TT 2021:7

Sovellettavan työehtosopimuksen liitteenä olevassa pöytäkirjassa oli sovittu työmarkkinakeskusjärjestöjen vuonna 2016 tekemän kilpailukykysopimuksen mukaisesta vuosittaisen työajan pidentämisestä. Asiassa oli kysymys siitä, oliko työnantaja voinut määrätä osittaisella hoitovapaalla olleelle työntekijälle työajan pidennystunteja kyseisen pöytäkirjan niin sanotun perälautamääräyksen perusteella sopimatta asiasta erikseen työntekijän kanssa.

Tuomiossa katsottiin, että työnantajalla ei ollut oikeutta yksipuolisesti muuttaa osittaista hoitovapaata koskevan sopimuksen työaikaehtoa työehtosopimuksen perälautamääräyksen perusteella. Osittaisesta hoitovapaasta ja sen muuttamisesta tuli työsopimuslain pakottavien säännösten mukaisesti sopia työnantajan ja työntekijän kesken. Sovittaviin asioihin kuului muun muassa lyhennetyn työajan pituus. Työehtosopimusosapuolet eivät olleet voineet pätevästi sopia siitä, että työnantajalla olisi yksipuolinen oikeus muuttaa osittaista hoitovapaata koskevan sopimuksen työaikaehtoa työehtosopimuksen perusteella.

Koska yhtiö oli toiminut asiassa työnantajaliitolta saamiensa ohjeiden mukaisesti, sen ei katsottu tietensä rikkoneen työehtosopimusta. Työnantajaliiton olisi sen sijaan tullut asiaa liittojen välillä neuvoteltaessa ymmärtää ryhtyä toimenpiteisiin virheellisen tulkintakäytännön oikaisemiseksi. Kun työnantajaliitto ei ollut toiminut näin, liitto oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa ja se tuomittiin hyvityssakkoon.

KANTAJA

Teollisuusliitto ry

VASTAAJAT

Teknologiateollisuus ry

X Oy

ASIA

Työaika

Vireille 19.2.2019

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 9.1.2020

Pääkäsittely 17.9.2020

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Teollisuusliitto ry:n ja Teknologiateollisuus ry:n välillä 1.11.2016–31.10.2017 voimassa olleen teknologiateollisuuden työehtosopimuksen liitteenä oleva pöytäkirja työmarkkinakeskusjärjestöjen vuonna 2016 tekemän kilpailukykysopimuksen mukaisesta vuosittaisen työajan pidentämisestä on sisältänyt muun ohella seuraavat määräykset:

2. Säännöllisen työajan pituus ja sen järjestäminen

Säännöllisen työajan pituus määräytyy ja sen järjestäminen toteutetaan työehtosopimusmääräysten ohella noudattaen tämän pöytäkirjan määräyksiä.

---

4. Paikallinen sopiminen työajan pidentämisestä

Vuosittaista työaikaa tulee pidentää 1.1.2017 alkaen paikallisesti sovittavalla tavalla (TES 44 luku) kokoaikaisessa työssä 24 tunnilla vuosittaista ansiotasoa muuttamatta.

Osa-aikatyötä tekevän työntekijän vuosittainen työajan pidentäminen vuosittaista ansiotasoa muuttamatta toteutetaan työnantajan ja työsopimuksen osapuolena olevan työntekijän välisellä sopimuksella. Jos työpaikalla on yleisesti käytössä jokin tietty osa-aikatyön järjestely, toteutetaan työajan pidentäminen paikallisesti sopien (TES 44 luku). Työajan pidentäminen suhteutetaan samassa suhteessa kuin osa-aikaisuus on täyteen työaikaan.

Paikallinen sopimus tehdään työehtosopimuksen 44 luvun mukaan edellä mainituissa tapauksissa työnantajan ja pääluottamusmiehen välillä, jos työpaikalle on pääluottamusmies valittu.

---

Työajan pidentäminen ellei paikallista sopimusta tehdä

A. Päivä- ja kaksivuorotyö

Työnantaja toteuttaa kalenterivuoden aikana vuosittaisen työajan pidentämisen 24 tunnilla ja osa-aikatyötä tekevän työntekijän täyteen työaikaan suhteutetulla määrällä osoittamalla työntekijälle käytössä olevan työtuntijärjestelmän lisäksi säännöllistä työaikaa enintään 8 tuntia päivässä yhdelle lauantaivapaapäivälle ja muutoin enintään 2 tuntia työpäivänä. Edellä tarkoitettu lauantai ei kuitenkaan voi olla arkipyhä, arkipyhäviikon lauantai eikä työajan tasaamisvapaapäivä. Työnantajan on noudatettava työtuntijärjestelmän muuttamista koskevaa ilmoitusaikaa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

X Oy:n ja työntekijöiden pääluottamusmiehen välillä laadittu paikallinen sopimus työajan pidentämisestä on tullut voimaan 1.1.2017 ja sisältänyt muun ohella seuraavan määräyksen:

Osa-aikatyötä tekevän työajan pidentäminen toteutetaan suhteessa täyteen työaikaan sopimuksen mukaisten keskimääräisten viikkotuntien mukaan laskettuna. Näissä tapauksissa osa-aikainen sopii itse työajan pidennyksestä ja osapuolet huolehtivat, että sovitaan niin, että osa-aikaisuuden peruste säilyy.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

A on työskennellyt X Oy:n palveluksessa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa 2.1.1990 alkaen. A on ollut työnantajan kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella osittaisella hoitovapaalla muun muassa siten, että ajalle 1.4.2016–31.7.2017 sovittu säännöllinen työaika on ollut neljänä päivänä viikossa 7,5 tuntia päivässä ja 30 tuntia viikossa, ja 1.8.2017 lukien viitenä päivänä viikossa kuusi tuntia päivässä ja 30 tuntia viikossa. Muut työehdot osittaisten hoitovapaiden aikana ovat määräytyneet A:n toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen perusteella (pro rata). A:lla, kuten muillakin yhtiön työntekijöillä, on ollut liukuva työaika, jonka puitteissa hän on voinut määrittää päivittäisen työaikansa alkamis- ja päättymisajan.

Työmarkkinoiden keskusjärjestöt ovat 29.2.2016 sopineet kilpailukykysopimuksesta, jonka tarkoituksena on ollut parantaa suomalaisten yritysten kilpailukykyä ja siten luoda uusia työpaikkoja. Sopimuksessa on muun ohella sovittu työntekijöiden vuosittaisen työajan pidentämisestä 24 tunnilla vuosittaista ansiotasoa muuttamatta.

Teollisuusliitto ry ja Teknologiateollisuus ry ovat sopineet 1.11.2016–31.10.2017 voimassa olleen teknologiateollisuuden työehtosopimuksen liitteenä olevassa pöytäkirjassa kilpailukykysopimuksen mukaisesta vuosittaisen työajan pidentämisestä. Pöytäkirjan mukaan vuosittaista työaikaa tulee pidentää 1.1.2017 alkaen paikallisesti sovittavalla tavalla (TES 44 luku) kokoaikaisessa työssä 24 tunnilla vuosittaista ansiotasoa muuttamatta. Osa-aikatyötä tekevän työntekijän vuosittainen työajan pidentäminen vuosittaista ansiotasoa muuttamatta toteutetaan työnantajan ja työsopimuksen osapuolena olevan työntekijän välisellä sopimuksella. Jos työpaikalla on yleisesti käytössä jokin tietty osa-aikatyön järjestely, toteutetaan työajan pidentäminen paikallisesti sopien (TES 44 luku). Työajan pidentäminen suhteutetaan samassa suhteessa kuin osa-aikaisuus on täyteen työaikaan.

Pöytäkirjan niin sanotun perälautamääräyksen (4.A kohta) mukaisesti jos paikallista sopimusta ei tehdä, työnantaja toteuttaa kalenterivuoden aikana vuosittaisen työajan pidentämisen 24 tunnilla ja osa-aikatyötä tekevän työntekijän täyteen työaikaan suhteutetulla määrällä osoittamalla työntekijälle käytössä olevan työtuntijärjestelmän lisäksi säännöllistä työaikaa enintään 8 tuntia päivässä yhdelle lauantaivapaapäivälle ja muutoin enintään 2 tuntia työpäivänä.

Työnantaja ja A eivät ole sopineet työehtosopimuksen mukaisesta vuosittaisen työajan pidentämisestä mitään. Työnantaja on siirtänyt niin sanotut kiky-tunnit eli yhteensä 18 tuntia A:n liukumasaldoon miinustunneiksi. A ei ole tehnyt liukumasaldosta vähennettyjä kiky-tunteja.

Erimielisyys vallitsee siitä, onko osittaisella hoitovapaalla olevalle A:lle voitu määrätä työajan pidennystunteja vuosittaista työajan pidentämistä koskevan pöytäkirjan niin sanotun perälautamääräyksen (4.A kohta) perusteella.

KANNE

Vaatimukset

Teollisuusliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että X Oy ei ole voinut yksipuolisesti määrätä osittaisella hoitovapaalla olevalle A:lle työajan pidennystunteja,

- vahvistaa, että X Oy on menetellyt työehtosopimuksen osana olevan paikallisen sopimuksen ja työehtosopimuksen osana olevan vuosittaista työajan pidentämistä koskevan pöytäkirjan kohdan 4 vastaisesti määrätessään yksipuolisesti osittaisella hoitovapaalla olevalle A:lle työajan pidennystä 18 tuntia lisäämällä tunnit miinustunteina A:n liukumasaldoon,

- tuomitsee X Oy:n hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

- tuomitsee Teknologiateollisuus ry:n hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ja

- velvoittaa Teknologiateollisuus ry:n ja X Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Teollisuusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 24.356,50 eurolla korkoineen.

Perusteet

Menettelyn työehtosopimuksen vastaisuus

Koska A ja työnantaja eivät ole sopineet työajan pidentämisestä, työajan pidennystä ei ole voitu toteuttaa.

Työnantaja on ensin määrännyt A:n työhön arkipyhänä eli helatorstaina, kuten oli sovittu kokoaikaisten työntekijöiden osalta paikallisessa sopimuksessa. A:n kieltäydyttyä tästä työnantaja on siirtänyt nämä tunnit sekä muut niin sanotut kiky-tunnit eli yhteensä 18 tuntia A:n liukumasaldoon miinustunneiksi. Työnantaja ei ole yrittänytkään sopia asiasta A:n kanssa.

Työnantaja ei ole voinut paikallisen sopimuksen tai työehtosopimuksen osana noudatettavan vuosittaista työajan pidentämistä koskevan pöytäkirjan ja sen perälautamääräyksen nojalla määrätä osittaisella hoitovapaalla olevalle A:lle työajan pidennystä. Pääluottamusmiehellä ei olisi ollut edes valtuuksia tehdä sellaista paikallista sopimusta, jonka mukaan työnantaja voisi määrätä kiky-tunteja osa-aikaiselle työntekijälle, jolla on yksilöllinen sopimus työajasta. Työnantaja on sitoutunut paikallisessa sopimuksessakin sopimaan osa-aikaisen työntekijän kanssa työajan pidennyksestä ja että sovittaessa huolehditaan, että osa-aikaisuuden peruste säilyy. Määrätessään työajan pidennyksen A:lle A:n osa-aikaisuuden peruste ei säilynyt.

