TT 2021:96

Harjoittelukouluja koskevissa työehtosopimusmääräyksissä määriteltiin koulukohtainen opettajankoulutuksen tuntikiintiö, jonka puitteissa harjoittelukoulun opettajankoulutustehtäviä suoritettiin. Työehtosopimusmääräyksen mukaan harjoittelukoulukohtaisten kokonaistuntikiintiöiden tarkempi opettajakohtainen jako tehtiin harjoittelukoulun työsuunnitelmassa. Opettajankoulutuksesta johtuvat tehtävät luettiin lehtoreiden opetusvelvollisuuteen vuosiviikkotunteina. Yksi opettajan pedagogisten opintojen opetussuunnitelman mukaisen harjoittelun harjoittelukoulussa suorittava opiskelija toi opetusharjoittelun ohjaukseen opettajille kohdennettavaa tuntikiintiötä numeraalisena lähtöoletuksena väliltä 1 – 1,5 vuosiviikkotuntia. Osa opiskelijoista suoritti osan opetusharjoittelusta muissa kouluissa kuin harjoittelukouluissa.

Kanteessa vaadittiin vahvistettavaksi, että työnantaja oli menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti siltä osin kuin se oli kohdentanut eräässä harjoittelukoulussa opetusharjoittelun ohjaukseen tuntikiintiötä vähemmän kuin yhden vuosiviikkotunnin verran harjoittelua suorittavaa opiskelijaa kohti.

Työtuomioistuin katsoi riidanalaisten määräysten sanamuodon viittaavan siihen, että tietyn opiskelijan harjoittelukouluun tuoman tuntikiintiön käyttäminen kokonaisuudessaan harjoittelukoulussa edellytti vastaavasti koko harjoittelun suorittamista kyseisessä koulussa. Sopimusmääräysten sanamuoto ei estänyt sitä, että harjoittelukoulun työsuunnitelmassa osa tuntikiintiöstä päätettiin jättää jakamatta harjoittelukoulun opettajille. Sanamuodosta saatavaa käsitystä puolsivat muun ohessa myös työnantajan pitkään noudattama soveltamiskäytäntö sekä se, että opetusharjoittelun ohjaamiseen oli ollut käytettävissä tietty määräraha, jota oli tullut käyttää kaikkeen opetusharjoittelun ohjaamiseen riippumatta siitä, suoritettiinko harjoittelu harjoittelukoulussa vai muussa koulussa. Kanne hylättiin.

Asia

Työehtosopimuksen tulkinta

Kantaja

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry

Vastaajat

Sivistystyönantajat ry

Helsingin yliopisto

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 11.5.2021

Pääkäsittely 15.11.2021

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Yliopistojen yleisessä työehtosopimuksessa 1.3.2012-31.3.2014, 1.4.2014-31.1.2017, 1.2.2017-31.1.2018 ja 1.2.2018-31.3.2020 on ollut muun ohella seuraavat määräykset.

Harjoittelukouluja koskevat määräykset

2 luku

11 § Opetusvelvollisuuteen luettavat tehtävät

11.1 Opetustunnit

Lehtorin opetusvelvollisuuteen luetaan harjoittelukoulun opetustunnit.

11.2 Opettajankoulutuksesta johtuvat tehtävät

Harjoittelukoulun lehtorin opetusvelvollisuuteen voidaan lukea opetusharjoittelun ohjaamista ja muita harjoittelukoulun opettajankoulutustehtäviä koulukohtaisen opettajankoulutuksen tuntikiintiön rajoissa. Tuntikiintiö on opettajankoulutuksesta johtuviin tehtäviin käytettävien tuntien enimmäismäärä.

Tuntikiintiöön lasketaan lukuvuodessa enintään 1 1/2 vuosiviikkotuntia jokaista opiskelijaa kohti, joka suorittaa opettajan pedagogisten opintojen opetussuunnitelman mukaisen harjoittelun harjoittelukoulussa. Harjoittelukoulukohtaisten kokonaistuntikiintiöiden tarkempi opettajakohtainen jako tehdään harjoittelukoulun työsuunnitelmassa. Harjoittelukoulukohtainen opetusharjoittelun ohjaukseen harjoittelukoulussa kohdennettava tuntikiintiö ei voi olla pienempi kuin se aiempien ennen 1.1.1999 voimassa olleiden määräysten perusteella laskettuna olisi ollut.

Harjoittelukoulun työsuunnitelmassa päätetään, miten tuntikiintiön käyttämiseen vaikuttavat opetusharjoittelun mahdollinen osittainen sijoittaminen muualle kuin harjoittelukouluun, opiskelijan harjoittelun jakautuminen kahdelle tai useammalle lukuvuodelle opetussuunnitelman mukaan tai muusta syystä sekä mahdolliset muut opetusharjoittelun järjestämiseen kuuluvat seikat. Koulun työsuunnitelmassa päätetään myös opettajankoulutuksen tuntikiintiön opettajakohtaisesta käytöstä.

Opettajankoulutuksesta johtuvat tehtävät luetaan opetusvelvollisuuteen vuosiviikkotunteina.

Aineenopettajana ja erityisopettajana toimivalle lehtorille korvataan opettajankoulutuksesta johtuvista tehtävistä tuntimäärä, joka saadaan kertomalla lehtorin osuus opettajankoulutuksen tuntikiintiöstä luvulla, joka on lehtorin viikoittaisen opetusvelvollisuuden suhde 19:ään. Jos lehtorin opetusvelvollisuus on enintään 19 tuntia viikossa, kerrointa ei käytetä.

Luokanopettajana toimivalle lehtorille korvataan opettajankoulutuksesta johtuvista tehtävistä tuntimäärä, joka saadaan kertomalla lehtorin osuus opettajakoulutuksen tuntikiintiöstä luvulla, joka on viikoittaisen opetusvelvollisuuden suhde 20:een. (luku 20 on voimassa 1.8.2011 - 31.7.2012 välisen ajan. 1.8.2012 alkaen luku on 19.)

