TT 2021:45

Työntekijä oli toimittanut työnantajalle muun kuin työterveyslääkärin kirjoittaman lääkärintodistuksen selkäsairaudesta johtuvasta työkyvyttömyydestään. Työnantaja oli ilmoittanut työntekijälle, että tämän tuli vahvistuttaa sairauslomansa työterveyshuollossa, mistä työntekijä oli kieltäytynyt. Työnantaja ei ollut maksanut työntekijälle sairausajan palkkaa työkyvyttömyysajalta.

Tuomiossa katsottiin, että työnantajalla ei ollut työehtosopimuksessa tarkoitettua perusteltua syytä vaatia työntekijää käymään työterveyslääkärin vastaanotolla sairausajan palkanmaksun edellytyksenä.

Työnantajalle oli tuomion perusteluista tarkemmin ilmenevän tapahtumien kulun perustella voinut syntyä perusteltu syy epäillä, että työntekijä oli hankkinut sairauslomatodistuksen vastareaktiona siihen, että työnantaja oli evännyt hänen loma-anomuksensa. Työntekijä oli kuitenkin esittänyt työnantajalle julkisesta terveydenhuollosta saamansa asianmukaisen lääkärintodistuksen, johon merkittyä työkyvyttömyyden pituutta ei ollut pidettävä diagnoosiin nähden poikkeuksellisena. Työkyvyttömyyden syyksi merkitty diagnoosi vastasi työntekijän aikaisempaa sairaushistoriaa, josta työnantaja oli ollut tietoinen. Työnantajalla ei ollut näytetty olleen perusteltua syytä epäillä, että lääkärintodistukseen merkitty lääketieteellinen arvio olisi ollut joiltain osin virheellinen.

Asia oli ollut siinä määrin tulkinnanvarainen, että työnantajayhtiön ei katsottu tietensä rikkoneen työehtosopimusta eikä työnantajaliiton laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan. (Ään.)

KANTAJA

Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry

VASTAAJAT

Hyvinvointiala HALI ry

X Oy

ASIA

Palkkaus

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 27.8.2020

Pääkäsittely 8.12.2020

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Terveys- ja sosiaalialan neuvottelujärjestö TSN ry:n, nykyisin Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry, ja Hyvinvointiala HALI ry:n ynnä muiden välisessä yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksessa (1.2.2018 - 31.3.2020) on ollut seuraavat sairausajan palkkaa koskevat määräykset:

20 § Sairausajan palkka

1. Jos työntekijä työnteon alettua estyy tekemästä työtä sairauden tai tapaturman vuoksi eikä hän ole aiheuttanut työkyvyttömyyttään tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella, maksaa työnantaja hänelle työsuhteen jatkuessa palkkaa työsuhteen keskeytymättömän keston perusteella kultakin poissaolojaksolta seuraavasti:

Työsuhteen pituus: Sairausajan palkanmaksujakso:

alle 1 kuukausi Sairastumispäivä ja 9 seuraavaa arkipäivää (50% palkasta)

1 kuukausi - alle 3 vuotta 28 kalenteripäivää (täysi palkka)

3 - 5 vuotta 35 kalenteripäivää (täysi palkka)

yli 5 - 10 vuotta 42 kalenteripäivää (täysi palkka)

yli 10 vuotta 56 kalenteripäivää (täysi palkka)

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7. Työkyvyttömyys on vaadittaessa varmennettava lääkärin todistuksella tai muulla työnantajan hyväksymällä selvityksellä.

Sairausepidemian aikana ja tilanteessa, jossa lääkärin vastaanottoaikoja ei ole saatavilla, voidaan hyväksyttävänä selvityksenä pitää työterveyshoitajan tai terveydenhoitajan antamaa sairauslomatodistusta lyhytaikaisesta 1 - 3 kalenteripäivää kestävästä poissaolosta.

Työnantaja voi perustellusta syystä nimetä käytettävän lääkärin ja tällöin työnantaja maksaa lääkärintodistuksen hankkimiskustannukset.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

A, entinen B, oli työskennellyt X Oy:n palveluksessa toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa lähihoitajana yövuoroissa 11.8.2014 alkaen. A oli ollut perhevapaalla kesästä 2017 alkaen elokuuhun 2018 saakka. A oli ensin 5.10.2018 suullisesti ja 8.10.2018 kirjallisesti irtisanonut työsuhteensa päättymään 19.10.2018. A oli 8.10.2018 pyytänyt esimieheltään yksikön päällikkö C:ltä vuosilomaa irtisanomisajaksi. C oli ilmoittanut, ettei vuosilomaa ollut mahdollista myöntää, koska työvuorolistat oli jo laadittu ja sijaisia oli vaikea saada.

A oli 10.10.2018 jäänyt selkäsairauden vuoksi sairauslomalle. Sairausloma oli määrätty työsuhteen päättymiseen saakka. A oli samana päivänä ilmoittanut puhelimella sairastumisestaan lähiesimiehelleen vastaavalle sairaanhoitajalle D:lle ja oli sittemmin toimittanut yhtiölle muun kuin työterveyslääkärin antaman todistuksen työkyvyttömyydestään.

C oli myöhemmin samana päivänä yrittänyt toistuvasti tavoittaa A:ta puhelimella siinä kuitenkaan onnistumatta. C oli 11.10.2018 ilmoittanut A:lle tekstiviestillä ja sähköpostilla, että tämän tuli mennä vielä samana päivänä työterveyshuoltoon vahvistuttamaan sairauslomansa. A oli samana päivänä vastannut C:n viestiin sähköpostilla ja ilmoittanut, ettei hän katsonut aiheelliseksi lähteä 130 kilometrin päähän työterveyshuoltoon. Yhtiö ei ollut maksanut A:lle sairausajan palkkaa tämän 10.10.2018 alkaneen työkyvyttömyyden perusteella.

Asiassa on riitaa siitä, onko yhtiöllä ollut perusteltu syy osoittaa A toisen lääkärin tutkittavaksi ja onko A:lla oikeus sairausajan palkkaan. Sairausajan palkkaa koskeva vaatimus on määrältään riidaton.

KANNE

Vaatimukset

Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry on vaatinut, että työtuomioistuin

1) vahvistaa, että A:lla on ollut oikeus yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksen 20 §:n mukaiseen sairausajan palkkaan ajalta 10. - 19.10.2018,

2) velvoittaa X Oy:n suorittamaan A:lle sairausajan palkkaa 870 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.10.2018 lukien,

3) tuomitsee X Oy:n maksamaan hyvityssakkoa Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry:lle työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

4) tuomitsee Hyvinvointiala HALI ry:n maksamaan hyvityssakkoa Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry:lle valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä sekä

5) velvoittaa Hyvinvointiala HALI ry:n ja X Oy:n yhteisvastuullisesti suorittamaan Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 5.221,80 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

A oli 8.10.2018 pyytänyt X Oy:n yksikön päälliköltä C:ltä saada olla vuosilomalla työsuhteensa jäljellä olevan ajan. C ei ollut tähän suostunut, vaan oli edellyttänyt A:n työskentelevän jäljellä olevat työvuorot.