Pöytäkirjan 4A kohdan mukainen perälautamääräys koski ainoastaan tilanteita, joissa työpaikalla oli käytössä kollektiivisesti osa-aikatyö. Sen sijaan perälautamääräys ei koskenut tilanteita, joissa kyse oli yksilöllisestä työajan sopimuksesta. Työnantaja ei voi rikkoa A:n kanssa solmimaansa osatyöaikasopimusta määräämällä yksipuolisesti työajan pidennyksen A:lle. Työehtosopimusosapuolten tarkoituksena ei ole ollut sopia, että perälautamalli syrjäyttäisi yksilöllisesti sovitun osa-aikatyöjärjestelyn tilanteessa, jossa työajan pidentämisestä ei ole sovittu. Näin ei työajan pidennyksiä koskevia määräyksiä ole myöskään sovellettu.

Mikäli työajan pidentäminen katsottaisiin lähtökohtaisesti mahdolliseksi osittaisella hoitovapaalla olleen A:n kohdalla, työnantaja on joka tapauksessa menetellyt paikallisen sopimuksen ja työehtosopimuksen vastaisesti määrätessään työajan pidennyksen yksipuolisesti lisäämällä miinustunteja A:n liukumasaldoon. Joka tapauksessa tämän väärän menettelytavan takia työnantaja ei ole voinut teettää A:lla kiky-tunteja.

Edullisemmuussääntöä ei ole poissuljettu

Työehtosopimuksessa ei ole sovittu edullisemmuussäännön poissulkemisesta. Jos näin olisi sovittu, sen olisi tullut ilmetä selvästi työehtosopimuksen sanamuodosta. Etusijajärjestys väistyy, koska osittaista hoitovapaata koskevassa sopimuksessa on sovittu A:lle työehtosopimusta edullisemmasta ehdosta. Näin ollen edullisemmuussäännön mukaisesti tulee noudattaa A:n ja työnantajan tekemää sopimusta osittaisesta hoitovapaasta.

Osittaista hoitovapaata koskevan sopimuksen työaikaa koskevaan ehtoon ei ole voitu puuttua taannehtivasti. A:n kanssa on tehty sopimus osittaisesta hoitovapaasta 14.11.2013, jonka perusteella hän on ollut hoitovapaalla 1.1.2014 lukien. Työehtosopimus on tullut voimaan 1.1.2017 eikä se ulotu taannehtivasti osittaista hoitovapaata koskevaan sopimukseen.

Perhevapaan toteutumisen vaarantuminen

A ja työnantaja eivät olisi käytännössä edes voineet sopia työajan pidentämisestä, koska tällöin A:n osa-aikaisuuden peruste (sopimus osittaisesta hoitovapaasta) ei olisi säilynyt. A ei olisi voinut työskennellä yhtenäkään viikkona yli 30 tuntia menettämättä osittaista hoitorahaa ja vaikeuttamatta lapsenhoitojärjestelyjä. A ei työskennellyt yhtenäkään viikkona yli 30 tuntia.

A:n työajaksi ei ollut sovittu keskimäärin 30 tuntia viikossa. Hänellä oli sopimansa perusteella oikeus kuuden tunnin työpäivään ja 30 tunnin työviikkoon. Käytännössä A on tullut töihin kello 6 ja työskennellyt siitä alkaen 6 tuntia päivässä. A:n työaika ei käyttäytynyt tosiasiallisesti kuten keskimääräinen työaika osittaisen hoitovapaan aikana. A ei työskennellyt koskaan yli 7,5/6 tuntia päivässä. Koska A ei voinut lastenhoitojärjestelyiden vuoksi pidentää työpäivää, miinustunnit vähennettiin A:n palkasta. Työajan pidennyksen toteuttaminen ei olisi ollut käytännössä mahdollista ilman, että 30 tuntia viikossa ylittyy. Työajan pidentäminen vaaransi siten hänen perhevapaansa toteutumisen. A ei ollut saanut Kelalta varmistusta, että työajan pidennys ei johtaisi hänen osittaisen hoitorahansa menettämiseen. A ei ollut tosiasiassa menettänyt osittaista hoitorahaansa työajan pidennyksen vuoksi, koska hän ei ollut tehnyt työajan pidennystunteja. Hän ei ollut yhtenäkään viikkona työskennellyt yli 30 tuntia, vaan hänen tuntisaldossaan on edelleen 18 miinustuntia.

Kun työaika ylittää 6 tuntia, työajan seuranta lisää puolen tunnin ruokatauon työpäivään. Riippumatta siitä, käyttääkö ruokatunnin ruokailuun vai työntekoon, tuntisaldo alkaa karttua vasta 6,5 tunnin jälkeen. Näin ollen tehdäkseen kiky-tunteja pois esimerkiksi puoli tuntia päivässä A:n työpäivä olisi tosiasiassa pidentynyt yhdellä tunnilla, mikä olisi vaarantanut hänen perhevapaansa toteutumisen.

A:lla on kuukausipalkka, joka käsittää myös arkipyhät, vaikka arkipyhänä ei tosiasiassa työskennellä. Riippumatta siitä, onko arkipyhä vai ei, A saa saman kuukausipalkan ja hänen tuntisaldonsa pysyy samana. Kela ilmoitti laskevansa arkipyhät työpäivän veroisiksi, koska arkipyhä oli A:lle palkallinen vapaapäivä ja se katsottaisiin työajaksi. Arkipyhät eivät vastaajan väittämin tavoin ole voineet mahdollistaa työajan pidennyksen toteuttamista ilman, että 30 tunnin viikkotyöaika olisi ylittynyt.

Menettelyn vanhempainvapaadirektiivin 2010/18 vastaisuus

Osittaisella hoitovapaalla olevalle ei voida määrätä työajan pidennystä vaarantamatta vanhempainvapaadirektiivin tarkoitusta. Työnantajan tulkinta, jonka mukaan työajan pidennys voitaisiin määrätä osittaisella hoitovapaalla olevalle työntekijälle, olisi vanhempainvapaadirektiivin vastainen. Tällainen työehtosopimusmääräys olisi mitätön, koska työehtosopimusosapuolet eivät voisi ylipäätään tehdä sopimusta, joka olisi vanhempainvapaadirektiivin vastainen. Tällainen työehtosopimuksen määräys johtaisi käytännössä siihen, että vanhempainlomien käyttäminen ei olisi niin houkuttelevaa. Lisäksi direktiivin tarkoitus eli työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen joustavoittaminen vesittyisi, ja menettelyllä loukattaisiin puitesopimuksella tavoiteltua pyrkimystä työelämän joustavuuteen. Työnantajapuolen mukainen tulkinta muun ohella vaikeuttaisi lapsenhoitojärjestelyjä.

Menettelyn työsopimuslain ja tasa-arvolain vastaisuus

Työsopimuslain 4 luvun 5 §:n mukaan osittaisen hoitovapaan muuttamisesta on sovittava. Työnantajalla ei ole työsopimuslain mukaan yksipuolista oikeutta muuttaa osittaista hoitovapaata koskevaa sopimusta. Työehtosopimuksella ei voida pätevästi sopia, että osittaisella hoitovapaalla olevan työaikaa pidennetään osittaista hoitovapaata koskevan sopimuksen mukaisesta työajasta. Tällainen määräys olisi pakottavan työsopimuslain säännöksen vastainen. Työehtosopimuksella tai paikallisella sopimuksella ei voida myöskään pätevästi pakottavan lainsäädännön vastaisesti sopia työnantajalle yksipuolista oikeutta muuttaa osittaista hoitovapaata koskevaa sopimusta. Tällainen määräys olisi mitätön.

Työnantajapuolen tulkinta on myös osittaista perhevapaata käyttäviä kohtaan syrjivä ja siten tasa-arvolain vastainen. Osa-aikaisen perhevapaan valinneet on asetettu heikompaan asemaan vanhemmuuden tai perheenhuoltovelvollisuuden perusteella kokoaikaisen perhevapaan valinneisiin nähden, joita työajan pidennys ei koske ollenkaan sekä suhteessa niihin työntekijöihin, jotka eivät olleet lyhentäneet työaikaansa lastenhoitojärjestelyiden vuoksi. Lisäksi A:ta on kohdeltu epäsuotuisasti myös siihen nähden, mitä hänen kanssaan on sovittu sopimuksessa osittaisesta hoitovapaasta. Verrokiksi käy myös toimen edellinen haltija, eli niin sanottu rinnasteinen verrokki (Macarthys Ltd C-129/79 ja HelHO 24.8.2004 S 02/3924). A:ta voidaan pitää toimen edellisenä haltijana.

A oli yhtiössä ainoa osittaisella hoitovapaalla oleva työntekijä. Tasapuolisen kohtelun velvoite ei anna työnantajalle mahdollisuutta puuttua heikentävästi A:n työsuhteen ehtoihin. Työajan pidentämistä ei voida perustella tasapuolisen kohtelun vaatimuksella.

Työehtosopimuksen tieten rikkominen

Työnantajan olisi tullut havaita rikkovansa sekä paikallista sopimusta että työehtosopimuksen määräyksiä. Paikallisessa sopimuksessa ja työehtosopimuksessa oli varsin selkeästi sovittu, että osa-aikaisten työntekijöiden kohdalla työajan pidennyksestä tulee sopia, mikäli työaikaehto on yksilöllinen. Sana sopiminen on varsin helposti ymmärrettävissä oleva. Työnantaja ei voinut perustellusti olla epätietoinen siitä, mitä sopiminen tarkoittaa. Työnantajan olisi tullut myös ymmärtää, että perhevapaalla olevan työajan pidentäminen määräämällä on paitsi syrjivää, myös vaarantaa perhevapaan toteutumisen sovitun mukaisena.

Asiassa ei ole erityisiä syitä jättää hyvityssakkoa tuomitsematta, eikä hyvityssakon määrän tule olla vähäinen. Työnantaja on rikkonut tietensä työehtosopimusta, kun se on määrännyt yksipuolisesti A:lle työajan pidennyksen sekä toteuttanut työajan pidennyksen työehtosopimuksen vastaisesti laittamalla yksipuolisesti 18 miinustuntia A:n liukumasaldoon. Siitä, että työnantaja ei voi yksipuolisesti määrätä A:lle työajanpidennystä sekä perälautamääräyksen edellyttämästä menettelystä, ei ole voinut olla epäselvyyttä. Työnantaja ei ole voinut vastoin perälautamääräyksen selvää sanamuotoa tulkita perustellusti perälautamääräystä siten, että se teknisesti sallisi saldotuntien vähentämisen. Työnantajan menettely on ollut tietoista, eikä moitittavuus ole vähäistä. Lisäksi kyseessä on iso työnantaja.

