TT 2021:89

Vuorottajana teräsosaston tuotannon työntekijätehtävissä toiminut työntekijä oli käden ranteen leikkauksen jälkeen katsottu soveltuvaksi sellaiseen työhön, jossa ei aiheuteta kädelle isoja rasituksia. Riitaa oli siitä, oliko työnantaja menetellyt teknologiateollisuuden työehtosopimuksen korvaavaa työtä koskevan määräyksen vastaisesti osoittaessaan työntekijälle senkkamiehen työhön kuuluvia työtehtäviä. Senkkahuollossa työskenneltiin työparin kanssa.

Tuomiosta tarkemmin ilmenevin perustein katsottiin ensinnäkin, että työehtosopimuksen korvaavaa työtä koskeva määräys tuli asiassa sovellettavaksi. Edelleen katsottiin selvitetyksi, ettei työnantaja ollut ilmoittanut työntekijän työkyvyn rajoitteista tämän työparille tai muutoin riittävästi ohjeistanut työtehtävien jakautumisesta. Työnantaja ei ollut voinut jättää työn asianmukaista ja lääkärin asettamat rajoitukset huomioivaa järjestämistä vain työntekijöiden keskinäisen sopimisen varaan. Vaikka työntekijä ei ollut itsekään ottanut riittävällä tavalla huomioon lääkärin asettamia rajoituksia, ei tämä työntekijällä itsellään ollut vastuu kuitenkaan poistanut työnantajan vastuuta varmistaa työnjohdollisin toimin se, että korvaavaksi työksi osoitettu työ oli työehtosopimuksessa edellytetyllä tavalla tarkoituksenmukaista ja tuli suoritetuksi siten, että lääkärin asettamat rajoitukset tulivat huomioon otetuiksi. Kanne hyväksyttiin ja työnantaja tuomittiin hyvityssakkoon.

KANTAJA

Teollisuusliitto ry

VASTAAJAT

Teknologiateollisuus ry

X Oy Ab

ASIA

Korvaava työ

Vireille 9.4.2020

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 16.12.2020

Pääkäsittely 30.8.2021

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Teknologiateollisuus ry:n ja Teollisuusliitto ry:n välisessä sopimuskauden 1.11.2016–31.10.2017 teknologiateollisuuden työehtosopimuksessa on ollut muun ohella seuraavat määräykset:

31.1.8 Korvaava työ

Työntekijä ei aina ole sairauden tai tapaturman vuoksi täysin työkyvytön. Työntekijälle saattaa olla mahdollista osoittaa jotakin muuta kuin hänen vakituista työtään, ns. korvaavaa työtä. Korvaavan työn pitää olla tarkoituksenmukaista ja mahdollisuuksien mukaan työntekijän normaaleja työtehtäviä vastaavaa työtä tai joskus myös työntekijälle soveltuvaa koulutusta.

Työntekijän työkyvyttömyyttä koskevassa lääkärintodistuksessa olisi suotavaa kuvata ne mahdolliset rajoitukset, jotka sairaus tai vamma työn tekemiselle aiheuttavat. Työnantajan päätöksen osoittaa työntekijälle korvaavaa työtä on perustuttava lääketieteellisesti perusteltuun kannanottoon.

Korvaavan työn teettämisen tulee perustua työpaikalla yhdessä käsiteltyihin menettelytapasääntöihin ja konsultaatioon työterveyslääkärin kanssa. Ennen korvaavan työn aloittamista varataan työntekijälle mahdollisuus keskusteluun työterveyslääkärin kanssa.

Tarkempaa ohjeistusta korvaavasta työstä on liittojen kotisivuilla.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

A on työskennellyt X Oy Ab:n palveluksessa ensin määräaikaisessa työsuhteessa 2.6.–31.12.2014 ja sittemmin toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa 1.1.2015–3.4.2020. A:n työsopimuksen mukainen tehtävä on ollut työntekijätehtävät. Hän on työskennellyt vuorottajana erilaisissa tuotannon tehtävissä kuten senkkamiehenä.

A:n vasemman käden ranne on leikattu 15.5.2017, jolloin hänelle on määrätty tuon käden aiheuttaman työkyvyttömyyden johdosta sairauslomaa 15.7.2017 saakka. Työterveyslääkäri on 14.7.2017 määrännyt A:n samasta syystä sairauslomalle 15.8.2017 saakka ja hoitava lääkäri 7.8.2017 leikkauksen jälkitilan vuoksi 31.8.2017 saakka.

Etelä-Karjalan keskussairaalan 15.8.2017 päivätyn sairauskertomuksen mukaan A:lta on kielletty raskas ranteen rasitus ennen kuin ranteessa on nähty luotettavaa luutumista. Kevyt kuormitus on kuitenkin ollut sallittua ja A on katsottu soveltuvaksi korvaavaan työhön. Työpaikalla on 22.8.2017 järjestetty A:n työkykyä koskenut kolmikantainen palaveri, jossa on todettu, että A:n kohdalla ovat mahdollisia ajanjaksolla 1.9.–31.10.2017 korvaavan työn järjestelyt, joissa ei aiheuteta isoja rasituksia vasemmalle kädelle.

A on palannut töihin 1.9.2017. Hän on työskennellyt ensin koneenhoitajan tehtävässä. Myöhemmin A on siirtynyt tekemään senkkamiehen tehtäviin kuuluvia työtehtäviä. Työnantajapuolen mukaan A:n esimies on edellyttänyt ja osapuolet ovat sopineet, että A ei tee senkkamiehen tehtäviin kuuluvia raskaita ja kättä rasittavia työvaiheita. Edelleen työnantajapuolen mukaan esimies on määrännyt A:n työparin tekemään nämä raskaat työvaiheet, ja ohjeistus on käyty riittävällä tavalla läpi A:n ja myös hänen työparinsa kanssa, vaikka tällä ei työnantajapuolen mukaan ole ollut asian ratkaisun kannalta ylipäätään merkitystä. Työntekijäpuolen mukaan A:n esimies on ohjeistanut A:ta tekemään senkkamiehen työtä välttäen raskaita työvaiheita kuitenkaan nimeämättä sitä, mitä työvaiheita hänen tulee välttää tai ratkaisematta työnjohdollisesti kysymystä siitä, kuka nuo työn tekemisen kannalta välttämättömät työvaiheet suorittaa A:n sijasta.

Työterveyslääkäri on 9.10.2017 todennut A:n työkyvyttömäksi ajanjaksoksi 9.–15.10.2017. Työkyvyttömyys johtui siitä, että A oli tehnyt senkkamiehen tehtävään kuuluvia raskaita vaiheita. A on 16.10.2017 palannut sairauslomalta työhön, jolloin hänelle on osoitettu koneenhoitajan töitä.

Erimielisyys vallitsee siitä, onko X Oy Ab menetellyt työehtosopimuksen korvaavaa työtä koskevan määräyksen vastaisesti osoittaessaan A:lle senkkamiehen työhön kuuluvia työtehtäviä.

Asiasta on käyty työehtosopimuksen neuvottelujärjestyksen mukaisesti erimielisyysneuvottelut. Asia on jäänyt liittojen välillä erimieliseksi.

KANNE

Vaatimukset

Teollisuusliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin:

- vahvistaa, että X Oy Ab on menetellyt teknologiateollisuuden työehtosopimuksen 31.1.8 kohdan vastaisesti osoittaessaan A:n korvaavana työnä senkkamiehen työhön syys- ja lokakuussa 2017,

- tuomitsee X Oy Ab:n hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja

- velvoittaa Teknologiateollisuus ry:n ja X Oy Ab:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Teollisuusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 18.514,82 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Perusteet

Työehtosopimuksen tulkinta

Työehtosopimuksen 31.1.8 kohdan korvaavaa työtä koskevat määräykset ovat tulleet työehtosopimukseen ensimmäisen kerran syksyllä 2007 sovittuun sopimukseen. Tuolloin on samalla sovittu, että osallisliitot tekevät yhteiset täydentävät ohjeistukset korvaavasta työstä ja että noista ohjeistuksista tulee osa työehtosopimusta. Tuo ohjeistus on tehty syksyllä 2007 alkaneen sopimuskauden aikana ja se on julkaistu molempien liittojen internetsivuilla.

Korvaavan työn yleinen edellytys on se, että työntekijä on todettu sairausvakuutuslain 8 luvun 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla työkyvyttömäksi tavalliseen työhönsä tai työhön, joka on siihen läheisesti verrattavaa. Työehtosopimuksen 31.1.8 kohdan määräykset korvaavan työn osoittamiseksi edellyttävät tällaista sairauspäivärahaoikeuden muodostavaa työkyvyttömyyttä.

Työehtosopimuksen 31.1.8 kohdan ensimmäisessä kohdassa on todettu, että määräys on työnantajaa velvoittava määräys koskien tilanteita, joissa työkyvyttömälle työntekijälle osoitetaan korvaavaa työtä. Määräyksen velvoittavuus ilmenee määräyksen sanamuodoista, joissa todetaan, että korvaavan työn pitää olla määräyksen ensimmäisessä kappaleessa määritellyn mukaista työtä.

Työehtosopimuksen määräyksiä ja liittojen tekemää ohjeistusta korvaavasta työstä on tarkoitettu noudatettavan velvoittavana määräyksenä myös silloin, kun määräyksen tarkoittamaa korvaavaa työtä kutsutaan toisella nimellä. Tämä on 8.11.2017 lukien kirjattu työehtosopimuksen 31.1.8 ensimmäisen kohdan tekstiin, mutta sama tulkinta on ollut voimassa jo aiemmin, eikä tämä täydennys 8.11.2017 lukien ole siten asiallisesti muuttanut sopimusmääräystä tai sen tulkintaa.

Työehtosopimuksen 31.1.8 kohdan ensimmäinen kappale määrittää korvaavan työn tarkoituksenmukaisuuden ehdottomaksi kriteeriksi korvaavalle työlle. Muuta kuin työkyvyttömyyden päättymisen kannalta tarkoituksenmukaista työtä työnantaja ei saa osoittaa työntekijälle rikkomatta työehtosopimuksen määräystä.

Työehtosopimuksen 31.1.8 kohdan toisessa kappaleessa on työnantajaa velvoittava määräys siitä, että työnantajan päätöksen osoittaa työntekijälle korvaavaa työtä on perustuttava lääketieteellisesti perusteltuun kannanottoon. Tämän lääketieteelliseen kannanottoon perustumisen edellytys koskee sekä ylipäätään kysymystä siitä, voidaanko työntekijälle osoittaa korvaavaa työtä, että myös sitä, mikä työ on kyseiselle työntekijälle kyseisessä tilanteessa sopivaa korvaavaa työtä.