A oli asianmukaisesti ilmoittanut sairauspoissaolostaan samalle lähiesimiehelle D:lle kuin aiemmistakin poissaoloistaan. D ei ollut pyytänyt A:lta lisäselvitystä tai osoittanut tätä toisen lääkärin tutkittavaksi. Sillä, että A ei ollut myöhemmin vastannut C:n puheluihin, ei ollut asiassa merkitystä.

A oli aiemminkin työsuhteensa aikana ollut muun kuin työterveyslääkärin hoidettavana samanlaisten syiden vuoksi kuin 10.10.2018, ja A oli myös aiemmin toimittanut yhtiölle muun kuin työterveyslääkärin samanlaisista syistä kirjoittamia lääkärintodistuksia sairausloman perusteeksi. Yhtiö ei ollut aiemmin millään tavoin kyseenalaistanut näitä lääkärintodistuksia. Lääkärintodistukseen merkityn työkyvyttömyysajan ei ollut edes väitetty poikkeavan tavanomaisesta. Missään vaiheessa ei ollut myöskään esitetty väitteitä siitä, että työterveyshuolto olisi kyennyt arvioimaan A:n työkyvyn A:ta hoitanutta lääkäriä paremmin. A oli joutunut kokonaan lopettamaan lähihoitajan työt lokakuussa 2018.

Yhtiön päätös olla hyväksymättä A:n toimittamaa lääkärintodistusta oli perustunut ainoastaan siihen, että A oli kaksi päivää ennen työkyvyttömäksi tulemistaan pyytänyt saada pitää vuosilomaa eikä ollut sitä saanut. Yhtiö ei ollut missään vaiheessa kyseenalaistanut A:n toimittaman lääkärintodistuksen sisältöä tai siihen sisältyvää arviota A:n työkyvystä. Pelkästään se seikka, että A oli aiemmin esittänyt vuosilomatoiveen, johon yhtiö ei ollut suostunut, ei ollut muodostanut työehtosopimuksessa tarkoitettua perusteltua syytä osoittaa työntekijä työnantajan nimeämän lääkärin tutkittavaksi.

Oikeudellinen arvio

Yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksen 20 §:n 7 kohdan mukaan työnantajalla on oikeus perustellusta syystä nimetä käytettävä lääkäri. Vastaavan sisältöinen määräys sisältyy useimpiin työehtosopimuksiin. Toisin kuin joillain muilla aloilla, yksityisellä sosiaalipalvelualalla ei ole sovittu työterveyslääkärin ensisijaisuudesta tai muutenkaan työnantajan oikeudesta ennalta vaikuttaa käytettävän lääkärin valintaan. Lähtökohtana on, että työntekijä saa vapaasti valita käyttämänsä lääkärin ja vain poikkeuksellisesti työnantajalle voi syntyä oikeus tapauskohtaisesti nimetä käytettävä lääkäri. Oikeus nimetä käytettävä lääkäri edellyttää perusteltua syytä.

Työtuomioistuin oli arvioinut edellä tarkoitetun perustellun syyn täyttymistä esimerkiksi tuomioissaan TT 1998:74 ja TT 1991:112. Koska yksityisellä sosiaalipalvelualalla ei ole omaa vakiintunutta soveltamiskäytäntöä perustellun syyn arvioinnista, työtuomioistuimen aiemmat tuomiot soveltuvat sellaisinaan myös nyt käsillä olevan asian arviointiin.

Työtuomioistuimen tuomion TT 1998:74 taustalla oli ollut tilanne, jossa työntekijä oli riitautunut esimiehensä kanssa vuosilomansa ajankohdasta, hakeutunut lääkäriin ja ilmoittanut olevansa kuukauden sairauslomalla burn out -oireyhtymän vuoksi. Työntekijä ei ollut ollut aikaisemmin vastaavista syistä sairauslomalla eikä ollut aikaisemmin käynyt sairausloman määränneen lääkärin vastaanotolla. Työtuomioistuin katsoi ratkaisussaan, ettei asiassa ollut tullut näytetyksi, että sairausloma olisi ollut vastareaktio loman epäämiseen. Työnantajalla ei ollut ollut perusteltua syytä epäillä esitetyn selvityksen luotettavuutta.

Työtuomioistuimen tuomiossa TT 1991:112 oli ollut kysymys tilanteesta, jossa työntekijä oli ensin käynyt työterveyslääkärillä saamatta sairauslomaa ja seuraavana päivänä toisella lääkärillä, joka oli kirjoittanut sairauslomaa. Työtuomioistuin katsoi ratkaisussaan, että työntekijällä oli ollut oikeus sairausajan palkkaan, vaikka ensimmäinen lääkäri ei ollut pitänyt häntä työkyvyttömänä. Työtuomioistuin kiinnitti huomiota siihen, että jälkimmäinen lääkäri oli aiemminkin hoitanut kyseistä työntekijää vastaavien vaivojen vuoksi. Työtuomioistuimen tuomion perusteluissa todetaan muun ohella seuraavaa:

”Kun lääkärintodistuksen hyväksymistä tai hyväksymättä jättämistä koskevan päätöksen harkinnan kohteena on lääkärin suorittaman lääketieteellisen arvion oikeellisuus, työnantajan oikeuden olla hyväksymättä työntekijän esittämää lääkärintodistusta tulee perustua objektiivisesti arvioiden perusteltuun syyhyn, kuten esimerkiksi lääkärintodistuksen antamisessa tai hankkimisessa tapahtuneeseen väärinkäytökseen. Virheellisyyden tulee lisäksi viime kädessä liittyä lääketieteellisten seikkojen arviointiin eli siihen, onko työntekijä lääkärintodistuksessa mainittuna ajanjaksona ollut sairauden vuoksi työkyvytön. ”

Korkein oikeus oli ratkaisussaan KKO 1993:150 katsonut, että työnantajalla oli ollut myös työsopimuslain mukaan oikeus osoittaa työntekijä toisen lääkärin tutkittavaksi, jos sille perustellusti oli syntynyt epäilys väärinkäytöksestä tai esitetyn selvityksen luotettavuudesta. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevät oikeusohjeet soveltuivat myös nyt käsillä olevan asian arvioinnin pohjaksi, koska yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksessa ei ollut sovittu mitään omaa tarkoitussisältöä määräykselle, jonka mukaan työnantajalla oli perustellusta syystä oikeus nimetä käytettävä lääkäri.

