TT 2021:35

A oli määrätty aloittamaan viiden vuorokauden täydennyspalvelus siviilipalveluskeskuksessa. A:lle ei ollut maksettu palkkaa täydennyspalveluksen ajalta. Asiassa oli kysymys siitä, oliko virkaehtosopimuksen määräys syrjinnän kieltävän pakottavan lainsäädännön vastainen siltä osin kuin määräyksessä tarkoitettua palkkausta maksettiin virkamiehelle ja työntekijälle, joka osallistui reservin kertausharjoituksiin, maanpuolustuskurssille tai pelastuslain nojalla väestönsuojelukoulutukseen, ei sen sijaan siviilipalveluslaissa tarkoitettua täydennyspalvelusta suorittaville.

Tuomiossa katsottiin, että siviilipalveluslain mukaiseen täydennyskoulutukseen ja reservin kertausharjoitukseen osallistuvia voitiin riidanalaisessa määräyksessä tarkoitetun palkkauksen kannalta pitää vertailukelpoisessa tilanteessa olevina. Asiassa esille tulleiden seikkojen perusteella oli syntynyt olettama siitä, että riidanalainen määräys oli vakaumuksen perusteella välittömästi syrjivä. Täydennyspalvelukseen osallistuvan erilaisen kohtelun ei katsottu perustuvan työtehtävien laatua ja niiden suorittamista koskeviin todellisiin ja ratkaiseviin vaatimuksiin eikä kohtelun katsottu olevan oikeasuhtaista oikeutettuun tavoitteeseen pääsemiseksi. Määräyksen katsottiin siten olevan syrjinnän kiellon vastainen siltä osin kuin siinä tarkoitettua palkkausta ei maksettu myös siviilipalveluslain mukaiseen täydennyskoulutukseen osallistuville virkamiehille ja työntekijöille. A:lla oli näin ollen oikeus täydennyspalveluksen ajalta määräyksessä tarkoitettuun palkkaukseen.

KANTAJA

Ammattiliitto Pro ry

VASTAAJA

Valtiovarainministeriö

ASIA

Palkkaus

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 30.1.2020

Pääkäsittely 26.11.2020

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Valtion yleinen virka- ja työehtosopimus, joka on ollut voimassa ajalla 1.2.2017–31.1.2018, on sisältänyt muun ohella seuraavat määräykset.

3. POISSAOLOT

7 § Poissaoloajan palkkaus

Virkamiehelle ja työntekijälle poissaoloajalta maksettava palkkaus määräytyy

tämän pykälän mukaisesti, ellei jonkin virkavapauden tai työstä vapautuksen osalta ole toisin sovittu.

Virkamiehen ja kuukausipalkkaisen työntekijän palkkaukseen luetaan tehtävän vaativuuteen perustuva palkanosa, henkilökohtaiseen työsuoritukseen perustuva palkanosa, mahdollinen kokemusosa sekä takuupalkkaus. Lisäksi palkkaukseen luetaan muut säännöllisesti toistuvat tietyn suuruisina kuukausittaisina erinä maksettavat palkkaustekijät, palkanlisät ja lisäpalkkiot. Tunti- ja urakkapalkkaisen työtekijän palkkaus säännöllisen työajan työtunneilta määräytyy edellisen päättyneen palkanmaksukauden keskituntiansion mukaisesti.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3.3 Eräät muut poissaolot

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

38 § Maanpuolustus ja kriisivalmennus

Virkamiehelle ja työntekijälle, joka osallistuu reservin kertausharjoituksiin,

maanpuolustuskurssille tai pelastuslain (468/2003) 16 §:n 2 ja 3 momentin nojalla väestönsuojelukoulutukseen, maksetaan 7 §:n mukainen palkkaus vähennettynä maksetulla reserviläispalkalla tai sitä vastaavalla korvauksella. (YK:07600)

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Uudenmaan TE-toimiston virkasuhteinen asiantuntija A on määrätty 11.10.2017 tehdyllä siviilipalveluskeskuksen määräyksellä aloittamaan viiden vuorokauden täydennyspalvelus siviilipalveluskeskuksessa 23.10.2017 lukien. Uudenmaan TE-toimisto ei ole maksanut A:lle palkkaa täydennyspalveluksen ajalta.

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, onko virkamiehellä valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen 38 §:n 1 momentin perusteella oikeus saada palkkaus poissaolon ajalta hänen osallistuessaan siviilipalveluslain tarkoittamaan täydennyspalvelukseen.

Asiassa on käyty erimielisyysneuvottelut.

KANNE

Vaatimukset

Ammattiliitto Pro ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että A:lla on ollut oikeus siviilipalveluslain mukaisen täydennyspalveluksen ajalta 23.–27.10.2017 valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen 7 §:n mukaiseen palkkaukseen vähennettynä maksetulla täydennyspalveluspalkalla ja

- velvoittaa valtiovarainministeriön korvaamaan Ammattiliitto Pro ry:n oikeudenkäyntikulut 3.740 eurolla korkoineen.

