TT 2021:84

Tehtaan työntekijät olivat olleet aamuvuorossa lakossa puolentoista tunnin ajan. Luottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu olivat neuvotelleet tilanteesta yhtäältä työnantajan edustajien ja toisaalta työntekijöiden kanssa. Luottamusmies oli toiminut tilanteessa luottamusmiessopimuksessa sovitulla tavalla suorittaen niitä tehtäviä, jotka luottamusmiehelle tuollaisessa erimielisyystilanteessa kuuluivat. Työnantaja oli itsekin osoittanut luottamusmiehen näihin tehtäviin. Niin ikään työsuojeluvaltuutettu oli kyseisessä tilanteessa ollut työnantajan käytettävissä ja tämän hänelle osoittamissa tehtävissä. Työnantajan katsottiin menetelleen työehtosopimuksen palkkamääräyksen vastaisesti pidättäessään luottamusmieheltä ja työsuojeluvaltuutetulta puolentoista tunnin palkan lakon ajalta. Tuomiossa katsottiin työnantajan lisäksi laiminlyöneen noudattaa työehtosopimuksessa sovittua neuvottelujärjestystä. Yhtiö tuomittiin hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta. Työnantajaliiton osalta katsottiin, että huolellisesti toimien sen olisi tullut havaita palkan pidättämisen perusteettomuus. Se tuomittiin hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä.

Asiassa oli annettu välituomio TT 2021:56, jossa kanteessa esitetyt suoritusvaatimukset oli hylätty vanhentuneina. Välituomion antamisen jälkeen kantaja oli peruuttanut osan vaatimuksistaan. Kanne jätettiin näiltä osin sillensä. Asiassa oli siten esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistiin toisen ja osa toisen hyväksi. Asian lopputulokseen nähden työtuomioistuin harkitsi oikeaksi, että asianosaiset saivat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

(Ään. oikeudenkäyntikuluista)

KANTAJA

Teollisuusliitto ry

VASTAAJAT

Teknologiateollisuus ry

X Oy

ASIA

Palkkaus ym.

Vireille 1.7.2020

AIEMPI KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmisteluistunto 11.3.2021

Pääkäsittely 6.5.2021

Välituomio 15.6.2021 taltionumero 53 (TT 2021:56)

Kantaja on 28.6.2021 peruuttanut kanteen pääkäsittelyn pöytäkirjasta ilmenevin osin.

Pääkäsittely pääasian osalta 25.8.2021

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Teollisuusliitto ry:n (ent. Metallityöväen Liitto ry) ja Teknologiateollisuus ry:n 24.10.2011–31.10.2013 välillä voimassa ollut teknologiateollisuuden työehtosopimus on sisältänyt muun ohella seuraavat määräykset.

4 § Työrauhavelvoite

Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

8 §

Työntekijän palkka

Täysin työkykyinen ja 18 vuotta täyttänyt työntekijä

Työntekijän peruspalkka

Mom.1. Työntekijän peruspalkka saadaan lisäämällä henkilökohtainen palkan osuus työntekijän työkohtaiseen palkan osuuteen.

Työkohtainen palkanosuus

Mom.2. ---

Palkkaryhmät

Mom.3. ---

Henkilökohtainen palkanosuus

Mom.4. ---

Opiskelijat, alle 18-vuotiaat työntekijät, harjoittelijat ja työrajoitteiset

Opiskelijat, nuoret työntekijät ja harjoittelijat

Mom.5. ---

Työrajoitteiset

Mom.6. ---

….

29 §

Ulkopuolisen työvoiman käyttö

Mom. 3. Työnantaja tiedottaa tuotanto- ja kunnossapitotöihin osallistuvasta ulkopuolisesta työvoimasta etukäteen pääluottamusmiehelle ja työsuojeluvaltuutetulle. Jos tämä ei ole työn kiireellisyyden tai muun sen kaltaisen syyn takia mahdollista, voidaan tiedottaminen tehdä näissä poikkeustilanteissa myös jälkikäteen viivytyksettä.

31 §

Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

Mom. 1. Työehtosopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskeva erimielisyys on pyrittävä ratkaisemaan työpaikalla käytävin neuvotteluin.

Pöytäkirjamerkintä:

Liitot antavat pyydettäessä paikallisille osapuolille neuvottelujen kaikissa vaiheissa ohjausta ja neuvontaa edistääkseen erimielisyyden ratkaisemista työpaikalla. Erimielisyyden siirtämistä liittojen ratkaistavaksi on pidettävä vasta viimeisenä keinona.

Työpaikalla tulee todeta työehtosopimuksen mukaisen neuvottelujärjestyksen eri tasoilla toimivien henkilöiden, erityisesti luottamusmiesten ja esimiesten vastuualue ja valtuudet työsuhdeasioissa.

Neuvotteluvelvollisuuden piiriin kuuluvan asian johdosta ei saa ryhtyä työnseisaukseen eikä muuhunkaan toimenpiteeseen toisen osapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun häiritsemiseksi.

Mom. 2. Työntekijän palkkausta ja työehtoja koskevasta asiasta neuvotellaan ensin työntekijän ja hänen esimiehensä välillä. Ellei työntekijä ole saanut asiaa selvitetyksi esimiehensä kanssa, hän voi saattaa asian neuvoteltavaksi luottamusmiehen ja työnantajan edustajan välillä.

Ellei luottamusmiehen ja työnantajan edustajan välisessä neuvottelussa päästä sovintoon, voidaan asia siirtää neuvoteltavaksi pääluottamusmiehen ja työnantajan edustajan kanssa.

Jos asia koskee luottamusmiehen toimialueen työntekijöitä yleisesti, voidaan neuvottelut aloittaa suoraan luottamusmiehen ja työnantajan edustajan välillä.

Neuvottelut on aloitettava ensi tilassa ja viimeistään viikon kuluessa neuvotteluesityksen tekemisestä. Välitöntä ja nopeaa ratkaisua vaativan erimielisyyden selvittely on aloitettava heti, kun se on ilmaantunut. Neuvottelut on käytävä viivyttelemättä.

Mom. 3. Ellei erimielisyydestä päästä paikallisten osapuolten kesken sovintoon, voidaan asia jommankumman paikallisen osapuolen vaatimuksesta alistaa liittojen ratkaistavaksi.

Erimieliseksi jäädystä asiasta laaditaan yhteinen muistio, jossa on määritelty erimielisyyden kohteena oleva asia sekä selostettu osapuolten perustellut kannat. Muistio laaditaan kahtena kappaleena, yksi kumpaakin liittoa varten. Pääluottamusmies ja työnantajan edustaja allekirjoittavat muistion. Muistio laaditaan liittojen kotisivuilta saatavissa olevalle lomakkeelle.

Jos paikallisen neuvottelujärjestyksen noudattaminen on erimielisyysasiassa olennaisesti laiminlyöty, liitot voivat palauttaa asian työpaikalle neuvoteltavaksi.

Pöytäkirjamerkintä:

Ennen erimielisyysmuistion lähettämistä liitoille tulee pääluottamusmiehen ja työnantajan edustajan tarpeellisin jatkoneuvotteluin pyrkiä vielä asian sovinnolliseen ratkaisemiseen työpaikalla. Erimielisyysmuistiolomakkeessa on tätä koskevaa ohjeistusta.

Paikalliset osapuolet voivat yhdessä erimielisyysmuistion lähettämisen sijasta pyytää liitoilta sovintoesityksen tai sitovan ratkaisun antamista riitakysymykseen. Jos liitot antavat sitova ratkaisun, se on lopullinen.

Mom. 4. Liittojen erimielisyysasiassa saavuttama yksimielinen kanta sitoo paikallisia osapuolia.

Tästä sopimuksesta aiheutuvat erimielisyydet, joista on neuvottelujärjestyksen mukaisesti neuvoteltu liittojen kesken pääsemättä yksimielisyyteen, voidaan alistaa työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Teollisuusliitto ry:n ja Teknologiateollisuus ry:n välillä 24.10.2011–31.10.2013 voimassa olleen teknologiateollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettu luottamusmiessopimus on sisältänyt muun ohella seuraavat määräykset.

1 §

Luottamusmiesjärjestelmän tarkoitus

Luottamusmiesjärjestelmän tarkoituksena on luoda edellytykset yrityksen ja henkilöstön välisen yhteistoiminnan kehittämiselle sekä työehtosopimuksen oikean soveltamisen ja paikallisen sopimisen edistämiselle. Luottamusmiehen tehtävänä on keskeisenä osana paikallista työehtosopimuksen toteuttamiseen liittyvää neuvottelujärjestelmää huolehtia osaltaan siitä, että:

- työehtosopimusta sovelletaan oikein ja sitä noudatetaan,

- erimielisyydet selvitetään nopeasti ja tarkoituksen mukaisesti,

- yhteistoimintaa ja paikallista sopimista edistetään ja

- työrauhaa ylläpidetään ja edistetään

….

2 §

Luottamusmiehen asema

Luottamusmiehellä on tehtävää hoitaessaan erityisiä oikeuksia sekä vastaavasti velvollisuuksia. Työehtosopimuksesta ja työlainsäädännöstä johtuvien tehtävien lisäksi voidaan sopia muistakin työpaikan tarpeen mukaisista luottamusmiehelle soveltuvista tehtävistä, jotka saattavat liittyä henkilöstön edustamiseen mm. erilaisissa kehittämishankkeissa.