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Yliopistojen yleisessä työehtosopimuksessa 1.4.2020-31.3.2022 edellä mainitut sopimusmääräykset ovat pysyneet muuten ennallaan, mutta 11.2 §:n viimeinen kappale on poistettu.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN RIIDATON TAUSTA

Opettajankoulutusta antavia yksiköitä on kahdeksassa yliopistossa: Helsingin, Itä-Suomen, Jyväskylän, Lapin, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistoissa ja Åbo Akademissa. Ohjattu opetusharjoittelu on keskeinen osa opettajankoulutusta ja opettajan pedagogisia opintoja. Helsingin yliopistossa opetusharjoittelusta vastaa kasvatustieteellinen tiedekunta ja sitä järjestää harjoittelukouluna muun muassa Viikin normaalikoulu. Ohjatun opetusharjoittelun määrät on vahvistettu kunkin yliopiston omassa opettajan pedagogisten opintojen opetussuunnitelmassa. Harjoittelukoulujen yliopistollisena tehtävänä on yliopiston opettajankoulutuksen opettajan pedagogisiin opintoihin kuuluvan harjoittelukouluissa tapahtuvan opetusharjoittelun järjestäminen ja siihen liittyvä opetusharjoittelun ohjaus sekä niiden kehittäminen.

Ohjattua opetusharjoittelua suoritetaan harjoittelukoulujen ohella myös muualla eli niin sanotuissa kenttäkouluissa. Kenttäkoulussa tapahtuvasta opetusharjoittelun ohjauksesta maksetaan korvaus kenttäkoulun opettajille ja työehtosopimuksen mukaisissa harjoittelukouluissa tapahtuvasta opetusharjoittelun ohjauksesta korvaus harjoittelukoulun opettajille.

Helsingissä kaikki opiskelijat eivät mahdu varsinaisiin harjoittelukouluihin. Helsingin yliopiston harjoittelukouluissa luokanopettajaharjoittelu toteutetaan siten, että kaikki opiskelijat suorittavat työehtosopimuksessa edellytetyn opetussuunnitelman mukaisesta 20 opintopisteen (op) harjoittelustaan 10 op laajuisen monialaisen harjoittelun ja maisteriharjoittelun 2 op laajuisen osuuden harjoittelukouluissa. Suuren opiskelijavolyymin vuoksi osa opiskelijoista suorittaa 8 op laajuisen maisteriharjoittelun osuuden harjoittelukouluissa ja osa kenttäkouluissa.

Harjoittelukoulut saavat opetusministeriöltä rahoitusta opiskelijan harjoittelukoulussa suorittamien opintopisteiden perusteella. Harjoittelukoulujen opettajille kiintiöidään työaikaa opetusharjoittelun ohjaustehtäviä varten (ohjauskiintiö). Yksi opettajan pedagogisten opintojen opetussuunnitelman mukaisen harjoittelun harjoittelukoulussa suorittava opiskelija tuo opetusharjoittelun ohjaukseen opettajille kohdennettavaa tuntikiintiötä numeraalisena lähtöoletuksena väliltä 1 – 1,5 vuosiviikkotuntia. Harjoittelukoulujen välillä on pieniä eroja yhdestä opiskelijasta johtuvan ohjauskiintiön suuruudessa.

Opetusharjoittelun ohjauskorvausta koskeva työehtosopimuksen tulkinta on säilynyt muuttumattomana ja sellaisena kuin se on todettu 25.6.2009 Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n ja opetusministeriön välisessä pöytäkirjassa.

Yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 1 luvun 11 §:n 3 momentin mukaan yliopistolle tuomittavan hyvityssakon enimmäismäärä on 2.590 euroa.

KANNE

Vaatimukset

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että Helsingin yliopisto on menetellyt yliopistojen yleisen työehtosopimuksen harjoittelukouluja koskevan sopimusliitteen 2 luvun 11.2 §:n vastaisesti siltä osin kuin se on kohdentanut Viikin harjoittelukoulussa opetusharjoittelun ohjaukseen tuntikiintiötä 1.8.2013 alkaen vähemmän kuin yhden vuosiviikkotunnin verran harjoittelua suorittavaa opiskelijaa kohti,

- tuomitsee Helsingin yliopiston maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen rikkomisesta,

- tuomitsee Sivistystyönantajat ry:n maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ja

- velvoittaa Helsingin yliopiston ja Sivistystyönantajat ry:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n oikeudenkäyntikulut 9.550 eurolla korkoineen.

Perusteet

Opettajankoulutuksen tuntikiintiön eli ohjauskiintiön laskeminen

Yliopistojen yleisen työehtosopimuksen harjoittelukouluja koskevan liitteen 2 luvun 11.2 § määrittelee opettajankoulutuksen tuntikiintiön, joka tulee kokonaisuudessaan jakaa opetusharjoittelua ohjaaville opettajille. Harjoittelukoulukohtaisten kokonaistuntikiintiöiden tarkempi opettajakohtainen jako tehdään harjoittelukoulun työsuunnitelmassa. Kokonaistuntikiintiö on ohjauskorvauksien kokonaismäärä, joka jaetaan ohjausta antavien opettajien kesken.

Harjoittelukoulukohtainen opetusharjoittelun ohjaukseen harjoittelukoulussa kohdennettava tuntikiintiö ei voi olla pienempi kuin se aiempien, ennen 1.1.1999 voimassa olleiden määräysten perusteella laskettuna olisi ollut. Näiden määräysten mukaan tuntikiintiö on ollut vähintään yksi vuosiviikkotunti jokaista koko lukuvuoden harjoittelua suorittavaa opiskelijaa kohti. Käytännössä opetusharjoittelu kestää yhden lukukauden kerrallaan, joten lukuvuositasolla kiintiö saadaan jakamalla koko lukuvuoden opiskelijamäärä kahdella. Koko ohjauskiintiötä vastaava vuosiviikkotuntimäärä on jaettava kokonaisuudessaan ohjauksesta vastaaville harjoittelukoulun opettajille.

Yliopistojen yleisessä työehtosopimuksessa ei ole sovittu kenttäkoulussa tapahtuvan opetusharjoittelun ohjauskorvauksesta.