Perusteet

Valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen 38 §:n 1 momentin mukaan virkamiehelle ja työntekijälle, joka osallistuu reservin kertausharjoituksiin, maanpuolustuskurssille tai pelastuslain 16 §:n 2 ja 3 momentin nojalla väestönsuojelukoulutukseen, maksetaan 7 §:n mukainen palkkaus vähennettynä maksetulla reserviläispalkalla tai sitä vastaavalla korvauksella. Sopimuskohdassa ei ole mainintaa korvauksen maksamisesta siviilipalvelusmiesten osalta näiden osallistuessa siviilipalveluslain tarkoittamaan täydennyspalvelukseen. Valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen 38 §:n 1 momenttia pitäisi tulkita siten, että myös täydennyspalvelusta suorittaville maksettaisiin määräyksen mukainen palkkaus.

Kyseinen sopimuskohta on syrjivä siviilipalveluksen täydennyspalvelusta suorittavien henkilöiden osalta. Syrjintä perustuu näiden henkilöiden vakaumukseen. A:ta ei voida asettaa eriarvoiseen asemaan henkilökohtaisen vakaumuksensa johdosta. Tilanne on yhdenvertaisuuslain vastainen. Työnantaja ei voi edellyttää erityisen selvityksen esittämistä siitä, että palvelusmuodon valinta on tehty vakaumuksen perusteella. Joka tapauksessa A on tehnyt tämän valinnan vakaumuksensa perusteella.

Yhdenvertaisuuslain 5 ja 7 §:n mukaan viranomaisella ja työnantajalla on velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta. Yhdenvertaisuuslain 8 ja 13 §:n mukaan ketään ei saa syrjiä muun muassa iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon ja vakaumuksen vuoksi. Syrjintä on välillistä, jos näennäisesti yhdenvertainen sääntö, peruste tai käytäntö saattaa jonkun muita epäedullisempaan asemaan henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Täydennyspalvelus on siviilipalvelukseen kuuluva palvelus, jonka asevelvollisuuden suorittanut voi suorittaa kertausharjoitusten sijaan. Kyse on korvaavasta palvelusmuodosta. Palvelusmuodot on myös rinnastettu toisiinsa hallituksen esityksessä siviilipalveluslaiksi (HE 140/2007).

Yhdenvertaisuusperiaatteen johdosta aseistakieltäytyjien oikeudet ovat lähtökohtaisesti samat kuin armeijan käyvien. Aseistakieltäytyminen perustuu tekona vakaumukseen ja mielipiteisiin, ja erilaiseen asemaan asettaminen tällaisten seikkojen johdosta voi merkitä yhdenvertaisuuslaissa kiellettyä syrjintää.

Reservin kertausharjoitus ja siviilipalveluslain mukainen täydennyspalvelus on rinnastettavissa toisiinsa. Monissa muissa työehtosopimuksissa siviilipalveluksen täydennyspalvelus ja kertausharjoitus on keskenään rinnastettu ja on sovittu siitä, että työnantaja korvaa kyseisen täydennyspalvelukseen käytetyn ajan palkallisena. On myös tapauksia, joissa kunnissa on korvattu kyseinen poissaoloaika töistä palkallisena aikana, vaikka siitä ei ole sovittu.

VASTAUS

Vaatimukset

Valtiovarainministeriö on vaatinut, että työtuomioistuin hylkää kanteen ja velvoittaa Ammattiliitto Pro ry:n korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut 2.500 eurolla korkoineen.

Perusteet

A on hakeutunut siviilipalvelukseen saatuaan Puolustusvoimilta kutsun kertausharjoitukseen. On varsin tavanomaista, että asevelvollisuuslain mukaisen asepalveluksen jo suorittaneet ilmoittavat siirtyvänsä siviilipalvelukseen juuri tässä tilanteessa. Asevelvollisuuslain mukainen palvelus, etenkin varusmiespalvelus ja siviilipalvelus ovat täysin rinnasteisia ja yksilön vapaasti valittavissa olevia palvelusmuotoja. Siirtyminen siviilipalvelukseen etenkään tässä tapauksessa vallinneissa olosuhteissa ei vielä sellaisenaan osoita sitä, että valinta pohjautuu pelkästään vakaumukseen. Kysymyksessä on yksilön vapaa valinta, joka voi pohjautua moniin muihinkin seikkoihin ja näkökohtiin kuin vakaumukseen. Tapauksen olosuhteet eivät osoita, että kyseessä olisi vakaumuksellisiin syihin pohjautuva palvelusmuodon valinta.

Kantajan tulisi osoittaa, millä perusteella A:ta on syrjitty ja osoittaa todennäköisiä syitä väitetyn syrjinnän tueksi. Kanteessa ei selvästi yksilöidä, mistä vakaumuksesta on kyse, miten kielletty syrjintäperuste ilmenee nimenomaan A:n kohdalla, ja miten väitetty seikka on johtanut syrjintään. Kantaja ei ole myöskään esittänyt selvitystä seikoista, joihin kantaja perustaa vaatimuksensa ja joiden perusteella syrjintää olisi todennäköisesti tapahtunut. Kanne sisältää pelkkiä väitteitä ilman niitä tukevia argumentteja ja tosiseikkoja. Kanteessa esitetyistä väitteistä ei voi tehdä perusteltua oletusta siitä, että syrjinnän kieltoa olisi rikottu. Kanteen perusteita tulisi täsmentää myös sen osalta, miten aseistakieltäytyminen liittyy kanteeseen ja kanneperusteisiin. Aseistakieltäytyminen voi ilmetä monin eri tavoin, muun muassa totaalisena kieltäytymisenä sekä siviilipalveluksesta että asepalveluksesta.

