TT 2021:49

Sairausajan palkkaa koskevan työehtosopimusmääräyksen soveltamisohjeen mukaan työntekijän kyvyttömyys työntekoon todetaan ensisijaisesti yrityksen työterveyslääkärin lääkärintodistuksella. Muun lääkärin antama todistus hyväksytään palkanmaksun perusteeksi vain soveltamisohjeessa mainituissa poikkeustapauksissa.

Asiassa oli kysymys siitä, oliko työntekijä ollut työkyvytön ja kuinka työkyvyttömyys tuli todentaa. Tuomiossa esitetyillä perusteilla katsottiin, että työntekijällä oli oikeus vaatimaansa sairausajan palkkaan ulkopuolisen lääkärin kirjoittamaan lääkärintodistukseen perustuvalta työkyvyttömyysajalta tilanteessa, jossa työterveyslääkäri oli työntekijän sairausloman kestäessä todennut työntekijän samasta syystä työkyvyttömäksi ja siten varmentanut sairauden sekä sen aiheuttaman työkyvyttömyyden. (ks. TT 2003:23 ja TT 2009:19)

KANTAJA

Teollisuusliitto ry

VASTAAJAT

Puusepänteollisuus ry

Puuteollisuusyrittäjät ry

X Oy

ASIA

Palkkaus

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 3.2.2021

Pääkäsittely 20.4.2021

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Puusepänteollisuus ry:n ja Teollisuusliitto ry:n välisessä 1.2.2018 - 31.1.2020 voimassa olleessa puusepänteollisuuden työehtosopimuksessa, johon Puuteollisuusyrittäjät ry on yhtynyt, on ollut muun muassa seuraavat määräykset:

SOSIAALISET MÄÄRÄYKSET

18 § Sairausajan palkka

1. Osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että työpaikan sairauspoissaolojen hallinta toteutuu parhaiten yritysjohdon, esimiesten, henkilöstön ja sen edustajien sekä työterveyshuollon yhteistyönä. Tehokas vaikuttaminen edellyttää toimintamallia, joka koostuu ongelmien kartoituksesta, tavoitteiden asettamisesta ja käytännön toimenpiteistä. Toimenpiteenä voidaan paikallisesti selvittää esimerkiksi yrityksessä tai työpaikalla käyttöön otettava oma ilmoitusmenettely lyhytaikaisissa poissaoloissa, joissa työntekijän sairauden hoito tai työkyvyn selvittäminen ei vaadi lääkärin tai terveydenhoitajan vastaanotolla käyntiä. Työnantajalla on oikeus määrätä työntekijä työterveyslääkärin tarkastettavaksi.

2. Työnantaja maksaa työntekijälle, jonka työsuhde on jatkunut vähintään yhden kuukauden, ja joka työnantajan hyväksymän selvityksen mukaan on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt työtä tekemästä, sairausajan palkkana keskituntiansion mukaisen palkan ensimmäisen sellaisen poissaolopäivän alusta lukien, joka työssä oltaessa olisi ollut työntekijän työpäivä, enintään 28 päivän pituisen ajanjakson työpäiviltä noudattaen muilta osin tässä pykälässä olevia edellytyksiä ja määräyksiä.

Soveltamisohje:

Työntekijän kyvyttömyys työntekoon todetaan ensisijaisesti yrityksen työterveyslääkärin lääkärintodistuksella. Muun lääkärin kuin työterveyslääkärin ja paikallisesti sopien terveydenhoitajan todistus työkyvyttömyydestä riittää sairausajan palkan maksamiselle tapauksissa, joissa hoidon kiireellisyyden, työterveyslääkärin kaukaisen sijainnin, vastaanottoajan soveltumattomuuden, erikoislääkärin tutkimuksen tarpeellisuuden, matkatyön tai muun perustellun syyn vuoksi työterveyslääkärin käyttö ei ole mahdollista. Jos sairauden laatu tai muu vastaava syy estää lääkärintodistuksen hankkimisen sairauden alkaessa, on se hankittava välittömästi esteen poistuttua.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN RIIDATON TAUSTA

A ja B ovat X Oy:n palveluksessa työsuhteessa, A verhoilijana ja B puusepän tehtävissä. A:n ja B:n täysi-ikäinen lapsi menehtyi 14.6.2018. A ja B hakeutuivat lääkäriin, ja heille määrättiin sairauslomaa seuraavasti:

A:lle

- 15.-24.6.2018 (lääkärintodistus 15.6.2018)

- 25.-30.6.2018 (lääkärintodistus 21.6.2018)

- 25.6.-1.7.2018 (lääkärintodistus 25.6.2018)

B:lle

- 15.-24.6.2018 (lääkärintodistus 15.6.2018)

- 25.-30.6.2018 (lääkärintodistus 21.6.2018)

- 25.-29.6.2018 (lääkärintodistus 25.6.2018)

Lääkärintodistukset 25.6.2018 ovat työterveyslääkärin kirjoittamia. Aikaisemmat todistukset on kirjoittanut muu lääkäri.

