TT 2021:69

Kanteessa vaadittiin vahvistettavaksi työehtosopimuksen tulkinta, jonka mukaan tilapäiselle ahtaajalle oli maksettava viikkoylityökorvaus lauantaina tehtävästä työstä silloin, kun työnantaja sovelsi työaikamuotoa, jossa lauantaille ei sijoitettu säännöllistä työaikaa. Tulkinnan mukaan tilapäinen työntekijä saisi ylityökorvauksen tehdessään työtä lauantaina riippumatta siitä, mikä hänen työaikansa samalla viikolla oli ollut. Työnantajapuoli katsoi, että tilapäisen ahtaajan viikkoylityön syntyminen edellytti sitä, että hänen työaikansa ylitti samalla viikolla 40 tuntia, mikä vastasi normaaliviikon säännöllistä työaikaa, ja että arkipyhäviikolla, jolloin säännöllisen työajan pituus oli lyhyempi, ylityötä oli tämän lyhyemmän työajan ylittävä työaika.

Työehtosopimuksen sanamuoto ja asiassa esitetty näyttö puhuivat sen puolesta, että työehtosopimusosallisten tarkoituksena ei ollut ollut kantajan väittämin tavoin poiketa tilapäisten ahtaajien osalta siitä tavasta, jolla ylityölaskenta tavanomaisesti suoritetaan. Asiassa ei ollut esitetty riittävää näyttöä kantajan esittämän tulkinnan tueksi. Kanne hylättiin.

KANTAJA

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry

VASTAAJA

Satamaoperaattorit ry

KUULTAVA

X Oy

ASIA

Työaika

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 29.3.2021

Pääkäsittely 29.6.2021

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n ja Satamaoperaattorit ry:n välisessä ahtausalan työehtosopimuksessa on ollut sopimuskaudella 1.2.2019–31.1.2021 muun ohella seuraavat määräykset:

1. YLEISET TYÖEHDOT

….

9 § Työaikamääräykset

D. Tilapäistyöntekijöitä koskevat erityismääräykset

1. Tilapäisten työntekijöiden työajoissa noudatetaan työvuorojen työaikoja.

2. Tilapäisen työntekijän palkkaperusteet määräytyvät sen mukaan, mihin hänen työaikansa sijoittuu 2-vuorojärjestelmän mukaisesti.

….

10 § Ylityö

1. Ylityöksi luetaan

a) vuorokautisen säännöllisen työajan lisäksi samana työvuorokautena tehty työ

b) työvuoroluettelon / työtuntijärjestelmän mukaisen viikoittaisen työajan lisäksi tehty muu kuin vuorokautinen ylityö

c) sunnuntaina ja kirkollisena juhlapyhänä muu kuin jatkuvassa kaksivuorotyössä (tam 27) ja keskeytymättömässä kolmivuorotyössä (tam 37) tehty työ.

….

11 § Ylityökorvaukset

….

2. Työtuntijärjestelmän mukaisen viikoittaisen säännöllisen työajan lisäksi tehdystä viikkoylityöstä maksetaan 50 % korotettu palkka.

….

25 § Eräitä sopimusmenettelyjä

1. Sopijaosapuolten väliset, 1.5.1972 jälkeen kirjatut työehtosopimusten tulkintapöytäkirjat ovat voimassa, ellei tästä työehtosopimuksesta johdu muuta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

X Oy teettää Vaasan satamassa työtä aamu- ja iltavuorossa viitenä päivänä viikossa maanantaista perjantaihin. Kyse on siten työaikamuodosta 25. Tässä yhtiön noudattamassa työaikamuodossa lauantait ovat työntekijöillä työtuntijärjestelmän mukaisesti vapaapäiviä, koska lauantaisin ei teetetä lainkaan säännöllistä työaikaa olevaa työtä.

Vastaajan ja kuultavan ilmoituksen mukaan yhtiö maksaa Vaasan satamassa lauantaisin tilapäisillä työntekijöillä teettämästään työstä työehtosopimuksen 11 §:n 2 kohdan mukaisen ylityökorotuksen vain siinä tapauksessa, että kyseinen tilapäinen työntekijä on tehnyt aiemmin samalla viikolla työtä 40 tuntia tai enemmän. AKT:n tulkinnan mukaan jo ensimmäinen yhtiön lauantaina teettämä työtunti on myös tilapäisillä työntekijöillä ylityökorotukseen oikeuttavaa viikoittaista ylityötä riippumatta heidän samalla viikolla tekemänsä työpanoksen määrästä.

Ahtausalan työehtosopimusta sovelletaan kolmeen työntekijäryhmään, joita ovat vakituiset ahtaajat, ammattityöntekijäkuntaan kuuluvat ja tilapäiset ahtaajat. Tilapäiset ahtaajat työskentelevät lyhyissä määräaikaisissa työsuhteissa, jotka ovat tyypillisesti yhden työvuoron mittaisia. Työvoiman tarpeen niin vaatiessa on mahdollista sopia siitäkin, että tilapäinen ahtaaja työskentelee yhtä työvuoroa pitempään, esimerkiksi muutaman päivän ajan, vaikkakin tämä on harvinaista. Tilapäisillä ahtaajilla ei ole velvollisuutta vastaanottaa työtä sovittujen työskentelyaikojen ulkopuolella tai yrityksessä muutoin noudatettavana säännöllisenä työaikana, vaan he ovat niin sanottuja tarvittaessa töihin kutsuttavia työntekijöitä.

Tilapäisten ahtaajien työsuhteen luonteesta johtuu, että heillä ei ole sovittua viikkotyöaikaa. Heidän työaikaansa ei tämän vuoksi pääsääntöisesti myöskään sijoiteta työvuoroluetteloon tai työtuntijärjestelmään. Tilapäiset ahtaajat tulevat töihin kutsuttaessa ja samalla sovitaan, kuinka pitkään työskentely kestää.

Työehtosopimuksen viikoittaista ylityötä koskeva määräys lähtökohtaisesti soveltuu myös tilapäisiin ahtaajiin. Osapuolten näkemysero koskee sitä, millä tavalla tätä määräystä on sovellettava näihin työntekijöihin.

AKT:n tulkinnan mukaan tilapäiselle ahtaajalle on maksettava viikkoylityökorvaus lauantaina tehtävästä työstä silloin, kun työnantaja soveltaa työaikamuotoa, jossa lauantaille ei sijoiteta säännöllistä työaikaa. Tulkinnan mukaan tilapäinen työntekijä saisi ylityökorvauksen tehdessään työtä lauantaina riippumatta siitä, mikä hänen työaikansa samalla viikolla on ollut.

Työnantajapuolen mukaan tilapäisen ahtaajan viikkoylityön syntyminen edellyttää sitä, että hänen työaikansa ylittää samalla viikolla 40 tuntia. Tämä vastaa normaaliviikon säännöllistä työaikaa. Arkipyhäviikolla säännöllisen työajan pituus on lyhyempi, jolloin ylityötä on tämän lyhyemmän työajan ylittävä työaika.

Asiasta on käyty paikallisen tason erimielisyysneuvottelut ja liittojen väliset erimielisyysneuvottelut. Asia on jäänyt neuvotteluissa erimieliseksi.

