 Lepoajat

Päivittäisiä lepoaikoja ei lueta työaikaan, jos viranhaltija/työntekijä saa näinä aikoina esteettömästi poistua työpaikalta.

---

3 Koulutustilaisuus

Työajaksi luetaan koulutus, johon työnantaja määrää työntekijän/viranhaltijan osallistumaan.

---

Säännölliset työajat

6 § Työaikamuodot

---

2 mom.

Seuraavien viranhaltija- ja työntekijäryhmien työajasta on erityismääräyksiä:

---

7. maatalouslomittajat (liite 13)

---

Liite 13 Maatalouslomittajia koskevat erityismääräykset

1 § Soveltamisala ja sovellettavat määräykset

Lomittajilla tarkoitetaan myös turkistuottajien lomituspalvelulaissa (1264/2009) tarkoitettuja paikallisyksikön palveluksessa olevia työsuhteisia lomittajia.

Lomittajien palvelussuhteen ehdot määräytyvät tämän liitteen mukaan, minkä lisäksi sovelletaan kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen seuraavia määräyksiä:

---

III luku Työaika

---

4 § Työaika

---

2 § Säännöllinen työaika

1 mom.

Lomittajien säännöllinen työaika on enintään 12 tuntia vuorokaudessa, 38 tuntia 45 minuuttia viikossa, 77 tuntia 30 minuuttia kahden viikon pituisena ajanjaksona tai 155 tuntia neljän viikon pituisena ajanjaksona.

---

10 § Työajan sijoittelu

Lomittajan työaika tulee yleensä sijoittaa kello 06.00–18.00 välille. Työaika voidaan sijoittaa toisinkin, jos lomituksen hoitaminen tai sijaisavun tarve sitä vaatii. Lomittajalle varataan tilaisuus ruokailuun työn lomassa.

Soveltamisohje

Varsinaista työaikaan kuulumatonta ruokailutaukoa ei lomittajalla ole.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA

Keuruun kaupunki on maatalouslomittajien työnantajana määrännyt heidät täydennyskoulutukseen 2.-3.5.2019 ja 3.10.2019. Kaupunki on kirjannut koulutukseen osallistumisen ajan työaikalain edellyttämässä työaikakirjanpidossa säännölliseksi työajaksi kulumassa olleella jaksolla. Kaupunki on myös maksanut koulutukseen osallistuneille palkan koulutuksen osalta. Koulutukseen osallistuneet maatalouslomittajat eivät ole koulutuspäivien aikana tehneet koulutukseen osallistumisen lisäksi muuta työsuoritetta.

Kaupunki on määrännyt lomittajille tunnin mittaisen tauon jokaisena koulutuspäivänä. Kaupunki ei ole lukenut taukoa työaikaan.

KANNE

Vaatimukset

Julkisen alan unioni JAU ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että Keuruun kaupunki on menetellyt kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 13. liitteen 10 §:n määräyksen vastaisesti, kun se on työnantajana määrännyt maatalouslomittajien koulutuspäiviin 2. ja 3.5.2019 sekä 3.10.2019 työaikaan kuulumattoman ruokailutauon,

- tuomitsee Keuruun kaupungin maksamaan Julkisen alan unioni JAU ry:lle hyvityssakkoa työehtosopimuksen rikkomisesta ja

- velvoittaa Keuruun kaupungin ja Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Julkisen alan unioni JAU ry:n oikeudenkäyntikulut 16.427,80 eurolla korkoineen.

Perusteet

Kaupungin menettelyn työehtosopimuksen vastaisuus

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES) liitteen 13 määräyksiä on KVTES:n sääntelyn logiikan ja liitteen 1 §:n sanamuodon perusteella noudatettava lomittajien työsuhteissa riippumatta siitä, mitä lomittaja tekee tiettynä ajankohtana työnantajan määräyksestä.

KVTES:n 13. liitteen 10 §:n ja sen soveltamisohjeen soveltamisala on lomittajat eli sama henkilöpiiri kuin liitteen 13 soveltamisala ylipäätään.

Työnantajan määrätessä työnjohto-oikeutensa nojalla lomittajan työn sijasta ammatilliseen koulutukseen lomittajaan sovelletaan samoja KVTES:n työaikaa koskevia säännöksiä kuin olisi sovellettu, jos työnantaja olisi määrännyt hänet tuona ajankohtana lomittajan työtehtäviin. Liitteen 13 lomittajaa koskevien määräysten noudattaminen väistyy vain silloin, jos lomittaja osoitetaan johonkin muuhun työhön kuin lomittajan työtehtäviin niin pitkäksi aikaa, että KVTES:n säännösten nojalla häneen on noudatettava muita sääntöjä kuin liitteen 13 määräyksiä. Tällainen tilanne voi seurata esimerkiksi siirrosta toiseen tehtävään.

