TT 2021:95

Kunnallisen opetushenkilöstön virka- ja työehtosopimuksen (2012–2013) mukaan yliopettajan ja lehtorin vuosityöaika on 1600 tuntia, ja tekniikan ja liikenteen koulutusalalla se voidaan työvuosittain määrätä myös 1300–1599 tunniksi. Lausuntoasiassa kysymys sopimusmääräyksen tulkinnasta tilanteessa, jossa viranhaltijalle tulee maksettavaksi kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta annetun lain 45 §:ssä tarkoitettua menetettyjen ansioiden korvausta.

Asia

Kainuun käräjäoikeuden lausuntopyyntö asiassa L 17/2491-2492

Kuultavat

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 13.9.2021

Pääkäsittely 10.11.2021

VIRKA- JA TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallinen opetushenkilöstön virka- ja työehtosopimus (2012–2013) on sisältänyt muun ohella seuraavat määräykset:

OVTES 2012-2013 Osio D

2 § Yliopettajan ja lehtorin työaika

1 mom. Vuosityöaika on 1600 tuntia, joista 400 tunnin osalta opettaja saa valita tehtävän työn ajan ja paikan.

2 mom. Tekniikan ja liikenteen koulutusalalla vuosityöaika voidaan siirtymäkauden ajan työvuosittain määrätä myös 1300–1599 tunniksi, jolloin vastaavasti opettajan itse valittavan työajan- ja paikan osuus on 25 % vahvistetusta vuosityöajasta. Palkkaus on tällöin samassa suhteessa alempi kuin mitä opettajan työaika on täyttä (1600) työaikaa lyhyempi. Palvelussuhde katsotaan kuitenkin kokoaikaiseksi.

3 mom. Ennen työkauden alkua on opettajalle vahvistettava työaikasuunnitelma, joka sisältää opetus- ja ohjaustyön sisällön määrän sekä opettajan muut tehtävät.

Soveltamisohje: Jos työkauden aikana on tarpeen muuttaa vahvistettua työaikasuunnitelmaa, tehdään se poistamalla tai vaihtamalla opettajalle määrättyjä töitä ja tehtäviä. Työaikasuunnitelma tulee muuttaa myös silloin, kun opettajalle määrätään lisätehtäviä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KÄSITTELY KAINUUN KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Kainuun käräjäoikeudessa käsiteltävissä asioissa L 17/2491 ja L 17/2492 on riitaa muun ohella kunnallisen opetushenkilöstön virka- ja työehtosopimuksen (OVTES) tulkinnasta. Kysymys on tältä osin siitä, miten OVTES:n Osio D 2 §:n vuosityöaikaa koskevaa määräystä tulee tulkita tilanteessa, jossa viranhaltijalle tulee maksettavaksi virkasuhteen lainvastaisen päättämisen johdosta saamatta jäänyt säännöllisen työajan ansio viranhaltijalain 45 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Riitaa on siitä, voidaanko menetettyjen ansioiden laskentaperustetta määriteltäessä vuosityöaika määrätä jälkikäteen määräyksessä tarkoitetuksi vähimmäistyöajaksi (1300 tuntia) vai tuleeko se olla määräyksessä tarkoitettu täysi työaika (1600 tuntia).

A ja B olivat työskennelleet X ammattikorkeakoulun palveluksessa A lehtorina ja B tuntiopettajana 1.8.1998 alkaen. Ammattikorkeakoulun rehtori oli päätöksellään 6.7.2012 irtisanonut heidän virkasuhteensa taloudellisista ja tuotannollisista syistä päättymään 7.2.2013. X ammattikorkeakoulu -liikelaitoksen johtokunta oli 27.2.2013 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n ja B:n oikaisuvaatimukset rehtorin päätöksestä. A ja B olivat valittaneet päätöksestä hallinto-oikeuteen.

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus oli päätöksellään 13.11.2014 hylännyt A:n muutoksenhakuvaatimuksen. Korkein hallinto-oikeus oli ratkaisullaan 30.12.2016 kumonnut hallinto-oikeuden sekä rehtorin ja X ammattikorkeakoulun päätökset ja katsonut, että X ammattikorkeakoululla ei ollut ollut viranhaltijalaissa säädettyä perustetta irtisanoa A:n virkasuhdetta.

B:n osalta Pohjois-Suomen hallinto-oikeus oli päätöksellään 13.11.2014 kumonnut rehtorin ja X ammattikorkeakoulun päätökset ja katsonut, että X ammattikorkeakoululla ei ollut ollut viranhaltijalaissa säädettyä perustetta irtisanoa B:n virkasuhdetta. Korkein hallinto-oikeus oli pysyttänyt hallinto-oikeuden päätöksen 30.12.2016 tekemällään ratkaisulla. B:n palvelussuhteen päättämiselle ei ollut ollut viranhaltijalaissa säädettyä perustetta.

