TT 2021:30

Lausuntoasiassa oli kysymys tilapäisten teatterimuusikkojen työehtosopimuksen soveltamisalamääräyksen tulkinnasta ja muun ohella siitä, tuliko tätä yleissitovaa työehtosopimusta soveltaa ammattimaisen muusikon työsuhteeseen myös harrastajateattereissa.

Työnantajaliiton jäseneksi voi liittyä sellainen teatteritoimintaa harjoittava oikeuskelpoinen yhteisö, joka saa säännöllistä valtion tukea tai muuta siihen verrattavaa vakinaista avustusta. Liiton jäseneksi voi siten liittyä vain ammattiteatteri, eikä työehtosopimus olisi voinut tulla sovellettavaksi harrastajateatterin palveluksessa työskentelevän ammattimaisen muusikon työsuhteeseen normaalisitovuuden perusteella. Työehtosopimuksen soveltuminen kyseisen henkilön työsuhteeseen yleissitovuuden perusteella jäi lausuntoa pyytäneen käräjäoikeuden ratkaistavaksi työsopimuslain tulkintaa koskevana kysymyksenä. Käräjäoikeuden arvioitavaksi siten jäi, oliko työnantaja tosiasiassa teettänyt muusikolla työehtosopimuksessa tarkoitettua työtä ja oliko tällä seikalla tässä tapauksessa merkitystä työsopimuslain yleissitovuussäännöksen soveltamisen kannalta. (Ks. myös KKO 2016:18 ja TT 2017:141.)

Lisäksi työtuomioistuin katsoi osallisliittojen yhteisen kannan mukaisesti, että yksittäisen produktion ammattimaisuudella ei ollut merkitystä tilapäisten teatterimuusikkojen työehtosopimuksen sovellettavuuden kannalta.

KUULTAVAT

Suomen Muusikkojen Liitto ry

Suomen Teatterit - Finlands Teatrer ry

ASIA

Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden lausuntopyyntö palkkasaatavia koskevassa riita-asiassa L 19/29292

ASIAN KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 31.8.2020

Pääkäsittely 8.2.2021

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYS

Tilapäisten muusikkojen työehtosopimuksessa (1.2.2018–31.3.2020) on muun ohessa seuraava määräys:

1 § Sopimuksen ulottuvuus

Tällä työehtosopimuksella määrätään Suomen Teatterit ry:n jäsenteattereissa työskentelevien ammattimaisten muusikkojen, teatterilaulajien ja kapellimestarien, joista jäljempänä käytetään nimitystä muusikko, työ- ja palkkausehdot.

Pöytäkirjamerkintä:

Ammattimaisella muusikolla tarkoitetaan työntekijää, jolla on ammattitaito muusikon tehtäviin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa on käsiteltävänä palkkasaatavia koskeva riita-asia, jossa kantajana on A ja vastaajana X rf. Vastaaja ei ole minkään työnantajajärjestön jäsen.

Kantajan työsuhde vastaajaan on ollut vuosina 2018 ja 2019 määräaikainen siten, että työsuhde on koskenut vastaajan Raaseporin Kesäteatterin kahta produktiota. Kantaja on kirjallisilla työsopimuksilla palkattu muusikoksi (kitaristiksi) Raaseporin Kesäteatterin orkestereihin. Kantajalle maksettu palkka on perustunut osapuolten kirjallisesti solmittuihin työsopimuksiin. Kantaja on katsonut, että hänen työsuhteensa ehtoina olisi tullut noudattaa työsopimuslain perusteella Suomen Teatterit – Finlands Teatrar ry:n ja Suomen Muusikkojen Liitto ry:n välillä solmittua tilapäisten muusikkojen voimassa olevaa yleissitovaa työehtosopimusta, koska sopimuksen yleissitovuuden nojalla sen määräyksiä on tullut soveltaa myös niiden työnantajien, jotka eivät ole työsopimuksen työnantajaliittona solmineen Suomen Teatterit ry:n jäseniä. Tämän takia kantaja on käräjäoikeudessa nostamalla kanteellaan vaatinut, että hänelle tulisi maksaa palkkasaatavia ja eräitä muita eriä viivästyskorkoineen.

Vastaaja on katsonut, että tilapäisten muusikkojen työehtosopimusta ei tule soveltaa vastaajan ja kantajan välisissä työsuhteissa, koska sopimus ei sovellu vastaajan työsuhteisiin eikä vastaajan tuottamiin kesäteatteriesityksiin. Vastaajan näkemyksen mukaan tilapäisten muusikkojen työehtosopimus koskee yleissitovuudestaan huolimatta ainoastaan ammattiteattereita eikä harrastajateattereita, mihin edellä mainittuun ryhmään vastaaja kuuluu. Lisäksi vastaajan mukaan tilapäisten muusikkojen työehtosopimusta ei myöskään tule soveltaa harrastajateattereiden ei-ammattimaisiin tuotantoihin, joita Raaseporin Kesäteatterin tuotannot ovat. Vastaaja on edelleen todennut, ettei palkanmaksusta ole sovittu tilapäisten muusikkojen työehtosopimuksen mukaisesti esitysperusteisesti, vaan osapuolten välillä on sovittu kiinteästä palkasta, jota ei ole sidottu harjoitusten tai esitysten määrään. Vastaajan näkemyksen mukaan tilapäisten muusikkojen työehtosopimus ei siten tule myöskään tämän johdosta sovellettavaksi.

Kantaja on katsonut, että vastaaja on ammattimainen teatteri ja sen produktiot ovat ammattimaisia. Kantajan mukaan vakinaisten muusikkojen työehtosopimuksessa mainittu "ammattiteatteri" merkitsee teatteria, jossa on palkattuja työntekijöitä, kuten vastaajalla. Kantaja on toisaalta katsonut, ettei vastaajan asemalla ammattiteatterina ole ratkaisevaa merkitystä, vaan merkitystä on sillä, että tilapäisten muusikkojen työehtosopimuksen soveltamismääräysten mukaan sitä tulee soveltaa "ammattimaisiin muusikkoihin", jollainen kantaja riidattomasti on. Osapuolet ovat olleet yksimielisiä siitä, että vakinaisten muusikkojen työehtosopimus ei tule sovellettavaksi tässä asiassa.

KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus on pyytänyt oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 39 §:n nojalla työtuomioistuimen lausuntoa seuraavista kysymyksistä:

1) Työtuomioistuin on 30.12.2003 antamalla ratkaisullaan (TT 2003:104) vahvistanut, että tilapäisten muusikkojen työehtosopimus on alallaan yleissitova.

a) Koskeeko yleissitovuus kaikkia teattereita riippumatta siitä, onko teatterin katsottava olevan ammatti- tai harrastajateatteri?

b) Koskeeko yleissitovuus kaikkia teattereiden produktioita riippumatta siitä, onko produktio ammattimainen vai ei?

2) Mikäli yleissitovuuden katsotaan koskevan ainoastaan ammattiteattereita,

a) miten tulee arvioida ammattiteatterin määritelmää tilapäisten muusikkojen työehtosopimuksen mukaisesti?

b) onko X rf tilapäisten muusikkojen työehtosopimuksessa tarkoitetulla tavalla ammattiteatteri?