Siviilipalveluksen täydennyspalvelu ja reservin kertausharjoitus eivät ole esitettyä syrjintäväitettä tarkasteltaessa vertailukelpoisia, vaan oikea vertailukohta olisi varusmiespalvelus. Täydennyspalvelukseen määrätään vain reserviläinen, joka asepalveluksen jo suoritettuaan hakeutuu siviilipalvelukseen siviilipalveluslain 58 §:n mukaisesti. Täydennyspalvelus tulee siis suorittaa aina, kun asevelvollisuuden tai naisten vapaaehtoisen asepalveluksen mukaisen palveluksen suorittanut henkilö hakeutuu siviilipalvelukseen. Kyseessä on siis palvelus, joka on eräänlainen edellytys tai seuraus hakeutumisesta siviilipalvelukseen ja siviilipalveluskelpoisuuden saavuttamiseksi. Täydennyspalvelus ei ole jo siviilipalveluksessa saati asepalveluksessa hankittujen taitojen harjoittelua tai kertaamista, vaan kouluttautumista siviilipalvelusvelvolliseksi. Täydennyspalvelus myös suoritetaan vain kerran. Reservin kertausharjoitus on puolestaan koulutusta, jolla ylläpidetään asevelvollisuuden aikana saatua koulutusta ja taitoja, ja siihen voidaan määrätä useampia kertoja.

Arvioitaessa täydennyspalvelusta kertausharjoituksia vastaavana palvelusmuotona on huomioitava myös asevelvollisuuslain asiaa koskevat säännökset. Asevelvollisuuslain 48 §:n mukaan reservin kertausharjoituksilla 1) pidetään yllä varusmiespalveluksen aikana saatuja sotilaallisia tietoja ja taitoja sekä koulutetaan vaativampiin tehtäviin; 2) perehdytetään asevelvolliset sotilaallisessa maanpuolustuksessa tapahtuneen kehityksen mukanaan tuomiin muutoksiin; 3) harjoitetaan joukkokokonaisuuksia niille suunnitelluissa kokoonpanoissa; 4) mahdollistetaan sotilaallisen valmiuden joustava kohottaminen.

Tämä lisäksi on huomioitava se, että siviilipalveluksesta annetussa hallituksen esityksessä (HE 140/2007 vp) viitataan siihen, että täydennyspalveluksen enimmäiskesto olisi vastaava kuin asevelvollisuuslaissa on ehdotettu miehistön osalta kertausharjoituksen enimmäiskestoksi. Kyseisen lain esitöiden mukaan täydennyspalvelus olisi yleensä tarkoituksenmukaisinta toteuttaa yhdessä jaksossa ja tavoitteena voitaisiin pitää noin 5–10 vuorokauden mittaisia täydennyspalvelusjaksoja.

Käytännön pääsäännöksi on kuitenkin muodostunut se, että täydennyspalveluksen pituus on 5 päivää ja siihen osallistutaan vain kerran. Varusmiespalvelukseen sisältyvän kertausharjoitusvelvollisuuden ja täydennyspalveluksen kestot poikkeavat siis olennaisesti. Kertausharjoitusvelvollisuuden enimmäiskesto on miehistöllä 80 päivää, miehistön erityistaitoa vaativiin koulutetuilla 150 päivää ja aliupseerilla, opistoupseerilla ja upseerilla 200.

Sisällöllinen vertailukelpoinen palvelustyyppi asevelvollisuuslain näkökulmasta on siis lähinnä varusmiespalvelus, joka tähtää asevelvollisen perustaitojen hankkimiseen, kartuttamiseen ja kouluttamiseen reserviä varten. Siviilipalveluksen täydennyspalvelus ja varusmiespalvelus ovat samassa asemassa valtion yleisessä virka- ja työehtosopimuksessa, sillä kummankaan palveluksen ajalta ei makseta palkkaa.

Jos syrjintäolettama katsotaan kuitenkin syntyneeksi, valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen 38 §:n määräyksiin on yhdenvertaisuuden kannalta tarkasteltuna hyväksyttävä syy. Asevelvollisuuslain mukainen palvelus ja valtion aseellinen puolustaminen lukeutuvat Suomen valtion keskeisiin toimintoihin. Vain valtio voi ylläpitää aseellista puolustuskykyä, ja se on yksinomaan julkisen vallan taholta mahdollista. Valtion intressissä on tämän mahdollistamiseksi ja tukemiseksi luontevaa, että valtion palveluksessa olevat virkamiehet ja työntekijät osallistuvat reservin kertausharjoituksiin. Tämän vuoksi on sopijaosapuolten välillä sovittu myös yleisen virka- ja työehtosopimuksen 38 §:n mukaisista palkkaeduista kyseisen palveluksen ajalta.

