TT 2021:85

Kantaja väitti, että luovutuksensaajana olevalla työnantajalla oli työehtosopimuslain 5 §:n tai 4 §:n 3 momentin mukaan velvollisuus noudattaa luovuttajayhtiötä sitonutta leipomoiden työntekijöitä koskevaa työehtosopimusta myös liikkeen luovutuksen jälkeen solmituissa uusissa leipomotyöntekijöiden työsuhteissa edellä mainitun työehtosopimuksen voimassaolon ajan.

Työtuomioistuin katsoi, että työehtosopimuslain 5 §:ssä oli kysymys ainoastaan liikkeenluovutuksessa siirtyvien työntekijöiden suojasta. Luovutettavassa liiketoiminnassa noudatettuun työehtosopimukseen liittyvät, säännöksessä tarkoitettua luovutuksensaajaa koskevat velvoitteet eivät ulottuneet muihin kuin siirtyneisiin työntekijöihin. Näin ollen asiassa ei myöskään voinut syntyä aikaprioriteetin perusteella ratkaistavaa työehtosopimusten välistä kilpailutilannetta normaalisitovien työehtosopimusten välillä. Työehtosopimuslain 4 §:n 3 momentti ei siten tullut sovellettavaksi. Kanne hylättiin.

KANTAJA

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry

VASTAAJA

Elintarviketeollisuusliitto ry

KUULTAVA

A Oy

ASIA

Työehtosopimuksen vastainen menettely

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Valmisteluistunto 9.6.2021

Pääkäsittely 16.9.2021

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n välillä 1.2.2017 – 31.1.2021 voimassa olleessa leipomoiden työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys.

1 § Sopimuksen ulottuvuus

Tällä sopimuksella määrätään Elintarviketeollisuusliiton jäsenliikkeiden

palveluksessa olevien leipomotyöntekijäin työ- ja palkkaehdot.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN RIIDATON TAUSTA

B Oy ja A Oy kuuluvat sisaryhtiöinä C-konserniin. B Oy on luovuttanut aikaisemmin omistamansa ja harjoittamansa Helsingin Sörnäisten leipomon liiketoiminnan liikkeen luovutuksella A Oy:lle 1.1.2019.

A Oy:n päätoimiala on ravintolatoiminta. Vaikka Sörnäisten leipomo on sijainniltaan erillään ravintoloista, siellä tehdään leipomotuotteita yrityksen muiden yksiköiden tarpeisiin. Ravintolayksiköissä ei valmisteta leipomotuotteita, vaan ne valmistetaan keskitetysti Sörnäisten leipomossa. Sörnäisten leipomosta toimitetaan tuotteita ulkopuolisille asiakkaille vain vähäisessä määrin.

B Oy on liikkeen luovutushetkellä ollut Elintarviketeollisuusliitto ry:n jäsen ja siten työehtosopimuslain 4 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisesti sidottu leipomoiden työntekijöitä koskevaan työehtosopimukseen. Ennen ja jälkeen liikkeen luovutuksen A Oy on sen sijaan ollut Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry:n (MaRa ry) jäsen ja mainitun lainkohdan perusteella sidottu MaRa ry:n solmimaan majoitus-, ravintola- ja vapaa-ajan palveluja koskevaan työehtosopimukseen. A Oy ei ole ollut eikä ole Elintarviketeollisuusliitto ry:n jäsen.

Työnantajan on sovellettava siirtyneisiin työntekijöihin työehtosopimuksen voimassaolon päättymiseen saakka sitä työehtosopimusta, johon luovuttaja oli luovutushetkellä sidottu. Siirtyneiden työntekijöiden työehtosopimus voi muuttua vasta heihin aiemmin sovelletun työehtosopimuksen voimassaolon päättyessä.

A Oy on noudattanut 1.1.2019 lukien liikkeen luovutuksen myötä sen palvelukseen tulleisiin Sörnäisten leipomon leipureihin 31.1.2021 saakka leipomoiden työntekijöitä koskevaa työehtosopimusta, joka on ollut voimassa 1.2.2017 - 31.1.2021. Yhtiö on voinut soveltaa matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajan palveluita koskevaa työehtosopimusta Sörnäisten leipomon työntekijöihin 1.2.2021 lukien. Majoitus-, ravintola- ja vapaa-ajan palveluja koskeva työehtosopimus on solmittu viimeksi ajanjaksoille 1.2.2018-30.9.2020 ja 1.10.2020-31.3.2022.

A Oy on palkannut 1.1.2019 ja 31.1.2021 välisenä ajanjaksona yhdeksän uutta työntekijää leipurin tehtäviin Sörnäisten leipomoon. Ensimmäinen uusi työsuhde on alkanut 2.5.2019 ja viimeinen 16.3.2020. Näiden leipureiden työsuhteisiin A Oy on soveltanut heidän työsuhteidensa alusta lukien MaRa ry:n solmimaa, 1.2.2018 voimaan tullutta matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajan palveluita koskevaa työehtosopimusta.

A Oy:n Sörnäisten leipomossa työskentelee tällä hetkellä noin 25 leipuria.

KANNE

Vaatimukset

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että A Oy:n on tullut noudattaa 1.1.2019-31.1.2021 kaikkien Sörnäisten leipomossa leipurin tehtävissä työskennelleiden työntekijöiden työsuhteissa Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n välistä leipomoiden työntekijöitä koskevaa työehtosopimusta, joka on ollut voimassa 1.2.2017-31.1.2021, ja

- velvoittaa A Oy:n korvaamaan Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n oikeudenkäyntikulut 10.677,30 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työehtosopimuslain 5 §:n tulkinta

Työehtosopimuslain 5 §:n soveltaminen ei rajaudu vain liikkeenluovutuksella siirtyneiden työntekijöiden työsuhteisiin. Kyse on kollektiivisen työsuhdesääntelyn määräyksestä, ei työntekijöiden yksilötason suojasta.

Työehtosopimuslain 5 §:ssä nyt oleva säännös on huomattavasti vanhempaa sääntelyä kuin työsopimustasoisen eli työntekijän yksilötason suoja työsopimuslain säätämän työehtosopimuksen yleissitovuuden vaikutuksesta tai suojasta liikkeen luovutuksen yhteydessä. Nykyisin yksilötason työsuhdeturva liikkeen luovutuksissa on säännelty kattavasti työsopimuslain 1 luvun 10 §:ssä. Yksilötason suojaa eri vaiheissa säädettäessä lainsäätäjä ei ole missään kohden tarkoittanut rajata tai muutoinkaan muuttaa kauan ennen sitä säädetyn työehtosopimuslain 5 §:n tarkoitusta tai tulkintaa.

