TT 2021:67

Työehtosopimusmääräyksen mukaan työnantajan järjestämän koulutuksen ajalta maksettava palkka määräytyi normaalien palkkaperusteiden mukaan. Ahtausalalla uudet työsuhteeseen palkatut työntekijät oli perinteisesti koulutettu koneiden käyttöön palkallisilla koulutusjaksoilla, joilla oli sovellettu kyseistä palkkamääräystä. Kuultava yhtiö oli osallistunut usean vuoden ajan niin sanottuihin yhteishankintakoulutuksiin, joissa koulutus toteutettiin työnantajan ja työ- ja elinkeinohallinnon yhteisesti suunnittelemana ja hankkimana. Kyse oli yleisestä työvoimapoliittisesta koulutusmuodosta, joka oli kohdennettu työttömille työnhakijoille tai vakavan työttömyysuhan alla oleville henkilöille. Koulutukseen osallistujat olivat lähtökohtaisesti ansiosidonnaisella työttömyyspäivärahalla eikä heille maksettu palkkaa. Lähtökohtana oli, että yhteishankintakoulutukseen osallistuvalla työnantajalla oli tarjolla työpaikkoja. Takuuta työnsaannista ei kuitenkaan annettu. Koulutuksen jälkeen kuultava yhtiö oli palkannut kahdestatoista kyseisen koulutuksen läpi käyneistä henkilöistä kuusi uutta työntekijää palvelukseensa määräaikaisiin työsuhteisiin. Riitaa oli siitä, olisiko yhtiön tullut maksaa koulutukseen osallistuneille henkilöille palkka koulutukseen osallistumisen ajalta.

Tuomiossa katsottiin, että työehtosopimusosapuolet eivät olisi säännöstämiskompetenssinsa puitteissa voineet työehtosopimukseen muutoin kuin osallisina sidottuja velvoittavalla tavalla pätevästi sopia nyt kyseessä olevan kaltaisen, työsopimussuhteen ulkopuolella toteutetun koulutusajan palkallisuudesta. Kanne hylättiin.

Kysymys myös kanteen tutkimisesta.

KANTAJA

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry

VASTAAJA

Satamaoperaattorit ry

KUULTAVA

X Oy

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 8.3.2021

Asia on valmistelun päätyttyä siirretty asianosaisten pyynnöstä ja oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 26 §:n 1 momentin nojalla neuvotteluistunnossa ratkaistavaksi pääkäsittelyä toimittamatta.

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n ja Satamaoperaattorit ry:n 1.2.2019–31.1.2021 välillä voimassa olleessa ahtausalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys.

2. Palkat

….

13 § Koulutusajan palkka

1. Työnantajan järjestämän koulutuksen ajalta maksettava palkka määräytyy normaalien palkkaperusteiden mukaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA

X Oy teki marraskuussa 2019 TE-Palveluille esityksen yhteishankintakoulutukseksi uuden henkilöstön rekrytoimiseksi (niin sanottu RekryKoulutus). Yhteishankintakoulutus on työvoimakoulutusmuoto, jossa koulutus toteutetaan työnantajan ja työ- ja elinkeinohallinnon yhteisesti suunnittelemana ja hankkimana. Se on kohdennettu työttömille työnhakijoille tai vakavan työttömyysuhan alla oleville henkilöille työvoimapoliittisena aktivointitoimenpiteenä. Koulutukseen haku tapahtuu TE-toimiston kautta. Opiskelijoille ei taata työpaikkaa, vaikka työllistyminen on tavoitteena. Satakunnan ELY-keskus hyväksyi X Oy:n esityksen 15.11.2019 ja totesi päätöksessään, että esitys täytti työvoima- ja elinkeinopoliittiset perusteet työ- ja elinkeinohallinnon osallistumiseen RekryKoulutukseen.

Kouluttajaksi valittiin Y, joka laati tarkemman koulutussuunnitelman tammikuussa 2020. X Oy vuokrasi Y:lle kouluttajat ja koneet. Koneahtaajan työtä koulutettiin 24.2.– 9.4.2020 muun muassa X Oy:n satama-alueella yhtiön työntekijöiden toimiessa kouluttajina.

Vastaavanlaisiin yhteishankintakoulutuksiin X Oy on osallistunut yhteensä kahdeksan kertaa vuodesta 2014 alkaen. Koulutuksiin osallistuneille ei ole maksettu palkkaa.

Yhteishankintakoulutuksessa opiskelijan kanssa tehdään yleensä työssäoppimissopimus, jossa todetaan, että opiskelija ei ole työsuhteessa työssäoppimispaikkaan. Lisäksi koulutuksen järjestäjä ja työssäoppimispaikka tekevät koulutussopimuksen, joka tehtiin myös X Oy:ssä. Myös siinä todettiin, että kyseessä ei ole työsuhde. Työssäoppimissopimuksella tehtävä yhteishankintakoulutus on yleinen työvoimapoliittinen koulutusmuoto ja muun muassa autoliikenteessä sitä käytetään paljon. Koulutukseen osallistujat ovat ansiosidonnaisella työttömyyspäivärahalla työvoimapoliittisessa koulutuksessa. Yhteishankintakoulutuksessa ei ole estettä tehdä työsopimusta työntekijän kanssa. Tällöin työssäoppimis- tai koulutussopimusta ei tehdä, vaan sen sijaan tehdään työsopimus. Palkan maksaminen johtaa kuitenkin siihen, että työntekijällä ei ole oikeutta työvoimapoliittisiin etuihin.

TE-toimistot järjestävät työvoimapoliittiset koulutukset pääosin yksittäisten yritysten kanssa. Työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen lähtökohtana on, että yhteishankintakoulutukseen osallistuvalla työnantajalla on tarjolla työpaikkoja. Takuuta työnsaannista ei kuitenkaan anneta. Esimerkiksi X Oy:n RekryKoulutuksessa tavoitteeksi asetettiin, että X Oy tarjoaa työtä 85 prosentille koulutuksen hyväksytysti suorittaneista. Koulutuksen jälkeen yhtiö palkkasi kyseisen koulutuksen läpi käyneistä henkilöistä kuusi uutta työntekijää palvelukseensa määräaikaisiin työsuhteisiin kesäksi 2020. Koulutukseen osallistui 12 henkilöä.