Työehtosopimuksen 31.1.8 kohdan kolmannessa kappaleessa on työnantajayhtiötä sitova velvoite siitä, että työpaikalla konkreettisesti tehtyjen korvaavien töiden osoittamisten ja rajausten tulee perustua työpaikan yhteisesti käsiteltyihin menettelytapasääntöihin ja konsultaatioon työterveyslääkärin kanssa.

Edellä todettujen työehtosopimuksen 31.1.8 kohdan määräysten tarkoituksena on suojata työkyvyttömän työntekijän terveyttä ja varmistaa korvaavan työn turvallinen teettäminen ja välttää työkyvyttömyyden pitkittymistä. Määräysten velvoitteet täyttääkseen työnantajalla on ensiksi velvollisuus selvittää huolellisen työnantajan tavoin kaikki työterveyslääkärin lääketieteelliseen arvioon perustuvat edellytykset ja rajoitteet, joita korvaavan työn teettämiseen kyseisessä tapauksessa kohdistuu.

Lisäksi työehtosopimuksen 31.1.8 kohdan työehtosopimusmääräys asettaa työnantajalle velvoitteen ottaa nuo lääketieteellisten kannanottojen huomiot korvaavan työn laadusta ja työn teettämisen rajoitteista huomioon korvaavan työn konkreettisessa osoittamisessa ja tuon työn ohjeistamisessa, rajaamisessa ja valvonnassa korvaavan työn teettämisen aikana.

Työehtosopimusosalliset ovat tarkentaneet työehtosopimuksen 31.1.8 kohdan määräyksen sisältävää velvoitetta ja kuvanneet omaa tarkoitustaan ja tulkintaansa määräyksen oikeasta tulkinnasta työehtosopimuksen 31.1.8 kohdan viimeisessä kappaleessa todetussa yhteisissä ohjeistuksissaan korvaavan työn tarpeellisuus -kohdassa, perehdyttäminen -kohdassa ja työnantajan vastuu -kohdassa.

Työehtosopimuksen oikea tulkinta tässä asiassa

Tässä asiassa lääkäri oli todennut A:n sairausvakuutuslain 8 luvun 4 §:n 2 momentissa tarkoitetusti työkyvyttömäksi tai ainakin osittain työkyvyttömäksi tämän työsopimuksen mukaisiin töihin myös 1.9.2017 lukien. A oli jäänyt siihen käsitykseen, että työnantaja oli pitänyt häntä työkyvyttömänä 1.9.2017 lukien ja että yhtiölle oli maksettu sairauspäivärahaa tuon työkyvyttömyyden perusteella ja joka tapauksessa hänen työskentelynsä 1.9.2017 jälkeen on tapahtunut sen sijasta, että lääkäri olisi todennut hänet työkyvyttömäksi ja hän olisi ollut sen johdosta pois töistä. Näillä perusteilla kyse on työehtosopimusmääräyksen sääntelemästä korvaavan työn tilanteesta, eikä tähän ole merkitystä sillä, onko asiasta käytetty tapahtumatiedoissa samaa vai eri nimitystä.

A:n työkykyä koskeneessa kolmikantaisessa palaverissa 22.8.2017 oli käsitelty Etelä-Karjalan keskussairaalan sairauskertomus 15.8.2017. Tuon sairauskertomuksen mukaan ranteen luutuminen oli ollut 15.8.2017 kesken eikä se ollut kestänyt raskaita kuormituksia toistaiseksi. Tuossa 22.8.2017 pidetyssä palaverissa työterveyslääkäri oli arvioinut, että A:n kohdalla olivat mahdollisia ajanjaksolla 1.9.–31.10.2017 korvaavan työn järjestelyt, joissa ei aiheutettu isoja rasituksia vasemmalle kädelle.

A:n palattua töihin korvaavaan työhön 1.9.2017 X Oy Ab:n edustajat olivat myöhemmin syyskuussa 2017 yksipuolisesti osoittaneet hänet korvaavana työnä senkkamiehen tehtävään, eli A:n työsopimuksen mukaiseen työhön, johon hänet oli todettu työkyvyttömäksi, ja johon nähden korvaavan työn tuli olla korvaavaa. Senkkamiehen työn teettäminen A:lla korvaavana työnä ei ollut perustunut lääkärin arvioon. Yhtiö oli kaikki edellä todetut asiat tiennyt tai sen oli tullut huolellisena työnantaja ne tietää.

A:n esimies oli syyskuussa 2017 ohjeistanut A:ta tekemään senkkamiehen työtä välttäen raskaita työvaiheita kuitenkaan nimeämättä sitä, mitä työvaiheita hänen tuli välttää tai ratkaisematta työnjohdollisesti kysymystä siitä, kuka nuo työn tekemisen kannalta välttämättömät työvaiheet suoritti A:n sijasta.

Senkkamiehen tehtävä sisälsi runsaasti käden rannetta rasittavia työvaiheita, ja noiden kättä rasittavien vaiheiden välttäminen oli työntekijän omilla ratkaisuilla käytännössä mahdotonta siten, että työ tuli tehtyä asianmukaisesti ja normaalilla työnjäljellä ja joutuisuudella. Raskaat työvaiheet olivat erottamaton osa senkkamiehen perustehtävän tekemistä.

X Oy Ab on menetellyt työehtosopimuksen 31.1.8 kohdan määräysten vastaisesti, kun se on ilman lääketieteellistä arviointia tai aiemmin annetun lääketieteellisen arvioinnin vastaisesti työn soveltuvuudesta korvaavaksi työksi osoittanut A:n korvaavana työnä hänen kättään raskaasti rasittavaan senkkamiehen tehtävään eli A:n työsopimuksen mukaiseen tehtävään. Tällä menettelyllä se on vaarantanut A:n tervehtymisen täysin työkykyiseksi.

Lisäksi työehtosopimuksen määräyksen vastaisesti on menetelty jättämällä selkeästi työnjohdollisesti määräämättä, mitä A jättää senkkamiehen tehtävästä tekemättä, miten senkkamiehen tehtävä noiden raskaiden vaiheiden tekemättä jättämisestä huolimatta tulee käytännössä hoidetuksi ja kuka tekee nuo senkkamiehen tehtävän hoitamisen kannalta välttämättömät raskaat työvaiheet.

Yhtiö on myös laiminlyönyt velvoitettaan valvoa, että A:lla korvaavana työnä teetetty työ ei sitä tehdessä tosiasiassa ole vastoin lääketieteellistä kannanottoa raskaiden työvaiheiden välttämisestä, mikä lääkärin tekemä rajaus korvaavan työn luonteesta oli tehty 22.8.2017.

Työehtosopimuksen tieten rikkominen ja kuultavan hyvityssakkovastuu

Työehtosopimuksen 31.1.8 kohdan korvaavan työn määräysten tarkoitus ja suojan kohde on itsestään selvä. Määräysten suojatarkoituksen vuoksi määräykseen kirjatut sanamuodot työnantajan velvoitteesta korvaavan työn tarkoituksenmukaisuudesta, korvaavaan työhön osoittamisen perustumisesta lääketieteelliseen arvioon ja siitä, että määräämisessä tulee noudattaa huolellisesti lääkärin työn tekemiselle asettamia rajoitteita, ovat täysin selviä.

X Oy Ab on itse tunnistanut työehtosopimusmääräyksestä johtuvat velvoitteet noudattaa korvaavassa työssä lääkärin korvaavalle työlle asettamia henkilön työrajoitteita sekä kiinnittää korvaavassa työssä erityistä huomiota henkilön jaksamiseen ja korvaavan työn soveltumiseen hänelle. Nämä seikat X Ab oli tunnistanut ennen A:n määräämistä syyskuussa 2017 korvaavaan työhön senkkamiehen tehtävässä ja ennen tuon korvaavan työn teettämistä.

Jos X Oy Ab olisi toiminut huolellisen työnantajan tavoin, se olisi ymmärtänyt tai sen olisi pitänyt ymmärtää, että määrätessään A:n korvaavana työnä syyskuussa 2017 hänen työsopimuksensa mukaiseen senkkamiehen työhön ilman, että lääkäri oli arvioinut tuon työn soveltuvuutta A:lle ja jättäessään määrittämättä, ohjeistamatta ja valvomatta, ettei A:n käsi rasitu tuossa työssä, se rikkoo työehtosopimuksen 31.1.8 kohdan määräystä. Tällä perusteella yhtiö on tuomittava maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta.

Työterveyslääkäri on 9.10.2017 todennut A:n työkyvyttömäksi ajanjaksoksi 9.–15.10.2017. Työterveyslääkäri on todennut vasemman käden ranteen olleen turpea ja liikearka. Paikallisen tason erimielisyysneuvotteluissa on todettu riidattomaksi, että A:n työkyvyttömyys 9.10.2017 lukien johtui hänen työskentelystään korvaavana työnä senkkamiehen työtehtäviin kuuluneissa tehtävissä ja käden rasittumisesta noissa töissä. Tämä merkitsee, että X Oy Ab:n työehtosopimuksen 31.1.8 kohdan vastaisesta menettelystä teettää A:lla senkkamiehen työtä on A:lle aiheutunut henkilövahinko. Tämä on otettava huomioon hyvityssakon määrään vaikuttavana seikkana.

A:n työkyvyttömyysjakso on pidentynyt lääkärin 9.10.2017 toteamasta senkkamiehen työstä johtuvasta ranteen uudesta vammasta tai vanhan vamman pahentumisesta. Tästä johtuen hänet on määrätty sairaslomalle ajanjaksoksi 9.–15.10.2017, jolta ajalta hänelle ei ole maksettu sairausajan palkkaa. A on saanut sairausvakuutuslaissa määritettyä sairauspäivärahaa ajalta 9.–15.10.2017. A:lle on siten aiheutunut myös taloudellinen vahinko X Oy Ab:n työehtosopimuksen 31.1.8 kohdan vastaisesta menettelystä, koska ilman asiattomaan ja liian raskaaseen korvaavaan työhön osoittamista A olisi saanut täyden palkan tuolta ajanjaksolta. Yhtiöllä olisi ollut tarjolla myös kättä vähemmän rasittavaa työtä tuolle ajalle. Taloudellisen vahingon määrä on ajanjakson 9.–15.10.2017 täyden palkan ja A:lle maksettujen sairauspäivärahojen välin erotus, ja tuo vahinko on syy-yhteydessä vastaajan työehtosopimuksen vastaiseen menettelyyn osoittaa hänet senkkamiehen tehtävään.