Siviilipalveluksen täydennyspalveluksen ajalta maksettava palkkaus ei ole yleinen käytäntö työmarkkinoilla, vaan poikkeuksellinen määräys muutamilla harvoilla työehtosopimusaloilla. Siviilipalveluksen täydennyspalveluksen ajalta maksettavista palkkaetuuksista ei ole sovittu kuin harvoissa työehtosopimuksissa. Tällaisia määräyksiä on yliopistojen yleisessä työehtosopimuksessa, joissakin Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n työehtosopimuksissa, teknologiateollisuuden työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa sekä Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry:n matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajan työntekijöiden työehtosopimuksessa. Kunnallisessa yleisessä virka- ja työehtosopimuksessa palkallisuudesta ei ole sovittu. Kunnat eivät siis maksa palkkaa täydennyspalvelun ajalta. Jos jossain kunnassa meneteltäisiin toisin, ei tämä ole kuntia sitovaan virka- ja työehtosopimukseen perustuva järjestely. Edellä mainitut sopimusalat edustavat vain vähäistä osaa (kattavuus noin 200.000 henkilöä) Suomen työmarkkinoista (noin 3,5 miljoonaa henkilöä) eikä näin ollen voida väittää, että niiden mukainen sopimuskäytäntö olisi yleinen työmarkkinoita koskeva käytäntö.

TODISTELU

Kantajan henkilötodistelu

1. A todistelutarkoituksessa

Vastaajan henkilötodistelu

1. Siviilipalvelusjohtaja B

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

A on määrätty 11.10.2017 tehdyllä siviilipalveluskeskuksen määräyksellä aloittamaan viiden vuorokauden täydennyspalvelus siviilipalveluskeskuksessa 23.10.2017 lukien. Uudenmaan TE-toimisto ei ole maksanut A:lle palkkaa täydennyspalveluksen ajalta.

Valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen 38 §:n mukaan virkamiehelle ja työntekijälle, joka osallistuu reservin kertausharjoituksiin, maanpuolustuskurssille tai pelastuslain (468/2003) 16 §:n 2 ja 3 momentin nojalla väestönsuojelukoulutukseen, maksetaan 7 §:n mukainen palkkaus vähennettynä maksetulla reserviläispalkalla tai sitä vastaavalla korvauksella.

Asiassa on kysymys siitä, onko mainittu 38 §:n määräys syrjinnän kieltävän pakottavan lainsäädännön vastainen siltä osin kuin määräyksessä tarkoitettua palkkausta ei makseta myös siviilipalveluslaissa tarkoitettua täydennyspalvelusta suorittaville ja onko A:lla siten ollut oikeus virkaehtosopimuksen 7 §:n mukaiseen palkkaukseen.

Oikeudelliset lähtökohdat

Suomen perustuslain 6 §:n 2 momentin mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan muun ohella vakaumuksen perusteella. Maanpuolustusvelvollisuutta koskevan 127 §:n 2 momentin mukaan oikeudesta saada vakaumuksen perusteella vapautus osallistumisesta sotilaalliseen maanpuolustukseen säädetään lailla. Uskonnon ja omantunnon vapaus turvataan perustuslain 11 §:ssä. Uskontoon ja vakaumukseen perustuvan syrjinnän kielto on olennainen osa perustuslain 6 §:n 2 momentin ja 11 §:n sisältämää sääntelyä (HE 309/1993 vp s. 55; ks. esim. PeVL 28/2004 vp s. 2–3).

Yhdenvertaisuuslain 8 §:n 1 momentin mukaan ketään ei saa syrjiä muun ohella vakaumuksen perusteella.

Lain 10 §:n mukaan syrjintä on välitöntä, jos jotakuta kohdellaan henkilöön liittyvän syyn perusteella epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta on kohdeltu, kohdellaan tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa. Lain 12 §:n 1 momentin mukaan erilainen kohtelu työsuhteessa ja julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa on oikeutettua, jos kohtelu perustuu työtehtävien laatua ja niiden suorittamista koskeviin todellisiin ja ratkaiseviin vaatimuksiin ja kohtelu on oikeasuhtaista oikeutettuun tavoitteeseen pääsemiseksi.

Lain 13 §:n mukaan syrjintä on välillistä, jos näennäisesti yhdenvertainen sääntö, peruste tai käytäntö saattaa jonkun muita epäedullisempaan asemaan henkilöön liittyvän syyn perusteella, paitsi jos säännöllä, perusteella tai käytännöllä on hyväksyttävä tavoite ja tavoitteen saavuttamiseksi käytetyt keinot ovat asianmukaisia ja tarpeellisia.

Yhdenvertaisuuslailla on osaltaan pantu täytäntöön yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista annettu neuvoston direktiivi 2000/78/EY (työsyrjintädirektiivi). Direktiivin 1 artiklan mukaan direktiivin tarkoituksena on luoda yleiset puitteet uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjumiselle työssä ja ammatissa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen toteuttamiseksi jäsenvaltioissa. Direktiiviä sovelletaan sen 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan kaikkiin henkilöihin sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, julkisyhteisöt mukaan lukien, kun kyseessä on muun ohella palkka.

Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklassa kielletään kaikenlainen syrjintä, joka perustuu muun ohella uskontoon tai vakaumukseen. Perusoikeuskirjan 10 artikla 2 kohdan mukaan oikeus kieltäytyä asepalveluksesta omantunnon syistä tunnustetaan tämän oikeuden käyttöä sääntelevien kansallisten lainsäädäntöjen mukaisesti.