KANNE

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että X Oy on menetellyt ahtausalan työehtosopimuksen I osan 10 §:n 1 b kohdan ja 11 §:n 2 kohdan vastaisesti, kun se on jättänyt maksamatta tilapäiselle työntekijälle 11 §:n 2 kohdan mukaisen ylityön korotusosan lauantaina tehdystä työstä yhtiön soveltaessa tuohon työhön työtuntijärjestelmää, jossa lauantaina ei teetetä työtä, ja

- velvoittaa Satamaoperaattorit ry:n ja X Oy:n korvaamaan yhteisvastuullisesti Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut 14.456,20 eurolla korkoineen.

Perusteet

Ahtausalan työehtosopimuksen työaikoja ja työajasta seuraavia korvauksia koskevia määräyksiä sovelletaan tilapäisiin työntekijöihin yhtäläisesti vakituisten työntekijöiden kanssa. Tämän sekä AKT ry että Satamaoperaattorit ry ovat todenneet muun muassa työtuomioistuimen lausuntoasian TT 2009:99 yhteydessä antamissaan lausumissa.

Tilapäisen työntekijän kohdalla noudatetaan työehtosopimuksen 9 §:n D kohdan 1 alakohdan mukaan vakituisten työntekijöiden työvuorojen työaikoja. Saman määräyksen 2 alakohdan mukaan tilapäisen työntekijän palkkaperusteet määrittyvät sen mukaan, mihin hänen työaikansa sijoittuu 2-vuorojärjestelmän mukaisesti.

Työehtosopimuksen 10 §:n 1 b kohta ja 11 §:n 2 kohta tulevat sovellettavaksi vakituisten työntekijöiden lisäksi myös tilapäisiin työntekijöihin ja ammattityöntekijäkuntaan kuuluviin työntekijöihin. Määräyksiä tulee noudattaa tilapäisiin työntekijöihin lähtökohtaisesti samalla lailla kuin niitä sovelletaan vakituisten työntekijöiden kohdalla.

Työehtosopimuksen 10 §:n 1 b kohdan mukaan viikoittaista ylityötä ahtausalan työehtosopimuksen alalla on työvuoroluetteloon tai työtuntijärjestelmään merkityn viikoittaisen työajan lisäksi tehty työ. Työehtosopimuksen 11 §:n 2 kohdan mukaan oikeus ylityökorvaukseen viikkoylityöstä on työtuntijärjestelmän lisäksi tehdystä työstä. Ahtausalan työehtosopimuksessa oleva viikoittaisen ylityön määritelmä siis poikkeaa työaikalaissa olevasta määritelmästä, jonka mukaan viikoittaista ylityötä on 40 tunnin lisäksi tehty työ.

Työehtosopimuksen 10 §:n 1 b kohdan ja 11 §:n 2 kohdan sanamuodot puoltavat sitä tulkintaa, että ahtausalan työntekijällä on oikeus viikoittaisen ylityön korvaukseen myös silloin, jos hän ei ole tehnyt aiemmin samalla viikolla yhteensä 40 työtuntia, kun hän tulee työhön työnantajan noudattaman työtuntijärjestelmän mukaisena vapaapäivänä. Tämä on ollut myös työehtosopimuksen määräyksiä sovittaessa työehtosopimusosallisten yhteinen tarkoitus.

Työehtosopimusmääräyksiä on myös käytännössä noudatettu työehtosopimusalalla vakiintuneesti AKT:n tässä esittämän tulkinnan mukaisesti ja yhtäläisesti niin vakituisten työntekijöiden, ammattityöntekijäkuntaan kuuluvien työntekijöiden kuin myös tilapäisten työntekijöiden osalta.

Jos esimerkiksi vakituinen työntekijä työskentelee työtuntijärjestelmässä, jossa työnantajan osoittamat säännöllisen työajan työvuorot kohdistuvat viikoittain ma – pe -ajanjaksolle ja lauantai on työtuntijärjestelmän mukaan vapaapäivä, työehtosopimuksen 11 §:n 2 kohdan mukainen viikoittaisen ylityön korvaus maksetaan lauantain ensimmäisestä työtunnista lukien, koska kyse on yrityksessä sovellettavan työtuntijärjestelmän lisäksi tehdystä työstä jo tuon ensimmäisen tunnin osalta. Näin työehtosopimuksen mukainen korvaus maksetaan myös silloin, jos vakituinen työntekijä on ollut esimerkiksi työkyvyttömyyden tai perhevapaan vuoksi yhden tai useamman työvuoron pois töistä aiemmin samalla viikolla ma-pe -aikavälillä, jolloin hän ei ole tehnyt 40 viikkotyötuntia lauantaityöskentelyn alkuun mennessä.

Myös X Oy maksaa Vaasan satamassa maanantaista perjantaihin -ajanjaksolla teettämässään kaksivuorotyössä vakituiselle työntekijälle tämän lauantaina tekemästään työstä työehtosopimuksen 11 §:n 2 kohdan mukaisen viikkoylityön korvauksen jo ensimmäisestä tunnista lukien riippumatta siitä, onko hän tehnyt aiemmin samalla viikolla työtä vähintään 40 tunnin verran.

Satamaoperaattorit ry:n tulkinta tilapäisen ahtaajan oikeudesta työvuorojärjestelmän mukaisena vapaapäivänä teetetystä työstä asettaisi tilapäisen työntekijän tuolta päivältä maksetun palkan suuruuden osalta eri asemaan kuin vakituisen työntekijän. Tämä ei ole ollut työehtosopimusosallisten tarkoituksena työehtosopimuksen työaika- ja palkkamääräyksiä solmiessa, vaan päinvastoin tarkoituksena on ollut, että noita työehtosopimusmääräyksiä noudatetaan yhtäläisesti vakituisiin ja tilapäisiin työntekijöihin sen mukaan, millaista työtuntijärjestelmää yritys kulloinkin soveltaa.

Työehtosopimuksen soveltamiskäytänne sopimusalan muissa yrityksissä tilapäisten työntekijöiden kohdalla niissä työaikamuodoissa, joissa lauantai on työtuntijärjestelmän mukaan vapaapäivä, on AKT:n tulkinnan mukainen. Alan muissa yrityksissä näissä työaikamuodoissa tilapäiselle työntekijälle maksetaan työtuntijärjestelmän vapaapäivänä teetetystä työstä aina viikkoylityön korvaus, ellei kyse ole vuorokautisesta ylityöstä. Tämä yhtenäinen työehtosopimuksen soveltamiskäytänne, joka on ollut molempien työehtosopimusosallisten tiedossa, osoittaa kyseisten työehtosopimuksen määräysten oikeaa tulkintaa.

Kantajan tiedon mukaan myös X Oy on maksanut tilapäiselle työntekijälle vielä kanteen vireillä ollessakin (lauantailta 24.10.2020) kahdeksan tunnin mittaiselta työvuorolta ensimmäisestä työtunnista lukien ylityökorvauksen, vaikka kyseinen työntekijä ei ollut tehnyt aiemmin samalla viikolla yhtään työtuntia.