Korkein oikeus oli edellä mainitussa ratkaisussaan katsonut, että kun työntekijälle ei ollut suostuttu myöntämään lomamatkansa ajaksi vuosilomaa ja hän oli samana päivänä saanut lääkärintodistuksen, jonka mukaan hän oli ollut vatsakatarrin vuoksi työkyvytön lähes kuukauden, työnantajalla oli ollut perusteltu syy epäillä toimitetun selvityksen luotettavuutta. Työntekijä ei ollut ollut aikaisemmin vatsakatarrin vuoksi sairauslomalla ja työnantaja oli katsonut, ettei lääketieteellisen arvion mukaan vatsakatarrista ylipäätään voinut aiheutua lähes kuukauden sairauslomaa.

Nyt käsillä olevassa asiassa tapahtumainkulku oli olennaisilta osiltaan muistuttanut työtuomioistuimen tuomion TT 1998:74 taustalla ollutta tapahtumainkulkua. Tuossa tuomiossa työtuomioistuin oli katsonut, ettei työnantajalla ollut ollut perusteltua syytä epäillä esitetyn selvityksen luotettavuutta. Näin siitäkin huolimatta, että tuomion taustalla olleessa tilanteessa sairausloman pituus oli ollut huomattavan pitkä, toisin kuin A:n kohdalla.

Nyt käsillä oleva asia eroaa korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 1993:150 taustalla olleesta tilanteesta siinä, että kyse ei ole ollut siitä, että A olisi yllättäen hakeutunut aikaisemmista sairauslomistaan poiketen muun kuin työterveyslääkärin hoidettavaksi. Kyse ei myöskään ole ollut A:n ensimmäisestä sairauspoissaolosta vastaavien syiden perusteella. Edelleen A:n sairausloman pituus on ollut työkyvyttömyyden syyhyn nähden tavanomainen, toisin kuin korkeimman oikeuden mainitussa ratkaisussa.

Hyvityssakkovaatimuksista

Yhtiölle oli jo paikallisneuvotteluissa tuotu esille sairausajan palkanmaksuvelvollisuuden kannalta relevantti oikeuskäytäntö. Yhtiö on suuryritys, jonka henkilöstöhallinnossa olisi pitänyt ymmärtää, ettei perusteita evätä A:lta sairausajan palkkaa ollut ollut. Yhtiö oli näin ollen rikkonut tietensä työehtosopimusta, minkä vuoksi se oli tuomittava hyvityssakkoon.

Hyvinvointiala HALI ry:n olisi liittojen välisten neuvottelujen aikana pitänyt havaita, ettei yhtiö ollut esittänyt mitään lääketieteelliseen arvioon tai sen oikeellisuuteen liittyvää perustetta sairausajan palkan epäämiselle. Hyvinvointiala HALI ry oli kuitenkin asettunut tukemaan jäsenyrityksensä ilmeistä työehtosopimuksen vastaista menettelyä. Näin ollen Hyvinvointiala HALI ry oli tuomittava hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

VASTAUS

Vaatimukset

Hyvinvointiala HALI ry ja X Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään kokonaan perusteettomana.

Lisäksi Hyvinvointiala HALI ry ja X Oy ovat vaatineet, että Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry velvoitetaan suorittamaan niille yhteisesti korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 8.862,22 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

A:n esimiehen yksikön päällikkö C:n evättyä 8.10.2020 A:n vuosilomapyynnön A oli kertonut työtoverilleen, ettei hän enää aikonut tulla loppuajaksi töihin vaan tuli hakemaan sairauslomaa. A oli myös harmitellut sitä, ettei hän ollut voinut tyhjentää pukukaappiaan saman tien vaan hänen oli tultava tyhjentämään se erikseen jonain iltana.

Kaksi päivää myöhemmin 10.10.2018 A oli soittanut lähiesimiehelleen vastaavalle sairaanhoitajalle D:lle ja oli kertonut käyneensä lääkärissä ja saaneensa sairauslomaa 18.10.2018 saakka. Sairausloma oli kirjoitettu siten, että se oli kattanut kaikki jäljellä olleet työvuorot.

Saatuaan tiedon A:n sairauslomasta C oli pyrkinyt viipymättä toistuvasti tavoittamaan A:ta puhelimella 10. ja 11.10.2018 kertoakseen tälle, ettei yhtiö hyväksynyt hänen sairauslomatodistustaan vaan A:n tuli käydä työterveyshuollossa. A ei ollut vastannut yhteydenottoihin eikä ollut soittanut takaisin. Tästä huolimatta A oli käynyt illalla 10.10.2018 työpaikalla palauttamassa yhtiön omaisuuden tarkastettuaan ensin puhelimitse työtoverilta, ettei C ollut paikalla.

Kun C ei ollut tavoittanut A:ta puhelimella, C oli pyrkinyt selvittämään samassa työpaikassa työskennelleeltä A:n entiseltä puolisolta, mistä A:n voisi tavoittaa. Tämän lisäksi C oli 11.10.2018 lähettänyt A:lle tekstiviestin ja sähköpostin, joissa hän oli ilmoittanut, ettei yhtiö hyväksynyt hänen toimittamaansa sairauslomatodistusta vaan vaati A:ta menemään samana päivänä työterveyshuoltoon. Molemmissa viesteissä oli ilmoitettu, että muussa tapauksessa sairausloma olisi palkaton. A oli kieltäytynyt käymästä työterveyslääkärin vastaanotolla. Yhtiö ei ollut maksanut A:lle palkkaa tämän sairausloman ajalta.

Oikeudellinen arvio

A:n työsuhteessa sovelletun yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksen 20 §:n 7 kohdan mukaan työkyvyttömyys on vaadittaessa varmennettava lääkärin todistuksella tai muulla työnantajan hyväksymällä selvityksellä ja että työnantaja voi perustellusta syystä nimetä käytettävän lääkärin.

Myös yhtiön sairauspoissaolo-ohjeistuksen mukaan "Lääkärinlausunto on asiantuntijalausunto, mutta viime kädessä sairausloman palkallisuudesta päättää kuitenkin esimies. Esimies voi poiketa ao. todistuksesta kuitenkin vain perustellusta syystä. Mikäli todistusta ei perustellusta syystä voida hyväksyä, voi työnantaja lähettää työntekijän työnantajan kustantamana ensisijaisesti työterveyslääkärin vastaanotolle”. Yhtiön käytännön mukaan sairauslomista ilmoitetaan osastonhoitajalle, mutta ne hyväksyy aina yksikön päällikkö.

Tapahtumien kulku oli synnyttänyt yhtiölle perustellun syyn epäillä A:n poissaolon asianmukaisuutta. A ei ollut 8.10.2018 vuosilomaa pyytäessään tai muutoinkaan tuonut yhtiön edustajien tietoon, että hän olisi ollut jollain tavoin sairas. A oli lisäksi kertonut työtoverilleen, ettei hän aikonut työskennellä irtisanomisaikaansa vaan tuli hakemaan sairauslomaa. Sairausloman perusteena oli ollut lanneselän kipu ja iskiaskipu, ja sairausloma oli kattanut A:n jäljellä olleet työvuorot. A ei ollut ollut poissa työstä ainakaan vuosina 2017 ja 2018 vastaavalla perusteella taikka toimittanut yhtiölle vastaavalla syyllä lääkärintodistuksia ennen nyt kyseessä ollutta sairauslomaa. Olosuhteet olivat siten olleet sellaiset, että yhtiöllä oli ollut perusteltu syy nimetä käytettävä lääkäri.

Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 1993:150 ilmenevän oikeusohjeen mukaan työnantaja voi osoittaa työntekijän lisätutkimuksiin silloin, kun työnantajalla oli olosuhteet huomioon ottaen ollut perusteltu syy epäillä selvityksen luotettavuutta. Kun työntekijä oli laiminlyönyt noudattaa kehotusta eikä ollut muullakaan tavalla esittänyt luotettavaa selvitystä työkyvyttömyydestään, ei työnantajalla ollut ollut velvollisuutta maksaa työntekijälle sairausajan palkkaa.

Työtuomioistuimen ratkaisuista TT 2003:23, TT 2009:19, TT 2011:42 ja TT 2016:93 ilmenevien oikeusohjeiden mukaan, mikäli työnantaja haluaa kiistää työntekijän selvityksen työkyvyttömyyden syystä, sen on ohjattava työntekijä nimeämänsä lääkärin tarkastettavaksi. Työtuomioistuimen ratkaisusta TT 1998:74 käy puolestaan ilmi, että työnantajan jättäessä hyväksymättä työntekijän toimittaman lääkärintodistuksen sairausajan palkan maksamisen perusteeksi työnantajan oli voitava tuoda esiin perusteltuja epäilyksiä sen seikan tueksi, että kysymyksessä saattaisi olla väärinkäytös. Samoin työnantaja voi kieltäytyä hyväksymästä lääkärintodistusta myös niissä tilanteissa, joissa työnantajalla oli ollut perusteltu syy epäillä, että lääkärintodistukseen merkitty lääketieteellinen arvio oli joiltakin osin virheellinen.

Työtuomioistuimen ratkaisuissa TT 1998:74 ja TT 1991:112 oli ollut kyse erilaisista tilanteista kuin nyt ratkaistavana olevassa asiassa. Kummassakaan ratkaisussa työnantaja ei ollut näyttänyt työntekijän pyrkineen käyttämään väärin oikeutta palkalliseen sairauslomaan eikä ollut osoittanut työntekijää toisen lääkärin tutkittavaksi. Ratkaisussa TT 1998:74 työtuomioistuin oli katsonut, että työnantajan olisi tullut osoittaa työntekijä toisen lääkärin tutkittavaksi ja ratkaisussa TT 1991:112 työtuomioistuin taas oli katsonut, että työterveyslääkärin ja terveyskeskuslääkärin päätyminen peräkkäisinä päivinä erilaiseen arvioon työkyvystä olisi saattanut antaa työnantajalle perustellun syyn lähettää työntekijä uuteen lääkärintarkastukseen.

Nyt ratkaistavana olevassa asiassa yhtiö oli heti lääkärintodistuksen saatuaan ilmoittanut A:lle, ettei se hyväksynyt hänen toimittamaansa lääkärintodistusta ja oli edellyttänyt A:ta varmistamaan poissaolonsa asianmukaisuuden työterveyslääkärillä. Yhtiöllä oli ollut olosuhteet huomioon ottaen perusteltu syy vaatia A:ta käymään työterveyslääkärin vastaanotolla, sillä yhtiölle oli syntynyt perusteltu syy epäillä sairausloman asianmukaisuutta. Yhtiö oli myös halunnut varmistua siitä, ettei lääkärintodistukseen merkitty lääketieteellinen arvio ollut ollut joltain osin virheellinen. A oli nimenomaisesti kieltäytynyt käymästä työterveyslääkärin vastaanotolla. Koska A ei ollut toiminut yhtiön edellyttämällä tavalla, yhtiöllä ei ollut ollut velvollisuutta maksaa hänelle sairausajan palkkaa.

Hyvityssakkovaatimuksista

Yhtiö ei ollut toiminut työehtosopimuksen määräysten vastaisesti. Yhtiötä ei siten voitu tuomita maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta.

Koska yhtiö ei ollut toiminut työehtosopimuksen määräysten vastaisesti, myöskään Hyvinvointiala HALI ry ei ollut laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuuttaan. Hyvinvointiala HALI ry:tä ei niin ollen tullut tuomita maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Sähköpostiviesti 11.10.2018

2. Otteita Kanta-potilastietojärjestelmästä ajalta 9.5.2015 - 14.11.2016

Vastaajien kirjalliset todisteet

1. X Oy:n sairauspoissaolo-ohjeistus

2. Sairauslomatodistus 10.10.2018

3. Sähköpostiviesti C:ltä A:lle 11.10.2018

Kantajan henkilötodistelu

1. A

Vastaajien henkilötodistelu

1. C

2. E

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

A on ollut sairauslomalla 10. - 19.10.2018. Hän on esittänyt todistuksena sairauden aiheuttamasta työkyvyttömyydestään yleislääketieteen erikoislääkärin 10.10.2018 kirjoittaman lääkärintodistuksen, jossa työkyvyttömyysajaksi on merkitty 10. - 18.10.2018 ja työkykyä alentavaksi sairaudeksi lanneselän kipu ja iskiaskipu (todiste V2).

Työnantaja ei ole hyväksynyt esitettyä lääkärintodistusta sairausajan palkan maksamisen perusteeksi vaan on kehottanut A:n vahvistuttamaan sairauslomansa työterveyshuollossa. A ei ole noudattanut kehotusta. Työnantaja ei ole maksanut A:lle sairausajan palkkaa työkyvyttömyysajalta.

Asiassa on riitaa siitä, onko työnantajalla ollut työehtosopimuksen 20 §:n 7 kohdan mukainen perusteltu syy osoittaa A toisen lääkärin tutkittavaksi ja onko A:lla ollut oikeus sairausajan palkkaan poissaolonsa ajalta.

Tapahtumien kulusta esitetty selvitys

A on kertonut toimittaneensa yksikön päällikkö C:lle kirjallisen irtisanoutumisilmoituksen 8.10.2018. A oli tuolloin kysynyt C:ltä, voisiko hän pitää vuosilomaa ennen työsuhteen päättymistä. C oli vastannut, että A ei saanut käyttää lomapäiviä. A oli sanonut, että hän yrittäisi olla loppuajan töissä, vaikka hänellä oli kipuja ja vaivoja. Keskustelussa oli ollut hyvä henki. Työpaikalla oli alkanut kiertää huhu A:n lähdöstä. A:n työkaveri E oli tullut kysymään A:lta tämän lähdön syytä ja kertonut, että työpaikalla huhuttiin, että A ei varmastikaan tulisi olemaan loppuaikaa työpaikalla. A ei ollut vastannut mitään. Hän ei ollut sanonut kenellekään työntekijälle, että ei aikoisi olla loppuaikaa työssä.