Y Oy -niminen osakeyhtiö (Y Oy) oli perustettu 8.5.2013, ja X ammattikorkeakoulun henkilöstö oli liikkeen luovutuksella siirtynyt 1.1.2014 lukien yhtiön palvelukseen. X ammattikorkeakoulu -liikelaitoksen johtokunta oli lakkauttanut ammattikorkeakoulun virat päättymään 31.12.2013.

Kainuun käräjäoikeus on antanut asiassa välituomion 29.6.2018. Välituomiossa käräjäoikeus vahvisti, että A:n ja B:n virkasuhteet ovat olleet viranhaltijalain 25 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla voimassa liikkeen luovutuksen hetkellä 1.1.2014 (vahvistusvaatimuksen kohta 1). Lisäksi käräjäoikeus vahvisti, että A:n ja Y Oy:n välille sekä B:n ja Y Oy:n välille olisi syntynyt työsuhde 1.1.2014 alkaen ja että heille olisi syntynyt oikeus palkkaan 1.1.2014 lukien (vahvistusvaatimuksen kohta 3). Kohdan 2 osalta vahvistusvaatimus, joka koski A:n ja B:n oikeutta ansionmenetyskorvaukseen 1.1.2014 lukien, hylättiin. Välituomioon haettiin muutosta.

Korkein oikeus antoi välituomion johdosta ratkaisun 15.5.2020. Käräjäoikeuden välituomio jäi voimaan kohdan 1 vahvistusvaatimusten osalta. Kohdan 2 ja 3 vahvistusvaatimukset hylättiin lainvoimaisesti. Lisäksi korkein oikeus totesi, että asian käsittely jatkuu Kainuun käräjäoikeudessa.

Korkeimman oikeuden ratkaisun jälkeen asiassa on riidatonta, että 1.1.2014 jälkeen A:n ja Y Oy:n välillä tai B:n ja Y Oy:n välillä ei ole ollut voimassa palvelussuhdetta.

KANTEET

Vaatimukset

A on vaatinut muun ohella, että Y Oy velvoitetaan suorittamaan hänelle täytenä palkkana irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta 32.826,12 euroa korkoineen ja korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä.

B on vaatinut muun ohella, että Y Oy velvoitetaan suorittamaan hänelle korvausta palkkasaatavista ajalta 8.2.–31.12.2013 yhteensä 11.410,26 euroa korkoineen, täytenä palkkana irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta 34.396,56 euroa korkoineen ja korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä.

Y Oy on vaatinut muun ohella, että A velvoitetaan suorittamaan sille perusteettoman edun palautuksena 8.317,48 euroa korkoineen tai toissijaisesti perusteettoman edun palautuksena A:n myöntämä määrä 3.307,92 euroa korkoineen.

Perusteet

A:n vaatimusten perusteet

A:n palvelussuhde on ollut voimassa liikkeen luovutuksen hetkellä 1.1.2014. Kun Y Oy ei ole ottanut A:ta töihin, Y Oy on tosiasiallisesti estänyt A:n siirtymisen Y Oy:n palvelukseen. Y Oy:n menettelyä tulee tällöin arvioida työsopimuksen perusteetonta päättämistä koskevien säännösten valossa. Y Oy ei ollut noudattanut irtisanomisaikaa.

B:n vaatimusten perusteet

Z kaupungin ja Y Oy:n välisen 19.12.2013 päivätyn apporttiomaisuuden luovutusta koskevan sopimuksen mukaan Y Oy on ottanut vastatakseen palkkasaatavista, jotka perustuvat liikkeen luovutusta edeltävään aikaan. Y Oy on korvannut kantajalle 8.2. ja 31.12.2013 välisen ajan palkoista 49.444,47 euroa. Määrä on laskettu virheellisesti 81,25 % työajan mukaan. Maksettu määrä on perustunut olettamaan, että työaikasuunnitelman mukainen tuntimäärä olisi vastannut tuota määrää. Työaikasuunnitelmaa ajalle 8.2.–31.12.2013 ei ollut kuitenkaan tehty. OVTES:n määräyksiä ei tule tulkita siten, että työaikasuunnitelma voitaisiin tehdä kantajaa sitovasti takautuvasti. Y Oy on velvollinen korvaamaan kantajalle erotuksena puuttuvan määrän 11.410,26 euroa.

