TT 2021:62

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa palkkasopimuksessa oli sovittu, että alan opiskelijan kanssa voidaan sopia harjoitteluajasta, jonka kuluessa palkka on vähintään 90 prosenttia kyseisen tehtävän ohjepalkkaluokasta. Työntekijä oli opintojensa aikana työskennellyt yhdistyksen palveluksessa kahdessa määräaikaisessa työsuhteessa. Työtuomioistuin katsoi asiassa esitetyn selvityksen perusteella, ettei työntekijän kanssa ollut sovittu harjoitteluajasta kyseisissä työsuhteissa. Näin ollen työnantajalla ei ollut oikeutta maksaa työntekijälle vain 90 prosenttia sovitusta taulukkopalkasta. Yhdistys velvoitettiin maksamaan työntekijän palkkasaatavat ja työnantajaliitto tuomittiin hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Asia

Palkkaus

Kantaja

Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry

Vastaaja

Hyvinvointiala HALI ry

Kuultava

Yhdistys X

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 14.4.2021

Pääkäsittely 20.5.2021

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksen (1.2.2017–31.1.2018) osana noudatettavassa palkkasopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Harjoittelijat, kesätyöntekijät, nuoret, poikkeuksellisen yksinkertainen työ ja lähetit

1. Alan opiskelijan kanssa voidaan sopia harjoitteluajasta, jonka kuluessa palkka on vähintään 90 % kyseisen tehtävän ohjepalkkaluokasta.

----

4. Mikäli työntekijän työtehtävät ovat poikkeuksellisesti palkkaryhmän perustöitä olennaisesti yksinkertaisemmat tai epäitsenäisemmät tai mikäli työntekijältä puuttuu työn edellyttämä kelpoisuus, mistä syystä hän ei täysimääräisesti pysty suorittamaan kaikkea työhön liittyviä tehtäviä, voi vähimmäispalkka määräytyä yhtä G-palkkaluokkaa alle kyseisen palkkaryhmän vähimmäispalkkaluokan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Yhdistys X on Tampereen seudulla toimiva yleishyödyllinen yhdistys, joka tuottaa koulutuspalveluja ja kuntouttavia palveluja muun muassa nuorille, maahanmuuttajille ja työttömille.

A opiskeli Hämeen ammattikorkeakoulussa sosionomiksi 1.9.2014–31.10.2017. Hänen viimeiset opintosuorituksensa hyväksyttiin 21.9.2017. A on siten ollut työehtosopimuksessa tarkoitettu alan opiskelija 21.9.2017 saakka.

A työskenteli opintojensa aikana Yhdistys X:n palveluksessa ensin palkattomalla opintoihin kuuluvalla työelämään tutustumisjaksolla ilman työsuhdetta. Tämän jälkeen hän työskenteli yhdistyksen palveluksessa määräaikaisissa työsuhteissa 2.5.–30.6.2017 ja 1.7.–31.10.2017. Hänelle maksettiin työsuhteiden aikana 90 prosenttia palkkaluokan G21/1 mukaisesta taulukkopalkasta.

Ensimmäistä työsuhdetta koskevan työsopimuksen muihin ehtoihin on kirjattu: ”Alan opiskelijan palkka 90 % taulukkopalkasta.” Työsopimuksen mukainen tehtävä on ollut yksilövalmentaja. Määräaikaisuuden perusteena on ollut sijaisuus.

Jälkimmäistä työsuhdetta koskevan työsopimuksen muihin ehtoihin on kirjattu: ”Alan opiskelijan palkka 90 % taulukkopalkasta. Palkka nousee 100 %:iin kun tutkintotodistus valmistumisesta toimitetaan”. Työsopimuksen mukainen tehtävä on ollut valmennustyö. Määräaikaisuuden perusteena on ollut tehtävän projektiluonteisuus (uuden konseptin käynnistäminen).

A:n työtehtävät ovat olleet samansisältöiset molemmissa työsuhteissa. Tehtäviin sisältyi asiakasprosessin mukaisia tehtäviä, jotka tähtäsivät asiakkaan työelämävalmiuksien ja elämänhallinnan edistämiseen sekä jatkopolkujen ja työllistymisen suunnitelmiin.

A sai jälkimmäisen työsuhteen aikana kaikki opinnot suoritettua, minkä jälkeen työnantaja korotti takautuvasti hänen palkkansa 100 prosentin mukaiseksi 21.9.2017 lukien.

Asiassa vallitsee erimielisyys siitä, onko työnantaja voinut palkkasopimuksen 4 §:n 1 kohdan nojalla maksaa A:lle 90 prosenttia ohjepalkkaluokan mukaisesta taulukkopalkasta työsuhteissa 2.5.–30.6.2017 ja 1.7.–31.10.2017.

KANNE

Vaatimukset

Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry on vaatinut, että työtuomioistuin

1) vahvistaa, että Yhdistys X ei ole voinut yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksen osana noudatettavan palkkasopimuksen 4 §:n 1 kohdan määräyksen perusteella maksaa A:lle vain 90 % sovitusta taulukkopalkasta ajanjaksoille 2.5.–30.6.2017 ja 1.7.–31.10.2017 solmituissa työsopimussuhteissa

2) vahvistaa, että Yhdistys X ry oli velvollinen maksamaan A:lle yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksen osana noudatettavan palkkasopimuksen G-palkkataulukon G21/1 mukaisesti palkkaa 2.116,08 euroa kalenterikuukautta kohden ajanjaksolla 2.5.–30.6.2017 ja 1.7.–31.10.2017

3) velvoittaa Yhdistys X:n maksamaan A:lle yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksen perusteella palkkasaatavia yhteensä 815,67 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen laskettuna

202,40 eurolle 31.5.2017 lukien

207,01 eurolle 30.6.2017 lukien

50,38 eurolle 13.7.2017 lukien

211,61 eurolle 31.8.2017 lukien

144,27 eurolle 29.9.2017 lukien;

4) velvoittaa Hyvinvointiala HALI ry:n maksamaan Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry:lle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä ja

5) velvoittaa Hyvinvointiala HALI ry:n korvaamaan Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry:n oikeudenkäyntikulut 13.446,72 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työehtosopimuksen oikea tulkinta

Palkkasopimuksen 4 §:n 1 kohtaa ei voida soveltaa pelkästään sen perusteella, että työntekijä on työsopimusta solmittaessa opiskelija. Kyseessä ei ole palkkasopimuksessa tarkoitettu harjoitteluaika, jos työntekijä tekee samoja töitä kuin muutkin työntekijät. Työehtosopimusta on sovellettu tällä tavalla ainakin 20 vuoden ajan. Lisäksi palkkasopimuksen 4 §:n 1 kohdan soveltaminen edellyttää sanamuotonsa mukaisesti, että työsuhteen osapuolet sopivat harjoittelujaksosta.