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry (JUKO ry) on käynyt opetusministeriön kanssa 25.6.2009 tulkintaneuvottelut, jossa on todettu ohjauskiintiön säilyvän aikaisemmalla tasolla. Sopimustulkinnan säilyminen muuttumattomana vahvistettiin myös yliopistojen siirtyessä yliopistojen yleisen työehtosopimuksen piiriin. Ohjauskorvauksen kiintiön määrä on pysynyt samana vähintään vuodesta 2002 lukien.

Helsingin yliopiston Viikin harjoittelukoulu on soveltanut työehtosopimuksessa sovittuja määräyksiä virheellisesti siten, että opetusharjoittelun ohjaukseen kohdennettu tuntikiintiö on laskenut useana vuonna, vaikka työehtosopimuksessa on sovittu sen pysyvän ennen 1.1.1999 voimassa olleella tasolla.

Ohjauskorvauksen määrää ei ole sidottu opiskelijoiden määrään ja opetusharjoittelun opintopisteisiin. Opintopiste määrittää opiskelijan työmäärän, eikä se ole suorassa yhteydessä opettajan tekemään työhön. Tuntikiintiö ja tehdyn työn tuntimäärä eivät välttämättä kohtaa, vaan opettajan saama osuus kiintiöstä on tietynlainen urakkakorvaus tehdystä työstä, kuten opetusvelvollisuusajassa usein on.

Soveltamiskäytäntö on ollut yhteisesti hyväksytysti JUKO ry:n edellä esittämän kannan mukainen aina siihen saakka, kunnes Helsingin yliopisto jostain syystä muutti kantaansa asiaan vuodesta 2013 lukien. Helsingin yliopisto tulkitsee työehtosopimusta virheellisesti ja työehtosopimuksen osapuolten yhteisen tarkoituksen vastaisesti.

Työehtosopimuksen rikkominen

Helsingin yliopisto on rikkonut tietensä tai ainakin sen olisi perustellusti pitänyt tietää rikkovansa yliopistojen yleisen työehtosopimuksen harjoittelukouluja koskevan sopimusliitteen 2 luvun 11.2 §:ää. Helsingin yliopisto on siten tuomittava maksamaan kantajalle hyvityssakkoa.

Valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Sivistystyönantajat ry:n olisi viimeistään liittoneuvotteluiden yhteydessä tullut havaita Helsingin yliopiston menetelleen työehtosopimuksen ohjauskorvausta koskevien määräysten vastaisesti ja antaa Helsingin yliopistolle tätä koskevat ohjeet. Tämän laiminlyödessään Sivistystyönantajat ry on laiminlyönyt lainmukaisen valvontavelvollisuutensa, minkä johdosta se on tuomittava maksamaan kantajalle hyvityssakkoa.

VASTAUS

Vaatimukset

Helsingin yliopisto ja Sivistystyönantajat ry ovat vaatineet, että työtuomioistuin hylkää kanteen ja velvoittaa Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n korvaamaan Helsingin yliopiston ja Sivistystyönantajat ry:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 6.800 eurolla korkoineen tai että asianosaiset joka tapauksessa velvoitetaan pitämään oikeudenkäyntikulunsa asiassa vahinkonaan.

Perusteet

Yleistä

Helsingin yliopisto on noudattanut työehtosopimusta, kun se on kohdentanut tuntikiintiötä työehtosopimuksen sanamuodon sekä osapuolten yhteisen tarkoituksen ja vakiintuneen soveltamiskäytännön mukaisesti.

Työehtosopimusmääräyksen sanamuoto

Yliopistojen yleisen työehtosopimuksen harjoittelukouluja koskevan sopimusmääräyksen toisen kappaleen sanamuodon mukaan jokainen yksittäinen opiskelija tuo tietyn määrän opettajille kohdennettavaa tuntikiintiötä eli kiintiö on sidottu opiskelijaan, ei opettajaan. Siten sanamuodon mukaan opettajille kohdennettavan tuntikiintiön tuominen on myös sidottu opiskelijan opetussuunnitelman mukaisen opetusharjoittelun opintokokonaisuuden suorittamiseen kokonaisuutena ja nimenomaisesti tämän koko opintokokonaisuuden suorittamiseen työehtosopimuksessa tarkoitetussa harjoittelukoulussa. Kenttäkoulu ei ole työehtosopimuksessa mainittu harjoittelukoulu. Mikäli opiskelija jostakin syystä suorittaa vain osan ohjatun opetusharjoittelun opintokokonaisuudesta työehtosopimuksen mukaisessa harjoittelukoulussa, jaetaan siten vain tätä osaa vastaava osuus kohdennettavasta tuntikiintiöstä harjoittelukoulun opettajille.

Opiskelijan ohjatun opetusharjoittelun osittaisesta suorittamisesta harjoittelukoulussa seuraa, että ohjauskiintiön osalta voidaan laskennallisesti päätyä tilanteeseen, jossa opiskelijan tuomasta ohjauskiintiöstä jää jaettavaksi harjoittelukoulun opettajille pienempi lukema kuin yksi, koska tuntikiintiön lukema on sidottu tehtyyn työhön.

Sopimusmääräyksen kolmannen kappaleen sanamuoto tuo esiin myös mahdollisuuden päättää kohdennettavan tuntikiintiön jakamisesta työsuunnitelmassa ja mahdollisuuden huomioida työsuunnitelmassa opetusharjoittelun osittainen sijoittaminen muualle kuin harjoittelukouluun.

Lisäksi määräyksen sanamuodon mukaan tuntikiintiö on sidottu tosiasiallisen työn tekemiseen. Tekemätöntä työtä ei ole tarkoitettu korvattavaksi. Jos opiskelija ei suorita koko opetusharjoittelua harjoittelukoulussa, mutta koko opiskelijan lähtökohtaisesti numeraalisena oletusarvona tuoma kohdennettava tuntikiintiö tulisi jakaa harjoittelukoulun opettajille, heille maksettaisiin tekemättömästä työstä. Työnantajalle tämä tarkoittaisi mahdollisesti kyseisen osuuden maksamista myös kenttäkouluun. Kustannusvaikutus tällaisessa toimintamallissa vuositasolla olisi merkittävä.