A oli 10.10.2018 käynyt lääkärissä Hollolassa. Hän oli vienyt lääkärille sairauskertomukset aikaisemmista sairauslomistaan. Lääkäri oli sanonut, että A ei voisi mennä töihin pitkään aikaan ja kysynyt, olisiko 3 - 4 viikkoa hyvä sairausloma. A oli kertonut, että hänellä oli töitä jäljellä enää 19.10.2018 saakka, joten lääkäri oli kirjoittanut sairauslomaa siihen asti. A oli heti ilmoittanut sairauslomasta lähiesimiehelleen D:lle. A oli samana päivänä vienyt sairauslomatodistukset työpaikalle ja palauttanut samalla työnantajan omaisuuden. Hän oli soittanut töihin ja kysynyt, oliko C paikalla. C ei ollut ollut paikalla. A oli vienyt avaimet ja muut tavarat työpaikalle kello 17 - 18 aikaan. Illalla C oli yrittänyt ottaa A:han yhteyttä soittamalla monta kertaa noin kello 24 saakka. A ei ollut uskaltanut vastata puhelimeen. Hänellä oli aikaisemmin ollut tulehtuneet välit C:n kanssa, ja hän oli pelännyt, että C huutaisi hänelle. A oli vastannut C:n seuraavana päivänä lähettämään sähköpostiin.

A on vielä kertonut, että hänellä lokakuussa 2018 ollut lanneselän / iskiaksen kipu oli samanlaista kuin hänellä aikaisempina vuosina ollut selkäkipu. Hänen aikaisemmat sairauslomansa olivat kaikki liittyneet tähän samaan asiaan, selkärangan kipuihin tai välilevynpullistumaan. Hänellä oli ollut kipuja selän keskirangassa, niskassa ja alaselässä.

C on kertonut, että A oli toimittanut kirjallisen irtisanoutumisilmoituksen hänelle henkilökohtaisesti 8.10.2018. A oli kysynyt, voisiko hän pitää vuosilomaa työsuhteen loppuun saakka. Työvuorolistat oli kuitenkin jo laadittu ja sijaistilanne hankala, joten C ei ollut myöntänyt lomaa. He olivat keskustelleet A:n tulevaisuuden suunnitelmista ja muutosta toiselle paikkakunnalle. A:n terveydentilasta ei ollut ollut puhetta, eikä A ollut vaikuttanut työkyvyttömältä. A oli tyytynyt siihen, että hän tekisi jäljellä olevat työvuoronsa. Keskustelun henki oli ollut normaali, eikä mitään riitaisuutta ollut ollut. A oli lähtenyt huoneesta. A:n työtoverin E:n C:lle samana tai seuraavana päivänä kertoman mukaan A oli tuolloin huoneesta poistuttuaan sanonut E:lle, että hän ei todellakaan aikonut enää tulla töihin. Lisäksi hän oli harmitellut, että hän ei voinut saman tien tyhjentää kaappiaan, koska C oli paikalla.

C on lisäksi kertonut, että A oli 10.10.2018 soittanut lähiesimiehelleen D:lle ja kertonut saaneensa sairauslomaa 18.10.2018 asti. C ei ole muistanut diagnoosia, mutta sairausloma oli liittynyt selkäkipuihin. Tässä vaiheessa C oli jo kuullut E:ltä A:n sanoneen, että hän ei aikonut enää tulla töihin. C:lle oli herännyt epäilys siitä, että A oli hakenut sairauslomaa ilman pätevää syytä. Hän oli samana päivänä yrittänyt tavoittaa A:ta työpuhelimellaan useita kertoja kello 16.30 ja 20.18 välisenä aikana. A ei ollut vastannut puheluihin. Seuraavana päivänä 11.10.2018 C oli yrittänyt tavoittaa A:ta työpuhelimella, vastaavan sairaanhoitajan puhelimella ja henkilökohtaisella puhelimellaan, mutta A ei ollut vastannut. Lisäksi hän oli lähettänyt A:lle tekstiviestin ja sähköpostin. A oli vastannut sähköpostiin ja syyttänyt C:tä rikoksesta sekä siitä, että tämä häiriköi häntä yömyöhään. Lisäksi A oli vastannut, että hän ei aio lähteä Kotkaan työterveyslääkärille, koska matkoihin menee aikaa eikä hän saa lapsia hoitoon.

C on edelleen kertonut, että A oli 10.10.2018 soittanut työpaikalle ja tarkistanut, oliko C paikalla. Sairaanhoitaja oli vastannut puheluun. Kun C ei ollut ollut paikalla, A oli käynyt tyhjentämässä pukukaappinsa. C ei ollut tavannut tuolloin A:ta, vaan hän oli saanut tietää A:n käynnistä puhelimeen vastanneelta sairaanhoitajalta.

C on vielä kertonut, että työnantajan ja työterveyshuollon tiedossa oli ollut, että A:n aikaisempien selkävaivojen hoito oli jatkunut julkisen terveydenhuollon puolella. C ei ollut pelkän diagnoosikoodin perusteella pystynyt päättelemään, oliko A:n uuden sairausloman syy ollut sama kuin aikaisemmissa sairauspoissaoloissa. A oli ollut perhevapailta palattuaan syksyllä 2018 suunnitellusti töissä, eikä hän ollut tuonut esille, että selkä olisi alkanut vaivata häntä uudestaan.

E on kertonut olleensa töissä 8.10.2018, kun A oli käynyt C:n juttusilla. C:n huoneesta poistuttuaan A oli vaikuttanut tyytymättömältä. A oli sanonut, että hän ei ollut saanut lomaa loppuajaksi eikä aikonut tulla enää töihin vaan aikoi hakea sairauslomaa. Lisäksi A oli sanonut, että hänen pitäisi tulla jokin toinen kerta tyhjentämään vaatekaappinsa, koska hän ei voinut tehdä sitä C:n ollessa töissä. E oli ihmetellyt tilannetta toisen työkaverinsa kanssa, koska A oli vaikuttanut terveeltä. E ei ole muistanut, oliko A kertonut, mistä syystä hän aikoi hakea sairauslomaa. E oli kertonut tapahtuneesta C:lle joko samana tai seuraavana päivänä. E ei ollut tämän jälkeen enää nähnyt A:ta, mutta hän oli kuullut, että A oli käynyt tyhjentämässä kaappinsa.

Kirjallisena todisteena (V3) on C:n A:lle 11.10.2018 kello 9.18 lähettämä sähköpostiviesti, jossa C on ilmoittanut, että työnantaja ei hyväksy A:n toimittamaa sairauslomatodistusta vaan velvoittaa A:n menemään samana päivänä työterveyshuoltoon Kotkan Terveystaloon tai muussa tapauksessa A:n sairausloma on palkaton.