3) Mikäli yleissitovuuden katsotaan koskevan ainoastaan teattereiden ammattimaisia produktioita,

a) miten tulee arvioida ammattimaisen produktion määritelmää muusikkojen työehtosopimuksen mukaisesti?

b) ovatko X rf:n Raaseporin Kesäteatterin produktiot vuosina 2018 ja 2019 olleet tilapäisten muusikkojen työehtosopimuksessa tarkoitetulla tavalla ammattimaisia?

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 39 §:n nojalla varannut Suomen Muusikkojen Liitto ry:lle ja Suomen Teatterit - Finlands Teatrer ry:lle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

SUOMEN MUUSIKKOJEN LIITTO RY:N LAUSUNTO

Yleistä

Tilapäisten muusikkojen työehtosopimukseen ei sisälly mitään työnantajan toiminnan luonteeseen tai laatuun liittyviä rajoituksia lukuun ottamatta 1 §:n soveltamisalamääräyksen mainintaa Suomen Teatterit ry:n jäsenteattereista. Tällä jäsenyysehdolla ei kuitenkaan ole tässä yhteydessä merkitystä, sillä sopimus on yleissitovaksi vahvistettu ja juttua ajetaan siihen perustuen.

Muusikkojen liitolla on myös vakinaisten muusikkojen teatterityöehtosopimus, jonka soveltamisalamääräys kuuluu seuraavasti:

1 § Sopimuksen soveltamisala

Tämän työehtosopimuksen piiriin kuuluvat jäljempänä mainituin rajoituksin ammattiteattereiden palveluksessa olevat kuukausipalkkaiset muusikot.

Pöytäkirjamerkintä

Sopimus ei koske täyskunnallisia teattereita.

Edellä olevat työehtosopimusmääräykset osoittavat selvästi sen, että sopimustoiminnassa on tarkoitettu ja otettu nimenomaan kantaa työnantajan toiminnan laatuun vain vakinaisten teatterimuusikkojen osalta. Vastaavasti tilapäisten teatterimuusikkojen työehtosopimuksen sanamuodon mukaan mahdollisimman selkeän ja yksiselitteisen merkityssisällön mukaan soveltamisalan kannalta ratkaisevaa on vain kysymyksessä olevan muusikon ammattimaisuus.

Muusikkojen liiton kannanotot

1 a) Kysymykseen vastaaminen kuuluu Muusikkojen liiton käsityksen mukaan yleisen tuomioistuimen toimivaltaan, eikä vastausta tähän kysymykseen voida antaa puheena olevaa työehtosopimusta tulkitsemalla. Tilapäisten teatterimuusikkojen työehtosopimuksessa ei ole - sen tultua vahvistetuksi yleissitovaksi - sellaisia rajoituksia, jotka rajaisivat yleissitovuuden soveltamisalaa erityisesti tämän sopimuksen kohdalla siitä, millainen se yleisesti työsopimuslain perusteella on. Yleisesti voidaan todeta, että Muusikkojen liiton käsityksen mukaan yleissitovuuden oikeusvaikutukset ulottuvat työsopimuslain soveltamisalalla tavanomaisen harrastustoiminnan ulkopuolella kaikkiin tilanteisiin, joissa ylipäätään on osoitettavissa työsopimuksen ja työsuhteen osapuolena oleva työnantaja. Oikeuskäytännössä ei väitetyllä teatterin toiminnan harrastusluonteella ole ollut merkitystä yleissitovuusarvioissa, ainoastaan muusikon ammattimaisuuden arvioinnilla. Tämä käy ilmi esimerkiksi Helsingin hovioikeuden tuomiosta asiassa S 11/460.

1 b) Muusikkojen liiton käsityksen mukaan puheena olevan työehtosopimuksen yleissitovuus koskee työsopimuslain soveltamisalalla kaikkea työsuhteessa tehtyä ammattimuusikon työtä.

2 a) Muusikkojen liiton käsityksen mukaan puheena olevaan työehtosopimukseen ei sisälly määräyksiä ammattiteattereista, eikä työtuomioistuimella siten ole edellytyksiä arvioida sitä, mikä voisi olla tässä sopimuksessa sovellettava ammattiteatterin määritelmä. Työsopimuslain perusteella ei myöskään ole mahdollista tehdä voimassa olevaan lakiin perustuvia rajauksia yleissitovuuden soveltamisalaan pelkästään sillä perusteella, että joku teatteri on ammattiteatteri tai ei ole. Ratkaisevaa yleissitovuuden soveltamisarviossa on työsuhde ja tämän nimenomaisen työehtosopimuksen kohdalla työntekijän/muusikon ammattimaisuus.

2 b) Muusikkojen liiton käsityksen mukaan puheena olevassa työehtosopimuksessa ei ole määräyksiä ammattiteattereista soveltamisalakriteerinä. Näin ollen ei voida asettaa kysymystä siten, että onko joku teatteri ylipäätään tässä työehtosopimuksessa tarkoitettu ammattiteatteri. Kuten edellä on yleisesti todettu, esitetty kysymys on aiheellinen ja perusteltu vakinaisten muusikoiden teatterityöehtosopimuksen kohdalla, koska siellä on nimenomaan tällainen soveltamisalakriteeri.

Samanlaista soveltamisalakriteeriä ei ole myöskään muutenkaan tarkoitettu tai hyväksytty, minkä osoittaa edellä mainittu Helsingin hovioikeuden tuomio.

Yleisesti voidaan todeta nyt puheena olevan työehtosopimuksen ulkopuolella, että Muusikkojen liiton käsityksen mukaan teatterialalla pidetään teatterin ammattimaisuuden kriteerinä yleisesti sitä, että teattereissa on työsuhteeseen palkattua työvoimaa. Tässä yhteydessä ei ole mahdollista arvioida tätä asiaa muuten kuin toteamalla, että kantaja on käsityksemme mukaan palkattu työsopimuksella muusikon työhön vastaajan ylläpitämään kesäteatteriin. Yleisesti voidaan todeta myös se, että teatterialalla ehkä muuten käytettyä teatterin tai sen yksittäisen produktion ammattimaisuuden määritelmää voidaan arvioida vakituisten muusikkojen teatterityöehtosopimuksen kohdalla, mutta tällaisen määritelmän sisällyttäminen tulkinnallisesti tilapäisten työehtosopimukseen olisi sopimuksen sanamuodon ja tarkoituksen vastaista sopimuksen sisällön materiaalista muuttamista. Kuten edellä on todettu, Muusikkojen liitto on omissa oikeudenkäynneissään torjunut tällaisen tulkinnan.

3 a) Muusikkojen liiton käsityksen mukaan ammattimaisuus ei ole puheena olevan työehtosopimuksen soveltamisalakriteerinä sen enempää teatterin yleisen statuksen kuin myöskään sen yksittäisten produktioiden kohdalla. Ainoa työehtosopimuksesta tuleva relevantti kriteeri on muusikon ammattimaisuus työsopimuslain yleisten soveltamiskriteerien ohella. Näin ollen asetettua kysymystä ei voida ratkaista puheena olevaa työehtosopimusta tulkitsemalla. Se, ovatko jonkun teatterin yksittäiset produktiot yleissitovuuden piirissä vai eivät, ratkeaa siis muusikon ammattimaisuuden ja työsopimuslain yleisten soveltamisalamääräysten mukaan.