B:n palvelussuhde on ollut voimassa liikkeen luovutuksen hetkellä 1.1.2014. Kun Y Oy ei ole ottanut B:tä töihin, Y Oy on tosiasiallisesti estänyt B:n siirtymisen Y Oy:n palvelukseen. Y Oy:n menettelyä tulee tällöin arvioida työsopimuksen perusteetonta päättämistä koskevien säännösten valossa. Y Oy ei ollut noudattanut irtisanomisaikaa.

Y Oy:n vaatimusten perusteet

Y Oy on maksanut A:lle 13.1.2017 yhteensä 14.216,26 euroa. Maksettu määrä on määrältään liiallinen. Oikea määrä olisi ollut 5.898,78 euroa. Erehdyksessä liikaa maksettu määrä 8.317,48 euroa ei perustu osapuolten väliseen sopimukseen, lakiin tai noudatettavaa työehtosopimukseen. Kyse on A:n Y Oy:n kustannuksella saamasta perusteettomasta edusta.

Y Oy:n vaatimus perustuu vuonna 2013 noudatettuun OVTES:n määräykseen. Vuoden 2013 palkkakorvauksen osalta palkan määrä on laskettava tuolloin voimassa olevan OVTES D-osan 2 §:n 2 momentin mukaan. Määräys on sanamuodoltaan selkeä ja antaa työnantajalle yksipuolisen oikeuden määrätä vuosityöaika myös pienemmäksi kuin täydeksi 100 %:n työajaksi. A on ollut vuosityöajan piirissä. A:lle maksettava palkan määrä ei ole ollut 14.216,26 euroa, vaan OVTES:n mukaisesti vähäisemmälle 86%:n työajalle määritelty määrä. A on ilmoittanut maksun suuruuteen vaikuttavan tiedon eli ansiosidonnaisen päivärahan määrän vuodelta 2013 virheellisesti, jolloin Y on tullut suorittaneeksi erehdyksessä 8.317,48 euron suuruisen määrän perusteetonta etua.

VASTAUKSET

Vaatimukset

Y Oy on vaatinut, että A:n ja B:n vaatimukset hylätään.

A on vaatinut, että Y Oy:n perusteettoman edun palautusta koskeva vaatimus hylätään 3.307,92 euroa ylittäviltä osin.

Perusteet

Y Oy on katsonut, että A:n vaatimukset ovat perusteettomia.

Y Oy on katsonut, että B:n vaatimukset ovat perusteettomia. B:n palkkasaatavavaatimuksesta ajalta 8.2.–31.12.2013 se on lausunut muun ohella, että palkat vuonna 2013 maksaneella taholla on ollut oikeus määrittää B:n työaika vuonna 2013 voimassa olleen OVTES:n selkeän ja yksiselitteisen sanamuodon mukaisesti. B:lle maksettu määrä on oikea.

A on Y Oy:n perusteettoman edun palautusta koskevan vaatimuksen osalta katsonut, että A:n palvelussuhteeseen olisi Y Oy:n kanteessa tarkoitettuna aikana (7.2.–31.12.2013) tullut soveltaa OVTES:iä. Y Oy:n kanteen osalta kysymys on OVTES:n soveltamisesta ja tulkinnasta.

OVTES mahdollistaa siirtymäkauden aikana vuosityöajasta määräämisen tietyn vaihteluvälin (1.300–1.599 tuntia) mukaisesti. A ei kuitenkaan ole ollut kannevaatimuksen perusteena olevana aikana 7.2.–31.12.2013 opetustyössä. Hänelle ei ollut määritelty vuosityösuunnitelmaan tiettyä vuosityöaikaa. OVTES:n mukaan vuosityöaikaa ei ole mahdollista jälkikäteen määrätä muuksi kuin täydeksi työajaksi, kun kyseiseltä ajalta tuli korvattavaksi A:lle palkkasaatavia kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain mukaisesti. Mikäli A:n palvelussuhde olisi jatkunut, olisi hän todennäköisesti työskennellyt 100 % työajalla. Aiempien vuosien työaikasuunnitelmissa A:lla oli ollut ainoastaan lukuvuonna 2010-2011 vuosityöaika 1.300 tuntia, muutoin se oli ollut 1.600 tuntia tai enemmän. A:lle 86 % työajan mukaan määritellyn palkan määrä on ollut 49.315,74 euroa. Mikäli palkka olisi laskettu 100 % mukaan, olisi vuosipalkan määrä ollut 57.343,88 euroa. Kun tästä vähennetään A:n muualta saamat tulot ja etuudet ja lasketaan muut vähennykset, A:n palautettavaksi määräksi jää 3.307,92 euroa. A myöntää tältä osin palautusvelvollisuuden. Saatava voidaan kuitata A:n saatavista Y Oy:ltä.