Kirjallisena todisteena (K1) on A:n C:lle 11.10.2018 kello 19.31 lähettämä sähköpostiviesti, jossa A on ilmoittanut pitävänsä toimittamaansa selvitystä riittävänä ja luotettavana sairausajan palkkaan oikeuttavasta työkyvyttömyydestä. Lisäksi A on ilmoittanut pitävänsä työterveyshuoltoon menemistä koskevaa vaatimusta pitkän välimatkan, lastenhoitojärjestelyjen ja julkisten liikenneyhteyksien aikataulujen takia olosuhteisiin nähden kohtuuttomana ja epätarkoituksenmukaisena.

Kirjallisena todisteena (V1) olevassa X Oy:n sairauspoissaolo-ohjeistuksessa todetaan muun ohessa, että lääkärinlausunto on asiantuntijalausunto mutta viime kädessä sairausloman palkallisuudesta päättää kuitenkin esimies. Esimies voi poiketa ao. todistuksesta kuitenkin vain perustellusta syystä. Mikäli todistusta ei perustellusta syystä voida hyväksyä, voi työnantaja lähettää työntekijän työnantajan kustantamana ensisijaisesti työterveyslääkärin vastaanotolle. A on kertonut olleensa tietoinen kyseessä olevasta ohjeistuksesta.

Sovellettava työehtosopimusmääräys ja oikeuskäytäntö

Työehtosopimuksen 20 §:n 1 kohdan mukaan, jos työntekijä työnteon alettua estyy tekemästä työtä sairauden tai tapaturman vuoksi eikä hän ole aiheuttanut työkyvyttömyyttään tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella, maksaa työnantaja hänelle työsuhteen jatkuessa palkkaa määräyksessä tarkemmin kerrotuin tavoin. Saman pykälän 7 kohdan mukaan työkyvyttömyys on vaadittaessa varmennettava lääkärin todistuksella tai muulla työnantajan hyväksymällä selvityksellä.

Yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksessa ei ole määräyksiä työterveyslääkärin ensisijaisuudesta vaan työehtosopimuksen lähtökohtana on, että työntekijä saa itse valita käyttämänsä lääkärin. Työehtosopimuksen 20 §:n 7 kohdan mukaan työnantaja voi kuitenkin perustellusta syystä nimetä käytettävän lääkärin ja tällöin työnantaja maksaa lääkärintodistuksen hankkimiskustannukset.

Asiassa ei ole esitetty selvitystä työehtosopimuksen 20 §:n 7 kohdan määräyksen taustalla olleista sopimusneuvotteluista, sopijaosapuolten yhteisestä tarkoituksesta eikä alan soveltamiskäytännöstä. Selvittämättä on siten jäänyt, mitä sopijaosapuolet ovat tarkoittaneet perustellulla syyllä, jonka käsillä ollessa työnantajalla on oikeus lähettää työntekijä toisen lääkärin tutkittavaksi sairausajan palkan maksamisen edellytyksenä. Muun selvityksen puuttuessa sopimusmääräystä on sovellettava sen sanamuodon sekä oikeuskäytännön mukaisesti.

Korkeimman oikeuden tuomiossa KKO 1993:150 on otettu kantaa tapaukseen, jossa työntekijä oli esittänyt sairauden aiheuttamasta työkyvyttömyydestään kaksi lääkärintodistusta. Työnantajalla oli ollut perusteltu syy epäillä selvityksen luotettavuutta ja siten poikkeuksellisesti osoittaa työntekijä erikoislääkärin lisätutkimuksiin. Kun työntekijä oli laiminlyönyt noudattaa kehotusta eikä ollut muullakaan tavoin esittänyt luotettavaa selvitystä työkyvyttömyydestään, työnantajalla ei ollut ollut velvollisuutta suorittaa työntekijälle sairausajan palkkaa.

Työtuomioistuimen ratkaisukäytännössä on katsottu, että työnantaja voi osoittaa työntekijän toisen lääkärin tutkittavaksi sairausajanpalkan maksamisen edellytyksenä esimerkiksi silloin, kun asiassa on syntynyt epäilyksiä siitä, että työntekijä on pyrkinyt väärinkäyttämään oikeuttaan palkalliseen sairauslomaan (TT 1998-74) tai kun diagnoosin täsmällisyydestä on syntynyt epäselvyyttä (TT 1987-4).

Työtuomioistuimen tuomiossa TT 1998-74 työtuomioistuin on todennut, että voidakseen olla hyväksymättä lääkärintodistusta selvitykseksi työntekijän työkyvyttömyydestä työnantajan on voitava tuoda esiin perusteltuja epäilyksiä sen seikan tueksi, että kysymyksessä saattaisi olla väärinkäytös. Samoin on katsottu, että työnantaja voi kieltäytyä hyväksymästä lääkärintodistusta niissä tilanteissa, joissa työnantajalla on perustellut syyt sille epäilylle, että lääkärintodistukseen merkitty lääketieteellinen arvio on joiltakin osin virheellinen. Tällöin työnantaja voi yleensä lähettää työntekijän osoittamansa lääkärin tarkastukseen.

Työtuomioistuimen ratkaisukäytännössä on lisäksi katsottu, että kun lääkärintodistuksen hyväksymistä tai hyväksymättä jättämistä koskevan päätöksen harkinnan kohteena on lääkärin suorittaman lääketieteellisen arvion oikeellisuus, työnantajan oikeuden olla hyväksymättä työntekijän esittämää lääkärintodistusta tulee perustua objektiivisesti arvioiden perusteltuun syyhyn, kuten esimerkiksi lääkärintodistuksen antamisessa tai hankkimisessa tapahtuneeseen väärinkäytökseen. Virheellisyyden tulee lisäksi viime kädessä liittyä lääketieteellisten seikkojen arviointiin eli siihen, onko työntekijä lääkärintodistuksessa mainittuna ajanjaksona ollut sairauden vuoksi työkyvytön. (TT 1991-112)

Arviointi ja johtopäätökset

Asiassa on riidatonta, että A oli toimittanut kirjallisen irtisanoutumisilmoituksen esimiehelleen C:lle 8.10.2018 ja samassa yhteydessä tiedustellut mahdollisuutta pitää vuosilomaa työsuhteen loppuun saakka. C ei ollut myöntänyt vuosilomaa. Sekä A:n että C:n mukaan keskustelu oli käyty hyvässä hengessä. Epäselväksi on jäänyt, oliko A vuosilomaa pyytäessään maininnut C:lle selkäkivuistaan, mutta ainakaan hän ei ollut tuonut esille mahdollisen sairausloman tarvetta.

E:n kertomuksesta ilmenee, että A oli välittömästi vuosiloma-anomuksensa tultua hylätyksi sanonut työtovereilleen, että hän ei aikonut tulla enää töihin vaan jäisi sairauslomalle. A on kiistänyt sanoneensa työtovereilleen mitään irtisanoutumiseensa liittyen. Työtuomioistuin pitää E:n kertomusta uskottavana, vaikka hän ei ole enää tarkkaan muistanut kaikkia tapahtumien yksityiskohtia. E ja C ovat yhdenmukaisesti kertoneet, että E oli kertonut A:n puheista C:lle pian tapahtumien jälkeen joko samana tai seuraavana päivänä. Kun C oli tämän jälkeen 10.10.2018 saanut tietää A:n jääneen sairauslomalle, hänelle oli A:n aikaisempien puheiden perusteella syntynyt epäilys sairausloman oikeellisuudesta.