Luottamusmiehen ja työnantajan tulee kummankin myötävaikuttaa niihin seikkoihin, jotka luovat edellytykset luottamusmiestehtävässä onnistumiselle. Asioiden käsittely avoimen vastavuoroisuuden hengessä lisää luottamusta ja mahdollisuuksia sitoutua yhteisiin tavoitteisiin.

…..

6 §

Luottamusmiehen tehtävät

Perustehtävät

Luottamusmies edustaa ammattiosastoa työehtosopimuksen ja työlainsäädännön soveltamista koskevissa asioissa ja yleensä työnantajan ja työntekijän välisiin suhteisiin liittyvissä kysymyksissä. Luottamusmies osallistuu tarvittaessa työnantajan ja työntekijän välillä syntyvien erimielisyyskysymysten selvittämiseen.

Luottamusmiehen on valvottava, että työntekijät noudattavat työehtosopimusta ja paikallisia sopimuksia.

Luottamusmies vastaa ammattiosaston edustajana työrauhan ylläpitämisestä ja edistämisestä työehtosopimusjärjestelmän edellyttämällä tavalla.

...

9 §

Vapautus työstä

Luottamusmiehelle järjestetään säännöllistä tai tehtävien hoidon vaatima määrä tilapäisesti annettavaa vapautusta työstä. Luottamusmiestehtävien hoitamista varten annettavan säännöllisesti toistuvan vapaan määrästä ja jakautumisesta pääluottamusmiehen ja luottamusmiesten kesken voidaan sopia paikallisesti. Jos luottamusmies on vapautettu säännöllisesti toistuviksi määräajoiksi työstään, tulee hänen hoitaa luottamusmiestehtävät ensisijaisesti sinä aikana.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Teknologiateollisuus ry:n ja Teollisuusliitto ry:n (ent. Metallityöväen Liitto ry) välillä 24.10.2011–31.10.2013 voimassa olleen työehtosopimuksen osana noudatettu teknologiateollisuuden TT-SAK yleissopimus on sisältänyt muun ohella seuraavat määräykset.

TT-SAK yleissopimus, teknologiateollisuus

1 LUKU

YLEISIÄ MÄÄRÄYKSIÄ

Työnjohto-oikeus

Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä ja määrätä työn johtamisesta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA

X Oy (tapahtumahetkellä yhtiö oli nimeltään Z Oy) oli ennen maanantaita 28.1.2013 lomauttanut Pulkkilan tehtaan työntekijöitä. Lomautuksia oli voimassa mainittuna päivänä. Tehtaalle tuli 28.1.2013 ennen kello 7.30 ulkopuolista työvoimaa siivoustehtäviin. Työnantajapuolen mukaan aamuvuorossa olleet tuotannon työntekijät menivät tämän vuoksi lakkoon, joka kesti tuotantojärjestelmän vuororaportin mukaan kello 7.23–8.54 eli puolitoista tuntia. Tämän jälkeen työnteko oli jatkunut. Työntekijät eivät kuitenkaan poistuneet työpaikalta. Työsuojeluvaltuutettu A, varapääluottamusmies B, tehdaspäällikkö C, työnantajan edustaja D ja ennakkohuoltoinsinööri E kävivät keskustelua tilanteesta kello 8 ja 9 välisenä aikana. Pääluottamusmies F ei ollut tuolloin työpaikalla, ja varapääluottamusmies B toimi hänen sijaisenaan. B oli siten 28.1.2013 työehtosopimuksen ja sen osana noudatettavan luottamusmiessopimuksen nojalla luottamusmiehen asemassa.

Työntekijäpuolen mukaan työntekijät eivät olleet 28.1.2013 aamuvuorossa lakossa, vaan heidät oli määrätty tekemään putkikoneella lajinvaihtoa, minkä he tekivät tavanomaiseen tapaan. Tuo lajinvaihto tuli työntekijäpuolen mukaan valmiiksi klo 9 jälkeen. Työnantajapuoli taas on väittänyt, että työntekijät olivat kieltäytyneet heille osoitetusta putkikoneen ajosta ja lajinvaihdosta eivätkä olleet tehneet työnseisauksen aikana työtä. Teknologiateollisuus ry ei ole nostanut X Oy:n Pulkkilan tehtaan 28.1.2013 tapahtumista työrauhakannetta työtuomioistuimessa, joten 28.1.2013 tapahtumien luonnetta suhteessa työrauhavelvoitteeseen ei ole käsitelty työtuomioistuimessa.

Yhtiö pidätti kaikilta niiltä 21 työntekijältä, joiden se katsoi tapahtumahetkellä osallistuneen työnseisaukseen, 1,5 tunnin palkan, jonka maksupäivä oli 7.2.2013. Näin meneteltiin myös varapääluottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun osalta. Työntekijät olivat kaikki Pulkkilan Metallityöväen ammattiosasto ry:n 377 jäseniä. B:lle ja A:lle yhtiö on kesäkuussa 2013 maksanut heiltä pidättämänsä 1,5 tunnin palkan.

Erimielisyys vallitsee siitä, onko työnantaja menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti jättämällä maksamatta B:lle ja A:lle 1,5 tunnin palkan 7.2.2013. Osapuolet ovat eri mieltä myös siitä, onko työnantaja menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti kieltäytymällä aloittamasta paikallista erimielisyysneuvottelua.

Palkan perintää koskevat liittojen väliset erimielisyysneuvottelut on käyty keväällä 2013. Liittojen väliset erimielisyysneuvottelut päättyivät erimielisinä toukokuussa 2013. Tämä on todettu myös liittojen välisissä muistioneuvotteluissa 11.6.2013.

KANNE

Vaatimukset

Teollisuusliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin:

1. vahvistaa, että X Oy on menetellyt teknologiateollisuuden työehtosopimuksen 8 §:n vastaisesti jättämällä maksamatta varapääluottamusmies B:lle ja työsuojeluvaltuutettu A:lle 28.1.2013 työvuorolta palkan 1,5 tunnin osalta palkanmaksupäivänä 7.2.2013,

2. vahvistaa, että X Oy on menetellyt teknologiateollisuuden työehtosopimuksen vastaisesti kieltäytymällä aloittamasta neuvottelujärjestyksen tarkoittamaa paikallista erimielisyysneuvottelua viikon kuluessa siitä, kun pääluottamusmies teki neuvotteluesityksen,

3. tuomitsee X Oy:n vaatimuskohtien 1 ja 2 mukaisesta menettelystä hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

4. tuomitsee Teknologiateollisuus ry:n hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, kun se ei ole puuttunut X Oy:n vaatimuskohdan 1 mukaiseen menettelyyn viipymättömin ja tehokkain toimenpitein,

5. velvoittaa asianosaiset pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Perusteet

Vaatimus 1

X Oy:n Pulkkilan yksikön työntekijät saivat tietää ulkopuolisen työvoiman käytöstä vasta kun työvoima oli saapunut työpaikalle 28.1.2013 noin klo 7.30. Ulkopuolisen työvoiman saavuttua työpaikalle työntekijät vaativat läsnä olleita edustajiaan varapääluottamusmies B:tä ja työsuojeluvaltuutettu A:ta välittömästi selvittämään työnantajan edustajilta, miten ulkopuolista työvoimaa saatettiin käyttää lomautusten aikana. Varapääluottamusmies B sopi työnantajan edustaja C:n kanssa, joka ei ollut tullut vielä työpaikalle, että hän ja A tulevat neuvottelemaan asiasta heti kun C saapuu työpaikalle. B ja A lähtivät välittömästi neuvottelemaan työnantajan edustajien kanssa. Neuvottelut kestivät keskeytyksettä noin klo 9 saakka.

Työsuojeluvaltuutettu A on ollut X Oy:ssä sovitun käytännön mukaan työsuojeluvaltuutetun aseman nojalla pääneuvottelijan asemassa luottamusmiehen ohella.

B tai A eivät ole ryhtyneet tai osallistuneet minkäänlaiseen työnseisaukseen 28.1.2013. He ovat koko riidanalaisen ajan, eli noin 1,5 tuntia, neuvotelleet asiasta työnantajan edustajien kanssa. Neuvotteleminen erimielisyysasiasta on kuulunut heidän työehtosopimuksen henkilöstön edustajalle määrittämiin tehtäviinsä, ja siten se lukeutuu heidän työaikaansa. Yhtiön edustaja C on puhelimessa neuvotteluista sovittaessa hyväksynyt B:n ja A:n käyttävän työaikaansa neuvotteluihin ja molemmat ovat neuvotelleet C:n kanssa mainitun ajan, eli he eivät osallistuneet työtaistelutoimenpiteeseen.

X Oy:n helmikuussa 2013 tekemä ratkaisu jättää maksamatta palkkaa B:lle ja A:lle on rikkonut työehtosopimuksen luottamusmiesasemaa, luottamusmiehen tehtäviä ja palkanmaksuvelvoitetta koskevia määräyksiä.

X Oy:n päätös jättää maksamatta palkkaa B:lle on rikkonut tosiasiallisesti myös luottamusmiessopimuksen työstä vapauttamista koskevaa määräystä. Joka tapauksessa B:lle olisi tullut antaa palkkaa alentamatta vapaata työsopimuksen mukaisista tehtävistä riidan kohteena olevaksi 1,5 tunnin ajaksi, kun tuo aika oli tilanteessa välttämätön neuvottelutehtävä tehtaan toiminnan ja työrauhan takaamiseksi.