Soveltamiskäytäntö

Myös harjoittelukoulujen soveltamiskäytäntö tukee edellä esiin tuotua sopimusmääräystulkintaa. Harjoittelukouluissa on kohdennettua työehtosopimuksen mukaista tuntikiintiötä jaettu opettajille opiskelijan suoritusten mukaisesti eli sen mukaan, minkä verran opettaja on ohjannut opiskelijan opintosuorituksia eli tosiasiallisesti tehnyt työtä. Soveltamiskäytäntö myös osoittaa, että harjoittelukoulun opettajille kohdennettavaa tuntikiintiötä jaetaan vain opiskelijan harjoittelukoulussa suorittamista opinnoista. Opiskelijoiden harjoittelukoulussa suorittamien opintopisteiden määrä myös vaikuttaa harjoittelukoulun rahoitukseen.

Ohjauskiintiön kohdentamista ja sen jakamista voidaan havainnollistaa esimerkillä, jossa opiskelija tuo harjoittelukouluun kohdennettavaa tuntikiintiötä lukeman yksi (1). Opiskelija suorittaa opetusharjoittelun 20 op:n opintokokonaisuudesta 12 op työehtosopimuksen mukaisessa harjoittelukoulussa. Tällöin opiskelijan tuomaa kohdennettavaa tuntikiintiötä on käytetty, mutta siitä tulee harjoittelukoulussa lopulta opettajille vain tehdyn työn osuus eli 12/20.

Väitetty työehtosopimuksen rikkominen

Helsingin yliopisto ei ole rikkonut yliopistojen yleisen työehtosopimuksen harjoittelukouluja koskevia määräyksiä. Helsingin yliopisto ei ole siten velvollinen maksamaan hyvityssakkoa.

Joka tapauksessa yliopiston ei voida katsoa menetelleen siten, että se olisi tietensä rikkonut tai sen olisi perustellusti pitänyt tietää rikkovansa työehtosopimuksen määräyksiä. Harjoittelukouluja koskevia määräyksiä kohdennettavasta tuntikiintiöstä, jotka ovat vastaajien käsityksen mukaan jo sanamuodon mukaan selkeitä, on noudatettu pitkään vastauksessa esitetyllä tavalla. Kantaja on vasta vuonna 2019 käynnistänyt käsillä olevaan asiaan liittyvät erimielisyysneuvottelut, joissa se on väittänyt sopimusmääräystä sovelletun virheellisesti 1.8.2013 lukien. Helsingin yliopisto on siten perustellusti voinut katsoa menettelynsä olevan työehtosopimuksen mukaista. Vaikka työtuomioistuin katsoisi yliopiston menetelleen työehtosopimuksen vastaisesti, tulee yliopisto jättää hyvityssakkoon tuomitsematta.

Väitetty valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Edellä esitetyt seikat huomioon ottaen Sivistystyönantajat ry tulee joka tapauksessa jättää hyvityssakkoon tuomitsematta.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Vuonna 1998 voimassa olleen virka- ja työehtosopimuksen ohjauskorvausta koskeva 16 § (=V1)

2. JUKO ry:n ja opetusministeriön välinen muistio valtion harjoittelukoulujen tarkentavan virkaehtosopimuksen muuttamisesta 17.12.2008 (=V2)

3. Pöytäkirja opetusministeriön ja JUKO ry:n välisestä neuvottelusta 25.6.2009 koskien harjoittelukouluissa toimeenpantavaa opetusharjoittelun ohjausta (=V3)

4. Excel-taulukko Viikin harjoittelukoulun ohjauskorvauskiintiöiden erotuksista

Vastaajien kirjalliset todisteet

1. Vuonna 1998 voimassa olleen virka- ja työehtosopimuksen ohjauskorvausta koskeva 16 § (=K1)

2. JUKO ry:n ja opetusministeriön välinen muistio valtion harjoittelukoulujen tarkentavan virkaehtosopimuksen muuttamisesta 17.12.2008 (=K2)

3. Pöytäkirja opetusministeriön ja JUKO ry:n välisestä neuvottelusta 25.6.2009 koskien harjoittelukouluissa toimeenpantavaa opetusharjoittelun ohjausta (=K3)

4. OKM:n julkaisuja 2019:11, Selvitys opettajankoulutuksen rakenteesta yliopistoissa (s. 90)

Kantajan henkilötodistelu

1. A, puheenjohtaja, Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry, todistelutarkoituksessa

2. B, luottamusmies

Vastaajien henkilötodistelu

1. C, entinen opetusministeriön opetusneuvos

2. D, Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulun (harjoittelukoulu) rehtori

3. E, entinen Turun harjoittelukoulun johtava rehtori

4. F, Helsingin harjoittelukoulujen johtava rehtori

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Riidanalaisen työehtosopimuksen harjoittelukouluja koskevan liitteen 2 luvun 11.2 §:ssä määritellään koulukohtainen opettajankoulutuksen tuntikiintiö, jonka puitteissa harjoittelukoulun opettajankoulutustehtäviä suoritetaan. Työehtosopimusmääräyksen mukaan harjoittelukoulukohtaisten kokonaistuntikiintiöiden tarkempi opettajakohtainen jako tehdään harjoittelukoulun työsuunnitelmassa. Opettajankoulutuksesta johtuvat tehtävät luetaan lehtoreiden opetusvelvollisuuteen vuosiviikkotunteina.

Asiassa on riidatonta, että yksi opettajan pedagogisten opintojen opetussuunnitelman mukaisen harjoittelun harjoittelukoulussa suorittava opiskelija tuo opetusharjoittelun ohjaukseen opettajille kohdennettavaa tuntikiintiötä numeraalisena lähtöoletuksena väliltä 1 – 1,5 vuosiviikkotuntia. Helsingin yliopiston opetussuunnitelman mukaan luokanopettajaharjoittelun laajuus on 20 opintopistettä. Suuren opiskelijavolyymin vuoksi osa opiskelijoista suorittaa 8 opintopisteen laajuisen maisteriharjoittelun osuuden harjoittelukouluissa ja osa muissa kouluissa eli niin kutsutuissa kenttäkouluissa.