Työnantaja on maksanut A:lle ja B:lle kysymyksessä olevalta ajanjaksolta palkan siunauspäivältä, neljältä sairauslomapäivältä sekä arkipyhältä 22.6.2018. Työnantaja kieltäytyi maksamasta heille sairausajan palkkaa koko työkyvyttömyysjaksolta sillä perusteella, että kyse oli ollut aikuisen lapsen kuoleman aiheuttamasta surusta ja mielipahasta eikä työehtosopimuksessa tarkoitetusta sairaudesta, joka oikeuttaisi sairausajan palkanmaksuun.

Suoritusvaatimuksessa on vaadittu palkan maksamista A:lle ja B:lle kummallekin viideltä päivältä. Kanteessa vaaditut palkkojen määrät ovat sinänsä riidattomia.

KANNE

Vaatimukset

Teollisuusliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

1. vahvistaa, että puusepänteollisuuden työehtosopimuksen (1.2.2018-31.1.2020) 18 §:n nojalla

- A:lla on oikeus sairausajan palkkaan 15.6.-1.7.2018 ja

- B:llä on oikeus sairausajan palkkaan 15.-29.6.2018,

2. velvoittaa X Oy:n suorittamaan

- A:lle sairausajan palkkaa 615,45 euroa ja

- B:lle sairausajan palkkaa 553,60 euroa,

3. tuomitsee

- X Oy:n hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta ja

- Puuteollisuusyrittäjät ry:n hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä sekä

4. velvoittaa Puusepänteollisuus ry:n, Puuteollisuusyrittäjät ry:n ja X Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Teollisuusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 15.490,70 eurolla korkoineen.

Perusteet

Vahvistusvaatimukset

Työnantajalla ei ollut ollut perusteltua syytä kieltäytyä sairausajan palkanmaksusta. A ja B olivat 14.6.2018 saaneet kesken työpäivän tietää, että heidän aikuinen lapsensa oli menehtynyt äkillisesti. A ja B eivät olleet tunteneet itseään työkykyisiksi, joten he olivat tiedustelleet työnjohdolta toimintaohjeita. Työnjohtaja oli ilmoittanut, että poissaoloon tarvittiin lääkärintodistus, mutta ei ollut vaatinut, että lääkärintodistus pitäisi hankkia työterveyslääkäriltä.

A ja B olivat hakeutuneet 15.6.2018 asuinpaikkakunnallaan J:ssä sijaitsevalle lääkärin vastaanotolle, ja lääkäri oli todennut heidät työkyvyttömiksi. Lähimmälle työterveysasemalle Terveystalo K:hon oli noin 30 kilometrin matka J:stä. A ja B olivat käyneet työterveyslääkärillä Terveystalossa sen jälkeen, kun työnantaja oli sitä vaatinut. Työterveyslääkäri oli todennut molempien osalta työkyvyttömyyden syyn ja keston olevan asiallisesti sama kuin aiemmissa lääkärintodistuksissa.

A:lle ja B:lle asetetuissa diagnooseissa oli ollut kyse ICD-tautiluokituksen mukaisista sairauksista, jotka oli asianmukaisesti diagnosoitu lääkärin vastaanotolla. A ja B olivat ilmoittaneet sairastumisestaan välittömästi työnantajalle ja toimittaneet lääkärintodistukset.

Työehtosopimuksen soveltamisohjeeseen kirjattu työterveyslääkärin käytön ensisijaisuus ei tarkoita sitä, että työntekijällä olisi kaikissa olosuhteissa ehdoton pakko käyttää vain tällaisia palveluita sairausajan palkallisuuden osoittamiseen. Työterveyssopimuksen sisällöstä johtuen tällaisia palveluita ei ollut saatavilla A:n ja B:n asuin- ja työntekopaikkakunnalla. Työterveyssopimuksen sisältö oli epäselvä, eivätkä A ja B tienneet, että tällaiset palvelut olisivat edes kuuluneet työterveyshuoltosopimuksen perusteella työterveyshuoltoon. A:lla ja B:llä oli ollut oikeus omakustanteisesti valita haluamansa lääkäri. Myös työterveysaseman kaukainen sijainti puolsi lääkärin valitsemista asuinpaikkakunnalta. Työnantajan käytäntö oli ollut hyväksyä myös muun kuin työterveyslääkärin kirjoittama lääkärintodistus palkanmaksun perusteeksi.

Hyvityssakkovaatimukset

X Oy oli tietensä rikkonut työehtosopimusta. Työnantajan oli täytynyt mieltää menettelevänsä työehtosopimuksen vastaisesti evätessään A:lta ja B:ltä sairausajan palkan. Työehtosopimuksen sanamuodosta ei voitu perustellusti johtaa sellaista tulkintaa, että lääkärintodistuksella myönnetystä sairauslomasta ei seuraisi palkanmaksuvelvoitetta. Työnantaja ei ollut edes väittänyt, että sairausajan palkanmaksuoikeutta olisi käytetty väärin.