Ahtausalan työehtosopimusta noudatetaan vain sen 1 §:ssä mainituissa satamissa. Vakiintuneeseen työehtosopimuksen soveltamiskäytänteeseen liittyen kantaja on selvittänyt noissa satamissa toimivista ahtausalan yrityksistä ne, joissa ei teetetä lauantaina säännöllistä työvuoroa (eli käytetään työtuntijärjestelmää, jossa lauantai on työtuntijärjestelmän mukaan vapaapäivä vakituisilla työntekijöillä). Tällaisia työtuntijärjestelmiä on käytössä (kuultavan eli Vaasan lisäksi) Tornion, Oulun, Kokkolan, Kaskisten, Uudenkaupungin, Turun ja Inkoon satamissa. Jokaisessa noissa satamassa tuollaista työtuntijärjestelmää noudattava ahtausalan yritys maksaa lauantaina eli vapaapäivänä teetetystä työstä ylityökorvauksen ensimmäisestä työtunnista lukien sekä vakituiselle että tilapäiselle työntekijälle myös tilanteissa, joissa työntekijä on tehnyt aiemmin viikolla alle 40 työtuntia. Kantajan selvittelyssä ei ole tullut ilmi ahtausalan yrityksiä, joissa lauantai olisi työntekijöiden työtuntijärjestelmän mukainen vapaapäivä ja yritys maksaisi korvaukset vastaajan esittämän tulkinnan mukaisesti.

Pöytäkirja 9.6.1972 koskee tilanteita, joissa työntekijä tulee lauantaina töihin säännöllisenä työpäivänä eli tilanteessa, jossa yrityksessä noudatettavan työtuntijärjestelmän mukaan lauantaisin teetetään säännöllistä työaikaa eli säännöllisen työajan työvuoroja. Kyseisessä pöytäkirjassa ei oteta kantaa tilanteisiin, joissa työntekijä tulee töihin vapaapäivänä, eli päivänä, jolloin hänellä tai kenelläkään muullakaan kyseisessä yrityksessä ei teetetä säännöllistä työaikaa. Tässä asiassa on kyse tilapäisen työntekijän oikeudesta vapaapäivänä tehdyn työn korvaukseen. Pöytäkirja 9.6.1972 ei sitä sääntele.

Työehtosopimuksen 25 §:n 1 kohdan mukaan 1.5.1972 ja sen jälkeen työehtosopimusosallisten välillä tehdyt pöytäkirjat työehtosopimuksen oikeasta tulkinnasta ovat edelleen voimassa, ellei työehtosopimuksesta muuta johdu.

Vakituisten työntekijöiden kohdalla on työehtosopimuksen 25 §:n 1 kohdan tarkoittamissa pöytäkirjoissa toistuvasti todettu, että vapaapäivänä työhön tulevalle vakituiselle työntekijälle maksetaan ylityökorvaus jo ensimmäisestä työtunnista lukien. Sama on todettu liittojen välisissä tulkintapöytäkirjoissa toistuvasti ammattityöntekijäkuntaan kuuluvien työntekijöiden osalta. Työehtosopimuksen 9 §:n D kohdan määräykset huomioiden tuolloin noilta lauantailta eli työtuntijärjestelmän mukaan vapaapäiviltä ylityökorvaus tulee maksaa yhtäläisesti jo ensimmäisiltä työtunneilta myös tilapäiselle työntekijälle riippumatta siitä, paljonko hän on työskennellyt aiemmin samalla viikolla. Näin työehtosopimusta on myös vakiintuneesti työehtosopimusosapuolten välillä tulkittu ja sovellettu.

Edellä mainituilla perusteilla kanne tulee hyväksyä.

VASTAUS

Vaatimukset

Satamaoperaattorit ry ja X Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 20.670,80 eurolla korkoineen.

Perusteet

AKT:n tulkinta on väärä. Työehtosopimuksen oikea tulkinta on, että tilapäisen ahtaajan viikkoylityön syntyminen edellyttää sitä, että hänen työaikansa ylittää samalla viikolla 40 tuntia. Tämä vastaa normaaliviikon säännöllistä työaikaa. Arkipyhäviikolla säännöllisen työajan pituus on lyhyempi, jolloin ylityötä on tämän lyhyemmän työajan ylittävä työaika.

Tulkintakysymys on ratkaistu osallisliittojen välisellä pöytäkirjalla

AKT:n kanne on hylättävä jo sen vuoksi, että työehtosopimuksen tulkinta on sovittu työnantajapuolen kannan mukaiseksi 9.6.1972 laaditulla Suomen Lastauttajain Työnantajaliiton ja AKT:n välisellä pöytäkirjalla, joka koskee tilapäisen työntekijän viikkoylityötä. Siinä on sovittu seuraavaa: "Sovittiin, että mikäli tilapäinen työntekijä normaaliviikon maanantaista perjantaihin on ollut työssä säännöllisenä työaikana täyden ajan eli 40 tuntia ja mikäli hän on työssä myös lauantaina, niin hänelle maksetaan työn edellyttämiltä lauantaipäivän säännöllisen työajan tunneilta viikkoylityökorvaus (=50%)." Pöytäkirjassa mainitulla normaaliviikolla on tarkoitettu viikkoa, johon ei sisälly arkipyhää.

Liittojen välisistä pöytäkirjoista on työehtosopimuksen 25 §:n 1 kohdassa seuraava määräys: "Sopijaosapuolten väliset, 1.5.1972 jälkeen kirjatut työehtosopimusten tulkintapöytäkirjat ovat voimassa, ellei tästä työehtosopimuksesta johdu muuta."

Kyseinen 9.6.1972 laadittu pöytäkirja on siis edellä olevan työehtosopimusmääräyksen mukaan voimassa. Pöytäkirjalla osallisliitot ovat sopineet työehtosopimuksen tulkinnasta nyt esillä olevan kysymyksen osalta, ja AKT:n kanta on vastoin pöytäkirjassa sovittua.

Toisin kuin AKT väittää, pöytäkirjassa ei ole tehty eroa sen suhteen, teetetäänkö yrityksessä muutoin lauantaisin säännöllistä työaikaa vai ei. Pöytäkirjan sanamuodon mukaan viikoittaisen ylityön syntyminen edellyttää säännöllisen työajan (40 tuntia) täyttymistä maanantaista perjantaihin ulottuvalla jaksolla. Tämä edellytys soveltuu riippumatta siitä, onko lauantai yrityksessä käytössä olevassa työaikamuodossa vapaapäivä vai ei.

AKT:n tulkinta on virheellinen myös sen vuoksi, että se on vastoin työehtosopimuksen sanamuotoa, tarkoitusta ja soveltamiskäytäntöä.

Työehtosopimuksen sanamuoto ja tilapäiset ahtaajat

Työehtosopimuksen viikoittaista ylityötä koskevan 10 §:n 1.b kohdan mukaan ylityötä on työvuoroluettelon/työtuntijärjestelmän mukaisen viikoittaisen työajan lisäksi tehty muu kuin vuorokautinen ylityö. Määräyksen perusteella viikoittaista ylityötä muodostuu esimerkiksi silloin, kun ahtaaja, jonka säännöllinen työaika sijoittuu työtuntijärjestelmän mukaan maanantaista perjantaihin ulottuvalle työviikolle, tekee työtä vapaapäivänään, kuten lauantaina.