X Oy:n ratkaisu pidättää palkkaa henkilöstönedustaja B:ltä ja A:lta on työehtosopimuksen 31 §:n 1 momentin kieltämä vastatoimi neuvotteluvelvollisuuden piiriin kuuluvan asian erimielisyyden esille nostamisesta ja sen vuoksi käydyistä erimielisyysneuvotteluista. Kyse on asiattomasta ja työehtosopimuksen kieltämästä toimenpiteestä, jolla painostetaan työntekijöiden edustajia vastaavia tulevia tilanteita silmällä pitäen. Kyse on työehtosopimuksen tieten rikkomisesta.

Työehtosopimuksen tieten rikkominen on tapahtunut peruspalkan osalta ajanjaksolla helmikuu 2013 – kesäkuu 2013, kun B:n ja A:n palkka 1,5 tunnilta on ollut maksamatta. Kyse on työehtosopimuksen 8 §:n peruspalkkaa koskevan määräyksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoseuraamuksen perusteen muodostavalla tavalla, eikä työehtosopimuksen tieten rikkominen ole takautuvasti korjaantunut sillä, että yhtiö on myöhemmin eli kesäkuussa 2013 maksanut heille kyseisen oikeudettomasti pidättämänsä palkan. Tieten rikkomista osoittaa se, että yhtiö on maksanut B:lle ja A:lle 1,5 tunnin peruspalkan kesäkuussa 2013, eli se ei ole enää siitä lukien itsekään katsonut heidän osallistuneen työnseisaukseen 28.1.2013.

Palkan pidättäminen B:ltä ja A:lta helmikuussa 2013 on myös asiallisesti merkinnyt lain kieltämää yksittäiselle työntekijälle tulevaa haitallista seuraamusta väitetyn työnseisauksen perusteella. Haitalliset seuraamukset ovat sallittuja vain niistä vastanneille yhdistyksille, eivät yksittäisille työntekijöille. Yhtiö on tämän tiennyt ja se on sen tullut tietää palkkaa 7.2.2013 pidättäessään.

Työehtosopimuksen säännösten rikkomisen ohella yhtiön menettely on rikkonut työsopimuslain 2 luvun 2 §:n syrjinnän kieltoa olla asettamatta työntekijää eriarvoiseen asemaan ammattiyhdistystoiminnan perusteella (KKO 2010:93). B ja A ovat olleet ammattiyhdistyksen edustajia käydessään neuvotteluita C:n kanssa 28.1.2013. Koska syrjinnän kielto on pakottavaa oikeutta, eikä työehtosopimuksen oikea tulkinta saa johtaa ristiriitaan lain pakottavan säännöksen kanssa, lain kyseisen säännöksen sisältö ja tulkinta tulee huomioida työehtosopimuksen oikeaa tulkintaa harkitessa. Myös tällä perusteella yhtiön tulee katsoa menetelleen työehtosopimuksen vastaisesti jättäessään 1,5 tunnin palkan maksamatta B:lle ja A:lle helmikuussa 2013.

Vaatimus 2

Pääluottamusmies F vaati 29.1.2013 tehdaspäällikkö C:ltä kirjallisen erimielisyysmuistion tekemistä palkan maksun pidättämisasiasta, joka koskee muun muassa työehtosopimuksen mukaisia oikeuksia luottamusmiestehtävän hoitamisen perusteella B:n ja A:n toimista 28.1.2013. F on ollut pääluottamusmiehen asemassa myös työstä poissa ollessaan. Yhtiö on ymmärtänyt tai sen on pitänyt huolellisesti toimiessaan ymmärtää F:n pyynnön asiasisällön, merkityksen ja omat toimintavelvollisuutensa. Pyynnössä on ollut kyse työehtosopimuksessa tarkoitetusta neuvotteluesityksestä ja sen yhtiö on tiennyt tai sen on pitänyt tietää.

C vastasi 30.1.2013, että X Oy ei tule tekemään erimielisyysmuistiota asiasta. Pääluottamusmies teki 8.2.2013 erimielisyysmuistion, josta ilmeni vain työntekijäpuolen kanta palkan pidättämisen oikeellisuuteen. Kantajaliiton toimitsijan oltua yhteydessä Teknologiateollisuus ry:hyn X Oy toimitti 8.4.2013 kirjallisen kannan 28.1.2013 tapahtumia koskevaan erimielisyyteen.

Tehtaalla ei ole ollut työehtosopimuksen määräyksiä ohittavaa tai niistä poikkeavaa käytännettä. F on toimittanut työntekijäpuolen yksin täyttämän erimielisyysmuistion liittotasolle ilman työnantajapuolen kantaa siitä syystä, että C oli ilmoittanut, että asiasta ei tulla tässä tapauksessa tekemään paikallisen tason erimielisyysmuistiota.

X Oy ei käynyt missään vaiheessa asiasta erimielisyysneuvotteluita paikallisella tasolla. Näin yhtiö sivuutti täysin työehtosopimuksen 31 §:n mukaisen velvoitteensa neuvotella asiasta paikallisella tasolla. Työehtosopimuksen mukaan neuvottelut tulee käydä viivyttelemättä ja ensivastaus tuli antaa viikon sisällä neuvotteluesityksestä, eli tässä asiassa 29.1.2013 lukien viikon sisällä.

X Oy:n huhtikuussa 2013 antama kannanotto tapahtumista 28.1.2013 toimitettiin Teollisuusliitto ry:lle ja Teknologiateollisuus ry:lle. Tuossakaan vaiheessa ei käyty minkäänlaisia paikallisen tason neuvotteluita.

X Oy:n menettely on rikkonut työehtosopimuksen 31 §:n neuvottelumääräystä. Sen olisi tullut työehtosopimuksen nimenomaisen määräyksen nojalla aloittaa paikalliset neuvottelut viikon kuluessa 29.1.2013 lukien. Kun se ei ole näin tehnyt, on sen vahvistettava menetelleen työehtosopimuksen neuvottelujärjestystä koskevan määräyksen vastaisesti (TT 2018:113).

Vaatimus 3

Kantajan vaatimus X Oy:n työehtosopimuksen tieten rikkomiseen perustuvasta hyvityssakosta kohdistuu kahteen erilliseen seikkaan.

Vaatimus perustuu ensiksi siihen, että X Oy:n on tullut ymmärtää, että palkan maksamatta jättäminen sen kanssa neuvotteluita 28.1.2013 käyneiltä henkilöstöryhmän edustajilta (B ja A) rikkoo työehtosopimuksen määräyksiä. Luottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun työehtosopimuksen mukaiset velvollisuudet ja tehtävät huomioiden on ollut täysin ilmeistä, että he eivät ole osallistuneet työtaistelutoimenpiteeseen neuvotellessaan koko riidanalaisen ajan työnantajan edustajan kanssa, eikä muutakaan perustetta pidättää heiltä palkkaa ollut olemassa. Tähän arvioon ei ole voinut perustellusti vaikuttaa se, ovatko muut työntekijät kuin B tai A kyseisenä ajankohtana osallistuneet työnseisaukseen vai eivät.

Työehtosopimuksen oikea tulkinta luottamusmiehen aseman osalta on niin ilmeisen selvä, että yhtiön on tullut tai olisi tullut se tietää rikkovansa työehtosopimusmääräystä jättämällä palkan maksamatta vastaneuvottelijoilleen. Yhtiölle itselleenkin tämä on ollut selvää viimeistään kesäkuussa 2013, kun se on maksanut B:lle ja A:lle takautuvasti aiemmin pidättämänsä 1,5 tunnin palkan osuuden päivältä 28.1.2013.

Hyvityssakkovaatimus työehtosopimuksen tieten rikkomisesta perustuu toiseksi siihen seikkaan, että X Oy:n on tullut ymmärtää, että sen edustaja C:n 30.1.2013 antama ehdoton kieltäytyminen paikallisen tason neuvotteluiden käymisestä ja erimielisyysmuistion laatimisesta ja tuosta kieltäytymisen jatkaminen yli seitsemän päivän ajan 29.1.2013 lukien rikkoo työehtosopimuksen 31 §:n määräystä. Neuvotteluja ei ole käyty lainkaan.

Teknologiateollisuuden työehtosopimuksen neuvottelumääräyksen rikkominen tieten muodostaa perusteen hyvityssakon tuomitsemiselle (TT 2018:113). Neuvottelumääräysten viikon määräaika erimielisyysneuvotteluiden paikallisen tason neuvotteluiden aloittamiseksi on selkeä velvoitemääräys, ja sen luonne on yksiselitteinen. C:n vastauksesta 30.1.2013 pääluottamusmiehelle ilmenee, että kieltäytyminen on ollut nimenomainen ja ehdoton, ja siten työehtosopimuksen rikkominen on katsottava olleen tahallista. Näillä perusteilla hyvityssakkovastuu on olemassa.

Vaatimus 4

Teknologiateollisuus ry:llä on ollut valvontavelvollisuus X Oy:n tekemiin työehtosopimustulkintoihin.

Teknologiateollisuus ry:n on tullut ymmärtää, että X Oy rikkoo selvää työehtosopimusmääräystä jättämällä maksamatta palkan luottamusmieheltä ja työsuojeluvaltuutetulta sillä perusteella, että nämä ovat käyneet työehtosopimuksen mukaan velvoitteisiinsa kuuluvia neuvotteluita työnantajan edustajan kanssa kyseisen 1,5 tunnin ajan, jolta palkka on jätetty maksamatta B:lle ja A:lle.