Puuteollisuusyrittäjät ry oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa. Puuteollisuusyrittäjät ry:n olisi tullut välittömästi korjata jäsenyrityksensä ilmeisen virheellinen ja työehtosopimuksen vastainen menettely ja ohjeistaa jäsenyritystä maksamaan sairausajan palkka oikein. Työehtosopimukseen yhtyneellä Puuteollisuusyrittäjät ry:llä oli samat velvoitteet kuin työehtosopimukseen osallisilla muutoin.

PUUTEOLLISUUSYRITTÄJÄT RY:N JA X OY:N VASTAUS

Vaatimukset

Puuteollisuusyrittäjät ry ja X Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Teollisuusliitto ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 4.870 eurolla.

Perusteet

Vahvistusvaatimukset

Työnantajalla oli ollut oikeus kieltäytyä sairausajan palkanmaksusta neljä päivää ylittäviltä osin. A ja B eivät olleet olleet työkyvyttömiä tai työkyvyttömyys ei ainakaan ollut aiheutunut sairaudesta tai tapaturmasta. A ja B olivat jääneet sairauslomalle aikuisen lapsen kuolemasta aiheutuneen mielipahan ja surun takia. Oikeuskäytännössä (TT 1997:61) on katsottu, että suru ei ole sairaus ja että ICD-koodi F43 voi muuttua lyhyen ajan jälkeen sellaiseksi sairaudeksi, että työnantajalla on palkanmaksuvelvollisuus.

A ja B eivät olleet esittäneet työterveyslääkärin lausuntoa ensimmäiselle 10 poissaolopäivälle (15.-24.6.2018), vaikka työnantaja oli sitä edellyttänyt saatuaan muut lääkärinlausunnot. Työnantaja oli ilmoittanut A:lle ja B:lle perjantaina 15.6.2018 tai maanantaina 18.6.2018, että heidän tulee käydä työterveyslääkärin vastaanotolla. Kysymys ei ollut työehtosopimuksessa tarkoitetusta poikkeustilanteesta, jossa muun lääkärin kuin työterveyslääkärin todistus työkyvyttömyydestä riittäisi sairausajan palkan maksamiselle. Työnantajalla oli ollut perusteltu syy epäillä, että lääkärintodistukseen merkitty lääketieteellinen arvio oli joltain osin virheellinen. Työehtosopimuksessa ei ollut sovittu, että työnantajalla olisi ilmoitusvelvollisuus siitä, että ensisijaisesti tuli käyttää työterveyshuoltoa. X Oy:ssä oli vuonna 2018 voimassa laaja työterveyssopimus, joka olisi kattanut A:n ja B:n käynnin työterveyslääkärillä.

Työnantajalle toimitettu ensimmäisen sairauslomajakson lääkärintodistus oli muun kuin työterveyslääkärin kirjoittama. A:lle ja B:lle ilmoitettiin, että poissaolo oli sen perusteella sallittu mutta palkaton. Pian sen jälkeen esimiehen ja luottamusmiehen välillä käydyissä neuvotteluissa todettiin, että kohtuussyistä työnantaja maksaisi A:lle ja B:lle neljän päivän palkan.

Hyvityssakkovaatimukset

X Oy ei ollut toiminut työehtosopimusmääräysten vastaisesti, eikä Puuteollisuusyrittäjät ry ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. X Oy:ssä oli katsottu yhdessä pääluottamusmiehen kanssa, että kyseessä ei ollut korvattava sairausloma. Luottamusmies oli tarkistanut asian Teollisuusliitto ry:ltä ja työnantajan edustaja Puuteollisuusyrittäjät ry:ltä. Teollisuusliitto ry:n kanta asiassa muuttui vasta yli vuosi tapahtuman jälkeen. Hyvityssakkovaatimukset tuli joka tapauksessa hylätä, koska asia oli ollut epäselvä ja tulkinnanvarainen.

PUUSEPÄNTEOLLISUUS RY:N VASTAUS

Vaatimukset

Puusepänteollisuus ry on vaatinut, että kanne hylätään ja Teollisuusliitto ry velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 5.100 eurolla korkoineen tai että Puusepänteollisuus ry:tä ei velvoiteta osaksikaan korvaamaan Teollisuusliitto ry:n oikeudenkäyntikuluja.

Perusteet

Puusepänteollisuus ry on yhtynyt Puuteollisuusyrittäjät ry:n asiassa antamaan vastaukseen. A:lla ja B:llä ei ollut ollut oikeutta sairausajan palkkaan työehtosopimuksen perusteella.