Työehtosopimuslain 5 §:n säännöstä ei ole koskaan rajattu siten, että siitä johtuva työnantajan sidottuisuus työehtosopimukseen koskisi vain luovutushetkellä voimassa olevia työsuhteita. Lain sanamuodosta tämä ilmenee ilmaisusta, jonka mukaan seuraajalle siirtyvät kaikki ne oikeudet ja velvollisuudet, jotka edeltäjällä työehtosopimuksen mukaan oli.

Lainsäätäjän tarkoituksena työehtosopimuslain 5 §:n määräystä säädettäessä on ollut estää työnantajilta työehtosopimusten noudattamisen kiertämistarkoitus tilanteessa, jossa työnantajuus vaihtuu työnantajien toimien johdosta. Säännös on laadittu 1920-luvulla olosuhteissa, joissa työmarkkinat olivat epävakaat ja työntekijöiden vaihtuvuus suurta. Määräaikaiset työehtosopimukset voitiin kuitenkin lain mukaan solmia sitovasti useiksi vuosiksi. Tähän nähden lainsäätäjän tarkoitus estää työehtosopimuksen noudattamisen kiertäminen ei olisi ollut tosiasiassa tehokas, ellei seuraajan asemassa oleva työnantaja olisi tullut työehtosopimuksen jäljellä olevana voimassaoloaikana velvolliseksi noudattamaan työehtosopimusta myös samaan liikkeeseen palkkaamansa uuden työvoiman osalta. Lainsäätäjän alkuperäistä tarkoitusta parhaiten vastaa tulkinta, että työehtosopimuslain 5 §:n tarkoittama seuraaja tulee siirretyn liiketoiminnan osalta sidotuksi työehtosopimukseen kaikilta osin, eikä tuossa tarkastelussa erotella työntekijöiden henkilöpiiriä työsuhteiden alkuajankohtien mukaan.

Työehtosopimuslain 5 §:n säännös on säädetty 1920-luvulla sovellettavaksi tilanteissa, joissa seuraajalla ei olisi muutoin velvollisuutta noudattaa mitään työehtosopimusta, ja myös tilanteissa, joissa seuraajalla olisi toiseen työehtosopimukseen sidottuisuuden vuoksi ilman työehtosopimuslain 5 §:n säännöstä velvollisuus noudattaa työsuhteissa toista työehtosopimusta.

Työehtosopimuslain 5 §:n säännöstä ei ole muutettu 1920-luvun jälkeen, joten lainsäätäjä ei ole voinut säännöstä säätäessään huomioida myöhemmin säädettävän yleissitovuuden tai liikkeen luovutusta koskevan yksilötason suojan merkitystä, eikä myöhemmällä lainsäädännöllä ole ollut takautuvaa vaikutusta aikaisemman säännöksen tulkintaan. Työehtosopimuslain 5 §:n säännöstä tai sen tarkoitusta ei ole lainsäätäjän toimin muutettu yleissitovuudesta tai liikkeen luovutukseen liittyvästä yksilösuojasta säätämisen yhteydessä tai sen jälkeenkään. Siten säännöstä on edelleen tulkittava lainsäätäjän alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti.

Vastaaja tulkitsee virheellisesti työehtosopimuslain 5 §:n velvoitetta työnantajalle velvoitteeksi noudattaa edellistä työnantajaa sitonutta työehtosopimusta ainoastaan työsuhteiden vähimmäisehtoina. Työtuomioistuin on oikeuskäytännössään katsonut, että työehtosopimuksen 5 §:n säännöksessä todetulla seuraajalla on velvollisuus noudattaa työehtosopimusta työehtosopimuslain nojalla ja että sen noudattamatta jättämisestä seuraavat työehtosopimuslain mukaiset seuraamukset kuten hyvityssakkovastuu työehtosopimuksen tieten rikkomisesta (TT 1987:66). Seuraajalla on myös velvollisuus noudattaa työehtosopimuksen perusteella solmittuja ja työehtosopimuksen oikeusvaikutukset saaneita paikallisia sopimuksia, ja myös niiden rikkomisesta on seuraamuksena seuraajalle työehtosopimuslain 7 §:n mukainen hyvityssakkovastuu työehtosopimuksen tieten rikkomisesta (TT 2003:69). Koska työehtosopimuslain 7 §:n hyvityssakkovastuu on lain mukaan ainoastaan työehtosopimukseen sidotulla työnantajalla, on työtuomioistuin noissa ratkaisuissa katsonut työehtosopimuslain 5 §:ssä tarkoitetun seuraajan tulleen lain 7 §:ssä säädetysti työehtosopimukseen sidotun työnantajan asemaan.

Työehtosopimuslain 5 §:n säännöksestä seuraa työehtosopimuslain 8 §:n työrauhavelvollisuus ja valvontavelvollisuus työehtosopimukseen osallisille ja siihen sidotuille yhdistyksille (TT 2017:118, TT 2009:127 ja TT 1990:75). Työehtosopimuslain mukainen työrauhavelvollisuus tai valvontavelvollisuus yhdistyksille eli työsuhteeseen nähden kolmansille edellyttää, että työnantaja ja työntekijät ovat työehtosopimukseen sidotun asemassa täysine sidotun oikeuksineen ja velvoitteineen.

Työtuomioistuin on todennut nimenomaisesti, että työehtosopimuslain 5 §:n siirtyvien oikeuksien ja velvoitteiden osalta kyse on seuraajana olevan työnantajan kannalta tulemisesta työehtosopimukseen sidotun asemaan ja että kyse on vakiintuneesta työtuomioistuimen oikeuskäytännöstä (TT 2017:118). Lisäksi työtuomioistuin on vahvistanut, että työehtosopimuslain 5 §:n tarkoittaman seuraajan on tullut noudattaa paikallista sopimusta työntekijöidensä työsuhteissa yhtiöstä toiseen siirretyillä osastoilla tekemättä vahvistamisen osalta mitään rajoitteita siihen, ovatko työsuhteet alkaneet ennen vai jälkeen työehtosopimuslain 5 §:n tarkoittaman siirron (TT 2003:69). Tämä oikeuskäytäntö osoittaa, että työehtosopimuslain 5 §:ssä tarkoitetun seuraajan asema merkitsee lain 4 §:n mukaista sidotun asemaa, eikä tuota sidotun asemaa ja sen mukaisia velvoitteita ole rajattu noudatettavaksi yksinomaan siirron hetkellä voimassa olleissa työsuhteissa.

A Oy:lle 1.1.2019 luovutuksella siirtynyt osa B Oy:stä oli oma itsenäinen kokonaisuutensa eli yksi leipomo. Lainsäätäjä on tarkoittanut, että luovutettavan toiminnon osalta työehtosopimukseen sidottuisuus siirtyy voimassa olevan työehtosopimuksen loppuun saakka kaikkine niine oikeusvaikutuksineen, joka työehtosopimukseen sidottuisuudesta seuraa riippumatta siitä, mitä yksittäisiä työsuhteita työehtosopimuksen voimassaolon aikana on tai tulee olemaan. Myös mahdollisia uusia työsopimussuhteita ja niiden osalta sidottuisuutta on arvioitava niiden B Oy:n velvoitteiden kautta, jotka sillä olisi ollut, jos tuota yritystoiminnan osan luovutusta ei olisi tapahtunut kesken työehtosopimuskauden.