VASTAUS

Vaatimukset

Teknologiateollisuus ry:n ja X Oy Ab ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Teollisuusliitto ry velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut 15.306,36 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Perusteet

Tapahtumainkulku

A:n työsopimuksessa työtehtäviksi oli sovittu työntekijätehtävät. A oli toiminut ensin valukonemiehen tehtävässä. Vuodesta 2017 lukien työsuhteensa päättymiseen saakka A oli työskennellyt teräsosastolla vuorottajana. A:n vuorottajan tehtäviin oli kuulunut sairausloman sijaisena toimiminen tuotannon tehtävissä. Jos sairauslomasijaisuuksia ei ollut, A oli tehnyt muita työnantajan hänelle osoittamia tuotannon tehtäviä. Vuorottajana A oli työskennellyt tuotannon työntekijätehtävissä kuten prosessinvalvojan, koneenhoitajan, valajan, bloominkäsittelijän, senkkamiehen ja kokilli- ja kaarihuollon tehtävissä. Normaalisti näissä tehtävissä oli toiminut varta vasten tehtävään palkattu vakituinen henkilöstö. A:ta ei ollut palkattu eikä hänen työsopimuksensa mukainen työ/vakanssi ollut missään vaiheessa ollut senkkamiehen tehtävä.

A:n työkykyä koskevassa kolmikantapalaverissa 22.8.2017 työterveyslääkäri ei ole pitänyt A:ta enää 1.9.2017 lukien työkyvyttömänä työsopimuksen mukaisiin töihin, vaan työkykyisenä tietyin työntekoon liittyvin rajoituksin. Työkykypalaverissa oli jatkon osalta todettu, että A:lle voitiin osoittaa 1.9.–31.10.2017 työtä, jota työterveyslääkäri on nimittänyt yleisluontoisesti korvaavaksi työksi. Työterveyslääkäri ei ole todennut A:ta työkyvyttömäksi A:n työsopimuksen mukaisiin töihin ja kirjoittanut hänelle työehtosopimuksen mukaisesti sairauslomaa omista töistään korvaavan työn ajanjaksolle, kuten olisi tullut tehdä, jos olisi tarkoitettu työehtosopimuksen mukaista korvaavaa työtä. Työterveyslääkäri oli vain ottanut kantaa A:lle edellä mainittuna ajanjaksona osoitettavan työn rajoituksiin todeten mahdollisia olevan työt, joissa ei aiheutettu raskaita rasituksia vasemmalle kädelle. Kevyt kuormitus oli arvioitu mahdolliseksi. Sairauskertomuksen perusteella myös kirurgi oli 15.8.2017 arvioinut kantajan työkyvyn rajoituksia vastaavasti. Työehtosopimuksessa tarkoitetun korvaavan työn sijaan tapauksessa on käytännössä kysymys kevennetystä työstä, jota työehtosopimuksen korvaavan työn määräys ei sääntele.

Toisin kuin kanteessa väitetään, A:ta ei ollut todettu sairausvakuutuslain 8 luvun 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla eikä työehtosopimuksessa edellytetyllä tavalla ja työehtosopimuksen mukaisesti työkyvyttömäksi tavalliseen työhönsä tai työhön, joka oli siihen läheisesti verrattavaa 1.9.2017 lukien korvaavaksi työksi nimitetylle ajanjaksolle. A ei ollut ollut kanteessa väitetyin tavoin lähtökohtaisesti syys- ja lokakuussa työehtosopimuksessa ja sairausvakuutuslaissa tarkoitetuin tavoin työkyvytön. A:lla ei ollut korvaavaksi työksi nimitetylle ajanjaksolle työehtosopimuksen mukaista sairausperusteiseen poissaoloon oikeuttavaa lääkärintodistusta (esim. SVA/A-todistus) vakituisista töistään. A oli 1.9.2017 lukien ollut lääkärinlausuntojen perusteella työkykyinen tietyin rajoituksin ja on ollut velvollinen menemään 1.9.2017 normaalisti töihin riippumatta siitä, miksi nimitettävää työtä työnantaja tuolloin on hänellä teettänyt. Lääkäri on ainoastaan todennut työkykyyn liittyvän tietyn rajoituksen, jonka työnantaja on ollut velvollinen ottamaan huomioon työn teettämisessä eli käytännössä työn keventämisessä. Yhtiölle ei ole maksettu korvaavaksi työksi nimitetyltä ajanjaksolta sairauspäivärahoja eikä yhtiö ole käsitellyt A:ta ko. ajanjaksolla työkyvyttömänä.

A oli palannut sairauslomaltaan töihin 1.9.2017. Hän oli työskennellyt ensin koneenhoitajan tehtävässä. Myöhemmin syyskuussa silloisen työntekijävajauksen vuoksi esimies oli tiedustellut A:lta, pystyisikö tämä tekemään eräitä senkkamiehen työhön kuuluvia kevyitä työvaiheita. A oli pitänyt tätä työkykynsä puitteissa mahdollisena. Osapuolet olivat sopineet, että A siirtyi tekemään näitä senkkamiehen työhön kuuluvia kevyitä työvaiheita ja että hän nimenomaisesti ei tehnyt senkkamiehen tehtävään kuuluvia raskaita ja/tai kättä rasittavia työvaiheita.

Senkkamiehen työn tehtävävaiheita oli yrityksessä yleisesti käytetty korvaavana työnä, koska työtä tehtiin pareittain. Tällöin työpari teki ne työvaiheet, jotka olivat korvaavassa työssä olevalle työntekijälle sopimattomia. Samasta syystä senkkamiehen työ soveltui kevennettyyn työhön, koska raskaat/soveltumattomat vaiheet voitiin karsia pois ja osoittaa työparille.

Esimies oli käynyt erikseen läpi sekä A:n että työparin kanssa, mitä työvaiheita A tekisi ja mitä ei. Esimies oli kieltänyt A:ta tekemästä raskaita ja kättä rasittavia eli esimerkiksi hakkaavia ja lyöviä työvaiheita. Kielletyt työvaiheet liittyivät erityisesti suulakkeiden puhdistukseen ja kiristykseen, liukusulkimen levyjen, suutiilen ja suljinlevyjen vaihtamiseen sekä kaatolinkun roiskeiden puhdistukseen. A:n kanssa oli sovittu, että hänen työparinsa suoritti nämä työvaiheet. Vastaavasti esimies oli käynyt A:n työpariksi tulleen henkilön kanssa asian läpi ja määrännyt työparin tekemään raskaat työvaiheet. Työnantaja ei ole väitetyin tavoin vastuuttanut A:ta senkkamiehen työn kokonaisuuden loppuunsaattamisessa eikä tähän liittyviä väitettyjä joutuisuusvaatimuksia ole A:lle asetettu.

Asia oli siten käyty selkeästi läpi, ja kaikki osapuolet, mukaan lukien A, olivat ilmaisseet sen ymmärtäneensä. A oli vuorottelijan työssään toiminut toisinaan senkkamiehen tehtävässä, joten senkkamiehen tehtävänkuva ja siihen liittyvät kevyet tai raskaana pidettävät työvaiheet olivat hänelle tuttuja. Kyseiset vaiheet eivät olleet voineet olla hänelle perustellusti epäselviä, eikä hän tällaista epäselvyyttä ollut edes ilmaissut, kun edellä mainittuihin tehtävävaiheisiin siirtymisestä hänen kanssaan oli sovittu.

Yhtiössä oli tuolloin käytäntönä, että työntekijällä oli oikeus kieltäytyä hänelle ehdotetusta korvaavasta työssä ja vaatia uutta työkykyarviota. Tässä tapauksessa A, sikäli kuin on ollut käsityksessä, että kyseessä olisi korvaava työ, ei ollut kieltäytynyt senkkamiehen kevyistä työvaiheista eikä vedonnut työkykyyn tai vaatinut uutta kannanottoa työhön liittyvistä rajoitteistaan.

Korvaavaksi työksi nimitetyn jakson aikana esimies oli säännöllisesti käynyt senkkatiloissa seuraamassa tilannetta. Esimies ei ollut havainnut eikä hänen tietoonsa ollut tuotu, että A olisi tehnyt kanteessa väitettyjä raskaita työvaiheita. Esimies oli käynyt A:n kanssa päivittäin keskusteluja tämän voinnista, työn sujumisesta ja käden tilanteesta työtehtäviin nähden. A oli vakuutellut kaiken olevan kunnossa eikä ollut pyytänyt siirtoa muihin tehtäviin tai uutta työkyvyn rajoitusten arviointia. A ei myöskään ollut ilmaissut työnantajalle tai työsuojeluvaltuutetulle mitään, mikä olisi antanut työnantajalle aiheen arvioida tehtävien muutostarvetta tai uutta työkyvynarviointia.

Työterveyslääkäri oli 9.10.2017 todennut A:n työkyvyttömäksi 9. ja 15.10.2017 välisenä aikana. Lääkäri ei ollut todennut uutta ranteen vammaa, joka johtuisi senkkamiehen työstä. Lääkärinlausuntoon oli kirjattu A:n kertomana, että hän oli tehnyt viikon ”senkkamiehen töitä mukaan lukien lekalla lyömistä yms.” ja että operoitu ranne oli edellisestä päivästä kipeytynyt, turpea ja liikearka. Yhtiön A:lle ohjeistama työ ei ollut sisältänyt senkkamiehen töitä (vain tiettyjä kevyitä osia siitä) eikä lekalla lyömistä tai muuta vastaavaa.

Työpaikalla asiaa käsiteltäessä kipeytymiseen johtanut tilanne ei ollut selvinnyt. Keskusteluissa A kuitenkin oli myöntänyt jättäneensä noudattamatta esimiehen ohjeistukset, koska ei ollut kehdannut jättää raskaita työvaiheita tekemättä ja työparilla teetettäväksi. Tässäkin yhteydessä oli ilmennyt, että A oli ymmärtänyt työnantajan ohjeistukset ja tarkoittamat raskaat työvaiheet, mutta oli tietoisesti valinnut olla noudattamatta niitä.

Korvaavan työn teettäminen yhtiössä on perustunut työpaikalla yhdessä käsiteltyihin menettelytapasääntöihin. Yhtiön korvaavan työn toimintatavat ja käytännöt oli käsitelty ja hyväksytty yt-neuvottelukunnan kokouksessa vuonna 2016.

Työehtosopimuksen oikea tulkinta tässä asiassa

Vastaajat katsovat ensisijaisesti, että työehtosopimuksen 31.1.8 kohdan määräystä ei sovelleta käsillä olevan kaltaisessa tapauksessa eikä työehtosopimuksessa ole määräyksiä ”korvaavasta työstä” käsillä olevan kaltaisessa tapauksessa.