Puusepänteollisuus ry:llä oli joka tapauksessa ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin asian epäselvyyden johdosta.

TODISTELU

Teollisuusliitto ry:n kirjalliset todisteet

1. A:n lääkärintodistukset 15., 21. ja 25.6.2018

2. B:n lääkärintodistukset 15., 21. ja 25.6.2018

3. Artikkeli "Akuutti stressireaktio", lääkärikirja Duodecim, 30.11.2018

4. Käypä hoito -suositus, traumaperäinen stressihäiriö, 9.1.2020

Puuteollisuusyrittäjät ry:n ja X Oy:n kirjalliset todisteet

1. A:n lääkärintodistukset 15., 21. ja 25.6.2018 (= K1)

2. B:n lääkärintodistukset 15., 21. ja 25.6.2018 (= K2)

3. B: sairauskertomus 25.6.2018

4. X Oy:n työterveyssopimuksen sisältö

Puusepänteollisuus ry:n kirjalliset todisteet

1. Kiertokirje 615/91, Mekaaninen metsäteollisuus (erityisesti s. 3)

Teollisuusliitto ry:n henkilötodistelu

1. C

2. D

3. E

4. F

5. A

6. B

Puuteollisuusyrittäjät ry:n ja X Oy:n henkilötodistelu

1. G

2. H

Puusepänteollisuus ry:n henkilötodistelu

1. H

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyyden kohde

X Oy:n palveluksessa työskentelevien A:n ja B:n täysi-ikäinen lapsi menehtyi yllättäen 14.6.2018. A ja B olivat tämän jälkeen sairauslomalla, A 15.6.-1.7.2018 ja B 15.-30.6.2018. Työnantaja kieltäytyi maksamasta heille sairausajan palkkaa koko työkyvyttömyysjaksolta sillä perusteella, että kyse oli ollut aikuisen lapsen kuoleman aiheuttamasta surusta ja mielipahasta eikä työehtosopimuksessa tarkoitetusta sairaudesta, joka oikeuttaisi sairausajan palkanmaksuun. Asiassa on riitaa siitä, onko A:lla ja B:llä työehtosopimuksen mukaan oikeus sairausajan palkkaan koko poissaolonsa ajalta.

Työkyvyttömyyden ja sen syyn arviointi

Työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevan 18 §:n mukaan sairausajan palkan maksaminen edellyttää, että työntekijä on työnantajan hyväksymän selvityksen mukaan sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt työtä tekemästä. Kantaja on vedonnut siihen, että kaksi eri lääkäriä oli todennut A:n ja B:n työkyvyttömäksi ICD-tautiluokituksen mukaisten sairauksien johdosta. Vastaajat ovat katsoneet, että A ja B eivät olleet olleet työkyvyttömiä tai työkyvyttömyys ei ainakaan ollut johtunut sairaudesta. Asiassa on siten ensin arvioitava, ovatko A ja B olleet työehtosopimuksessa tarkoitetulla tavalla työkyvyttömiä ja onko mahdollinen työkyvyttömyys aiheutunut sairaudesta.

Työtuomioistuin toteaa, että sairausajan palkkaa koskevissa sopimusmääräyksissä ei ole niiden sanamuodon mukaan sovittu siitä, millainen sairaus oikeuttaa sairausajan palkkaan. Mitään sairautta ei siten ole nimenomaisesti poissuljettu työehtosopimuksen mukaisen sairausajan palkan maksuperusteena edellyttäen, että työntekijä on ollut sen vuoksi estynyt tekemästä työtä.

Puusepänteollisuuden neuvottelu- ja tulkitsemistoiminnassa vuodesta 2006 lähtien mukana ollut Teollisuusliitto ry:n sopimusasiantuntija C on kertonut, että työehtosopimuksessa ei ollut määritelty, mitkä sairauskoodit oikeuttivat sairausajan palkanmaksuun.

C:n kertomus on ainoa riidanalaisen sopimusmääräyksen tulkinnasta tai yleisestä soveltamiskäytännöstä esitetty selvitys. Työtuomioistuin katsoo, ettei asiassa ole näytetty olevan aihetta poiketa määräyksen sanamuotoa vastaavasta tulkinnasta, jonka mukaan mikä tahansa sairaus voi sinänsä oikeuttaa sairausajan palkkaan.