Arvioitaessa viikoittaista ylityötä koskevan määräyksen soveltumista tilapäisiin ahtaajiin on otettava huomioon, että tilapäiset ahtaajat tekevät työtä satunnaisesti lyhyissä työsuhteissa ja jokaisesta työskentelykerrasta sovitaan erikseen. Tämän vuoksi heille ei laadita työvuoroluetteloa tai työtuntijärjestelmää, eikä heillä siten myöskään ole työvuoroluettelon/ työtuntijärjestelmän mukaista viikoittaista työaikaa.

Edellä mainittu ei kuitenkaan merkitse, että tilapäiselle ahtaajalle ei voisi muodostua viikoittaista ylityötä. Näin käy silloin, jos tilapäisen ahtaajan viikoittainen työaika ylittää 40 tuntia. Tällainen tilanne voi syntyä, jos tilapäisellä ahtaajalla on saman viikon aikana niin monta työvuoroa, että 40 tuntia tulee täyteen.

AKT:n tulkinta lähtee siitä, että jos yrityksessä käytössä olevassa työaikamuodossa työtä tehdään säännöllisesti maanantaista perjantaihin, lauantaina tehtävä työ olisi tilapäiselle ahtaajalle aina viikkoylityötä. Tulkinta sivuuttaa työehtosopimuksen sanamuodon, jonka mukaan viikoittaisen ylityön muodostuminen riippuu työvuoroluettelon/työtuntijärjestelmän mukaisen viikoittaisen työajan ylittämisestä. AKT:n tulkinta puolestaan tarkoittaa, että viikoittaisen ylityön muodostuminen olisi kytketty yrityksessä käytössä olevaan työaikamuotoon. Tämä ei vastaa työehtosopimuksen sanamuotoa.

Työaikamuoto ja työtuntijärjestelmä tai työvuoroluettelo ovat eri asioita. Työaikamuoto tarkoittaa työvuorojen järjestämistapaa. Ahtausalalla käytettävistä työaikamuodoista on määräykset työehtosopimuksen 9 §:ssä ja liitteessä 3. Työtuntijärjestelmään ja työvuoroluetteloon taas sijoitetaan kunkin työntekijän henkilökohtainen työaika käytössä olevan työaikamuodon puitteissa.

Työehtosopimuksen 9 § ei koske ylityön määräytymistä vaan siinä on yleisiä työaikamääräyksiä. Ylityön määräytymistä koskee sen sijaan työehtosopimuksen 10 §, joka soveltuu samalla tavalla tilapäisiin kuin vakituisiinkin ahtaajiin. Sen selvän sanamuodon mukaan viikoittaisen ylityön syntyminen on kytketty siihen, että työntekijä tekee työvuoroluettelon/työtuntijärjestelmän mukaisen viikoittaisen työaikansa lisäksi ylityötä, joka ei ole vuorokautista ylityötä.

Työehtosopimuksen mukaan viikoittaisen ylityön muodostuminen on siis riippuvainen työvuoroluetteloon/työtuntijärjestelmään merkitystä viikoittaisesta työajasta. Tällä tarkoitetaan kunkin työntekijän henkilökohtaista työaikaa, ei yrityksessä käytössä olevaa työaikamuotoa. Tämä onkin luonnollista, koska ylityölaskenta suoritetaan työntekijäkohtaisesti. AKT:n tulkinta merkitsisi, että kyseessä olevan työehtosopimusmääräyksen sanamuoto "työvuoroluettelo/työtuntijärjestelmä" saisi tilapäisten työntekijöiden kohdalla kokonaan toisen merkityssisällön ja sillä tarkoitettaisiin työpaikan työaikamuotoa. Tällöin myöskin työehtosopimusmääräyksen viittaus viikoittaiseen työaikaan olisi merkityksetön, koska työaikamuoto ei määritä viikoittaista työaikaa vaan sen, millaisissa vuoroissa ja minä viikonpäivinä yrityksessä työskennellään.

AKT:n tulkinnan hyväksyminen merkitsisi, että tilapäisten ahtaajien kohdalla viikoittainen ylityö määräytyisi yrityksessä käytössä olevan työaikamuodon perusteella. Oikeus viikkoylityökorvaukseen syntyisi, jos yrityksessä käytössä olevan työaikamuodon mukaan lauantait ovat vapaapäiviä. Työehtosopimuksen sanamuoto kuitenkin koskee työvuoroluettelon/ työtuntijärjestelmän mukaisen viikoittaisen työajan ylittämistä eikä sitä, teetetäänkö yrityksessä säännöllisesti työtä lauantaisin. AKT:n tulkinta on näin ollen työehtosopimuksen sanamuodon vastainen.

AKT:n esittämä tulkinta on työehtosopimusosapuolten tarkoituksen vastainen

AKT:n tulkinnasta seuraisi, että tilapäiselle työntekijälle viikoittaista ylityötä muodostuisi yrityksen käytössä olevan työaikamuodon mukaisena vapaapäivänä tehdystä työstä, vaikka tämä olisi kyseisen henkilön ainoa työvuoro samalla viikolla. Työehtosopimuksen osapuolten tarkoituksena ei ole ollut, että viikoittaisen ylityön laskenta määräytyisi tilapäisen työntekijän kohdalla näin erikoisella tavalla. Laskentatapa poikkeaa täysin siitä, miten ylityön muodostuminen yleensä on lainsäädännössä ja työehtosopimuskäytännössä määritetty. Käytännössä AKT:n tulkinta merkitsee, että tilapäisten työntekijöiden kohdalla viikkoylityökorvauksesta tulisi lauantaityökorvaus. Viikkoylityökorvauksella ei olisi mitään yhteyttä työntekijän kyseisellä viikolla tekemään työaikaan, vaan se olisi sidoksissa pelkästään siihen, millaista työaikamuotoa työpaikalla noudatetaan.

Kuten edellä todettiin, tilapäiselle ahtaajalle voi sinänsä muodostua viikoittaista ylityötä, jos hänen viikoittainen työaikansa ylittää 40 tuntia. Tämä vastaa sitä, miten ylityö määräytyy vakituisella työntekijällä. Täyttä työaikaa tekevällä vakituisella työntekijällä viikoittaisen työajan pituus on 40 tuntia, joka merkitään työtuntijärjestelmään säännöllisenä työaikana. Ylityötä muodostuu siten 40 tunnin ylittymisen jälkeen. Poikkeuksena ovat arkipyhäviikot ja viikot, joille on sijoitettu työajan lyhennysvapaita. Tällaisilla viikoilla vapaapäivänä tehdystä työstä maksetaan ylityökorvaus, vaikka 40 tuntia ei täyttyisikään. Toisin kuin kanteessa on väitetty, vakituiselle ahtaajalle ei muodostu vapaapäivänä tehdystä työstä ylityötä pelkästään sillä perusteella, että kyseessä on työvuoroluettelon mukainen vapaapäivä vaan tämä edellyttää säännöllisen työajan täyttymistä kyseisellä viikolla, kuten työehtosopimuksen 10 ja 11 §:ssä on määrätty.

Arkipyhäviikkojen ja työajan lyhennysvapaiden ohella syy siihen, miksi työehtosopimuksessa ylityön muodostuminen on kytketty työvuoroluettelon/työtuntijärjestelmän mukaiseen työaikaan eikä 40 viikkotuntiin, on se, että ahtausalalla on käytössä tasoittuvia työaikamalleja. Jos käytössä on tasoittuva työaika, viikoittaisen säännöllisen työajan pituus voi vaihdella, mutta työaika tasoittuu 40 tuntiin. Näissä tapauksissa ylityötä voi muodostua, vaikka kyseisellä viikolla työajan pituus ei olisi 40 tuntia. Tällöin kuitenkin ylittyy keskimääräinen viikoittainen työaika 40 tuntia.