3 b) Muusikkojen liiton käsityksen mukaan tähänkään kysymykseen ei voida ottaa kantaa, koska työehtosopimuksessa ei oteta kantaa yksittäisten produktioiden ammattimaisuuteen. Liiton käsityksen mukaan työehtosopimuksen selvän sanamuodon vastaista olisi todeta, että sopimuksessa olisi jollakin perusteella tarkoitettu sopia siitä, että teatterin tai sen yksittäisen produktion ammattimaisuudella tai ei-ammattimaisuudella olisi jotain merkitystä työehtosopimuksen soveltamisessa.

Lopuksi

Muusikkojen liiton käsityksen mukaan puheena olevaa työehtosopimusta tai sen soveltamiskäytäntöä tulkitsemalla ei voida päätyä oikeutetusti muuhun lopputulokseen kuin siihen, ettei sopimukseen sisälly soveltamisalakriteeriä teattereiden tai sen produktion ammattimaisuudesta. Tässä suhteessa työehtosopimus poikkeaa siitä, mistä vakinaisten muusikkojen teatterityöehtosopimuksessa on sovittu ja ehkä muuten teatterialalla yleisesti pidetään kulloistenkin sopimusten soveltamisalakriteerinä. Yksittäisen produktion ammattimaisuus ei kuitenkaan minkään edellä mainitun kohdalla ole työehtoja määrittävä tekijä. Näillä muilla sopimuksilla ja niissä ehkä sovellettavissa olevilla rajauksilla muun muassa yleissitovuuden arvioinnissa ei tässä tapauksessa ole kuitenkaan merkitystä. Soveltamisalan määrittelyn kannalta merkitystä ei ole myöskään sillä, mitä palkanmaksun ajankohdasta tai palkan määräytymisperusteesta on sovittu työntekijän ja työnantajan välillä.

SUOMEN TEATTERIT - FINLANDS TEATRER RY:N LAUSUNTO

1 a) Työehtosopimus on yleissitova ammattiteattereissa. Teatterialalla on kolme yleissitovaa työehtosopimusta: näyttelijöiden teatterityöehtosopimus, teatterialan työehtosopimus ja tilapäisten muusikkojen työehtosopimus. Työehtosopimusten piiriin kuuluvat kaikki tyypilliseen teatterituotantoon palkattavat työntekijät. Näyttelijöiden ja teatterialan työehtosopimuksen soveltamisala on rajattu ammattiteattereiden työntekijöihin.

Tilapäisten muusikkojen työehtosopimuksen soveltamisala on sanamuotonsa perusteella muista alan työehtosopimuksista poiketen rajattu Suomen Teatterit ry:n jäsenteattereihin. Kun työehtosopimus on työtuomioistuimessa katsottu yleissitovaksi, täytyy arvioida, miten Suomen Teatterit ry:n jäsenteattereita täytyisi tulkita laajentavasti. Kaikissa muissa alan työehtosopimuksissa, mukaan lukien ei-yleissitovassa vakinaisten muusikkojen teatterityöehtosopimuksessa, soveltamisala on rajattu ammattiteattereihin. Soveltamiskäytännössä raja on myös vedetty ammattiteattereihin. Tiedossa ei ole yhtäkään harrastajateatteria, missä sovellettaisiin alan työehtosopimuksia.

Suomen Teatterit ry:n tarkoituksena on olla yhdyssiteenä suomalaisten ammattiteattereiden kesken niiden taiteellisen tason kohottamiseksi, yhteiskunnallisen arvostuksen lisäämiseksi, taloudellisen aseman vahvistamiseksi ja keskinäisen yhteistyön kehittämiseksi. Yhdistyksen hallitus voi hyväksyä hakemuksesta liiton jäseneksi sellaisen teatteritoimintaa harjoittavan oikeuskelpoisen yhteisön, joka saa säännöllistä valtion tukea tai muuta siihen verrattavaa vakinaista avustusta. Suomen teatterit ry:n jäseneksi voi siis päästä ainoastaan ammattiteatteri.

Työehtosopimukset on laadittu nimenomaan ammattiteattereita varten.

Teatterialan työehtosopimusten soveltamisalaa on tulkittu täysin vakiintuneesti yhtäläisin perustein. On katsottu, että joko kaikki alan työehtosopimukset sitovat teatteria tai mikään alan työehtosopimus ei sido. Sellaista ei-toivottavaa tilannetta ei ole katsottu tarkoituksenmukaiseksi, että joku alan työehtosopimuksista sitoisi osaa teatterin työntekijöistä, mutta osa työntekijöistä jäisi sitovuuden ulkopuolelle.

Harrastajateattereita työehtosopimukset eivät sido. Koska työehtosopimukset eivät sido harrastajateattereita, on alalle laadittu joitain suosituksia koskien harrastajateattereihin palkattavia työntekijöitä. Esimerkiksi Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto, Teme ry, on laatinut palkkasuosituksen ohjaustariffiksi harrastajateatterikentällä. Tällaisia suosituksia ei tietenkään laadittaisi, mikäli yleissitovan työehtosopimuksen katsottaisiin sitovan harrastajateattereitakin.

Tulkinta, jonka mukaan työehtosopimus tulisi sitovaksi harrastajateattereissa pelkästään muusikon ammattitaidon perusteella, johtaisi täysin kestämättömään tilanteeseen. Esimerkiksi oppilaitoksen kevätesitykseen osallistuva muusikko voisi aina vaatia työehtosopimuksen mukaista minimipalkkaa muiden esiintyjien ollessa mukana jopa palkkiotta. Se ei ole työehtosopimuksen tarkoitus.

Tilapäisten teatterimuusikkojen työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamispäätöksessä työehtosopimusten vahvistamislautakunta katsoi osapuolten lausumien mukaisesti, että Suomen Kansallisooppera on tilapäisiä teatterimuusikoita koskevan työehtosopimuksen soveltamismääräyksessä tarkoitettu ammattiteatteri. Päätöksessä otettiin siis kantaa soveltamisalamääräyksen tulkintaan ja katsottiin, että sopimus koskee ammattiteattereita. Vahvistamislautakunnan päätöstä käsiteltäessä myös työtuomioistuimen ratkaisu aisassa pohjautui vain ammattiteattereita koskeviin arvioihin ja tilastoihin. Harrastajateattereita ei asiaa ratkaistaessa huomioitu, niiden ei ole katsottu kuuluvan työehtosopimuksen soveltamisalaan.

Kun työehtosopimusten soveltamisalapykälien on katsottu rajaavan harrastajateatterit niiden soveltamisen ulkopuolelle, on tarpeen käsitellä ammattiteatterin ja harrastajateatterin käsitteitä. Harrastajateatterin näyttelijät, tekniikka ja muu henkilökunta ovat hyvin vaihtelevin perustein tehtävissään. Usein varsinkin ohjaajat palkataan työsuhteeseen, mutta muut näytelmiin työpanoksensa antavat ovat yleensä mukana korvauksetta. Harrastajateattereissa on tavanomaista, ettei esimerkiksi näyttelijöille makseta mitään palkkaa eikä edes matkakustannuksia korvata.