Työehtosopimuksen soveltaminen tässä asiassa

A:n työtehtävät ovat olleet sisällöltään samat kuin muillakin yksilövalmentajilla. A:n ja työnantajan välillä ei ole sovittu harjoittelujaksosta, eikä A:n työssä ole ollut kyse opintoihin liittyvästä harjoitteluajasta eikä ylipäätään harjoittelusta. Ensimmäistä työsopimusta solmittaessa A:lla oli sosionomin tutkinnosta suorittamatta joitain opintopisteitä, ja toista työsopimusta solmittaessa oman muistikuvansa mukaan enää kolme opintopistettä englantia.

Palkkasopimuksen 4 §:n 4 kohdassa on sovittu palkan määrästä siinä tapauksessa, että työntekijältä puuttuu työn edellyttämä kelpoisuus, mistä syystä hän ei täysimääräisesti pysty suorittamaan kaikkia työhön liittyviä tehtäviä. A:n palkanalennus ei kuitenkaan ole perustunut mainittuun sopimusmääräykseen.

A:n työsuhde jatkui 31.10.2017 päättyneen määräaikaisen työsuhteen jälkeen, ja hän jatkoi samoja töitä 28.2.2018 asti.

Vastaajan esittämä palkkasopimuksen 4 §:n 1 ja 4 kohtien tulkinta johtaisi siihen, että alan opiskelija saisi eri suuruista palkkaa kuin jonkin muun alan opiskelija tai henkilö, joka ei ole opiskelija. Esitetty tulkinta olisi alan opiskelijoita syrjivä ja siten yhdenvertaisuuslain vastainen.

Suoritusvaatimukset

Yhdistys X on velvollinen maksamaan A:lle puuttuvat palkkasaatavat korkoineen.

Valvontavelvollisuuden laiminlyöminen

Hyvinvointiala HALI ry on tukenut jäsenyhdistyksensä tulkintaa, jonka se tiesi tai sen piti tietää vääräksi. Työnantajaliitto tulee tuomita valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

VASTAUS

Vaatimukset

Hyvinvointiala HALI ry ja Yhdistys X ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut 8.521,60 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työehtosopimuksen oikea tulkinta

Työehtosopimuksen määräystä on tulkittava sen sanamuodon mukaisesti. Palkkasopimuksen 4 §:n 1 kohdan määräyksessä mahdollistetaan se, että työnantaja ja alan opiskelija saavat sopia harjoitteluajasta, jonka aikana palkka on vähintään 90 prosenttia kyseisen tehtävän ohjepalkkaluokasta. Sopimusmääräyksessä ei aseteta rajoituksia sille, miten harjoitteluaika tulee järjestää tai miten työtehtävien tulee kyseistä määräystä sovellettaessa määräytyä.

Palkkasopimuksen 4 §:n 1 kohdan sanamuoto ei edellytä, että työntekijä tekisi vain osaa valmistuneen työntekijän työtehtävistä. Alan opiskelija ei vastaa pätevyydeltään ja kyvyiltään täysimääräisesti valmistunutta työntekijää. Ero ei välttämättä synny erilaisista työtehtävistä, vaan kyse on pätevyyden kokonaistasosta. Koulutuksen kautta syntyvä muodollinen pätevyys on yksi keskeinen vaativuustekijä yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksen vaativuusryhmittelyssä. Tehtävässä edellytetyn koulutuksen puuttuminen johtaa osassa sosiaalipalvelualan työtehtävissä siihen, että työntekijä ei saa suorittaa kaikkia sosiaalipalvelualan tehtäviä. Palkkasopimuksessa ei edellytetä, että tällaisessa tilanteessa tulisi soveltaa palkkasopimuksen 4 §:n 4 kohdan määräystä 4 §:n 1 kohdan määräyksen sijasta.

Palkkasopimuksen 4 §:n 1 kohdan määräystä on sosiaalipalvelualan yrityksissä sovellettu pääsääntöisesti vastaajan tulkinnan mukaisesti, eli määräystä ei ole sovellettu vain tutkintoon liittyvien pakollisten harjoittelujen aikana. Tätä soveltamiskäytäntöä osoittaa myös Tehy ry:n ohje opiskelijan palkan määräytymisestä yksityisellä puolella.

Palkkasopimuksen 4 §:n 1 kohdan ensimmäinen lause on ollut samanlainen yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksen palkkausjärjestelmän uudistamisesta vuodesta 1995 lukien. Ensimmäiset erimielisyyspöytäkirjat kyseisen kohdan tulkinnasta ovat vuodelta 2019, ja nyt käsiteltävä tapaus on ensimmäinen, joka on edennyt työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

Työntekijäpuoli esitti vuoden 2020 sopimusneuvotteluissa kyseisen määräyksen muuttamista siten, että sitä sovellettaisiin vain tutkintoon liittyvien pakollisten harjoittelujen aikana. Työnantajapuoli ei suostunut esitykseen, ja määräyksen sanamuoto uusittiin entisen sisältöisenä.

Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry vetosi asiassa käydyissä erimielisyysneuvotteluissa siihen, että palkkasopimuksen 4 §:n 1 kohtaa voidaan soveltaa vain tilanteessa, jossa alan opiskelija suorittaa tutkintoon liittyvää pakollista työharjoittelujaksoa. Tämä tulkinta ei vastaa työehtosopimuksen sanamuotoa. Kyseisenlainen tulkinta tekisi palkkasopimuksen 4 §:n 1 kohdan määräyksen käytännössä merkityksettömäksi, sillä tutkintoon liittyvät pakolliset harjoittelut ovat yleensä palkattomia. Kanteessa ei ole enää vedottu kyseiseen tulkintaan, mikä tekee kantajan väitteen työehtosopimuksen vakiintuneesta soveltamisesta kantajan esittämällä tavalla epäuskottavaksi.

Puuttuvan koulutuksen vaikutus on otettu huomioon sosiaalipalvelualaa lähellä olevien alojen työehtosopimusmääräyksissä kuten terveyspalvelualan työehtosopimuksen palkkasopimuksessa (8 kohta), sosiaalialan järjestöjä koskevan työehtosopimuksen vähimmäispalkkamääräyksissä, yksityisen opetusalan työehtosopimuksessa (5 luvun 2 §:n 6 kohta) sekä kaupan työehtosopimuksessa (12 §:n 1 kohta).