Kirjallisina todisteina esitetyistä A:ta ja B:tä koskevista yksityisen lääkäriaseman yleislääkärin kirjoittamista lääkärintodistuksista ilmenee, että A:n työkyvyttömyyden syyksi oli 15.6.2018 päivätyssä lääkärintodistuksessa merkitty akuutti stressireaktio ja lähiomaisen kuolema sekä 21.6.2018 päivätyssä lääkärintodistuksessa stressireaktio, perheenjäsenen kuolema ja unettomuus. B:n työkyvyttömyyden syyksi oli 15.6.2018 päivätyssä lääkärintodistuksessa merkitty akuutti stressireaktio ja lähiomaisen kuolema sekä 21.6.2018 päivätyssä lääkärintodistuksessa stressireaktio ja perheenjäsenen kuolema. Riidatonta on, että 15.6.2018 päivätyissä lääkärintodistuksissa A:lle ja B:lle oli määrätty sairauslomaa 15.-24.6.2018 ja 21.6.2018 päivätyissä lääkärintodistuksissa 25.-30.6.2018. Työterveyslääkäri oli 25.6.2018 päivätyssä lääkärintodistuksessa todennut A:n työkyvyttömäksi ajalla 25.6.-1.7.2018 ja B:n ajalla 25.-29.6.2018. Työkyvyttömyyden syyksi oli merkitty A:n kohdalla ei-elimellinen unettomuus ja B:n kohdalla surureaktio (lapsen menehtyminen) sekä akuutti stressireaktio.

Työtuomioistuin toteaa, että A:n ja B:n työkyvyttömyyden aiheuttaneeksi sairaudeksi on lääkärintodistuksissa aina merkitty mahdollisten muiden diagnoosien ohella joko stressireaktio tai unettomuus. Työtuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan sairautta ja työkyvyttömyyttä arvioitaessa asia tulee ratkaista kulloinkin esitetyn lääketieteellisen selvityksen perusteella (esim. TT 1997:61, TT 1998:74, TT 2000:33 ja TT 2020:89). Näin ollen myös esimerkiksi stressireaktiota ja unettomuutta voidaan niiden aiheutumisen syystä riippumatta pitää työehtosopimuksessa tarkoitettuina sairauksina, jos ne esitetyn lääketieteellisen arvion mukaan ovat aiheuttaneet työntekijän työkyvyttömyyden.

Yleislääkäri on 15. ja 21.6.2018 arvioinut A:n ja B:n heidän sairausoireidensa perusteella työkyvyttömiksi. Työterveyslääkäri on 25.6.2018 varmentanut A:n ja B:n sairaudet ja niiden aiheuttaman työkyvyttömyyden. Asiassa ei ole tullut esille seikkoja, joiden perusteella näitä lääketieteellisiä arvioita tulisi pitää virheellisinä. Työtuomioistuin katsoo, että A ja B ovat siten olleet työehtosopimuksessa tarkoitetulla tavalla sairauden vuoksi estyneitä tekemään työtään kanteessa mainittuina aikoina.

Työkyvyttömyyden todentaminen

Työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevan 18 §:n määräyksen soveltamisohjeen mukaan työntekijän työkyvyttömyys todetaan ensisijaisesti yrityksen työterveyslääkärin lääkärintodistuksella. Muun lääkärin todistus työkyvyttömyydestä hyväksytään sairausajan palkan maksamisen perusteeksi soveltamisohjeessa mainituissa poikkeustapauksissa.

Kantaja on väittänyt muun ohella, että työterveyslääkärin käytön ensisijaisuus ei tarkoittanut sitä, että työntekijällä oli kaikissa olosuhteissa ehdoton pakko käyttää vain tällaisia palveluita sairausajan palkallisuuden osoittamiseen. Vastaajat ovat vedonneet muun muassa siihen, että A ja B eivät olleet esittäneet työterveyslääkärin lausuntoa ensimmäiselle 10 poissaolopäivälle. Asiassa on siten arvioitava, onko muun lääkärin kuin työterveyslääkärin todistus työkyvyttömyydestä ollut riittävä sairausajan palkanmaksun perusteeksi.

Työtuomioistuin on käsitellyt vastaavanlaista erimielisyyskysymystä samaa työehtosopimusalaa koskevassa tuomiossa TT 2003:23. Siinä työtuomioistuin on todennut todistelusta käyneen ilmi, että määräyksistä sovittaessa tarkoituksena oli ollut, että työkyvyttömyys tulee selvittää ensisijaisesti työterveyslääkärin todistuksella ja että ulkopuolisen lääkärin antaman todistuksen perusteella velvollisuus sairausajan palkan maksamiseen on vain määräyksessä mainituissa tai muissa niihin verrattavissa tilanteissa, joissa työterveyslääkärin käyttö ei perustellusta syystä ole mahdollista. Työtuomioistuin on vahvistanut edellä mainitun tulkinnan samaa työehtosopimusalaa koskevassa tuomiossa TT 2007:83.

Käsillä olevassa asiassa C on kertonut yleisen käytännön ja liiton tulkinnan olleen, että työterveyslääkärin käytön ensisijaisuutta koskeva soveltamisohjeen määräys oli ohjaava ja suositustyyppinen eikä ensisijaisuus ollut missään vaiheessa tarkoittanut ehdotonta velvollisuutta. Työntekijällä oli lähtökohtaisesti oikeus käyttää mitä tahansa lääkäriä, vaikka kyseessä ei olisi ollut soveltamisohjeessa tarkoitettu erityinen syy muun kuin työterveyslääkärin käyttämiseen. Jos työnantaja kyseenalaisti työntekijän toimittaman lääkärintodistuksen, työnantaja voi ohjata työntekijän työterveyslääkärille.

