TT 2021:91

Pelastuslaitokselle oli myönnetty työaikalain 39 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla poikkeuslupa, joka koski pelastus- ja ensihoitohenkilöstöä. Pelastuslaitoksen oikaisuvaatimuksen johdosta työneuvosto muutti lupaehtoja muun muassa siten, että ensihoitajien säännöllinen työaika sai olla enintään keskimäärin 42 tuntia viikossa 52 viikon pituisen tasoittumisjakson aikana. Valituksessa vaadittiin mainittua lupaehtoa muutettavaksi siten, että säännöllinen työaika olisi ensisijaisesti keskimäärin enintään 38 tuntia ja 15 minuuttia viikossa tai toissijaisesti keskimäärin enintään 40 tuntia viikossa.

Työtuomioistuin katsoi päätöksestään tarkemmin ilmenevin perustein, ettei viikoittaisen työajan enimmäismäärää ollut työaikasuojelullisin perustein tarpeen rajata alhaisemmaksi kuin keskimäärin enintään 42 tuntia. Valitus hylättiin.

Asia

Työaikalain 39 §:n 1 momentin 1 kohdan mukainen lupa työaikalain 5 ja 25 §:n säännöksistä poikkeamiseen

Valittaja

A

Päätös, josta valitetaan

Työneuvoston päätös 23.04.2021 oikaisuvaatimusasiassa dnro 5/2021

TYÖNEUVOSTON PÄÄTÖS

Asian tausta ja aluehallintoviraston päätös

Pohjois-Karjalan pelastuslaitos on hakenut Lounais-Suomen aluehallintovirastolta työsuojelun poikkeuslupaa Heinäveden paloaseman pelastus- ja ensihoitohenkilöstölle siten, että Heinäveden poikkeuslupa liitetään 13.12.2019 Pohjois-Karjalan pelastuslaitokselle myönnettyyn poikkeuslupaan. Poikkeuslupaa on haettu samoin ehdoin ja perustein kuin aiemmin myönnettyä poikkeuslupaa.

Hakemuksen mukaan Pohjois-Karjalan pelastuslaitos on palvelutasopäätöksessä vuosille 2021–2024 suunnitellut toteuttavansa Heinävedelle pelastustoimen ja ensihoitopalvelun yhteisyksikön (hybridi-yksikön), jossa työparina tulisi työskentelemään palomies-ensihoitaja ja ensihoitaja (hoitotaso). Laajennuksen piirissä on neljä ensihoitajaa ja neljä palomies-ensihoitajaa. Heinävedellä toimivan ensihoitoyksikön käyttöaste vuonna 2019 oli 23 prosenttia ja vuoden 2020 käyttöasteen arvioidaan olevan 28 prosenttia.

Lounais-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue on 31.12.2020 antamallaan päätöksellä diaarinumero LSAVI/11315/2020 myöntänyt työnantajalle luvan poiketa työaikalain 5 §:n mukaista säännöllistä työaikaa ja 25 §:n mukaista vuorokausilepoa koskevista säännöksistä seuraavilla lupaehdoilla:

1. Säännöllisen työvuoron pituus on enintään 24 tuntia. Työntekijän suostumuksella työaika voi satunnaisesti olla enintään 32 tuntia siten, että 8 viimeistä tuntia ovat rasitukseltaan ja turvallisuudeltaan toimistotyötä vastaavaa koulutusta.

2. Tehollinen työaika saa olla enintään 12 tuntia 24 tunnin työvuorossa ja enintään 9 tuntia 12 tunnin työvuorossa.

3. Työnantajan on varmistettava, että työ säilyy laadultaan aika ajoin tehtävänä luvan voimassaolon ajan.

4. Työaika tasoittuu enintään 42 viikkotyötuntiin enintään 52 viikon tasoittumisjaksolla (palomiehet).

5. Työaika tasoittuu enintään 40 viikkotyötuntiin enintään 52 viikon tasoittumisjaksolla (ensihoitajat).

6. Ylityöstä, joka tehdään 24 tai 12 tunnin työvuoron lisäksi, maksetaan kahdelta ensimmäiseltä tunnilta 50 % ja sitä seuraavilta tunneilta 100 % korotettu palkka.