Teknologiateollisuus ry on laiminlyönyt velvoitteensa ryhtyä toimiin palkan maksamiseksi B:lle ja A:lle. Jos johonkin toimiin, joista kantaja ei tiedä, on valvontavelvoitteen täyttämiseksi ryhdytty, ne eivät ole olleet tehokkaita. Tätä osoittaa se, että 1,5 tunnin peruspalkka heille on maksettu vasta kesäkuussa 2013, vaikka Teollisuusliitto ry:n ja Teknologiateollisuus ry:n välillä palkan pidättämistä koskevasta asiasta on neuvoteltu helmikuusta 2013 lähtien, ja Teknologiateollisuus ry on joka tapauksessa tullut tietämään asiasta jo helmikuussa 2013. Palkan maksaminen kesäkuussa 2013 ei ole osoitus tehokkaista ja viipymättömistä toimista valvontavelvoitteen täyttämiseksi.

VASTAUS

Vaatimukset

Teknologiateollisuus ry ja X Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Teollisuusliitto ry velvoitetaan korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut 12.690 eurolla korkoineen.

Perusteet

Vaatimus 1

Työsuojeluvaltuutettu A soitti tehdaspäällikkö C:lle 28.1.2013 noin kello 7.30 ja ilmoitti, että henkilöstö on lakossa ja lopettanut työnteon. Perusteeksi A ilmoitti sen, että yhtiö on käyttänyt ulkopuolista työvoimaa siivoustyössä kyseisenä päivänä 28.1.2013, vaikka yhtiössä oli samaan aikaan käynnissä lomautuksia.

Kello 8 pidettiin palaveri, johon osallistuivat C, varapääluottamusmies B, työsuojeluvaltuutettu A, työnantajan edustaja D ja ennakkohuoltoinsinööri E. Tässä palaverissa B ja A ilmoittivat työntekijöiden olevan lakossa ja osapuolet kävivät keskustelua tilanteesta. C vaati luottamusmiestä palauttamaan työrauhan tehtaalle ja työntekijöitä tekemään työtään siitä huolimatta, että tehtaalla oli ulkopuolista siivoustyövoimaa.

Osapuolet tapasivat uudelleen kello 8.30. C tiedusteli tilannetta varapääluottamusmieheltä, joka ilmoitti C:lle, että työntekijät voivat siivota, mutta putkikonetta työntekijät eivät ala ajamaan. Kieltäytyminen putkikoneen ajosta merkitsi kieltäytymistä työntekijöille osoitetuista tuotannollisista työtehtävistä, jotka kyseisenä aikana olisi tullut suorittaa. C vaati uudelleen, että työntekijät aloittavat työnteon.

Osapuolet tapasivat vielä uudelleen noin kello 9, jolloin varapääluottamusmies ilmoitti työrauhan palanneen tehtaalle ja työntekijöiden aloittaneen työt.

Käydyissä palavereissa henkilöstön edustajat B ja A välittivät työnantajalle vaatimuksen ulkopuolisen siivoustyövoiman käytöstä luopumiseksi. Työtaisteluun ryhdyttiin painostustarkoituksessa ja sillä pyrittiin estämään työnantajaa käyttämästä ulkopuolista työvoimaa, jonka käytöstä päättäminen kuuluu työnantajan työnjohto-oikeuden piiriin. Työtaistelu kohdistui voimassa olleen työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskevaan määräykseen.

Yhtiö oli tehnyt työtaistelua edeltävällä viikolla 24.1.2013 työehtosopimuksen mukaisen ilmoituksen ulkopuolisen työvoiman käytöstä. Ilmoitus tehtiin sähköpostitse kaikkien henkilöstöryhmien luottamusmiehille. Työnantaja oli siten toiminut ulkopuolisen työvoiman käytössä työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla.

Vastaajat pitävät todennäköisenä, että aamuvuorossa olleet työntekijät ryhtyivät työnseisaukseen omasta päätöksestään nähtyään ulkopuolisen siivousyrityksen työvoiman saapuvan tehtaalle. Työnseisauksen aikana työntekijät eivät tehneet työtä. Aamuvuorossa olleet työntekijät ovat olleet jäseniä Pulkkilan Metallityöväen ammattiosasto 377 ry:ssä, joka on valinnut pääluottamusmiehen tehtaalle.

C teki työnseisauksesta työtaisteluilmoituksen Teknologiateollisuus ry:lle samana päivänä 28.1.2013. Teknologiateollisuus toimitti työtaisteluilmoituksen Metallityöväen Liitolle ja vaati liittoa ryhtymään toimenpiteisiin työtaistelun lopettamiseksi ja työrauhan turvaamiseksi.

Työntekijöiden edustajat B ja A ilmoittivat C:lle aamulla 28.1.2013 nimenomaisesti, että kyseessä on lakko eikä henkilöstö tee työtä. Väite siitä, että mitään työtaistelua ei ole ollut, on esitetty vasta tapahtumien jälkeen erimielisyysmuistion yhteydessä. Tapahtumahetkellä B ja A ilmoittivat kyseessä olevan lakko, ja keskustelut työnantajan kanssa käytiin tämän tiedon pohjalta.

B:n ja A:n toiminta ja käytös tapahtumapäivänä osoittaa heidän olleen tietoisia työntekijöiden työnseisauksesta. Tehtaalla oli käynnissä työrauhavelvoitteen vastainen toimenpide, jonka estäminen on ollut ammattiosaston valvontavelvollisuuden piirissä. Varapääluottamusmiehellä on ollut ammattiosaston edustajana velvollisuus ryhtyä tehokkaisiin toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi.

Sen sijaan, että tehokkaisiin toimiin työrauhan palauttamiseksi olisi ryhdytty, varapääluottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu kävivät keskustelua työnantajan kanssa ulkopuolisen siivoustyövoiman käytöstä luopumiseksi, josta päättäminen kuuluu työnantajan työnjohto-oikeuden piiriin.

Vaikka työtaistelusta ei ole aikoinaan nostettu työrauhakannetta, työnantaja on saanut tulkintaetuoikeutensa nojalla katsoa työtaistelun olleen laiton, kun työtaistelusta ja sen syystä ilmoitettiin työnantajalle työehtosopimuksen voimassa ollessa, ja työtaistelu toteutui.

Yhtiö ei ole rikkonut työehtosopimuksen palkkausta koskevaa määräystä (8 §) jättäessään 1,5 tunnin palkan maksamatta varapääluottamusmies B:lle ja työsuojeluvaltuutettu A:lle.

Varapääluottamusmies B:n olisi tullut kyseisenä aikana ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi. Työehtosopimuksen noudattamisen valvominen ja työrauhan ylläpitäminen ovat aivan keskeisiä luottamusmiestehtäviä. B ei toiminut tapahtumahetkellä hänen asemansa edellyttämällä tavalla. B oli koko kyseisen 1,5 tunnin ajan poistuneena tuotannollisista työtehtävistään ryhtymättä mihinkään tehokkaisiin toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi. B:n toimintaa ei voida katsoa sellaiseksi työnteoksi tai luottamusmiestehtävien hoidoksi, josta työehtosopimuksen mukaan maksetaan palkkaa tai annetaan vapautusta työstä. B on laiminlyönyt sekä työtehtävänsä että luottamusmiestehtävänsä, eikä hänellä ole ollut oikeutta palkkaan.

Työsuojeluvaltuutettu A:n osalta on huomattava, että työsuojeluvaltuutetulla ei ole työehtosopimuksen perusteella tai muunkaan säännöksen perusteella valtuuksia edustaa työntekijöitä työrauhaan liittyvissä kysymyksissä. Työsuojeluvaltuutetun tehtävät ovat määräytyneet työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain mukaan. Päivän 28.1.2013 tapahtumissa ei ole ollut kyse laissa tarkoitettujen työsuojeluvaltuutetun tehtävien hoidosta. Työsuojeluvaltuutettu ei ole luottamusmies eikä ammattiosaston edustaja, eikä häneen sovelleta työehtosopimuksen luottamusmiesmääräyksiä. Näin ollen luottamusmiesmääräysten rikkominen ei ole A:n kohdalla edes mahdollista. Työsuojeluvaltuutettu A:n on katsottava osallistuneen työtaisteluun, kun hän ei tapahtumahetkellä suorittanut hänelle kuuluvia tuotannollisia työtehtäviä, vaan hän poistui työpisteeltään työtaistelun ajaksi ja oli tekemättä työtä koko 1,5 tunnin ajan, ja hän esitti työntekijöiden vaatimuksia työnantajalle. Jos työnteko on estynyt siitä syystä, että työntekijä on osallistunut työtaisteluun, hänellä ei ole oikeutta palkkaan. Työtaisteluun osallistumisen vuoksi A:lta on voitu periä 1,5 tunnin palkka.

Väitetyn 8 §:n rikkomisen osalta on myös huomattava, että yhtiö on joka tapauksessa myöhemmin maksanut B:lle ja A:lle 1,5 tunnin palkan. Näin ollen yhtiön ei voida katsoa rikkoneen työehtosopimuksen 8 §:ää, kun peruspalkan menetystä ei heille ole aiheutunut. Kyseessä on ollut jälkikäteen maksettu ylimääräinen palkka. Viimesijaisesti kyseessä on katsottava olleen enintään viivästynyt palkanmaksu, jos työtuomioistuin jostain syystä katsoisi työnantajalla ylipäätään olleen palkanmaksuvelvoite kyseisen 1,5 tunnin ajalta.