Entisen Puutyöväen liitto ry:n liittosihteeri D oli ollut mukana työehtosopimusneuvottelutoiminnassa vuosina 1972-2005. D on kertonut, että sairausajan palkanmaksua koskevaan määräykseen tehtiin tarkennuksia vuonna 1991. Muutoksena tuli työterveyslääkärin käytön ensisijaisuus, millä haluttiin estää niin sanottu lääkärishoppailu. Työntekijäpuolelle tuli selväksi, että työterveyslääkärin ensisijaisuus oli pääsääntö. Tämä ei sulkenut pois muun lääkärin käyttämistä, jos esimerkiksi välimatkat tai saatavuus niin edellyttivät. Epäillessään väärinkäyttöä työnantaja voi ohjata työntekijän työterveyslääkärille.

Puusepänteollisuus ry:n entinen asiamies H on kertonut olleensa mukana mekaanisen metsäteollisuuden ja puusepänteollisuuden työehtosopimusneuvotteluissa vuodesta 2012 lukien. H:n mukaan sairausajan palkkaa koskevan määräyksen vahva pääsääntö oli, että työkyvyttömyyden todentamiseen tuli ensisijaisesti käyttää työterveyslääkäriä. Määräyksessä mainittuja poikkeuksia tuli tulkita suppeasti. Työnantajalla ei ollut velvollisuutta maksaa sairausajan palkkaa, jos työntekijä oli mennyt muulle kuin työterveyslääkärille. Määräys oli voimassa automaattisesti ja pakottavasti, eikä työnantajan tarvinnut tiedottaa siitä erikseen työntekijöille. H:n mukaan soveltamisohjeessa poikkeusperusteena mainittu työterveyslääkärin kaukaista sijaintia koskeva edellytys ei välttämättä täyttynyt, vaikka työterveyslääkäri olisi eri kunnan alueella. Alan työpaikat olivat tyypillisesti kaukana asuinpaikasta. H:n näkemyksen mukaan 30-40 kilometrin etäisyys ei tarkoittanut kaukaista sijaintia.

Työtuomioistuimella ei ole C:n, D:n ja H:n kertomusten perusteella aihetta tulkita sopimusmääräyksen tarkoituksen olleen toisenlainen kuin edellä mainituissa tuomioissa TT 2003:23 ja TT 2007:83 on tulkittu. Sairausajan palkan maksaminen edellyttää siten soveltamisohjeen sanamuodon ja sopijaosapuolten tarkoituksen mukaan, että työntekijällä on ollut soveltamisohjeessa mainittu perusteltu syy käyttää muuta lääkäriä kuin työterveyslääkäriä.

A, B ja X Oy:n talousjohtaja G ovat kertoneet, että A:n ja B:n asuin- ja työskentelypaikkakunnalta oli noin 30 kilometriä lähimpään työterveyshuollon toimipisteeseen. Työtuomioistuin katsoo, että H:n kertomus huomioon ottaen tätä A:n, B:n ja G:n kertomuksilla selvitettyä välimatkaa ei voida pitää sellaisena soveltamisohjeessa tarkoitettuna työterveyslääkärin kaukaisena sijaintina, joka oikeuttaisi muun lääkärin kuin työterveyslääkärin käyttämiseen. Asiassa ei ole väitetty, että A:lla ja B:llä olisi ollut jokin muu soveltamisohjeessa mainittu perusteltu syy ulkopuolisen lääkärin käyttämiseen.

Pääluottamusmies E, A, B ja G ovat kertoneet, että yhtiön käytäntönä oli ollut hyväksyä myös muun lääkärin kuin työterveyslääkärin antamia sairauslomatodistuksia sairausajan palkanmaksun perusteeksi, vaikka käsillä ei ollut ollut mitään soveltamisohjeessa tarkoitettua perusteltua syytä muun lääkärin käyttämiselle. Työtuomioistuin katsoo kertomuksilla näytetyksi, että X Oy:ssä noudatettu lääkärintodistusten hyväksymiskäytäntö on poikennut työehtosopimuksen 18 §:n soveltamisohjeen sanamuodosta.