7. 24 tunnin työvuoroa tulee seurata aina vähintään 72 tunnin pituinen vapaajakso ja sitä tulee edeltää aina vähintään 24 tunnin pituinen vapaajakso.

12 tunnin työvuoroa on seurattava aina vähintään 24 tunnin pituinen vapaajakso, paitsi niissä tilanteissa, joissa 12 tunnin työvuoroja on enintään kaksi peräkkäin. Työnantajan tulee huolehtia, että työvuorojen pituus huomioiden lepoaika on riittävä palautumiseen. Korvaava lepoaika on annettava välittömästi työvuoron päättymisen jälkeen.

Mikäli työnantaja teettää päätöksen kohteena olevilla työntekijöillä / viranhaltijoilla ensimmäisessä lupaehdossa mainitun 24 tunnin ja 12 tunnin säännöllisen työvuoron lisäksi lyhyempiä työvuoroja, näiden työvuorojen tulee perustua sovellettavan virka/työehtosopimuksen mukaisen keskimääräisen viikkotyöajan tasoittamiseen.

Jos luvan piirissä olevilla työntekijöillä teetetään jatkuvasti siinä myönnettyjä lyhyempiä työvuoroja, ei työnantajalla enää voida katsoa olevan tarvetta luvan mukaiseen säännölliseen työaikaan. Lupaehtojen määrittämä työn laatu, työvuorojen pituudet ja niitä seuraavat lepoajat muodostavat kokonaisuuden, jonka noudattamiseen poikkeusluvan myöntäminen perustuu.

Lupa ei oikeuta poikkeamaan soveltuvan työ- tai virkaehtosopimuksen säännöksistä, ellei sopimuksissa sitä mahdollisteta.

Muilta osin työn teettämisessä on työaikojen osalta noudatettava työaikalain ja sovellettavan työ- tai virkaehtosopimuksen säännöksiä.

Myönnetty poikkeuslupa voidaan peruuttaa, jos luvan myöntäminen on perustunut virheellisiin tietoihin tai olosuhteet ovat luvan myöntämisen jälkeen olennaisesti muuttuneet.

Mikäli poikkeusluvan myöntämisen perusteena olleet olosuhteet eivät ole myöntämisen jälkeen olennaisesti muuttuneet, työnantaja ja 36 §:n 3 momentissa tarkoitettu työntekijöiden edustaja voivat sopia aluehallintoviraston myöntämän luvan tai vapautuksen jatkamisesta.

Päätöksen kohteena on Heinäveden paloaseman pelastus- ja ensihoitohenkilöstö.

Päätöksen perusteluissa todetaan muun ohessa, että päätöksen kohteena olevan vuorotyötä tekevän henkilöstön työ on lähtökohdiltaan laadultaan sellaista, että sitä suoritetaan työaikalaissa tarkoitetulla tavalla vain aika ajoin sen vuorokautisen työajan kuluessa, jona työntekijän on oltava valmiina työhön. Työnantajan tulee valvoa työntekijöiden kuormittumista ja tarpeen vaatiessa puuttua siihen työnjohdollisin keinoin. Lisäksi työnantajan tulee varmistua, että lepoaika on riittävä palautumiseen ja lepoon sekä tarvittaessa pidentää lepoaikoja.

Oikaisuvaatimus ja työneuvoston päätös

Pohjois-Karjalan pelastuslaitos -liikelaitos on tehnyt aluehallintoviraston päätöksestä oikaisuvaatimuksen työneuvostolle.

Työneuvosto on kumonnut Lounais-Suomen aluehallintoviraston tekemän päätöksen LSAVI/106162020 (pitäisi olla LSAVI/11315/2020) lupaehdot 1 ja 5. Lisäksi työneuvosto on kumonnut lupaehdon 7 ensimmäisessä kappaleessa olevan enintään 24 tunnin pituista työvuoroa koskevan osuuden.