Työehtosopimuslain 5 §:n velvoitteesta seuraa A Oy:lle velvollisuus noudattaa leipomoiden työntekijöiden työehtosopimusta luovutetussa leipomossa samoin kuin B Oy olisi noudattanut, jos luovutusta ei olisi tapahtunut. Vain tämä tulkinta vastaa lainsäätäjän tarkoitusta, jonka mukaan yritystoimintaa jatkavan seuraajan työehtosopimuksesta johtuvat velvoitteet vastaavat sen edeltäjän velvoitteita sellaisenaan.

Myös oikeuskirjallisuudessa on tätä kantajan tulkintaa tukevia kannanottoja. Niiden mukaan työehtosopimuslain 5 §:n säännöksen avulla säilytetään oikeustila sidottuisuuden osalta muuttumattomana yrityksen luovutuksen yhteydessä, koska ei olisi mielekästä, että työsuhteiden säännöstys muuttuisi kesken työehtosopimuskauden. Tästä syystä uusi työnantaja asetetaan työehtosopimuslain 5 §:ssä täysin samaan asemaan kuin yrityksen luovuttanut työnantaja. (Kaarlo Sarkko, Työoikeus, yleinen osa, 1980, s. 195-196)

Työehtosopimuslain 5 §:n tulkinnassa ei siten ole merkitystä sillä, että 1.1.2019 jälkeen Sörnäisten leipomoon palkatut työntekijät eivät ole olleet liikkeen luovutuksesta johtuvan työsopimuslain 1 luvun 10 §:n yksilönsuojan piirissä.

Liikkeenluovutusdirektiivillä on säädetty liikkeen luovutuksen piirissä olevien työntekijöiden asemasta, eikä tuo sääntely ole vaikuttanut Suomessa jo kauan ennen sitä voimassa olleen työehtosopimuslain 5 §:n tulkintaan etenkään muun kuin liikkeen luovutuksen kohteena olleen henkilöpiirin osalta. Liikkeen luovutuksen yksilösuojaa koskevat Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisut koskevat vain luovutuksen kohteena olleiden työntekijöiden suojan sisältöä. Myöskään korkeimman oikeuden ratkaisuissa koskien työsopimuslain 1 luvun 10 §:n liikkeen luovutuksen suojaa ei ole otettu kantaa muuhun kuin oikeudenkäynnin kohteeseen eli liikkeen luovutuksen suojan alla olleiden työntekijöiden asemaan ja liikkeen luovutuksen suojan alaan. Siten tuo sääntely tai sitä koskeva ratkaisukäytäntö ei sisällä kannanottoja ratkaistavana olevaan asiaan.

Työehtosopimuslain 5 §:n perusteella A Oy on ollut koko ajanjakson 1.1.2019-31.1.2021 sidottuna Sörnäisten leipomon edeltävää yrittäjää sitovaan leipomoiden työntekijöiden työehtosopimukseen. A Oy:n on siten tullut noudattaa mainitun työehtosopimuksen määräyksiä kaikkiin tuon leipomon leipureihin, mukaan lukien liikkeenluovutuksen jälkeen palkatut leipurit. Tähän velvoitteeseen ei vaikuta se, onko yhtiö oman järjestäytymisensä vuoksi sidottu johonkin toiseen työehtosopimukseen.

Kahden normaalisitovan työehtosopimuksen välisen ristiriitatilanteen ratkaiseminen tässä asiassa

Työnantaja voi olla työehtosopimuslain 4 §:n tarkoittamalla tavalla sidottu samoissa työsuhteissa samanaikaisesti kahteen eri työehtosopimukseen. Työehtosopimuslain sääntely lähtee siitä, että työnantajalla on oikeus ja velvollisuus kulloinkin noudattaa vain toista noista normaalisitovista työehtosopimuksista. Nämä kahden normaalisitovan työehtosopimuksen ristiriitatilanteet ratkaistaan lain 4 §:n 3 momentin niin sanotun aikaprioriteettisäännön mukaisesti. Lainkohta on pakottava, eikä se siten jätä työnantajalle harkintavaltaa sen suhteen, kumpaa työehtosopimusta se kulloinkin noudattaa noissa työsuhteissa.

Vaikka katsottaisiin, että suoraan työehtosopimuslain 5 §:n oikeasta tulkinnasta ei ole seurannut A Oy:lle velvollisuutta noudattaa sen Sörnäisten leipomoon 1.1.2019 jälkeen palkkaamiensa leipureiden työsuhteissa 31.1.2021 saakka leipomoiden työntekijöiden työehtosopimusta, on vielä tutkittava, onko sillä joka tapauksessa ollut tuo velvollisuus työehtosopimuslain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun aikaprioriteetin perusteella.

Työehtosopimuslain 4 §:n 3 momentin sanamuoto ei tue tulkintaa, jonka mukaan merkitystä olisi sillä, koska kyseinen työnantaja on tullut sidotuksi aikaisempaan työehtosopimukseen. Lainkohdassa säädettyä aikaprioriteettia on siis tulkittava työehtosopimuksen tekemishetken mukaan, ei yksittäisen työnantajan tuohon työehtosopimuksen sidottuisuuden alkuajankohdan mukaan.

Leipomoiden työntekijöitä koskeva työehtosopimus on työehtosopimuslain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetusti ja sen sanamuodon mukaisesti tehty aikaisemmin kuin toinen A Oy:tä samana ajankohtana sitonut normaalisitova työehtosopimus (MaRa ry:n työehtosopimus). A Oy:n on siten tullut noudattaa 1.1.2019-31.1.2021 leipomoiden työntekijöitä koskevaa työehtosopimusta tuon työehtosopimuksen sääntelemässä työssä eli leipomotyössä Sörnäisten leipomossa.

Vaikka asiaa arvioitaisiin A Oy:n kahteen eri työehtosopimukseen sidottuisuuden alkuajankohtia vertaamalla, on tuokin vertailu tehtävä työehtosopimuslain 5 §:n tarkoittamalla tavalla eli tarkastellen sitä, koska yhtiön edeltäjä tuli sidotuksi leipomoiden työntekijöitä koskevaan työehtosopimukseen. Muu sidottuisuuden alkuajankohtien tarkastelu ei olisi työehtosopimuslain 5 §:n mukaista. Kanne on siten joka tapauksessa hyväksyttävä, koska myös työehtosopimuslain 4 §:n 3 momentin perusteella A Oy on Sörnäisten leipomon leipurityön osalta tullut sidotuksi 31.1.2021 saakka MaRa ry:n työehtosopimusta aikaisempaan leipomoiden työntekijöiden työehtosopimukseen.