Työntekijöille oli E:n ja A:n ja B:n kertomusten mukaan ollut epäselvää, missä tilanteissa heillä oli oikeus mennä työterveyslääkärille. Työntekijöiden käsityksenä oli ollut, että työterveyspalveluita sai käyttää lähinnä työperäisten sairauksien tutkimukseen ja hoitoon. E on kertonut, että hänen oltuaan nilkkaleikkauksessa työnantaja oli kelpuuttanut leikanneen lääkärin kirjoittaman lääkärintodistuksen. Tavanomaisissa nuhatapauksissa terveyskeskuslääkärin kirjoittama todistus oli yleensä riittänyt. B:n mukaan työnantaja oli aikaisemmin hyväksynyt terveyskeskuslääkärin tai yksityislääkärin lääkärinlausuntoja, kun hän oli ollut sairauslomalla flunssan tai selkäsairauden takia. A:n mukaan hänen lähiesimiehensä ei ollut edes 14.6.2018, kun A oli nimenomaisesti kysynyt tarvittavasta lääkärintodistuksesta, ohjannut häntä hakeutumaan työterveyslääkärin vastaanotolle.

G:n kertomuksen mukaan työnantaja arvioi sairauslomatodistukseen kirjatun diagnoosin perusteella, hyväksyttiinkö sairauslomatodistus vai ei. Flunssa-, kuume- ja vatsatautityyppisissä sairauksissa oli hyväksytty myös ulkopuolisen lääkärin kirjoittamia todistuksia. Sen sijaan tuki- ja liikuntaelinsairauksiin, mielenterveyden sairauksiin ja pitkäaikaisiin sairauksiin liittyvät sairauslomat kuuluivat G:n mukaan aina työterveyslääkärin arvioitaviksi.

Työtuomioistuin katsoo, ettei asiassa esitetystä selvityksestä käy ilmi, että G:n kertoma työnantajan käytäntö olisi ollut työntekijöiden tiedossa tai että siitä olisi tiedotettu työntekijöille. E:n ja A:n ja B:n kertomusten perusteella työtuomioistuin katsoo näytetyksi, että yhtiön käytäntö lääkärintodistusten hyväksymisessä on ollut työntekijöille epäselvä. Näissä olosuhteissa A ja B ovat perustellusti voineet olla siinä käsityksessä, että yksityislääkärin kirjoittama sairauslomatodistus kelpaisi työnantajalle.

Työehtosopimuksen 18 §:n mukaan työnantajalla on oikeus määrätä työntekijä työterveyslääkärin tarkastettavaksi. Työtuomioistuin on samaa työehtosopimusalaa koskevassa tuomiossaan TT 2003:23 katsonut, että jos työntekijä on ilman työehtosopimuksen mukaisia perusteita kääntynyt ulkopuolisen lääkärin puoleen, mutta työterveyslääkäri tai muu työnantajan hyväksymä lääkäri on kuitenkin varmentanut sairauden ja sen aiheuttaman työkyvyttömyyden, työnantajalla ei ole perusteita kieltäytyä maksamasta sairausajan palkkaa koko tuon sairauden aiheuttaman työkyvyttömyyden ajalta. Tämä tulkinta on vahvistettu toista sopimusalaa koskevassa tuomiossa TT 2009:19. Työtuomioistuimella ei ole nyt käsiteltävässä asiassa aihetta arvioida sairausajan palkanmaksuvelvollisuuden perusteita toisin kuin aikaisemmissa ratkaisuissaan.

A ja B ovat esittäneet työkyvyttömyysaikansa loppuosasta yksityislääkärin kirjoittaman sairauslomatodistuksen lisäksi työterveyslääkärin todistuksen. Asiantuntijalääkäri F on kertonut, että diagnoosit stressireaktio, stressihäiriö ja surureaktio ovat osittain päällekkäisiä ja niillä tarkoitetaan pitkälti samaa asiaa. F:n mukaan näissä diagnooseissa on kyse poikkeuksellisen voimakkaasta reaktiosta, joka vaikuttaa toimintakykyä heikentävästi kuormittavan ulkoisen tekijän, tässä tapauksessa omaisen kuoleman, takia. F:n kertomuksen perusteella työtuomioistuin katsoo, että lääkärintodistuksiin merkittyjen työkykyä alentavien sairauksien nimikkeiden ja diagnoosikoodien osittaisella poikkeamisella toisistaan ei ole ratkaisevaa merkitystä asiassa. Lääkärintodistuksista käy ilmi, että kyse on koko työkyvyttömyysajan ollut samasta perheenjäsenen kuolemaan liittyvästä reaktiosta. Työterveyslääkäri on todennut A:n ja B:n osalta työkyvyttömyyden syyn ja päättymisajan olevan asiallisesti sama kuin aikaisemmissa ulkopuolisen lääkärin kirjoittamissa lääkärintodistuksissa. Kun työterveyslääkäri siten on varmentanut A:n ja B:n sairaudet ja niiden aiheuttaman työkyvyttömyyden, työnantajalla ei ole ollut perusteita kieltäytyä maksamasta sairausajan palkkaa koko tuon sairauden aiheuttaman työkyvyttömyyden ajalta.

Sillä, milloin työnantaja on nimenomaisesti kehottanut A:ta ja B:tä käymään työterveyslääkärin vastaanotolla ja milloin A ja B ovat siellä käyneet, ei ole merkitystä käsillä olevan asian lopputuloksen kannalta.