Kannevaatimuksen 1 perusteluiden yhteydessä kantaja esittää väitteitä, joiden mukaan X Oy olisi rikkonut työehtosopimuksen luottamusmiestä koskevia määräyksiä ja joiden mukaan kyseessä olisi ollut työehtosopimuksessa kielletty vastatoimi. Kantaja ei kuitenkaan ole esittänyt vaatimuksia näiden työehtosopimusmääräysten rikkomisen perusteella. Vastaajat kiistävät nämä väitteet ja katsovat, että nämä kanteen perustelut ovat merkityksettömiä kantajan asiassa esittämien vaatimusten ratkaisemiseksi.

Joka tapauksessa kantajan tulkinta mainittujen luottamusmiesmääräysten ym. noudattamatta jättämisestä on aiemmin todetuilla perusteilla väärä. Palkan maksamatta jättäminen ei myöskään ole ollut työehtosopimuksen 31 §:ssä tarkoitettu kielletty vastatoimi eikä työnantaja ole pyrkinyt vaikuttamaan luottamusmiehen toimintaedellytyksiin jatkossa vaan kyseessä on ollut yksittäiseen tapahtumaan välittömästi liittyvä palkan perintä. Kuten yllä on todettu, työsuojeluvaltuutettu ei ole luottamusmiehen asemassa, minkä vuoksi hänen kohdallaan luottamusmiesmääräysten rikkominen ei ole edes mahdollista. Työsuojeluvaltuutettu ei myöskään ole 31 §:ssä tarkoitettu paikallinen neuvotteluosapuoli.

Kantaja on lisäksi esittänyt syrjintäväitteen. Tämän osalta on huomattava, että syrjintäkielto ei perustu tässä tapauksessa työehtosopimukseen vaan työsopimuslakiin. Vastaajien näkemyksen mukaan syrjintäväite tulee jättää tutkimatta, ja joka tapauksessa sillä ei ole merkitystä asian ratkaisemisen kannalta. Lisäksi kantajan esittämä syrjintäväite on niin yleisluontoinen, ettei sen perusteella voida katsoa syntyneen syrjintäolettamaa.

Kantaja on väittänyt, että yhtiö on toiminut työehtosopimuksen 8 §:n vastaisesti B:n ja A:n kohdalla ja että tämä yhtiön menettely on ollut ammattiyhdistystoimintaan perustuvaa syrjintää. Vastaajat kiistävät syrjinnän ja ovat esittäneet perustelunsa 1,5 tunnin palkan perinnälle B:n ja A:n kohdalla. Palkan perimiselle on ollut laista ja työehtosopimuksesta johtuvat perusteet. Vastaajien näkemyksen mukaan käsillä olevassa riita-asiassa työehtosopimuksen 8 §:n oikean tulkinnan ja soveltamisen selvittäminen ei edes edellytä syrjintäväitteen tutkimista. Työehtosopimuksen 8 § on sisällöltään selkeä normimääräys, eikä tämän määräyksen oikean tulkinnan arviointi edellytä sellaista kokonaisharkintaa tai punnintaa, jossa syrjintäkiellolla olisi merkitystä. Sitä paitsi B:lle ja A:lle on myöhemmin maksettu 1,5 tunnin palkka, vaikka velvollisuutta tähän ei ole ollut, joten kyseessä ei ole voinut olla syrjivä menettely.

Päivän 28.1.2013 tapahtumien osalta kyseessä ei ole ollut ammattiliiton tai ammattiosaston toimeenpanema työtaistelu, vaan työntekijöiden itsensä päättämä spontaani työtaistelu, joka ei ole ollut yhteydessä ammatillisen järjestäytymisen vapauteen (KKO 2016:12). Myös kantaja itse on todennut, että ammattiliitto tai -osasto ei ole päättänyt työtaistelusta tai myötävaikuttanut siihen. Ammattiosastolla on kuitenkin ollut työehtosopimuslaissa ja työehtosopimuksessa tarkoitettu velvollisuus valvoa, että ammattiosaston jäsenet noudattavat työehtosopimusta ja työrauhaa. Tämä valvontavelvollisuus on laiminlyöty, kun varapääluottamusmies ammattiosaston edustajana ei ryhtynyt tehokkaisiin toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi.

Yksittäinen työntekijä ei saa suojaa työoikeudellisilta sanktioilta tilanteessa, jossa työtaistelutoimenpiteeseen on työehtosopimuksen voimassa ollessa ryhdytty työehtoihin vaikuttamiseksi ilman työntekijäjärjestön päätöstä tai myötävaikutusta. Tällainen osallistuminen työtaistelutoimenpiteeseen voi jopa olla asiallinen ja painava syy työsopimuksen irtisanomiseen.

Vaatimus 2

Kantaja vetoaa pääluottamusmies F:n väitettyyn pyyntöön 29.1.2013 erimielisyysmuistion laatimiseksi. Vastaajilla ei ole tietoa tällaisesta pyynnöstä tai sen sisällöstä. Kyseisenä päivänä 29.1.2013 pääluottamusmies F on joka tapauksessa ollut sairauslomalla ja siten estynyt hoitamasta pääluottamusmiehen tehtäviä, ja hänen poissa ollessaan varapääluottamusmies B on toiminut hänen sijaisenaan. Työehtosopimus ei tunne sellaista mahdollisuutta, että pääluottamusmiehen tehtäviä hoitaa samanaikaisesti kaksi henkilöä, eli tässä tapauksessa sairauslomalla ollut F ja hänen sijaisenaan toiminut B.

F ei ole 29.1.2013 voinut toimia pääluottamusmiehen roolissa, vaan pääluottamusmiehen tehtäviä tehtaalla on hoitanut hänen varamiehensä B. Näin ollen F ei ole voinut esittää työnantajalle työehtosopimuksen 31 §:ssä tarkoitettua neuvotteluesitystä. Tällaista neuvotteluesitystä ei F:ltä olisi voitu edes edellyttää sairausloman aikana, koska hän on ollut työkyvytön ja hänellä on ollut sijainen. Mikäli sairauslomalla ollut F on lähettänyt jonkin pyynnön C:lle 29.1.2013, kyseessä ei ole ollut työehtosopimuksen 31 §:n mukainen neuvotteluesitys erimielisyysneuvottelujen aloittamiseksi, eikä työnantajan siten ole täytynyt aloittaa neuvotteluja viikon kuluessa.

C ei ole sähköpostiviestillään 30.1.2013 kieltäytynyt tai tarkoittanut kieltäytyä erimielisyysmuistion laatimisesta. Tehtaalla on ollut käytäntönä, että erimielisyystilanteissa pääluottamusmies laatii ensin muistioluonnoksen, johon hän kirjaa työntekijäpuolen kannan, ja tämän jälkeen osapuolet käyvät keskustelua asiasta. Tässä tapauksessa pääluottamusmies F tai hänen varamiehensä B ei ollut vielä 30.1.2013 mennessä laatinut muistioluonnosta, jonka pohjalta keskustelua olisi voitu käydä. Tämän vuoksi C halusi sähköpostiviestillään muistuttaa F:ää, että asiassa tulee toimia tavanomaisen käytännön mukaisesti. C:n tarkoitus ei ole ollut kieltäytyä kokonaan neuvottelemasta. Pääluottamusmies F laati työntekijäpuolen kannan sisältävän muistion, joka koski 1,5 tunnin palkan perintää, vasta 8.2.2013 ja toimitti sen suoraan liittoonsa.

Joka tapauksessa C:n sähköpostiviestiä 30.1.2013 ei voida edes sanamuotonsa perusteella tulkita siten kuin kantaja esittää. Työtaisteluista ei ole tapana tehdä erikseen erimielisyysmuistioita teknologiateollisuuden toimialalla.

Työnantajan ei voida katsoa menetelleen työehtosopimuksen 31 §:n neuvottelujärjestyksen vastaisesti, kun neuvottelujärjestyksen edellyttämää neuvotteluesitystä erimielisyysneuvottelujen aloittamiseksi ei ole tehty, ja muutoinkin työnantaja on pyrkinyt noudattamaan erimielisyysasiassa paikallisten osapuolten välillä yhteisesti noudattamaa toimintatapaa. Mikäli työntekijäpuoli olisi halunnut käynnistää työehtosopimuksen mukaisen paikallisen erimielisyysneuvottelun sinä aikana, jolloin F oli sairauslomalla, tämä aloite olisi pitänyt tulla varapääluottamusmies B:ltä, ja B:n olisi tullut käydä erimielisyysneuvottelut työnantajan kanssa toimiessaan pääluottamusmiehen sijaisena. Näin ei ole toimittu, joten työntekijäpuoli on omalla toiminnallaan laiminlyönyt neuvottelujärjestyksen noudattamisen tai vähintäänkin osoittanut piittaamattomuutta neuvottelujärjestystä kohtaan.

Joka tapauksessa työnantaja on ollut halukas neuvottelemaan ja selvittämään asiaa, ja työnantaja on antanut asiassa kirjallisen kantansa 8.4.2013.

Vaatimus 3

X Oy ei ole tietensä rikkonut työehtosopimusta kanteen kohdissa 1 ja 2 väitetyllä tavalla.