VASTAUS

Vaatimukset

Elintarviketeollisuusliitto ry ja A Oy ovat yhteisessä vastauksessaan vaatineet, että työtuomioistuin hylkää kanteen ja velvoittaa Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n korvaamaan Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja A Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 3.440 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työehtosopimuslain 5 §:n tulkinta

Työehtosopimuslain (TEhtoL) 5 §:ää on tulkittava siten, että luovutuksensaajan velvollisuus noudattaa luovuttajatyönantajaa sitonutta työehtosopimusta ei koske liikkeen luovutuksen jälkeen solmittavia uusia työsuhteita. Tätä tulkintaa tukevat sekä säännöksen sanamuoto, lainsäätäjän tarkoitus, oikeuskäytäntö että oikeuskirjallisuus.

Säännöksen sanamuoto

Yksittäisen työnantajan näkökulmasta TEhtoL 5 § merkitsee velvollisuutta noudattaa työehtosopimuksen määräyksiä työsuhteiden vähimmäisehtoina sopimuksen voimassaoloajan päättymiseen saakka.

Työnantajan seuraajalle siirtyvät TEhtoL 5 §:n mukaan ne oikeudet ja velvollisuudet, jotka edeltäjällä työehtosopimuksen mukaan olivat. Sanamuoto viittaa siihen, että oikeudet ja velvollisuudet siirtyvät siltä osin kuin ne koskevat niiden työntekijöiden työsuhteen ehtoja, joiden työsuhteet olivat voimassa työsuhteiden siirtyessä työnantajalta toiselle. Sanamuoto ei tue tulkintaa, jonka mukaan uuden työnantajan on noudatettava edeltäjää sitonutta työehtosopimusta myös työnantajavaihdoksen jälkeen palkattaviin uusiin työntekijöihin. Työehtosopimuksen noudattamisvelvollisuus koskee vain niitä työntekijöitä, joiden työsuhteiden ehtojen määräytymisen osalta työnantajan edeltäjälläkin oli velvollisuus työehtosopimuksen noudattamiseen.

Lainsäätäjän tarkoitus, oikeuskäytäntö ja oikeuskirjallisuus

Hallituksen esityksessä TEhtoL:ksi (HE 20/1946) ei perustella TEhtoL 5 §:n säännöstä tai sen sisältöä. Sanamuodoltaan vastaava säännös oli jo vuoden 1924 työehtosopimuslaissa (88/1924), jota koskevassa hallituksen esityksessä (HE 7/1923) säännöksen sisältöä tai tarkoitusta ei myöskään tarkemmin avata. Sen sijaan lainvalmistelukunnan ehdotus työehtosopimuslaiksi, johon vuoden 1924 työehtosopimuslakia koskeva hallituksen esitys pohjautuu, avaa tarkemmin säännöksen alkuperäistä tarkoitusta.

Lainvalmistelukunnan ehdotuksesta vuodelta 1921 ilmenee, että säännöksen alkuperäisenä tarkoituksena oli estää työehtosopimukseen sidottuja työnantajia siirtämästä liikettä toiselle työnantajalle työehtosopimuksen noudattamisen kiertämistarkoituksessa. Tarkoituksena oli estää sellainen työntekijän etua vahingoittava toiminta, jossa yritystoiminta siirretään toiseen yritykseen, jossa toiminta säilyy ennallaan, vaikka yritys ei ole sidottu työehtosopimukseen.

Säännöksen tulkinnassa on otettava huomioon, että työehtosopimuslakia 1920-luvulla säädettäessä suomalaisessa työlainsäädännössä ei ollut säännöstä työehtosopimusten yleissitovuudesta. Työehtosopimuksen noudattamisesta saattoi ennen vuoden 1924 työehtosopimuslakia vapautua siirtämällä liiketoiminnan ja työntekijät toiselle yritykselle, joka ei ollut työehtosopimukseen sidottu, vaikka toiminta säilyi ennallaan. Yleissitovuudesta säädettiin vuoden 1970 työsopimuslailla (320/1970).

Oikeuskirjallisuudessa onkin kytketty yleissitovuus ja TEhtoL 5 §:n tarkoitus toisiinsa ja todettu TEhtoL 5 §:n menettäneen käytännössä merkitystään yleissitovuutta koskevan sääntelyn jälkeen. Ennen yleissitovuutta kyse oli siitä, pitikö yrityksen jatkajan ylipäänsä noudattaa jotakin työehtosopimusta. Yleissitovuuden myötä yritystoiminnan siirtäminen toiselle työnantajalle ei enää ollut mahdollista noudattamatta alan yleissitovaa työehtosopimusta. Työnantajan ei ollut enää mahdollista siirtää työntekijöitä ja liiketoimintaansa toiseen yritykseen työehtosopimuksen noudattamisen kiertämistarkoituksessa. (Kaarlo Sarkko, Työehtosopimuksen määräysten oikeusvaikutukset, 1973, s. 36)

Yleissitovuus merkitsee, että ilman TEhtoL 5 §:ääkin esimerkiksi sellaisen leipomoalan yrityksen, joka ei ole työehtosopimukseen sidottu, tulee noudattaa leipomoiden työntekijöitä koskevaa työehtosopimusta toisen yrityksen leipomotoiminnan ja työntekijöiden siirtyessä sen hoidettavaksi. Jos leipomoalan yritys luovuttaa liiketoimintansa sen sijaan esimerkiksi ravintola-alan yritykselle, viimeksi mainitun yrityksen on noudatettava leipomoiden työntekijöitä koskevaa työehtosopimusta siirtyneisiin työntekijöihin työehtosopimuksen voimassaolon päättymiseen saakka. Ravintola-alan yrityksellä ei tällöin ole velvollisuutta muuttaa jo solmituissa työsuhteissa taikka luovutuksen jälkeen solmittavissa uusissa työsuhteissa sovellettavaa työehtosopimusta.

Työehtosopimuksen noudattamisvelvollisuuden kiertämisen estämisen lisäksi oikeuskirjallisuudessa on katsottu TEhtoL 5 §:n tarkoituksena olevan, ettei työsuhteiden säännöstys muutu kesken työehtosopimuskauden. (Kaarlo Sarkko, Työoikeus, yleinen osa, 1972, s. 198) Kun kyse on uudesta työntekijästä, joka ei ole siirtynyt työnantajalta toiselle osana luovutettua liiketoimintaa, ei työntekijän työsuhteeseen sovellettava työehtosopimus muutu, kun häneen sovelletaan työsuhteen alusta lukien yritystä normaalisitovuuden perusteella velvoittavaa työehtosopimusta. Tarkoituksena on ollut pysyttää työehtosopimuksen noudattaminen sopimuskauden loppuun saakka työsuhteessa olevien ja liiketoiminnan siirrossa siirtyvien työntekijöiden osalta. Uudella työntekijällä ei ole säännöksen tarkoittaman suojan tarvetta.