Kumotut lupaehdot ja lupaehdon 7 kumottu osuus kuuluvat jatkossa seuraavasti:

1. Säännöllisen työvuoron pituus on enintään 24 tuntia. (toinen virke poistettu)

5. Ensihoitajien säännöllinen työaika saa olla enintään keskimäärin 42 tuntia viikossa enintään 52 viikon pituisen tasoittumisjakson aikana.

7. Työvuorot ja niitä seuraavat vapaajaksot on suunniteltava niin, että lupaehdossa 1 tarkoitettua työvuoroa seuraa aina vähintään 72 tunnin pituinen lepoaika. Mainittua työvuoroja ja lepoaikoja koskevaa järjestelyä voidaan kuitenkin muuttaa poikkeuksellisesti työnantajan ja työntekijän sopiman, perustellusta syystä toteutettavan työvuoron vaihdon johdosta. Tässä tarkoitettuja vuorojen vaihtoja voi olla enintään 10 vuodessa. Vaihdetun työvuoron alkamista tulee edeltää ja sen päättymistä tulee seurata aina vähintään 24 tunnin pituinen lepoaika. Vuorojen vaihdon aiheuttama 72 tunnin pituisen lepoajan lyhentyminen on korvattava vastaavalla vapaalla tasoittumisjakson puitteissa.

Lisäksi lupaehdossa 1 tarkoitettujen työvuorojen väliin on mahdollista sijoittaa enintään kahdeksan (8) tunnin pituisia ammattitaidon ja -pätevyyden ylläpitämiseksi välttämättömiä koulutuksia ja harjoituksia. Niistä kertyneet tunnit on annettava vapaana tasoittumisjakson aikana. Mainittuja koulutus- tai harjoituspäiviä saa olla vuodessa enintään 10. Koulutukset ja harjoittelut on otettava huomioon jo työvuorosuunnittelussa.

Työnantajan on huolehdittava siitä, että työvuorojen välinen lepoaika on riittävä palautumiseen. Riittämätön lepoaika voi rajoittaa vuorojen vaihtojen sallimista, samoin kuin koulutuksen ja harjoituksen järjestämistä, samoin kuin niiden sijoittamisen ajankohtaa työvuorojen välissä.

Työneuvosto on lisännyt lupaan seuraavat maininnat numeroitujen lupaehtojen jälkeen: Lupaehtojen toteuttaminen riippuu työhön mahdollisesti sovellettavan muun normiston sisällöstä, eikä lupa oikeuta poikkeamaan siitä. Lupa ei myöskään vapauta työvuoroluettelon laatimisesta.

Perusteluinaan työneuvosto on lausunut muun ohella, että toiminnan käytännön järjestelyjen näkökulmasta vaikuttaa epätarkoituksenmukaiselta, että pelastustoimen ja ensihoitopalvelun yhteisyksikön (hybridiyksikön) työparin jäsenillä olisi eripituinen viikoittainen työaika. Ottaen huomioon luvassa asetetut lepoaikavaatimukset työneuvosto ei ole nähnyt työaikasuojelun näkökulmasta tarpeelliseksi rajata hybridiyksikön ensihoitajien viikoittaisen työajan enimmäismäärää keskimäärin vain 40 tuntiin.

ASIAN KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Valitus

Vaatimukset

A on vaatinut, että työtuomioistuin muuttaa työneuvoston päätöstä dnro 5/2021 siten, että poikkeusluvan ehto 5 ensihoitajien enintään keskimäärin 42 tunnin viikkotyöajasta muutetaan 38 tunniksi ja 15 minuutiksi tai vaihtoehtoisesti 40 tunniksi. Tällöin viikkotyöajan pidentäminen 38 tunnista ja 15 minuutista tulee kompensoida.