Työnantajan menettelystä on aiheutunut A:lle vahinkona 18 miinustuntia liukumasaldossa, joita A:lla ei olisi, jos työnantaja olisi menetellyt työehtosopimuksen mukaisesti. A:n työsuhteen päättyessä miinustunnit vähennetään hänen palkastaan. Mikäli A olisi tehnyt työnantajan määräämät 18 tuntia, hän olisi menettänyt Kelan maksaman osittaisen hoitorahan ja lapsenhoitojärjestelyt olisivat vaikeutuneet. Työnantajan käyttämä työajan pidennystapa ei ollut A:lle sen edullisempi kuin perälaudankaan pidennystapa. Työnantaja ei ollut huolehtinut siitä, että A ei menettäisi osittaista hoitorahaansa ja että hänen osa-aikaisuutensa peruste säilyisi.

Valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Työnantajaliiton olisi tullut ryhtyä viipymättä toimenpiteisiin yhtiön virheellisen menettelyn oikaisemiseksi. Kun näin ei ollut tapahtunut, liitto oli laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa. Työnantajaliitolta voidaan edellyttää, että se on perillä työehtosopimusten tulkintaa ohjaavista pakottavan lain säännöksistä ja direktiiveistä, joista on myös unionin tuomioistuimen sekä työtuomioistuimen tulkintakäytäntöä. Työnantajaliiton olisi viimeistään erimielisyysneuvottelujen jälkeen tullut ymmärtää puuttua jäsenyrityksensä menettelyyn määrätä perhevapaalla olevalle työajan pidennys. Ottaen huomioon paikallisen sopimuksen ja työehtosopimuksen sanamuoto (sopia) sekä pakottavan lainsäädännön määräykset hoitovapaasta sekä lain syrjintäkiellot, jotka estävät työehtosopimuksen tulkitsemisen työnantajapuolen esittämällä tavalla tulkinnan syrjivyydestä johtuen, työehtosopimuksen määräys ei ollut siten tulkinnanvarainen, etteikö työnantajaliitto olisi voinut havaita jäsenyrityksensä virheellistä menettelyä ja puuttua siihen.

VASTAUS

Vastaus

Teknologiateollisuus ry ja X Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Teollisuusliitto ry velvoitetaan korvaamaan Teknologiateollisuus ry ja X Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 15.885 eurolla korkoineen.

Perusteet

Menettelyn työehtosopimuksen mukaisuus

Teknologiateollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavassa työajan pidentämistä koskevan pöytäkirjan 2 kohdassa on sovittu, että säännöllisen työajan pituus määräytyy ja sen järjestäminen toteutetaan työehtosopimusmääräysten ohella noudattaen kyseisen pöytäkirjan määräyksiä.

Työajan pidentämistä koskevien määräysten mukaan niin kokoaikaisten kuin osa-aikaistenkin kohdalla työajan pidentämisen toteuttamisesta voidaan sopia paikallisesti. Pöytäkirjan 4 kohdassa on paikallista sopimista koskevat menettelymääräykset. Kokoaikaisten ja työpaikalla yleisesti käytössä olevien osa-aikatyön järjestelyjen piirissä olevien osa-aikaisten työajan pidennyksestä sovitaan paikallisesti pääluottamusmiehen kanssa työehtosopimuksen 44 luvun määräyksiä noudattaen. Muiden osa-aikaisten, kuten osittaisella hoitovapaalla olevien, työajan pidennyksestä sovitaan työntekijän kanssa. Tämä yksilöllinen sopiminen on myös paikallista sopimista, mutta siinä ei ole tarvinnut noudattaa työehtosopimuksen 44 luvun määräyksiä. Pöytäkirjan 4 kohdan toisessa kappaleessa määrätään, että osa-aikaisen työajan pidentäminen suhteutetaan samassa suhteessa kuin osa-aikaisuus on täyteen työaikaan. Työehtosopimus siis määrää osa-aikaisen työajan pidennyksen määrän (pro rata), mutta sen toteutustavasta on mahdollista sopia paikallisesti.

Pöytäkirjan 4 A kohdan perälautamääräyksessä on määrätty muun muassa siitä, miten osa-aikatyöntekijän työaikaa pidennetään, jos paikallista sopimusta työajan pidentämisestä ei ole tehty. Perälautamääräys on koskenut kaikkia osa-aikatyön tilanteita, joissa kollektiivista tai yksilöllistä paikallista sopimusta ei ole tehty. Sitä ei ole sanamuotonsa mukaan rajoitettu vain niihin kantajan väittämiin tilanteisiin, joissa työpaikalla on käytössä kollektiivisesti osa-aikatyö. Työehtosopimuksessa ei ole sovittu, että jokin tietty työntekijäryhmä olisi työajan pidentämisen ulkopuolella. Työehtosopimuksen sopijaosapuolten tarkoituksena on ollut, että työajan pidentämistä koskevat määräykset, mukaan lukien perälautamääräys, koskevat kaikkia työehtosopimuksen soveltamisalan piirissä olevia työntekijöitä, myös osittaisella hoitovapaalla olevia työntekijöitä. Määräyksiä on myös käytännössä sovellettu näin. Työehtosopimus ei siis mahdollista sitä, että yksilöllisellä osa-aikasopimuksella työskentelevä työntekijä voisi halutessaan jättäytyä kokonaan työajan pidennyksen ulkopuolelle kieltäytymällä sopimasta työajan pidennyksestä työnantajan kanssa.

Kilpailukykysopimuksen tehneet työmarkkinakeskusjärjestöt totesivat työmarkkinoiden johtoryhmässä 18.11.2016 yksimielisesti, että kilpailukykysopimuksessa sovittiin työajan pidennyksestä kaikille työntekijöille. Työajan pidennyksen ja perälautamallin ulottaminen kaikkiin kokoaikaisiin ja osa-aikaisiin työntekijöihin riippumatta osa-aikaisuuden perusteesta toteutti kilpailukykysopimuksen tarkoitusta.

Työnantaja on saanut pidentää A:n työaikaa työehtosopimuksen mukaisen perälaudan perusteella ilman erillistä sopimusta tai suostumusta. Koska A ja työnantaja eivät ole sopineet työajan pidennyksen toteuttamisesta, A:n työaikaa on voitu pidentää vuonna 2017 yhteensä 18 tunnilla osoittamalla säännöllistä työaikaa perälaudan mukaisesti lauantaivapaapäivälle ja työpäiville. Työnantaja on toteuttanut työajan pidennyksen perälaudan mukaisesti. Vaikka työnantajan toteuttama työajan pidennyksen tapa olisi teknisesti eri kuin perälaudassa mainitut tavat, perälaudassa mainittuihin tapoihin verrattuna työtuntien vähentäminen liukumasaldosta on kuitenkin ollut A:n (ja työn ja perheen yhteensovittamisen) kannalta perälaudan pidennystapoja edullisempi pidennystapa, koska A on itse voinut liukuvan työajan puitteissa valita ne työpäivät, joille työajan pidennystä haluamansa määrän sijoittaa, tai työnantajan työaikaohjeistuksen mukaan sopia esimiehensä kanssa työn tekemisestä A:lle sopivana lauantaipäivänä. Menettely ei ole poikennut eikä ollut epäedullisempi suhteessa A:n normaaliin liukuvaan työaikaan. A:lla on esimerkiksi koko vuoden 2017 ollut/kertynyt (kiky-tunnit pois lukienkin) runsaasti miinussaldoa, jonka tasaaminen olisi yhtä lailla edellyttänyt osa-aikaisuuksien ajalle sovitun vuorokautisen ja viikoittaisen työajan ylittämistä joinain viikkoina. Yhtiön toteuttama menettely on ollut A:lle edullinen siksikin, että mikäli yhtiö olisi pidentänyt A:n työaikaa perälaudan mukaisesti esimerkiksi lisäämällä jokaiselle työpäivälle joitakin minuutteja säännöllistä työaikaa, tämä olisi johtanut elokuusta joulukuuhun 2017 siihen, että A:lle olisi tullut määrätä lisäksi päivittäinen lepoaika (ruokatauko) työaikalain ja työehtosopimuksen mukaisesti, koska kuuden tunnin vuorokautinen työaika olisi ylittynyt. Nyt A on voinut valita kuinka monena ja minä päivinä hän työajan pidennyksen tekee.

Työehtosopimus ei ole estänyt työnantajaa toteuttamasta työajan pidennystä työntekijän kannalta perälautamääräystä edullisemmalla tavalla. Työehtosopimuksen soveltamiskäytännössä ja oikeuskäytännössä ja on vakiintuneesti hyväksytty työntekijän kannalta lakia tai työehtosopimusta edullisempien menettelyjen noudattaminen.

Pääluottamusmiehellä ei ollut työehtosopimuksen perusteella toimivaltaa sopia työajan pidennyksen toteuttamistavasta A:n kohdalla, joka teki osittaiseen hoitovapaaseen perustuvaa osa-aikatyötä, tai muutoinkaan kantajan väittämin tavoin. Paikallisessa sopimuksessa ei edes ole sovittu kantajan väittämistä asioista. Sopimuksessa ei ole mainittu/otettu kantaa yksilöllisin perustein osa-aikatyötä tekeviin, koska työnantajalla ja pääluottamusmiehellä ei ole ollut työehtosopimuksen valtuutusta sopia pidennyksestä mitään tällaisten työntekijöiden osalta. Tällainen sopimus olisi työehtosopimuksen vastaisena vaikutukseton. Paikallisen sopimuksen ehdot osa-aikatyöntekijöiden työajan pidennyksestä koskevat työehtosopimuksen työajan pidennysmääräyksissä tarkoitettuja työpaikalla käytössä olevia yleisiä osa-aikatyön järjestelyjä, joista työnantaja ja pääluottamusmies ovat työehtosopimuksen perusteella voineet sopia. Työnantaja ei ole pääluottamusmiehen kanssa tehdyssä paikallisessa sopimuksessa luopunut eikä ole edes voinut pätevästi luopua työehtosopimuksen mukaisesta mahdollisuudesta pidentää yksilöllisellä osa-aikatyösopimuksella työskentelevän työaikaa. Pääluottamusmiehen kanssa tehdyllä paikallisella sopimuksella ei ole merkitystä asiassa. Työnantaja ei ole rikkonut paikallista sopimusta.

Työnantajan ja pääluottamusmiehen välillä tehty paikallinen sopimus on työehtosopimusperusteinen paikallinen sopimus vain siltä osin kuin se on tehty työajanpidennystä koskevien määräysten kohdan 4 mukaan ja siinä määritettyjen valtuuksien puitteissa (käytännössä siis kokoaikatyöntekijöitä ja yleisiä osa-aikatyönjärjestelyjä koskien). Kantaja vetoaa paikallisen sopimuksen väitetysti sisältämään työnantajan ja pääluottamusmiehen väliseen sopimukseen/sitoumukseen koskien yksilöllisten osa-aikaisuuksien työajan pidennystä. Vaikka paikallinen sopimus sisältäisikin tällaisen välipuheen, niin tällainen ehto ei perustu työehtosopimukseen eikä ole työehtosopimuksessa tarkoitettu paikallinen sopimus eli sitä ei voida työtuomioistuimessa enemmälti tutkia.