Järjestetty RekryKoulutus antoi perusvalmiudet koneahtaajan töihin. Yhteishankintakoulutuksen läpäisseet henkilöt saivat koulutuksesta todistuksen ja osaamisen, joka paransi mahdollisuuksia työnsaantiin myös muihin satamaoperointiyrityksiin.

Erimielisyys vallitsee siitä, onko X Oy:n tullut maksaa koneahtaajakoulutukseen osallistuneille henkilöille palkka koulutukseen osallistumisen ajalta.

Asiasta on käyty paikallisen tason erimielisyysneuvottelut ja liittojen väliset erimielisyysneuvottelut. Asia on jäänyt neuvotteluissa erimieliseksi.

KANNE

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että X Oy on menetellyt Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n ja Satamaoperaattorit ry:n välisen ahtausalan työehtosopimuksen 2 kohdan 13 §:n 1 kohdan vastaisesti 24.2.–9.4.2020, kun se on jättänyt maksamatta järjestämänsä koneahtaajakoulutukseen osallistujille palkan koulutukseen osallistumisen ajalta, ja

- velvoittaa Satamaoperaattorit ry:n ja X Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut 8.253,10 eurolla korkoineen.

Perusteet

Vastaajan ja kuultavan vaatimus jättää kanne tutkimatta

Vaatimus jättää kanne tutkimatta tulee hylätä. Kanne tulee tutkia.

Työehtosopimuksella voidaan määrätä myös työsuhdetta edeltävistä ja työsuhteen jälkeisistä työnantajana sidotun tahon velvoitteista. Kanne voitaisiin jättää tutkimatta vain, jos olisi selvää, ettei työehtosopimuksella edes voitaisi pätevästi määrätä työsopimuksen muodostumista edeltävää aikaa koskevista työehtosopimukseen sidotun työnantajan velvoitteista. Näin ei asian laita kuitenkaan ole.

Työsuhteiden sääntelyn ala on laajentunut työlainsäädännössä 1980-luvulla ja sen jälkeen. Työlainsäädännössä säännellään työsopimussuhdetta edeltävästä ajasta ja työnantajan velvoitteista noissa tilanteissa muun muassa työhönottosyrjintää koskevilla määräyksillä. Nuo määräykset koskevat myös sellaisia oikeussuhteita, joissa osapuolten välillä ei kenties koskaan muodostu työsopimusta. Myös työsopimussuhteen päättymisen jälkeistä aikaa säännellään työsopimuslain säännöksillä (työsopimuslain 6 luvun 6 §:n mukainen takaisinottovelvoite). Ei ole perusteltua tulkita työehtosopimuslakia siten, että työehtosopimusosallisten säännöstyskompetenssi olisi tätä suppeampi, eli kohdistuisi vain osaan työlainsäädännöllä säännellyistä tilanteista.

Samaa tulkintaa tukee se, että lainsäätäjä on nimenomaisesti säätänyt työehtosopimusosalliselle kompetenssin säännellä työsuhteen voimassaoloajan ulkopuoleisista työnantajan velvoitteista työsopimuslain 13 luvun 7 §:n 1 momentin 11 kohdassa siten, että työehtosopimuksella voidaan sopia toisin työsopimuslain 6 luvun 6 §:n takaisinottovelvoitteesta. Säännöksellä on mahdollistettu takaisinottovelvoitteesta sopiminen työntekijöiden kannalta epäedullisemmin työehtosopimuksen määräyksillä, mikä osoittaa, että lainsäätäjä on antanut työehtosopimusosallisille sopimuskompetenssin tällaisiin työsuhteen voimassaolon ulkopuoleisen ajan kysymyksiin. Sinänsä jo työehtosopimusosallisten yleiskompetenssiin kuuluisi takaisinottoajasta sopiminen työntekijöiden kannalta edullisemmin kuin laissa on säädetty. Ei ole perusteltua katsoa, että työehtosopimusosallisten yleiskompetenssi olisi työsuhdetta edeltävältä ajalta yhtään suppeampi kuin sen jälkeiseltä ajalta silloin, kun työsuhdetta edeltävältä ajalta kyse on kiinteästi työhönottoon liittyvästä menettelystä, kuten tässä tapauksessa.

Olisi myös hyvin epätarkoituksenmukainen ja yllättävä työehtosopimuslain sopimuskompetenssia koskeva tulkinta, että työehtosopimuksen määräyksillä ei voitaisi sopia työnhakijoiden asemaa parantavista oikeuksista pätevästi. Ei voida katsoa työnantaja- tai työntekijäliittojen menevän perustehtävänsä ulkopuolelle, jos ne määräävät työehtosopimusmääräyksillä työhönottoa koskevista vähimmäisehdoista lain työnhakijoille suomaa suojaa paremmin, koska työhönotolla on kuitenkin kiinteä yhteys työsopimussuhteisiin ja niitä koskevaan sääntelyyn, joihin työehtosopimusosallisilla on sopimuskompetenssi.

Työtuomioistuimen ratkaisukäytäntö (TT 1987:173 ja TT 1994:66) osoittaa, että työehtosopimusosallisten yleinen sopimuskompetenssi kattaa myös työsuhteen aikaa edeltäviä ja sen jälkeisiä velvoitteita. Myös tuo käytäntö puhuu painavalla tavalla tämän kanteen tutkimisen puolesta.

Ahtausalan työehtosopimuksessa on (myös muita) määräyksiä, jotka koskevat muuta kuin työsopimuksen voimassaoloaikaa ja velvoittavat sitovina normeina Satamaoperaattorit ry:n jäsenenä työehtosopimukseen sidottua ahtausalan yritystä. Tämä osaltaan osoittaa, että työehtosopimusosallisilla on kompetenssi sopia tuollaisista työehtosopimusmääräyksistä ja ne ovat päteviä työehtosopimusmääräyksiä.