Y Oy:n perusteettoman edun palautusta koskeva vaatimus on perusteeltaan ja määrältään kokonaan riidaton siinä tapauksessa, jos vastoin A:n käsitystä Y Oy on voinut jälkikäteen määritellä viranhaltijalain perusteella maksettavan korvauksen Y Oy:n tekemin tavoin 86 % vuosityöajan mukaisesti.

KAINUUN KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Kainuun käräjäoikeus on pyytänyt työtuomioistuimen lausuntoa seuraavasta kysymyksestä.

Onko X ammattikorkeakoulu Oy voinut vuonna 2017 määrittää OVTES:n Osio D:n 2 §:n 2 momentin perusteella X ammattikorkeakoulu -nimisen liikelaitoksen viroista irtisanottujen A:n ja B:n työajaksi vuodelle 2013 takautuvasti muun kuin täyden työajan, kun se on maksanut Z kaupungin sijasta A:lle ja B:lle kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 45 §:n mukaista menetettyjen ansioiden korvausta ajanjaksolta 7.2.–31.12.2013?

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 39 §:n nojalla varannut Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:lle ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:lle tilaisuuden tulla asiassa kuulluksi.

JULKISALAN KOULUTETTUJEN NEUVOTTELUJÄRJESTÖ JUKO RY:N LAUSUNTO

Y Oy ei ole voinut vuonna 2017 määrittää OVTES:n Osio D:n 2 §:n 2 momentin perusteella viroista irtisanottujen A:n ja B:n työajaksi työvuodelle 2013 takautuvasti muuta kuin täyden 1600 tunnin työajan, kun se on maksanut Z kaupungin sijasta A:lle ja B:lle kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 45 §:n mukaista menetettyjen ansioiden korvausta ajanjaksolta 7.2.–31.12.2013.

Pääsääntö on, että kokoaikaisen opettajan työaika on 1600 tuntia (2 § 1 mom.). Tekniikan ja liikenteen alalla työaika voidaan erillisellä päätöksellä työvuosittain vahvistaa 1300–1599 tunniksi (2 § 2 mom.). Päätös tehdään työaikasuunnitelman vahvistamisen yhteydessä, koska se perustuu opettajalta tarvittavaan työaikaan. Työaikasuunnitelma vahvistetaan ennen työkauden alkua (2 § 3 mom.). Jos työaika olisi määrätty 1300–1599 tunniksi, se olisi täytynyt vahvistaa ennen työkauden alkua, käytännössä vuoden 2012 puolella. Jos työaika olisi perustunut työaikasuunnitelman muutokseen, se olisi täytynyt vahvistaa työvuoden aikana eli vuoden 2013 aikana.

A:n ja B:n työaika oli vuonna 2013 pääsäännön mukaisesti 1600 tuntia vuodessa, koska sitä ei ole ennen työvuoden alkua vuonna 2012 vahvistettu pienemmäksi eikä sitä ole myöskään vähennetty työaikasuunnitelman muutoksella työvuoden 2013 aikana.

Edellä mainittu huomioon ottaen lausuntopyynnössä viitattu työtuomioistuimen ratkaisu TT 2007:60 ei sovellu lainkaan tähän tapaukseen, joten työajan vahvistamista tulee arvioida Kainuun käräjäoikeudessa käsiteltävissä asioissa toisin kuin mainitussa ratkaisussa. Ratkaisussa TT 2007:60 toteutetut työaikasuunnitelman muutokset tehtiin sopimusmääräysten mukaisesti kyseisen työvuoden aikana, ei jälkikäteen vuosikausia takautuvasti, kuten nyt kyseessä olevissa tapauksissa.

KUNTA- JA HYVINVOINTIALUETYÖNANTAJAT KT:N LAUSUNTO

KT kiistää väitteen, jonka mukaan pääsääntö on, että kokoaikaisen opettajan työaika on 1600 tuntia. OVTES:n Osio D 2 § 2 momentin mukaan ko. opettajilla ei ole ollut oikeutta täyteen työaikaan. Työvuoden tuntimäärä on voitu asettaa myös 1300 tuntiin palkan määräytyessä vastaavassa suhteessa kokoaikaisen palkkaa alemmaksi. Tuntimäärä on voitu työvuosittain asettaa ko. määräyksen tuntivälyksen puitteissa riippumatta siitä, mitä edellisten vuosien tuntimäärä on ollut. Virkasuhteisilla aikaisempi työmäärä ei voi vakiintua virkasuhteen ehdoksi, kuten työsuhteisella voisi työsuhteen ehdoksi.