Kanteen perusteissa esiin tuotu keskeinen riitakysymys koskee sitä, voidaanko harjoittelukoulun opettajille missään tilanteessa jakaa yhden opiskelijan osalta opettajankoulutuksesta johtuviin tehtäviin yhteensä vähemmän kuin yksi vuosiviikkotunti. Kantajan mukaan tuntikiintiö on tarkoitettu harjoittelukoululle niin sanotuksi urakkakorvaukseksi, joka on aina jaettava kokonaisuudessaan harjoittelukoulun opettajien kesken. Vastaajien mukaan tuntikiintiö sen sijaan on sidottu opiskelijan suorituksiin nimenomaan harjoittelukoulussa. Vastaajat ovat katsoneet, että jos opiskelija suorittaa vain osan ohjatun opetusharjoittelun opintokokonaisuudesta harjoittelukoulussa, jaetaan harjoittelukoulun opettajille vain tätä osaa vastaava osuus opiskelijan harjoittelukoululle lähtökohtaisesti tuomasta tuntikiintiöstä.

Määräysten tausta

Ohjauskorvauksista on määrätty aiemmin vuonna 1998 voimassa olleen virka- ja työehtosopimuksen 16.1 §:ssä. Määräyksessä on todettu muun ohessa, että lehtorin opetusvelvollisuuteen voidaan lukea opetusharjoittelun ohjausta enintään 5 vuosiviikkotuntia lukuvuodessa. Koulun harjoitteluohjauskiintiö saadaan siten, että kustakin perusharjoittelu II suorituksesta ja kustakin päättöharjoittelun suorituksesta lasketaan l/2 vuosiviikkotuntia. Harjoitteluohjauskiintiö jaetaan opettajille koulun työsuunnitelmassa.

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n (JUKO ry) puheenjohtaja A on työtuomioistuimessa kuultuna kertonut määräyksen taustasta. Hänen mukaansa harjoitteluohjauskiintiössä eli tuntikiintiössä oli kysymys laskennallisesta suureesta, jolla määritettiin opetusharjoitteluun käytettävät resurssit. Määräyksessä mainittu perusharjoittelu toteutettiin kahdessa jaksossa, joista kummastakin laskettiin ohjauskiintiötä puoli vuosiviikkotuntia ja päättöharjoittelujaksosta puoli vuosiviikkotuntia eli kaikista yhteensä 1,5 vuosiviikkotuntia. Luottamusmies, lehtori B on kertonut, että 1990-luvulla ohjauskiintiön enimmäismääräksi opiskelijaa kohden oli sovittu 1,5 vuosiviikkotuntia, jotta ohjaaville opettajille voitaisiin tarvittaessa jakaa yhtä opiskelijaa kohti yhteensä enemmän kuin yksi vuosiviikkotunti.

JUKO ry ja opetusministeriö ovat laatineet 17.12.2008 päivätyn muistion valtion harjoittelukoulujen tarkentavan virkaehtosopimuksen muuttamisesta. Todisteena esitetystä muistiosta ilmenee, että opetusharjoittelun opetusvelvollisuuteen laskemista koskeva tarkentavan virkaehtosopimuksen 14.2 §:n 2. kohta on muutettu kuulumaan 1.8.2009 lukien seuraavasti: ”Tuntikiintiöön lasketaan lukuvuodessa vähintään 1 vuosiviikkotunti ja enintään 1,5 vuosiviikkotuntia jokaista opiskelijaa kohti, joka suorittaa opettajan pedagogisten opintojen opetussuunnitelman mukaisen harjoittelun harjoittelukoulussa.” Kyseinen muutos on muistion mukaan osapuolten yhdessä toteamin tavoin tehty kustannusneutraalina. Muistiossa on myös todettu: ”Harjoittelukoulun lehtorin opetusvelvollisuuteen voidaan lukea opetusharjoittelun ohjaamista ja muita harjoittelukoulun opettajankoulutustehtäviä koulukohtaisen opettajankoulutuksen tuntikiintiön rajoissa. Tuntikiintiö on opettajankoulutukseen käytettävien tuntien enimmäismäärä.”

Muistiota ja jäljempänä mainittua pöytäkirjaa ovat olleet laatimassa A ja silloinen opetusministeriön opetusneuvos C. Heidän kertomuksillaan on selvitetty, että muistion taustalla oli ollut JUKO ry:n halu uudistaa työehtosopimusmääräyksiä. Luukkaisen mukaan aiemmassa ohjauskorvauksia koskevassa 16.1 §:n määräyksessä mainitut harjoittelujaksonimikkeet eivät olleet enää 2000-luvulla olleet käytössä kaikissa kouluissa. Nimikkeet saattoivat vaihdella koulukohtaisesti. Muutoksella haluttiin sopimusmääräyksiin käytännön joustoa. Heikentyneen taloustilanteen ja siitä johtuneiden säästötavoitteiden vuoksi työntekijäpuolella oli lisäksi ollut tarve sopia määräyksestä ikään kuin turvalausekkeena, joka takaisi sen, ettei opetusharjoittelun määrää vähennettäisi.

A:n mukaan muistiossa oli tarkoitettu kustannusneutraaliudella sitä, että opettajankoulutusjärjestelmää ei muutettu rakenteellisesti, mikä olisi voinut tuottaa työnantajapuolelle säästöjä tai lisäkustannuksia. Myös C on kertonut edellyttäneensä ratkaisua tehtäessä, ettei uudistus saanut lisätä harjoittelukoulujen kustannuksia.

Seuraavana vuonna JUKO ry ja opetusministeriö laativat edellä mainittua muistiota täsmentäneen 25.6.2009 päivätyn pöytäkirjan. Laatimisen taustalla oli A:n kertomuksen mukaan se, että yliopistot olivat alkaneet uudelleen etsiä mahdollisuuksia kustannusten karsimiseen. Työntekijäpuoli oli tuolloin halunnut selventää jo vuoden 2008 muistiossa todettua velvoitetta pysyttää opetusharjoittelun määrä entisellään.