Oikeus aseistakieltäytymiseen kuuluu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklassa suojatun ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden alaan (ks. esim. Bayatyan v. Armenia, 7.7.2011). Niin ikään se kuuluu myös kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 18 artiklassa suojatun ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden alaan (ks. esim. Yeo-Bum Yoon ja Myung-Jin Choi v. Korean tasavalta, valitukset 1321–1322/2004, 23.1.2007 ja Eu-Min Jung ym. v. Korean tasavalta, valitukset 1593–1603/2007, 23.3.2010).

Täydennyspalvelus ja reservin kertausharjoitus

Suomen perustuslain maanpuolustusvelvollisuutta koskevan 127 §:n mukaan jokainen Suomen kansalainen on velvollinen osallistumaan isänmaan puolustukseen tai avustamaan sitä sen mukaan kuin laissa säädetään. Oikeudesta saada vakaumuksen perusteella vapautus osallistumisesta sotilaalliseen maanpuolustukseen säädetään lailla.

Perustuslaissa tarkoitettu maanpuolustusvelvollisuus kattaa sotilaallisen maanpuolustuksen lisäksi myös muut isänmaan puolustamisen ja siinä avustamisen tavat. Asevelvollisuus puolustusvoimissa kuuluu säännöksen piiriin samoin kuin varusmiespalvelusta korvaava siviilipalvelus sekä velvollisuus osallistua maanpuolustustarkoituksessa järjestettävään muuhun koulutukseen. (PeVL 18/2007 vp s. 2.)

Täydennyspalvelus

Siviilipalveluslaissa säädetään lain 1 §:n mukaisesti maanpuolustusvelvollisuuteen perustuvasta siviilipalvelusvelvollisuudesta. Pykälän 2 momentin mukaan asevelvollinen, jonka vakaumukseen perustuvat syyt estävät häntä suorittamasta asevelvollisuuslaissa (1438/2007) säädettyä palvelusta, vapautetaan sen suorittamisesta ja määrätään suorittamaan siviilipalvelusta niin kuin siviilipalveluslaissa säädetään. Lain 3 §:n 1 momentin mukaan siviilipalvelukseen kuuluu peruskoulutusjakso, yhteiskunnalle hyödyllinen siviililuonteinen työpalvelu ja muun ohella täydennyspalvelus.

Lain 2 §:n 7 kohdan mukaan täydennyspalveluksella tarkoitetaan asevelvollisuuslain tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain mukaisen palveluksen jälkeen siviilipalvelukseen hyväksytyille annettavaa täydennyskoulutusta. Lain 58 §:n 1 momentin mukaan täydennyspalvelukseen on velvollinen osallistumaan siviilipalvelusvelvollinen, joka on suorittanut asevelvollisuuslain tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain mukaisen palveluksen ja jonka hakemus siviilipalvelukseen on hyväksytty mainitun palveluksen suorittamisen jälkeen. Lain 59 §:n 1 momentin mukaan siviilipalveluskeskus järjestää täydennyspalvelusta koulutuksena ja käytännön harjoitteluna. Siviilipalveluskeskus määrää täydennyspalveluksen ajankohdasta, täydennyspalveluspaikasta ja palveluksen kestosta.

Siviilipalveluslakia koskevan hallituksen esityksen mukaan lain tarkoituksena on asevelvollisen vakaumuksen huomioivan palvelusmuodon tarjoaminen ja uskonnon ja omantunnonvapauden huomioiminen maanpuolustusvelvollisuuden täyttämisessä Suomea sitovat kansainväliset ihmisoikeussopimukset huomioon ottavalla tavalla. Siviilipalvelukseen hakeutuneiden vakaumuksen laatua ja syvyyttä ei vuoden 1986 jälkeen ole tutkittu. Siviilipalvelushakemus hyväksytään normaaliaikana ilman vakaumuksentutkintaa. Vakaumuksen laatua ei myöskään tarvitse eritellä uskonnolliseksi tai eettiseksi. Riittävää on, että hakija on kirjallisessa siviilipalvelushakemuksessaan vakuuttanut lain mainitsemien vakaumuksellisten perusteiden olevan kohdallaan olemassa. (HE 140/2007 vp s. 20 ja 28.)

Täydennyspalvelusvelvollisuus koskee ainoastaan niitä siviilipalvelusvelvollisia, jotka on hyväksytty siviilipalvelukseen reservissä ollessaan, eli sen jälkeen kun he ovat jo suorittaneet varusmiespalveluksen tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain mukaisen palveluksen. Täydennyspalveluksen tarkoituksena on toimia asevelvollisuuslain mukaista kertausharjoitusta vastaavana palvelusmuotona ja korvata asevelvollisuuslaissa tarkoitettu kertausharjoitus. Täydennyspalvelukseen liittyvät etuudet ja velvoitteet ovat soveltuvilta osin vastaavat kuin asevelvollisuuslaissa on säädetty kertausharjoitusvelvollisuuden osalta. (HE s. 30 ja 61.)