Opettajilla 1600 tunnin työaika ei ole ”pääsääntö” ja eikä tätä alempaa työaikaa (1300–1599 tuntia) tule vahvistaa ”erillisellä päätöksellä”. OVTES 2012–2013 tunne ko. käsitteitä. Työvuoden työtunnit määräytyvät 2 §:n 3 momentin mukaisesti ennen työkauden alkua tehtävän työaikasuunnitelman kautta. Työaikasuunnitelma ei ole erillinen päätös vaan normaalisti joka tapauksessa tehtävä dokumentti, jossa tekniikan alan opettajille on voitu määrätä tuntimäärä välillä 1300–1600 tunniksi 2 §:n 1 ja 2 momenttien perusteella. Edellisten työkausien tuntimäärällä ei ole merkitystä seuraavan työkauden tuntimäärän kannalta eikä opettajilta tarvittavaa työaikaa tietyn kalenterivuoden osalta voida pitää 1600 tuntina, mikäli opettajan virkasuhde ja virkaan liittyvät työtehtävät ja työvelvoite päättyvät kyseisen kalenterivuoden helmikuussa. Asiassa on riidatonta, että kyseessä olevien kahden viranhaltijan virkasuhteet ovat päättyneet 7.2.2013.

Koska kyseessä oleville opettajille ei ollut irtisanomisen takia syytä tehdä työaikasuunnitelmaa, jää oleelliseksi kysymykseksi se, mihin tuntimäärään opettajilla olisi ollut vähimmillään oikeus kokoaikaisina opettajina, jos työaikasuunnitelma olisi tehty. Osio D 2 §:n 2 momentin mukaan tämä tuntimäärä on 1300 tuntia. Tämä ilmenee erityisen selvästi ko. määräyksen viimeisestä lauseesta ”Palvelussuhde katsotaan kuitenkin kokoaikaiseksi”.

Ratkaisu TT 2007:60 antaa selkeän oikeusohjeen tähänkin tapaukseen eikä tätä X ammattikorkeakoulu liikelaitoksen tapausta tule arvioida toisin. OVTES:n mukaiseen kokoaikaisen vuosityöajan minimitasoon päätyminen suorituksia maksettaessa ei ole perustunut sairauteen taikka epäasialliseen perusteeseen vaan viran päättymiseen ja virkaan liittyvien tehtävien vähenemiseen. Kyseisen ratkaisun sisältämän oikeusohjeen perusteella:

Näillä perusteluilla työtuomioistuin katsoo, ettei A:n työaikasuunnitelman vahvistamisen viivästyminen yli työkauden 2003–2004 alkamisajankohdan ole merkinnyt hänen vuosityöaikansa ja siten myös sairausajan palkan maksuperusteen automaattista vahvistumista sopimuksen maksimiin eli 1600 työtunniksi. […] ja ottaen lisäksi huomioon, että opettajan työaikasuunnitelman vahvistaminen perustuu viime kädessä työnantajan yksipuoliseen päätökseen, työtuomioistuin katsoo, että A:n vuosityöajan määritteleminen sopimuksenmukaiseen minimitasoon on johtunut työtehtävien vähentymisestä eikä A:n sairaudesta tai muista epäasiallisista syistä.

Edellä mainitun oikeusohjeen mukaan tuntisuunnitelman viivästyminen ei oikeuta viranhaltijaa vaatimaan palkkaansa 100 prosentin mukaisesti missään olosuhteissa eikä etenkään siinä tilanteessa, kun virka on irtisanottu päättymään kalenterivuoden alkupuolella ja työn määrä on vähentynyt merkittävästi.

Työtuomioistuimen tulee katsoa, että OVTES:n mukaisesti työnantajalla on oikeus määritellä työaika OVTES:n mukaisten tuntimäärien välillä eikä työaikasuunnitelman viivästyminen taikka tekemättä jättäminen ole peruste suorittaa palkkaa 100 prosentin vuosityöajan (1600 tuntia) mukaisesti tilanteessa, jossa tarve opettajalta tarvittavalle työajalle on de facto poistunut kalenterivuoden alkupuolella eikä päätöksen taustalla katsota olevan epäasiallisia perusteita.

TODISTELU

JUKO ry:n henkilötodistelu

1. C, neuvottelupäällikkö, OAJ ry

KT:n henkilötodistelu

1. D, neuvottelupäällikkö, Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Kysymyksenasettelu

X ammattikorkeakoulu on 6.7.2012 irtisanonut A:n ja B:n virkasuhteet taloudellisista ja tuotannollisista syistä päättymään 7.2.2013. Korkein hallinto-oikeus on 30.12.2016 antamissaan päätöksissä katsonut, että virkasuhteiden päättämiselle ei ole ollut viranhaltijalaissa säädettyä perustetta.

A ja B ovat vaatineet kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain (nyttemmin kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta annetun lain) 45 §:ssä tarkoitettua menetettyjen ansioiden korvaamista ajalta 7.2.–31.12.2013.