Työehtosopimuksen soveltaminen tässä asiassa

Työnantajan ja A:n välillä oli sovittu harjoittelutyösuhteista kanteessa tarkoitetuille ajanjaksoille. A:n kanssa oli työsopimuksessa sovittu, että alan opiskelijan palkka on 90 prosenttia taulukkopalkasta.

Palkkasopimuksen 4 §:n 1 kohdassa ei aseteta rajoituksia harjoitteluajalle sovittavista työtehtävistä. A:n kanssa oli kuitenkin sovittu valmistuneeseen työntekijään verrattuna vähemmän vaativista ja erisisältöisistä työtehtävistä sekä muista opintoja ja oppimista tukevista järjestelyistä harjoittelutyösuhteiden ajalle.

A:n kanssa oli sovittu tehtävistä, joihin riittää toisen asteen koulutus ja joissa ei ole itsenäistä vastuuta sosiaalityöllisistä asioista. Työtehtävissä vastuu rajautui ihmisten neuvontaan ja tukeen arjessa pitkäkestoisten palveluiden palveluprosessin sisällä. A:lle kuului työtodistuksen mukaan asiakasprosessin mukaisia tehtäviä, jotka tähtäsivät asiakkaan työelämävalmiuksien ja elämänhallinnan edistämiseen sekä jatkopolkujen ja työllistymisen suunnitelmiin. A suoritti kyseisiä tehtäviä, mutta hänellä ei ollut niistä itsenäistä asiakasprosessivastuuta, eivätkä kaikki tehtävät kuuluneet koulutuksen keskeneräisyyden takia hänelle. Erona valmistuneeseen sosionomiin oli se, että valmistunut sosionomi toimii itsenäisenä sosiaalialan asiantuntijana moniammatillisen työryhmän jäsenenä ja vastaa oman asiantuntemusalansa osalta henkilön valmennuspolusta kohti kuntoutumista ja työllistymistä.

A:lla oli oikeus käyttää työaikaa opiskelujensa edistämiseen. Tämä perustui työnantajan yhteistoiminnassa sovittuun käytäntöön, jonka mukaan harjoittelutyösuhteessa olevalla opiskelijalla on mahdollisuus työn ohessa edistää opintojaan työaikana. Lisäksi A sai osallistua ohjattuna esimerkiksi sosiaalialan lausuntojen laatimiseen, koska ne hyödyttivät hänen opintojaan.

A:lle oli nimetty oma ohjaaja, jonka kanssa hän työskenteli aluksi samassa huoneessa ja myöhemmin lähekkäin sijaitsevissa työhuoneissa. A sai harjoittelujakson aikana henkilökohtaista tukea ja opastusta työhönsä.

Harjoittelutyösuhteen aikana A:ta ei voitu laskea koulutetun ammattihenkilöstön mitoitukseen. Ilman suoritettua sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkintoa A ei olisi palvelusopimusten mukaan voinut suorittaa tiettyjä G21-tason tehtäviä.

A:n kanssa sovittujen tehtävien vaativuustaso vastasi työehtosopimuksen C-palkkaryhmän mukaisia tehtäviä, joiden vähimmäispalkkaluokka on G17. Tämän vaativuustason tehtävissä edellytetään ammatillista perustutkintoa, esimerkiksi lähihoitajan tutkintoa. Tehtävän mukaan määräytyvä palkka olisi ollut tasoltaan alempi kuin A:lle maksettu 90 prosentin palkka G21 palkkaluokasta.

A:n työsuhde jatkui harjoittelujaksojen jälkeen työnantajan palveluksessa 28.2.2018 saakka. Kun A sai tutkinnon valmiiksi, hänet sijoitettiin sosionomin koulutuksen saaneena tiimiin vastaamaan oman asiantuntemusalansa osalta asiakasprosessista.

Kysymyksessä ei ole yhdenvertaisuuslain mukainen syrjintä. A on palkattu lähihoitajan tasoisiin tehtäviin, joten on ollut perusteltua maksaa hänelle eri suuruista palkkaa.

Suoritusvaatimukset

Palkkasaatavia koskeva vaatimus on perusteeton.

Hyvityssakkovaatimus

Hyvinvointiala HALI ry ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. Hyvityssakko tulee joka tapauksessa jättää tuomitsematta, koska sopimusmääräys ei ole ollut selvä ja riidaton. Hyvinvointiala HALI ry:n esittämää tulkintaa tukevat sopimusmääräyksen sanamuoto sekä muut asiassa esiin tuodut seikat, kuten toimialalla toimivien yritysten soveltamiskäytäntö, kantajan tulkinnan vaihtuminen erimielisyysneuvottelujen jälkeen sekä se, että sopimusmääräys on ollut samansisältöisenä työehtosopimuksessa vuodesta 1995 lähtien.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Työsopimukset ajoille 2.5.–30.6.2017 ja 1.7.– 31.10.2017

2. A:n työtodistus 14.6.2019

3. Yksityisen sosiaalipalvelualan luottamusmieskirjeet 2/2013 ja 2/2014

4. Työntekijäjärjestön esitys HALI ry:lle 8.4.2020

5. Y ry:tä koskeva tulkintapyyntö ja siihen liittyvä tulkintaratkaisu

Vastaajan ja kuultavan kirjalliset todisteet

1. Erimielisyyspöytäkirja liittotason erimielisyysneuvotteluista 14.4.2019

2. Tehy ry:n internet-sivuilla oleva ohjeistus opiskelijan palkasta

Kantajan henkilötodistelu

1. A

2. B, neuvottelujohtaja, Talentia ry

3. C, sopimusneuvottelija, Sote ry / SuPer ry

Vastaajan ja kuultavan henkilötodistelu

1. D, työmarkkinajohtaja, Hyvinvointiala HALI ry

2. E, toiminnanjohtaja, Yhdistys X

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksen osana noudatettavan palkkasopimuksen 4 §:n 1 kohdan mukaan alan opiskelijan kanssa voidaan sopia harjoitteluajasta, jonka kuluessa palkka on vähintään 90 prosenttia kyseisen tehtävän ohjepalkkaluokasta.

A on sosionomiopintojensa aikana työskennellyt Yhdistys X:n palveluksessa kahdessa määräaikaisessa työsuhteessa. Asiassa on kysymys siitä, onko yhdistys voinut palkkasopimuksen 4 §:n 1 kohdan perusteella maksaa A:lle 90 prosenttia sovitusta taulukkopalkasta G21/1.