Työajalla koulutukseen määrääminen tapahtuu työnantajan päätöksellä. Kun työnantaja määrää lomittajan koulutukseen lomittajiin KVTES:n liitteen 13 perusteella sovellettavassa työaikamuodossa, kyse on työnantajan työnjohto-oikeuteen kuuluvasta oikeudesta osoittaa työntekijä työaikana tiettyyn paikkaan. Tuolloin kyse on työstä sekä työhön käytetystä ajasta ja työntekijän velvollisuudesta olla työnantajan käytettävissä työnantajan osoittamassa paikassa.

KVTES:n 13. liitteen 10 §:n soveltamisohje rajoittaa työnantajan liikkeenjohto- ja työnjohtovaltaan kuuluvaa oikeutta määrätä ruokataukojen toteutustavasta. Rajoitus kohdistuu sanamuodon mukaan lomittajiin eli heidän kaikkiin työpäiviinsä heidän toimiessaan lomittajan tehtävissä, eikä ainoastaan lomituksessa tehtävään työhön. Koska KVTES rajoittaa työnantajan liikkeenjohtovaltaa kieltäen työaikaan lukeutumattoman ruokatauon järjestämisen, tässä asiassa ei ole oikeudellista merkitystä sillä, onko kyseisissä Keuruun kaupungin järjestämissä koulutuksissa työntekijöillä ollut tauon aikana vapaa mahdollisuus poistua koulutuspaikalta vai ei.

KVTES:n 13. liitteen 10 §:n soveltamisohjetta tulee lukea yhdessä 10 §:n määräyksen tekstin kanssa, jonka mukaan lomittajille tulee varata tilaisuus ruokailuun työn lomassa. Määräys siitä, että lomittajille ei anneta työaikaan lukeutumatonta ruokailutaukoa, vaan sen sijaan heille varataan tilaisuus ruokailuun työn lomassa, on sanamuodoltaan ehdoton ja oikeudelliselta merkitykseltään sitova määräys.

KVTES:n 13. liitteen 10 §:n termillä ”työn lomassa” tarkoitetaan samaa kuin työaikalaissa on tarkoitettu päivittäistä taukoa koskevassa säännöksessä vuoro- ja jaksotyön osalta termillä ”tilaisuus aterioida työn aikana”. Työaikalain mukainen ateriointi työn aikana tarkoittaa myös koulutustilaisuuksiin osallistumista sikäli kun koulutukseen osallistuminen on työaikalain mukaan työaikaa ja työtä.

KVTES:n liitteen 13 määräykset ovat KVTES:n erityissäännöksiä, jotka tulevat noudatettaviksi KVTES:n III luvun 4 §:n työaikasäännösten eli yleissäännösten sijasta. Viimeksi mainittua määräystä tulee noudattaa maatalouslomittajien työsuhteissa vain siltä osin kuin kyseisestä asiasta ei säännellä liitteessä 13. Tämä ilmenee myös liitteen 1 §:n sanamuodosta, jonka mukaan KVTES:n työaikaluvun 4 §:n määräyksiä noudatetaan liitteen 13 määräysten lisäksi.

Ruokailutauon antaminen on säännelty maatalouslomittajien osalta KVTES:n 13. liitteen 10 §:n erityismääräyksessä, jossa on nimenomaisesti määrätty, että työnantaja ei määrää lomittajille työaikaan lukeutumatonta ruokailutaukoa. Määräystä tulee noudattaa, vaikka KVTES:n III luvun 4 §:n 2 momentin 1 kohdassa eli KVTES:n yleismääräyksissä on määräys työaikaan lukeutumattomasta päivittäisestä lepoajasta.

Jo ennen KVTES:n solmimista voimassa olleessa kuntien ja kuntainliittojen kuukausipalkkaisia työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa lomittajien työehdot oli määritetty työehtosopimuksen liitteessä. Liitteen ja sen määräysten soveltaminen oli määrittynyt lomittajan työnkuvan ja aseman, ei työnantajan yksittäiselle päivälle määräämän tehtävän perusteella. Työehtosopimuksen liitteessä oli lomittajia koskeva määräys, jonka mukaan maatalouslomittajille varattiin tilaisuus ruokailuun työn lomassa. Tätä määräystä on noudatettu työnantajan määräämien koulutuspäivien osalta eli koulutuspäivinä ruokailua ei ole järjestetty tapahtuvaksi palkattomalla vapaalla.

Myös KVTES:n 13. liitteen 10 §:n määräystä ja soveltamisohjetta on noudatettu työehtosopimuksen osapuolten tieten vakiintuneesti siten, että työnantajat eivät ole määränneet työaikaan lukeutumatonta ruokailutaukoa lomittajille myöskään niinä päivinä, kun he työnantajansa määräyksestä osallistuvat koko työpäivän mittaiseen täydennyskoulutukseen.