Työehtosopimuksen 31.1.8 kohta koskee tilanteita, joissa työntekijä ei sairauden tai tapaturman vuoksi ole täysin työkyvytön ja työnantaja yksipuolisesti osoittaa korvaavaa työtä. Korvaavan työn taustalla edellytetään olevan työkyvyttömyys työntekijän työsopimuksen mukaisiin töihin eli korvaavan työn ajanjaksolle kirjoitettu sairausloma työsopimuksen mukaisista töistä. Työkyvyttömyys todetaan ja todennetaan siitä annettujen työehtosopimusmääräysten mukaisesti (käytännössä lääkärin todistuksella). Henkilöllä voi kuitenkin olla työkykyä muihin kuin tavallisiin töihinsä. Tällöin omiin töihinsä työkyvyttömäksi todettu henkilö eli henkilö, jolla on työkyvyttömyysperusteinen poissaolo-oikeus työsopimuksen mukaisista töistä (myönnetty sairausloma), mutta jolla katsotaan olevan työkykyä aivan muihin töihin, voi työstä poissaolon sijaan tehdä sellaista muuta työtä, johon hänellä on työkykyä. Jotta korvaava työ on mahdollista, sairausloman (työkyvyttömyysperusteisen työstä poissaolo-oikeuden) on kuitenkin oltava koko ajan taustalla. Mikäli korvaava työ ei suju, työntekijä jää takaisin sairauslomalle. Tässä tapauksessa tällaisesta tilanteesta ei ole kysymys. A:ta ei ole määräyksessä edellytetyin tavoin todettu työkyvyttömäksi, vaan häntä on pidetty 1.9.2017 lukien työkykyisenä tietyin rajoituksin. A:n työkyvyttömyys on päättynyt 31.8.2020 eikä hänellä ole lääkärin toteamaa työkyvyttömyyttä 1.9.2020 lukien ajanjaksolle jolloin ”korvaavaa työtä” on tehty. Todetun sairauslomaan oikeuttavan työkyvyttömyyden puuttuessa A on työehtosopimuksen näkökulmasta ollut velvollinen menemään normaalisti työhön 1.9.2017 lukien. Koska työehtosopimuksessa tarkoitettua ja työehtosopimuksen mukaisesti todennettua työkyvyttömyyttä työsopimuksen mukaisiin töihin ei ole, mutta työkykyisenä pidetylle A:lle on todettu tietty työn teon rajoite, on tapauksessa käytännössä kysymys kevennetystä työstä, josta työehtosopimuksessa ei ole määräyksiä ja jota työnantajan saa yleisen työnjohto-oikeuden nojalla teettää. Kevennetty työ ei edellytä todettua työkyvyttömyyttä, vaan henkilö on lähtökohtaisesti työkykyinen, mutta työkykyyn liittyy rajoituksia. Liitoilla on yhteinen näkemys asiasta. Koska työehtosopimuksessa ei ole määräyksiä kevennetystä työstä, sitä ei voida työtuomioistuimessa enemmälti tutkia eivätkä siihen liittyvät mahdolliset rikkeet johda työehtosopimuksen rikkomiseen. Sillä, että lääkäri tai mahdollisesti jopa paikalliset osapuolet ovat nimittäneet työtä korvaavaksi työksi, ei ole merkitystä.

Toisekseen työnantaja ei ole yksipuolisesti osoittanut A:ta korvaavaan työhön, vaan korvaavista työtehtävistä sovittiin A:n kanssa.

Edellä mainitun perusteella tapauksessa ei ole kysymys työehtosopimuksen 31.1.8 kohdassa tarkoitetusta korvaavan työn tilanteesta eikä määräyksen velvoitteita ole tarvinnut tapauksessa noudattaa. Kysymyksessä on kevennetty työ eli muu kuin työehtosopimuksessa tarkoitettu korvaava työ, jossa yhtiö on mahdollisesti valinnut noudattaa omia korvaavan työn käytäntöjään. Koska työehtosopimuksessa ei ole määräyksiä kevennetystä työstä/”korvaavasta työstä” tapauksessa kysymyksessä olevaa tilannetta koskien, kanne tulee hylätä suoraan tällä perusteella.

Jos vastoin vastaajien käsitystä 31.1.8 kohdan määräyksen soveltumista arvioitaisiin toisin, ei kanteessa työehtosopimuksen 31.1.8 kohdan sisällöstä, oikeasta tulkinnasta ja johtopäätöksistä esitetty kuitenkaan pidä paikkaansa.

Kyseinen määräys on tullut työehtosopimukseen vuonna 2007 ja siihen liittyen liitot ovat laatineet kanteen liitteenä olevan ohjeistuksen korvaavasta työstä. Ohjeistus ei ole työehtosopimuksen osa. Ohjeistuksella ei ole luotu uusia työehtosopimusmääräyksen tasoisia velvoitteita. Ohje osoittaa korvaavan työn määräykseen liittyvää osapuolten tarkoitusta enintään vain niiltä osin kuin ohjeessa mainittu asia perustuu/sitä koskeva alkuperäinen velvoite on luotu ko. työehtosopimusmääräyksessä. Siltä osin kuin näin ei ole (esim. kanteessa viitatut kohdat perehdyttämisestä ja työnantajan vastuusta, joista määräyksessä ei ole mitään kirjauksia), ohje ei osoita osapuolten työehtosopimusmääräykseen liittyvää tarkoitusta, vaan osapuolten työehtosopimuksen ulkopuolella sopimaan asiaan liittyvää tarkoitusta. Näiltä osin ohjeella ei ole merkitystä ko. työehtosopimusmääräyksen tarkoitusta osoittavana eikä tällaisten velvoitteiden rikkominen voi johtaa työehtosopimusrikkomukseen.

Työehtosopimuksen 31.1.8 kohdan määräyksestä ei johdu estettä sille, etteikö korvaavaa työtä voitaisi koostaa tietyistä normaaleihinkin työtehtäviin kuuluvista osista/työvaiheista. Työehtosopimuksen määräyksessä tarkoitetuissa työpaikalla sovituissa ohjeissa on käsillä olevassa tapauksessa nimenomaan henkilöstön kanssa yhdessä sovittu, että korvaava työ voi olla työntekijän omaakin työtä, esimerkiksi vähennettynä tai kevennettynä työkyvyn rajoituksen luonteesta riippuen.

Yhtiö ei kuitenkaan ole edes osoittanut A:lle vakituista työtä (vuorottaja) korvaavana työnä. Edellä selvitetyin tavoin osapuolet sopivat korvaavan työn tehtävistä. Vaikka työnantajan katsottaisiin yksipuolisesti osoittaneen korvaavat työtehtävät, ei niissä (senkkamiehen työn kevyet työvaiheet tai edes senkkamiehen työ) ole kysymys tuolloin vuorottajana toimineen A:n omista tai vakituisista tehtävistä. Kuten todettua, mitään työehtosopimuksesta johtuvaa estettä tähän ei edes olisi ollut.

Senkkamiehen työn tietyt työvaiheet ovat olleet työehtosopimuksessa tarkoitetulla tavalla tarkoituksenmukaisia ja osin A:n normaaleja työtehtäviä vastaavia tehtäviä, koska A oli vuorottelijan ominaisuudessa tehnyt myös senkkamiehen työtä ja tunsi sen vaiheet entuudestaan. Senkkamiehen työn työvaiheet soveltuvat erityisen hyvin korvaavaan työhön, koska työ tehdään pareittain ja toiselle soveltumattomat työt voidaan osoittaa työparille. Näin myös yrityksessä oli aiemminkin yleisesti toimittu.

Työnantaja on asianmukaisesti ja työehtosopimuksessa tarkoitetuin tavoin konsultoinut lääkäriä ennen korvaavan työn teettämistä. Osapuolten sopimus korvaavasta työstä, tai jos toisin arvioidaan, työnantajan päätös korvaavan työn osoittamisesta on työehtosopimuksessa tarkoitetuin tavoin perustunut lääketieteellisesti perusteltuun kannanottoon, jossa on kuvattu A:n työkykyyn liittyvät rajoitukset. Lääkärit ovat pitäneet A:ta työkykyisenä eivätkä ole asettaneet työnteolle muita edellytyksiä tai rajoituksia kuin sen, että isoja rasituksia vasemmalle yläraajalle ei aiheudu. Työnantaja on ottanut lääkärien kuvaaman rajoituksen huomioon sopiessaan korvaavasta työstä, tai jos toisin arvioidaan, osoittaessaan korvaavaa työtä. Tämän vuoksi A:lla ei ole teetetty senkkamiehen työtehtäviin liittyviä, kädelle isoja rasituksia aiheuttavia työvaiheita. Häntä on nimenomaan kielletty tekemästä näitä tällaisia työvaiheita. A:n kanssa sovitut, tai jos toisin katsotaan, yhtiön osoittamat korvaavan työn tehtävät eivät ole olleet lääkärien tarkoittamalla tavalla kädelle raskaita tai isoja rasituksia aiheuttavia.

Huomattava on, että toisin kuin kanteessa väitetään, työehtosopimuksen määräyksestä ei johdu (sanamuodon eikä tarkoituksenkaan mukaan) sellaista velvoitetta, että lääkärin pitäisi erikseen hyväksyä kulloinkin korvaavana työnä teetettävä työ. Työehtosopimuksen määräyksellä työnjohdollista oikeutta korvaavasta työstä ei ole ulkoistettu lääkärille. Työehtosopimuksen määräys edellyttää ainoastaan, että työnantajan yksipuolisten korvaavan työn osoittamispäätösten taustalla on lääketieteellinen kannanotto. Tämä tarkoittaa sitä, että lääkäri määrittää työrajoitteet, joiden puitteissa työantaja päättää, mitä työtä korvaavana työnä järjestetään. Lääkäri ei määrittele tai ratkaise sitä, mitä työtä korvaavana työnä teetetään. Työehtosopimuksen määräyksestä ei johdu velvollisuutta alistaa lääkärin hyväksyttäväksi korvaavaan työhön sopivia tehtäviä.

Työehtosopimuksen määräyksessä edellytetyin tavoin korvaavan työn teettäminen yhtiössä on perustunut työpaikalla yhteistoiminnassa käsiteltyihin menettelytapoihin ja työterveyden konsultaatioon. Näissä yhteistoiminnassa sovituissa työpaikan toimintatavoissakin on nimenomaan todettu, että lääkäri määrittää ainoastaan rajoitteet. Yhtiö on muutoinkin käsillä olevassa tapauksessa menetellyt edellä mainituista ohjeista ilmenevän korvaavan työn käsitteen ja paikallisesti hyväksytyn korvaavan työn prosessin mukaisesti.