OVTES:n 2012–2013 Osio D 2 §:ssä on määräykset yliopettajan ja lehtorin työajasta. Määräyksen 1 momentin mukaan vuosityöaika on 1600 tuntia. Määräyksen 2 momentin mukaan tekniikan ja liikenteen koulutusalalla vuosityöaika voidaan työvuosittain määrätä myös 1300–1599 tunniksi. Palkkaus on tällöin samassa suhteessa alempi kuin mitä opettajan työaika on täyttä (1600 tuntia) työaikaa lyhyempi. Palvelussuhde katsotaan kuitenkin kokoaikaiseksi. Edelleen 3 momentin mukaan ennen työkauden alkua on opettajalle vahvistettava työaikasuunnitelma, joka sisältää opetus- ja ohjaustyön sisällön määrän sekä opettajan muut tehtävät. Soveltamisohjeen mukaan jos työkauden aikana on tarpeen muuttaa vahvistettua työaikasuunnitelmaa, tehdään se poistamalla tai vaihtamalla opettajalle määrättyjä töitä ja tehtäviä. Työaikasuunnitelma tulee muuttaa myös silloin, kun opettajalle määrätään lisätehtäviä.

Työtuomioistuimen lausuntoa pyydetään kysymyksestä, onko OVTES:n Osio D:n 2 §:n 2 momentin perusteella A:n ja B:n vuoden 2013 työajaksi voitu takautuvasti vuonna 2017 määrittää muu kuin täysi työaika, kun heille on maksettu menetettyjen ansioiden korvausta ajanjaksolta

7.2.–31.12.2013.

JUKO ry:n kannan mukaan A:n ja B:n työaika on vuonna 2013 ollut pääsäännön mukaisesti 1600 tuntia vuodessa, koska sitä ei ole ennen työvuoden alkua vuonna 2012 vahvistettu pienemmäksi eikä sitä ole myöskään vähennetty työaikasuunnitelman muutoksella työvuoden 2013 aikana.

KT:n kannan mukaan laskentaperusteena on tullut käyttää 1300 tunnin vuosityöaikaa, koska tähän A:lla ja B:llä olisi ollut vähimmillään oikeus, jos työaikasuunnitelma olisi tehty. Irtisanomisesta johtuen suunnitelmaa ei ole ollut tarpeen tehdä.

Henkilötodistelu

Työtuomioistuimessa on kuultu OAJ ry:n neuvottelupäällikkö C:tä ja Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n neuvottelupäällikkö D:tä.

C on kertonut olleensa OAJ:n palveluksessa noin kymmenen vuoden ajan. Aikaisemmin hän oli työskennellyt Oulun seudun koulutuskuntayhtymän palveluksessa lehtorina terveydenhoitoalalla ja tekniikan alalla. Vuosina 1994–2011 hän oli toiminut pääluottamusmiehenä. Hän oli vuodesta 1998 toiminut OAJ:n palkkasihteerinä, jolloin hän oli muun ohella kouluttanut muita luottamusmiehiä sopimusten sisällöstä. Hänen vastuualueenaan oli ollut ammattikorkeakoulut ja ammatilliset oppilaitokset sekä niiden sopimukset.

C on kertonut, että yliopettajan ja lehtorin pääsääntöinen työaika oli OVTES:n riidanalaisen määräyksen mukaisesti 1600 tuntia vuodessa. Tästä työajasta oli mahdollista poiketa vuoden 2012–2013 sopimuksen mukaan vain tekniikan ja liikenteen alalla. Aikaisemmissa sopimuksissa poikkeamismahdollisuus oli ollut laajempi. Poikkeamisesta voitiin tehdä työvuotta kohden kerrallaan päätös, jossa vuosityöaika voitiin määritellä 1300–1599 tunniksi. Lähtökohtana määrittelyssä oli se, kuinka paljon opettajalta vaadittiin kyseisenä vuonna opetustyötä. Jos työaika poikkesi 1600 tunnin pääsäännöstä, pienempi työaika vahvistettiin samassa yhteydessä, kun vahvistettiin seuraavan vuoden työtehtävät. Opettajalle ei vakiintunut tiettyä työaikaa, vaan kyse oli siitä, kuinka paljon opetukselle oli kunakin työkautena tarvetta.

Sopimuksen 2 §:n 2 momentin taustasta C on kertonut muu ohella seuraavaa. Ammattikorkeakoulut olivat syntyneet vanhan opistoastejärjestelmän perustalle, jolloin yksialaiset oppilaitokset oli yhdistetty monialaisiksi ammattikorkeakouluiksi. Oppilaitoksilla oli aiemmin ollut kullakin oma sopimuksensa, ja sopimukset olivat poikenneet merkittävästi toisistaan. Ammattikorkeakouluja varten oli vuonna 1998 rakennettu täysin uusi sopimus, jossa oli vuosityöaikasopimusmalli. Tekniikan ja liikenteen alalle oli sittemmin jäänyt muillekin aloille tuolloin sovittu siirtymämääräys, jossa työnantajalle oli jätetty joustovaraa 1600 tunnin vuosityöajasta alaspäin, jolloin palkatkin olivat joustaneet.