Täydennyspalveluksen vähimmäiskestoa, sisältöä tai toteutustapaa ei säännellä lakitasolla tarkemmin, vaan siviilipalveluskeskuksella on harkintavalta palveluksen käytännön järjestelyjen suhteen. Täydennyspalvelus on yleensä tarkoituksenmukaisinta toteuttaa yhdessä jaksossa ja tavoitteena voidaan pitää kestoltaan noin 5–10 vuorokauden mittaisia täydennyspalvelusjaksoja. (HE s. 62.)

Työtuomioistuimessa todistajana kuultu siviilipalvelusjohtaja B on kertonut muun ohella, että täydennyspalvelus on jo pitkään ollut viiden päivän mittainen koulutus, jossa painottuvat yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta tukevat sisällöt sekä esimerkiksi ensiapu- ja alkusammutustaidot. Etuudet täydennyspalveluksen aikana vastaavat reservin kertausharjoitusta suorittavien etuuksia eli siviilipalvelusvelvolliset saavat ilmaisen majoituksen ja ruuan sekä päivärahan ja reserviläispalkkaa vastaavan etuuden, joka on noin 60 euroa päivässä (ks. myös siviilipalveluslain 7 luku).

Reservin kertausharjoitus

Asevelvollisuuslain 2 §:n 2 momentin mukaan asevelvollisuuden suorittamiseen kuuluu varusmiespalveluksen lisäksi muun ohella kertausharjoitus. Lain 48 §:n mukaan reservin kertausharjoituksilla pidetään yllä varusmiespalveluksen aikana saatuja sotilaallisia tietoja ja taitoja sekä koulutetaan vaativampiin tehtäviin, perehdytetään asevelvolliset sotilaallisessa maanpuolustuksessa tapahtuneen kehityksen mukanaan tuomiin muutoksiin, harjoitetaan joukkokokonaisuuksia niille suunnitelluissa kokoonpanoissa ja mahdollistetaan sotilaallisen valmiuden joustava kohottaminen. Lain 50 §:n mukaan reservissä oleva asevelvollinen on velvollinen osallistumaan kertausharjoitukseen. Harjoitusten yhteenlaskettu enimmäisaika on miehistöllä 80 päivää, miehistön erityistaitoa vaativiin ja miehistön vaativimpiin erityistehtäviin koulutetulla 150 päivää ja aliupseerilla, opistoupseerilla ja upseerilla 200 päivää.

Syrjintäväitteen arviointi

Kantaja on katsonut, että valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen 38 §:n 1 momentti on siviilipalveluslain mukaista täydennyspalvelusta suorittavia henkilöitä heidän vakaumuksensa perusteella syrjivä, koska määräyksen mukaan heille ei makseta sopimuksen 7 §:n mukaista palkkausta täydennyspalveluksen ajalta. Palkka määräyksestä ilmenevin vähennyksin maksetaan vain reservin kertausharjoituksiin, maanpuolustuskurssille tai pelastuslain (468/2003) 16 §:n 2 ja 3 momentin nojalla väestönsuojelukoulutukseen osallistuville.

Yhdenvertaisuuslain 28 §:n mukaan vireillepanijan on syrjintää tai vastatoimia koskevaa asiaa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa käsiteltäessä esitettävä selvitystä seikoista, joihin vaatimus perustuu. Jos asiaa käsiteltäessä esitettyjen selvitysten perusteella voidaan olettaa syrjinnän tai vastatoimien kieltoa rikotun, vastapuolen on kumotakseen oletuksen osoitettava, että kieltoa ei ole rikottu.

Syrjintäolettama

Vastaaja on katsonut ensinnäkin, että tapauksen olosuhteet eivät osoita, että kyseessä olisi A:n vakaumuksellisiin syihin pohjautuva palvelusmuodon valinta. Tältä osin työtuomioistuin toteaa seuraavaa. Siviilipalveluslain 1 §:n 2 momentin mukaan siviilipalvelusta suorittamaan määrätään asevelvollinen, jonka vakaumukseen perustuvat syyt estävät häntä suorittamasta asevelvollisuuslaissa säädettyä palvelusta. Normaalioloissa siviilipalvelushakemuksen hyväksymisen edellytyksenä on edellä selostetuin tavoin hakijan vakuutus siitä, että vakaumukseen perustuvat omantunnon syyt estävät häntä suorittamasta asevelvollisuuslaissa säädettyä palvelusta. Tämä hakemuksen hyväksymisen edellytys koskee yhtä lailla myös niitä, jotka ovat suorittaneet asevelvollisuuslain tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain mukaisen palveluksen ja jotka hakevat siviilipalvelukseen mainitun palveluksen suorittamisen jälkeen. Näin ollen virkaehtosopimusmääräyksestä johtuvan erilaisen kohtelun on katsottava perustuvan täydennyspalvelusta suorittavan henkilön ja siten tässä tapauksessa A:n vakaumukseen.

Vastaaja on edelleen katsonut, että siviilipalveluksen täydennyspalvelu ja reservin kertausharjoitus eivät ole esitettyä syrjintäväitettä tarkasteltaessa vertailukelpoisia, vaan oikea vertailukohta olisi varusmiespalvelus. Työtuomioistuin toteaa, että siviilipalveluslaki ei sisällä reservin kertausharjoituksia vastaavaa säännöstä kertauskoulutuksesta. Edellä selostetusti täydennyspalvelusvelvollisuus koskee ainoastaan niitä siviilipalvelusvelvollisia, jotka on hyväksytty siviilipalvelukseen reservissä ollessaan, eli sen jälkeen kun he ovat jo suorittaneet asevelvollisuuslain tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain mukaisen palveluksen.