Kantaja ja vastaaja ovat ahtausalan työehtosopimusmääräyksiä tehdessään itsekin tulkinneet sopimuskompetenssiaan siten, että se kattaa myös työsopimusten voimassaoloajan ulkopuoleisista työnantajan velvoitteista määräämisen. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2018:31 korkein oikeus on asiallisesti katsonut, että ahtausalan työehtosopimuksessa säännellyn tilapäisen työntekijän asemassa oleva henkilö ei ole työsopimussuhteessa ahtausalan yritykseen työskentelyjaksojensa välissä. Ahtausalan työehtosopimuksessa on kuitenkin sovittu myös tilapäisen työntekijän oikeuksista ja työnantajan velvoitteista noiden työskentelyjaksojen välisiin ja niiden jälkeisiin aikoihin kohdistuen. Muun muassa työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevan 14 §:n 12. kohdassa on sovittu tilapäisen työntekijän oikeudesta sairausajan palkkaan sovittujen työjaksojensa ulkopuolella. Työehtosopimuksen 7 §:ssä irtisanominen, lomautus on alakohdassa irtisanottujen työntekijöiden asema ja oikeudet todettu työntekijän lakia paremmasta etusijasta työsuhteen päättymisen jälkeen tarjolle tulevaan työhön 12 kuukauden ajan työsuhteen päättymisestä lukien.

Ahtausalan työehtosopimus sääntelee myös työhönottoa sikäli, kun kyse on työnantajan velvoitteesta työehtosopimuksen 1 §:n mukaiseen vahvuuslaskentaan ja sen lopputuloksesta riippuen velvoitteeseen solmia toistaiseksi voimassa olevia työsopimuksia riittävästi. Tuota työehtosopimusmääräystä tai kompetenssia sopia asiasta työehtosopimusmääräyksellä ei ole kyseenalaistettu, vaikka työtuomioistuin on toistuvasti tulkinnut kyseistä määräystä ratkaisukäytännössään toistakymmentä kertaa viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Tässä asiassa vahvistusvaatimuksen kohteena oleva koulutus on X Oy:n oman rekrytointitarpeen täyttämiseksi tehty koulutus, jota ei olisi järjestetty lainkaan ilman kyseisen yhtiön tarvetta palkata työvoimaa. Kanteen kohteena olevalla asialla on siten kiinteä liityntä X Oy:n työhönottoon, eikä kyse ole mistä tahansa muusta (yleisen työsuhdesääntelyn ulkopuolelle jäävästä) koulutuksesta, jota esimerkiksi työhönottosyrjintää koskeva pakottava lainsäädäntö ei sinänsä jo muutoinkin koskisi.

Työehtosopimuksen tulkinta

Ahtausalan työehtosopimuksen palkkausta koskevan 2. osan määräykset ovat työehtosopimukseen sidottua yritystä velvoittavia. Työehtosopimusmääräykset tulevat työlainsäädännön ohella noudatettavaksi työsuhteessa, eli ajallisesti työsuhteen aikana, mutta myös työsopimusta edeltävissä tilanteissa kuten rekrytoinneissa ja tilanteissa, joissa työnantaja harkitsee työsopimusten solmimista ja työsopimusten ehtoja.

Työehtosopimuksen 2. osan 13 §:n 1 kohdan mukaan työehtosopimukseen sidotulla työnantajalla on velvollisuus maksaa järjestämänsä koulutuksen ajalta palkka. Määräys koskee myös rekrytointiin liittyviä koulutusjaksoja. Ahtausalalla perinteisesti ahtausyrityksen uudet tilapäiset työntekijät on koulutettu koneiden käyttöön palkallisilla koulutusjaksoilla.

Vanhastaan ahtausalan yritykset ovat itse kouluttaneet palkkaamansa työntekijät ahtausalan tehtäviin mukaan lukien koneahtauksen tehtävät eli koneiden turvallinen ja oikea käyttö. Silloin koulutus on ollut palkallinen. Myös tässä tapauksessa koulutus oli ahtausalan yrityksen eli X Oy:n järjestämä ja yksin sen rekrytointitarpeeseen liittyvä. Ei voida katsoa, että vahvistusvaatimuksen kohteena oleva koulutus olisi toteutettu eri tarkoituksessa tai olennaisesti eri tavalla kuin ne koulutukset, joita säännös riidatta sääntelee.

Kyseinen koulutus on tapahtunut X Oy:n järjestämänä työehtosopimuksen määräyksen tarkoittamalla tavalla. Tätä ei muuta se, että koulutuksen toteutus tapahtui yhteistyössä tai että koulutusta antoi ulkopuolinen oppilaitos. Myös työsuhteen voimassa ollessa järjestetyn koulutuksen osalta on yleistä se, että ahtausliike järjestää koulutuksen työntekijöilleen joko kokonaan itse tai yhteistyössä jonkun ammatillisen oppilaitoksen tai vastaavan ulkopuolisen tahon kanssa siten, että kouluttajana voi olla ulkopuolisen tahon edustaja tai koulutus voi tapahtua ulkopuolisen tiloissa. Näissäkin tilanteissa ahtausalan yrityksen katsotaan työehtosopimuksen tarkoittamalla tavalla järjestäneen koulutuksen, ja kyseinen määräys palkanmaksuvelvoitteesta tulee sovellettavaksi. Rekrytointiin liittyvän koulutuksen palkanmaksuvelvoitteen kannalta ei ole merkitystä sillä, toteuttaako koulutuksen järjestävä ahtausalan yritys koulutuksen kokonaan itse vai käyttääkö se koulutuksen järjestelyissä toisen yhtiön palveluita. Siten myös tässä tilanteessa koulutuksen aikainen palkanmaksuvelvollisuus on ollut työehtosopimuksen perusteella, vaikka koulutusta toteuttamassa on ollut toinen toimija eli Y. Kyseinen koulutus on suurelta osin tapahtunut Rauman satamassa ja X Oy:n kalustoa ja työvälineitä hyödyntäen. Myös osan koulutuksesta on antanut X Oy:n henkilökunta. Tässäkin mielessä X Oy:n on katsottava järjestäneen koulutuksen.