Vakiintuneesti katsotaan, että myös ammattijohtoinen harrastajateatteri on palkatusta johdosta huolimatta harrastajateatteri, eikä siten alan työehtosopimusten piirissä. Ammattijohtoisia harrastajateattereita on satoja. Harrastajateatteri on Suomessa vakiintunutta ja järjestäytynyttä, esimerkiksi Suomen Harrastajateatteriliitto on vuonna 1948 perustettu kulttuurijärjestö. Harrastajateatteriliitossa on noin 500 harrastajateatteria ja viisi jäsenjärjestöä, joiden kautta jäseninä on noin 300 teatteriryhmää. Tunnetuimpia harrastajateattereita ovat esimerkiksi Ylioppilasteatteri, Kellariteatteri ja Ilves-Teatteri. Harrastajakesäteattereita voidaan luokitella monin tavoin. Teatteri voi olla paitsi paikallisesti vakiintunut myös valtakunnallisessa mittakaavassa merkittävä harrastajakesäteatteri. Valtakunnallisessa mittakaavassa suuren harrastajakesäteatterin hallintorakenne ja työtavat ovat hyvin ammattimaiset. Työtehtävien organisointi on selkeää ja toimivaa. Heillä on tuottaja, joskaan ei välttämättä palkattu eikä ammattilainen. Näyttelijöiden ollessa harrastajia on kuitenkin kyse harrastajakesäteatterista, vaikka tuotannollisella puolella olisikin palkkaa saavia henkilöitä.

Suomen Teatterit ry:n käsityksen mukaan X rf ei ole teatterialan työehtosopimuksissa tarkoitettu ammattiteatteri. Tyypillisesti nimenomaan harrastajateatteritoiminta on valtakunnanlaajuisesti nuorisoseuroissa runsasta ja värikästä. Sadoissa nuorisoseurojen teatteriryhmissä ympäri Suomea harrastetaan teatteria näyttämöillä ja näyttämöiden reunoilla. Nuorisoseuran ylläpitämän kesäteatterin pitää siis olla kokonaisuudessaan ammattimaista, jotta toiminta tulisi yleissitovuuden piiriin.

Yllä olevan mukaisesti harrastajateatterilla voi olla myös palkattuja ammattilaisia työsuhteessa. Ammattilaisillekaan ei kuitenkaan makseta harrastajakesäteattereissa työehtosopimusten mukaisia palkkoja, koska ne eivät ole yleissitovuuden piirissä.

Tilapäisten muusikkojen työehtosopimuksen soveltamisalamääräyksen perusteella sopimusta sovelletaan Suomen Teatterit ry:n jäsenteattereissa työskenteleviin. Käräjäoikeudessa vireillä olevassa asiassa työnantajana ei ole ollut teatteri ylipäätään vaan nuorisojärjestö.

1 b) Yleissitovuus koskee ammattiteattereita. Yleissitovuuden piirissä ovat ammattiteatterin työntekijät. Yksittäisen produktion ammattimaisuudella ei ole välitöntä merkitystä. Ammattiteatteri voi tehdä ei-ammattimaisia produktioita, joissa työskenteleviin työntekijöihin sovelletaan työehtosopimusta. Harrastajateatteria eivät sen sijaan sido teatterialan työehtosopimukset, vaikka se tekisi ammattimaisen produktion. Useiden ammattimaisten produktioiden tuottamisella harrastajateatteri muuttuisi ammattiteatteriksi, mikä edellyttäisi sitä, että kaikki produktion työntekijät saisivat palkkaa.

Käytännössä palkanmaksun edellytys on teatteritoimintaan saatu toiminta-avustus. Pelkillä lipputuloilla koko henkilöstölle työehtosopimusten mukaisten palkkojen maksaminen ei yleensä ole taloudellisesti mahdollista.

2 a) Tilapäisten muusikkojen työehtosopimuksen mukaan sitä sovelletaan Suomen Teatterit ry:n jäsenteattereihin. Kun työehtosopimus on yleissitova, niin lausunnon antaja tulkitsee sanamuodon tarkoittavan ammattiteatteria.

Ammattiteatteria ei ole teatterialan työehtosopimuksissa määritelty. Ammattiteatterin kriteereinä on pidetty muun muassa säännöllistä, ympärivuotista toimintaa, pysyvää henkilökuntaa, työehtosopimusten mukaista palkkatasoa, joko pysyvää tai harkinnanvaraista julkista tukea. Vastaavasti teatteriryhmän kriteereinä on pidetty vuosittaista toimintaa, osa- ja määräaikaista palkattua henkilökuntaa, osa työstä henkilökohtaista apurahatyöskentelyä tai alipalkattua/palkatonta työtä, harkinnanvaraista tai produktiokohtaista julkista tukea ja muuta rahoitusta.

Kesäteatteritoiminnasta valtaosa, Teatterialan tiedotuskeskuksen tilastojen mukaan noin 90 prosenttia, on harrastajateatteria. Edellä esitetyn mukaisesti nuorisoseurojen teatteriharrastus on laajaa, se on lähtökohtaisesti nimenomaan harrastajateatteria.

Ammattimaisesta kesäteatterista valtaosa on vakiintuneiden, ympärivuotisten ammattiteattereiden toimintaa. Myös pelkkä kesäteatteri voidaan kuitenkin tulkita ammattimaiseksi, esimerkiksi Pyynikin kesäteatteri on tällainen. Ammattimaiset kesäteatterit ovat poikkeuksetta itsenäisiä oikeushenkilöitä, joissa on pelkkään teatteritoimintaan ympärivuotisesti palkattua henkilöstöä. Palkatulle henkilöstölle maksetaan silloin työehtosopimusten mukaista palkkaa eikä toiminta perustu palkattomaan tai nimellisesti palkattuun vapaaehtoistyöhön. Säännönmukaisesti tällaiset toimijat saavat esitystoimintaansa julkista tukea.

Tilapäisten muusikkojen työehtosopimuksen ulottuvuutta koskevassa kohdassa rajataan soveltamisalaa ammattimaisiin muusikkoihin. Kyseessä on nimenomaan rajaus eikä laajennus. Määräyksellä ei tarkoiteta sitä, että ammattimainen muusikko voisi vaatia työehtosopimuksen mukaista palkkaa harrastajateatterista. Harrastajateatterissa muusikko esiintyy palkatta niin kuin muutkin esiintyjät tai sovitulla palkalla tai palkkiolla. Työehtosopimuksen määräys siitä, ettei ammattimaista muusikkoa voisi ottaa harrastajaproduktioon työehtosopimusta pienemmällä palkalla, ei ole kyseisen määräyksen tarkoitus.

2 b) X rf ei ole tilapäisten muusikkojen työehtosopimuksessa tarkoitettu ammattiteatteri.