Toisin kuin kanteessa väitetään, työehtosopimuksen määräyksessä ei ole asetettu velvoitteita korvaavan työn yksilöintiin tai ilmoittamiseen liittyen. A:n siirtyminen koneenhoitajan tehtävistä senkkamiehen työn tiettyihin työvaiheisiin on toteutettu sopimalla. Tuossa yhteydessä on sovittu, ja sen lisäksi työnantaja on korostetusti ja selkeästi tuonut esiin, mitä tehtäviä A tekee ja mitä hänen ei tule tehdä. A:kin on tuolloin asian hyvin ja tehtävän entuudestaan tunteneena ymmärtänyt, minkä on myöhemmin myöntänyt.

Toisin kuin kanteessa väitetään, työnantaja on määrittänyt, miten senkkamiehen työ tulee hoidetuksi ja kuka hoitaa ne työvaiheet, joita A:lta ei edellytetä, vaikka työehtosopimuksesta ei johdu tähän mitään velvoitetta. On puhtaasti työnantajan asia, tulevatko muut työvaiheet hoidetuksi vai ei. Koska niitä ei ole A:lle osoitettu, ei hänen ole tarvinnut huolehtia niistä. A:n velvollisuutena on ollut noudattaa työnantajan ohjeita ja ilmoittaa työnantajalle väitetyistä työn tekemisiin liittyvistä ”mahdottomuuksista”.

Yhtiö on työturvallisuusvelvoitteensa huomioon ottaen asianmukaisesti valvonut ja seurannut A:n työssä selviytymistä, vaikka työehtosopimuksen 31.1.8 kohdassa ei tällaisia velvoitteita ole asetettu eivätkä mainitut menettelyt siten voi johtaa määräyksen rikkomiseen. Työnantaja ei ole havainnut tai sen tietoon ei ole saatettu ennen asian jälkiselvittelyjä, että korvaava työ haittaisi A:n ranteen paranemista. Työnantaja ei ole myöskään tuolloin havainnut tai tiennyt sitä myöhemmin ilmennyttä seikkaa, että A oli vastoin työnantajan ohjeita tehnyt sellaisiakin työvaiheita/töitä, jotka aiheuttavat kädelle ison rasituksen ja näin itse vaarantanut oman työturvallisuutensa. Työehtosopimuksen määräykseen liittyvissä ohjeissa, jotka eivät ole työehtosopimuksen osa, on todettu, että työntekijällä itsellään on myös vastuu asiassa ja että työntekijän mielipide siitä, selviytyykö hän korvaavasta työstä, tulee ottaa huomioon. Työnantaja on toiminut tämän mukaisesti tiedustellen päivittäin A:n tilannetta. Työnantaja on voinut luottaa A:n ilmoituksiin siitä, että mitään ongelmaa korvaavien tehtävien ja työkyvyn suhteen ei ole, koska A on työehtosopimuksen työturvallisuusmääräysten perusteella ollut velvollinen ilmoittamaan työnantajalle ja työsuojeluvaltuutetulle, jos havaitsee työn vaarantavan terveyttään. Tällöin hänellä on ollut myös oikeus pidättyä tekemästä työtä, joka vaarantaa terveyden. Näin A ei ole toiminut.

Työehtosopimusmääräyksessä ei ole sovittu työnantajan (yleisestä) huolellisuusvelvoitteesta.

Työehtosopimuksen työturvallisuusmääräyksistä johtuu työntekijälle velvollisuus noudattaa työnantajan antamia määräyksiä ja ohjeita. Lääkärinlausuntoon 9.10.2017 kirjatun perusteella A:n kertomat syyt ranteen kipeytymiselle eivät ole tehtäviä, joista A:n kanssa oli sovittu, tai jos toisin arvioidaan, joita työnantaja olisi hänelle korvaavana työnä osoittanut. Se, että A oli työnantajan tietämättä ja työnantajalle ilmoittamatta tehnyt kiellettyjä työvaiheita vastoin työnantajan ohjeistuksia, tuli työnantajan tietoon vasta asian jälkiselvittelyjen yhteydessä, jolloin A on asian myöntänyt. Tätä ennen A on antanut työantajan ymmärtää, että korvaavasta työstä ei aiheudu vaaraa kädelle. A:n menettely on ollut työnantajan ohjeiden ja myös työehtosopimuksen työturvallisuusmääräysten vastainen. Edellä mainittu huomioon ottaen A:n on katsottava itse aiheuttaneen työkyvyttömyytensä 9.–15.10.2017 tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella ja työnantajan ohjeen vastaisella toiminnalla.

Työterveyslääkäri ei ollut 9.10.2017 todennut uutta ranteen vammaa tai ranteen olevan turpea ja liikearka. Nämä asiat oli kirjattu lääkärintodistukseen A:n kertomana. Työterveyslääkäri ei myöskään ollut todennut mitään syy-yhteyttä A:n työtehtäviin, saati työnantajan menettelyyn tai ohjeistamaan korvaavaan työhön. Tällaista syy-yhteyttä ei olekaan, koska edellä selvitetyin tavoin A oli aiheuttanut työkyvyttömyytensä itse menettelemällä työnantajan ohjeiden vastaisesti. Työnantaja ei ollut menettelyllään aiheuttanut A:n työkyvyttömyyttä eikä vahinkoa A:lle.

Kaiken edellä esitetyn perusteella yhtiö ei ole menetellyt asiassa työehtosopimuksen 31.1.8 kohdan vastaisesti eikä ole tieten rikkonut työehtosopimusta. Perusteita hyvityssakon tuomitsemiselle ei ole. Aiheutuneella vahingolla tai muilla kanteessa väitetyillä seikoilla ei ole hyvityssakkoa korottavaa vaikutusta.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Työehtosopimuksen 31.1.8 kohdan viimeisen kappaleen tarkoittama osallisliittojen yhteinen ohjeistus

2. A:n potilas- ja sairauskertomukset Salainen

3. X Oy Ab:n korvaavaa työtä koskeva sisäinen ohjeistus 23.9.2016

4. X Oy Ab:n senkkamiehen tehtävän työnopastusmateriaali

5. A:n palkkalaskelmat ajanjaksolta 1.9.–31.10.2017

6. Pöytäkirja 20.6.2016

7. Senkkamiehen työnkuvaus

8. Metalliliiton koulutusaineisto korvaavasta työstä Teknologiateollisuuden työehtosopimusalalla 24.3.2017

9. X Oy Ab:n korvaavan työn sisäinen ohjemateriaali 23.9.2016

Vastaajien kirjalliset todisteet

1. Ohjeistus korvaavasta työstä (= K1)

2. A:n potilas- ja sairauskertomukset (=K2) Salainen

3. Yhtiön korvaavaa työtä koskevat ohjeistukset ja yhteistoiminnassa hyväksytty korvaavan työn toimintaohje (=K3)

4. Pöytäkirja 20.6.2016 (=K6)

5. Senkkamiehen työnkuvaus (=K7)

Kantajan henkilötodistelu

1. A, todistelutarkoituksessa

2. B, pääluottamusmies

3. C

4. D, Teollisuusliiton entinen työympäristöpäällikkö

5. E, Teollisuusliiton sosiaali- ja työympäristöasiantuntija

Vastaajien henkilötodistelu

1. F, vuorotyönjohtaja

2. G, toimitusjohtaja (tapauksen aikana HR-johtaja), todistelutarkoituksessa

3. H, henkilöstöpäällikkö

4. I, tuotantopäällikkö (tapauksen ajankohtana osastomestari)

5. J, työmarkkinapoliittinen neuvonantaja, entinen neuvottelujohtaja, Teknologiateollisuus ry

6. K, johtaja, entinen aluepäällikkö, Teknologiateollisuus ry

7. L, johtava asiantuntija, Teknologiateollisuus ry

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu ja määräyksen sovellettavuus tässä asiassa

Kysymys on siitä, onko X Oy Ab menetellyt työehtosopimuksen korvaavaa työtä koskevan 31.1.8 kohdan määräyksen vastaisesti osoittaessaan A:lle senkkamiehen työhön kuuluvia työtehtäviä syksyllä 2017.

Asiassa on ensin arvioitava, tuleeko teknologiateollisuuden työehtosopimuksen korvaavaa työtä koskeva määräys ylipäätään asiassa sovellettavaksi.

Sopimusmääräyksen ensimmäisen kappaleen mukaan työntekijä ei aina ole sairauden tai tapaturman vuoksi täysin työkyvytön. Työntekijälle saattaa olla mahdollista osoittaa jotakin muuta kuin hänen vakituista työtään, ns. korvaavaa työtä. Korvaavan työn pitää olla tarkoituksenmukaista ja mahdollisuuksien mukaan työntekijän normaaleja työtehtäviä vastaavaa työtä tai joskus myös työntekijälle soveltuvaa koulutusta. Määräyksen toisen kappaleen mukaan työntekijän työkyvyttömyyttä koskevassa lääkärintodistuksessa olisi suotavaa kuvata ne mahdolliset rajoitukset, jotka sairaus tai vamma työn tekemiselle aiheuttavat. Edelleen määräyksen mukaan työnantajan päätökseen osoittaa työntekijälle korvaavaa työtä on perustuttava lääketieteellisesti perusteltuun kannanottoon.

Työtuomioistuin toteaa aluksi, että asianosaiset ovat olleet yhtä mieltä siitä, että korvaavan työn yleinen edellytys on se, että työntekijä on todettu sairausvakuutuslain 8 luvun 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla työkyvyttömäksi. Säännöksen mukaan vakuutetulla on oikeus sairauspäivärahaan ajalta, jona hän on estynyt tekemästä työtään sairaudesta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi. Työkyvyttömyydellä tarkoitetaan sellaista sairaudesta johtuvaa tilaa, jonka kestäessä vakuutettu on sairauden edelleen jatkuessa kykenemätön tekemään tavallista työtään tai työtä, joka on siihen läheisesti verrattavaa.

Vastaajien mukaan työehtosopimuksen mukaisesta korvaavasta työstä voi olla kyse vain, jos työterveyslääkäri on todennut työntekijän työkyvyttömäksi työsopimuksen mukaisiin töihin ja kirjoittanut työntekijälle sairauslomaa tämän omista töistä korvaavan työn ajanjaksolle. Vastaajat ovat vedonneet siihen, että työterveyslääkäri on A:n tapauksessa vain ottanut kantaa A:lle osoitettavan työn rajoituksiin (ei raskaita rasituksia vasemmalle kädelle) eikä A:lla ole ollut sairausperusteiseen poissaoloon oikeuttavaa lääkärintodistusta vakituisista vuorottajan töistään. Kyse on vastaajien mukaan ollut kevennetystä työstä, jota työehtosopimuksen korvaavan työn määräys ei sääntele.