Henkilötodistelu

Talentia ry:n neuvottelujohtaja B on ollut mukana neuvottelemassa yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimusta vuodesta 1998 alkaen. B on kertonut, että palkkasopimuksen 4 §:n 1 kohta on ollut samansisältöisenä työehtosopimuksessa vuosikausia. Työehtosopimus on alun perin sovittu vuonna 1992 tai 1993. Talentia ry on tulkinnut kyseistä määräystä koko ajan siten, että sitä voidaan soveltaa vain sosiaali- ja terveysalan opiskelijaan, jonka opintoihin sisältyy harjoittelujaksoja. Harjoitteluun liittyy ohjaaminen työpaikalla, jotta oppilaitos voi hyväksyä harjoittelun osaksi opintoja. Sosiaalialalla opintoihin liittyviä harjoitteluja tehdään sekä työsuhteessa että palkattomina. Palkka määräytyy palkkasopimuksen 4 §:n 1 kohdan mukaan, jos opiskelija itse tekee työsopimuksen. Talentian tietoon ei ole tullut, että määräystä olisi aikaisemmin sovellettu toisin. Palkkasopimuksen 4 §:n 4 kohta tulee sovellettavaksi, jos kyseessä on jokin muu kuin opintoihin liittyvä harjoittelu. Palkkasopimuksen 4 §:n 4 kohdan mukainen palkka on korkeampi kuin 1 kohdan mukainen palkka. Tarkoituksena on houkutella työnantajia antamaan harjoittelupaikkoja alan opiskelijoille. B ei ole muistanut, että 4 §:n 1 kohdasta olisi puhuttu työehtosopimusosapuolten välillä ennen vuoden 2019 erimielisyysneuvotteluja. Nyt käsiteltävä tapaus on ensimmäinen, jossa määräystä on sovellettu Talentian tulkinnan vastaisesti. Tämän tultua ilmi Talentia oli halunnut, että määräystä täsmennettäisiin. Kyseessä ei ollut muutosehdotus määräyksen sisältöön, vaan täsmennys (K4). Työnantajaliitto ei ollut hyväksynyt esitettyä täsmennystä.

B on lisäksi kertonut, että palkkataulukoiden alarajoihin tehtiin usein muutoksia. Viime vuosina sovittujen alarajamuutosten myötä palkkasopimuksen 4 §:n 4 kohdan perusteella maksettiin korkeampaa palkkaa kuin 1 kohdan perusteella, jolloin niin sanottu kadunmies sai ilman kelpoisuutta parempaa palkkaa kuin harjoittelua suorittava opiskelija. Jos alan opiskelija meni muuhun työhön kuin harjoitteluun, esimerkiksi kesätöihin tai sijaisuuksiin, tuli palkan määräytyä 4 §:n 4 kohdan mukaan, jos kyseisen kohdan kriteerit täyttyivät. Tosiasialliset työtehtävät vaikuttivat 4 kohdan soveltumiseen. Jos henkilö teki täysimääräisesti samoja tehtäviä kuin sijaistettava, palkan tulisi olla sama kuin sijaistettavalla.

SuPer ry:n sopimusneuvottelija C on kertonut aloittaneensa työt SuPer ry:ssä vuonna 2009. Yhdistys oli suurin Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry:hyn kuuluvista liitoista. Yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksen piiriin kuuluvista työntekijöistä valtaosa oli eri sektoreilla työskenteleviä lähihoitajia. Lähihoitajien koulutukseen kuului useita harjoittelujaksoja, jotka olivat pääosin palkattomia, mutta niitä voitiin tehdä myös työsuhteessa. Sote ry oli tulkinnut palkkasopimuksen 4 §:n 1 kohtaa siten, että harjoitteluajalla viitattiin opintoihin. Kesätyöntekijät ja sijaiset eivät olleet harjoitteluajalla. Harjoittelussa oli nimetty ohjaaja, kun taas sijaisella ei ollut. Määräyksen tulkinnasta ei ollut Sote ry:n tietojen mukaan ollut epäselvyyttä ennen vuotta 2018. Palkkasopimuksen 4 §:n 4 kohtaa sovellettiin tilanteissa, joissa pätevyys puuttui. Esimerkiksi jos opiskelija ei ollut vielä suorittanut lääkehoitokokonaisuutta eikä hänellä ollut lääkelupia, hänelle tuli 4 §:n 4 kohdan mukainen yhden palkkaluokan vähennys, koska hän ei pystynyt suorittamaan kaikkia työhön liittyviä tehtäviä.

C on lisäksi kertonut, että työehtosopimukseen liittyviä kiistoja ratkottiin vuonna 2018 valtakunnansovittelijan luona. Tuolloin päädyttiin alarajakorotusratkaisuun eli jokaisen palkkaryhmän alinta palkkaluokkaa korotettiin. Näin saatiin kiinni KVTES:n korkeampaa palkkatasoa. Kun alarajat nousivat, ne ottivat kiinni seuraavaa palkkaluokkaa ja menivät joissain tilanteissa sen yli. Aikaisemmin palkkasopimuksen 4 §:n 4 kohdan epäpätevyysalennus oli ollut suurempi. Alarajakorotuksen tultua voimaan 1.6.2018 kyseinen 4 kohdan mukainen alennus saattoi muuttua esimerkiksi 100 eurosta 3 euroon.

C on vielä kertonut, että työntekijäpuolen vuoden 2020 työehtosopimusneuvotteluissa tekemä esitys (K4) ei ollut muutosesitys, vaan tarkoituksena oli selkeyttää sopimusmääräystä. Asiaan liittyviä yhteydenottoja oli tullut paljon, ja Sote ry:n mielestä määräystä olisi ollut hyvä selventää. Tämä tavoite tuotiin nimenomaisesti esille neuvottelupöydässä, koska riidan aihio oli jo tuossa vaiheessa olemassa.