Kotisivujensa mukaan ”Raaseporin Kesäteatterin kiistattomimpia tavaramerkkejä ovat esitysten musiikin korkea taso, sekä amatöörinäyttelijöiden esiintymisen ilo yhdistettynä ammattimaiseen teatterin tuottamiseen. Suurin osa näyttelijöistä on teatterin harrastajia, mutta tosinaan mukaan kutsutaan muutama ammattilainenkin. Raaseporin Kesäteatteria on alusta asti pyörittänyt Y ry tukenaan jäsenyhdistysten laaja vapaaehtoisten toimijoiden kaarti.”

Raaseporin kesäteatteri on tyypillinen harrastajakesäteatteri. Sen toimintaa pyörittää nuorisojärjestö, esiintyjille ei makseta työehtosopimusten mukaisia palkkoja ja sen toiminta perustuu laajaan vapaaehtoisjoukkoon. Esitystoimintaa ei myöskään tueta julkisin varoin. X rf saa julkista tukea muuhun toimintaan. Opetus- ja Kulttuuriministeriöstä saatava avustus on nimenomaan Y:n opetustoimintaan ja suurin osa tuesta meneekin opettajien palkkoihin. Avustuksen nimi on "Specialbidrag för kulturhobbytimmar". Tämäkin tukee käsitystä, jonka mukaan kysymys ei ole ammattiteatterista.

3 a) Yleissitovuus koskee ammattiteatteriin palkattujen työntekijöiden työsuhteita. Ammattimaisella produktiolla tarkoitetaan sellaista tuotantoa, jossa palkattu henkilöstö saa tasoltaan työehtosopimusten mukaista palkkaa. Jos suuri osa esiintyjistä on tehtävässään palkatta, tai hyvin pienellä palkalla, ei kysymys ole ammattimaisesta produktiosta. Työehtosopimuksen soveltuvuus ei kuitenkaan ratkea lähtökohtaisesti produktion ammattimaisuuden perusteella, vaan sen perusteella, onko kysymys ammattiteatterista.

3 b) Lausuntopyynnöstä ei ilmene produktioihin osallistuneiden työryhmien palkka- tai muita tietoja. Ovatko esiintyjät ammattilaisia, mikä on vapaaehtoistyön osuus ja niin edelleen. Mikäli muita alan työehtosopimuksia ei ole näissä produktiossa noudatettu, ei produktioihin tule lähtökohtaisesti soveltaa teatterimuusikkojen työehtosopimuksiakaan. Lausunnon antajalla ei ole tarpeeksi tietoa ottaakseen kantaa produktioiden luonteeseen.

X rf ei ole Suomen teatterit ry:n jäsen, eikä edes jäsenkelpoinen. Harrastajakesäteatteri ei ole yhdistyksen jäsenkriteerien mukaista ammattiteatteritoimintaa.

Tilapäisten muusikkojen työehtosopimuksen liitteenä on työsopimusmalli, jonka kohdan 4) mukaan muusikolle määräytyvät palkkiot määräytyvät produktiossa esitysperusteisesti, ja työehtosopimuksen 4 §:ssä on säädetty esitysten ja harjoitusten minimipalkkiot. X rf:n käyttämässä sopimuksessa on sovittu määräaikaisesta työsuhteesta ja palkka 2 500 euroa on sovittu maksettavaksi kolmessa erässä kuukausittain. Palkanmaksusta ei ole sovittu esitysperusteisesti, vaan on sovittu kerran kuussa maksetusta palkasta, jota ei ole sidottu harjoitusten tai esitysten määrään. Kysymys ei siten ole tilapäisten muusikkojen työehtosopimuksen mukaisesta esitysperusteisesta sopimuksesta, vaan sopimus on katsottava kuukausipalkkaiseksi sopimukseksi, johon sovelletaan lähtökohtaisesti vakinaisten muusikkojen teatterityöehtosopimusta. Eli riippumatta siitä, katsottaisiinko esitykset ammattimaisiksi taikka X rf ammattiteatteriksi, ei tilapäisten muusikkojen työehtosopimus tule sovellettavaksi. Vakinaisten muusikkojen teatterityöehtosopimus ei ole yleissitova, eikä X rf ole velvollinen noudattamaan sitä solmimissaan työsopimuksissa.

TODISTELU

Suomen Muusikkojen Liitto ry:n kirjalliset todisteet

1.a. Tilapäisten muusikkojen työehtosopimus 1979–1980

1.b. Tilapäisten muusikkojen työehtosopimus 1980–1982

1.c. Tilapäisten muusikkojen työehtosopimus 1982–1983

1.d. Tilapäisten muusikkojen työehtosopimus 1984–1986

1.e. Voimassa olevien vakituisten muusikkojen ja tilapäisten muusikkojen työehtosopimusten allekirjoituspöytäkirja 3.4.2018

2.a. Vakinaisten muusikkojen työehtosopimus 15.9.1976

2.b. Vakinaisten muusikkojen työehtosopimus 1982–1984

3. Valitus ja vastaselitys koskien työehtosopimuksen yleissitovuuslautakunnan päätöstä

Suomen Teatterit - Finlands Teatrer ry:n kirjalliset todisteet

1. Teatterin tiedotuskeskuksen teatteritilastot (kohta ammattimaisten teattereiden kesäesitykset)

Suomen Muusikkojen Liitto ry:n henkilötodistelu

1. B, Muusikkojen Liitto ry:n entinen toiminnanjohtaja

2. C, Muusikkojen Liitto ry:n sopimuspäällikkö

3. D, Muusikkojen Liitto ry:n lakimies

Suomen Teatterit - Finlands Teatrer ry:n henkilötodistelu

1. E, Suomen Teatterit ry:n entinen toiminnanjohtaja

2. F, teatterinjohtaja, Rauman kaupunginteatteri

3. G, teatterinjohtaja, Lahden kaupunginteatteri

4. H, toiminnanjohtaja, Suomen Harrastajateatteriliitto ry

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Erimielisyys

Tilapäisten teatterimuusikkojen työehtosopimuksen 1 §:n soveltamisalamääräyksen mukaan työehtosopimuksella määrätään Suomen Teatterit ry:n jäsenteattereissa työskentelevien ammattimaisten muusikkojen, teatterilaulajien ja kapellimestarien, joista jäljempänä käytetään nimitystä muusikko, työ- ja palkkausehdot. Määräyksen pöytäkirjamerkinnän mukaan ammattimaisella muusikolla tarkoitetaan työntekijää, jolla on ammattitaito muusikon tehtäviin.

Käräjäoikeudessa vireillä olevassa asiassa valitsee erimielisyys siitä, onko X rf:n tullut noudattaa Raaseporin Kesäteatterissa työskennelleen A:n kahdessa määräaikaisessa työsuhteessa Suomen Teatterit - Finlands Teatrer ry:n ja Suomen Muusikkojen Liitto ry:n välillä solmittua tilapäisten muusikkojen työehtosopimusta yleissitovuuden perusteella. X rf ei ole minkään työnantajayhdistyksen jäsen. A on riidattomasti mainitussa työehtosopimuksessa tarkoitettu ammattimainen muusikko.