Kyseinen koulutus on järjestetty yksin X Oy:n rekrytointitarpeen täyttämiseksi. Koulutusta ei olisi järjestetty lainkaan ilman X Oy:n rekrytointitarvetta. Yhtiö on markkinoinut koulutusta hakuna avoimeen työpaikkaan eikä ainoastaan koulutuksena todennäköistä työpaikkaa varten. On vain koulutuksen sivutuote, että koulutukseen osallistuneiden henkilöiden yleinen ammattitaito on koulutuksen myötä parantunut ja itsestäänselvästi heidän yleinen työmarkkina-asemansa on siitä parantunut. Viimeksi mainittu ei kuitenkaan ole ollut koulutuksen järjestämisen syy tai koulutuksen tarkoitus.

Järjestämällä koulutuksen näin perinteisen ahtausalan rekrytointitavan sijasta X Oy:n tarve kouluttaa palkkaamiaan työntekijöitä työsopimussuhteen alkamisen jälkeen on vähentynyt. Tässä koulutuksessa annettu koulutus on siten tapahtunut sen sijasta, että sama koulutus koneahtaukseen olisi tullut annettavaksi työsopimussuhteen aikana sen alussa.

Kumpikaan työehtosopimusosallinen ei ole esittänyt tässä asiassa todistelua työehtosopimuksen määräyksen solmimiseen liittyvistä neuvotteluista tai työehtosopimusosallisten tarkoituksesta työehtosopimusmääräystä solmittaessa. Siten sillä, mitä määräyksessä tarkoitetaan työnantajalla, on arvioitava yksin työehtosopimusmääräyksen sanamuodon perusteella ja yleisen kielenkäytön perusteella. Työlainsäädännössä työnantaja -termiä on käytetty myös asiayhteyksissä, joissa työsopimussuhdetta ei ole olemassa. Näin muun muassa edelleen voimassa olevassa työsopimuslain 6 luvun 6 §:n takaisinottosäännöksessä työsuhteen jälkeisenä aikana ja vuonna 2001 voimaan tulleen työsopimuslain 2 luvun 2 §:n alkuperäismuotoisessa säännöksessä, jossa sen 4 momentissa todettiin, että ”työnantajan on noudatettava 1 momentissa säädettyä syrjintäkieltoa myös ottaessaan työntekijöitä työhön.”

AKT ja Satamaoperaattorit eivät ole tarkoittaneet poiketa työehtosopimuksen työnantaja -määritelmällä siitä, miten työnantaja -termiä käytetään yleiskielessä tai miten työnantaja -termiä on käytetty työlainsäädännössä. Työnantaja -termi ei määräyksessä viittaa työsopimussuhteen olemassaoloon. Se viittaa, kuten muuallakin työehtosopimuksen määräyksissä, työnantajan yleismääritelmään samalla lailla kuin työlainsäädännössä, jossa työnantajalla tarkoitetaan yleisnimityksenä tahoa, joka on työnantajan asemassa. Työehtosopimuksessa työnantaja -termiä käytetään työehtosopimukseen sidotusta työnantajasta yleisterminä ja myös muissa määräyksissä sellaisissa asiayhteyksissä, joissa säännellään työnantajan velvoitteista työsuhteiden jälkeisenä aikana (työehtosopimuksen 7 § irtisanominen, irtisanottujen työntekijöiden asema -alaotsikon alla). Työnantaja -termiä käytetään työehtosopimuksessa myös työhönottoon liittyen, kuten muun ohella ammattityöntekijäkuntaa ja tilapäisiä työntekijöitä koskevissa työehtosopimuksen 6 §:n määräyksissä.

X Oy on voinut osallistua tämän koulutuksen opiskelijavalintaan ja tarkoituksena on ollut, että se palkkaa koulutuksen hyväksytysti suorittaneet opiskelijat. AKT ry on vuonna 2020 tullut tietoiseksi siitä, että tästä koulutuksesta ei makseta palkkaa. Yksin X Oy:n aiemmin järjestämät vastaavat koulutukset eivät osoita työehtosopimusosallisten yhteisesti hyväksymää soveltamiskäytännettä. AKT ei ole ollut aiemmin tietoinen yhtiön koulutuskäytänteestä ja sen palkattomuudesta ja asia on riitautettu heti kun liitto on saanut asiasta tiedon. Luottamusmiehen mahdollisella tietoisuudella yksittäisen työnantajan menettelystä ei ole merkitystä arvioitaessa työehtosopimusosallisten yhteistä tulkintaa työehtosopimuksesta.

X Oy:n kyseisessä koulutuksessa antama koulutus on sellaista, joka on välttämätöntä sen palveluksessa ahtausalan työn tekemiseksi. Hakijoina tuohon koulutukseen ja siten X Oy:n palvelukseen on ollut henkilöitä, joilla ei ollut lainkaan tai juuri lainkaan aikaisempaa alan ammattikokemusta. Jos tuota koulutusta ei olisi annettu ennen työsuhdetta, se olisi tullut annettavaksi työsuhteen aikana. Kanteen hylkääminen merkitsisi mahdollisuutta kiertää työehtosopimuksen alkuperäistä tarkoitusta siitä, että työn tekemiseksi välttämätön työnantajan järjestämä koulutus on palkallista. Tällaista työehtosopimusosallisten ei voida olettaa tarkoittaneen mahdollistaa työehtosopimusmääräyksestä sovittaessa. Ei voida ajatella työehtosopimusosallisten aikoinaan tarkoittaneen, että työehtosopimukseen sidottu työnantaja voisi työsuhteen alussa tapahtuvan palkallisen perehdytyksen ja koulutuksen sijasta antaa tuon koulutuksen ennen lopullista työhönottoa, ja siten välttää koulutuksen ajan palkanmaksuvelvollisuuden.

VASTAUS

Vaatimukset

Satamaoperaattorit ry ja X Oy ovat vaatineet, että kanne jätetään ensisijaisesti tutkimatta ja toissijaisesti hylätään. Lisäksi ne ovat vaatineet, että Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 3.200 eurolla korkoineen.