Todisteena esitettyyn pöytäkirjaan 25.6.2009 on kirjattu muun ohella: ”Osapuolet toteavat, että opetusvelvollisuuteen laskettavia tehtäviä koskevaa nykyisen tarkentavan virkaehtosopimuksen 14 §:n 2 momentin 2 kohtaa tulee tulkita siten, että harjoittelukoulukohtaiseen tuntikiintiöön lasketaan opetusharjoittelusta enintään 1,5 vuosiviikkotuntia jokaista opiskelijaa kohti, joka suorittaa opettajankoulutuksen opetussuunnitelman mukaisen harjoittelun harjoittelukoulussa. Toisaalta harjoittelukoulukohtainen opetusharjoittelun ohjaukseen harjoittelukoulussa kohdennettava tuntikiintiö ei voi olla pienempi kuin se aiempien ennen 1.1.1999 voimassa olleiden määräysten perusteella laskettuna olisi ollut.” Asiassa on riidatonta, että opetusharjoittelun ohjauskorvausta koskeva työehtosopimuksen tulkinta on säilynyt muuttumattomana ja sellaisena kuin se on tässä pöytäkirjassa todettu.

Kumpaakaan edellä mainittua asiakirjaa laadittaessa ei A:n ja C:n kertomusten mukaan ollut puhetta tilanteesta, jossa osa harjoittelusta suoritettaisiin kenttäkoulussa. A oli kuitenkin pitänyt selvänä, ettei asiakirjoissa käsiteltyä tuntikiintiön osoittamista harjoittelukoululle ollut sidottu siihen, että opiskelija suoritti harjoittelun siellä kokonaisuudessaan. C sen sijaan ei kertomansa mukaan olisi voinut hyväksyä ajatusta, jonka mukaan korvaus opetusharjoittelun ohjaamisesta voisi käytännössä tulla maksettavaksi koko opetusharjoittelun osalta harjoittelukoulun opettajille ja sen lisäksi kenttäkoulun opettajille siltä osin kuin harjoittelu tosiasiassa suoritettaisiin kenttäkoulussa.

Määräysten sanamuoto

Riidanalaisten määräysten 11.2 §:n 1. kappaleessa on todettu: ”Harjoittelukoulun lehtorin opetusvelvollisuuteen voidaan lukea opetusharjoittelun ohjaamista ja muita harjoittelukoulun opettajankoulutustehtäviä koulukohtaisen opettajankoulutuksen tuntikiintiön rajoissa. Tuntikiintiö on opettajankoulutukseen käytettävien tuntien enimmäismäärä.” Työtuomioistuin katsoo erityisesti sanojen ”voidaan lukea … tuntikiintiön rajoissa” ja ”enimmäismäärä” viittaavan siihen, että määräys ei velvoita käyttämään koulukohtaista tuntikiintiötä kaikissa tilanteissa kokonaisuudessaan.

Määräyksen 2. kappaleen mukaan ”[t]untikiintiöön lasketaan lukuvuodessa enintään 1 1/2 vuosiviikkotuntia jokaista opiskelijaa kohti, joka suorittaa opettajan pedagogisten opintojen opetussuunnitelman mukaisen harjoittelun harjoittelukoulussa.” Työtuomioistuin katsoo määräyksen sanamuodon viittaavan siihen, että tuntikiintiön laskemisen perustana on opiskelijan suoritus harjoittelukoulussa. Sanan ”harjoittelun” sijamuoto puolestaan viittaa siihen, että tuntikiintiön koko määrän käyttäminen harjoittelukoulussa on sidottu harjoittelun suorittamiseen siellä kokonaisuudessaan.

Viimeksi mainitussa määräyksen kappaleessa on myös viitattu ennen 1.1.1999 voimassa olleisiin määräyksiin ja todettu, ettei harjoittelukoulukohtainen opetusharjoittelun ohjaukseen harjoittelukoulussa kohdennettava tuntikiintiö voi olla pienempi kuin se näiden aiempien määräysten perusteella laskettuna olisi ollut. Työtuomioistuin toteaa, että vuonna 1998 voimassa olleen määräyksen mukaan kunkin opetusharjoittelujakson suorituksesta lasketaan koulun harjoitteluohjauskiintiöön 1/2 vuosiviikkotuntia. Asiassa ei kuitenkaan ole esitetty selvitystä siitä, onko ennen 1.1.1999 voimassa olleissa määräyksissä ollut jokin nimenomainen tuntikiintiön laskennallinen vähimmäismäärä opiskelijaa kohden.

Työehtosopimusmääräyksen 11.2 §:n 3. kappaleen mukaan harjoittelukoulun työsuunnitelmassa päätetään muun muassa, miten tuntikiintiön käyttämiseen vaikuttaa opetusharjoittelun mahdollinen osittainen sijoittaminen muualle kuin harjoittelukouluun. Koulun työsuunnitelmassa päätetään myös opettajankoulutuksen tuntikiintiön opettajakohtaisesta käytöstä. Työtuomioistuin toteaa, että sopimuksessa ei ole tarkempia määräyksiä tuntikiintiön käyttämisestä. A on kertonut, että harjoittelukouluissa tehdään paljon muitakin harjoitteluja kuin työehtosopimuksessa mainitut, ja tuntikiintiötä käytetään korvauksen suorittamiseen opettajille myös näiden muiden harjoittelujen ohjaamisesta.

Soveltamiskäytäntö

Asiassa on riidatonta, että ohjattua opetusharjoittelua suoritetaan harjoittelukoulujen ohella myös muualla eli niin sanotuissa kenttäkouluissa. Helsingin yliopiston harjoittelukouluissa luokanopettajaharjoittelu toteutetaan siten, että kaikki opiskelijat suorittavat työehtosopimuksessa edellytetyn opetussuunnitelman mukaisesta 20 opintopisteen harjoittelustaan yhteensä 12 opintopisteen laajuiset osuudet harjoittelukouluissa. Suuren opiskelijavolyymin vuoksi osa opiskelijoista suorittaa 8 opintopisteen laajuisen harjoitteluosuuden harjoittelukouluissa ja osa kenttäkouluissa.