Suomen Muusikkojen Liitto ry on katsonut, että A:n työsuhteessa on tullut soveltaa tilapäisten muusikkojen työehtosopimusta. Suomen Teatterit - Finlands Teatrer ry on puolestaan katsonut, ettei mainittu työehtosopimus voi tulla sovellettavaksi, koska sopimusta sovelletaan vain ammattiteattereissa.

Tilapäisten teatterimuusikkojen työehtosopimus on edellä todetusti vahvistettu yleissitovaksi. Työnantajan velvollisuudesta noudattaa yleissitovan työehtosopimuksen määräyksiä on säädetty työsopimuslain 2 luvun 7 §:ssä. Työtuomioistuin toteaa jo aluksi, että työsopimuslain tulkinta kuuluu viime kädessä käräjäoikeuden toimivaltaan. Työtuomioistuimen tehtävänä taas on tulkita työehtosopimuslakia ja työehtosopimusten määräyksiä. Tässä asiassa sovellettavan työehtosopimuksen soveltamisalamääräyksen tulkinnasta työtuomioistuin lausuu seuraavaa.

Työehtosopimuksen soveltamisalasta esitetty selvitys

Työtuomioistuimessa on työehtosopimuksen soveltamisalamääräyksen tulkinnasta kuultu työntekijäpuolelta Muusikkojen Liitto ry:n entistä toiminnanjohtajaa B:tä, liiton sopimuspäällikköä C:tä ja liiton lakimiestä D:tä. Työnantajapuolelta on kuultu Suomen Teatterit ry:n entistä toiminnanjohtajaa E:tä, Rauman kaupunginteatterin teatterinjohtajaa F:ää, Lahden kaupunginteatterin teatterinjohtaja G:tä ja Suomen Harrastajateatteriliitto ry:n toiminnanjohtajaa H:ta.

B on kertonut olleensa Muusikkojen Liiton palveluksessa 1968–2002. Suurimman osan ajasta hän oli toiminut liiton toiminnan- tai puheenjohtajana ja sen vuoksi ollut myös kaikenlaisessa työehtosopimustoiminnassa aktiivisesti mukana alusta asti. Alun perin muusikkojen työtehtäviä varten oli liitossa laadittu erilaisia suositusluontoisia palkkatariffeja, kuten teatterisoittotariffi, jota oli päivitetty vuosittain. Muusikot olivat hyvin järjestyneitä, ja heillä oli hyvät mahdollisuudet saada tariffi toteutetuksi. Ensimmäinen työehtosopimus oli solmittu 1970-luvulla. Suurin osa muusikoista oli 70-luvulla tilapäisiä freelancereita. Vaikka kuukausipalkkaisten muusikkojen määrä alkoi tuolloin lisääntyä, freelancereiden osuus oli kuitenkin yli puolet Muusikkojen Liiton jäsenistä. Vanhemmissa tilapäisten muusikoiden työehtosopimuksissa oli rajaus, jonka mukaan niitä sovellettiin vain Muusikkojen Liiton jäseniin. Työehtosopimus laajennettiin sittemmin 70-luvun aikana koskemaan kaikkia ammattimaisia muusikkoja eikä vain liiton jäseniä. Työehtosopimuksen pöytäkirjamerkintä muusikon ammattitaidosta liittyi vanhaan palkkatariffikäytäntöön, ja sillä työnantajapuoli oli halunnut varmistua, että kyse oli ammattitaitoisesta soittajasta. Vuonna 1979 voimaan tulleen työehtosopimuksen (K1a) osalta B on kertonut, että sopimuksen solminut työnantajataho eli Suomen Teatteriliitto ry, Työväen Näyttämöiden Liitto ry ja Finlands Svenska Teaterförbund rf edusti hyvin kattavasti teattereita. Sopimusta sovellettiin niiden jäsenteattereissa. Teatterit olivat aina olleet hyvin järjestäytyneitä. Soveltamisalamääräyksen tulkinnasta ei ollut aiemmin ollut erimielisyyttä, vaikka työnantajapuolen kanssa oli jossain vaiheessa keskusteltu siitä, sovelletaanko sopimusta myös kunnallisissa teattereissa.

C on kertonut osallistuneensa alan työehtosopimusneuvotteluihin vuodesta 1994 lukien. Hän on kertonut, että liiton jäseninä oli noin 1 000 vakituisessa työsuhteessa olevaa työntekijää, 2 100 freelanceria eli tilapäisiä keikkatöitä tekevää ja loput noin 600 jäsentä olivat opiskelijoita, vapaajäseniä ja eläkeläisiä. Jäsenet olivat muusikkoja, laulajia ja tanssijoita. Liiton jäsenet työskentelivät monenlaisilla musiikkiteollisuuden aloilla ja tämän vuoksi oli päädytty tekemään alakohtaisia työehtosopimuksia, joita oli yhteensä 25. Yksi näistä aloista oli yksityiset teatterit. Siellä freelancerit olivat isoin jäsenryhmä, ja siksi heillä oli oma sopimuksensa. Liiton solmimista sopimuksista kaksi oli yleissitovia, eli äänilevytuottajayhtiöissä tehtävää studiotyötä koskeva ja tilapäisten teatterimuusikkojen työehtosopimukset. Molemmat koskivat freelancereita. Myös ravintolamuusikoille oli vuoteen 2013 asti ollut oma yleissitova työehtosopimuksensa. Lisäksi oli talokohtaisia ja normaalisitovia työehtosopimuksia.

Tilapäisten ja vakituisten teatterimuusikoiden työehtosopimusten toisistaan poikkeavat soveltamisalamääräykset eivät olleet olleet niissä työehtosopimusneuvotteluissa esillä, joissa C oli ollut mukana. Aiemmin 1970-luvulla tilapäisten muusikoiden työehtosopimuksessa oli ollut muusikkoja koskeva järjestöehto, joka oli sittemmin muutettu koskemaan ammattitaitoisia muusikoita. Tässäkään yhteydessä ei ollut käyty keskustelua työnantajapuolelle asetetuista edellytyksistä. Liiton tietoon oli tullut vain hyvin vähän tilapäisten muusikoiden työehtosopimukseen liittyviä riitoja. 2010-luvulla oli syntynyt hovioikeuteen asti viety palkkariita. Tuossa asiassa oli käsitelty vain muusikon ammattimaisuuden kriteereitä eikä lainkaan työnantajan ominaisuuksia. Tilapäisten muusikoiden työehtosopimuksen yleissitovuus taas oli riitautettu siihen perustuen, kuuluivatko kansallisoopperan ja kaupunginorkesterin palveluksessa olevat tilapäiset muusikot sopimuksen piiriin. Työtuomioistuin totesi valitusasiaa koskevassa ratkaisussaan, etteivät kunnallisten laitosten palveluksessa olevat muusikot kuuluneet sopimuksen piiriin. Sopimus vahvistettiin yleissitovaksi. C ei ole tiennyt, sovellettiinko harrastajateattereissa työehtosopimuksia. Lähtökohtaisesti niissä ei sovellettu työlainsäädäntöä, jos kyse oli harrastustoiminnasta.