Keuruun kaupungilla ei ole ollut oikeutta työpäivän yhtäjaksoisuudesta poikkeamiseen jakamalla säännöllinen työaika kahteen osaan lounastauon vuoksi. KVTES:n mukaan työpäivän yhdenjaksoisuudesta poikkeamista tulee pyrkiä välttämään. Työnantajaa ei joka tapauksessa suojata oikeudella jakaa säännöllinen työaika kahteen osaan vain ruokailutauon vuoksi, mikä olisi tehty asiallisesti vain 13. liitteen 10 §:n ja sen soveltamisohjeen kiertämistarkoituksessa. Keskusneuvotteluissa Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT on todennut kantanaan, että tässä asiassa ei ole kysymys työnantajan oikeudesta poiketa yhdenjaksoisen päivittäisen työajan järjestämisestä.

Keuruun kaupungin menettely ei ole ollut vaikutuksetonta kaupungille tai koulutuksiin osallistuneille lomittajille. Kaupunki on soveltanut heihin KVTES:n 13. liitteen 2 §:n määräystä säännöllisen työajan määrän laskemiseksi ja tasoittumiseksi usean viikon mittaisessa jaksossa. Koulutuspäiviin osallistuneille työntekijöille on koulutuspäiviltä laskettu kesken olleen jakson enimmäistyöaikaan mukaan vähemmän työtunteja kuin olisi laskettu, jos he olisivat koulutuksen asemesta tehneet lomitustyötä. Tuon työnajan erotuksen kaupunki on teettänyt työtä jakson toisessa ajankohdassa ilman, että sillä on ollut vaikutusta lomittajalle maksettavan palkan määrään.

Kaupunki on siten laskennallisesti hyötynyt menettelystään saaden maksamaansa palkkaa vastaan suuremman työpanoksen vailla palkanmaksua korottavaa vaikutusta. Vastaavasti lomittajille asia on näyttäytynyt siten, että heidän on tullut tehdä koulutuspäivien työaikaan lukeutumatonta ruokailutaukoa vastaava työpanos kyseisen jakson aikana toisena ajankohtana saadakseen täyden eli alentamattoman palkkansa.

Hyvityssakkovaatimus

Työehtosopimuksen määräysten selvä systematiikka ja selvät sanamuodot huomioiden kaupunki on tiennyt, tai huolellisesti harkittuaan sen olisi tullut tietää, että KVTES:n liitteen 13 työaikaa ja ruokataukoa koskevat määräykset tulevat sovellettaviksi riippumatta siitä, mitä kaupunki työnantajana määrää lomittajan tekemään työaikana. Tämän vuoksi kaupunki on tuomittava maksamaan kantajalle hyvityssakkoa työehtosopimuksen rikkomisesta.

VASTAUS

Vaatimukset

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT ja Keuruun kaupunki ovat yhteisessä vastauksessaan vaatineet, että työtuomioistuin hylkää kanteen ja velvoittaa Julkisen alan unioni JAU ry:n korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 5.500 eurolla korkoineen.

Perusteet

Ruokatauko koulutuspäivinä ei ole työaikaa

KVTES:n 13. liitteen 10 §:ää sovelletaan ainoastaan silloin, kun lomittaja työvuoroluettelon mukaisesti tekee töitä työnantajan johdon ja valvonnan alaisena eli vain silloin, kun maatalouslomittaja tekee työsopimuksensa mukaista lomitustyötä. Sopimuskohdan mukaan lomittajalle varataan tällöin ”tilaisuus ruokailuun työn lomassa". Näin on sovittu lomitustyön luonteen vuoksi.

Maatalouslomittajan työtä tehdään maatalousyrittäjän tiloissa eläinten parissa. Kyse on työstä, jonka poikkeuksellisesta luonteesta johtuen ei ole ollut tarkoituksenmukaista sopia erikseen pidettävästä työaikaan kuulumattomasta ruokatauosta, jonka aikana saisi esteettömästi poistua työpaikalta, vaan oikeudesta ruokailuun työn lomassa. Koulutustilaisuus ei ole edellä kuvaillun työn tekoa, vaikka koulutus luettaisiin työajaksi. Koulutustilaisuuden ohjelman mukaisella lounastauolla ei ole tehty töitä tai oltu työnantajan käytettävissä, vaan sen aikana on esteettömästi saanut poistua. Näin ollen koulutukseen osallistuva lomittaja ei edes ole voinut ruokailla koulutuksen tauon aikana ”työn lomassa”.

Sen sijaan edellä kuvaillun koulutusohjelman mukaisen lounastauon osalta tulee sovellettavaksi KVTES:n III luvun 4 §:n 2 momentin päivittäistä lepoaikaa koskeva määräys, jota KVTES:n 13. liitteen 1 §:n mukaisesti sovelletaan myös lomittajiin. Sen mukaan jos työntekijä/viranhaltija saa esteettömästi poistua työpaikalta, ei päivittäistä lepoaikaa lueta työaikaan. Lomitustyötä maatalousyrittäjän luona tehdessä esteetön poistuminen ei olisi vastaavalla tavalla mahdollista.