Työehtosopimusmääräyksen maininnalla työvuoroluettelosta/työtuntijärjestelmästä on siten otettu huomioon arkipyhät sekä edellä mainittu keskimääräisen työajan mahdollisuus.

AKT:n tulkinta, jonka mukaan tilapäisen työntekijän oikeus viikkoylityökorvaukseen syntyisi pelkästään sillä perusteella, että yrityksessä käytössä olevan työaikamuodon mukaan jonakin päivänä ei teetetä työtä, ei vastaa osapuolten tarkoitusta. Tällainen tulkinta myös saattaisi vakituiset ahtaajat ja tilapäiset ahtaajat eriarvoiseen asemaan, koska tilapäisen ahtaajan oikeus ylityökorvaukseen syntyisi riippumatta siitä, mikä työaika kyseisellä viikolla on ollut. Vakituisella ahtaajalla viikoittaisen ylityön syntyminen taas edellyttää säännöllisen työajan (eli pääsääntöisesti 40 viikkotyötunnin) täyttymistä.

Kanteessa mainitut esimerkkitilanteet

Kanteessa on esimerkkinä viikkoylityömääräyksen soveltamisesta vakituiseen työntekijään mainittu tilanne, jossa vakituinen työntekijä on työkyvyttömyyden tai perhevapaan vuoksi pois työstä ja tekee samalla viikolla työtuntijärjestelmän mukaisena vapaapäivänään työvuoron. Kanteen mukaan tällöin maksettaisiin työehtosopimuksen mukaan korvaus viikkoylityöstä. Tulkinta ei pidä paikkaansa. Ahtausalan työehtosopimus ei sisällä määräystä, joka oikeuttaisi vapaapäivänään työtä tekevän työntekijän ylityökorvaukseen, jos hän ei ole työkyvyttömyyden tai perhevapaan vuoksi voinut tehdä säännöllistä viikkotyöaikaa vastaavaa tuntimäärää. Työehtosopimuksen mukaan vain todellisuudessa tehty työaika lasketaan mukaan säännöllisen työajan täyttymistä arvioitaessa. Ainoa poikkeus tästä on työehtosopimuksen liitteen 3.3 mukainen vuosityöajan lyhennysvapaa. Kyseisen liitteen 6 §:ssä on nimenomaisesti sovittu, että mikäli työntekijän viikon säännöllinen työaika lyhenee näin annettavien vapaapäivien johdosta, maksetaan vapaapäivänä tehdystä työstä kuten viikkoylityöstä.

Eri asia on, että joissakin alan yrityksissä viikkoylityökorvaus saatetaan joskus maksaa kanteessa kuvatun kaltaisissa tilanteissa. Tämä ei kuitenkaan johdu työehtosopimuksesta tai sen tulkinnasta vaan siitä, että yritysten on toisinaan vaikea saada työntekijöitä suostumaan lauantaityöhön, jos näille ei makseta ylityökorvausta.

Kanteessa mainittu vakituista työntekijää koskeva tilanne ei ole myöskään rinnasteinen tilapäisen ahtaajan kanssa. Vakituisen ahtaajan säännöllinen työaika voi jäädä täyttymättä sen vuoksi, että hän ei jostakin itsestään riippumattomasta syystä, kuten työkyvyttömyyden takia, saa täyteen viikoittaista säännöllistä työaikaansa. Sen sijaan tilapäinen ahtaaja saa itse päättää, ottaako hän tarjottua työtä vastaan tiettynä päivänä. Sen vuoksi viikoittaisen työajan täyttymättä jääminen ei johdu tilapäisen ahtaajan kohdalla yleensä samanlaisista syistä kuin vakituisella ahtaajalla. Tähänkään nähden ei ole perusteita kohdella tilapäisiä ahtaajia sillä tavalla edullisemmin, että heille maksettaisiin lauantaityöstä korvaus riippumatta saman viikon työajasta.

Kanteessa on edelleen väitetty, että X Oy maksaisi vakituiselle työntekijälle lauantaina tehdystä työstä viikkoylityökorvausta riippumatta kyseisen viikon työtunneista. Tämä ei pidä paikkaansa. Yhtiössä on menetelty työehtosopimuksen mukaisesti siten, että työajan lyhennysvapaat ja arkipyhät lyhentävät viikoittaista työaikaa. Yhtiö ei ole myöskään maksanut tilapäisille ahtaajille lauantaina tehdystä työstä viikkoylityökorvausta, ellei ahtaaja ole saman viikon aikana tehnyt niin monta työvuoroa, että 40 tuntia on tullut täyteen. Lauantailta 24.10.2020 on palkanlaskijan erehdyksen vuoksi maksettu ylityökorvaus tilapäiselle työntekijälle, jolla ei ole ollut oikeutta siihen.

Soveltamiskäytäntö

Satamaoperaattorit ry on selvittänyt asiaa kymmenestä satamasta, jossa on käytössä työaikamuoto, jossa tehdään työtä maanantaista perjantaihin. Näistä seitsemässä sinänsä toimitaan AKT:n väittämän tulkinnan mukaisesti. Syynä tähän on se, että muussa tapauksessa työntekijät eivät suostuisi tulemaan lauantaina työhön. Tornion satamassa on tehty asiasta paikallinen sopimus. Kyseessä ei ole kaikkia alan työnantajia sitova tulkintakäytäntö vaan tilanne rinnastuu siihen, että yrityksessä maksettaisiin työvoiman vaikean saatavuuden vuoksi taulukkopalkan ylittävää palkkaa. Satamaoperaattorit ei ole sitoutunut noudattamaan AKT:n väittämää käytäntöä eikä ohjeista yrityksiä toimimaan sen mukaisesti.

AKT ei ole aikaisemmin riitauttanut nyt kyseessä olevaa tulkintaa, eikä asia ole aikaisemmin ollut esillä erimielisyysneuvotteluissa. Työnantajapuoli on pitänyt omaa tulkintaansa oikeana, ja Satamaoperaattorit ry on ohjeistanut sen mukaisesti jäseniään. Työnantajapuolen kanta vastaa siis työehtosopimuksen vakiintunutta tulkintaa, joka on vahvistettu jo vuoden 1972 pöytäkirjalla.

Kanteessa viitattu lausunto TT 2009:99 koski tilapäisten ahtaajien oikeutta päiväansiotakuuseen ja korvaukseen vuorokautisesta ylityöstä. Lausunto ei liity nyt esillä olevaan asiaan.

Kanteessa viitatut pöytäkirjamääräykset

Ahtausalan kolmen työntekijäryhmän (vakituiset, ammattityöntekijäkuntaan kuuluvat ja tilapäiset ahtaajat) työehdoissa on työehtosopimukseen perustuvia eroavaisuuksia. Kantajan viittaamat ammattityöntekijäkuntaan kuuluvia ja vakituisia ahtaajia koskevat pöytäkirjamääräykset eivät koske tilapäisiä ahtaajia.