Perusteet

Poikkeuslupa on myönnetty Heinäveden hybridi- eli moniammatilliselle yksikölle, jossa ensihoitoyksikön hoitotason ensihoitajan työparina on 1.1.2021 alkaen toiminut perustason ensihoitaja (pelastaja-ensihoitaja).

Heinäveden hybridi-yksikön työtä ei tule rinnastaa pelastuslaitoksen työhön vaan muiden ensihoitoyksiköiden työhön. Kuntasektorilla 19.1.2021 voimassa olleista ensihoidon poikkeusluvista seitsemässä viikkotyöaikaa koskeva ehto on ollut 38 tuntia 15 minuuttia, seitsemässä 40 tuntia ja kahdessatoista 42 tuntia viikossa, kun taas kaikissa yhdessätoista yksityissektoria koskevassa poikkeusluvassa viikkotyöaika on ollut työehtosopimuksen mukainen 38 tuntia 15 minuuttia, vaikka työvuorot on järjestetty 24 tunnin mittaisina. Ensihoitotyö on samaa työtä kunnallisesti ja yksityisesti järjestettynä. Asiassa ei ole esitetty perusteita sille, miksi Heinäveden hybridi-yksikön ensihoitajia tulisi kohdella viikkotyöajan osalta eriarvoisesti verrattuna yksityissektorin ensihoitajiin tai muihin Suomen ensihoitajiin, joilla viikkotyöaika on työaikalain tai työehtosopimuksen mukainen.

Hybridi-yksikön työtä ei ole työsuojelullisesti perusteltua rinnastaa pelastuslaitoksen pelastajan työhön. Pelastustoimen tehtäviä on vuodessa vajaa 10 prosenttia ensihoitotehtäviin verrattuna. Ensihoitotehtävät painottuvat yhä enemmän potilaan hoitamiseen tapahtumapaikalla, etäkonsultointiin ja vaativienkin hoitojen aloittamiseen jo ennen kuljetusta jatkohoitoon. Potilaat ovat yhä vanhempia, ja heillä on yhä useampia sairauksia. Työssä tulee hallita nopeasti muuttuvia tilanteita, vastata potilaiden turvallisuudesta ja ylläpitää elintärkeitä elintoimintoja. Päävastuu hoitopäätöksistä on hoitotason ensihoitajalla. Ensihoito on myös fyysisesti raskasta, ja usein läsnä on väkivallan uhka. Heinävedellä toimivan ensihoitoyksikön välitöntä potilastyötä kuvaava käyttöaste on nouseva. Välittömän potilastyön lisäksi tehtäviin kuuluu muun muassa valmiustason ylläpitoon liittyviä huoltotoimia ja koulutusta.

Aluehallintoviraston linjaus on uuden työaikalain voimaantulon jälkeen ollut se, että pelastustoimelle on myönnetty 42 viikkotyötunnin poikkeuslupia ja ensihoitoon 40 tunnin tai työehtosopimuksen mukaisia viikkotyöaikoja. Aluehallintovirasto on siten yrittänyt huomioida päätöksissään työn kuormittavuutta.

Työneuvosto ei ole aiemmassa käytännössään hyväksynyt taloudellisia syitä perusteeksi työaikalain säännöllisestä työajasta poikkeamiseen (työneuvoston päätös muutoksenhakuasiassa 3/92). Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksen poikkeusluvassa on kuitenkin kyse nimenomaan viikkotyöajan pidentämisestä ja työvuorojen vaihtuessa syntyvien ylitöiden vähenemisestä syntyvistä säästöistä.

Pelastuslaitoksen perinteinen työaikamalli ei voi olla syy ensihoitajien viikoittaisen työajan pidentämiselle, koska poikkeusluvan mukaista työaikaa aika ajoin tehtävässä työssä on vuosikymmenten aikana lyhennetty vähitellen 67,2 tunnista. Huomion arvioista on myös se, että aktiivityötä on aikaisemmin saanut teettää 24 tunnin työvuorossa kahdeksan tuntia mutta nykyisin 12 tuntia.