D on työskennellyt Muusikkojen Liitto ry:n lakimiehenä vuodesta 2018 lukien ja tätä ennen Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitossa (Teme). Hän on kertonut, että tilapäisten ja vakinaisten muusikoiden erillisillä työehtosopimuksilla oli pyritty siihen, että myös ns. freelance-kenttä katettiin mahdollisimman laajasti sopimuksin. Muusikkojen Liitto oli solminut muitakin freelance-työtä koskevia työehtosopimuksia, kuten äänilevytuottajayhtiöissä sovellettavan työehtosopimuksen ja sittemmin lakkautetun ravintolamuusikoiden työehtosopimuksen. Aiemmin tilapäisten teatterimuusikkojen työehtosopimusta sovellettiin soveltamisalamääräyksen mukaisesti vain Muusikkojen Liiton jäseniin. Kun tästä ehdosta luovuttiin, kirjattiin soveltamisalamääräykseen ammattimaisen muusikon käsite, joka tosin oli kovin epämääräinen. Teme edusti kattavasti teatterialan työntekijöitä, ei kuitenkaan näyttelijöitä, tv- ja elokuvatuotannon piirissä työskenteleviä eikä tanssin ja sirkuksen työntekijöitä. Alalla sovellettiin teatterialan yleissitovaa työehtosopimusta. Sopimuksen piirissä olivat sekä tilapäiset että vakinaiset työntekijät. Sopimus kattoi soveltamisalamääräyksensä mukaan ammattimaiset teatterit ja niiden palveluksessa olevan henkilöstön. Ammattimaisen teatterin käsitteestä oli sopimusosapuolten välillä käyty jatkuvasti keskustelua. Myös Näyttelijäliiton solmiman näyttelijöiden työehtosopimuksen soveltamisala oli vastaavasti sidottu ammattimaisen teatterin käsitteeseen. D ei ole osannut määritellä mitä harrastajateatterilla tarkoitettiin.

E on toiminut Suomen Teatterit ry:n toimitusjohtajana vuosina 1992–2011 ollen kuitenkin vuodet 2002–2004 toisissa tehtävissä Helsingin kaupunginteatterissa. Hän on kertonut, että 1990-luvulla teatterialan työehtosopimukset olivat pääasiassa yleissitovia lukuun ottamatta Muusikkojen Liiton sopimuksia. Sittemmin vuonna 2003 tilanne oli tilapäisten teatterimuusikkojen työehtosopimuksen osalta muuttunut. Kaikki alan sopimukset koskivat vain ammattilaiskenttää. Harrastajakentässä ei sovellettu työehtosopimuksia, koska kyse oli puhtaasti harrastustoiminnasta. Niin sanotulla vapaalla kentällä, siltä osin kuin kyse oli ammattiteattereista, sopimuksia sovellettiin samalla tavoin kuin työnantajaliittoon kuuluvissa teattereissa.

F on toiminut Suomen Teatterit ry:n hallituksessa vuodesta 2009 lukien sekä työehtosopimusneuvottelukunnan jäsenenä vuodesta 2011 lukien. Hän on kertonut, että vain ammattiteatterit noudattivat tilapäisten muusikoiden työehtosopimusta. Sopimusta ei F:n tietojen mukaan noudatettu harrastajateattereissa. Harrastajapohjaisessa toiminnassa tulorahoitus oli lipputulojen varassa eikä työehtosopimuksen mukaisia palkkoja ollut mahdollista maksaa. Myös valtion toiminta-avustuksen saaminen edellytti työehtosopimuksen noudattamista. F:n tietojen mukaan erimielisyyksiä työehtosopimuksen sovellettavuudesta harrastajateattereissa ei ollut aikaisemmin ollut. Työehtosopimusneuvotteluissakaan ei ollut koskaan käsitelty harrastajateattereita. Niin sanotun vapaan kentän ja harrastajateatterin erosta F on kertonut, että vapaassa kentässä osa toiminnasta oli ammattijohtoista ja mukana oli enemmän ammattilaisia. Harrastajakentällä taas tekijäkunta oli huomattavan pirstaloitunutta. Siellä saattoi olla mukana myös ammattilaisia, jotka kuitenkin tekivät teatteria pääsääntöisesti harrastuspohjalta. F ei ollut työskennellyt koskaan harrastajakentällä eikä ole tiennyt sen sopimuskäytännöistä.

G on kertonut, että tilapäisten muusikoiden työehtosopimus koski vain vakiintuneita teatteri-instituutioita, ja työehtosopimuksen noudattaminen oli myös valtion avun saamisen ehto. Tämä koski G:n mukaan kaikkia teatterialan sopimuksia. G oli ollut myös harrastajateatteritoiminnassa mukana eikä hänen tietojensa mukaan yksikään harrastajateatteri noudattanut työehtosopimusta. Kyse oli harrastuksesta eikä esiintyjille maksettu palkkaa. Ohjaajalle saatettiin maksaa korvausta, joka ei kuitenkaan ollut työehtosopimuksen mukainen palkka. Suurimmassa osassa harrastajateattereita ei ollut työsuhteeseen palkattua henkilöstöä, mutta jonkin verran oli ammattijohtoisia harrastajateattereita, joissa oli jonkin verran palkattua henkilökuntaa, esimerkiksi johtaja ja toimistohenkilö. G oli ollut vuonna 2011 Suomen Teatterit ry:n edustajana työehtosopimusneuvotteluissa eikä niissä ollut puhetta harrastajateattereista.

G on työskennellyt Suomen Harrastajateatteriliiton toiminnanjohtajana elokuusta 2020 lähtien. Hän on kertonut olleensa mukana harrastajateatteritoiminnassa noin parikymmentä vuotta. Ammattiteatterin ja harrastajateatterin eroista G on kertonut, että harrastajateattereissa oli kyse harrastustoiminnasta, jossa suurin osa työstä toteutettiin vapaaehtoisvoimin. Isona erona oli myös toiminnan rahoitus. Harrastajateattereissa tulot muodostuivat lipputuloista, jäsenmaksuista sekä pienistä avustuksista. Valtion avustuksia harrastajateatterin toimintaan ei ollut mahdollista saada. Sen vuoksi tulot eivät riittäneet työehtosopimuksen mukaisten palkkojen maksamiseen. Harrastajateatterikentällä ei sovellettu työehtosopimuksia, ei siis myöskään tilapäisiä muusikoita koskevaa työehtosopimusta. Harrastajateattereiden osalta Teme ry oli antanut vain ohjaajia koskevan suosituksen, jonka mukaan palkan tuli olla 75 prosenttia työehtosopimuksen mukaisesta palkasta. Suositusta noudatettiin vaihtelevasti. Palkat sovittiin vakiintuneen käytännön mukaan tapauskohtaisesti, koska teatterit olivat eri kokoisia. Joissakin harrastajateatterissa palkattiin myös ammattilaisia työsuhteeseen, mutta silloinkin palkat sovittiin vakiintuneesti teatterin ja työntekijän välisin sopimuksin. Työehtosopimusten soveltamisalamääräyksistä H ei ole tiennyt.