Pöytäkirjassa 7.7.1972 vapaalauantaina suoritettua työtä koskeva kohta 9 koskee ylityökorvauksen määrää eikä ylityön muodostumista, josta nyt on kysymys. Määräys ei myöskään koske tilapäisiä ahtaajia vaan vain vakituisia ahtaajia. Myöskään muut kantajan viittaamat pöytäkirjat eivät sovellu tähän asiaan, sillä ne koskevat kolmivuorotyötä, kun taas tässä asiassa on kyse maanantaista perjantaihin tehtävästä kaksivuorotyöstä.

Edellä mainituilla perusteilla kanne tulee hylätä.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Kuultavan yhtiön A:lle antama palkkalaskelma ajanjaksolta 19.10.2020–1.11.2020

2. Kuultavan yhtiön ja sen luottamusmies A:n välillä tehty erimielisyyspöytäkirja 16.3.2020

3. Liittojen välinen erimielisyysmuistio 20.5.2020

4. Pöytäkirja Suomen Lastauttajain Työnantajaliiton ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto r.y:n välisestä työehtosopimuksen tulkintaa koskevasta, 7.7.1972 pidetystä neuvottelusta (V2)

5. Liittojen tulkintapöytäkirja kolmivuorotyöstä 20.6.1974

6. Liittojen tulkintapöytäkirja keskeytymättömän kolmivuoron vuorolisästä 26.1.1983

7. Liittojen tulkintapöytäkirja saunalisän tulkinnoista 1.10.1985

Vastaajan ja kuultavan kirjalliset todisteet

1. Pöytäkirja Suomen Lastauttajain Työnantajaliiton ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto r.y:n välisestä työehtosopimuksen tulkintaa koskevasta, 9.6.1972 pidetystä neuvottelusta

2. Pöytäkirja Suomen Lastauttajain Työnantajaliiton ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto r.y:n välisestä työehtosopimuksen tulkintaa koskevasta, 7.7.1972 pidetystä neuvottelusta (K4)

Kantajan henkilötodistelu

1. B, sopimussihteeri, AKT ry

2. C, palkkasihteeri, AKT ry

Vastaajan ja kuultavan henkilötodistelu

1. D, työmarkkinajohtaja, Satamaoperaattorit ry

2. E, toimitusjohtaja, X Oy

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Ahtausalan työehtosopimuksen 9 §:n D kohdan 1 alakohdan mukaan tilapäisten työntekijöiden työajoissa noudatetaan työvuorojen työaikoja. Määräyksen 2 alakohdan mukaan tilapäisen työntekijän palkkaperusteet määräytyvät sen mukaan, mihin hänen työaikansa sijoittuu 2-vuorojärjestelmän mukaisesti.

Työehtosopimuksen 10 §:n 1.b kohdan mukaan ylityöksi luetaan työvuoroluettelon / työtuntijärjestelmän mukaisen viikoittaisen työajan lisäksi tehty muu kuin vuorokautinen ylityö. Edelleen 11 §:n 2 kohdan mukaan työtuntijärjestelmän mukaisen viikoittaisen säännöllisen työajan lisäksi tehdystä viikkoylityöstä maksetaan 50 % korotettu palkka.

Osapuolten välinen erimielisyys koskee tilannetta, jossa työnantajan soveltamassa työaikamuodossa lauantaille ei sijoiteta säännöllistä työaikaa. Työntekijäpuolen tulkinnan mukaan tilapäinen työntekijä saa tällöin ylityökorvauksen tehdessään työtä lauantaina riippumatta siitä, mikä hänen työaikansa samalla viikolla on ollut. Työnantajapuolen mukaan tilapäisen ahtaajan viikkoylityön syntyminen edellyttää sitä, että hänen työaikansa ylittää samalla viikolla 40 tuntia arkipyhäviikkoja lukuun ottamatta, jolloin säännöllisen työajan pituus on lyhyempi.

Työehtosopimuksen tulkinta

Kantajan mukaan työehtosopimuksen 10 §:n 1.b kohdan ja 11 §:n 2 kohdan sanamuodot puoltavat työntekijäpuolen kantaa asiassa. Vastaaja ja kuultava taas ovat katsoneet sanamuotojen puoltavan työnantajapuolen kantaa. Satamaoperaattorit ry:n työmarkkinajohtaja D on tosin työtuomioistuimessa kuultuna todennut, että työaikamuodossa 25, jossa lauantait ovat vapaapäiviä, lauantaina tehty työ sinänsä on työtuntijärjestelmän lisäksi tehtyä työtä. Hän on kuitenkin korostanut sitä lähtökohtaa, että ylityötä voi olla vain säännöllisen työajan ylittävä työ. Työtuomioistuimen näkemyksen mukaan määräysten sanamuodot puoltavat pikemminkin vastaajan ja kuultavan esittämää tulkintaa, jonka mukaan viikoittaisen ylityön muodostuminen on riippuvainen työvuoroluetteloon tai työtuntijärjestelmään merkitystä kunkin työntekijän henkilökohtaisesta työajasta, ei yrityksessä käytössä olevasta työaikamuodosta ja siitä, onko työtä teetetty tuon työaikamuodon mukaisena vapaapäivänä. Tämä vastaa sitä tapaa, jolla ylityölaskenta tavanomaisesti suoritetaan. Määräysten sanamuodot ovat lisäksi keskimääräisen työajan järjestelmälle tyypilliset. Tilapäisten työntekijöiden tilanne niissä huomioidaan kuitenkin huonosti, sillä heille ei henkilötodistelun perusteella (B,D) lähtökohtaisesti laadita työvuoroluetteloa tai työtuntijärjestelmää. Työehtosopimukseen osalliset ovat myös voineet sopia työntekijälle edullisemmasta viikoittaisen ylityön laskentatavasta. Näin he ovat tehneetkin 10 §:n 1.c kohdassa, jonka mukaan sunnuntaina ja kirkollisena juhlapyhänä muu kuin jatkuvassa kaksivuorotyössä (tam 27) ja keskeytymättömässä kolmivuorotyössä (tam 37) tehty työ luetaan ylityöksi. Kantajan on kuitenkin esitettävä riittävä näyttö siitä, että myös riidanalaisissa määräyksissä osapuolten tarkoituksena on ollut sopia poikkeavasti ylityön tavanomaisesta laskentatavasta.

Asiassa on puolin ja toisin vedottu työehtosopimukseen osallisten välisiin tulkintapöytäkirjoihin 1970- ja 1980-luvuilta. Työehtosopimuksen 25 §:n 1 kohdan mukaisesti sopijaosapuolten väliset, 1.5.1972 jälkeen kirjatut työehtosopimusten tulkintapöytäkirjat ovat voimassa, ellei työehtosopimuksesta johdu muuta. Työtuomioistuin katsoo, että asiassa kirjallisina todisteina esitetyt pöytäkirjat ovat siten voimassa. Asiassa ei ole esitetty riittävää selvitystä siitä, että työnantajapuolelta todisteeksi toimitettuun pöytäkirjaan 7.7.1972 (V2) käsin tehdyt merkinnät antaisivat aihetta arvioida tämän pöytäkirjan tai sen yksittäisten kirjausten voimassaoloa toisin.