Toisin kuin kantaja väittää, sen enempää A:n esimies kuin yhtiön HR Manager B:kään eivät ole määränneet A:ta helatorstaina töihin. Yhtiö ei voi sille mitään, jos pääluottamusmies on tiedottanut asiasta henkilöstölle tavalla, josta tällaisen väärän käsityksen on voinut saada. Yhtiö on esittänyt (sopimus) A:lle työajan pidennyksen tekemistä samalla tavalla kuin muutkin työntekijät pidennystä tekevät. A:lle työajan pidennys ei lainkaan käynyt ja A ilmoitti työnantajalle, ettei aio työajan pidennystä tehdä. Sopimuksen tekoedellytyksiä ei ollut ja työnantaja saattoi pidentää A:n työaikaa työehtosopimuksen perusteella yksipuolisesti.

Työehtosopimuksen työajan pidennysmääräyksistä ei johdu työnantajalle velvollisuutta pyrkiä sopimaan työajan pidennyksestä. Käytännössä kumpi tahansa osapuolista, jolla on intressi sopia työajan pidennyksestä jotain, on se, jonka kannattaa olla asiassa aloitteellinen. A ei ole edes yrittänyt sopia työnantajan kanssa työajan pidentämisestä (tai työajan pidentämättä jättämisestä). Työajan pidentäminen perälaudan perusteella on työehtosopimuksen mukaan mahdollista, vaikka minkäänlaista keskustelua pidennyksen sopimusmahdollisuuksista ei olisi käyty.

Edullisemmuussääntö

Normaalisitovana noudatetun työehtosopimuksen työajan pidentämistä koskevat määräykset ovat uusina määräyksinä voimaan tullessaan tulleet etusijajärjestyksessä työsopimusta ylempänä olevina pakottavina normeina koskemaan myös sellaista työntekijää, jonka osittaista hoitovapaata koskevassa sopimuksessa on sovittu osa-aikatyöajasta. Työehtosopimuksella voidaan näin edullisemmuusperiaatteesta poiketen muuttaa ja jopa heikentää työsopimustasoisesti sovittua ehtoa. Työehtosopimuksessa on sovittu, että työajan pidentämistä koskevat määräykset, mukaan lukien perälautamalli, syrjäyttävät yksittäisen työntekijän kanssa (ennen työehtosopimuksen määräysten voimaantuloa) työsopimustasoisesti sovitun ja työntekijälle edullisemman määräyksen. Näin liitot ovat määräystä myös soveltaneet.

Oikeuskäytännön perusteella edullisemmuussäännön poissulkemisen ei tarvitse ilmetä selvästi työehtosopimuksen sanamuodosta. Riittävää on, että tämä on ollut työehtosopimusosapuolten tarkoitus.

Työajan pidentämistä koskevien työehtosopimusmääräysten voimaan tulon jälkeen työajan pidentämisen toteuttamisesta on voitu sopia paikallisesti toisin eli myös perälautamääräystä edullisemmin. Työehtosopimuksen työajan pidentämistä koskevat määräykset eivät ole ristiriidassa pakottavan lainsäädännön kanssa, koska ne nimenomaan mahdollistavat työnantajan ja työntekijän välisen sopimisen asiasta. A ei vain käyttänyt tätä mahdollisuutta.

Perhevapaan toteutuminen ei ole vaarantunut

Työehtosopimuksella ei säännellä osittaisen hoitovapaan edellytyksiä eikä estetä työntekijää pitämästä osittaista hoitovapaata. Kyse on vain työaikaa koskevasta työsuhteen ehdosta. Työehtosopimuksen työaikamääräykset kokonaisuutena huomioon ottaen lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain 13 ja 13 a §:n mukainen ”keskimäärin 30 tuntia viikossa” ei työajan pidennyksestä huolimatta ylity osittaisella hoitovapaalla olevalla.

A:n kokoaikaisen työsuhteen työaika on ollut keskimääräinen. Tätä ei ole muutettu eikä tarkoitettu muuttaa. Työajan keskimääräistämisestä ei tarvitse sopia, vaan työnantajalla on suoraan lain ja työehtosopimuksen nojalla mahdollisuus järjestää työaika keskimääräiseksi direktiolla tiettyjen rajojen puitteissa. A:kin on ymmärtänyt työaikansa olleen myös osittaisten hoitovapaiden aikana keskimääräinen. A on liukuvan työajan puitteissa säännellyt itse vuorokautisen työaikansa pituutta niin, että hän on pääsääntöisesti tehnyt eri pituista vuorokautista ja viikoittaista työaikaa kuin mitä osa-aikaisuuksien ajalle on sovittu. Tämä ei olisi mahdollista, ellei A:n työaika olisi ollut keskimääräinen. A:n liukuvan työajan käyttö osoittaa, että kantajan A:n työajasta esittämät väitteet eivät lainkaan pidä paikkaansa ja että A:n työaika osittaisten hoitovapaiden aikana on tosiasiallisesti käyttäytynyt kuten keskimääräinen työaika ja että A on sen ymmärtänyt. Teknologiateollisuuden työntekijöillä pääsääntö työaikajärjestelyissä on keskimääräinen työaika. Kiinteä työaika on harvinainen poikkeus.

Laissa on joka tapauksessa osittaisen hoitorahan ja joustavan hoitorahan edellytykseksi nimenomaan säädetty keskimääräinen viikoittainen työaika, joka voi olla enintään 30 tuntia. Arvioitaessa oikeutta mainittuihin etuuksiin työaikaa arvioidaan lain sanamuodon ja Kelan tulkinnan mukaan keskimääräisenä. Näin toimitaan silloinkin, kun työaikaa ei ole järjestetty keskimääräiseksi. Muutenhan kiinteällä ei-keskimääräisellä työajalla työskentelevät eivät voisi saada edellä mainittuja etuuksia lainkaan.

A:n tapauksessa ristiriitaa pakottavan lainsäädännön tai osa-aikaisuuksien ajalle sovitun säännöllisen työajan kanssa ei ole ollut esimerkiksi siitä syystä, että A:n liukuvan työajan leimausten perusteella hän ei ole, yksittäisiä viikkoja lukuun ottamatta, edes työskennellyt vuonna 2017 sopimuksen mukaista säännöllistä työaikaa (7,5 tai 6 t/pv ja 30 t/vko) täyteen, minkä lisäksi A:lla arkipyhät ovat olleet työehtosopimuksen ja yhtiön käytännön mukaisesti arkipyhäviikon työaikaa lyhentäviä vapaapäiviä. Sen vuoksi, että sovittu säännöllinen työaika (7,5 tai 6 t/pv ja 30 t/vko) on jäänyt lähes joka viikko toteutumatta ja arkipyhien työaikaa tasaavan vaikutuksen vuoksi A:n tosiasiallinen toteutunut säännöllinen työaika osittaisten hoitovapaiden aikana on työajan pidennyskin huomioon ottaen jäänyt sovittuja säännöllisiä työaikoja lyhyemmäksi. Näin ollen A:n työaika ei ole ylittänyt osittaisen hoitorahan perusteena olevaa keskimäärin 30 tuntia viikossa, eikä ole siten Kelan tulkinta- ja soveltamiskäytännön perusteella johtanut osittaisen hoitorahan tai joustavan hoitorahan menetykseen. Lisäksi myös A:n useat palkattomat vapaat vuonna 2017 ovat tasanneet/laskeneet toteutunutta keskimääräistä viikkotyöaikaa entisestään alle 30 t/vko.

Kantajan väite, että arkipyhä, joka on vapaapäivä, olisi työaikaa, on työehtosopimukseen, lakiin, osapuolten väliseen sopimukseen ja yhtiön käytäntöön perustumaton eikä pidä paikkansa. Jos tätä arvioitaisiin toisin ja arkipyhien ei katsottaisi tasanneen A:n työaikaa, tarkoittaisi se sitä, että A:lle olisi maksettu perusteetta liikaa palkkaa ja työnantaja olisi oikeutettu perimään sen takaisin häneltä. Liittojen yhteisen tulkinnan mukaan silloin, jos arkipyhä ei tasaa osa-aikaisen työaikaa ja arkipyhä osuu työtuntijärjestelmän mukaiselle työpäivälle, henkilön pitäisi tulla töihin arkipyhänä tai tehdä arkipyhän takia menetetty työaika jonain muuna ajankohtana. Näin A ei ole toiminut. Vaikka Kela ei edes ole Teknologiateollisuuden sopimusaloilla tulkinnut arkipyhiä kantajan väittämin tavoin, todettakoon kuitenkin selvyyden vuoksi, että Kela ei määritä sitä, miten arkipyhä kussakin työehtosopimuksessa tai työehtosopimuksen salliessa yrityksen käytännössä käyttäytyy.

Työaikaa pidentäessään yhtiö piti tärkeänä sitä, että työajan pidennys ei johtanut osa-aikaisen työntekijän kohdalla osa-aikaisuuden perusteella maksettavan sosiaalietuuden menetykseen, kuten osittaisen hoitorahan menetykseen. Myös A:n kohdalla varmistuttiin siitä, että työajan pidennys ei johtanut hänen osittaisen hoitorahansa menetykseen. A varmisti tämän itse Kansaneläkelaitoksesta, eikä Teollisuusliitto ry ole edes väittänyt, että A olisi tosiasiassa menettänyt osittaisen hoitorahansa vuonna 2017 työajan pidennyksen vuoksi. Osittaisen hoitovapaan peruste säilyi A:n kohdalla koko ajan ennallaan.

Kansaneläkelaitos on ottanut kantaa työajan pidennykseen osittaisella hoitovapaalla. Kilpailukykysopimuksen solmimisen jälkeen Elinkeinoelämän keskusliitto on saanut Kelan etuusjohtajalta tiedon, jonka mukaan työajan pidentämiselle osittaisen hoitovapaan aikana ei ole estettä, jos keskimääräinen viikkotyöaika ei ylitä 30 tuntia. Saadun tiedon mukaan Kelan tulkinta asiassa on, että keskimäärin 30 tunnin työviikkoja tekevä työntekijä saa vuoden aikana hyväkseen työehtosopimusperusteisesti lukuisia arkipyhistä johtuvia työajan lyhennyksiä, joiden johdosta keskimääräinen 30 tunnin viikkotyöaika ei yleensä pääse ylittymään ja pidennys voidaan siten toteuttaa. Työaikaa voivat arkipyhien lisäksi lyhentää työajan tasaamisvapaat eli niin sanotut pekkasvapaat. Tätä tulkintaa Kela on soveltanut myös A:n kohdalla, sillä A ei ole menettänyt osittaista hoitorahaa vuonna 2017 niiltä viikoilta, kun hän on työskennellyt yli 30 tuntia viikossa.