Hyvinvointiala HALI ry:n työmarkkinajohtaja D on kertonut, että palkkasopimuksesta oli alun perin sovittu vuonna 1995 ja sopimuksen 4 §:n 1 kohta oli ollut alusta alkaen samansisältöinen. D oli ollut mukana sopimusta koskeneissa neuvotteluissa alusta lukien. Määräystä sovellettiin sen sanamuodon ja tarkoituksen mukaan silloin, kun tehtävään valittiin alan opiskelija, jonka kanssa sovittiin harjoitteluajasta, jolloin oli mahdollista sopia kyseisen työn vähimmäispalkkaa matalammasta palkkatasosta. Yleisesti ottaen harjoitteluaika oli laaja käsite, mutta yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksessa määräyksen soveltaminen oli rajattu alan opiskelijoihin, mikä oli työntekijäpuolelle edullisempi vaihtoehto. Myös useilla ammattiliitoilla oli palkkasuositukset erikseen opiskelijoille ja valmistuneille. Samalla logiikalla yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimukseen oli otettu mahdollisuus sopia 90 prosentin palkkatasosta alan opiskelijan kanssa. Määräyksen soveltamista ei ollut rajattu koskemaan vain tietyntyyppisiä harjoitteluja. Määräyksen soveltamisen kannalta merkitystä ei myöskään ollut sillä, minkälaisia työtehtävät olivat. Harjoittelijan osaaminen ei ollut samaa tasoa kuin valmistuneen, mutta se ei automaattisesti tarkoittanut, että työtehtävät olisivat erilaisia. Ylipäätään oli luontevaa, että alan opiskelija teki luonteeltaan samantyyppisiä tehtäviä kuin alalle valmistunut työntekijä, koska hän oli näitä tehtäviä harjoittelussa opettelemassa.

D on lisäksi kertonut, että palkkasopimuksen 4 §:n 1 ja 4 kohdat olivat kaksi eri määräystä, joilla oli omat soveltamisalansa. Vaikka soveltamisalat olivat erilaiset, ne olivat osittain päällekkäiset. Alan opiskelijaan voitiin soveltaa joko 1 kohtaa tai vaihtoehtoisesti 4 kohdan epäpätevyysalennusta. Sopijaosapuolet eivät olleet missään vaiheessa sopineet etusijajärjestyksestä määräysten välillä. D:n mukaan ei voitu ajatella, että työnantajan pitäisi soveltaa 4 kohdan määräystä opiskelijoita koskevan 1 kohdan sijaan, jos 1 kohdan soveltamisalaehdot täyttyivät. Jos 4 §:n 1 kohta koskisi vain opintoihin sisältyviä harjoitteluja, ei määräyksellä olisi käytännössä merkitystä, koska valtaosa harjoittelujaksoista tehtiin palkatta ilman työsuhdetta. Työntekijäpuolen vuoden 2020 työehtosopimusneuvotteluissa tekemä muutosesitys (K4) olisi tarkoittanut merkittävää tiukennusta ja kavennusta palkkasopimuksen 4 §:n 1 kohdan sisältöön. Työnantajapuoli ei ollut hyväksynyt muutosesitystä, joten määräyksen sanamuoto oli säilynyt ennallaan.

Kysyttäessä, mitä palkkasopimuksen 4 §:n 1 kohdan mukainen harjoitteluajasta sopiminen tarkoitti, D on vastannut, että työehtosopimusosapuolten kesken ei ollut sovittu tarkkaa sisältöä sille, miten harjoittelun tuli työpaikalla toteutua. Yleisen elämänkokemuksen mukaan harjoittelija tarvitsi enemmän tukea ja ohjausta kuin valmistunut työntekijä. Nämä olivat kuitenkin asioita, joita ei ollut määritelty työehtosopimuksessa, vaan ne määräytyivät työnantajan ja työntekijän välisessä työsopimuksessa, joka saatiin solmia tämän pykälän mukaisesti.

D on vielä kertonut, että työnantajaliitto oli tulkinnut palkkasopimuksen 4 §:n määräystä samalla tavalla koko sen voimassaolon ajan. Kiistoja alkoi tulla vasta noin 20 vuoden jälkeen ja nyt käsiteltävä asia oli ensimmäinen, joka oli edennyt tuomioistuimen käsiteltäväksi. Työnantajaliitolle oli tullut yllätyksenä työntekijäpuolen näkemys, jonka mukaan 4 §:n 1 kohdan määräys koskisi vastoin sen sanamuotoa vain opintoihin liittyvää pakollista työharjoittelujaksoa.

A on kertonut aloittaneensa sosionomin koulutuksen 1.9.2014. Tutkintoon sisältyi useampia harjoitteluja. A oli suorittanut yhden noin viiden viikon pituisen esimiestyöhön liittyvän harjoittelun Yhdistys X:ssä. Ennen harjoittelun aloittamista hän oli käynyt esimiehen kanssa läpi, mitä harjoittelu edellytti ja mitä se sisälsi. Harjoittelussa hän oli ollut esimiehen mukana asiakastyössä, tutustunut organisaation eri osastoihin, hallintoon, taloushallintoon, järjestelmiin ja järjestöpuolen toimintaan. Hän oli saanut käyttää työaikaa opintojen edistämiseen. Harjoittelusopimuksessakin oli sovittu, että harjoitteluun kuului myös erilaisia raportointitehtäviä. Harjoittelu oli päättynyt huhtikuun lopussa 2017 ja aika lailla suoraan sen jälkeen A oli solminut määräaikaisen työsopimuksen Yhdistys X:n kanssa. A:lla ei ollut ollut tuossa vaiheessa muita opintoja jäljellä kuin raporttien ja opinnäytetyön viimeistelyä ja englannin kurssi. A:n esimies F oli kysynyt, olisiko A:lla mahdollisuutta jatkaa yhdistyksen palveluksessa, koska siellä oli tarve työntekijälle. Toinen lähiesimiehistä oli jäänyt opintovapaalle tai sairauslomalle, minkä takia F:lle oli tullut enemmän esimiestyötä. A oli saanut hoidettavakseen F:n asiakkaat. Työsopimuksen hän oli tehnyt F:n kanssa. A ei ole muistanut, että hän olisi koskaan käsitellyt työsopimukseen liittyviä asioita yhdistyksen toiminnanjohtaja E:n kanssa, vaan tämä oli ollut lähiesimiesten tehtävä. Hän ei ollut ylipäätään tavannut E:tä kuin muutaman kerran. Työsopimuksessa palkaksi oli merkitty 90 prosenttia taulukkopalkasta. Asiasta ei ollut tuossa vaiheessa keskusteltu. A oli tiennyt, että tämä oli yhdistyksessä käytäntönä, koska yhdistyksessä oli paljon opiskelijoita töissä samoilla ehdoilla. Työsopimusta tehtäessä ei ollut puhuttu siitä, että kyseessä olisi harjoitteluaika. Perusteena palkanalennukselle oli ollut se, ettei A:lla ollut tutkintotodistusta.