Perusteet

Tutkimatta jättäminen

Työtuomioistuin ei ole toimivaltainen tutkimaan asiaa, koska kanne ei perustu työehtosopimuslakiin eikä X Oy:tä velvoittavaan työehtosopimuksen määräykseen.

Työehtosopimuslakia sovelletaan lain 1 §:n mukaan sopimuksiin, joissa sovitaan ehdoista, joita työsopimuksissa tai työsuhteissa muuten on noudatettava. Oikeuskäytännössä (muun muassa TT 1985:50) on katsottu, että säännöstämiskompetenssi ulottuu pääasiassa työsuhteen aikaan, joissain tapauksissa myös työsopimussuhteen aikaan, ei kuitenkaan sitä aikaisempaan ajankohtaan.

Kanteessa vaaditaan X Oy:tä maksamaan palkkaa ajalta, jolloin X Oy:llä ja opiskelijoilla ei ollut voimassa työsuhdetta eikä edes työsopimussuhdetta. Mikäli ahtausalan työehtosopimusta tulkittaisiin niin, että työehtosopimuksessa määrättäisiin palkasta työsopimussuhdetta edeltävänä aikana, velvoittaisi kyseinen määräys vain työehtosopimukseen osallisina sitoutuneita osapuolia, mutta ei niin sanottuja pelkästään sidottuja työnantajia, kuten X Oy:tä.

Työehtosopimuksen tulkinta

Ahtausalan työehtosopimuksen 2. osan (palkat) 13 §:n (Koulutusajan palkka) 1 kohdan määräys tulee sanamuotonsa mukaisesti sovellettavaksi vain silloin, kun työnantaja järjestää koulutusta työntekijälleen. Ahtausalan työehtosopimuksessa vakinaisten työntekijöiden osalta termiä ”työnantaja” käytetään nimenomaan työsuhteen osapuolena eikä tarkoittamassa yleisnimityksenä tahoa, joka on työnantajan asemassa. Tietyissä tapauksissa työnantaja-termillä tarkoitetaan myös päättyneen työsuhteen työnantajaa, tällöinkin perusteena on se, että osapuolilla on ollut voimassa työsuhde. Työehtosopimuksen tilapäisten työntekijöiden osalta termiä käytetään sekä työsuhteessa että tilanteissa, joissa työntekijä on aiemmin ollut työsuhteessa. Tilapäisten työntekijöiden työsuhteet kestävät yhden työvuoron kerrallaan, joten osa työehtosopimuksen määräyksistä tulee sovellettavaksi yksittäisen työsuhteen päättymisen jälkeen. Sen enempää vakinaisten kuin tilapäistenkään työntekijöiden osalta termiä ”työnantaja” ei käytetä tilanteissa, joissa työntekijä ei ole vielä työsuhteessa työnantajaan eikä myöskään yleisnimityksenä tahosta, joka on työnantajan asemassa. Yrityksestä tulee työnantaja vasta sillä hetkellä, kun työsopimus syntyy.

Työehtosopimuksen 1 §:n mukaisen vahvuuslaskennan perusteella yrityksellä saattaa olla velvollisuus vakinaistaa työntekijöitä. Mikäli yritys ei vakinaista työntekijöitä, voidaan yritys tuomita työehtosopimuksen tieten rikkomisesta maksamaan hyvityssakkoa AKT ry:lle. Sen sijaan vakinaistamatta jätetyt työntekijät eivät voi vaatia mitään työehtosopimuksen etuja itselleen. Yleensä vakinaistamatta jätettyjä työntekijöitä ei voida edes määritellä, koska työnantaja voi valita tiettyjen rajojen puitteissa vapaasti, mitkä tilapäisistä työntekijöistä vakinaistaa. Siten vakinaistamista koskeva työehtosopimusmääräys ei sääntele millään tavoin työsuhdetta edeltävää aikaa.

Nyt käsiteltävässä tapauksessa X Oy ei ole ollut opiskelijoiden työnantaja eikä opiskelija ole ollut työntekijä. X Oy:llä ja opiskelijoilla ei ole ollut edes työsopimussuhdetta. Opiskelijat eivät ole tehneet tuotannollista työtä eikä X Oy:llä ole ollut työnjohto-oikeutta opiskelijoihin. Vastaavanlaisiin yhteishankintakoulutuksiin yhtiö on osallistunut vuodesta 2014 alkaen. Kyseessä ei ole myöskään ollut X Oy:n järjestämä koulutus, vaan koulutuksen järjesti Y. X Oy:n ahtaajien pääluottamusmies (AKT:n ammattiosasto 134) on ollut vuodesta 2004 lähtien tietoinen koulutusmallista ja siitä, että palkkaa ei makseta.

Nyt järjestetyn koulutuksen luonne on täysin erilainen kuin tilanteessa, jossa työnantaja palkkaa työntekijän työsuhteeseen ja antaa työntekijälle perehdyttämiskoulutuksen. Niissä tilanteissa työnantajalla on työehtosopimuksen mukainen palkanmaksuvelvollisuus perehdyttämiskoulutuksen ajalta. Tämä työsuhteessa annettava perehdyttämiskoulutus on paljon käytetty koulutusmalli satamaoperointialalla. Työehtosopimus ei määrää rekrytointikoulutuksen toteuttamistapaa, joten X Oy:n käyttämä lakisääteinen koulutus ilman työsuhdetta ja palkanmaksuvelvollisuutta on käytettävissä, vaikka suurin osa alan koulutuksista onkin toteutettu oppisopimuskoulutuksina, jolloin opiskelija on työsuhteessa ja häneen sovelletaan työehtosopimusta.

Yleinen käytäntö monilla toimialoilla (esimerkiksi autoliikenteen aloilla) on järjestää vastaavanlaisia lakisääteisiä koulutuksia, jolloin alan työehtosopimus ei tule sovellettavaksi. Työtuomioistuimen Yleisradiota koskevassa tuomiossa TT 1984:22 työtuomioistuin totesi, että työehtosopimuksen palkkamääräyksistä ei ollut johdettavissa työnantajalle velvollisuutta solmia työsopimusta kursseille otetun oppilaan kanssa eikä maksaa palkkaa oppilaalle kurssin ajalta, jonka kanssa ei ollut tehty työsopimusta.