Lomittajien osalta ei ole sovittu erikseen työaikaan kuulumattomasta ruokatauosta. Heidän kohdallaan ei ole myöskään sovittu erikseen työaikaan kuuluvasta ruokatauosta. Sopijaosapuolet ovat sopineet ainoastaan siitä, että lomittajille varataan lomitustyötä tehdessään tilaisuus ruokailuun työn lomassa. Sopijapuolten kesken ei myöskään ole sovittu erikseen tauoista koulutuspäivien yhteydessä. Sopijaosapuolet eivät siten ole sopineet siitä, että lomittajilla olisi työajaksi katsottava ruokatauko koulutuspäivien yhteydessä.

Ruokataukoa ei tule lukea työaikaan, jos työntekijällä on mahdollisuus poistua työpaikaltaan (ks. TN 654-68, TN 1032-77 ja TN 1375-01). Kanteessa tarkoitettujen koulutuspäivien ruokataukojen aikana lomittajat eivät ole osallistuneet koulutukseen eivätkä he ole tehneet työtehtäviään, vaan heillä on tosiasiassa ollut mahdollisuus poistua koulutuspaikalta. Ruokatauko on ollut täysin lomittajien omaa aikaa.

KVTES:n 13. liitteen 10 §:ssä määrätään, että lomittajalle varataan tilaisuus ruokailuun työn lomassa. Koulutus ei koskaan ole tässä määräyksessä tarkoitettua työtä, joten lomittajalla ei ole oikeutta ruokailuun koulutuksen lomassa. Koulutus – mutta vain koulutus - voi olla työaikaa, mutta se ei ole sama asia kuin sopimusmääräyksessä yksilöity "työ". Koulutuspäivänä ei siten edes voi ”ruokailla työn lomassa". KVTES:n III luvun 4 §:n 2 momentin 3 kohdan soveltuessa koulutus voi olla työaikaa, mutta työajaksi katsotaan vain varsinainen koulutus - ei koulutuspäivän keskeyttävää, saman momentin 1 kohdassa tarkoitettua lepoaikaa.

Vastaavasti esimerkiksi kunnan hallintohenkilöstön osallistuessa työnantajan määräämään koulutukseen päivittäistä lepoaikaa eli ruokataukoa ei lueta työaikaan.

Asian ratkaisussa tulee niin ikään huomioida työsuojelullinen lähtökohta, jonka mukaan päivittäiset lepoajat tulee lähtökohtaisesti varmistaa silloin, kun lepoajan antaminen ruokailutauon aikana on tosiasiassa mahdollista. Näin on ollut nyt puheena olevissa lomittajien koulutuksissa.

KVTES:n 13. liitteen 10 §:n muotoilua ”työn lomassa” ei ole tarkoitettu tulkinnaltaan vastaavaksi eikä se muutenkaan liity työaikalain vuoro- ja jaksotyön päivittäisen lepoajan yhteydessä ilmeneviin, KVTES:n muotoilusta poikkeaviin ilmaisuihin kuten ”tilaisuus aterioida työn aikana”. Kyse on nimenomaan KVTES:n määräyksestä, joka on syntynyt ja neuvoteltu, koska on ymmärretty lomitustyön edellyttävän tiettyjä poikkeuksia jopa työntekijän normaalista lepoaikoja koskevasta työaikasuojelusta. Näitä poikkeuksia ei ole tarkoitettu laajennettavaksi tilanteisiin, joissa toiminta ei poikkeusta edellytä.

Yksittäiset työnantajat ovat toimineet sekä kantajan että vastaajien esittämällä tavalla lomittajien koulutuspäivien ohjelman mukaisen lounastauon työajaksi lukemisessa. Kun kunnallisia lomitustyönantajia on valtakunnallisesti noin 40, yksittäisten työnantajien toisistaan poikkeavalle soveltamiskäytännölle ei voitane antaa todistusarvoa, kun arvioidaan oikeaa tapaa soveltaa KVTES:n 13. liitteen 10 §:ää.

Mahdolliset paikalliset soveltamiskäytännöt eivät tule Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n tietoon, vaan Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT ainoastaan ohjeistaa kuntatyönantajia määräysten soveltamisessa, kun asiaa kysytään. Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n ja aikaisemmin Kunnallisen työmarkkinalaitoksen näissä tilanteissa antamat ohjeet ovat olleet vastaajien esittämän kannan mukaisia, eikä tätä työnantajille annettua soveltamisohjeistusta ole aiemmin riitautettu.

KVTES:n liitteen 13 määräykset eivät ole erityismääräyksiä suhteessa KVTES:n III lukuun

Sopijaosapuolet eivät ole tarkoittaneet, että KVTES:n liitteen 13 määräykset olisivat erityismääräyksiä siinä mielessä, että ne ohittaisivat liitteen 1 §:ssä viitatut KVTES:n III luvun määräykset. Liitteen 1 §:ssä olevalla sanalla "lisäksi" tarkoitetaan, että viitattuja määräyksiä, kuten KVTES:n III luvun 4 §:ää, sovelletaan liitteen 13 määräysten rinnalla ja ohella. Määräysten keskinäiselle soveltamiselle ei ole olemassa etusijaa. Tosiasiallinen sovellustilanne ratkaisee.