TEhtoL 5 §:n tarkoituksena on suojata siirtyviä työntekijöitä työsuhteen ehtojen muuttumiselta kesken työehtosopimuskauden. Uuteen työsuhteeseen yrityksen palvelukseen palkattavalla työntekijällä on oikeus päästä työsuhteensa alusta lukien yrityksen normaali- tai yleissitovuuden perusteella noudattaman työehtosopimuksen piiriin, ja työnantajalla on velvollisuus noudattaa tuota työehtosopimusta työntekijän työsuhteessa. Uuden työntekijän työsuhteessa sovellettava työehtosopimus ei voi määräytyä sillä perusteella, onko yrityksen palvelukseen siirtynyt työntekijöitä eri työehtosopimuksen piiristä ennen hänen työsuhteensa solmimista vai ei.

Työtuomioistuin on ottanut kantaa käsillä olevaa asiaa vastaavaan tilanteeseen ratkaisussaan 2010:83. Vahinkovakuutusmyynti oli siirtynyt liikkeen luovutuksella vakuutusyhtiöltä osuuspankkien tehtäväksi. Vakuutusyhtiössä oli noudatettu vakuutusalan toimihenkilöitä koskevaa työehtosopimusta, kun taas osuuspankeissa noudatettiin päätoimialan mukaisesti rahoitusalan työehtosopimusta. Selvää oli, että vakuutusalan työehtosopimusta tuli soveltaa siirtyneisiin vakuutusmyyjiin sen voimassaolon päättymiseen saakka, mutta erimielisyyttä oli siitä, kumpaa työehtosopimusta oli noudatettava osuuspankkien palvelukseen otettuihin uusiin vakuutusmyyjiin liiketoimintasiirron jälkeen vakuutusalan työehtosopimuksen ollessa edelleen voimassa. Uusiin vakuutusmyyjiin osuuspankeissa oli työsuhteiden alusta lukien sovellettu rahoitusalan työehtosopimusta, mitä työtuomioistuin piti oikeana ottaen huomioon luovutuksensaajayhtiön päätoimialan.

Työehtosopimuslain 5 §:n suhde muuhun liikkeenluovutusta koskevaan sääntelyyn

Työehtosopimuslakia 1920-luvulla säädettäessä Suomessa ei ollut voimassa muuta liikkeen luovutusta koskevaa sääntelyä työsuhteissa noudatettavien ehtojen osalta. Vuonna 1970 työsopimuslailla säädettiin työnantajan oikeuksien ja velvollisuuksien siirtymisestä luovutuksensaajalle liikkeen luovutustilanteissa. Työsopimuslain liikkeen luovutusta koskevaa säännöstä on päivitetty 1980- ja 1990-luvuilla sekä nykyistä työsopimuslakia (TSL) säädettäessä ottaen muun muassa huomioon liikkeenluovutusdirektiivin vaatimukset.

Liikkeenluovutusdirektiivillä pyritään turvaamaan työntekijöiden oikeudet työnantajan vaihtuessa, jotta he voivat jäädä uuden työnantajan palvelukseen luovuttajan kanssa sovittuja vastaavin ehdoin. Direktiivin tavoitteena on suojata nimenomaan niiden työntekijöiden etuja, joita luovutus koskee, eli tavoitteena on suojata työntekijöitä työehtojen heikkenemiseltä liikkeen luovutuksen seurauksena.

Liikkeenluovutusdirektiivin 3 artiklan 1 kohdan mukaan ne luovuttajan oikeudet ja velvoitteet, jotka johtuvat luovutuksen tapahtuessa voimassa olleesta työsopimuksesta tai työsuhteesta, siirtyvät tällaisen luovutuksen seurauksena luovutuksensaajalle. Tämä artiklan kohta on implementoitu Suomessa TSL 1 luvun 10 §:n säännöksellä, jonka mukaan luovutuksensaajalle siirtyvät liikkeen luovutushetkellä voimassa olevista työsuhteista johtuvat oikeudet ja velvollisuudet sekä niihin liittyvät työsuhde-etuudet.

Direktiivin 3 artiklan 3 kohdan mukaan luovutuksen jälkeen luovutuksensaajan on noudatettava työehtosopimuksen määräyksiä ja ehtoja sellaisina kuin luovuttaja niitä noudattaa kyseisen työehtosopimuksen mukaisesti, kunnes työehtosopimus kumotaan tai sen voimassaolo päättyy tai uusi työehtosopimus tulee voimaan tai sitä aletaan soveltaa. Tätä artiklan kohtaa ei ole Suomessa nimenomaisesti erikseen implementoitu, mutta oikeuskirjallisuudestakin ilmenevin tavoin 3 kohdan voidaan katsoa olleen jo voimassa TEhtoL 5 §:n kautta.

TEhtoL 5 §:ää ei voida tulkita erillään liikkeen luovutusta koskevasta sääntelykokonaisuudesta, vaikka säännös on sääntelykokonaisuuden muita osia vanhempi. Korkein oikeus on ratkaisussaan 2009:28 todennut, että TEhtoL 5 § yhdessä TSL 1:10 §:n kanssa vastaa liikkeenluovutusdirektiivin 3 artiklan 1 kohtaa ja 3 kohtaa. Korkeimman oikeuden ratkaisussa 2007:65 puolestaan on todettu näiden kaikkien kolmen muodostavan velvollisuuden noudattaa luovuttajan työehtosopimusta sen voimassaolon päättymiseen saakka. Ratkaisussaan 2013:59 työtuomioistuin on todennut, että TEhtoL 5 §:ää on tulkittava yhdenmukaisesti sen kanssa, mitä liikkeenluovutusdirektiivissä on säädetty ja miten direktiiviä on oikeuskäytännössä sovellettu.

Edellä sanottua korostaa myös se, että TEhtoL koskee normaalisitovuuteen perustuvaa työehtosopimuksen noudattamista. Tästä huolimatta myös liikkeen luovutuksen tapahtuessa yleissitovuuden piirissä olevasta yrityksestä toiseen yritykseen on luovutuksensaajalla velvollisuus noudattaa siirtyneisiin työntekijöihin aiemman työnantajan noudattamaa työehtosopimusta sen voimassaolon päättymiseen saakka. Luovuttava yritys ei ole ollut työehtosopimukseen osallinen tai sidottu, eli työehtosopimuksen noudattamisvelvollisuuden on katsottava sisältyvän joko TSL 1:10 §:ään tai tähän tulkintaan on päädyttävä EU-oikeuden tulkintavaikutuksen kautta, koska TEhtoL 5 § ei tule sovellettavaksi.