Mikäli työtuomioistuin, vastoin vastaajien näkemystä, katsoo työnantajan joltain osin toimineen työehtosopimuksen 8 §:n vastaisesti, on mahdollista hyvityssakkoa tuomittaessa otettava huomioon työntekijäpuolen antama aihe yhtiön menettelylle. Työnantaja sai aamulla 28.1.2013 nimenomaisen ilmoituksen lakosta ja toimi sen mukaisesti. Työnantaja ei ollut antanut mitään aihetta työtaisteluun, sillä ulkopuolisen työvoiman käytöstä oli ilmoitettu asianmukaisesti etukäteen luottamusmiehille. Työnantajan on täytynyt reagoida työtaisteluilmoitukseen asian vaatimalla vakavuudella, ja tässä kokonaisuudessa olennainen osa ovat olleet palkkaukseen liittyvät kysymykset. Edes siinä tapauksessa, että työtuomioistuin katsoisi, ettei työnantajalla ollut oikeutta periä 1,5 palkka B:ltä ja A:lta, kyseessä ei ole ollut työehtosopimuksen tieten rikkominen, vaan enintään viivästynyt palkanmaksu, eikä peruspalkan menetystä ole heille aiheutunut.

Väitetyn 31 §:n neuvottelujärjestyksen rikkomisen osalta työnantajalle ei ole annettu mahdollisuutta korjata mahdollista väärinkäsitystä, jonka C:n 30.1.2013 lähettämä sähköpostiviesti on aiheuttanut. Työntekijäpuoli on omalla toiminnallaan osoittanut piittaamattomuutta neuvottelujärjestystä kohtaan, eikä tätä voida lukea työnantajan vahingoksi työehtosopimuksen tieten rikkomisena.

Vaatimus 4

Teknologiateollisuus ry kiistää laiminlyöneensä valvontavelvollisuutensa. Teknologiateollisuus ry on saanut yhtiöltä 28.1.2013 eli tapahtumapäivänä ilmoituksen työtaistelusta työpaikalla. Asiassa saadun selvityksen perusteella Teknologiateollisuus ry on katsonut työtaistelun olleen laiton sen kohdistuessa voimassa olleeseen työehtosopimukseen, ja että yhtiö on toiminut asiassa työehtosopimuksen mukaisesti.

Joka tapauksessa yhtiö on myöhemmin kesäkuussa 2013 maksanut B:lle ja A:lle 1,5 tunnin peruspalkan, joten yhtiön menettelyn ei tältä osin voida katsoa edellyttäneen työnantajaliitolta valvontatoimenpiteitä.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. C:n sähköpostiviesti 30.1.2013

2. Erimielisyysmuistio 8.2.2013

3. Palkan pidättämistä koskevat Teollisuusliiton kirjaukset, sähköposti 29.4.2013 G:lle ja muistioneuvotteluja koskeva pöytäkirja 11.6.2013 liitteineen

4. Tulospalkkiota koskeva erimielisyysmuistio 29.4.2013, sähköposti F:ltä H:lle 23.4.2013, sähköposti Teollisuusliiton I:ltä G:lle 17.5.2013, pöytäkirja muistioneuvotteluista 11.6.2013

Vastaajien kirjalliset todisteet

1. Tehtaan tuotantojärjestelmän vuororaportti päivältä 28.1.2013

2. Työtaisteluilmoitus 28.1.2013

Vastaajien henkilötodistelu

1. J, työmarkkinapoliittinen neuvonantaja, Teknologiateollisuus ry

2. C, yhtiön Pulkkilan tehtaan entinen tehdaspäällikkö

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kannevaatimus 1

Riidanalainen kysymys

Edellä asian riidattomasta taustasta ilmenevin tavoin X Oy:n Pulkkilan tehtaalle on maanantaiaamuna 28.1.2013 tullut ulkopuolista työvoimaa siivoustehtäviin. Työnantajapuolen mukaan aamuvuorossa olleet tuotannon työntekijät ovat tämän vuoksi kieltäytyneet heille osoitetusta putkikoneen ajosta ja lajinvaihdosta ja olleet kello 7.23 ja 8.54 välisen ajan lakossa. Pääluottamusmiehen sijaisena toiminut varapääluottamusmies B ja työsuojeluvaltuutettu A ovat käyneet keskustelua tilanteesta työnantajan edustajien, muun ohella tehdaspäällikkö C:n kanssa kello 8 ja 9 välisenä aikana.

Yhtiö on pidättänyt muun ohella B:ltä ja A:lta puolentoista tunnin palkan, jonka maksupäivä on ollut 7.2.2013. Riitaa on siitä, onko yhtiö näin menetellessään rikkonut työehtosopimuksen palkkamääräystä. Yhtiö on kesäkuussa 2013 maksanut B:lle ja A:lle heiltä pidättämänsä palkan.

Tapahtumista esitetty selvitys

Työtuomioistuimessa on kuultu aamun 28.1.2013 tapahtumista C:tä, joka on tuolloin toiminut yhtiön Pulkkilan tehtaan tehdaspäällikkönä.

C on kertonut, että työsuojeluvaltuutettu A oli noin kello 7.30 soittanut C:lle ja ilmoittanut, että tehtaan työntekijät olivat lakossa, koska tehtaalla oli ulkopuolista työvoimaa tekemässä tehdassiivousta. Lakon kestosta ei ollut ollut puhetta. Kun C oli saapunut tehtaalle, tilanteen johdosta oli noin kello 8 järjestetty C:n työhuoneessa työmaapalaveri, johon oli osallistunut C:n lisäksi kaksi muuta työnantajan edustajaa sekä työntekijäpuolelta A ja varapääluottamusmies B. B oli ollut paikalla, koska oli haluttu noudattaa työehtosopimuksen mukaista neuvottelujärjestystä ja pääluottamusmies F oli ollut sairauslomalla. A oli ollut aktiivisesti selvittämässä asiaa. Vaikkei A:lla ollut luottamusmiesasemaa, C ei ollut pyytänyt häntä poistumaan neuvottelusta, koska A oli työsuojeluvaltuutettuna kuulunut tehtaalla toimineeseen tes-neuvottelukuntaan, ja kyse oli tyypillisestä neuvottelutilanteesta, jossa myös työsuojeluvaltuutettu oli kokoonpanossa mukana, jos hän pystyi irrottautumaan omista työtehtävistään. Tällaisissa tilanteissa työsuojeluvaltuutetulta ei ollut pidätetty palkkaa.

C oli palaverissa ilmoittanut, että työvoiman käytöstä oli edeltävällä viikolla asianmukaisesti ilmoitettu ja että työnantaja aikoi pidättäytyä lakon ajalta palkanmaksusta. Lisäksi C oli vaatinut, että pääluottamusmiehen sijaisena toimineen B:n tuli palauttaa työrauha tehtaalle. Työntekijäpuoli oli puolestaan vaatinut, että ulkopuolisten siivoojien tuli poistua tehtaalta ennen kuin tuotannolliset työt voivat jatkua. Ennen lakkoa tehtaalla oli ollut käynnissä teräsputken ajo putkikoneella, ja tämä tuotannollinen työ oli lakon ajaksi keskeytynyt.

C:n mukaan B:n ja A:n kanssa oli pidetty yhteensä kolme palaveria, joista kukin oli kestänyt noin viidestä kymmeneen minuuttia, yhteensä noin 20 minuuttia. Palavereiden välissä sekä B että A olivat C:n käsityksen mukaan ja tämän pyynnöstä käyneet keskustelemassa työntekijöiden kanssa vieden heille työnantajan viestiä työrauhan palauttamisesta. Näin he olivat C:lle kertoneet toimineensa. C:n mukaan he olivat siten noudattaneet neuvottelujärjestystä tehtaalla ja suorittaneet työnantajan heille osoittamaa tehtävää. C itse oli puolestaan soittanut tuotannosta vastaavalle työnjohtaja K:lle selvittääkseen olivatko tehtaan työntekijät tehneet työtehtäviään. K oli kertonut, että henkilöstö oli lakossa. C oli itsekin käynyt putkikonehallissa kiertämässä ja havainnut töiden keskeytyneen. Vuorossa oli ollut 21 työntekijää. Työtaistelu oli päättynyt viimeiseen työmaapalaveriin luottamushenkilöiden kanssa, jolloin B oli ilmoittanut, että työrauha oli palautunut tehtaalle. Ulkopuolinen siivouspalvelu ei ollut poistunut tehtaalta. Kumpikaan, B tai A, eivät olleet suorittaneet varsinaisia työtehtäviään lakon aikana. He olivat olleet tuolloin työvuorossa.

Tehtaan tuotantolinjan toiminnasta laadittiin vuororaportti, jolla muun ohessa seurattiin linjan kulkua. Raportti asetettiin aina kaikkien nähtäville ja työntekijät saivat pyytää siihen korjauksia. Kyseistä aamuvuoroa koskevan raportin (V1) oli laatinut ja hyväksynyt K. Raporttiin oli merkitty, että vuoro oli alkanut normaalisti kello 6 ja se oli keskeytynyt kello 7.23 ja 8.54 väliseksi ajaksi lakon vuoksi. C oli ilmoittanut työtaistelutoimenpiteestä esimiehilleen ja Teknologiateollisuus ry:lle.

C on vielä kertonut, että lakkoon osallistuneista työntekijöistä oli kerätty nimilista, joka oli toimitettu palkanlaskentaan palkan pidättämiseksi. Myös B:ltä ja A:lta oli virheellisesti pidätetty palkka vastoin aiemmin noudatettua käytäntöä, koska C ei ollut tarkistanut nimilistaa. Asia oli korjattu myöhemmin kesäkuun palkan yhteydessä.