A:n työtehtävät olivat 2.5.2017 lukien olleet normaaleja kuntouttavan työtoiminnan yksilövalmentajan tehtäviä. Hän oli kiertänyt keräämässä asiakkaiden läsnäoloja pajoilla, pitänyt yksilövalmennuskeskusteluja, auttanut asiakkaita arjen pulmissa, pohtinut heidän kanssaan jatkopolkuja ja esimerkiksi kirjoittanut lausuntoja sosiaalitoimelle. Asiakkaat olivat olleet kuntouttavan työtoiminnan asiakkaita. Tehtävät olivat liittyneet keskeisesti työllisyyden hoitoon, ja työ oli ollut todella itsenäistä. Jossain vaiheessa A:lla oli ollut enemmän asiakkaita kuin muilla yksilövalmentajilla. Hän oli pitänyt myös omaa ryhmää Lempäälässä. Yksilövalmentajia oli ollut 4–5 ja he olivat kiertäneet samoilla pajoilla. Osa oli ollut alan opiskelijoita ja osa pitkään niissä tehtävissä työskennelleitä. Valtaosa A:n työtehtävistä ei ollut poikennut muiden yksilövalmentajien tehtävistä. Yhdistyksessä tuotettiin myös ammatillisen kuntoutuksen palvelua, ja tätä työtehtävää oli kuitenkin hoitanut sellainen yksilövalmentaja, jolla oli pätevyys. A ei ole tiennyt varmaksi, oliko yhdistyksen joissakin yksiköissä mahdollisesti myös sellaisia yksilövalmentajia, joilla ei ollut alan koulutusta ja jotka eivät olleet alan opiskelijoita.

A:lle ei ollut missään vaiheessa määrätty nimettyä ohjaajaa. Hän oli saanut tehtävään normaalia perehdytystä. Matalin kynnys oli ollut kysyä neuvoa eräältä toiselta opiskelijalta. Esimies F oli perehdyttänyt A:ta tehtävään, mutta hän oli ollut A:n työsuhteen alkuaikoina pitkään kesälomalla. Esimiesharjoittelun aikana A oli jakanut työhuoneen esimiehensä kanssa, jossain vaiheessa toisen opiskelijan kanssa ja jossain vaiheessa hänellä oli ollut oma työhuone. Syksyllä hän oli muuttanut toiseen rakennukseen, jossa hän oli ollut samassa huoneessa toisen työntekijän kanssa, joka oli ollut vain harvoin paikalla. A ei ole muistanut, että hän tai muutkaan opiskelijat olisivat käyttäneet työaikaa opiskelujen edistämiseen tai että tällaisesta mahdollisuudesta olisi ollut työnantajan kanssa edes puhetta. Sinä aikana, kun hän oli ollut opiskelija, hänen työtehtävänsä eivät olleet muuttuneet.

Työsopimuksen 1.7.2017 A oli solminut G:n kanssa, koska F oli ollut lomalla. Tällöin A oli kyseenalaistanut kymmenen prosentin palkanalennuksen, koska hänen työtehtävänsä olivat olleet ihan samanlaisia kuin muillakin yksilövalmentajilla. Hänelle oli sanottu perusteluksi, että tutkintotodistus puuttui ja se piti toimittaa ennen kuin täyttä palkkaa maksettaisiin. Harjoittelusta ei ollut ollut puhe. A oli jo suorittanut kaikki opintoihin kuuluvat harjoittelut, eikä hän olisi enää tehnyt harjoittelijasopimusta. Työn sisältö ei ollut muuttunut aiemmasta. A:n työtehtävät eivät olleet muuttuneet sen jälkeen, kun hän oli saanut tutkintotodistuksen, eikä hänelle ollut tullut uusia tehtäviä eikä lisävastuita, päinvastoin yksilövalmentajien tehtäviä oli siirtynyt työvalmentajille. Työtodistuksen (K2) oli laatinut F, ja siihen oli kirjattu tehtävät pääosin oikein.

Yhdistys X:n toiminnanjohtaja E on kertonut, että yhdistys oli tehnyt noin 40 vuotta työpajatoimintaa Pirkanmaalla. Hän oli aloittanut yhdistyksen toiminnanjohtajana vuonna 2015. Yhdistyksessä oli aikaisemmin ollut kaksi eri ammattiryhmää, työvalmentajat ja yksilövalmentajat. Kaupunki oli kilpailuttanut sopimuksen uudelleen siten, että siihen oli tullut enää yksi yhteinen valmennus niin ettei ollut enää erillisiä ammattiryhmiä. Uusi sopimuskausi oli käynnistynyt huhtikuussa 2017. Työnantaja oli ajatellut, että muutos pystyttäisiin viemään läpi kouluttamalla henkilöstöä, mutta kevään mittaan oli ilmennyt, että työntekijät uupuivat ja tuli pitkiä sairauslomia. Työnantajalla oli nopeasti tarvetta työvoimalle, ja A oli palkattu määräaikaisesti hoitamaan tätä ylimenokautta. Yhdistys X palkkasi tyypillisesti heillä aikaisemmin harjoittelussa olleita opiskelijoita, jos tarvittiin nopeasti työvoimaa.

E oli solminut A:n kanssa tämän ensimmäisen työsopimuksen. He olivat keskustelleet kahden kesken työsopimusluonnoksesta ja siitä, että kyseessä oli harjoittelutyösuhde. Keskustelussa oli käyty läpi työehtosopimuksesta tulevat edellytykset, tuki ja ohjaus, työajan käytön periaatteet, työtehtävät sekä se, että A:lla oli oikeus käyttää työaikaa opintojen edistämiseen. Yhdistyksen periaatteena oli, että työntekijät saivat käyttää kuusi päivää vuodessa omaehtoiseen opiskeluun. A:n kanssa oli sovittu, että hänellä oli oikeus merkittävästi suurempaan määrään, eikä mitään kattoa ollut asetettu. Myös työnantajan intressissä oli ollut, että A valmistui. A:n ohjaajaksi oli osoitettu yhdistyksen kokenein valmentaja F, josta oli myöhemmin tullut A:n esimies. A:n työtehtäväksi oli sovittu valmentajan työ niin sanotussa yleisryhmässä. A ei ollut yksin vastuussa minkään työpajan toiminnasta, vaan hän oli niin sanottu kymppipeluri ja kiireapuri, joka meni sinne, missä oli tarvetta. Opintojen tultua suoritetuiksi 21.9.2017 A:n palkkaa korotettiin ja hänen tehtäviään muutettiin. A siirtyi yleistiimistä niin sanottuun hallitiimiin, jossa hän kantoi vastuuta asiakasprosessista. Kyseisessä tiimissä päivittäistä työtä hoitivat toisen asteen koulutetut henkilöt. Asiakkailla oli paljon sosiaalisia tai toimintakykyyn, mielenterveyteen tai päihteisiin liittyviä ongelmia. Toisen asteen koulutetuilla, esimerkiksi kirvesmiehellä, oli varsin puutteellinen koulutus hoitaa näiden asiakkaiden kuntoutusprosessia. A:lle tuli vastuu tästä kuntoutusprosessista, jonka tehtävän hoitamiseen edellytettiin lain mukaan ja tilaajan eli kaupungin vaatimuksesta sosiaali- ja terveysalan korkeakoulututkintoa. Tuolloin palkkaus luonnollisesti korjattiin ylöspäin.