Oikeuskirjallisuudessa työehtosopimuksen noudattamisvelvollisuutta liikkeen luovutuksen jälkeen on käsitelty niukasti. Lähtökohtana on kuitenkin yleisesti pidetty, että luovutuksensaaja on velvollinen noudattamaan luovuttajaa sitonutta työehtosopimusta luovutuksessa siirtyneisiin työntekijöihin siihen asti, kun luovuttajaa sitonut työehtosopimus on voimassa. (esim. Kairinen et al., Työoikeus, 2018, s. 927)

Työehtosopimuslain 4 §:n ja aikaprioriteetin merkitys

TEhtoL 5 § on TEhtoL 4 §:stä erillinen säännös, eikä työehtosopimuksen noudattamisvelvollisuus 5 §:n perusteella tarkoita luovutuksensaajatyönantajan tulevan 4 §:n mukaisesti sidotuksi luovuttajan työehtosopimukseen.

Luovutettuun osaan kuuluvien työntekijöiden osalta työehtosopimussidonnaisuus perustuu TEhtoL 5 §:ään. Luovutuksensaajayrityksen muiden työntekijöiden työsuhteiden - sekä ennen luovutusta että sen jälkeen alkaneiden - kohdalla työehtosopimussidonnaisuus perustuu TEhtoL 4 §:n 1 momentin 3 kohtaan. Aikaprioriteetin perusteella ratkaistavaa konkurenssitilannetta normaalisitovien työehtosopimusten välillä ei synny, eikä TEhtoL 4 §:n tai 5 §:n soveltamisen kannalta ole merkitystä sillä, milloin asiassa esillä olevat työehtosopimukset on allekirjoitettu.

A Oy on jatkanut aiempaa työnantajaa luovutushetkellä TEhtoL 4 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella sitoneen työehtosopimuksen noudattamista siirtyneisiin työntekijöihin sopimuskauden päättymiseen saakka. Tämä sidonnaisuus perustuu TEhtoL 5 §:ään. A Oy ei ole missään vaiheessa tullut sidotuksi leipomoiden työntekijöitä koskevaan työehtosopimukseen TEhtoL 4 §:n perusteella, eikä normaalisitovien työehtosopimusten konkurenssitilannetta ole ollut. Uusiin, liikkeen luovutuksen jälkeen palkattuihin työntekijöihin ei ole voitu soveltaa leipomoiden työntekijöitä koskevaa työehtosopimusta tälläkään perusteella.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on riidatonta, että B Oy on luovuttanut Helsingin Sörnäisten leipomon liiketoiminnan liikkeen luovutuksella A Oy:lle 1.1.2019. Liiketoiminnan luovutuksessa siirtyneiden työntekijöiden työsuhteissa on noudatettu leipomoiden työntekijöitä koskevaa työehtosopimusta myös liikkeen luovutuksen jälkeen sopimuksen voimassaoloajan päättymiseen saakka. A Oy on palkannut uusia leipomotyöntekijöitä 1.1.2019 jälkeen mainitun työehtosopimuksen voimassaoloaikana ja noudattanut heidän työsuhteissaan majoitus-, ravintola- ja vapaa-ajan palveluja koskevaa työehtosopimusta, johon yhtiö on Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry:n jäsenenä ollut sidottu.

Kantaja on väittänyt, että A Oy:llä luovutuksensaajana olevana työnantajana on ollut työehtosopimuslain 5 §:n tai 4 §:n 3 momentin mukaan velvollisuus noudattaa B Oy:tä sitonutta leipomoiden työntekijöitä koskevaa työehtosopimusta myös liikkeen luovutuksen jälkeen solmituissa uusissa leipomotyöntekijöiden työsuhteissa sopimuksen voimassaolon ajan. Vastaaja ja kuultava ovat puolestaan väittäneet, että A Oy:n velvollisuus noudattaa luovuttajatyönantajaa sitonutta työehtosopimusta ei ole koskenut liikkeen luovutuksen jälkeen solmittuja uusia työsuhteita.

Arviointi ja johtopäätökset

Työehtosopimuslain (436/1946) 5 §:n mukaan jos jonkin yrityksen haltija on ollut työehtosopimukseen osallinen tai muuten sidottu, siirtyvät hänen seuraajalleen kaikki ne oikeudet ja velvollisuudet, jotka edeltäjällä työehtosopimuksen mukaan oli. Työsopimuslain 1 luvun 10 §:n 2 momentin (943/2002) ensimmäisen virkkeen mukaan liikkeen luovutuksessa työnantajan luovutushetkellä voimassa olevista työsuhteista johtuvat oikeudet ja velvollisuudet sekä niihin liittyvät työsuhde-etuudet siirtyvät liikkeen uudelle omistajalle tai haltijalle. Työtuomioistuin toteaa, että toisin kuin mainitussa työsopimuslain säännöksessä työehtosopimuslain 5 §:ssä ei mainita nimenomaisesti, koskeeko säännös ainoastaan luovutettavaan liiketoimintaan liittyviä työsuhteita, jotka ovat voimassa liikkeenluovutushetkellä, vai mahdollisesti myös joitakin muita työsuhteita.

Nykyistä työehtosopimuslain 5 §:ää sanamuodoltaan vastaava säännös oli jo vuoden 1924 työehtosopimuslaissa (88/1924). Lain esitöihin kuuluvan lainvalmistelukunnan mietinnön mukaan säännöksellä haluttiin pysyttää työehdot tilanteissa, joissa työehtosopimukseen osallisen tai muuten sidotun toiminnanharjoittajan liiketoiminta siirtyi tosiasiallisesti tai mahdollisessa työehtosopimuksen kiertämistarkoituksessa näennäisesti uudelle toimijalle. Mietinnössä lain 5 §:n yksityiskohtaiset perustelut ovat seuraavat: ”Liike tai muu yritys, jonka haltija on työehtosopimukseen sidottu, voi sopimuksen voimassaolon aikana joko kuoleman johdosta tai luovutuksen nojalla siirtyä toiselle. Saattaapa työnantaja, jolle työehtosopimus on käynyt epämieluisaksi, luovuttaa yrityksensä näennäisesti toiselle henkilölle, vain vapautuakseen työehtosopimuksen alaisuudesta. On senvuoksi tarpeen laissa nimenomaan säätää, että työehtosopimuksen määräykset oikeuttavat ja velvoittavat niihin sidotun työnantajan seuraajaakin, jos tämä jatkaa yritystä. Työehdot tulevat siten ikäänkuin seuraamaan itse yritystä eivätkä ole vain jonkun henkilön tai järjestön sitoumuksia. Sellainen tämän seikan järjestely vastaa työehtosopimuksen käsitettä normeja luovana sopimuksena.” (Ehdotus työehtosopimuslaiksi ynnä perustelut. Lainvalmistelukunnan julkaisuja 1921:11 s. 32) Työtuomioistuin katsoo, että työehtosopimuslain 5 §:ää koskevista esitöistä ei ole saatavissa yksiselitteistä selvitystä siitä, onko säännöksen aikanaan ajateltu koskevan muitakin työsuhteita kuin niitä, jotka ovat voimassa liikkeenluovutushetkellä.