Soveltamiskäytännön osalta asiassa on kuultu kantajapuolelta A:ta ja B:tä sekä vastaajapuolelta Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulun (harjoittelukoulu) rehtoria D:tä, entistä Turun harjoittelukoulun johtavaa rehtoria E:tä ja Helsingin harjoittelukoulujen johtavaa rehtoria F:ää.

D, E ja F ovat kertoneet riidanalaisia määräyksiä sovelletun harjoittelukouluissa siten, että tuntikiintiö oli käytännössä ositettu harjoittelukoulun ja kenttäkoulun kesken silloin, kun osa harjoittelusta oli suoritettu kenttäkoulussa. Tällöin tietyn opiskelijan opetusharjoittelun ohjauksesta eri koulujen opettajille maksettava korvaus oli jaettu opintopisteiden mukaisessa suhteessa sen mukaan, kuinka suuri osa opinnoista eri kouluissa oli suoritettu. D:n mukaan jako täsmentyi vasta lukuvuoden päätyttyä, koska vasta tuolloin oli selvillä, paljonko harjoittelijoita oli tosiasiassa ollut ja kuinka paljon ohjaustyötä siten oli tehty. Tällä tavoin määritelty ohjauskorvauksen määrä tasattiin opettajille ylimääräisenä korvauksena. E:n ja F:n mukaan jos osa tietyn opiskelijan johdosta harjoittelukoululle saadusta tuntikiintiöstä eli rahoituksesta oli käytetty korvauksen maksamiseen kenttäkoulun opettajille, koko rahoitus oli tullut käytetyksi opetusharjoittelun ohjaamiseen.

D:n, E:n ja F:n kertomusten mukaan riidanalaisia määräyksiä oli sovellettu vastaajien esittämällä tavalla pitkään, D:n mukaan ainakin vuodesta 2006 lukien. Kantaja ei ole tuonut esiin, että tätä soveltamiskäytäntöä olisi aiemmin riitautettu.

A ja B ovat puolestaan kertoneet, että kenttäkouluissa oli tehty opetusharjoittelua ainakin 1980-luvulta lukien eikä tuntikiintiötä ollut ennen Helsingin yliopiston nykyistä käytäntöä jaettu harjoittelukoulujen ja kenttäkoulujen kesken. E on kuitenkin kertonut, että aiempi harjoittelu kenttäkoulussa oli tarkoittanut sitä, että niissä tehtiin käytännön työtä ilman opetussuunnitelmaa. Harjoittelu ei ollut liittynyt mitenkään harjoittelukouluihin tai opettajankoulutukseen, jota harjoittelukouluissa on sittemmin järjestetty. E:n mukaan tästä varhaisemmasta kenttäkoulussa työskentelyn muodosta oli luovuttu 1990-luvulla. Työtuomioistuin katsoo E:n kertomus huomioon ottaen, ettei kantajan todistajien kertomusten perusteella voida päätellä, että nyt riidanalaisten sopimusmääräysten voimassaoloaikana olisi vakiintunut käytäntö, jonka mukaan harjoittelukoululle osoitettu tuntikiintiö olisi aina jaettava kokonaisuudessaan harjoittelukoulun opettajien kesken.

A on kertonut vastaajien todistajiin nähden eri tavalla myös siitä, miten yliopistojen harjoittelukoulujen rahoitus muodostui. A:n mukaan yliopistot saivat rahoituksensa opetusministeriön kanssa laaditun tulossopimuksen perusteella. Harjoittelukouluille oli valtion budjetissa oma menokohtansa, joka oli erillinen yliopistojen rahoituksesta. Yliopistojen kautta rahoitettiin muuta opettajankoulutusta, kuten harjoittelun ohjausta koskevat korvaukset kenttäkoulujen opettajille.

F on puolestaan kertonut, että harjoittelukoulut saivat määrärahansa perusopetukseen valtiovarainministeriöstä sekä lukiokoulutukseen ja ohjattuun harjoitteluun opetus- ja kulttuuriministeriöstä. Ohjatun harjoittelun rahoitus perustui vuosittaiseen tietoon siitä, montako opintopistettä opiskelijat olivat kyseisenä vuonna suorittaneet. Jos suoritetut opintopisteet muuttuivat, rahoitus muuttui sen mukaan.

Todistajat ovat kertoneet pääosin yhtenevästi siitä, miten kenttäkoulussa suoritettavasta harjoittelusta sovittiin. A ja B ovat kertoneet, että yliopisto teki harjoittelusta kenttäkoulun kanssa sopimuksen ja maksoi kenttäkoulun opettajille erikseen sovittavan korvauksen. Myös F on kertonut, että yliopisto joutui sopimaan ja maksamaan erikseen sellaisesta harjoittelusta, jota ei voitu tarjota harjoittelukoulussa. Tämä päti E:n mukaan sekä Turussa että Helsingissä. Vaikka Turussa kaikki harjoittelu suoritettiin lähtökohtaisesti harjoittelukoulussa, esimerkiksi venäjän kielen opetusharjoittelun ohjaus saatettiin joutua ostamaan muualta, koska harjoittelukoulussa ei ollut venäjän kielen ryhmää.

Työtuomioistuin pitää F:n kertomusta opetusharjoittelun rahoituksesta A:n kertomusta yksityiskohtaisempana ja ajankohtaisempana. A:n kertomuksesta on ilmennyt, että hänen tietonsa ovat perustuneet varhaisempiin käytäntöihin. F:n kertomuksen mukaan harjoittelukouluilla on ollut käytettävissä ohjattuun harjoitteluun tietty määräraha riippumatta siitä, missä harjoittelu on suoritettu. Tämä puoltaa käsitystä, ettei tuntikiintiön johdosta saatavaa määrärahaa ole tarkoitettu käytettäväksi yksinomaan harjoittelukoulujen menoihin vaan opetusharjoitteluun yleisesti.