Vastaaja ja kuultava ovat katsoneet, että työehtosopimuksen tulkinta on sovittu työnantajapuolen kannan mukaiseksi jo 9.6.1972 laaditulla Suomen Lastauttajain Työnantajaliiton ja AKT:n välisellä pöytäkirjalla, joka koskee tilapäisen työntekijän viikkoylityötä (V1). Pöytäkirjan mukaan tuolloin sovittiin, että ”mikäli tilapäinen työntekijä normaaliviikon maanantaista perjantaihin on ollut työssä säännöllisenä työaikana täyden ajan eli 40 tuntia ja mikäli hän on työssä myös lauantaina, niin hänelle maksetaan työn edellyttämiltä lauantaipäivän säännöllisen työajan tunneilta viikkoylityökorvaus (=50 %).” Kuten vastaaja ja kuultava ovat korostaneet, viikoittaisen ylityön syntyminen edellyttää pöytäkirjan mukaan säännöllisen työajan (40 tuntia) täyttymistä maanantaista perjantaihin ulottuvalla jaksolla. Kantajan mukaan pöytäkirja koskee kuitenkin vain tilanteita, joissa yrityksessä teetetään lauantaisin säännöllistä työaikaa. Työtuomioistuimen näkemyksen mukaan pöytäkirjasta ei voida tehdä tällaista yksiselitteistä päätelmää. Viittauksella ”lauantaipäivän säännöllisen työajan tunteihin” on voitu tarkoittaa myös työtunteja, jotka eivät ole vuorokautista ylityötä. Pöytäkirja 9.6.1972 puoltaa siten työnantajapuolen tulkintaa asiassa.

Osapuolet ovat edelleen 7.7.1972 laatineet pöytäkirjan, jossa on ollut liitteenä ”yhteenveto työehtosopimuksen sovellutukseen liittyvistä tulkinnoista” (K4, V2). Kantaja on katsonut pöytäkirjan osoittavan, että osapuolten tulkinnan mukaisesti vapaapäivänä tehdystä kaikesta työstä maksetaan ylityökorvaus. Pöytäkirjan 8 kohdan mukaan ”ammattityöntekijäkuntaan kuuluva ahtaaja, joka tulee työhön vapaalauantainaan, on oikeutettu saamaan 50 %:lla korotettua palkkaa k.o. päivän tunneilta. K.o. päivän ansiotakuu on sama kuin muina päivinä.” Edelleen 9 kohdan mukaan ”vapaalauantaina suoritetusta työstä tuleva ylityökorotus on seuraava: 8 tuntia viikkoylityötä a 50 % + 2 tuntia päivittäistä ylityötä a 50 %. Seuraavat tunnit ovat 100 % tunteja.” Työtuomioistuin toteaa, että kohta 8 koskee ammattityöntekijäkuntaan kuuluvia ahtaajia, ja kohdassa 9 on työtuomioistuimen käsityksen mukaan otettu kantaa lähinnä ylityökorotukseen määrään. Pöytäkirjan ja sen 8 ja 9 kohtien perusteella ei voida yksiselitteisesti päätellä osapuolten tarkoituksena olleen, että tilapäisellä ahtaajalla olisi aina oikeus ylityökorotukseen yrityksessä noudatettavan työaikamuodon mukaisena vapaalauantaina tehdystä työstä riippumatta siitä, mikä hänen työaikansa samalla viikolla on ollut. On lisäksi huomattava, että samassa pöytäkirjassa kohdissa 23 ja 24 otetaan kantaa erityisesti tilapäisillä ahtaajilla teetettävään lauantaityöhön. Kohdissa todetaan muun ohella, että tilapäinen työntekijä voidaan osoittaa töihin myös lauantaisin ja että ”tilapäinen työntekijä, joka tehnyt k.o. viikolla säännöllisen työajan puitteissa työtä esim. 37 tuntia saa lauantaina 3 tunnin jälkeen, jolloin 40 tuntia tulee täyteen, 50 %:lla korotettua palkkaa”. Osapuolet ovat vain muutamaa viikkoa aikaisemmin eli edellä mainitulla pöytäkirjalla 9.6.1972 (V1) sopineet samansisältöisesti tilapäisiä ahtaajia koskevasta viikkoylityökorvauksesta.

Pöytäkirjan 20.6.1974 (K5) 4 §:n mukaan ”sovittiin, että tästä lähtien keskeytymättömässä 3-vuorotyössä työskentelevän henkilön vapaavuorokautena suoritetusta työstä maksetaan ylityökorotus heti 100 %:na”. Edelleen pöytäkirjassa 26.1.1983 (K6) osapuolet totesivat, että ”keskeytymättömässä 3-vuorotyössä vapaavuoron aikana tehdystä työstä maksetaan myös ao. vuorolisälle 100 %:n korotus”. Vielä pöytäkirjassa 1.10.1985 (K7) sovittiin muun ohella, että ”jos ammattityöntekijäkuntaan kuuluva ahtaaja tulee vapaalauantainaan työhön maksetaan päiväansiotakuu + saunalisää 8 tunnilta ja viikkoylityökorotusta 50 % maksetaan tehdyiltä työtunneilta (henk.koht. palkalle + saunalisälle).” Työtuomioistuin toteaa, että kaksi ensin mainittua pöytäkirjaa ovat koskeneet työaikamuotoa 37 ja viimeksi mainittu ammattityöntekijäkuntaan kuuluvia ahtaajia, joista tässä asiassa ei ole kyse.

Kantajan mukaan työehtosopimusmääräyksiä on lisäksi käytännössä noudatettu alalla AKT:n tulkinnan mukaisesti. AKT:n sopimussihteeri B on työtuomioistuimessa kuultuna kertonut kysyneensä määräysten soveltamiskäytännöstä noin 50 yrityksen pääluottamusmiehiltä, joista 21 vastasi kyselyyn. Seitsemässä yrityksessä ei ollut lauantaivuoroa käytössä, ja kaikissa niissä maksettiin ylityökorvaus kaikille ensimmäisestä lauantaina tehdystä työtunnista lähtien. Vastaavasti Satamaoperaattoreiden työmarkkinajohtaja D on kertonut tiedustelleensa määräysten soveltamiskäytännöstä kymmenen yrityksen palkkahallinnosta. Näissä kaikissa satamissa oli käytössä työaikamuoto, jossa tehtiin työtä vain maanantaista perjantaihin. D:n saaman tiedon mukaan seitsemässä satamassa ylityökorvaus maksettiin kaikille ensimmäisestä lauantaina tehdystä työtunnista lähtien. D:n mukaan yrityksillä on ollut vaikeuksia saada työntekijöitä töihin viikonloppuna, minkä vuoksi ylityökorotusta on näissä yrityksissä maksettu.