Työtuomioistuin toteaa, että nyt työehtosopimuslain 5 §:ssä oleva säännös on tullut työehtosopimuslakiin aikana, jolloin työehtosopimusten yleissitovuutta koskevaa sääntelyä ei vielä ollut. Säännöksen tavoitteena onkin ollut työehtojen pysyttäminen liikkeenluovutustilanteissa, joissa luovutuksensaaja oli aikaisemmin saattanut kyetä lopettamaan työehtosopimuksen soveltamisen. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että säännös on sittemmin yleissitovuussääntelyn myötä menettänyt merkitystään (Kaarlo Sarkko, Työehtosopimuksen määräysten oikeusvaikutukset, 1973, s. 36). Säännös on kuitenkin edelleen voimassa alkuperäisessä sanamuodossaan.

Liikkeen luovutusta on myöhemmin säännelty myös EU-oikeudessa. Euroopan neuvoston liikkeen luovutusta koskeva direktiivi 77/187/ETY ja sen muutosdirektiivi 98/50/EY on kodifioitu neuvoston direktiiviksi 2001/23/EY työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (liikkeenluovutusdirektiivi). Direktiivien voimassa ollessa kansallisilla tuomioistuimilla on ollut velvoite tulkita asiaa koskevaa kansallista oikeutta yhdenmukaisesti direktiivien sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä noudattaen (esim. KKO 2008:88 k. 4 ja TT 2013:59). Työtuomioistuin toteaa, että siten myös työehtosopimuslain 5 §:ää tulkittaessa on otettava huomioon mainitut direktiivit ja niitä koskeva oikeuskäytäntö.

Liikkeenluovutusdirektiivin johdanto-osan mukaan direktiivin tarkoituksena on työntekijöiden suojasta huolehtiminen sen varmistamiseksi, että heidän oikeutensa turvataan, kun työnantaja vaihtuu. Direktiivin 3(1) artiklan mukaan ne luovuttajan oikeudet ja velvoitteet, jotka johtuvat luovutuksen tapahtuessa voimassa olleesta työsopimuksesta tai työsuhteesta, siirtyvät tällaisen luovutuksen seurauksena luovutuksensaajalle.

Työtuomioistuin katsoo, että liikkeenluovutusdirektiivi koskee sanamuotonsa mukaan ainoastaan niitä työnantajalta toiselle siirtyviä henkilöitä, jotka ovat työsuhteessa luovutuksenantajaan luovutuksen tapahtuessa. Myös Euroopan unionin tuomioistuin on todennut toistuvasti ratkaisukäytännössään, että kyseisellä direktiivillä pyritään turvaamaan työntekijöiden oikeudet työnantajan vaihtuessa, jotta he voivat jäädä uuden työnantajan palvelukseen luovuttajan kanssa sovittuja vastaavin ehdoin (Unioni C-336/15, EU:C:2017:276; Juuri, C-396/07, EU:C:2008:656). Direktiivin tarkoituksena on taata niin hyvin kuin mahdollista työsopimusten ja työsuhteiden jatkuminen muuttumattomana luovutuksensaajan kanssa, jotta estettäisiin se, että kyseiset työntekijät joutuvat huonompaan asemaan pelkän luovutuksen vuoksi (Scattolon, C-108/10, EU:C:2011:542).

Liikkeenluovutusdirektiivin 3(3) artiklan mukaan luovutuksen jälkeen luovutuksensaajan on noudatettava työehtosopimuksen määräyksiä ja ehtoja sellaisina kuin luovuttaja niitä noudattaa kyseisen työehtosopimuksen mukaisesti, kunnes työehtosopimus kumotaan tai sen voimassaolo päättyy taikka uusi työehtosopimus tulee voimaan tai sitä aletaan soveltaa. Suomi ei ole implementoinut säännöstä nimenomaisesti. Oikeuskäytännössä on kuitenkin katsottu, että työehtosopimuslain 5 § ja työsopimuslain 1 luvun 10 §:n 2 momentti vastaavat liikkeenluovutusdirektiivin 3 artiklan 1 ja 3 kohtia (KKO 2009:28 k. 9). Myös oikeuskirjallisuudessa on pidetty mahdollisena, että lainvalmistelun yhteydessä on ajateltu työehtosopimuslain 5 §:n kattavan direktiivin 3(3) artiklan (Mauri Saarinen, Työsopimuksen työehtosopimusviittauksen merkitys erityisesti liikkeen luovutustilanteissa, Edilex asiantuntija-artikkeli 2008/15, s. 18). Työtuomioistuin katsoo liikkeenluovutusdirektiivin sanamuodon ja edellä mainitun oikeuskäytännön puoltavan käsitystä, jonka mukaan työehtosopimuslain 5 §:n on tulkittava koskevan vain liikkeenluovutuksessa siirtyneitä työntekijöitä.

Käsillä olevassa asiassa kantaja on väittänyt, että työtuomioistuimen ratkaisukäytännön perusteella työehtosopimuslain 5 §:ssä tarkoitetun seuraajan asema merkitsee lain 4 §:n mukaista sidotun asemaa, eikä tuota sidotun asemaa ja sen mukaisia velvoitteita ole rajattu noudatettavaksi yksinomaan siirron hetkellä voimassa olleissa työsuhteissa. Kantaja on tältä osin viitannut työtuomioistuimen ratkaisuihin TT 2017:118 ja TT 2003:69.

Työtuomioistuin on ratkaisussaan TT 2017:118 todennut, että työehtosopimuslain 5 §:ää on täysin vakiintuneesti tulkittu siten, että seuraaja tulee samaan asemaan kuin luovuttaja, toisin sanoen työehtosopimukseen joko osallisena tai muuten sidotuksi jäljellä olevan sopimuskauden ajaksi (ks. myös esim. TT 1987:66). Toisessa kantajan esiin tuomassa ratkaisussa TT 2003:69 työtuomioistuin vahvisti, että luovutuksensaajayhtiö oli ollut velvollinen noudattamaan liikkeen luovutuksesta lähtien kanteessa tarkoitettuja paikallisia tuotantopalkkiosopimuksia niiden irtisanomisajan. Näissä kahdessa ratkaisussa ei kuitenkaan ole otettu nimenomaisesti kantaa nyt käsillä olevaan kysymykseen siitä, onko työehtosopimussidonnaisuus koskenut myös muita kuin liikkeen luovutuksessa siirtyneitä työntekijöitä. Työtuomioistuimen ei siten voida katsoa vahvistaneen ratkaisuissaan oikeusohjetta, joka käsillä olevassa asiassa tukisi kannetta.