Työehtosopimuksen solmimisen jälkeen Teknologiateollisuus ry ja Teollisuusliitto ry ovat käyneet keskustelua siitä, miten osittaisella hoitovapaalla olevan työajan pidennys tulisi toteuttaa. Teknologiateollisuus ry on suosittanut yrityksiä toimimaan Kelan antama ohje huomioiden siten, että osittaisella hoitovapaalla olevan työntekijän kohdalla työajan pidennys ei johda työntekijälle lain nojalla maksettavan joustavan tai osittaisen hoitorahan menetykseen.

Menettelyn vanhempainvapaadirektiivin mukaisuus

Työajan pidentämisen ulottaminen koskemaan myös osittaista hoitovapaata ei ole vanhempainvapaadirektiivin 2010/18 vastaista, eikä vaaranna perhevapaan toteutumista. Lähtökohtana työehtosopimuksessa on, että osittaisella hoitovapaalla oleva työntekijä sopii itse työaikansa pidentämisen toteutustavasta ja siten pystyy varmistumaan mahdollisuuksistaan järjestää lapsen hoito. Vaikka työajan pidennys jouduttaisiin toteuttamaan niin sanotun perälautamallin mukaisesti työnantajan yksipuolisella määräyksellä, työnantajan tulee tällöinkin noudattaa työehtosopimuksen mukaisia ilmoitusaikoja. Vanhempainvapaadirektiivin osalta ei myöskään voida sanoa, että työajan muutos tekisi osittaisen hoitovapaan käyttämisestä vähemmän houkuttelevaa etukäteen, sillä muutoksia työsuhteen ehtoihin voi tulla vasta osittaisen hoitovapaan aikana, eikä muutos johdu perhevapaan käyttämisestä.

Menettelyn työsopimuslain ja tasa-arvolain mukaisuus

Työsopimuslain 4 luvun 5 §:llä ei ole kantajan väittämää tarkoitusta. A:n tapauksessa työehtosopimuksella ei myöskään ole muutettu mitään A:n työsuhteeseen sovellettavaa ehtoa, koska A:n työsuhteessa työehtosopimusta on normaalisitovuuden lisäksi sovellettu työsopimustasoisena ehtona.

Työajan pidennyksen toteuttamisessa osittaisella hoitovapaalla olevat työntekijät ovat samassa asemassa kuin muutkin osa-aikaiset työntekijät. Tasapuolisen ja yhdenvertaisen kohtelun näkökulmasta tämä on perusteltua, sillä tasapuolinen kohtelu edellyttää, että kaikkia osa-aikatyötä tekeviä kohdellaan samalla tavalla.

Työsopimuslain mukaan osittaista hoitovapaata voidaan pitää siihen saakka, kunnes perusopetuksessa olevan lapsen toinen lukuvuosi päättyy. Vanhempi voi siten käyttää oikeuttaan osittaiseen hoitovapaaseen useiden vuosien ajan per lapsi. Tasapuolisen ja yhdenvertaisen kohtelun näkökulmasta ei voi olla perusteltua, että osittaisella hoitovapaalla olevan työntekijän työsuhteen ehdoissa ei koko tänä aikana voitaisi toteuttaa sellaisia työehtosopimukseen perustuvia muutoksia, jotka kohdistuvat kaikkiin muihin osa-aikaisiin ja kokoaikaisiin työntekijöihin.

Syrjintäväite suhteessa kokoaikaisella perhevapaalla olevaan työntekijään ei myöskään ole mielekäs. Kokoaikaisella hoitovapaalla oleva työntekijä on työnantajaan nähden palkattomalla vapaalla ja työntekovelvoitteesta kokonaan vapautettu. Osittaisella hoitovapaalla oleva työntekijä sen sijaan on työnantajan käytettävissä osa-aikaisesti ja ansaitsee työnteosta palkkaa. Syrjivänä menettelynä ei voida pitää sitä, että työntekijä on osa-aikatyötä tehdessään velvollinen noudattamaan työehtosopimuksen työaikaa koskevia määräyksiä, toisin kuin kokoaikaisella hoitovapaalla oleva työntekijä. Syrjintää ei ole myöskään niihin työntekijöihin nähden, jotka eivät ole lyhentäneet työaikaansa lastenhoitojärjestelyiden vuoksi, koska pidentäminen on koskenut myös heitä/kaikkia työssä olevia. Työn ja perheen yhteensovittamisen näkökulmasta katsottuna osittaisella hoitovapaalla oleva työntekijä ei siten ole teknologiateollisuuden työehtosopimuksen soveltamisalalla työaikaa pidennettäessä huonommassa asemassa kuin muukaan perheellinen tai perheetön työntekijä.

Syrjinnästä toimen edellisen haltijaan/rinnasteiseen verrokkiin nähden ei myöskään ole kyse eikä tämä ajatus edes sovellu kyseessä olevaan tilanteeseen. Vertailukelpoista verrokkia ei ole, koska työajan pidentämistä koskevat määräykset ovat tulleet uusina määräyksinä voimaan vasta A:n osa-aikaisuuden aikana. Edeltävää tai rinnasteista haltijaa tässä uudessa, muuttuneessa oikeudellisessa viitekehyksessä ei ole (voinut olla) olemassa. Edeltävät toimen haltijat eivät ole verrokkikelpoisia, koska työajan pidentämistä koskevat määräykset eivät ole olleet voimassa heidän toimessa oloaikanaan.

Työehtosopimuksen tieten rikkominen

Asiassa edellä esitetyn perusteella työnantaja on saanut pidentää A:n työaikaa 18 tunnilla työehtosopimuksen perälaudan mukaisesti. Yhtiön toteuttama työajan pidennys ei ole syrjivää eikä pakottavan lainsäädännön vastaista, eikä se ole vaarantanut perhevapaan toteutumista. Yhtiö ei ole tietensä rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä eikä paikallista sopimusta.

A ei ole koskaan tehnyt hänen liukumasaldoistaan vähennettyjä kiky-tunteja takaisin, vaan kaikki 18 tuntia ovat jääneet tekemättä. Näin ollen työnantajan omaksumaa työehtosopimuksen tulkintaa ei voida katsoa sovelletun käytäntöön, koska työaika ei ole tosiasiassa pidentynyt. A:lle ei ole aiheutunut lainkaan vahinkoa. Pelkkä työtuntien tekninen kirjaus työajanseurantajärjestelmään ei itsessään merkitse työehtosopimusrikkomusta, eikä tuntikirjaus tosiasiassa johtanut työajan pidentymiseen.

Yhtiön ei myöskään voida katsoa syyllistyneen sellaiseen tahallisuuteen tai törkeän huolimattomuuden kaltaiseen piittaamattomuuteen työehtosopimuksen tulkinnassa, että kyseessä voitaisiin katsoa olevan työehtosopimuslaissa tarkoitettu tietensä rikkominen. Työehtosopimuksen työajan pidennystä koskevissa määräyksissä ei ole erikseen mainittu liukuvaa työaikaa, ja teknologiateollisuuden toimialoilla on yleistä, että liukuvassa työajassa työajan pidennys on sovittu toteutettavaksi vähentämällä tunnit liukumasaldoista. Yhtiö on liukuvan työajan järjestelmässä perustellusti saattanut tulkita perälautamallia siten, että se sallii liukuvassa työajassa saldotuntien vähentämisen. Yhtiön käyttämä työajan pidennystapa on joka tapauksessa ollut tai yhtiö on sitä perustellusti voinut pitää A:lle kokonaisuutena perälaudan pidennystapoja edullisempana. Yhtiö on voinut perustellusti tulkita perälautamallia siten, että se sallii työntekijän kannalta edullisemman kohtelun.

Asian arvioinnissa on huomioitava myös yhtiön pyrkimys henkilöstön yhdenvertaiseen kohteluun työajan pidentämisessä. Yhtiö on ottanut A:n osittaisen hoitovapaan huomioon huolehtimalla siitä, ettei A menetä osittaista hoitorahaansa työajan pidennyksen vuoksi ja että hänen osa-aikaisuutensa peruste säilyy.

Mikäli työtuomioistuin vastoin vastaajien näkemystä katsoo yhtiön tietensä rikkoneen työehtosopimuksen määräyksiä, hyvityssakko tulee jättää kokonaan tuomitsematta tai sen määrä tulee olla vähäinen ottaen huomioon, että asia on ollut juridisesti uusi ja epäselvä. Yhtiön toiminnan moitittavuus on ollut niin vähäistä, että asiassa on erityisiä perusteita jättää hyvityssakko tuomitsematta.

Valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Koska yhtiön ei voida katsoa tietensä rikkoneen työehtosopimusta, Teknologiateollisuus ry ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Joka tapauksessa Teknologiateollisuus ry on ohjeistanut yhtiötä siitä, miten osittaisella hoitovapaalla olevan työntekijän työaikaa voidaan työehtosopimuksen mukaan pidentää. Teknologiateollisuus ry on ohjeistanut yhtiötä riittävällä tavalla ja siten täyttänyt valvontavelvollisuutensa, minkä vuoksi perusteita hyvityssakon tuomitsemiselle ei ole.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. A:n sopimus osittaisesta hoitovapaasta

2. Paikallinen sopimus työajan pidentämisestä 30.11.2016

3. Teknologiateollisuuden ja Metallityöväen liiton työehtosopimusratkaisua 1.11.2016–31.10.2017 koskevien yhteisten tiedotustilaisuuksien tiedotusmateriaalin s. 37

4. Teknologiateollisuuden työehtosopimusratkaisu 1.11.2016–31.10.2017, ajankohtaista, kohta 3 vuosittaisen työajan pidentäminen

5. Kansaneläkelaitoksen todistus työnantajalle

6. A:n palkkalaskelmat 1.–31.8.2017 ja 1.–31.10.2017

7. B:n sähköposti 18.5.2017

Vastaajien kirjalliset todisteet

1. Kelan sähköposti 22.11.2016

2. Sähköpostit C / Teknologiateollisuus 16.11.2017 ja 22.11.2017

3. A:n työsopimus

4. A:n työaikaleimat v. 2017

5. Metallityöväen Liitto ry:n kilpailukykysopimusta käsittelevä ohje

Kantajan henkilötodistelu

1. A

2. D, sopimusvastaava, Teollisuusliitto ry

3. E, pääluottamusmies, X Oy

Vastaajien henkilötodistelu

1. F, neuvottelujohtaja, Teknologiateollisuus ry

2. B, Senior HR Manager, X Oy

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

A on ollut työnantajan kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella osittaisella hoitovapaalla. A:n sovittu työaika on 1.4.2016–31.7.2017 ollut neljänä päivänä viikossa 7,5 tuntia päivässä ja 30 tuntia viikossa, ja 1.8.2017 lukien viitenä päivänä viikossa 6 tuntia päivässä ja 30 tuntia viikossa. A:lla on ollut liukuva työaika.