Koulutusajan palkkaa koskevan määräyksen yleisin soveltamistilanne on tilanteet, joissa vakinaista työntekijää täydennyskoulutetaan esimerkiksi uusiin pätevyyksiin tai uusien koneiden käyttöön. Tällaista koulutusta useimmat ahtaajat saavat monet kerrat työuransa aikana. Tämän lisäksi työehtosopimusmääräystä sovelletaan myös oppisopimuskoulutukseen uusia ahtaajia rekrytoitaessa, mutta oppisopimuskoulutusten määrä on vähäinen verrattaessa edellä mainittuun täydennyskoulutukseen. Työehtosopimusosapuolet ovat tuskin aikoinaan työehtosopimusmääräystä laatiessaan mieltäneet, että määräystä voisi soveltaa aikaan ennen työsuhteen syntymistä.

Kantajan mukaan kanteen hylkääminen merkitsisi mahdollisuutta kiertää työehtosopimuksen alkuperäistä tarkoitusta siitä, että työn tekemiseksi välttämätön työnantajan järjestämä koulutus on palkallista. Tällaista alkuperäistä tarkoitusta työehtosopimusosapuolilla ei ole ollut.

Mainituilla perusteilla kanne tulee hylätä.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. TE-palveluiden ilmoitus koulutuksesta 26.11.2019

2. TE-palveluiden ilmoitus koulutuksesta marraskuun 2019 lopulta

3. Duunitori -portaalissa ollut ilmoitus avoimesta työpaikasta

4. Koulutuksen hakuilmoitus (V3)

5. Z Oy:n facebook-päivitys 18.12.2019

6. X Oy:n tiedote yhtiön internetsivuilla 15.4.2020

7. TE-Palvelujen esite RekryKoulutuksesta (V2)

8. Työvoimakoulutuksen erityisehdot (kohta 3.15) (V5)

9. Työvoimakoulutuksen yhteishankintasopimuksen alasopimus (V6)

Vastaajan ja kuultavan kirjalliset todisteet

1. Viranomaisen päätös yhteishankinnasta

2. TE-Palvelujen esite RekryKoulutuksesta (K7)

3. Koulutukseen hakuilmoitus (K4)

4. Koulutussopimus/työssäoppimissopimus

5. Työvoimakoulutuksen erityisehdot (kohta 3.15) (K8)

6. Työvoimakoulutuksen yhteishankintasopimuksen alasopimus (K9)

7. X Oy:n A:n sähköposti 25.2.2021

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Käsittelyratkaisu

Satamaoperaattorit ry ja X Oy ovat ensisijaisesti vaatineet, että kanne jätetään tutkimatta työtuomioistuimen toimivaltaan kuulumattomana, koska kanne ei perustu työehtosopimuslakiin eikä yhtiötä velvoittavaan työehtosopimuksen määräykseen.

Kysymys on siitä, voivatko työehtosopimusosapuolet työehtosopimuslain 1 §:n mukaisen säännöstämiskompetenssinsa rajoissa ylipäätään sopia työehtosopimukseen sidottua työnantajaa velvoittavasti työsopimussuhdetta edeltävää aikaa koskevasta koulutuksen ajalta maksettavasta palkasta.

Työehtosopimuslain 1 §:n 1 momentin mukaan työehtosopimus on sopimus ehdoista, joita työsopimuksissa tai työsuhteissa muuten on noudatettava. Pykälässä on säädetty työehtosopimusosapuolia sitovasti, mistä seikoista voidaan sopia työehtosopimuksen normivaikutuksin. Säännöstämiskompetenssi on laissa rajattu erityisesti työehtosopimukseen muutoin kuin osallisena sidotun suojaamiseksi.

Työtuomioistuin on lausuntoasiassa TT 1985:50 todennut, että arvioitaessa kysymystä työehtosopimukseen osallisten säännöstämiskompetenssista on työehtosopimuslain 1 §:n 1 momentissa esiintyvän maininnan ehdoista työsopimuksissa tai työsuhteissa muutoin katsottu merkitsevän sitä, että työehtosopimuksessa voidaan säännöstää yleensä vain aikaa työsuhteen syntymisestä sen päättymiseen. Lausunnon mukaan säännöstämiskompetenssi ei siis ainakaan yleensä ulotu aikaan ennen työsuhteen syntymistä, mutta eräitä poikkeustapauksia on silti olemassa.

Entisten työntekijöiden aseman turvaamiseksi sovitut työehtosopimuksen määräykset on työtuomioistuimen ratkaisukäytännössä katsottu päteviksi esimerkiksi tuomioissa TT 1984:63 ja 64 (taloudellis-tuotannollisin syin irtisanotun takaisin ottaminen; ks. myös esimerkiksi TT 2005:111, vrt. TT 2010:53). Säännöstämiskompetenssin ulottumista työsuhteen jälkeiseen aikaan ilmentää myös työsopimuslain 13 luvun 7 §:n 1 momentin 11 kohdan säännös, jonka mukaan työnantajien ja työntekijöiden valtakunnallisilla yhdistyksillä on oikeus sopia toisin siitä, mitä säädetään työsopimuslaissa työntekijän takaisin ottamisesta.