E on vielä kertonut, että yksilövalmentajan tehtävä vaati sosiaalialan työn osaamista, mutta tehtävä ei edellyttänyt sosionomin tutkintoa. Pääasiallinen palvelunostaja Tampereen kaupunki oli asettanut edellytykseksi, että tehtävässä tuli olla vähintään toisen asteen ammatillinen koulutus tai muu vastaava näytetty osaaminen. Tehtävä vaati selkeän työnjohdon alla tehtävän, suorittavan sosiaalialan työn osaamista. Yhdistyksen palveluksessa oli myös muita kuin sosiaalialan osaajia, kuten kokkeja tai automekaanikkoja näissä samoissa tehtävissä. Viitepalkka tehtävässä oli G17. Toisin kuin sosionomiopiskelija, valmistunut sosionomi kantoi vastuun asiakasprosessista.

Arviointi ja johtopäätökset

Onko A:n kanssa sovittu harjoitteluajasta

Työehtosopimuksen osana noudatettavan palkkasopimuksen 4 §:n 1 kohdan mukaan alan opiskelijan kanssa voidaan sopia harjoitteluajasta, jonka kuluessa palkka on vähintään 90 % kyseisen tehtävän ohjepalkkaluokasta. Asiassa on riidanalaista ensinnäkin se, onko A:n kanssa sovittu harjoitteluajasta ajanjaksoille 2.5.–30.6.2017 ja 1.7.–31.10.2017 solmituissa työsuhteissa.

Työtuomioistuin toteaa, että määräyksen sanamuodon mukaan harjoitteluajasta tulee sopia. D:n kertomuksen perusteella harjoittelun tarkempi toteuttaminen työpaikalla sekä harjoittelijalle tarjottava tuki ja ohjaus ovat asioita, jotka määräytyvät työnantajan ja työntekijän välisessä työsopimuksessa.

A:n työsopimusten solmimisesta ovat pääkäsittelyssä kertoneet A itse sekä Yhdistys X:n toiminnanjohtaja E. A:n ja E:n kertomukset työsopimusten solmimisen yhteydessä käydyistä keskustelusta ovat ristiriitaiset. A:n mukaan kumpaakaan työsopimusta solmittaessa ei ollut mitään puhetta siitä, että kyseessä olisi ollut harjoittelu. E puolestaan on kertonut keskustelleensa ensimmäistä työsopimusta solmittaessa A:n kanssa muun ohella siitä, että kyseessä oli harjoittelutyösuhde ja että A:lla oli oikeus käyttää työaikaa opintojensa edistämiseen. A taas on kertonut, että hän ei ylipäätään ole keskustellut missään vaiheessa E:n kanssa työsopimukseen liittyvistä asioista, vaan on käynyt nämä keskustelut lähiesimiestensä kanssa.

A:n työsopimuksissa 2.5.2017 ja 27.7.2017 (K1) ei ole mainintaa siitä, että kyseessä olisi harjoittelu. Ensimmäisessä työsopimuksessa A:n työtehtäväksi on merkitty yksilövalmentaja ja määräaikaisen työsuhteen perusteeksi sijaisuus. Jälkimmäisessä työsopimuksessa A:n työtehtäväksi on merkitty valmennustyö ja määräaikaisen työsuhteen perusteeksi tehtävän projektiluonteisuus (uuden konseptin käynnistäminen). Ensimmäiseen työsopimukseen on kirjattu, että työsuhteessa on neljän viikon koeaika. Kumpaankin työsopimukseen on merkitty muuksi ehdoksi ”alan opiskelijan palkka 90 % taulukkopalkasta”. Jälkimmäiseen työsopimukseen on lisäksi kirjattu, että palkka nousee 100 %:iin, kun tutkintotodistus valmistumisesta toimitetaan. Myöskään A:n työtodistuksessa (K2) ei mainita, että työsuhteissa olisi ollut kyse harjoitteluajasta. Työtodistuksen mukaan A on työskennellyt valmentajana ja työsuhde on päättynyt määräaikaisena. Tämän lisäksi työtodistuksessa on kuvattu lyhyesti A:n työtehtäviä.

Työtuomioistuin toteaa, että A:n työsopimuksista tai myöskään hänen esimiehensä allekirjoittamasta työtodistuksesta ei millään tavalla ilmene, että A:n kanssa olisi sovittu harjoitteluajasta. Sitä vastoin kyseisiin asiakirjoihin kirjatut A:n työtehtävät, määräaikaisen työsuhteen perusteeksi merkitty sijaisuus ja tehtävän projektiluonteisuus sekä koeajasta sopiminen viittaavat siihen, että kyse on ollut tavanomaisista määräaikaisista työsuhteista. Tätä johtopäätöstä tukee se E:n kertomuksesta ilmenevä seikka, että Yhdistys X:llä on ollut keväällä ja kesällä 2017 tosiasiallinen työvoiman tarve sopimusmuutosten ja sairauspoissaolojen takia, ja että A on palkattu paikkaamaan resurssipulaa. Se, että A:n työsopimuksissa on sovittu taulukkopalkkaa matalammasta palkasta ei yksinään riitä osoittamaan, että hänen kanssaan olisi sovittu harjoitteluajasta. Työtuomioistuin katsoo, että työsopimukset ja työtodistus tukevat siten A:n kertomusta siitä, ettei hänen kanssaan ole sovittu harjoitteluajasta.

Edellä mainituilla perusteilla työtuomioistuin katsoo asiassa näytetyksi, ettei A:n kanssa ole sovittu harjoitteluajasta työsuhteissa 2.5.–30.6.2017 ja 1.7.–31.10.2017. Näin ollen työnantajalla ei ole ollut palkkasopimuksen 4 §:n 1 kohdan perusteella oikeutta maksaa A:lle vain 90 prosenttia sovitusta taulukkopalkasta kyseessä olevien työsuhteiden aikana. Kanteen ensimmäinen vahvistusvaatimus on siten hyväksyttävä.