Kantaja puolestaan on katsonut, että lääkäri on todennut A:n työkyvyttömäksi tai ainakin osittain työkyvyttömäksi tämän työsopimuksen mukaisiin töihin, ja joka tapauksessa A:n työskentely 1.9.2017 jälkeen on tapahtunut sen sijasta, että lääkäri olisi todennut hänet työkyvyttömäksi ja hän olisi ollut sen johdosta pois töistä.

Teollisuusliiton entinen työympäristöpäällikkö D on korostanut sitä, että korvaavaa työtä koskevan määräyksen soveltamisen keskeinen edellytys on se, että työnantajan päätös teettää korvaavaa työtä perustuu lääketieteellisesti perusteltuun kannanottoon, jonka voi tehdä vain työolosuhteet hyvin tunteva lääkäri. Tuo kannanotto on D:n mukaan yleensä kirjattuna lääkärintodistukseen, koska työpaikoilla on enää harvoin omaa lääkäriä paikan päällä. Myös Teollisuusliiton sosiaali- ja työympäristöasiantuntija E on todennut, että lääkärin kanta työkyvyn rajoitteisiin voi tulla ilmi työnantajalle paitsi lääkärintodistuksessa myös lääkärin kanssa käydyissä suullisissa keskusteluissa esimerkiksi kolmikantaisessa työkykypalaverissa. Teknologiateollisuuden entinen neuvottelujohtaja J on niin ikään korostanut sitä, että työnantajan korvaavaa työtä koskevan päätöksen taustalla on oltava lääkärin, lähtökohtaisesti työterveyslääkärin, selvitys siitä, millaiset rajoitukset työntekijän työkykyyn liittyvät. Hänen mukaansa työehtosopimusmääräyksen lähtökohtana on lisäksi se, että työntekijä on omaan varsinaiseen työhönsä lääkärintodistuksen perusteella työkyvytön ja saanut sen vuoksi sairauslomaa.

A on toiminut teräsosastolla vuorottajana, ja hänen työtehtäviinsä on kuulunut moninaiset tuotannon työntekijätehtävät vastauksesta ilmenevin tavoin. Hän on vuorottajana työskennellyt muun ohessa senkkamiehen tehtävissä. A on edellä selostetusti ollut vasemman käden leikkauksesta aiheutuneen työkyvyttömyyden johdosta sairauslomalla 15.5. ja 31.8.2017 välisen ajan. Työpaikalla 22.8.2017 järjestetyssä kolmikantaisessa palaverissa työterveyslääkäri on arvioinut, että A ei 1.9.2017 lukien enää ole täysin työkyvytön vaan ajanjaksolla 1.9.–31.10.2017 ovat mahdollisia korvaavan työn järjestelyt, joissa ei aiheudu isoja rasituksia vasemmalle kädelle. Kolmikantaisessa palaverissa työterveyslääkäriltä saamiensa tietojen perusteella työnantajan tiedossa ovat siten olleet ne lääketieteellisesti perustellut rajoitukset, jotka A:n vamma työn tekemiselle on aiheuttanut. Voidaan pitää selvänä, että A olisi edelleen jatkanut työkyvyttömyydestä johtuvalla sairauslomalla 1.9.–31.10.2017, jos työnantajalla ei olisi tuona ajanjaksona ollut tarjota sellaisia tehtäviä, joissa mainittuja isoja rasituksia vasemmalle kädelle ei aiheudu. A:lle on tarjottu ensin koneenhoitajan ja sittemmin senkkahuollon tehtäviä, joita voidaan pitää Variksen normaaleja vuorottajan työtehtäviä vastaavina tehtävinä. Työnantaja ei ole vaatinutkaan asiassa erikseen toimitettavaksi kirjallista lääkärintodistusta. Kyse on työtuomioistuimen käsityksen mukaan ollut teknologiateollisuuden työehtosopimuksen 31.1.8. kohdan mukaisesta korvaavan työn järjestelystä.

Työnantajan menettelyn työehtosopimuksen mukaisuuden arviointi

Arvioitavana on vielä kysymys X Oy Ab:n menettelyn työehtosopimuksen mukaisuudesta, kun A on syksyllä 2017 siirtynyt tekemään senkkamiehen tehtäviin kuuluvia työtehtäviä korvaavana työnä. Riidatonta on, että korvaavana työnä on voitu teettää myös työntekijän aiemmin tekemiä työtehtäviä, kuten A:n osalta senkkamiehen työtehtäviä lääketieteellisesti perustellut työkyvyn rajoitteet huomioiden.

Selvitys tapahtumista syksyllä 2017

Työtuomioistuimessa on kuultu A:ta, A:n työparina senkkamiehen tehtävissä tapahtuma-aikaan työskennellyttä C:tä, pääluottamusmies B:tä, vuorotyönjohtaja F:ää, HR-johtaja G:tä, henkilöstöpäällikkö H:ta ja osastomestari I:tä.

A on kertonut aloittaneensa työt yhtiössä 2.6.2014. Hän oli työskennellyt yhtiössä alamiehenä, senkkamiehenä, koneenhoitajana ja loppuajan vuorottajana. Hän oli vuorottajana tehnyt samoja työtehtäviä, joita hän oli aiemminkin yhtiössä tehnyt, kuten senkkamiehen tehtäviä, joita hän oli tehnyt epäsäännöllisesti noin vuoden ajan. Hän tunsi senkkamiehen tehtävät hyvin. Senkkamiehen työssä lähes kaikki työvaiheet olivat käden kannalta raskaita, koska työhön sisältyi hakkaamista ja painavien tavaroiden nostelua. Myös alamiehen työ oli raskasta, kun taas koneenhoitajana työskenneltiin vain tietokoneen ääressä. Senkkamiehen työ oli aikataulutettua ja sen piti tapahtua tuotannon edellyttämässä tahdissa. Vuorossa oli aina kaksi senkkamiestä, koska kyse oli yhdelle työntekijälle liian raskaasta työstä ja koska muutoin pitäisi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Raskaita vaiheita tehtiin työparin kanssa vuoron perään, muuten työ olisi käynyt liian raskaaksi. Vain yksittäisessä tapauksessa työntekijä oli ollut vuorossa muutaman tunnin ajan yksin esimerkiksi sairaustapauksen vuoksi. Senkkamiehen työhön kuului myös kevyitä työvaiheita kuten nosturin ajo ja vaunujen ajo. Nämä tehtävät kuitenkin veivät vain murto-osan työajasta.

Vuonna 2017 käsikirurgi oli määrännyt A:lle sairauslomaa käden leikkauksen takia. Asiasta oli pidetty työpaikalla kolmikantakeskustelu, jossa paikalla olivat olleet päivämestari I, vuoromestari F, henkilöstöpäällikkö H, työterveyslääkäri ja luottamusmies. Tilaisuudessa oli todettu, ettei A saanut tehdä raskaita töitä, kuten alamiehen tai senkkamiehen töitä, koska ranteen luutuminen oli yhä kesken. Puhetta oli ollut siitä, että korvaavana työnä kevyitä hommia kuten koneenhoitajan tehtäviä oli sen sijaan mahdollista tehdä. Koneenhoitajan työ oli todettu A:lle rasittavuudeltaan sopivaksi ja siinä työssä hän oli aloittanutkin korvaavana työnä. Puhetta oli ollut lisäksi siitä, että myös jotain muuta sellaista kevyttä työtä A saattoi oman kuntonsa mukaan tehdä, jossa kättä ei rasitettaisi. Lääkärintodistuksesta syys-lokakuulle ei ollut tilaisuudessa ollut mitään puhetta. H ei ollut tehnyt muistiota tilaisuudesta.

A on kertonut, että vuoromestari F oli sittemmin määrännyt A:n äkillisesti kesken sunnuntain yövuoron senkkamiehen tehtävään ilmeisesti sairaustapauksen vuoksi. A oli ilmoittanut, ettei hän saanut tehdä kyseistä työtä. Vuoromestari ei ollut reagoinut tähän eikä antanut minkäänlaisia ohjeita tai määräyksiä työn tekemisen suhteen. A oli ryhtynyt työhön, ja hänen työparinaan oli ollut C. Työnjohtaja ei ollut käynyt senkkahuollossa paikalla. Ranne oli kipeytynyt kesken työvuoron suulakkeiden avaamisessa, vaikka A oli koittanut kättä varoa. A oli joutunut tämän vuoksi keskeyttämään työt ja jäämään sairauslomalle. A:n muistin mukaan hän oli ehtinyt työskennellä senkkahuollossa vain tuon yhden työvuoron ajan. A:n mukaan potilaskertomukseen (K2, V2) hänen sanomakseen kirjattu viikon mittainen työskentely senkkamiehenä oli täytynyt olla lääkäriltä virhekirjaus, koska viikkoa hän ei olisi voinut senkkahuollon normaaleja tehtäviä suorittaa.

C on kertonut työskennelleensä X Oy Ab:ssa yhteensä 13 vuotta. Hän oli tehnyt senkkamiehen työtehtäviä yhteensä noin vuoden ajan. Työ sisälsi käsille raskaita työvaiheita kuten kiven piikkaaminen, levyjen vaihtaminen, suulakkeiden vaihto ja senkkojen ruiskuttaminen virvelöinnin jälkeen. Raskaat työvaiheet saattoivat toistua työvuoron aikana kerran tunnissa. Yleensä ne tehtiin työparin kanssa kahdestaan, ellei ollut kiire tai muusta sovittu. Työssä käytettiin holkkiavainta, lekaa, rautakankea ja piikkaus- sekä ruiskutuskonetta, ja niiden käyttö edellytti käsivoimia. Kevyitä työvaiheitakin oli, kuten tietokoneelle tehtävät kirjaukset ja muut ”napin painallukset”. Monissa työvaiheissa saattoi kuitenkin joutua käyttämään voimaa. Senkkamiehiä oli työvuorossa kaksi, koska välillä jouduttiin tekemään eri työvaiheita samaan aikaan eikä yksi henkilö ehtinyt tehdä kaikkea. Jos työt jäivät tekemättä, tuotanto keskeytyi. Syksyllä 2017 C ei ollut tiennyt, että A oli ollut korvaavassa työssä tai että työt olisi pitänyt sinä päivänä tehdä eri tavalla, kun A:n tapaturma oli sattunut. C oli ollut muutaman edellisen viikon toisessa tehtävässä eikä hän ollut edes tiennyt, kuka hänelle oli tulossa työpariksi. Työnjohto ei ollut ottanut puheeksi, että työt tuli tehdä jotenkin eri tavalla. A oli tuonut asian esiin C:lle vasta kun käsi oli kipeytynyt. C:n mukaan teräsosastolla oli ollut ennenkin työntekijöitä korvaavassa työssä, mutta ei fyysistä rasitusta sisältävissä tehtävissä.