Työsuhteen syntymistä edeltävää aikaa koskevat määräykset ovat harvinaisempia. Oikeuskäytännössä on katsottu mahdolliseksi säännellä myös työhönottoa ainakin siten, että määräaikaisten tai osa-aikaisten työntekijöiden palkkaaminen edellyttää paikallista sopimista (TT 1987:173 ja TT 1994:66). Oikeuskirjallisuudessa on lisäksi kiinnitetty huomiota työoikeudellisen sääntelyalan laajentumiseen esimerkiksi työhönottosyrjintää koskevien lainsäännösten myötä, minkä on katsottu heijastuvan myös työehtosopimuslain 1 §:n tulkintaan. Työhönottoa eri tavoin koskeviin työehtosopimusmääräyksiin ei siten ole pidetty perusteltuna suhtautua kielteisesti, kunhan ne palvelevat asiallisia henkilöstöpoliittisia tarkoitusperiä. Sen sijaan esimerkiksi määräyksen, jonka mukaan työnantajalla oli vastuu käyttämänsä aliurakoitsijan työntekijöiden palkkasaatavien maksamisesta, on katsottu olleen pätevä vain työehtosopimusosallisten välisenä velvoitemääräyksenä mutta ei työnantajaa sitovana normimääräyksenä (TT 1980:24). Työehtosopimuslain 1 §:n mukaisen säännöstämiskompetenssin henkilöllisen ulottuvuuden on siten katsottu rajautuvan sidotun työnantajan suhteisiin hänen tuleviin, palveluksessa oleviin ja entisiin työntekijöihinsä. (Jorma Saloheimo, Työ- ja virkaehtosopimusoikeus, 2020, s. 119–120.)

Tuomiossa TT 1984:22 katsottiin, että työehtosopimuksen palkkamääräyksestä ei ollut johdettavissa työnantajalle velvollisuutta solmia työsopimusta kursseille otetun oppilaan kanssa eikä maksaa kurssin ajalta palkkaa oppilaalle, jonka kanssa ei ollut tehty työsopimusta. Kanteen hylkäävään lopputulokseen päädyttiin työehtosopimusmääräysten ja työehtosopimuslain 1 §:n tulkinnan kautta.

Tässä asiassa kyse on siitä, onko X Oy:n tullut maksaa palkkaa koneahtaajakoulutukseen osallistujille koulutukseen osallistumisen ajalta. Kyseessä olevan työvoimapoliittisen yhteishankintakoulutuksen lähtökohtana riidattomasti on, että siihen osallistuvalla yrityksellä on tarjolla työpaikkoja, joihin kurssin hyväksytysti suorittaneet voivat työllistyä. Takuuta työnsaannista ei kuitenkaan anneta. Kyseisellä työsuhteen ulkopuolella annetulla koulutuksella on kuitenkin ollut yhteys mahdolliseen myöhemmin tapahtuvaan työhönottoon.

Johtopäätöksenään edellä lausutusta työtuomioistuin katsoo seuraavaa. Vastaajan ja kuultavan väite, jonka mukaan työehtosopimukseen osalliset eivät säännöstämiskompetenssinsa puitteissa olisi ylipäätään voineet sopia sopimukseen sidottua yritystä velvoittavalla tavalla koulutusajan palkallisuudesta, on työehtosopimuslain 1 §:n tulkintaan liittyvä väite ja sellaisena niin sanottu asiaväite, joka hyväksyttynä johtaisi kanteen hylkäämiseen. Asiassa ei ole perusteita jättää kannetta tutkimatta. Vastaajan ja kuultavan oikeudenkäyntiväite hylätään.

Pääasia

Ahtausalan työehtosopimuksen 2. osan (palkat) 13 §:n (Koulutusajan palkka) 1 kohdan määräyksen mukaan työnantajan järjestämän koulutuksen ajalta maksettava palkka määräytyy normaalien palkkaperusteiden mukaan.

Asiassa on riidatonta, että ahtausalalla ahtausyrityksen uudet työsuhteeseen palkatut työntekijät on perinteisesti koulutettu koneiden käyttöön palkallisilla koulutusjaksoilla, joilla on sovellettu edellä mainittua palkkamääräystä. X Oy on vuodesta 2014 alkaen osallistunut yhteensä kahdeksan kertaa niin sanottuihin yhteishankintakoulutuksiin, joissa koulutus toteutetaan työnantajan ja työ- ja elinkeinohallinnon yhteisesti suunnittelemana ja hankkimana. Kyse on yleisestä työvoimapoliittisesta koulutusmuodosta, joka on kohdennettu työttömille työnhakijoille tai vakavan työttömyysuhan alla oleville henkilöille. Koulutukseen osallistujat ovat lähtökohtaisesti ansiosidonnaisella työttömyyspäivärahalla eikä heille makseta palkkaa. Jos koulutukseen osallistuvan kanssa solmitaan työsopimus ja hänelle maksetaan palkkaa koulutuksen ajalta, hänellä ei ole oikeutta työvoimapoliittisiin etuihin. Opiskelijoille ei taata työpaikkaa koulutuksen päätyttyä, vaikka työllistyminen onkin tavoitteena.

Tässä asiassa on kyse X Oy:ssä 24.2.–9.4.2020 toteutetusta edellä selostetusta yhteishankintakoulutuksesta. Yhtiö oli aiemmin marraskuussa 2019 tehnyt TE-Palveluille esityksen yhteishankintakoulutukseksi uuden henkilöstön rekrytoimiseksi, ja Satakunnan ELY-keskus oli yhteishankintaa koskevassa päätöksessään katsonut, että työvoima- ja elinkeinopoliittiset perusteet työ- ja elinkeinohallinnon osallistumiseen rekrytointikoulutukseen täyttyivät (V1). Koneahtaajien rekrytointikoulutus järjestettiin yhteistyössä X Oy:n, Satakunnan ELY-keskuksen ja TE-palvelujen kanssa. Koulutussopimuksen (V4) mukaan koulutuksen järjestäjänä oli Y, jolle X Oy vuokrasi kouluttajat ja koneet. Koulutussopimuksen mukaan opiskelija ei ollut työsuhteessa koulutussopimustyöpaikkaan eikä koulutussopimustyöpaikka maksanut palkkaa tai vastiketta opiskelijalle.