Työtuomioistuin toteaa, ettei asiassa ole vaadittu vahvistamaan työehtosopimuksen määräykselle tietynlaista tulkintaa. Edellä todetuin tavoin kanteen ensimmäinen vahvistusvaatimus tulee hyväksytyksi sillä perusteella, että A:n kanssa ei ole näytetty sovitun harjoitteluajasta palkkasopimuksen 4 §:n 1 kohdassa edellytetyllä tavalla. Näin ollen työtuomioistuimen ei ole tarpeen ottaa kantaa asiassa esitettyihin väitteisiin palkkasopimuksen 4 §:n 1 ja 4 kohdan välisestä suhteesta tai syrjinnän kiellon vastaisuudesta.

Palkkasaatavia koskevat vaatimukset

Hyvinvointiala HALI ry ja Yhdistys X ovat katsoneet, että palkkasaatavia koskevat vaatimukset ovat joka tapauksessa perusteettomia, koska A:n työtehtävät eivät ole olleet vaativuudeltaan sosionomin tehtäviä vaan lähihoitajatason tehtäviä, joiden tehtävän mukaan määräytyvä palkka on tasoltaan alempi kuin A:lle maksettu 90 prosentin palkka G21 palkkaluokasta.

A:n työtehtävistä ovat pääkäsittelyssä kertoneet A ja E. A:n kertomuksen mukaan hänen työtehtävänsä eivät ole eronneet muiden yksilövalmentajien työtehtävistä muutoin kuin ammatillisen kuntoutuksen palvelun osalta, eivätkä hänen työtehtävänsä myöskään ole muuttuneet millään tavalla valmistumisen jälkeen. Hänen kertomustaan tukee työtodistus (K2), johon on kirjattu, että A on työskennellyt valmentajana työpajoilla 2.5.2017–28.2.2018, sekä lueteltu tähän kuuluvia tehtäviä. A on kertomansa mukaan toista työsopimusta solmittaessa kyseenalaistanut kymmenen prosentin palkanalennuksen, koska hän on katsonut, että hänen työtehtävänsä ovat olleet samanlaisia kuin muillakin yksilövalmentajilla. Työnantaja on perustellut palkanalennusta vain puuttuvalla tutkintotodistuksella.

E:n kertomuksen mukaan A on opiskeluaikanaan toiminut kiireapurina ilman että hänellä olisi ollut vastuuta yksittäisestä ryhmästä. Valmistumisen jälkeen A:n tehtäviä on E:n mukaan muutettu siten, että hän on alkanut kantaa vastuuta myös asiakasprosessista, mihin tehtävään on edellytetty sosiaali- ja terveysalan korkeakoulututkintoa. A itse ei ole kertomuksensa perusteella tunnistanut tällaista muutosta tehtävissään. E on lisäksi kertonut, että yksilövalmentajan tehtävä ei ole edellyttänyt sosionomin tutkintoa, ja yhdistyksen palveluksessa on samoissa tehtävissä ollut myös muita kuin sosiaalialan osaajia, kuten kokkeja tai automekaanikkoja, ja että tehtävän vaativuustaso on vastannut palkkaluokan G17 mukaisia tehtäviä. Asiassa ei ole esitetty tarkempaa selvitystä tehtävän vaativuudesta, tai siitä, minkälaista palkkaa yhdistyksen eri yksilövalmentajille on tosiasiassa maksettu ja miten heidän palkkaluokkansa on määräytynyt.

Työtuomioistuin toteaa, että A:n ja E:n kertomukset A:n työtehtävien sisällöstä, vaativuudesta ja niiden muuttumisesta valmistumisen jälkeen ovat osin ristiriitaiset. A:n työsopimusten (K1) mukaan hänen palkkauksensa on joka tapauksessa määräytynyt palkkaluokan G21/1 mukaisesti (työsopimusten kohta 6). Hänelle on ryhdytty maksamaan tuon palkkaluokan mukaista täyttä palkkaa 21.9.2017 lukien, jolloin kaikki hänen opintosuorituksensa on hyväksytty. Edellä on katsottu selvityksi, että A:n kanssa ei ole sovittu harjoitteluajasta, eikä työnantajalla siten ole ollut palkkasopimuksen 4 §:n 1 kohdan perusteella oikeutta maksaa A:lle vain 90 prosenttia sovitusta taulukkopalkasta kahden määräaikaisen työsopimuksen aikana. Esitetyn selvityksen perusteella ei voida tehdä sitä johtopäätöstä, että palkkasaatavia koskevat vaatimukset olisivat vastaajan ja kuultavan esittämällä tavalla perusteettomia. Kanteen toinen vahvistusvaatimus sekä suoritusvaatimus on siten hyväksyttävä. Kanteessa vaadittujen palkkasaatavien määrät ovat riidattomia.

Valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Työnantaja ei ole maksanut A:lle työehtosopimuksen mukaisia palkkasaatavia. Työnantajaliiton olisi asiaan perehdyttyään pitänyt A:n työsopimuksista ja työtodistuksesta havaita, ettei A:n kanssa ole sovittu harjoitteluajasta ja että työsuhteissa ei siten ole kyse harjoittelusta. Kun työnantajaliitto ei ole pyrkinyt viipymättä oikaisemaan työnantajan virheellistä menettelyä, liitto on laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuutensa.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla Hyvinvointiala HALI ry on asian hävitessään velvollinen korvaamaan Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry:n oikeudenkäyntikulut asiassa. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

2) vahvistaa, että Yhdistys X oli velvollinen maksamaan A:lle yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksen osana noudatettavan palkkasopimuksen G-palkkataulukon G21/1 mukaisesti palkkaa 2.116,08 euroa kalenterikuukautta kohden ajanjaksolla 2.5.–30.6.2017 ja 1.7.–31.10.2017

202,40 eurolle 31.5.2017 lukien

207,01 eurolle 30.6.2017 lukien

50,38 eurolle 13.7.2017 lukien

211,61 eurolle 31.8.2017 lukien

144,27 eurolle 29.9.2017 lukien;

4) velvoittaa Hyvinvointiala HALI ry:n maksamaan Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry:lle 3.000 euroa hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä ja

5) velvoittaa Hyvinvointiala HALI ry:n korvaamaan Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry:n oikeudenkäyntikulut 13.446,72 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Outi Anttila puheenjohtajana sekä Sirpa Pakkala, Mikko Nyyssölä, Anna Lavikkala, Anu-Tuija Lehto ja Jyrki Ojanen jäseninä. Valmistelija on ollut Lotta Brander.

Tuomio on yksimielinen.