Aluehallintoviranomaisen, työneuvoston ja työtuomioistuimen tulee suojella työsuhteen heikompaa osapuolta ja noudattaa Euroopan sosiaalisen perusoikeuskirjan 2 artiklan velvoitetta lyhentää viikoittaista työaikaa. Sairaanhoitohenkilöstöllä kuten ensihoitajilla tulee olla vähintään samanarvoiset työaikaolot kuin Suomessa työskentelevillä muilla työntekijöillä (ILO:n yleissopimus nro 149, 6 artikla). Ensihoitajien viikoittaisen työajan pidentäminen ei ole kansainvälisten sopimusten mukaista.

Pohjois-Karjalan pelastuslaitos on perustellut 42 tunnin viikkotyöaikaa henkilöstön yhdenvertaisella kohtelulla. Mikäli Heinäveden hybridi-yksikön pelastajilla ja ensihoitajilla tulee olla saman työvuoron pituuden (24 h) lisäksi sama viikkotyöaika, voidaan pelastajien viikkotyöaika alentaa ensihoidossa käytettävään viikkotyöaikaan. Tasoittumisjaksoa käytettäessä viikkotyöaika tasoittuu mihin tahansa viikkotyöaikaan käyttämällä 24 tunnin työvuorojen lisäksi lyhyempiä työvuoroja, joita työnantaja on hakemuksessaan ilmoittanut teettävänsä esimerkiksi koulutuspäivinä.

Perustelu 42 tunnin viikkotyöajalle on kestämätön myös työvuorojen vaihtamiseen vedoten. Hoitotason ensihoitoyksikössä on aina oltava hoitotason ensihoitaja (AMK-tutkinto) ja perustason ensihoitaja, jollaisena voi toimia myös pelasta (toisen asteen koulutus). Hoitotason ensihoitaja ja pelastaja-ensihoitaja eivät voi vaihtaa työvuoroja keskenään työnkuvan erilaisuuden takia.

Työaikadirektiivin (2003/88/EY) ja työaikalain tarkoitus on työntekijän terveyden ja turvallisuuden suojelu. Viikkotyöajan pidentämiselle työehtosopimuksen 38 tunnista ja 15 minuutista tai työaikalain 40 tunnista 42 tuntiin ei ole esitetty työaikasuojelullisia perusteita, eikä siitä anneta vastaavaa työaikasuojelun kompensaatiota. Viranomaisilla ja työneuvostolla ei ole oikeutta pidentää yksipuolisesti työsopimuksella sovittua viikkotyöaikaa ja asettaa ensihoitajia muita huonompaan asemaan.

Työneuvoston lausunto 4.6.2021

Työneuvosto on lausunut, että sillä ei ole valituksessa esitetyn johdosta muutettavaa asiassa antamansa päätöksen lopputulokseen tai perusteluihin.

A:n vastaselitys

A on lausunut, ettei hänellä ole lausuttavaa työneuvoston lausunnosta. A on pyytänyt, että asia käsitellään yhdessä työneuvoston oikaisuvaatimukseen antamasta päätöksestä dnro 3/2021 tehdyn valituksen kanssa.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Asian käsitteleminen

Asiaa ratkaistaessa esillä ovat olleet myös työtuomioistuimessa vireillä olevan asian 20041/2021 asiakirjat. Viimeksi mainittu asia on valitus työneuvoston oikaisuvaatimukseen antamasta päätöksestä dnro 3/2021, joka koskee Etelä-Savon pelastuslaitokselle myönnettyä poikkeuslupaa Kangasniemen, Juvan, Puumalan, Mäntyharjun, Sulkavan ja Punkaharjun asemilla työskentelevän pelastustoimen ja ensihoidon moniammatillisen henkilöstön osalta.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Pohjois-Karjalan pelastuslaitokselle myönnetyn, työaikalain 39 §:n 1 momentissa tarkoitetun poikkeusluvan lupaehdon 5 mukaan ensihoitajien säännöllinen työaika saa olla enintään keskimäärin 42 tuntia viikossa enintään 52 viikon pituisen tasoittumisjakson aikana.