Työaikasuunnitelma oli työnantajan työnjohdollinen määräys niistä työtehtävistä, joita opettaja teki seuraavan vuoden aikana. Siinä määriteltiin kaikki opettajan työtehtävät ja niille varattu aika. Järjestelmässä sillä oli varsin keskeinen rooli. Työaikasuunnitelma tuli antaa opettajalle ennen työkauden alkua. Työkausi ei yleensä alkanut ennen kuin elokuun puolenvälin jälkeen, kun oppilaat saapuivat. Työaikasuunnitelma ja liikenteen ja tekniikan alalla mahdollinen muu työaika kuin 1600 tuntia vahvistettiin elokuun alussa kyseiselle työkaudelle. Sopimuksen mukaan se tuli vahvistaa ennen työkauden alkua. Työkausi oli saattanut joissain ammattikorkeakouluissa olla myös kalenterivuosi. Työtuntimäärää ei voinut määrätä jälkikäteen, koska työtuntimäärä vahvistettiin samalla kun työtehtävät vahvistettiin eikä työtehtäviä voinut vahvistaa jälkikäteen. Työtehtävien vahvistamisen kautta syntyi tarvittava vuosityöaika kullekin työkaudelle. Työkauden aikana työnantajan toimintaympäristössä saattoi tapahtua muutoksia, jotka saattoivat oikeuttaa muuttamaan vahvistettua työaikasuunnitelmaa. Tekniikan ja liikenteen alalla työaika saattoi tästä syystä myös pienentyä kesken työkauden. Tästä oli kyse myös tapauksessa TT 2007:60.

D on kertonut olleensa OVTES:n neuvottelutoiminnassa mukana vuodesta 2000. Hän on kertonut, että riidanalaisen sopimusmääräyksen 1 momentti oli yleissäännös, ja 2 momentti koski vain tekniikan ja liikenteen alan lehtoreita. Työnantaja laati työvuosittain työaikasuunnitelman ja määräsi samalla työajan riippuen siitä, miten paljon työtä oli tarjolla. Tyypillistä oli, että vuosityöaika oli jotakin muuta kuin 1600 tuntia. Työaika ei voinut vakiintua tiettyyn määrään. Määräyksen tarkoitus oli tuoda joustoa työmäärään siten, että palvelussuhde katsottiin kuitenkin kokoaikaiseksi, vaikka vuosityöaika oli alle 1600 tuntia. Työaikasuunnitelmaa ei tehty virkasuhteen päättymisen jälkeiselle ajalle, jos palvelussuhde päättyi kesken työkauden. D:n mukaan 2 momentissa mainittu ”työvuosi” tarkoitti ammattikorkeakoulun valinnan mukaan joko kalenterivuotta tai lukuvuotta 1.8. lukien. Työnantajan oli määräyksen perusteella tarjottava vähintään 1300 vuosityötuntia, ja tähän perustuen tuota vuosityöaikaa tuli tämän tapauksen kaltaisessa tilanteessa pitää lähtökohtaisena pääsääntönä. Tästä ei ollut kuitenkaan käyty osallisten välillä keskusteluja.

Arviointi ja johtopäätökset

Kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta annetun lain 44 §:n 1 momentin mukaan viranhaltijan virkasuhde jatkuu katkeamattomana, jos virkasuhteen irtisanominen tai purkaminen on lainvoimaisen päätöksen mukaan tapahtunut ilman laissa säädettyä irtisanomis- tai purkamisperustetta.

Lain 45 §:n 1 momentin mukaan kun virkasuhteen päättämistä koskeva asia on 44 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa lainvoimaisesti ratkaistu ja työnantaja on saanut jäljempänä 2 momentissa tarkoitetun selvityksen, viranhaltijalle maksetaan viipymättä virkasuhteen lainvastaisen päättämisen johdosta saamatta jäänyt säännöllisen työajan ansio vähennettynä samalta ajalta muissa palvelussuhteissa, ammatinharjoittajana tai yrittäjänä ansaitulla vastaavalla ansiolla, jota viranhaltija ei olisi saanut virkaa hoitaessaan. Samoin otetaan vähennyksenä huomioon viranhaltijalle maksettu työttömyysturvalaissa tarkoitettu ansiopäiväraha, peruspäiväraha ja työmarkkinatuki sekä vastaavalta ajalta hänelle maksettu sairausvakuutuslain mukainen päivä- ja äitiysraha. Edelleen 2 momentin mukaan viranhaltija on velvollinen esittämään työnantajalle viipymättä luotettavan selvityksen saamistaan 1 momentissa tarkoitetuista muista ansiotuloista, ansiopäivärahasta, peruspäivärahasta, työmarkkinatuesta sekä sairausvakuutuskorvauksista.