Teknologiateollisuuden työehtosopimuksen liitteenä olevassa pöytäkirjassa on määräykset työmarkkinakeskusjärjestöjen vuonna 2016 tekemän kilpailukykysopimuksen mukaisesta vuosittaisen työajan pidentämisestä. Pöytäkirjan 4 kohdan mukaan osa-aikatyötä tekevän työntekijän vuosittainen työajan pidentäminen vuosittaista ansiotasoa muuttamatta toteutetaan työnantajan ja työsopimuksen osapuolena olevan työntekijän välisellä sopimuksella. Edelleen 4 kohdan mukaan jos työpaikalla on käytössä jokin tietty osa-aikatyön järjestely, työajan pidentäminen toteutetaan paikallisesti sopien. Pöytäkirjan 4.A kohdassa on niin sanottu perälautamääräys, jonka nojalla työaikaa pidennetään ellei paikallista sopimusta tehdä.

Työnantaja on vuonna 2017 pidentänyt A:n työaikaa lisäämällä 18 niin sanottua kiky-tuntia hänen liukumasaldoonsa miinustunneiksi. Asiassa on riidatonta, että työnantaja ja A eivät ole sopineet mitään vuosittaisen työajan pidentämisestä.

Asiassa on kysymys siitä, onko työnantaja voinut määrätä osittaisella hoitovapaalla olevalle A:lle työajan pidennystunteja vuosittaista työajan pidentämistä koskevan pöytäkirjan ja sen 4.A kohdan perälautamääräyksen perusteella sopimatta asiasta erikseen A:n kanssa.

Kilpailukykysopimus ja edullisemmuussääntö

Kantaja on muun ohella vedonnut siihen, että edullisemmuussäännön mukaisesti työnantajan olisi tullut noudattaa A:n kanssa tekemäänsä sopimusta osittaisesta hoitovapaasta eikä määrätä työajan pidennystunteja A:lle perälautamääräyksen perusteella.

Työehtosopimuslain 6 §:n mukaan jos työsopimus joiltakin osiltaan on ristiriidassa siinä noudatettavan työehtosopimuksen kanssa, on työsopimus näiltä osiltaan mitätön ja niiden sijasta käyvät noudatettaviksi työehtosopimuksen vastaavat määräykset. Edullisemmuussäännöllä tarkoitetaan työoikeudessa noudatettavaa periaatetta, jonka mukaan työsuhdetta koskevien normien ristiriitatilanteessa on kuitenkin sovellettava työntekijän kannalta edullisinta normia, vaikka se olisi etusijajärjestyksessä toista normia alempana (ks. esim. KKO 1979-II-43 ja KKO 1984-II-23).

Kuten työtuomioistuin on lausunnossaan TT 2019:74 todennut, ylemmällä normilla on kuitenkin voitu edullisemmuussääntö poissulkien tarkoituksellisesti puuttua alemman normin sisältöön tai pätevyyteen. Työehtosopimuksella on katsottu olevan mahdollista tietyin edellytyksin puuttua myös työsopimuksella sovittuihin ehtoihin, vaikka näistä poikettaisiin työntekijän vahingoksi (ks. TT 1979:90, TT 2006:31, TT 2013:63 ja TT 2015:56 sekä esim. Markus Äimälä ja Mika Kärkkäinen, Työsopimuslaki, 2017, s. 54–55; Kari-Pekka Tiitinen ja Tarja Kröger, Työsopimusoikeus, 2012, s. 805–810; Kaarlo Sarkko, Työoikeus, yleinen osa, 1972, s. 276; Jorma Vuorio, Työsuhteen ehtojen määrääminen, 1955, s. 424).

Tässä asiassa työtuomioistuimessa on kuultu teknologiateollisuuden niin sanottuja kiky-tunteja koskevissa työehtosopimusneuvotteluissa mukana olleita Teollisuusliitto ry:n teknologiasektorin sopimusvastaavaa D:tä sekä Teknologiateollisuus ry:n neuvottelujohtajaa F:ää.

D on kertonut, että teknologiateollisuuden työehtosopimuksessa työajan pidentäminen toteutettiin siten, että kokoaikaista työtä ja kollektiivista osa-aikatyötä tekevät olivat työehtosopimuksen 44 luvun mukaisen kollektiivisen paikallisen sopimisen piirissä. Kollektiivisen sopimisen ulkopuolella olivat ne työntekijät, joilla oli yksilöllinen osa-aikasopimus. Ajatuksena oli, että nämä työntekijät sopivat työnantajan kanssa työajan pidentämisen toteuttamistavasta. Neuvotteluissa ei keskusteltu erikseen osittaisella hoitovapaalla olevista työntekijöistä. Pöytäkirjan perälautamääräyksellä oli sovittu vain tilanteesta, jossa kollektiivista paikallista sopimusta ei syntyisi. D:n mukaan tarkoituksena oli, että yksilölliset osa-aikasopimukset jäivät tämän kollektiivisen perälautamallin ulkopuolelle. Neuvotteluissa ei keskusteltu siitä, miten toimitaan, jos työnantaja ja yksilöllisen osa-aikatyösopimuksen solminut työntekijä eivät pääse sopimukseen työajan pidentämisestä. Oletuksena oli, ettei tällaisia tapauksia ilmenisi. Sinänsä osapuolten yhteinen lähtökohta oli, että kaikki tekisivät kiky-tunteja.

D on korostanut sitä, että A:n osa-aikatyötä koskevassa työsopimuksessa oli sovittu työajasta. Yksilöllisesti sovitun työajan ja osa-aikaisuuden perusteen tuli säilyä, eikä perälautaa voinut ottaa käyttöön, vaan myös työajan pidentämisestä tuli sopia yksilöllisesti. Yhdessä tehtyä sopimusta tuli kunnioittaa, eikä työnantaja voinut työnjohto-oikeutensa perusteella lähteä muuttamaan tällaista sopimusta. Työtunteja ei myöskään saanut tulla niin paljon lisää, että Kelan hoitorahaa ei maksettaisi. Vuonna 2017 Kelan tulkinta oli ollut tiukka, eikä hoitorahaa maksettu, jos osittaisella hoitovapaalla olevalla viikoittainen työaika ylitti 30 tuntia. Sittemmin Kelan tulkinta oli lieventynyt.

F on kertonut, että työehtosopimusneuvotteluissa oli alusta lähtien selvää, että työajan pidennys koski kaikkia työsuhteita. Osapuolille oli selvää, että tämä oli ollut myös keskusjärjestöjen tarkoitus. Osa-aikaisten työntekijöiden työaikaa pidennettiin suhteutettuna täyden työajan määrään. Neuvotteluissa ei keskusteltu erikseen osittaisella hoitovapaalla olevista työntekijöistä eikä muista erilaisista osa-aikatilanteista lukuun ottamatta erontekoa alalla yleisen kollektiivisen osa-aikatyön muodon (37,5 tuntia viikossa) ja yksilöllisesti neuvoteltujen osa-aikasopimusten välillä. Asiaa käsiteltiin siten, että osa-aikatyö kaikissa muodoissaan kuului työajan pidennyksen piiriin. Jos työpaikalla oli käytössä yleinen, kollektiivinen osa-aikamalli, työajan pidentämisen toteuttamistavasta tuli sopia paikallisesti työehtosopimuksen mukaisen neuvottelujärjestelmän mukaisesti, jolloin paikallinen sopimus tuli työehtosopimuksen osaksi. Yksilöllisten osa-aikasopimusten osalta työajan pidentämisen toteuttamistavasta tuli sopia työsopimuksen osapuolten välillä. Koska kyse oli tällöin työsopimustasoisesta paikallisesta sopimisesta, sopimus ei tullut työehtosopimuksen osaksi. Molemmat paikallisen sopimisen mallit olivat työehtosopimuksessa tarkoitettua paikallista sopimista.

F on jatkanut, että jos paikalliseen sopimukseen ei päästy, työnantaja saattoi käyttää perälautamääräyksen mukaista direktio-oikeuttaan ja pidentää työaikaa työehtosopimuksen mukaisesti. Perälautamalli koski sekä kokoaikaisia että kaikkia osa-aikaisia työntekijöitä riippumatta siitä, oliko paikallinen sopimus tullut tehdä kollektiivisen neuvottelujärjestelmän mukaisesti vai työsopimustasoisen paikallisen sopimisen kautta. Yksilöllisen osa-aikatyötä koskevan sopimuksen solminut työntekijä ei voinut välttää kiky-tuntien tekemistä vain kieltäytymällä tekemästä sopimusta työnantajan kanssa. Tuolloin tuli kuitenkin varmistaa se, että osittaisella hoitovapaalla olevan työntekijän työaika ei ylittänyt keskimäärin 30 tuntia viikossa. Tämän tulkinnan Kela oli hyväksynyt, ja tätä asiaa oli alkuvuodesta 2017 käsitelty liittojen yhteisessä kikyn seurantaryhmässä. Liittojen yhteisissä koulutustilaisuuksissakaan ei ollut noussut esiin sellaista tulkintaa, että perälautamääräyksen otsikon perusteella yksilöllisen osa-aikatyötä koskevan sopimuksen tehneet työntekijät olisi suljettu määräyksen soveltamisalan ulkopuolelle. Paikallinen sopiminen ei terminä siten viitannut vain työehtosopimuksen 44 luvun mukaiseen kollektiiviseen sopimiseen, vaan myös työsopimustasoiseen paikalliseen sopimiseen yksittäisen työntekijän ja työnantajan välillä.

Työtuomioistuin toteaa, että D:n ja F:n kertomuksista ilmenee se osapuolten yhteinen lähtökohta, että kilpailukykysopimuksessa sovittu työajan pidennys on koskenut kaikkia työsuhteita. Teknologiateollisuus on myös vastauksessaan tuonut esiin, että kilpailukykysopimuksen tehneet työmarkkinakeskusjärjestöt ovat 18.11.2016 todenneet työmarkkinoiden johtoryhmässä yksimielisesti, että kilpailukykysopimuksessa on sovittu työajan pidennyksestä kaikille työntekijöille. Työnantajaliitto on korostanut, että työajan pidennyksen ja perälautamallin ulottaminen kaikkiin kokoaikaisiin ja osa-aikaisiin työntekijöihin riippumatta osa-aikaisuuden perusteesta toteutti kilpailukykysopimuksen tarkoitusta. F:n ja D:n kertomukset ovat kuitenkin olleet ristiriitaisia sen suhteen, onko perälautamääräys ollut tarkoitus ulottaa myös yksilöllisiin osa-aikatyötä koskeviin sopimuksiin ja onko työnantaja siten voinut yksipuolisesti pidentää tällaisen sopimuksen solmineiden työntekijöiden vuosittaista työaikaa. Kertomusten perusteella tästä kysymyksestä ei ole käyty varsinaista keskustelua työehtosopimusneuvotteluissa. Määräyksen otsikon mukaisesti tarkoitus on kuitenkin ollut sopia työajan pidentämisestä tilanteessa, jossa paikallista sopimusta ei tehdä. F:n mukaan tällä viitataan myös työsopimustasoiseen paikalliseen sopimukseen, joka ei tule työehtosopimuksen osaksi. D:n kertomuksesta taas ilmenee työntekijäliiton käsityksenä olleen, että edullisemmuussäännön perusteella työnantaja ei voi yksipuolisesti työehtosopimusmääräyksen perusteella määrätä kiky-tunteja yksilöllisen osa-aikatyötä koskevan sopimuksen solmineelle työntekijälle.