Työtuomioistuin on ratkaisukäytännössään sivunnut kysymystä siitä henkilöpiiristä, johon työehtosopimuslain 5 §:ää sovelletaan. Tuomiossa TT 2010:83 oli kysymys tilanteesta, jossa vakuutusyhtiö oli siirtänyt liikkeen luovutuksella henkilöasiakkaiden vahinkovakuutusmyynnin osuuspankkien tehtäväksi. Asiassa ei ollut erimielisyyttä siitä, että luovutuksessa siirtyneeseen henkilöstöön jatkettiin vakuutusalan toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen soveltamista sen voimassaoloajan päättymiseen asti.

Kanne koski kuitenkin myös sellaisia toimihenkilöitä, jotka oli liikkeen luovutuksen jälkeen otettu uusina työntekijöinä osuuspankkien palvelukseen myymään vakuutusyhtiön vahinkovakuutustuotteita. Työtuomioistuin katsoi ratkaisussaan, että vakuutusten myyntityöhön voitiin sinänsä soveltaa sekä vakuusalan toimihenkilöitä koskevaa että rahoitusalalle solmittua työehtosopimusta, joihin kumpaankin pankit olivat myös järjestäytymisensä puolesta sidottuja. Kun rahoitusala kuitenkin oli pankkien päätoimiala, osuuspankkien uusiin vakuutusmyyjiin oli alusta pitäen sovellettava rahoitusalan työehtosopimusta, kuten työnantaja oli menetellytkin. Toimihenkilöliiton vaatimus vakuutusalan työehtosopimuksen soveltamisesta liikkeen luovutuksen jälkeen palkattuihin vakuutusmyyjiin hylättiin.

Edellä mainitun ratkaisun perusteluissa on viitattu työehtosopimuslain 5 §:ään ainoastaan siten, että vakuutusalan toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen soveltamisen vakuutusyhtiöstä pankkeihin siirtyneisiin toimihenkilöihin on lausuttu perustuvan liikkeen luovutukseen ja sitä koskevaan työehtosopimuslain 5 §:ään. Ratkaisussa ei ole otettu nimenomaisesti kantaa nyt käsillä olevaan oikeuskysymykseen. Ratkaisussa on kuitenkin katsottu, että pankkeihin palkattujen uusien vakuutusmyyjien myyntityöhön on lähtökohtaisesti sovellettava pankkien päätoimialan eli rahoitusalan työehtosopimusta. Lisäksi työehtosopimuslain 5 §:n soveltaminen on ratkaisussa liitetty ainoastaan liikkeen luovutuksessa siirtyneisiin toimihenkilöihin. Työtuomioistuin katsoo ratkaisun siten osaltaan tukevan käsitystä, jonka mukaan työehtosopimuslain 5 §:ää ei ole sovellettava muihin kuin liikkeenluovutuksessa siirtyneisiin työntekijöihin.

Työtuomioistuin kiinnittää huomiota myös siihen, että jos velvollisuus soveltaa luovuttajatyönantajan noudattamaa työehtosopimusta voisi ulottua myös muihin kuin liikkeenluovutuksessa siirrettyihin työntekijöihin, voisi käytännössä syntyä epäselvyyttä siitä, mitä työehtosopimusta kuhunkin työntekijään nähden tulisi noudattaa. Työehtosopimuksen valitseminen voisi olla epäselvää esimerkiksi silloin, kun luovutettu liiketoiminta on sulautettu luovutuksensaajan muuhun samanlaiseen liiketoimintaan ja työnantaja palkkaa tuohon liiketoimintaan uusia työntekijöitä.

Edellä mainituilla perusteilla työtuomioistuin katsoo johtopäätöksenään, että työehtosopimuslain 5 §:ssä on tulkittava olevan kysymys ainoastaan liikkeenluovutuksessa siirtyvien työntekijöiden suojasta. Tämä tulkinnan on katsottava vastaavan myös liikkeenluovutusdirektiivin sanamuotoa ja Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytäntöä.

Kantajan mukaan kanne on joka tapauksessa hyväksyttävä, koska myös työehtosopimuslain 4 §:n 3 momentin perusteella A Oy on Sörnäisten leipomon leipurityön osalta tullut sidotuksi 31.1.2021 saakka majoitus-, ravintola- ja vapaa-ajan palveluja koskevaa työehtosopimusta aikaisempaan leipomoiden työntekijöiden työehtosopimukseen. Työtuomioistuin toteaa edellä tässä tuomiossa mainittujen säännösten sekä oikeuskäytännön ja -kirjallisuuden perusteella olevan sinänsä selvää, että työehtosopimuslain 5 §:n mukaisena luovutuksensaajana olevaa työnantajaa koskevat luovutettavassa liiketoiminnassa noudatettuun työehtosopimukseen liittyvät velvoitteet sopimuksen voimassaoloajan sellaisina kuin ne olisivat luovuttajaakin lain 4 §:n nojalla koskeneet. Työtuomioistuin on edellä katsonut, että tämä sidonnaisuus ei kuitenkaan ulotu muihin kuin liikkeen luovutuksessa siirtyneisiin työntekijöihin. Näin ollen käsillä olevassa asiassa ei voi syntyä aikaprioriteetin perusteella ratkaistavaa työehtosopimusten välistä kilpailutilannetta normaalisitovien työehtosopimusten välillä. Työehtosopimuslain 4 §:n 3 momentti ei siten tule sovellettavaksi tässä asiassa.

Asiassa on riidatonta, että A Oy on voinut soveltaa matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajan palveluita koskevaa työehtosopimusta kaikkien Sörnäisten leipomon työntekijöiden työsuhteissa leipomoalan työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen sopimuskauden päätyttyä eli 1.2.2021 lukien. Välittömästi tätä ennen, 1.1.2019 ja 31.1.2021 välisenä aikana, yhtiön on edellä mainituin perustein tullut noudattaa leipomoalan työntekijöitä koskevaa työehtosopimusta työehtosopimuslain 5 §:n nojalla vain liiketoiminnan luovutuksessa siirtyneiden työntekijöiden työsuhteissa. Kanne on siten hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry on velvollinen korvaamaan Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja A Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut asiassa. Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry on hyväksynyt vastaajapuolen esittämän oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen määrältään.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry velvoitetaan korvaamaan Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja A Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 3.440 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Risto Niemiluoto puheenjohtajana sekä Satu Saarensola, Markus Äimälä, Mikko Nyyssölä, Anu-Tuija Lehto ja Satu Tähkäpää jäseninä. Valmistelija on ollut Meeri Julmala.

Tuomio on yksimielinen.