A:n ja C:n yhdenmukaisista kertomuksista ilmenee, että C oli 10.10.2018 yrittänyt tavoittaa A:ta puhelimitse useita kertoja, mutta A ei ollut vastannut puhelimeen. A on ollut tietoinen siitä, että hänelle soittanut henkilö oli C. Työtuomioistuin katsoo, että A:n on täytynyt ymmärtää, että yhteydenottoyritys on liittynyt hänen samana päivänä tekemäänsä sairauslomailmoitukseen. A on seuraavana päivänä 11.10.2018 vastannut C:n lähettämään sähköpostiin ja ilmoittanut, että hän ei aio mennä työterveyshuoltoon työnantajan edellyttämällä tavalla (K1).

A ja C ovat kertoneet yhdenmukaisesti myös siitä, että A oli 10.10.2018 soittanut työpaikalle ja tarkistanut, oliko C paikalla. Kun A oli kuullut, että C ei ollut paikalla, hän oli käynyt työpaikalla tyhjentämässä pukukaappinsa ja palauttamassa työnantajan omaisuuden.

Työtuomioistuin katsoo, että työnantajalle on edellä kuvatun tapahtumien kulun perusteella voinut syntyä perusteltu syy epäillä, että A oli hankkinut sairauslomatodistuksen vastareaktiona siihen, että työnantaja oli evännyt hänen loma-anomuksensa. A ei ollut C:n kanssa 8.10.2018 käymässään keskustelussa tuonut esille sairausloman tarvettaan, vaan he olivat yhdessä todenneet, että A tekee jäljellä olleet työvuoronsa. Välittömästi keskustelun jälkeen A oli kuitenkin kertonut työtovereillensa aikomuksestaan jäädä sairauslomalle. Työnantaja ei ollut voinut selvittää A:n kanssa tarkemmin poissaolon syytä, koska A ei ollut vastannut työnantajan yhteydenottoyrityksiin. A:n on katsottava vältelleen esimiehensä kohtaamista, kun hän oli nimenomaisesti varmistanut, että C ei ollut paikalla ennen kuin hän oli mennyt työpaikalle tyhjentämään pukukaappiaan ja palauttamaan työnantajan omaisuutta.

Arvioitaessa työehtosopimuksen 20 §:n 7 kohdan mukaisen perustellun syyn olemassaoloa tulee vallinneiden olosuhteiden lisäksi ottaa huomioon poissaolon syystä esitetty lääketieteellinen selvitys ja se, onko lääkärintodistukseen merkitty lääketieteellinen arvio joltain osin virheellinen. Virheellisyyden tulee viime kädessä liittyä lääketieteellisten seikkojen arviointiin eli siihen, onko työntekijä ollut lääkärintodistukseen merkittynä aikana sairauden vuoksi työkyvytön (TT 1991:112).

A on esittänyt todistuksena sairauden aiheuttamasta työkyvyttömyydestään PH Hyvinvointiyhtymän yleislääketieteen erikoislääkärin kirjoittaman lääkärintodistuksen, jossa työkyvyttömyysajaksi on merkitty 10. - 18.10.2018 ja työkyvyttömyyden syyksi M54.4 lanneselän kipu ja iskiaskipu (V2).

Kirjallisena todisteena (K2) olevista A:n sairauskertomustiedoista ajalta 9.5.2015 - 14.11.2016 ilmenee, että A:lla on ollut useiden vuosien ajan selkäkipuja erityisesti niskassa, hartiaseudulla, lapojen alueella ja olkavarressa mutta myös alaselässä ja lanneselässä. Hänellä on todettu välilevypullistuma kaularangassa. Sairauskertomustiedoista ilmenee lisäksi, että A on ollut selkävaivojen takia sairauslomilla. Asiassa on riidatonta, että työnantaja on ollut tietoinen A:n aikaisemmista selkävaivoista ja että niiden takia on pidetty työkykyneuvottelu vuonna 2016.

Työtuomioistuin toteaa, että A on esittänyt työnantajalle julkisesta terveydenhuollosta saamansa asianmukaisen lääkärintodistuksen, johon merkityn työkyvyttömyyden pituutta ei ole pidettävä diagnoosiin nähden poikkeuksellisena. Työkyvyttömyyden syyksi merkitty diagnoosi on vastannut A:n aikaisempaa sairaushistoriaa, josta työnantaja on ollut tietoinen. Tuppuraisen kertomuksesta ei ilmene, että työnantaja olisi sinänsä epäillyt lääkärintodistuksessa olevan diagnoosin oikeellisuutta, vaan sairausloman väärinkäytösepäily oli herännyt A:n toimintaan ja käytökseen liittyvistä seikoista. Työnantajalla ei ole näytetty olleen perusteltua syytä epäillä, että lääkärintodistukseen merkitty lääketieteellinen arvio olisi joiltakin osin virheellinen.

Asiaa kokonaisuutena arvioidessaan työtuomioistuin katsoo, että työnantajalla ei ole ollut työehtosopimuksessa tarkoitettua perusteltua syytä vaatia A:ta käymään työterveyslääkärin vastaanotolla. Koska A on työehtosopimuksen 20 §:n 7 kohdan mukaisesti varmentanut työkyvyttömyytensä lääkärin todistuksella, ei työnantajalla ole ollut perusteita olla maksamatta hänelle sairausajan palkkaa sairauspoissaolon ajalta. Kanteen 1 kohdan vahvistusvaatimus ja 2 kohdan suoritusvaatimus on näin ollen hyväksyttävä. Sairausajan palkkaa koskeva suoritusvaatimus on määrältään riidaton.

Työehtosopimuksen vastainen menettely

Työnantajalle on edellä kerrotuin tavoin voinut A:n menettelyn perusteella syntyä epäilys sairauslomaoikeuden väärinkäytöstä. Vaikka työtuomioistuin on katsonut, että A:lla tässä tapauksessa on oikeus sairausajan palkkaan, asia on kuitenkin ollut siinä määrin tulkinnanvarainen, että X Oy ei ole asiassa esitetyn selvityksen perusteella toiminut työehtosopimusmääräyksen vastaisesti siten, että sen voitaisiin katsoa tieten rikkoneen työehtosopimusta. Myöskään Hyvinvointiala HALI ry ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. X Oy:tä ja Hyvinvointiala HALI ry:tä kohtaan esitetyt hyvityssakkovaatimukset on siten hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Hyvinvointiala HALI ry ja X Oy ovat asian hävitessään oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla velvollisia yhteisvastuullisesti korvaamaan Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry:n oikeudenkäyntikulut asiassa korkoineen. Hyvinvointiala HALI ry ja X Oy ovat myöntäneet oikeudenkäyntikuluvaatimuksen määrältään oikeaksi. Työtuomioistuimen pääkäsittely on kestänyt kolme tuntia, joten oikeudenkäyntikuluvaatimuksesta on vähennetty pääkäsittelyn kestosta yksi tunti.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

1) vahvistaa, että A:lla on ollut oikeus yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksen 20 §:n mukaiseen sairausajan palkkaan ajalta 10.-19.10.2018,

2) velvoittaa X Oy:n suorittamaan A:lle sairausajan palkkaa 870 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.10.2018 lukien ja

3) velvoittaa Hyvinvointiala HALI ry:n ja X Oy:n yhteisvastuullisesti suorittamaan Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 5.031,80 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

X Oy:tä ja Hyvinvointiala HALI ry:tä kohtaan esitetyt hyvityssakkovaatimukset hylätään.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Pärnänen puheenjohtajana sekä Murto, Nyyssölä, Lavikkala, Forsén ja Stenholm jäseninä. Valmistelija on ollut Brander.