Työtuomioistuin toteaa kilpailukykysopimuksen ja edullisemmuussäännön välisestä suhteesta vielä seuraavaa.

Edellä todetuin tavoin työmarkkinakeskusjärjestöt ovat vuoden 2016 kilpailukykysopimuksessa sopineet työajan pidennyksestä kaikille työntekijöille. Kuten F on työtuomioistuimessa asian ilmaissut, lähtökohta on ollut, että ”kaikki osallistuvat talkoisiin”. Tämä lähtökohta on työtuomioistuimen tiedon mukaan kyseenalaistettu kahdessa yleisessä tuomioistuimessa käsitellyssä riita-asiassa, joista kumpaakaan ei ole vielä ratkaistu lainvoimaisesti. Asiakokonaisuuden hahmottamiseksi on tässä yhteydessä kuitenkin perusteltua selostaa tapaukset lyhyesti, etenkin kun toisessa niistä työtuomioistuin on antanut lausunnon käräjäoikeudelle.

Varsinais-Suomen käräjäoikeuden 3.2.2020 asiassa L 17/17307 antama tuomio numero 5530 koski ylempää toimihenkilöä (kantaja), jonka työsopimuksen ehtoon rinnastuva, yhtiössä noudatetun käytännön mukainen päivittäinen säännöllinen työaika oli 7 tuntia 25 minuuttia. Kantajan työsuhteessa noudatettiin teknologiateollisuuden ylempien toimihenkilöiden työehtosopimusta. Työehtosopimuksessa oli sovittu vuosittaisen työajan pidentämisestä kilpailukykysopimuksen mukaisesti. Kantaja oli ilmoittanut työnantajalle, ettei hän suostunut työaikansa pidentämiseen työehtosopimuksen mukaisesti. Työnantaja oli pidentänyt kantajan työaikaa työehtosopimuksen niin sanotun perälautamääräyksen perusteella. Käräjäoikeus kysyi lausuntopyynnössään työtuomioistuimelta, oliko työehtosopimuksen työajan pidentämistä koskevalla määräyksellä sovittu edullisemmuussäännön poissulkemisesta kaikkien työehtosopimuksen soveltamisalalla työskentelevien työntekijöiden työsuhteissa riippumatta siitä, onko työajasta sovittu ennen kyseisen työehtosopimusmääräyksen voimaantuloa koskevalla työsopimuksella vai ei. Työtuomioistuin totesi lausunnossaan (TT 2019:74), että tämä oli ollut työehtosopimusosapuolten tarkoitus ja näin työehtosopimusta tuli siten tulkita.

Varsinais-Suomen käräjäoikeus katsoi tuomiossaan, että edullisemmuussäännön perusteella kantajan työsopimuksella oli voitu sopia työsuhteen ehdoista työehtosopimuksen ehtoja edullisemmin. Kantajan työsopimuksessa työaikaa koskevaa ehtoa ei ollut sidottu työsuhteessa noudatettavan työehtosopimuksen määräyksiin. Työaikaa koskevan työsopimusehdon katsottiin siten sitovan työnantajaa, eikä työnantaja ollut voinut yksipuolisesti pidentää kantajan työaikaa työehtosopimuksen perälautamääräyksen perusteella. Käräjäoikeus perusteli ratkaisuaan muun ohella työntekijän suojelun periaatteella, sopimusten sitovuuden periaatteella sekä sillä, että työsopimukseen perustuvien varallisuusarvoisten oikeuksien ja niiden pysyvyyden oli perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä katsottu nauttivan Suomen perustuslain 15 §:n 1 momentissa tarkoitettua omaisuuden suojaa. Merkitystä ei annettu sille, oliko työehtosopimusosapuolten tarkoituksena ollut poiketa edullisemmuussäännöstä. Asia on edelleen vireillä Turun hovioikeudessa.

Helsingin hovioikeuden 21.10.2020 asiassa S 20/281 antama tuomio numero 1451 koski ylempää toimihenkilöä (kantaja), jonka työsopimuksen mukainen säännöllinen työaika oli 37,5 tuntia viikossa. Kantajan työsuhteessa noudatettiin suunnittelu- ja konsulttialan ylempien toimihenkilöiden työehtosopimusta. Työehtosopimuksen mukaisen paikallisen sopimuksen perusteella työnantaja oli pidentänyt kantajan vuosittaista työaikaa kilpailukykysopimuksen mukaisesti. Kantaja ei ollut hyväksynyt työajan pidennystä. Hovioikeus katsoi asian ensiasteena ratkaisseen Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden tavoin, että työnantaja ei edullisemmuussääntö huomioon ottaen ollut voinut yksipuolisesti pidentää kantajan työsopimuksen mukaista työaikaa työehtosopimuksen perusteella. Hovioikeus perusteli ratkaisuaan muun ohella sopimusten sitovuuden periaatteella ja perustuslain mukaisella omaisuuden suojalla sekä siihen liittyvällä taannehtivuuskiellolla. Asia on vireillä korkeimmassa oikeudessa, joka ei ole vielä ratkaissut sitä, myönnetäänkö asiassa valituslupa.

Työtuomioistuin toteaa, että nyt käsiteltävässä asiassa, toisin kuin edellä selostetuissa yleisessä tuomioistuimessa ratkaistavissa asioissa, on kyse työntekijästä, joka on solminut työnantajan kanssa työsopimuslain 4 luvun 4 §:ssä tarkoitetun sopimuksen osittaisesta hoitovapaasta.

Kilpailukykysopimus ja osittainen hoitovapaa

A:n osittaista hoitovapaata koskevassa sopimuksessa on sovittu työajasta edellä selostetuin tavoin. Yhtiön henkilöstöpäällikkö B:n kertomuksella on tullut selvitetyksi, että A oli kieltäytynyt tekemästä työajan pidennystunteja, ja koska sopimisen edellytyksiä ei ollut ollut, työnantaja oli noudattanut työehtosopimuksen perälautamääräystä ja yksipuolisesti päättänyt viedä 18 niin sanottua kiky-tuntia A:n liukumasaldoon miinustunneiksi. Työnantajapuoli on korostanut sitä, että A on siten itse voinut liukuvan työajan puitteissa valita ne työpäivät, joille hän työajan pidennystä haluamansa määrän sijoittaa, tai hän on voinut sopia esimiehensä kanssa työn tekemisestä hänelle sopivana lauantaipäivänä.

Työnantajan menettelyn osalta työtuomioistuin toteaa seuraavaa.

Työsopimuslain 4 luvun 4 §:ssä säädetään työntekijän oikeudesta saada osittaista hoitovapaata lapsen hoitamiseksi. Pykälän 2 momentin mukaan työnantaja ja työntekijä sopivat osittaisesta hoitovapaasta ja sen yksityiskohtaisista järjestelyistä haluamallaan tavalla. Työnantaja voi kieltäytyä sopimasta vapaasta tai antamasta sitä vain, jos vapaasta aiheutuu työpaikan tuotanto- tai palvelutoiminnalle vakavaa haittaa, jota ei voida välttää kohtuullisilla työn järjestelyillä. Edelleen pykälän 3 momentin mukaan jos työntekijällä on oikeus osittaiseen hoitovapaaseen, mutta sen yksityiskohtaisista järjestelyistä ei voida sopia, on hänelle annettava osittaista hoitovapaata yksi jakso kalenterivuodessa momentissa tarkemmin selostetuin tavoin. Mainitun luvun 5 §:n mukaan osittaisen hoitovapaan muuttamisesta on sovittava. Jos siitä ei voida sopia, työntekijä voi perustellusta syystä keskeyttää vapaan noudattaen vähintään kuukauden ilmoitusaikaa.

Työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan sopimus, jolla vähennetään työntekijälle työsopimuslain mukaan tulevia oikeuksia ja etuja, on mitätön, ellei työsopimuslaista muuta johdu. Saman luvun 7 §:ssä on tyhjentävästi lueteltu tilanteet, joissa työnantajien ja työntekijöiden valtakunnallisilla yhdistyksillä on oikeus sopia 13 luvun 6 §:ssä säädetystä poiketen. Kyseisessä lainkohdassa ei ole mainittu, että työehtosopimuksella voitaisiin poiketa siitä, mitä on säädetty työsopimuslain 4 luvun 4 ja 5 §:ssä osittaisesta hoitovapaasta ja sen muuttamisesta.

Työtuomioistuin toteaa, että osittaisesta hoitovapaasta tulee edellä selostettujen työsopimuslain pakottavien säännösten mukaisesti sopia työnantajan ja työntekijän kesken. Sovittaviin asioihin kuuluvat muun muassa hoitovapaan yksityiskohtaiset järjestelyt, kuten lyhennetyn työajan pituus (HE 37/1998 vp s. 10). Työnantajan oikeus muuttaa yksipuolisilla päätöksillä työntekijän työaikajärjestelyjä edellyttää aina työsuhteen ehtojen muuttamiselle asetettujen perusteiden ja menettelyiden noudattamista. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että työnantaja ei voi yksipuolisesti muuttaa työsopimuksen olennaista ehtoa kuin irtisanomisperusteella irtisanomisaikaa noudattaen. (Ks. esim. Tiitinen ja Kröger, Työsopimusoikeus, Alma Talent 2012, s. 369 ja 812–832 ja tuomiot KKO 1980 II 119, KKO 1981 II 161, KKO 1991:105, KKO 1991:187, KKO 1996:89, KKO 1997:83, KKO 2010:60 ja TT 1989:9.) Osittaista hoitovapaata koskevassa sopimuksessa sovittua työaikaa koskevaa ehtoa on pidettävä sopimuksen olennaisena ehtona.