Yhdenvertaisuuslain 10 §:n mukaan välitöntä syrjintää on muihin nähden epäsuotuisampi kohtelu vertailukelpoisessa tilanteessa. Pykälän perustelujen mukaan vaatimus tilanteiden vertailukelpoisuudesta viittaa siihen yleiseen periaatteeseen, että ihmisiä on samanlaisissa tapauksissa kohdeltava samalla tavalla. Jotta tilanteet olisivat säännöksessä tarkoitetussa mielessä vertailukelpoisia, tulee niiden olla rinnastettavissa toisiinsa oikeudellisesti merkityksellisten seikkojen osalta. (HE 19/2014 vp s. 70.)

Unionin tuomioistuin on todennut useassa ratkaisussaan, että tilanteiden vertailukelpoisuutta on tarkasteltava erityisesti erilaiseen kohteluun johtavan sääntelyn tavoitteeseen nähden (ks. esim. tuomio 18.11.2010, Kleist, C-356/09, EU:C:2010:703, 34 kohta). Vaatimuksena ei ole tilanteiden identtisyys vaan ainoastaan niiden vertailukelpoisuus, ja tällaista vertailukelpoisuutta ei ole tutkittava kokonaisuutena ja abstraktisti vaan tapauskohtaisesti ja konkreettisesti kyseessä olevan etuuden kannalta (ks. esim. tuomio 12.12.2013, Hay, C-267/12, EU:C:2013:823, 33 kohta).

Vastaaja on vedonnut siihen, että täydennyspalvelus ei ole jo siviilipalveluksessa saati asepalveluksessa hankittujen taitojen harjoittelua tai kertaamista, vaan kouluttautumista siviilipalvelusvelvolliseksi. Täydennyspalvelus myös suoritetaan vain kerran. Reservin kertausharjoitus on puolestaan koulutusta, jolla ylläpidetään asevelvollisuuden aikana saatua koulutusta ja taitoja, ja siihen voidaan määrätä useampia kertoja. Työtuomioistuin toteaa, että tässä mielessä täydennyspalveluksen ja reservin kertausharjoituksen sisällöt ja tavoitteet poikkeavatkin toisistaan. Täydennyspalvelus on siviilipalveluslain 2 §:n määritelmän mukaisesti täydennyskoulutusta, jota annetaan asepalveluksen jälkeen siviilipalvelukseen hyväksytyille. Tämä noin viiden päivän koulutus painottuu B:n kertomin tavoin yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta tukeviin sisältöihin. Reservin kertausharjoituksilla taas muun ohella pidetään yllä varusmiespalveluksen aikana saatuja sotilaallisia tietoja ja taitoja sekä koulutetaan vaativampiin tehtäviin. Kertausharjoitukset kestävät myös olennaisesti pidempään kuin täydennyspalvelus. Kuten edellä on todettu, tilanteiden vertailukelpoisuus ei kuitenkaan edellytä niiden identtisyyttä.

Tilanteiden vertailukelpoisuutta on edellä todetusti tarkasteltava erityisesti erilaiseen kohteluun johtavan sääntelyn tavoitteeseen nähden ja kyseessä olevan etuuden kannalta. Vastaaja on vedonnut siihen, että asevelvollisuuslain mukainen palvelus ja valtion aseellinen puolustaminen lukeutuvat Suomen valtion keskeisiin toimintoihin, ja on siksi luontevaa, että valtion palveluksessa olevat virkamiehet ja työntekijät osallistuvat reservin kertausharjoituksiin. Tämän vuoksi on sopijaosapuolten välillä sovittu myös yleisen virka- ja työehtosopimuksen 38 §:n mukaisista palkkaeduista kyseisen palveluksen ajalta. Työtuomioistuin toteaa, että määräyksessä on sovittu palkan maksamisesta ei vain reservin kertausharjoituksiin vaan myös maanpuolustuskurssille tai pelastuslain (468/2003) 16 §:n 2 ja 3 momentin nojalla väestönsuojelukoulutukseen osallistuville. Määräys ei siten tosiasiallisesti vastaa pyrkimykseen saavuttaa esitetty tavoite johdonmukaisella ja järjestelmällisellä tavalla. On myös vaikea nähdä, mistä syystä siviilipalveluslain mukaiseen täydennyspalvelukseen osallistuvan tilanne ei olisi palkkauksen suhteen rinnastettavissa muihin määräyksessä mainittuihin tilanteisiin. Vertailukelpoisuutta puoltaa erityisesti se seikka, että täydennyspalvelus ja reservin kertausharjoitus on siviilipalveluslaissa ja sen esitöissä edellä selostetusti rinnastettu toisiinsa. Kuten hallituksen esityksessä on todettu, täydennyspalveluksen tarkoituksena on toimia asevelvollisuuslain mukaista kertausharjoitusta vastaavana palvelusmuotona ja korvata asevelvollisuuslaissa tarkoitettu kertausharjoitus. Täydennyspalvelukseen liittyvät etuudet ja velvoitteet ovat myös soveltuvilta osin vastaavat kuin asevelvollisuuslaissa on säädetty kertausharjoitusvelvollisuuden osalta. Huomioon on otettava myös se, että asepalveluksen suorittaneiden oikeus hakea kertausharjoituksen sijaan siviilipalveluslain mukaiseen täydennyskoulutukseen liittyy perus- ja ihmisoikeutena turvattuun ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen.