Valituksen johdosta asiassa on arvioitava, tuleeko lupaehtoa 5 muuttaa siten, että ensihoitajien säännöllinen työaika saa olla ensisijaisesti keskimäärin enintään 38 tuntia ja 15 minuuttia viikossa tai toissijaisesti keskimäärin enintään 40 tuntia viikossa enintään 52 viikon pituisen tasoittumisjakson aikana.

Työtuomioistuimen johtopäätökset

Työaikalain 39 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan aluehallintovirasto voi määräämillään ehdoilla myöntää luvan poiketa 5 §:n mukaista säännöllistä työaikaa ja 25 §:n mukaista vuorokausilepoa koskevista säännöksistä työssä, jota tehdään vain aika ajoin sen vuorokautisen työajan kuluessa, jona työntekijän on oltava valmiina työhön siten, että työntekijälle 25 §:n mukaisten korvaavien lepoaikojen toteutuminen välittömästi työvuoron päättymisen jälkeen turvataan. Työaikalain 5 § on työaikaa koskeva yleissäännös, jonka 1 momentin mukaan säännöllinen työaika on enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa.

A on vedonnut valituksessaan siihen, että viranomaisella tai työneuvostolla ei ole oikeutta yksipuolisesti pidentää työsopimuksella tai työehtosopimuksella sovittua viikkotyöaikaa. Työtuomioistuin toteaa, että työaikalain 39 §:ssä aluehallintovirastolle on annettu mahdollisuus myöntämällään luvalla poiketa muun ohessa edellä todetuista työaikalain säännöksistä. Kuten valituksessa tarkoitetussa aluehallintoviranomaisen päätöksessä on todettu, lupa ei oikeuta poikkeamaan soveltuvan työ- tai virkaehtosopimuksen säännöksistä, ellei sopimuksissa sitä mahdollisteta.

Työtuomioistuin toteaa, että työaikalain 39 §:n 1 momentissa tarkoitettuja poikkeuslupia myöntävän viranomaisen harkintavaltaa ei ole rajattu työ- tai virkaehtosopimuksen sisällön mukaiseksi, vaan lupaviranomaisen tulee arvioida luvan myöntämistä mainitussa lainkohdassa säädettyjen kriteerien perusteella. Käytännössä myönnetty lupa voi jäädä merkityksettömäksi, jos siinä on sovellettavaksi tulevasta työ- tai virkaehtosopimuksesta poikkeavia määräyksiä eikä sopimuksessa ole määrätty poikkeusluvan ensisijaisuudesta. (esim. työneuvoston päätös dnro 10/2020)

A on vedonnut myös siihen, että moniammatillisen yksikön työ on olennaisesti pelastustehtäviä kuormittavampaa ensihoitotyötä, jota ei siten tule rinnastaa pelastustoimen työhön poikkeuslupaa koskevassa harkinnassa. A:n mukaan pelastustehtäviin on myönnetty poikkeuslupia, joissa työaika on rajattu 42 viikkotyötuntiin. Tältä osin työtuomioistuin toteaa A:n valituksessaan muun ohella ilmoittaneen, että kuntasektorilla voimassa olevista ensihoidon poikkeusluvista kahdessatoista eli noin joka toisessa säännöllistä työaikaa koskeva ehto on keskimäärin enintään 42 tunnin viikkotyöaika. Myös työtuomioistuimelle valituksen liitteenä toimitetuista ensihoitoa koskevista poikkeusluvista ilmenee, että osassa ensihoidon tehtäviin myönnetyistä poikkeusluvista säännöllinen keskimääräinen työaika on rajattu enintään 42 tuntiin viikossa.