Johtopäätökset pääasian osalta

Johtopäätöksenä riidanalaisten määräysten sanamuodosta työtuomioistuin katsoo niiden kokonaisuudessaan tukevan enemmän vastaajien kuin kantajan käsitystä määräysten oikeasta tulkinnasta. Sanamuoto viittaa edellä mainituin tavoin siihen, että tietyn opiskelijan harjoittelukouluun tuoman tuntikiintiön käyttäminen kokonaisuudessaan harjoittelukoulussa edellyttää vastaavasti koko harjoittelun suorittamista siinä koulussa. Työtuomioistuimen käsityksen mukaan sopimusmääräysten sanamuoto ei estä sitä, että harjoittelukoulun työsuunnitelmassa päätetään jättää osa tuntikiintiöstä jakamatta harjoittelukoulun opettajille. Tätä puoltavat myös ne riidattomat seikat, että harjoittelukoulut saavat opetusministeriöltä rahoitusta opiskelijoiden harjoittelukoulussa suorittamien opintopisteiden perusteella ja että kenttäkoulussa tapahtuvasta opetusharjoittelun ohjauksesta maksetaan korvaus kenttäkoulun opettajille ja harjoittelukouluissa tapahtuvasta opetusharjoittelun ohjauksesta korvaus harjoittelukoulun opettajille.

Sitä, että tuntikiintiötä jaetaan opetusharjoittelua ohjaaville opettajille eri kouluissa opiskelijan suoritusten mukaisessa suhteessa, voidaan työtuomioistuimen käsityksen mukaan pitää lähtökohtaisesti myös työntekijöiden tasapuolisen kohtelun periaatteen mukaisena, vaikka A onkin kertonut palkkojen erojen harjoittelukoulujen ja kenttäkoulujen välillä johtuvan niissä suoritettavan harjoittelun erilaisuudesta.

Soveltamiskäytännön osalta työtuomioistuin toteaa, että näytön perusteella vastaajien vetoamaa käytäntöä on noudatettu pitkään, ainakin 15 vuotta, eikä nyt kysymyksessä olevaa asiaa ole aikaisemmin riitautettu. Lisäksi erimielisyysneuvottelut on käynnistetty vasta vuonna 2019, vaikka Helsingin yliopiston menettelyn on väitetty olevan virheellinen jo vuodesta 2013 lukien. Pitkä aika ennen vastaajien vetoaman käytännön riitauttamista puhuu osaltaan vastaajien esittämän tulkinnan puolesta.

Vastaajien kantaa tukee myös se, ettei yliopistoilla ole ollut erillistä rahoituskanavaa kenttäkouluissa suoritettua harjoittelua varten. Ohjattuun opetusharjoitteluun on ollut käytettävissä tietty määräraha, jota on tullut käyttää kaikkeen opetusharjoitteluun riippumatta siitä, suoritetaanko harjoittelu harjoittelukoulussa vai kenttäkoulussa.

Asian kokonaisharkinnassa merkitystä on myös sillä, että kantajan tulkintaa noudatettaessa harjoittelukoulut saisivat käytännössä korvausta tekemättömästä työstä, kun osa harjoittelusta suoritetaan kenttäkoulussa. Työtuomioistuin pitää epätodennäköisenä, että tämä olisi ollut riidanalaisten määräysten tarkoitus. Kantajan vetoamaa tulkintaa ei voida myöskään pitää osapuolten sopimalla tavalla kustannusneutraalina, koska asiassa kuultujen todistajien mukaan myös kenttäkouluissa tehtävästä opetusharjoittelun ohjauksesta on maksettu ja maksetaan edelleen korvaus. Jos harjoittelukoulujen opettajille sen lisäksi maksettaisiin aina korvaus opetusharjoittelun ohjaamisesta koko tuntikiintiön perusteella, työnantajan kustannukset kasvaisivat entiseen verrattuna.

Lisäksi työtuomioistuin kiinnittää huomiota siihen, että kanteessa on vaadittu vahvistettavaksi Helsingin yliopiston menetelleen työehtosopimuksen vastaisesti kohdentaessaan Viikin harjoittelukoulussa nimenomaisesti opetusharjoittelun ohjaukseen tuntikiintiötä sen vähimmäismäärän alittavan määrän. Kuitenkin A ja B ovat kertoneet, että tuntikiintiöllä katetaan muutakin opettajankoulutustyötä kuin opetusharjoittelun ohjausta. Tämäkin seikka osaltaan puoltaa kanteen hylkäämistä.

Edellä mainituilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että Helsingin yliopisto ei ole menetellyt yliopistojen yleisen työehtosopimuksen harjoittelukouluja koskevan sopimusliitteen 2 luvun 11.2 §:n vastaisesti kohdentaessaan Viikin harjoittelukoulussa opetusharjoittelun ohjaukseen tuntikiintiötä 1.8.2013 alkaen vähemmän kuin yhden vuosiviikkotunnin verran harjoittelua suorittavaa opiskelijaa kohti. Kanteessa esitetty vahvistusvaatimus on hylättävä.

Hyvityssakot

Koska kanteessa esitetty vahvistusvaatimus on hylätty, on myös siihen perustuvat hyvityssakkovaatimukset hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla JUKO ry on asian hävitessään velvollinen korvaamaan Sivistystyönantajat ry:n ja Helsingin yliopiston oikeudenkäyntikulut asiassa. Niiden yhteiseksi määräksi on ilmoitettu 6.800 euroa. JUKO ry on paljoksunut kuluja 30 tuntia ylittäviltä osin eli yhteensä kahden tunnin osalta.

Työtuomioistuin katsoo, että kaikki Sivistystyönantajat ry:n ja Helsingin yliopiston asiamiehen oikeudenkäyntikululaskussa yksilöidyt toimenpiteet ovat olleet asiassa tarpeellisia. Näin ollen kantaja on velvoitettava korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut vaaditun määräisinä.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry velvoitetaan korvaamaan Sivistystyönantajat ry:n ja Helsingin yliopiston yhteiset oikeudenkäyntikulut 6.800 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Risto Niemiluoto puheenjohtajana sekä Satu Saarensola, Mikko Nyyssölä, Merru Tuliara, Anu-Tuija Lehto ja Timo Koskinen jäseninä. Valmistelija on ollut Meeri Julmala.

Tuomio on yksimielinen.