Pelkästään maatalouslomittajia koskevan liitteen 13 määräysten on tarkoitus koskea nimenomaan lomitustyön erityispiirteitä ja -tilanteita lomitustyötä tehtäessä. Silloin, kun lomittajat eivät tee tavanomaista lomitustyötään vaan heidän työaikaansa käytetään esimerkiksi täydennyskouluttautumiseen, noudatetaan myös lomittajien kohdalla yhtenevästi samoja KVTES:n III luvun 4 §:n määräyksiä työajaksi lukemisesta kuin muidenkin KVTES:n piirissä olevien palvelussuhteisten koulutusten kohdalla.

Mikäli päädytään tulkitsemaan, että KVTES:n liitteessä 13 lomittajien erityisolosuhteiden johdosta sovittuja määräyksiä sovelletaan myös koulutuspäivänä, työnantaja on voinut jakaa lomittajan työpäivän kahteen osaan, kuten käsillä olevassa tapauksessa on tehty. Kaksiosainen työpäivä on lomitustyötä tehtäessä tyypillinen. Lomittajia ei ole estetty ruokailemasta ”työn lomassa” eli koulutuksen aikana.

Hyvityssakkovaatimus

Keuruun kaupunkia ei tule määrätä maksamaan hyvityssakkoa. Kaupunki ei ole miltään osin rikkonut tieten KVTES:n määräyksiä, eikä kaupungin olisi tullut perustellusti tietää rikkovansa KVTES:n liitteen 13 määräyksiä.

Työehtosopimuksen määräyksiä noudatetaan kokonaisuutena huomioiden kulloisessakin tilanteessa se, mitä työnantaja on tosiasiallisesti määrännyt työntekijän tekemään direktio-oikeutensa puitteissa. Työnantaja on ottanut huomioon työehtosopimuksen määräykset kokonaisuutena ja työehtosopimuksen sanamuodon muun muassa siinä, mitä on pidettävä työaikana. Työaikana on pidettävä ainoastaan aikaa, jolloin työntekijä on tosiasiassa työnantajan käytettävissä.

KUULTAVIEN LAUSUMAT

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry ja Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry ovat kirjallisissa lausumissaan ilmoittaneet, että ne eivät ole suoraan osallistuneet KVTES:n liitettä 13 koskeneisiin neuvotteluihin. Kuultavat ovat kuitenkin lausuneet, että Julkisen alan unioni JAU ry:n näkemys vastaa kuultavien näkemyksiä erimielisyyden kohteena olevassa asiassa.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Koulutuksen 2.-3.5.2019 koulutusohjelma

2. Koulutuksen 3.10.2019 koulutusohjelma

3. Ote maatalouslomittaja ja luottamusmies A:n työvuoroluettelosta 1.- 4.10.2019

4. Kuntien ja kuntainliittojen kuukausipalkkaisia työntekijöitä koskevan vuoden 1984 työehtosopimuksen liite 10

5. Koulutusohjelma päivältä 1.11.2019 ja Nivalan kaupungin työvuoroluettelo B:n osalta ajanjaksolta 28.10.–10.11.2019

6. Koulutusohjelma päivältä 2.12.2019 ja Kankaanpään kaupungin työvuoroluettelo C:n osalta ajanjaksolta 2.12.–15.12.2019

7. Savitaipaleen kunnan työvuoroluettelo D:n osalta ajanjaksolta 13.1.–9.2.2020

8. Koulutusohjelma päivältä 25.9.2020 ja Lempäälän kunnan työvuoroluettelo E:n osalta ajanjaksolta 21.9.–4.10.2020

9. Paikallisneuvottelumuistio, Iisalmen kaupunki, 13.3.2012

10. Koulutusohjelma päivältä 11.1.2021 ja Iisalmen kaupungin työvuoroluettelo F:n osalta ajanjaksolta 11.1.–24.1.2021

11. Koulutusohjelma päivältä 25.3.2021 ja Kuopion kaupungin työvuoroluettelo G:n osalta ajanjaksolta 8.3.–4.4.2021

12. Keskusneuvottelupöytäkirja 18.9.2020

Vastaajien kirjalliset todisteet

1. Ote maatalouslomittaja ja luottamusmies A:n työvuoroluettelosta 1.-4.10.2019 (=K3)

2. Koulutuksen 2.-3.5.2019 koulutusohjelma (=K1)

3. Koulutusohjelma 1.2.2021 ja Kauhajoen kaupungin työvuoroluettelo H:n osalta ajanjaksolta 11.1. - 7.2.2021

4. Petäjäveden lomituspalvelupäällikön kysymys Kunnalliselle työmarkkinalaitokselle vuonna 2008 lomittajien koulutuspäivien työajaksi lukemisesta, työmarkkinalaitoksen vastaus ja asiaa koskeva artikkeli Kuntatyönantaja-lehdessä 1/2005

Kantajan henkilötodistelu

1. J

Vastaajien henkilötodistelu

1. K

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Keuruun kaupunki on määrännyt maatalouslomittajille kolmena koulutuspäivänä kunakin tunnin mittaisen ruokailutauon. Kaupunki ei ole lukenut taukoja työaikaan. Asiassa on kysymys siitä, onko Keruun kaupunki voinut määrätä maatalouslomittajille näinä koulutuspäivinä palkattoman ruokailutauon.