Työtuomioistuin kiinnittää huomiota myös siihen, että työsopimuslain 4 luvun 4 §:ssä tarkoitettu osittainen hoitovapaa kuuluu vanhempainvapaata koskevan tarkistetun puitesopimuksen täytäntöönpanosta ja direktiivin 96/34/EY kumoamisesta 8.3.2010 annetun neuvoston direktiivin 2010/18/EU (vanhempainvapaadirektiivi) piiriin. Direktiivin tavoitteena on sen kahdeksannen johdantokappaleen mukaisesti muun ohella työssäkäyvien vanhempien työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamisen parantaminen. Direktiivin 96/34 tulkinnasta annetun oikeuskäytännön perusteella sellaiset toimenpiteet, joilla saatettaisiin saada työntekijät luopumaan vanhempainvapaan pitämisestä, ovat ristiriidassa tämän tavoitteen kanssa (ks. esim. tuomio 22.10.2009, Meerts, C-116/08, EU:C:2009:645, 47 kohta; tuomio 13.2.2014, yhdistetyt asiat C-512/11 ja C-513/11, TSN, EU:C:2014:73, 49 kohta; tuomio 27.2.2014, Lyreco Belgium, C-588/12, EU:C:2014:99, 40 kohta; tuomio 8.5.2019, Praxair MRC, C-486/18, EU:C:2019:379, 57 kohta.) Asiassa TSN unionin tuomioistuin totesi, että tällaisella toimenpiteellä loukataan direktiivin tehokasta vaikutusta (tuomion 51 kohta).

Edellä lausutun perusteella työtuomioistuin toteaa, että työnantajalla ei ole työsopimuslain pakottavien säännösten nojalla ollut oikeutta yksipuolisesti muuttaa osittaista hoitovapaata koskevan sopimuksen työaikaehtoa työehtosopimuksen perälautamääräyksen perusteella, vaikka työehtosopimusosapuolet näin olisivat tarkoittaneet. Työehtosopimusosapuolet eivät ole pätevästi voineet sopia siitä, että työnantajalla olisi yksipuolinen oikeus toimia tällä tavalla. Tämä olisi ristiriidassa myös vanhempainvapaadirektiivin tavoitteen kanssa ja loukkaisi direktiivin tehokasta vaikutusta. Osittaisen hoitovapaan tarkoituksena on antaa pienten lasten vanhemmille mahdollisuus järjestää työaikansa lasten hoitojärjestelyt huomioon ottavalla tavalla. Jos työnantaja voisi yksipuolisesti muuttaa tehtyä sopimusta ja lisätä työntekijän työtunteja työehtosopimuksen perusteella, on selvää, että lapsen hoitojärjestelyt ja työn ja perheen yhteensovittaminen uhkaisivat vaikeutua ja osittaisen hoitovapaan tarkoitus vaarantua. Merkitystä ei ole sillä, että osittaisen hoitorahan maksamisen jatkuminen on F:n ja B:n kertomuksesta ilmenevästi varmistettu (V1). Osittaiselle hoitovapaalle jäädään ennen muuta lapsen hoidon järjestämistä varten, ei yksinomaan siitä maksettavan osittaisen hoitorahan vuoksi.

Vastauksessa on vedottu myös siihen, että A:n tosiasiallinen työaika ei ole ylittänyt keskimääräistä 30 tuntia viikossa arkipyhien työaikaa tasaavan vaikutuksen takia sekä sen takia, että A ei ole työskennellyt vuonna 2017 sopimuksen mukaista säännöllistä työaikaa täyteen. Työtuomioistuin katsoo, ettei tällä ole merkitystä asian arvioinnin kannalta. Työnantaja on tosiasiallisesti muuttanut A:n työaikaa koskevaa työsopimuksen ehtoa lisäämällä 18 kiky-tuntia hänen liukumasaldoonsa miinustunneiksi. Riidatonta myös on, että työsuhteen päättyessä miinustunnit vähennetään työntekijän palkasta. Liukumasaldon miinustunteja on vähennetty myös A:n palkasta (K6).

Johtopäätöksenään edellä lausutusta työtuomioistuin katsoo, että työehtosopimuksen perälautamääräystä ei ole voitu tulkita työnantajapuolen omaksumin tavoin siten, että se koskisi myös osittaisen hoitovapaasopimuksen solminutta A:ta. X Oy ei ole siten voinut yksipuolisesti määrätä A:lle työajan pidennystunteja. Vaatimus kohdella työntekijöitä tasapuolisesti ei yksin ole ollut riittävä peruste työnantajan menettelylle. Kanteen ensimmäinen vahvistusvaatimus on näin ollen hyväksyttävä.

Edellä lausutuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo edelleen, että X Oy on voinut toteuttaa A:n työajan pidennyksen vain sopimalla tästä A:n kanssa työehtosopimuksen osana noudatettavan vuosittaista työajan pidentämistä koskevan pöytäkirjan 4 kohdan mukaisesti. Yhtiö on siten menetellyt mainitun työehtosopimusmääräyksen vastaisesti määrätessään yksipuolisesti A:lle työajan pidennystä 18 tuntia. Kanteen toinen vahvistusvaatimus on tältä osin hyväksyttävä.

Selvyyden vuoksi todettakoon, että työehtosopimuksen tieten rikkomisena ei voida kanteessa katsotuin tavoin pitää yksinomaan sitä, että työnantaja on toteuttanut työajan pidennyksen lisäämällä tunnit A:n liukumasaldoon. Työnantaja on perustellusti voinut katsoa, että sen toteuttama pidennystapa on ollut työntekijälle perälautamääräyksessä mainittuja tapoja edullisempi. B:n kertomuksella on lisäksi selvitetty, että A:ta ei ole kanteessa väitetyin tavoin määrätty helatorstaina töihin, kuten paikallisessa sopimuksessa oli sovittu kokoaikaisten työntekijöiden osalta.

Kanteessa on lisäksi vaadittu vahvistettavaksi, että X Oy:n menettely on ollut myös työehtosopimuksen osana noudatettavan paikallisen sopimuksen vastaista. Kyseessä oleva paikallinen sopimus on laadittu X Oy:n ja työntekijöiden pääluottamusmiehen välillä, ja siinä on sovittu muun ohella, että ”osa-aikainen sopii itse työajan pidennyksestä ja osapuolet huolehtivat, että sovitaan niin, että osa-aikaisuuden peruste säilyy”. Työtuomioistuin toteaa, että mainittu paikallinen sopimus on vuosittaisen työajan pidentämistä koskevan pöytäkirjan 4 kohdan mukaan koskenut osa-aikaisten osalta vain tilanteita, joissa työpaikalla on ollut yleisesti käytössä jokin tietty kollektiivinen osa-aikatyön järjestely. Koska A:lla on ollut yksilöllinen sopimus osa-aikatyöstä, paikallinen sopimus ei ole koskenut A:ta, mikä sinänsä on riidatonta. Kantaja on kuitenkin katsonut, että paikallinen sopimus on tästä huolimatta asettanut työnantajalle velvoitteita A:ta kohtaan. Työtuomioistuin toteaa, että pääluottamusmies ja työnantaja eivät ole voineet työehtosopimusvaikutuksin sopia yksilöllisen osa-aikatyösopimuksen solmineen työajan pidennyksestä tai tähän sopimiseen liittyvistä menettelytavoista, eikä kyse näin ollen voi olla väitetystä työehtosopimuksen rikkomisesta. Tältä osin toinen vahvistusvaatimus on siten hylättävä.

Työtuomioistuin on edellä katsonut, että X Oy ei ole voinut yksipuolisesti määrätä A:lle työajan pidennystunteja ja että yhtiö on menetellyt työehtosopimuksen osana noudatettavan vuosittaista työajan pidentämistä koskevan pöytäkirjan 4 kohdan vastaisesti määrätessään yksipuolisesti A:lle työajan pidennystä 18 tuntia. Asian näin päättyessä ei ole erikseen tarpeen ottaa kantaa siihen, onko työnantajan menettely ollut lisäksi kanteessa väitetyllä tavalla tasa-arvolain vastaista.

Hyvityssakot

Yhtiö on toiminut asiassa Teknologiateollisuus ry:n antamien ohjeiden mukaisesti (V2), eikä Teknologiateollisuus ry ole erimielisyysneuvottelujen jälkeenkään puuttunut yhtiön virheellisenä pidettävään menettelyyn. X Oy:n ei voida katsoa tietensä rikkoneen työehtosopimuksen määräyksiä. Yhtiötä vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus on siten hylättävä.

Teknologiateollisuus ry:n valvontavastuun osalta työtuomioistuin toteaa seuraavaa. Työnantajaliitto on toteuttanut työmarkkinakeskusjärjestöjen solmimaa kilpailukykysopimusta. Liiton omaksuma tulkinta perälautamääräyksen ulottuvuudesta kaikkiin työntekijöihin on vastannut luonteeltaan poikkeuksellisen kilpailukykysopimuksen tarkoitusta. Työmarkkinakeskusjärjestöt ovat vielä syksyllä 2016 todenneet yksimielisesti, että kilpailukykysopimuksen mukaista työajan pidennystä sovelletaan kaikissa työsuhteissa. Nyt käsiteltävä A:ta koskeva asia ei kuitenkaan ole ollut oikeudellisesti niin epäselvä, etteikö työnantajaliiton olisi asiaa liittojen välillä neuvoteltaessa perustellusti pitänyt ymmärtää ryhtyä toimenpiteisiin virheellisenä pidettävän tulkintakäytännön oikaisemiseksi. Työnantajaliiton on katsottava laiminlyöneen valvontavelvollisuutensa ja se on näin ollen tuomittava maksamaan hyvityssakkoa.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, voidaan velvoittaa korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan.

Kanne on hyväksytty muutoin paitsi siltä osin kuin kantaja on katsonut, että työnantaja oli rikkonut myös paikallista sopimusta. Lisäksi yhtiöön kohdistettu hyvityssakkovaatimus on hylätty. Pääkysymys työtuomioistuimessa on ollut, onko työnantaja voinut yksipuolisesti määrätä osittaisella hoitovapaalla olevalle A:lle työajan pidennystunteja. Tämän kysymyksen selvittämiseen on kohdistunut myös pääosa oikeudenkäyntikuluista. Työtuomioistuin katsoo, että sillä, minkä kantaja on hävinnyt, on ollut vain vähäinen merkitys asiassa. Kantajan tulee siten saada täysi korvaus kuluistaan. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

- vahvistaa, että X Oy ei ole voinut yksipuolisesti määrätä osittaisella hoitovapaalla olevalle A:lle työajan pidennystunteja,

- vahvistaa, että X Oy on menetellyt Teollisuusliitto ry:n ja Teknologiateollisuus ry:n välillä 1.11.2016–31.10.2017 voimassa olleen teknologiateollisuuden työehtosopimuksen osana olevan vuosittaista työajan pidentämistä koskevan pöytäkirjan kohdan 4 vastaisesti määrätessään yksipuolisesti osittaisella hoitovapaalla olevalle A:lle työajan pidennystä 18 tuntia,

- tuomitsee Teknologiateollisuus ry:n maksamaan Teollisuusliitto ry:lle 4.000 euroa hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ja

- velvoittaa Teknologiateollisuus ry:n ja X Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Teollisuusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 24.356,50 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Muilta osin kanne hylätään.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Anttila puheenjohtajana sekä Saarensola, Aarto, Lavikkala, Lehto ja Pohjola jäseninä. Valmistelija on ollut Brander.

Tuomio on yksimielinen.