B on kertonut työskennelleensä X Oy Ab:ssa yhteensä 23 vuotta. Hän oli työskennellyt pääasiassa teräsosastolla ja tehnyt siellä lähes kaikkia työntekijätehtäviä. Hän oli ollut pääluottamusmiehenä vuodesta 2019 ja sitä ennen kymmenen vuotta teräsosaston luottamusmiehenä. B oli toiminut senkkamiehenä 5–6 vuoden ajan sekä vuorottajana vuorottanut myös senkkamiesten poissaolot. Senkka oli teräskuorinen sulankuljetusastia. Senkkamies huolsi senkkoja ja avusti lisäksi valukoneella, joka sijaitsi kahdeksan kerrosta ylempänä. Yläkerran altaanvaihdoilla nostettiin valuputkia, jotka painoivat noin 30 kiloa. Lisäksi siellä heitettiin säkeistä välialtaisiin valupulveria, ja nuo säkit painoivat noin 10 kiloa. Senkkahuollossa käytettiin käsityökaluina isoa pajavasaraa, muutamaa erilaista rautakankea ja piikkauskonetta. Vanha kivi piikattiin pois piikkauskoneella, joka painoi noin 13 kiloa ja täristi. Kaikki työtehtävät olivat käsille raskaita poislukien jokaisen huollon jälkeen tehtävä kirjallinen työ sekä vaunun ajaminen, joka tapahtui nappia painamalla. Kaikki muu oli käsin tehtävää työtä. Ajankäytöllisesti kevyitä työvaiheita oli työstä noin viisi prosenttia. Senkkamiehiä tarvittiin kaksi, koska yksin ei ehtinyt tehdä kaikkia työvaiheita ja samaan aikaan olisi pitänyt olla kahdessa paikassa. Vaihtuvia olosuhteita oli paljon, ja tehtävä oli yksi teräsosaston fyysisesti raskaimmista. Toinen senkkamies ei voinut yksin tehdä kaikkia raskaita vaiheita, kun suurin osa oli raskaita töitä. Senkkoja tuli huoltoon työvuorossa noin tunnin välein. Aina ei tarvinnut tehdä isompaa huoltoa piikkauksineen. Valukoneen ja sulaton prosessi määritteli senkan huollon tahdin. Jos työt tehtiin liian hitaasti, seurasi valukatko eli tuotantohäiriö. Yksittäisessä tilanteessa senkkamies oli ollut muutaman tunnin yksin vuorossa. Osa tehtävistä jäi silloin tekemättä ennen kuin tuuraaja saapui paikalle. Työpaikalla vain muutamia tehtäviä saattoi ylipäänsä tehdä kevennetysti, kuten koneenhoitajan työtä tai esimerkiksi työopastusjäsentelyjen päivittämistä. B ei ollut kuullut, että senkkamiehen työtä olisi tehty koskaan korvaavana työnä.

F on kertonut työskennelleensä A:n esimiehenä vuonna 2017. A oli työskennellyt vuorottajana eli tehnyt monenlaisia työtehtäviä kuten valukoneella valajan tehtäviä sekä alamiehen, senkkamiehen ja allasmiehen tehtäviä. F ei kertomansa mukaan ollut ollut mukana elokuussa 2017 A:n asiaan liittyvässä kolmikantapalaverissa. Hän oli esimieheltään saanut tietää, että A:lle oli osoitettava korvaavaa työtä. Alun perin oli sovittu, että A hoitaisi koneenhoitajan tehtäviä. Muuta ei ollut sovittu kuin että raskaita tai hakkaavia töitä ei A:lla saanut teettää. Näin A oli itse F:lle kertonut. F oli sittemmin siirtänyt A:n koneenhoitajan tehtävästä senkkahuoltoon, jota oli aiemminkin käytetty korvaavana työnä käsivaivoissa. Senkkamiehen työvaiheista vain kivenvaihto eli piikkaaminen ja suulakkeen vaihto olivat kädelle raskaita työvaiheita. Kaksi senkkamiestä kykenivät jakamaan työn siten, että vain toinen teki raskaat työvaiheet. Näin oli tässäkin tapauksessa sovittu. Ennen siirtoa F oli kysynyt A:n mielipidettä asiasta ja kehottanut häntä välttämään hakkaavia työvaiheita. Myös C:lle F on kertonut sanoneensa, että A ei saanut tehdä hakkaavia töitä. A ei ollut vastustanut siirtoa. Lisäksi F oli tarkistanut joka työvuoron alussa A:lta, että tämä oli pärjännyt työssä. F:n muistin mukaan A oli ollut viikon ajan senkkahuollossa. A oli sittemmin loukannut kätensä työssä ja F oli ollut mukana palaverissa, jossa loukkaantumisen taustalla olleita tapahtumia oli käsitelty. A oli kertonut, että käden loukkaantumisen taustalla oli ollut se, ettei hän ollut halunnut jättää työkaverilleen raskaita työvaiheita.

G on kertonut toimineensa vuonna 2017 yhtiön HR-johtajana. G:n vastuulle kuuluivat muun ohessa yhtiössä laaditut korvaavan työn ohjeet, joita sovellettiin, kun korvaava työ tuli harkittavaksi. Käytännössä kyse oli pitkittyneestä sairaudesta tai leikkauksen jälkeisestä toipumisesta. Ohjeet oli käyty läpi yhteistoiminnassa ja hyväksytty yksimielisesti (V3, K3, V4, K6). Ohjeet olivat olleet myös yleisesti tiedossa ja työntekijöiden saatavilla. Lääkärinlausunnon perusteella työn sisällöstä päätettiin osastolla lääkärin asettamien rajoitusten puitteissa. A oli kolmikantaneuvottelun jälkeen määrätty korvaavaan työhön 1.9.2017 lukien. Hän ei ollut ollut tuolloin työkyvytön eikä hänelle ollut määrätty sairauslomaa. G ei ollut ollut A:n korvaavaan työhön liittyvässä prosessissa itse mukana, vaan tapaus oli käsitelty teräsosastolla. Senkkamiehen tehtävää oli yhtiössä käytetty ennenkin korvaavana työnä käsivammojen kohdalla, koska työ tehtiin parityönä ja tehtävät voitiin jakaa. G:n saaman tiedon mukaan A oli ehtinyt tehdä senkkamiehen työtä noin viikon ajan, kunnes käsi oli kipeytynyt. A ei G:n käsityksen mukaan ollut pyytänyt päästä pois työstä tätä ennen. G oli ollut tapauksen jälkeen mukana palaverissa, jossa oli käsitelty loukkaantumisen taustalla olleita tapahtumia. A oli kertonut loukkaantumisen taustalla olleen sen, että hän oli tehnyt raskaita työvaiheita, koska ei ollut halunnut teettää niitä työkaverilla.

H on kertonut toimineensa vuonna 2017 vastaajayhtiön työkykykoordinaattorina. Hänen työtehtäviinsä oli kuulunut kaikkiin tehtaan työkykyneuvotteluihin osallistuminen ja soveltuvien työtehtävien etsiminen. Korvaavaa työtä järjestettiin, kun henkilöllä oli lääkärin arvion mukaan jonkun verran työkykyä jäljellä. Korvaavana työnä käytettiin ensisijaisesti henkilön omia työtehtäviä siten, että soveltumattomat työvaiheet jätettiin pois. Korvaavana työnä oli käytetty koneenhoitajan ja senkkamiehen työtä. Senkkamiehen työ oli ollut yksi korvaavana työnä käytetyimmistä, koska sitä tehtiin parityönä ja työpari voi tehdä raskaammat työvaiheet. Työ oli soveltunut korvaavana työnä myös henkilöille, joilla oli ollut yläraajavamma. Työpari oli tehnyt raskaimmat työvaiheet.

H oli ollut läsnä A:ta koskevassa työkykypalaverissa. Mukana olivat olleet yhtiön puolesta myös osastomestari I ja F. Työkykyä koskevissa palavereissa toimittiin aina niin, että lääkäri kertoi työrajoitteet ja työntekijälle alettiin miettiä aloitustehtävää. Sittemmin osastolla mietittiin, mitä tehtäviä työntekijä voi jatkossa tehdä. H ei ole enää muistanut A:n työkykypalaverin tapahtumia tarkasti. Lääkärin ohjeiden mukaan vasemmalle yläraajalle ei saanut aiheutua isoja rasituksia. Todennäköisesti palaverissa oli ollut esillä myös rajoitteiden syy eli se, että käden luutuminen oli ollut edelleen kesken. H ei ollut muistanut tehdä palaverista muistiota. A ei ollut toimittanut nyt kysymyksessä olevien tapahtumien johdosta työnantajalle lääkärintodistusta, jossa hänet olisi todettu työkyvyttömäksi, eikä yhtiö ollut hakenut sairauspäivärahaa. Lääkärintodistusta ei ollut pyydetty, koska A:lla ei ollut ollut sairausloman tarvetta, sillä työkykyä oli ollut vielä jäljellä.

I on kertonut toimineensa vuonna 2017 osastomestarina. I:n tehtäviin olivat kuuluneet henkilöstöasiat. I oli ollut mukana miettimässä A:n työjärjestelyitä kolmikantapalaverissa, jossa läsnä olivat lisäksi olleet H, F, lääkäri ja A. Lääkäri ei ollut todennut A:ta työkyvyttömäksi, vaan nimenomaan kykeneväksi korvaavaan työhön. Tilaisuudessa oli käyty A:n käden kuntoa läpi. Lääkäri oli kertonut työhön liittyvät rajoitteet eli sen, että käsi kesti kohtalaista rasitusta, ei kuitenkaan hakkaavia töitä. Puheena oli, että A aloittaisi koneenhoitajan tehtävissä. Myös kaarihuollon tehtävistä oli ollut puhetta. Sittemmin F oli siirtänyt A:n senkkahuoltoon, kun sieltä oli henkilö siirretty koulutettavaksi muihin tehtäviin. Senkkamiehen työtä oli käytetty korvaavana työnä yläraajavammoissa siten, että työpari teki raskaammat työvaiheet. Ainakin neljä henkilöä oli ollut korvaavassa työssä senkkamiehenä ennen A:ta. Työhön kuului myös kevyempiä työvaiheita kuten kirjaamistehtäviä ja valukoneella avustavat työt. Raskaita työvaiheita ei ollut joka valun jälkeen, vaan oli myös hieman tuurista kiinni, miten usein niitä sattui kohdalle. I:n mielikuvan mukaan A oli ehtinyt toimia senkkamiehenä viikon ajan, kunnes hän eräänä sunnuntaiyönä oli jäänyt sairauslomalle.