Tuomiosta on äänestetty.

ERI MIELTÄ OLEVIEN JÄSENTEN LAUSUNNOT

Jäsen Murto lausui seuraavaa:

Olen työtuomioistuimen enemmistön kanssa eri mieltä siitä, miten työehtosopimuksen 20 §:n 7 kohdan mukaista perustellun syyn käsitettä on tulkittava sekä siitä, miten tapauksessa esitettyä näyttöä on arvioitava.

Työtuomioistuimelle ei ole esitetty selvitystä työehtosopimuksen 20 §:n 7 kohdan määräykseen liittyneistä työehtosopimusneuvotteluista, sopijaosapuolten mahdollisesta yhteisestä tarkoituksesta eikä alan soveltamiskäytännöstä. Oikeudenkäynnissä ei ole selvitetty, mitä sopijaosapuolet ovat tarkoittaneet työehtosopimuksen määräyksellä ”työnantaja voi perustellusta syystä nimetä käytettävän lääkärin”.

Muun tulkinta-aineiston puuttuessa huomiota on kiinnitettävä vastaavaa sopimusmääräystä koskevaan oikeuskäytäntöön, jota on selostettu työtuomioistuimen ratkaisussa. Tuomion lähtökohtana on kuitenkin oltava työehtosopimuksen sanamuoto.

Perustellun syyn vaatimus voi nähdäkseni täyttyä ainakin kahdella eri tavalla. Työnantaja voi ensinnäkin epäillä lääkärintodistuksen diagnoosin oikeellisuutta ja nimetä sen vuoksi toisen lääkärin. Perustellun syyn vaatimus voi toiseksi täyttyä työntekijän oman käyttäytymisen perusteella. Esimerkiksi havainto työntekijän osallistumisesta urheilutapahtumaan voi synnyttää epäilyn sairausloman väärinkäytöstä, vaikka lääkärintodistuksen diagnoosi olisi oikea.

Oikeuskäytännöstä ei ole johdettavissa sellaista sääntöä, että perustellun syyn vaatimus voisi täyttyä vain tietyillä, esimerkiksi lääketieteellisillä perusteilla. Tällainen tulkinta ei olisi myöskään työehtosopimuksen sanamuodon mukainen. Se, kuinka korkealle perustellun syyn kynnys asettuu ja minkälaista näyttöä siitä vaaditaan, jää harkittavaksi kussakin tapauksessa erikseen.

Kun perustellun syyn vaatimus täyttyy, työnantaja voi nimetä käytettävän lääkärin, ja hän vastaa myös lääkärintodistuksen kustannuksista.

Työehtosopimuksessa määritellään siis se prosessi, jonka jälkeen työntekijälle voi syntyä oikeus sairausajan palkkaan. Työnantajan nimeämä lääkäri saattaa luonnollisesti päätyä lääketieteellisesti samaan lopputulokseen kuin työntekijän käyttämä lääkäri, mutta tämä ei merkitse sitä, että prosessille ei olisi ollut perusteita. Lopullinen päätös oikeudesta sairausajan palkkaan tehdään vasta sen jälkeen, kun prosessi on käyty.

A oli irtisanoutunut ja pyytänyt samalla vuosilomaa irtisanomisajaksi. Hänen esimiehensä C ei ollut suostunut vuosiloman antamiseen. Tämän jälkeen A oli käynyt lääkärissä ja saanut sairauslomaa työsuhteensa loppuun saakka. Työkyvyttömyyden syyksi oli merkitty lanneselän kipu ja iskiaskipu. Asiassa on riidatonta, että työnantaja on ollut tietoinen A:n aiemmista selkävaivoista.

Todistaja E:n mukaan A oli vaikuttanut tyytymättömältä välittömästi sen jälkeen, kun tämä oli poistunut C:n huoneesta. E:n mukaan A oli sanonut, että hän ei ollut saanut vuosilomaa, mutta ei aikonut tulla enää työhön, vaan aikoi hakea sairauslomaa. A oli lisäksi todennut, että hänen pitäisi tulla tyhjentämään vaatekaappinsa myöhemmin, koska ei voinut tehdä sitä C:n ollessa paikalla. A oli käynyt tyhjentämässä kaappinsa soitettuaan työpaikalle ja varmistuttuaan siitä, että esimies ei ollut siellä. E oli kertonut tapahtuneesta C:lle joko samana tai seuraavana päivänä.

C oli yrittänyt soittaa A:lle useita kertoja, mutta tämä ei ollut vastannut. C oli lähttänyt A:lle sähköpostiviestin, jossa hän oli ilmoittanut, että työnantaja ei hyväksy toimitettua sairauslomatodistusta, vaan velvoittaa työntekijän menemään työterveyshuoltoon. Muussa tapauksessa sairausloma olisi palkaton. A oli vastannut, että hän ei aio noudattaa työnantajan kehotusta.

A:n lääkärintodistuksen diagnoosi, selkävaivat, ei sinänsä herätä epäilyä sairausloman väärinkäytöstä ottaen huomioon erityisesti hänen sairaushistoriansa ja sen, että työnantaja oli siitä tietoinen. Työnantaja ei ole pyrkinyt edes kiistämään lääkärintodistuksen diagnoosin oikeellisuutta.

Sen sijaan muu edellä kuvattu A:n käyttäytyminen on mielestäni synnyttänyt työnantajalle selkeän, perustellun syyn nimetä lääkäri. Sairausajan palkan saaminen edellyttää työehtosopimuksen mukaan tällöin sitä, että työntekijä käyttää työnantajan nimeämää lääkäriä. Sillä, oliko A:n toimittama lääkärintodistus lääketieteellisesti perusteltu vai ei, ei ole asiassa merkitystä, eikä tämä kysymys ole edes työtuomioistuimen arvioitavana.

Edellä todetuilla perusteilla hylkään kanteen ja velvoitan kantajan korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut.

Jäsenet Lavikkala ja Nyyssölä olivat vuorollaan samaa mieltä kuin Murto.