Arviointi ja johtopäätökset

Teatterialalla on Suomen Teatterit ry:n ja Suomen Näyttelijäliitto ry:n välillä solmittu näyttelijöiden teatterityöehtosopimus, Suomen Teatterit ry:n ja Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto ry:n välillä solmittu teatterialan työehtosopimus ja Suomen Teatterit ry:n ja Suomen Muusikkojen Liitto ry:n välillä solmitut vakinaisten muusikkojen teatterityöehtosopimus ja tilapäisten muusikkojen teatterityöehtosopimus. Kolmessa ensiksi mainitussa sopimuksessa soveltamisala on rajattu ammattiteattereiden työntekijöihin. Tilapäisten muusikkojen teatterityöehtosopimuksessa taas soveltamisala on rajattu Suomen Teatterit ry:n jäsenteattereissa työskenteleviin ammattimaisiin muusikoihin. Koska työehtosopimus on yleissitova, se tulee sovellettavaksi myös muiden kuin Suomen Teatterit ry:n jäsenteattereiden palveluksessa olevien työntekijöiden työsuhteisiin. Erimielisyys vallitsee siitä, tuleeko se sovellettavaksi myös harrastajateattereissa.

Asiassa on B:n kertomuksella selvitetty, että teatterimuusikkoja varten on Muusikkojen Liitossa laadittu suositusluontoisia palkkatariffeja jo ennen tilapäisten muusikkojen teatterityöehtosopimuksen solmimista 1970-luvulla. Vanhimmissa tilapäisten muusikoiden työehtosopimuksissa on ollut rajaus, jonka mukaan sopimusta on sovellettu vain Muusikkojen Liiton jäseniin. Työehtosopimuksen soveltamisalaa on 70-luvun aikana laajennettu koskemaan kaikkia ammattimaisia muusikkoja eikä vain liiton jäseniä (K1a–d). Työehtosopimuksen pöytäkirjamerkintä muusikon ammattitaidosta on B:n käsityksen mukaan liittynyt vanhaan palkkatariffikäytäntöön, ja kirjauksella on haluttu varmistaa, että palkattava muusikko on ollut ammattitaitoinen.

Tilapäisten teatterimuusikkojen työehtosopimusta on alusta asti sovellettu työnantajaliittojen tai sittemmin Suomen Teatterit ry:n jäsenteattereiden työntekijöiden työsuhteisiin. Suomen Teatterit ry on lausunnossaan työtuomioistuimelle todennut, että yhdistyksen hallitus voi hyväksyä hakemuksesta liiton jäseneksi sellaisen teatteritoimintaa harjoittavan oikeuskelpoisen yhteisön, joka saa säännöllistä valtion tukea tai muuta siihen verrattavaa vakinaista avustusta ja että sen jäseneksi voi siis liittyä ainoastaan ammattiteatteri. Työtuomioistuin toteaa, että työehtosopimus ei siten voi tulla sovellettavaksi harrastajateatterin palveluksessa työskentelevän työsuhteeseen työehtosopimuslain 4 §:n mukaisen niin sanotun normaalisitovuuden perusteella.

Mitä tulee ammattiteatterin määritelmään, työtuomioistuin toteaa, että sovellettavaan työehtosopimukseen ei ylipäätään sisälly määräyksiä ammattiteattereista. Teatterialan muissa sopimuksissa soveltamisala on sen sijaan rajattu edellä todetusti ammattiteattereihin. Käsitettä ei ole kuitenkaan sopimuksissa määritelty. Suomen Teatterit ry:n mukaan ammattiteatterin kriteereinä on alalla yleisesti pidetty muun muassa säännöllistä, ympärivuotista toimintaa, pysyvää henkilökuntaa, työehtosopimuksen mukaista palkkatasoa ja joko pysyvää tai harkinnanvaraista julkista tukea. D:n mukaan Suomen Teatterit ja Teme ovat kuitenkin käyneet käsitteen sisällöstä jatkuvasti keskusteluja.

Henkilötodistelun perusteella teatterialan yleissitovia työehtosopimuksia ei pääsääntöisesti ole sovellettu harrastajateattereissa. Kysymys tilapäisten teatterimuusikkojen työehtosopimusten sovellettavuudesta harrastajateattereissa ei ole ollut esillä myöskään työehtosopimusneuvotteluissa. Työntekijäliiton tietoon ei ole tullut kuin yksi työehtosopimuksen soveltamiseen liittyvä erimielisyys, joka on ratkaistu hovioikeuden tuomiolla vuonna 2012. Työnantajapuolen todistajat ovat korostaneet, että harrastajateattereissa kyse on lähtökohtaisesti harrastustoiminnasta eikä työsopimuslain soveltamisalaan kuuluvasta työsuhteessa tehtävästä työstä. Myös C on todennut, että lähtökohtaisesti harrastajateattereissa ei sovelleta työlainsäädäntöä, jos kyse on harrastustoiminnasta. On selvää, että tällöin työehtosopimus ei tulekaan sovellettavaksi. Nyt käräjäoikeudessa käsiteltävässä asiassa A on kuitenkin palkattu määräaikaisilla työsopimuksilla vastaajayhdistyksen palvelukseen muusikoksi Raaseporin Kesäteatterin orkestereihin.

Silloin kun työnantaja ei ole työehtosopimuslain nojalla sidottu sellaiseen työehtosopimukseen, joka on tehty valtakunnallisen työntekijöiden yhdistyksen kanssa, kuten nyt esillä olevassa tapauksessa, tulee esille kysymys siitä, tuleeko jotakin työehtosopimusta soveltaa työsopimuslain 2 luvun 7 §:ssä tarkoitetun yleissitovuuden nojalla. Kysymys työehtosopimuksen yleissitovuudesta ei kuulu kollektiivisen työoikeuden alaan, vaan koskee työntekijän ja työnantajan välisen työsuhteen vähimmäisehtoja. (Ks. esim. KKO 2016:18 ja TT 2017:141.)

Kysymys A:n ja X rf:n välisen työsuhteen vähimmäisehdoista jää edellä jo todetusti työsopimuslain 2 luvun 7 §:n tulkintakysymyksenä käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Työtuomioistuin toteaa, että A on riidattomasti ollut tilapäisten teatterimuusikkojen työehtosopimuksessa tarkoitettu ammattimainen muusikko. Käräjäoikeuden arvioitavaksi jää, onko yhdistys tosiasiassa teettänyt A:lla mainitussa työehtosopimuksessa tarkoitettua työtä ja onko tällä seikalla tässä tapauksessa merkitystä työsopimuslain 2 luvun 7 §:n soveltamisen kannalta. Kuten työtuomioistuin on edellä todennut, normaalisitovana työehtosopimus ei voi tulla sovellettavaksi sellaisessa teatteritoimintaa harjoittavassa yhteisössä, joka ei saa säännöllistä valtion tukea tai muuta siihen verrattavaa vakinaista avustusta.

Työtuomioistuin toteaa vielä osallisliittojen yhteisen kannan mukaisesti, että yksittäisen produktion ammattimaisuudella ei ole merkitystä tilapäisten teatterimuusikkojen työehtosopimuksen sovellettavuuden kannalta.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Anttila puheenjohtajana sekä Saarikoski, Äimälä, Aarto, Lehto ja Tähkäpää jäseninä. Valmistelija on ollut Julmala.

Lausunto on yksimielinen.