Kantaja on väittänyt, että kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES) liitteen 13 määräyksiä on noudatettava lomittajien työsuhteissa riippumatta siitä, mitä lomittaja tekee tiettynä ajankohtana työnantajan määräyksestä. Kantajan mukaan liitteen 13 määräykset ovat KVTES:n erityissäännöksiä, jotka tulevat noudatettaviksi KVTES:n III luvun 4 §:n työaikasäännösten asemesta. Kantaja on myös väittänyt, että työehtosopimuksen osapuolten tieten työnantajat eivät vakiintuneesti ole määränneet työaikaan lukeutumatonta ruokailutaukoa lomittajille niinä päivinä, kun he osallistuvat koko työpäivän mittaiseen koulutukseen.

Vastaajat ovat väittäneet, että KVTES:n liitteen 13 määräystä työajan sijoittelusta on sovellettava ainoastaan silloin, kun lomittaja tekee työsopimuksensa mukaista lomitustyötä. Vastaajien mukaan koulutustilaisuuteen osallistuminen ei ole määräyksessä tarkoitetun työn tekemistä. Vastaajat ovat myös väittäneet, että lomitustyön edellyttämiä ja sen osalta sovittuja poikkeuksia ruokailutaukojen pitämiseen ei ole tarkoitettu sovellettaviksi tilanteisiin, jotka eivät edellytä tällaisia poikkeuksia. Vastaajien mukaan koulutuspäiville määrätyn ruokailutauon osalta tulee siten soveltaa KVTES:n III luvun 4 §:n 2 momentin päivittäistä lepoaikaa koskevaa määräystä. Vastaajat ovat lisäksi väittäneet, että yksittäisten työnantajien käytännöt ovat poikenneet toisistaan sen suhteen, onko koulutuspäivien ruokailutauot luettu palkattomaksi ajaksi vai ei.

Riidanalaisten määräysten sanamuoto

KVTES:n III luvun 4 §:n 1 momentin mukaan työajaksi luetaan työhön käytetty aika sekä aika, jonka viranhaltija/työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan päivittäisiä lepoaikoja ei lueta työaikaan, jos viranhaltija/työntekijä saa näinä aikoina esteettömästi poistua työpaikalta. Momentin 3 kohdan mukaan työajaksi luetaan koulutus, johon työnantaja määrää työntekijän/viranhaltijan osallistumaan. KVTES:n III luvun 6 §:n mukaan muun muassa maatalouslomittajien työajasta on erityismääräyksiä (liite 13).

KVTES:n liitteen 13 otsikko on Maatalouslomittajia koskevat erityismääräykset. Liitteen 1 §:ssä on muun ohella määrätty, että lomittajien palvelussuhteen ehdot määräytyvät tämän liitteen mukaan, minkä lisäksi noudatetaan muun muassa KVTES:n III luvun 4 §:n määräyksiä. Liitteen 10 §:ssä on määrätty muun ohella, että lomittajalle varataan tilaisuus ruokailuun työn lomassa. Viimeksi mainitun pykälän soveltamisohjeen mukaan lomittajilla ei ole varsinaista työaikaan kuulumatonta ruokailutaukoa.

Työtuomioistuin katsoo KVTES:n III luvun 6 §:n määräyksen perusteella, että KVTES:n liitteessä 13 olevat määräykset lomittajien työajasta ovat poikkeuksia III luvussa oleviin määräyksiin. Mainitun liitteen 1 §:n määräys viittaa siihen, että maatalouslomittajien työaikaan sovelletaan liitteen 1 §:ssä yksilöityjä KVTES:n III luvun määräyksiä siltä osin kuin ne eivät ole ristiriidassa liitteen 13 määräysten kanssa.

Työtuomioistuin toteaa, että KVTES:n liitteen 13 otsikon mukaan liitteen määräykset koskevat nimenomaisesti maatalouslomittajia eikä esimerkiksi lomitustyötä. Samanlainen viittaus lomittajiin on myös liitteen 10 §:ssä ja sen soveltamisohjeessa, jonka sanamuoto on ehdoton ja varsin yksiselitteinen. Työtuomioistuin katsoo, että liitteen määräyksissä ei sanamuotonsa mukaan ole tehty eroa sen mukaan, mitä lomittaja kulloinkin tekee eli tekeekö hän työsopimuksensa mukaista lomitustyötä vai esimerkiksi osallistuu työnantajan määräämään koulutukseen. Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo riidanalaisten määräysten sanamuodon puoltavan kantajan tulkintaa, jonka mukaan lomittajalla ei ole työaikaan kuulumatonta ruokailutaukoa riippumatta siitä, tekeekö lomittaja tiettynä päivänä lomitustyötä vai osallistuuko hän työnantajan määräämään koulutukseen.