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen on katsottava, että siviilipalveluslain mukaiseen täydennyskoulutukseen ja reservin kertausharjoitukseen osallistuvia voidaan riidanalaisessa määräyksessä tarkoitetun palkkauksen kannalta pitää vertailukelpoisessa tilanteessa olevina.

Johtopäätöksenään työtuomioistuin katsoo, että asiassa esille tulleiden seikkojen valossa on syntynyt perustellusti olettama siitä, että riidanalainen määräys on vakaumuksen perusteella välittömästi syrjivä.

Syrjintäolettaman kumoaminen

Välittömän syrjintäolettaman synnyttyä vastaajan on osoitettava, että syrjinnän kieltoa ei ole rikottu, vaan erilainen kohtelu perustuu työtehtävien laatua ja niiden suorittamista koskeviin todellisiin ja ratkaiseviin vaatimuksiin ja kohtelu on oikeasuhtaista oikeutettuun tavoitteeseen pääsemiseksi.

Vastaaja on edellä jo selostetuin tavoin vedonnut siihen, että asevelvollisuuslain mukainen palvelus ja valtion aseellinen puolustaminen lukeutuvat Suomen valtion keskeisiin toimintoihin, jolloin kertausharjoituksiin osallistumisen tukemiseksi sopijaosapuolet ovat voineet sopia palkkaeduista kyseisen palveluksen ajalta. Työtuomioistuimen edellä lausumin syin ei voida katsoa, että täydennyspalvelukseen osallistuvan erilainen kohtelu perustuisi työtehtävien laatua ja niiden suorittamista koskeviin todellisiin ja ratkaiseviin vaatimuksiin ja että kohtelu olisi oikeasuhtaista oikeutettuun tavoitteeseen pääsemiseksi. Erityisesti on otettava huomioon se, että erottelun tavoitteen tulee olla hyväksyttävä perusoikeusjärjestelmän ja Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden ja yleisemminkin Suomen oikeusjärjestyksen kannalta (HE 19/2014 vp s. 71). Riidanalaisessa määräyksessä siviilipalvelusvelvollisia kohdellaan epäsuotuisammin kuin asevelvollisia sen vuoksi, että he käyttävät perus- ja ihmisoikeuteen kytkeytyvää ja perustuslain nimenomaiseen säännökseen perustuvalla lailla säädettyä oikeuttaan saada vakaumuksensa perusteella vapautus osallistumisesta sotilaalliseen maanpuolustukseen. Menettelylle ei voida katsoa olevan perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttäviä perusteita, minkä vuoksi se on vastoin yhdenvertaisuuslain 8 ja 10 §:ssä säädettyä välittömän syrjinnän kieltoa ja perustuslain 6 §:n 2 momentissa säädettyä syrjinnän kieltoa.

Johtopäätös

Edellä lausutun perusteella työtuomioistuin katsoo, että valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen 38 § on syrjinnän kiellon vastainen siltä osin kuin määräyksessä tarkoitettua palkkausta ei määräyksen mukaan makseta siviilipalveluslain mukaiseen täydennyskoulutukseen osallistuville virkamiehille ja työntekijöille. A:lla on siten ollut oikeus siviilipalveluslain mukaisen täydennyspalveluksen ajalta 23.–27.10.2017 valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen 7 §:n mukaiseen palkkaukseen vähennettynä maksetulla täydennyspalveluspalkalla. Kanne on näin ollen hyväksyttävä.

Oikeudenkäyntikulut

Valtiovarainministeriö on asian hävitessään oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Ammattiliitto Pro ry:n oikeudenkäyntikulut.

Kantaja on ilmoittanut oikeudenkäyntikulujensa määräksi 3.740 euroa. Vastaajan asiamies on paljoksunut kantajan oikeudenkäyntikuluja 2.500 euroa ylittäviltä osin.

Asian laatu ja laajuus sekä työtuomioistuimessa yleisesti hyväksyttyjen oikeudenkäyntikulujen taso huomioon ottaen kantajan ilmoittamaa oikeudenkäyntikulujen määrää on pidettävä kohtuullisena. Vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut vaaditun mukaisesti.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että A:lla on ollut oikeus siviilipalveluslain mukaisen täydennyspalveluksen ajalta 23.–27.10.2017 valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen 7 §:n mukaiseen palkkaukseen vähennettynä maksetulla täydennyspalveluspalkalla.

Valtiovarainministeriö velvoitetaan korvaamaan Ammattiliitto Pro ry:n oikeudenkäyntikulut 3.740 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antamispäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Anttila puheenjohtajana sekä Kiiski, Aarto, Tossavainen, Lehto ja Mustonen jäseninä. Valmistelija on ollut Korhonen.

Tuomio on yksimielinen.