Edellä mainituilla perusteilla A ja B ovat oikeutettuja vaatimaansa sairausajan palkkaan. Vaatimukset ovat määrältään riidattomia.

Työehtosopimuksen vastainen menettely

Asiassa on ollut epäselvyyttä X Oy:n noudattamasta käytännöstä muiden kuin työterveyslääkärien antamien lääkärintodistusten hyväksymisen osalta. Työtuomioistuin katsoo epäselvyyden johtuneen yhtiön omasta menettelystä. Työtuomioistuimen aikaisemmissa tuomioissa on lausuttu, että työterveyslääkärin tai muun työnantajan hyväksymän lääkärin varmistettua toisen lääkärin aikaisemmin toteaman sairauden ja sen aiheuttaman työkyvyttömyyden työnantajalla ei ole perusteita kieltäytyä maksamasta sairausajan palkkaa koko tuon sairauden aiheuttaman työkyvyttömyyden ajalta. X Oy on siten menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti kieltäytyessään maksamasta A:lle ja B:lle heidän vaatimaansa sairausajan palkkaa. Työtuomioistuimen ratkaisukäytäntöön nähden asia ei ole ollut sillä tavoin tulkinnanvarainen, että X Oy:n ei voitaisi katsoa tietensä rikkoneen työehtosopimusta.

X Oy on riitauttanut asiassa A:n ja B:n työkyvyttömyyden. Kun A ja B kuitenkin ovat edellä selostetuin tavoin käyneet myös työterveyslääkärin vastaanotolla, Puuteollisuusyrittäjät ry:n olisi pitänyt havaita työtuomioistuimen ratkaisukäytäntö huomioon ottaen, ettei X Oy:llä ole ollut työehtosopimuksen mukaisia perusteita kieltäytyä maksamasta A:lle ja B:lle sairausajan palkkaa. Jättäessään puuttumatta jäsenyrityksensä virheelliseen menettelyyn Puuteollisuusyrittäjät ry on laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuutensa.

Edellä mainituilla perusteilla X Oy ja Puuteollisuusyrittäjät ry on tuomittava maksamaan hyvityssakkoa. Hyvityssakkojen määriä harkittaessa on otettu huomioon työehtosopimuslain 10 §:ssä mainitut seikat ja työtuomioistuimen ratkaisukäytäntö.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla Puusepänteollisuus ry, Puuteollisuusyrittäjät ry ja X Oy ovat asian hävitessään velvolliset yhteisvastuullisesti korvaamaan Teollisuusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut asiassa korkoineen. Asiaa ei ole pidettävä sillä tavoin epäselvänä, että Puusepänteollisuus ry:tä ei tulisi velvoittaa korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikuluja.

Teollisuusliitto ry:n ilmoittama oikeudenkäyntikulujen määrä on 15.490,70 euroa. Määrä sisältää oikeudenkäyntimaksun 2.050 euroa. Esitetyn laskun mukaan asian hoitamiseen on käytetty noin 45 tuntia ja tuntiveloitusperusteena on ollut 230 euroa. Vastaajat ovat paljoksuneet oikeudenkäyntikuluvaatimusta toimenpiteiden osalta 10.000 euroa ylittäviltä osin.

Työtuomioistuin katsoo, että Teollisuusliitto ry:n asiamiehen asian hoitamiseen käyttämää työtuntimäärää on asian laatu ja laajuus huomioon ottaen pidettävä kohtuullisena. Vastaajat on siten velvoitettava korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut vaaditun määräisinä.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

- vahvistaa, että puusepänteollisuuden työehtosopimuksen (1.2.2018-31.1.2020) 18 §:n nojalla A:lla on oikeus sairausajan palkkaan 15.6.-1.7.2018 ja B:llä on oikeus sairausajan palkkaan 15.-29.6.2018,

- velvoittaa X Oy:n suorittamaan A:lle sairausajan palkkaa 615,45 euroa ja B:lle sairausajan palkkaa 553,60 euroa,

- tuomitsee X Oy:n maksamaan Teollisuusliitto ry:lle 2.500 euroa hyvityssakkoa työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta ja Puuteollisuusyrittäjät ry:n maksamaan Teollisuusliitto ry:lle 3.500 euroa hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä ja

- velvoittaa Puusepänteollisuus ry:n, Puuteollisuusyrittäjät ry:n ja X Oy:n yhteisvastuullisesti suorittamaan Teollisuusliitto ry:lle oikeudenkäyntikulujen korvauksena 15.490,70 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Risto Niemiluoto puheenjohtajana sekä Satu Saarensola, Tuomas Aarto, Merru Tuliara, Anu-Tuija Lehto ja Timo Koskinen jäseninä. Valmistelija on ollut Lotta Brander.

Tuomio on yksimielinen.