Osapuolten yhteinen tarkoitus

Maatalouslomittajat ry:n entinen toiminnanjohtaja J on kertonut työskennelleensä Maatalouslomittajat ry:n puheenjohtajana vuodesta 1989 alkaen. J:n titteli oli myöhemmin muuttunut toiminnanjohtajaksi. J on kertonut osallistuneensa KVTES:n liitettä 13 koskeneisiin neuvotteluihin mutta ei KVTES:n muita osia koskeneisiin neuvotteluihin. J:n mukaan liitteessä 13 viitattuja KVTES:n III luvun määräyksiä sovellettiin lomittajiin ainoastaan siltä osin kuin liitteessä 13 ei ollut samoja asioita koskevia määräyksiä. Liitteessä 13 määriteltiin lomittajien työaika, ja liitettä sovellettiin lomittajiin.

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n neuvottelupäällikkö K on kertonut toimineensa Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:ssä ja sen edeltäjässä Kunnallisessa työmarkkinalaitoksessa lomitusliitevastaavana vuosina 2011–2019 ja neuvottelupäällikkönä vuodesta 2019 alkaen. K oli osallistunut myös KVTES:n III luvun työaikamääräyksiä koskeneisiin neuvotteluihin. K on kertonut, ettei hän ollut itse osallistunut KVTES:n liitteen 13 riidanalaisia kohtia koskeneisiin neuvotteluihin. Nämä kohdat oli neuvoteltu ennen hänen aikaansa lomitusliitevastaavana. Hänen tietonsa näistä kohdista ja käsityksensä niiden merkityksestä perustuivat kohtien sanamuotoihin ja hänen edeltäjänsä K:lle antamaan tietoon, jonka K:n edeltäjä puolestaan oli saanut neuvotteluihin aikanaan osallistuneilta. K:lle oli opetettu, että KVTES:n 13. liitteen 10 §:ssä mainittu ruokailu työn lomassa tarkoitti vain lomitustyön lomassa ruokailua, eikä koulutus siten ollut määräyksessä tarkoitettua työtä.

Kirjallisena todisteena esitetystä kuntien ja kuntainliittojen kuukausipalkkaisia työntekijöitä koskevan vuoden 1984 työehtosopimuksen liitteestä 10 ilmenee, että maatalouslomittajien ruokailutaukoa koskevan määräyksen sanamuoto on jo tuolloin ollut oleellisilta osin samanlainen kuin nykyinen KVTES:n 13. liitteen 10 § ja sen soveltamisohje. Työtuomioistuin toteaa, että vuodesta 1989 Maatalouslomittajat ry:n johdossa toiminut J ei ole kertonut osallistuneensa neuvotteluihin, joissa olisi käsitelty nimenomaisesti KVTES:n liitteen 13 nyt riidanalaisia kohtia. Kumpikaan asiassa kuulluista todistajista ei ole kertonut ensikäden tietoa käsiteltävänä olevia KVTES:n liitteen 13 kohtia koskeneista neuvotteluista.

Vastaajat ovat lausuneet vastauksensa perusteissa, että sopijapuolten kesken ei ollut sovittu erikseen tauoista koulutuspäivien yhteydessä. Asiassa kuullut todistajat eivät ole kertoneet työehtosopimusosapuolten käymistä keskusteluista, jotka olisivat koskeneet nimenomaan lomittajien ruokailutaukoja koulutuspäivien aikana. Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että työehtosopimuksen osapuolten yhteisestä tarkoituksesta ei ole esitetty näyttöä, joka puoltaisi kantaja- tai vastaajapuolen kantaa käsillä olevassa asiassa.

Soveltamiskäytäntö

Todisteina esitetyistä koulutuspäivien ohjelmista ja työvuoroluetteloista sekä paikallisneuvottelumuistiosta vuodelta 2012 ilmenee, että tehdyt työaikakirjaukset eivät aina ole vastanneet koulutustilaisuuksien aikataulua ja kestoa. Työntekijän koulutuspäivänä toteutuneeksi työajaksi on saatettu kirjata jopa pidempi aika kuin koulutustilaisuuden koko kesto (esim. kantajan todisteet 8 ja 11). Koulutuspäivään sisältynyt lounastauko on saatettu kirjata työntekijän työajaksi kokonaan (esim. kantajan todiste 5), osaksi (kantajan todiste 9) tai ei lainkaan (kantajan todisteet 1-3 ja vastaajan todiste 3). Vastaajien todisteena esittämästä Kuntatyönantaja-lehden artikkelista vuodelta 2005 ilmenee, että työnantajia on tuolloin ohjeistettu lukemaan työajaksi koulutustilaisuuksien tosiasiallinen kesto ilman taukoihin käytettyä aikaa. Sähköpostiviestistä vuodelta 2008 ilmenee, että Kunnallinen työmarkkinalaitos on kysyttäessä ilmoittanut yhdelle työnantajalle, että edellä mainittu ohje oli edelleen voimassa ja koski myös lomittajia.