Koulutusta koskevista ilmoituksista (K1–K6) käy ilmi, että koulutus järjestettiin X Oy:n työvoimatarpeesta johtuen. Koneahtaajia haettiin nimenomaan koulutukseen, vaikkakin koulutusta markkinoitiin myös hakuna avoimeen työpaikkaan (K3). Ilmoituksissa tuotiin esiin, että koulutuksen hyväksyttävästi suorittaneilla oli mahdollisuus työllistyä X Oy:n palvelukseen. Koulutukseen haku tapahtui TE-palvelujen kautta (V3). Koulutukseen osallistui 12 henkilöä, ja se toteutettiin muun muassa X Oy:n satama-alueella yhtiön työntekijöiden toimiessa kouluttajina. Työvoimakoulutuksen yhteishankintasopimuksen alasopimuksen mukaisesti työllistymistavoitteena oli, että 85 prosenttia koulutuksen hyväksytysti suorittaneista työllistyy (V6). Koulutuksen jälkeen yhtiö palkkasi koulutukseen osallistuneista henkilöistä kuusi uutta työntekijää määräaikaisiin työsuhteisiin kesäksi 2020.

Asiassa on riidatonta, että AKT ry ja Satamaoperaattorit ry eivät ole työehtosopimusneuvotteluissa tai muutoinkaan käyneet keskenään keskustelua riidanalaisen määräyksen sovellettavuudesta nyt kyseessä olevan kaltaiseen yhteishankintakoulutukseen, jossa koulutettavat eivät ole koulutuksen aikana työsuhteessa. Osapuolten tiedossa ei ole myöskään ollut, että vastaavaa koulutusmallia olisi käytetty alan muissa yrityksissä kuin X Oy:ssä.

Työtuomioistuin toteaa, että yhteishankintakoulutus eroaa lähtökohdiltaan ahtausalan perinteisestä uusien työntekijöiden koulutusmallista, jossa työnantaja palkkaa työntekijän työsuhteeseen ja antaa työsuhteen alussa työntekijälle perehdyttämiskoulutuksen. Yhteishankintakoulutuksessa kyse on työvoimapoliittisesta koulutuksesta, joka tehdään yhteistyössä työ- ja elinkeinohallinnon kanssa ja jonka kustannuksiin käytetään osittain julkisia varoja (V6). Ennen koulutuksen hyväksymistä osittain julkisin varoin kustannettavaksi viranomaisen harkittavaksi on tullut, täyttääkö koulutus työvoima- ja elinkeinopoliittiset perusteet työ- ja elinkeinohallinnon koulutukseen osallistumiseen (V1). Koulutus on myös kohdennettu työttömille työnhakijoille tai vakavan työttömyysuhan alla oleville henkilöille työvoimapoliittisena aktivointitoimenpiteenä, joten koulutuksella on myös yksittäisen yrityksen rekrytointitarpeen täyttämistä laajemmat työvoimapoliittiset ja yhteiskunnalliset tavoitteet. X Oy ei ole sitoutunut palkkaamaan koulutukseen osallistuvia työsuhteeseen. Selvää sinänsä on, että koulutusta ei olisi järjestetty lainkaan, jos yhtiöllä ei olisi ollut omaa rekrytointitarvetta.

Riidanalaisen työehtosopimusmääräyksen sanamuodon mukaan työnantajalla on velvollisuus maksaa järjestämänsä koulutuksen ajalta palkka. Työtuomioistuin toteaa, että määräys voi ylipäätään olla nyt kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa työehtosopimukseen sidottua työnantajaa velvoittava, jos työehtosopimusosapuolet ovat säännöstämiskompetenssinsa puitteissa voineet pätevästi sopia palkanmaksuvelvoitteesta, joka ulottuu myös työsopimussuhteen ulkopuolelle. Edellä todetulla tavalla työehtosopimuslain 1 §:n 1 momentissa on säädetty työehtosopimusosapuolten säännöstämiskompetenssin ulottuvan ehtoihin, joita työsopimuksissa tai työsuhteissa muuten on noudatettava. Työoikeudellinen sääntelyala on sinänsä laaja, eikä siten myöskään työehtosopimuslain 1 §:ää ole perusteltua tulkita suppeasti. Työtuomioistuin katsoo kuitenkin, että työehtosopimusosapuolet eivät olisi säännöstämiskompetenssinsa puitteissa voineet työehtosopimukseen muutoin kuin osallisina sidottuja velvoittavalla tavalla pätevästi sopia nyt kyseessä olevan kaltaisen, työsopimussuhteen ulkopuolella toteutetun koulutusajan palkallisuudesta. Näin laajaa työehtosopimuslain 1 §:n 1 momentin tulkintaa työtuomioistuin ei pidä mahdollisena. (Ks. myös TT 1984:22.)

Kantaja on katsonut, että kanteen hylkääminen merkitsisi mahdollisuutta kiertää työehtosopimuksen alkuperäistä tarkoitusta siitä, että työn tekemiseksi välttämätön työnantajan järjestämä koulutus on palkallista. Tällaisesta osapuolten yhteisestä tarkoituksesta ei ole esitetty selvitystä. Kyse on ollut uudenlaisesta rekrytointikoulutusmallista, joka on edellä selostetuin tavoin poikennut luonteeltaan ja tavoitteiltaan alalla vallinneesta perinteisestä tavasta kouluttaa uudet työntekijät. Vaikka uusi koulutusmalli olisi työnantajalle edullisempi, ei riidanalaista sopimusmääräystä voida tulkinnalla laajentaa koskemaan myös tällaista työsopimussuhteen ulkopuolella toteutettavaa koulutusta, jonka palkallisuudesta työehtosopimusosapuolet eivät ole voineet sopia työehtosopimukseen muutoin kuin osallisina sidottuja velvoittavalla tavalla.

Kanne on edellä lausutuilla perusteilla hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on asian hävinneenä velvollinen korvaamaan Satamaoperaattorit ry:n ja X Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on hyväksynyt Satamaoperaattorit ry:n ja X Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut määrältään.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry velvoitetaan korvaamaan Satamaoperaattorit ry:n ja X Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 3.200 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Outi Anttila puheenjohtajana sekä Satu Saarensola, Markus Äimälä, Tuomas Aarto, Anu-Tuija Lehto ja Satu Tähkäpää jäseninä. Esittelijä on ollut Sami Korhonen.

Tuomio on yksimielinen.