Työtuomioistuimen arvio ja johtopäätökset

Sopimusmääräyksen mukaan korvaavan työn pitää olla tarkoituksenmukaista. Lisäksi työnantajan päätöksen osoittaa työntekijälle korvaavaa työtä on perustuttava lääketieteellisesti perusteltuun kannanottoon.

Osallisliitot ovat syksyllä 2007 tehneet ohjeistuksen korvaavasta työstä (K1, V1). Henkilötodistelussa ohjeistusta on molemmin puolin kuvattu korvaavaa työtä koskevan työehtosopimusmääräyksen soveltamisohjeiksi. Riitaa on ollut siitä, ovatko ohjeet tulleet työehtosopimuksen osaksi. Teollisuusliiton entinen työympäristöpäällikkö D, joka on itse ollut laatimassa mainittua ohjeistusta, on työtuomioistuimessa kuultuna kertonut, että ohjeistus oli liittojen yhteinen kanta korvaavasta työstä ja että hänen käsityksensä mukaan sen oli tarkoitus olla osa työehtosopimusta sitä täydentäen. D oli kouluttanut ohjeistuksen sisältöä lukuisissa tilaisuuksissa tästä lähtökohdasta käsin (K8). Teollisuusliiton sosiaali- ja työympäristöasiantuntija E on samansisältöisesti kertonut olleensa siinä käsityksessä, että työehtosopimuksen kirjaus ja sitä koskeva ohjeistus muodostivat yhdessä korvaavan työn ohjeet, ja näin asiaa oli myös eteenpäin vakiintuneesti koulutettu. Teknologiateollisuuden neuvottelujohtajana toiminut J taas on kertonut, että kyse oli käytännön soveltamisohjeista, joita ei ollut tarkoitus noudattaa työehtosopimuksen osana. Aluepäällikkö K on ollut samassa käsityksessä. J:n mukaan tällaisia soveltamisohjeita ei yleensäkään otettu teknologiateollisuuden työehtosopimuksen osaksi. Työtuomioistuin katsoo, että asiassa ei ole esitetty riittävää näyttöä siitä, että ohjeistus olisi tarkoitettu noudatettavaksi osana työehtosopimusta. Sen on joka tapauksessa katsottava osoittavan työehtosopimusosapuolten tarkoitusta korvaavaa työtä koskevan sopimusmääräyksen tulkinnasta.

Työpaikalla on 22.8.2017 järjestetty A:n työkykyä koskenut kolmikantainen palaveri, jossa on riidattomasti todettu, että 1.9.–31.10.2017 A:n kohdalla ovat mahdollisia korvaavan työn järjestelyt, joissa ei aiheuteta isoja rasituksia vasemmalle kädelle. Tilaisuudessa on selvitetty olleen puhetta ainakin koneenhoitajan tehtävästä, jossa A onkin 1.9.2017 aloittanut sairauslomansa jälkeen. A:n mukaan kolmikantapalaverissa on ollut puhetta siitä, että senkkamiehen tehtävät ovat hänen kädelleen liian raskaita, mutta muutkin kevyet tehtävät kuin koneenhoitajan tehtävät olisivat mahdollisia. A:n esimiehenä toiminut F on myöhemmin siirtänyt A:n senkkahuoltoon.

Sinänsä riidatonta on, että työnantaja voi direktio-oikeutensa nojalla osoittaa työntekijälle työehtosopimuksessa tarkoitetun korvaavan työn, eikä tällaista yksittäistä ratkaisua tarvitse alistaa lääkärin arvioitavaksi, kunhan työnantaja huomioi lääketieteellisesti perustellut eli lääkärin asettamat työkyvyn rajoitteet. Työnantajapuolen todistajien kertomuksilla on tullut selvitetyksi, että senkkahuollon tehtäviä on yhtiössä käytetty korvaavana työnä, koska sitä tehdään parityönä, jolloin työpari voi tehdä raskaammat työvaiheet. Senkkahuollossa onkin selvitetty olevan sellaisia kevyitä työvaiheita, jotka eivät rasita kättä. A:n, B:n ja C:n kertomuksilla on tullut kuitenkin selvitetyksi, että nämä kevyet vaiheet muodostavat vain pienen osan senkkahuollon tehtävistä ja että suurin osa työvaiheista edellyttää enemmän tai vähemmän fyysistä voimankäyttöä kättä rasittaen. A:n kertomuksen perusteella hänen kätensä on kipeytynyt hänen avatessaan suulakkeita. Hän on joutunut jäämään tämän vuoksi uudelleen sairauslomalle, kun työterveyslääkäri on 9.10.2017 todennut hänet työkyvyttömäksi ajanjaksoksi 9.–15.10.2017.

Koska korvaavan työn tulee olla tarkoituksenmukaista, työnantajan tulee varmistua siitä, että korvaava työ ei vaaranna työntekijän tervehtymistä täysin työkykyiseksi. Myös liittojen ohjeistuksissa (K1, V1) on työnantajan vastuuta koskevassa kohdassa todettu, että korvaavassa työssä vamma ei saa työn takia pahentua, eikä sen paraneminen estyä tai hidastua. Edelleen ohjeiden mukaan työnantajan vastuu ”terävöityy”, kun tavanomaiseen työhönsä kykenemätön henkilö tilapäisesti tekee työtä, jota hän voi tehdä terveyttään vaarantamatta. Työtuomioistuimen näkemyksen mukaan työnantajan vastuu korostuu ja työnjohdollisten toimien merkitys kasvaa erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa korvaavaksi työksi osoitetaan työntekijän tervehtymisen kannalta riskialttiita työvaiheita sisältävää työtä.

Tässä asiassa on A:n ja C:n kertomuksilla tullut selvitetyksi, että työnantaja ei ole ilmoittanut A:n työparina toimineelle C:lle, että A:n on sallittua tehdä senkkahuollossa vain sellaisia tehtäviä, jotka eivät aiheuta vasemmalle kädelle isoja rasituksia. Työtuomioistuin pitää A:n ja C:n yhdenmukaisia kertomuksia uskottavampana kuin vuorotyönjohtaja F:n tältä osin poikkeavaa kertomusta. F on kertomansa mukaan kehottanut A:ta välttämään hakkaavia työvaiheita, mutta hänen ei ole selvitetty muutoin ohjeistaneen C:tä ja A:ta työtehtävien jakautumisesta. Työtuomioistuin katsoo, että työnantaja ei ole voinut jättää työn asianmukaista ja lääkärin asettamat rajoitukset huomioivaa järjestämistä vain A:n ja C:n keskinäisen sopimisen varaan.

A itse on kertonut, että hän on ehtinyt olla senkkahuollon tehtävässä korvaavassa työssä vain yhden vajaan yövuoron ajan. C:n kertomus tukee A:n kertomaa. Työnantajapuolen todistajat ovat kertoneet käsityksenään, että A olisi ehtinyt työskennellä senkkahuollossa viikon ajan ennen käden kipeytymistä. Heidän kertomuksensakaan ei kuitenkaan ole perustunut täysin varmaan tietoon. A:n potilaskertomukseen (K2, V2) on työterveyslääkäri kirjannut, että A on ollut ”kertomansa mukaan senkkamiehen töissä nyt viime vkon”. A:n mukaan kirjaus on ollut tältä osin virheellinen. Tätä puoltaa se, mitä asiassa on tullut selvitetyksi senkkamiehen työn raskaudesta sekä se, että C ei ole tiennyt A:n työlle asetetuista rajoituksista. Työtuomioistuin ei pidä uskottavana, että A olisi kyennyt viikon ajan suoriutumaan senkkamiehen tehtävistä ainakaan siten, että hänen työparinsa ei olisi hänen rajoitteistaan tullut tietämään.

Joka tapauksessa A:n olisi tullut korvaavaa työtä koskeva ohjeistuskin (K1, V1) huomioon ottaen toimia myös itse siten, että vamma ei työn takia pahene, sen paraneminen esty tai hidastu. Asiassa on selvitetty, että A on tehnyt senkkahuollon kättä rasittavia työvaiheita vammastaan huolimatta, koska hän ei ole kehdannut jättää näitä tehtäviä työparilleen. Hän ei siten ole itsekään ottanut riittävällä tavalla huomioon lääkärin asettamia rajoituksia. Tämä työntekijällä itsellään oleva vastuu ei kuitenkaan poista työnantajan vastuuta varmistaa työnjohdollisin toimin se, että korvaavaksi työksi osoitettu työ on työehtosopimuksessa edellytetyllä tavalla tarkoituksenmukaista ja tulee suoritetuksi siten, että lääkärin asettamat rajoitukset tulevat huomioon otetuiksi.

Edellä lausutuin perustein kanteessa esitetty vahvistusvaatimus on hyväksyttävä.

Hyvityssakko

X Oy Ab on edellä selostetulla menettelyllään rikkonut työehtosopimusta ja yhtiö on siten tuomittava työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoon.

Työehtosopimuslain 10 §:n mukaisesti hyvityssakkoon tuomittaessa on otettu huomioon kaikki esiin tulleet asianhaarat, kuten vahingon suuruus, syyllisyyden määrä, toisen osapuolen rikkomukseen mahdollisesti antama aihe ja yrityksen koko.

Oikeudenkäyntikulut

Teknologiateollisuus ry ja X Oy Ab ovat asian hävitessään oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla velvollisia yhteisvastuullisesti korvaamaan Teollisuusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut asiassa. Kulujen määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

- vahvistaa, että X Oy Ab on menetellyt teknologiateollisuuden työehtosopimuksen 31.1.8 kohdan vastaisesti osoittaessaan A:n korvaavana työnä senkkamiehen työhön lokakuussa 2017 ja

- velvoittaa X Oy Ab:n suorittamaan Teollisuusliitto ry:lle hyvityssakkoa 4.000 euroa.

Teknologiateollisuus ry ja X Oy Ab velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Teollisuusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 18.514,82 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Outi Anttila puheenjohtajana sekä Sirpa Pakkala, Anna Lavikkala, Kristel Nybondas, Anu-Tuija Lehto ja Satu Tähkäpää jäseninä. Valmistelija on ollut Meeri Julmala.

Tuomio on yksimielinen.