J on kertonut kuulleensa luottamusmiehiltä, että käytännöllisesti katsoen kaikissa kunnissa lomittajien työaikaan on luettu myös koulutuspäivien ruokailutaukojen kesto. K on sen sijaan kertonut kouluttaneensa ja neuvoneensa työnantajia lukemaan lomittajien työajaksi koulutustilaisuuksien keston ilman ruokailutaukoihin kulunutta aikaa. K:n mukaan Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT ei saa tietoonsa kaikkien työnantajien toimintatapoja työaikakirjausten tekemisessä.

Työtuomioistuin katsoo, että asiassa esitetyissä kirjallisissa todisteissa ja todistajien kertomuksissa on ristiriitoja sen osalta, kuinka lomittajien koulutustilaisuuksien ohjelmiin mahdollisesti sisältyneitä ruokailutaukoja on käsitelty työaikakirjanpidossa. Näyttämättä on siten jäänyt, että vakiintunutta, yhtenäistä ja yhteisesti hyväksyttyä soveltamiskäytäntöä olisi muodostunut siitä, voidaanko lomittajille määrätä koulutuspäivinä työaikaan kuulumaton ruokailutauko.

Johtopäätökset vahvistusvaatimuksen osalta

Työtuomioistuin on edellä katsonut riidanalaisten määräysten sanamuodon puoltavan kantajan vahvistusvaatimusta. Työtuomioistuin on myös katsonut, että työehtosopimuksen osapuolten yhteisestä tarkoituksesta tai soveltamiskäytännöstä ei ole esitetty näyttöä, joka puoltaisi kantajan tai vastaajien kantaa asiassa.

Lomittajat ovat erityinen työntekijäryhmä, jonka työaikaa koskevat erityismääräykset ovat omassa KVTES:n liitteessään. Näiden nimenomaisten määräysten johdosta työtuomioistuin ei pidä esteenä vahvistusvaatimuksen hyväksymiselle sitä, että vastaajien ilmoituksen mukaan joidenkin toisten henkilöstöryhmien koulutustilaisuuksien ruokailutaukoja ei lueta työntekijöiden työaikaan. Työsuojelullisista syistä myös koulutustilaisuuksissa tulee lähtökohtaisesti olla tarvittavat mahdollisuudet ruokailuun, mutta työsuojelullisilla näkökohdilla ei voida perustella sitä, tuleeko mahdolliset ruokailutauot lukea työntekijöiden työaikaan vai ei.

Työtuomioistuin on katsonut KVTES:n liitteen 13 määräysten sanamuodon tarkoittavan, että lomittajilla ei ole varsinaista työaikaan kuulumatonta ruokailutaukoa riippumatta siitä, tekevätkö he tiettynä päivänä lomitustyötä vai osallistuvatko he koulutukseen. Tämän johdosta asiassa ei ole merkitystä sillä, ovatko lomittajat olleet vapaita poistumaan koulutuspaikalta ruokailutauon aikana. Kysymyksessä olevien Keuruun kaupungin järjestämien koulutuspäivien ohjelmaan on jokaisena päivänä merkitty tunti lounasta varten. Koska lomittajilla ei ole työaikaan kuulumatonta ruokailutaukoa, työtuomioistuin katsoo, että Keuruun kaupunki ei myöskään ole voinut jakaa lomittajien työaikaa koulutuspäivinä kahteen osaan nimenomaisesti ruokailutaukoon vedoten.

Edellä mainituilla perusteilla kanteessa esitetty vahvistusvaatimus on hyväksyttävä.

Hyvityssakko

Työtuomioistuin katsoo riidanalaisten KVTES:n määräysten olleen siinä määrin selkeitä, että Keuruun kaupungin olisi perustellusti pitänyt tietää rikkovansa niitä. Kaupunki on siten tuomittava maksamaan hyvityssakkoa. Hyvityssakon määrää harkitessaan työtuomioistuin on ottanut huomioon työehtosopimuslain 10 §:n 1 momentissa mainitut seikat.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT ja Keuruun kaupunki ovat jutun hävitessään velvollisia korvaamaan yhteisvastuullisesti Julkisen alan unioni JAU ry:n oikeudenkäyntikulut. Vastaajat ovat hyväksyneet kantajan oikeudenkäyntikuluvaatimuksen määrältään.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

- tuomitsee Keuruun kaupungin maksamaan Julkisen alan unioni JAU ry:lle työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitettua hyvityssakkoa 2.000 euroa työehtosopimuksen rikkomisesta ja

- velvoittaa Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n ja Keuruun kaupungin yhteisvastuullisesti maksamaan Julkisen alan unioni JAU ry:lle oikeudenkäyntikulujen korvauksena 16.427,80 euroa, mille määrälle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Risto Niemiluoto puheenjohtajana sekä Satu Saarensola, Markus Äimälä, Risto Lerssi, Anu-Tuija Lehto ja Erkki Mustonen jäseninä. Valmistelija on ollut Lotta Sassi.

Tuomio on yksimielinen.