Kirjallisena todisteena on esitetty pääluottamusmies F:n laatima 8.2.2013 päivätty erimielisyysmuistio (K2). Muistiossa on ollut vain työntekijäpuolen kanta asiaan. Muistiosta ilmenee, että työntekijäpuoli on kiistänyt, että kyseessä olisi ollut lakko. Muistion mukaan työntekijät olivat pyytäneet luottamushenkilöitä neuvottelemaan työnantajan kanssa siitä, oliko lomautusten aikana voitu käyttää ulkopuolista työvoimaa. Työntekijäpuolen neuvottelijat olivat muistion mukaan käyneet neuvottelujen välissä antamassa tilannetietoa työntekijöille, jotka olivat olleet tekemässä esivalmistelutöitä putkilinjalla alkavaan koonvaihtoon. Neuvottelijat olivat jatkaneet uudelleen neuvotteluja työnantajan kanssa ja neuvottelun tuloksena työntekijäpuolen neuvottelijat olivat muistion mukaan saaneet taattua työrauhan tehtaalla. Työntekijäpuolen kantana muistiossa on esitetty, että työnantaja on pidättänyt perusteettomasti työntekijöiden ja heidän pääneuvottelijoidensa 1,5 tunnin palkan maanantailta 28.1.2013.

Työtuomioistuimen johtopäätökset

Työtuomioistuin toteaa ensinnäkin, että C:n kertomuksella on tullut näytetyksi tehtaan työntekijöiden olleen lakossa 28.1.2013 puolentoista tunnin ajan noin kello 9 asti. Lakon syynä on ollut ulkopuolisen siivoustyövoiman käyttö tehtaalla.

Kannevaatimuksen keskeisenä kiistämisen perusteena on esitetty se, että varapääluottamusmies B ja työsuojeluvaltuutettu A eivät ole työtaistelun aikana tehneet työsopimuksensa mukaisia työtehtäviä eikä B ole myöskään pääluottamusmiehen sijaisena toimien pyrkinyt palauttamaan työrauhaa luottamustoimeensa liittyvien velvoitteiden mukaisesti. A:n osalta on tuotu myös esiin, ettei tällä työsuojeluvaltuutettuna ole ollut ylipäänsä mitään työehtosopimuksen mukaista roolia työrauha-asian selvittelyssä tai muutakaan perustetta olla työskentelemättä kyseisenä aikana.

B:n osalta työtuomioistuin toteaa seuraavaa.

Teknologiateollisuuden työehtosopimuksen osana noudatetun luottamusmiessopimuksen 6 §:n mukaisesti luottamusmies edustaa ammattiosastoa työehtosopimuksen ja työlainsäädännön soveltamista koskevissa asioissa ja yleensä työnantajan ja työntekijän välisiin suhteisiin liittyvissä kysymyksissä. Luottamusmies osallistuu tarvittaessa työnantajan ja työntekijän välillä syntyvien erimielisyyskysymysten selvittämiseen. Luottamusmies myös vastaa ammattiosaston edustajana työrauhan ylläpitämisestä ja edistämisestä työehtosopimusjärjestelmän edellyttämällä tavalla.

Asiassa on tullut selvitetyksi, että lakon johdosta on kello 8 ja 9 välisenä aikana järjestetty työnantaja- ja työntekijäpuolen välillä kolme työmaapalaveria, joissa myös B on luottamusmiesasemansa vuoksi ollut läsnä. Tehtaanjohtaja C on kertomansa mukaan pyytänyt B:tä ja A:ta keskustelemaan lakossa olleiden työntekijöiden kanssa työtaistelun lopettamiseksi. Näin he ovat C:n käsityksen mukaan myös toimineet, ja tätä tukee myös työntekijäpuolen erimielisyysmuistioon kirjaama. Keskusteluilla voidaan olettaa olleen vaikutusta, koska työntekijät ovat palanneet työtehtäviinsä noin kello 9, vaikka työnantaja ei ole suostunut heidän vaatimuksiinsa ulkopuolisen työvoiman poistamisesta tehtaalta. B:n on katsottava toimineen asiassa luottamusmiessopimuksessa sovitulla tavalla suorittaen niitä tehtäviä, jotka luottamusmiehelle tällaisessa erimielisyystilanteessa kuuluvat. C on kertomansa mukaan itsekin osoittanut B:n näihin tehtäviin. Työnantaja on siten menetellyt työehtosopimuksen 8 §:n vastaisesti jättämällä maksamatta B:n palkan 1,5 tunnin osalta palkanmaksupäivänä 7.2.2013.

A:n osalta työtuomioistuin toteaa seuraavaa.

A on toiminut yhtiössä työsuojeluvaltuutettuna. Teknologiateollisuus ry:n neuvottelujohtaja J on työtuomioistuimessa kuultuna todennut, että luottamusmiestä koskevia työehtosopimusmääräyksiä ei sovelleta työsuojeluvaltuutettuun eikä tällaisesta voida esimerkiksi paikallisesti sopia. Työsuojeluvaltuutetun rooli määräytyy lain perusteella eikä hänen tehtäviinsä kuulu työrauhan turvaaminen. C:n kertomuksella on kuitenkin tullut selvitetyksi, että A on työsuojeluvaltuutettuna kuulunut tehtaalla toimineeseen tes-neuvottelukuntaan ja että työsuojeluvaltuutettu on tyypillisesti ollut tämän tilanteen kaltaisissa neuvottelutilanteissa mukana selvittämässä asiaa. Työtuomioistuin toteaa, että palkanmaksun kannalta onkin olennaista se, että A on ollut kyseisessä tilanteessa työnantajan käytettävissä ja tämän hänelle osoittamissa tehtävissä, minkä C on itsekin työtuomioistuimessa kuultuna todennut. Työnantaja on siten menetellyt työehtosopimuksen 8 §:n vastaisesti jättämällä maksamatta A:n palkan 1,5 tunnin osalta palkanmaksupäivänä 7.2.2013.

Edellä lausutuin perustein ensimmäinen kannevaatimus on hyväksyttävä.

Kannevaatimus 2

Riidanalainen kysymys

Riitaa on vielä siitä, onko työnantaja vastoin työehtosopimusmääräyksiä kieltäytynyt aloittamasta neuvottelujärjestyksen mukaisia paikallisia erimielisyysneuvotteluja.

Työehtosopimuksen 31 §:ssä on sovittu muun ohella, että työehtosopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskeva erimielisyys on pyrittävä ratkaisemaan työpaikalla käytävin neuvotteluin. Jos asia koskee luottamusmiehen toimialueen työntekijöitä yleisesti, voidaan neuvottelut aloittaa suoraan luottamusmiehen ja työnantajan edustajan välillä. Neuvottelut on aloitettava ensi tilassa ja viimeistään viikon kuluessa neuvotteluesityksen tekemisestä. Välitöntä ja nopeaa ratkaisua vaativan erimielisyyden selvittely on aloitettava heti, kun se on ilmaantunut. Neuvottelut on käytävä viivyttelemättä. Erimieliseksi jäädystä asiasta laaditaan yhteinen muistio, jossa on määritelty erimielisyyden kohteena oleva asia sekä selostettu osapuolten perustellut kannat. Muistio laaditaan kahtena kappaleena, yksi kumpaakin liittoa varten. Pääluottamusmies ja työnantajan edustaja allekirjoittavat muistion.

Tapahtumista esitetty selvitys

Tehtaanjohtajana toiminut C on kertonut, että pääluottamusmies F oli ollut sairauslomalla edelleen tiistain 29. ja keskiviikon 30.1.2013. Käytäntönä oli, että varapääluottamusmies toimi tällöin sijaisena, tosin C ei ole tiennyt, oliko F ilmoittanut B:lle olleensa poissa. B ei ollut tehnyt työnantajalle neuvotteluesitystä erimielisyysneuvottelujen käymiseksi. Sen sijaan F oli 28. tai 29.1.2013 ollut yhteydessä C:hen lakkoon liittyen joko puhelimitse tai paikan päällä, ja C oli F:n aloitteesta keskustellut hänen kanssaan siitä, tehdäänkö asiasta erimielisyysmuistio. F oli ollut sillä kannalla, että muistio tehtäisiin. C oli 30.1.2013 lähettänyt F:lle vastaukseksi sähköpostiviestin (K1), jossa hän oli todennut, ettei työnantaja aikonut laatia muistiota. C on kertonut, ettei hänen tarkoituksenaan ollut ollut kieltäytyä paikallisneuvotteluista, vaan työntekijäpuoli olisi voinut halutessaan laatia muistion. Tehtaalla käytäntönä oli, että kumpi tahansa osapuoli saattoi laatia erimielisyysmuistion ja että toisen osapuolen kanta merkittiin siihen jälkikäteen. F:n kanssa asiaan ei kuitenkaan ollut enää palattu. C:lle oli tullut yllätyksenä, että työntekijäpuoli oli laatinut asiasta erimielisyysmuistion, joka oli toimitettu suoraan liitoille ilman työnantajan vastinetta ja allekirjoitusta.