Työtuomioistuin toteaa, että osapuolten yhteistä tarkoitusta voi ilmentää myös määräyksen soveltamiskäytäntö, joka voi muodostua sopimuksen tulkintaa ohjaavaksi perusteeksi silloin, kun se on vakiintunutta, yhtenäistä ja yhteisesti hyväksyttyä. Tässä asiassa B:n ja D:n kertomuksista on ilmennyt, että on ylipäätään harvinaista, että yritys ei teetä lauantaisin säännöllistä työaikaa. Selvityksen perusteella valtaosassa niistä harvoista yrityksistä, joissa työskennellään vain maanantaista perjantaihin, lauantaina tehdystä työstä maksetaan ylityökorvaukset siten kuin AKT on tässä asiassa esittänyt. Soveltamiskäytäntö ei kuitenkaan ole ollut aivan yhtenäistä, eikä sen voida myöskään katsoa muodostaneen osapuolten yhteistä tarkoitusta työehtosopimuksen tulkinnasta, sillä D:n kertoman mukaan ylityökorvauksia lauantaina tehdystä työstä on maksettu lähinnä työvoiman saatavuusongelmista johtuneista syistä, ei kuitenkaan sen vuoksi, että työehtosopimuksessa tätä edellytettäisiin. Asiassa on selvitetty, että myös kuultavassa yhtiössä on vielä marraskuussa 2020 maksettu tilapäiselle työntekijälle ylityökorvaus lauantaina tehdystä työstä, vaikka työntekijä ei ollut tehnyt aiemmin samalla viikolla yhtään työtuntia (K1). Yhtiön toimitusjohtaja E:n mukaan kyse on kuitenkin ollut palkanlaskijan yksittäisestä erehdyksestä.

Kantajan mukaan työnantajapuolen esittämä tulkinta tässä asiassa johtaisi siihen, että tilapäiset työntekijät joutuvat lauantaina maksetun palkan osalta eri asemaan kuin vakituiset työntekijät, mikä ei ole ollut osallisten tarkoitus työaika- ja palkkamääräyksiä solmittaessa. Edellä todetusti työehtosopimuksen työaikamääräyksiä koskevan 9 §:n D kohdan 1 alakohdan mukaan tilapäisten työntekijöiden työajoissa noudatetaan työvuorojen työaikoja. Saman määräyksen 2 alakohdan mukaan tilapäisen työntekijän palkkaperusteet määrittyvät sen mukaan, mihin hänen työaikansa sijoittuu 2-vuorojärjestelmän mukaisesti. Tilapäisten ahtaajien osalta noudatetaan siten samoja työaikoja kuin vakituistenkin (B, D), ja esimerkiksi vuorolisät ja saunalisä maksetaan kuten vakituisille (D). Edelleen lausunnosta TT 2009:99 ilmenevin tavoin osapuolten yhteinen kanta on ollut, että kesken aamuvuoron työt aloittanut tilapäinen työntekijä on oikeutettu päiväansiotakuuseen aamuvuoron ajalta. Työtuomioistuin ei kuitenkaan näe, että mainitusta 9 §:n määräyksestä tai tasapuolisen kohtelun vaatimuksesta johtuisi työnantajalle velvollisuus maksaa ylityökorvaus tilapäiselle työntekijälle kantajan esittämin tavoin. Ylityökorotus on lähtökohtaisesti tarkoitettu korvaukseksi yksittäisen työntekijän säännöllisen työajan ylittävästä työstä. Tilapäisen ja vakituisen työntekijän ei voida katsoa olevan ylityökorvauksen suhteen toisiinsa verrattavissa tilanteissa, jos vakituisella työntekijällä viikoittainen säännöllinen työaika on samalla viikolla täyttynyt kun taas tilapäisellä työntekijällä näin ei ole. Kantajan esittämä tulkinta johtaisi sen sijaan siihen, että vakituinen työntekijä joutuisi tilapäistä huonompaan asemaan ylityökorvauksen suhteen.

Kantajan mukaan ylityökorvaus maksetaan työntekijäpuolen esittämällä tavalla myös silloin, jos vakituinen työntekijä on ollut esimerkiksi työkyvyttömyyden tai perhevapaan vuoksi yhden tai useamman työvuoron poissa töistä aiemmin samalla viikolla, jolloin hän ei ole tehnyt 40 viikkotyötuntia lauantaityöskentelyn alkuun mennessä. AKT ry:n palkkasihteeri C on kertonut, että hänellä ei ole sellaista tietoa, etteikö näin olisi toimittu. Vastaajan ja kuultavan mukaan työehtosopimus ei sisällä tällaista määräystä, vaan vuosityöajan lyhennysvapaata koskevia tilanteita lukuun ottamatta vain tosiasiassa tehty työaika lasketaan mukaan säännöllisen työajan täyttymistä arvioitaessa. Työtuomioistuin katsoo, että kantaja ei ole esittänyt riittävää näyttöä tämän väitteensä tueksi.

Johtopäätökset

Työehtosopimusmääräysten sanamuoto ja tilapäisiä ahtaajia koskevat tulkintapöytäkirjojen kirjaukset kesältä 1972 (V1, V2) puhuvat sen puolesta, että työehtosopimusosallisten tarkoituksena ei ole ollut kantajan väittämin tavoin poiketa tilapäisten ahtaajien osalta siitä tavasta, jolla ylityölaskenta tavanomaisesti suoritetaan. Asiassa ei ole esitetty riittävää näyttöä kantajan esittämän tulkinnan tueksi. Kanne on siten hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on asian hävinneenä velvollinen korvaamaan Satamaoperaattorit ry:n ja X Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut.

Satamaoperaattorit ry:n ja X Oy:n asiamiehen lasku perustuu 39 työtuntiin keskimääräisen tuntiveloitusperusteen ollessa 414,62 euroa lisättynä arvonlisäveron määrällä. Kulujen osuus on 500 euroa. Asiamiehen laskun loppusumma on 20.670,80 euroa.

AKT ry on paljoksunut Satamaoperaattorit ry:n ja X Oy:n oikeudenkäyntikuluja siltä osin kuin asiamiehen laskussa ilmoitettu tuntiveloitus ylittää 250 euroa lisättynä arvonlisäveron määrällä.

Satamaoperaattorit ry:n ja X Oy:n laskussa esitetty tuntiveloitusperuste on työtuomioistuimen käytännössä korkea. Asiassa ei ole ollut sellaisia oikeudellisesti tai näytöllisesti vaikeita kysymyksiä, jotka olisivat tehneet asiasta tavanomaisista työoikeudellisista riita-asioista laajemman tai poikkeavan. Viimeaikaisessa oikeuskäytännössään työtuomioistuin on vastaavissa asioissa katsonut asiamiehen kohtuulliseksi keskimääräiseksi tuntiveloitusperusteeksi 300 euroa (TT 2021:8 ja TT 2021:19). Tässä asiassa ei ole perusteltua poiketa työtuomioistuimen omaksumasta linjasta. Satamaoperaattorit ry:n ja X Oy:n asiamiehen kohtuulliseksi tuntiveloitusperusteeksi on siten katsottava 300 euroa lisättynä arvonlisäveron määrällä.

Edellä mainituilla perusteilla AKT ry on velvoitettava korvaamaan Satamaoperaattorit ry:n ja X Oy:n oikeudenkäyntikuluista 39 työtunnin ja 300 euron tuntiveloituksen perusteella 11.700 euroa, kulut 500 euroa ja arvonlisäveron määrä 2.928 euroa eli yhteensä 15.128 euroa. Satamaoperaattorit ry:n ja X Oy:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään enemmälti.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry velvoitetaan korvaamaan Satamaoperaattorit ry:n ja X Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 15.128 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Outi Anttila puheenjohtajana sekä Riitta Kiiski, Markus Äimälä, Tuomas Aarto, Anu-Tuija Lehto ja Arja Pohjola jäseninä. Valmistelija on ollut Sami Korhonen.

Tuomio on yksimielinen.