Työtuomioistuin toteaa lisäksi, että työneuvosto on esimerkiksi 15.3.2021 antamassaan päätöksessä dnro 7/2021 hyväksynyt ensihoitotyössä keskimääräisen viikoittaisen työajan enimmäispituudeksi 42 tuntia siten, että tasoittumisjakson pituus on 52 viikkoa. Päätöksen perusteluista ilmenee, että luvan kohteena olevassa työssä aktiivista työtä olisi 24 tunnin työvuoron aikana enintään 9,1 tuntia. Työneuvosto on mainitussa ratkaisussaan lausunut muun ohella, että ensihoitotyö on useimmiten luonteeltaan intensiivistä, mutta luvassa edellytetty pääsääntöinen 72 tunnin pituinen lepoaika kunkin 24 tunnin pituisen työvuoron jälkeen turvaa kuitenkin työntekijän palautumista.

Työtuomioistuin toteaa, että käsillä olevassa asiassa ei ole esitetty selvitystä aktiivisen työn osuudesta työvuoron aikana. Pohjois-Karjalan pelastuslaitos on hakemuksessaan aluehallintovirastolle ilmoittanut, että Heinävedellä toimivan ensihoitoyksikön käyttöaste oli 23 prosenttia vuonna 2019 ja että käyttöasteen arvioitiin olevan 28 prosenttia vuonna 2020. Tämän ilmoituksen sisältöä ei ole valituksessa kiistetty. Aluehallintovirasto on myöntämässään luvassa edellyttänyt, että tehollinen työaika saa olla enintään 12 tuntia 24 tunnin työvuorossa ja enintään 9 tuntia 12 tunnin työvuorossa. Luvassa on työneuvoston muuttamassa muodossa lisäksi edellytetty, että 24 tunnin pituista työvuoroa tulee luvassa määrätyin poikkeuksin seurata vähintään 72 tunnin pituinen lepoaika. Työtuomioistuin katsoo, että luvassa edellytetyt lepoajat ja muut lupaehdot turvaavat työntekijän palautumista, eikä työaikasuojelullisin perustein ole tarpeellista rajata viikoittaisen työajan enimmäismäärää alhaisemmaksi kuin keskimäärin enintään 42 tuntia.

Aluehallintovirasto on omassa ratkaisussaan lausunut, että lupaehtojen määrittämä työn laatu, työvuorojen pituudet ja niitä seuraavat lepoajat muodostavat kokonaisuuden, jonka noudattamiseen poikkeusluvan myöntäminen perustuu. Työtuomioistuin toteaa, että valituksenalaisesta työneuvoston päätöksestä tai aluehallintoviraston päätöksestä ei ilmene, että A:n valituksessaan vetoamat taloudelliset syyt tai pelastuslaitoksen perinteinen työaikamalli olisivat olleet perusteina poikkeusluvan myöntämiselle. Mainituista päätöksistä ei myöskään ilmene, että ensihoitajan ja pelastaja-ensihoitajan olisi ajateltu voivan vaihtaa työvuoroja keskenään.

Kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimuksen nro 149 artiklan 6 mukaan sairaanhoitohenkilöstöllä tulee muun muassa työajan, mukaan lukien ylityön, epämukavien työaikojen ja vuorotyön säätelyn ja korvauksen osalta olla sellaiset olot, jotka ovat vähintään samanarvoiset kuin kyseisessä maassa työskentelevillä muilla työntekijöillä. Työtuomioistuin katsoo, ettei tästä määräyksestä tai muistakaan kansainvälisistä tai kansallisista säännöksistä voida vetää johtopäätöstä, että ensihoitajien viikoittaisen työajan enimmäismäärä ei voisi tiettyjen ehtojen täyttyessä olla keskimäärin enintään 42 tuntia.

Edellä mainituilla perusteilla työtuomioistuimella ei ole asiaa kokonaisuutena harkittuaan aihetta päätyä toisenlaiseen lopputulokseen kuin työneuvosto. Valitus on siten hylättävä.

Päätöslauselma

Valitus hylätään.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Risto Niemiluoto puheenjohtajana sekä Satu Saarensola, Riitta Kiiski, Juha Teerimäki ja Anu-Tuija Lehto jäseninä. Esittelijä on ollut Lotta Brander.

Päätös on yksimielinen.