Viranhaltijalain 45 §:n perusteluista ilmenee, että virkasuhteen palautumisen ja menetettyjen ansioiden korvaamisen tulee johtaa tilanteeseen, jossa viranhaltija on taloudellisestikin samassa asemassa kuin ilman palvelussuhteen päättymistä (HE 196/2002 vp s. 60).

Riidanalaisen 2 §:n 3 momentin mukaan ennen työkauden alkua opettajalle on vahvistettava työaikasuunnitelma, joka sisältää opetus- ja ohjaustyön sisällön määrän sekä opettajan muut tehtävät. C ja D ovat yhdensuuntaisesti kuvanneet työaikasuunnitelmaa työnantajan työnjohdolliseksi määräykseksi opettajan tulevan työkauden työtehtävistä ja niille varatusta ajasta, joka 2 §:n 1 momentin mukaan on 1600 tuntia vuodessa ja joka 2 momentin mukaan voi tekniikan ja liikenteen alalla olla myös 1300–1599 tuntia vuodessa. C ja D ovat yhdenmukaisesti kertoneet, että vuosityöaika vaihtelee käytännössä sen mukaan, kuinka paljon työtä on kunakin vuonna tarjolla.

Tässä asiassa A:n ja B:n virkasuhteet on irtisanottu 6.7.2012, ja ne ovat päättyneet 7.2.2013. On selvää, että työnantajalla ei ole ollut tarvetta laatia työaikasuunnitelmaa 7.2.2013 jälkeiselle ajalle. Yksin tästä syystä ei voida työtuomioistuimen näkemyksen mukaan katsoa, että menetettyjen ansioiden korvausta laskettaessa laskentaperusteena tulisi käyttää sopimuksen mukaista enimmäistyöaikaa 1600 tuntia. Tällaisesta ei ole osallisten välillä sovittu. Tekniikan ja liikenteen alalla vuosityöaika voi edellä todetusti olla myös 1300–1599 tuntia, ja esitetyn selvityksen perusteella työaika on vaihdellut työn tarpeen mukaan.

Osaltaan ratkaisu TT 2007:60 tukee edellä todettua. Kyse oli tilanteesta, jossa lehtori oli jäänyt elokuussa sairauslomalle ja hänen työaikasuunnitelmansa oli vahvistettu vasta lokakuussa työkauden jo alettua. Lehtorin vuosityöajaksi oli vahvistettu 1300 tuntia. Tuomiossa katsottiin, että työaikasuunnitelman vahvistamisen viivästyminen yli työkauden alkamisajankohdan ei merkinnyt vuosityöajan automaattista vahvistumista sopimuksen maksimiin eli 1600 työtunniksi.

Menetettyjen ansioiden korvaus määräytyy pakottavan lainsäädännön mukaan. Koska menetettyjen ansioiden korvaamisen tulee edellä todetusti johtaa tilanteeseen, jossa viranhaltija on taloudellisesti samassa asemassa kuin ilman palvelussuhteen päättymistä, laskentaperusteena ei automaattisesti voida pitää myöskään sopimuksen mukaista vähimmäistyöaikaa 1300 tuntia. Asiaa ei tule arvioida toisin ratkaisun TT 2007:60 perusteella. Tuossa asiassa ei ensinnäkään ollut kyse viranhaltijalain 45 §:n soveltamisesta. Tuomiossa lisäksi katsottiin näytetyksi, että lehtorin vuosityöaika oli määritelty sopimuksenmukaiseen minimitasoon työtehtävien vähentymisestä johtuen.

Kainuun käräjäoikeudessa käsiteltävissä asioissa viranhaltijalain menetettyjen ansioiden korvausta koskevan 45 §:n soveltamisen kannalta kyse on työtuomioistuimen näkemyksen mukaan siitä näyttökysymyksestä, mikä kantajien vuosityöaika todennäköisesti olisi ollut, jos virkasuhteet olisivat jatkuneet. Tämän arvion tekeminen jää käräjäoikeuden tehtäväksi asiassa esitettävän näytön vastaanottamisen jälkeen.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Outi Anttila puheenjohtajana sekä Riitta Kiiski, Tuomas Aarto, Risto Lerssi, Anu-Tuija Lehto ja Ari Komulainen jäseninä. Valmistelija on ollut Meeri Julmala.

Lausunto on yksimielinen.