Kirjallisena todisteena on esitetty tehtaanjohtaja C:n 30.1.2013 lähettämä sähköpostiviesti pääluottamusmies F:lle (K1). Viestissään C on todennut muun ohella seuraavaa. ”Ilmoitin asiasta työnantajaliittoon ja asia mennee aikanaan työkkäriin käsiteltäväksi. Lakkoon osallistuneelta henkilöstöltä pidätetään 1,5 tunnin palkka. --- Erimielisyysmuistiota maanantain työtaistelusta emme tule tekemään.”

Työtuomioistuimen johtopäätökset

Asiassa on C:n kertomuksella tullut selvitetyksi, että pääluottamusmies F on 28. tai 29.1.2013 ollut yhteydessä C:hen maanantain 28.1.2013 tapahtumien johdosta. F:n aloitteesta on tuolloin tullut puheeksi erimielisyysmuistion tekeminen, ja F:n kannan mukaan muistio olisi tullut tehdä. Vastauksena tähän C on 30.1.2013 lähettänyt F:lle sähköpostin, jossa hän on todennut, että ”erimielisyysmuistiota maanantain työtaistelusta emme tule tekemään.” F on 8.2.2013 laatinut työntekijäpuolen kannan sisältävän erimielisyysmuistion (K2), joka on toimitettu liittoihin. Työntekijäpuolen kantana on esitetty, että työnantaja on pidättänyt perusteettomasti työntekijöiden ja heidän pääneuvottelijoidensa 1,5 tunnin palkan maanantailta 28.1.2013.

Työnantajapuolen keskeinen väite on se, että F ei ole voinut esittää työnantajalle työehtosopimuksen 31 §:ssä tarkoitettua neuvotteluesitystä, koska hän on tapahtuma-aikana ollut sairauslomalla ja hänen sijaisenaan on toiminut varapääluottamusmies B. Teknologiateollisuus ry:n neuvottelujohtajana toimineen J:n kertomuksesta on ilmennyt, että työehtosopimuksen mukaan varaluottamusmieheen sovelletaan pääluottamusmiestä koskevia määräyksiä silloin, kun hän hoitaa pääluottamusmiehen tehtäviä tämän ollessa estynyt, eivätkä he voi suorittaa luottamusmiestehtäviä samanaikaisesti. Työtuomioistuin toteaa, että C on F:n sairauslomasta huolimatta ja siitä tietoisena kuitenkin hyväksynyt tämän neuvotteluosapuoleksi käymällä tämän kanssa erimielisyysmuistion tekemistä koskevaa keskustelua ja lähettämällä itse F:lle sähköpostin, jossa on kieltäytynyt erimielisyysmuistion tekemisestä. Myös F itse on hyväksynyt menettelyn. Työtuomioistuin katsoo, että työnantajalle on annettu neuvotteluesitys työehtosopimuksen 31 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla.

F on edellä selostetusti esittänyt C:lle erimielisyysmuistion tekemistä, mistä C on sähköpostiviestissään kieltäytynyt. Työtuomioistuimessa kuultuna hän on kertonut, että hänen tarkoituksenaan ei ole ollut kieltäytyä erimielisyysneuvotteluista, vaan työntekijäpuoli olisi voinut halutessaan laatia muistion, johon työnantajapuolen kanta olisi kirjattu jälkikäteen. Tämä tarkoitus ei kuitenkaan ole käynyt ilmi vastauksessa F:lle, eikä asiaan ole palattu. Kun työnantaja on tällä tavoin jättäytynyt passiiviseksi asiassa neuvotteluesityksen saatuaan, sen on katsottava laiminlyöneen noudattaa työehtosopimuksen 31 §:ssä sovittua neuvottelujärjestystä (ks. myös TT 2018:113). Sinänsä myöskään työntekijäpuoli ei ole toiminut asiassa aktiivisesti eikä toimittanut kantaansa asiaan työnantajalle muistion laadittuaan, vaikka C:n kertomuksesta ilmenevin tavoin tehtaalla on ollut käytäntönä, että toisen osapuolen kanta merkitään muistioon jälkikäteen. Tähän nähden työnantajan menettelyä ei voida pitää kovin moitittavana.

Kannevaatimus 3

Asiassa on edellä mainituin tavoin selvitetty, että yhtiö on rikkonut työehtosopimuksen palkkaa koskevaa 8 §:n määräystä jättäessään maksamatta B:lle ja A:lle työtaistelun ajalta palkan sekä neuvottelujärjestystä koskevaa 31 §:n määräystä, kun sen menettelyn johdosta paikalliset erimielisyysneuvottelut ovat jääneet käymättä. Tältä osin edellä on katsottu, että työntekijäpuolen omankin passiivisuuden vuoksi työnantajan menettelyä ei voida pitää kovin moitittavana. Yhtiön olisi kuitenkin perustellusti pitänyt tietää rikkovansa työehtosopimuksen määräyksiä, ja se on siten tuomittava hyvityssakkoon. Sakon määrässä otetaan huomioon myös se, että yhtiö on sittemmin oikaissut menettelynsä palkanmaksun suhteen maksamalla aiemmin helmikuussa 2013 pidättämänsä puolentoista tunnin palkan kesäkuussa 2013.

Kannevaatimus 4

Teknologiateollisuus ry on helmikuussa 2013 tullut tietoiseksi yhtiön menettelystä jättää maksamatta 1,5 tunnin palkka B:lle ja A:lle maanantaiaamulta 28.1.2013. Asiasta on neuvoteltu siitä lukien (K2–K4). Huolellisesti toimien liiton olisi tullut havaita palkan pidättämisen perusteettomuus. Sen sijaan se on asettunut tukemaan yhtiön menettelyä eikä ole ryhtynyt toimenpiteisiin asian korjaamiseksi. Se seikka, että yhtiö on myöhemmin C:n kertomin tavoin itse korjannut tekemänsä virheen ja kesäkuussa 2013 maksanut B:lle ja A:lle heiltä pidättämänsä palkan, ei ole poistanut työnantajaliiton valvontavastuuta tätä edeltävältä ajalta.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin mukaan asianosainen, joka häviää asian, voidaan velvoittaa korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan jos asian käsittely jätetään sillensä sen vuoksi, että asianosainen on peruuttanut kanteensa, hänen on korvattava vastapuolensa kulut, jollei ole erityistä syytä määrätä korvausvelvollisuudesta toisin.

Kanteessa on esitetty alun perin kuusi vaatimusta. Suoritusvaatimukset on hylätty vanhentuneina välituomiolla TT 2021:56. Välituomion antamisen jälkeen kantaja on peruuttanut kanteen siltä osin kuin kanteessa oli B:n ja A:n lisäksi kyse 17 muusta työntekijästä, joille 1,5 tunnin palkka oli niin ikään jätetty maksamatta sekä siltä osin kuin kyse oli tulospalkkion maksamatta jättämisestä. Kanne on jätettävä näiltä osin sillensä. Muutoin kanne on hyväksytty.

Asiassa on siten esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi. Hyväksytyt vaatimukset ovat olleet keskeinen osa kannetta eikä niitä voida pitää merkitykseltään vain vähäisinä. Toisaalta sekä suoritusvaatimusten vanhenemista koskeva oikeudellinen kysymys että tulospalkkiota koskeva työehtosopimuksen tulkintakysymys ovat myös olleet asiassa merkityksellisiä. Näiltä osin kanne on hylätty tai jätetty sillensä. Teknologiateollisuuden laskusta ilmenee, että välittömästi välituomiolla hylättyihin suoritusvaatimuksiin ja kantajan peruuttamiin kannevaatimuksiin on kohdistunut 20,75 työtuntia, kun työtunteja on ollut kaikkiaan yhteensä 68. Hylättyihin ja sillensä jätettyihin vaatimuksiin vastaaminen ei siten ole muodostanut merkittävää osaa Teknologiateollisuuden oikeudenkäyntikuluista.

Asian lopputulokseen nähden työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, että asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin:

3. velvoittaa X Oy:n suorittamaan Teollisuusliitto ry:lle työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoa 4.000 euroa ja

4. velvoittaa Teknologiateollisuus ry:n suorittamaan Teollisuusliitto ry:lle valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoa 3.000 euroa.

Asianosaiset velvoitetaan pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Kanne jätetään sillensä kantajan peruuttamilta osin.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Outi Anttila puheenjohtajana sekä Riitta Kiiski, Tuomas Aarto, Anna Lavikkala, Satu Tähkäpää ja Patrik Stenholm jäseninä. Valmistelija on ollut Meeri Julmala.

Tuomiosta on äänestetty.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto:

Jäsen Lavikkala, jonka lausuntoon jäsenet Aarto ja Kiiski yhtyivät, lausui:

Olen muutoin enemmistön kanssa samaa mieltä, mutta oikeudenkäyntikuluista lausun seuraavaa.

Asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa on ratkaistu kantajan ja osa vastaajien hyväksi. Vastaajien oikeudenkäyntikululaskun mukaan välituomiolla 15.6.2021 hylättyihin vaatimuksiin (kohdat 2 ja 6) sekä kantajan peruuttamiin, 17 työntekijää koskeviin vaatimuksiin (kohta 1) on välittömästi käytetty 20,75 tuntia, minkä lisäksi osa laskun muista noin 40 tunnista on katsottava kohdistuneen myös näihin hylättyihin tai peruutettuihin vaatimuksiin. Näin ollen sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, ei voida katsoa olevan vain vähäinen merkitys asiassa.

Asiassa on syytä velvoittaa kantaja korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikuluista 4.500 euroa (alv 0).